Elämän tikkailla

11.1.2021 muanantae

Jos aikajana piirrettäisiin tikkaiden muotoon, niin ylä- vai alapäästäkö aloitettaisiin?

Faktaa kuitenkin, että elämää elettäessä maa aina vain lähemmäs tulee.

Iisalamessa. Otin kerrostalo-osakkeen pintarempan urakakseni. Vanhat muovimatot pois, paljastuneesta betonista mattoliimojen ja karvojen korttaaminen ja uudeksi pinnaksi vinyylit. Koloille kolhittuihin seiniin remonttitapetit ja maalaukset. Uudet jalkalistat ym. pientä.

Tänään sain melkein kaikki matot revittyä. Kävi käpäliin kipeästi, mutta eivät ne niin tiukassa olleet kuin Ugin OP:n yläkerrassa kun Pekkavainaan kanssa nyhdettiin vanhaa vuotaa kirveiden ja petkeleiden (perkeleiden) kanssa. Olikohan se vuosi 2000 tai jotain. Silloin ei ollut puhetta mahdollisesta asbestille altistumisesta jota mattoliimoissa on käytetty. Eihän tuo vielä ole tappanut kuin  Pekan meistä kolmesta (Jouni) paikalla riehuneesta. P:n tappoi aivokasvain, mutta millaisista myrkyistä se sitten taas oli alkunsa saanut, niin eipä tietoa. P tupakoi ankarasti ja viikonloppuina Suomi-viina maistui. Myös mulle, toisinaan.

Majoituin täällä keittiöön. Tätä ei remontoida. Ruskean muovimaton päälle lattialle patjani leväytin ja tässä sitten yöni kutjotan.

Joulukuu oli vaikea, ja vielä tämän vuoden alkukin. Masennukseksi saakka se ei kuitenkaan kehittynyt, ehkä hilkulla sekin. Mielensuossa rämpimistä joka tapauksessa.

Joku "turha julkkis" kertoi taannoin vaipuneensa julkisuudelta unholaan vaikean masennuksen takia. Jutun mukaan hän oli masentunut juuri siitä julkisuudesta, sen aiheuttamasta kuvitellusta, lopulta todellisuudeksi muuttuneesta henkisestä paineesta. Julkisuus hänen elantonsakin on ollut ja ilman sitä rapisevat myös tulot, sitten mennään sen takia masennuksessa yhä syvemmälle. Tai sitten jos on varallisuutta muuten kertynyt, niin odotteleepa rauhassa, että lääkkeet ja terapiakäynnit alkavat vaikuttaa. Ehkä sieltä syntyy sitten "terveempi" julkisuuden henkilö julkisuuden kolhittavaksi jälleen.

Minulla ei julkisuuden paineita ole. Mielen alakuloiset hetket, tunnit, päivät ja viikot tulevat vain enkä tarvitse niistä tiliä tehdä yhtään kenellekään. Vakavan masennuksen ehkä tunnistaisin jo tällä elämänkokemuksella. Nyt "vain" notkahdin kuin russakka kurkussa, luen ja kirjoitan, mutta julkaise en mitään. Ehkä jonkun kommentin jonnekin jos aihe tarpeeksi mieleen tökkää.

Tämä työkeikka naapurikaupunkiin oli helpotus. Tuli muuta mietittävää ja saapi vähän tulojakin elämiseen. 

9 tuntia töitä.

12.1.2021 tiistai

Jyystin loppuja matonkarvoja ja liimoja lattiasta. Yllättävän hyvin lähtevät mekaanisesti leveällä peltipetkelellä tyrkkimällä. Lattialiippari on aikoinaan (1980) hommansa osannut. Betonissa ei ole koloja eikä "aaltoja". Lieköhän Väesäskalle ollut tällä työmualla timpraamassa?

Seinille kerkesin olohuoneessa liimailla tasoitetapetit. Näin jäävät pakkeloinnit ja hiomiset pois eikä vanhoja tapettejakaan tarvitse poistaa. Muutamasta kohdista ne olivat pieneltä alalta kuprullaan ja irti, niin viilsin vain mattoveitsellä kohdat pois ja liimasin sileätä piälle. Ei tarvinnut edes tasoitetta sipaista.

9 tuntia hujahti jälleen kelloon juuri vilkuilemati. Väsyttää. 

Kävin kaupassa evästä ja pari keittiövälinettä, sukkaparin ja kahden euron teepaitoja halpiskaupan alekorista työasuikseni. Täällä on niin lämmintä, ettei talvikamppeita töitä tehdessä tartte.

Patja on kyllä onneton. Täytin ilmapatjankin, mutta ei sen päällä perkelekään nuku. Nariseekin ilkeästi kun kylkeään kääntää.

Luettavana olevan kirjan nipistelin lämpöpatterinputkiin kiinni ja sitä on hyvä kyljellään maaten lukea.

13.1.2021 keskiviikko

Pakkasta parikymmentä, Kittilässä 38; Tapio soitti sieltä.

Seinät tasoiteltu ja pari eilen tapetoimaani pohjamaalattukin. Väsyttää hitosti. Liisteristä ja maaleista liukenee ilmaan jos ei muuta niin kosteutta niin, että ikkunat aivan huurussa. 

Mitähän sitä keuhkoihin näistä vesiohenteisistakin ujuu? Vaan eipä sillä enää näillä kilometreillä ehdi isosti tappavaa kehitystä syntyä. Eri rakennusvaiheiden kanssa kun on ollut vaihtelevasti tekemisissä pienestä pitäen, ovat myrkyt jo tehneet tehtävänsä, tai sitten eivät ole kohdallani vaikuttaneet yhtään mihinkään. Asbestialtistumisetkaan.

Eniten sitä kai sai nokea sisuksiinsa jo lapsuuden savusaunoissa ja muiden tulisijojen pienpolton hiukkasista. Lehmisavujen, pyykkipatojen ja rantanuotioiden kitkeränsuloisista höyryistä muistijälkeni alkavatkin. Ja isän piipun- ja tupakinpolttojen nikotiinisiedätyshoidoista. Pienen tuvan väentungoksen pierujenhuuruista alkoi nahkakin kellastua.

Nyt yläkroppa oli vihertynyt hommissa hiotessa. Halpispaita eritti tuon ektoplasmavärin nahkaan täsmällisesti paidan hiharajauksia myöten. Lähtihän tuo suihkussa pois. Vihreitä lienevät Bangladeshin halpatyöläisetkin kangasvärjäämöissä siellä, ja mitähän myrkkyjä ne värit sisältävätkään?

Kaupasta sattui pari torttua ostoskoriin, niistä toisen naatiskelen iltakahvin kera.

14.1.2021 torstai

Mualoomista. Ruskensävyjä olohuoneeseen ja kermanpunasävyistä makkariin. Eteiseen ehkä sinervään murrettua valkoista. Värin todellisuus ei hahmotu huonossa valaistuksessa.

Kaupasta löysin työhousut ja ostin myös työmaavalaisimen jossa luutuuttikaiutin. Toimii hyvin kännykän kaiuttimena.

Ruuaksi laitoin kasvispyöryköitä ja keitinpotut. Valmiskastike oli sieniperustainen. Muutenkin kasvispitoinen ateria kun salaattia oli lautasella enämpi kuin muita hörtöjä.

15.1.2021 perjantai

Loput maalaukset. Lähden kolmen maissa Kniin. Pakkasta edelleen parinkymmentä astetta. Elenillalla kauppareissulla auton mittari näytti miinus 26.

P-paikalla jututin koukuselkäistä, hyvin pientä, laahaamalla etenevää, elotonsilmäistä vanhaa miestä. Keppi kourassa se meni autorivistön päähän erään harmaan auton luokse, mutta en sitten jäänyt katsomaan, että ihan oikeastiko hänestä rattiin menijäksi vielä olisi. Hirvitti jo ajatus, että miten se sen koslansa väljemmille vesille peruutta kun pääkään ei enää käänny . Vanahalta muistilta kai...

Kni iltasella

Elias tuli lomille. On ollut "harmaissa" vasta viikon. Innostuneelta vaikutti. Arveli olevansa vuoden palveluksessa vaikka lähtiessä vannotteli, että lyhin mahdollinen (½ v.) reissu riittää. Tiedustelun oli valinnut aselajikseen, mutta se on vielä auki. Saattaapi olla, että joutuu natsakoulutukseenkin, kuntokin yli 3000 m Cooperintestin mukaan tässä vähän aikaa sitten, ja kun ovat uutisoineet, että alokkaiden kuntoisuus yleistasolla on romahtanut. Eka viikolla eivät ole vielä kuntoisuuksia mittailleet.

16.1.2021 lauantai

P oli yötä tyttöystävänsä luona ja nyt soitti, että voiko se tulla nyt vuorostaan meille yöksi. Mitäpä nuita kieltelemään. Hyvä vain, että ovat muualla kuin kauppojen eteisissä norkoilemassa tai katujen kulmilla palelelmassa.

Myös G tuli oman "tokkansa" kanssa oven täydeltä tupaan. Taisi olla 3 tyttöä ja yksi poika jotka huoneeseensa ohjaili. Kikatusta ja kakatusta sieltä nytten sitten kuuluu. Lie vielä lastenleikkejä heillä (13v)?

Mitäs itse puuhailin tyttöjen kanssa siinä iässä? Ainakin kerran erään vaalean, samanikäisen tytön kanssa mentiin ihan perille asti hautuumaan laidan kuusivanhuksen naavaisten riippuoksien alla. Oli syksyinen, tähtitaivainen, leutotuulinen yö kun yömyöhällä kävelin metsien halki meneviä polkuja pitkin kauas korpeen jossa kotini sijaitsi. Eikä pelottanut lainkaan, oli kevyenläntä olo vaikka lahkeessa pöjötys ei antanut edes laantumisen merkkejä. Yltyi vain kun hetkeä aiemmin koettu seksuaalinen järistys mieleen tunki. Varmaan monen kuusen kylkeen tuli matkan aikana ruikittua. Täytin sinä syksynä 13 v.

Jos maailmassa vellovaa ruttoa alkaisi pelkäämään, ei nuorisoporukoita tietenkään pitäisi sisälle päästää, mutta absurdi asia, että koulunkäynnin lisäksi mitkään kokoontumisiellot tämän ikäisillä viuruksia estäisi nenästä nenään hyppimästä.

17.1.2021 sunnuntai

Pikkupakkasiksi muuttui. Nyt kuusi astetta.

Olisi mukavaa olla ulkohommissa, mutta kun ei edes lunta sada kolailtavaksi. Mitään muuta tekemistä  pihassa ei ole. Tarvikkeisiin jos olisi rahaa, niin jotainhan sitä rakentelisi. Ja jos olisi oikein paljon varallisuutta, niin panisi toimeksi ja naplaisi tontille ulkorakennuksen. 75-90 neliötä olisi vielä rakennusoikeutta kun on niin iso tämä tontti. Niiden neliöiden sisään saisi jo autotallin ja liiterin oikein huljakoin kaarin vasaroitua. Aitankin tekisin vaikka kesämakuuksia varten.

Komposti-mädätysmuoviastian hautasin lumipenkkaan. Nyt se todellakin sitten toimii talvellakin, muuten olisi umpijiässä moinenkin keksintö. Tein askelmat niin, että kannen voi aina täytettä sinne viedessään lapioida näkyviin, aukaista ja laittaa kiinni jonka jälkeen lapioida uutta lunta takaisin pakkaseristeeksi. Samoinhan täytyy mökkikaivollekin tehdä, lapioida kansi esiin, ottaa vettä sankoihin ja lapioida lunta päälle. Samaa hommaa verkkokalastusavanetojen kanssa jos ei käytä eristelevyjä. Paitsi että se harrastus on jäänyt kokonaan pois.

Moni ei viitsi noin "suurta" huolta itselleen kompostin toimivuuden takaamiseksi ottaa, että siihen se monelta kykistyy jätteen hyötykierrätys.

Toinen konsti olisi, että rakentaisi puristelevyllä tai styroxilla eristetyn astian joka toimisi ympärivuoden huoletta. Tuo eriste, joka kaupan mädätysastiassa on, ei riitä edes syys-lokakuun hallanalkujen torjuntaan.

Huomenaamulla aikaisin Iisalammeen.

18.1.2021 muanantae

Iisalamessa. Aloitin vinyylien asennuksen olohuoneesta. Kuljetan rivit niin, ettei kynnyksiin tule katkoksia eikä kynnyspuita tarvitse muualla kuin keittiön ovelle. Tai messinkinen eritasolistahan siinä oli ennenkin ja sen laitan takaisin saumakohtaan.

Piti lopettaa aikaisemmin kuin olin meinannut kun polvet kramppasi kontatessa. Olipa se klo jo 17.

Trumpista, äveriäisyyksien laitapuolenkulkijasta nälvivät niin monet globaalin maailman lahjakkuudet, että ei lisättävää.

"Valkeapaitainen" muisti minua kommentillaan. Hänestä tulee mieleen humpallushommat jotka ovat viime aikoina olleet kovasti vähäisiä. Ehkä ne tällaisten aikojen saatossa ovat sitä elämän luonnollista poistumaa. Ei tarvitse joku pv väkisin lopettaa kun koivet eivät enää tottele.

19.1.2021 tiistai

Lattioiden vinyylit asennettu. Eilen hommasin polville pehmusteet niin oli hieman helpompaa konttailla. Nilikkoihin sattuu kyllä. Sisäkengistä irtosivat pohjat. Ihanaa tämä kestävän kehityksen mualimassa eläminen.

Kertaan Nürnbergin haastattelut-kirjaa. Sotamarsalkka Kesserling on ollut sitä mieltä (4.2.1946), että Euroopan maat voisivat yhdistyä USA:n liittovaltion tavoin. Yhtenä perusteena sotien estäminen.

Ehkä mielettömyyksien silloisia mahdollistajiakin on  kuunneltu, nythän ollaan EU:ssa. Nato pörrää lännen taivaalla ja Putinin tsaarilandia idän. Eli kuten em. marsalkka sanoo, on vain yksi rintama ja sen puolustuksellinen suunta on Itä. Mutta onko saumaton?

20.1.2021 keskiviikko

Trumppi lähti White Hausesta. Ummetus helepotti hetkeksi.

21.1.2021 torstai

Gestapojohtaja Rudolf Mildner (s.496) on ollut natsi, joka vapauduttuaan kuulustelujen jälkeen vuonna 1945 hävisi näköpiiristä. Hänenkin olisi kuulunut poistua hirttolavan luukun kautta. Natseilla, niillä  kymmenillätuhansilla karkuun päässeillä oli oma rottalinjansa joka vei niitä taskut pullollaan holokaus-uhreilta ryöstettyä kultaa kaukomaille (Uruguay, Nicaragua jne.) karkuun.

Tänään kävin isännän kotona liimaamassa saneeraustapetit yhden makuuhuoneen seinille. Ensin piti tietysti irroitella listat ja sähkörasiat sekä suojella lattian parketti suojapahvilla. Yheksän tunti tännäänkin.

22.1.2021 perjantai

Maalasin eilen aloittamani kohteen seinät. Sitten tulin tänne A:nkadun osakkeeseen tekemään loppuputsinkia. Koko pv mäni. Väsyttää hitosti. Nyt klo 18.30, käyn ruiskussa ja lähden Kniin. Keli kohtalainen, pakkasta kuus astetta.

23.1.2021 lauantai

Yritin nukkua pitkään, mutta päänsärky esti sen. Oli onneksi yöllä satanut lumitöitä, että raitista ilmaa sai sen varjolla hieman imetyksi keuhkoihinsa.

"Sydän on oikealla" julistaa Hesarin etusivun ilmoitus. Vaalimainoksen siniset sydämet kertovat kokoomuksen poliittisen linjan pakkashuuruisesta linjasta. Sydämen paikkakin on navigoitu harkitusti harhaan.

Hesarin hintavan (40 000-100 000 €, mahdollisesti enemmänkin riippuen viikonpvstä) etusivun varaaminen kertoo samalla, kuinka tulonsiirtoja verovaroista myönnetyillä puoluetuilla tehdään. Tässäkin tapauksessa ne kiertyvät kokoomukselaisille itselleen. Sanomakonserni on linnake jonka hallituskokoonpano ja osake-enemmistö on tukevasti kokoomusta kannattavien handuissa.

Mutta mitenpäs tiällä mainostaisikaan etteivätkö rahat kieroudu, ei kun kierry, aina vain sinne, missä sitä jo on. Vasemmalta oikealle vaalimainokset maksetaan "meidän rahoilla" markkinavoimille halusimmepa tahi emme.

Tämänkertaisen Hesarin koko etusivun mainoksesta ei edes taiteellista elämystä kukaan saa. Siinä ei ole mitään hätkäyttävää, kaunista. Mitään se ei edes lupaa eikä rumaksikaan voi haukkua. Se on pelkkää kalliiseen valheenpakettiin puhallettua ilmaa.

24.1.2021 sunnuntai

Myöhä jo. Koko pvn särki piätä, mutta nyt se on tiessään. Hervoton jälkitilahan sitä seurasi, mutta sen kanssa pärjää. Lumien kolaamista oli koko päiväksi jälleen.

25.1.2021 maanantae

Ajelin aamulla aikaisin tänne Iisalammeen (89 km). Kiehautin kahvit ja puin työvuatteet piälle. Kun klo oli ½8:n läksin muutaman km:n päähän toiseen remonttikohteeseen.

Pintamaalauksia. Kolmelle seinälle murrettu valkoinen ja peräseinä farkunsinisellä. Hain rautakaupasta liimapuulevyä, listoja ja höylälautaa ynnä sarana- ja vedintarpeita isäntäväen laskuun ja väkersin karmit ja oven avoimeen luukkuun, joka on aiemmin toiminut läpenä (120x60) lasten makuukolokkeroon portaikkoon päin, vähän taisi olla sen päälläkin. Sain sen valmiiksi pohjamaalausta myöten, mutta oven saranoin ja äeväsen paekoilleen vasta kun on pintamaalikin. Huomenna siis.

Piti ostaa pieni käsisirkkeli (Ryobi) kun jäi Makita kottiin. Yhtään temmiäkään ei pakissa ollut kun en arvannut puusepän hommiin joutuvani.

Ei luukun ovesta mikään priima tule kun sen huoneen lattialla timpraa, mutta eiköhän tuo talon ikään nähden seuraavat 40 vuotta siinä heilune niin kuin verhot, joilla se onkaloon käynti on aiemmin tukittu.

Iltasella siivosin ensimmäisen kohteen loppuja nurkkia. Isäntä käytti osakkeen ostoa miettivää nuortaparia katsomassa kohdetta. Kuulosti, että tykkäsivät, mutta eivät kovin kokeneilta tuntuneet kun eivät LVI-puolesta mitään kyselleet. On sen ikäinen kerrostalo, että alkaa olla perusteellisen putkiremontin aika käsillä hyvinkin pian.

26.1.2021  tiistai

Listoitukset, ovet ja kynnykset ja pistorasiat ja valokytkimet paikoilleen ja aivan viimeisenä takaseinän farkunsinisen pintamaalaus. Rajun sävyeron takia teippasin varuilta nurkat ja laipionrajan ja kun muali oli vähän kuivahtanut siivotessa, naulasin lyöntipropuilla jalkalistan paikoilleen. Huone vissiin piristyi ihan mukavasti tällä pikkuremontilla.

Sitten loppulitviikki isäntäparin kanssa ja kortteerilta tavarat autoon. Tänne Knin suuntaan läksin ajelemaan klo 19.

27.1.2021 keskiviikko

Alokkaamme on ollut tämän viikkoa lomalla. Koronan takia vuorottelevat palvelusaikoja.

Kotoisia puuhasteluja.

Uusintalukemiseksi otin Hitlerin koplan. Nürnbergin huastattelut luin Iisalamessa loppuun. Historin tunteminen tai sivistys ei hirviömieliä taltuta. Ne ominaisuudet eivät poisjalostu koskaan.

28.1.2021 torstai

Lunta, lunta, lunta. Pientä pakkasta.

G ja P käyvät normaalisti koulussa, maskipakko tuli nyt voimaan. Vai lie edelleen ehdollinen. Lukiossa koeviikko ja P saattaa tulla jo parin tunnin päästä pois tai koko pvnä ei ole koulua. Anelma maksoi pojille lumenluonnit.

Risto toi omaan pihaansa Bobcatin ja tyrkkii sillä lumet pois.

Kävin lämmittämässä Um. Samalla reissulla kävin katsomassa yhden pikkuhomman joka pyydettiin tekemään.

Hujanen linkosi Um tien ja kävi hakemassa peräkärryllään Lynxin puimalaansa. Koettaa katsoa josko saisi sen kuntoon.

29.1.2021 perjantai

E on ollut tämän viikkoa lomalla, lähtee su ja on kiinni 2 vkoa. Koronatilanteen takia lomajärjestelyissä vuorottelevat komppanioittain näin hassusti.

30.1.2021 lauantai

Tulin Um puoleltapvn. Siipensä särkenyt peippo on ruokinatpaikan erikoinen tänä talvena. Panin sen merkille jo syksyllä ja ajattelin, ettei se pitkälle talveen selviä, mutta on se sen verran korjautunut, että lentelee varsin virkeänä.

En paljon muuta ehtinyt tekemään kuin lämmittämään ja vesiä kantelemaan. Tuvassa +18 ulkona miinus 10.

Saunoin. Nyt klo on 20. Alan lukemaan ja varmaan nukahdan kirjan sivut levälleen jääden. Viime aikoina olen nukkunut harvinaisen kehnosti. Useampana aamuna heräillyt 3-4 kantturoissa.

31.1.2021 sunnuntai

Nukuin tosi hyvin, elikä liki 10 h!

Allin nimipv. Täti-Alli on ollut haudassa vajavat 30 v. Erästä nuorempaa Alliakin muistin. Lapin tyttäriä hän. Harvan nimi mieleen putkahtaa niinkin pitäkän ajan päästä että kaipa hänellä jokin erikoisuus oli joka laittaa muistamaan. Ja olikin. Tavanomaiset genitaalien lätinät unohtaa tuotapikaa.

Aamupuuro syöty. Alkaa jo valostua. Täytyy lähteä pulkkaamaan peräkärryyn halakoja Kaivonkorvelta. Eilen tamppasin sinne halkopinojen luokse polun ja lie tuo kovettunut jo.

Käpytikat ilahduttavat. Niitä on ainakin neljä pihapiirissä. Nyt 2 ruokintapaikalla. Kuulin, että kylällä asuva yksi tuttava ampuu tikat ja oravat lintulaudaltaan, ja närhet. Missähän senkin miehulaisen aivot sijaitsevat? Aiemmin kuulin myös mykistävä uutisen, että jotkut olivat ampuneet käpytikan ja syöneet sen.

Iltasella

H kävi linkoamassa vaikka ei ole paljoa satanut. Oli saanut Lynxin jo rämäjämään bensatankin puhdistuksen jälkeen. Se vaihdelaatikko on vielä häneltä katsomati.

Peräkärryyn kerkesin talutella halakoja kukkurakuorman. Aikasten monasti piti käydä hakemassa. Hoksasin kolan toimivan kuljetusvälineenä paremmin kuin pulkan. Rasittavuudessaan kärryntäyttäminen tällä konstilla lienee kuukauden kuntosalireissut juoksaumattoineen.

Saunan lämmitin niin, että se oli kylpykunnossa kahdeksaan mennessä Nyt saunonut jo ja väsy painaa. Särkee jäseniä kamalasti.

Hitlerin koplaa lueskelen edelleen. Löysin toisesta aihetta käsittelevästä kirjasesta (Historian lisälehtiä) omaakin mielipidettä koplalaisten lukeneisuudesta tukevan kirjoituksen. Siinä sanotaan mm. näin:

"Auschwitz tulee olemaan ikuinen osoitus sivistyksen ja koulutuksen pinnan alla piilevän barbaarisuuden vaarasta. Holokaustin suunnittelijoiden ja organisoijien ydinryhmä, johon kuului muutama sata miestä vuosien 1903-1915 sukupolvesta, oli parhaiten koulutettu verrattuna moniin muihin natsivaltion organisaatioihin ja järjestöihin. Neljä viidestä oli suorittanut ylioppilastutkinnon, kahdella kolmesta oli korkeakoulututkinto, kolmanneksella oli tohtorintutkinto, joka lähes kaikissa tapauksissa oli suoritettu oikeustieteessä. Sosiaaliselta taustaltaan enemmistö heistä oli ylemmistä sosiaaliluokista. On todettu, että Auschwitzin kuolemanenkeliksi nimitetty filosofian ja lääketieteen tohtori, Josef Mengele, ei oppinut murhaamaan Aushwitzin tuhoamisleirillä, vaan Münchenin yliopiston luentosalissa.".

Ihmisen nerokkuus on kyseenalaistetava aina. Pitäisi malttaa katsoa, mihin kukin älyään käyttää. Viisain se, joka ei lähde peesaamaan joukkoihin ketään. 

Nero voi huumaantua seuraajiensa palvonnasta jos hän ei sitä jo luonnostaan (syntyjään) ole. Meilläkin on ääripoliitikoissa (JH-A) lahjakkaita sanankäyttäjiä, joukkopsykoosiin suggeroijia. Puhujana korkealta ja kovaa suluissa mainitusta ei varsinaisesti ole, mutta kyllä hän megafonikseen goebbelsinsa saa rekrytoitua, lahjottua, huumattua. Se villitys, jonka hän h.foorumeissaan ja facebook-sivustoillaan on jo aikaan saanut, kertoo paljon hänen "nerokkaasta" manipulointikyvystään. Kuten olen aiemmin jo monasti kirjinyt, minulle hän on ollut puistattava hahmo ensiesiintymisistä lähtien.

1.2.2021 maanantai

Näin unta, että ammuin Putinia keskelle otsaa kun se oli tulossa hiihtämällä hevosreen jälkiä seuraten Pohjoismäen suunnasta. Se aikoi mennä paskalle huussiin. Karjaisin sille ennen liipaisua, että veristen diktaattorien perseethän eivät Unimäen huussiin pasko!

Heräsin ennen kuin tiellä odotelleet pienet vihreät miehet tulivat raastamaan kyitiinsä. Väkivallan uhka oli olemassa ja sen pelon kitkeröittämä hienhaju aamuöisessä pimeydessä tukahduttava. Piti painaa lukulampun katkaisinta ja ruveta lukemaan, että mieli rauhoittui.

Iltasella

Kävin kylällä tekemässä sovitut hommat. 2 rikkonaista pistorasiaa vaihdoin ja porasin kolmeen ikkunankarmiin rakoventtiileille reiät ja ruuvasin niihin kuuluvat säädinmekanismit ym. paikoilleen. Yläkerrassa paikkasin laipiota korjaustapetilla. Huomenna sen maalaus.

Leipomosta piirkoita ja leipää, kaupasta muita ruuanhörtöjä. Tein kulhollisen salaattia.

Sonjan porukka kävi nyt illasta hakemassa vaate/kenkälaatikon. Pojilta pieneksi jääneitä juttuja.

Pakkasta 15-17 astetta. Tähtien kimara taivaalla. Saunassa mukava käydä vaikka myöhälle menikin.

Lohiateria vattassa käyn nyt nukkumaan.

Internetporttola

1.10.2020 torstai

Purkaamolta Relluun keskikonsolin alumiininen liukupöytä, sen katkaisijankahva, ajovalojen korkeudensäädin ja ikkunannostimen mekanismi (80€). Sain vaihdettua kaikki myös paikoilleen. Nyt ei ole sitten kuin se tietokoneajo Wetterillä ja katsastus. Menee loppukuulle.

Keskihuoneeseen uusi ovi ja sen asennus. Karmia pitää vielä entrailla kunhan kerkiän.

2.10.2020 perjantai

Tännäänkään ei muuta kuin sisällensä säilöttäviä asioita ja erään tapahtuman kehityskeskusteluja jotka liittyvät yhteen. Kaapista toiseen, niinkö?

3.10.2020  lauantai

Editoin päätökseeen julkaistavat.

Mitättömistä asioista syntyvät riidat ovat niitä järkyttävimpiä. Isojen tragedioiden kohdalla järki ja hermot toimivat paremmin.

Läksin tänne Unimäkeeni huonoin mielin puoliltapäivin. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi kuin uuninlämmityksen.

Täydenkuun aika.

4.10.2020 sunnuntai

Aamulla Vinhan kanssa metsäreissu. Teeriä, koppelo ja pyitä nähtiin. Kalliollakukkulalla suden paska.

Mansikkapenkkien rönsyt leikkasin kaikki kun aloin konttailemaan. Tuli melkoinen ruko kusitönkyrän peitoksi.

PR soitti "sataman" remontista. Lupasin tulla nousviikolla laskemaan puutavaran ym. menekit. Tarpeelliseen saumaan tulee sekin tienesti. Silimälasitkin maksavat 500€!

5.10.2020 maanantai

Hikinen yönseutu. Heräsin muutaman kerran tukalaan tunteeseen ja että pitäisi jaksaa nousta ikkuna avaamaan, mutten jaksanut. Nyt neljältä sitten nousin kahvin ja puuron keittoon.

Edellisenä yönä näin unta, että minut oli ommeltu naisen kanssa yhteen vetoketjulla ja oli hyvin "siamilainen" olo. Nyt unienprosessi oli yhtä monimutkainen eikä niin helposti muistiin kirjoitettava. Siilinpiikkejä ja menneitten ihmisteni vierailuja, veneilyä, kalankatkua ja kaukaa taivaanrannalta alkavaa metsänrajan lähenemistä, tuttujen puiden lakoamista koneiden edessä rintamana. Kauhuntunteita siitä.

Iltasella

Hakkasin haloiksi yhden Kaivonkorven tuulenkaatopetäjistä. Koivun, joka oli nurjahtanut myrskynsilmässä kuusta vasten, katkaisin tyveltä myös ja se romahti rytisten kanveesiin. Sen katkoin myös pölkyiksi, mutten jaksanut enää kirvehtiä kappaleiksi. Huomiseen.

Jossain välissä karsin omppuja varten jänesverkkotolppia. 16 kpl Kniin ja muutamia myös Um.

Metsälenkki saunaa lämmitellessä Vinhan kanssa. Muutama pyy nähtiin.

G oksentanut koulussa kesken tunnin. Mut ei kai sen vakavampaa. Loppupäivä vappaata.

Luen moraalia käsitteleviä tekstejä.

"Moraali luonnonvastaisuutena", otsikoi  Nieztche erään Zarathustran kappallen.

"Kaikilla kiihkeillä tunteilla on aika, jolloin ne ovat ainoastaan kohtalokkaita, jolloin ne vetävät uhrinsa syvyyteen tyhmyyden painolla, -ja myöhäisempi, paljon myöhäisempi, jolloin ne avioituvat hengen kanssa, ´henkistyvät`."

6.10.2020 tiistai

Tiaisia suuret määrät ruokinta-automaatilla. Pitäisi tehdä se toinen, isompi. Eihän niille koko talveksi yhden tarjoomukset tule riittämään.

Lintujen sosiaaliapu: kasvattaako se niidenkin populaatiot yhtä kestämättömiin mittoihin kuin huonosti suunnattu kehitysapu oman lajimme aliravitsemuksesta kärsiviin maihin?

Unessa rakensin talon perustuksia.

Kaikki mediajulkaisut toitottamassa riviriviltä koronakriisistä. Huonosti ovat hyvinvoivat yhteiskunnat varautumisensa hoitaneet kun pelkäävät kompastuvansa ruttoon.

Aika traagista tuokin, että lajiläjäytymämme (kansalaismassan) kukkaron sisällöllä elävä juopottelubisnes (ravintolat) nousee suurimmaksi luuloksi elämälle tärkeimmistä toiminnoista. Ja etteivät eräät lentämään pääse niin kuin muutamassa vuosikymmenessä ovat tottuneet.

Tie, tai oikeammin kiskoilla varustettu rata, jolla olemme matkanneet järkähtämättä maapallon tuhoa kohti, nousi viimeinkin kokonaan pystyyn ja mureni kuin näkkileipä suojatielle. Mutta kestää vain vähän aikaa, kun markkinajumalat sen jälleen asvaltoivat kiitokuntoon. Paluuta kinttupoluille ei edes harkita, kysykää vaikka pormestari Jan Vapaavuorelta.

7.10.2020 keskiviikko

Eilen pieksin koivun haloiksi ja pinoon. Kerkesin pätkiä pölkyiksi myös 2 tuulenkaatopetäjää. Osa pölkyistä jäi vielä kantamatta hakkuupaikalle. Saunoin ja ajelin Kniin.

Tänään piti mennä arvioimaan PR:n laituriremonttitarpeet, mutta se siirtyi ensi viikkoon.

Puutarhurin kanssa raskas keskustelu asioista, jotka vääjäämättä edessä ovat. Olen koettanut välttää tätä koska molemmat osapuolet eivät ole siinä kunnossa, että kestokyky olisi parhain, mutta se nyt vain alkoi yhdestä lauseesta.

8.10.2020 torstai

Havahduin hereille ennen 5ttä. Keitin puurot ja kahvet. Kirjoitin jonkin verran, mutta valmista en aikaan saanut.

Kun muut olivat menneet kouluihinsa ja töihinsä, korjasin ulko-oven joka ei mennyt kunnolla kiinni. Karmien huullososat olivat alkaneet kieroutua. Porasin reiät ja vedätin pitkillä ruuveilla, niin oikenivat ne. Nyt ovi menee vittuilematta kiinni. Tiivisteet pitäisi vielä vaihtaa lukonpuoleiselle sivulle. Tai yksintein kaikki.

Tiällä Um olin 11 jälkeen. Kaupassa piti käydä. Hain samalla omenahilloa ja karpalohyytelöä vanhemmalta äSsältä.

Yritin saada Lynxiä käyntiin. Rämähti se minuutiksi savuttamaan, mutta sitten hyytyi. Olisin peruutusvaihdetta tutkinut. Ei kai siinä suurta vikaa olisi ja joku toinen rasvanäppi sen mielellään ja helposti kuntoon laittaisi, mutta koska minua rotteloiden rassaaminen ei kiinnosta, niin homma viivästyy ja viivästyy.

Nyt klo on 21. Saunonut ja väsynyt. Luen Nieztcheä ja nukahdan, luulisin.

9.10.2020 perjantai

Heräsin 04.39. Verenpaineet 123/65, syke 49. Hyvät siis. Ei ole rytmihäiriötuntemuksiakaan ollut aikoihin. Keväällisestä mykräkuumeesta selvittyäni olen ollut ok. kunnossa. Laihtunut jonkin verran marjametsässä urakoinnin ansiosta. Polovisärytkin hyvin vähäisiä. Ainoa kipuileva raaja on oikean käden kyynär ja olokapiä. Vasempaankin joskus juilii. Mutta näiden kanssa pärjään. Kyrpäkin on osoittanut olevansa lujassa nussintakunnossa.

Madagaskarilla on sattunut öljytankkerin karilleajo. Pelkäävät sen katkeavan ja tuhoavan Mauritiuksen merialueen merieliöstön, kasvit, merenpohjan korjaantumattomaksi. Kuvista päätelleen katastrofi on jo päällä eikä pelastusta enää niille merineliökilometreille ole. Ja tämäkin kauheus vain siksi, että tankkerin kapteeni oli päättänyt järjestää bileet kesken merimatkan.

Venäjän Kamantsakin niemimaalla taasen jokin sotateollisuudesta peräisin oleva "tuntematon" myrkky (lautan koko 40 km x 300 m) on tuhonnut merenpohjan eliöstöä jo 95%. Kuvat rannoille huuhtoutuneista eläimistä on karmaisevaa katsottavaa. Myrkkylautta jatkaa tuhoavaa matkaansa kohti Kuuriilien saaria eikä sillekään enää mitään ole tehtävissä.

Instrusta viesti, että silmälasini olisivat noudettavissa. Jääpi ensviikkoon.

Makeaksi välipalalukemiseksi Arto Paasilinnan Aatami ja Eeva. Sitä lukiessa ei kauaa tarvitse nieleskellä kun se kuoresta kuoreen on kaluttu. Ehkä ajankohtainen juoni kirjassa on sillä nythän akkuteollisuuden kukoistuskausi vasta alkaa. Otin ko. hupikirjailijan kaikki kirjat hyllystäni ja toin tänne Um.

10.10.2020 lauantai

Heräsin ennen 4jää. Kuutamo, vajaa, mutta tähdet lisänään ulkona näkee ilman lamppua maiseman ääriviivat.

Kahvi maistuu hyvältä. Lämmitän täksi aamuksi eilisen puuron tähteen.

Tänään on vuosittain toistettavan kansalliskirjailija A.Kiven päivä. Jeesuksen veroista satumyyttiä ei lajimme taida hänen ympärilleen kuitenkaan ehtiä rukoilla.

11.10.2020 sunnuntai

Paras tarina se, joka jää kertomatta.

12.10.2020 maanantai

Tuulee jälleen ommaan ohtaan.

13.10.2020 tiistai

Kynnen alle tökkääntyi tikku. Myös mieltä tökitään nyt.

17.10.-19.10.2020

Kittilän reissu.

20.10.2020 tiistai

Koutaniemellä PR:n laituriremontin valmistelua. Starkin kyyti toi 2den tonnin kuorman lankkuja.

21.10.2020 keskiviikko

Syntymäpäiväni. Voe äeti, olisit jättänyt minut Nurmeksen torille laumoina ajelehtivien kulukukoirien kaluttavaksi, tai nakannut surkean kapalokääröni tullessa Pakuran Popedan ikkunasta Holinrotkoon.

Aloitin Koutaniemellä lahonneiden laiturinlankkujen ja rakenteiden purkamisella. Satoi räntäistä lunta.

22.10.2020 torstai

Koutaniemellä. Yöllä satanut lumi oli märkää ja hankaloitti hieman laiturin uusimisaloitusta, mutta siitä se lähti. 6si metriä pitkät 48x158 kyllästetyt, märät lankut painavia kuin perkeleet, mutta rantaa päin on töyräs niin jyrkkä, että hyvin liukuivat melkein työmualle saakka.

23.10.2020 perjantai

Koutaniemellä. Kaksi ensimmäistä osaa uudesta laiturinkannesta lankutettu.

Illan "ratoksi" luin erään tarinan joka kertoi tinder-sovelluksen mahdollistamiin nautintoihin kovasti addiktitoituneesta ihmisestä. Siinä käytiin lävitse ihmisen ikiaikaista paritteluntarvetta ja sen nykysovelluksin onnistumisia.

Seuraavat kolme kappaletta ovat lukemiseni johdosta syntyneitä omia päätelmiä ennen kuin jatkan tarinan referointia.

1. Onko tämä lajillemme edistystä vai taantumaa vai vain ajanhermolla pysymistä kun suhteesta suhteeseen kiitämisen apuvälineinä, liaanien sijaan tai vain jatkoina, toimivat virtuaalissa loksahtelevat algoritmit, valokuvat, ns. älyvälineet ja gps? Tätä sietää miettiä puolelta jos toiseltakin mielessä YK:n ihmisoikeuksiinkin kirjattu, mutta todellisuudessa toimimaton pykälä yksilön vapaasta seksuaalisuutensa toteuttamisen tahdosta.

2. Porttolaksikin internetin eräitä loosheja voisi kutsua. Tinder-sovellus on vain yksi niistä, mutta hyvä esimerkki miljoonien muiden joukoista poimittuna. Kun sen rinnastaa maailman vanhimman ammatin harjoittamisen jatkumoon, voi päätellä hyvinkin helposti sen rahastamismekanismin ikiaikaisen kaavan. Tämän parittajaringin ei tarvitse piiloutua koska mitään rikosta ei tapahdu sillä miljardit, jotka saiteilla pyörivät, koostuvat laillisesti kerätyistä sisäänkirjautumisista, jäsenmaksuista ja mainostuloista. Näiden maksujen jälkeen parinhakijat toimivat itse itsensä parittajina. Kukaan ei suhteiden solmimisen jälkeen saa selville, liikkuuko heidän välillään seksiaktin aikana tai sen jälkeen valuuttaa koska vietit ovat täysin salattuja.

3. Sutenöörit ovat silti olemassa, mutta ei heitä sillä nimellä enää kutsuta. Alunalkaen nämä valkokaulusparittajat ovat olleet tinder-sovelluksen kehittelijät jotka rikastumisensa jälkeen ovat siirtyneet kunnon mafiapomojen lailla taustalle. Sijaisikseen he ovat palkanneet kovapalkkaisia it-ammattilaisia raapimaan yhä enemmän tulosta. Valvonta heidän kesken on yhtä ankaraa kuin mafiallakin. Ellei peräti mafia ole taustatekijänä alunalkaenkin rahankerääjänä. Faktataustaa vasten väitteeni ei ole tuulesta temmattu: Tinder on yli kolmen miljardin arvoinen, 50 miljoonan käyttäjän pörssiin listautunut, internetissä toimiva seinätön, katoton (näkymätön), täysin häikäilemätön (ilotalo)yritys.

Mikä tällaisen miljardibusineksen mahdollistaa? Esimerkkihenkilöni tapaus kerrottuna 50 miljoonalla antaa jo suoran vastauksen. Lukema voi olla jopa tuplaten suurempi sillä tilastothan junnaavat aina perässä.

Lukemani kertomuksen päähenkilö on koukussa tinderin suoman parinhaun helppouteen ja siihen, että voi itse valita kenen kanssa kulloinkin lähtee paneskelemaan. Mutta vaikka välillä olisi ns. vakavassa parisuhteessa jokun kanssa (tavannut hänetkin ko. sovelluksen avulla) taustalla pyörii tinder-härdelli ja nussintakavereita tavataan aina tilaisuuden tullen. Ja niitähän muutamalla klikkauksella saa koska tarjonta on loputonta, alati uusiutuvaa eikä aina laatuakaan tarvitse ajatella.

Tarinassa kuvataan myös ns. vakipanot, kimppakivat ja muut pakkomieltymykset samojenkin kanssa. Myös maksullista seksiä tarjotaan ja vastaan otetaan.

Tapaamispaikoiksi autoseksiin sovitaan kaupungeissa parkkipaikat, laitakaupungin hiljaiset kadunpätkät, aitaamattomat teollisuusalueet, uimarannat ja syrjäiset metsäautotiet. Gps opastaa osapuolet kätevästi ja eksymättä tapaamispaikkaan jos alue muuten on tuntematon. 

Äveriäimmillä ja ahkerimmilla deittipalvelun käyttäjillä on asuntovaunut ja -autot. Myös hotellihuoneet, omat ja kavereiden kodit ja pitempiä viikonloppuja varten airbnb-majoitukset. Vuosien varrella tariankin henkilö oli käyttänyt eri tinder-tuttavuuksia satoja kertoja ja muutamista oli tullut useamminkin tavattavia "hätävaroja" jos uutta hakiessa ei tärpännyt. Jutun edetessä käy ilmi, ettei hän pääse tästä tavasta irti eivätkä ns. normaalilla tavalla solmitut suhteet enää tule onnistumaan. Arkielämä on mautonta kuin kaurapuuro ilman voisilmää kun mielessä pyörivät vain seuraavat sovellustreffit.

Itse en ole netin kautta seuraa hakenut, mutta aktiivisimpaan aikaanihan tällaista mahdollisuutta ei ollut olemassakaan. Tästä voisin ehkä onnitella itseäni, sillä elämänkokemus kertoo kyllä nyt, että aivokemialliseen, yhden asian nettisuhteiden koukkuun jääminen on elämänvalhe jota ei kyetä hallitsemaan normiuden rajoissa sen enempää kuin rahapelien, voimajuomien, alkon, huumeiden tai tupakankaan aiheuttamia riippuvuuksia. 

Tässäkin kierteessä ihmissuhteille, joita mahdollisesti syntyy muualla livekontaktein ja joilla olisi sitten mahdollisesti merkitystäkin, käy niillekin hetken perästä kuin tinderjutuille. Nekin jätetään vähintään taka-alalle kun netin näyttö alkaa vilkkua kutsuvasti tutuille poluille.

Ihmissuhteilla leikkiminen helppouden kautta ei kanna tervettä hedelmää vaikka lööpit mitä vapaudesta valita-hehkuttaisivat jos itse ei kykene tyytymään kohtuuteen.

Ainahan seksiadiktikoitakin on ollut eikä se vierasta ole itsellekään, mutta internetin tuoma helppous on tuonut mukanaan ne samat ongelmat kuin peliautomaatit kauppojen kongeissa; no, jos vielä tämän hilun taskun pohjalta kilautan...

Netissä rinnalla kulkee aina myös rikos ja rahastaminen. Kuten edellä jo kuvasin, tinderiäkin käyttävät rahastamiseen itse sovelluksen omistajat (nuo valkokaulussutenöörit) ja prostituoitujen lisäksi myös pedofiilit ja muut ihmisten kaikenlaisilla seksintarpeilla pyrkimään hyötyjät.

On minullakin elämän varrella ehtinyt olla niin pelkkää seksiseuraa kuin vakavampiakin suhteita, mutta töitä niiden saavuttamiseksi miltei poikkeuksetta on pitänyt tehdä. Ilotalojen tarjontaan en ole koskaan turvautunut.

Päämäärään matkaaminen alkaa vihannespenkissäkin varhain keväällä ja syksyllä korjataan sato. Toki porkkanoitakin (jopa luomua) voi netistä tilata minne haluaa, mutta voiko kukaan taata niiden laadun? Tautivapauden ainakin saa poikkeuksetta kyseenalaistaa.

24.10.2020 lauantai

Koutaniemellä. Pojat olivat kantamassa polttopaikalle lahot laiturin puuosat. Katkottiin myös paksu, myrskyn puolivälistä poikki murjoma koivu ja pätkittiin se. Pojat kantoivat painavat pölkyt mökin nurmelle josta ne otan peräkärryyni joku pv.

25.10.2020 sunnuntai

Koutaniemellä. En malttanut pitää huilipvää kun hyvä ilma. Oikaisin tunkkaamalla katoksen solovassa olevia räystäitä ja myös pohjarakenteita. Tein katokseen johtavat raput.

26.10.2020 maanantai

Koutaniemellä. Tunkkasin loputkin romahtaneet pylväsrakenteet ylös ja tuin ne. Kerkesin lankuttaa katokseen saakka.

27.10.2020 tiistai

Koutaniemellä. Katoksen kohta hidastaa hieman. Siinä portaat myös veteen. Lankutus ulettuu nyt jo päätyyn saakka.

28.10.2020 keskiviikko

Aamusta Puutarhurin käyttö lääkärillä Sotkamossa. Sairaslomaa 2 viikkoa. Ollut kotona jo puolitoista viikkoa pitämässä vapaita, mutta sairastanut koko ajan. Vakavaa. Ennustin tämän jo elokuussa. Merkit alkoivat näkyä keväällä. Kuurous ja sokeus vaivaa muita.

Kävin iltapvllä Koutaniemellä lankuttamassa loppupätkän. Jäi katokseen vielä vähän simpsittelyä.

Motonetistä PR:n kanssa akku+venevinssi. Kokosin osat ja testasin nyt illasta kotona toimivuuden.

29.10.2020 torstai

Koutaniemellä. Viimeisiä lankutushommia ja penkin sekä porrasaskelmien teko venepäätyyn.

Venevinssin ja akun asennus. Korjasin myös venetelat ja kohensin rullatelineitä. Vedettiin akun voimin toimivalla, uudella vinssillä vene teloilleen ja hyvin se paikoilleen rullasi. Viimeistelin istuinpenkin ja siivosin ympäristön. Peräkärryyn piti hakea Motonetistä uusi rengas (59€) entisen tyhjenneen tilalle ennen kuin pääsin kuormineni lähtemään.

30.10.2020 perjantai

Unimäessä aamupvstä. Täysi kuu.

31.10.2020 lauantai

Uuden lintujenruokinta-automaatin asennus metsän rajaan tolpan nokkaan. Siihen sopii kolme-neljä 25 kg:n siemensäkillistä.

1.11.2020 sunnuntai

Heräsin kolmen huitteilla ikävään uneen. Vinha on ollut yöt ulkona.

Keitin kahvit ja laitoin puuron hautumaan hellalle. Koetan kirjoittaa merkintöjä viime aikoina laiminlyömääni pv-kirjaan, mutta kovasti tuntuu vaikealta. Jo pelkät ajatukset juuttuvat kurkkuun sanoista puhumattakaan niin miten ne nyt siten kynän kautta paperille valuisivat.

Maailman ympäristöllisesti katarstrofaalisen tilanteen rinnalla yksityisen ihmisen tragediat ovat se ja sama vaikka ne musertavia kokijalleen saattavat ollakin. Ei globaalius yhtä henkilöä kaipaa. Eikä sataa tai sataatuhattakaan. Koronaan on kuollut nyt miljoona ihmistä, mutta emme me, joilta ei läheltä heitä kuole edes sitä huomaa. Päivittelykin on vain kuin talkkia käsistä kopsauttelisi. Ja niinhän sen pitää ollakin.

Täytenä vielä perjantai-iltana mollottanut kuu oli nyt pilvien takana. 

Puolukkasyksy

19.9.2020 lauantai

Työmualla 7ltä. Ruuvasin parvekkeen levyt. Sauman alle laitoin pellinsuikaleen ja levyjen reunoihin sivelin bitumimassaa. Kaide jäi vielä nostamatta. Tarvitsen siihen jonkun kaveriksi. Pesuhuoneeseen tekaisin pyykkinarusysteemin jollaisen mallia olen käyttänyt muuallakin. Väittäisin, ettei tuossa talossa sen 70-vuotisen historian aikana niin käytännöllisiä pyykinripustusnaruja ole ollut.

Saunoin  aikaisin. Iltasella Napikselle.

20.9.2020  sunnuntai

Isä täyttäisi tänään 97 vuotta. Hän oli vuotta nuorempi kuin toissapvnä kuollut "otavalainen" Heikki A Reenpää.

Isälläkin olisivat geenit ulkoisia raameja myöten olleet aivan yhtä suotuisat pitkälle elämälle, mutta sattui nyt vain syntymään yhteiskuntaluokkaan, jossa ei pitkän elämän mahdollistavaa otollista asennettakaan ollut. Saatika, että  olisi ollut muita edellytyksiä jotka olisivat taanneet  terveellisen ravinnon suhteutettuna sopivaan määrään työtä, lepoa ja konjakkinapsuja. Tai niin kuin Heikki A:lla kulttuurikodin ympäristövaikutukset olisivat tukeneet pitkään hengissä pysyttelemistä. Sodankin isä koki aivan toisenlaisesta kulmasta kuin  Heikki A. eikä se gloriaa hänen ylleen langettanut  kuten vanhuuteen eläneelle ikätoverilleen kävi.

Napiksella ei kovasti porukkaa vaikka esiintyjät mainoita. Korona vaikuttaa. Ihme yleensä, että tansseja järjestävät kun oli se Kuhmonkin tautirypäs ihan äsken.

Tiedän, että tanssiharrastukseni on muutamillekin arvostelun alainen asia vaikka elämmekin toisenlaisessa maailmassa kuin vaikkapa vanhempieni sukupolvi. Toisaalta tanssin funktiota on turha selostaa niille, jotka eivät sen parissa ole arjesta vapaita hetkiään viettäneet.

Minut tanssiharrastus on "pelastanut" jopa elämälle takaisin tiukimpien solmukohtien ylitse könytessäni. Vituttaahan tämä ihmisen  tolskaaminen maapallolla tänäänkin toisinaan niin paljon , että jollakin sitä tunnetta on edelleen loivennettava. Vaikka sitten humpalla.

Eikähän minulla muita harrastuksia juuri ole. En metsästä, en kalasta, en pelaa pelejä, en istu luotikujien ravintoloissa tuoppeihin tursaamassa. Minulla ei ole mitään muuta omaa kuin Unimäen touhut, lukeminen, kirjoittaminen ja ajattelu, ja miten yksinäisen puuhia ne ovatkaan. 

Mitään näkyvää tulosta en kirjoittamallakaan koskaan ole saanut aikaiseksi (kuin murusia). Nekin vähäisen kapasitettin aivoilla muodotetut mielipiteet maailmanmenosta ovat ristiriidassa massan aiheuttaman kymin kanssa jota vastavirtaan uin. Kiviä satelee panssariini ja luultavasti jonain päivänä jokin murikka löytää tiensä haarniskan saumasta sisään ja tappaa. Mutta huomautan siihenkin  vain lipposittain, että so what?

Ruumiini äärellä perus suomalaiset wiikinkisoldierit ja susivihamiehet taittavat kuusenhavun lippaansa ja kippaavat sen kunniaksi sarvellisen punaista hurmetta. Laulaa röhisevät jäkäläkankaiden lannoitteeksi Nälkämaan laulun vaikka eivät senkään Kiantolaisesta sanomasta ymmärrä tuon taivaallista. Saatika että  niistä sen päivitykseen olisi.

21.9.2020 maanantai

Tulipa nukuttua syvää unta. Heräsin ½6, nyt on kahvit juotu ja puurot syöty, tiskattukin. Pitäisi lähtä sinne KH:n pesään. Siellä on  kaiteen raspaaminen ja hiominen ja pohja- sekä pintamaalaaminen. Ilmankin puolesta sille saattaisi olla päivä otollinen. Parvekkeen seinänjuuren pelti, luukkujen viimeistely ja siivous vielä niin eiköhän se homma olisi tältä erää taas silitelty.

Eilen nostin punajuuret ja ryvässipulit ja vein ne nuoremmalle äSsälle säilöttäväksi. Kaivoin myös sankollisen pottuja ja porkkanoita, ja uunilla kuivamassa olleita punasipuleitakin nakkasin nipun mukaan.

Kynästä rantu haalistuu, häipyy, loppuu. Ajatuksellekin tulee joku pv käymään  niin. Tai se katkiaa aivoverenvuotoon kuin kuulan lävistämän jäniksen loikka. Näihin nykyisiin kyniini saa mustesäiliöitä ja onneksi ostin niitäkin nipun mukaan, mutta aivoja ei kauppojen hyllyiltä uusia oteta.

Iltasella

Näin lausui Zarathustraa luen edelleen.

Työmaalla meni niin kuin olin aamulla ajatellut. Olin siellä 8-15 taukoa pitämättä.

Toissapvnä survoin saaviin sankollisen puolukoita ja toisen omenia, vettä 8-10 ltraa ja sitruunahappoa pari lusikallista. Sidoin töistä tultua harson  toisen saavin  kaulalle ja kaadoin harsokupuraan mehuisan massan yöksi valumaan.

Luin muutaman vanhan tarinani. Yhdessä Kittilään sijoittuvassa olen maininnut Philip Rothin Portnoyn taudin. Koetin muistella kirjan sisältöä. Parafilioista siinä on kyse, fetisseistä ja kaikenlaisista seksuaalisista hillittömyyksistä. 

Vielä 1960-luvulla kirjan sisältö on ollut kovaa kamaa, mutta ei kai se, jos jokin vastaava "päivitys" kirjamarkkinoille ilmaantuisi, ketään enää tänä päivänä ojaan kaataisi. Körtit eivätkä lestadioilaisetkaan seinille hyppisi. Ovatko kirjan ilmestymisen naikaankaan Suomessa hyppineet koska seksuaalisuuteen tuoksahtavaa kirjallisuutta ne tuskin lukevat kuin jotkut salaa. Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu-kirjan ne kyllä tavasivat rukoillen kadotusta syntiselle elämänkuvaajalle. Niiden julmat rukoukset kantoivat satoa Urpo Lahtisen Hymyn irvein. Mutta siinä missä Hymy hyytyi, Timo Kustaa elää vaikka onkin kuollut.

Rahalla ja materialla kuorrutetussa USA:ssa on ihmisen seksuaalisuus edelleen tabu vaikka mistään muualta ei pornoa syötetä internetin rajattomaan valtakuntaan niin massiivisesti kuin siitä liittovaltiosta.

Kirjan ilmestymisen aikoihin globaali seksuaalinen vallankumous oli käynnissä, mutta ei se kaikkia tavoittanut. Ymmärtämättömyys aiheesta on yhä suurta vaikka aivokuvantaminenkin on asian läpivalaissut muusta syvälletunkevasta neurotieteestä puhumattakaan. Kaapeissa on edelleen tungosta. Eivätkä siellä majaile ainoastaan homot ja lesbot vaan lukematon määrä muita seksuaalisesti erilaisiksi tuntevia. 

Mutta tieto oman identiteetin tutkimisesta voi havahduttaa kenet vain peilin ääreen. Miljoonat ovat jo heränneet siihenkin, että jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan  eikä sitä  voi kieltää kuin tietyissä hillittömyyksissä, bedofiileilta ja insestisesti käyttäytyviltä sekä raiskureilta jotka johtuvat vakavista aivokemiallisista poikkeavuuksista. Niiden meknismeista ei edelleenkään ole tarpeeksi tietoa eikä täydellistä parannuskeinoa ole löydetty jos ei saunantaakse viemistä sellaiseksi lueta. Katolilaisten pappien lukumäärä ainakin  harvenisi kummasti.

Jos uskoisin edes saatanaan, niin rukoilisin sitä lopettamaan uskonnot sillä niiden epistolain kautta lajimme kauheimmat, seksuaalista identtiteettiä murjovat teot on kautta aikain toteutukseen laitettu; poikalasten ympärileikkaus ja tyttöjen genitaalien silpominen, voiko hirveämpiä rituaaleja mikään muu laji keksiä kuin jumaliinsa uskova Homo Sapiens?

22.9.2020 tiistai

Klo 04.30

Näin unitarinan nimeltä Kairon kanavaari.

Oli kova väentungos. Etsin naiseni kanssa tiettyä suurta toria (Kuopion?). Keksittiin sanoja, lauseita ja sananmuunnoksia tarinaamme. Naisellani oli yllä strutsinsulkakuvioitu, huntuinen hursti joka ei mitään peittänyt. Omaa vaatetustani en muista, mutta tungoksen miehet olivat pukeutunut tummiin kaapuihin ja kaikilla oli pelottavan karkeakarvaiset kämmenselät. Naisilla ei ylejäänkään ollut sen kummempaa vaatetusta kuin minusta kiinnipitelevällä naisellanikaan. Panetti ja hävetti, kun en kyrpineni kääntymään mahtunut. Tökin sillä ihmisiä selkiin, napoihin, perseisiin, vatsoihin, vittuihin mutta helpotusta ei tullut. Hätäännyin eksyksissä oloamme. Naiseni otti minua kyrvästä kiinni ja alkoi opastaa pois tungoksesta. Hän sanoi: meidän pitää joutua tappamaan yksi kukko eräälle kujalle Pikku Pietarin takana. Heräsin kauhuun: mulkkuni oli muuttunut punahelttaiseen heppiin päättyväksi kukonkaulaksi.

Klo 08

Aamu n askareiksi laitoin pikkupyykkiä likoamaan saunavatiin ja pullotin puolukkatuoremehun. Sitä tuli 13 isoa  lasipullollista.

Pitäisi lähteä työmualle.

Etelänpuoleinen tuuli on leppoisan kostea kuin lehmänhenkäys. Lämmintä kuin  kesällä.

Iltasella

Kaide on nyt pohjamaalattu x2. Remonttikohde ja koko alakerta siivottu pesua vaille.

Paistoin munakkaan. Torkahdin toviksi. Panin saunankiukaan pesään tulet ja kävin metsäsää mutkan Vinhan kanssa. Puolukoita olisi helpossa paikassa kerätä. Pitänee ne käydä riipimässä  vaikka huomenna.

Sähköpostiin saapunutta puhelinlaskun suuruutta ihmettelen. Vaihdoin sen äskettäin ns. "rajattomaan" (20€/kk).

Mielialakin piirtää käyrää laaksoista kukkuloille. Vastuista ei vapautusta näy ja se on tällaiselle luonteelle erityisen vittumaista. Vastuistaan pakenemistakin olen harkinnut. Jättäisin vain kaiken sillensä kun kerta mikään ei elämässä tunnu lopulta onnistuvan. Poluilta syrjähdän, kallistun, kaadun.

23.9.2020  keskiviikko

Kännykän näytöllä klo väittää olevansa vasta ½5. Napsautin valon akkulamppuviritelmään, otin tämän vihkon polvilleni (istun sängynlaidalla) ja harakanvarpaita ilmestyy kynänpiirron jälkeen niin, että sanoista juuri ja juuri selvän saa.

Ajan laskeminen, päivinsä muistiin merkkaaminen on vain ihmiskeksintö, että siinä mielessä turha harmi nämä jaksotukselliset muistiinmerkinnät. Mutissut olen tätä vastaan ennenkin, mutta minkä koukun nahkaansa pujottaa niin kiinnipitelevä väkänen eikun syvempään vain kiilautuu.

Loppuelämäni aamujen lukema on helpommin arvioitavissa kuin  tulee ajateltuakaan. Eiliset voi lasketuttaa vaikka tietokoneella ja copypastata samasta laatikosta yleishistorian oheen. Laittaa merkinnän jokaiselle päivälle poliittisesta tilanteesta, ja mikä hallitus kulloinkin on asioita sotkemassa ollut. Ja erityisesti millainen oppositio karavaanin kululle milloinkin räksyttämässä. Nykyisin aivan järkyttävän yksiniittisen populistinen ja typerä kuin edustajansa valinnut kansakin. Niin että sitä suapi, mitä tilloo.

Jos elonkehän suotuisasta olotilasta riippuvaisen eliöstön ja biologisen massan edustajat kokoontuisivat YK:n lailla rinkiin, lajimme äänestettäisin tästä pelistä ikuisiksi ajoiksi pois eikä Veto-oikeutta sille suotaisi.

Tällaisia mietin Zarathustraa unilukemisekseni nautittuani. Ja  nimenmuutosaikomuksiani, ja että sen myötä voisin kulkusuuntaanikin jälleen rukata. Mutta voiko sitä enää muuttaa kun näyttää, että niin takana kuin edessäkin on polku jo niin syvään uurrettu, että sen vankina vaellan kiännynpä tahi jos?

Uusiin alkuihin on vaikea uskoa enää näillä kilometreillä. Öljyjen ja suodattimien vaihdolla ei meno parane.

Kokeilla kyllä voisi, en niin vanhaksi itseäni tunne.

Iltasella

KH:n remppa taputeltu päätökseen tältä erää jälkiputsinkeineen.

Sankollisen puolukoita hain ennen pimeän maisemaan laskeutumista.

Saunassa olen käynyt ja väsy jo on.

24.9.2020  torstai

6en huitteilla olin jo kahvinkeitossa.

Unessa oli dildoja ruokailuvälinelaatikossa terävien veitsien seassa. Sanoin ne omistavalle naiselle, että nehän menevät palkeenkielille tuolla. Kysyin vielä, että kai sinä peset ne käytön jälkeen ennen kuin säilöt ruokailuvälineiden joukkoon? Se otti yhden puisen ja sanoi hämmentävänsä sillä puurokattilaa.

Lähden tänään Kniin. Tulen huomenna takaisin. 

Täytyy tyhjentää peräkärry työkaluista ja muista romppeista. Lupailee heikkoja sadekuuroja. Lämmin on edelleen ilma. Yöllä kusella käydessäni ihailin tähtikirkasta taivasta.

25.9.2020 perjantai

Sonja 40 v. Kävin kakkukahveilla Knista tulon jälkeen. Muistelin hänen syntymänsä syksyä: häntä ei olisi jos en lähtenyt yövuorosta tuntia ennen kotiin ja ajanut liikennesääntöjen vastaisesti kevyenliikenteen väylää sillan ylitse Jokitielle jossa silloin asuttiin (Siilinjärvellä).

Nyt iltasella kävelyllä suoraan Pohjoismäkeen ja takaisin Villelän kautta. Oli jo pimeää poispalatessa. Saunassa meni pari tuntia.

26.9.2020 lauantai

Kuopiossa koko pv ihan huvikseen. Torilla jututin erästä Kainulaista ja Kolmisopen Tokmannilla Hämäläisen Markkua joka oli v. 1978 syksyn mehtuureissulla Köngäksen Kustin luona Sodankylässä (Porttipahdassa) isän juopottelukaverina. Miestä painoi jo korkea ikä, mutta tuskin enää eläisi, jos olisi viinan kanssa läträämistään jatkanut. Sanoi lopettaneensa sen juuri sinä vuonna kun käytiin "jänismetsällä". Yhtään jänistä eivät ampuneet, eivät käy neet edes jänkän mättäällä istumassa. Pirtissä kaatoivat koskenkorvaa nieluihinsa koko kolmipäi väisen reissun ajan. Minä nukuin talon tyttären kanssa kamarissa. Otettiin mekin muutamat huikat Karjalaviiniä.

Hankin uuden kännykän, entinen lakkasi latautumasta. Siinäkin on kyllä takuuta jäljellä, että pitänee arjentullen viedä se myyjäfirman edustajalle. Ostin sen Imatralta n. vuosi sitten; nokialainen. Nyt kiinalainen Xiaomi.

Puijontornissakin tuli pitkästä aikaa käytyä. Näkyi kauas, oli aurinkoinen päivä. Muistelin, että näin Juha Watt Vainion kerran Puijon Majan terassilla. Istuin samassa pöydässä juomassa kahvia. Muutama sana vaihdettiin, säästä kai. Oli ehkä piäsiäinen ja aurinko paistoi silloinkin. Vuosikymmen oli kaiten 1970 tai 1980. JWV:n isän nimi on ollut Tauno, niin minunkin. Mutta mitäpä merkitystä sillä olisi.

27.9.2020 sunnuntai

Niezschen "tunnuslause": Increscunt  animi, virescit  vulnere virtus. "Kärsimys tekee meistä vahvoja" tms. Uskovainen kääntäisi sen tarkoittamaan kirkas kruunu-palkintoa taivaan iloihin taivaltaessaan, ja jolle minä tiuskaisisin: Ja vitut!

28.9.2020 maanantai

Eilen muokkasin kesällisen pottumuan puoleen väliin. Julmetusti ohdakkeiden juuria. Levitin alalle maisemointikankaan johon tökin lautalinjurin avulla suorat reikärivit. Niihin istutin mansikantaimia n. 100 kpl. Tiijä sitten , moniko juurtuu kun ne olivat liian kauan saavissa veteen säilöttyinä (rönsyjä).

Tänään käänsin ja  juurin loput. Levitin mustan mullan ylle katteen, mutta ei ole laittaa taimia. Kevvääseen jää. Ehkä laitan siihen jotain muuta kuin mantsikkaa.

Kääntämääni sipulipenkkiin tökin perunoita ja laitoin styroxit katteeksi. Ehkä jo ensi juhannuksena siitä voi kaivasta uudet potut kattilaan.

Valkosipulit ovat jo juurtuneet ja pienellä taimella. Niillekään ei olis ollut pahitteeksi laittaa vaikka koivunlehtikatetta päälle. Kerkeävät ehkä liiaksi kasvaa tälle syksylle? Vaikka ovat ne joskus ennenkin isolla taimella talven alle joutuneet ja hyvin ovat keväällä kasvuaan jatkaneet.

E.B White "On Democracy" (1952). Onkohan suomennettu? Hesarissa siitä kirjasta juttua.

29.9.2020 tiistai

Hallan puolelle humpsahti. Kuurassa maa ja auton ikkunat jiässä. Toissapvnä  vielä +18 eikä eilinenkään kylmä ollut. Paitahihasillaan kasvimaalla möngin.  Nyt ovat boyntyjenkin rönsyt leikelty. Mahoton ruko tulikin.

Yöllä oli hieno kuutamo. Perjantaina se on jälleen täysi.

Vazejärvellä tapaamani (2014 kesällä) Alexanderin kotimaassa Azerbaidzanissa sotivat. Syitä selostavat tietäväiset, mutta syyhän on aina lajimme kyltymätön halu tappaa, orjuuttaa, raiskata, tuhota. Eikä ainoastaan toisiaan vaan kaikkea, mikä on.  

Sotimiseen halukkaita meidänkin maasta löytyy. Se näkyy tietyn kansanosan ainaisesta halusta kaivella kynnyksenalusiakin, että epäsopua aikaan saataisiin. "Tulkoon vaikka sota ja veriset vaatteet"-uho on ilmeinen politiikan äärilaidoilla aina. Persuiksi heitä nykyisin meillä nimitellään ja perseestä heidän politiikkansa onkin. Puoluejohtaja Jussi Halla-ahon kalmanhaju leijailee  aina vain sankemmin ja tämän edessä uskovaisensa käsiä ristivät yhä sakenevin joukoin.

Toin kalkkisäkkien lisäksi Knista auringonkukansiemeniä. Nyt tinttejä on pilivinpimein automaatilla jyvästelemässä.

30.9.2020 keskiviikko

Kni iltasella

Tulin eilenillalla  pois Um. Toin pyykkiä, sipulisäkit jne.

Kävin  optikolla. Pikkuisen oli vasemmassa silmässä muutosta tapahtunut. Tilasin uudet luku- ja monitehot. 500 euronperkelettä niihinkin pitää jostain kaivella.

Noudin G:lle käytetyn joustinpatjarunkoisen sängyn. Nyt voi poika taas "muuttaa" takaisin alakertaan, tuohon keskimmäiseen huoneeseen joka niin monena on meidänkin aikana ehtinyt olla. Hyvä huone siitä siistittiin.

Syyskuun saldoksi viivan alle voisi kai laittaa, että eletty on. Lisään höysteeksi 500 kg puolukkaa ja muutamat kantarellikastikkeet. Koronasta selviytymisestä ei kannata juuri lohkoa kun niin vähän se maailman ihmisiä hautaan on nujertanut.

Paskaprotesti tyrannien kukistamiseksi

2.9.2020 keskiviikko

Eilen puolukoita ostajalle saavitolokulla. Ajoin sitten aika myöhällä tänne Kniin.

Puutarhurilla labra aamulla. Ei se kunnossa ole, mutta töissä änkeää käydä. Uupumusta, syvää uupumusta.

Piti kynällä koettaa sitäkin solmua aukoa, mutta saas nyt nähdä.

Rellu Vianorille vikojen arviointiin.

Tympeä tämä "uusi blogger"! Varsinkin, kun kirjoitusohjelma änkeää näkymän alustalla kaikkea muuta kuin kirjoittajan halun mukaiseksi.

Erään toimittajan  kanssa juttelu puhelimessa. Sitten viestit, kun tartuin toimeen.

3.9.2020 torstai

Aamulla Kaksilla. Vein sen jälkeen Puutaruhrin töihinsä. Autosta noustessaan näytti itkuun purskahtavan.

Lajittelukuorma Kitumarketin P-paikan moolokeihin.

Prismasta kalkkia 50 kg ja Kekkilän syyslannoitetta sankollinen. Napsin omista mansikkapenkeistä Koronan ja Polkan rönsyjä. Jospa jaksaisin muokata niille penkit Um. Vanhat mansikkapenkit ovat vielä kääntämättä ja juuripaakut hävitykseen viemättä. Juurimistakin mullassa olisi helevetisti.

Eilen viikkailin Pauluksen kanssa lakanapyykit. Kaikki narut olivat täynnä (8 koneellista). Juteltiin mukavia.

Kerroin P:lle, että hänen tarkka siittämishetkensä laitettiin kalenteriin ja että se kalenteri on äitillä tallessa jossain. Tämä tarina on fakta, sillä muulloin ehkäisy oli huolehdittu. Kokeiltiin, tärppääkö kertalaakista.

Vinhalle Lidlistä 3 kanankoipirasiaa. Vien Soilan pakastimeen niistä kaksi. Um kellarissa ne eivät montaa päivää säily.

Kaupassa vaihdoin pitkästä aikaa muutamat sanat T:n kanssa. Oli rauhoittavaa nähdä hänet työssä ja toimessa.             

Iltasella Um

Läksin Knista puolenpvn kantturoissa. Viesti Puutarhurin labratuloksista: "Kriittinen".

Koetin levätä sohvalla, mutta paskat siitä mitään tullut. Läksin Vinhan kanssa kanttarellipaikat kiertämään. Saatiin 3-4 litraa.

En jaksanut lämmittää saunaa. Ei ole kovin hyvä olo. Puutarhuri itki puhelimessa oloaan ja väsymystään. Sain moitteitakin, mutta sehän ei ole uutta. Mihinkäpä minusta ei syyllistä saisi.

Klo on nyt 21.15. En jaksa lukea Hararia, vaihdoin Tapio Tammiseen. Ei ole sen kevyempää tämäkään.

4.9.2020 perjantai

4.30 tikutti kello kun kampesin sängystä jalkeille. Näin unta, jossa "LJ" kiikkui pilvestä kiinni pitäen. Joku varoitti, että pijä kynääsi soukemmalla ettet kirjoita itseäsi tämän tarinan pussinperälle. Mietin tovin, mitäköhän sekin tarkoitti. Vaiko unta vain.

Kahvit kaasulla ensin. Hellaan tulet ja puuro hautumaan. Vettä tuhnuttaa sataa, on lämmintä (+16). En kiirehdä puolukkamättäille, jospa se päivän mittaa lakkaa. Vein kantarellit Soilalle. Se kuivattaaa tai pakastaa ne. Leipomosta piirakoita 10 kpl ja kauraleipä.

Kaupasta salaattitarpeita, piimää, kahvia, kauramaitoa, juustoa, leikkeleitä, kanaa...

Teuvo (70), kehitysvammainen jonka elämän alkutaipaleesta olen joskus kirjoittanut traagisen tarinan ("Teuvo") toiseen blogiini, istuu usein kaupan sisäpuolelle, ovien läheisyyteen laitetuilla istuimilla. Ostin hänelle jäätelötötterön kuten olen monasti pruukannut tehdä. Siitä hän ilahtuu aina kovasti. Ehkä moni ei sellaista hoksaa tehdä. Tai ehkä ei olisi kovin terveellistäkään jos joka toinen Salen asiakas...

Paulus tehnyt tänään kotona ruuat: kanaa ja riisiä.

Metsäautotien varsilta 2 sankollista puolukkaa ja sitten  vielä 2 Nimettömän rannalta. Pohjoismäessä tiellä kaksi metsopoikuetta vähän matkan päässä toisistaan.

Saunoin kunnolla. Pesin  vähän pyykkiä.

Kuu, vajeneva, pilkisteli pilvien raoista. Lämmintä edelleen. Vähän tihkuaa vettä. Nukuttaisi, mutta ajatukset kieppuvat ongelmien kimpussa.

Sitkashenkinen kärpänen surisee laipionrajassa. Annoin sille suhauksen Raid-purkista, mutta yhä se vain jossain tirisee. Ei kai kärpäsmyrkky terveellistä itsellekään lie, mutten jaksa nyt pihalle yhden suhauksen haihtumisen ajaksi lähteä. Jotkut selviävät hengissä kokonaisista Raid-sarjoista telkkariensa äärillä. Itse kuolisin niiden järkyttävän hengenköyhään sisältöön ja kankean näyttelijäntyön myötähäpeämiseen.

Nyt saman lehden toinen toimittaja laittoi viestiä myös. Editoin lyhennellen pitkää kirjoitustani. Asian ytimeen en kajonnut.

5.9.2020 lauantai

Havahduin jälleen ennen 4jää. Kirosin: Saatana, 6elta piti vasta!

Eipä se auta petillä pyöriminen. Kahvin ja puuron keittoon ja vaikka kirjimään typeriä typeriin vihkoihinsa.

Puolukoita jokunen sankollinen tästä ihan läheltä. Märkää mättäissä. Sisällä ja ulkona.

Nyt iltasella M.Kasinolle humpaltamaan. Souvarit soittaa.

6.9.2020 sunnuntai

Leipää, piirakoita, lohta ja salaattia. Hallitsemattomia tunteita joilla on tapana räikyä mielenseinillä ja laittaa nuppi sekaisin.

Kaikesta,  mitä tapahtuu, ei voi kuin vihkoihinsa merkkauksia laatia. Ihmisen vapaus tehdä niin kuin hyvältä tuntuu rajoittuu ahtaisiin, elinympäristönsä ja itsensä luomiin rajoihin, raameihin. Niissä elämä sitten jäykistelee valheellisena kuin kuolleitten hallitsijoiden tärkkikaulaiset kuvat kansakoulujen seiniltä ennen. Ei tarvita Lukasenkoa eikä Putinia, raamit runnotaan pienemminkin voimin sananvapaus-illuusion ympärille. 

Puolukoita tänään neljä 12 litran ja kolme 10 litran sankkoa täyteen. Tulin vasta pimeällä pois. Sitten tulikin valtavan kova, tunnin kestänyt saderintama päälle. Saunan lämmitin kuitenkin ja hyvältä tuntui päivän rehkasun jälkeen. Eilisiltaiset humpallukset tuntuivat, ja valvominen.

Vinhakin tahtoi märästä ulkoilmasta sisälle. Ei olekaan aikoihin sisällä koko yötä nukkunut.

Soljuvat seuraavat sanat nyt ravistuneiden aivojeni raoista kynäni kautta paperille:

pujahti salamyhkän katveesta

avoimin aikein

päin ymmärtämätöntä

kuuloluun sivuitse villasukissa

vastustamattomasti

kolmikirjaiminen pujahti

tänne

lahjansa sylissään

istui joku odottamassa

Descartesin sielunistuimessa

ilman valinkauhaa

varautumista

se on  menoa nyt!

7.9.2020 maanantai

Sumuiseen aamuun noustaan. Teeriä pimeällä kasvimaalla. Vinha ryntäsi perään.

Kunhan valaistuu, lähden tuohon ihan lähelle puolukankeruuseen.

Iltasella

Toimittaja soitti kun olin raastamassa puolukoita mättäistä sankooni. Kangettiin kirjoitukseni pseudonyymin kapeiden harteiden varjoon. Harmittaa vaikka ymmärränkin pelot "räväkän" kirjoitukseni seurauksista. Mitä eilen ajattelinkaan sananvapauden raameista?

Syysasterit tienvarressa ovat nousseet kukkimaan. Monta vuotta sitten  toin siihen jostain juuripaukkuja ja vasta nyt  huomaan niiden olevan elossa. Lienevätköhän kukkineet aiemmin  lainkaan?

8.9.2020 tiistai

Vexi Salmi on vetänyt viimeiset nuotit henkeensä ja kuollut. Normaalia normaalimpi kuolema. Ylisanoja ne, että "musiikkimaailma menetti korvaamattoman sanoittajan..." Ei kukaan ole menetänyt mitään; tehtävät tehty; kuolemalla on aina syynsä.

Puolukoita raavin vielä tästä lähimättäistä koko pvn ja vein  täyden lastin saaveineen sankoineen Smuralle. Niistä saadut setelit lämmittävät nyt taskussa mukavasti vaikka eihän niistä tuntipalkaksi laskettuna kovinkaan juhlavia lukuja saisi. Mutta tarpeeseen tulee jokainen euro joka ulottuville tulee.

Kni iltamyöhällä

Puutarhuri nukkui kun tulin, Paulus oli katsomassa telkkaria, mutta nousi pian y.kertaan jossa kävin katsomassa, kuinka G ja E olivat jo täydessä unessa.

Olisin halunnut ruveta kirjoittamaan, mutta väsy painaa joten taidan alkaa korsaamaan.

Mielipiteeni on nyt näkyvillä jos sen suuntaan uskaltaisi vinkata; ollaan me raukkoja!

9.9.2020 keskiviikko

Um klo 23.58

Kun koululaiset olivat lähteneet ja työlliset töihinsä (Eliaskin kaupungin hommissa armeijaan lähtöön saakka), läksin käymään omilla asioillani joihin kului pitkälle iltapäivään. Kanavien varsilla oli varsin syksyistä jo.

Kaupoista itselle ja Vinhalle ruokaa sekä kauppareissu myös Prismaan kotonaolijoita varten. Tekaisin lähtiessä ison kattilallisen jauhelihakeittoa jossa paljon sipuleita ja juureksia.

Väsyttää tosi lujasti.

10.9.2020 torstai

Yölliset unet yhtä hullunmyllyä.

Joukkomurhaamisten ensimmäinen aalto alkaa tänään (kyyhkyn- ja karhunmetsästys).

Valko-Venäjällä alkoivat oppositojohtajien muilutukset rajoille ja niiden ylitse. Yksi on löytynyt Ukrainasta ja minne lie hävinnyt eilinen kyyditettävä? Myös Nobelisti Svetlana Aleksijevits  on joutunut kuulusteltavaksi ja kotonaan häirityksi.

Lyhyt matka suomalaisestakin yhteiskunnasta samanlaiseen turpien tukkimiseen. Visto olo kun asian kohdalla piti jättää kirjoituksensa alta oma nimi pois. Eivät tajua, kuinka sellaisesta sananvapauden alamäki saadaan helposti luisuun. Jyrkkenevää on  jo trolliarmeijoiden jäljiltä internetin sananvapauden syöksy kurimukseen. Ollaankohan jo niin syvällä, ettei sieltäkään takaisin tulla?

Suurin  huoli kritiikin kohteilla tuntuu olevan, kuka po. kirjoituksen takana on, ei sen sisältämä asia. Nimettömän viesti on helppo ahtaa nimimerkin takana lymyävän harteille ja kuitata asian vierestä marisijaksi.

11.9.2020 perjantai

Kahdelta heräsin! Aloinkin nukkumaan jo klo 20, että kuusi tuntia ikäiselleni lienee tarpeeksi.

Eilen aloitin KH:n talolla remontin. Tällä kertaa saunaan uudet lauteet ja uusi ovi, lattiaan epoximaali. Kävin Iisalmesta K-Rauta Masasta tarvikkeita.

Moraalikysymyksiä iltamiettimiseksi. Luettavakin on. Maija-Liisa Ollila ja Nietzsche lienevät sopivia mausteita siihen soppaan.

Moraalin tasoja on monia. Kaikki opittuja, opetettuja. Tuskin kenelläkään itse omaksuttuja omia oivalluksia, nekin muutamat sormi pystyssä heristelevien säveltämiä.

Avoimuus  on vaikeampaa kuin vaikeneminen asioista, jotka täytyy joistakin kumman syistä pitää ominaan. Voihan ne vaietutkin sitten aikanaan läväyttää kauhistelijoiden silmille (kauhisteleeko nykyään kukaan oikeasti mitään?); mitäs ovat olleet pystyttämässä vaikenemisen muureja ihmistensä tonteille. Sekä omillensa. Aina on syytä miettiä vastausta kysymykseen, kannattiko koko elämänsä pantata jotain  salaisuutta joka on  vain ihmisen viidakosta tuomansa salailuvietin jatke kätkettyjen ruokavarantojen ja saalispaikkojen turvaamiselle?

Klo 04.30 ajoi tyhjä, joka suuntaan valaistu puutavararekka alumiiniset karikat helisten ja kolisten Kyntöläisen suuntaan. Täytenä se hissutteli takaisin tunnin ja vartin kuluttua.

Kuuntelin Yle Puheelta Kalle Päätalon haastatteluja 1990-luvulta, taisi olla alussa yksi vanhempikin (1976). Viimeisin oli samalta vuodelta kun kirjailija kuoli (20.11.2000). Minä olin silloin  Uudessakaupungissa kalatehdasta rakentamassa ja majailin Katan Pekan luona Kalannissa. Jotenkin on tunne, että olin ajamassa Turun lentokentälle (Tku-Hki-Kittilä) kun uutisissa Kallen kuolemasta kerrottiin. (Se oli maanantai, en ole ollut menossa vaan ehkä tulossa.) En ole yhtä varma siitä kuin olen PS:n kuoleman uutisoinnista, jonka kuulin Mantun rinteessä Siilinjärvellä pakettiauton radiosta.   Pitäisi kaivaa pv-kirja siltä ajalta esiin.

Paulusta muistin muistuttaa, että viepi mopon korjaamolle renkaan vaihtoon.

Keräsin sipulit uunille kuivumaan. Niitä on ihan mukavasti. Tavalliset kasvoivat liiankin suuriksi.

Iltasella           

Tein lauteet. Jakkarat jäivät kesken. Maalasin tiilisen, rapatun väliseinän molemmilta puolilta valkoisella värillä. Entinen oli likaisenharmaa ja ihan oikeastikin likainen. Maalipesin sen kyllä. Samoin betoniset ikkunapenkit ja sivut. Toiseen kertaan ne kaikki täytyy huomenna maalata. Purin vanhan saunanoven pielilankkuineen päivineen pois. Aukko on kymmen-viisitoistasenttiä suurempi kuin seiskan lasiovi, mutta onpahan helpompi siihen laittaa kunnolliset pielilankut karmien tueksi. Punatiileen ei ole hyvä puuta propata, mutta enköhän jotain kiinnityssysteemiä kehittele. Onhan näitä tehty.

Kun tulin työmualta, huilasin hetken ja kävin vielä 12 ltrn sankollisen puolukkaa.

12.9.2020 lauantai

Klo on vasta 01.55. Heräsin kovaan kipuun oikeassa kyynärpäässä. Kusettikin.

Lopuillaan olevan kuun sirpin valo on kirkas kun se idäntaivaalla saa auringonsäteitä heijastella tänne pimeään Pohjolaan. Vinha tuli sisälle vaikka mielellään se pihalla makailee viileinäkin öinä. Se haisi eilisiltaisen puolukkareissun jälkeen kissanmintulle. Mistähän se sitä kasvustoa löysi? Olisiko piehtaroinut siinä? Hyvä tuoksu.

klo 06.50

Sain sittenkin vielä unen päästä kiinni ja nukuin ½7mään. Otin särkytabletin yölliseen kipuun niin kai se auttoi.

Pilvet ajelehtivat nyt etelästä, eilen idästä ja toissapäiväinen saderintama oli kallellaan länteen rajusti puhaltavasta tuulesta kyrpiintyneenä.

Moraalikysymykset yhä mielessä kiertävät. Eivät ne vaikeita ole vaikka niin tulee kirjoitettua kun sormi menee suuhun ja toinen persiiseen. Mitähän Wrightin moraalipohdinnoille nykyisessä filosofisessa kentässä kuuluu? 

Jotenkin tuntuu, että jokainen haluaa luoda oman moraalisen pohjansa ilman mitään ennalta osoiteltuja doktriineja. Mutta eihän se onnistu. Sieltä ne antiikkisten pylväiden ja ornamenttien takaa väijyvät platonit edelleen.  Ja sittemmin nämä pyhät jysäykset, kolminaisuusopit ynnämuut kouhotukset. Ja kun tämänkin elollisen tarvitsisi vain syödä ja osata syömisensä paskantaa pois. Kuolla ajoissa. Muu kaikki on oheistoimintaa, ajattelemisen vaiva niistä turhin.

Viimeisen huomion todisteet ovat näkyvillä. Eikö tämä elonkehän huomisen katastrofiin  päättyminen  todista mitä vankimmin, kuinka tuhoisan taidon, ajattelemisen, me olemme evoluution myötä antilahjaksemme saaneet? Ajattelemallahan tämä kaikki on alulle pantu? Pienetkin keksinnöt ovat tarvinneet ensiksi pienen ajatuksen; "heureka!".

Kävin työmualla viimeistelemässä lauteet ja tein jakkaroista toisen  valmiiksi ja toiseen sirkkelöin osat, mutta ruuvit loppuivat.

Saunan laitoin lämpiämään jo 2den jälkeen ja kävin kylpemässä ennen kolmea. Lähden Vuokattiin nyt, kun klo on 16.35. Käyn siellä kaupassa ja on jotain muutakin...

13.9.2020 sunnuntai

Olipa se ilta Napiksella!

"Tohtori Raimoa" jututin. Kertoi kuulumiset nykyisistä vesistöjen kunnostusprojekteistaan. Harmittaa kun en voi olla mukana niissä vapaaehtoistöissä.

"Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava", mutta kuinka kauan? Sydäntä pakottaa.

Iltasella

Levoton mieli koko pvn. Metsäkierroksella kävin karpaloiden tilan tarkastamassa Villellän suolla; sinne ei nyt tule. Olisiko Näläkälamminsuolla paremmin? Kantarelleja löytyi yhden kastikkeen tarpeet,  niiden lisäksi sipuleita runsaasti pannulle. Potut ja porkkanat höyrystymään kattilaan kypsiksi. Salaattia on vielä tähennä eiliseltä.

Näin puhuu Zarathustra:

"Kerran minunkin harhakuvitelmani ulottuivat ihmisyyden tuolle puolen, kuten kaikilla taivaanrantalaisilla. Ihmisyyden tuolle puolen, niinkö?"

Ja Maija-Riitta Ollila:

"Moraalin tuolla puolen on oikea kuva todellisuudesta. Tälle todellisuuskäsitykselle rakentuu moraali, josta on todellista hyötyä kokonaisuuden kannalta. Onko todellisuuskäsitys saavutettavissa?"

Mystistä (tai perin hassua), että juuri nämä ajattelijat ja juuri nämä rivit heiltä samalle illalle luettavakseni avautuivat.

Käsite "utiliteetti" tuli nyt mieleeni. Ovatko nuo siteeraukset vain sattuman tarjoamia apuvälineitä  ajatellessani näitä yksilötason mitättömiä moraalikysymyksiä joita elämäni mutkaan nyt tunkee?

Pitäisi hallita suurempi osa filosofista ajattelunhistoriaa, että poloinen minäni saisi sieltä apua mielensä kriisiin juuri nyt.

"Kun moraali mitätöi tavalla tai toisella oman tarkoituksensa, se on harhaista."

Luen vielä Nietzsheä (Zarathustra) ja ehkä nukahdan sen mielipuolisimpaan lauseeseen. Katsotaan, muistanko aamulla ja ovatko ne tulleet uniini.

14.9.2020 maanantai

Unessa en seikkaillut Zarathustran seurana vaan olin mukavalla metsäretkellä kahdestaan unelmieni naisen kanssa.

Lauantailta  muistui mieleeni kauppareissulla nähty paska keskellä tietä vanhan kaatopaikan suoralla. Kuka keskiviivanterroristi lie sen siihen murjaissut ja millaisin aatoksin? Protesti jollekin?

"Paskaprotesti" olisi tarpeen nyt Valko-Venäjällä. Kaikki kansalaiset sulkeutuisivat siellä koteihinsa valoisiksi ajoiksi ja kävisivät vain öisin ulkona kylien ja kaupunkien raiteille paskantamassa. Istuttaisivat sitten tikkujen neniin tyranninsa Lukasenkan kuvia paskatorttujensa koristeiksi. Siinäpä olisi väkivaltakoneistolle paskainen pulma  siivottavaksi.

Iltasella

KH:n talolla saunanoven (lasi-) asennus. Lauteiden ja penkkien parafiinivoitelu ja hieman maalausta. Kylppärin lattiaan pikatasoitetta kuivumaan.

Keyrityn rannalla kuva minusta kivellä onkimassa. Markun rekrytoin painamaan kameran laukaisinta. Ei kuvasta autenttista tullut Anu-ukin kuvaan kun vertaa, mutta saa kelvata kun ei sitä samaa kiveä enää löydy jossa hän 1940-50-luvuilla onkireissuillaan on istunut. Pääsen nyt sitten parturiin tämän sotkuisen ja kutiavan kuontaloni kanssa.

Nukahdin vähäksi aikaa sohvalle. Unen lävitse kuuntelin arkisto-ohjelmaa orkesterinohjaaja Martti Similästä joka oli saapunut takaisin Suomeen USA:n kiertueeltaan tammikuussa 1958. Samoihin aikoihin siis, kun isäni on työntänyt jälleen kullinsa äitini emättimeen ja lähettänyt miljoonia siittiöitä sisältävän latinkinsa uintiretkelle, ja josta liemestä juuri minä olen voittajana selviytynyt maaliin. 

Elämäni ainoa kilpamatka ja elämäni ainoa kultamitali! Saatana!

Nyt ohjelma on vaihtunut ja käsittelee fadolaulaja Amalia Rodriguesia jonka lauluista pidän kovasti, Cesaria Evorasta kuitenkin enämpi. Tai no, mielialasta riippuvat kulloinkin nämä mieltymykset. Marizakin on vatsanpohjaan saakka tuntuva fadojen esittäjä.

Mieli onnahtelee. Entä jos toinen minäni onkin immoralisti? Niezschestä kai niin on sanottu. 

Minun arvioiminen miksi tahansa, niin onko sillä väliä? Näin korkealentoisesti ei ainakaan. Ja vieläpä vertaillen viime vuosisadalla natsien yhdeksi epäjumalaksi kohottamaansa (siskonsa kohottamaan) kärjekkäänkuuluisaan filosofiin. Natsien (entisten ja niitä kopioivien nykyisten)  maailma on kuitenkin minulle selvä kovan vastustuksen kohde ja toivon heidän tuhoutumistaan jo kohtuihin.

15.9.2020 tiistai

Kuu itäisellä taivaalla kuin leikatun kynnen kaareva silppu.

Klo nyt 04.52. Nukahdin eilenillalla ennen kymmentä. Viimeiset viestit whatsapissa klo 20.37.

Unessa   otin Puutarhuria tisseistä kiinni takaapäin. Vähän hän antoi nuttuuttaa, mutta sitten tiuskaisi pahasti, läimäisi ja minä pakenin huoneeseeni äärettömän pahoillamielin. Ovenraosta huusin, että olipa sitten viimeinen kerta kun edes yritän mitään.

Toisessa unessa olin autossa jossa oli tummatukkainen nainen kuskina. Otettiin värikkääksi itsensä värjännyt ja tatuoinut TM ruohoiselta tienlaidalta kyytiin. Jementelin tyttärelle, että kun  menee niihin pippaloihin, niin pysyy kaukana siidereistä ja oluista joita siellä tarjolla lienee. Unen mukana avuton tunne menetetystä isänroolista hänen suhteensa. Tai ainakin kovasti muiden toimesta rajoitetusta vaikka toisinkin ehkä olisi voinut olla. Pahoillamielin muistan kyllä siittämisenaikojen tahdittomuuteni äitinsä suhteen, mutta ehkä se säästi toisenlaiselta avioliittosotkulta. Aborttikin olisi ollut  mahdollista, mutta se ei harkitsemattomasta hetkestä siittynyt   vaihtoehdoksi mieltänyt. Aikuiseksi jo kasvaneesta TM:sta ei kuitenkaan voi sanoa, että eipä olisi saanut tänne syntyä. Omillaan on.

Lukemisenani edelleen Zarathustra ja Ollila. Ihmisen ja moraalin tuolle puolen katselua kahden eri aikakauden ajattelijan avulla. Tullenenko yhtään sen hurskaammaksi kummastakaan?

Ovatko ihminen ja moraali sama asia? Lepakko ja moraali eivät voi olla koska lepakot eivät ajattele. (Löysin jonakin aamuna kohmeisen lepakon aitanseinän viereltä ja vein sen räystäänaluspönttöön jonne se kankein jäsenin itsensä sujutteli.)

Ajattelu ja moraali. Ajattelun avulla synnytetty moraali. Yksi miljoonista käsitteistä joita lajimme jätkyttää aivoissaan kuin jenkit purukumia.

Aivot ovat emättimiä ja kohtuja joita jokin tunnistamaton kuksii. Ideat ovat niiden syntyviä vauvoja joista kasvaa käytänteitä, ajatuksia, käsitteitä, jumalia, tyrannien työkaluja, materiaa. Kaikkea tätä, jonka nyt tunnemme ja joka meidät  kaikkien muiden, syyttömien elollisten mukana tuhoon lopulta suistaa.

Elisessä HS:ssa oli uutinen "oudosti käyttäytyvistä" miekkavalaista. Paskat ne oudosti käyttädy vaan aivan loogisesti koska niin perkeleellisesti lajimme niidenkin elinoloja on muutamaan hetkeen muokannut elämättömään kuntoon verrattuna heidän itsensä miljoonaisiin kehitysvuosiinsa.

Panisivat vain mertenelävät meidän meluavat, saastuttavat ja tunteettomat merenkulkuvälineemme ja merien elämään vaikuttavat muut toimemme tuusannuuskaksi. Ei elollinen maailma siinä yhtään mitään menettäisi, voitatisi vain.

Miekkavalaat yrittävät protestoida, mutta heti niiden protesti leimataan "oudoksi" ja pian ne kai harppunoidaan herrojen ja narrien lautasille eksoottisin termein varustettuina. Vittu että ottaa pattiin valaiden puolesta!

Klo nyt 06.45 ja joka-aamuinen idäntaivaan auringonnousu heittää erilaiset varjokuvaelmat sohvaseinälle. 

Nyt valkeksi valkoisella seinällä on varjo päästäni ja hartioistani ja verhonlaidasta sekä pöydällä olevasta radiosta ja serlarullasta. Joku nopea piirtäjä voisi varjojen äärirajat seinälle jäljentää kuin muinaiset esi-isämme, jotka ovat luolien seinille nuotioiden loimotuksessa varjoja taiteilleet. Voisin seistä jäpöttävän kullinikin siihen kehiä ja näyttää, kuinka terskan muoto Concorden nokan lailla alaspäin notkuaa. Yksi Mervi niin kerran vertasi, mutta kovin oli suuri hänen taivaallinen verrokkinsa.

Jos metsästysvietti vielä silmiä kieroon vetelisi, olisin ollut jo pari tuntia vaeltelemassa noilla pahasti kuokituilla kunnailla enkä tässä joutavia möllistelisi.

Iltasella

Saunan ja kylpyhuoneen lattioiden maalaus punaisella epoximaalilla. Maali ei riittänyt koko alalle. Huomenna Iisalmesta uusi maalisatsi, ruuveja, parvekkeen vaneri, koolauslautaa...

Kävin sankollisen puolukkaa. Ne löytyivät Pikku-Kervisen viereisen aukon laidoilta.

Siivosin Anelmaa ja Seppäsen rouvaa varten kaksi sankollista. Itselle teen sitruunahapolla mehua kellarissa olevasta sankollisesta. Panen vaikka omenoita höysteeksi.

Sauna ja nukkumaan.

16.9.2020 keskiviikko

Pilvistä, muutama aste lämmintä. Tällenpäivällen lupaa säätiedotus vuorokauden mittaista syysmyrskyä.

Lähden irroittamaan parvekkeen rautakaiteen ja sitten puran  siitä lahoneen vanerilattian. Tiijä, mitä alta löytyy kun altakin päin on umpeen paneloitu. Parvekkeen koko on 3650x1005. Ei kyllä löydy niin pitkää filmivaneria tavan rautakaupasta, mutta ehkä jatkoksi riittää leveydestä leikattava pala. 

Iltasella Knissa

Parvekkeen rungoksi paljastui rautapalkit, että eipä   siinä sortumisvaaraa ollut. Kaide oli kyllä yksin pideltäväksi julmetun rasas ja se mätkähti alas ennen kuin kerkesin kaikkia kiinnitysruuveja  irroitata. Oli edellinen timpuri taskujensa pohjia kaivellut ja löytämillään parin sentin nupeilla sen kiinnittänyt. Yläkerrassa asui vuokralla isokokoinen kaivinkoneenkuljettaja joka tupakalla käydessään nojaili kaiteeseen, että ihme, kun ei ole jo silloin köntsähtänyt ales.

Iisalmessa käynnin jälkeen lattian maalaus. Muutakin tussaroin. Kun tulin Um, olin hetken pitkälläni, nukahdin ja herättyä oli sellainen olo, että täytyy lähteä käymään täällä Sivukadulla.

Väsy.

17.9.2020 torstai

Sataa rankasti. Vein koululaiset kouluihinsa ja Puutarhurin&Eliaksen töihinsä. Puolukkasankolliset mummulaisille ja vähän sälekaihtimien vikojen tarkistamista. Oli säätönuppien jouset poikki, että enpä nyt niille mitään mahtanut. Sotkamossa on lähin  sälekaihdinfirma, pitää soitella sinne.                                      

Silmälaseja kävin kyselemässä. Kalliiksi nekin  tulee. Raatin kellossa olisi nenätyynyjen tukien juottaminen maksanut 60€/kpl, joten jätin sen vaihtoehdon pois. 

Laittelin  ruokia  niin, että on väelle huomiseksikin. Puutarhuri edelleen katkeamispisteessä. Ei paljoa poikkipuolista sanaa voi sanoa kun... no, mitäpä minä näistä.

Iltasella Um

Olin täällä n.19 maissa. Tuulee   vielä, vähän ripeksiikin. Kiersin Vinhan kanssa "tilukseni". Ainakin 1 kuusi oli mennyt nurin myrskyssä, mutta ei se "Aino" täällä ole kovastikaan riehunut. Aiempien kaatuneiden lisäksi niitä olisi poltopuiksi katkottavissa puolenkymmentä runkoa. Muoviset sankot olivat pyöriskelleet tuulenpyörteiden hyrränä pihamalla, vaan eivät nekään näkymättömiin.

Nukuttaa. Uunista olen hiilet vedellyt kuiluunsa, ja ovat jo siityneet liekittömiksi. Pellit kii ja petiin!

18.9.2020  perjantai

Nukuin ½8aan! 

Tintit olisivat jo vailla jyviä. Hyppivät automaatin päällä ja tutkivat syöttöaukkoja. En ostanut vielä vaikka Masassa olisi ollut ihan  kelpo tarjous.

Iltasella

Saunassa käyty ja syöty.  Klo nyt 19.45.

Aamulla en ehtinyt kuin kahvit hörpätä ja puuron syödä. Olin työmualla 9än jälk. Maalasin pesutilojen lattiat toiseen kertaan ja kaiten siitä hyvä tuli. Vaikka itse muali olikin vesiohenteista ja melko hajutonta, niin siihen lisättävä epoxi nostatti myrkkyhöyryt huoneisiin ja alkoi päätä pakottaa. Onneksi oli sitten  sen ulkoparvekkeen koolaus ja levyn laitto. Oli aikanen homma saada painava vesivaneri yksikseen ylös. Nuljusin sen alumiiniteikkoja pitkin askelma kerrallaan.  Siellä se on nyt lujasti paikoilleen ruuvattuna. Kaide täytyy hioa, pohja- ja pintamaalata ennen nostamista ja asennusta.

Rellunpippanan korjaus tulee maksamaan toistatonnia! Ainakin. 

Katsastussonni oli merkannut listaan:  Molemmat takajouset poikki, valojen korkeussäätökytkin rikki, käsijarrun ja turvatyynyjen merkkivalojen häiriö, kuskinpuoleisen lasin nostin ei toimi, takajarrupalat ja  -satulat molemmat uusintaan ja puhaltimen esilämmittimen vastus pois pelistä. Romulaan kai se olisi pitänyt jo kärrätä.

Puutarhuri oli vielä klo 17 töissä! Kuulostaa puhelimessa, että se purskahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä.

Miljoonikkosipilöillä on varaa sanoa, että pitäkää tunkkinne!, mutta tavallisella, töihinsä hukkuvalla on sellaiseen kanttia harvoin. "Hyvinvointivaltio" kuppaa kansalaisensa kuiviin  kaikin keinoin. Ay-liikkeestä on tullut munaton, kyrvätön, vituton. Ei se persettä kenttään jäseniltään enää saa vaikka aihetta olisikin.

Valko-Venäjän malliin eletään asioiden julkitutuomisessakin: Yhteiskunnan epäkohtia kaivelevat mielipiteet anonyymeina, ettei kukaan vain saisi kärsiä niiden esittämisen seurauksista. Saatananperkele!

Mulla alkaa mitta tämän osalta täyttyä.  Sitä ei vain jaksa kun äiti uupuu huutaa, räiskää, itkee kun on paha olla. Avaimetonkin olen hänen mielensä ovia aukomaan kun ei siihen itsekään ole koskaan kyennyt. Mistä tullenee tuollainen mykkyys kun omaa mieltä pitäisi perata? Vuosituhansien aikana syntyneistä jykkeleistä käsittelemättömien traumavuorien juurilla? Kasvatuksen vain materialismia kunnioittavista perinteistä?

Ei ole minun tehtäväni syyllistyä muiden työssä väsymisistä. Syytetty kyllä jo on, mutta se saa loppua. Väännän vastaaottimeltani antennit nurin. Tätä on kestänyt jo  vuosia. Edellisessä romahtamisessa esimerkki-ihmisemme meinasi kuolla, sitäkö pitää nytkin pelätä? Elämässäni olen jo yhden lasteni äidin lopun nähnyt, vieläkö toinen?

Minä olin  se, joka kirjoitin Kainuun Sanomiin 8.9.2020 nimimerkillä Hiljaisuuden rikkoja, toivottavasti.

Onko hiljaisuus rikkoontunut?

Mitä Hyrynsalmen terveyskeskuslääkäri olikaan sanonut Puutarhurin kanssa puhelimessa verikokeiden tuloksista jutellessaan kun tämä oli kysynyt, että jos saisi vähän sairaslomaa kun ei jaksa?  

Valtakunnan taloustietäjä Juhana Vartiaisen "opit" oli tämä lääkäri hyvin sisäistänyt. Hän oli tokaissut, että parempi se on mennä töihin kuin jäädä kotiin makaamaan! Ja juuri kun sitä "makaamista" asiakkaansa olisi todistetusti vailla. 

Tarkempiin tutkimuksiin pääsee sitten vasta 6-8 viikon kuluttua  vaikka tilanne on enämpikin kuin "kriittinen..."

Mitä perkelettä muuten jollain Hyrynsalmen lääkärillä on tekemistä Kajaanin kaupungin työterveyshuollon kanssa? Eihän se voi tuntea yhtäkään ihmistä muuten, kuin veriarvojen viitekehyksissä. En usko, että tämäkään mulkku on vaivautunut edes silmäilemään edellisiä epikriisejä, että jotain yksilön tilanteesta ymmärtäisi. 

Kajaanin kaupunkihan on ajanut oman, hyvin toimineen työterveyshoitonsa siten alas, että työntekijät menevät Soten jonoihin muiden lailla. Vain ambulanssikyytiläiset ajavat keulille, mutta niidenkin eteen töytää koetikkua nenäänsä vaativa koronaepäilty.

Näitäkään rivejä ei tietenkään kukaan asianomainen lue, että samapa tuo, vaikka täällä raivoankin. Mutta dokumenttina sitten tapahtumien tästä pahetessa ne tullaan kaivamaan esiin omasta toimestani.

Kysymykseen, kuka tämä "Puutarhuri" on, sanon vain, että se on korkonimi poikieni äidille. Ollut ehkä joskus jopa hellittelynimikin, mutta nämäkin terveyteen liittyvät kriisit ovat muiden kriisien ja henkilökohtaisten luonteiden takia etäännyttäneet meidät jo toisiltamme tavoittamattomiin.

Äiti on jokatapauksessa lapsille äiti vaikka mitkä aikuisten välit olisi. Äiti on enämpi kuin isä lässytetään pehmoisistä ihan mitä hyvänsä. Minä en pidä itseäni muuta kuin elämässä epäonnistujana ja siten kel vollisena esimerkiksi en kenellekään. Saunan taakse joutaisin viedä.

Elämäni ensimmäisten lasteni äidistä voin sanoa erään tangon sanoin, että "se oli kaunis Satu vain...", ja hänestä ei enää yht´äkkiä äidiksi ollutkaan. Siihen virkaan ei minusta ollut silloinkaan edes vt-merkinnällä. Äiti puuttui ja se on näkynyt niin monena ongelmana nyt jo keski-ikää lähentelevissä tyttärissäni vaikka jotenkin ovat selvinneetkin omista kriiseistään.

Isänä hoidan oman roolini  niin kuin osaan edelleen, mutta eipä kyllä kukaan kyselekään, kuinka jaksan. Itse tunnen, etten  kovi n vakuuttavasti, vaikka tätä isänä olemisen kokemusta alkaisi olla enämpi kuin yhden ihmisen ikä.