17.12.2025 keskiviikko
Nyt ovatten maanalaiset, harhaiset retket retkeilty eikä fyysis-illegaalisetkaan toiminnat innosta. Koko talvisyän menee varovasti ollen. Pihateillä lumet saavat odottaa juhannusta jos terveemmät eivät kolankaareen tartu. P pääsee armeijasta jouluksi, että ehkä hän sitten kolailee, tai sitten liukenee maailmalle tai muuttaa makuukset tyttöystävänsä luokse. G alkaa valmistautua kevään kirjoituksiin, mutta sillä on niin paljon "päätöitä", ettei taida isompienkaan lumentuprausten maisemaan vyöryessä niitä keretä lakaisemaan. Puutarhuri kun töihin aamulla ½8 lähtee saapuu hän vasta 17-18 kotio rättiväsyneenä...
Kirjoittamisessa pakkorako kun en mahallani ollen ole koskaan sitä tointa tainnut. Eikähän tuo nyt muutenkaan suju. Olisi niitä puhe tekstiksi-muunnossovelluksia olemassa, mutta mitä nyt olen jotain kokeillut, niin yhtä helevetin epäsuomenkielistä mössöä tulokset ovat. Eivätkä älyalgoritmit savonaksenttia muutenkaan tajua...
Mitään kukaan missään ei kirjoittamattomuudestani menetä enkä ole työsuhteesskaan sen tiimoilta mihinkään suuntaan, niin väliäkös tällä.
Erehdyin tilaamaan Tsehovin novelleja uudelleen suomeksi käännettyinä niin jo ensi sivuilla alkoi lukeminen tökkiä; Olivat saatanat panneet tekoälyn käännöshommiin! Ei sellaista sontaa viitsi ikäiseni ihminen lukea. Kirja ei e-kirjana maksanut kuin jotain 6€, mutta silti...
Elias Lönnrotin uusi elämäkerta (Irma Sulkunen, SKS 2025) sen sijaa on ollut hyvä lukukokemus. Reilun 400 sivuisen opuksen lukeminen e-kirjana tabletilta, joka on sängynvieren säädeltävässä telineessä, käy niin kätevästi, etteipä koskaan lukeminen ole ollut.
Eilen kävelin jo korttelin ympäri, elikä ehkä noin 500 m. Tänään ajattelin rohkaistua käymään Prismassa ja kirjakaupassa saakka ja se tekee yhteensä 3-4 km.
Istuminen tuottaa vielä vaikeuksia eikä seisomista vaativaan ruuanlaittoaktiin kovin pitkään pysty kerrallaan keskittymään. Ajokorttikin "paloi" joulukuun ajaksi kun kytkinjalka ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Mutta mitäpä se haittaa kun jo viidentoista minuutin yhtämittainen istuminen alkaa tuntua ikävältä.
Nussimista ei ole vielä tullut kokeiltua vaikka välillä hännänpäässä jo turvotusta olisikin. Tosin siihen toimeen tarvitsee toista ihmistä ja hommahan on omassa karsinassa muulloinkion enimmäkseen kortilla ollut. Vaan mitäpä tuostakaan; Muisteleepi vain kaikenlaisiin elämänrasituksiin johtaneita sytkyttelyitä niin johan turvotuksille nolosti käy.
Kirurginen toimepide vaati aika pitkän nukutuksen, niin sekö lie vaikuttanut mielialaankin kun toisinaan tuntuvat värit maailmasta laimenevan? Osansa lienee kovalla kipulääkitykselläkin ennen leikkausta ja vielä tovin leikkauksen jälkeenkin. Panin sitten opioidit syrjään sillä kivut, jotka leikkaushaavasta vielä aiheutuvat ovat leikkipeliä siihen kipuun, joka oli ennen puukotusta.
Elossa siis olen, että ei kai tässä muuta kuin huountaa on jatkettava.
Elisabeth täyttää jouluna yksi vee, mutta eipä tämä isoukki pääse juhliin autoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti