Isä atomisoitumassa 43 vuotta.
Riippuu maaperästä ruumiin pelkäksi taustasäteilyksi muuntuminen. "Suoruumiit" ja autiomaan hiekkaan muumioituneet säilynevät satoja vuosia, suomalaishappamissa oloissa maatuminen etenee vaihtelevasti, sanoi minulle kerran vanha haudankaivaja.
Muistoissa ihminen säteilee niin kauan, kuin hänet joku muistaa.
Unessa tuli Haverisvainaa käskemään bylonianturien laudoitukseen: Piirustukset ovatten kopin pöydällä, se tosahti. Pöydällä oli kahvivehkeistä pannuihin ja patoihin kaikkea muuta rojua, mutta sitten paikalle saapasteli Kake ja murahti, ee myö mittään piirustuksia tarvita, mulla on kuvat peässä. Männään ja tekastaan ne lauvotukset, betoniauto tulloo kymmeneltä.
Soikea kello kopin seinällä näytti puolta yhdeksää ja alkoi soida. Siihen heräsin.
Äidinpuolen suvun lähihistoria alkoi muistosäteilynsä kun tilasin kansallisarkistosta ukki Aabrahamin (1882-1962) perukirjan.
Ukin kuolinpesän varat v. 1962 ovat olleet vanhanmarkan aikaan kaikkinensa 1 328 790 mk. Se on kykistynyt jo seuraavana vuonna rahanarvonuudistuksessa vaatimattomalta näyttävään 13 287,90 lukuun ja tämän päivän arvoksi muunneltuna 26 500 €. Matikkapääveljemme nämä muunnetut luvut whatsapin viestissä laskeskeli.
Kahdesta lehmästä ja reilun 20 hehtaarin metsämaa-alasta ja talousrakennuksista on maininnat sekä maanviljelystyökaluista, vaatteista sun muusta muutaman tonnin pikku irtaimesta.
2 kultasormusta ja 2 kelloa yht. 12 000 mk, on kirjoitettu eri riveille.
Käteisvaroja tuvasta ja sivusta vedettävän tyynyn alta on löytynyt joitakin tuhansia isoina seteleinä ja osulan säästökirjalla 680 790 mk.
2:n lehmän hinnaksi on pantu 25 000 mk per ammuja.
Papereissa mainitaan "keskinäinen testamentti" neljännesmummon ja ukin välillä, mutta ne oheispaperit älysin tilata vasta tuon luettuani.
Eilen luovutti valtion tapposeminaari keskimmäisen poikamme ehjänä kotio. Antoivat oikein stipendin hyvin suoritetuista opinnoista. Jos johtajakoulutukseen hakisi, voisi päästä kokonaisarviolla heittäen sisään.
Onkohan missään opinahjossa mahdollista kouluttautua pelkästään johtajaksi?
Epäilyttävää: Hitleriäkin kutsuttin Johtajaksi. Ja olihan se Johtaja Turhapurokin...
21.12.2025 sunnuntai
Eilen kävelin jo 5 km:n lenkin ja tänään Puutarhurin kanssa Prismaan josta Paulus kävi hakemassa meidät+kantamukset. P & N lähtivät sitten käymään Um ja samalla veivät Elisabethille lahjapaketit. Toivat tullessaan yhden polkupyörän ja kylmä- sekä lämminsavulohipaketit meille ja mummolaan.
Vaikka P on "hengaillut" jo kuukausia helsingistä kotoisin olevan tytön (N) kanssa niin vasta tänään toi tutustumiskäynnille. Laitettiin ruuat ja niin pois päin. Mukavan tuntuinen nuori hänkin.
Mulla on koskenut nilkkoihin ja verenpaineet pysyneet leikkausoperaation jälkeen liian korkeina (yläpaine 137-150). Syynä varmaankin se, kun ei voi rivakkaa liikuntaa millään muotoa harrastaa.
Mitenhän käynee seuraavan talven lämmityspuiden teon? Ja entä ensi kesän hirrenveistohommien?
22.12.2025 maanantai
Neljännesmummoni Hilja Maria Tuovisen os. Korhonen ja ukkini Aabraham Tuovisen välinen testamentti tuli 18 muun liuskan mukana nopeasti Kansallisarkistosta koneelleni. Kopsaan kirjoittamalla sen autenttisuudessaan tänne talteen. Olen jakanut sen myös kolmelle sisarukselleni. Otin paperikopiotkin ja tallensin myös ulkoiselle kiintolevylle.
"Keskinäinen testamentti
Me allekirjoittaneet olemme sopineet että jos jompi kumpi meistä kuolee ensiksi niin jäljelle jäänyt puoliso hallitsee elävän ja kuolleen omaisuten kuten kiinteän sekä irtain omaisuus on saa hallita kuolemansa asti.
Joka olkon meidän molempien viimmeinen tahtomme.
Sitten meidän kuoltuamme saavat jakaa meitän yhteisen omaisuuten niin että kummankin avio puolisoijen oikeuten omistajat jakavat ½ eli puolet kummankin omaisten kesken.
Älkön tätä säätöstä ja sopimusta muutettakon vain olkon tämä meijän viimmeinen tahdomme.
Rautavaaran Pohjosmäessä 7/4 1961
Abraham Tuovinen Hilja Tuovinen
Hilja Tuovinen os. Korhonen
Täten totistamme että kumpikin asian omistaja olivat täytessä järjessä ja yhtessä sopivat yllä olevan olevan testamentin ja se oli heijän viimeinen tahtonsa jonka tojistamme valan velvoituksella
Veikko Ovaskainen Kerttu Ovaskainen
Tilall. Tilall. vaimo"
18 § D. "Ote kihlakunnanoikeuden varsinaisiainpöytäkirjasta, joka tehtiin Nilsiän tuomiokuntaan kuuluvan Rautavaaran käräjäkunnan lakimääräisten syyskäräjien ensimmäisessä (I) yleisessä istunnossa Valistustalossa Rautavaaran kunnan Rautavaaran kylässä vuonna 1961.
Lokakuun 18 päivänä.
16 §
24.12.2025 keskiviikko
Jäin kotiin lämmittelemään tulisijoja kun Puutarhuri lähti käymään P:n ja G:n kanssa Salokylän perukassa mummolassa. Ei selkä kestä vielä autossa istumista, eikä muutenkaan ollut intoa lähteä.
Asettelin lahjakääröt "kuusen juurelle" ja kaivelin aivojeni muistilaatikoista muutamia mukavia muistoja kun lapset olivat pieniä ja lahjapakettien aukirepimisillä oli oma merkityksensä.
Tunkivat kuitenkin päälimäisiksi ne vanhemmat joulut jolloin kokoonnuttiin toiseen mummilaan Siilinjärvellä, ja vieläkin vanhempiin Pohjoismäen jouluihin. Vähän nykäisin varhaislapsuuden Unimäenkin jouluja jolloin Villelän Veikko kävi nurin käännettyyn turkkiin pukeutuneena mörähtelemässä pienessä tuvassamme ja kun lähti, palasi pian turkki oikein päin käännettynä syömään riisipuurolautasellisensa.
Joinakin muistettavina jouluina isä kävi tiheään nurkan takana ottamassa pitkiä huikkia paloviinapullosta ja alkoi puhemaratoninsa. Äeti koetti kuunnella särisevästä radiosta joululahjavalvojaisia tai Kankkulan Kaivolla-hupailuja (olivat ehkä vasta uuden vuoden iloja ne?). Veksi paukutteli lahjaksi saamaansa nallipyssyä niin, että tuvassa sininen savu isän vaaleampaan tupakan- tai piipunsavuun sekoittui. Oli ahdasta, mutta riippuen monesta seikasta, tuntui yleensä ehkä turvalliselta.
Yksi Unimäen joulu muistuu mieleen tunnelmaltaan outona sillä isommat pojat, J & J puuttuivat. He eivät päässeet Perttulan Tylsämielisten laitoksesta joululomalle kun isä tuli Helsingin komennukselta jo joulukuun alussa eikä silloin erikseen kukaan lähtenyt junailemaan poikia kotiin. Olisi se ollut kallistakin...
25.12.2025 torstai
Eteisen kenkävuoret sun muut rojuläjät järjestelin ja alkoi särkemisensä leikkaushaavaan ja syvemmällekin niin, että melkein oksetus tuli. Piti kesken lopettaa.
TM tuli töidensä jälkeen illalliselle. Oli savulohta, kalkkunarullaa, pottulaatikkoa ja keitettyjä herneitä. Jouduin osan aikaa syömään seisaaltaan.
Rahanpuutteessa en lahjoihin juuri tuhlannut. Elisabethille 2 lastenkirjaa, P:lle lahjakortin ja G:lle autoon sähköisen pysäköintiajastimen. Kaikki "ylimääräiset" rahat ovat kuluneet kahdelta kuukaudelta sairasteluuni eivätkä edes riitä viimeisimpien sairaalalaskujen maksamiseen eräpäivinään.
Mut vitutkos tuosta.
Luin kuitenkin kuinka maailman 10 varakkainta rikastuivat tänä vuonna 600 miljardia dollaria kättä kääntämällä. Toisin sanoen tekemättä yhtään mitään rikastumisensa eteen.
Ja sitten luin, kuinka lainsuojattoman roiston Netanjahun Israel lähettelee edelleen räjähteleviä joulutervehdyksiään maailman köyhimmäksi etniseksi väestöksi jo pommittamiensa gazalaisten niskaan. Ja kuinka Moskovan Zaatana yhä vain kiihdyttää etämurhien tekemisiään Ukrainassa vaikka globaalin maailman talouskyrväkkäät ovat koko ko. teurastusodan ajan posket pullallaan hönkineet, kuinka Venäjän talous on kuralla eikä sillä enää riitä kyvykkyyttä sotimisiin.
USA:n Suurmöliskön joululahjapuheita ei oikein jaksa edes siteerata, mutta jälleen se uhkasi ottaa ainakin Grönlannin amerikoiden kainaloiseksi samalla kun lähettelee erikoisjoukkojaan valtaamaan Venezuelan öljytankkereita ja pommikoneitaan sinne ja tänne "täsmäiskemään" epäilemiään terroristeja manan majoille.
Kukaan ei tule selviämään voittajana meneillään olevassa kolmannessa maailmansodassa sillä sen toimijat haluavat järjestelmälllisesti unohtaa tärkeimmän tekijän: Ilmastonmuutoksen kuudennen rintaman.
Kukanenkin kartoille piirtämätöntä rintamaa voi kutsua millä luvulla tahansa, mutta vähintään kuudes katastrofi kaiken yllä murhaavaa laahustaan vetelee, eikä sitä voittajiin ja häviäjiin voi edes asettaa. Se vain on ja etenee.
26.12.2025 perjantaiPari vuotta minua vanhempi muusikko Pate Mustajärvi otti ja kuali. Ei minulla asiaan muuta sanottavaa ole kun en altis ole jumaloimaan ketään.
Elias Lönnrotin uusi elämäkerta alkaa olla loppupuolella. Yöllä olen nukahtanut niille paikkeille, kun päähenkilöstä alkaa huoku heiketä ja kuolemien täyteinen vuosikymmen (1870-luku) on loppuun taputeltu.
Läheisten tuperkkeliin vainajoitumisen aloitti Eliaksen parikymmentä vuotta nuorempi vaimo Maria (1823-1868, os.Piponius) sitten vanhin tytär Maria. Heti perään meni nuorin Tekla ja sitten Elina. Vain Ida (1855-1915) vaikka sairastelikin, jäi henkiin. Hän kuoli Itävallan Viennassa ja on haudattukin sinne.
Esikoispoika Elias (1850-1852) kuoli jo Kajaanissa aivokalvontulehdukseen, siskot Helsingistä Sammattiin muuton jälkeisenä ajanjaksona.
Tätä ennen Lönnrotilla huollettavien kirjoissa ollut vaimon sukulaispoika Gustaf ampui kuulan kalloonsa eikä senkään kestäminen huulta heittäen ole sujunut.
Elias itse lopetti hengittämisen 82 vuotiaana 1884 Sammatissa ihan vain vanhuuden väsymykseen.
Jossain unen mutkassa käsittelin Lönnrotin tragedioita käsittänyttä elämänsaagaa ja unenusvassa seikkaili myös ukki Aabraham joka syntyi pari vuotta ennen Lönnrotin kuolemaa.
Silloinkin ovat otsikot ehkä olleet pääkaupunkiseudulla ilmestyneissä aviiseissa mustempia maankuulun runonkerääjän kuoleman takia, mutta eivät ehkä hetkauttaneet savonmailla elää kitkutelleiden Aabrahamin lapsuusperheen elämää suuntaan eikä toiseen. Savon Sanomatkin ovat alkaneet ilmestyä vasta vuonna 1907, ja jos muita painettujen lehtien lipareita on maalikylissä voineet lukeakin, tuskin mustetta minkään valtakunnan kuuluisuuksien negrologeihin on tuhlailtu.
Ukillanikin on pari kovaa murhetta sittemmin eteen tullut kun poika Kyösti Gunnar (1918-1919) kuoli vajaan vuoden vanhana palovammoihin ja vaimo Tyyne Elisabeth (1992-1923) munuaistautiin ja aiemmin syntyneet tyttäret piti jotenkin maailmaan kasvattaa.
Aiemminkin olen ääneen ihmetellyt, kun Gunnarpojan väitettiin vetäisseen kahvipannun hellalta päällensä, mutta miten se lattialla konttaillut pikkuinen semmoiseen olisi kyennyt?
Kävin Puutarhurin kanssa vanhalla hautausmaalla etsimässä Elias Lönnrotin pojan Eliaksen hautapaaden joka on maannut paikoillaan kuluneet 160 vuotta. Siihen on jyystetty nimikirjaimet myös Kajaanijokeen hukkuneesta veljenpojasta (KJL) sekä isästä (FJL).
Puutarhuri, joka tuntee kyseisen hautausmaan melkoisen hyvin, neuvoi Urho Kaleva Kekkosen vanhempien hautapaadenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti