Arpi selässäni

4.7.2025 perjantai

Tampereella joku jo lapsena janahusta mielenrunkoonsa saanut nuori mies on puukottanut vastaantulijoita. Nyt etusivut revittelevät otsikoitaan ja toimittajat paikan päällä selostavat tapahtumaa kuin maatalousnäyttelyä jossa vuoroon tulee näytös, kuinka teuraseläimestä veret lasketaan.

Ukrainassa kaikkialla, erityisesti Kiovassa ,Moskovan Zaatanan ehtymättömistä ruutilähteistä lähetetyt, kiinalaisosista kootut droonit ja muut infran- ja elävän elämän murskaimet ovat tehneet tuhojaan. Pääkaupungissa viime yön katastrofissa 500 pommilähetystä on räjähdellyt siviilien keskuudessa.

Kaiken taustalla Moskovan Zaatana ja Usan Suuri Möliskö ovat jutelleet niitä näitä puhelimessa keskenään kuin silmänlumeeksi, että kyllä tässä rauhaa kohti kehitystä ollaan pommittamassa.

Mitä ajattelisi siitäkin, kun Ranskan Macron oli soitellut Moskovaan vaikka kaikki puhelinlinjat itään pitäisi tuhota ja jättää se maanosa kokonaan oman luomansa pimeyden kouriin.

Sateen tihkuillessa niittelin polut auki ja saunan ympärystän. Eilen listin kasvimaalle ohdakkeiden alut silpuksi. Vain pienet puskat jätin auringonkukkaa. Ohdakkeen juuret tuskin yhden kesän kesannoinnista hätkähtänevät, mutta onpahan yritetty edes.

Maanviljelijät ja tehopuutarhurit olisivat ruiskuttaneet jo monina vuosina rikkamyrkyt kasvimaalle ja lannoitteiden voimin kasvattaneet porkkanansa. Matoja, kuoriaisia, toukkia eikä hyönteisiä muitakaan olisi yhtä ainutta, eikä lintuja ruokaa etsimässä.

Trimmailun jälkeen siivekkäitä jos jonkinlaisia pelmahti hakemaan matoa nokkaansa ja poikasilleen. Järjestys on selvä: Ruohosilppua nakertamaan kaivautuvat madot mullan pintaan ja linnut syöksyvät napsimaan niitä nokkiinsa.

Nyt illasta lykkää jonkin verran vettä rajuimpina kuuroina ja tuuli taivuttelee metsäpuskia, mutta muuten myrsky-sanaa ei säätä kuvaamaan tarvitse käyttää. 

Yhden hennon, juureltaan vioittuneen rauduskoivun jokin tuulenpyörre otti tanssikaverikseen huilauttaen sen ketoon. Toinen pyörre humpallutti raunioyrtin korkeiksi kasvaneita varsia niin, että koko komeus rojottaa levällään talon nurkalla ja tuskin omin avuin jaloilleen siitä puistelusta toipuu. 

Kimalaiset tykkäävät raunioyrtin siniviolettien kukkien sisällöstä ja näin myös muutaman vihervarpusen niistä jotain kaivelevan. Muuten koko kasvi on turhan kova leviämään niin juuristonsa kuin siemennyksensäkin kautta, ettei oikein vartioimattomana puutarhoihin sovi.

5.7.2025 lauantai

Neljältä nousin haistelemaan kolakkaa ulkoilmaa: +5

Punakylkirastas on tuonut koko poikueparttinsa, 5-6, ulos syömään. Kun emo löytää madon, ne piirittävät sen nokat ammollaan.

"Iso, kaunis laki" on nyt USAn kongressissa suurimpana ilonaiheena samalla kun liittovaltion köyhät yksi toisensa jälkeen lyyhistyvät nälkään ja puutteeseen suurkaupunkien kaduille.

Jos järki (?) joskus amerikoihinkin palaa, niin mitä tulevatkaan vakavasti otettavat historioitsijat Möliskön diiliaatralla syväkyntämästä yhteiskunnasta sanomaan.

Aika sanomisille ja erityisesti teoille olisi välittömästi, mutta kansallisten, tässä tapauksessa globaalin, maailman katastrofeista perusteellisen analyysin paikka on aina ollut vasta jälkikäteen.

Voi olla, että kaikesta tästä jälkeä ei jää edes käteen.

Lommoiset ja reikäiset pellit ovat nytten ruuvattu viimeiseen tehtäväänsä liiterin katolle. Lähden ajelemaan kohti Jyväskylää.

Iltasella Vaajakoskelta päin katsoen Kanavuoren lähellä olevan, pohjoispuolisen järven takana saunamökissä. Muu porukka öitsii ylärinteen lukaalissa. Huomenna on Puutarhurin sukujuhlat Jyväskylän eteläpuolisessa taajamassa. Elias tuli tyttönsä kanssa Oulusta omine aikoinensa ja Puutarhuri G:n ja mummin kanssa omillaan. Minä tulin Tojonrottelollani, että pääsen huomenna lähtemään takaisin Um silloin kun huvittaa. Muu porukka jää vielä pariksi päiväksi. Paulus ei päässyt tulemaan koska viikonloppuvapaa ei ollut tarpeeksi pitkä.

Tullessa kävin Kuopion torilla pullakahvella. Jututin vanhempaa pariskuntaa. Kahdeksaakymmentä lähentyvä mies sanoi urapolkunsa kulkeneen Keskon palveluksessa. Tunsimme samoja henkilöitä monia kun aikamme raatattiin. Pahka-Erkkikin oli hänelle tuttu Päivärannan Konepuolen traktorinmyyjänä. Hyttisen tunsi, ja Siilinjärveltä kyläkauppias Pantzarinkin vaikka ei se varsinaisesti Keskoketjun kauppa tainnut ollakaan.

6.7.2025 sunnuntai

Kurvasin juuri pihaan, puolessa yö. Lämmintä vain 5 astetta. Levittelin harsot potunvarsikoille ja mansikkapuskille jos se hallaksi äityy. 

Viikonlopun tapahtumien ja liki 300 km ajaminen takana Jyväskylästä päivän muiden juttujen päälle niin enköhän uinahda ihan rapistelemati tämän kummemmin.

7.7.2025 maanantai

Onneton lienee se poikanen joka Mikkelissä murhaan syyllistyi. On ollut varusmiehenä prikaatilla jossa Paulus alkaa opettaa uusia alokkaita talon tavoille, ja kohta jo osoittelemaan kuvitteellisia vihollisnuorukaisia rynnäreillä...

Yhtä tappamista maailman tila. Siihen päälle elokuvien ruumiit ja loppumattomat mysteerimurhatrillerit.....

Tänään ruuvailin viimeisetkin peltien jatkot katolle. Harjalle leikkasin ja taivuttelin samoista pelleistä suojan. Maalasin kujan ovenrungon mustalla metallimaalilla ja tein naulausraamit, ja mitähän muuta sitä kerkesikään tekemään ennen kuin alkoi sen verran ropistelemaan märkää, että piti lopettaa.

Kivakujaan, nojallaan olevien lautojen ja aitanikkunan väliseen koloon on metsäkirvinen rakennellut huomaamattani pesän ja nyt se siellä hautoo kuin minua ei olisikaan vasaroimassa. Laudat saavat odottaa pesintäpuuhien ja poikasten kotoa lähdön jälkeisen aikaan vaikka meinasin ne seuraavaksi sovittaa niille sijoilleen joista ne irti revin kun liitin uuden jatkon nurkkalankut ja ovenpielet.

Paistoin keitonlisukkeeksi sipuleita leikkelin mesiangervon kukannuppuja mausteeksi. Millaistahan kalaruuasta tulisi jos ahvenfileen marinoisi ennen paistamista sillä?

12.7.2025 lauantai

Neljän huitteilla heräsin sateen kohinaan.

Siinä viikko taas mennä hujahti joka päivä töitä tehden ja yöt kipuillen. Yläruumiin lisäksi ovat nilkatkin alkaneet olla aamuisin kipeät. Jokin sairaus se lienee tulossa runtelemaan koko ukon, mutta eiköstä tästä pian jo joudakin musertumaan hautaansa tämäkin homosapienspolo.

Rakoliiteri ja sen aittaan liittävä kujarakennelma alkaa olla valmis muuten, mutta lattiat puuttuvat ja sisäänkäyntien edustojen korotukset. Mualiakin jos rötväisi aitan 30 vuotta vanhan Panun kirkastukseksi. Pääoven edessä on niin suuri kivikin, että pitäisi kaivinkonetta käyttää, tai sitten porata reikiä sen kylkeen ja etanadynamiitilla murennella käsin siirreltäviksi palasiksi.

Pääskyjen pesintä onnistui. Sinne kantavat evästä emot. Yksi istuu joutoaikoina vahdissa ikkuna edusnurmeen tökkäämäni, pari-kolme metriä pitkän porakangen nokassa. Räkätit saavat välillä kyytiä. Oravia ei onneksi ole pitkilleen näkynyt nurkissa ramuamassa, mutta kohta nekin hoksaavat huussikuusien violetit käpyniput joista pihka tippuu. Ampiaisiakin ne kiinnostavat, mutta sitten ne joutuvat hankaamaan pihkaisia koipiaan huussinseinän laudoituksessa. Eivät varmaan kaikki selviä elävänä siitä tahmasta.

Muutenkin ampiaisia, joita alkukesästä oli valtavasti esimerkiksi tuomenkukissa, vaivaa jokin uuvuttava sairaus tai sitten kylmyys, sillä kuolleina niitä löytyy sieltä täältä ja pesät ovat järjestään jääneet keskentekoisiksi rakennusten sisäkatoissa.

Käärmeitä olen laskenut eri kohdista seutua kymmeniä. Ehkä joku samakin on laskuihin kertautunut. Saunan sokkelin lämmössä oli pieniä,15 senttisiä kyitä viisi ja yksi iso luikertelija. Rajalla Äetin vanhan pottukuopan reunamilla majailee toisistaan poikkeavan värisiä kyitä muutama ja yksi ihan musta siitä vähän alempana. Ne tapaa aurinkoa ottamasta yleensä aamupäivällä ja kun paikalla alkaa olla liian kuuma, ne vetäytyvät risukkoon viilentelemään.

Alinalle, joka tänään täyttää 7 vuotta kävin näyttämässä käärmeitä ja sanoin, että pitää varoa niiden turhaa häiritsemistä. Kimppuun ne eivät käy ellet hännälle tallo.

Eilen kävin Elisabethia katsomassa. Tyttö ryömii jo lattialla vinhaa vauhtia, mutta kun ottaa syliin, niin mielellään istuu vaikka kuinka kauan. Parrasta se tykkää ottaa lujia otteita, mutta nyt on niin lyhyt jouhi, ettei siitä kipeää otetta saa.

Aamupäivä meni Iisalmessa. 

Iltapäivällä ajoi kaksi moottoripyörää pihaan: E ja V joutenajelivat kahville. Ei ne kauaa viipyneet ja sain jatkaa ladon päädyn laudoittamista paarmojen haukkoessa ihoa koloille. 

Kujalintu hautoo vielä, mutta päädyn huarapiäskyillä lienevät munat jo kuoriutuneet kun toinen emoista syöksyilee päälakea hipoen hätistelemään alla kulkijaa kauemmas.

Käärmeitä näin tänään neljä. Yksi oli auton vieressä matalassa valkoapilaheinässä enkä meinannut sitä huomata. Ei kuiten autoon mennyt vaikka ovet olivat auki, alle sujalti kun lähestyin.

Viikon päästä Oulun reissu. Saan vävyltä kuomullisen kärryn lainaan jolla tuodaan Eliaksen kämpän ylijäämä tavaraa Kniin tullessa. Arkkitehtiopiskelijamme muuttaa tyttöystävänsä kanssa saman katon alle joten muuten mieluinen ensi asunto Linnainmaalla saa nyt sitten jäädä muiden vuokrattavaksi. Käymme samalla reissulla Iissä.

Klo on kuusi. Aurinko alkoi paistamisensa, mutta toiselta laidalta vettä lujasti ropsauttelee. Tikka paukuttaa lintupöntön kylkeä. Yksi päivä siinä kävi palokärki. Siepon poikaset lienevät jo lennossa.

Hesarissa juttu Suomen järvien tummumisesta. Nyt vasta! Ne ovat mönjääntyneet ruskeaksi ja mustaksi ja hiutaleiseksi muuallakin kuin Lievestuoreen liepeälampi jo 1960-luvulta lähtien hurjaa vauhtia. 

Kaikki suo-ojat tulisi tukkia takaisin luonnontilaansa ja turvetuotanto lopettaa tyystin kävi ihmisvarpaiden lämmittelyn kansa miten tahansa. Ennalistuneeko vesistöt koskaan enää, niin sitä ei minun sukupolveni, eikä nuorempikaan, ole näkemässä.

Minkä mittavan ja törkeän ympäristörikoksen Suomen valtio antoikaan metsäyhtiöiden ja metsän"hoito"yhdistysten tehdä, että koneyrityksille, jotka välineellistivät tuon rikoksen, bisnesten teko kätevästi luonnistui. 

Ja kaivosteollisuuden rikokset saavat edelleen siunauksensa kaikilta politiikoilta vaikka samaan, jopa pahempaan ympäristön turmelemiseen metsänraiskausfirmojen rinnalla syyllistyvätkin. Puhumattakaan tuulivoima"puistoista" ja valtavista aurinkokennokatteista kaikkialla.

Voi saatana, parahtaa näiden näkymien aikalaistodistaja, tämä ilmiselvien rikosten äärellä avuttomuutta tunteva kansalainen.

Nyt illasta saunan jälkeen luin vielä jutun Koitereen järven lohduttomasta tilanteesta. Vesistön säännöstelyn aiheuttaman eroosion ja suo-ojitusten jäljiltä tuo "helmi Karjalanmaan" on niin huonossa kunnossa, että elohopeapitoisuuksien takia vesialtaan kaloja ei saa syödä!

Keitin ensimmäiset uudet potut iltapalaksi. Njam!

Kaivon luona villimintun tuoksu on huomattava ja Vinhan haudalla kukkaistutukset kukoistavat vaikka niitä en ole sen koommin hoitanut kun ne keväällä istutettiin.

13.7.2025 sunnuntai

Kuuteen nukuin. Levottomasti osan yöstä, mutta kuitenkin. Olkapääsäryt eivät nyt ihan niin pahoja olleet kuin monena yönä aiemmin.

Ihminen pystyy kyllä ympäristönsä tilaa helpostikin säätelemään muillekin eliölajeille sopivaksi jos vain viitsii. Trimmerillä kun nurmikot leikkaa siten, että pitkän heinän aikaan pitää leikkaavaa päätä yli kymmenen sentin korkeudessa, niin mm. matalalla kasvava valkoapila puskee seuraavaksi mesilähteeksi pörriäisille. Joissain kohden tarvitsee heinikoilta katkoa vain tähkäpäitä jotta ailakit ja päivänkakkarat työntyvät kukkimaan yläpuolelle. Esimerkkinä on tämä minun kevyen vasemmankäden hoito-ohjelmalla toteutettu pihanhoito.

Synnyinkotini kohoumalla kasvoi melkein pelkkää heinää joten niitin sen ja hankosin haasiariu'uille kuivumaan. Tuleneeko sitten kuivat heinät huolehdittua latoon suojaan talven jäniksiä varten, niin näkkyypähän.

Wagner-sotilas loikkasi Kiteen seutuvilta Venäjältä Suomeen ja nyt media tahkoaa sitä keissiä päivityksissään. Aisantuntija toisensa perään avaa maksusta suunsa AA-studioissa ja haastatteluissa vaikka kaikki on silkkaa spekulaatiota kun asiasta ei mitään kuitenkaan tiedetä. Ja vaikka tiedettäisiinkin, niin ei siinä hirvittävästi kerrottavaa ole. 

Ihan hyvin riittäisi yksi musta otsikko: Joku sotahullu venäläinen kyllästyi tappamiseen Ukrainassa ja halusi päästä pois hinnalla millä hyvänsä.

Ihmisten sanotaan kaipaavan selityksiä, mutta kenen intressejä sellainen väite edustaa?

14.7.2025 maanantai

Kivakujan ovenylitykseen pätkin laudat ja maalasin kahteen kertaan irtaallaan. Kun olivat kuivia, naulasin paikoillensa. Oli hellepäivä, ei paljoa jaksanut rehkiä, mutta aina sitä jotain saa kynsityksi. Pyykkiäkin pesin.

Olin sikeässä unessa kun puolenyön jälkeen kännykkä alkoi rallatella. Jätin vastaamatta, mutta kohta se parahteli uudestaan joten ynähdin luuriin jotain. NN soitti ja pyyteli kovasti anteeksi, muttaettä olisiko tuvassa kyljen paikkaa muutamaksi tunniksi kun ei hän jaksa pidemmälle ajaakaan. Oli tulossa Outokummun ja Kuavin reittiä Etelä- ja Itä-Suomen kierrokseltaan ja menossa Pohjoiseen kotiinsa. Lupasin tietenkin. Petasin tuvan sängyn ja laitoin syötävää ja teetä pöytään. Vaikka saunalla oli vielä melkoisen lämmintä omilta jäljiltäni, kävin laittamassa kiukaan pesään popat jotta jos yön kulkija haluaa käydä löylyissä. Halusihan se.

Jutteluksi meinasi sitten mennä. Viimenäkemisestä on vuosia kulunut. Ei meillä sen kummempaa yhteyttä eikä yhdyntöjä ole ollut, mutta dialogi on äkistelemätöntä. On hän ennenkin reissullaan tässä yöpynyt, että ihan luonteva homma.

NN lähti jo kahdeksan aikoihin tien päälle kun loma on loppu ja kiire iltavuoroon Rovaniemelle.

Olipa hellepävä. En jaksanut juuri mitään tehdä vaikka aikomus oli maalata aitasta julkipuolen seinä. Illan hieman viiletessä tunkkasin viimeisenkin sivuseinän tukitolpan paikoilleen ja sain lievän räystäsmutkan oikenemaan. Sitten kaivoin seinänjuuren sepelille kasvaneen nurmikerroksen pois ja harasin tasaiseksi. Nyt se on kuin isommankin remontin jäljiltä. Jos huomenna saisin maalatuksi.

NN soitti kahden paikkeilla, että Korkalovaaralle ongelmitta pääsi ja kiitokset kyljen paikasta. Sovitteli jo työtakkia yllensä, että tipoille oli mennyt. Oli ajanut suorinta Kajaani-Pudasjärvi-Ranua reittiä, mutta silti liki 500 km, että en enää minä jaksaisi töihin heti tarttua semmoisen ratin pitelyn jälkeen.

15.7.2025 tiistai

Ovat vittumaisia nämä käsieni säryt! Nukuin kyllä monet tunnit, mutta heräilyt häiritsevät. 

Katsoin ennen nukahtamistani dokumentin Leni Riefensthalista ja sitten näytti unia Hitleristä ja keskitysleiriruumiiden kaivannoista. Liiteli ja riiteli se Lenikin niissä, mutta ei se oikein paikkaansa unessa löytänyt.

Ristiriitaista oli Lenin elämä vaikka naisena näytti uroksillekin kaapin paikan monasti. Jälkikasvua ei hänelle syntynyt. Elettävänä ollut aika huomioon ottaen ja jalkovälissä kävijöiden määrää ajatellen, osasiko hän itse säädellä lapsettomuutensa vai oliko vain niin, että jokin biologinen juttu sen esti.

Just olin alkamassa aamupuuron nielentään kun ikkunan alla tapahtui jotain katastrofaalista. Menin katsomaan ja nokkospuskassa kyyhötti pesästään pudonnut, lentokyvytön piäskinpoikanen. Äkkiä jatkotikkaat seinää vasten ja eikun poloinen takaisin pesäkupuran turvaan. Muita lapsia ei piäskyille ollut syntynytkään, en ainakaan maassa enkä pesässä nähnyt. Ja aikasten rääpäleeltä vaikutti tuo ainoakin, mutta ehkä se siitä virkoaa.

Käviköhän jokin munat jossain vaiheessa nappaamassa? 

Epäonnista on ollut viime vuosina piäskyjen pesintä tällä tontilla.

Puhjenneen renkaan uusimiseen meni 70€!

Aamuviileällä ehdin tehdä viimeistelyhommia, mutta päivä piti elellä hissunkissun kun niin tulisena aurinko porotti. Illan viiletessä maalasin varjonpuolen seinän ja siivosin pihamaan. Nytten aitta-liiterin julkisivu näyttää ihan siistiltä.

Kirvisen munat eivät ole vielä haljenneet. 12-14 vuorokautta haudonta kestää, että taitaa vielä muutama päivä mennä, sitten saman verran pesään ruokintaa, että aika kauan se kujaa airnb-asunnoksi vuokrasi. Muutenkin linnun pesintä on myöhässä kun sen olisi pitänyt alkaa jo toukokuussa. Mutta ehkä se oli sama kirvinen joka postilaatikkopönttöön ensi kertaa yritti ja rakentamishommani takia joutui hylkäämään munat.

16.7.2025 keskiviikko

Ennen neljää nousin ylös kun päähän ja lihaksiin koski. Unessa maapallon kokoisia murheita ja pieniä lapsia äiteineen pommien runteleman infran keskellä.

Näkevätköhän muutkin tämän päivän rauhanoloissa elelevät homosapiensit sotaunia? Miksi ne minun öitäni vaivaavat?

Euroopassa on nyt todellisen, laajamittaisen sodan uhka päällä ja yhteiskuntien milirarisoituminen tosi asia. Yhtäkään päivää ei mene niin, ettivätkö tykkien räjähtelevät ammukset ja pommein lastatut droonit kotiisikin olisi tunkeutumassa.

Pahinta on taustakuorojen sota-aiheinen ilakointi ja vallassaolevien vaatimukset sotakaluston lisäämisestä kaiken muun kustannuksella.

Sota talloo allensa heikomman väestön tarpeet ja turvan vaikka sota ei olisi käytäntöä. Sodan uhka riittää ja jo se antaa luvan riistää perheiltä yhteiskunnan tuet ja turva ensimmäisenä.

Empatian ajat ovat tosiaan ohitse. 

1980-90-lukujen pehmoisätarinat aikakausilehtien sivuilta luettuina näyttävät nyt naurettavilta kun niin isät kuin äiditkin ollaan valmiita aseistamaan hampaisiin asti.

"Minne lapset sijoiteaan jos äiti lähtee sotaan" otsikoitiin yksikin juttu.

Ruotsiin ei lapsia voida lähettää sillä ollaan saman "sateenvarjon" alla toimiva sotamahti. Rikkaampien suvun jäsenten hoiviin? Hah. Eiväthän ne nytkään muusta huolehdi kuin että rikkautensa turvassa ovat. Paskat sisarusten penakoille!

Luin jostain, että sotakokemukset ovat ylisukupolvisia. Jos isä on kokenut sodan niin ne kokemukset voivat kertautua kuultujen juttujen ja sodassa traumatisoituneiden vanhempien sodan jälkeen syntyneiden lasten elämässä.

Minun isäni ei ainakaan näyttänyt traumatisoituneensa Rukajärvireissullaan ellei sitten toistuvat, hillittömät viinajuontikuurit sitä edustaneet.

Viime öisessä unenkohtauksessa uusiutui jälleen isän selässä olleen leveän, rukajärveläisen sota-arven näkeminen jota kokeilin pienen lapsen sormellani. Samalla se oli kuitenkin omaa selkääni kuumottamassa.

Hups! Taas ikkunan takana tapahtuu.

Ei se piäskin poikanen pesässä yksin viihdy, tulla tupsahti nokkospuskaan jälleen. Kävin nostamassa sen räystään alle, mutta joko huomenna putoaa taas? Jos sen tekee, niin hyvästi sille pitää sanoa, sillä en ole paikalla kiipelemässä sitä takaisin eikä se maassa mitenkään selviä vaikka emot sen sinnekin syöttäisivät. Räkättikin voi sen piestä hengiltä.

Kamala on luonto, mutta näin pystyy ajattelemaan vain yksi sieltä irtautunut laji, ja se yksi sarjakuvapiirtäjä.

Käärmeitten valtakunnassa asiat olisivat toisin

20.6.2025 perjantai

Unimäestä lähtiessäni oli tiellä mustia pökäleitä kuin Tampereen kauppahallin tiskin alumiinifolioissa. Karhu siitä oli tallustellut. Ehkä jopa tietä pitkin mökin ohitse. Riistakameran paikka olisi ollut tienvarren rauniossa josta se aiemmin on kuvannut mm. suden (tai koiran) hännän ja aiemmin ilveksen ja ahman.

Tyhjensin PP:n kanssa käymäni tyhjänpäiväiset sananvaihdot. Alkoi aivastuttaa "keskustelu" kun riveille tippuu jeesuksiin johdatteluja vaikka olen antanut ymmärtää, että psalmeilla suuntaani sivaltelut ovat turhaa energian tuhlausta.

Tojonrottelon keskuslukitusta rassasin. Lukon johdot ja liittimet olivat ok. Etuovessa oleva ohjainyksikkö lie lakannut toimimasta. Jaksaahan tuon avaimellakin aukaista.

Toista kesää käytössä oleva akkuruohonleikkurikin temppuilee. Halkaisin ruuveilla kiinni olevat akun kuoret ja paristojen päiväykset olivat viiden vuoden takaa; näin meitä akkuteollisuus huijaa.

Miljoonia myytyjä Brukce-merkkisiä ruohonleikkureita menee "vanhentuneesta" erästä kierrätykseen tai lojumaan pihojen perille. Näitä kaikenlaisia laaduttomia merkkejä välittämään on perustettu halpishalleja tuhansittain. Kajaaniinkin on tulossa yksi uusi krominkiiltoinen, kiinalaistehtaiden perseistä ympäristöä saastuttavaa massaa nurkkiimme änkeävä liike Biltema. Päättäjät ovat tontista kauppasopimuksen kirjoittaneet ja paikalla ollut ammattikoulurakennus on jo soraläjänä.

Piskuisessa Kajaanin (36 000 asukasta) kaupungissa krääsää välittäviä tavarahallimurheita on ainakin viisi. Kuinka ne voivat menestyä tällä asukaspohjalla? Samaa saa aprikoida kadunkulmissa ja lähiöissä toimivista roskaruokayksiköistä, mutta niiden menestyksen tuloksista on jo tutkitut pylväiköt tarkasteltavinamme; Vyötäröä ahdistaa kansakunnan joka toisella huokujalla.

Ja tällaisen lajin pitäisi saastuttamalleen elonkehän ilmastolle tehdä muutamassa vuodessa pelastava suunnitelma, ja jopa toteuttaa se!

Maapallon kokoisen Titanicin kannelle perustetussa hampurilaisbaarissa kolajuomaa ryystetään ja orkesterin sellot soittaa manalan säveliä.

21.6.2025 lauantai

Viileää on. Käytiin Salokylällä ja ajeltiin metsäautoteitä pois. Karhun jätöksiä, mehiläishaukka ja isolepinkäinen tuli nähtyä. Paljon paljaiksi puustoista koneilla pieksettyjä entisiä korpia. Taimikoita ja keskenkasvuisia selluliemitarpeita köyhämaan kankaat mielikuvituksettomaan kuntoon myllättyinä.

Perussuomalaiset-puolue kun karille ajoi irvailevalla politiikalla lastatut jollansa, niin agitaattoritkin ovat hiljenneet. Siellä täällä näkyy edelleen avuttomia tussahduksia vihervasemmistoa mollaavista kannanotoista, mutta sytytyslanka on kastunut, nallit eivät paukahtele. 

Paljastava esimerkki löytyy Kemppisen blogista jossa "Toipila" ja "Matias K." heilureiden alla vuosia voimansa tunnossa oksennelleet tyypit (em. nimimerkkien alla toiminut "aivo"klusteri) halla-aholaisia, tynkkysiä, purria, lokkia peesaamassa, mutta taisi palkanmaksu näille puolueen romahduksen myötä päättyä kun vuosia kestänyttä kakomista ei enää näy.

"Ääri"-liitteellä varustetuille porukoille tahtoo politiikassa aina käydä näin ennemmin tai myöhemmin. Vennamolaisuutta ei monikaan enää muista. Paitsi yksi, itse poliittisen romahduksen kärsinyt ääripoliitikko Timo Soini.

24.6.2025 tiistai

Ärsyttää joidenkin kavereitteni sortumiset rasististen meemijuttujen välittämiseen viesteissään. Mustalaisista tulee ihan eniten vaikka heitä on Suomessa rasismiin asti käyttäytymisten syiksi vähiten.

Tällen aamullen ärsytyskynnys ylittyi Hesarin klikkiotsikostakin jonka riveille toimittaja kirjoittaa rutaisi  mustalaishameen onkalosta ja siitä, että hovioikeus määräsi vaatekappaleen valtiolle kun se oli ollut toistuvasti rikostentekovälineenä. 

HS: "Oikeuden mukaan hameessa oli erityinen onkalo, joka soveltui anastuksiin."

Kommenttini:

Hesari kaipasi lukijoitten ilmoittavan, jos huomaavat klikkiotsokoista luopumisuutisensa jälkeen niitä lehdestä yhä löytyvän. Ehdotan tätä hameonkalojuttua otsikoineen klikkiotsikkogenreen kuuluvaksi.

Sitten odotan vastapainoksi tälle pienvarastamisesta kertovalle lieveilmiöuutiselle "tilaisuus tekee varkaan"-ingressin alle tutkivan journalismin kertomuksen liike-elämän harrastamasta vilungista mitä tulee hintojen nousutehtailuihin.

Lukemattomien muiden arkituotteiden ohella vuodenaikaan  sopiva esimerkki hintakikkailusta olisi nestekaasu ja helppo kohde tutkia, millaiseen onkaloon sitä välittävät kauppiaat siitä saamansa voitot tunkevat ilman, että kukaan asiaan huomiota kiinnittää. Ei edes kuluttajavirasto ole ottanut kantaa saatikka poliisi.

Nimittäin ennen koronapandemiaa ja Ukrainassa Venäjän toimesta käytävää sotaa tavallinen 11 kilon nestekaasupullo maksoi halvimmillaan 17-19 euroa ja korkeintaan 21 euroa, mutta koronaan ja sotaan vedoten hinta hivutettiin hyvin nopeasti reilusti yli kolmenkympin (erään kerran maksoin syrjäseudun kaupassa pullon vaihdosta 38€) eikä se siitään ole juurikaan laskenut vaikka kaiken tiedon valossa kaasusta ei ole minkäänmoista pulaa maailmanmarkkinoilla.

Minkä muun tuotteen hinta on näin rajun pomppauksen tehnyt laskematta sen jälkeen maailmanmarkkinoiden väliaikaisen tuotantonotkahduksen ja muiden hinnannousulle annettujen selitysten jälkeen maltillisemmalle tasolle?

Onhan se aikamoista kikkailua, jos ei peräti varastamista, sekin, että pakkausten sisältöjen painoja muutellaan pienemmiksi, mutta niiden hintoja ei.

Tänään on sadellut niin, etten paljoa telineillä viihtynyt. Kivakujan parioven päälle naulasin kuitenkin kunnon vinolauta-puupalkin ja kiristin metallisen yläkarmin siihen täkkipulteilla kiinni.

25.6.2025 keskiviikko

Kun Aleksis Kivi kuolinhetkensä huokaisuna päästi sanat "minä elän" niin Tuula-Liina tai Bernerin muija (en muista varmaksi kumpi, niin laitan molemmat) sai merkata muistiin Penan viimeisiksi sanoiksi "kiinalaiset tulevat".

Pena ennakoi tulevaa; Temu pitää huolen, kiinalaiset ovat jo kaikkialla.

Onko sillä väliä, ketä ja minkä värisen nahkan omaavia maapallon jokaisella kyljellä ähkii ja voivottelee elämänvastuksiaan reippaasti alkaneen loppumatkamme aikana? 

Nyt väitetään Kiinan ilmastotekojen parantaneen ilman laatua n. 1 %:n verran ja siitäkös riemu jo medioiden välityksellä repesi. Samaan aikaan Kiinan valtion alueesta on pian aurinkokennojen, voimalapatojen ja tuulivoimamyllyjen peitossa puolet ja loppujen neliökilometrien alueilla ollaan menossa yhä syvemmälle maan sisään metalleja kaivelemaan. Kiinan valtion 1,411 miljardia ihmistä taiteilee kapeilla kannaksilla kaiken rakentamisinfran seassa kuin maan vanhalla muurilla turistit.

26.6.2025 torstai

Liiteri jää odottamaan katteita katollensa, lähden tästä Sivullistenkadulle koska huomenna tulee viikonloppuvieraita kaukaa (ei kuitenkaan Arto Paasilinnan koikkalaisia). Amarith on tullut Treelle lastensa kanssa Usasta ja he ajelevat siskonsa ja äitinsä kanssa meille kyläilemään.

27.6.2025 perjantai

Aamupäivä rassattiin G:n Lanceria. Saatiin moottori käyntiin kun puhdistettiin polttoainejärjestelmä, mutta epäilen sen vielä täyttä kuntoa kun käyntiin lähtö takkuilee. Polttoainepumpussa saattaa vika olla. Puolaan vaihdettiin johdot ja pyörijä, virranjakajan kansi ei vielä ehtinyt tähän huoltoon.

Iltapäivä meni ruuan laitossa. (Pesin kädet huolella öljystä ja rasvasta puhtaaksi. Kaivelin kynsien alusetkin.) Vieraat tulivat iltapäivällä ja meni myöhään ennen kuin nukkumaan alettiin. Koko talon sängyt ovat nytten miehitetyt kun Eliaskin tuli Oulusta.

28.6.2025 lauantai

Oli mukava eilinen ilta sillä vieraiden kanssa kerrottavaa puolin ja toisin riitti. Lasten dialogi käytti hyvin G:n kanssa englanniksi. A on jonkin verran unohtanut suomenkielen, mutta siitä se elpyi kun suitamme auottiin.

Utelin Usan oloista, että miten he, kiinalaiskambodjalainen perhe sen poliittisessa myllerrykessä pärjäilee, niin A sanoi, hyvin menee kun ei sotkeudu politiikkaan eikä muutenkaan ääntä pidä. Tekee työnsä ja ahkeroi vaikka ylimääräistä, niin tasaisesti soljuu elon virta. Ovat muuttaneet New Jerseystä tuhannen asukkaan maaseutukylään josta matkaa on 40 minuutin ajomatka työpaikalle kaupunkiin.

Kanadalaisen omistaman vuokratalon pihamailla ja läheisissä metsissä on elämää. Kauriita käy pihan laidalla, maaoravia ja lintuja näkee ja jos kauemmaksi metsään menee, voi siellä tavata karhunkin. Ihan kuin Unimäessä minulla.

Kallista siellä elämä joka tapauksessa on. Palkat ovat hyvät, mutta kaikki maksaa. Vakuutukset, sairausvakuutukset eritoten, on uusittava jatkuvasti ja lasten koulunkäynnin hinta hirvittää. Bensa on Suomeen verrattuna erityisen halpaa.

Tänään käytiin torilla jäätelöllä ja roskaruokaa ahmimassa amerikkalaiseen tapaan Hesessä. TM oli töissä niin siksikin vaikka kävi hän eilen illalla jo vieraita tervehtimässä meillä.

A:n lapset ovat lautapelihirmuja. Pieninkin 7-vuotias tumma nappisilmä Rayn taisi olla porukan nohevin kun syrjäsilmillä pelaamisiaan seurasin. Ja tytär Abby selosti kuin urheilua siirrellessään pelinappuloita alustallaan. 

Lapsista parasta taisi olla kuitenkin mattojen kutomiset yläkerran aulassa Puutarhurin kanssa. Jyske kuului pitkän aikaa kun sukkula syöksi räsynauhaa loimien väleihin...

Ainakin viisi Eliaksen toveria Oulusta kävi excursiolla. Talomme olivat valinneet yhdeksi kohteeksi Knin kaupungin kierrokselleen, että oli hetken aikaa talossa tungosta.

Nyt väsyttää. Päätä on särkenyt ja hartioiden tulistelu ei ota laantuakseen.

30.6.2025 maanantai

Tulin eilen vaikka satoi kaatamalla. Piti laittaa kaminaan ja hellaan tulet oli niin kolakan tuntuista tuvassa. Huomenna ei pitäisi sataa niin pääsen oikomaan vanhoja peltejä liiterin ja kuilun katoille. Pitää kylläkin purkaa tuo aitan sivulla vuosia rohjottanut halkovarastopatti, että peltejä riittää. 

Nuo katteet ovatten ainakin kierrätetty kunnolla. Ensin ne purettiin 1994 uusien tieltä Äidin talosta Siilistä ja sen jälkeen ne ovat ajelehtineet halkopinon päältä toisen päälle täällä ja lopulta suojasin niillä tuon ruman kylkiäisen joka käy nyt tarpeettomaksi kun rakoliiteri valmistuu. Lommoja ja reikiä niissä on lukemattomia ylimääräisiä, mutta ei tippa eikä tuhatkaan rakennuksen sisältöä tapa. Kolokin on vain komiassa kaunistus. Jos katon maalaa joku joskus, niin siinä vaiheessa voisi reikä reiältä käydä pikimassalla ne tuikkaamassa umpeen, mutta kehtaako kukaan sitä tehdä. Kerran olen jossakin paikannut ja siitä tuli mieleen. Eri asia se, että kestääkö pikikään vuodenajan vaihteluja ja lumen hankausta miten. Maali ei ainakaan kauaa pikitäplissä pysy. Kumitiivisteinen ruuvi olisi paras paikka reikään kuin reikään.

Kysyin uusien peltien tarjouksia ja sinne 500-600 euron huitteille halvimmat kakkoslaatuiset menisivät ja hakureissut päälle. Eivätkä ruuvit ja otsapellitkään ilmaiseksi tontille hyppää mistään.

Rakentaminen olisi helppoa jos olisi rahantölömyä taskut turvoksissa ja vasaran käyttövoimana euroenergia.

1.7.2025 tiistai

Iisalmessa asioilla ja "asioilla" aamupäivä. Aamulla varhain mennessä eräällä juuri rehuksi ajellulla peltosängellä käyskenteli kaksi aikuista kurkea kahden tämän kesän poikasensa kanssa sammakoita etsimässä. Harmittaa kun en kääntynyt ottamaan kuvia. Olisin päässyt melkoisen liki kun pellonreunan traktoriuran varressa oli rehupaaleja joiden takana olisi voinut hiipiä kurkien luokse huomaamatta. 

Vänninmäen tienhaaran jälkeen avautuvilla peltoaukeilla liiteli hiiripöllö kuten edelliselläkin kerralla. Sitä jäin toviksi seuraamaan, mutta kuvaamisestahan ei levottomasti kaartelevan ja äkkileuhkaisuja tekevän linnun kyseessä ollen mitään kamerannysälläni tullut. Onkohan sillä pesä poikasineen jossain vanhan ladon uumenissa siinä lähellä?

Iltapäivällä kerkesin purkaa peltejä jonkin verran ja peittää kuilun katon kokonaan. Nyt saunan jälkeen särkee hartioita aivan älyttömästi. Alan epäillä, että voi olla jotain paskempaakin lihassairautta alkamassa... Buranaa otan ja painun petille. 

2.7.2025 keskiviikko

Näin unta, että pommikonelaivue lensi Kajaanin kaupungin ylle ja hätä oli suuri.

Telluksen  pinnalle alati uusiutuvien tyrannioiden aiheuttama verenkarvas taustakohina vaikuttaa elämään kaikkialla. Vähintään uniin ne perkeleet tunkevat! 

Demokratioiden sisältäpäin haurastumisen huomaa lehtiä lukiessa. Painostavan uhkan aistii niin poliitikkojen kuin kommentaattoreiden ja kolumnistien teksteistä kuin lappaisi aamupuuronsa sillinliemen kanssa.

Puolustuksen johtohenkilöiden ja sen pariin tyrkättyjen poliitikkojen, puolustusministeri kärjessä, rauhoittelevat lauseet ovat pahimpaan varautumisen uhkaa tulvillansa. Tuo "rauhoittelu" on oikeastaan pahinta heidän sananvalinnoissaan. 

Ja nyt, kun Naton jäsenmailta edellytetään viiden prosentin osallistumissiivua bruttokansantuotteesta sodan uhka käytännössä realisoitui kerta heitolla. Ei eletä enää rauhan oloissa vaan täysi rähinä voi alkaa millä hetkellä tahansa.

Yhden pienen lyijynpalasen luiskahtaminen pelkkään korvan hipaisuun "kristallisoi" kaiken tämän Moskovan Zaatanan aloittaman kaameuden joka sodan laajenemista Balttiaan ja Pohjoismaihinkin ounastelevalle ihmiselle näkymänä on täysin mahdollinen.

Kunhan on eletty tätä kaiken pirstaksi lyövää aikakautta kymmenen-kaksikymmentä vuotta, pystytetään Pennsylvaniaan 14 heinäkuuta 2024 tärkeän tehtävän eteen itsensä uhranneelle, tekoaikaan 20-vuotiaalle Thomas Michael Crooksille patsas myöhäisenä anteeksipyyntönä sille, että liittovaltion agentit murhasivat hänet vaikka kaikkien aseitten piiput olisi pitänyt suunnata sinne, minne Thomppakin osoitteli.

Jos olisi luoti osautunut kellertävästä otsaluusta sisään, olisi miljoonat muut otsaluut kenties säästyneet ja tärkeämmistä asioista esimerkiksi ilmastonmuutoksen eteen tehtävät välttämättömät toimet olisivat edelleen käynnissä, ja kenties jo edenneen siihen suuntaan, joka olisi välttämättömämpää kuin nyt tapahtuvien "suurilla, loistavillla diileillä" yhden ihmispaskiaisen ja samanlaisia sisällään pitävän taustaköörinsä egojen pönkittäminen siksi, että juuri heidät historia muistaisi.

Muistetaanhan heidät hyvinkin jos muistajia enää tulee olemaan.

Onko kiehtovampaa otusta maapallolla kuin jalattomat, kädettömät, pienipäiset käärmeet? 

Niiden tappavuus tiedetään, mutta niin ihmisenkin. Jälkimmäisen lajin tappavuus verhotaan kauniisiin sanoihin ja peitellään kosmetiikalla, kromilla ja röyhelöpuvuilla, mutta kun hirviö kuorrutuksensa sisältä irti päästetään, jälki on kammottavaa kuin Netanjahun ja Moskovan Zaatanan jäljiltä Gazassa ja Ukrainassa.

Käärmeen ei tappavuuttaan tarvitse peitellä, mutta tahallaan ja suunnitelmallisesti se ei pahaa kenellekään tee.

Parempi olisi, että evoluution kehityksen kärjessä olisivatkin käärmeet eivätkä homosapiensit.

Näitä samoja jatusteluja vain

13.6.2025 perjantai

5deltä ylös. Aurinko korkealla, koillisesta kolakasti puhaltaa.

Hesaria en heti alkanut näytöltä tavaamaan vaan editoin edellisen postaukseni jossa lukematon määrä näppäily- ja muita vihreitä. Ei kun virheitä. 

Vielä puoli tuntia ja puuro on termoksessa hautunut, voin nieleskellä sen kitusiini ja sitten vain rakennusrantteelle. Vai olisiko lähdettävä käymään rautakaupassa sillä eilen pensselöin kertaalleen räystäs- ja otsalaudat eikä 3 litran maalipurkin puolikas riittänyt. Laudatkaan eivät riitä ruoteiksi.

Missähän kaupungissa nyt hurauttaisi? Nilsiä (kuuluu nykyään Kuopioon jollainen liitoskeikarointi kuuluu luokkaan ääliömäinen yhteiskuntapolitiikka) on lähin, sittä Nurmes. Iisalammeen on parikymmentä km pitempi matka kun Sonkajärven (50 km) Rutakon rauta on lopettanut. Varpaisjärvellä oli vielä viime vuonna Jonsassa joku saha, mutta ei siellä silloin ollut edes tavallista lautaa kun soitin. Kajaaniin on pisin matka eikä mulla Sivullistenkadullekaan ole nytten asiaa kun ei voi edes ajatella entivanhaisten reissumiesten tavoin käyvänsä kotona vetämässä kellon.

Ei siitä ole kuin neljäkymmentä vuotta kun tälläkin kylällä oli oma, toimiva rautakauppansa, mutta kun kauppias eläköityi, tilalle ei uutta tullut. Ei uusi kauaa pystyssä olisi pysynytkään.

Syrjäseuduilla rakentaminen tulee tuplasti kalliimmaksi vaikka voihan sitä tavaraa tilata netin kautta, mutta niihin tulee sitten muita kustannuksia.

Numeromagia on huuhaata vaikka huomaisikin milloin luku 13 sattuu perjantaiksi. 

Huuhaa-asioita saa päihin iskostumaan kun niitä pienestä pitäen sinne toistetaan. Jumalakin monen päässä asuu vaikka ikinään ei siitä harhasyötteestä valokuvaakaan ole otettu. Numero 13 sentäs on  ihan silmille muotoiltavissa oleva asia.

Numeroihin perustuva  on samaa taikauskoa genreä kuin tikkaiden alituksen vaarallisuus ja mustan kissan tien ylitse kipaisu. Ja voe kaaheeta jos et olokapiäsi ylite hoksaa räkäistä.

Tikkaiden alituksessa on kyllä omat vaaransa oikeastikin. Ylhäällä saattaa olla köpelökouratimpuri vasaroimassa räystäslautaa ja luiskauttaa vasaran alla kulkevan piähän.

Aamupv meni Iisalamessa. Törmäsin Prismassa erääseen tuttuun naiseen ja sovittiin kahvila Hillaan pikatreffit. Siellä meni tunti tai pari, en katsonut kelloa. Torttu ja kahvi olivat makeita.

Vein Yrmälle löytämäni puukonterän ja tupen, että antaa veljelleen E:lle kun se niistä puukkoja harrastuksekseen työstelee ja korjailee. Tekee löytämäänikin uuden kädensijan ja ompelee tupen kuntoon. Sanoin, ettei tartte palauttaa vaan vaikka myy sen pois ja pitää rahat. Ehkä kahvipaketin hinnan siitä helpostikin saa, jopa viiden.

K-raudasta lastasin kyytiin tavallista neloslautaa 162 metriä. Saattaisi riittää mökin räystäitten alapuolen laudoitukseenkin. Valkeaa maalia otin 9 litraa. Konenauloja en sitten raskinutkaan ottaa sillä 2000 kpleen laatikon hinta hirvitti. Niitä ei pienemmissä erissä myydä. On mulla 90 millisiä runkonauloja vielä puoli laatikkoa, että jos kehtaan niin pitkiä ruoteisiin äekyttää, mutta mihinkäpä niitä nurkissaan säästäisin.

K-Raudan varastossakin tapasin yhden tutun äijänkellukan. Kun oli juteltu päällimäiset, se kysyi, että kävisinkö Kiuruveellä päin tekemässä yhden mökin katon korjauksen hänen tutulleen, hän ei enää kattojen lappeille kiipeile. Kieltäydyin. En tänä kesänä ota omien hommien päälle yhtään pientä enkä isoa keikkaa. Ja ehkä seuraavana kesänä olen jo liian vanha kopeloimaan edes vasaraa vyörenksusta. Pahoittelin oikeastikin, sillä kyllähän raha aina kelpaisi. Nyt voisi tuollaisista keikoista laskuttaa 40 euroa tunnille silmää räpäyttämättä puhtaanmustana käteen ja kyydit plus kalukorvaukset päälle. Päivärahankin jos yökunnissa olisi. 

Kauppojen jälkeen ajelin hissunkissun pitkien lautojen heiluvan kuorman kera takaisin Um.

Koirakoskella joku kääntyi Koskikahvion pihasta täysperävaunullisen tukkirekan eteen ja välttyi juuri ja juuri rutistumasta rusinaksi kun älysi kurvata aivan keulani edestä kahvion naapurin pihatielle. Rekkakuski läväytteli valoja ja paineli alppitorvea, että varmaan ihmisellä henkilöautossa housuihin plörähti. Säikähdin minäkin. Sekunteja aikaisemmin jos rekka siltamutkasta paikalle kurvasi, olisin minäkin ollut lautoineni huiskin haiskin Koirakosken jo ammoin lopetetun kyläkaupan kulonurmisella pihamaalla tai palasina tien toisen puolen koivikossa.

Koirakosken jälkeen hyräilin Susi Artturin kurkussa rahisevaa laulua "Koirani koskessa ui..."

Iltasella

Tekomaireasti Hesari ilmoittaa päätoimittajansa suulla, että se irtisanoutuu klikkiotsikoista, ja että jos sellaisen lukija huomaa, niin ilmoittaapi hän toimitukseen. Joka päivähän tuo Hesarin käenpoikanen, Iltasanomat etusivunsa klikkiotsikkoryppäänä alkupuolella lehteä olla röhnöttää koettaen saada klikkaajien etusormeen taudiksi iskeytyneen basillin hereille. Se ei tietenkään kelpaa pyydetyksi ilmoitukseksi, vaikka samalle konsernille rahaa on epämiellyttävin keinoin veistelemässäkin.

Kaasu loppui jiäkuapista. Vaihdoin sen 17.4 joten taitaa olla ennätys sisällön kestossa: 59 pv=1,90€ päivä. Edellinen pullollinen kesti 31 pvää ja sitä edellinen 34, sitä edellinen 28... Olen pannut vaihtopäivämäärät maalarinteippiin pullokaapin hyllylevyyn. Voi puhtaasti epäillä, että kaasupullojen täyteyden valvontaa ei aktiivisesti seurata pistokokeinakaan. Yli kahdenkymmenen päivän heitto samalla liekin säätöteholla ei voi olla kulutusvakio.

Kun 11 kg:n kaasupullon hinta "koronan takia" kimposi toistakymppiä ylös päin ei se ole takaisin pudonnut vaikka kaasusta ei maailmalla pulaa ole: Röyhkeää ryöstelyä kauppiasportaissa. 

Ei se yksittäisen tarvitsijan kohdalla pahalta näytä, mutta niin paljon kuin kesäsinä aikoina kaasua kulutetaan, niin miljoonissa pullollisissa se tekee välistävetelijöiden katteisiin järjettömiä, mihinkään perustumattomia voittoja.

Toisen puolen räystäslaudat ja hieman ruoteitakin kerkesin naulailla iltapäivällä. Meni telineitä tehdessäkin tovi, ja mitähän muuta siinä tuli tuskailtuakaan kun vähäisiä olivat saavutukset tänään.

G oli viimeinkin saanut hankituksi Lanceriinsa uudet takarenkaat.

Puutarhuri umpipoikki kun töissään yrittää selviytyä sinne sairastelujen aikana kertyneestä ruuhkasta. Eikä tauti vieläkään kunnolla ohitse ole.  Eilen ja tänään oli lähtenyt vasta klo 18 toimistolta kotiin. 

Minä alan särkyjeni viereen muate. Siitä kummallinen otus olen, että kivut saavat olla melkomoisia, että ne lopulta nukkumiskykyyni vaikuttaisi. Jossain vaiheessa aina uinun pidemmät yöunet vaikka kuinka olkapäitä pakottaisi. Tänään on kylläkin lisäkipuna vasemmanpuoleinen alaselän kolotus.

14.6.2025 lauantai

Tuntuipa kylmältä klo 05 kasteisessa ruohikossa paljain varpain tallustelu. Lie alavammilla mailla hallakin päässyt paneskelemaan. Levitin harsoja eilenillalla kukkiville mansikkapenkeille ja potunvarsien suojiksi.

Lieköhän lakka jo kukkinut? Mustikka on jo raakileina.

Kukkii se, lakka. Ja mahottomasti tienpenkereessä kasvimuan kohdalla ahomansikan kukkaa. Tuleekohan pölytyksen mukana niiden makuja puutarhamansikkaan joka samaan aikaan nuppujaan auki oikoo?

Iltasella

Onpahan ihan reippaasti liikuskeltu päivä telineillä ja kattorakenteilla takana. Toisen lappeen ruoteet vain jäi huomiseksi ja sitten alan Kivakujaa rakennusten väliin ookailemaan. Raskisi uudet kattopellit ostaa niin olisi se aina parempi, mutta maksavat juuttaat nekin sen verran, että joutuu harkitsemaan vanhojen oikomista suojaksi. Niitä jonkin verran vielä löytyy.

Saunoin. Olkapäitä, varsinkin oikeaa, särkee jo tulisesti. Otan buranan ja alan katsoa typerää "Suojelijat" -brittidekkaria jotta uneen nuljahdan.

Tuosta tulikin mieleen kun luonnosta poimimillani yrteillä ja kasveilla maustettua munakasta illalliseksi paistoin, etteivät britit osaa oikeaa munakasta tehdä kun ne aina vaan sen munakokkeliksi pannulla sekoittelee ja silavalla kurkkunsa voitelevat, jotta annoksen suolenmutkaan saisivat niellyksi. Ja vieläpä aamiaiseksi!

Mutta mitäpä minä oikeasti brittienkään touhuista tiedän kun en siellä ole edes käynyt. Brexit oli kyllä eräänlainen mielipuolisuuden näyte heistä johdateltavana massana typeryyksien taakse. 

Typeryyksien tehtailuilta ei kyllä lajimme missään puhtain paperein ole viidakoista ulos turpoamisen jälkeen selvinnyt.

15.6.2025 sunnuntai

Varhain aamutoimille ja jo seitsemältä kiipeilin liiterin kattorakenteissa. Yhdeksältä olivat toisenkin lappeen räystäslaudat ja ruoteet naulattu paikoillensa. 

Sitten hioin ja maalasin eilen illalla  lasikuiduttamani, halki rapsahtaneen pyykkilingon kannen.

Ruokailun jälkeen aloin m.sahailla hirsinurkkaan liukukourua kakkosnelosta varten sillä hirsikehikko elää eri tahtiin jatkossa kuin aitta, jonka kattoa jatkan Kivakujan ylitse. Lisäksi kujaan kuljetaan sitten joskus pariovista. Ne Esko-vainaa hitsasi Mölyn ja Pirskatin talliin niihin aikoihin, kun elettiin hädänalaista elämäämme suurilta tuntuvine huolineen ja murheineen. Ja kyllähän ne olivatkin  ihan ihmisen mittaisia, että juuri ja juuri siitäkin kinkamasta ylitse kömmittiin.

Oli se ihan hyvä, ettei Laari tarvinnut ovia kun niitä tarjosin tallia purkaessani. Tuolla ne aitan räystäitten suojissa seinustalla ovat nämä vuodet sopineet odottamaan että käyttöä löytyy.

Esko oli tärkeä ihminen. Kun täällä tartun joihinkin nurkissa lojuneisiin metalliesineisiin, niin miltei poikkeuksetta niiden seppänä Esko toimi. Ja saunankiukaassa naksuu lämmitettäessä edelleenkin Eskon pajan alasin. Se on tulipesään juotetun kupariputken pää jossa vieressä olevan vesipadan sisällön kuumentava "suolenmutka" paukkaa kun se liekkien kourissa tulistelee.

Laitanpa tähän eilisiltaisen munakkaani tämän vuodenajan luonnotilaisen reseptin.

Täyte: poimulehtiä, horsmankukkaa, kuusenkerkkää, suolaheinää, voikukkaa (sileitä lehtiä tai kukkia), kissanminttua, raparperiä, ruohosipulia.

Aiemmin silppusin paistinpannulle marinoitumaan erilaisten mausteiden ja öljyn kanssa kaalia ja tomaatteja.

Sekoitin niityltä keräämäsi aineet pannulle ja sytytin kaasuliekin alle.

Kasvisten kuumennuksen jälkeen kaadoin kuuden-seitsemän munan maidolla terästetyn liemen kasvisten peitoksi ja paistoin kovemmalla liekillä vähän aikaa. Lopuksi munakas kannen alle hautumaan.

PP:lle piti kovveutua kun se alkoi liikaa tunkea jeesuksella maustettuja kommentteja viesteihinsä. Olen sietänyt niitä häneltä hänen erikoisten ja kovien elämänkokemusten takia suht paljon tuttavuutemme aikana, mutta nyt alkoi kuohua ylitse. Hän tietää, että minä olen täysin uskonnoton ja jumalaton eikä mikään lähetystyö käsityksiini tehoa. Ilmeisesti uskovaisilla kuitenkin kautta linjan on se käsitys, että väität mitä väität, niin kyllä se jeesus vielä sydämeesi rantautuu. Väitteleminen uskonasioista muihin asioihin perehtymättömien (lukeneisuus) on äärimmäisen turhauttavaa.

Ja vaikka olisi opistoja kiertänytkin, niin mitä teologiaopinnot takanaan olevalle papille mahtaa jos se kaiken väittelyn tuoksinassa heittää vertauksen "jos nakkaat metalliesineitä, muttereita ja ruuveja ynnä muuta metallirompetta verstaasi pöydälle, eivät ne itsekseen käyttötuotteeksi muutu. Jumala siinä niiden taustavoiman pitää olla, sinä olet vain  hänen hitsarinsa ja metallimiehensä; Hän antaa aivoillesi aikomasi koneen piirustukset."

Huh!

En ala uskovaisten kanssa väittelelmään vaikka viime aikoina on muutamia tapauksia ollutkin, jotka ovat houkuttaneet tarttumaan turhan lätisemiseen.

Se on järkyttävän umpinen muuri joka uskovaisia uskonsa kanssa ympäröi. Sitä ei hajota pommitkaan jotka perheitä kappaleiksi laukovat Gazassakin. Kun mitään muuta ei ole, turvaudutaan unelmiin jumalista Se olisi kertakaikkisen ällistyttävää jos ei järjellään osaisi päätellä niitä psykologisia ulottuvuuksia, miksi toivottomassa hädässä ihmiset niihin unelmiin turvautuvat.

Toisaalta eikö se heidänkin tapauksessaan ole jo sama murskautua toivottomuuden alle kun ilmassa ujeltava pommi kuitenkin tulee ja tappaa?

Jos PP ei olisi sitä psykologiantermein (psykoosi) selitettävissä olevaa uskoontulemisen tilaa kokenut kun vankila-viina-väkivalta ja huume-elämän loppujengojen kiristys oli vain enää jäljellä ilman muita vaihtoehtoja niin ei häntä enää olisi. Olisivat jääneet hänen neljä reipasta poikaakin syntymättä ja kasvattamatta niin erikoisen hyvin kuin se kaikki sitten lopulta järjestyi. Vaimolla tietenkin on iso osuus asiassa, mutta silti.

Sellainen ylittämättömältä tuntuva seinä on kerran itsenikin eteen noussut tyttärien äidin sairastumisen aikoina, mutta koska elämän muistakin tuskista johtuva psykoosi ei lopulta aivojani sekoittanut, selvisin siitä muin keinoin. Vaihtoehtona oli naru, pyssy tai "katonpa vielä huomisuamun" -ajatus. Jälkimäisen valitsin.

16.6.2025 maanantai

Outoihin piippausiäniin heräsin ennen neljää. Luulin niitä korvan omiksi tinnitusääniksi ja käänsin vain kylkeä, mutta kun ne kuitenkin erottuivat korvien omista äänistä, nousin kuulostelmaan. Neljästä-viidestä vanhasta ja muualla käytössä olleesta palohälyttimestä yksi paljastui piippauksiin syylliseksi. Luulin sen ilmoittavan virran vähyydestä, mutta kun otin patterit pois, yksi niistä oli niin tulisenkuuma ja kärysi jo, että piti äkkiä nakata käsistä pois. Elikä ihan hetken perästä palovaroitin olisi ollut ilmiliekeissä kun  sen neljästä patterista yksi olisi räjähtänyt!

Onkohan tulipaloja maailmalla varoittimista syttynyt miten monta?

Tekikö räkättiparisko virhehankinnan kun paaluttivat pesänpaikan oravien kulkureitille pajuraidan oksanhuarukkaan? Siinä munat saavat kyytiä kun orkut paikalle hyppelehtivät. Ei niitä nyt ole juurikaan näkynyt, mutta silloin tällöin saattavat pistäytyä tarkistamassa, josko alkaa mannanjyviä taivaasta heillekin sataa. Meinasin laittaa linttikiven pesän päälle että menevät tekemään uuden hautomon jonnekin muualle, mutta sinne olivat jo ensimmäiset munat ilmestyneet.

Eilen varmistui, että ainakin kahdella lehtokurpalla on hehtaarin kokoisen lepikon alueella pesintä onnistunut.

17.6.2025 tiistai

Vettä on alkanut puotella jo yöllä ja näyttää kiihtyvän vain. Enpä ala rakentelemaan.

Näinköhän unta vai miksi keisari Nikolajev II:n murhattu tytär Anastasia oli mielessä kun heräsin? Luin jokin aika sitten romanovien suvusta artikkelin. Yksi tuttukin on Anastasia. Voisin kysyä häneltä, tietääkö nimen historiasta mitä, ja että onko sillä ollut nimenantoon jokin funktio.

Lähen Iisalammeen asioille.

Iltasella

Iltapäivällä tulin reissulta pois. Mennessä ajoin Jumisten ja Paisuan kautta ja tullessa normaalia reittiä Jänkäsorvin (Sonkajärvi) sivuitse. Matka on parin kilometrin tarkkuudella sama, 72/70. Jumisten kautta tie on mutkaisempi, mäkisempi ja paljon asvalttirikkoja. Molempien teiden varsilta avautuu useissa kohdin tuoreet, valtavien metsähakkuiden raiskiot joita urakoidaan lintujen pesintäajoista välittämättä nyt, kun puun kantohinnat ovat älyttömän korkealla. Sillä, että onko metsä ns. vanhaa vai uutta, ei ole enää mitään merkitystä myyjien eikä ostajien mielikuvissakaan. 

Metsien ja luonnon kaikkien raaka-ainevarantojen suhteen on ihmislaji "ylittänyt rajan" kuin Israelin Netanjahu kansanmurhasuunnitelmiensa kanssa Gazan suhteen; Elämänsuojelija-vainaan Linkolan puutarhan marjapensaatkin selluliemikattiloihin kelpaavat kuten hän jo 1960-luvulla ennusti. Tätä(kin) toistan aika-ajoin tieten tahtoen. 

Netanjahun kängi on pannut tuulemaan ruutisesti myös Iranin suhteen. Siihen se on saamassa USA:n Suuren Möliskön tuen sekä tuon entisen maailmanpoliisi-liittovaltion kaikkein raskaimmat, varastoissa jouten lojuneet monsteriaseet ja jättipommit.

Taivalkoskella metsäfirman puunostajan haulipyssyllä murhannut vanhus (85) on käräjillä tuomittavana. Syyksi murhaan hän on itse sanonut, että kun se hakkautti vaimon omistaman vanhan metsän vaikka se ei hänen mukaansa metsäkauppasopimukseen kuulunut. Häneltä meni yöunet ja mieli on ollut musta siitä lähtien. 

Olipa tuo metsähakkuu kuulunut sopimukseen tahika ei, ymmärrän kyllä vanhan miehen sysimustan olon kun tuttu metsä onkin yht'äkkiä yhtenä myllättynä maanmartona siellä täällä törröttävine kannontynkineen ja puolesta välistä murskattuine kelopuineen. Ilmeisesti mies on lapsesta saakka niissä metsissä tallustellut joten suru on sitä suurempi.

Lakkasi satamasta. Trimmailin polut ja vähän muutakin ruohokenttää vähän sileämmmäksi. Kukkakumpareet jätän nykäisemättä. Kimalaisia on niissä paljon vaikka on märkää ja viileää yhä edelleen. 

Ennen saunomista rakensin vanhan rakennuksen väliin jäävän Kivakujan runkoa. Yhden kattotuolinkin tein jonka paikoillensa nostin.

Meidän arkkitehtiopiskelijamme soitti Oulusta "ilmoitusasialla", että hän muuttaa tyttöystävänsä kanssa samaan kortteeriin heinäkuussa. Ovat melkein kokonaan yksissä jo nyt, niin suotta kahdesta asunnosta vuokraa maksamaan. 

Siihenpä ei ole kiellon ei myönnön paikkaa kun aikuisia ovat, ja vaikka eivät olisikaan. Toivottaa vain onnea ja menestystä ja toivoa, että yhdessäololla on hyvä tulevaisuus. En edes sanonut, että elekää nyt heti alakako lisääntymisprojektia, opiskelut ensin.

Paulus saa torstaina natsat kaulukseensa ja aloittaa alokkaiden koulutuksen heinäkuun tykinruokamassan kanssa.

"Tykinruoka" on täysin harhaanjohtava nimitys jauhelihasta jota ammukset sotatantereilla sotilaista jauhavat. Tykit ruokitaan takaapäin ja teurastava-ammus lähetetään liikkeelle tungettuna täyteen murhaavaa arsenaalia jonka se oksentaa teurastettavien kohteittensa niskaan.  

Ruudinkatkun ja myrkkypölyn haihduttua korpit käyvät aterioitsemaan. 

Romanovien suvun nuorena kuolleen Anastasian lailla monet elämän kynnyksellä olevat vastaavat elämät murhaantuvat nykysodissa (100 viimeisintä "nyky"vuotta) tappajiensa käsin koskematta ja siksi heidänkin elämänsä on yhtä sotapelien pelaamista vain. Anastasia-nimisiä on Ukrainassakin paljon, siksi se tässä esiintyy.

18.6.2025 keskiviikko

Heräsin paskamaiseen uneen jossa riitelin appiukon kanssa. Unessa hän oli hirmuisesti laihtunut ja nuorempi ja riidan aihe jokin minulle merkityksetön elämändetaljin vinksahtaminen sijoiltansa, mutta maatakaatava virhe hänen mielestään. Heräsin siihen, kun kysyin ääneen, että  perkele, ihanko tosissasi olet!? Klo oli 04.42.

Jo aikoja sitten hajonneen siskonporukan vanhan postilaatikon saneerasin jokin vuosi sitten lintupöntöksi ja ruuvasin aitanharjan alle päätyyn. Siinä on vuosien varrella useampikin lintupoikue haudottu sillä sammalta ja muuta pehmuketta oli pönttö puolillaan. Nyt jouduin ottamaan sen rakentamisen tieltä pois ja oli sinne tällekin keväälle jokin lintu munia pyöräyttänyt. Joutuipa takiani keskeyttämään haudonnan jo aiemmin. 

Munat ovat kuin rusehtavia uunilinnun munia, tai jonkin kirvisen, mutta enpä mene sen isommin vakuuttelemaan sillä kumpikaan ei tiettävästi pönttöihin pesi, paitsiettä jälkimmäinen joskus ehkä niin kuin se "kattilalintu" jokin vuosi sitten vanhaan pikkukattilaan joka sekin aitan seinustalla roikkui.

Kivakujan runkorakenteet kattotuoleja ja oviaukkoa myöten alkavat olla valmiit. Hitsasin pariovien raameihin kiinnikkeet toisellekin puolelle ja pulttasin paikoilleen. Vävyn kanssa nytten illasta veivattiin ovien kehät saranoilleen. Kolme saranaa molemmissa niin en yksi onnistunut niitä kohdistamaan. Ovet paneloin tai vaneroin sitten kun... Niissä oli aiemmin mustat pellit, mutta ruuvasin ne pois.

Vettä satanut aikasten rankasti kuuroittain. Taukojen aikana keikuin rakenteiden päällä koko päivän ja nyt väsy vanhaa painaa. Silti ajattelen, että olisi se mukava vielä yksi omakotitalo rakentaa pohjarakenteista vesikattoon ja sisustukseen saakka ennen kuolemaansa. Mutta milläpä sitä, enkä vieraalle enää uskaltaisi sellaista rojektia aloittaa.

Nyt kun saunan pehmittämänä petilleni nakkaudun niin olen unessa alta vartin vaikka olkapäät ovat kipuliekeissä.

Kirjoitin vielä kommentin Hesarin artikkeliin "Tuhoajat vetävät lopulta tuhon myös itsensä päälle -jo antiikissa nähty totuus pätee yhä"

Kommenttini:

Hassua tai ei, mutta artikkelia lukiessa muistui mieleeni Ilmari Kianto ja hänen julma vertauksensa häviölle jääneen kansalaissodan osapuolen naisista, kuinka heidät täytyy tuhota pentuineen kuin susinartut ettei uusia, samojen aatteiden kannattajia syntyisi tulevaisuuden riesaksi.

Nykyajan some on tämän artikkelin aiheen ja Kiannon aikanaan julki tuomien ajatusten kaltaisia purskahduksia ja propakandaa tulvillaan, että liekö tuo kaukanakaan aika jolloin samat julmuudet, jotka nyt Lähi-Itää ja Ukrainaa hirveimmin ravistelevat, panevat kauhujen karavaanit täälläkin laukkaamaan.

19.6.2025 torstai

Havahduin ½4. Unessa oli tynnöreihin sullottu suola/mausteliemeen, alastomia ihmisiä. Kuolleen kalvakkaina ne huljusivat suurastioissa kuin Kaken tupurit ulapalla (ajattelin siinä ohessa vanhaa kamua Kakea kalassa). Tehtävänäni oli pitää säilöntäliemi liikkeessä ja lisäillä mausteita sitä mukaa kun ne siihen liukenevat. Heräillessä nenässä tuoksui valkosipuli ja voimakassavuinen korianteri. 

Sonjan porukka toi savulohen eilenillalla kun kävivät minua avittamassa ovien asentamisessa. Hyväntuulisesti naureskeleva Elisabethkin oli mukana ja liekuttelin sitä pitkään sylissäni. Ehdotin Mirrelle leikilläni, että jos antaisi mukulan juhannukseksi mukaani.

Puolipilvistä, kolakkaa ja mahdoton käkien mekkala joka puolella tonttia. Ehkä joukossa on sekin idänkäki. Yhden suunnan kukkuminen on puolikasta kakomista.

Sytytin hellaan elävät tulet kun niin kolakkaa tuvassa on.

Hoksasin tässä jokunen päivä, että tämän kevään ja alkukesän lintumaailman konserttien jäsenistä yksi on puuttunut tyyten; Taivaanjäärä!

Minnehän lentävä vuohi lie hävinnyt? Miten yksi laji voi kadota nuin äkkiä? Niitä on joka kevät surrannut Unimäen taivaalla useita ja pesineetkin pusikoissa ja ojien pientareilla ja ovat käyneet sitten nurmella poikasineen matoja ja hyönteisiä pitkillä nokillaan noukkimassa.

Tänään haen leipomolta täytekaakun ja ajelen Sivullistenkadulle Kajaaniin. Gaiuksella on tiistaina täysikäisyyden riitit tiedossa, mutta tarjoillaan mahdollisislle kävijöille kakkukahvit juhannuksen tienoissa. Ensi viikolla käyvät Tampereelta myös kambodjalaissisarukset A&A. Vanhempi siskoista on tullut käymään Usasta pitkästä aikaa. G:n kasvuprosesin alussa heillä ja monella muulla mamulla oli iso vaikutus kansainvälisyyskasvatuksessa sitä sen kummemmin suunnittelematta. Oli se sekin kummallista aikaa...

Montakohan päivää Knissa olen? 

Pitää kerätä pyykit mukaan, siivota hutaista vähän ja muutama muu askare suorittaa ennen lähtöä. Neljä kattotuoliakin könyän naulaamassa paikoillensa. Nostettiin ne eilen rakennuksen harteille nippuun valmiiksi, mutta en alkanut enää niitä kiinni naulailemaan.

Klo on 6, puuro hautunut, kananmunat keitetty. Ruokailen, tiskaan ja käyn kattotuolit asentamassa. Sitten juhannusta kohti vaikka se muuten ihan samoilta arkisilta merkinnöiltä kalentereissa nykyään mulle näyttääkin kuin muutkin päivät. En edes tavallisia sunnuntaipäiviä erikseen tahdo hoksata.

Anista Pentille

3.6.2025 tiistai

Yhtä käy klo. Kipuihin havahduin. Kävin ulkona. Käkien kukunta päälimäisenä äänimaisemana, paljon muutakin piipitystä ja liverrystä.

Kipujen lisäksi lahovikainen, sanoin kuvaamaton unikin hajullaan vaivasi.

Luen nyt eilisen Hs:n artikkelin ajattelun alasajosta "Ihmiskunta tyhmenee".

Nukahdin tyhmyysartikkelin ääreen enkä yhtään viisaampana varhain aamulla herännyt.

Ruokintapaikalla kiipeili viisi oravaa vaikka siellä ei mitään syötävää ole. Ovatkohan  tämän kevään poikasia? Oppivatko ne ruuan etsinnän luonnosta? Kuusissa violetit käpypoikaset alkavat olla oravan syötävissä ja uusien oksa-aihioiden solmukohdat petäjissäkin narskuteltavissa. Joku käpyvauvoja oli huussinkuusista napsinutkin ja kompostin kannelle jämiä nakellut. 

Keitin kanakasviskeiton. Ravautin vahingossa anista mausteeksi kun ei silmälasit olleet nenällä ja pussi on samannäköinen kuin maustesekoituspussikin. Mutta sepä oli miellyttävä vahinko. Anis käy oikein hyvin kanakeiton mausteeksi. Olisikohan anisviinaa sen takia ostettava?

Aniksesta kääntelin mielessäni monet sananmuunnokset kirjoituksen otsikon mukaan. Mm. Pertullekin sitä voi tarjota, ja jos Pekallekin, niin johan passaa akan hyvillään olla jos toteutuu.

On kai se lähdettävä hirsityömaallensa vaikka mitään mieltä hommassa ei olekaan.  Ehkä joku vuosien tai vuosikymmenten päästä kuivia kalikoita tupaan kantaessaan ajattelee, että olipa iskä (tai ukki) viisas kun tuon liiterin sai tehtyä.

Omasta isästäni oli vain purkamaan ja polttamaan liitereiden ja aittojen hirsiä kun ei se polttopuumehtään milloinkaan kuontunut. Minulla ei ole muistikuvaa isästä halkomakirves käessään. Kirvesmiehen työkaluja, kirveitä, talttoja ja puukkoja kyllä teroitettiin Villelän halkoliiterissä vesitahkolla. Tahkon kammessa olijan piti olla tarkkana, että nopeus oli sopiva. 

Kunnollista halkomakirvestä en muista meillä koskaan olleen. Repaleiseksi lattapääksi lyönneistä litistyneet rautakiilan ja varrestaan väljää silmässään lenkkasevan, lyöntiosiltaan halkeilleen, painavan lekan olen tallentanut Unimäen aittaan. En vain muista millä kyydillä se tänne on takaisin tullut vai lienen löytänyt jostain rauniolta. Oli se kirveskin koska Kusteri löi kerran sellaisella Veksin kämmenselän luineen nahkoineen halki ja lähellä savotassa ollut Kiusalan Vilikki ponkaisi paikalle kun kauhean parun kuuli, antoi ensiapua ja vei Veksin moponsa kyydissä kirkolle josta hänet leikattavaksi ilmeisesti Nurmekseen kiidätettiin.

4.6.2025 keskiviikko

Tein pitkän päivän. Aamulla reistasin trimmerinrakkinetta sen verran, että sain leikatuksi kasvimaan ympäriltä pitkäksi kasvanutta nurmea ja voikukkamerta kaistaleet. Polut jäivät vielä aukaisematta, muuten saa maisema kasvaa reuhottaa kuin  lystää. Ehkä, jos siimaa vehkeeseen saan, simpsin marjapensasalueet ja saunan ympäristöä. Tarvitsen potuille katteen saunan takana olevassa multamontussa kunhan se taimelle hyppää. Saunan etupuolen marjapensaiden takana olevan mantsikkapenkin kun keväällä kaivoin ylös, laitoin siihen harson alle itäneitä pottuja ja ne ovat jo pitkässä varressa.

Auringonkukat ovat taimella, mutta kasvimaan peittää valtava rikkaruohojen sirkkameri. Vallassa ainakin toistaiseksi ovat ohdakkeiden alut.

Siinä saa voikukan nuppu kyytiä kun vihervarpuset alkavat nokkia niiden siemeniä. En tuotakaan ennen ollut ajatellut, kuinka hyvä ruokapankki se pienille siemenensyöjille pesintäaikaan on. Vihervarpusta en aiemmin ole oikeastaan nähnyt enää muuttoaaltojen mentyä, mutta ehkä niistä jotkut parit maisemaan ihastuivat.

Pääskyt yrittävät pesiä eteläpuolen räystään alle. Muutamana kesänä oravanpahkeiset ovat käyneet syömässä niiden munat ja niin saattaa käydä tämänkin kesän pääskysadolle. Siinä virhe, kun orkut kesyyntyvät pihapiiriin ravintoreviirinsä rajat laatimaan.

Riistakameran yhdessä kuvassa näkyi vain tuuhea koiranhäntä. Vai oliko se sittenkin suden ohijuoksu? Kamera oli alkanut kuvata vasta hännän heilautukselle.  Kehno halpa rakkine sekin.

Hirsikertuus on jo siinä korkeudessa, että seisomaan sopisin jos lopettaisin. Mutta oviaukkojen karapuiden ylitykseen on vielä matkaa kolme kertuusta, että jyystää vielä pitää. Korotin telineitä yläriville saakka hirsien rakoihin työntämilläni kakkosnelosilla.

Jos reilulle neljällekymmenelle, tiukkaan pinotulle halkomotille saan tilan, niin se hyvä (4,3x4,0x2,5=43m3).

5.6.2025 torstai

Tänään päätin olla kirjimättä yhtään mittään. Paitsi liiterin hirren väliin vetäisin sinisellä merkkausliidulla päivämäärän ja nimmarin.

6.6.2025 perjantai

Kirsikkapuussa nuppuja! Kunhan se kukkii kunnolla, taidan levittää viltin nurmelle ja kattaa pikniktarpeiston kuin Roihuvuoren kirsikkapuistoon levittäytyvä hepeneistöväki. Ja hah!

Punatulkut kävivät heti aterioitsemaan kirsikannupuilla, että voi mahdollinen hedelmäsato jäädä vaatimattomaksi. Pitää hakea Sonjan omppupuista kukkavarsia pölytykseen. Kirsikasta marjana en ole kyllä itse milloinkaan tykännyt. Kirsikkalikööristä kossun lantrinkina tuli joskus kamala krapula, ettei mehukaan sen jälkeen maittanut.

Idänkäki piti meteliä toisten käkien kanssa pohjoispuolen selluliemipetäjikössä. Se tuli hetkeksi likeisen koivun oksalle kun kiipeilin telineillä. Sitten ropsautti vettä ja liukenin sisälle koska mikään pakko minun ei ole kastuneita, liukkaita puutavaroita käsitellä kun itse olen työmaani pomo.

Jos idänkäki onnistuu pariutumaan "lännenkäen" kanssa niin millaiseksi jälkeläisten "kukkuut" muuttuvat? Tänään nimittäin kuulin käen kukkuvan varsin omituisesti. Desibelit olivat yhtä helakan kirkkaat ja kovat, mutta kukkuusta puuttui loppuosan "-kuu". Kuului siis vain "kukk! kukk! kukk!". 

Tai oikeastaan sitä ei voi noinkaan yrittää hahmottaa sillä onhan käen kukunta aivan ihmeellinen muutenkin. Kirjoitusasussa k-kirjain tylsyttää kukunnan helakan kirkkauden.

Päivällä kun saunan pilkehönnän seinään jäin hetkeksi nojailemaan, niin tikkupyrstöpeukaloinen tuli tervehtimään melkein hipaisun päähän. Harmi vain, kun kameraa ei sormenpäihin ole evoluutio järjestänyt.

Leikoin kantta pois päältä tyrkkivät tynnöriraparperien varret sankkoon ja vein kellariin. Soila hakee kunhan kerkee. Itselle keitin kattilallisen kiisseliä ja vein senkin kellarinkylmään.

On se tosi, että pimeässä kasvavat raparperit ovat miedomman makuisia kuin taivasalla. Niiden värikin on helakampi eikä kuorta juurikaan tule. Pitää vain aika-ajoin hurauttaa vettä niiden juurille. Tuo "tynnöri" on 80 senttisen viemäriputken liitosmuhvi.

Joku "Runkgreen" soitti. Siltä esittely ainakin kuulosti. Olisi pitänyt kysyä, kummalle puolelle geetä koo kirjain nimeen veistetään. Etupuolelle se ainakin luontevasti näppäimistöstä hyppäsi. Voihan se olla, ettei geetä laiteta ollenkaan.

Asianaan Runkreenilla oli soutaminen ja huopaaminen. Pitkät pätkät sitä ja sitten vasta selvisi, että hän oli ostattelemassa minulla muka myynnissä olevaa kajakkia. Hän siis soitti väärälle henkilölle vahingossa. Kerkesin siinä jo epäillä, että kyseessä oli pilapuhelu, mutta ei se ollut. Kovasti Runkreeni pyyteli anteeksi vaikka ei muuten asiallisessa puhelussa mitään vikaa ollut. Tiijänpähän nyt senkin, että kajakilla melominen on koko kroppaa rasittavaa liikuntaa ja maisemat vaihtuvat joutuisasti järvelläkin lippoessa.

Kajasteella olisi humpat, mutta edes ajatus ei sytytä.

Päivällä ajattelin moottorisahaa vonguttaessani elämänikäistä tanssiharrastustani ja mitä siitä käteen on jäänyt. Elikkä ainakin runsaasti vastuuta ja maksettavaa. Myös vastuiden pakoiluaikoja on ollut sen varjolla. Melkein kaikkien lasteni äidit ovat tanssien elämääni tulleet eikä siinä mitään virnisteltävää ole; Soitimet kuin soitimet kuten muillakin elukoilla.

Mieleen nuljahti kolikon toinenkin puoli koskien niitä ihmisiä, jotka eivät pariutumisessa onnistu vaikka kuinka komeasti osaisivat soidintanssinsa. Niin kuin ehkä autismikirjoinen (keittiödiagnoosit pitäisi kieltää, mutta tämä on vain yhden tyhjäpään aprikointia) "Nilsiänmies" joka joskus jutellessa on tilittänyt ilman naarasta jäämistään vaikka vie naista kuin naista niin huimin kuvioin, että siinä Travoltakin kalpenee. Kun tanssit ovat ohitse, suatille ei ole hänellä asiaa ollut koskaan; Tämän hän on sanonut itse. 

Ilman jääviä miehiä on paljon, toiset tahtoen, toiset Nilsiänmiehen tavoin tahtomattaan. Ehkä naaraiden osalta asia on samassa suhteessa kun muutamia heistä ajattelee. Kynsitään pikkuisen niskavilloja, supatetaan toistensa korviin mukavia ja siinä se.

Minä olen soitimeni soinut, vetäydyn suosiolla takavasemmalle. Johonkin raja on vedettävä jos ei arkun kannellakin halua vielä stepata. Aina kurjaa talouttaankin on alettava ajattelemaan, että hautaan saavat; Se on vähintään satanen per tanssireissu joka säästyy. 

Muusikoiden elättämisessäkin olen korteni kekoon kantanut aina Savon Jätkistä ja Junkkarisesta Irwiniin ja Kirkaan and Yölintuihin and Komioihin ynnä muihin asti, että olkaatten hyvät vaan. Moni heistä on nekin köyhän roposet maksansa lävitse viemäriin siivilöinyt. 

Tanssi liikuntamuotonakin alkoi jo aikoja sitten tuntumaan pöljän huhkimiselta hien pintaan saamiseksi. Kestettäväksi saapuivat vielä tanssi-iltojen jälkeen miltei poikkeuksetta hirvittävät jalkojen suonenvedot!

Eikä ikääntyminen muutenkaan yksin ala kopeloida.

Mutta vaikka muutamatkin ovat väittäneet, että käypi tanssimassa tanssin vuoksi, niin eiköhän useammalla ilman omaa paria tanssia harrastavista ole libidollakin kannustava vaikutuksensa ja aivojen illuusiokarsinoissa muut haaveet milloin minkinlaiset.

Sitä paitsi minähän olen perheitä saanut olla perustamassa ja lapsia maailmaan kasvattamassa, että mitä helevettiä sitä enää siltä rintamalta olisin saamassakaan? Naaraan jalkojen väliin nylkyttämään pääsemisen kiimastakin luulisi kaiken siitä aiheutuneen vaivan ja rahanmenon toimineen aivokurkiaisen katkaisemisen lailla libidoonkin!

100 000 € per aikuisuuteen saateltava jälkeläinen kaikkine muine kasvatuskuvioineen on rankka siivu vaikka olisi kaksi niitä kustantamassa. Ja vaikka lapsia ei siunautuisi kuin yksi.

Alakanttiin meni arvioni. Luin netistä: "Rakkaan piltin saattaminen vauvasta täysi-ikäsyyteen tekee vanhempien rahapussiin yli 128 000 euron loven. Eikä sekään välttämättä riitä, sillä kustannukset nousevat jatkuvasti."

Olisin miljoonikko jos nekin manit korkoa kasvamaan olisin sijoittanut.

7.6.2025 lauantai

Metsäkartanolla olisi ollut tyttären ja vävyn ym. luontoyrittäjien järjestämät erämessut, mutta enpä malttanut hirsityömaatani jättää. 

Synttäripäiväänsä (1962) viettävä veljeni Sepe oli mennyt Liisansa kanssa, mutta ei ne täällä kuontuneet käymään. Päättäneekö itse, missä voi käydä neuvottelematta vaimonsa kanssa? Liisa ei ole minusta koskaan pitänyt, että se..., mutta eihän kukaan kaikista. Nuorimmalla Eikallakin vaimo on sellainen, että se soittelee heti perään jos E jossain sattuu viivyttelemään. 

Itselleni sellaiset kuviot ovat mahdottomia jo ajatuksena. Huvittava mielleyhtymä, että Puutarhuri joka päivä kysyisi, missä sitä onkaan oltu. En kysele itsekään muuta kuin mitä lasten takia on tarvinnut.

Ehkä me siksi yhä samaa elämän tuskaista kakkua samoissa nurkissa nakerretaan. Mutt ovathan ne meidän yhteiset pojat ilollakin kakkua kuorruttaneet. Ehkä meille käy kuten Adam ukille ja Anni mummille, että lopulta saman karsinan aitapuita kalutaan kuin loppuun piiskatut hevoset talleissaan.

Pääskysten pesinnän onnistumisen mahdollisuuksia punnitsin. Jos säästyvät oravilta, säästyvätkö harakoilta kun sattui sekin leppään tuossa istuksimaan. Jos pesän alapuolisen laudoituksen peittäisi filmivanerilla niin ei ainakaan oravat kynsisi munia rosvoilemaan. Tällaiset asiat pitäisi ottaa huomioon jo rakentaessa.

Järkyttävä oli kyllä lukea uutinen, että Helsingissä asukas oli haastanut kaupungin käräjille aina hoviin asti pikkulintujen mielenrauhaa häiritsevän tsirkutuksen takia!

Millainen ko. valittaja-lajitoverimme maailma oikeasti on? En kykene mielikuvittelemaan muuten kuin tylsästi etteivät kaikki muumitkaan melo samaan suuntaan.

Tänä iltana olisi ollut monessakin paikassa sadan kilometrin säteellä humpallukset. Ilveksellä Komiat ja Maaningalla Mäkimattila, mutta eipä viisari edes värähdä lähdön mahdollisuutta ajatellessa. Ihan pian minä totun tähän sillä nämä eivät enää ole edes vieroitusoireita vaan vain tottumuksen sanelema häläri kaukaa mielen muistirihmastoista.

Kun asiaa kirjoittamalla tahkoaa, niin muistojen kaihontunteetkin alkavat haaleta ja häviävät unehduksen usvaan.

8.6.2025 sunnuntai

Siinä se mukava sunnuntai hirsiä varaillessa unohdukseen huilahti. Heti kun aloilleni asetuin, alkoivat olkapääkivut eivätkä saunassakaan lientyneet.

Mitä onkaan sodissa vaurioituneiden kehonosiensa kanssa kitkutelleiden kivulias elämä ollut kun nämä minunkin 1992 autokolarissa alkunsa saaneet repeytymät ja luunmurtumat loppua kohden vain  kiihdyttävät koskemistaan?

9.6.2025 maanantai

Ension nimipv. Kuin onnitellakseen, sattui lapsuuden naapurinpoika Arto kurvaamaan Hiacellaan pihaan tuoreet munkkirinkilät mukanaan. Suodattelin kupilliset kahvia ja juteltiin tovi. Oli hänestäkin viimein ukki tullut. Pystykorvan pentuja kasvattelee eläkeläisharrastuksekseen (ainahan se) ja asuu kahdessa eri paikassa, Pelkosenniemellä ja tiällä R.vuaralla.

Pitäisi ruveta tekemään kattotuolit liiteriin. Lautaa ei ole yhtään ja kakkosneloset ovat telineinä. Jostain on käytävä hakemassa.

10.6.2025 tiistai

Nilsiäreissulla meni monta tuntia aamupäivällä. Ostin  Ruotsalaisesta 10 kpl kakkosnelosia ja 20 kpl vitoslautaa, nitojaan niittejä ja trimmeriin siimaa. Myyjäkin myönteli kun tuskailin, että se on miljardi uutta mikromuovin palaa kun tuonkin rullallisen siimaa ruohon kanssa luontoon silppuan.

Eikö meitä saada kuriin edes tiedolla? Minäkin jatkuvasti arvostelen lajimme tuhoisaa käyttäytymistä, mutta en edes itse tee voitavaani jarrujen polkemisessa.

Jos äveriäs lajitoverini tietää lentämisen saastuttavuuden, mutta lentää ja laivailee silti maihin ja merille kaukaisille kalastamaan ja päästämään, mutta ei jätä yhtäkään aikomaansa matkaa tekemättä, niin onko hän sen kurjempi tollo kuin minä, joka 13 €uron siimarullan ostamisen sijaan en teroita aitan nurkalla riippuvaa viikatetta ja huido sillä ne tarvittavat kasvustot nurin ja anna loppujen olla?

Terotin nyt sitten illasta rättilaikalla sen viikatteen ja niitin muutaman kottikärryllisen perunanvarsien hallapeitoksi pitkää heinää eikä se huhkaisu kummoinenkaan homma trimmerin nau'uttamiseen verrattuna ollut.

11.6.2025 keskiviikko

Klo 03.42 idänkäki lehahti pihatielle ja kerkesin yhden, hämärän kuvan räpsäistä ennen kuin se siirtyi Kannisen Esko-vainaan Kerttu-äidin aikoinaan Suonenjoella loppuun polkeman polkupyörän tarakalle istumaan. Siihen en enää ennättänyt parempaa otosta koettaa kun se leuhahti pusikkoon.

Laitoin jälleen kattilallisen keittoa eri maustein ja koostumuksin joita eilen Nilsiästä hommailin. Kakkosnelosen pätkiä en sekaan nakellut.

Liossa olleita sipuleita kuoriessani harmittelin, kun kasvimaa piti jättää kesannolle sillä seuraavan vuoden ajan täytyy ostosipuleihin turvata. Punasipulia laitoin pikkuisen alan kasvamaan, mutta ei ne riitä kun jouluun. Viime kesäisiä keltasipuleita ja valkkariakin on vielä sankollinen, osa jo pukkasi uutta vartta ja tökin ne pottujen seuraksi monttupenkkiin.

Iltasella

Päivällä kävin apteekista reseptilääke Burana 600 pakkauksen, leipomolla, kaupassa ja puolivuotiasta Elisabethiä katsomassa. Repi parrasta minua hän ja kikatteli. Otin ompputarhasta kolme eri puun kukkivaa oksaa ja toin kirsikkani kukille. Jospa niitä joku kimalainen kävisi ihmettelemässä ja geenistöä siirtelemässä kukasta kukkaan.

Kattotuolitehtaan perustin aamusta pihamaalle ja nyt illasta se on jo purettu. Kattotuolit, seitsemän kipaletta, ovat jo liiterin harteilla, mutta sen verran on sadellut koko päivän, etten kurkihirttä lähtenyt hakemaan. Sen asettelemisessa ja k.tuolien pujottelussa itekseen paikoilleen on sen verran hankala homma, että jätän sen huomiseksi saapuvan kuivemman torstain ähvääriksi.

Särkee julmetusti olkapäihin.

Koetan silti ilman tablettia yöni nukkua. Ehkä Buranapaketin olemassaolotieto jo helpottaa.

Rakoja

19.5.2025 maanantai

Mua kuurassa viijeltä uamulla. Aurinko jo selluliemikuusikon latvojen tasalla. Minä silimät sikkurassa, jäsenet jäykkinä, mulukku pystyssä tallustelin pihalla ja kävin saunalla pesemässä kädet. Huuhtaisin naamaakin niin maailma alkoi kirkastua.

Kivut muistuttavat elossa olemisesta. Nuoruudessa rasituksesta johtuvat kivut helpottuivat nopeasti, mutta nykyisessä kehossa eläessä niistä ei pääse eroon muuten, kuin puuhastelemalla kaikenlaista.

Eilen tein muinaisten stonhengeläisten harrastamia, kivisiä askareita vääntelemällä syliin ottamattomia kivenjärkäleitä rakoliiterin nurkkakiviksi. Sattui toisen sivun pilastereiden kohdille valmiit kivirauniot nurmen alta, ettei käsipelissä niiden poistamiseen ollut mieltä. Isonkin kiven kyllä poistaa kun lapioi ympäriltä muutamat kuutiot maita pois ja vyöräyttää ne syntyneeseen monttuun, mutta eipä siinä järkeä olisi ollut. Varsinkin, kun lapioitava maa-aines sisältää enämpi kiviä sekin kuin multaa. Nyt syntyivät vanhanaikaiset luonnonpilasterit kuin itsestään nurkkakiviksi. Ei tarvinnut kuin korkoonsa kohottelut ja kiilakivilintit.

Keikkuuhan rakennelma tuollaisella pohjalla kokonaisena kun routa jäytää, mutta kyllä hirsien liitokset sen kestävät. Kestäisivät vaikka maanjäristyksenkin. Pohjanmaan jäljelläcolevat, vähintään satavuotiaat ladot ovat hyvä todiste. Ja löytyy niitä latoja metsittyneiden peltoläimäreiden seuduilta muualtakin jos vain ovat katteet pysyneet vuotamattomina eikä lumi ole runnonut läjään.

Uih, miten isoja ajattelen pikkurakennustyömaittenikin keskellä! Mistä tänne muanjäristyksiä siunautuisi kun ei pikku maailmannapamme sijaitse mannerlaattojen saumakohdassa.

Eilen oli siis sunnuntai ja tein hommia ohitse iltauutisten. Sitten maittoi sauna ja uneen solahdin kuin pilkkijä uveavantoon.

Näin unta Valkeapaitaisesta. Hänellä oli asianaan tulla kertomaan nähneensä yhteistä tuttavaamme Kouvolasta. En vain enää muista, kenestä puhe oli. Yhden kysymyksensä muistan: "Mitäpä olet viime aikoina hivellyt?" Vastasin siihen ihan väärin: En ketään, vaikka olisi pitänyt sanoa, että kaikenlaisia rakennushommia. Unen paikka oli epämääräisen ravintolan baarin pystypuoli. Tilasin alkoholittoman drinkin jonka nimi oli Dry-Ann, Kuiva Anne. Valkeapaitainen virnisti nimelle veikeästi kuin sarjakuvan Lassi Tiikerille.

Eilen illalla Unimäen maisemissa oli muiden käkien joukossa viime suvena valokuvaamani idänkäki. Varmistusta lajille en saanut vaikka se istahti hetkeksi koivunoksalle yläpuolelleni. Sen kukkumista muistuttava meteli oli kyllä erikoinen.

Iltasella

Rakoliiterin perustukset olisivat valmiit, seuraavaksi lattianiskojen eka hirsien väleihin koirankaulalle vuolu ja sitten uutta hirttä piällekkäin. Jaksaisi vain niitä olkapäällään ruveta Kaivonkorvelta kantamaan...

20.5.2025 tiistai

Siinä se päivä jälleen hurahti ruumiillista työtä tehden. Jos joku maksaisi palkan tämänkin kevään aherruksista, niin eipä hätiä mitiä, mutta näin päin kun homma on mallillaan, syntyy siitä vain kuluja eikä uurastukseni ole taloudellisesti kestävällä pohjalla.

Mutta hällä väliä.

Kävin "tiiraillassa" kunnanatalolla. Lintumies Lehtoranta Juuasta piti luennon elämänikäisestä (yli 60 v) työstään ja harrastuksestaan lintujen parissa.

Luennolla oli selvityksessä lähinnä lintumäärien ja lajien muistiin merkinnät ja niistä ilmoittaminen omalla sovelluksella Lintuatlakseen yms.

Eipä tässä muuta ehtisi tehdäkään jos asialle aktiiviseksi alkaisi. Sen idänkäen viime vuonna ilmoitin, mutta sen harvinaisuudesta huolimatta laji ei harrastajia ole kiinnostanut. 

21.5.2025 keskiviikko

Koko pv ulkohommissa. Rakoliiterin lattianiskat kaikki kaulailtu, nyt klo jo saunan aikaa käy ja väsyttää.

Hesarin huomisen uutisista eräs otsikoidaan "Syöpälääkäri kuvaa Gazan epätoivoa: Tässä yritetään tappaa niin paljon ihmisiä kuin pystytään"

Toisella uutisaukeamalla Lohkaisee Suomen valtiovallan edustaja: "Seuraus Daavidin lingon oston perumisesta olisi Suomelle kestämätön"

Niin, asiat ovat nurinnarin nykyisessä maailmanjärjestyksessä: Lähi Idän Goljat, hampaisiin asti aseistautunut, täysmilitaristinen ydinasevaltio myy mm. Suomi-Taavetille, linkoja joiden irvailevan nimityksen esikuvalla oli toisenlainen merkitys muinoin käydyissä tappeluissa.

Ja kaikki me, valtaan vaikuttamaan kykenemätön massa, huuhtelemme käsiämme pesusoikossa jossa aivomme ovat likoamassa ja desinfioimme ne toisessa soikossa jossa gazalaislasten verihyytymät lilluvat.

22.5.2025 torstai

Neljältä jo petistä pois. Kuusi-seitsemän tuntia tuli unta kun varhain uinumaan aloin.

Tänään lähden Siiliin ja Kuopioon. Jyky täytää 74 v ja sinne tulee ehkä muitakin kakkukahville.

PP oli lähettänyt viestejä jo kahden jälkeen yöllä. Se ei paljoa nuku ja aamuyön tunteja kuluttelee vissiin viestejä lähettelemällä. Sama se, en minä niistä häiriinny koska piippauksia en kuule. Nyt oli pientä vippiä vailla.

23.5.2025 perjantai

Jos olisi maaninen lajien tarkkailija ja ruksaisin kaikki päivittäin näkemäni luonnonelävät  netin rekistereihin, niin en tässä toukokuun keväisen aamuneljän aikaan muuta ehtisi tehdäkään kuin laskemaan kaikki pihassa liikkuvat otukset. Kyllä siinä puuro lautaselle jäähtyisi.

Tällä hetkellä silmieni alla tapahtuu neljän oravan extreme kisa jossa kirmataan hännät naksuen lepikossa ylös alas, nurmella mutka, ruokintasysteemin tolpan ympäri, pusikkokierrokset toistensa perässä, vaanimiset, hyökkäilyt ja ilakoimiset...

Ja lintuja. 12 punatulkkua, 8 niistä uroksia. Viherpeippoja kuusi, talitiainen, sinitiainen, kuusi-seitsemän urospeippoa, punakylkirastaita 5, laulurastas. Kun käyn hakemassa hellan viereiseltä tasolta suodattuneen kahvinkupillisen, vilkaisen toisesta akkunasta kasvimaalle, näen siellä mustarastaan, punatulkkuja, kirjosieppo istuu metalliputken päässä, toinen mansikantaimien seassa, ja tikka tienvieren petäjän kyljessä...siihen lennähti samassa toinenkin ja ne läksivät peräkkäin Iisalammeen päin tieaukkoa myöten lentämään. Toinen tuli ilmeisesti toisen reviirille ja se piti häätää tai sitten ne olivat parisko; lähtivät kiksauttamaan. 

Kuka tällaista luettelointia jaksaa ja ehtii tehdä päivästä päivään? Se juukalainen lintumies Lehtoranta vissiinkin kun kertoi senkin, että tullessaan luentoa pitämään Nurmeksen suunnasta, niin Nokkamäen kohdalla oli pyy lentänyt tien ylitse ja hän oli pysähtynyt merkkaamaan sen "Tiira-rekisteriin". Ja yli 60 vuotta semmoista merkkaamista ammatikseen! 

Eilinen meni Siilinjärvellä ja Kuopiossa. Kävin jopa Ikeassa,  mutta maltoin mieleni enkä höperehtinyt heräteostosten kanssa vaan hain vain erään kovan suojamuovin joka ajatuksessa oli.

Suomi Akussa kävin läppärinakkua kysymässä, mutta tilaukseen se meni. Torilla en käynyt. Prismassa tein evästäydennykset. Kassalle satuin tanssitutun Kotitalousopettajan perässä. Vaihdettiin pienesti kuulumiset.

Puutarhuri on yhä kipeänä. On kuiten tehnyt etätöitä koko viikon, mutta eiköhän sekin vain pitkitä taudista paranemista. 

24.5.2025 lauantai

Tuomi alkoi haisunsa kukkimalla. On se melkoinen karahkapuu ilman lehtiä, mutta kun kukkavaiheeseen etenee keväisin, niin ei tee enää mieli mennä moottorisahalla sitä tervehtimään. Ainoa asia, joka sen elämän jatkumista uhkaa, on runkojen pikkuhiljainen köyristyminen saunan kattorakenteita päin. Ehkä jokin tukisysteemi auttaisi.

Kaikki omppupuut kuolivat! On niiden kasvattaminen ollutkin turhauttavaa. Maaperässä jokin on, etteivät ne viihdy. Kirsikka kuiten aloitti lehtiä pukkaamaan ja pienet, hennot luumupuiden taimet näyttävät heräävän myös silmuttelemaan.

Hirveitä ovat Hesarin "Erikois-reportaasikuvat" siviilien kärsimyksistä Gazassa. Jumalkansan, Israelin raamatullisen harras sivistys paljastui tuhatvuotiseksi lumeeksi elintilan laajentumispyrkimysten peittona.

Koko pv hirsien kimpussa. Raskain vaihe siinä tarpeiden kantaminen laanilta työmualle. Liiterihirret ovat ohuempia, mutta painavat aivan tarpeeksi jotta loppumatkalla alkaa polvia jo heikottaa. Nyt myöhäillasta selkä meni jykkeliin ja kipu on kova. Nikamat eivät nitkahtaneet vaan lihakset. Levitin kuuma/kylmägeeliä ja  otin buranan. Sauna ei helepottanut. Saas nähdä saapiko nukutuksi. Olkapään kiertäjänkalvosinkin kivuliaassa epäsovussa supraspinatuksen kanssa.

25.5.2025 sunnuntai

Sain nukutuksi. Heräilin välillä, mutta mutisin vain vihaisesti itselleni ja käänsin kylkeä: "Vittu, siinähän korttaat kipuperkele!"

Nyt ei ole enää aamupuuroon marjoja laittaa. Lakat loppuivat jo kotipakastimestakin. Jäi sinne mansikkaa, mustikkaa ja puolukkaa, ehkä vattuakin joitakin rasioita, että pitää muistaa ottaa kun ja jos tästä Sivullistenkadulla menen käymään.

Iltasella

Idänkäki oli tienvarren lepässä kun olin lähdössä saunasta. Se lennähti kolme eri kertaa tielle ja takaisin lepänoksalle, mutta kun hipsin mökkiä kohti hakeakseni kameran tuvasta, käki häipyi. Ei kestänyt nähdä alastoman äijänkäppyrän kirmaamista saunapolulla.

Muuten on ollut sateinen, lämmin päivä. Kun en viitsinyt märkien hirsien kanssa ruveta nuljuamaan, muokkasin sateen ropsuttelun lomassa porkkanalle, tillille, punasipulille ja nauriille pienet alat, että edes jotain on kasvamassa. Juuriselleriäkin laitoin porkkanoiden kaveriksi samaan penkkiin vaikka jos lähtevät itämään, ne tarvitsisivat ehkä väljyyttä enämpi.

Soila toi skootterin ja OP:n jonka kanssa lasikuidutettiin skoban isoimman katteen halkeama. Ja muutenkin kateltiin mopoa kuntoon.

Nyt illasta olen koettanut hammasta purren kestää kaameaa olkapää-käsivarsisärkyä. Kiertäjäkalvosin lienee loppuun kulunut eikä enää ikunaan korjaannu. Tai se sälöille mennyt solisluu... Pitäisi itsellä olla skannauslaite, että pääsisi kysymään omalta tekoälylääkäriltä, mikä on miehessä muu vikana kuin alkavat vanhuuden tuskat.

26.5.2026 maanantai

Neljän jälkeen kampesin petiltä katselemaan raikkaan aamun kirkastumista. Aurinko oli jo korkealla, punatulkut, tikat, oravat ja viherpeipot ym. olivat jo ruokinta-automaatilla vaikka ei siellä enää jyviä pitäisi olla. Tottumuksesta tulevat paikalle ja minusta nähen suavat nuo tuossa ramuta. Orkutkin alkavat kesyyntyä ja ravahtavat korkeintaan lähiraitaan katselemaan touhujani kun ulos menen. 

Kävin kameran kanssa tietä pitkin kävelyllä. Mitään kuvaamisen arvoista en nähnyt. Käet kukkuvat, mutta en sitä idänsellaista joukosta erota. Ei sitä kyllä näkynytkään. Ehkä sitten, kunhan päivä nousee kunnolla ja kiima niiden nivusia alkaa kutkuttamaan. Voiko lintujen jalkoväliä kutsua "nivusiksi"?

Mediassa tappamisuutisia joiden kalman kajuaminen peittää alleen kaiken muun. 

Mitähän jos panisin Hesarin tilauksen poikki jälleen enkä Ylenkään uutisia enää tänä kesänä avaisi, enkä mitään muitakaan tiedotuskanavia seuraisi; Netti jäähylle ja keskittyminen pienelämiseen jossa ei mitään draamaa eikä seikkailuja sen enmpää kuin sikailujakaan enään ole.

Vituttaa niin ihmisen toiminta Maa-planeetalla, että ei tällä apinalajilla kaiken tuhoamisensa keskellä oikeasti ole mitään oikeutta olla olemassa. "Laajennettuun" itsemurhaan kai se lajina pyrkiikin vaikka ei voi sitä tunnustaa.

Misantropiaa aprikointini ei ole, nämä ovat vain avuttomia toteamuksia tämän viisaudellaan retostelevan apinalajin tuhoavasta oheistoiminnasta.

27.5.2025 tiistai

Kova työpäivä. Viidettä varvia liiteriin jo vuolin. Viimeistelin vielä illasta OP:n skoban (G:n entisen) remppaloput ja nyt sillä jälleen kurvailee. Kaikki katteiden rikot paikkasin lasikuidulla. Yhden kokonaan murentuneen osan muotoilin alumiinipellistä ja niittasin katteisiin kiinni.  En jaksa muuta, alan saunan jälkeen nukkumaan. Klo nyt 21.00

28.5.2025 keskiviikko

Käet kukkuvat joka puolella. Itäläistä en ole erottanut porukasta, eikä se ole näyttäytynytkään. Eilen illalla lensi aivan outo haukka matalalla ylitseni kun olin pihamaalla. Ei minkäänlaista tunnistettavaa siitä erottanut. Muoto oli tylpähkö, pyrstö lyhyt, siivet leveähköt, kevyen oloiset. Lento oli enempi lepattelevaa kuin leijailevaa.

Oravat ja tikat ovat kortanneet ruokinta-automaatin päätyreiän niin suureksi, että vain häntä näkyi. Hiivin oravan huomaamatta aivan sen taakse ja nykäisin hännästä. Se rumusi kokonaan sisälle ennen kuin pökäisi editseni ulos ja kiivasta vauhtia lepän latvaan. Olikohan saada sydärin.., tai "orkun", heh.

Maailmalta tulvivat kansanmurhauutiset vituttavat koska me, tavalliset ihmiset annamme niiden tapahtua. Kuulunee itsemurhageenin ohjelmistoon eikä sille mitään taideta. Toisella tuhokouralla nutistetaan lajitovereitamme ja toisella elonkehää kaikkinensa. Lopuksi pasautamme tunteettomat kouramme ydinlatauksen voimalla yhteen ja avaruuteen näkyy vain pölyinen tussahdus. Paitsi että eipä sitä muut kuin kylmänelottomat sateliittimme jäävät hetkeksi "näkemään".

Meidän tavallisten tallaajien kuuluisi pitää vaikka pientäkin meteliä vääryyksistä joihin hallitsijamme meitä manipuloivat. Mutat ei, me suljemme silmämme koska psykologit ja help-self-oppaat kertaavat stoalaisuuden hengessä, että mille ei mitään voi, on sitä parempi olla ajattelematta.

Tulee mieleen eräs tuttu nainen tanssilattialta, joka Venäjän Suuren, Isänmaallisen Teurastussodan juuri alettua tiuskaisi minulle kun sodasta mainitsin, että hän on tullut tänne pitämään hauskaa eikä halua kuulla sodasta sanaakaan. Sillä tavalla silmien sulkeminen kauheuksilta hyväksytetään myös muilta. Kukapa sellaisessa tilanteessa janttelemaan alkaisi.

Kuudes hirsikertuus nousi tänään seinille, mutta nyt loppuivat tappitarpeet. Hannelella on jonkun pressuhallin putket jouten ja lupasi ne mulle. Ovat 7 milliä ohuempia, mutta ei se haittaa. Poranterä niillekin  kaiten löytyy. Nuo taramboliinien putket, joita mätkin lekalla reikiin olivat 30 millisiä.

Lähden tänään Sivullistenkadulle. 

29.5.2025 torstai

Saatana, se olikin pyhäpäivä! Meinasin käydä rautakaupasta lankkuja, mutta eihän ne olleet auki. Selasin nettiä ja siellä oli Kivesjärveltä yksityinen myyjä joka on itse vannehtinut läjäpäin tuulenkaatoja ja kakkosnelostakin löytyi. Hain ylipainoisen kärrykuorman niitä. Puutarhurikin lähti sille käynnille mukaan.

Elias tuli junalla Oulusta: Lauantaina Puutarhurin tädin pojan lakkiaisjuhlat.

30.5.2025 perjantai

Aamupvllä kun olin hoidellut kauppa-asiat ajelin puutavarakuorman kanssa tänne Um. Kerkesin tasata liiterin oviaukon valmiina olevata hirret ja niihin karapuut. Elikä hitsasin rautalaput lattaan ja kiinnitin täkkipultilla kakkosnelosiin jotka laitoin m.sahan leikkausuraan ovenpielihirsiin. Mitenhän tuonkin selittäisi? Jos että tajunneet, käykää katsomassa. Laitan valokuvan jos muistan.

Väsyttää, käyn löylyissä ja alan korsoomaan! Uamulla aikasen liikenteeseen.

31.5.2025 lauantai

Heräsin neljältä. Hörppäsin kahvit ja nyt, kun klo on ½7 olen syönyt jo puuron ja lähden Vieremän suuntaan. Haen H:lta putkenpätkät kärryyn ja ajelen Kniin jossa ne yo-juhlat.

Nyt illasta olen jälleen tiällä Um. 

Väsytti niin pirusti, että kun tulin viiden maissa, heittäydyin petille ja uinahdin heti. Heräsin kahdeksalta ja luulin, että on aamu. Panin veden tulille ja aloin jo mittaamaan puurotarpeita termokseen kun mieleen välähti, etten millään ole yön yli nukkunut, että on iltakahdeksan vasta. Suodantinpa sitten pelkät kahvit ja kupillistani ryystäessä, huomasin käen lennähtävän kasvimaalla oelvan tolopan nenään. Ja idänkäkihän se siinä! Kuvia räpsin sekä kiinni olevan ikkunan läpi, että aukaistun ja lopulta menin uloskin kuvaamaan, mutta sitä se ei sietänyt vaan kiisi pois.

Iso pettymys oli, että kameraan tai objektiiviin on tullut jokin vika! Kuvien laatu on mitä on. En asetuksiakaan ole mennyt muuttelemaan. Kamerasta nollautuivat päiväysysteemi jonka päivitin uudestaan, mutta muuta vikaa en nyt löydä kuin että kameran sisus on aivan likainen. Objektiivikin voi temppuilla.

1.6.2025 sunnuntai

Vettä satanut koko päivän. Jotain silti ulkonakin puuhastelin. Hellassa pidin tulia kun kolakaksi muuttui tupailma.

Saunoin kahdeksan aikoihin ja äsken katsoin tabletilta uutiset. Siellä kerrottiin ja videoita näytettiin kuinka ukrainalaisdroonit olivat tuhonneet venäläisteurastajien raskaita pommikoneita kentilleen ympäri laajan maan kenttiä. Neljästäkymmenestä tuhotusta koneesta raportoivat ja se tarkoittaa hirmuista, miljardien dollareiden tappiota hyökkääjävaltion sotakassaan. Uutisoivat myös, kuinka pari siltaa niillä kulkeineine junineen on tuhottu Ukrainan ja Venäjän rajamailla. Nyt kun saisivat vielä Krimille johtavat sillat murskaksi, niin luulisi siinä teurastajakansan polvien alkavan notkua. Kun vielä Kremliin ja KGB:n (nyk. FSB) Lubjankaan saisivat lähetettyä täysosumat niin, että niiden verihistoria saisi ansaitun loppunsa. Ja vieläpä siten, että koko tämän nykyisen verihistorian aloittaneet teurastajaisännät hautautuisivat niiden pommien aiheuttamiin raunioihin.

Voisiko oikeutetumman ihanampaa kostoa julmuuksia tehtaileville lajitovereilleen kuvitellakaan?

Saunan jälkeen paistoin iltapalaksi jälleen muutaman räiskäleen ja join kahvit. Olkapäiden kivut ovat sietämättömät. Kuolenkohan jos otan kaksi kuussatasta Buranaa nukkumaan ruvetessani?

2.6.2025 maanantai

Julkaisin jo aamusta varhain edelliset kirjimiseni ja valokuvat, mutta piti tulla lisäämään toi keltavästäräkin kuva kun se tuli kuin aurinkoa sumun seasta kantaen rappukivien eteen ja antoi jopa avata oven, että sain valokuvattua sitä. Nyt kamerakin toimii kun osasin kääntää yhtä vipua takaisin koloonsa josta se oli napsahtanut pois. Viimeisenä näkynä tuossa alla oleva valokuva jääköön arvoitukseksi.