Aamulla klo 6 tein verkossa rikosilmoituksen eräästä tyypistä. Syytä en tähän ala latomaan.
Pellolaisen kirjailijan, 1973 vainajoituneen Timo Kustaa Mukan elämäkerta Miltä petäjästä tuntuu olla petäjä laittaa miettimään kulttuuri-ihmisten toimeentulon vaikeuksia kautta aikain. Vallanvelikullat ovat olleet, ja yhä edelleen ovat tautivirus ajatushautomoissa joissa kulttuurikentän siemeniä idätetään. Persupolitiikkakin riisui naamiot taantumuksenposkiltaan heti valtaan päästyään. Vai olisivatko ne olleetkin persposket...
Pienissä kyläyhteisöissä "Janten laki" murskasi monen taiteilijan itsetunnon ja elämän. Sitä se tekee yhä jos joku meinaa taiteella itsensä elättää.
Vainajoituneilla, aikanaan kaltoin kohdelluilla lahjakkuuksilla osataan kyllä ratsastaa; Jokaikinen syksy 10 lokakuuta Aleksis Kivikin nostetaan uudelleen kuvitteelliseen kultaiseen kantotuoliin vaikka yhä vähemmän on niitä, jotka Kiven teoksia ovat edes lukeneet, tai olisivat muutenkaan millään tavalla tietoisia hänen merkityksestään kirjallisuudessa. Kivi oli aikansa Mukka, ja toisin päin.
Onkohan eduskunnassa enää montakaan edustajaa, joille on edes yritetty seitsemää veljestä koulussa luetuttaa? Kaikki tankkaavat ajatusvirtansa voltit kuin sähköisen ratsunsa puhdistettuina vaivaa vaativasta mietiskelystä.
1.1.2025 keskiviikko
Eilen alkanut ja aamuyölle jatkunut ihmislajiääliöiden mäiske ja räiske se vain toistui vaikka elonkehän tilasta tieto jo on, ettei se kestäisi yhtäkään ylimääräistä saastebuukkausta rannuksensa.
2.1.2025 torstai
Paulus vei Eliaksen Ouluun, tuli nyt illasta jo pois kun huomenna on työkeikka. Minä olen vain siivoillut, lämmittänyt tulisijoja ja laittanut ruokaa. Ajatellut ja kirjoitellut. Lukenut. Timo K. Mukan elämäkerran sain loppuun. Ehkä kiire viimeisiä sivuja vaivasi ja loppui lähes töksähtäen, mutta niinhän kävi Timon elämällekin.
Silveri olisi voinut kaivella jälkikirjoitukseen pellolaisia luutarhoja ja panna näkyville versionsa kunnanisien helpotusten huokausten huuruisista reaktioista kun kiusanhengeksi leimaamansa taiteilijasielu on poissa. Sama laestadiolainen henki se sielläkin haisi kuin Palsan Kallen Kittilässä.
Eikä niiden korttojen haju ole Pohjoisessa Suomessa tänä päivänäkään pois haihtunut. Kaiveleepipa vainukoirat vaikka Kainuusta ylöspäin kunnallispolitiikkaa versus yrityskytkökset...
Tosin Mukka ei ole kokonaan poissa. Hän elää teksteissä joita kirjoitti lyhyen elämänsä aikana. Hän "elää", mutta elääkö yksikään teilaajansa muuta kuin väkihymyisissä valokuvissa lakkautettujen koulujen seinillä. Jos niissäkään.
3.1.2025 perjantai
Klo on 02.09. Olin nukahtanut Mihailin sivuille jossa tekstiä Gogolista. Heräsin kivuliaasti säteilevään päänsärkyyn.
Gogol tuli kuolleine sieluineen uniini ja ui nahkan alle. Mönki kasvoilla, niskassa, päänahassa, parran alla ja raavitutti helevetisti, päätä ei säryn takia kärsinyt liikutella. Selitin unessa jollekin, että tälleen kun ukkoteeren lyyrasulalla kutittelee nenän kautta aivoja niin särky helpottaa. Unen sulkahively sattui vissiin käpylisäkkeeseen kun mulkku alkoi tojimisensa.
Viimein oli pakko nousta, ottaa särkytabletti ja ruveta ootastelemaan sen mahdollista lieventävää vaikutusta.
Iltasella
Kävin päivällä Kaukavedessä rypemässä.
Ostin pitkävartiset kumikengät lähiliikkeestä samalla kun hain postin lokerosta sinne saapuneet nappikuulokkeet. Kumppareissa oli jokin värivirhe niin sain neljälläkympillä kun tinkasin vähän.
4.1.2025 lauantai
-10. Kevyttä pakkaslunta sadellut.
Päivällä kaupungin uudessa silmälasiliikkeessä näöntarkastuksessa. Silimät ookoo, vähän vain muutosta edelliseen tarkistukseen. Ostin kuitenkin uudet käyttölasit. Tilaan sitten keväämmällä myös lukusellaiset. Mukava oli se optikkomyyjä, elikä tykkäsi työstään vaikka ilmeisesti on tehnyt sitä hommaa jo pitemmän aikaa.
HS:n kuukautisliitteessä kiinnostava juttu: "Voiko sikiö saada trauman?"
Isien lapsuudessaan kokemalla kaltoinkohtelulla oli yhteys heidän vastasyntyneiden lastensa aivojen valkean aineen eheyteen. Vanhemman omat kokemukset olivat siis yhteydessä hänen jälkeläisensä aivojen rakenteeseen jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä kävi ilmi, kun isiltä selvitettiin heidän lapsuudenkokemuksiaan ja tuloksia verrattiin heidän vastasyntyneiden lastensa aivojen magneettikuviin. Valkea aine välittää viestejä aivoalueiden välillä. Vauvojen aivoissa havaittu muutos on samansuuntainen kuin muutos, jonka ikääntyminen tuottaa aivoissa. Saattaa siis olla, että stressi on kiihdyttänyt sikiön aivojen kypsymistä ja kehitystä.
Sitä, mitä tämä tarkoittaa, ei vielä tiedetä.
Minua kiinnostaa tällaiset sillä olenhan itsekin etsinyt vastausta ulkopuolisuuden tunteelle joka vaivaa kuin saman aviisin näköislehdessä haastateltua, suomessa syntynyttä ja tähän astisen elämänsä maassa elänyttä Irene Zinaidia. Hänen isänsä on palestiinalainen ja äitinsä suomalainen eikä ulkopuolisuuden tunteeseen muuta Suomessa tarvita. Zinaidan haastattelussa käydään lävitse ylisukupolvisuuksien traumaa joka liittyy mutkan kautta tuohon tiedejuttuun sikiötraumasta.
Minut potkaistiin ulkokehälle jo lapsena. "Voiko sikiö saada trauman"-jutun tutkijoiden epäilyksiä lukiessa pohdin, että ehkä jo äitini kohdussa olen vaistonnut, kuinka me koko perhe siellä korpien keskellä kaukana jopa naapureista ollaan luonnostaan ulkokehällä muihin nähden. Ei siinä ole kovasti vaivaa tarvinnut auktoriteettien nähdä tyrkätäkseen moisetkin eläjät reunalta kiikkumasta turvattomaan pimeyteen. Siksi "läheisiäni" ovat Palsan ja Mukan kaltaiset taiteilijatkin. On kuin veljistäni kertomuksia lukisin.
Alkoholistireppana Pentti Saarikoskikin tuli ymmärretyksi vaikka älykkyyseromme onkin tähtitieteellistä luokkaa.
Ainoa yhdistävä tekijä muihin korpien asukkaisiin ja perhekuntiin on ollut, että me kaikki ollaan oltu ulkokehälle, kaukana kyläyhteisön ytimestä. Tämä yhteys on aikuisena tajuttuna tullut vain kovin myöhään meidän kaikkien kannalta.
Repaleisin mielin synnyttiin, repaleisina mieliltämme kuoltaan. Ei kaikki, mutta omasta lapsuuteni seudusta lohduttoman suuri viipale sukupolveni pojista ja tytöistä.
