1.1.2024 maanantai
Pakkanen kirraa. Nyt illasta liki 30.
On se kyllä hienoa, että Vinhan vaivan syy löytyi ja parannusratkaisukin. Se on nyt yhtä terhakka kuin ennenkin pitkän alakuloajan jälkeen. Jos en olisi huomannut sitä kananrasva-allergia-artikkelia, niin ehkä koira olisi pitänyt lopettaa.
Tojotanrottelon takakontin lunkka joko umpi jiässä tai lukko juminut. Ei auttanut sisäpuolella pidetty lämpöpuhallinkaan. Ei sillä muuten väliä, mutta kun Pau ja Gee lähtevät viemään Eliasta Ouluun niin olisihan ne mukaan otettavat tavarat ollut helpompi takakautta sisälle laittaa.
Päänsärkykin hiipii jälleen takaisin. Mikä mekanismi lie päälle naksahtanut kuumeen ajaksi kun se sitä puolta helpotti?
Eilen myski ruutia taivaalle äveriäin osa maailman penakoista.
Laijasta laitaan laasataan ilmastonmuutoksen ehkäisykeinoista, mutta aina jätetään keinovalikoimista pois täysin turhista ja tarpeettomista teoista ja tottumuksista luopumiset. Lisäksi kun monet niistä koskettavat suurinta osaa 8 miljardisesta populaatiosta olisi niiden pakkolailla poistamiset konkreettinen kertomus ja toteen perustuva iltasatu asian vakavuudesta.
Ne tuhannet välikädet ja muut työttömiksi turhan kamppeen tuottamisista jäävät onnettomat olisivat tietenkin "sivullisia uhreja", toisekseen markkinatalouden minkä tahansa kustannuksella hyötyjiä ei kannata yhteisen ilman pilaamisehkäisytyössä sääliä. Ne ovat hupinsa ja hyötynsä saaneet. Pureskelkoon kynsiään jos vituttaa.
Aloin katsoa brittisarjaa TIME-Sovituksen aika. Varmaan täytyy yhtäpötköä väijyä.
2.1.2024 tiistai
Havahduin hereille viideltä. Pakkanen on samoissa lukemissa kuin illallakin. Eilen lämmitin takkaa, nyt on uuninpuolen vuoro. Ruokia ei tarvitse laitella paljoakaan kun pojat lähtevät Ouluun ja Puutarhuri töihin.
Piti siis katsoa kerralla eilen aloittamani TIME. Hyvä oli. Niin kuin edellisviikoilla jännäämäni ruotsalainen Taelgiakin.
Ruottin puolella Kiirunassa jyrsitään kiivaaseen tahtiin väylää arvometalleja kuplivaa suonta kohti joka häämöttää viiden vuoden kaiverruksen päässä. Kiireen polttoaineena on Kiina ja sen johtoasema näiden metallien hyödyntämisessä.
Jos joku uskoo lajimme teknisen edistyksellisyyden pelastavan planeetta Maan saapuvalta ilmastokatastrofilta on hän umpisilmäinen tollo.
Ilmastonmuutos asiassa olemme samankaltaisten jatkumojen aallokossa kuin edellisen maailmansodan kehitysvaiheessa sodan pian syttymisen vuoksi oltiin.
Idästä nousi Isä Stalin-Auringon piälaki ja keskellä Eurooppaa sitä taputteli Hitlerin käsi kuin tarujen Vapahtaja joka kättensä päällelaskulla opetuslapsia maailmaan siunasi.
Nyt soditaan vain "pikkuisen" ja "pikkuisilla" aseilla, mutta uudeksi Vapahtajaksi, kaikelta Pelastajaksion nimetty "Puhdas Energia" jonka käyntiin polkaisemisekisi tarvitsee maapallo sisustensa muokkauksen kokonaan uuteen uskoon. Kun lopulta on kaikki saavutettu, koneiden kourat kurottautuvat jo kuuta ja kaikkea avaruuden radoillaan huilaavaa kivenmurikkaa kohden valmiiksi.
Nämä metallit ovatten Kiirunan (ja maailman) tollojen tähtäimessä:
HARVINAISET maametallit tunnetaan englanninkielisellä lyhenteellä REE (rare earth elements). Kyse on 17 alkuaineesta, kuten skandium, europium, neodyymi, dysprosium ja terbium. Ne kuuluvat ryhmänä noin 30 raaka-aineeseen, joita EU pitää kriittisen tärkeinä nykyteollisuudelle.
P ja G lähtivät viemään E:sta Ouluun.
3.1.2024 keskiviikko
Moskovan Zaatanan kätyri Ramzan Kadyrov paiskoo ryssien takapihalla porsliineja aitaustensa seiniin ja uhoaa vendettan (verikoston) palaavan lainkäytön mausteeksi väkivaltakoneistonsa pyöveleille.
Toivottavasti aloittavat vendettan hänestä itsestään. Ja pian.
P ja G tulivat nyt illasta pois. Luulin, että olisivat olleet ainakin huomiseen. Toisaalta nyt on pakkaslukemat vielä maltilliset 26 astetta, huomisen ennuste on yli 30.
4.1.2024 torstai
35 oli aamulla pihalla pakkasta. Sisälläkin tuntuu. Panin erkkerin oven lisäeristeeksi paksun vaahtomuovipatjan. Takan ja uunin lisäksi sytytyin hellanrinkien alle popan ja laitoin ruuat siinä. Uunissakin haudutin kanariisin ja ohrapuuron.
Ennen aamun ensimmäisiä uutisia kuuntelin Kari Enqvistin kolumnin. Ottakaa rennosti Venäjän hyökkäyssodan suhteen, kyllä se joskus loppuu, oli viestinsä häneltä kuuntelijoille.
Pitäisi vain osata poistaa ne kaikki tuhonkuvat ja ruumissäkit mielestään pois ennen kuin rennosti voisi ottaa.
Aloitin Unforgottenin, "Minkä taakseen jättää"-trillerin. Ihan kelvoltahan tuo tuntuu vaikka Hesarin kriitikko mollasi sen epäonnistuneeksi. Minua siinä häirittee vain (jälleen kerran) päähenkilöiden kotiongelmien vatvominen ruumiita tuottavia rikoksia ratkaistessaan.
5.1.2024 perjantai
Latasin ad Librikseltä Jake Nymanin itse itsestään kirjoittaman, ja myös lukemansa, äänikirjan "Monen vuoden jälkeen". Kerrankin mukavaa kuunneltavaa. Vai mitäkähän Nymannille sopivaa adjektiivia käyttäisi "mukavan" sijaan?
Mitä tulisi hänen äänen soinnuttelusta mieleen jos joku työntäisi mikrofonin aamulla heräillessä suuhun ja kysyisi?
Luumu. Tumma luumu.
Luumu ei ääntele, mutta jos, niin luumunviolettina se korviin soljuisi.
Violettiluumuääninen musiikkitoimittaja Jake Nyman. Ei hänellä kuitenkaan luumunkivi koskaan kurkussa ole.
Näin jossain artikkelin ihmisistä, jotka näkevät sanat (puheet?) väreissä. Harmi kun en kerennyt lukemaan siitä kuin otsikon ja ingressin enkä sitä nyt enään löytänyt.
Nymannista juolahti lipan alle muisti J:sta jonka tapasin Lievestuoreen aseman kivisillä rappusilla istuksimassa kun pyöräilin Päijänteen ympäriajon viimeiselle etapille. Hänellä oli punertava pusakka, siniset housut, punaiset kumikengät ja painavan näköinen rinkka. J luki kirjaa, mutta en tullut kysyneeksi, mikä opus se oli. Hän oli helsinkiläinen, menossa junalla opiskelupaikkakunnalleen Kuopioon. Juteltiin siinä niitänäitä.
Siksi J muistui juuri nyt mieleen koska hän sanoi olevansa Jake Nymannin sukulainen kun kerroin kuuntelevani tämän musiikkitoimittajan ohjelmia. J laittoi joskus muutaman kommentin blogikirjoituksieni jälkeen.
Onkohan se nuori elämänpolkunsa miten löytänyt ja minne sillä jo edennyt?
6.1.2024 lauantai
Aamulla varhain edelleen 30 pakkasta.
Unessa olin nuori mies matkalla tuntemattomaan huomiseen. Sinne matkustettiin sinisellä junalla johon sai lippuja vain harvat ja valitut.
Tänään laitoin jälleen riisikanaa. Puutarhuri paistoi lisukkeeksi eiliset keitinpotun tähteet ja nakkeja.
Jake Nymannia olen siinä kohdassa, jossa hän kertoo paniikkikohtausten uusimisesta, ja kuinka vaikeaa on ollut saada luotettavaa terapeuttia henkisille ongelmilleen. Kun hän sanoo, että jos kellä ei ole paniikkikohtauksista omakohtaista kokemusta, ei se voi ymmärtää niiden päälle yhtään mitään. Ei edes koulutettu ammattilainen.
Minä ymmärrän. Olen omani kokenut. Niihin en apua enkä lääkitystä saanut, en edes osannut hakea. Jotenkin ne kait selätin, mutta vuosia siinä kesti.
Vasempaan korvaan koskee.
7.1.2024 sunnuntai
Pakkanen helpotti, nyt enää 10 astetta.
Korva on edelleen kipeä. Vaikku tukkii käytävää enkä kuule sitäkään vähää minkä vielä toissapäivänä. Hain kauppareissulla Removeria apotekista, mutta ei se ainakaan vielä ole vaikkuun vaikuttanut.
Ruoka pitää laittaa hirmuiset määrät jatkuvasti. Tänäänkin ison padallisen erikoislisukkeilla varustettua lihapaistosta uuniin ja yli puolet meni heti kun pojatklin heräilivät syömään. Ostin myös pakastepiirakoita joita pellillisen paistoin eikä niitäkään ole enää nyt iltapalaksi edes.
S&M olivat saaneet tänäänkin kuhia, siikoja, ahvenia, haukia. Suurin kuha oli ollut melkein 7 kiloinen.
Mittailin tällä viikolla jälleen aamuin illoin verenpaineet omasoten kotimittaustaulukkoon. Ne ovat olleet yläpaineen osalta 119-126, yhden kerran oli 131. Alapaineet ovat olleet 80 tienoilla ja syke alta viisikymmentä, yhtenä aamuna 41. Elikä ei ainakaan paineitten puolesta ole merkkejä sairauksista.
Tällä uudenvuoden alkujaksolla neljä-viisi kirjoitusta medioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti