19.12.2022 maanantai
Isä Tauno kuolleena 40 vuotta.
Puoli tuumaa syvemmälti kun olisi verivenäläisen pikakiväärinkuula isänkin selkää Ontrosenvaaran pirstaksi tykitetysssä männikössä 5/8/44 kyntänyt, en minäkään olisi elonkehää pilaamaan edes vilahduksena pistäytynyt.
Ovat ne pienestä kiinni meidän turhienkin ihmisten olemiset.
20.12.2022 tiistai
Näinä vuodenaikoina lienee loppuelämässäkin aina jossain pakkokuunneltava Loiron joulun varpusista ja sydämeen syntyvistä jeesuksista; en vastenmielisempää musiikkia tiedä.
Ukrainan hädän takia ei sydämeen mitään muutakaan enää synny. Kyynistyy ja kylmenee vain sekin. Parempi olisi hiljetä kaikkien eikä vain minuutiksi kerrallaan. Vaikka niiden 245 000 Venäjän Isänmaallisessa Teurastussodassa syntyneen ruumiin äärelle minuutiksi kerrallaan.
21.12.2022 keskiviikko
Heräsin aamukolmelta tyrkkimään talvea penkkoihin. Anelman ja Riston pihoilla meni tunti, oma jäi vielä enämpi kuin puolitiehen, mutta ei sillä niin kiire ole. Ei kai olisi nuilla ensiksimainituillakaan...
Viime päivien ääliöisimmät uutisotsikot ja niiden perään värkkäillyt artikkelit kertovat ylenpalttisen tiedon juurakoissa kompasteleville lukijoillekin, kuinka rikkaat kuluttavat enämpi sähköä kuin köyhät ja kuinka inflaatiosta johtuva ruuan (ts. kaiken -myös sähkön) hintojen kallistuminen kurittaa eniten köyhiä. Oikein on pitänyt tutkijoilta toimittajien nuokin asiat kysyä. Ja asialle pataljoonan verran yliopistojen tutkijoita ensiksi kouluttaa ja valtion avustaa.
Millaisen yhteiskunnallisen kuvan luomiseen edellä mainittuja asioita tutkitaan ja niistä uutisia tehtaillaan?
Yritetäänkö niillä laastaroida haavoja, joita eriarvoisuus kansalaisten välillä aiheuttaa? Ilmaista kierrellen ja kaarrellen, että demokratian paksusti voiva hallitsijakerros on muka huolissaan heikommin pärjäävistäkin sanomalla, että onpas se nyt kamalaa kun ette voi yhtä paljon kuluttaa kuin rikas naapurinne. Päälle sitten muutamat fraasit siitä, kuinka päivä risukasaankin joskus paistaa.
Muttaettä leikataan nyt kuitenkin ensin sosiaaliapuja hieman että ne, joilla yltähypäten on, eivät miljoonaakaan miljardeistaan menettäisi...
22.12.2022 torstai
Tämän päivän "kohun" aihe riehuu männiköistä ministereiden pöydille; hiilinielumme jätättävät pahasti.
Se on ollut tosi hyvin kauan aikaa, mutta niin kuin kaikki katastrofit, niihin oikeasti herätään vasta sitten, kun ne alkavat toteutua. Venäläisten teurastaja-armeijan hyökkäyssodan alku on viimeisin konkreettinen todiste tästä; siihenhän ei uskottu ennen kuin tankit rajan ylitse alkoivat kolistella.
Veikko Vennamo ilkeili seteliselkärankaisista vaikka itsekin oli, mutta eipä nyt kukaan älyä tarkastella Suomimuorin seteliselkärankaisuuden tilaa vaikka se ei muulla polttoaineella toimikaan kuin biljoonilla rahaksikin nimetyillä arvonmittareilla.
Ilmastonmuutos ei tule korjaantumaan tsiljoonillakaan valuuttamäärillä ovatpa ne taaloja, euroja, juaneja, ruplia tai millä ikinään sitä kirottua tarvekampetta missäkin kutsuttaneenkaan.
Päästökauppa! Kironnut olen ennenkin tätä markkinamiesten lanseeraamaa nimitystä jonka hokeminen ja pörssiin saatteleminen on viemässä elonkehästä viimeisenkin hapen.
Mutta turha on lajimme rakentamia tuulimyllyjä vastaan taistella, vai mitä Greta Thunberg?
Penttti Linkola-vainaan suusta ei viimeisiä sanoja voi viedä koska niistä on jo ne tummemmat raidat elonkehän sateenkaareen sivallettu: "Mitä minäkin koko pikkulintututkijan ja kalastajanelämäni ajan saarnasin?"
23.12.2022 perjantai
"Lapin hylänneiden aasialaisten tilalle tuli matkailijoita, jotka eivät sylje lasiin", otsikoi HS.
Juu, viinalla ne ennenkin tunturienkupeiden raiskaukset on kustannettu, ja eritotenkin voidellut. Siellä ei ole koskaan lasit sylkemistä varten olleet sen enempää paikallisilla kuin lumihankeen oksentelemaan kulkeutuvilla turisteilla olivatpa nuo mistä päin Tellusta tahansa sinne ilmakehää mennen tullen saastutellen lennähdelleitä.
"Lapin luonto lyö outoa turpaan...", voi kun parskauttaisikin, mutta kun se, luonto, on nutistettu niin perinpohjin, että turha toive sekin.
24.12.2022 lauantai
Yoval Noah Hararin essee Hesarissa päivän parasta antia. Hän murjoo sanankuulin nykyistä, euroopassa riehuvaa teurastussotaa, sen syitä ja syyllisiä. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan sano halaistua sanaa maapallon pahimmasta uhkasta, eli lajimme nopeuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista kaikelle elolliselle vaikka siitä nimenomaan kaikkien kynänkynteen kykenevien pitäisi esseidensä muista ydinaiheista piittaamatta riviensä väleihin kita levällään vaahdota.
Olisi nyt loppukaneetiksi edes antanut arvionsa siihen, kuinka Moskovan Zaatanan aloittama Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota vaikuttaa ilmaston lämpenemisen estämiseksi jo tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin ja tuleviin ilmastokokoustamisiin.
Minä jos sanon oma arvioni, että Moskovan Zaatanan sotatoimet myöhästyttävät ilmastonmuutoksen torjuntatoimia vähintään sadalla vuodella, ts. 100 vuotta liian myöhään, niin sillä ei ole mitään virkaa, mutta jos sen sanoisi nimekäs, 8 miljardisesta laumasta esiin repäistynyt historioitsija, häntä ehkä viiksikarvan värähdyksen verran kuunneltaisiinkin.
Auttaisiko peruuttamattoman ääneen toteaminen sitten yhtään mitään näin vakavassa asiassa, niin se jos mikä olisi uuden toivottomuuden lähde vain.
Mummilassa käytiin nyt illasta. Oltiin sieltä pois tuossa yhdeksän maissa. Elias, joka tuli toissapvnä Oulusta ajoi mennessä ja Paulus tullessa. Minä soitin menomatkalla tunnin puhelun Heimosedälle Oulunkylään kuten parin viime vuosikymmenen aikana on viimeistään joulunaattona tapanani ollut. Joka kerta kuitenkin jännitän, koska sieltä ei enää vastata.
Heimo oli vielä ihan järki päässä ja kropassa joulufiilikset. Yhden lapsenlapsensa insinööriksi valmistumistakin olivat vastottain juhlineet ja nyt odotteli tytärtään joka hakee kotiinsa joulunviettoon.
Sitten tuli viesti siskolta, että kohtapian kuusikymppinen Lainatädin poika on saamassa vauvan liettualaisen naisensa kanssa.
Lainalle en ole koskaan soitellut. Hän on jäänyt täysin vieraaksi vaikka vuosikausia lapsuuteni mummolassa asuikin perheineen. Heimoveljensä on ollut syntymävuodestani saakka Helsingissä, mutta häneen minulla on jokin "henkinen yhteys" ollut koko aikuisikäni ja ihan helppoa jutella maailman asioista.
25.12.2022 sunnuntai
Tasaisia, pikkupakkasen sävyttämiä joulukelejä pitää.
Joululahjaksi sain HS:n tänä vuonna kustantaman Jussi Niemeläisen Valko-Venäjä, haava Euroopan sydämessä. Luin jo muutamat sivut.
Tabletille tilasin lukemiseksi joku aika sitten Ricards Gaveliksen Vilnan pokerin (2022 Siltala) jonka ääreen kun nukahtaa alkaa omat aivot jatkaa sen tarinaa omille elämänrappusille sopivaksi.
Vilnan pokerin kritiikkikirjoituksessa peloteltiin sen olevan vaikealukuinen&-tajuinen, mutta ei minulle tuota sen viestin tajuaminen minkäänlaisia vaikeuksia. Jo se, että näen sen sisällöstä niin merkillisiä unia, kertoo kirjan onnistumisesta.
Tuo toimittaja-ammattilaisen nopeaan tahtiin kirjoittama Valko-Venäjä-raportti tuntuu alkuun enämpikin sellaiselta, että en heti menisi ylistämään onnistuneeksi. Mutta alussa se vasta onkin, etteipäs hättäillä.
26.12.2022 maanantai
Elias lähti Kuopioon kavereitaan tapaamaan. Komensin yläkerran pojat siivoamaan, mutta kun ei alkanut tapahtua, lampsin siivouskamppeiden kera sinne ja panin tuulemaan. Siinä ne sitten havahtuivat itsekin huomaamaan, että mistä on muutaminakin päivinä huomauteltu kun roska- ja vaateläjät oli sängyille kasattu.
Yläkerran lämminvesivaraaja alkaa vissiin tulla tiensä piähän. Vesi lämpenee korkeintaan nelikymmenasteiseksi eikä riitä yhden henkilön suihkussakäymiseen edes. Jos saisi pelkät vastukset vielä niinkin vanhaan (1990-luku) niin ehkä halvemmaksi tulisi. Varsinkin jos itse osaan sen vaihtaa. Pittääpä tutkia.
Kävin kiäntämässä varaajan kytkimen kakkoselle sillä oletuksella, että kolmosen kohdalla kytkimessä on jotain häikkää. Huomennapa sen sitten näkköö.
Rautjärvellä jumalienpalvelijoille tuli kirkosta kiire kun jouluiset soihdut syttyivät ulkonurkkiin. Sen jälkeen paikallinen vanhapoika oli muutaman kymmenen kilometrin piässä pannut talonsakin ja autonsa tuleen ja ehkä tappanut itsensä, että saattaapi syyllinen jo olla nimismiehillä tiedossa.
Eipä tulleet jeesukset, ei jumalat auttamaan siinäkään katastrofissa... Eikä niitä näy Ukrainankaan toisella tavalla tahallaan sytytettyjen kotien äärellä tukahduttamassa zaatanoiden soihtuja...
Rautjärven ohitse pari kesää sitten pyöräilin H:n kanssa Kotkaan mennessä, mutta ilmeisesti en juuri tästä tuhoutuneesta puukirkosta kuvia ottanut. Samoilla kulmilla olevista punatiilikirkosta ja vanhasta puisesta kuvia löytyi.
Vinhalla jokin kapi lie kun selkäpuolelle kutiava laikku ilmestyi. Suupielet, silmänaluset ja korvien sisäpuolen ihottumat kertonevat samaisesta vaivasta? Elukkaliäkärillä kai sitä olisi käyettävä, mutta mitenhän kalliiksi tulisi...
Varasin ja maksoin majoituksen yhdeksi yönseuduksi Oulun lentokenttähotelliin. Lähden keskiviikkona viemään Eliaksen, P&G lähtevät mukaan. E:n pieneen kämppään tietysti jotenkin mahduttaisiin, mutta pitäisi patjaa ja peittoa kuletella enämpi matkassa kuin kyytiin mahtuu.
Kolmen hengen yöpyminen uamiaisineen oli 138€. Samalla P käy kyselemässä ensi kesäksi työpaikkaa lentoasemalta.
27.12.2022 tiistai
Yläkerran lämminverivarsan... eekäku lämminvesivaraajan kytkimen komosasennossa se vika oli. Kakkosella oli vesi yön aikana kuumunut niin, että sormia poltti. Huoh! Uusi varaaja maksaa 500-1000€ merkistä riippuen ja pelkästään vastuksetkin pari-kolmesataa. Ja jos ei osaisi itse vaihtaa, niin asentajan lasku siihen piälle muutamat sataset.
Tuo tässä yhteydessä mieleen lipsahtanut lämminverivarsa kuuluu myynnissä olleesta, käytetystä varaajasta kehiteltyyn vitsiin, mutta enpä viitsi sitä tähän toistaa.
Tänään hain uudet, jatkuvaan käyttöön tilatut silmälasit. Lukulaseja en raskinut hankkia, mutta eipä ne siinä toimessa ole miksikään menneet. Pilkunviilauksen verran on ikänäkö edennyt, mutta ei kai se haetanne.
Puutarhurin kanssa kävin Motonetin alekorista hakemassa ledivalaisimia. Vaihdoin yläkerran aulan korkealla olevaan laipioon jo yhden. Sinne kootaan kuulema kangaspuut ja sitten se mäike alkaa... Tiijä vaikka pojatkin innostuvat mattoja kutomaan.
Tiällä päin ei sanota matonkuteita rövönkutteiksi niinkö minun lapsuuteni maisemissa. Internetistäkään ei rövönkuteelle selitystä löydy, että niinköhän oli pienen murrealueen käyttökieleen kuuluvaa vain sekin?
Ruotsiksi se voisi olla vävnad.
Pittää ruveta muate jotta jaksetaan aamulla aikasten lähteä liikenteeseen. Saattaa vielä tuiskutakin menomatkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti