12.12.2022 maanantai
Lunta, pakkasen yläilmoissa kuivattelemaa, kevyttä valkeaa on hipletellyt viikon verran harva se päivä aina muutaman sentin kerrallaan. Olen kolannut ne pihoilta (parin naapurinkin) sitä mukaa pois. Nyt oli kirkas kuutamo kun käytin koiraa aamuviideltä kusella ja 13 asteen pakkanen jota hyinen viima purevoittaa.
Sain luetuksi Siiralan vuosien 1917-1918 sisällissodan aikaiset merkinnät ja nyt lukemisenani on Tuija Saarisen Rintamakarkurit-teos (Minerva 2022). Lievä pettymys koko kirja odotukseeni nähden joka pohjautui Hesarin kirjakritiikkiin.
Ville Kivimäen Murtuneet mielet kertoi herkimpien ihmismielien sodissa murtumisista ja siksi Saarisen kirja ei uutta valaistusta sotilaskarkuruuksien syihin ja seurauksiin anna.
Mielten järkkymisistä ja kaiken ylittävästä pelosta sotakarkuruuksissakin useimmiten on kyse ollut. Pelko, se on aidoimmista aidoin tunne. Se varoittaa kuolemanvaarasta ja eiköhän sota sitä aina merkinne.
Saarinen käy kyllä sivukaupalla lävitse Suomen itsenäisyyden alun historiallisia aspekteja hakien sisällissodan jakolinjoista ja poliittisista vakaumuksistakin syitä rintamakarkuruuteen.
Saarisen sukulaishenkilön ja tutkimuksensa alkukohteen, isoisä-Einon, karkuruus osoittautuu enimmäkseen viinanhimoisen soltun lomilta rintamalle lähtöjen unohduksiksi ja välinpitämättömyydeksi sotatouhuja kohtaan. Pelosta hänen kohdallaan ei todisteita kerrota. Kaatuukin "sankarin" lailla keskelle taisteluja eikä paikka sankarihautarivistössä siten ole keneltäkään muulta pois.
Peloista puheenollen: Pelkojen valtavat aurat liikkuvat nyttemmin Venäjän isänmaallisten zaatanoiden tykittämän Ukrainan yllä, mutta ei niiltä välty muukaan Eurooppa.
Ensimmäinen appeni, Allu oli rintamakarkuri. Hän piileskeli vuodet 1942-45 havumajoissa lapinlahtelaisissa metsissä ja niittyladoissa joita siihen aikaan riitti jokaiselle pienellekin peltopläntille. Äitinsä luona lie välillä majaillut, saanut ruokaa ja saunomiset kun eivät perukoiden polkujen päihin ainakaaan täyshankien aikaan ole nimismiehet ja karkurien muut jäljittäjät lähteneet uppuroimaan.
Harmittaa hieman, kun ei tullut enämpi udeltua kun Allu raskaassa humalassa ollessaan lipsautteli sattumuksia karkuruutensa taipaleelta. Sotaa pakoon hän oli lähtenyt jo Rukajärvelle menomatkalla. Kuormasto kun oli tauolle pysähtynyt, niin siitä vain metsään liuennut ja suunnannut kohti Savon sydänmaita. Metsissä jo siihen astisen ikänsä (n. 20 v.) kun liikkunut oli, ei jalkaisin muutaman sadan kilometrin matka ollut tuntunut missään.
Kun sotilaskarkurit "rehabilitoitiin" joskus 70-luvulla sai Allukin veteraanitunnuksen ja eläkkeeseensä jonkun markan lisän, mutta ei tainnut paljoa senkään jälkeen sota-aikansa metsäkaartilaisuudesta kertoilla.
Illasta Kikkanen parittelee (pakkanen kirittelee), nyt -18. Tapsakin soitti Kittilän miinus 31 asteen jäniksenlämpimästä. Pojat kävivät Prismasta taikinalevyjä ja karkkipusseja. Torstaina on G:n luokan myyjäiset ja niihin tortut tehdään Dumlekarkkitäytteellä.
Tilasin tamperelaisesta Kaksi Kitaraa-kaupasta pukinkonttiin Paulukselle kitaran: 166 € postituksineen. Toiset saavat luistimia ja mailoja, ehkä P:kin koska entiset luistimet eivät koipiin mahdu. Eliakselle oli puhe suksista...
Puutarhurille haettiin viime maanantaina Jojensuusta Peugeot 3008. Rellunpippana alkoi sanella ajokkisopimusta irti.
Lauantain lehdessä (HS) oli juttu ruotsalaisesta siivoojasta Maja Ekelöfistä joka kirjoitti kirjan Rapport från en skurhink (Raportti siivousämpärin ääreltä 1969) ja nyt Majasta elämäkerran (Jag har orkat nog många golv -Olen pessyt lattioita tarpeeksi-) kirjoittanut Nina van den Brinkin on kuitannut siitä ruotsalaisen August-palkinnon (Finlandiaa vastaava).
Jälkimmäistä ei ole vielä suomennettu ja itse Siivoojan raporttiakaan ei löydy kuin nettihuutokaupasta 1 kpl (viimeisin huuto 25€) ja kirjastoista.
Lehtijutun kirjoittanut Pirkko Kotirinta on lainannut loppukaneetiksi Maja Ekelöfin yli viidenkymmenen vuoden takaisesta "raportista" yhä ajankohtaisemmaksi käyvän merkinnän ja niinpä minäkin laitan sen jakoon:
”Tärkeää on että maailman nuoriso protestoi. Meillä ei ole monta vuotta jäljellä planeettamme Maan pinnalla, jos muutosta ei tule.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti