Olin Um vaille 13. Jäisenjuormuinen oli polku ajella. Liikenne hiljaista. Poliisin pakettiauto kääntyi Parkuan maatilalta jälkeeni, mutta kääntyi jo seuraavan talon pihaan. Hätkäytti hieman kun on näitä tiesulkuja etelämmäksi jo järjestäneet. Ennen Talvivaaraa kiihdytteli perään paketti- ja henkilöauto jotka kääntyivät kaivokselle, sitten yksi rekka Maaselän kohdalla vastaan, mitään muuta liikennettä ei ollut. Hiljaisia teitähän nämä muulloinkin ovat, nyt näinä aikoina erityisen.
Metso oli petäjässä kun käännyin Um tielle. Lunta on satanut kymmenisen senttiä. Hupiajelijoita on sen verran ollut, että ovat polkeneen lumeen urat. Kovasti urautuneita ajelijoita kaikki, että keskellä korkea töyräs hioi auton pohjaa. Jos älyäisivät ajaa eri jälkeä niin vähäiset lumet eivät haittaisi.
Ihmisluonne, voiko ohjaamansa ajoneuvon jäljistä niistä jotain tulkita? "Urautumiskehityksen" esimerkiksi?
Jossain Sievin paikkeilla tapasin kerran pyöräretkellä yksityistiensuulla kyltin: Autoilija, elä uraudu, aja eri jälkeä!
Muistin kaasupullon täytön! 19,90 Rahatpoes-liikkeessä. Kaasun hinta ei ole pariinkymmeneen vuoteen noussut juuri lainkaan.
Oli mökki jo vilpoistunut viime vkonlopusta, mutta kun poltin pari uunillista halkoja ja keittelin hellalla keitokseni sekä vedenlämmitykset, niin kyllä täällä taas tarkenee. Saunan laitoin vasta iltamyöhällä tulille. Kuunsirpin kynnenviiru ei vielä paljoa valaise vaan ihan mukavahan sen on huomata olevan olemassa. Voi vaikka hetken illusioida maailmankin olevan yhtä vakaa kuin kuun ikiaikainen kierto.
Pitkästä aikaa isä unessa. Se tuli märin housuin, humalassa horjuen nurkan takaa ja yritti potkaista Vinhaa. Ärisi, ettei sinusta kunnon koeranpentuja irtoa, nurkkipiähän kopsauttaa koko hurtta.
Toisessakin unessa isä esiintyi, mutta vain varjona hiekkapenkassa jossa Valkeapaitainen oli ottamassa aurinkoa. Paikkakunta oli jossain Harjavallassa koska Valtatie 2:n tanssilavalla lauloi Tapani Kansa.
Kun heräilin, makoilin muistelemassa V 2:sen tanssilavahenkeä ja varsinkin sitä erästä kertaa, kun autoin karijokista naista auton käynnistyksessä kaapeleilla ja hain erikseen sisälle unohtuneet umpikännisen peräkamaripojan (naisen veli) ja huonojalkaisen äidin sinne kyytiin. Sovittiin treffeistäkin parin viikon päähän, ja että sitten hän tulee yksin. Tulikin. Tuona iltana satoi märkää lumiräntää, seuraavalla kerralla oli jo pikkupakkanen, liukkaat tiet ja liukasta muutenkin siellä, minne päädyttiin humpallusten jälkeen.
Yöllinen lumituisku siistinyt pärtöön peittynyttä vanhaa hankea. Nyt auringonkilossa mahdottoman häikäisevä ympäristö. Vinha tiputtelee punaista makuuksilleen, aika runsasta on vuoto; olisi paras hetki poikakoiran käydä asialla.
Ruokintapaikalla tavanomainen vilinä. Uusia nokkanaamoja en ole nähnyt. Lepinkäisetkin, sekä iso- että pieni ovat ennestään tuttuja. Pieni istui aamulla alapuolisen taimikon takana olevan haapapuun latvassa, aivan ylimmän oksantikunkärjessä. Auringonsuunnasta kun rintapuolta katsoi, näytti kuin kintaantuhruinen lumipallo olisi sinne nakattu.
Ylen ykkösaamussa kerrottiin tilanteesta Tyynellämerellä seilaavalla risteilyaluksella. Päiviteltiin sitä, kun mikään rannikkovaltion satama ei ole heitä huolinut rantautumaan kun makustajana on myös koronaviurus.
Mitäs tuota käännyttelyä päivittelemään. Sehän on ollut normi käytäntö jo vuosia kumiveneillä ajelehtineiden suhteen ilman viurustakin. Kymmeniätuhansia on jätetty hukkumaan tässä vuosien varrella. Hukkuneista lapsista valokuvia ottaneita on saatu palkita moniaita, että jospa palkinto sitten myönnetään sillekin räpsijälle joka silkkin ja satiiniin pukeutuneiden tyhjänpäitenmatkaajien ruumiita täynnä olevaan laivaan ensiksi nousee.
Vaikka kyllähän ne "omansa" vielä maihin jossain ottavat ja untuvaiset tyynyt sairaalavuoteisiin pöyhivät.
Kaadoin tänään 4 isohkoa koivua sekä yhden petäjän. Pätkin ja kerkesin kantaa pölkyt tienvarteenkin. Kohta on seuraavan talven polttopuut kasassa kunhan sitten jaksan ne vielä halkoa.
Hante tuli iltapvllä. Toi polkupyöräni ja siihen rakentelemansa peräkärryn. Saas nähdä, piästäänkö sitten heinäkuussa polokemmaan.
H toi pakastimestaan 2 hirvipaistikyönikkää. Kylmälaukussa ne sulavat sopivaksi siihen, kun kotio mänen.
Saunottiin. Juteltiin.
Kyllä väsyttää. Klo nyt 23 ja ihan on pimmeetä. Satelee lunta. Vinha jäisi ulos yöksi, mutta eipä sitä uskalla nyt jättää jos sattuu irtokoira paikalle. Panee poloisen vielä luvatta paksuksi.
Unirikas yö. Ajelin mm. taksilla ympäri Helsinkiä joka olikin saari. Sanoin kuskille, että kunhan kurvailet, minä nukun. Kun heräsin, pyysin sitä viemään minut johonkin avoinna olevaan yökahvilaan. Se vei taidegalleriaan jossa oli suuritauluinen näyttely. Ainakin yhden Monnetin tunnistin vaikka se oli piilossa muovirullien takana. Lakanaan itsensä kietaissut, seppelpäinen taiteilija leijaili portaita alas, pussasi ja tervehti kuin meillä olisi ollut treffit. Sanoi, että kahviakin on, mutta vain 15 min. ajan ja jono on pitkä. Mentäiskö tuonne nurkkaan nussimaan, se töksäytti kuin selviön, että sitähän varten tavattiin. Mutta tuli se saatanan taksikuski peräämään kyytitaksaansa joka oli 460 sekeliä ja 60 vuotta päälle. Kysyin useasti, mitä se sillä tarkoitti, mutta se vain räpläsi puhelintaan ja toisti samaa kuin automaatti. Annoin sille suuren setelin joita minulla oli repussa rullalla kuin havannalaisia. Seppelpää oli nurkassa odottamassa jalat harallaan, mutta aina kun yritin mennä hänen luokseen, tuli joku juttelemaan. Siihenpä se sitten sekin homma raukesi koska heräsin. Klo oli vähän ylitse 5 ja "kalikka" helisi kipeänä housuissa.
Ruokinnalla tinttejä, tikkoja, närhiä. Kirjoitetaanko se monikossa närhiä vai närhejä? Närheistä oli puhetta Kemppisen kommenttilootassa. Nimittäin lapsuuteni piirin nimismiehestä ja lapsistaan "Sekahaku" Tarjasta (ikäkaveri) ja Mervistä jota silloin tällöin olen edelleen nähnyt humppapaikoilla, ja tanssittanut myös. Närhi oli erään putkimiehen nimi Uudenkaupungin työmuallakin. Sen suku oli Kiuruvedeltä. Irvailtiin ruokalassa kerrankin satakuntalaisten tietämättömyydellä "närreikkö"-sanan merkityksestä.
Kaikkea sitä mieleen juolahtelee. Vai lie jo sen aika? Kiikkustuoli vain puuttuu jossa takana olevaa elämääni urakalla alkaisin muistella.
Puolukkaisen vispipuuron tekaisin akkuporakoneeseen laittamallani vispilällä. Hyvä tuli. Muutenkin olen syönyt aika vaatimattomasti. Aamupuurot, marjoja, salaattia, leipää, kananmunia, kahvia...
Puita nurin 6 kpl, pätkiksi ja pulkalla tienvarteen pinoon. Oli hyvä vedellä kun alla kantava hanki ja päällä uutta lunta joka tamppasi auringossa lämmetessään polulta montut ja kolot sileiksi.
Nyt illasta, saunaa lämmitellessä kävin kaivonkorvelta katkaisemassa tuulekaatopetäjän. Se oli horjahtanut isoa kuusta vasten eikä alkanut pudota vaikka tein pätkiä tyveltä lähtien. Jäivät sellaiseen asentoon ne pätkitytkin kohdat, että alkoi näyttää vaaralliselta hommalta. Siinä rungonhuitaisun päässä oli sopivasti iso koivu, jonka rumautin konkelon keskelle, niin johan rysähti. Oli siinä illaksi karsimista ja pölökkyämistä.
Vedin pari pulkallista pölkkyjä pihaan. Kunhan yöpakkanen jäljen kovettaa, on sitä pitkin hyvä huomenna ajella loput. Panin merkille myös kaksi muuta koivua joista tulee polttopuuta mukavasti. Niiden alla kasvaa tömäköitä kuusenalkuja, että ei mene kauaa, kun uutta puuta tuulten huojuteltavaksi nousee.
Kuusipohjaista tuo seutu alun pitäenkin on. Mikä lie silloin 1970-luvulla kun ne joka paikkaan halusivat petäjikköä? Tuollakin kuviolla on petäjistä tullut, jos ei niinkään vänttyräisiä varreltaan, niin hirmuisen oksaisia kuitenkin. Pituuttakaan ei liki viidessäkymmenessä vuodessa ole tullut lähellekään niin paljon, kuin samaan aikaan istutetuilla männyille sopivammassa maaperässä.
Nyt saunan jälkeen kuuntelen Kalle Haatasen uusinnan. Keskustelevat Jukka Tarkan kanssa Ruotsin, Suomen ja Venäjän kopeloiman ja kouriman Ahvenanmaan asemasta. Hyväntahtoisena diktaattorina voisin suoda niille vaikka itsenäisyyden, niin omapäisiksi saarella (saarilla) asuvat ahvenanmaalaiset ovat kehittyneet.
Lukemisena Taikurien aika edelleen. Olen menossa sivuilla, jossa kerrotaan Heideggerin Schwarzwaldin vuorenrinteelle ("ajattelijanmökkiin") muuttamisesta ja siitä, kuinka paljon hän siellä sai ajateltua ja ajatustensa langanpäitä solmituksi myös valmiiksi kirjoituksiksi. Vuoristossa ryskävät myrskyt ja muut säidenvaihtelut antavat erikoisen säväyksen filosofin noiden aikojen ajattelun tuloksille.
Orgaanisen massan joutavaa tuhlausta, että vaikka minulle on siunautunut suuri pää niin en Unimäessänikään saa ajatelluksi koskaan yhtään ainoaa kunnollista ajatusta. Sellaista jolla todella olisi jotain merkitystä. Ajattelunlahjoja, kuten mitään muutakaan vastaavaa ei jälkikäteen voi tilata itselleen.
100 sivuinen, "kuolematon", ajattelemalla ajateltu essee jostain vaikeasta aiheesta on minulle tavoittamaton haave, mutta tiukille se on ottanut sellaisillekin filosofeille joilla lahjoja on.
Mutta miksi halut ajatella ja kirjoittaa sitten ihmiseen pesiytyvät jos ei niiden mukana tule myös välineitä joita käyttää?
Onhan ajatus väline?
Ajattelun halu ei ole mitään ilman ajattelun osaamisen lahjoja.
Voihan se olla, että jälkipolvet aikanaan sanovat minuakin ajattelijaksi. Edes "mikro-". Säälistä.
5.4.2020 sunnuntai
Heräsin varhain jälleen. Auringonnousu kajasteli v. 2005 istutetun kuusikon takaa. Pian idän puolella on niin korkea puusto, että aurinkoa saa odotella tovin. Mutta se ilo jää lyhyeksi kun puimurit jälleen saapuvat ja tuostakin keinokuusikosta lilluu valtavissa kattiloissa pelkät selluliemet. No, en enää ole sitä kokemassa, mutta jo tulevaisuunäky todellisuudesta tekee mielen apeaksi.
Kouraisi mahanpohjaa kun kuulin uutisista (Hesaristakin kännykän kautta), että Pentti Linkola on kuollut. Ei se, että 87 vuotias ihminen lakkaa huokumasta ole mahanpohjan kouraisulle mikään erityinen syy, mutta koska kyse on itselle tärkeästä, kymmeniä vuosia kirjojensa kautta rinnalla kulkeneesta sanankäyttäjästä, niin se sytkäyttää kerralla niin paljon asioita pintaan, että hetki niitä selvitellessä menee.
Viime viikollahan mietin Linkolaa ja arvelin mielessäni, mitä hän tästä koronaviurus-pandemiasta mahtaa aprikoida, tai että jaksaako enää aprikoida mitään. Jotain oli jollekin toimittajalle puhelimessa mumissut, mutta pinnalla oli ollut jaksamattomuus.
Mutta koska hänen vankat mielipiteensä ovat tuttuja, niin eipä arvauksen varassa ole sekään, mitä tästä pandemiasta olisi voimissaan ollen mieltä ollut.
Joka tapauksessa jos ajatellaan vain lukuja, ei ns. inhimillisiä mielipiteitä jotka esim. Putinille ovat merkityksettömiä, niin koronapandemia ei tee minkäänlaista vajausta lajiin joka homodeukseksi on parhaillaan muuntautumassa.
Tämän pandemian aikana on nyt kuollut vajaat 100 000 ihmistä planeetta Maassa kun liikenne on tavallisesti tappanut kurvailijoita 3400 hengen vuorokausivauhtia. Nyt liikennekuolemat ovat laskeneet luultavasti liki nollaan ja samaan aikaan väkiluvun lisäys lienee 20 miljoonan kuukausivauhtia. Normaalit kuolemat (puukotukset, pahoinpitelyt, sodat, vanhuus, onnettomuudet jne...) on siitä luvusta jo poislaskettuja.
Tietenkin jos koronaa ei tehokas lajimme olisi alkanut torjua osaamillaan keinoilla, luvut olisivat kuolleitten osalta aivan toiset, mutta edelleen liikakansoittumisen vallassa olevalla planeetalla täysin normaaleja tapahtumia.
Kamala läjähän se miljardi avaruuteen saakka haisevaa ruumista olisi, mutta täysin järjissäänkin olevalle helposti kuviteltavissa. Ei sellaista kuoleman tulosta saataisi ajoissa haudatuksi millään keinolla. Ovathan jo muutamien tuhansien ruumiiden kanssa ihmeissään niin Italia kuin Espanjakin.
"Sivistyksen" tuottama, satoja vuosia kestänyt aivopesu inhimillisyyssaippualla on tehnyt lajistamme tällaisen ja maailmanloppujen seurauksista kuvittelu on ulkoistettu vain dystopiakirjailijoille ja elokuvantekijöille. Heidän tuotoksiaan meidän pehmojen on kuitenkin lupa lukea ja katsoa, mutta ei ajatella, että ne voisivat olla todellisuuttakin.
Edelliset aamupvn ajatukset olivat varsin apeat. Vähän helpotti kun riehuin polttopusavotan kanssa. Pulkkasin 100 m:n päästä pölkkyjä koko päivän. Välillä kävin palasta ottamassa ja sohvallekin pikkuiseksi aikaa torkahdin. Hätkähdin hereille kun ikkunassa jysähti. Punatulkku lensi täysillä ruutuun ja heitti henkensä. Luultavasti pelottelijana oli lepinkäinen (se oli aamulla seuranani pölkynpätkimispaikalla, isossa kuusessa kyttäili saalista). Vinha söi punaisentulkun.
S ja M toivat matikan ja ison kuhan. Fileoin ne hangella ja samalla lipsautin myös sormeeni ison haavan.
Nyt olen saunonut ja laittanut kamppeet kasaan. Saunaa lämmitellessä kaadoin ojan takaa kolme pienehköä koivua ja pätkin ne peräkärryyn viemisiksi. Tuli niistä melkein täysi korokelaidallinen kuorma.
Olen siis valmis lähtemään jälleen. Klo on 19.30. Väsyttää kyllä helevetisti ja käsiin pakottaa.
6.4.2020 muanantae
Aamulla aikaisin herätys. P aloitti koulun klo 08, G vasta klo 11.
Ruokia en tarvinnut isommin tehdä koska kotona olijoilta oli jäänyt viikonlopuntähteitä. Lämmitin kuitenkin uunin jonne laitoin hirvi-sikapalapaistin ja pannulla paistoin toisesta paistikyönikästä käristyksen. Huomiseksi niitä sitten pottumuusin kanssa.
Puutarhurin kanssa meni jälleen jykkeliin välit. Koetan olla välittämättä. Niin kai hänkin ja siksipä tämä mykkyys. Vain asiat puhutaan. Aamukahvillakin täyshiljaisuus. Saatanan turhauttavaa!
Keskihuoneen tapetinpoiston olivat pojat aloittaneet, mutta olivat niin tiukassa, ettei kuin vähän matkaa ovelta olivat päässeet. Hain K-raudasta tapetinirroitushyytelöä ja sittenpä kaikki oli riivitty iltaan mennessä. Elias repi päivällä ja kun toisilta pojilta koulu loppui, nykivät he loput. Puutarhuri viimeisteli sitten minkä jaksoi töittensä jälkeen.
Jätän piäsijäesen jälkeiseen aikaan pakkeloinnit ja maalaukset.
Itse hakaksin kärryssä ollet pölkyt haloiksi vaikka olisi kyllä tehnyt vain maata ja lukea. Vasen olkapää on ollut ilkeästi kipeä. Helpottaa kuitenkin kun alkaa vain tekemään. Leposärky on hevonvitusta kertakaikkiaan!
Nyt iltasella katsoin 3 osaisen "Tsunami" sarjan. Olipa kehno toteutus vaikka käsikirjoituksen idea oli sinällään käsitettävissä oleva. Millähän aivojennystyröillä yksikin arvostelija oli sille 4 tähteä saanut? Itse annan juuri ja juuri yhden. Pahinta oli se, että se houkutti jatkamaan katsomista sen toivossa, että tahti paranee loppua kohti. Mutta se lässähtikin totaalisesti sitten viime minuuteilla.
7.4.2020 tiistai
Borin Johnsson joutui teholle Britanniassa koronaviurus keuhkoissaan. Mitäpä tuosta. Valtatyhjiöstä joku toimittaja vauhkosi, mutta sellaisilla tyhjiöillä on kyllä tapana täyttyä pikapikaa. Joskus se uusi täyttötyyppi kyllä panee hyrskynmyrskyn. Saattavatpa vain olla jo Brfexit-myrskyn jäljiltä britit sen verran väsyneitä, että hyvä jos koronankourista järjissään selviävät.
Vakavastikin otettavat toimittajat (mediat) voisivat kyllä jo hieman hellittää tässä kornaskuuppien myrskynsilmässä. Uutisoinnit ja selostukset alkavat saada jo koomisia piirteitä kun kaivelemalla kaivelevat kynnystenalusetkin, että olisi jotain uutta viurukseen liittyvää sanottavana.
Eikö mualimassa todella mitään muuta tapahdu?
Eliaksen kanssa tinasin uudet hiilet "kirahviin". Sain koneen viime kesänä Markulta joka oli kympillä ostanut eräältä konkan kokeneelta rak.yrittäjältä. Uusi tuollainen hiomakone maksaa merkistä riippuen jopa 1500 € ja nyt se saatiin kunnostettua 8 euron hiilillä. Tosin en pienkonekorjaamoltakaan löytänyt merkkikohtaisia hiiliä vaan ne piti hioa sopiviksi isommista. Lisäksi jouset piti kehitellä tavallisista mustekynänjousista koska kiinniolevat olivat liian suuret. Oikaistiin siis suoraksi ne kynäjouset ja ruuvinkierteissä käämittiin sopiviksi.
On "kirahvissa" vielä etupään laikan juuressa hieman korjattavaa, mutta teen sitten välissä olevien kärsimysnäytelmäpäivien jälkeen senkin.
Kaupunki jakaa kaksi kertaa kevään aikana 12 kilon kouluruokakasseja koululaisille. Meille niitä tulee nyt ekat kaksi ja ovat torstaina koululta haettavissa. E saapi hakea sillä lähden huomenna halonhakkuuseen Um.
Nukahdan aina kun alan lukea. En siis etene kuin puoli sivua kerrallaan, mutta ei kai sen väliä. Tavallaan nautinto sekin kuten aina ennenkin. Tietää tehneensä tällä ruumillaan jotain. Sehän oli Linkolankin elämän tarkoitus; tehdä ja liikkua, mutta ei sillä liikkumisellaan kuitenkaan raastaa tätä maapalloa piloille. Vaan moneltako sellainen elämä onnistuu? Ei keneltäkään sellaiselta joka nyt karanteeninomaisissa oloissa kerrostalokolossa voihkii. He repivät maapalloa silti vaikka eivät liikahtaisi sohviltaan mihinkään. Sen takaavat älylaitteiden kansoittamat nurkat kaikkialla jo välkkeellään; sillä, mitä niihin on jo tähän mennessä kaiveltu maailman talvivaaroista.
Ja voi sitä sipsien ja pitsojen määrää ja pierujen katkua jotka ilmanalaa tarpeettomasti kuormittavat.
Kun pandemia muutaman hetken perästä on ohitse, meno jatkuu kiihtyen vain. "Mikään ei ole entisellään tämän kriisin jälkeen" on täysvalesanonta.
8.4.2020 keskiviikko
Näin unta, että Nahkiaisoja toi peräkärryssä Ylitorniolta Lynxiin vaihdelaatikon. Paha vain, että se oli Catepillarista irroiteltu ja oli isompi kuin moottorikelkka. "Na, killa se Lynexhiin mahtuu, senkus Savonpoika vain nakkhaat sen sinne kuupan varjhoon!", sanoi Lapinpoika.
N soittikin äsken ja nauratin sitä unellani. Oli ostanut itselleen kaveriltaan itsekin m.kelkan josta oli aiemmin puhe ja siksi kai se uneenkin tunki. Ja siksi, koska se s...tanan vaihdelaatikko temppuilee deleen enkä ole ajanut metriäkään koko talvena. Olenpahan nuo polttopuutarpeet saanut mettästä käsinkin kanniskeltua ja pulukalla loput. Ihan on ollut lapsuus mielessä kun ei m.kelkoista tiedettykään saatika muista koneista. Kaarisahalla jylykytettiin rankoja ja tylsillä kirveenkalsoilla hakattiin minkä taidettiin. Isällä en halkomiskirvestä kädessä koskaan nähnyt vaikka kirvesmies olikin.
Sapuskoiden tekoa sen verran, että on huomiseksikin. Kuhafileet paistoin. Leivitin ne paprika-korppujauho-sitruunapippurisekoituksella ja sivelin paistaessa pintaan hunajaa. Piti pari filettä jo itse syödä ja olipa hyvvee!
Pojille ei tarvinnut nytkään komennustakovaa pitää, aloittivat koulunkäynnit ihan itsestään. Eliakselle annoin toimenkuvaksi yläkerran kamalasti rojua täynnä olevan pienemmän varaston siivouksen ja järjestelyn. Sitä kopperoa ei ole vuosiin nykäisty kuin sen verran, että jotain on laatikoiden väleistä käyty nykäisemässä. Kaksi-kolme kuutiota tavaraa josta ei tietoa, tuleeko niille koskaan tarvista! On siinä pojalla selevittely.
Itse lähden kaupassakäyntien jälkeen Um. Huolettavat ne halkojen hakkuut. Jos käskevät panna liikkumiset kokonaan jykkeliin, niin ensi talvi kyrvistellään, eekäku kärvistellään kylymissään.
Nyt jätän tän tähän. Siis kirjoittelun jota muun touhun ohella välillä toimitan. Jos on vihreitä virheitä niin korjailempahan joskun jos kehtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti