27.3.2020 perjantai
Aamulla Sivukadun touhut, puurot ja vellit, pääruuat valmiiksi. Pojat aloittivat koulutyönsä kahdeksalta ja yhdeksältä. Koronaa tuuttien täydeltä. Kuolleita, tai edes sairastuneita ei maailmanmitassa ole edelleenkään kuin korkeintaan 0,01-0,02%.
Jos ydinasein olisivat nykyhitlerit ja bonapartet tappotouhuihin lähteneet niin ei kai täällä kukaan olisi prosentteja edes laskemassa.
Pakkasin Eliaksen kanssa auton. P.kärryyn tuli paljon kamaa myös. Kaikki tyhjentyneet marjarasiat ja mehupullot veivät laatikoihin tiiviisti pakattuinakin pressun alla ison alan. Poikien pieneksi käyneitä vaatteita vietiin jo kierrätykseen paljon, mutta vielä oli Unimäkeenkin niitä menossa. S tai S lonitsee niistä sitten omille kakruilleen jos tarttee.
Kaupasta kävin ruokaa koiralle ja itselle sen verran, että nämä 3 pvää pärjätään. Täällä Um oltiin 10.45.
Sonja oli käynyt nyt aamulla laittamassa uuniin tulet, niin lisäsin vain halakoja ja läksin aukaisemaan pihatiensuulle penkkaan kärrylle ja autolle koloa. Meni siinä kolmisen tuntia, oli niin jiässä aurauspalte. Vieläköhän Kyntöläisen suunnalla pinoja ajamati lie?
Tuvassa kovat savunhajut. Oli savuttanut ensimmäisen uunillisen aikana kun eivät olleet vahtineet vaan menneet kalaan lämmityksen ajaksi.
Tintit ovat ruokailleet ahkeraan automaatilla. Satakunta kiloa niille jyviä on tarjoiltu tällekin talvelle kunhan nyt mukanani tuoman 25 kiloisen säkin suppiloon tyhjennän. Toin myös pähkinämurskaa 5 kg.
Uppuroin kaivolle polun. Lunta ei paljoa ole, mutta pahimmoilleen upottaa hanki. Tekaisin vanerinpaloista ja kulahtaneiden kumikenkien teristä ummenkävelimet. Ruuvasin kumikkaat kärjestään vanereihin kiinni, varret katkaisin m.sahalla. Liukkaat läpökkäät tuli.
Sauna lämpiää. Pakastuu iltaa kohti ja auringon lämmittämä hangenpinta kovenee. Hyvin ohut kuunsirppi kiiluu taivaalla. Väsyttää. Tiällä en koronoista tiijä jos ratijoo ee aavo.
Kaasu loppui. Luulin, että sitä on ja jätin Knissa olleen tyjän täyttämättä ja mukaan ottamatta. Eepä se mittään, hellapilikkeitä riittää ja yhtä nopia hellanrigitkin ovat.
Aamun linnut ruokintapaikalla ikkunan alla:
pikkuvarpusia
keltasirkkuja
tali-, hömö-, töyhtö- ja sinitiaisia
mustarastas
närhiä
urpilaisia
myyräkin vilisti
punatulkut
käpytikka
Pihaan juosta runttasi iso, vaalea koira. Sen omistaja oli vielä tiellä, suoran päässä toisen koiran kanssa. Vinhalla kiima, niin vierasta urosta kiinnosti kaikki kusijäljet. Menin jututtamaan naista jonka tunnen, mutta en nimeä saa päähäni. Asuu Akulan tilasta lohkaistulla tontilla josta aikoinaan osti talon siltä Arkadianmäellekin kiivenneeltä persulta, "Koiran kansa naimisiin-Oinoselta". Sanoin naiselle, ettei tarvi Vinhan takia lenkkiään katkaista. Vinha kyllä näytti itse pitävä uroksen kannalta kielteisen huolen hännänalusestaan.
Kaadoin 7 koivua ja yhden vänttyräisen petäjän. Kustakin rungosta tuli 26-30 puolimetristä pölkkyä ja kolmen metrin latvarangat päälle. Yhden rungon pölökyt jaksoin tälle päivälle kanniskella yksi kerrallaan tienviereen. Matka ei ollut pitkä: joidenkin kaatojen latvat ylettivät ylitse tien. Kaikki puut ovat ns, ylispuita. Alla olevat kuusentaimet ovat jo päässeet hyvään kasvuvauhtiin.
("Kustakin rungosta tuli...", hih)
Voisihan se joku laskeskella, kuinka monta satasta kukin kaatamani puu tuottaisi metsäfirmalla myytynä, mutta minun kannattaa laskea se niin päin, että kaupungissa valmis polttopuukuutio maksaa 50€/m3 ja jos niitä myynnissä yleensä olevia irtokuutioita pitää olla jopa 40, niin eiköhän kannata omasta metsästä energiansa ottaa. Pinokuutioina laskettuna puuta palaa talossani vuodessa likelle 20 kuutiota. Ainakin jos Unimäen tarpeet mukaan lasketaan.
Aikamoista ruhveltamista taas äkikseltään. Saunanlöylyt olivat palkinto äherrykselle. Ja Vinha nauttii vapaudesta.
Lukemisenani filosofi Wolfram Eilenbergerin Taikurien aika (Siltala 2019 suom. Tommi Uschanov). Kirja käy lävitse "Filosofian suurta vuosikymmentä 1919-1929" väittää kirjan alaotsikko. Ainakin Wittgenstein, Benjamin, Cassirer ja Heidegger takaliepeen tekstissä mainitaan.
Mitä tarkoittaa on olemassa?
29.3.2020 sunnuntai
Aamulla parvi pyitä säikäytti melkein kakit housuun pyrähtämällä ruokintapaikalta karkuun. Ei se mitään, olin muutenkin menossa huussiin. Monenkohan tinttiravintelissa käy myös hienompaa kanalintuväkeä? Harmi, olisi pitänyt ensin katsoa ikkunasta ulos (kuten yleensä teen), että olisi kameralla kerennyt niitä kohti pasauttaa. Oli vain kovin aikaista, että vasta auringonnousu taivaanrannan takaa kajasteli.
Nyt vasta huomasin katsella ympäröiville, pinnasta jo haihtuneille hangille ja näin kieppipaskoja vaikka kuinka paljon. Pyyt ovat siis oikein asustaneet mökkini nurkissa koko talven ja nauttineet automaatista tippuvilla jyväsillä. Leppiäkin olen säästänyt atrkoituksella heidän tarpeisiinsa ja niistähän saavat sitä perinteisempää pyynravintoa, urpuja. Kelpaa niille koivunsilmut ja urvut myös.
Tänään tulikin sitten ensin aamulla hankikannon aikaan kannettua eiliset pölkyt tienvarteen ja nurin panin vielä viis runkoa lisää, pätkin ja kannoin nekin odottamaan myöhemmin tapahtuvia halkomisreissujani. Pitää niitä puita rymistellä nurin vielä useita, että tulee ensi talven tarpeet.
Sahata kurnutin saunaa lämmitellessä vielä yhden haapapuun peräkärryyn. Eipähän tarvitse terveisiä ajella ja on pilkottavaa arkipäivillekin jos muuta tekemistä ei siunaannu.
En ole kunnellut kuin yhdet uutiset eikä koronaviurustiedot ole paljoakaan odotetusta turvonneet. Kuolleita muutamia kymmeniä tuhansia, sairastuneita parisataatuhatta (kerrottava 10:llä koska ei maailman kaikkia ihmisiä koskaan saada testien äärelle). Kuolemiset ja sairastumiset edelleen siis normaalien flunssakuolemien rajoissa.
Mitä tekee tarpeellisille bakteereille kaikkialle ruiskutettavat ja käsiin lotrattavat desinfiointiaineet?
Pakkasin mukaan lähtevät, kannoin uuniin puut valmiiksi, saunoin. Otin 15 minsan torkut ja nyt lähden. Klo on kohta 19, mutta mukavan valoisaa kevätilmaa muuten.
30.3.2020 maanantai
Koronapäiväkirjaa en aio pitää. Historiaa varten kirjaajia riittää, Saska Saarikoskikin Hesarissa. Muutama maininta "kriisistä" osaltani saa riittää. Ehkä sitten, jos joudun sairaalaan koronan takia, niin kirjoitan miltä se kokemus tuntuu. Jos kuolen sen seurauksena, niin kirjoittelu luonnollisesti loppuu siihen. Pitää teipata kynä kämmeneen, että viimeisen huokauksen tullessa myös viimeinen viiva piirtyisi vaikka sairaalalakanaan...
Eliaksen kanssa kangaskaupassa. Hän tarvitsee mustaa kangasta taustakankaaksi kun ottaa valokuvan valkoiseksi maalatusta, yliopistoon hakupapereiden oheen lähetettävästä esimerkkityöstä. Ohjeet olivat siis, että sen rakentamiseen saa käyttää vain munakennoja, varrastikkuja ja liimaa sekä valkoista mualia. Hyvä siitä tuli eikä kukaan siihen ohjeita ole ollut tuputtamassa. Teos piti tehdä hakuohjeissa olevan tarinan perusteella. Vähän valokuvauksessa neuvoin.
Tänään ruuaksi lohikeittoa. Tuli niin maukasta, että juuri ja juuri jäi huomisellekin. Nyt ei ole yhtään lohipalasta enää pakastimessa. Seitiä kyllä, kanadalaista.
31.3.2020 tiistai
"Filosofius on tapa elää elämäänsä tietoisesti, antaen sille muodon ja suunnan jatkuvilla koettelevilla kysymyksillä."
Se on sokrateellinen johdannainen joka nyt luennan alla olevan kirjaan on juonnettu (s.116). Mieleisen tuntuinen lause. Tutunkin tuntuinen. Ehkä tuttuus johtuu siitä, että ne, joille talous on tärkeämpää kuin ajattelu, "filosofointi", ovat kääntäneet sen tarkoittamaan onnistumista elämän taloudellisessa kulussa suunnitellusti. Niin ne mullekin ovat elämänsä taapelin onnistumisilla rimoittaneet sanoneet. Halveksineet sitä, kun olen sanonut, ettenpä ole sellaisia rimoja työkaluikseni saanut, tai osannut ottaa, vaatia, etuilla jne. Vittuilleet päin naamaa ja paksuilla lompakoillaan läpsimällä tehostaneet sanomisiaan.
Oman onnensa seppä.. Voi että tuo lause aina niin katkeria asioita mieleeni nostaa. Eikä niinkään siksi, että olisin katkera siitä, etten ole onnistunut vaan siksi, että nuo sepät ovat todella sitä mieltä. Ei heitä hetkauta vakaumuksestaan mikään. Lohduttautua voi ajatuksella, että asenteet ja mielipiteet johtuvat elämänkokemusten (oikeiden/vaikeiden) köyhyydestä. Köyhästä elämästä vaikka rikas olisikin.
Pojat söivät normiaamupuurot ja myöhemmin kalakeiton tähteet. Muutakin piti paistella. Iltapalaksi sämpylöitä päällisineen.
1.4.2020 keskiviikko
Soila 38 v. Aprillia ja onnea! Lahjoihin ei ole vieläkään iskällä varaa.
Näin unta, että Eliaksen yliopistotyöhön piti tehdä muutoksi, liimata aukkoja umpeen ja sahata joitan nurkkia tasaisemmaksi. Myös pylväkköjä pirti suoristaa. Ja kun sitä tehtiin, oltiin pian roomalaiskreikkalaisessa maisemassa hakkamassa kivistä kuutioita seiniä varten.
No, eipä tarvittu lähteä Kreikkaan. E sai tehtyä työnsä piirrosten kanssa ja valokuvattua. Hakemuksen oli jo täyttänyt aiemmin, että sinne ne menivät reilusti ennen määräaikaansa (klo 15).
Kärryssä olleet pölkyt hakkasin kaikki.
Tänään mustaamakkaraa ja muusia. Uunipuuroa aamuksi. Salaatteja. Leipää kilokaupalla. Perhana että niillon näläkä. Läksyistä ja koulutehtävistä ovat suoriutuneet minun asiaan puuttumatta. Joku virhemerkintä oli G:lle tullut että olisi tehtävä jäänyt tekemättä. Laitoin oikaisupyynnön wilmaan koska juuri se tehtävä piti tehdä yhdessä vanhempien kansssa niin tiesin asian.
Pikkujuttu, en huoli isosti. Pojat saavat opettajilta muutenkin kehuja, etteivät ole pelkästään minun arvioin varassa. Pauluksella oli tänään biologiankokeista arvosana 19/20. Eli vain yksi väärin.
Tänään tehtiin P:n ja E:n kanssa työpaikkahakemukset Metsähallitukselle ja MHY:lle. Ilmoittauduttiin siis kevään taimenistutusurakoihin. Itsenikin laitoin sinne, että olen ainakin opastamasasa ja kantamassa taimia isutusaloille. Gaius haluaisi kanssa, mutta kun se on vasta 12. Lähteköön minun vastuulla vaikka huoltohommiin. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että ottavat hommiin.
Tälle keväälle eivät taida saada tarpeeksi väkeä koska ovat jo vuosia istututtaneet mm. ukrainalaisilla kaukotyömiehillä ja -naisilla.
Tiedän kokemuksesta, että istutushommissa tekee kunnon tilin kunhan vain jalka risukossa nousee. P saa halutessaan sen kesätyösetelinkin hyödyt.
2.4.2020 torstai
Sanoin pojille aamulla, kun Vinha lurpsutti takapuolensa tiputusta nuolemassa, että nyt tarvittaisiin samaa Suomen Lapinkoiraa uroshurja, että saataisiin paljon pikkuvinhoja pihaan räksymään. Vakavastikin ajateltuna olisi ainakin kertaalleen elämänkaarensa aikana koiran terveyden takia hyvä saada se siitettyä. Mutta otapa tähän rakoon sopiva koira.
Tänään lähden Um. Olen touhunnut koko aamun ruuanlaiton parissa että riittää huomisellekin. Mukaan lähtevät salaatit ym. tein myös valmiiksi.Uuniin raapaisin tulet jo viiden aikaan aamusta. Kaupassa pistäydyin maidot ja muita tarpeita hakemassa, mutta jäi sinne asiaa vielä Eliaksellekin. Oudolta tuntuu ajatella, että nythän yhdellä pojalla on ajokortti, että voi kauppakassit sulloa täyteen ja hakea autolla yksinään. Kunhan vain joku rahaa tilille siirtää.
Pojille on hommana liotella ja repiä keskihuoneen seinätapetit viikonlopun aikana.
On tosi hyvä ilma, aurinko paistaa, pikkupakkanen. Ainoa juttu, joka harmittaa, ettei humpalle lähilauantai-iltoina piäse. Ehkä vasta joskus loppukesästä jos...
Nyt on klo jo Journalisti Johannan jorinoiden kohdalla (11), että alappas suoriutua taipaleelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti