Olin Um klo 15. Ennen lähtöä kaupasta eväät ja muu tarpeisto koko pitkää vkonloppua varten Vinhaakaan unohtamatta. Niihin ei mennyt rahaa kuitenkaan kuin 24 euroa. Pakastimesta otin marjat, porkkana- ja lanttukuutiot, ja yhden jauhelihakyönikän. Maitoa ja piimää molempia viisi litraa, pottupussi, leipää kaksi Oululais-jälkiuunia (säilyy parhaimmanmakuisena useita päiviä), omenia, appelsiinia, kaalia (sipuleita on vielä omasta takaa), Floraa, kananmunia. Vinhalle oli kanankoipia myös pakastimessa ja halpaa jauhelihaa ja Kitumarketista hain erikseen sianluupussin.
Bensaa oli vielä tankissa yhteen eestakaseen liikehdintään ja m.sahan sekoitetta aitassa omassa kanisterissaan.
Että halpa työmies minä olen. Makkaraakaan en tarvitse, en kaljaa enkä tupakkia. Pillua kyllä tekee toisinaan mieli, mutta läheppäs sitä haeskelemaan näin tautisena aikana. Tai vaikka olisivat tauvitkin vähissä. Eiköhän tuo ikä jo senkin puolen ala hoidella ettei kohta edes muista, mitä ne tuommoiset typerät jatustelut merkkoovat.
Ruokintapaikalla on haukka käynyt keittelemässä mustarastasnaaraan. Läjä tuulevireessä liikahtelevia höyheniä, pää, siivet ja toinen jalka vain jääneet muistuttamaan haukan ulkoravintelissa aterioitsimisesta.
Supikoira oli kiertänyt kaikki kohoamat ja kummut ja paljastuneiden ruohotuppaiden kohdat syömistä etsiessään. Kompostien luonakin oli käynyt, mutta koska niiden kansilla olivat painot päällä, ei sen kuono ole jaksanut niitä nostaa niin kuin se yksi karhu kerran. Supin ja muiden eläinten jäljet näkyvät nyt hyvin, koska viimeisin satanut lumi on nuoskaa ja upottaa jänistäkin käpälänanturan verran.
Mutta eipä minun tarvitsekaan hyötynäkökohtia tai puiden lustoja mittailla koska minulla on vain kynnenkokoinen sipare maapallon metsämaata hallussani. Sillä en kykene omaakaan talouttani paikkaamaan yhden aamupuurolautasellisen vertaa. Tappioita veroineen ja muine kuluineen omistussuhteestani tähän maapalaan on vain tuottanut vaikka lämmityspuut tulopuolelle laskenkin. Surullisen huvittavaa koko "omistus"touhu. Rikkain näkymä koko saatanan syrjäseutumaisemaan avautuu pikkulintujen ruokinatpaikalle ja siihen kaihoisaan näkymään oman itseni sisällä kun tällaisia ajattelen kuusenjuurella istuskellessani.
Koronaa radiosta. Ei sitä jaksa. Olisi siellä klo 17 jälkeen kirjoittamisen historiaa "Kynän jäljet", mutta enpä taida joutaa kuuntelemaan. Tein minkille ansaputken satakympistä viemäriputkesta. Käveleksin kiinnittämässä ketjulla sen iltalenkilläni pienemmän Karipuron penkkaan. Pohjalle laitoin kuhanpyrstön, Se oli jäätyneessä kompostissa päälimmäisenä, mutta haiskahti jo. Enpä ole koskaan minkkejä pyytänyt, mutta kokeilenpahan huvikseni. Jos siihen elukka erehtyy, niin saas nähdä, raskinko päästellä sitä päiviltä.
Supillekin pitäisi jokin putkiansa kehitellä. Ei ole niin isoa viemäriä nurkille jäänyt lojumaan. Toisaalta luin jostain artikkelin (puolihuolimattomasti), että supi on oikeastaan muuttanut Itä- ja Kaakoissuomen luontoa "rikastuttamaan" ihan omin jaloin toisin kuin minkki, jonka alkuperä juontaa turkistarhoille. Mutta olihan joskus kettu- ja minkkitarhojen lisäksi supillekin keskitysleirejä ainakin Pohjanmaalla?
Entä jos Suomensupien kanta on Neuvostovenäjän turkistarhojen karkulaisista lähtöisin? Kun kommunistinen systeemi romahti ja koitti anarkian aika, niin kuinka ne kaikki valtavat turkistuotantolaitokset ajettiin alas? Ammuttiinko jokainen häkkielukka vittumaisten kyläpolitrukkien lisäksi vai ronteloitiinko porttien salvat ja saranat ja annettiin niille valta valita jäädä tai lähteä?
Se toiminnassa oleva turkistarha, jonka Venäjänkarjala-polkupyöräretkelläni näin, oli aivan kaameassa kunnossa ja niitä kesykettuja juoksenteli lenksottavien porttien ja harsuuntuneiden aitausten takana irrallaankin: https://kivaniemi07.blogspot.com/2015/11/62kakisalmi-sairala.html
Sauna, lukemaan, nukahtamaan. Klo on 21.30 ja vielä hieman valoisaa.
Kirjaan muutaman sivun luettuni, että tulin kohtaan, jossa Martin Heidegger tapaa Hannah Arendtin ja niillä alkaa mieletmykistävä suhde. H on vasta 17-18 ja MH 33. Tästä suhteesta tiesin jo ennestään olenhan Arendtini lukenut, mutta nyt se kuvataan toisesta tulokulmasta. Vaikkakin väistämättä liian vähäisessä määrin sillä kirjan tematiikkaa ei ole otollinen rakkaussuhteiden syvällisempään kuvaukseen. Riittävästi kuitenkin.
Aamun hankikantolenkillä jo viiden jälkeen. Pyitä, yksi metso ja teerien alkavaa pulputusta Karisuolta päin. Myös Unikankaalta kuului pulinaa.
Punatulkkuja on seudulle ilmestynyt toinen, erillinen parvi: 2 urosta, 2 naarasta. Ne eivät ole ruokintapaikalle tervetulleita sillä kaksi ikkunalennoista hengissäsäilynyttä jahtaa heti niitä pois kun yrittävät laskeutua. Lajien sisälläkin siis hyljintää. Mutta eipä eläinten luokittelu ole tietoista tai suunnitelmallista niin kuin ihmisellä, että mitäpä tuota aprikoimaan.
Vanhemman S:n porukka oli tuonut tienvarteen ainakin 10 kg kalanperkuutähteitä. Kävin hakemassa säkin ja ripustin hihnan varaan roikkumaan pajuun. Täytyy kuulostella, saapuuko supilainen sitä koettamaan. Järvikalan, hauen, kuhan ja ahvenan haju ainakin on voimakas. Rikkinäinen pussi valuttaa töhniä hangelle.
Pitäisi kehitellä jotain sen supiputken rakentelemiseksi. Tulisiko aaltopellistä sopiva?
Hakkasin suuren pilkekasan saunan luokse. Olipas urkko! Oksaisia perkuleita osa. Muutamia isoja juuripölökkyjä joiden syyt aaltoilivat kuin vaaleaverikön suortuvat. Takussakin vissiin kun piti lyödä jokainen isku ylhäältä asti ja lujaa. Lopetin pölkynpieksäjäiset viideltä. Saunaan tulet ja sohvalle levälleen. Tuskin jaksan odottaa Kalle Haatasen uusintaan klo 22 saakka hereillä. Ohjelmassa olisi aiheena roomalaiset ja barbaarit. Historioitsija Maijastina Kahlos jututettavana. Nimi melkein kuin taidemaalari Fridalla (Kahlo).
Heräilin neljän kantturoissa. Onkohan se oma nimipv taas.
Jukka Petäjä oli vastannut kommenttiini Donnerin elämäkerta-kritiikkijutussa. Asiallinen juttu. Hyvä havaita, että toimituksissa edes joskus kommenttejakin luetaan.
Levittelin täältä hellan ja uunin sekä saunantuhkat Kaivonkorven kuusikkoon.
Käväisipä mielessä hieno ailahdus kun huomasin, että käpytikka lähti tinteille aikoinaan koivuun ripustamastani "3 h ja kk" pöntöstä. Se lienee toinen tai kolmas kevät kun tikka siihen pesii. Se on tosin hakannut pöntön yläreunaan oman reiän, ei se pienestä mahtusi kulkemaankaan.
Kahdessa Kaivonkorven kuusessa on maannousemasieni tai oikeastaan se on juurikääpä. Kusta kuusen kintuille! Sitähän ne (ureaa) levittävät juurikääpien leviämisen estoon. Tikat ovat hakanneet molempien kuusien kenkiä rei´ille. Siksipä olen kolonnt jo toisen kuivumaan kokonaan pystyyn ja teen siihen tikalle kunnollisen kolon jahka tästä kerkeän.
Nyt ovat kaikki koivupölkyt kappaleina kun klo on 9 aamulla. Eilisen lisäksi siis tämän aamun tunnit. Vaikka mitästä nuita laskemaan kun ei niistä palkkaa makseta.
Alkoi satelemaan räntälunta sopivasti.
Laittelin ruokia. Salaattia, keitinpotut ja kanakastiketta. Voikohan sipuleita syödä liikaa? Näihinkin sapuskoihin kaikkiin tuli neljä isoa punasipulia, 2 tavallista ja 4 todella suurta valkosipulinkynttä. En tosin kerralla kaikkea niele. Riittää huomiseksikin.
Ruokinnalla käy enää 2 urosmustaa. Naaraat ovat päätyneet haukkojen kupuihin.
Kun illasta pakastui, hilasin pulkassa työvälineitä Kaivonkorvelle sekä tikkaat ja kiipesin tekemään sen aikomani tikankolon. Sain "huoneen" n. 3,5 metrin korkeudelle valmiiksi, mutta en jaksanut enää etuseinää ruveta taapelissa olevista kelleksistä valitsemaan. Teen loput huomenna.
Tikka on tälle keväälle pesintäpaikan ilmeisestikin valinnut, että uuden kolon käyttöönotto jää ehkä vuoden päähän. Voihan sen tässä välillä vuokrata joku tintti vaikka.
Oksia kuiten karsin kuusista siinä ympärillä. Siitä isosta, 60-70 vuotiaastakin sahasin oksasahalla niin ylös kuin yletin kurkotella alimmat kuivuneet pois. Ihmisen silmäähän sellainen siistiminen vain miellyttää, metsä itse sitä ei kaipaa eikä se sille ole hyväksi. Tosin alla olevat taimet saavat lisää valoa ja ehkä elpyvät kasvamaan paremmin. Mutta sitäkään luonto ei tälal tavalla ajattele. Ei se "ajattele" mitään. Se on vain jos sen annetaan olla.
Kurjat.., eikun kurjet huusivat jo Karisuolla. Eihän siellä ole vasta kuin ojanpenkat sulia. Saattaa sammakkoateria olla aika tiukassa.
Hanhia ja joutsenia lensi päivänmittaan tuolta ja tästä ja sieltä ja täältä ylitse. Lonksuvat aika pahasti mennessään. Tai tullessaan. Mäntyä tuliaisiks ja tultua kuusta mäniäsiks, rallattelin tyttärille kun ne olivat pieniä.
Näinä hetkinä olen onnellinen ihminen. Saa kokea jälleen kevääntulon merkit vaikka kauheat uhkat taustalla vaanivatkin. Korona se ei ole, se on normaali.
Vinha on jo sohvalla kuorsaamassa. Käytiin saunaa lämmitellessä vielä kävelemässä minkkiputken luona; ei elukkaa pohjalla. metso tai kaksi olivat vetäneet kiimasiipeä mutkitellen pitkin tietä ja sen penkkoja.
Miltähän metsosta tuntuu jokakeväinen raju pakkotila, lisääntymisenkiima? Se voi olla huumaavampi olotila kuin mihin ihminen joskus nuoruuspäissään joutuu, muta metsolla vasta "homenokkaisuus", tietyn iän saavuttaminen tuo habitukseen koppelolle kelpaavaa uhoa. Ihmisurokselle suurimmaksi osaksi päin vastoin. Minkäpä vuoksi minäkään enää röyhistelisin kun kulmatkaan eivät enää punerra edes viskistä ja pääväri alkaa olla tasaisen harmaa.
Olen käynyt saunassa kun klo on 21.30. Aloitan lukemiset ja nukahtamisen.
Heräsin katsomaan kloa ja se oli vasta 03.37! En onnsitunut enää sujahtamaan näkemääni uneen takaisin joten nousin kahvinkeittoon.
Päätä jommoe. Keitin kahvit, että eiköhän se tästä.
Pakkanen on kiristynyt 7 asteeseen. Eilinen lumiräntä on jäätynyt joten pääsee taas hangille rahistelemaan. Se on tosi äänekästrä etenemistä, ettei toivoakaan, että soitimella olevaa metsoa pääsisi lähestymään kameranlaukaisun etäisyydelle. Se kuulee lähestymiset varmaan jo kilometrin päähän.
Parit-kolmet tunnit siellä metsässä meni. Mitään erityistä ei näkynyt, kurjet vain suolla ronkuivat ja teeret aloittivat pulputuksensa auringonnoustessa. Hankikanto ei ollut kovin täydellinen. Tämän talven lumilla varmasti viimeinen retki niiden päällä. Mennyt jo niin rakeiseksi sulamisten ja jäätymisten vaihteluissa, että se on soromnoo niille.
Pohjoismäessä äidin synnyinkoti (minunkin kotini vuosina 1968-1973) nökötti nousevan auringon valossa surullisenoloisena. Tai ei kai se mökki surullinen ollut, elotonta ainettahan se vain, mutta katselijan mieli vain koska paljon aina mieleen nuljahtelee menneiden maailmojen merkityksistä elämisten mittoihin.
Äidin loppuvuosien kurja kohtelu surettaa aina vaan. Isä ei jäänyt edes ehdolle laittamaan vieraiden huolenpitoon jäämistään. Kopisteli koipensa elämän ja kuoleman kynnykseen ihan itse ja häipyi.
Pitää lähteä tekemään se tikankolo valmiiksi. Klo on kohta ½9.
Kun olin tekenmässä tikankolon etuseinää, havahduin Vinhan rähinään ja satuin näkemään, kun vaalea, auringonvalossa nopeasti vilkaistuna sinisensävyjä höyhenpeitteessään kantava haukka retuutti kynsissään mustarastasta. Toinen samanlainen haukka syöksähtelia mukana. En kyllä äkikseltään tunnistanut nuita lintuja, mutta selvisi kyllä, millaisiin lintupaisteihin ne täällä erikoistuivat. Mustarastas erottuu nyt hyvin kun on vielä lunta maassa ja kun tuollainen sulavalinjainen, nälkäänsä ruokaa etsivä tappaja paikalle saapuu, niin karkaapa siitä. Ne vissiin saalistivat nyt kaikki viisi-kuusi mustaa?
Tikankolon etuseinässä ei kauaa mennyt ja nyt passaisi pitää asuntoesittely. Sen jälkeen karsin vielä kuusista alaoksia lisää ja siirsin tikkaat ja työkalut huussin kuusien luokse. Nyt on kovasti autioita siinä. Kiipeilin katkomassa m.sahalla kaikki alimmaiset, raskaasti melkein maata myöten laahaavat (varsinkin lumen painosta talvisin) oksat pois, karsin niistä polttopuurankoja ja sytytin havuläjän tuleen.
Noidenkin kuusien ikä on 44 vuotta. Niistä on valokuva vuodelta 1986 jolloin ne ylettyivät minua hartioihin. Rakensin huussin niiden taakse aluksi taukotuvaksi kun aloin pykätä tätä asumuskötöstä tälle tontille. Jätin paksuimmista oksista tynkiä jäljelle, mutta taidan lopulta katkoa nekin, tai jos jättäisi yhden johon vaikka lyhdyn ripustan koristeeksi. Tai kyltin jossa vuosiluku 1986 ja toisella puolella kuusen syntymävuosi 1976.
Ne haukat olivat ehkä arosuohaukkoja, katsoin petolintukuvastosta. Aika harvinaisia, että voisivatkohan olla?
Normaalit iltatoimet, mutta ei kellontarkasti, eikä muutenkaan mitään pedanttisuuteen viittaavaa toimissani täälläkään ole. Keittelen kahvit, laitan ruuat, saunon ja alan nukkumaan kun siltä tuntuu. Ainoastaan aamutoimet menevät lähimmäksi säännöllisyyttä ainakin siinä, että puuroa ja kahvia täytyy kupuun saada, että päivä käynnistyy. Ilta-aikataulutkin venyvät ja paukkuvat useiden tuntien ylitse yltävin kuminauhaviisarein.
Nyt klo on 23 ja olen alkamassa vasta pötkölleen. Oli niin mukava tallustella Vinhan kanssa pimentyvässä illassa tietä pitkin mutkien taakse ja takaisin vaikka tieltä ei syrjähtämään hölselumeen enää päässytkään. Kävelyllä käynnin jälkeen saunoin kaikessa rauhassa ja koska oli jo pimeää, viritin ikkunantaakse lyhdyn, että vähän valoa sisään kajasteli. Kai se jonkun mielestä olisi tunnelmallista, mutta en osaa sitä silleen ajatella. Ajattelen lapsuutta joka aika tuntuu kaukaa muisteltuna, että silloin oli aina enimmäkseen pimeää jossa vain joku tuli saattoi jossain häilyä. Tai isän leukaperien piipunpesässä tupakin punainen, kuriseva hehku.
Van nyt kyllä unettaa, ja panettaa. Onneksi unta voi ottaa keneltäkään sitä anelematta.
Vielä on elossa kaksi urosmustaa! Eilen iltapäivällä kyllä hiljeni ruokintapaikalla muutenkin niiden haukkojen pelosta. Ehkä myös pikkulintujen kannalta toisenkin nälkäisen takia. Tapasin nimittäin heti aamusta viirupöllön petäjänoksalta istumasta. (Vai olisiko se ajanjaksoon viitaten, jota elämme viiruSpöllö.)
Hanhia kalkatti 5 ylitse, joutsenpari niitä vastaan ja näköpiirissä aukean ylitse lokotteli lentää jokin iso haukkalintu, ehkä jopa maakotka.
Ykkösaamussa puhui joku maastosälli säästömallista. Muuten vain pelkkää koronanvaikutusta maapallon ainoaksi, yleväksi elolliseksi tuntevan ihmisen elämään. Haistetaan porukalla pitkät paskat tälle ongelmalle ja ollaan valmiita kuolemaan kuten uhoavat nationalistit jokaikisten sotien edellä.
Tuli viesti, että Paulus oli saanut moponkäsittelykokeen lävitse, eli nyt on sitten lupa kurvailla skootterilla.
Kaadoin kaksi pienehköä koivua tienvarresta, pätkin ne pilkepölkyiksi ja nostelin peräkärryyn kotiin viemiseksi. Täyttä kuorma ei passaa tehdä tuoreista puista. Unimäen tie alkaa pehmetä ja koivuissa on jo niin paljon elämänestettä, että painoa tulee vähästäkin määrästä eikä sen enempää vetojuhdasta kuin kärrystäkään mitään jättiyhdistelmää saa.
Nyt olen käynyt saunassa ja valmistellut mökin taas hyvästejä vaille valmiiksi. Pyykit ja muut tavarat ovat kyydissä. Ruokia ei jäänyt tähteeksi, vain vajaa maitopurkki ja muutama leipäpala, että aika vähällä sitä vain kulkee tämä ihmiskone. Vinha meni taas nurkan taakse piiloon kun näki minun lähtöä valmistelevan. Mutat tulee se sieltä (täristen) kun otan remmin ja kaulapannan ja sanon: "Vinha, naru!" Ei se autokyytiin totu, mutta minkäs taitaa.
Lähden ajelemaan kun klo on 18.30.
Knissa hommat tavanomaiset. Etäkoulu sujuu, paitsi että eilenaamulla oli G nukahtanut sohvalle puuron jälkeen ja myöhästyi ½tuntia istunnosta. Nyt koulu alkoi ihan hyvin. P ei meinaa jaksaa nousta, eikä aina nousekaan vaan ottaa minuuttia paria vaille tunninalkua läppärin tyynylle viereensä ja aukaisee sen siinä. Hyvin hän silti on hommansa hoitanut, että ihmetellä vain pitää. Puuro jäi tänäkin aamuna häneltä väliin, mutta söi sitten välipalaa parin tunnin päästä ja pääruuan iltapäivällä niin, että ruske leukanivelistä kuului. (Laitoin mm. uunikermaperunaa, nakkeja, salaatteja.) Tiukkaan on puukattu ysiluokkalaisten päiväohjelma. Kuudesluokkalaisella näyttäisi olevan väljempi, mutta tinkaan Gaiuskin koneen äärellä nakottaa. Tänään se kyllä temppuili, että piti laittaa Wilmaan viestiä ongelmasta. Perttu ei ole vielä siihen vastannut, että minnekähän se huoltoon viedään?
Osallsituin eräisiin "keskusteluihin" netissä ja niihinin menee useita tunteja koska en tekstejäni päästä tarkistelematta niitä moneen kertaan. Silti harmittavia virheitä saattaa jäädä. Varsinkin, jos Ylen tai Hesarin juttuihin osallsitun.
Pitäisiköhän ne lopettaa? Paskanko väliä niillä missään on... koko tämä globaalin ihmismaailman möly alkaa aina kiukuttaa kun siihen mölinään itse osallistuu. Ja varsinkin sen yhdysvaltalaisen Ylimölyäjän turpavärkin aukeilu ottaa pattiin raskaasti!
Kirjoitin tänään ainakin kolmekymmentä entisenvanhaista käsikirjoitusivua kaikenlaista tekstiä. Puolet niistä tietenkin kriittisen tarkastelun tuloksena täytyy deletoida bittien äärettömään helvettiin.
Koetin katsoa jotain elokuvaa jossa Nikolas Kake oli pääosassa, mutta ei hemmettivie! Elokuvan juoni liittyi Kreikan tilanteeseen viime sotien aikana kun Italian Mussoliini ja Saksan Hitleri maata moukaroivat ja raiskasivat. On ne ääliömäisiä sekoituksia ne, joissa kertomusta kansallisesta tuhosta yritetään vängätä historialliseksi katsannoksi draagisten rakkauskertomusten kautta. Ei helvetti se onnistu monelta vaikka kuinka vedottaisiin siihen, että lopulta kyse olisi aina yksilöstä. Ei se ole.
Ihan kuten nyt maapallon kohtalo ilmastomuutoksen kurimuksessa ei ole syyltään eikä lopputulokseltakaan yksilön asia. Globaalissa veneessä ollaan ja siksi ohjaaminen yksilökeskeisessä komennossa tulee epäonnistumaan. Titanic on tästä epäonnistumisesta syineen ja syyllisineen oiva esimerkki koko sen lyhyen elinkaarensa kautta tarkasteltuna.
Ja lopussa vain Suomilovet (world-) raikavat maapallon kannella. Titanicilla viulut.
22.4.2020 keskiviikko
Metsähallitukselta tuli ennakkotieto, että istuttajat ovat valinkauhassa.
Lunta on kyllä vielä muutamiksi päiviksi sulatella, mutta se riippuu ihan säistä. Tälleen jos tuulen kanssa kuivattelee menee kauemmin.
Pauluksella alkoivat heti aamusta kevään kaikkia Suomen kouluja koskevat ysien matikankokeet. G aloitti "yllillä".
Tänään lähden siis jälleen Um kunhan olen laittanut pojille loppuviikon pärjäämisvalmiudet kuntoon. Elias saa olla piäkokkina ja aamujen varmistusherätyskellona sekä kaupassakäyjänä. Tuomani pölkyt saavat pojat pilkkoa liikuntatunneilla ja Elias muuten vain. En ota nyt kärryä perään koska Um tie pehmiää kuitenkin ajamattomaan kuntoon.
Täytyy lähtä tästä kaupoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti