Tulin Unimäkeen 16-17 välillä. Pimeää oli jo. Uuniin tulet, ja hellaan. Saunallekin. Ja vesien kantoa.
Soila käväisi hakemassa pojilleen meidän pojilta pieniksi käyneitä kokohaalareita. Eivät ne Aapollekaan enää mahtuneet, mutta onhan vielä OP ja Ewe.
Makailin saunanlauteilla pitkään ja nyt, kun klo on 21 yritän saada unen päästä kiinni. Mieli on ollut viime päivinä jälleen nurjallaan, että jos edes unesta ja unista saisi helpotusta.
4.11.2016 Perjantai
Nousin hitaasti hereille. Nimenomaan "nousin" sillä uneni tontti oli alhaalla suolla josta olin juuri könyämässä ylös kuusikkoiseen mäkeen jossakin Mummolan ja Nimettömän välisellä metsäjuotilla. Se kuusikko oli juuri niin kuin lapsuuteni kuusikot siellä olivat. Sekin puu, jossa oli valtava tuulenpesätupsu vähän ennen latvaa. Unessa en ollut yksin, joku lempeä naisihminen minua talutti ja huhuili samalla lehmiä iltalypsylle. Äitiä kai taas kaipasin.
Ulkona on erinomainen ilma, muutama aste pakkasta ja harvakseltaan untuvankeveitä lumihöytyviä leijailemassa miltei lumettomaan maahan.
Iltasella jälleen
Parikymmentä tuulenkaatopetäjää, kaksi närettä ja muutaman isomman koivun pätkin parin metrin pölkyiksi ja kasailin pinoihin suunnittelemani ajouran varrelle. Rajapolulle, Unipuron ylityssiltaa piti myös korjailla. Pitää sitten polkea lumella se kohta kovaksi ennen kelkalla ajelua. Äkkiseltään aika raskasta hommaa. Rintalihakseen ja luiden väliin koskee polttavasti eivätkä olkapäätkään repimishommistani pidä. Mutta tärkein eli ihmismieli sen kuin ylevöityy kun käsillä on tekemistä.
3 joutsenta loikotteli Nimettömälle päin kun taukoa pöllipinon päällä istuen pidin. Viereisen petäjänoksalle takaani sujahtaneelle närhelle päästin ienrinkaisuni, mutta nuotti ei ollut sopiva koska se lehahteli menojaan virkkamatta vastaukseksi yhtä ainutta rääkäisynpuolikasta. Joskus ne jäävät vastailemaan ja saatan jutella pitkäänkin niiden kielellä ennen kuin hoksaavat, että ihmisperkulehan se siinä. Harakoita, ja jopa korppiakin olen joskus osannut huijata. Nuorempana kurkussani pyörivät myös teerille sopivat kukerruslaakerit, mutta ei enää.
Saunan lämmitin kuumaksi ja makailin ainakin tunnin lauteilla. Ikkunan ylähirteen ulkopuolelle löin naulan ja siihen ripustamastani lyhdystä lankesi häilyvä, seinillä leikkivä keltainen valo ja se tuntuu kotoisalta. Tunnelmalässytystä tähän aiheeseen ei liity. Autuasta raukeutta vain, ja ajatuksen siitä, että kaikki pienetkin mukavuudet ovat kohdallani aina olleet matkojen ja vaivan takana, mutta kaipa niistä sitten osaa eniten nauttiakin. Tämänkin saunan rakentaminen kesti melkein kolme vuotta. Jos sen vieraalle olisin palkkatyönä tehnyt, olisi siinä ehkä kuukausi tai puolitoista kulunut.
Puissa kuuluu kalakka kun paikalle saapuu Kaisa Pulakka. Elikä kuuntelin dokumentaristi Pulakan toimittaman, ruokaan ja ruuan historiaan paneutuvan ohjelman Saanko puristaa persikkaasi. Tällä kertaa oli etu- ja jälkiruokien rinnasteina myös seksi ja erotiikka.
Ihailen kovasti taidosta ja osaamisesta kertovaa varmuutta, jolla Pulakka yleensäkin dokumenttinsa kokoaa. Mainoskanavien, eivätkä aina Ylenkään rälläkkäkitalakiset toimittajaparat ehkä koskaan kasva samanlaisiin journalismintaitoihin joka kehitys on tulevaisuuden kuuntelijoiden puolesta surku. Nykyään ei kenelläkään tunnu olevan intohimoja kehittää itseään kun palkkansa, ja eritoten nimensä saa kuuluville eetteriin typeriä kikattelemalla ja rinkumalla päättömästi. Tai kertomalla toimiston ikkunasta näkyvän ilmanalan muutokset jokaiseen musiikinvalintataukoon.
Vanhimpien tyttärieni äidillä uusia terveydellisiä ongelmia. Soila varsinkin huolissaan vaikka ei sitä ulospäin näytäkään. Koko ikäinen murhe heilläkin äidin sairastelusta. Minäkään en muuta voi kuin jälkikäteisjossitella, vaikka olen sen osannut jättää jo vähemmälle. Yksi elämä meillä ja se tulee eletyksi niin kuin se päivä kerrallaan kullekin avautuu. Jotkut tosin kertovat suunnitelleensa jo pienestä, miten elämän kuuluu mennä. Ehkä se niinkin on, mutta luultavasti useammalla siihen on ryhdytty jo isien ja äitien toimesta. Sellaista suunnutelmallisuutta en ymmärrä kun en ole insinööriluonne, enkä kaavoittaja, eikä matematiikka ole avautunut koskaan päässäni niin kuin luontevasti laadittu teksti joka sekin on ollut koko aikaista opettelua, umpikinoksissa kahlailua ja aavikoiden kuivuutta. Ja mitä enemmän ymmärrän, sitä epävarmempi kaikesta olen. Mihinkään faktaksi väitettyyn en luota.
Yltiöoptimisti Esko Valtaoja puhui radiohaastattelussa jälleen kerran, kuinka ihmiskunnan on nyt hyvä olla, miten köyhyys on vähentynyt ja kaikki helppous on käsiemme ulottuville nerokkuutemme ansiosta korjautunut. Elämä on hänen mielestään toisin kuin 100 vuotta sitten. En kiellä; niin on. Mutta ei Eskolta sanaakaan siitä, mitä se on maksanut ympäristölle ja muulle eliöstölle ja miten lyhytaikaista tämä yltiöhyvinvointimme tulee väistämättä olemaan kun luonnonvarojen käyttö vain kiihtyy yhä lisääntyvän ihmispopulaation kesken eikä muuta ole kun ne loppuvat. Maapallon ohitsekiitävien meteroriittien energiaan tämä tähtiteteellinen tiedemies väittääkin luottavansa, mutta onko sellainen luottamus sen kauempana muista äärettömyyksiä kohti käsiään ristivien jumaluusopeista?
Lueskelenpa vielä vähän vaikka tuskin yhtäkään sivua saan loppuun kun jo uinahdan. Saisi valolampussa olla torkkutunnistin niin sammuisi itsestään sekin.
5.11.2016 Lauantai
Kemiön saarella joku on hurjastellut petäjikköön, kolme kuollutta ja yksi henkihieveriin murjoutunut.
Iltapvllä vähän ennen pimenemistä lopetin hommat. Sain jonkin verran puita pinoihin. Jos huomenna vielä muutamat koivut pätkin, niin alkaa olla vuoden päästä koittavan talven lämmityspuut lähempänä haloiksi hakkaamistaan ja Kniin kärräämistään.
Pinosin metsänrajasta myös viime keväisen, sortuneen pilkeläjän ja laitoin suojan päälle. Siinä on tulevan kevään saunanlämmityspuut tänne.
Tänään lensi peräti 8:n joutsenen parvi samaa ilmareittiä kuin eilisetkin valkoiset linnut. Eiköhän niiden pitäisi olla jo kauempana etelässä kun näin tuntuu ilma kuivuvan pakkasiksi. Tänä aamuna oli 10 astetta. Mutta kaipa niiden sääanturit pelaavat paremmin kuin minun.
Nyt on saunankiukaan alla tulet olleet jo kolmen pesällisen verran ja vesi porisee säiliössä. Menen kylpemään kunhan Pekka Kyrön Kuunnelman tiet-dokumentti loppuu. Kylvyn jälkeen lähden kohti Naapurinvaaraa jossa soittavat Pekka Niskan Pojat ja toisena Ahopellon porukka. Tunne on, että tulee ihan kohtalainen humpallusilta.
6.11.2016 Sunnuntai
Nukuin melkein yhdeksään. Olin Napisreissulta pois vähän ennen kolmea. Väkeä oli ennätysmäärä. Tuli 5 tuntia liikuntaa. Yksi polkka, jenkka ja hidas valssi jäivät tanssimatta, ja masurkka, mutta muuten jykälsin kaikki pelit. Tullessa veti suonella jalkaa niin kovasti, että piti pysähtyä se rauhoittelemaan. Hyvä jäi mieli lavakohtaamisista, jaksaa taas.
Klo 16
Tulipa viihdyttyä puusouvissa monet tunnit. Lämmitin ajoissa saunan ja olen nyt jälleen lähdössä Kniin. Rajan varresta otin kuusen peräkärryyn. Sen tökkään totuttuun tapaan Puutarhurin perennapenkkiin ulos, ja valot. Ei tarvitse sisältä lakaista joulun jälkeen neulasia. Kannoin myös uuninlämmityspuita muutamat laatikolliset tupaan valmiiksi, tiskasin astiat, lakaisin lattiat ja keräsin pyykättävät kassiin. Moottorikelkasta muistin irroittaa styristorin, tai puolahan se on. Pitää uusi hankkia.
Nyt lähden kuivan kelin sekaan.
7.11.2016 Maanantai
Eilisilta Puutarhurin kanssa käydyn riidan jälkeen vei voimat. Ihan masennuksen portille, ja sivuitse siitäkin.
Iltapäivällä oli G:n opettajan tapaaminen. Siellä ei onneksi ongelmista tarvinnut keskustella. Eikä muidenkaan poikien koulunkäynnissä ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt ongelmia. Vaikka Paulus on luonteeltaan äkkiottoinenkin välillä pärjää hän koulussa niin opiskelun kuin koulutovereidensa ja opettajien kanssa hirmuisen hyvin. Vähän lohtua siitä kun muistaa, millaista se toisinaan oli edellisessä elämässä tyttärien kanssa muutamankin jakson ajan. Enkä oikeasti ole niitäkään vaiheita koskaan voinut purkaa mihinkään muuhun kuin näihin saatanan pvkirjoihini. Millainen selvittelemätön pyykkikori sisälläni lieneekään. Miljoonat hyvinvoinnissaan rypevät ihmiset ramppaavat terapiassa vähemmästäkin. Isojen tai pienten tissiensä takia, tai kun mulkku ei seiso silloin kun pitäisi. Jälkimäinen vaiva olisi saanut olla minunkin ongelmanani niin suuremmilta olisin välttynyt.
Pahoillani olen Puutarhurinkin puolesta. Ei hän pahuuttaan kanssani riitele. Kaikki nämä meidänkin kaikenkaatavat ongelmat ovat avuttomuutta elämän kaikenkokoisten ongelmien edessä. Ainaiset rahahuolet, tunteiden, tai jopa tunteettomuuden tuntemusten kanssa kamppailut, geeniperimät, lapsuudessa koetut laiminlyönnit ja myöhemmät epäonnistumiset ihmissuhteissa ovat toisinaan sellainen taakka, ettei vain jaksa. Minulla sekin, että tuntuu toisinaan, että vaikka ymmärrän asioiden taaksekin en silti saa rymähtelemään alkavaa vormausta tuettua takaisin kasaan.
Ja kun meillä tässä olisi kuitenkin ihan kaikki, minkä ihminen elääkseen tarvitsee. Ja nuo mainiot pojat!
Kun ne tuolla meidänkin edestä pähkäilevät taloudellisen pärjäämisen kanssa, niin osaavatko laskea, mitä maksaa näinkin ison porukan jonkinlainen ylläpito tällaiseksi kehitetyssä yhteiskunnassa, jossa ihan joka ainoa asia on rahakysymys?
Nyt iltasella yksi puhelu sai mielen kohenemaan, että kyllä sitä taas tuhannenen kerran tästä noustaan.
8.11.2016 Tiistai
Oravat melkein asustavat lintujenruokinta-automaatilla ja harakat käyvät niitä härnäämässä. Äskenkin yksi nipisti ilmeisen kipeästi yhtä oravaa hännästä ja se tipahti maahan jolloin kaksi muuta harakkaa kävi sen kimppuun mahtamatta kuitenkaan mitään kun se oli jo halkopinojen päällä ja tuomenoksilla keikkumassa. Pitäisi laittaa samanlainen lautaeste kuin Unimäessäkin, mutta en ole saanut aikaiseksi sitä.
Kävin remonttikohteessa hiomassa ja vetelin vielä lisää tasoitteita pohjamaalin alta peilautuviin koloihin ja painumiin. Nyt kolot näkyivät ikkunasta tulevan luonnonvalon ansiosta selvästi. Laipion maalasin. Vein ison imurin ja sain kolotkin pölystä puhtaiksi.
Olli Rehnin haastattelunpätkän kuulin. Miten mies voi toistamistaan toistella saman lyhyen juttelun aikana lausetta puhtaan ja päästöttömän energian olemassaolosta kuin uskoisi tosissaan sellaisen jo keksityn? Miksi se sitä niin taajaan toistelee? Ettäkö kuulijat todella alkaisivat myös uskoa päästöttömyysutopiaan ja viimeisetkin poikkitelaiset raivautuisivat uusien tislehautomoiden tieltä pois. Samassa haastattelutilassa oli myös vihreiden Ville Niinistö jonka kieli oli niin keskellä edellä mainitun asian kanssa, etten moista ennen ole kuullut. Mitäköhän se mies tosissaan biotalouden tulevaisuudennäkymistä on oikeasti mieltä? Tunteeko, tai ymmärtääkö tämä Turussa syntynyt kaupunkilaispoika oikein munaskuissaan, että metsä ei ole yhtään sen kummempi loppuunajettavaksi kuin maan sisuksissa piilevät "rikkaudet"? Vai uhraako hänkin luontoa pelkästään siksi, että hän ja puolueensa menestyisivät politiikassa?
Haluaisin kysyä näiltä edellä mainituilta herroilta mm., että millä ne kuvittelevat metsässä huojuvien energiavarantojen ilman energian käyttöä valmistuvan autoihin tankattavaksi polttoaineeksi ja että millaisilla taikasanoilla se muuttuu kokonaan päästöttömäksi, aina vain uusiutuvaksi energiaksi? Entä mihin unohtuu tästä välistä metsien biodiversiteetti? Millä tavalla se säilyy edes nykyisellä tasolla?
Mihin aivojensa sopukkaan tämä biotalouden jumaliin uskova lahkolaislauma on kärrännyt tiedon jo nyt olemassaolevasta, kaikkea eliöstöä koskevasta sukupuuttojen tuhosta ja sen yhä kiihtyvästä vauhdista joka on kiistattomasti osoitettu johtuvan ihmislajin toimesta? Luulevatko he, että se tulee korjautumaan sillä, kun yksi energiamuoto korvataan toisella jotta "saavutetut edut" ihmiskunnalla säilyisivät?
Ollaanko me oikeasti tärkeämpiä kuin sukupuuttoon kuoleva hippiäislaji jonka elinehto on juuri se metsä jota ollaan viimeistä näreentarria myöten rusikoimassa tislekattilaan?
Pöljää porukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti