31.10.2016 Maanantai
Historiallisen likaiseksi sanovat USA:n presidentinvaaleja, mutta paska, jota siellä heitellään on tällä erää vain eri hajuista, väristä ja makuista kuin aiemmin. Mitään muuta historiallista siinä ei ole.
Kävin katsastamassa tarjotun rempan. Ikäviltä seinät näyttivät, mutta niinhän ne aina ennen repimistä, siloittelua ja uuden pinnan laittoa. Korjattavia neliöitä ei ole paljon. Seiniltä tapetinriekaleet pois, tasoitteet, hionta, pohjamaali ja pinta. Laipioon pesu ja pintamaali. Lattiaan laminaatit ja lopuksi listat ja verhotangot.
Toisessa talossa eräs mummulainen oli myös vailla eteisen maalaamista. Kävin senkin katsomassa ja lupasin kunhan pesettää pinnat maalipesulla. Olivat asumisen jäljiltä, mutta ei pahasti.
Joka syksyiset susikirjoittelutkin ovat alkaneet jälleen. Asetelma on yhtä inhottava kuten aina eikä siinä ihmisellä olevaksi väitetyllä järjellä ole kaikilta osin mitään tekemistä. Muihin luontokappaleisiin verrattuna ihmisotus on kuitenkin kyennyt kehittämään maailmaan sellaisen asevarannon, että jos se niihin tarvittavalla älypotentiaalilla kykenisi myös kuvittelemaan töidensä lopputuloksen se lakkaisi hurjuamasta. Mutta minkäs voit kun sormi ydinasenappulalla olevilta ei inhimillisen kuvittelun sijaa älykkyyden rinnalle vaadita. Manipuloiva psykopatia maapallon väestöä johtaa, se on käynyt selväksi.
1.11.2016 Tiistai
Laillinen kateuspäivä, kumma kun eivät liputuspvää siitä virallista. Minua ei kiinnosta lainkaan. Voin tästäkin koohotuksesta kyljittäinajatellen profiloida perusihmisen vaikka mitään hyötyä siitä ei ole.
Tein viiden tunnin päivän. Kerkesin niinkin paljon, että vetelin jo tasoitteet kuivumaan. Huomenna tulee Lady Hesasta ja saa hommata mieleisensä maalit.
Viideltä kuuntelin Kirjakerhon. Sirpa Kähkönen kulki kirjallisuustoimittajan keralla Kuopiossa Väinöläniemen mutkan ja kertoili kirjoihinsa sijoittamiensa paikkojen historiallisia näkökulmia.
Ehkä torkahdin hetkeksi ja kerkesin unta näkemään, koska kun Sirpa sanoi ihmisten etsivän hänenkin tarinoistaan tuttuja paikkoja, puita, taloja.... .. ja jotain sellaista, niin olin itse unenmutkassa kulkemassa jälleen kerran omilla tutuilla paikoillani petäjikkökankailla ja korpisoilla joita suuret puut suojelivat korkeuksiin yltävillä silhueteillaan, ja kohta jo pinttelin lapsen nopeilla jaloilla metsäpoluilla joiden tutut kivet, juurakot, kusiaiset ja neulaset karhentelivat jalkopohjissa ja kaukana ylhäällä toisiinsa lomittuvat jättikuusien oksat tekivät poluista kuin katettuja, turvallisia käytäviä korven lapsen kirmata...
Herättelin itseni ja olin aika masentunut, sillä selväähän se on, ettei mitään enää ole, ei edes yhtä miljoonista, juuri sitä erästä tuttua korpikuusta tietyn polun mutkassa, josta miltei päivittäin juostiin siihen maailmaan, joka oli silloin valtavan kokoinen, loputon ja iätön korpi jonka iättömyydestä jo aikuisuuden kynnyksellä murskaantui elämän suurin valhe lajikumppanien toimesta.
2.10.2016 Keskiviikko
Muutaman tunnin pöllyytin hiontalastalla betosiseinien paklauksiani ja sitten pohjamaalasin, mutta maali ei riitänytkään. Tuovat huomiseksi lisää.
Puutarhurin Rellunpippanan käyttö korjaamolla ja sen jälkeen katsastus jossa määrättiin lisää korjattavaa: Vasemman raidetangon pää ja saman puolen käsijarrun vaijerin tai jopa koko jarrusatulan uusinta. Nyt katsastussonni pani korjauskehotuksen myös etupuskurin korjauksesta ja vaurioituneen rekisterikilven vaihdosta. Sataset taas pyörähtelevät niidenkin laitossa...
Kun olin Rellunpippanan kanssa huoltamolla, soitti Heimosetä; Oskari on huokaissut eilenillalla viimeisen kerran. Oskarin poika, Pekkakin soitti sitten myöhemmin samalla asialla ja ilmoitti jo hautajaisten ajankohdankin. Se on reilun viikon päästä lauantaina.
Oskarin kuolemasta ei juuri tunnemyrskyjä nouse. Oli jo pitkään hänen omakin toiveensa kaikkien vaivojensa keskellä ja ikääkin oli jo 89 vuotta. Muistoja tietenkin mieleen nousee kaikenlaisia.
P oppii nopeasti kieliä. Nytkin toi ruotsinkielen kokeen allekirjoitettavaksi ja siinä seisoi 9+ eikä se kovin vakava virhe ollut joka esti täyden kympin. Tänä syksynä hänellä vasta ruotsi alkoi. Kun katsoin kokeen lävitse, tajusin itsekin siitä melkein kaikki, eli jotain siis on jäänyt mieleen omistakin tenteistä muutama vuosi sitten. Ja koska kuuntelen Radio Vegaa kun suomalaiset kanavat alkavat ärsyttää.
Tänä iltana telkkarista tuli hurjasti mieltä liikautteleva elokuva Violette joka kertoi ranskalaisen naisen elämästä ja kirjailijaksi kasvamisesta Simone Beavourin tukemana, mutta samalla myös hänen varjossaan.
3.10.2016 Torstai
Olipas vilkkaita unia. Niissä oli johtumia illallisesta elokuvasta ja yön muista mietteistä jotka eivät kovin kivoja taaskan olleet. Ymmärrän jotenkin, että olen ajanut tässä ajassa ohitse kaikista mahdollisuuksistani jos niitä on edes ollut olemassa moisellekin eläjälle.
Uutisissa kertoivat, että Italiassa alkaneet uudet maanjäristysjytäkät jatkuvat, mutta kuolemia ei ole toistaiseksi tullut vaikka kokonaisia kyliä on läjään romahdellut. Tuli mieleeni kymmenien vuosien takaa kun jossain päin maailmaa tapahtuvista järistyksistä uutisissa kerrottiin, niin Sonja, joka oli silloin alle kouluikäinen, kysyi, että jos maapallo halkeaa maanjäristyksissä, niin minne merien vedet sitten valuvat? En muista vastausyritystäni.
Pitää lähteä pariksi tunniksi sinne remonttipaikalle. Tasoittelen eilisen pohjamaalin alta peilaukset ja maalaan loput jos sinne on maalia ilmaantunut. Jatkan sitten maanantaina, sillä lähden tänään Unimäkeen. Talvirenkaat jäivät viime vkonloppuna vaihtamatta Tojotanrotteloon, että nekin pitää nykäistä alle sillä on aika luikasta vaikka lunta satoi vain väriksi. Pakkasta on muutama aste.
Maalarin hommat tälle päivälle ok. Sieltä tultua sytytin takkaan tulet ja vihdoin nastat alle. Nyt syön, juon kahvit, laitan kamppeet kasaan, survaisen takan pellit kiinni ja lähden liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti