Merkintöjä

9.11.2016 Keskiviikko

USA:n presidentinvaalituloksella spekuloinnin tekevät muut sekä paremmin että huonommin. Vitutuksentunteetkin taitaa moni tuoda herkullisemmin esille kuin mihin minä verbaliikallani ikinä yltäisin. Ei Hillarynkaan valinta olisi riemunkiljahduksia aiheuttanut, mutta sukupuolivalinnallaan ainakin uutta suuntaa armottomalle, sotia jumaloivalle markkinatalousvaltiolle se ehkä olisi näyttänyt. Siis ehkä, sillä rouva Clinton on Thatcherinrautainen itsekin.

Millään maailmankulmalla en samankaltaista aitoa iloakaan ole median välityksellä havainnut kuin 2008 kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Silloin olin mukana iloitsemassa värillisten kamujeni kanssa, mutta minne nyt pitäisi mennä kokeakseen lähellekään samoja tunteita? Yhtään kaapista pois kolunnutta odininsoturiakaan ei tuttavapiiriini kuulu.

Tilasin setä Oskarin arkulle kukkalaitteen, vaatimattoman kimpun laminoidulla lappusella jossa lukee vain muistoa kunnioittaen minä ja tyttäreni perheineen. Liirumlaarumeita ei Oskarikaan eläessään harrastanut.

Tulevan lauantain hautajaisiin katselin vaatetusta. Musta, 20 vuotta vanha puvuntakki kiristää hartioiden kohdalta eivätkä napit yllä kiinni, ja on se muutenkin kuottaantunut. Kravatteja kyllä löytyy, mutta kaikissa on jokin ilkikurinen kuvio. Ne olen ostanut päähänpistosta aikomattakaan koskaan solmia niitä kaulaani. Eräässäkin sinisessä kraakussa iskee silmää hirnuva aasi. Yhdet mustat kulmahousut ovat ihan kääpäset, mutta jalkineiksi olisi vain kesäiset, mustat nappaskengät. Eikä ole ylimääräisiä pesoja pannakseni koko karderoobin uusiksi.

Pitänee pukeutua ruskeaan pikkutakkiin, valkeaan paitaan ja hankkia vaikka halpa rusetti kaulaan. Mutta ne kengät! Melkoista liukastelua haudalle meno ja lunta et pakkastakin on.

Kävin hiomassa viimeisimmät tasoitteet ja telasin pohjamaalit seiniin ja ajan tummuttamaan, mutta nyt pestyyn kattoonkin.

Elias toi äidinkielenkokeesta ysin tuloksen nähtäväkseni. Vetäisin nimen viivalle ja piirsin sen alle iloisen ukkelin kuvan; opettajat ovat jo tottuneet niihin. Käytiin Veikon Koneessa E:lle TET-paikka sopimassa ja samalla reissulla Valomaailmasta muutamat ledipolttimot keittiön kattolamppuun.

Gaius oli lyönyt takaraivonsa seinään koululla ja valitti päänsärkyä. Rupesi nukkumaan viiden maissa, heräsi kahdeksalta, annettiin pikkuisen särkylääkettä ja melko pian nukahti uudestaan. Lievä aivotärähdys?

10.11.2016 Torstai

Routakerrosta paksuntavat pakkaskelit. G:n päänsärky ohitse ja virkeänä läksi kouluun, ja tuli myös. Nukkuessani huoli G:n päänsärystä purkautui uneksi jossa omaa päätäni särki enkä löytänyt siihen mistään apua.

Tänään muutamat tunnit vieraiden pintojen maalausta. Kotona tuvan lämmitystä, ruokien laittoa, tiskejä ja harjanvarsia. Asensin parin "risuvalon" muuntajat, toisen porraskuilun nousuun ja toisen alakerran käytävään piisin kylkeen.

Yksi tulokseton puhelu Viitasaarelaiselle hajottamolle moottorikelkan varaosista. Uutena se puola on hankittava johtoineen kaikkineen; perhana!

Pojat eivät menneet jalisharkkoihin. Lunta alkoi sataa nyt, kun klo on 23. Hämmentelin ohrapuurotarpeet kulhoon, pitää havahtua kahden-kolmen aikoihin nostamaan se uunin kuumalle arinalle.

Alkuillasta paistoin pikapataleipää ja pojat söivät iltapalakseen siitä kuumana jo puolet. Se oli tarkoituskin. "Pataleipäni" on sellainen, että sotken vain jauhot, hiivan, suolan, lirauksen siirappia ja maitovesiseoksen savipadassa, kohotan liinan alla ja paistan 250-300 asteisessa uunissa kolme varttia, tai kokonaisen tunnin. Kun padan kumoaa hetkeksi alustalleen ja panee paksun liinan päälle, leipä irtoaa ja ei kun syömään!

Hesarin blogisti, politiikan toimittaja Unto Hämäläinen lopettaa bloginpidon. Mietin jäähyväiskommenttia, mutta en taida osata kiittely- ja ylistyssellaista laatia. Muut tekevät senkin paremmin koska ne saavat samalla kiitellä itseäänkin siinä. Niinä harvoina kertoina kun Hämäläisen kirjoituksiin kommentoin, tunsin olevani sielläkin vain rattaanpinnojen väliin risuja nakkeleva syrjähtänyt. Mitään vaikutusta maailmanmenoon äänienpäästelyistani en usko olevan. Vakiokommentoijat hallitsivat paremmin markkinatalous- ja politiikkajargoninsa. Ympäristö- ja äärikansalliskritiikki, josta olisin halunnut sinnekin enemmän pohdintaa, sai erittäin nuivan vastaanoton. Joku ne huomasi, mutta laajemmin ei keskustelu kääntynyt esittämääni asiaan.

Nyt on ladylle kertaalleen pintamaalaukset maalattu. Huomenaamuna toiseen kertaan ja sitten ensi viikolla lattiaan laminaatit ja jalkalistat.

11.11.2016 Perjantai

Viikon toinen suru-uutinen: Leonard Cohen on kuollut. Panin heti Yo Tubesta soimaan "Tanssi loppuun rakkauden" ja taisi jotain märkää poskelle valahtaa.

Toinen suru-uutinenhan oli USA:n vaalitulos, mutta sille ei lievennyslyriikkaa löydy.

Tänään on myös Kalle Päätalon syntymäpäivä (s. 11.11.1919). Parin vuoden päästä kustantaja tietenkin julkaisee Kallen 100-vuotis opuksen, paksun sellaisen. Siitä on niin kauan kun olen viimeksi Päätaloa lukenut, että tuskin enää kykenisin. Mutta aikanaan ne olivat minulle tärkeitä kirjoja samalla tavalla kuin tuhansille muille suomalaisille lukijoille. Enää ei kenelläkään taida tarvetta olla kirjoittaa elämästään niin juurevan tosissaan. Ahdistuneimmat elämän jaamantien kulkijat sekoittavat päänsä ensin energiajuomilla, koventavat aineita limusiidereihin ja siitä ei olekaan pitkä matka huumeisiin kun diileri sattuu hihasta nykäisemään ja laittaa nyyttikoukun kämmenelle. Kirjotapa siinä sitten kun aivot huljuavat tuhontietä näkymättömiin.

Nyt on maalailut siinä osakkeessa ainakin toistaiseksi maalailtu. Enää ne lattiat ja verhoille tangot.

Lunta lykkäsi äkkiä 15 senttiä, mutta on pakkasen kuivattamaa kevyttä untuvaa. Kolasin oman pihan kulkuväylän ja Arvon ja Anelman asvalttipihan kokonaan.

Lähden Unimäkeen orientoitumaan huomisiin hautajaisiin.