keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Pvk-merkintöjä

15.4.2016 Perjantai

Tänne Unimäkeen kurvasin iltapäivällä poikulaisteni kanssa. Uuninkuve oli vielä lämmin keskiviikkoiselta käynniltäni joten en alkanut ährätä tulia arinalle. Alettiin puuhastella muuta tärkeää, eli käänneltiin metsänrajalla vanhaa kivirauniota uuteen asentoon, että tulee raunioruntille (kivitasku) pesäkoloja. Kerroin pojille, että se oli tavallinen pellonpientareen pikkulintu lapsuuteni aikoihin, mutta nykyään ei niitä ainakaan Unimäessä enää näe koska rauniot ovat silinneet takaisin alkuperäiseen hajanaisuuteensa. Ehkä runtit tarvitsisivat karjalaitumenkin viihtyäkseen. Saattaa siis västäräkki nämäkin kivenkolot vallata. Mutta hyvä sekin. Yritettiin jossakin välissä tarkkailla, että moneenko siihen kulmaan näkyvään pönttöön on jo asukkaita ilmaantunut, mutta yhteen vain nähtiin tiaispariskon täytettä kantavan. Ehkä toisissa on munintaurakka jo käynnistynyt. Kaikensävyisiä pikkulintuja on ympäristössä valtavasti, punatulkkujakin toistakymmenen yksilön parvi, ja muutamat mustarastaat. Västäräkkikin keikkui aitankatolla.

Etelän taivaalla kellottaa kuunkuppi nurinniskoin. Kiviä käännellessä meni pimeään asti ja nyt pojat ovat yläparvella täydessä unessa. Tiskasin ruokailuvälineet ja alan olla itsekin ihan katki. Tässä pikkuhuoneessa haisee jokin outo, imelä haju. Häkää saanut hiirikö lie tuupertunut seinän väliin? Luen vielä vähän ja ehkä nukahdan siihen. Jäseniä pakottaa.

16.4.2016 Lauantai

Komea ilma, kovaa pakkasta aamulla. Aamunkuhjassa kuljin hankikantoja ja pälvipaikkoja pitkin lenkin Villelänrinteen kautta Vanhalle Maantielle. Kamerakin oli jalustan kanssa mukana, mutta ei ollut metsoja soitimella silläkään suunnalla. Villelän rinteen aluslähteestä yhden kuvan räpsäisin. Mietin sen äärellä, kuinka äiti sen vedessä pihakaivon kuivahdettua kävi joskus pyykit pesemässä. Muuripatatulihta oli kauempana kuusikossa ja me penakat tietenkin myrysimme pitkin kuusikoita pyykkäyksen ajan.

Teeret alkoivat pulputuksensa kun aurinko alkoi varttia vaille 6 nousta Idän taivaalle.

Koko pv ulkona. Hakkasin halkoja suurimman osan ajasta. Pölkkypino vajuu ja pilkekasa kasvaa. Oksaisten närepölkkyjen hakkuu käy eniten jäseniin, olkapäät naukuvat ja valittavat, mutta kun hommalle turtuu eikä jää lepäilemään, niin kyllä siihen kykenee. Iltayöstä sitten kipuillaan. Välillä hain Eveliinan kylältä ja kävin maitokaupassa. Lämmitin uunin ja hellaa. Laitoin nakkikeittoa kattilallisen, panin paljon porkkanaa ja sipuleita ja pottuja. Grillinakkeja ruskistin pannulla kevyesti ennen kuin lisäsin ne. Hyvin kelpasi kevätpurojen sohjossa ruhveltaville.

Penskat kaivelivat eilisiltaisen rauniotyömaan takaa maan pintakerrosten alta sinisen polkupyörän rungon jäänteet. Kun ne raahasivat aarteen pihamaalle, niin sanoin, että siinä teille terveiset Gunilla mummilta yli 50 vuoden takaa.

Hujjausteltiin, ja muiden iltatoimien, tiskausten ja vaatteiden kuivamaan asettelujen jälkeen kello kävikin jo yhdettätoista joten luulisi unen tulevan. Iltapalaksi syötiin pannaria, marjoja, leipää ja särpimeksi piimää.

17.4.2016 Sunnuntai

Näin unta puisevissa metsissä vaeltelusta, lapsuuteni ihmisistä, jo kuolleista.

Aletaan velkasyöminen taas, me ahneet maapallolaiset. Mutta mistäpä poliitikot ja niiden kommentaattorit päät turvoksissa puhuvatkaan?

Ihmislajin aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi Siperian Jakutiassa ikirouta sulaa ja kohta pelmahtaa sellaiset metaanit ilmakehään, ettei ihmisen hiuslakkapurkista tai lehmän persiistä koskaan, mutta mistä poliitikkomme ja heidän kommentaattorinsa ovatkaan eniten huolissaan? Niidenkin ikiroudan sulamisuhan aiheuttajia kuitenkin ollaan hiuslakkapurkkeinemme ja mammuttinavetoinemme.

Halonhakkuuseen ei minusta tänään ollut, kävi niin kipiään niveliin. Purettiinpa sitten myrskyn nuriman metsänlaitakuusen murjomaksi jäänyt sikamökki ja poltettiin se. Aikasten roihut siitäkin syntyivät, mokomasta lautavajasta. Iltapäivällä alkoi sateeksi. Siivottiin mökkiä, kerättiin liinavaatteet ja muut rymykamppeet pyykkikoriin ja pariin isoon säkkiin kotiin viemisiksi. Lämmitin lähtiäisiksi Hujjauksen, kylyvettiin, tiskasin astiat, tyhjensin kompostisankon ja vietiin Eve kylälle kotiinsa. Täällä Knissa oltiin iltakahdeksan tienoilla, että ihan koko päivä kaikenlaista touhua. Kotonaolijoiden mielestä haistaan savustetuille mehtäläisille; eipä sitten mennyt hukkaan sekään reissu.

18.4.2016 Maanantai

Pyykkiä pesin täydet neljä koneellista ja ripustelin ulos naruille vaikka sataa ripeksii. Solmin muutamia naruja lipankin alle ja nipistelin pienempää pyykkiä niille.

Gaius löysi Unimäen aitasta vuonna 1992 auton takakonttiin kolarissa murjoontuneen käsisirkkelin ja otti siitä teränohjaimen. Aikoi teroitella puukon siitä. Avitin sitten vähän pikkurontelin hiomalaikalla ja loppujen lopuksi tehtiin kuivasta lankun palasta myös ponsi siihen. Hauska veitsi siitä tulikin; jäneksen nylkyveitsi jos vielä metsästäisin.

Käänsin roudasta sulaneen multakerroksen kasvispenkistä ja haravoin kuolleet mansikanvarsikot pois. Purin lintujenruokintasysteemit ja vain kompostinkannelle jätin jyvientähteet joita joku orava käy enää näykkimässä.

Ylen valtakunnan kulttuurikoordinaatilta ("naatilta", hmh...) tuli muistutus keskiviikon kuunnelmakahvitteluista alueradion toimistolla. Tulevat tekemään jotain kuunnelmaa Kniin. Haastattelevatkin vieraita vuorollaan. Aiheena ovat kuunnelmakokemukset ja suhtautuminen niihin. Tärkeitähän ne ovat aina olleet, mutta kaikkia uudempia ei oikein osaa sisäistää koska maailma on muuttunut ja itse on saattanut joistakin aiheista ja tyyleistä jäädä jo reenjalakselle.
19.4.2016 Tiistai

Vettä satanut koko pvn. Purin kasvihuoneen suojissa pienemmän kaapparisirkkelin osiksi, hioin sen sylinteriputket vesihiomapaperilla ja panin paksusti vaseliinia laakereihin joista ainakin toisesta näytti osa kuulista tippuneen pois, tai kuluneen olemattomiin. Ilmankos se ronksuaa eikä liu´u oikealla tavalla. Sain terän suojausmekanisminkin toimimaan, ja jiirikiekon. Meinasin viime kesänä viedä koko laitoksen Entrinkiin, mutta ehkä korjaus kannatti. Eri asia sitten, onko minulla milloin vara ostaa sirkkelöitävää.

Vajutin kompostorin vuorokompostiin. Selvää paskaahan muovimahassa ruuantähteistäkin kehittyy. Aina minua huvittaa ne "Luo vihreämpi maailma"-Biolanin mainokset joissa pitkän rodunjalostusprosessin lävitse käynyt kaunis homo sapiens putipuhtaissa farkuissa, ruutupaidassa ja kiiltävissä kumisaappaissa ojentaa manikyroidyn, sileänahkaisen eturaajansa kompostorin alaluukulle ja hipeltää valmiiksi muhinutta mustaa multaa sievien sormiensa välistä juuri pakasta vedetylle lapionterälle. Voi paska heijän valehtelunsa kanssa! Ei ole ihme, jos monia ei kokeilun jälkeen kompostoiminen kiinnosta.

Katsoin poikien kanssa Petoksen toisen osan. Vielähän tuossa jännite säilyi, mutta mikä ihmeparantuminen sen päähenkilön vaimon niin äkkiä sairasvuoteelta jaloilleen nostikaan?

20.4.2016 Keskiviikko

Tojotanrottelo on lastattu täyteen rojua ja takapenkillä rojottaa 5 rullaa punaista kattohuopaa, jotka hain eräästä paikasta kun tarjottiin. Nyt voin kattaa viimeinkin Unimäen saunan ennen kuin rakennus pilaantuu vuotavien pressujen suojissa.

Lähden Unimäkeen Ylen kahvittelujen jälkeen illalla ja olen sunnuntaihin saakka. Pärjännevät nuo täällä ilman minuakin sen aikaa. Mutta entäs tämä internetti, pärjääkö se?

2 kommenttia:

  1. valto

    tästähän puhuttiin jo viimeikertaisessa ilmastokokouksessa: että koh­ta ei jakutiassa ole jää­tä ja me­taa­ni kar­kaa il­ma­ke­hään ja golf­vir­ta kään­tyy, el­lei omaa käy­tös­tä muu­te­ta.

    ja niinhän siinä kä­vi. jää su­laa, tal­vet ka­to­avat, si­pe­rias­sa syn­tyy rei­kiä tund­raan.... ei­kä käy­tös­tä muu­tet­a. kaikki sanovat että jo­tain pi­täi­si teh­dä, mut­ta kouluruoka ja maahanmuuttajat ai­heut­ta­vat enem­män po­liit­ti­sia in­to­hi­mo­ja.

    ih­mi­nen on sel­lai­nen, et­tä hän tie­tää tuhon olevan lähellä, mut­ta ajat­te­lee silti enem­män sitä tun­nin pääs­tä al­ka­vaa tv-sarjaa tai stokkan hulluilta päiviltä löy­ty­nyt­tä kahvikonetta.

    sinunkin poikiesi ai­kuis­elä­mä tu­lee ole­maan ras­kas­ta ja vaa­ral­lis­ta, jos läm­pe­ne­mis­tä ei saa­da ra­joi­tet­tua. me olem­me en­sim­mäi­nen su­ku­pol­vi, jo­ka ko­kee il­mas­ton­muu­tok­set vai­ku­tuk­set ja vii­mei­nen, jo­ka voi enää teh­dä asial­le mi­tään. olen kyllä synkkänä tässä: en usko maail­man pys­ty­vän ra­joit­ta­maan kes­ki­ar­vo­läm­pö­ti­lan nou­sun kah­teen as­tee­seen. paljon todennäköisempää on, että me­nem­me koh­ti nel­jän as­teen nou­sua.

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri

    Elettävä aikakausi hurmaa miettimään pysähtymättömän eläjänsä.

    Näin on ollut siitä lähtien, kun järki ja sen kasvun tuloksena rakentuneet ja rakennetut tiedon valtatiet sumensivat vaistot; kaistat ovat siliät ja leviät niin mielen kuin fysiikankin lentää. Tämä kielikuva iskostuu jo pieniin mieliin pelkän mainossaastan piiloviesteillä kun vaikkapa akkuautoja halutaan kaupan; ei unelmienomaisissa mainoksissa kerrota, mistä akkujen rakennusaineet tulevat, tai millainen latauskapasiteetti täytyy maailmaan rakentaa, että kaikki edelleenkin saisivat jatkaa tätä hurmahenkistä huristeluaan. Ja mitä se taas maapallopoloiselta edellyttää.

    Mutta täthän on mekin tahkottu kuten talouden ja rahan riittävyyttä tuhlaamiseen tahkoavat toisaalla toiset. Silti jankutuksinemme häviämme noille toisille kirkkaasti; lisätä pitäisi.

    Suren tosiaankin poikieni huomista joka valkenee kunhan tästä eräästä valheen ajasta ylitse porhalletaan. Me nähdään enteet, he kokevat sen.

    VastaaPoista