SusiTalvisota on päättynyt ja teurastajilla hyvä mieli

4.2.2026 keskiviikko

Kuivat pakkaskelit jatkuvat. Saattaa olla, että Unimäen kaivon eristyskoppero ei ole estänyt veden jäätymistä kun maat ovat vain parikymmensenttisen pulverilumivaipan suojissa.

Ma-ti kävin asentamassa kylppärikalusteet Puistolassa. Kun kairasin höttöiseen seinään kalusteen kiinnitystä varten proppureikiä, lumpsahti terä makuuhuoneeseen saakka. Huomenna käyn paikkaamassa.

Katkaisin Hesarin tilauksen toistaiseksi. Vuositasolla säästö 276 €.

Menetän ainakin "tilaajille"-merkinnällä lehteen asennetut tutkivat journalismijutut, uutiset ja kolumnit. Tiedeosiokin jää tavaamatta. Miten lie kuluttajasuojani ja kuis prosessin kävisi, jos vaatisi maksamiensa entisten tilausten lukuoikeuksien säilymiset? Onkohan kukaan aiemmin edes kysellyt?

Junttimainen maalaisjärkeni väittää, että ostetun kirjan lailla omistusoikeus pitäisi taata olipa teksti millaisissa kansissa, ja vaikka kuinka monen miljoonan lukijan kanssa jaettua tavaraa tahansa. Ei ne tilattua lehtilehteäkään pois hae tilauksen lopettajilta.

Olen laittanut tietokoneeni kirjanmerkkeihin uudelleenluentaa odottavia tekstejä, mutta nyt niiden lukeminen ei onnistu.

Toisaalta tietoa ja "tietoa" tunkee vajaille aivoille aivan tarpeeksi kun näyttöjä availee.

Huviksenipa kirjin kuluttajasuojatstoon (en tiijä minne ja kelle semmoinen menee, ehkä tekoälylle ensin joka tyrkkää sen digiseen roskikseensa) kyselyn lukuoikeuksistani Hesarin tilausjaksoihin: 

Hei, olen ollut vuosikymmenet välillä taukoja pitäen Helsingin Sanomien tilaaja (nykyisin diginä).

Omasta mielestäni minulla maksajana pitäisi omistus/lukuoikeus säilyä kuten tilaamillani muillakin, erilaisilla teoksilla kansien välissä, sekä sähköisessä muodossa olevilla kirjoillakin joiden lukuoikeudet säilyvät hamaan kuolemaani saakka, ja siitä sivuitsekin. Mutta entä kuinka on kuluttajasuojani tässä tapauksessa lainkirjaimen tulkinnan mukaan?

Eipä se onnistunut kun sielläkin on ongelma joka ei lähetysvaiheessa korjaantunut: Ruksi ruutuun "olen ihminen" läpsäytti lomakkeen tyhjäksi ja paikalle rämähti hymiö joka irvisti rumasti.

5.2.2026 torstai

G:n pakkaspenkkarit. En saanut yhtään valokuvaa otetuksi kun järkkäristä loppui akku. Kaipa niitä jostain kulkeutuu ja olihan G Kainarin sivuille päässyt violetissa teletappiasussaan.

Nyt kaikki vanhojen tanssit ja penkinpainajaiset ovat sitten omien jälkeläisten osalta taputeltu. Ei ikä enää riittäisi uuden kasvatuskierroksen näihin vaiheisiin vaikka siementä itämään vielä panisinkin.

G halkaisi Anelman autotallissa Lancerin moottorin kun se alkoi oireilla. Kakkospytyn venttiilitapin lautanen oli lohjennut. Siinäpä pojalla askarta joiksikin päiviksi.

Tojotanrottelo on tiukilla kun yksi ja toinen sitä nyt öitä myöten kortteleissa nau'uttaa. P ei kyllä päivisin jaksa kun yötuurin ajokeikat Yläkainuuseen kerryttävät työajokin mittariin ainakin 300 km. Pitkiä ovat vuorot muutenkin. Lähtö 23 ja paluu aamulla yhdeksän huitteilla. Alkaakohan missä vaiheessa vistottamaan ratin takana...

Itse ajoin P:n iässä vähän aikaa Kuopio-Helsinki-Kuopio "yhdensilmän"-keikkoja jonkin aikaa ja jakelut päälle niin siinä rekkakuskin ammatista haaveet karisi.

6.2.2026 perjantai

Aamusta heti Kaksinmäellä fyssarin vastaanotto. Kopeloi ja väänteli, eri asentoihin taivutteli, kyseli ja uteli ja totesi leikkauksesta toipumisen alkaneen hyvin. Kalusteremontti, vaikka se olikin kevyehkö toimi, aiheutti hieman jälkijomotuksia, mutta kuuluu kuulema asiaan. Kaukavedessä rypemiset edesauttavat toipumista ja kun tulee sitten kävelyäkin...

Snyderia lukiessa opin uuden sivistyssanan: Sadopopulismi. Se on yhdistelmä englannin sanoista sadism ja populism. 

Sadopopulismi on poliittinen strategia, jossa johtaja tai puolue vetoaa kannattajiinsa tuottamalla heille itselleen haittaa tai kärsimystä. "Lyhyesti sanottuna sadopopulismi on politiikkaa, jossa kansa saa kärsiä, kunhan se saa nähdä vihollisensa kärsivän enemmän."

Moskovan Zaatana on erikoistunut sadopopulismin toteuttamiseen eikä enää kaukana sen määritteen toteutumisesta olla Yhdysvalloissakaan. Israel on myös malliesimerkki sadopopulismille, mutta nauttivatko tavalliset israelilaiset oikeasti Netanjahun terroristiarmeijan aiheuttamasta gazalaisten kärsimysnäytelmän seuraamisesta? 

Ja eikähän israelin kansa juurikaan mistään kärsi sillä infran pysyessä ehjänä lämpöä, lempeä, appelsiineja ja ruokaa jaettavaksi riittää.

Sadopopulismin sisältämät määritteet vastuun välttely, vahingonilo ja oligarkkinen kontrolli käy kyllä vaikka Suomen hallituksen toimien osoitteluunkin kun kuuntelee muutamien poliitikkojen puheita, ja vaikkapa persujen puolueena ajamia agendoja. 

Vahingonilo yhtenä politiikan ajurina varsinkin kontekstissaan Halla-ahoon kätyreineen synnyttää todenperäisyyden tunteen automaattisesti.

7.2.2026 lauantai

Katsoin nyt illasta viimeiset kaksi jaksoa islantilaisten morruuttajien (islanninkieli on ...) huumekuvioihin kytkettyä sarjaa Reykjavik Fusion. Päähenkilö esittää hyvin osansa eivätkä toisetkaan juuri kompastele, mutta turhan myönteisiäkin näkökulmia kuolemankauppa-tarinaan on liitetty.

8.2.2026 sunnuntai

Korsasin kuolonunta: Heräsin sukellusuneen jossa hukkumiskuolema uhkasi.

Pauluksen nainen "Tikruineen" (=koira) lähtee Helsingin junaan yhdeksän kieppeillä ja kun hänet on asemalle viety, lähden käymään Um.

"Nurin nuttu, viärin västy" sanoi Äeti kun pusakka oli nurin. Mitä lie "västy" sanalla tarkoittanut? Sitä ei löydy ruotsiperäisenä sen enempää kuin suomenakaan. Kotukseltakaan asiaan ei tietoa herunut. Lie niitä iänikuisia, savolaisia sutkauksia, mutta kun asiayhteyden muistaa niin tärkeää oli, kun Äeti sen lohkaisi.

Unimäessä mökkimiljöö lojotti kuuralumen keskellä kuin se on siinä lojottanut jo kymmenet vuodet alituisiin vaihtuvine luonnonilmeineen. Kolailin kevyen lumen pihatieltä syrjään ja saunallekin polun. Kaivon ympärille haalin kolallisen toisensa jälkeen peittoa, mutta luultavasti sisältö on umpijäähän kovilla pakkasilla sukeutunut. En alkanut generaattoria tulille sytyttelemään jotta olisin kokeillut pumpata.

Teerelle oli sattunut kipeä tapaturma kun luultavasti oli luullut hankeen syöksyvänsä, mutta kymmen senttisen valkean alla olikin mökin kova peltikatto. Ei lintua paikalla näkynyt, mustia höyheniä vain, jotta kaippa se hengissä tömäyksestä on selvinnyt.

Tinttien ruokinta-automaatti ei olisi tarvinnut lisäystä, mutta tulipahan säkillinen ostettua. Nyt riittää kesään saakka. Toin myös itse leipäpusseihin jäätymään sekoittamiani linnuneväitä koukkuineen jotka ripustelin puiden oksien varaan.

Oravat olivat olleet ahkerina huussinkuusien runsaiden käpyvarantojen kimpussa. Pienin tassuin tallattu oravapolku kuusista pois päin kertoi sen tarinan.

Outo talvi. Puiden harteilla näyttäisi olevan raskaat tykkylumitaakat, mutta koska ei ole juurikaan  satanut, se on pelkkää paksuksi kehkeytynyttä kuurakidettä. Raskaalta sekin näyttää puiden kantaa ja jos lauhtuminen tapahtuu tyvenellä, latvat alkavat katkeilla. Saunan luona toinen tuomista oli kumartanut latvallaan jo maahan saakka.

9.2.2026 maanantai

Uimareissu aamusta. Mummulaisia oli enempi kuin ukkilaisia ohjatussa vesijumpassa. Mummulaisten mustat hiustensuojat vain liikkeitten tahtiin keikkuivat kuin tupurit Nuasen aallokossa.

Jos nuokin säännöllisesti vesijumpassa kävijät (yli 30 tänäänkin) vanhusta jäisivät koteihinsa monien mummujen lailla pullaa mussuttelemaan niin eipä ne kohta liikkeelle pääsisi.

Visa-luottoyhtiön kuoressa saapui 2000 euron lasku! Sekaannuksen selvittelyssä meni aamupv kun ei pankkeihin nykyisin ihan tosta vain saa yhteyttä.

Keittelin monivihantisen sopan josta makua ei puutu.

10.2.2026 tiistai

YLE:n uutisissa tänään:

"Putinin yksi lause paljasti, miksi hän valitsi sodan, ..." "Moskovassa elävä tutkija Andrei Kolesnikov kertoo pelon ilmapiiristä Venäjällä."

Kuinkahan kauan Andrei Moskovassa (tai missään Venäjällä) enään elää ääneen lausuttuine mielipiteineen? Uusimmat ajatuksensa venäläisen mielen sulkeutumisesta hän on painattanut kirjaan The Closing of the Russian Mind. Teosta ei ole vielä suomennettu.

Ko. tutkijaa haastattelivat lyhyesti myös telkkariin. Arveli itsekin, että elo voi omalta osalta päättyä tänään, huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä, mutta vastarinta, vaikka toivotonkin, kannattaa.

11.2.2026 keskiviikko

Suomeen tekemällä tehty talvisota millään muotoa puolustautumaan kykenemättömiä susia vastaan on päättynyt. 100 lupaa oli, mutta "vain" 82 syytöntä metsän eläintä teurastettiin omantunnon kolkutuksitta. Peijaisryypyt on luultu ansaituiksi ja kaikilla susimurhiin osallistujilla lienee auvoisan leppoisa olo kun eivät ainakaan nuo kymmenet tapetut pedot enää kaukaa metsän laidasta irvistele. 

Susikallojen trofeet metsästysmajojen seinillä ja parkitut nahkat takkojen edustoilla luovat turvallisen olon tässä turvattomaksi koetussa maailmassa jossa suurin uhka nousee Idästä ja joka ikinen päivä tapahtuvat onnettomuuskuolemat katuja ylittävillä suojateillä.

Voin kuvitella, kuinka noissa metsästysporukoiden peijaiskokoontumisissa vinoillaan "vihreillevasemmistolaisille arvoille" jotka he saivat pitkän lobbaamisen tuloksena, täysin väärin asentein ja puhein "omien poliitikkojen" häpeämättömillä turpamaratooneilla kammetuksi hetkeksi syrjään.

Tämä talvisota käytiinkin oikeastaan metsäautoteitä kurvailevien, puolikasajatuksellisten punahattujen (-niskojen) ja luonnon biodiversiteettiä puolustavien mielipiteiden välillä. Susi oli vain tekosyy arvojen taistossa eikä tapaus poliittisessa prosessissa puhdasta ollut.

Kaikkialle tunkeutuva tieto- ja tiedevastainen "trumpismi" voitti Pohjolankin perillä.

85 sekuntia keskiyöhön

22.1.2026 torstai

Joka toinen aamu Kaukavedessä; sinne ja takaisin kävellen (5 km). Nilkkakipuja. Eilen jomotti selkäänkin.

Torille tekivät perusteeellisen remontin, kuorivat satoja vuosia ihmistallauksen armoilla ollutta maapohjaa metrin verran pois, rakensivat monttuun nykyinfran (salaojat, johdot yms.), tamppasivat murskeet ja asentelivat uuden kiveyksen pinnaksi. Joenpuoleisen lasten leikkipaikankin uusivat. Mokasivat kuitenkin toriväen sosiaalitilojen arkkitehtuurissa kun liiterinpöksää muistuttavan, tasakattoisen laatikon pykäsivät parkkipaikan laitaan. 

Edelliseltä paikaltaan toriremontissa siirretty, vuonna 1680 vainajoitunut, peräti 78 vuotiaaksi huokunut Pietari Brahe se veet patsaana välittää mitä maanmatoset toreillansa puuhailevat. Tänäkään pakkasaamuna sen kiviset koivet eivät niiailleet kun siitä ohitse narisuttelin. Tarkemmin ajatellessa hytisyttää kuitenkin Pietarinkin aikaisten asuinolojen elämä, sotiin valmistautumiset kivisiä linnoja rakentelemalla ja ainainen metsän ja hallan pelko joka akka- ja ukkoparkoja varhain sairauksiin ja sukurutsaisiin geeniperimiinsä menehtyviä lapsia on piinannut. Viina ja tupakkakin on äijiä hautaan nuorna jo kaadellut samoihin aikoihin, kun ylitse ovat patsaisiin sittemmin ikuistetut kaupunkien perustajat ja kasakka-armadat eestaas ratsastelleet.

Tämänkin pätöisen kaupungin juurimullassa hapertuneitten köyhien luut kertoisivat aivan toisenlaisia tarinoita kuin patsaaksi jähmetetty, palvottu Pietarin Brahen muisto.

23.1.2026 perjantai

Kahtena päivänä tein ruokia niin, että on useammalle päivälle. Jaan niitä rasioihin ja laitan myös pakkaseen.

G:lta loppuivat varsinaiset koulutunneilla käynnit kun alkoi kirjoituksiin valmistautuminen.

Katsoin Cineastialta Delicatessen-herkuttelijoiden yön: Kannibalismikuvitelmia vuodelta 1991; Käsärintekijöiltä hurjaa mielikuvitusta ja henkilöhahmoja. 

Vehnästelin viesteissä kokkiopiskelijoiden oppikirjaksi tämän elokuvan katsomisen. Lohkaisin, että jos haluaa kasvisvaihtoehdon, silipasee vihreän poliitikon hauista tai pakaraa pannulle...

24.1.2026 lauantai

Ähräsin eilenillalla eteläpäädyn kuistin kattoon uudet, kertaalleen käytössä olleet valaisimet kun umpiledit simahtivat. Olin katkaisevinani taulusulakkeesta virrat pois, mutta koko ajan ne olivat olleet päällä; Virtasyöttö tulikin yläkerran taululta! Olisihan se kynsiä hieman kutittanut jos...

Ihmispopulaatioiden poliittisia kytköksiä ja sotaisia intohimoja sisältävän väkivallan tutkijaa, historioitsija/kirjailija Timothy Snyderia lukenut. Hänenkin selkosanaiset oppinsa maailmanmenosta pitäisi olla pakollisia teoksia päättäjien yöpöydillä ja lukemistoina. Mutta kun kuuntelee piskuisen Suomen poliitikkoja, niin eipä juuri siteerauksia viisaimpien ajattelijoiden päättelyistä niiden suista kuule. Jos ne jonkun suupielistään päästävät, niin taitaa B.Wahlroosin finanssilohkaisut helpommin irrota. Tai jonkun kusenkeltaisen lehden lööppiotsikko.

Lohkotaan kyllä "omaperäisiä" töräyksiä kuin eräs pullakka sutkausautomaatti Espoon Iivisniemestä vaikka sellaisilla ei yhteiskunnan asioita hoitaessa mitään merkitystä ole. Sen enempää kuin Helsingin kalvakan eiralaisvaljuksenkaan nuljusmaisella vittuiluagendalla.

Ehkä isoja itsestään kuvittelevat politiikantoimijat pelkäävät pienuuden tunnetta, joka voisi iskeä vaikkapa tästä Snyderin tutkijanurallaan oppimasta faktasta:

"Meidän on sovellettava maapalloon tietoa, joka meillä on auringosta. Auringon fuusio on ollut käynnissä noin 4,5 miljardia vuotta ja fotosynteesi noin 3,5 miljardia. Olemme olleet niiden luomien mahdollisuuksien joukossa lajina alle miljoona vuotta, lukutaitoisina sivilisaatioina noin 500 vuotta ja ilmakehää muuttavina teollisina kulttuureina noin 200 vuotta."

Jos yksikään urallaan menestynyt vihreän laidan poliitikko oikeasti sisäistäisi vaikkapa Snyderilta lohduttoman, ja peruuttamattoman tiedon, että "olemme laji, joka sammuttaa muita lajeja", saattaisi olla, että hän löisi kaaliset rukkasensa naulaan ja lähtisi politiikan pöydistä kenenkään erikseen muiluttamatta saunan taakse ja hirttäisi pinaattisen vartensa koivunhankaan.

Mutta mehän elämme lyhytmuististen maailmassa jossa hölynpölyä suoltavaa, ääliömaailmanjohtajaa verrataan 1970-luvun valmiiksi nauretun tv-satiirisarjan Perhe on pahin Archie Bunkeriin (Yle 25.1.) ja avuttomina hörähtelemme vain vaikka USA:n Suur Möliskön aiheuttamat liikehdinnät muistuttavatkin enemmän 1930-luvun hakaristimulkeron aikaansaannoksia.

"Voimattomien voimaltakin" (Yhdysvaltain demokraateilta) on mennyt plöröt housuihin. Siellä ollaan nöyrästi hiljaa ja odotetaan kivuliasta loppua kuin kuolemaantuomitut sähkötuolin räpsäyttämää armahdusta.

Kun Suomi ripusti 1995 EU-jäsenyysmitallin kaulaansa, niin joku haltioitunut huokaisi, että EU on kuin yhtä suurta perhettä, mutta nyt Perhe on pahin-mitallin viekin USA:n liittovaltio.

26.1.2026 maanantai

Pienten maiden johtajat kiertävät nuoleskelemassa isommiksi itsensä tuntevien maiden johtajien hyvinvoinnin pukamoittamia perseitä. Nyt vuorossa Suomipetteri Kiinan Xin eteen oikaistulla punaisella matolla imartelemassa Aasian mahtimiestä. Eikä varmasti edes uiguurien karmea kohtalo mielessä käväise kun pitää mahdollisimman monta kauppadiiliä aikaansaada.

Pakko kai se on notkistaa poloviaan kuin russakka Oskarin nielussa jonne se oli kahvihörppäisyn mukana sukeltanut.

Pitkin pituuttaan, kyljellään Telluksen arktisella kamaralla röhnöttävää Suomi-vanhaapiikaa on helppo kusta silmään. Eivätkä saksanseisojat jätä koipeaan nostamatta sen helmoissa. Idän Zaatanatkin puristelevat rupsahtaneista kankuista ja hurrit tökkivät tylsillä vehkeillään napaan samaan aikaan, kun karmeasti ärjyvät, harmaat Nato-hornetlaivueet toisensa perään peittävät ainoan, katseelle vapaan väylän saasteilla maustettuun taivalliseen tentunväriin.

Mitä tästä kaikesta suomalaisesta "ihanuudesta" lurittelisi Jukka Kuoppamäki jos totuutta (taivasta) silmiin katsoa uskaltaisi?

27.1.2026 tiistai

Tänään on se tiistai kun Tuomiopäivän kelloa siirrettiin entistä lähemmäs keskiyötä, kerrotaan uutisen kuvatekstissä. Aikaa on jäljellä 85 sekuntia eikä se tähän päivään mennessä koskaan ole ollut niin lähellä.

Uutisessa kerrataan tp-kellon funktio näin:

Kylmän sodan alussa vuonna 1947 kehitetty kello symboloi tutkijoiden arviota siitä, miten lähellä ydintuhoa tai muuta katastrofia maailma on. Keskiyö merkitsee maailmanloppua.

Tuomiopäivän kellon ovat kehitelleet tutkijat kautta maailman ja laskelmansa ovat olleet sekunnintarkat. Uskoako ja luottaakko tuohon, niin ainakin varmemman takuun se oikeassaolemisestaan antanee kuin jehovalaisten yli 100 vuotta vanha Harmageddon-tuhoennuste.  

Tilastoituja jehovantodistajia on maailmassa 8-9 miljoonaa pipoa, mutta niinpä vain lottouskovaisten lailla sen jäsenistö päivä päivän jälkeen ristii kätensä jotta tuomiopäivän koittaessa kuuluisi niihin 144 000 jotka tuosta joukosta paratiisiin valitaan.

Eivät tuo raamatut mitkään valoa pimeyksiin joissa kansat vaeltavat ajast'ikuisuuteen. Amen.

29.1.2026 torstai

Puoliltapäivin Säästöpankin kulisseissa aika. Kulisseina katunäkymiin kuuluvia pankkeja nykyisin voitaneen pitää, sillä todelliset maniasiat hoidetaan "keskusjohtoisesti" jonkinlaiseen virtuaalitodellisuuteen verrattavissa olotiloissa. Finanssimaailman "kosmisissa" tuulissa ei lainaa anovaa asiakasta lihana ja verenä tunneta, hänet syynätään algoritmisten vakoilukanavin kautta, koostetaan debit/credit-profiili kylmänä hologrammina tekoälynsinisellä tapetoidulle virtuaaliseinälle. Mahdollinen pankkihenkilö, jonka mahdollisesti tapaat kliinisen puhtaassa toimistossa on vain mukavia puhumaan kykenevä välikäsi eikä hänen asiakkaasta luomalla näkemyksellä ole yhtään mitään merkitystä niiden laskelmien rinnalla, joita ruudulle näpyttelee ja klikkaa tummaan tuntemattomaan menemään.

30.1.2026 perjantai

Kun kävelin aamukymmenen maissa uimareissulta kotio, oli ambulanssi Härkösen leskirouvan pihassa ja hoitajat kiiruhtivat sydäniskurin kanssa sisälle. Parin tunnin kuluttua ne kantoivat paareilla makaavan vanhuksen autoon ja lähtivät. Ehkä lähtö koitti hänellekin, tai halvaus... Miehensä kuoli sydänkohtaukseen saappaat jalassa melko pian kun me muutettiin Kittilästä tänne. En ehtinyt häneen tutustua kuin sen varran vain, että alkoi oloutua eläkeläisenä olemiseen.

Kävin M:n kanssa K-Raudasta kylpyhuoneen kalustekokonaisuuden ja kävin ne G:n kanssa viemässä odottamaan maanantaita.

31.1.2026 lauantai

Tuttuja Alli-nimisiä muistan heidän nimipäivänään. Miten kovan elämän Alli-tätikin eli niin eipä sitä osaa kuin rahtusen ymmärtää. Miten lie lujanyrkkisesti sotakauhuja muistissaan kantanut, itsemurhaan päätynyt Aarnekin vaimoaan kurittanut valituksenkuulumattomissa Varissaaressa jossa kymmeniä vuosia asuivat? Semmoisistahan ei kylillä puhuttu, mutta jotain lapsuudentuskaa se Mauripoikakin lie tuntenut kun viimeisen kiikkunsa räystääseen ripusti...

Täällä sitten yksi elämänkurittama heidänkin edestään avautuilee vaikka vaivautuneisuutta edelläkirjoitetutkin toistot vain aiheuttanevat.

Bellfastin poliisit-sarjassa kovaa ajankuvaa huumemaailman niistä portaista, joita ei kaduilla näe ei haista. Paitsi sitten kun äveriääseen käyttäjäänkin iskee kokaiinipsykoosi kesken kauppareissun ja poliisi paikalle kutsutaan. Tästä sarjassa uskottava kohtaus.

Toisen laidan kammotussarja samojen, huumehuuruisten aihepiirien ympärillä on ollut Liverpoolin mafia jossa silkkaa lässytystäkin jonkin verran, mutta voi niissä piireissä asiat kuvatunlaisia ollakin. Hyvin asioita on näytelty ja dialogi tehokasta.

Kuinka hirvittävä "toinen todellisuus" tämän meidänkin todellisen todellisuuden vieressä miljoonien elettävänä onkaan, niin emme siitä tajuntaamme saa kuin nopeita väläyksiä "peukuttavista" porukoista kujien ja metrojen kulmilta jos uutisvirta niitä sekaansa joskus, ikään kuin vahingossa päästää.

Huumebusineksen hyötyjäeliitti pysyy aina vain tehokkaammin näkymättömissä monimutkaisten sovellusketjujen ohjaksissa. Välikäsien välikädet ja nykyisin oheen kytketty tekoäly hoitelee käytännön juoksut. Jos joku alemman tason remmistä kiinni jää tai tapetaan, aina on varalla uusia onnettomia.

Millainen mafia Epstein-pedofiilirenkaan ympärillä lienee toiminutkaan niin siitä olemme nähneet vain raapaisuja. Todelliset toimijat, elävän materiaalin ja bileissä tarvittavien psykedeelituotteiden välittäjärengas ei ole kiinni jäänyt, vain pieni siivu sairaiden päidensä ohjauskyvyn menettäneitä superrikkaita on julkisuuteen tuomittaviksi taluteltu. Uudet tulokkaat sekä entisistä kiinnijäämättömät ihrapiiput ovat jo suunnittelemassa uusia juhlia kartanoissaan, eikä psykedeelejä tai lapsipantavia tule niistäkään kekkereistä puuttumaan.

Kärsijät on jo unohdettu vaikka joku kestävämpi uhri kirjoja kirjoittaisikin.

1.2.2026 sunnuntai

G:n Lancerissa taisi kakkospytyn venttiileihin tulla vika. Aikoo itse aukaista koneen ja korjata. Etsii nyt tallia läheltä, jossa auto saisi jonkun päivän olla. 

Laitoin eilen ja tänään kaikenlaisia ruokia kun oli jälleen syöjiä. Omasta mielestä paras uuniloota syntyi kasviksista (gratiini). Oli myös muusia ja uunilohta, uuniohrapuuroa (Korpelanmyllyn  jyvistä tulee sittenkin ihan hyvää) ja muuta hörsellystä.

2.2.2026 maanantai

Tämä päivä meni kerroskolhoosikolossa kalusteiden irti repimisessä. Sain myös uudet melkein asennettua ja kaakelisaumat raaputeltua sekä pinnoitettua kuivumaan. Jonkin verran tuntuu alaruumissa konttailut ja nostelut. Olen siinäkin kolmiossa aiemmin Tarmovainaan aikaan laittanut lattiat ja maalannut seinät sun muuta pientä. Silloin ei kylppäriin tarvinnut kajota kun olivat juuri uusineet pinnat.

Huomenna ruuvaan suihkuväliseinän ja siivoan jälkeni ja siinäpä se sitten tämäkin on tehty.

P lähti jälleen yöksi töihin. (Klo nyt 23.) Näyttää siltä, että vaikka on kovat pakkaset ja pitkät matkat ajella (Suomussalmelle) niin taitaapi tykätä hommasta. Ainakin tilipäivänä se tulee tuntumaan mukavalta kun yölisät tuplaavat palkan.

G kävi Anelman kanssa sopimassa, että voi hänen talonsa autotallissa korjata Lanceria kun siivoaa ja järjestelee sen viimesen päälle vuokrasta. Olen joskus kurkistanut talliin ja on se melkoisen kaaoksen jäljiltä. Arvo ei tainnut enää viimeisinä vuosinaan jaksaa sitä pitää järjestyksessä ja poika & entinen vävy ym. porukka on käyttänyt tilaa mitään paikoilleen panematta.

Pakkanen kirrasi tällenkin illalle, mutta näyttää lauhtuvan huomiseksi.

Oli mielenkiintoinen, pitkä MPA (Maailman Politiikan Arkipäivää) ohjelma joka näkyi myös Areenalta. Aina ulosanniltaan tykättävä filosofi Maija-Riitta Ollila ja optimismia studioon kantanut Juha Hurme olivat kaikesta parhaita kuunneltavia. Asiapitoisin oli selkeästi argumnetoiva Hiski Haukkala. A.Stubb oli ihan  alussa, josta jäi vähän katsomatta kun piti käydä saunassa.

Jälkimmäisen mukaan meillä ei ole hädän päivää isojen puristuksessa, mutta aina se vain hänen suustaan kuultuna tuntuu maksetulta rauhoittelulta vaikka paljon tuntevaa asiaa lateleekin.

Minä alan nyt muate kun taivaiden pakkasviimoissa täysi kuu kirkkaana möllöttää ja mittari miinuksia näyttää 30. Nukahtanen äkistelemättä tabletin ruudulla vilistävien, vapaudesta kirjoittaneen Timothy Snyderin rivien väleihin.

"Jotkut konservatiivit julistavat, että he haluavat vapautta, mutta että turvallisuus ajaa valitettavasti sen edelle. Tämä ei juuri koskaan ole totta. Yleisesti ottaen tarvitsemme vapautta ollaksemme turvassa ja turvallisuutta ollaksemme vapaita."

Zaatana tulee, oletko valmis?

11.1.2026 sunnuntai

Yllä olevat kuvat kertovat, kuinka alempi, kullitettuun pronssiin muotoiltu äidinpoikasotilas aiheuttaa ylemmälle, vaaleaan puetulle äitihahmolle suurta surua aina vaan.

Sotaan joutumisen pelko on mielentäyttävä. 

En itse rintamalle joutuisi, mutta siviilinä tapettavien listalle valmiiksi jo merkattuna omaisineni ja kaikkineni. Idän Zaatanan suursaapas kun kerran yllemme astuu, liiskaannumme jokainen erottelematta lannoitteeksi isän- ja äidinmaamme kiveliöille kunnaille.

Pasifistinen mielenkoodistoni ei ole syntyperäinen. Myöhäsyntyinen vain, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut kun takkinsa piti kääntää viimeistään vuonna 2022 helemikuussa.

Nyt murhahimoni vain kasvaa. Sen kohteet ovat hyvin suppea otos lajimme raaimmista edustajista. 

Scifiä: Jos viimeistään nyt syntyisi kerralla kaikkien maailman rauhaa haluavien miljardien päihin pandemian tavoin yhtäaikaisesti murhaava yhteistuuma, joka käskisi panna parikymmentä diktaattoria multiin niin säästyiskö maailma seuraavalta suursodalta? 

Ja mihin se säästyisi?

Alkaisiko tosissaan töiden teot ilmastonmuutoksen torjunnassa joka oikeasti on se kavalin ja tappavin, kaikentuhoon kykenevä, lajimme itsensä rakentama, mykkä ja sokea, ääntä pitämätön diktaattori?

Pakkasta vain -15. Kaukavedessä kuudesta kahdeksaan. 

Golden Globe-palkintogaalassa puvut, perseet ja tissit pääosissa. Kaikki esiintyjät (uroksetkin) ovat niin helvetin kauniiksi pakkeloitu, vahattu, kiillotettu ja garderoopattu viimeisen päälle silmiä häikäiseviin asuihin (tai paljon paljastaen), että oikeastaan nuo kaikki järestään ovat valtavan rumia ihmisotuksia.

Kirjoittamisen haluni ovat melko lailla nollassa. 

Mitä sitä tällaista avaruudenpalloa ihmiskeksinnöllä, kirjoitetuilla tai sanotuilla sanoilla, pommittamaan? Tätä törkyähän vyöryy jarruja vailla olevana kirjain/puhemattona kaiken ylitse 24/7. Kuvituksetkin käyvät yhä räikeämmiksi ja toivoisi jo niitä tuottavan välineistön kertakaikkista tuhoa, että mustavalkeaakin seasta erottaisi.

16.1.2026 lauantai

Hesarin yli 10 vuotta vanhassa uutiskuvassa uhanalaisten lajien joukossa on myös susi, mutta ei lehti muista edes omia "luonnossa" dallaillujaan joten se on päättänyt olla ottamatta reilusti kantaa tämänkään päivän susien murhaamiselle, joka on ollut aivan hirvittävä vääryys puolustautumaan kykenemättömälle lajille.

Susiin kohdistunut Teurastustalvisotamme vertautuu Israelin ja Venäjän etnisiin murhaamisiin Gazassa ja Ukrainassa. "Susioperaatio" käynnistettiin vaikka laitkin sen tiimoilta jäivät viimeistä sinettiä vaille leimaamatta.

Ja kuka uskoo, että asiassa palataan terveempään käytäntöön koskaan kun susiverisammion kansi on avattu?

Entä kun yhteiskunnalliset olot tästään eriarvoistuvat ja annetaan itsellemme lupa toistemme jahtaamiseen mihinkään rikoksiin syyllistymättömien susien lailla? 

Noiden samojen kiväärien piiput kääntyvät metsäautoteillä tapahtuvien eläinten jahtausoperaatioiden jälkeen aina vain helpommin mitä tahansa liikkuvaa maalia kohti. Kuultu sellaisia ääntelyjä odininsotureiden suunnista jo, että mielellään erivärisen ihon omaavia päin.

Katsokaa USA:n Suurmöliskön ja kätyreidensä johtamaa, entistä demokratiaa jossa jo kauan sitten maahan muuttaneita on alettu jahtaamaan ja poistamaan juurtumissijoiltaan. Ei se ilman voimainsa tunnossa uhoavaa massaa tapahdu. Minnesotassa on jo täysi rähinä päällä.

18.1.2026 sunnuntai

Rahantekijät, sen kanssa naimisiin kytkeytyneet ovat mielensä biodiversiteetiltä köyhiä kuin porojen paljaaksi kaluamat tunturienkupeet. Ajatustensa arot ovat kuivia kuin arabien hiekkaerämaat ja puheensa tunnottoman väkeviä kuin kaktusmehuun tislattu teguila. Niiden mielikuvitus on laatikkomaisia neliöitä ja suorakaiteita joiden kylkiin on painettuina dollarinkuvia ja kansiin pörssikurssien käyriä. Ehkä joukossa vilahtaa jokunen luksusjahdin kuva ja kännykästä juuri näytetty, leuastaan revennyt nelikiloinen valtamerikala jonka tuskissaan tempoileva, kärsivä hahmo pian videoinnin päätteeksi takaisin aaltoihin kitumaan loiskautetaan.

Siksi oli pienen toivon pilkahduksen herättävää lukea lehdestä, kuinka erään pörssisuvun perijä lahjoittaa rahoistaan suuren osan (450 000€) pois ja sanoo: "En ole ansainnut tulojani" 

Ingressissä tarkennetaan, kuinka Emilia Takanen (ko. perijä) sanoo pitävänsä vääränä sitä, että hän saa kerätä mittavan hyödyn muiden ihmisten työstä(?).

Monia varmaan karsastuttaa se, että nuo sadattuhannet eurot menevät puoluepolitiikan tukemiseen, ja vieläpä että vasemmistoliitolle.

Kahtia omatkin mielikuvani tässä asiassa jakaantuvat.

Olisihan Emilia voinut silitellä maailmantuuliin tuon rahan muutenkin. Kuusikymmentä (60) nykypolitiikan köyhdyttämää perhettä olisi hän voinut auttaa ainakin yhdellä arkikuukaudella huomista päin jos kullekin olisi 7,5 tuhannen verottomana lahjana sen antanut. (Tänne kans sillä en edes sairastelumaksujani ole saanut maksettua!)

Ehkä hän mitään kenellekään sanomatta niin tekeekin tuon politiikan tukemiseen jakamansa rahan lisäksi?

Mutta mistä näitä köyhiä lahjoitukselleen äkkiä ja odottamatta anteliaan polvien notkahduksen kokeva rikas juuri sillä oivalluksensa hetkellä löytäisi?

Hurstin ruokajonoistako?

Joku helläsydäminen rikas yritti joulun alla jakaa seteleitä Orivedellä Kitumarketin tuulikaapissa lähinnä eläkeläisasiakkaille, mutta kovasydäminen, rikkauksilla leimattu kauppias kävi passittamassa almujenjakajan matkoihinsa. 

Hellämielisyyspuuskan saanut rikas taisi haastattelussa sanoa, että se oli viimeinen kerta kun moista hyväntekeväisyyttä yrittää.

Olisi kysynyt edustaja Juho Eerolalta, että kannattaisiko Tuomiokirkon rappusilla kerjäävien kasvoja sivellä mieluummin satasen seteleillä kuin räkäisellä klimpillä.

20.1.2026 tiistai

Nuoleskelut on nuoltu. Kieli karheana valmistautuu Eurooppa seuraavaan siirtoon. Pelinappula on jäästä muovailtu Grönlanti.

Maailmankatolla tapahtuu nyt niin kammottavia asioita, etten luota huomiseen enään yhtään.

Grönlantilaisena olisin vieläkin pessimistisempi vaikka Moskovan Zaatanan naapurina ei ole yhtään sen turvallisempaa aamuunsa nousta.

Uuskoloanilismin ja suurvaltojen imperialististen etupiirijakojen uhan alla lienee paikallaan uusintalukea Sven Linqvistin Tappakaa ne saatanat teos, että mieliala siirtyisi kokonaan toivottomuuden tilaan ja olisi helpompi tässä verenmakuisessa uutisvirrassa uiskentelu.

USA:n Suur Möliskö on tvittuillut (äxäillyt), ettei hän enään rauhaa ajattele. Elikä se Perkele on luopunut jo idioottimaisesta Nobelunelmastaankin. 

Tuo kurja ihmiskuvatus on päättänyt ryhtyä suureksi sotapäälliköksi joka pommittaa tämän planeetan paskaksi kun kerta Norja (Norja ei sitä jaa vaan erillinen Nobelkomitea) ei mitallia ja kunniakirjaa jo tähänastisista "rauhantöistä" hänelle antanut.

Tuskaillen: Miksi se pennsylvanialainen poikanen kiväärinsä kanssa ei 13.7.2024 onnistunut!

Miten pitkään kuolleen Suur Möliskön "marttyyrius" olisi kestänyt? Vai olisiko tilalle pongahtanut heti välittömästi joku vielä hurjempi, järjeltään kirkkaampi tyranni joka olisi vienyt maataan ja maailmaa nopeampaakin tahtia perikatoon?

Ristikää kätenne ja valmistautukaa veisaamaan jumala onpi linnamme. Ehkä siinä "linnassa" ovat jo konekiväärit asemissa ja drooniverkot kaiken ylle viritettyinä sillä niin monet biljoonat eurot ja dollarit ovat jo Zaatanan saapumista odotellessa jonnekin kerätyt.

Moskovan Zaatanan pommimuraalit Kiovan kerrostalojen seinillä

6.1.2026 tiistai

Pahenemaan päin tämäkin vaiva: Korvien välinen tila on yhtä äänien kakofoniaa. Vasemmalla sekalaisempaa, oikealla matalaa tuubaa. Vasemmalla kyljellä maatessa äänet ovat kuin junaraiteilla; hitsaussaumojen kohdalla kuuluu sydämenlyönnin tahtiin ryystävä dyyb dyyb dyyb dyyb.

Vituttaa se välillä. Jotkut masentuvat korviensoinneista, pitäisikö minunkin?

Masentumisiensa julkisista lävitsekäymisistä hyötyvät vain julkkikset. Joka päivä joku aviisi kertoo jonkun seurapiirimopon käynnistysvaikeuksista ja tulppien kärkivälien nokeentumisista, vaikka vain klikkauksien määriin niillä vaikutuksensa lie.

Kovasti kulahtanut on jo fraasi "haluan kertoa kokemukseni, että joku toinen niistä oppisi".

Ei kertomiset muuten olisi turhia vertaistukiyrityksiä, mutta kun sitä tavaraa riittää näytön täydeltä vuorokaudet ympäri niin inflaatio syö tarkoituksen.

Luin loppuun Heta Tuppuraisen Isäni Rölli-elämäkerran. Kirjan konsepti toimii vaikka vierastuttikin näytelmälliset "plari"-rivit.

Alluröllin isän, Martin historiasta olisin halunnut tietää enämpi. Äiti Ainosta pääsee enämpi jyvälle. Lisäksi Ainon äidistä, "Mammasta", Vehmersalmen Myrttilaakson legendasta, voi lukea muualta lisää ken haluaa. Martin suvusta ei vihjettäkään.

Martti Tuppuraista ei löytynyt Kansallisarkiston "Sotapolultakaan" vaikka ikänsä puolesta taistoihin tiensä on varmaan vienytkin.

Tilasin Treen keskusarkistosta tätini Mirjam Tuppuraisesta mahdollisesti löytyvät viranomaistiedot aviopuolison ja lasten tiedoista hautapaikan sijaintiin. Rahastavat niilläkin. Tilaus taisi hinnaltaan olla 115€ per 1,5 h, siitä ylimenevät ajat laskutetaan arkiston kaivelussa kuluvien minuuttien mukaan.

Amerikkalaispohjaiseen sukututkimusmafiaan My Heritageen jos erehtyy jäseneksi liittymään niin sittä se vasta rahanjakaminen itsestä pois päin alkaisikin!

7.1.2026 keskiviikko

Tallustelin parinkymmenen pakkasasteen lumennarinassa Kaukaveteen jo kuudeksi aamulla. Kolme vartttia vesijuoksin ja vähän uiskentelin. Kun parin tunnin kuluttua tallustelin takaisin, olo oli kuin olisin umpihangessa uppuroinut, mutta selkään ei koske, nilkkoihin vain.

Siivosin kirjoituskammioni ja ripustin pari tunturi- ja petäjikköaiheista taulua seinille. Meinasin siirtää pöytäni tausseinältä Ulla Laitisen grafiikkavedoksen "Peru, Machu Pichu" (1983) toisaalle, mutta kun katselin sitä vähän aikaa, toi se mieleeni vaikka mitä, niin antaapi sen nyt olla hamaan määrättömyyteen tossa noin.

Mitähän Ullalle kuulunee? 

S&S tykkäsivät olla hänellä kylässä kun saivat sotkea mielinmäärin väreillä Kuopion Männistön puutalokorttelissa olevan ateljeensa lattialla (Lönnrotinkadulla tai Kalevankadulla). Tytöt olivat sitten vaikka minkä värisiä, kun kävin kotio hakemassa.

UL taiteili Kuuslahden uuden koulun päätyyn hienon muraalin, mutta sekin rakennus on pitänyt panna taideteoksineen jo matalaksi kun home sen kuulemma valtasi. Samantyylisen rakensivat sitten seuraavankin, mutta jospa olisivat oppineet betonin kuivauksen hoppuilemattomuudesta jotain.

Näitäkin mieleenjohtumien polkuja jos alkaisin seurailemaan, menisi monet tunnit eilisteni kirjoittamiseen jotka ennemmin tai myöhemmin päätyisivät muistojenpuutarhojen perillä odottaviin romahduksiin ja katastrofiryteikköihin.

8.1.2026 torstai 

Moskova räjäyttelee pommein muraalikuvioita Ukrainan siviiliväestön asujaimistoihin samaan aikaan kun eurooppalainen eliitti (sekä kyrvätön YK) kokoontuu päivittäin jahkailemaan, koska aletaan antaa takaisin samalla mitalla. Vai eikö aleta milloinkaan.

Globaalia kaaosta kun yrittää koota jonkinlaiseen ymmärrettävään järjestykseen, niin jo pelkästään suomenkielellä tuotetun uutisvirran seuraaminen aiheuttaa mielentuskaa. Jos tähän vielä yrittäisi lukea englanninkielisten (tai minkä kielisten tahansa) viestimien tyrskyt ja biljoonien sometuotosten ölähdykset, olisi valmis vietäväksi pakkohoitoon. Tai polettavaksi Siperian öljyiseen suohon.

Jo nettihesarin pahimmat otsikot huokuvat sellaista uhkaa ihmistoimien järjettönmyyksistä, että kaikesta tolkun ottamiseen menee artikkeleita lukiessa monet tunnit. Ja kun uutisvirta ei pysähdy enää koskaan, että jäisi odottelemaan vain seuraavan aamun painomusterokotusta.

Muttaettä sattuisi jotain huvittavaakin lehdessä olemaan, niin voin palata Helsinkiin suunnitellun keskustatunnelin 18 vuoden takaisiin stoppaamistunnelmiin tuoreesta Hesarista näin lukien: "Onko kokoomuksen lempilapsi, keskustatunneli nousemassa taas tuhkasta?"  

Olen piirtänyt 14.5.2008 tunnelintorppajaisten aikoihin kotikutoisen stripin.

Ajanhermolla politiikka siis rullaa: Keskustapuoluekin on nousemassa jälleen politiikan valtavirtaan ja tunnelihankkeita synnytetään aina vain uusia, Suomenlahden alitse Viroonkin. Oliko jokunen viikko sitten eräillä pöljäpäillä haaveilut tunneloida reitti Vaasan seudulta Uumajan rannikollekin?

Seuraavaksi semmoisen kautta pois Suomesta voisivat tunkea persupuolueen karvoineennahkoineen. Ja pelti kiinni perässä.

Sitten ovat nämä miljoonia maksavat (jo aikeet) tunninjuna-hankkeetkin suunnittelukakkujen kermassa kirsikkana samaan aikaan kun vanhuksia ja vammaisia häädetään kotiseuduiltaan yhä kauemmas hoitoon kun ei kotipaikkakunnilta muka petipaikkoja löydy.

Jälleen kerran yksi suomalaisperustainen römelikkö otti asiakseen soittaa ja haukkua siellä täällä kirjoittamani mielipiteet meneillään olevan susien teurastuksen liikekannallepanon vastustajana. 

Koetin jotain järkevää rähjäämisen lomaan tarjota, mutta eihän siitä mitään tullut. Tosahdin viimein, että vejä vaekka suen vittu piähäsi, mutta mullen elä murhanhimojasi esittele ja napsautin yhteyden kiinni. Klo oli 01.33.

Kun lopulta sain uudestaan unen päästä kiinni, samoja susia vihaavia röllyköitä ilmestyi painajaiseen uhkailemaan surmankiihko silmissänsä.

9.1.2026 perjantai

Kävin tänäkin aamuna Kaukavedessä. Uskalsin kokeilla sukeltamistakin ja yksi kerta sujahti melkein altaan päästä päähän.

Aamulla kolmenkymmenen asteen pakkasessa kiristeli nurkkipäissä pakkasukko hampaitaan. Savukoskella ylite 40 astetta, varmaan jotkut mittarit viidessäkympissä. Alakittilässä oli muuntaja poksahtanut ja koko kylä muutamaksi tunniksi sähköä vailla. Iso olisi siellä pakastin eikä kantta tarvitsisi.

Hankin kortinlukijan jossa oli vielä vanhemman malliselle muistikortille sija. Sain puretuksi Karjalapyöräilyni (2014) Suomen puoleiset valokuvat koneeni kiintolevylle ja ulkoiseen muistiin. Niitä oli 560 kappaletta. 

Miksikähän ne jäivät aikanaan siirtämättä? 

Ai niin, meni lukulaite särki. 

Stoppasi muutenkin sen polkupyöräretken muistelut kesken alkuperäiseen blogiini (Kouvolan seudulle) kun tuli niin paljon muuta tekemistä.

Kuvia oli mukava nyt katsella ja muistella. Viimeisimmät varsinkin ovat paljon kertovia (itselleni). Yksikin foto muistuttaa, kuinka pystytin Sammatissa teltan Elias Lönnrotin synnyinmökin, Paikkarintorpan pihamaalle ja luotin siihen, että kauemmaksi kallion päälle sijoitettu pronssinen Elias vartioi untani kun aloin olla jo likellä pitkähkön pyöräretkeni päätöstä joka tapahtui parin päivän päästä Raaseporissa.

En vaihtaisi senkään retken kokemuksia mihinkään toiseen.

Miehet huutavat, pedot juoksevat, lumi verenpunaiseksi värjäytyy

29.12.2025 maanantai

Eilenillalla ruokapöydän istuinpaikkoja miehittivät TM&I, F&E, P&N, G, P&minä.

G:n parturituolin viimeinen asiakas kävi klo 22 ja vasta sitten talo hieman hiljeni. Viikon päästä menee uusi alokaskasti prikaatille ja hiusten täytyy olla kynityt.

Yöllä on tullut lunta parikymmentä senttiä. Minäkin jonkun kolallisn kävin tyrkkäämässä, mutta ei kestä selekä vielä. Antaa nuorempien urakoida tai jäädään juhannusta odottelemaan.

Poliittisen ohjauksen valloittamaa ajankuvaa: Hesarin itärajakolumnisti otsikoi kirjoituksensa näin: "Hoitajille potkut, konsulttiyhtiölle kolme miljoonaa euroa". 

Nuillakin miljoonilla olisi voitu säästää jopa 120 työpaikkaa kolmestasadasta jotka potkaistiin maantielle. Lakipykäliä ei ole rikottu kun lait on säädetty tällaisen keinottelun sallivaksi.

"Tilanne on järjetön. Hoitajia irtisanotaan, ja rahaa valuu muutosturvan hoitavalle konsulttifirmalle."

Konsulttifirmoja/konsultteja ei voi edes haaskalintuihin verrata; korpit keräävät jätteet ja kuolleet kupuihinsa, mutta konsultit nokkivat ja raatelevat vaikka elävästä materiasta kaiken minkä irti saavat.

30.12.2025 tiistai

Eilisten lumikolallisten tyrkkiminen ei tehnyt leikatulle selälle hyvää. Lievää jomotusta koko pv.

1.1.2026 torstai

Raavaat raukat mönkijöissään ja maastureissaan pääsivät mielipuuhaansa murhaamaan metsän eläimistä yhtä uljainta lajia, sutta.

Ensimmäisenä lupapäivänä kotimaiset roistomme ampuivat 12 hukkaa sadasta!

Luonnosta erkaantuneen Homo Sapiens-lajin suhde juurilleen, siis luontoon, on kauttaaltaan epäonnistuneen hyödyntavoittelun jatkumo eikä sille stoppia enää saada. Ns. keikahduspisteitä on jo ylitetty liian monta.

Petopolitiikka on vain yksi epäonnistunut yritys hallita jotain, josta ei kyetä/haluta ymmärtää kaikkien eläinten kuulumista kokonaisuuteen jota muutenkin pirstotaan ja särjetään niin monella tasolla, että hallitsemisvälineet/keinot on hukattu jo kauan sitten.

Metsien hakkuut ovat riistäytyneet kaikkialla käsistä. Elintärkeät vanhat metsät ovat muisto vain. Nuoret metsät tulevat päätehakkuuikään aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Maanmarto myllätään, kannot ja risutkin rahdataan poltettavaksi tuhkana tuuleen. Tilalle kaivetaan kaukaa muualta kallioperästä raskasprosessoidut keinolannoitteet ja kuvitellaan sen puhdistavan ympäristörikoksesta saadut hyödyt.

Maankamaraa revitään mineraalien vuoksi aina vain enemmän ja enemmän. Pohjoiseen maaosaamme on jo asettunut kammottavan tulevaisuuden odotus.

Lentomatkailu (turismi) on turvonnut jo sellaisiin mittoihin, ettei turistivirtojen aiheuttamia vahinkoja ympäristölle enää kyetä hillitsemään eikä hallitsemaan. Eikä kukaan enää viitsikään. Vastustus on nolla.

Kaikelle elämälle tärkeät merien koralliriutat ovat pian menetetyt.

Keskilämpötilan noustessa ikijäitä ei enää voi sanoa ikijäiksi.

Sademetsät ovat mennyttä tärkeyttä ilmastolle.

Viimeisen vapaan viidakkoheimon päivät ovat pian luetut (siitä surullinen juttu äskettäisessä Hesarissa).

Sotimisten keinovalikoimat käyvät ympäristölle aina vain hirveimmiksi. Suuremmat ja suuremmat öljyroihut ovat vakituisia sotiin osallistuvien maiden ja merien alueilla. Siperia palaa. Mustameri palaa. 

Voimattoman voiman uudenvuoden toive: Moskovan ylitäyteen buukattu kaatopaikka-aikapommi räjähtää kasaajiensa syliin, tulvii kaduille, metroon, Kremliin ja Moskovan Zaatanan bunkkeriin.

2.1.2026 perjantai

F&E lähtivät Ouluun aamupäivällä. Aikoivat tehdä alkumatkanmutkan mummilaan. Kireää on pakkanen, mutta aika hyvin niiden täyssähkö Skoda (lainassa) on pelittänyt, mitä nyt piti laturinpoistokkeen kantta lämpöpuhallelle auki.

Yritin osallistua susikeskusteluun kommentillani, mutta ei se HS:n moderaattorien vasemmalle-oikealle-valinnassa pärjännyt. Kommenttini kuului jotensakin näin (en tallentanut):

Totaaliaseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen (1905-1941) yksi kieltäytymisen peruste oli, että "miksi tappaisin ihmistä kun  se ei kelpaa edes syötäväksi". Sama pohdinta sopisi susia vihaavillekin kun ei niitäkään pataan panna, eikä edes niiden turkit lämmikkeeksi talvipakkasilla enää kelpaa."

Olen erittäin murheellinen luonnon puolesta, tuhannennen kerran.

Kun pikkurilli on lainvastaisesti pirulle uhrattu, se raatelee koko sivistymään alkaneen raajan ja aukkohakkuut metsäneläinten joukoissa vakiintuvat.

Jos hallitsisin "kiihottamistoimet", panisin susien massateurastuksen laittomuutta ja ääliömäisyyttä toitottaen Suomi-maaprändin uhatuksi kuin mitä taannoiset poliitikkojen naamojenväännöt aiheuttivat Aasian suunnalla.

Sveitsissä tapahtui kamalia, mutta otsikoikoot yleisestä typeryydestä alkaneesta yökerhopalosta jotkut muut. Minä en kärsi nyt ajatella elossaselvinneitä nuoria palovammatuskissaan yhtään kun mielikuvitus loihtii niiden paikalle omia lapsia...

3.1.2026 lauantai

Mieltäni on liikuttanut Heta Tuppuraisen hyvälukuinen, kiinnostavasti kirjoitettu elämäkerta "Isäni Rölli" jonka e-kirjana laitteelleni hankin.

Minun tätini mies on ollut "kirvesmies Tuppurainen Maaningalta" kuten perukirjoista ja sukulaisten testamenteista olen viime aikoina saanut lukea. Röllin, eli Allun isä on ollut hyvänahkainen Martti Tuppurainen, mutta 120 sivua elämäkertaa luettuani ei sukunsa juurista ole vielä kerrottu kuten äidin suvusta on selvinnyt. Sotien jälkeisen ajan kuopiolainen on ollut, että voi samaa sukuhuaroo ollakin. Tilaston mukaan Tuppurais-sukunimisiä ei koko maassa ole nytkään kuin 1050 joten voivat olla vaikka veljeksiä Siiri Mirjamin miehen kanssa kun saman seudun asukkaita ja liki ikätovereita ovat olleet.

Muttaettä ei Allun lapsuus mitään ruusuilla tanssimista ole ollut vaikka varsinainen köyhyys ei ole paikkoja vaatteisiin pakottanutkaan ompelemaan. Viinapiru on kopeloinut pahansisuista äiti Ainoa rosoisin kourin ja hän sitten humalassa ympäristöään. Isä Martti ei rähinäviinaa ole juonut, mutta ei ongelmitta ryypiskely hänelläkään ole sujunut. Äidin puolen sukusaaga kertoo muitakin ikäviä asioita tapahtuneen, että ihan pahalta niistä lukeminen tuntuu.

Alterego Rölli on saanut olla eräänä purkautumistienä Allun elämässä. Kaikesta päätellen hienosti hän on tytärtään Hetaa karikoissaankin elämää päin ohjaillut. Ja ehkä loppu hyvin kaikki hyvin kunhan kirjan päätellyksi saan. Tai ainakin niin hyvin kuin mahdollista.

"Trump on sotakiimassa" otsikoi HS kun usan erikoisjoukot pätpättivät helikoptereillaan pommittamaan Caracasia ja sieppasivat Venezuelan diktaattorin vaimoineen kyytiinsä kiidättäen pariskon lentotukialukselle.

Ehkä pariskunta on jo jossain pidätyskeskuksessa odottamassa jatkoa elämänsaagalleen. Voi olla, että heidänkin kohtalonsa olisi ollut romanian diktaattoripariskunnan kaltainen.

Lainvastaisesti, kuin Suomessa pienet vihreät miehet susijahtiin, kävivät amerikkalaiset ihmismetsästäjät kuitenkin. 

Paskapuhetta ja silmänlumetta se, että huumeet olisivat tämän imperialistisen hyökkäyksen syy. Öljy ja elintilapuskuriajatukset ne ovat niitä, jotka tätäkin sodanalkua voitelevat.

Samankaltaiset primitiiviset mielenvoimat primusmotoreina kaikissa väkivaltaisissa atakeissa. Susien teurastamisissakin.

4.1.2026 sunnuntai

Vossikkakuski Ville Lappalainen, kuva Jaakko Julkunen 1980-luku (Museovirasto) 

Mustavalkea olo. Klo on viisi aamulla ja olen jo kahvit hörpännyt. 

Näin unta Röllin perheestä ja kaikenmaailman tuppuraisista. 

Tätituppurainenkin äitini näköisenä vilahteli norttisätkä suussaan. Mustavalkean unen areena oli joko Tampereella tai Kuopiossa tai niiden lomittumisissa samaksi vanhojen puutalojen ja kapeiden kujien infraksi, ja oli siellä ainakin yksi hevonen. Ehkä se 70-80-lukujen Poju-heppa toriparkissa jota "Vossikka Ville" ohjasti. Villen mustahiuksinen, hieman kuivakkapuheinen, laihanluinen tytär, jonka kanssa joskus humpalsin Ruplalla ja Iso Valkeisella, istui Kauppahallin vieressä puupenkillä lehmuksen alla ja vilkutti. Oli kesä.

Selkä ärtyy helposti yhä edelleen. Eilen järjestelin yläkerran alkovin kun se on ollut viime vuosina tavaroiden jättöpaikkana vaan. Nyt alkoviin voisi vaikka vieraita majoittaa jos tarvetta tulee. Kirjalaatikotkin sain joten kuten järjestettyä niin, että ei niistä haittaa pitäisi olla. FE:n akuankka-kansiotkin vievät aika paljon tilaa vaikka laatikoissa ovatkin. 

Puutarhuri paukutti viime päivinä kesken olleen maton (tilaus) kangaspuillaan ja purki sitten ne kasaan, että G saa tuunattua parturihommallensa isommat tilat yläaulaan parvekkeelle antavien, isojen ikkunoiden ääreen. Parturointi on tähän mennessä tapahtunut pienissä pesuhuone-vessatiloissa taustalla. Nyt porukkaa liikkuu siihen malliin, että on se hyvä saada odotustilakin istuimineen sun muine juttuineen kunnolliseksi. 

Tulipahan mieleen, että AlluRöllin äiti on ollut parturikampaaja, ja että minun ukki, Adam on sitä tointa myös harrastanut aikoinaan kirvesmiehen ammattinsa ohessa.

Sen aikaisia "lippuukoneita" oli muutenkin siellä sun täällä kyläläisten pirteissä. Letus Einari klipsutteli meidän päihin monet kesätukat jos ei äiti kotona milloin joutanut tai jaksanut. Vieläkin muistan lippuukoneitten kliksutuksen ja miltä kylmä metalli päälaella tuntui. Ja kun korvannipukka tai niskanahka joskus jäi terien väliin...

(K)lippuukone nimitys tuli ehkä juuri sen äänestä: "Klips, klips, klips, klips..."

Onnistuin tällä kommentilla Hesarissa päivittyvään susien teurastuskeskusteluun: 

"Eikö ketään pelota edes se yhtään, että Suomen onnellisuusväitteinen maabrändi kansainvälisessä katsannossa saa lyhyellä aikaa jo toisen kolauksen kunhan tämä susien joukkoteurastaminen maailman medioiden etusivuille läväytetään jo alunalkaenkin hätiköityine lainvalmisteluineen, käytännössä siis laittomana metsästyksenä?

Rinnastaisin tämän luonnossa tapahtuvan kauhean ajojahdin paljon pahemmaksi kuin muutaman kansanedustajan silmienvääntelystä aiheutuneen negatiivisen huomion Aasian suunnalla.

Susijahti  ♫  ♫  ♫  ♫

Sinä juokset, sinä verta tiput,
sillä maailma on muuttumaton.
sinut saartavat nuo punaiset liput,
lumihangella loppusi on.

Varmistimen, voit kuulla sen vedon,
joku ampuu varjosta tuon kuusikon.
Nään lumella kierivän verisen pedon,
se maalitauluksi muuttunut on.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Nuo metsästäjät ampuvat takaa,
ne reilun pelin unohtavat.
Ne meidät tappavat, käsi on vakaa,
ne vapautemme lipuin rajaavat.

Miksi rikkoa emme voi perinteitä,
emme sääntöjä kumota saa?
Jo susiemomme neuvoivat meitä:
me emme saa mennä lippujen taa.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Meit aina joku johtaja johti,
vaan olen nopea, miksen karata saa.
Vaan kuljen suoraan kuolemaa kohti,
kohti piippua kuolettavaa.

Me sudet toimimme juuri kuin lampaat,
mikä on meidän tulevaisuus.
Näin ampujan välkkyvät hampaat,
hän nosti pyssyn ja riemusta huus:

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Vanhat perinteet hylkään ja kaavat,
sillä rakastan niin elämää.
Nuo saalistajat katsoa saavat,
kun mulle vapaus jo häämöttää.

Minä susikin voin vapautua, kun
juoksen lippu siimojen taa,
vielä eilen ne ampuivat mua, tänään
saalista eivät he saa.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Vysotski/Mika ja Turkka Mali

https://www.youtube.com/watch?v=OhGDZ79jXxk