4.2.2026 keskiviikko
Kuivat pakkaskelit jatkuvat. Saattaa olla, että Unimäen kaivon eristyskoppero ei ole estänyt veden jäätymistä kun maat ovat vain parikymmensenttisen pulverilumivaipan suojissa.
Ma-ti kävin asentamassa kylppärikalusteet Puistolassa. Kun kairasin höttöiseen seinään kalusteen kiinnitystä varten proppureikiä, lumpsahti terä makuuhuoneeseen saakka. Huomenna käyn paikkaamassa.
Katkaisin Hesarin tilauksen toistaiseksi. Vuositasolla säästö 276 €.
Menetän ainakin "tilaajille"-merkinnällä lehteen asennetut tutkivat journalismijutut, uutiset ja kolumnit. Tiedeosiokin jää tavaamatta. Miten lie kuluttajasuojani ja kuis prosessin kävisi, jos vaatisi maksamiensa entisten tilausten lukuoikeuksien säilymiset? Onkohan kukaan aiemmin edes kysellyt?
Junttimainen maalaisjärkeni väittää, että ostetun kirjan lailla omistusoikeus pitäisi taata olipa teksti millaisissa kansissa, ja vaikka kuinka monen miljoonan lukijan kanssa jaettua tavaraa tahansa. Ei ne tilattua lehtilehteäkään pois hae tilauksen lopettajilta.
Olen laittanut tietokoneeni kirjanmerkkeihin uudelleenluentaa odottavia tekstejä, mutta nyt niiden lukeminen ei onnistu.
Toisaalta tietoa ja "tietoa" tunkee vajaille aivoille aivan tarpeeksi kun näyttöjä availee.
Huviksenipa kirjin kuluttajasuojatstoon (en tiijä minne ja kelle semmoinen menee, ehkä tekoälylle ensin joka tyrkkää sen digiseen roskikseensa) kyselyn lukuoikeuksistani Hesarin tilausjaksoihin:
Hei, olen ollut vuosikymmenet välillä taukoja pitäen Helsingin Sanomien tilaaja (nykyisin diginä).
Omasta mielestäni minulla maksajana pitäisi omistus/lukuoikeus säilyä kuten tilaamillani muillakin, erilaisilla teoksilla kansien välissä, sekä sähköisessä muodossa olevilla kirjoillakin joiden lukuoikeudet säilyvät hamaan kuolemaani saakka, ja siitä sivuitsekin. Mutta entä kuinka on kuluttajasuojani tässä tapauksessa lainkirjaimen tulkinnan mukaan?
Eipä se onnistunut kun sielläkin on ongelma joka ei lähetysvaiheessa korjaantunut: Ruksi ruutuun "olen ihminen" läpsäytti lomakkeen tyhjäksi ja paikalle rämähti hymiö joka irvisti rumasti.
G:n pakkaspenkkarit. En saanut yhtään valokuvaa otetuksi kun järkkäristä loppui akku. Kaipa niitä jostain kulkeutuu ja olihan G Kainarin sivuille päässyt violetissa teletappiasussaan.
Nyt kaikki vanhojen tanssit ja penkinpainajaiset ovat sitten omien jälkeläisten osalta taputeltu. Ei ikä enää riittäisi uuden kasvatuskierroksen näihin vaiheisiin vaikka siementä itämään vielä panisinkin.
G halkaisi Anelman autotallissa Lancerin moottorin kun se alkoi oireilla. Kakkospytyn venttiilitapin lautanen oli lohjennut. Siinäpä pojalla askarta joiksikin päiviksi.
Tojotanrottelo on tiukilla kun yksi ja toinen sitä nyt öitä myöten kortteleissa nau'uttaa. P ei kyllä päivisin jaksa kun yötuurin ajokeikat Yläkainuuseen kerryttävät työajokin mittariin ainakin 300 km. Pitkiä ovat vuorot muutenkin. Lähtö 23 ja paluu aamulla yhdeksän huitteilla. Alkaakohan missä vaiheessa vistottamaan ratin takana...
Itse ajoin P:n iässä vähän aikaa Kuopio-Helsinki-Kuopio "yhdensilmän"-keikkoja jonkin aikaa ja jakelut päälle niin siinä rekkakuskin ammatista haaveet karisi.
Aamusta heti Kaksinmäellä fyssarin vastaanotto. Kopeloi ja väänteli, eri asentoihin taivutteli, kyseli ja uteli ja totesi leikkauksesta toipumisen alkaneen hyvin. Kalusteremontti, vaikka se olikin kevyehkö toimi, aiheutti hieman jälkijomotuksia, mutta kuuluu kuulema asiaan. Kaukavedessä rypemiset edesauttavat toipumista ja kun tulee sitten kävelyäkin...
Snyderia lukiessa opin uuden sivistyssanan: Sadopopulismi. Se on yhdistelmä englannin sanoista sadism ja populism.
Sadopopulismi on poliittinen strategia, jossa johtaja tai puolue vetoaa kannattajiinsa tuottamalla heille itselleen haittaa tai kärsimystä. "Lyhyesti sanottuna sadopopulismi on politiikkaa, jossa kansa saa kärsiä, kunhan se saa nähdä vihollisensa kärsivän enemmän."
Moskovan Zaatana on erikoistunut sadopopulismin toteuttamiseen eikä enää kaukana sen määritteen toteutumisesta olla Yhdysvalloissakaan. Israel on myös malliesimerkki sadopopulismille, mutta nauttivatko tavalliset israelilaiset oikeasti Netanjahun terroristiarmeijan aiheuttamasta gazalaisten kärsimysnäytelmän seuraamisesta?
Ja eikähän israelin kansa juurikaan mistään kärsi sillä infran pysyessä ehjänä lämpöä, lempeä, appelsiineja ja ruokaa jaettavaksi riittää.
Sadopopulismin sisältämät määritteet vastuun välttely, vahingonilo ja oligarkkinen kontrolli käy kyllä vaikka Suomen hallituksen toimien osoitteluunkin kun kuuntelee muutamien poliitikkojen puheita, ja vaikkapa persujen puolueena ajamia agendoja.
Vahingonilo yhtenä politiikan ajurina varsinkin kontekstissaan Halla-ahoon kätyreineen synnyttää todenperäisyyden tunteen automaattisesti.
7.2.2026 lauantai
Katsoin nyt illasta viimeiset kaksi jaksoa islantilaisten morruuttajien (islanninkieli on ...) huumekuvioihin kytkettyä sarjaa Reykjavik Fusion. Päähenkilö esittää hyvin osansa eivätkä toisetkaan juuri kompastele, mutta turhan myönteisiäkin näkökulmia kuolemankauppa-tarinaan on liitetty.
Korsasin kuolonunta: Heräsin sukellusuneen jossa hukkumiskuolema uhkasi.
Pauluksen nainen "Tikruineen" (=koira) lähtee Helsingin junaan yhdeksän kieppeillä ja kun hänet on asemalle viety, lähden käymään Um.
"Nurin nuttu, viärin västy" sanoi Äeti kun pusakka oli nurin. Mitä lie "västy" sanalla tarkoittanut? Sitä ei löydy ruotsiperäisenä sen enempää kuin suomenakaan. Kotukseltakaan asiaan ei tietoa herunut. Lie niitä iänikuisia, savolaisia sutkauksia, mutta kun asiayhteyden muistaa niin tärkeää oli, kun Äeti sen lohkaisi.
Unimäessä mökkimiljöö lojotti kuuralumen keskellä kuin se on siinä lojottanut jo kymmenet vuodet alituisiin vaihtuvine luonnonilmeineen. Kolailin kevyen lumen pihatieltä syrjään ja saunallekin polun. Kaivon ympärille haalin kolallisen toisensa jälkeen peittoa, mutta luultavasti sisältö on umpijäähän kovilla pakkasilla sukeutunut. En alkanut generaattoria tulille sytyttelemään jotta olisin kokeillut pumpata.
Teerelle oli sattunut kipeä tapaturma kun luultavasti oli luullut hankeen syöksyvänsä, mutta kymmen senttisen valkean alla olikin mökin kova peltikatto. Ei lintua paikalla näkynyt, mustia höyheniä vain, jotta kaippa se hengissä tömäyksestä on selvinnyt.
Tinttien ruokinta-automaatti ei olisi tarvinnut lisäystä, mutta tulipahan säkillinen ostettua. Nyt riittää kesään saakka. Toin myös itse leipäpusseihin jäätymään sekoittamiani linnuneväitä koukkuineen jotka ripustelin puiden oksien varaan.
Oravat olivat olleet ahkerina huussinkuusien runsaiden käpyvarantojen kimpussa. Pienin tassuin tallattu oravapolku kuusista pois päin kertoi sen tarinan.
Outo talvi. Puiden harteilla näyttäisi olevan raskaat tykkylumitaakat, mutta koska ei ole juurikaan satanut, se on pelkkää paksuksi kehkeytynyttä kuurakidettä. Raskaalta sekin näyttää puiden kantaa ja jos lauhtuminen tapahtuu tyvenellä, latvat alkavat katkeilla. Saunan luona toinen tuomista oli kumartanut latvallaan jo maahan saakka.
9.2.2026 maanantai
Uimareissu aamusta. Mummulaisia oli enempi kuin ukkilaisia ohjatussa vesijumpassa. Mummulaisten mustat hiustensuojat vain liikkeitten tahtiin keikkuivat kuin tupurit Nuasen aallokossa.
Jos nuokin säännöllisesti vesijumpassa kävijät (yli 30 tänäänkin) vanhusta jäisivät koteihinsa monien mummujen lailla pullaa mussuttelemaan niin eipä ne kohta liikkeelle pääsisi.
Visa-luottoyhtiön kuoressa saapui 2000 euron lasku! Sekaannuksen selvittelyssä meni aamupv kun ei pankkeihin nykyisin ihan tosta vain saa yhteyttä.
Keittelin monivihantisen sopan josta makua ei puutu.
10.2.2026 tiistai
YLE:n uutisissa tänään:
"Putinin yksi lause paljasti, miksi hän valitsi sodan, ..." "Moskovassa elävä tutkija Andrei Kolesnikov kertoo pelon ilmapiiristä Venäjällä."
Kuinkahan kauan Andrei Moskovassa (tai missään Venäjällä) enään elää ääneen lausuttuine mielipiteineen? Uusimmat ajatuksensa venäläisen mielen sulkeutumisesta hän on painattanut kirjaan The Closing of the Russian Mind. Teosta ei ole vielä suomennettu.
Ko. tutkijaa haastattelivat lyhyesti myös telkkariin. Arveli itsekin, että elo voi omalta osalta päättyä tänään, huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä, mutta vastarinta, vaikka toivotonkin, kannattaa.
11.2.2026 keskiviikko
Suomeen tekemällä tehty talvisota millään muotoa puolustautumaan kykenemättömiä susia vastaan on päättynyt. 100 lupaa oli, mutta "vain" 82 syytöntä metsän eläintä teurastettiin omantunnon kolkutuksitta. Peijaisryypyt on luultu ansaituiksi ja kaikilla susimurhiin osallistujilla lienee auvoisan leppoisa olo kun eivät ainakaan nuo kymmenet tapetut pedot enää kaukaa metsän laidasta irvistele.
Susikallojen trofeet metsästysmajojen seinillä ja parkitut nahkat takkojen edustoilla luovat turvallisen olon tässä turvattomaksi koetussa maailmassa jossa suurin uhka nousee Idästä ja joka ikinen päivä tapahtuvat onnettomuuskuolemat katuja ylittävillä suojateillä.
Voin kuvitella, kuinka noissa metsästysporukoiden peijaiskokoontumisissa vinoillaan "vihreillevasemmistolaisille arvoille" jotka he saivat pitkän lobbaamisen tuloksena, täysin väärin asentein ja puhein "omien poliitikkojen" häpeämättömillä turpamaratooneilla kammetuksi hetkeksi syrjään.
Tämä talvisota käytiinkin oikeastaan metsäautoteitä kurvailevien, puolikasajatuksellisten punahattujen (-niskojen) ja luonnon biodiversiteettiä puolustavien mielipiteiden välillä. Susi oli vain tekosyy arvojen taistossa eikä tapaus poliittisessa prosessissa puhdasta ollut.
Kaikkialle tunkeutuva tieto- ja tiedevastainen "trumpismi" voitti Pohjolankin perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti