22.1.2026 torstai
Joka toinen aamu Kaukavedessä; sinne ja takaisin kävellen (5 km). Nilkkakipuja. Eilen jomotti selkäänkin.
Torille tekivät perusteeellisen remontin, kuorivat satoja vuosia ihmistallauksen armoilla ollutta maapohjaa metrin verran pois, rakensivat monttuun nykyinfran (salaojat, johdot yms.), tamppasivat murskeet ja asentelivat uuden kiveyksen pinnaksi. Joenpuoleisen lasten leikkipaikankin uusivat. Mokasivat kuitenkin toriväen sosiaalitilojen arkkitehtuurissa kun liiterinpöksää muistuttavan, tasakattoisen laatikon pykäsivät parkkipaikan laitaan.
Edelliseltä paikaltaan toriremontissa siirretty, vuonna 1680 vainajoitunut, peräti 78 vuotiaaksi huokunut Pietari Brahe se veet patsaana välittää mitä maanmatoset toreillansa puuhailevat. Tänäkään pakkasaamuna sen kiviset koivet eivät niiailleet kun siitä ohitse narisuttelin. Tarkemmin ajatellessa hytisyttää kuitenkin Pietarinkin aikaisten asuinolojen elämä, sotiin valmistautumiset kivisiä linnoja rakentelemalla ja ainainen metsän ja hallan pelko joka akka- ja ukkoparkoja varhain sairauksiin ja sukurutsaisiin geeniperimiinsä menehtyviä lapsia on piinannut. Viina ja tupakkakin on äijiä hautaan nuorna jo kaadellut samoihin aikoihin, kun ylitse ovat patsaisiin sittemmin ikuistetut kaupunkien perustajat ja kasakka-armadat eestaas ratsastelleet.
Tämänkin pätöisen kaupungin juurimullassa hapertuneitten köyhien luut kertoisivat aivan toisenlaisia tarinoita kuin patsaaksi jähmetetty, palvottu Pietarin Brahen muisto.
Kahtena päivänä tein ruokia niin, että on useammalle päivälle. Jaan niitä rasioihin ja laitan myös pakkaseen.
G:lta loppuivat varsinaiset koulutunneilla käynnit kun alkoi kirjoituksiin valmistautuminen.
Katsoin Cineastialta Delicatessen-herkuttelijoiden yön: Kannibalismikuvitelmia vuodelta 1991; Käsärintekijöiltä hurjaa mielikuvitusta ja henkilöhahmoja.
Vehnästelin viesteissä kokkiopiskelijoiden oppikirjaksi tämän elokuvan katsomisen. Lohkaisin, että jos haluaa kasvisvaihtoehdon, silipasee vihreän poliitikon hauista tai pakaraa pannulle...
24.1.2026 lauantai
Ähräsin eilenillalla eteläpäädyn kuistin kattoon uudet, kertaalleen käytössä olleet valaisimet kun umpiledit simahtivat. Olin katkaisevinani taulusulakkeesta virrat pois, mutta koko ajan ne olivat olleet päällä; Virtasyöttö tulikin yläkerran taululta! Olisihan se kynsiä hieman kutittanut jos...
Ihmispopulaatioiden poliittisia kytköksiä ja sotaisia intohimoja sisältävän väkivallan tutkijaa, historioitsija/kirjailija Timothy Snyderia lukenut. Hänenkin selkosanaiset oppinsa maailmanmenosta pitäisi olla pakollisia teoksia päättäjien yöpöydillä ja lukemistoina. Mutta kun kuuntelee piskuisen Suomen poliitikkoja, niin eipä juuri siteerauksia viisaimpien ajattelijoiden päättelyistä niiden suista kuule. Jos ne jonkun suupielistään päästävät, niin taitaa B.Wahlroosin finanssilohkaisut helpommin irrota. Tai jonkun kusenkeltaisen lehden lööppiotsikko.
Lohkotaan kyllä "omaperäisiä" töräyksiä kuin eräs pullakka sutkausautomaatti Espoon Iivisniemestä vaikka sellaisilla ei yhteiskunnan asioita hoitaessa mitään merkitystä ole. Sen enempää kuin Helsingin kalvakan eiralaisvaljuksenkaan nuljusmaisella vittuiluagendalla.
Ehkä isoja itsestään kuvittelevat politiikantoimijat pelkäävät pienuuden tunnetta, joka voisi iskeä vaikkapa tästä Snyderin tutkijanurallaan oppimasta faktasta:
"Meidän on sovellettava maapalloon tietoa, joka meillä on auringosta. Auringon fuusio on ollut käynnissä noin 4,5 miljardia vuotta ja fotosynteesi noin 3,5 miljardia. Olemme olleet niiden luomien mahdollisuuksien joukossa lajina alle miljoona vuotta, lukutaitoisina sivilisaatioina noin 500 vuotta ja ilmakehää muuttavina teollisina kulttuureina noin 200 vuotta."
Jos yksikään urallaan menestynyt vihreän laidan poliitikko oikeasti sisäistäisi vaikkapa Snyderilta lohduttoman, ja peruuttamattoman tiedon, että "olemme laji, joka sammuttaa muita lajeja", saattaisi olla, että hän löisi kaaliset rukkasensa naulaan ja lähtisi politiikan pöydistä kenenkään erikseen muiluttamatta saunan taakse ja hirttäisi pinaattisen vartensa koivunhankaan.
Mutta mehän elämme lyhytmuististen maailmassa jossa hölynpölyä suoltavaa, ääliömaailmanjohtajaa verrataan 1970-luvun valmiiksi nauretun tv-satiirisarjan Perhe on pahin Archie Bunkeriin (Yle 25.1.) ja avuttomina hörähtelemme vain vaikka USA:n Suur Möliskön aiheuttamat liikehdinnät muistuttavatkin enemmän 1930-luvun hakaristimulkeron aikaansaannoksia.
"Voimattomien voimaltakin" (Yhdysvaltain demokraateilta) on mennyt plöröt housuihin. Siellä ollaan nöyrästi hiljaa ja odotetaan kivuliasta loppua kuin kuolemaantuomitut sähkötuolin räpsäyttämää armahdusta.
Kun Suomi ripusti 1995 EU-jäsenyysmitallin kaulaansa, niin joku haltioitunut huokaisi, että EU on kuin yhtä suurta perhettä, mutta nyt Perhe on pahin-mitallin viekin USA:n liittovaltio.
26.1.2026 maanantai
Pienten maiden johtajat kiertävät nuoleskelemassa isommiksi itsensä tuntevien maiden johtajien hyvinvoinnin pukamoittamia perseitä. Nyt vuorossa Suomipetteri Kiinan Xin eteen oikaistulla punaisella matolla imartelemassa Aasian mahtimiestä. Eikä varmasti edes uiguurien karmea kohtalo mielessä käväise kun pitää mahdollisimman monta kauppadiiliä aikaansaada.
Pakko kai se on notkistaa poloviaan kuin russakka Oskarin nielussa jonne se oli kahvihörppäisyn mukana sukeltanut.
Pitkin pituuttaan, kyljellään Telluksen arktisella kamaralla röhnöttävää Suomi-vanhaapiikaa on helppo kusta silmään. Eivätkä saksanseisojat jätä koipeaan nostamatta sen helmoissa. Idän Zaatanatkin puristelevat rupsahtaneista kankuista ja hurrit tökkivät tylsillä vehkeillään napaan samaan aikaan, kun karmeasti ärjyvät, harmaat Nato-hornetlaivueet toisensa perään peittävät ainoan, katseelle vapaan väylän saasteilla maustettuun taivalliseen tentunväriin.
Mitä tästä kaikesta suomalaisesta "ihanuudesta" lurittelisi Jukka Kuoppamäki jos totuutta (taivasta) silmiin katsoa uskaltaisi?
27.1.2026 tiistai
Tänään on se tiistai kun Tuomiopäivän kelloa siirrettiin entistä lähemmäs keskiyötä, kerrotaan uutisen kuvatekstissä. Aikaa on jäljellä 85 sekuntia eikä se tähän päivään mennessä koskaan ole ollut niin lähellä.
Uutisessa kerrataan tp-kellon funktio näin:
Kylmän sodan alussa vuonna 1947 kehitetty kello symboloi tutkijoiden arviota siitä, miten lähellä ydintuhoa tai muuta katastrofia maailma on. Keskiyö merkitsee maailmanloppua.
Tuomiopäivän kellon ovat kehitelleet tutkijat kautta maailman ja laskelmansa ovat olleet sekunnintarkat. Uskoako ja luottaakko tuohon, niin ainakin varmemman takuun se oikeassaolemisestaan antanee kuin jehovalaisten yli 100 vuotta vanha Harmageddon-tuhoennuste.
Tilastoituja jehovantodistajia on maailmassa 8-9 miljoonaa pipoa, mutta niinpä vain lottouskovaisten lailla sen jäsenistö päivä päivän jälkeen ristii kätensä jotta tuomiopäivän koittaessa kuuluisi niihin 144 000 jotka tuosta joukosta paratiisiin valitaan.
Eivät tuo raamatut mitkään valoa pimeyksiin joissa kansat vaeltavat ajast'ikuisuuteen. Amen.
29.1.2026 torstai
Puoliltapäivin Säästöpankin kulisseissa aika. Kulisseina katunäkymiin kuuluvia pankkeja nykyisin voitaneen pitää, sillä todelliset maniasiat hoidetaan "keskusjohtoisesti" jonkinlaiseen virtuaalitodellisuuteen verrattavissa olotiloissa. Finanssimaailman "kosmisissa" tuulissa ei lainaa anovaa asiakasta lihana ja verenä tunneta, hänet syynätään algoritmisten vakoilukanavin kautta, koostetaan debit/credit-profiili kylmänä hologrammina tekoälynsinisellä tapetoidulle virtuaaliseinälle. Mahdollinen pankkihenkilö, jonka mahdollisesti tapaat kliinisen puhtaassa toimistossa on vain mukavia puhumaan kykenevä välikäsi eikä hänen asiakkaasta luomalla näkemyksellä ole yhtään mitään merkitystä niiden laskelmien rinnalla, joita ruudulle näpyttelee ja klikkaa tummaan tuntemattomaan menemään.
30.1.2026 perjantai
Kun kävelin aamukymmenen maissa uimareissulta kotio, oli ambulanssi Härkösen leskirouvan pihassa ja hoitajat kiiruhtivat sydäniskurin kanssa sisälle. Parin tunnin kuluttua ne kantoivat paareilla makaavan vanhuksen autoon ja lähtivät. Ehkä lähtö koitti hänellekin, tai halvaus... Miehensä kuoli sydänkohtaukseen saappaat jalassa melko pian kun me muutettiin Kittilästä tänne. En ehtinyt häneen tutustua kuin sen varran vain, että alkoi oloutua eläkeläisenä olemiseen.
Kävin M:n kanssa K-Raudasta kylpyhuoneen kalustekokonaisuuden ja kävin ne G:n kanssa viemässä odottamaan maanantaita.
Tuttuja Alli-nimisiä muistan heidän nimipäivänään. Miten kovan elämän Alli-tätikin eli niin eipä sitä osaa kuin rahtusen ymmärtää. Miten lie lujanyrkkisesti sotakauhuja muistissaan kantanut, itsemurhaan päätynyt Aarnekin vaimoaan kurittanut valituksenkuulumattomissa Varissaaressa jossa kymmeniä vuosia asuivat? Semmoisistahan ei kylillä puhuttu, mutta jotain lapsuudentuskaa se Mauripoikakin lie tuntenut kun viimeisen kiikkunsa räystääseen ripusti...
Täällä sitten yksi elämänkurittama heidänkin edestään avautuilee vaikka vaivautuneisuutta edelläkirjoitetutkin toistot vain aiheuttanevat.
Bellfastin poliisit-sarjassa kovaa ajankuvaa huumemaailman niistä portaista, joita ei kaduilla näe ei haista. Paitsi sitten kun äveriääseen käyttäjäänkin iskee kokaiinipsykoosi kesken kauppareissun ja poliisi paikalle kutsutaan. Tästä sarjassa uskottava kohtaus.
Toisen laidan kammotussarja samojen, huumehuuruisten aihepiirien ympärillä on ollut Liverpoolin mafia jossa silkkaa lässytystäkin jonkin verran, mutta voi niissä piireissä asiat kuvatunlaisia ollakin. Hyvin asioita on näytelty ja dialogi tehokasta.
Kuinka hirvittävä "toinen todellisuus" tämän meidänkin todellisen todellisuuden vieressä miljoonien elettävänä onkaan, niin emme siitä tajuntaamme saa kuin nopeita väläyksiä "peukuttavista" porukoista kujien ja metrojen kulmilta jos uutisvirta niitä sekaansa joskus, ikään kuin vahingossa päästää.
Huumebusineksen hyötyjäeliitti pysyy aina vain tehokkaammin näkymättömissä monimutkaisten sovellusketjujen ohjaksissa. Välikäsien välikädet ja nykyisin oheen kytketty tekoäly hoitelee käytännön juoksut. Jos joku alemman tason remmistä kiinni jää tai tapetaan, aina on varalla uusia onnettomia.
Millainen mafia Epstein-pedofiilirenkaan ympärillä lienee toiminutkaan niin siitä olemme nähneet vain raapaisuja. Todelliset toimijat, elävän materiaalin ja bileissä tarvittavien psykedeelituotteiden välittäjärengas ei ole kiinni jäänyt, vain pieni siivu sairaiden päidensä ohjauskyvyn menettäneitä superrikkaita on julkisuuteen tuomittaviksi taluteltu. Uudet tulokkaat sekä entisistä kiinnijäämättömät ihrapiiput ovat jo suunnittelemassa uusia juhlia kartanoissaan, eikä psykedeelejä tai lapsipantavia tule niistäkään kekkereistä puuttumaan.
Kärsijät on jo unohdettu vaikka joku kestävämpi uhri kirjoja kirjoittaisikin.
1.2.2026 sunnuntai
G:n Lancerissa taisi kakkospytyn venttiileihin tulla vika. Aikoo itse aukaista koneen ja korjata. Etsii nyt tallia läheltä, jossa auto saisi jonkun päivän olla.
Laitoin eilen ja tänään kaikenlaisia ruokia kun oli jälleen syöjiä. Omasta mielestä paras uuniloota syntyi kasviksista (gratiini). Oli myös muusia ja uunilohta, uuniohrapuuroa (Korpelanmyllyn jyvistä tulee sittenkin ihan hyvää) ja muuta hörsellystä.
2.2.2026 maanantai
Tämä päivä meni kerroskolhoosikolossa kalusteiden irti repimisessä. Sain myös uudet melkein asennettua ja kaakelisaumat raaputeltua sekä pinnoitettua kuivumaan. Jonkin verran tuntuu alaruumissa konttailut ja nostelut. Olen siinäkin kolmiossa aiemmin Tarmovainaan aikaan laittanut lattiat ja maalannut seinät sun muuta pientä. Silloin ei kylppäriin tarvinnut kajota kun olivat juuri uusineet pinnat.
Huomenna ruuvaan suihkuväliseinän ja siivoan jälkeni ja siinäpä se sitten tämäkin on tehty.
P lähti jälleen yöksi töihin. (Klo nyt 23.) Näyttää siltä, että vaikka on kovat pakkaset ja pitkät matkat ajella (Suomussalmelle) niin taitaapi tykätä hommasta. Ainakin tilipäivänä se tulee tuntumaan mukavalta kun yölisät tuplaavat palkan.
G kävi Anelman kanssa sopimassa, että voi hänen talonsa autotallissa korjata Lanceria kun siivoaa ja järjestelee sen viimesen päälle vuokrasta. Olen joskus kurkistanut talliin ja on se melkoisen kaaoksen jäljiltä. Arvo ei tainnut enää viimeisinä vuosinaan jaksaa sitä pitää järjestyksessä ja poika & entinen vävy ym. porukka on käyttänyt tilaa mitään paikoilleen panematta.
Pakkanen kirrasi tällenkin illalle, mutta näyttää lauhtuvan huomiseksi.
Oli mielenkiintoinen, pitkä MPA (Maailman Politiikan Arkipäivää) ohjelma joka näkyi myös Areenalta. Aina ulosanniltaan tykättävä filosofi Maija-Riitta Ollila ja optimismia studioon kantanut Juha Hurme olivat kaikesta parhaita kuunneltavia. Asiapitoisin oli selkeästi argumnetoiva Hiski Haukkala. A.Stubb oli ihan alussa, josta jäi vähän katsomatta kun piti käydä saunassa.
Jälkimmäisen mukaan meillä ei ole hädän päivää isojen puristuksessa, mutta aina se vain hänen suustaan kuultuna tuntuu maksetulta rauhoittelulta vaikka paljon tuntevaa asiaa lateleekin.
Minä alan nyt muate kun taivaiden pakkasviimoissa täysi kuu kirkkaana möllöttää ja mittari miinuksia näyttää 30. Nukahtanen äkistelemättä tabletin ruudulla vilistävien, vapaudesta kirjoittaneen Timothy Snyderin rivien väleihin.
"Jotkut konservatiivit julistavat, että he haluavat vapautta, mutta että turvallisuus ajaa valitettavasti sen edelle. Tämä ei juuri koskaan ole totta. Yleisesti ottaen tarvitsemme vapautta ollaksemme turvassa ja turvallisuutta ollaksemme vapaita."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti