Auringonkukat kerkesivät kukkaan saunan ja pilkehönnän välissä. On siinä perhosille, kimalaisille ja muille öttiäisille kaiveltavaa. Ja kun kukat ovat kuihtuneet, alkavat tintit siementen kaivelun. Jospa tuossa vanhat, edellisen saunan palosta kertyneet maaperän epäpuhtaudet olisivat nekin hieman suodattuneet pois parimetristen varsien ja lehvästön kautta biosfääriin laimenemaan.
Kanalinnuilla alkoi henkipattoina lentely ja ilmastoa kurittava käry röyhyää rohkeiden erävaeltajien kurvaillessa maastureillaan metsäautoteiden verkostoilla navigaattoreiden rallattaessa ajo-ohjeita.
Harvoin enää metsästäjää teiltä poissa metsissä tapaa vaikka päivän siellä vaeltaisit.
Mitenkäpä noissa metsäteollisuuden puupeltorisukoissa paksuja pohkeitaan nostelemaan liikkumaan tottumaton kykenisikään.
HS:n Tiede-otsikko (10.9.25) hikoilee näin: Tutkimus nimesi 14 suurinta syyllistä helleaaltoihin
"Nämä suurista suurimmat syylliset ovat Neuvostoliitto, Kiina, Saudi Aramco, Gazprom, Exxon Mobil, Chevron, National Iranian Oil Company, BP, Shell, India for Coal, Pemex ja CHN Energy.
Yhdessä 180 suurta ovat vastanneet 60 prosentista ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjä vuoden 1850 jälkeen. Ne ovat aiheuttaneet noin puolet maanpinnan lämpenemisestä ja helteiden kuumenemisesta sitten esiteollisen ajan, tutkimus kertoo. Joukon pienimmätkin ovat vaikuttaneet lämpöaaltoihin olennaisesti.
Ajanjaksolla 2000–2009 helleaallot kävivät 20 kertaa todennäköisemmiksi ja vuosina 2010–2019 peräti 200 kertaa todennäköisemmiksi kuin esiteollisella vertailujaksolla 1850–1900."
Eivät ne ilman meitä "tavallisia" homosapienseja olisi syyllisiä. Meille myytiin kaikki tämä käsissämme oleva, todellisesta elämästä irtaallaan oleva kulutusmateria ripsivärejä ja puukonheloja myöten emmekä panneet yhtään vastaan kun joustinpatjasänkyihimme kellahdimme saippuaa ruuduilta tuijottamaan.
Syyllisiä on siis 8 miljardia yksittäistä pipoa vauvasta vaariin. Vauvat tietenkin välillisesti, mutta eivät nekään aikuisiksi kasvettuaan ole kulutuksen ihanuudesta luopumassa. Eivätkä enää osaisikaan sillä oman tekemisen kautta ruuan ja lämmön hankintaa harva enään hallitsee.
Amerikoissa pamahti jälleen salamurha-ase. Yksi poliitikko vähempänä siellä eikä vaikuta maailman menoon pätkänkään vertaa.
Lämmintä on!
11.9.2025 torstai
Eilinen Kirkin ampuja on ollut nuori mies kuten Pennsylvanialainen edellinenkin, joka Mölisköä korvaan tiksautti, mutta rei'itettiin itse niille makuuksilleen josta oranssia kohdettaan tähtäili. Tämä vakaakätisempi kaveri kerkesi paeta paikalta, mutta kyllä ne sen löytävät. Eikä jahtaajille niin väliä elävänäkö vai kuolleena. Palkkionmetsästäjätkin ovat jo liikkeellä. 100 000 $ olisi juhlava summa omassakin taskussa, mutta olisiko minusta ilmiantajaksi jos se pyssysankari huussistani istumasta löytyisi... Hih, mikä absurdi ajatus.
Sanovat patojen avautuvan ennemmin tai myöhemmin, ajattelin kun luin uudestaan muutaman päivän vanhaa juttua kansanedustaja Anna Kontulan eräistä elämänvaiheista.
Vaikka olisi autisminkirjon ihminen jolla tunteiden käsittely on tutkimustenkin mukaan mieluummin kylmänkalseaa kuin elämänkohtaloiden käsittelyssa itkumausteista rypemistä, niin taustalla kuitenkin on tarve niiden purkamiselle. Padot raottuvat aina sen verran, että pientä ahdistavaa lirahtelee painetta tasaten.
Anna möi omasta tahdostaan loveaan vaikka kuusitoistavuotiaan omaa tahtoa voi epäilläkin. Ei se ainakaan kypsää tahtoa ole, mutta jos traumaa ei hommasta jäänyt, niin so what? Akteissa kyllä hyväksi käytettiin, mutta enimmäkseen paksun lompakon omaavia miehiä joutorahan kuorimisella tunkkaisten setelipinojen päältä.
Kääntelipä asiaa vaikka ilman sarvia ja hampaitakin, niin Anna Kontula saa tuloja edelleen hetken kestäneestä ensimmäisestä, tikanpoikien konsultoimasta, luonnonkursseilla opitusta ammatistaan seksinmyyjänä. Tähän päätelmään johdattelevat klikkiotsikot (niistä irtautuneessa Hesarissakin!) antavat vauhtia elämäkerran myynnille vaikka seksistä rahastamisen ajanjaksosta, saatika sen kuvailutulkkauksesta ja asiakkaiden nimistä ei kirjan sivuilla kuin ohimennen puhuttaisikaan. Vain kuin mausteeksi muutama lause "korviaan myöten rakastuneesta" kansanedustaja Kimmo Kiljusesta, joka harmittelee Annan rintojen piennennysleikkausta.
Seksin osuus on pääasiassa käsitelty siis jo näissä etukäteisjutuissa ja otsikoissa joten siitä valmiiksi jo kiihottuneiden kirjanostajien on pakko vetää kuivat muita asioita ajattelemalla. Vaikka sitten Annan pienennettyjen rintojen vaihtokuvilla mielikuvituksen tasolla; Sitä ei aina saa mitä tilaa.
Annapadoista pääsen ajattelemaan muita patoja.
Niitä on salomaiden pikkukylien poismenoväylien edessä kaikkialla. Ja kylien ihmisten muistokomeroiden ovina.
Korpimailla on vehkeilty viinakeitossa ja salaa metsästäen. Pulaisina aikoina metsästyksen ymmärtää köyhimpien perheiden elossapitämiseksi, mutta ei enää kun ihmisen ei tarvitsisi metsästää lainkaan eläessään ympäri vuoden lihapatojen äärellä. Metsästyksen menoerät ja ilmastoon kielteisesti vaikuttavien, julmettujen asearsenaalien päästömäärätkin ovat suuremmat kuin kaupasta haetuilla elintarvikkeilla.
Eikä metsästys enää käy edes liikunnasta monellekaan. Jos 150 kilometriä päivässä maastureilla kurvailee, niin missä välissä siinä ehtii maastossa kävellä jotta liikunnallinen vaatimustaso täyttyisi? Koiraparoilla kyllä tutkapantoineen liikettä jalostettuihin niveliin riittää. Niiden kulkureiteisä rohkea metsämies saa liikuntaa vain silmämuniensa ripustulihaksistolle kun se näköelimet muljuen kännykkänsä ruudulta seurailee jäniksen perässä kiitävää elämäntoveriaan. Haukkua koiran ei enää tarvitsisikaan.
Korpikylien homosapiensin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei ole liiemmin sitten puhuttakaan. Sen aihealueen salaisuuksista turvat ovat pysyneet visusti ummessa vielä tiukemmin kuin hirven tai soivan metson varkain ampumisesta. Kerkeääköhän niitä patoja kukaan availemaankaan kun minäkin olen jo näin vanha jonka oman lämänsektorini muistin patojen takana niistäkin tietoa laaja patoallas täynnään olisikin.
Vihjailen vain vihjailemisista päästyäänkin, mutta raskaan kaapin raskasta ovea en sepposelleen saa avatuksi.
Huussinkuusen alimpien käpyterttujen tasolle pääsin hirrenveistossani. Vielä pari varvia ja alkaa päätykolmioden vestäminen. Sitä ennen on tehtävä valmisteluja katon kaltevuutta ja kurkihirttä varten. Jokunen lankku on tuotava tullessa kunhan Kniin viikonloppuna menen. Maanantaina on hampaan juurihoidon viimeinen porailu ja sitten ne varmaankin loppuelämän leivät mahaani saavat jauhaa tuommoisinaan.
12.9.2025 perjantai
Heräsin 2:delta. Iltauutisiin nukahdin, että ihan nokko unta tulikin.
Kovasti vajenneen kuun puolivalo valaisi maisemaa kun kävin kävelemässä Vanhaa Maantietä Iisalamen tielle ja takaisin (yht. 3 km). Voisi se olla Kajaanintiekin, mutta virallisesti se on Sonkajärventie. Äet sanoisi, että pistäytyi Tikkasenpurolla vaikka sekin on Karipuro.
Koljunpurokin ennen Isosta Karilammesta alkunsa saavaa Karipuroa oli meille Pikku Karipuro koska se alkaa Pikku Karilammesta. Vielä pienempi suovesien liruttelija ennen soidenojitusraiskauksia oli Kervispuro (Pikkukervinen). Sitä ei ole karttoihin edes nimetty. Kervissuo on. Kuivanut pilalle jo aikoja sitten, että ei se mikään suo ole.
Ihmisyksilön elinympäristö on nimetty jokaista tuumaa myöten, mutta merkitystä tuntuu olevan vain Kolmannella Linjalla, Kalliolla ja Rööperillä jos hesalaiselta (entiseltä savolaisjuuriselta) kysytään. Sieltä jo hihkaistaankin: Piä pienempee iäntä puronliruistasi sinä syrjääni!
Salamurhaaja jäi elävänä kiinni kotiseudullaan Utahissa; 22-vuotias poikanen. Olisinkohan mitä mieltä tästä murhan onnistumisesta?
Kovin lempeää politiikkaa se murhattu ei ainakaan edustanut.., "että että joo että joo että että joo/en oo koskaan käynyt Irlannissa...". (Juicea tuli taas mieleen kun en oo käynyt Utahissakaan, mutta sieltä ei tule kantrinrallatusta mieleen.)
Samaan aikaan Gazassa kuoli tuhansia avuttomia, mutta USA:n oranssi Suur Möliskö taputtelee vain Netanjahun violettia päälakea.
Moskovan Zaatanakin lähetytytti alamaisillaan drooniterveiset Puolaan ja sinne huljahti Naton laivueilta miljardien arvoisia ohjuksia niitä alas ampuessaan. Kas kun susihaulein varustetut haulikot olivat ruosteessa.
Tunnin piästä vaihtuu vuorokausi. Tein hommia iltamyöhälle asti. Sain hirsikehikon tasavarviin ja syötyäni korjasin parit linnunpöntöt ja sahasin toisen huussinkuusen alas asti taipuneita, melkein propsin kokoisiksi turvonneita oksia vähemmäksi. Olivat työturvattomasti ylhäällä ja keikuin alutikkailla moottorisahan kanssa shortseissa ja t-paidassa. Laitoin korjatun titntinpöntön takaisin pitkäksi jättämääni oksantynkään seuraavan kesän asujia varten. Keväällä sinne oli tehnyt pesän ampianen ja kaksi pienen pientä munaa oli jäänyt hautomatta.
Katsoin eilenillalla aloittamani elokuvan Cinemalta. "Kolme ystävää" oli sen nimi. Päähenkilö Joan muistutti olemukseltaan, liikkeiltään, ilmeiltään erästä T:aa. Mullen tuli oudon syyllinen olo elokuvaa katsoessa, ja sitä kaiten tässä sitten uudelleen petille laittautuessani tulen miettimään.
Ihmissuhdesotkujen kirjo oli elokuvassa solmuinen, tarinassa oli lapsellisisakin elementtejä, mutta elokuvan tämänkertaiseen genreen ne kyllä sulautuivat.
Heräsin omaan hyräilyyni: Ovat muistojamme lehmät nuolleet ja sitten ne pois vei Tuuhonen...
Näin unta lattialla istuvasta, itkevästä T:sta ja tuo laulumuunnos oli soivinaan navetan vuoliaishirteen lyödyn naulan varassa soivasta, kahden pesän kasettiradiosta. Ja vaikka virnuilinkin laulunsanoilla, oli oloni äärimmäisen murheellinen.
Ei olisi pitänyt katsoa sitä ranskalaista elokuvaa. Olenkohan anteeksipyynnön jostain velkaa? Ahistaa tämmöisen ajatuksen rantautuminen mieleen, mutta sille on ehkä syynsä. Ehkä en kuulu siihen autisminkirjojoukkoon jossa ei tunteilla pelata. En kyllä julistaudu minkään kirjon eläjäksi. Tai sitten kaikkeen siihen, mitä ristiin rastiin sateenkaaria täynnä olevan taivaan kannen alla ihmissotkuisessa elonkehässä evoluution tähän astisen kulun tuloksena dallailee.
Sataatihhuuttaa märkää. Kovia särkyjä oli jälleen koko nukkumisen aika ja heräilin asentoa muuttamaan vähän väliä. Nyt koskee käsien lisäksi oikeaan jalkaan. Kädet eivät kuitenkaan tärise. Kahvikupin voi huoletta kaataa piripintaan eikä pöydälle tai syliin läiky. Hermosärkyä eivät vaivani olekaan vaan joskus repeytneiden jänteiden ja muiden lihashetuloiden (kiertäjänkalavosimet ja subraspinatukset piälimäisinä) vasta haudassa korjaantuvista vammautumisista.
Se kolarin perkele juhannuksen seutuun 1992 olisi saanut jäädä tapahtumatta! Tai sitten niin, että olisin litistynyt sen autonkaton ja etuistuimen väliin enkä poistunut ikkunasta kesken Samaran ilmassa pyörimisen.
Puutarhuri olisi illaksi vailla seuraa Napikselle. Siellä ovat Komiaa ja Neitosta soittamassa ja arvaan, että porukkaa on. Mitenhän minut sinne saisi? Ei polttele tanssijalkaa yhtään.
Ylen uutisissa israelilaisministeri lupaa "pyyhkiä palestiinalaisvaltion pois pöydältä". Näin röyhkeästi tehdään nykyajan etnisen väestön hävittäminen kun on ensin pommitettu kaikki maan tasalle. Sitten vain käydään"pölyhuiskan" avulla tupsuttelemaan jäljellä oleva elävä liha tieltä pois ja aletaan rakentaa paratiisia Uudelle, Jalomieliselle Israelin Kansalle.
YK paukuttelee vain henkseleitään, Usan Suur Möliskö menee aina vain keltaisemmaksi ja kansa hiekkaisen erämaan on hurraavinaan koska heitä valvoo violettitupsuisen pääministerin oma miljoonasilmäinen Mossad. Ja onhan mielet jo etukäteen pehmitetty kattavalla aivopesulla kun ne mokomat kiusatut tulivat, tappoivat, raiskasivat ja ottivat muutamia panttivankeja.
Toista poskea ei enää lyötäväksi käännetä sanotaan Toorassa ihan mitä muuta tahansa. Kostetaan nyt tässä saman tien Hitlerinkin aiheuttamat kärsimykset vaikka kohde olisikin natsien sijainen.
Sopivasti Maailmanpolitiikan arkipäivää-ohjelma murjaiseekin Ylellä: "Palestiinan tunnustaminen on kuin haku tanssiin -rohkaisuryyppy tarvitaan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti