Guernigaa koko elonkirjo

21.9.2025 nussuntai

Päätä särkee. Unessa en saanut millään viimeisen hirren veistoa valmiiksi. Silmiin sattui kun tiirasin varausviivaa ja teräketjun kulkua sitä pitkin eikä sahausmatkasta loppua kerennyt tulla heräämiseen mennessä. 

Eilen oli isän syntymäpäivä. Alkaako hänen vaikutuksensa jo haipua kun en sitä ajallaan muistanut?

Isät ja äidit ovat tiukassa lastensa elämänmuistisa. Ollako hyvillään jo etukäteen, että minuakin  muistettaneen murheellisin maustein...

Helvi Juvosesta tehdystä elämäkerrasta kritiikki Hesarissa. Lesborunoilijan elämä on ollut vaikeaa viime vuosisadalla, ja eritotenkin jos on ollut uskovainen. Mitähän valtakunnan lesbokriitikko Päivi Räsänen ajattelee kun lukee kirja-arvostelun, tai jos jopa tarttuisi kirjaan sen lukeakseen? Ei, ei ne lue että jotain oppisivat. Raamatustaankin vain ne kohdat jotka tukevat omia, junttilantupastensa seinään juurtuneita ennakkoluuloja.

Pitäisi päästä kurkkaamaan Päivin aivoihin millaiset releet siellä paukkuvat silloin, jos sen saisi houkuteltua lukemaan sorretuista sukupuolivähemmistöistä kertovia juttuja.

Vai onko niin, että silmät ja mieli sulkeutuvat automaattisesti, kuin itseltäni urheilusivujen kohdalla, kun aivoille ennakolta vastenmielinen otsikkokin verkkokalvolle vilahtaa?

Kansanedustaja Päivi Räsänen yhtenä miljoonista huuhaaolennoista täytyisi saada vastuuseen mielipiteistään sukupuolivähemmistöjen ankarana arvostelijana ihan siksi, ettei tähän päivään saakka todistamattomana pysytellyt henkiolento voi olla hänen ja kaltaistensa kautta syrjimässä syntymiseensä syyttömiä ihmisiä.

Mielipiteen vapaudella on olemassa samat säännöt kuin sananvapaudella yleensäkin: Rajat ovat olemassa koska ihmisen tyhmyydellä ei niin ole. 

Päivi itse edustaa suomalaista vähemmistöä uskovaisuuslajissaan, mutta toisin kuin joku yksittäinen homo tai lesbo hänellä on vaikutuksensa päättäjänä useissa vaa'ankielikysymyksissä ylitse puoluerajojen vaikka satukirjaraamatuilla ei saisi olla mitään sijaa kun lakeja säädetään.

Kun tasavallan presidentti Aleksanteri Stubbi viime uudenvuodenpuheensa lopuksi toivotti jumalansiunausta kuulijoilleen hän samalla ilmoitti minulle ja muille uskonnottomille&jumalattomille, ettei ole meidän presamme. 

Kun presidentti tähän maahan valitaan, hänen puoluetaustastaan piittaamatta kuuluu julistaa olevansa koko kansan presidentti, mutta tuolla jumalansiunausaamenellaan hän peruutti julistuksen ja lakkasi olemasta minun, uskonnottoman ja jumalattoman presidentti ja samalla satojen tuhansien muiden jumalattomien ja uskonnottomien suomalaisten presidentti.

Kun pressa tähän maahan valitaan hänen kuuluisi erota myös kirkosta koska sen jälkeen hän ei enää saa tunnustaa polittista väriäkään. (Kukahan tuonkin uskoisi Björn Wahlroosia neuvonantajanaan käyttäneestä?)

Stubbin suhteen kävi samoin kuin Niinistön kohdalla, joka ei myöskään ollut minun presidenttini asiantuntemattomilla lausunnoillaan tupajumeista.

Syntymäpäivähaastattelussa valtio-opin professori Teivo Teivainen (60) kertoo esiintyvänsä julkisuudessa mielipiteiltään neutraalina asioiden pohtijana kun häneltä monissa asiayhteyksissä niitä kysytään. Neutraalius ei voi olla totta kuten edellisessä vihjailen presidentti-instituutiosta. Jo se, että Teivainen istuu yliopistoprofessuurin tuolilla asettaa hänet kaikkea muuta kuin neutraaliin asemaan yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita ja tapahtumia julkisesti arvioidessaan.

Menee peilin eteen hän ja kysyy, kykeneekö olemaan edes itsensä suhteen neutraali. Olla siis jotain joka ei olisi hapan eikä emäksinen. Miten mautonta jutun kirjoittaneelta toimittajaltakin jättää kovistelematta haastateltavansa neutraaliudesta enämpi.

22.9.2025 muanantae

5 teertä lensi ylitse kun lastasin halkoja kärryyn aamulla varhain. Koira haukkui jossain ja pilvistä roikkui riekaleita maahan saakka. Ehkä alkaa jälleen satamaan.

Kajaaniin polttopuukuorman kanssa. Vetoakselin nivel nalkuttaa, kestääköhän miten kauan. Ei huvittaisi alkaa sitä korjailemaan, huokaus.

G nuuskuttaa nuhassa. Kirjoitusviikot menossa. P kävi iltalomalla; Kuskasin mennen tullen. Hänelläkin ollut lievää flunssaa, mutta ei kuumetta. Oli jäänyt tältä syksyltä jatko-opiskelupaikat hakematta, mutta kovistelu ei enään auta.

Olisiko aikanaan auttanut itseänikään minkään aiheen edessä? Tilanne oli toinen. Olin jo armeija-aikaan naimisisa ja pian syntyi eka lapsenikin, työpaikka oli ja jo toinenkin jonne sitten menin vaikka en siellä montaa vuotta voinut ollakaan kun vistotti niin  se systeemi.

Minä se vasta äykkäpää olen aina ollutkin vaikka omista elämänehdoista kyse olisi ollutkin.

23.9.2025 tiistai

G läksi kahdeksaksi terveystiedonkirjoituksiin. Vielä pari tälle syksylle ja sitten keväällä loput. Suappaat nähä, onko valakonen lakki hällekin ajallaan kuten isoveljilleen aiemmin.

Tulin Knista aamupvllä.  Kaksi ukkometsoa tuossa tiensuoralla sorajyväsiä kivipiiraansa lonimassa.

Istutin valkosipulin kynnet entiseen mansikkapenkkiin jonka mylläsin ja lannoitin valmiilla kompostilla jo aiemmin. Parikymmentä kynttä jäi vielä, mutta alat niille on olemassa.

Ne hautasivat eilisen amerikkalaisena maanantaina sen Charlie Kirkin jota eräs tulevaisuuttaan sukupuolivähemmistön edustajana pelkäävä nuori mies on kauhu-unia nähnyt. Aivan kuten se pennsylvanialainen kaveri joka Suur Möliskön korvaan lyijyisesti kuiskasi.

Edellisellä ohitan järkevyyteen pyrkivät, miljoonat asiantuntijoiden arvelut muista syistä aseeseen tarttumiselle.

Parit kolmet mielipidekirjoitukset tänäänkin, mutta murheenmustana maailma kaiken alla makaa.

24.9.2025 keskiviikko

Taas eräs tuttu unensängyssä vieressäni, ja sitten pikkuinen poika joka tuli murheissaan kysymään, miksi isänsä sanoi häntä nenunopaksi.

Yhden lähiserkun (tädin tyär n. 77 v) yhteystietoja olen etsinyt, mutta ei löydy ainakaan Fonectasta eikä pikkuvelikään tiedä, vaikka asuu lähempänä sitä kuin minä. Sitten sain tiedon marjatilasta jossa Liisa asuu mummonmökissä. Soitin sinne ja sain numeron. Kunhan vierailupvn päätän, soitan ja sovin käynnistä. Hannelen kanssa ehkä mennään.

Meni puolukkamättäitä raapiessa ja saalista siivotessa suurinpiirtein koko pv. Vielä muutama sankollinen ja sitten on mummulaisille jälleen vietävää. Ja omaankin pakastimeen. Pieniä ovat puolot tänä vuonna. 

Tikkasenpurolla (oikesati Karipuro) kävin katsomassa, olivatko silitelleet kanttarellipaikan kun pieksivät Iisalmentienvarren puista matalaksi. En yhtään keltaista nähnyt lähempänä puroakaan johon kapea kaistale puita on pitänyt eloon jättää.

Koneet olivat ruhtoutuneet vesiväylänkin ylitse kuormia Koivumäentien lanssiin keikutellessaan. Tuossa purossa ei ole raakkuja, ettei se kai luvatonta liene ajella miten huvittaa, mutta olisivat ne pinot kai Iisalmentien varrestakin rekkojen kyitiin nousseet, ja lyhempi ajomatkain olisi ollut. Moto olisi suoraan voinut tienvierustan puut pinoihin pötkäytellä.

Katselin karmean näköiseksi kuokkiutunutta, entistä Tikkasperheen asuinsijaa. Parissa kohden pystyi helposti erottamaan päätalon kiviset perustukset. Askelmitat olivat suurin piirtein 4x8 ja ehkä eteinen lisäksi. Toisessa paikassa voin kuvitella olleeksi karjasuojan ja varmaan heinälatokin sieinä päädyssä. Kellari on sortunut jo aikoja sitten miltei näkymättömiin.

Kun näitä alkuperäisasukkaiden asuinsijojen alueille kasvaneita metsiä nyt silitellään selluliemikattiloihin, niin tulee murheelliseksi siitäkin, kun tunteetomien telaketjuhirviöiden ilmastoiduissa ohjaamoissa sileäposkiset poikaset sen enempää kuin vanhemmat äijätkään eivät kykene mielikuvittelemaan kolisuttelevansa kaiken alleen murskaavaa konekalustoaan edesmenneitten esi-isiensä haudoilla.

Intiaanien syvän tuskan ymmärtää vain  intiaani itse sen jälkeen kun valkonaamat tulivat tanssimaan heidän sukuhaudoillaan.

Iltasella myöhällä kun saunapolun valaisi tähdet taevaan ja pimeys kuiskaili kuiskauksia joita en enään kuule elämisen jäljiltä särkyneillä korvillani.

Olkapäät ovat niin vitun kipeästi tulessa, että kiroilututtaa ihan iäneen.

Vituttaa tuokin vittu joka joka paikkaan vittu vie kirosanana tunkee.

Millainenhan ihmisturjake naaraansa emättimen kirosanaksi ensiksi kirosi? Tuntuu toisinaan halventavalta asialta naissukupuolta kohtaan joka meidät kaikki tänne kiroilemaan toimittaa. Ja me kyrvät sen kuin patsastelemme kaiken yllä vaikka emme koko ajan lajitovereidemme huulilla olekaan kuten vitut.

Olen ennenkin maininnut: Erno Paasilinnalla on novelli, jossa hän kirjoittaa kirjailijasta, jonka romaani on nimetty Vituksi. Tarinassa kirjailija nousee junaan Vittu kainalossa markkinoidakseen Vittua ympäri maanpiirin.

Ihmiskehon osa vittukin vain on, kuten nenä, mutta eihän voehan nenä-tiuskaisunakaan kuulosta yhtä tömäkältä kuin voe vittu!

Minulle joskus vittuilivat telinekaverit armaat, että siellä missä muut munineen, siellä Valtsu nenineen. Mistä vitusta ne senkin muka tiesivät?

Vitusta sinä olet tullut, mutta vittuun ei maallinen taivalluksesi pääty. Vain kuvaannollisesti niilläkin, jotka vitun kanssa telkutessaan viimeisen kerran huokaisevat.

Olkapäiden särky ei hellitä vaikka vittua kuinka ajattelisin, sitä kiroaisin ja siitä kirjoittaisin.

Anteeksi Vittu, et sinä ole syyllinen kyrpien pahaan oloon, särkyihin etkä kolotuksiin. Et sotiin etkä mihinkään, mitä homosapiens eläinkunnan potsokkaana edustaa. Et vaikka kaikille näille kurjille sinä ovena maailmaan oletkin toiminut. Hitlerille ja Stalinillekin ja kaikille muille entisille ja nykyisille ihmishirviöille.

Kyrpiä saa enämpikin kaikesta syyttää.

Katson nyt omaa kyrpääni joka saunan jälkeen reisien välissä olla lotjottaa rentona, pikkuisena pötkylänä ja ajattelen, kuinka sekin, kiima-aallon aivoihin iskiessä (harvemmin enään nykyään) on pidättelemättömästi sitä mieltä, että jonnekin se on tungettava jotta hetkeksi rauha ympäristössä vallitsisi.

Niin tekevät kiimaiset diktaattorit parhaillaankin kuin heillä jatkuva stondis olisi vaikka ei enää vanhoilla päivillä seisoisikaan kuin kemikaalien voimin.

Niille kyrpiensä jatkoina ovat maailmaa tuhoavat ohjukset ja viime kädessä ydinkärjin varustetut jotka vielä lotjottavat käyttämättöminä lahkeissaan ympäri maapalloa ja odottavat sitä diktaattorintollukkaa joka siilohousuista vetoketjun ensimmäisenä auki kitkuttaa. 

25.9.2025 torstai

En nähnyt vituista enkä niiden omistajista unia vaikka illalla vittua suun täydeltä ilmaan syöksinkin.

Yläkolokkeron lattiaa kun jouduin vähän aukaisemaan, löytyi sieltä kalenteri jonka sivuille olin kirjoitellut merkintöjäni. Ja niin oli viisivuotias Sonjakin. Huvitti, kun sillä olisi muka alkanut koulu jo. Vai olisiko tarkoittanut joulua?

Torstai oli silloinkin kun Sonja syntyi vuonna 1980. Lähetin onnittelut kuten olen varmaan kaikkina näin 45:nä vuotena muistanut eri tavoin toimittaa. Olivat lähdössä jo marjamehtään vaikka on aikasten hämärää vielä. Pakkastakin 5 astetta. Tulikin sittä ihan pitkä keskustelu.

S:n syntyessä näin ensi kerran sen tapahtuman nurkastani jonne kärty kätilö minut komensi, niinettä kyllä eiliset ajatukset naisen synnyttimistä saavat hieman vähemmän satiirisemman sävyn kun silloisen ja myöhempien näkemiensä syntymisten käänteitä ajattelee.

Miten helepolla me urokset olemmekaan aina päässeet elämänsynnyttämisissä. Olen kyllä itse hätää ja henkistä tuskaa joutunut kokemaan, mutta ei minulta alapäätä ole sentään revitty ja leikelty yhtään kertaa. Ja minkä Perkeleen oivalluksesta eräiden uskontojen urokset ovat saaneet päihinsä, että naaraidensa alapäistä pitää nautinnonhetulat leikellä pois jo hyvin pieninä? Perin merkillistä eräillä uskovaisuroksilla sekin pikkukyrpien esinahkojen leikkely... En kyllä nosta näidenkään tuskallisten rituaalien takia omaa sukupuoltani kovinkaan korkealle arvoasteikossa. 

Puolukassa olin aamupäivän. Rasittavan kauan meni normaaliin nähden niiden raapimisessa ja vielä pitää huomenna ainakin yksi sankollinen hakea kun en muistanut, että Anelmakin tilasi.

G:lla ollut kirjoitusvuorossa matematikka. Mitenhän lie männynnä kun yhä funssa piällä on? Pitää kohta viestitellä.

Amerikan Suur Möliskö on pitänyt puheensa Yk-puheensa. Kehunut itseään ja luetellut eritasoisia salaliittoteorioita joita ympäristöstä huolissaan olevat hänen mukaansa levittelevät. Ja muutakin sontaa jollaisia ei sellaisesta asemasta ole hitlereiden jälkeen juurikaan kuultu.

Droonit lentelevät eurooppalaisten lentokenttien yllä, mutta torjuntakalustolla on erektio nuupallaan; Laukea ei vaikka palleissa painetta olisi.

Siivosin puolot ja tein muutamia muita hommia niin, että kun virittelin saunalle tulet, alkoi olla jo pimeää. Yksi mummulainen soitti ja lupasin puolot lauantaiksi. Samalla vien tietysti muillekin ja sitten saavat ne hommat tällen syksylle olla. Tai no, ehkä käyn majavalammen rannoilta karpaloita keräämässä.

Nyt olen uupupoikki. Käyn saunassa, otan iltapalaa ja kellahdan pätkälleni. Ehdin lukea ehkä kaksi lausetta ennen uinahtamista.

Avasin kirjan. Välistä luiskahti mukava valokuva vuosien takaa. Tuon tumman, mukavan pojan elämänkohtalo ei ole ollutkaan sitten yhtään mukava ja se surettaa. Muistan, kun häneltä meni ranne sijoiltaan leikkihommissa ja jouduttiin ajamaan päivystykseen Juankoskelle saakka. Sattui olemaan joku virolaispohjainen lääkäri joka kähyttäytyi hyvin  epäystävällisesti rannetta tutkiessaan...

On se yhtä Picasson Guernicaa tämä elämä vaikka raamit kuinka komiat.