La-iltana Puutarhurin kanssa Napiksella. Lippuja olivat myyneet 2300, että tungosta oli. Pitkästä aikaa ei hullummalta humpat tuntuneetkaan. Komiat, Neitoset ja Albert-lämmittelybändi rämistelivät illan soittopeliensä kanssa. Jokunen tuttu kysäisi, missäs olet huilaillut kun ei ole tanssipaikoilla näkynyt.
Eilinen meni Sivullistenkadulla pihaa laitellessa. Pressukatoksessa on halkoja vielä pari vajaata pinoa. Vein uusia kuorman mennessäni ja jatkossa niitä täytyy ruveta rahtaamaan tosissaan. Harmittaa metsään jäävät pölkyt kun en niitä keväällä halkonut yhtäkään. Koivuiset menevät tuohen sisällä hyvin äkkiä pilalle... enkä kyllä ala niitä sylissäni tällen syksyllen pihaan kanneksimaan.
Keräsin omppuja sankollisen mukaan, keittelen niistä hilloa kellariin pilaantumaan.
Melkein iltaan meni ennen kuin olin Um. Starkilta hain lähtiessä muutamat kakkosneloset ja lautaa, Hommoojalle ei valkosipuli-istukkaat olleet vieläkään tulleet. Annoin G:n tehtäväksi niiden haun kunhan saapuvat.
16.9.2025 tiistai
Kopioin joitakin kommenttejani jälleen tännekin asemoidakseni itseni siihen rintamaan jolla on pyrkimystä halla-aholaisuuden nujertamiseen yhteiskunnassa. Asia selviää ehkä parhaiten ekana olevassa tekstissäni Halla-ahon oman persuballerinan, puhemiehen avustajan Tanja Aidanjuuren haastattelun jälkirimpsussa kun oikaisen tätä Jussin kabinettidaamia joka väittää perättömiä "hirviö"-statuksen synnystä.
Muuten ajattelen koko ajan kyynisesti, ettei globaalissa rokkapadassa mitätön rikka, jonka sekaan nakkaan, pyörteitä aiheuta.
Laulelen vain kuin Esa Pakaris-vaenoo jotta "en/minen ou mittään/ei/minulleijoo kettään..."
HS 16.9. 17:20
Aidanjuuren väite, että media olisi syyllinen Halla-ahosta luotuun hirviökuvaan on perätön.
Kyllä "Mestari" alusta alkaen politiikassa toimivan roolihahmonsa omakuvan aivan itsenäisesti on laatinut alkaessaan tehtailla näytelmänsä vuorosanoja muun muassa Scripta-blogiin.
Hän on jopa tunnustanut sen, kuinka saa "kicksejä" vastustajiensa jyrkimmistä kannanotoista, elikkä on vain lyönyt lisää löylyä hirviöväitteitä ym. kohdatessaan.
Vaarallinen ihminen, kuten kaikki ne, joille vallan huipulle kapuaminen keinoja kaihtamatta on omasta mielestä aivan sopivaa. Vaarallinen myös siksi, että hän tarinoillaan manipuloi puolelleen älykkäätkin tyypit joita lähelleen osaa taitavasti tyrkyllä olevasta massasta valikoida.
Niin ovat tehneet kaikki menneet ja elossa olevat diktaattoritkin. Myös huomisen "hirviöt".
Eilen kommentoin Yodit Melakun mielipidekirjoitukseen jonka otsikko on hyvin kuvaava "Teemu Keskisarja löi minuun leiman, ja se on vaivannut joka päivä"
Melakun kirjoitus ponkahutti oman mieleni pintaan ties sadantuhannenen kerran omat kokemukseni auktoriteettien lyömistä leimoista lapsiin, jotka olivat jollakinn tavalla muusta joukosta poikkeavia. Minulla se oli veljieni kehitysvammaisuus ja varsinkin, koska heitä oli samassa suurperheessä jopa neljä. Se merkitsi muille ihmisille sitä, että kaikissa meissä on varmasti jotain sellaista, ettei niistä voi olla eläjiksi, ettei niistä voi mitään yhteiskunnallisesti merkittävää tulostua.
Ei sen puoleen, minusta ei "mitään" ihmeellistä yhteiskunnassa vakuuttavasti toimijaa ole tullutkaan vaikka olisin halunnutkin, mutta vaikuttiko siihen juuri se, että opettajista alkaen sitä päähän taottiin?
Politiikkaan olisin päässyt helposti mukaan 1980-luvun alussa Siilinjärvellä jos olisin vain mennyt, mutta jokin alitajuinen este saapui estämään. Ari Heikkinen, joka oli silloin samoissa asemissa (taisi kuitenin jo opiskella yliopistossa) eteni myöhemmin vihreiden puoluesihteeriksi ja on nyt Oulussa hallihntojohtajan pestissä. Hän otti ja lähti politiikkaan ja eteni. Minä en, mutta ennuste samanlaisesta onnistumisesta näin jälkikäteenkin ajateltuna on mahdoton. Olisin runnellut itseni vielä huonompaan kuntoon kuin ilman niitä kokemuksiakin.
Jossitella ei kannata, sanovat, mutta mikä muka sitten "kannattaa"?
Jossiteltavaa ei koskaan olisi jos vaihtoehdot puuttuisivat, tai yksinkertaisesti "jos" ei osaisi jossitella, tai kieltäytyisi jyrkästi jossitelusta joka tarkoittaisi menneitten asioitten väistämätöntä lävitse käymistä.
Ei jossittelu ole yhtään sen epäterveellisempää kuin se, että tunkee kaiken mielensä syvimpään ja pimeimpään nurkkaukseen ja mahdollisesti sairastuu pahimmoilleen ennen hautaan kaatumista ja elämäntapahtumat jäävät purkamatta.
Jossittelukommenttini:
"Ei teistä mitään tule, olette taakkoja yhteiskunnalle vain", lausui hän (siistin hänen sanojaan nyt kun epäilen, ettei oikeasti lausuttuja sanoja hyväksytä) ja opettaminen oli sen mukaista niin kauan, kuin hänen opetettavanaan olin. Kuvailisinko tilanteita niin, että hän suurin piirtein piteli nenäänsä jos lähelle piti tulla.
Siksi minuakin on ahdistanut valtavasti yhteiskunnassa nämä uudelleen nousevat, ihmisiä lokeroivat tuulet ja silmää räpäyttämättä lausutut pahat sanat niin kuin Teemu Keskisarjalta ja aatetovereiltaan olemme jo vuosien ajan saaneet kuulla.
Sivumennen on sanottava, että ihmettelen kovasti, kuinka nimenomaan historiaa työkseen tutkineella ihmisellä on noin syrjähtäneet asenteet. Eikö hän ole tutkimusalastaan mitään itse oppinut jos nyt vaikka viittaisin "historia toistaa itseään"-sanontaan? Onko toisto siis pakko, tutkija Keskisarjankin mukaan, ja että hän mielellään on tekemässä kaikkensa, että se onnistuisi?
Ymmärrän siis Yodit Melakun ja hänen perheensä ja muiden asemassaan olevien valtavan ahdistuksen. Kiitos hänelle, että uskalsi nuo tunteensa esille tuoda.
Jatkossa toivoisin poliitikoilta, että kamalia sammakoita suussaan hautovat yksilöt nielevät ne ja ottavat yhteisten asioiden hoitamiseen asiallisen trendin tai poistuvat niistä töistä minne tahansa jos muutokseen ei ole kykyä. Erillisiä jaottelun mestareita näin pieni kansa ja sen kansalaisiksi pyrkivät, harvat vieraansa eivät tarvitse lainkaan.
Kommentteja kyseiseenkin artikkeliin kymmenittäin laatinut Halla-ahon puoluetoimiston takahuoneeseen palkattu agitaattori, Hesarin kyseessäollen pakosta oikealla nimellään (?) esiintyvä Ville Saari havahtui vastaamaan kirjoitukseeni tylsyttääksen sen vaikutusta mahdollisiin lukijoihin.
Nämä "agitaattorisaaret" soutelevat useiden, vähänkin merkittävien artikkeleiden jälkiaaltoihin tekemään mustaa työtään. Niitä vilisee yksittäistenkin nimimerkkien takana ties kuinka moniaita. Kemppisen blogissakin "Toipila" ja "Matias K" jotka nytten, persupolitiikan ajettua karille viime vaaleissa, olivat tovin aikaa käyttämättöminä kun se puoluetoimiston klusterin osanen vetäytyi permannon alle miettimään uutta strategiaa kun hakkarais- ja tynkkysteemat eivät enää suuresti ketään innosta. Aluksi ne löivät pöytään arvokkaalla historiantutkija-ammattinimikkeellä toimivan patajätkäkortin eli Teemu Keskisarjan ja tv:n "persukielinen" polemiikki-ilta piristi prosentin verran puolueen kannatusta nousuun, mutta niin vain sekin käyrä lerpahti kuin ikämiehellä kesken sytkyttelyn. SDP ottaa nyt kaulaa hallituspuolueisiin ja taitaa kepukin jo ohituskaistalla kiihdytellä.
Persuklusterin ylipapit tunkivat räkäisen nenäliinan kerjäläiskasvoille sylkevän Juho Eerolankin turpavärkkiin kun se on ollut kovasti hiljaa. Sen kyytiin kun ei Helsinkiajelulle Hakkarais Teuvon tapaan Keskisarjaakaan ole kannattanut laittaa.
Vihjaan tuolla ajelulla siihen uutiskuvaan, jossa Teuvo istuu tukka avonaisesta sivulasista "hulmuten" Eeron kyydissä ja otsikossa luki jotain sen tapaista, että Hakkarainen presidentiksi.
Persupolitiikka on vaihtuvien ärsyttäjätyyppien puolue jossa heitä käytetään sisäänheittotuotteina häikäilemättä näkyvyyden takaamiseksi, mutta jos lähdet Teuvon lailla Hondurasiin mopoilemaan ja jätät rähinäviinan juonninkin pois, niin paluuta riveihin ei ole.
Vastasin Ville Suaren kommenttiin sitten näin:
16.9. 11:40
Jo aikoja sitten vainajoituneen opettajani "virheitä" en alkuunkaan ole kantanut vaan sitä täysin tietoista asennetta, joka hänestä virheettömänä lasten päihin iskostui. Koska opettaja oli silloin vielä auktoriteetti, niin hänen kaikki sanansa olivat kyseenalaistamattomia ja tarkoitettu kannettavaksi niin kauan kuin opetettava elää.
Kaikenlaisten elämässä yksilön eteen tulevien tapahtumien, mutta erityisesti historian muistaminen on hyödyllistä, jopa pakko jos tulevaisuudesta yhtään piittaa.
Historiantutkija Teemu Keskisarja, muuntauduttuaan poliitikon rooliin on muistamisen unohtanut vaikka se nimenomaan kuului hänen tutkimusaiheisiinsa saumattomasti, ja se on sääli sillä uskottavaa toimijaa tutkijana ei hänestä poliitikon uran päätyttyä enää tule. Moni muukaan ei osaa minkäänlaisille muistamiselle arvoa antaa ja sillä tulee olemaan ikävät seurauksensa koko ohenevan väestökehityksen Suomelle.
Mutta ehkä et ole itse kokenut mitään vastaavaa, niin et osaa sellaista loukkaavista sanoista saatua mielenmustelmaa ja sen parantumisen kestoa ymmärtää. Tätä ajatustani tukee skin, kun mainitset eräässä toisessa kommentissasi lapset, jotka tämän hetken "virheet" saavat kannettavakseen, mutta et ehkä tullut ajatelleeksi, että sehän tarkoittaa historian tutkimista/muistamista heille ihan kuten minä muistan opettajani minun ja sisarusteni ihmisarvon kyseenalaistamisen.
Luultavasti et ymmärtänyt mielipidekirjoittaja Yodit Melakunkaan pointtia joka keskittyi siihen, mitä ihminen missäkin kontekstissa tuntee, ei siihen, mitä mikin maksaa kuten näyt monessa kommentissasi osaavan laskeskella.
Ystävällisenä, katkeroitumattomana miehenä ehdottaisin sinullekin talouden hallinnan opiskelun oheen psykologian syventäviä kursseja, niin ehkä ymmärrys erilailla tuntevista ihmisistäkin lisääntyisi.
17.9.2025 keskiviikko
Melkein koko päivä vesisadetta. Aamulla oli sen verran pilvet syrjällään idän taivaalla, että kerkesin laseroida kattotuolien korot, mitata paikat ja "säätää" jokaisen kohdalle kolot niille. Jälleen on koko hirsien nostamisen ajan korot pysyneet puolentoista sentin marginaalissa vaikka en kertaakaan niitä välillä tarkistanut. Kiinnitin kurkihirren ja päätyihin kattotuolit, kävin hakemassa lanssilta seuraavan hirren että alan varaamaan sitä paikoilleen, niin johan alkoi taas puhaltaa vettä tuulen kanssa.
Sittenpä menikin koko päivä sisähommissa: Järjestelin yläkolokkeron tavarapaljouden minne sopivat ja imuroin paikat. Vesisäiliönkin paljastin seinälevyn takaa näkösälle ensimmäisen kerran 30 vuoteen ja imuroin sieltäkin sen minkä suulake ja pelkkä putki sopivat liikkumaan. Sinne piiloon sovittelin monet kirjalaatikot ja kun sen seuraavaksi suljen, niin koskahan, ja kuka, lasikuitumatolla vahvistetun kipsilevyn seuraavaksi ruuvanneekaan irti katsoakseen, mitä se iskä/ukki sinne on piilottanut.
Olisi viisasta piirtää nimeten rakennuspiirustuksiin tuokin salalokero koska jos joku alkaa vettä sinne pumpata, olisi hyvä siinä vaiheessa tietää, minne se märkä virtaa ja mistä tietää, milloin säiliö on täysi.
Putkimies Esko-vainaan koplaama vesijärjestelmä sekin. Minun pitäisi saada aikaan sen verran, että laskeutuisin kaivoon irroittamaan vesijohdon takaiskuventtiilille menevä putki, lyhentää sitä vähän ja puhdistaa siivilä. Ja kun saisi ostetuksi Niro-käsivesipumpun nro 6 ja asentaisi sen paikoillensa niin pääsisi en avulla käyttöveden kantamisen vaivasta.
Alkuperäisen pumpun halkaisi pakkanen kun oli jäänyt tilkkanen vettä sen pohjakupuraan.
Seuraavaksi alan laittaa kolokkeron laipion eristekerroksen finnfoam-levyillä.
Tästä olisi hyvä jatkaa koko tupasen remonttia jos varoja siihen olisi. Uunit ja hellat uudet muurata, lattia hioa ja lakata; ehkä purkaa pois, eristää uudestaan ja kasata jälleen takaisin. Hankkia uudet keittiökalusteet, asentaa lisää aurinkopaneleita ja pieni tuulimylly humisemaan tolopan nokkaan päätypellolle. Vesikatonkin voisi uusia ja samalla, kun purkaisi vanhan pois, humauttelisi puhalluseristevillaa lepakoiden asuinsijoille yläpohjaan.
Haaveita vain, tiedän jo sen, lauloi Jamppa Tuominenkin vielä ennen kuolemaansa.
Lettutaikinan vatkasin jokunen tunti sitten turpoamaan. Paistan letut, käyn saunassa ja sen jälkeen keitän kahvit ja syön räiskäleet omatekoisen mustikka/mantsikkahillon kanssa ja köllähdän itseni viereen nukkumaan.
Kirjalaatikosta käsiin nousi Kari Enqvistin mainioniminen teos Heijastuksia varjojen talossa. Kun avaan sen summassa keskeltä, tai niiltä main, silmäni välittävät aivoihin ensimmäiseksi lauseet: "Sillä pohjimmiltaan todellisuus ei ole klassinen. Tämä ei ole teoreettinen postulaatio. Se on havaintotosiseikka."
Nuita lauseita kohti siis aloitan lukemisen ensimmäisiltä sivuilta kuten tapana yleensä on.
Sanomalehtien lukijat joskus eilisessä elämässä avasivat aamuluettavansa takasivuilta sarjakuvien takia jota aina jaksoin ihmetellä ääneenkin.
Enqvistin kirjan ensimmäisen luvun otsikko lupaakin, että "Maailma on totta". Ehkä jokusen tosisanan kirjasta uudelleenkin luettuna löydän.
Toinen käteen sattunut kirjanen on Erno Paasilinnan viimeiseksi jäänyt "Ruumisarkun nauloja". Poimin sieltä tämän ennen kuin menen pätkälleni kosmologi Enqvistin kirjan viereen: "Vanhana löytää enää harvoin sellaisia kirjoja joita nuorena oli niin paljon."
Lievästi virnistyttää, sillä ei EP vanhaksi edes elänyt. Kun piintyneeseen tupakoitsijaan käytäviään kaivellut keuhkosyöpäsurvin otti ja muusasi hengitysteiden solukot, hän oli 65 v.
Pitäisi osata olla hyvillään kun eloon heräjää aamusta toiseen, mutta jos heräämisten syyt ovat klo kolme käsien säryt, niin eiköhän se yhdellä jos toisellakin hermopäätteissä alkaisi säkenöidä vitutus.
Kipujen sävyttämässä viimeisimmässä unessa en ollut liikkeellä Kari Enqvistin kanssa edellisen kuvajaisen tapaan vaan soudin venettä jonka peränpitäjänä meloi TH josta viime viikollakin näin unta hänestä muistuttavan elokuvan katsomisen jälkeen. Hän sattumalta laittoi tiistaina viestin pitkästä aikaa ja juteltiin kuulumiset. Kysyin, olenko loukannut häntä ja saan sen osalta huokaista, ettei sellaista ole tapahtunut. Unet ovat unia.
Tässä unessa soudimme aaltojen pärskeessä kohti kumpumaista saarta joka sumuverhon takana häämötti. Tarkoitus oli mennä sinne telttailemaan, mutta vaikka hiki päässä meloimme ja soudimme, saari painui edellä karkuun. Unessa oli tarkoituksellisia värejä kuin Kieslowskin elokuvatrilogiassa: Vene oli punainen, TH:n kumikengät siniset ja hiuksensa hän oli valkaissut aivan lävitsekuultavaksi.
Ehkä uni piirsikin todellisuuden; Tässä elämässä ei tämän enempää eikä toistakaan mahdollisuutta tule. Mutta myös savolaisittain Enqvistiä soveltaen, jotta elä hättäele, kaekki on kvanttifysiikkoo ja atomeita vuan.
Unensoutaminen se kai pani olkapääni tulisesti kipuilemaankin.
Pimeänkävelyllä kävin. On lämmintä ja sumuista kuin soutu-unessa. Lepakot sujahtelivat lampun valossa ympärilläni, mutta kun menin tielle ja loittonin, eivät ne seurakseni lähteneet.
Hinkkasin puuron hautumista odotellessa kahvipannun kyljiltä pinttymät pois. Kaasutulilla keitellessä teräksisten astioiden pintoihin kertyy muutamissa viikoissa tahmaisempaa patinaa kuin sähköliesillä.
Tuo sama pannu lienee ollut tiällä vuodesta 1986 lähtien eikä siinä muuta vikaa ole kuin pakeliittisessa kädensijassa joka joskus kuumui liikaa ja siihen tuli ylimääräinen ulokejuormu. Voisi sen hioa rontelinlaikalla poiskin, mutta olen antanut olla sillä käyttökamppeissa kuuluukin käytön eri vaiheet näkyä.
Samanlainen kahvipannu oli Tyynemuorilla, ensimmäisellä, katkeroittavilla elämänkokemuksilla rasitetulla anopillani. Hän tuli mieleen pannun kannen pienestä reiästä jonka Tyyne tukki teipinpalalla kun poltti pari kertaa sormensivunsa siitä purkautuvassa, tulisenkuumassa höyryssä.
Missähän lie sekin pannu? Ottiko TR sen kun töytäisi välittömästi anopin kuoleman jälkeen pannulappuja jo lonimaan?
Köyhä oli anoppi eläessään eikä kunnallisessa vuokrakämpässä irtaimistosta rikkauksia perillisille lohkottu, mutta pannulapuista oli turvallista kinastelua yritellä.
Kuluneille tavaroille sama, mutta se symboliikka ja muistot joita niihin liittyy, niin niistä olisi mukava käydä järkeviä keskusteluja.
Vaan niin kuin monasti, tavallisten ihmisten kesken ei ole mahdollista analyyttisiin keskusteluihin jo ennakkoluulojen ja -käsitysten vuoksi. Minut suljettiin Satun sairastumisen ja avioeron jälkeen kokonaan hänen suvustaan ja niistä kuvioista pois. Se vihakin, jonka puhurit tupaani saakka joskus saapuivat, oli käsittämätön.
Satun mielisairauden puhkeaminen oli yksi syy sille kun sen olemassaolosa ei edes tunnustettu sisarustensa joukoissa. Ja jos se myönnettiin, sairauden synnyn syy olin minä ehdoitta.
Kun itse olen kääntänyt paitaa ja takkia sitä mukaa, kun elämääni olen elänyt, ja housut ne vasta ovatkin tällä pojalla kääntyneet kengistä ja niiden kärkien osoittamista suunnista mainitsemattakaan, niin mitenkäpä sellaiseen tavalliseen arkeensa tottuneet, pohtimaan ja ajattelmaan kyvyttömät olisivat osanneet järkevästi suhtautuakaan.
Pieni reikä kahvipannun kannessa saa pohtimaan vaikka mitä.
Nukuin kuitenkin aamupuurostamisen jälkeen melkein kahdeksaan. Heräillessä ajatuksen pinnalla olivat Hesariin kommentointini. Unen turhautuneessa ilmapiirissä sinne jotain kirjoitin, mutta aina ne lempattiin virtuaalikaatopaikalle tekoälyavusteisesti. Unen tekoäly oli kuin Picasson maalaus; yksi iso silmä.
Jos Hesariin kirjoittaa, niin ei kannate mainita holocaustia ja Israelia samassa yhteydessä. Myös Pentti Linkola on kiellettyjen henkilöiden listalla tietyissä yhteyksissä. On myös joitakin muita tulenarkoja sanoja joiden takia, luulisin, mielipiteitä on hylätty. Tulee tuotettua myös tekstejä, jotka ovat aivan turhaa sontaa omastakin mielestä kun niitä vähän ajan päästä tarkastelee ja joutavat mennä. Eikä lovea maailman kyljille tee, vaikka kaikki mielipiteeni napsautettaisiin sammuksiin.
Jossakin kommentissani kirjoitin kokeiluna, että juutalaiset saivat Netanjahusta Gazan palestiinalaisten etnisen kansanosan tuhoamisen myötä oman Hitlerinsä, niin ei se mennyt moderoinnista lävitse.
Periksi hesarin linjan takia en tietenkään anna koska totta se on, mutta täällä kun sen sanon, sanomisen vaikutus on ihan sama. Eikä siitä kohua syntyisi vaikka se julkaistaisiinkin. "Somekentässä", tuosta mieletöntä mielipideripulia ruiluuttavasta virtuaalimyllystä löytynee kaikki mahdolliset variaaatiot puolesta ja vastaan, että sama siksikin.
Järjestelmällisyyttä Israeilin Netanjahuhitlerin toimista etnisen väestön tuhoamisessa ei puutu, kuten ei puuttunut Natsisaksan Hitlerin kansallissosialisteiltakaan kun aloittivat juutalaisten ja muunlaisen lajiepäpuhtauksien poisto- ja puhdistuskampanjansa polttouuneineen.
Benjamin Netanjahulle gazalaisväestö edustaa rotua, joka on hävitettävä ja ne syyt, minkä varjolla ne sen tuhoamisen itsellensä ja kansalaisillensa perustelevat, on muunnelma natsiylimystön Wannseen konferensin salaisista asiakirjoista ja kirjoitettu jo ennen 2024 lokakuun Hamasin terrori-iskua Israeliin.
Päätös on ollut, että kun sopiva syy Hamasin aiheuttamista hiekkapyörteistä nousee, teurastukset aloitetaan.
Tämä uutinen sattui vasta nyt eteeni: YK:n tutkintakomission raportti kertoo, kuinka joulukuussa 2023 Israel iski Gazassa sijaitsevalle hedelmöityshoitoklinikalle. Noin 4000 alkiota, 1000 siemennestesäiliötä ja hedelmöittämättömiä munasoluja kerrottiin tuhoutuneen. (HS 16.9.25)
Entä kun joku "herrarotu" jolla kaiken tuhoamiseen tarvittava arsenaali löytyy, tulee siihen johtopäätökseen (joka on jo tottakin), että Maa-planeetta ei enää kannattele kaikkia 8,3 miljardia ihmistä, että pannaanpa ydinaseet kirurgeiksi ja täsmäkuoritaan kaikki joutoaines pois jotta muutamille sadoilletuhansille parempilaatuisille homosapienseille tomaatteja ja appelsiineja riittää.
Nyt meneillään olevassa "Gazaoperaatiossa" Israelin Netnajahuhitler on ottanut valtavan riskin maailman paheksunnasta huolimatta ja kun se Moskovan Zaatanan riskinotto-"operaatioiden" ohella huomataan näiden ennen näkemättömien sotienmylläkän vaiennuttua kannattaneen, alkavat valmistelut vielä kauheimpien skenaarioiden toteuttamiseksi.
Huomisen netanjahuhitlerit tapaavat omassa, salaisessa Wannseen kokouskabinetissaan päättämään asenteella "kaikki tai ei mitään" ja samalla ottavat sen riskin, ettei tuhkasta juuri ja juuri erottuvilla rauniokasoilla kuorita hedelmiä itsekään.
19.9.2025 perjantai
Hirsikömmänä alkaa olla pian säänsuojaan laittamista vailla. Toisen päädyn kolmion tein tänään kun lakkasi satamasta.
Yksi iäkäs (86) mummulainen soitti ja tilasi muutamat sankolliset puolukkaa itselleen ja siskolleen. Juteltiin siinä vaikka mitä. Sitä hämmästeli hän, että siskon postilaatikkoon oli tullut kirje, jossa oli luettelo tarvikkeista joita kotiin täytyy mahdollista hätätilaa varten varailla ja kysymys, minne halvaantuneen miehensä kanssa sitten kotoa voi lähteä jos pakko tulee.
Enteilee viranomaiset jo pahoja tapahtuvaksi kun Balttiassa on jo Moskovan Zaatanan kätyrit ovat droonikepeillä ilmapiiriä koputelleet.
En ole ollut minä väärässä kun hätäilen tämän mökkitötteröni asuinkunnostelusta, että jos mekin joudutaan lähtemään pommitusten ekakohteena automaattisesti olevasta varuskuntakaupungista pakoon ihan milloinka vain ja olisi hyvä, jos olisi paikka, jossa edes hetken voisi kuvitella turvassa olevansa.
Sivullistenkadulta ei ole kuin kilometri Kainuun Prikaatille ja jo ohjusten alasampumiset aiheuttavat tuhoa kun pään päällä pämähtää.
Pitäisi leivinuunia varten tarvikkeet edes saada kasatuksi valmiiksi. Mutta jos ja kun hätä tulee, niin muuraan sen perkele vaikka luonnonkivistä ihan itse.
20.9.2025 lauantai
Nukuinpa melkein kuuteen. FE herätteli illalla kymmenen maissa soitollaan ja sitten meni vähän aikaa unenpalikoita takaisin liimaillessa. Lähetin hänelle aiemmin kysymyksen kuulumisista, niin vastasi soittamalla. Olivat Iissä jälleen. Huomenna on sillä frisbee-kisat. Opiskelut ovat lähteneet ihan mukavasti molemmilla käyntiin, ei se hektistä kuulema alkuun olekaan.
On "molokkakeli" kuten JN Ylitorniolaiseen tapaan sanoisi. Ehkä alkaa sataa ihan pian enkä sen enempää puolukkaan kuin työrantteellekaan muutamaan tuntiin pääse. Tai pääseehän sitä, mutta koska ei ole pakko, niin en ala. Teen sisähommia. Yläkolokkerossa on koolauksen tekoa ja vähän pitää vielä uretaania eristelevyjen saumoihin tursutella. Tarvikkeisiin jos varaa jos olisi, tekisin koko ajan sään säädellessä sekä ulko- ja sisähommia.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti