Mikään ei ole niin tärkeää kuin pikkuiset linnut

13.8.2025 keskiviikko

Arpajaiset käynnissä, Maa-planeetan kokoinen ruletti pyörii, perjantaina kaksi kuulaa posahtaa samaan koloon ja sitten ristivät kätensä ne, joilla jokin harhakäsitys suuremmista voimista on olemassa.

Nuo kaksi kuulaa ovat Moskovan Zaatana ja USA:n Suurmöliskö Alaskakolossa ja käsiensä ristijöitä muu maailma.

Ukrainalla, jonka pään ylitse edellä mainitut rappiodiktaattorit kokoustavat, ei ole minkäänlaisia harhakuvitelmia niiden "neuvottelujen" päämääristä. Ukrainan kannalta hyviä tuloksia ei ole odotettavissa. Tuottava "diili" on tässäkin suurvaltakuntien performanssissa kahden roiston välinen tavoite eikä sen valikoimiin kuulu tuhoamisen ja tappamisen lopettaminen.

Vajaamiehityksinen "Jaltan konferenssi" yrittää jakaa globaalit valtasuhteet muilta mitään kyselemättä.

Eilen on ukilta leikattu nenästä patti pois jossa kahden eri lajin syöpäkasvainlaji. Toinen tyvisolu- ja toinen jotain muuta joka voi lähettää etäpesäkkeitäkin.

Monenlaisten sairauksien runtelemana pitää hänenkin elää ennen kuin huoku loppuu. Liikkumisreviiri on pienentynyt sohva-ruokapöytä-vessa-makuuhuoneen käsittäviksi neliöiksi ja humeettikin alkaa olla jo tajua vailla. 86 v on mittarissa.

14.8.2025 torstai

Laita eukko leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme viljan halla.

Eivät alakoululaiset tarvitse enää  Saarijärven Paavon uhrauksista kertovaa tarinaa tahkota kun viljallekin on sama, paneeko sitä halla vai hellekö syö sadon; Kyllä kaupassa leipä riittää, lupaavat kaikenkauppiaat.

4 astetta vain lämmintä auringon noustessa klo 05.

Huussissa istuissani kävi tikkupyrstöpeukaloinen tervehtimässä puolen metrin päässä silmistäni. Se on useampana aamuna ilahduttanut sykyilevällä, mutta silti määrätietoisella hypähtelyillään aitan ympäristössä. 

Onkohan peukaloisen pesintä onnistunut? Yhden kerran olen nähnyt sen parin poikasen kanssa risukasassa, muuten aina yksin.

Jos sielun olemasaoloon ja sielunvaellukseen uskoisi, niin peukaloisena voisin kuvitella olevani seuraavan elämäni vaikka kovin lyhyt se sellainen elämä olisikin.

Minkäs uskonnon laatuluettelossa sielun väitetään muuttavan ihmisen kuoltua eläimeen? 

Vitsipuheissa lentojätkä muuttuu poroksi, ja ehkä intialaiset sielut pykäävät majansa nautoihin.

Savolaisten sielut ladottaneen muikkujen ja ihran väliin kalakukkoon ja tarumme on sitten sitä myöten selevä kun tulikuumaan uuniin tyrkätään ruskistumaan. Ja koska sieluksi muuttumisestakaan joutavan viäntäminen ei kuitenkaan loppuisi, savolaisten sielut haudutetaan puolen vuorokauden jälkilämmössä atomien osiksi.

Tänään menen jälleen Sivullistenkadulle. F&E tulevat iltapäiväjunassa Oulusta. G:n autoon pitää vetonivel -ym. vaihtaa ja mummon auto viedä tuulilasin vaihdolta Ristijärven korpeen... Ei minua muuten tarvita, mutta Tojonrottelo olis kuulema hyvä olla paikalla siirtoajoa varten.

15.8.2025 perjantai

Tulin myöhäillalla takaisin Um. Edellisyön tapaan on erittäin lämmintä, nahkasiivet suhahtelevat päätä hipoen pimeydessä. Ne melkein näkee kuuta vasten joka pilviharson lävitse vajenemaan päin olevana kajastelee. Yhden lepakon mystiset kaarrot näkyivän vaaleina rantuina riistakameran tallenteella muutaman sekunnin verran.

E&F tulivat eilen Oulusta. Oltiin vastassa asemalla. P pääsee vasta huomenna lomalle kun on valatilaisuudessa oman ryhmänsä komennot hoitanut.

Eilenillalla käytiin porukalla viemässä mummin auto Salokylälle. Siellä vierähti monet tunnit. Ukin naama oli mustelmilla ja verta tikeistä jonkun verran tihkusi. Kipuko lie syynä, mutta mies oli virkeämpi kuin aikoihin ja olisi selittänyt asioita vaikka kuinka pitkään. Leikkaus oli ollut ikävä kokemus. Se oli tapahtunut paikallispuudutuksessa ja kestänyt 2½ tuntia. Kaulalta olivat ottaneet ihoa paikkatarpeiksi sieraimen päälle. Haavojen tiukat tikit aristivat kovasti.

G:n kanssa koetettiin kahteen otteeseen vaihtaa raidetankoa ja vetoniveltä, mutta yritykseksi jäi. Ei ole nosturia, että pääisis kunnolla alta päin  vääntämään ja työkaluarsenaali on liian mitätön. Pienessä kompurassa ei painekaan riitä isoja muttereita auki paukuttamaan. Ilmavampi kompura on tiällä Um. Ehkä pojan täytyy käyttää ajokkinsa oikealla asentajalla. Se maksaa, mutta...

Koko kroppaan koskee, saunoin. Nyt avaan tabletille lukemista ja nukahdan.

16.8.2025 lauantai

Unessa naitiin. En minä, mutta kaksi naista jotka vuosikymmeniä sitten tunsin olivat "löytäneet" toisensa ja halusivat näyttää minulle, kuinka se naisten kesken on paljon kivempaa. Katselihan tuota unennäkyä häntä paksuna kuin keväinen kolli.

½-päivää sateenläiskettä. Keittelin mausteliemet ja puukottelin avomaankurkkuja purkkeihin ohuina lintteinä. Hain luonnonyrttejä; rätvänän juuria pikkumurenat (ovat hemmetin väköviä) ja aika monet villimintut panin varsineen purkkeihin. Mustaherukan lehtiäkin muutaman leikkasin mukaan vaikka niiden antama mauste ei välttämättä ole niitä mieluisampia. Valkosipulit unohdin laittaa!

Iltapäivällä sadepilvet väistyivät puolessa tunnissa ja maisema alkoi höyryten kuivaa. Jyrsin siimaleikkurilla kasvimaakesannolle nousseet rikkaruohot ja ohdakkeiden alut liisteeksi mullan sekaan. Meinasin ensin, että uusin rikaketikka-kuurin, mutta koskapa se tappaa kaikki pikkueliötkin vaikka olisi kuinka "luomumenetelmä" luovuin helposta konstista.  Ei siinä kyllä siimallakaan pieksäessä kaikki hämähäkit elävinä selviydy.

Kun niitin pitkäksi kasvanutta heinää tässä joku viikko sitten, niin heinän seasta alkoi kuulua selkäpiitä raastavaa rääyntää. Kuin pienellä lapsella olisi jokin hätä ollut. Sammakolta siellä oli etujalka lähtenyt viitakkeenterällä irti eikä se mieltäni ylentänyt. Lopetin kituvan poloisen ja kun jatkoin niittämistä, haravoin etukäteen alueen ettei vahinko toistuisi. Kaksi rupikonnaa ainakin löytyi jotka kannoin kauemmas tuhontapaikalta.

Ihminen runnoon niin paljon kaikkea pienelävää ihan vain pikkuisissa piireissäänkin, että mieltä raastavaa on ajatella niitä sivullisten eläinuhrien määriä, joita Ukrainan viljavilla pelloilla sotakoneet ja kranaatit polkevat pirstoksi joka sekunti. Tai parhaillaankin tuolla Näläkämäen keskenkasvuisessa kuusikossa telaketjuvehkeitten armada.

Moskovan Zaatanalle moinen asia tuskin sen mustaan mieleen välähdyksenkään verran rantua tekee.

Olisi jälleen lauantai-ilta ja humppamahdollisuuksia siellä ja täällä, mutta eipä haluta lähteä. Ei asia olisi muuten edes mieleen tullut, mutta Puutarhuri laittoi viestin, että menee Tiinan kanssa Napikselle, ja että tuletko.

En tule, tekstasin. 

Laitoin saunan myöhään lämpiämään ja se olkoon ainut lauantai-illan iloni tässä kylmenevässä maailmassa.

17.8.2025 sunnuntai

Pitkästä aikaa 8 tuntia unta. Kävin johonkin aikaan aamuyöstä kusella kuutamoon. Nyt oli niin viileää (+4), ettei lepakoita suhahdellut maisemassa.

Viimeisimmässä unessa rautarouva Margaret päsmäröi Englannin kanaalin takana. Olin itse Ranskassa Jozuen kanssa meren rannalla paistamassa siikoja.

Hyvän unen pilasi Riikka Purra joka unenkulmaan hampaillaan tarttui ja ravisti kuin äkäinen koira makuualustaansa.

Iltasella

Hirsihommia harrastin. Kroppa on katalan kipeä joka puolelta. Nyt on huussin ekahirret varailtu ja ehkä siitä jälleen jonkinlainen kömmänä syntyy.

Tauoilla kommentoin Hesariin. Ensimmäisen väkersin jo aamuvarhain ennen sahailujen aloittamista päätoimittajan kolumniin jossa hän pohti lehden klikkiotsikoista luopumispäätöksen seurauksia. Vastasin Reijo Tossavainen-nimisen toisen kommentoijan kirjoitukseen ja kun minunkin oli sitten julkaistu, olin hetken aikaa tyytyväinen. Kun kahvitauolla vilkaisin lehteä, hämmästyin kun molempien tekstit oli pyyhkäisty Hesarin digikaatopaikalle unehduksiin.

Ei se muuten haittaa, mutta kerrankin tunsin onnistuneeni sanoittamaan mielipiteeni tärkeään muotoon, niin se potuttaa.

Panen kommenttini tänne talteen vaikka se jää tavallaan torsoksi, kun Tossavaisen mielipide ei ole mukana. Kolumni oli siis piätoimittaja Erja Yläjärven "Helsingin Sanomat karsi klikkiotsikot, mitä seuraavaksi?"

Kommenttini siis Reijo Tossavaisen kommentin alle jonka ydin oli epäillä jälleen kerran Hesaria punavihreyssokeudesta:

"Tällaiseen yksisilmäiseen (anteeksi ilmaisuni) tuntumaan saattaa tulla jos lukija itse asemoi poliittisen kantansa oikealle ja lukee lehteä sen väristen lasien lävitse.

Tutkimuskyselyistä: Olen itse sitä mieltä, että Hesari on aika tavalla kyennyt pitämään  puolueettoman lehden asemansa vaikka epäilystä herättääkin se, että lehti toimii markkinatalouden lainalaisuuksien puristuksessa ja voittoa tulee tehdä melkein hinnalla millä hyvänsä. 

Miten kävisikään, jos oikeasti lehti yrityksenä asemoisikin itsensä väitettyyn punavihreään moodiin jossa ei voitontavoittelulle sijaa olisi?

Sen sijaan mistään ei voi tarkistaa, mitkä ovat Helsingin Sanomien lukijaenemmistön poliittiset kannat. 

Voihan olla, että Hesari on, tai ainakin koetaan ns. eliitille tarkoitetuksi ja sitä tilaakin vain eliitti, elikkä politiikkaa kun mukaan sotketaan, se tarkoittanee kokoomuksen ympärillä olevaa harvainvaltaa. Ehkä keskustalaisetkin lehteä rukkaset kädessä tavaavat, mutta hammasta purren jos puolueesta kritiikkiä sivuilta löytyy.

Jos lukijakaarti on näin yksipuolisesti oikeistovoittoinen, niin tietenkin kaikki muu tarjonta kuin urheilu, viihde, tuotemainokset ja eritotenkin talousuutiset ovat punaisenvihreää mössöä jota ei "meidän lehteen" tarvitse painaa.

En itse pidä urheilu-uutisista sillä niiden viemä tila kaikissa medioissa ja ihmisten olohuoneissa ärsyttää joskus suunnattomasti, mutta urhoollisesti koetan ajatella, että ehkä joku todella tarvitsee sitä jopa niinkin teollisessa mittakaavassa kuin tarjontaa tarkasteltaessa näyttää.

Kun mielipidetutkimuksiin lehden linjasta vedotaan, on otettava huomioon se, että vähävaraisilla (köyhillä siis) ei ole edes varaa tilata minkäänmoisia lehtiä. Niillä mielipiteillä ei silloin ole niiden maailmassa väliä joilla asiat hyvin ovat vaikka yhteiskunnan marginaaleistakin joskus joku haastattelu tai muu juttu lehteen on laadittu ja toivottavasti laaditaan tulevaisuudessakin."

Toinen kommentti edellisen hylkäyksen takia (ei julkaistu tätäkään, mutta sen arvasin): 

"Hämmästyin kovasti, kun aamuinen kommenttini ensin hyväksyttiin ja jonkin ajan kuluttua se moderoitiin pois. Myös Reijo Tossavainen-nimeä kantavan kommentti hävisi jonka asiasisältöön oma kirjoitukseni liittyi.

En ole huolissani siitä, että maailma mitään juuri minun mielipiteissäni menettäisi, mutta herää epäilys, että joskus joku kirjoittaja voi sanoakin jotain merkittävää josta joku, jolla määräysvaltaa on, ei pidä ja se poistetaan vaikka teksti myötäilisikin tarkasti annettuja kommentointiohjeita.

Moderoijillakin voi siis olla ylempi valvova silmä. Vai tekoälykö homman jo hoitanee?

Lopulta olemme siis aika voimattomia sananvapautemme rajoitusten edessä jos esimerkiksi valtakunnan päämedia niin haluaa. Eikä selityksiä koskaan heru.

Ymmärrän kyllä koska tekstitulva saattaa olla valtava ja sisältö sen mukaisesti sitä sun tätä, että rajoitukset siksi on asetettu, mutta joskus tuntuu siltä, että joku tuhottu kommentti olisi saanut kyllä näkyä. Monia on minultakin hylätty enkä ole ollut yleensä siitä sen kummemmin pahoillani. 

Tätäkään ei luultavasti hyväksytä sillä sisältäähän se kohdennettua kritiikkiä.

Kopioin oman tekstini talteen jolle haen arvion puolueettomalta taholta ihan vain siksi, että niinkö sokea omalle tekstilleni olen etten huomaa virheitä joita se moderoijien mielestä sisältää."

Nytten illasta tekstailin oman blogipalstani lukijan lähettämän kommentin herättämänä näitä (vastasin hänelle lyhyemmin kommenttikentässä erikseen) seuraavia jykerryksiä:

Kiitos vain ystävällisestä huomiosta, mutta taitaa jäädä minulta videot tehtailematta vaikka näyttelijän "kykyjä" löytyisikin. 

Tienaisin vähän tällä kirjoittamisellakin jos jokainen lukija (klikkaaja) maksaisi 50 senttiä käydessään sivulla, mutta sitten olisin vain yksi tekstihuora miljoonien tekstihuorien joukossa ja kyttäisin itse itseäni, että mitähän aivoista vielä irtoaisi maksaville lukijoille kerrottavaa.

Velvollisuudentunne pilaisi senkin vähäisen hyvän mielen joka joskus näin vapaana mahdollisten lukijoiden ajattelemisesta kirjoittaessa tulee.

Tämä lienee yksi syy, että miksi kommentointikentälläkin on ollut hiljaista alun innostusten jälkeen; olen itse sen sellaiseksi antanut mennä juuri edellä mainitusta syystä. Ja siksikin, koska muualla näkemäni perusteella ei kirjoittamisen taso siitään kohennu eikä aihe- ja ajattelunkentät laajene. Pahimmillaan joku räyhähenki tai muuten epäsosiaalinen luonnetekstailija, ja ärsyttävin kaikista sellainen, joka vakavankin aiheen ollessa keskustelun pontimena, nakkaa vitsin ja naljailun toisensa perään eikä mitään vakavasti osaa ottaa. Joutava huplittelu pilaa päivän kun niitä alkaa miettimään.

Mutta esimerkiksi polkupyöräretkistäni kertovat jutut jos olisin asentanut maksumuurin taakse ja jonkun huntin sitä kautta ansainnut, niin ne olisin maksajaa säälimättä ottanut vastaan sillä retkieni velkoja taidan maksaa yhä edelleen. Varsinkin Venäjän Karjalaan tekemäni pikku mutkan. Siitä on 11 vuotta kulahtanut.

Uskoni tienaamiseen on muutenkin ollut aina kehnoa, koska raha on sellainen aine, jota en ole ikinään osannut tileilleni taikoa. Saatika että ne olisivat korkoa korolle niillä tuottamassa pysynneet. Työllä ei rikastu eikä edes kunnolla vaurastu kuin suolarätinimijät (=ikinuukuuteen kykenevät). 

Rikastumiseen tarvitaan röyhkeyttä ja keplottelutaitoja, välistävetämisestä nauttimisen intoa ja iloa ja sitä, ettei välitä ympäristön köyhistä, itse ympäristöstä -luonnosta- puhumattakaan. Empatiantaitojen pitää rikastumaan aikovilla roopeankoilla olla Riikka Purran ja hänen poliittisten tavoitteittensa tasoista.

"Somevaikuttaja" on kummallinen nimitys niille, jotka oikeastikin pystyvät rahastamaan podkasteillaan yms. Ihmettelen vain, mitä se sellainen vaikuttaminen on, jossa mainosten seassa esitellään vaatteita, meikkejä, asuntoja, itseään ja kaikkea muuta vastaavaa höttöä?

Oikeilta vaikuttajilta on mennyt mahdollisuus vaikuttaa koska heitä kukaan ei enää ota vakavasti kun eivät ne osaa muuta kuin olla vakavia.

18.8.2025 muanantae

Olipa kivuliasta nousta sängystä tolpilleen!

Unessa olin maapallon kahdeksan miljardin ihmisolion valtavan massan kusilirahdus Kolkatakaupungin likaisella Intian valtameren rannalla.

Tuota kielikuvaa ei olisi ellei niin unessa, ja vain unessa, voisi siltä tuntua.

Mitättömäksi olenkin  aina itseni tuntenut eikä se mikään valetunne ole.

Kun ajattelee maailmaa massana, joko ihmis- tai muusta materiasta koostuvana sellaisena, niin mitättömyys on oikea sana kuvaamaan ihan jokaista tappista Moskovan Zaatanasta Amerikan Suur Mölisköön, Mahatma Gandhista Äiti Teresaan ja mitä näitä kaikkia historiaan jääviä muita onkaan. Hitler ja Stalin ne vasta pieniä paskakikkareita ovatkin kaiken rinnalla Kekkosesta puhumattakaan.

Kaikki nimet, jotka historioiden lehdille muistiin on kirjattu, kärähtävät unehduksiin kun Oppenheimerin keksintöön tulet raapaistaan.

Vain massa ja atomit jäävät josta synnyttävät aikanaan uutta massaa, mutta ilman ihmistä. Ehkä Paavo Väyrynen jonkin mustuneen kekäleen alta vielä vikisee, kun pressaa ei hänestä leipoutunutkaan, että siitäs saitte sitten...

Kylmenevät yöt kuin syyskuussa. Tämä mitätön jatkaa pikkuvuolemisiaan vaikka kivut vituttavatkin kohta niin, että Hollantiin lähtöä alan harkitsemaan.

Tikkupyrstö kävi jälleen tervehtimässä aitan nurkalla. Ehkä se piipitti, että morjensta taas, lähen pyrähtelemään tästä Etelän maille, vien terveiset -jos muistan.

Ystävä sä natsien

4.8.2025 maanantai

Viimeisiä hellepäiviä, kertoo säätiedotus.

Pistäysin jälleen päivän päätteeksi mustikkamättäitä raapimassa. Sankojen kantaminen kävi käsiin vaikka ihan "aijan takana" marjametsäni sijaitseekin.

Hankin Kuopiossa käydessäni marjaharavan jollaisella olen nähnyt thaimaalaisten mättäitä kynsivän, mutta ei sillä kyllä tavan marjankerääjä tee yhtään mitään: Oksat ja kävyt vain hyppäävät saaviin ja itse marjat hatelikkoon.

Esittelivät Ylen sivuilla akkukäyttöisen marjanpoimurinkin, mutta kyllä se onnettomalta varvuston silittelijältä vaikutti. Hintaakin "iliman akkua" 200-300€!

Tavallisella leveällä poimurilla raapii sankollisen tämän syksyn runsaudessa puoleen tuntiin, allekin. 

Marjastamisen palkkioiden tulisi olla kuten missä tahansa työssä hinnoiteltavissa tuntiperusteisena. Jos kaikkine vaiheineen sankollisessa menee aikaa 3 tuntia, niin 3x20€=60€ ja sillä selevä. Niin ainakin minä nämä sankolliseni hinnoittelin eikä kukaan ole vielä mutissut kalleudesta mitään. Varsinkin kun niitä olen kotiovelle toimittanut.

Päivän päätteeksi saunalle tulet ja uimassa käynti. Rannalla oli heviäijä vaimonsa kanssa. Kysyin, missän poikanne pikkuinen on kun sitä ei näkynyt. Sanoi apea mies, että Rasmukselta kesäloma loppui ja piti viedä Ilomantsiin. Hätkäytti kun kertoi vielä, että pojalla on siellä sijaiskoti. Mies olisi halunnut ilmiselvästi puhua asiasta pitempäänkin, mutta kiirehdin järveen ja jäi pitemmät puheet puhumatta ja sillä aikaa rannan puisella penkillä, jonka selkänojaan on kaiverrettu isoin kirjaimin Rautavaara, istujat ehtivät kerätä rantakamppeensa ja häipyä.

Miksikähän tuokin isä ei saa pojastaan itse huolehtia? Kyllä hän poikkijalastaan huolimatta näytti tulevan toimeen vilkkaan vesselinsä kanssa. Ilomantsiin on pitkä matka eikä sinne hetkessä ajeta lasta tapaamaan jos kova ikävä tulee.

Oululaisen jälkiuunileivän viimeiset siivut olivat menneet jo niin vanhaksi, että tein iltapalaksi leipäressua. Mustikoita tuli ahmittua mättäistä suoraan, että suolaista jo vatsa kaipasi. 

Isoja ovat mustansiniset marjat vaikka niin kuivaa on ollut. Ja niitä on soiden reunoilla runsaasti. S:n porukka on kerännyt varmaankin  jo satoja litroja, kuulosti tilauslista siltä. Itseltäni on mennyt ja vielä menee myyntiin  muutamat tilatut sankolliset mummulaisille. Omaan pakkaseen pari sankollista ja nuorelle parille Ouluun jos eivät itse Sanginjoentietä mustikkakankaille pyöräile. Onhan siinä Saarelan kupeessa metsää ihan vieressäkin, että sen kuin vain ottavat kompassin ja lähtevät suunnistamaan.

Klo on ½yö ja ihan pimeää. Ilma on kuin linnunmaitoa, tai morsian ...ja morsian on kuin ..., kuului muutamakin sanonta aikoinaan. 

Nykyisin ei kuule sanontojen viljelyä paljonkaan. Nuorilla on omat huulensa ja jota puhetapaa sanotaan "skenettämiseksi". Lauseitten sekaan tyrkkääntyy heillä luonnostaan englanninmurteita niin paljon, että kuulevakin savolainen jääpi reenjalakselle niissä keskusteluissa.

Niin kieli muuttuu, mutta muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan, kysellään muutaman vuosikymmenen vanhassa laulussa. On sitä tutkittu, mutta perustasolla muutos lienee yhtä hidasta kuin niinä 60tuhantena vuotena, joina tämmöiseksi muuttuminen on jo ehtinnyt tapahtua. Käytös ja ulkoinen muutos harhauttaa. Kun "nahka" kuoritaan, sama lihaisa, kaikelle ahne ranka alta paljastuu. Se tarvitsee ruokaa ja juomaa eikä lisääntymisviettikään vielä ole energiajuomalitkuilla, nuuskalla, siiderillä, pikaruuilla ja karkkihyllyjen tarjonnalla täysin kelvottomaksi liestynyt. Henkinen puoli kokee alituisia taantumia herkemmin.

5.8.2025 tiistai

Heräsin viiden hujakoilla unennäön kohtaan, jossa sanoin huomenta (ääneen) tuvan sohvalla istumassa olevalle itselleni. Meni hetken aikaa tajuta tapahtunut uneksi.

Oli pitkästä aikaa yö, ettei olkapäihin hirveästi koskenut. Tai sitten olin niin väsynyt, että otin takaisin edellisten öitten kipuvalvomisia.

Puutarhurin piti mennä mansikanpomintaan serkkunsa tilalle Paltamoon ja olisi tarvinnut päiväksi autoa, mutta ei sinne vielä päässytkään. Enpä sitten lähde Kniin kuten olin ajatellut, ehkä torstaiksi jos ei sada.

Iltasella, kun olen saunonut ja pimeys jo laskeutuu ukkosmyräkkäiseen,viimeinkin viilentyneeseen maisemaan, ajattelen tyhjänpanttina olemistani tällä planeetalla; Aktiivisimmat elämänjaksot ovat jo ohitse. Täyteaineena kellun, mutta kulutan ehtyviä luonnonvaroja silti. 

Naitattaa toisinaan kyllä, mutta ei se enää elämänyllykkeeksi ole mitään kun homman on jo syvintä myöten kokenut. Tunnepuolta siihen ei enää saisi vaikka vittuja tuvassa naitavaksi vilisisi.

Turha moralisoida, kaikki elämä, ja varsinkin sen maku, perustuu sukupuolivietin olemassaololle vaikka päiviräsäset mitä muuta väittäisivät. 

Rahan ja omaisuuden kerryttäminen liittyy ruokaan ja sen varastointiin ja käy aksioomana sukupuolivietille niille, joilla libido ei alun alkaenkaan ole kummoisesti toiminut. Ja koska materiaa voi varastoida, toisin kuin nussimisia, niin siksi keräämistä ei lopeteta edes siinä vaiheesa, kun elämänliekki silmästä sammuu; viimeiseksi käsi hamuaa lompakkoa päänaluseksi ja kuoleman sulkiessa jo silmäluomia, niiden välistä tiiraa ahne katseensäde tabletin näytöllä näkyviä pörssikursseja.

Sitten on niitä ihmisiä, joilla ei edes äly pelaa, eivät juuri vessaa kauemmas pääse raahautumaan ja jonkun muun täytyy ruuatkin suuhun lusikoida, mutta jos älyn hetkeksi herätessä silmiin sattuisi joku kysymään, etkö jo luovuttaisi tuon huokumisesi kanssa, niin sinertävin kädenselänsuonin istuimen nojaa puristaen ihminen änkyttää, ettei tässä kuolemaan vielä jouda...

Päivällisistä ajatuksista tuli niin kehno olo, että köllälleen alkaessani etsin kertomuksen vuodelta 2010 "Mummolaan kun pyöräilimme". Kun sen luin, hymyilytti jo. Sitten nousin  vuoteeltani elokuun pimeyttä katselemaan ja suodatin kupillisen kahvia. 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/07/mummolaan-kun-pyorailimme.html

6.8.2025 keskiviikko

Raavin ja puhdistin mustikkaa 4 sankollista. Vein ne kellariin edellisten seuraksi. On huomenna mummulaisille viemistä. Yksi heistä toivoi tänään, että toinen sankollinen voi olla roskineen mehumarjoiksi. Kuljetin nekin imuripuhdistimen lävitse kertaalleen kun itseä iletti se roskamäärä.

Mustikat ovat tänä vuonna suuria ja meheviä. Parhaiten korpisten soiden reunoilla. Minä voin alkaa mättäiden raapimisen jo tuosta 50 metrin päästä ja edetä Unipurolle ja -aholle päin lähtemättä autolla yhtään mihinkään tänä syksynä vaikka kuinka paljon keräisin. Karisuolle mentäessä olisi marjaa mättäät sinisenään myös, mutta eipää yksi kerääjä sellaisiin määriin isoa love tee vaikka yöt-päivät raapisi.

Olkapäät ovat tulessa, että en tiijä, viitsinkö ottaa tilauksia vastaan miten paljon...

Hannele kävi päivällä. Toi parin rautavaaralaisen tehtaileman "Koeran virka"-kirjan ja sitten sille tuli kiire leipomolle kun hoksasi, että se on auki vain puoli 3een. Ukkopoika 13 v. oli mukana.

Koeran virassa oli heti sivulla 9:n virhe joten opus jää loppuun tavaamatta. Ettäkö muka Rautavaaran Katajamäessä olisi sotien aikaan ollut kokonainen peltopyyparvi jota voi kymmenen yksilön teholla verottaa tuosta vaan ja viritttää pyydys pyytämään lisää...uhh huh!

Ei edes metsäkanalintuihin kuuluvia pyitä ole silloin, eikä nykyään mahdollista saada kymmentä kerralla muuten kuin Mötys Vaenoon rihlakolla niin, että "rassi unehtu piippuun ja kun laakasin, kaekki kymmenen pyytä se lävisti jotka oksalla istuivat!"

Samainen Mötys oli jäniksen ohiampumisen selittänyt niin, että "se ikkään kuin ketkisti selekeensä kuulaa väistäissään."

Paistoin alumiinifoliokääreessä jääkaapissa jo päiväysten ohitse ollutta ryynimakkaraa saunan tuhkapesässä. Muistin nimittäin, että Esko kuoli kuusi vuotta sitten elokuussa näillä paikkeilla ja hän tykkäsi ryynikkäitä silloin tällöin kaasuhitsipillillä lämmittää sepittämistensä lomassa. Tai toholla, että edes vähän karstaista karsinogeeniä makkaran kuoreen syntyi.

7.8.2025 torstai

Nousin ylös kipujen takia jo kolmelta, laittelin tavaroita suojempaan, huuhtelin ja linkosin likoamassa olleet pyykit, ripustelin kuivumaan ja kun olin aamupalastellut, starttasin ja olin ennen seitsemää Knissa. 

Jaoin aamupvn aikana mustikkasankot mummulaisille. Iltapäivälle saakka menikin sitten ihan vain asioita hoidellessa. Tutkittiin pojan auton vikoja. Lancerista on raidetangon nivel kulunut loppuun ja takaa iskunvaimennin. Ehkä vetoakselikin. Eturenkaat se oli juuri tilannut E-Masterilta kun hinnan niihin oli tienannut päitä silittelemällä yhdessä illassa, että aika hurjaa tahtia poika saksii kun tarvis tulee.

Meni myöhälle ennen kuin olin takaisin Um. Enkä nyt sitten jaksa enään yhtään mitään, paitsi saunoa ja tiskata astiat.

8.8.2025 perjantai

Näin unta, että Moskovan Zaatana ja USA:n Suuri Möliskö tapasivat. Jälkimmäinen räyhäsi kullatussa salissa jossa ne kokoustivat. TV-kameroihin päin se antoi määräyksen USA:n armeijan komentajille: -Tappakaa tämä ryssätappinen heti ja sitten pommitatte Moskovan maan tasalle!

Luin lehdet ja kuuntelin uutiset eikä niissä kerrottu Moskovan Zaatanan murhasta eikä Venäjän pääkaungin tuhosta. Uni oli kyllä vaikuttava, mutta vain oman pääni sisällä. Sitä vihan ja veren tunnelmaa joka aivoissani kajusi vielä kun heräsin, ei kenellekään toiselle voi ikinään välittää.

Kun katsoo Venäjän Suuren Isänmaallisen Terurastusodan alkupuolen uutistallenteita ja sieltä vaikkapa sen synnytyssairaalapommituksen kohdan, jossa lääkintähenkilöt retuuttavat kaiken tuhon keskellä verisenä ja tuskaisena baareilla keikkuva, raskaana ollutta naista, niin siitä näystä noussut viha ja tuska Moskovaa ja sen hallintoa kohtaan on unieni taustasäteilyä edelleenkin. Ja kun  sitä ruokitaan saman tahon toimesta yhä edelleen.

Mausteeksi päivittäiset uutiskuvat Gazan  hirveyksistä...

Hitsasin Kivakujan "tonttuoven" (täällä tontut ovat pitkiä) koristeen muotoonsa sekä siihen että ovenkahvaan pultit joilla rakenteiden  lävitse mutteroin ne paikoilleen. "Itetaidetta" nämä ja ajattelin, että tekisinhän sitä vaikka mitä jos olisi verstas ja kaikki tarvekalut olemassa.

Myös pitkät säppitangot mutkistelin rautatangoista svengissä ja laitoin paikoillensa pariovien puoliskoihin, että sitten, kun niitä täytyy auki pitää, ei tuuli reuhdo rikki.

Mustikoitakin ehätin illasta poimimaan. En moneen vuoteen ole nähnyt sellaisia määriä ja niin suurin marjoin mättäissä kuin mitä niitä nytten on. Vattujakin olisi, mutta en kerkeä niitä keräämään ennen kuin ne jo varisevat maahan. Oikeasti ei huvitakaan kun se on semmoista näpräämistä. Laitoin tyttärille viestiä, että käyvät poimimassa, mutta eivät taida joutaa nekään.

Iltapalalle, saunaan ja muate komentelen jo itseäni. Särkee ja kolottaa lihaksia, että mitenhän lie taas yöunien kanssa!

9.8.2025 lauantai

Sammuin hehkumati kuin Puijon tikku! Kuuteen nukuin, ja suhteellisen kivuitta. 

Unessa kuljin soratiellä koiran kanssa pyörää työntäen. Keskellä tietä jyrkän mäen päällä oli maitolaituri. Oskari oli hirttäytynyt sen harjan alle lehmänriimuun ja ruumis heilui tuulessa niin, että jalassa olevat Reino-tossut tupsahtelivat pehmeäsi lavalla oleviin maitotonkkiin.

Ei se ollut setä Oskari vaan eräs Nyyssösen Oskari Varkaudesta joka halusi tehdä itsarin hyppäämällä Oriveden Opiston katolta v. 1986. Silloin minut kutsuttiin paikalle rauhoittelemaan harakiriaikomustensa ajamana alasti käytävillä seilaavaa miestä. Sain hänet luopumaan aikomuksestaan kiipeämällä katolle hänen kanssaan. Näytin sokkelinjuuren rautaromuja ja sanoin, että voipi pudotuksesta kuollakin, mutta voipi olla kuolemati jos sattuu tuohon hetekaan vaikka jytkähtämään. Rampaudut vain etkä sitten pysty edes lopettamaan kitumistasi. 

Kehotin Oskaria hankkimaan kunnon köyden niin se on kerralla selevä asia kun niska napsahtaa. Sitten kiivettiin takaisin alas ja siellä olikin jo ambulanssimiehet valmiina viemään varkautelaisen paikattavaksi koska se oli jo telonut itsensä rikkoontuneeseen ovilasiin ja niiden siruihin.

Mitenhän O:n on elämässä käynyt, ja naisystävänsä, tatuoidun, eriväristen silmien Häkkisen Sannan? Joku tuttu taisi puhua, että ne olivat yhdessä hypänneet myöhemmin Hesassa joltain katolta, mutta jospa se oli vain huhua.

Niin kaukaa tulevat ihmismieleen koetut jutut kun ne ovat aikanaan vaikuttaneet.

Se aika oli kyllä itselläkin kiikunkaakun olemista, ja Tshernobylissäkin paukahti. Tämän Unimäen mökinkin rakentelin säänsuojakuntoon kaukaa kulkien sen vuoden kesänä.

Aurinkoiset kelit jatkuvat, mutta aamuisin on jo varsin viileää. Alle +10 on nytten nurkalla mittarissa.

Iltasella

Keitin ulkotulilla muuripadallisen nokkos/ruoholannoitetta. Kastelen sillä viime kasvunsykäykseen porkkanat, sipulit, nauriit ja vähäiset pottuni. Loput luiruuttelen vaikka marjoista jo tyhjiin mansikkapenkkeihin vaikka ei kai se syyslannoitteesta oikeasti käyne. En tiedä.

Kun olin hämmentämässä muuripadan ruohohuttua, ympärillä alkoi kuulua vallaton pörinä, kuin drone sotatantereen yllä. Pörinän lähde oli peukalonpään kokoinen koppakuoriainen jonka pikkuisen huitaisten sain tipahtamaan nurmikolle. Se paljastui marmorikuoriaiseksi, tai sitten se oli tummempi muunnos kuparikuoriaisesta. Nostin sen ulkopöydälle ja oli se iltaan mennessä siitä häipynyt.

Mustikoita kävin riipimässä Kaivonkorven takaa, siivosin ja vein kellariin. Nyt eivät ampparit enää vaivaudu pesästään tuikkimaan, ehkä ne ovat jo poistuneet kuusiin surraamaan ja kuolemaa odottelemaan. Mitähän siitäkin pesästä seuraavaa kesää elossa odottamaan jäävät, raskaaksi pumpatut kuningattaret (onkohan niitä useita per pesä?) loppukesän lämpiminä aikoina puuhaavat? Valmistautuvat tietenkin talvehtimaan, mutta kovasti on vielä kesä kesken.

Olisi jälleen lauantai-ilta ja humppalavoilla ihmiset valmistautuvat juoksentelemaan musiikin tahtiin. Kun otan asian ajatusten käsiin tarkasteltavakseni, niin ei se hirveitä mielenliikauksia herätä. Täytyy vain jättää asia parin ajatuksen varaan ja huokaista niin siitä sitä sitten taas huomisen puolella kuljetaan.

10.8.2025 sunnuntai

Olipa uni: Tissimeressä uin.

Aurinkoinen, viileänsumuinen aamu. Nousin neljältä. Join kahvit, puuro hautumassa. Täytyy laitella paikat mallilleen ja lähteä Sivullistenkadulle. Autoakin siellä tarvitsee Puutarhuri koko päiväksi. 

Iltasella myöhällä takaisin Um. Sivullistenkadulla laitoin grillissä ruuat ja katoin evästelyt ulkopatiolle. G nukkui vielä, mutta ruokailin P:n kanssa ja juteltiin hänen armeijajuttujen sujumisesta. Hyvin on alokkaiden kouluuttamisesta selvinnyt tähän asti. Tarkempia selostuksia kasarmijutuista ei saa kertoakaan, pintapuolisia vain.

Onhan ne rauhanaikojen armeijan koulutusajat kohentuneet niistä ajoista, mistä Pentti Haanpää kirjoitti ja myöhemmin Timo K. Mukka. Saatika sitten totiset sota-aikojen jutut Ardnt Pekurisesta Samuli Paroseen, Väinö Linnaan, Paavo Rintalaan etc. etc. ...

Aina vain sotaa ja sotaa vaikka tykkien jyhmettä ei kuulisikaan, paitsi taivaalla päivittäin härräävien herhiläisten (hornettien) katalan kuuloista jylyä.

Israelin Hitlerin Netanjahun puhe telkkarista katsottuna ja suomeksi tulkattuna on kaameaa, tunteetonta kielikuvaa tulvillaan. Hyräilin: "Ystävä sä natsien..."

Ajattelen sen edessä, että siinä ihmislaji on aidoimmillaan: Hyödyttömiksi omalle ja edustamalleen lajisektorille koettujen ihmisroskien poissilmistä -siivoaminen on kunniatehtävä.

Netanjahun puhetta katsellessa mieleeni nousi lapsuuden öitten ja päivien painajaiset joista ei terapiaistuntoja ei ole saanut lävitse käydä. 

Israelin pääministerin vihanirveistä suuta katsoessa muistojen kuvastosta nousi päälimmäiseksi kansakoulun opettaja Per Olle Lilieros joka aikanaan toivotti kehitysvammaisia lapsia sisältävän perheemme mieluummin kuolon kitaan kuin yhteiskunnan verovaroja kuluttamaan. "Ei teistä tule mitään vaikka oppikirjoja päihin  paiskottaisiin!", se karjui. Ne olivat julmia puheita mihin se eliitin jäsen, mutta itse tuhkamunaksi jäänyt, armeijaan kelpaamaton aatelinen, Hietaniemeen haudattu julmuri suustaan jopa lasten kuullen päästeli.

Lilierosin sanat jättivät syvät arvet lapsen mieleen ja vaikka se Netanjahun julmuuden rinnalla näyttää nyt kevyeltä keitolat, niin silloiselle lapselle, ehkä herkimmälle siasrussarjastamme, se ei sitä ollut.

Viha ei laannu vaikka elämän mittaan ja ilmiöiden taustojen näkemisen sekä oppimisen kautta syiden ymmärtäminen saisikin pysymään sen aisoissa.

Jos viha on tähänkin saakka ollut Lähi Idässä mittaamatonta Israelia ja sen valtaapitäviä kohtaan niin palestiinalaisten viha tulee olemaan vieläkin syvempää kaiken nykykoetun ohitse mentyä. Jasser Arafatin haamu nousee kaiken ylle sarkaisessa sotisovassaan siunaamaan sen vihan. Nobel-rauhanpalkinnot verellä sotkettuun, hiekkaiseen Lähi Idän kaivoon nakattuna on hirvittävä rienaus jälkeenkin päin ajateltuna, jos se ei ollut jo monen aikalaisnäkijän silmissä jo silloin.

Siellä ei rauhaa ehditä saavuttaa ennen auringon sammumista kokonaan.

Lajimme on kaikkialla kykenemätön siihen.

Marjamaistakin ovat valmiita tappelemaan, kalastuskunnat vahtivat veteen piirrettyjä rajoja haulikot tanassa ja metsästäjät kopeloivat lahtipuukkoja vyöltään kun jotkut meistä haluavat susien ja karhujenkin kuuluvan lajimme pirstaleisiksi pieksämiin metsiin. 

Ja jos erehdyt kertomaan, että suojelet käärmeitä, voit laulella vain, että "ystävätkin kaikki ovat kaikonneet". 

Uraani edelleen halkeaa

27.7.2025 sunnuntai

Kuvassa Talvivaaran radioaktiivisen sivukiven muoviin pakattu hautomo lapsillemme ja lastemme lapsille menneisyyden onnea ja autuutta säteilemässä. Tuota evästä on sadan hehtaarin alueella mielettömät määrät! Mitä sanoisi geigermittari tiellä numero 870 jos aumarinteiden sivuitse kulkiessa sen päälle naksauttaisi? Kiinalaisesta verkkokaupasta jos tilaisi, ei mittari maksaisi viittäkymppiä enempää...

"Uraani halkeaa

ja tuottaa lamppuun valkeaa..." (Eppu Normaali)

Tällenkään aamullen en kivuttomana unenaalloista rantautunut. Ennen neljää nousin itseäni puistelemaan, että lopettaisi pakotuksen.

Unen tunteja tuli peräti viisi. Katsoin Ruth Ellisin tarinan kolmannen jakson ennen uinahtamistani. Oli siinä viestittelyäkin G:n kanssa kun se oli ajellut kolmen kaaran kaveriletkassa Ouluun. Jementelin, vaikka turhaahan se lie kun on jo 18, että jos uimaan menette köyttäkää rämäpäät rannan laitureihin. Kuusi hukkunutta perjantain saldo ja taisi jo lauantaillekin muutama aaltoihin elämänsä kadottaa.

Eilen kävin Kuopiossa. Meni koko päivä vaikka aikomus oli vain pistäytyä. Torin paahteessa dallaillessa törmäsin Knista Kuopioon muuttaneeseen maahanmuuttajaan. Pari muutakin tuttua näin ja erään tanssidaamin kun se moikkasi väkijoukosta ja tuli juttusille. Sanoi joskus ajatelleensa, että eipä ole Humppamiestä näkynyt.

Selitin olettamani syyt.

Harmi, se sanoi, lähetkö kaappahalliin niin tarjoon kahvit?

Lähin.

16. helteinen päivä sanoi uutisissa Meteorolix. 

Asterixissa näitä xään päättyviä nimiä riittää, mutta arki-ihminen ei lapsilleen hauskoja nimiä juurikaan asentele. Villejä ja hilleveitä ollaan. Paitsi että maista toisiin maihin muuttojen ja asettumisten myötä on alkanut väriä suomalaistenkin nimiin pihkaantua. 

On ne kyllä aika veikeitä nimiä vienot ja kainotkin kun niitä on jossakin vaiheessa sukupuolesta riippumatta syntymätodistuksiin leimailtu.

Mistä Unimäen ensimmäisen asukkaan, isoukkini Ananias nimi lie alkunsa saanut? Luultavasti ei ainakaan ananaksesta. Onkohan se ollut savolaiseen suuhun muutenkin sopimaton nimi, kun ukki eli ihmisten puheissa elämänsä naisen nimen alla eli Anuna? 

(Piti tulla lisseemään seuraava tarkennus: Ananias-nimen etymologiakin liittää sen kuten muidenkin ukkieni nimet raamattusatuihin. Tämä epäily pätkähti Kivakujan maalattiaa tasaiseksi lapioidessa mieleen niin että takaraivossa niksahti. Tarkistin asian kun se nykyään niin helppoa on: Ananias juontuu heprean kielestä. Se on johdettu nimestä Hananyah, joka tarkoittaa Jahve on armollinen. Lie Anuvaenoo kironnut jos tuo sille on elläessään  selevinnyt. Jos ei, niin minäpä tärskäytän tähän sen savolaisen kirrouksen: Woe vittu!)

Sukulaisista Salomon, Adam ja Abraham kuulostivat lapsen korviin jyhkeiltä. Myöhemmin kun tajusin niiden uskonnollissävytteiset kytkökset raamattujen tarinoihin niiden jyhkeys ja hohto haipuivat kuin hautakivien kirjaimista kullitukset.

Äidin nimi Gunilla on kyllä ollut aikamoinen keksintö siihen aikaan kun ei ole oltu ruotsinkielisellä alueella edes. Mummi Elisabethkin on ollut vielä elossa kun nimi vauvalle on annettu, että onkohan hän sen takana? Sittenpä mummi kuolikin kun vauva oli vasta vajaat 7 kk. Voihan sitä aprikoida Elisabethinkin nimenantohetkeä 1880-luvulla. Savolaiseen suuhun muklaamatta sopimaton nimi. Elisaksi ovat varmaankin kutsuneet. Äitiäkin kutsuivat aivan selkeästi Kunillaksi.

Saksin sankollisen Kaivonkorven minttua metalliverkon päälle kuivumaan. Pitkän rivin siemenvaiheessa olevaa nokkosta varsineen ripustin mökin eteläpäätyyn narulle kuin pyykkejä ikään. Kunhan kuivahtavat, nipsin siementertut irti ja purkitan. Kun saisi nokkosen siemenistä pois sen hieman tunkkaisen lisämaun, niin olisi se vain rautaista maustetta vaikka puuroon. Pitäinee kokeilla maustekurkkujen maustamiseen. Jos vaikka etikka liuottaisi olkisen pahnan maun vek.

Villi piparminttu käy melkein ihan mihin ruokaan vain. Ja jos pössyttelisi, niin voisi sätkän kääräistä ja saada pienen matkan lähimmälle kukkaisniitylle. En ole kokeillut, mutta eräästä intiaanitarinasta muistelen lukeneeni.

Ehkä heidän perukoidensa villiminttu on ollut tömäkämpää. Täältä saksittua saapi laittaa teetäkin varten  hautumaan enämpi kuin hyppysellisen. Rauhoittavan unettava vaikutus teenä sillä mesiangervon kera on. Tai kuhan vuan kuvittelen.

Keitin kattilallisen mantsikkahilloa. Onnistuikohan, niin aina se on arvailun varassa niin kauan kunnes eka purkin korkkaa. Ainakin raparperihillo on syötävää. Narskautin yhden pikkupurkin kannen auki ja laitoin sitä parina aamuna puuronsilmäksi.

Tulin tunti sitten uimasta Keyrityn Suarelasta. Tein iltapalaksi kasvistäytemunakkaan kun päivällä ei ruoka maittanut. Klo nyt 23.23 ja pimenee kuin elokuu jo olisi.

Tilasin tabletille Timothy Snyderin uusimman "Vapaudesta" teoksen. Kirjailijasta oli haastattelu Hesarissa. Maanpaossa elävän venäläiskirjailijan Mihail Siskinin tapaan hänkin varoittaa maailmaa, Suomea erityisesti, Venäjän hirmuisista valloitusaikeista jos se roistovaltio voittaa Suuren Isänmaallisen Teurastussotansa Ukrainassa.

28.7.2025 maanantai

HS:n "Ystävä sä Israelin"-haastatteluihin pohjautuva artikkeli on kuin lukisi tynnyrissä kasvaneiden elämäinkertomuksia. Auttaa se ehkä osaltaan ymmärtämään -ei hyväksymään-, miksi raakalaisvaltion toimet lajitovereidensa rääkkäämisessä joidenkin yksinkertaisimpien päissä on ok, mutta päällimmäinen tunne on etova pala kurkussa. 

Kuinka on mahdollista tässä Tiedontulvan määrättömyydessä eräiden ihmislajitovereiden  haluttomuus katsoa totuutta silmiin?

Lienee kristillisten ministeriemme ja kansanedustajien  tapaan kokoomukselainen kansanedustaja Atte Kalevakin sydämettömässä sydämessään näitä samoja Israelin ystäviä joille kansanmurhan kohteet ovat "ihmeen pulskia" palestiinalaisäitejä ja heidän luurangoiksi jumalan kansan toimesta nälkiinnytetyt lapsensa vain tekoälyn luomaa harhakuvaa.

Tai sitten kylmän laskelmoivaa politiikan tekoa ja äänien kalastelua niiden joukoista jotka Israelin toimet hyväksyvät.

Maailman eri puolilta Gazan silppuamista seuraamaan menneiden toimittajien tiedottamisesta artikkeleineen ja valokuvineen&videoineen  näkee, kuinka Gazan infrastruktuuri on pommitettu soraläjiksi ja joiden keskellä lajimme heikommassa osassa olevat, elävänä säilyneet vaeltavat läjältä toiselle ruokaa ja suojaa etsimässä, mutta nämä ultrauskovaiset pystyvät kirkkain silmin väittämään, että ne ovat vain jonkun terrorijärjestön valekuvapropagandaa.

"Emme me tienneet...", sanotaan sitten kun pöly laskeutuu ja dokumentteja aletaan tehtailla Holokaustista selviämisen jälkeisen ajan tapaan.

Kävin illasta jälleen pulahtelemassa lapsuuteni järvivedessä, mutta vastakkaisella rannalla kuin muinoin. Pusikoituneille rannoille ei asiaa uimisaikeissa enää olekaan, ei edes Ahkiorantaan saatika Luikkolahdelle joka on umpeutunut koko alueeltaan niin, ettei lahdesta enää voi puhuakaan. Toiminkivestäkin näkyy vain pannulapun kokoinen laki heinikosta.

29.7.2025 tiistai

Helteessä ei jaksa isoja asioita tehdä. Rakentamista olisi, mutta alapa kantaa hirsiä rantteelle! Kun ei ole pakko, niin en ala!

Kävin jälleen illasta uimassa. Rannalla oli porukkaa. Yksijalkainen (irrotettava tekoraaja), isokokoinen ja römeä ääninen (150 kg) heviäijäkin hieman hennomman vaimonsa ja pikkupoikansa kanssa. Heitä jututin.

Seurasin yhden polkupyörillä eri aikaan saapuneen salarakkauden kohdannutta paria jotka uskalsivat polskiessaan vain vilkuilla toisiaan päin kun rouvan oletettu mieskin tuli rantsuun autolla. Rouvalla oli pieni tytär mukana. Samat olivat edellisinäkin iltoina ja silloin ne istuivat veneenlaskupaikalla muina muukalaisina juttelemassa.

Kunta on laittanut telttasaunan venesatamaan ja siellä näytti matkailevaa miesporukkaa riittävän.

30.7.2025 keskiviikko

Kampesin jalkeille ennen kolmea. Oikeaan olkaripustukseen koskee niin perkeleesti, että oksettaa eikä vasenkaan eturaaja taida ihmisruumiin osana olostaan nautiskella.

Saatana kun läppärin hiiren osoitinkin hyppelee jatkuvasti minne sattuu. Päivitin ajureita ja hetkeksi se rauhoittui, mutta jälleen alkoi vittuilemisensa.

Edellisistä tyhjän kiroamisista käynee selväksi, että kivut aiheuttavat vitutusta.

Siihen vitutukseen on yksi lääke: Ajattele Gazan Israel-Goljatin pommein ja nälkäasein kurittamaa kansaa, sen avuttomia lapsia ja heidän yhtä avuttomia äitejään.

Vitutuksen tilalle tulee viha joka kohdistuu tiettyihin tyranneihin (Israelissa Netanjahu) ja heidän nisissään roikkuviin käskytettäviinsä, tahdottoman surkeisiin, omaa mieltä omaamattomiin käskyläisarmeijoihinsa. Kokovartalokyrpiin joilla stondista ei tule jos elämää ei ruudinkatkulla, mörssäreitä pitelemällä ja avuttomien verellä mausteta.

Todiste edelliseen venäläismulkkujen stondiksen saamiskeinoista: Ylelle haastattelivat sotavankeudessa olleita ukrainalaisia ja mm. yli viisikymppinen nainen kertoi venäläisupseerien raiskanneen hänet kaiken muunlaisen kidutuksen lisäksi. 

Koko päivän kaikenlaista käpsehdin. Siivoilin rojuja läjempään, irroittelin rastasverkot mantsikkapenkkien yltä, taittelin ne ja harsot säkkeihinsä seuraavia käyttökertoja varten. Ajelin polut uudella ruohonleikkurilla auki ja nyt huomaan jos Herra tai Rouva Kyy polulle on asettunut.

Niitin viitakkeella haasiaa riu'uille pitempää heinää sillä entiset kuivat vein jo latoon. Sitten vain otin nakuna aurinkoa, mutta en suinkaan nurmella maaten vaan jotain käsissäni punoen. Mm. porasin isoon kiveen iskuporakoneella muutamia reikiä ja täytin ne etanadynamiitilla. Luulen kuitenkin, että poranreiät ovat liian pienet (25 mm) ja matalat ettei kivi halkea, saatika uraani.

Kävin nytten illasta taas uimassa. Rannalla ei ollut muita kuin kaksi sinisellä Nissanilla olevaa kulkijanaista jotka minua puhuttivat tovin. Kaivoksista, metsien käytöstä, suo-ojituksista, ja  ihmiskäden kosketuksesta mädäksi muuttuvasta luonnosta kävi puheiden kaari.

Helsingissä kokoontuu 57 maailman valtiota menneiden aikojen ETYKiä muistelemaan sen 50 v. (1975) synttäreille. Venäjän edustaja tuli Finlandiatalolle lähinnä vittuilemaan, mutta kait sitä hävettääkin kuten Hesarin toimittaja raporttinsa lopuksi loksautti.

Ei Venäjä valtiona, eikä sille itselleen haiseva venäläinen, johdateltava massa, tai vähiten sitä johtava autokratia pääzaatanoineen edes tiedä, mitä häpeäminen on. Häpeäjät ovat lähteneet maasta jos eivät ole vankilaan joutuneet, juoneet myrkkyteetä, kuolleet novitsokkalsareihin, putoilleet parvekkeilta tai joutuneet pakotettuna Ukrainaan teurastamaan tai teurastettavaksi.

Tapahtumia kaukaa seuraava ei näe Venäjässä niin arkaa paikkaa, johon sitä moraalinseipäällä tökkäisi, että se häpeämään alkaisi.

Voi sitä miettiä kirjallisuudessa kerrotun mukaan, millaisen prosessin lävitse laaja maa kansoineen on historian saatossa kahlannut, että se kauheuksiinsa kykenee jos vain yksi luihu "bunkkeriukko" käskee. Stalinko se sen Zaatanan hahmossa niiden paksua sarkapomppaa helvetistä käsin hangon piikeillä tökkii yhä edelleen?

Ehkä kansalaisiin käytetään samankaltaista laitetta jolla eräitä asioita näkemään erehtyneet zlapsautetaan takaisin alkutilaan. Sellainen napista painettava kynälaite kuin "Miehet mustissa"-elokuvassa.

Minullakin olisi henkilökohtaista muisteltavaa kesältä 1975, mutta ne olen äskettäin lävitse kahlannut, joten mitäpä tässä siitä enää.

1.8.2025 perjantai

Huonosti nukuin jälleen kipujen takia. Yhden aikoihin otin 2 buranaa, mutta meni kauan aikaa uneen uudelleen vaipumiseen ja sekin oli sitten kipujen rattailla kolistelua kamaline unineen joista ainakin yhden pääosassa oli petäjäinen pölkky joka hiersi ja hiersi pääni ja mustan kiven välissä...

Ensimmäinen elokuuta on joskus ollut niitä päivämääriä joita piti ihan juhliakin ja sitten, kun se kuppi kumoutui, surra.

Suru lienee nimitys sille tunteelle edelleenkin jos sen annan aivojani täyttää.

Tänään sain ihmetellä Olli Kyytä rossipohjan käyntiluukussa olevien kaltereiden takana. Mistä se sinne ui? Edelliskesänä olin tukkivinani jokaikisen kulkureiän mökin alle ja luukkuverkon kahden sentin silmät pienensin puolta pienemmin ruuduin olevalla verkolla. Ei kai täysikasvuinen kyy kykene itseään niin ohueksi litistelemään että sentin reiästä ujuu toiselle puolelle?

Ehkä tuuletusputken läpivientireikä fuskaa?

Mirre on muuttanut tänään Iisalmeen Elisabethin kanssa. Ammattikoulu alkaa Mirrellä ja lapsella hoitoon totuttelut edessä. Minua surettaa jostain syystä se tilanne vaikka ainahan nuoret ovat selvinneet kunhan taustavoimat vain tukea muistavat ja jaksavat.

Uimaan lähtiessäni vatkasin lettutaikinan turpoamaan. Kun tulin takaisin ja lisäsin munat taikinaan, niin toinen niistä lötsähti lattialle. Kävin raapaisemassa kiukaan alle tulet, laskin vedet saaveihin ja sankoihin ja vasta sitten aioin ruveta paistamaan räiskäleitä, mutta huitaisin paistinpannulla taikinakannun nurin tiskipöydälle. Kuului savolaenen kirous: 

2.8.2025 lauantai

Klo on juuri ylittänyt puolenyön kun kierittelin itseni sängystä pois. Alkoi koskea niin saatanasti olkapäähän juuri kun olin vaipumassa unen syvempään vaiheeseen. Otin 2 buranaa. Yököttää niiden syöminen. Särkylääkkeet voivat jatkuvassa käytössä aiheuttaa vaikkapa lääkepäänsärkyä jota vähiten kaipaan kun siitäkin saa kärsiä ihan omintakeisesti.

Kauppa- ja uintireisulla jututin eilisen turistinaisia jälleen. Mukavan rentoja ihmisiä. Sanoivat loman loppuvan huomenna. Olivat majoittuneet Tiilikkaan. Minä olin luullut, ettei se ole enää toiminnassa, mutta kai siihen on uusi yrittäjä löytynyt vaikka ihankaan varmasti hotellitoiminta tällä kylällä ei mikään kovan luokan busines voi olla.

Venäjän ja USA:n (Trumpin ja Medvedevin) välille syntynyt julmistelu johti siihen, että USA:n Suurmöliskö määräsi ydinsukellusveneitä siirreltäviksi "sopiviin paikkoihin". Muistuttaa haaleasti Kuuban kriisiä (1962) tämä hermopeli. Ja vielä sellaisten tyyppien toimesta joilla ei hermoja taida olla.

Pari pipipäätä maailman äärilaidoilta kun alkaa henkilötasolla kiistellä niin siinä todellisuus ydinaseiden kammottavuudesta unehtuu.

Helteisen iltapäivän hetkenä alkoi kovan tuulen kanssa saapuneen ukkosen möyke ja satoikin jonkun verran. Ilma raikastui. Yksi paksu leppä raksahti poikki kuin tulitikku pihapiirin laidalla kun terävä tuulenpyörre syöksyi sen kimppuun. Ihan kuin se olisi tähdännyt juuri siihen puuhun ja leppä oli hetkessä ketarat katossa eikä syyllistä enää hetken perästä olisi osannut aavistaakaan. Satuin vain juuri silloin olemaan ulkona kun odottelin ukkosrintaman vyörymistä päälle.

Ukkosen möykettä seuratessani ja viileän veden alkaesa kaatua alastomalle vartalolleni nurmikolla, saapuivat vieroitusoireet. Piti ponnistella, etten alkanut kiivaaseen saunanlämmitysoperaatioon, parranajoon, humppapaidan silitykseen ja muuhun valmistautumiseen Ilveskasinolle lähteäkseni.

Kun säärintama vyöryi koillisen suuntaan ja pois Unimäen yltä, kyykistelin kaikki kypsyneet pikkumansikat astiaan, perkasin ne ja panin kattilan tulelle ja marjat sokerin kanssa hilloksi muuntumaan. Kun hillohomma oli purkituksineen ohitse (3 tuntia) saunoin kunnolla, tiskasin astiat, pyyhin tasot, lakaisin lattiat, vaihdoin puhtaat liinavaatteet sänkyyn ja aloin lukemaan Vapaudesta-teosta.

Niin vain pääsin ylitse tahdonvoimaa kuluttavasta halusta lähteä humpalle. Ja kun nyt sitä mietin, niin ei siinä järjen häivää olisi ollutkaan. Ja säästyi ainakin satanen.

Klo on minuutin päästä nuljahtamassa sunnuntain puolelle.  Päätin lukemisen sivulle 21 tähän kappaleeseen:

"Ilmaisu holokausti tuli tässä mielessä yleiseen käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1978 esitetyn TV-sarjan Polttouhrit (Holocaust) myötä, mutta 1980-luvulla se oli yhä monitulkintainen. Seuraava päivä (The Day After), vuonna 1983 tehty TV-elokuva ydinholokaustista sai Yhdysvalloissa sata miljoonaa katsojaa. Eräänä iltapäivänä vuonna 1985, istuessani oranssilla sohvalla paikallisessa kirjastossa, kuuntelin joidenkin vanhempien nuorten selittävän suunnitelmaansa ydinsodan varalle: hankitaan sixpack olutta, ajetaan Wright-Patiin ja kuollaan säteilyn sijaan räjähdyksessä."

Mitä itse ajattelin noina 1980-luvun vuosina kun Snyderin kirjan niitä aikoja koskevat kirjoitukset tuntuvat niin ylevän tutuilta? Oranssi sohva tuntui kotoisalta, ja ne oluet.  Ajattelinko samansuuntaisesti kuin nuo Sndynerin mainitsemat, samanaikaiset nuoret kaukana jossain, että mitään väliä millään ei enään ole, ryypätään taju kankaalle ja ollaan kuin ellunkanat, eikä varmastikaan mitään hoideta asiallisesti.

Ehkä istuin Siilin Himalassa tai Kuopiossa Renkussa tai Seiskassa kaljalla ja kolikkoautomaatti soitti samanikäisen Juakko Syrjän ja Kirsi Kunnaksen pojan Martti Syrjän ja yhtyeensä Eppu Normaalin tarttuvaa melodiaa Vuosi kahdeksaaviittä:

"Silmämme avataan ja suljetaan

me maailmanpyörällä kuljetaan

Ylöspäin ja alas ja ympäri hei

maailmanpyöräni vei

....

On vuosi '85

kauan on aikaa siis

siitä kun viimeksi ylöspäin

pyörähdin pyörässä näin

Täällä metrossa maailman

lauluja kirjoitan

lauluja siitä mitä mä nään

ja mitä tunnen sisällä pään

Ja missä kuljin  milloinkin

mietin nyt, silloinkin

Mietin kenelle lauluni teen

missä oon, minne meen

...."

Mustakantisistani saisin kaikenlaista 80-luvultakin muistoja mieleni täytteeksi, mutta ne ovat ruskeissa ja mustissa, muovisissa muuttolaatikoissa Sivullistenkadun asuntomme vintillä.

On pimeää. Nahkasiipiä viuhahteli likeltä päätä kun ulkona kävin taivasta tillistelemässä. Ei siellä mitään näkynyt, omia kuvitelmiani vain eivätkä ne hääppöisiä olleet.

3.8.2025 sunnuntai

Siinä se päivä soljui iltaan vaikka aamu oli pahasti lommoilla särkyjen takia. Voikohan tästä kipujen kierteestä masennusputkikin saapua kestettäväksi?

Päivällä kun möyhensin komposteja ja lisäilin ruohonsilppua tuohonkin maansisäiseen säiliöön ja näin matojen siellä töitään tekevän, olo helpottui sen verran, että pesin pyykkiä ja iltapäivällä koetin korjata generaattorin virtalukkoa kun ei kone käynnisty; narusta vetäisyllä kylläkin kevyesti. Kaikenlaista muutakin puuhastelin ennen iltakuutta jolloin jälleen kävin pulikoimassa Keyrityssä.

Viiden poikasen joutsenperheen näin kauempana uivan erään niemen ruohikkoon iltapalalle.

Iltapalaksi tein munakkaan. Täytteeksi kävin saksimassa kaikki punasipulin varsien päihin ilmestyneet kukkanuput, juurisellerin lehtiä, villiminttua, kanervankukkia, ruohosipulia, valkosipulia varsineen, nokkosen lehtiä ja jääkaapista höysteeksi raejuustoa. Lirautin hunajaakin pikkuisen sekaan sekä nostin pikkulusikallisen omatekemää mantsikkahilloa lautasen reunalle.

Tällaisen munakkaan kääntäminen kokonaisena ei onnistu koska täyte hajottaa sen, mutta kunnolla kypsentämisen takia tein brittiläisen munakokkelisotkun ja ihan tuo maittoi niinkin.

Klo on kohta ½23. Jokohan yrittäisi nukkumista? Olkapää muistuttaa kipeästi olemassaolostaan jo valmiiksi.

Särkyjeni syitä yritin etsiä Terveyskirjaston vaihtoehdoista. Kiertäjäkalvosin-oireyhtymä tuntuisi eniten tutulta koska se vaurioitui kolarissakin. Mutta jos netistä alkaa vaivoilleen nimityksiä tosissaan etsimään niin kohta kaikki sieltä löytyvät diagnoosit täsmäävät.

Muutamina viime päivinä ovat kommenttini Hesarin uutisiin kelvanneet kaikki, ja Ylellekin taisin pari kirjoittaa eivätkä nakanneet tunkiolle.

Mutta olisi se jotakin jos lukijoiden kommenteilla maailman tilaan vaikutusta alkaisi tapahtua. Ja että ne voitaisiin todistaa. Uutisista itsestäänkään ei juuri koskaan edes jälkiä jää kun jo uudet uutiset lätsähtelevät peitoksi päälle kuin lehmältä sontaläimäreet äpäreeseen.

Kaikki vaikutusyritykset maailman tilaan tapahtuvat äärimmäisen hitaasti jos tapahtuvat ollenkaan.

Lastu laineilla, miten sen myrskyssä käy?