En toivoa jakele

22.7.2024 maanantai

Viileitä ovat uamut, päivällä helle kurittaa. Kävin eilen myöhällä poimimassa isoimmat kanttarellit. Kuusikossa olivat edelleen pieniä, Vanhan Toimilan heinikoista löytyi isompia. 

Ruatosuolla olivat viimeisetkin lakat kypsyneet niin mehukkaiksi, että ne olisi pitänyt kerätä suoraan pakastusrasioihin. Söin niitä äklötykseen asti. Mustikoitakin mättäät pakrollaan. "Somen" kautta myyvät ne, ketkä viitsivät sitä rumbaa toimittaa. Sonjan porukalla ainakin ne kanavat toimii.

Mustikkaa ylimainostetaan hyvänä ruokamarjana vaikka sen maku muuttuu pakastaessa niin, ettei sillä aamupuuroaan monasti talven aikana viitsi pilata. Metonpaskalle maistuu. Ken on suolistanut syksyisiä, mustikoilla itsensä täyttäneitä metsoja, tietää mitä tarkoitan; Nenän kautta maun aistii. Hilloina, mehuina ja piirakoissa mustikka on pakastettunakin hyvä, mutta sokeria pitää sitten olla kohtalaisesti seassa. 

Valkosipulit alkavat olla kasvunsa kasvaneet. Unimäen asukas on haissut jo pitkään sen aromeille kun jokaiseen iltapäivän annokseen on tullut silputtua pellosta vesipesun kautta suoraan kokonainen kynsinippu.

Eilen saivat toimittajat ympäri globaalin maapallon hommia kynilleen, sanelukoneilleen, videoilleen ja suuvärkeilleen kun USA:n istuva (enimmäkseen hauraana vanhuksena seisaallaan hänet näemme) presidentti Joe Biden ilmoitti luopuvansa tavoitteestaan jatkokaudelle.

Kova paikka Harrisin Kamalalle yrittää voittaa Trump-möliskö loppukisassa. Toivon suolieni pituudelta, että onnistuu.

23.7.2024 tiistai

Auringonkukkapuskan pisimmät ovat pian mittaisiani.

Pitkä ja kova työpäivä eilen. Purin uunin kokonaan. Imuroin lopuksi, mutta edelleen on nokea ja pölyä jokaisella tasolla. Mökin loppuputsingissa meni koko tämä päivä.

Illasta pesin pyykkiä. Noen mustaamat työrytkyt joutuu laittamaan roskiin. Kymmenien vuosien noki ei tavan pyykkäämisellä irtoa. Valitsinkin semmoista vaatetta, ettei surku tule niiden hävittämisessä.

Nahkan kun saisi vielä puhtaaksi.

Vinhan turkkia isossa saavissa lutratessa kädet puhdistuivat. Naamannenä on yhä nokinen ja ohimoiden hopeoissa mustaa mattaa.

24.7.2024 keskiviikko

Havahduin Vinhan haukuntaan. Kuulle se siellä jutteli, tai huuhkajan kanssa sanaili joka Villelän suunnalla huhuili. Lepakotkin lempeässä kesäyössä läheltä räpsivät. Klo on ½2.

Hämärä heinäkuinen kesäyö. Harmi vain, etten kameranräpsyilläni kummoisia kuvia öistäni saa. En edes Ai:n maustamalla kännykällä. Kyse lienee kuitenkin siitä, etten hallitse yökuvaamisen asetuksia, suljinaukkoja yms.

Toisen kerran heräsin aamuseitsemältä uneen, jossa pukkasin sokerijauhokupin nurin. Aiemmassa unessa kauheasti kiroillut emäntä töytäisi paikalle ja sanoi, nyt kuoli entinen eukkosi, tuo on sen merkki.

Toinen emäntä, joka sekin hyllyskeli unieni areenalle pyyhkimään sokeria tahmaiselta ikkunalaudalta, tiuskaisi että elä muorinmokoma hupata. Minäkin virnuilin taikauskoisuudelle ääneen.

"Uskokee nyt vaen vanahaa sähkötupakoijaa, kyllä sokeriastian kuatuminen kuolemmoo tarkottaa. Senkin pökiöt!"

Oli niin selkeä uni, että piti nousta se ylös kirjaamaan. Mietiskelen tässä, mitenhän jo keski-ikäiset tyttäret kuolinviestiin sitten, kun se tapahtuu, tulevat reagoimaan.

Satun huokujain kirjoissa oleminen ei ole kovinkaan monen langan varassa ollut, että ihan milloin vain se voi tapahtua. Sitkeästi hänkin vain elämän syrjästä kiinni silti pitelee.

"Vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa, taas toisinaan se myrskyn kestää voi."

Iltasella

Aitan hyllyjärjestystä korjailin. Putosi ampiaispesä päähän. Olivat muuranneet sen polkupyörälaukun pohjan ulkosivulle ja kun tyrkkäsin sitä hyllyssä peremmälle, irtosi mainituin seurauksin.

Tuli äijäl kiire eivätkä ehtineet tuikata. Jouduin murhaamaan Raidilla koko äkäisen populaation ja se mua harmittaa nyt. Lohduttaudun sillä, että pianpa ne ovat pölyttäjinä tämän kesän urakkansa suorittaneet. Ainut vain, ettei siitä porukasta jatkajaa seuraavan kesän tarpeisiin säästynyt.

"Sunnuntai oli maapallon mittaushistorian kuumin päivä", otsikoi medioiden artikkelit homosapiens-lajin aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

"Vaikka tarkkaa dataa maapallon keskilämpötilasta on saatavilla vain 1900-luvun puolivälistä alkaen, pitävät asiantuntijat todennäköisenä, että maapallolla ei ole ollut yhtä lämmintä ajanjaksoa kuin nyt ainakaan viimeiseen 100 000 vuoteen."

Ja kaikkihan me ymmärrämme, mitä edellä mainitut asiat tarkoittavat?

25.7.2024 torstai

Hante naisystävänsä kanssa pyöräili pihaan. Olivat lähteneet aamupäivällä Valtimolta ja jatkoivat saunottuaan ja syötyään Varpaisjärven kautta Siilinjärvelle. Yöpyvät jossain Vongankosken petäjiköissä mennessä.

Keittelin uudet potut, tein sipuliöljykastikkeen ja pientä muuta purtavaa pöytään nostelin.

H on nyt pyöräillyt koko Suomen ympäri. Neljänä kesänä muutamien satojen kilometrien pätkissä edennyt urakka on ollut kaikella tapaa mieluinen seikkailu. Mehän aloitettiin se kaksistaan pyöräilemällä Kajaanista Kotkaan itärajaa myötäillen 2020, mutta minulla ei ole ollut mahdollisuutta seuraavina kesinä osallistua jatkoon.

26.7.2024 perjantai

Kaikenkokoiset ja -näköiset, sukupuoliltaan moninaiset gladiaattorit alkoivat temmeltämisensä Pariisissa. Ei kiinnosta, minussa ei liikahda muu, kuin se, että niitä ölympialaisia nyt sitten tungetaan silmiin, korviin ja perseeseen jokaisesta ilmansuunnasta. Allergiaoireet vaivaavat, näppylöitä nousee mielen poimuihin.

Seinejoen saasteet aikovat laittaa kuriin seuraavan vuoden aikana. Pariisiin on jo nyt rakennettu miljardeja maksanut säiliölaitos puhdasta sadevettä keräämään (sen funktio on kyllä hieman epäselvä), mutta heti se oli täyttynyt ihmissaastalla.

Seineen laskee ennen Pariisia kymmeniä, ellei satoja sivujokia ja niiden sivujokia vielä enemmän, että niinköpähän vain kaikkien purojen  varrella olevien kylien ja kaupunkien ihmiset, ja eritotenkin teollisuudet, alkavat Pariisia auttelemaan päästöjensä hillitsemisellä.

Ihmiselle ja sen toimille omien paskojen käsittelyssä on aina ivanaurun paikka. Se ei auta, mutta muutakaan ei sille absurdialle enään mahdeta.

27.7.2024 lauantai

Unessa muurasin Unimäen tupaan luonnonkiviuunia. Lakivalua aloittelemaan kerkesin ennen heräämistä.

Hereillä olleen kun unen uunia ajattelen, niin siitä tuli varsin hyvännäköinen. Sisuksetkin tein niin, että savukanavien ja luonnonkivisen ulkokuoren väliin muurasin tulenkestävistä tiilistä suojamuurauksen. Siinä kohtaa unen sivujuonteena kulki lapsuuteni mökin hatara uuni josta tulenlieskat näkyivät laastijauhoksi murentuneista saumoista.

Nii´in, uuni olisi tupaan saatava, mutta saattaa jäädä elinaikanani se tekemättä.

Valmisuuni olisi tietenkin helpoin, mutta Tulikivelläkin (Nunnauuni) pelkkä pikkuinen takka maksaa viitisen tonnia. Siihen muuraustyöt tarpeineen päälle. Luultavasti osaisin koota sen itsekin, ettei työlle tarvitsisi rahaa varata kun leipää vain riittäisi. Ko. takan mitat ovat: leveys 840, syvyys 480 eikä painoakaan ole kuin vajaat tuhat kiloa.

Voisi se tämän tuvan lämpimänä pitää, mutta entiseen kiviainesläjään sitä ei voi verrata.

Helteisen, työteliään päivän päätteeksi alkoi salamoida ja jyrähdellä. Kun taivaiden salamoivat kivirauniot tyhjenivät ilmakehän alamäkeen alkoivat pilvet kaataa vettä pidäkkeittä. Sitä ei kestänyt kuitenkaan puoltakaan tuntia ja jälleen aurinko paistaa.

Tein aittavarastoon uuden oven. Jäi asennus loppuun suorittamatta kun em. ilmanala jyrähteli paikalle ja tuli kiire kerätä märälle alttiit rojut pihalta suojiinsa.

Nousi halu lähteä humppareissulle, mutta nuijin tunteen suoraan turhuuksien rojuläjään, saunoin ja ruokailin kunnolla sillä päivän helteessä ei ruoka tullut edes mieleen.

Israel nakannut pommin gazalaiseen kouluun. Verisiä kuvia uutisissa. Lapsia ja nuoria kuollut kymmeniä.

Vuosikymmeniä kestäneelle jykällykselle panee Israel nyt murhaavilla raakuuksilla pisteen. Isäni lohkaisun muistan: "Kyllä se vikurihevosellekin valjastaja löytyy". Elikä saapuu se aisoihin laittaja Israelillekin kunhan nämä historianlehdet ovat käännelty.

Ehkä jonain päivänä koko Lähi-Itä räjähtää palasiksi saudien sardiinipurkkeja myöten.

28.7.2024 sunnuntai

Golaninkukkuloilla on räimähtänyt ihmislihaa taivaalle kymmenien lasten ja nuorten painon verran. Nyt koko Lähi-Idässä pelätään suursotaa kunhan kostotoimiin pääsevät.

Pommipommilta ns. ihmisyys on murentunut ja pian barbaria ottaa kaikkien aivoissa vallan lopullisesti. Lopunajat ovat he itse suuriin kirjoihinsa psalminneet jo tuhansia vuosia sitten. Viimeinen säkeistökin on jo laadittu jonka riveillä kuvataan suurta urosenkeleiden ryntäystä nymfikeitaille rellestämään.

Ihmispopulaatioita kestää kyllä tuhota sadoin miljoonin, mutta se, mitä jatkuvien murhaamisten kokeminen, ja vaikka seuraaminen kauempaakin, tekee ihmismielelle, sitä ei enää kauaa alati sikiävätkään kansat kestä. Jos ei nykyinen Netanjahu ehdi painaa tuhon lopullista liipaisinta sen tekee seuraava saappaisiinsa astuja.

Tai etänä Moskovan Zaatana&kätyrit combany.

Nyt yhdeltä yöllä heräsin kovaan pääkipuun. Kävin ulkosalla haistelemassa sateen jälkeistä raikkautta, otin Buranan. Olisin "normaalisti" palautumassa tansseista, ja vähän kaihoa mieleen lykkääkin sen tavan hiljalleen hiipumisen merkit, mutta elämässä täytyy osata luopua tavoista ja tottumuksista silloin, kun alkaa siltä tuntua.

Hesarissa Tuija Välipakan teoksen "Saari josta olen poissa" -kritiikki joka alkaa näin:

ISÄ on kuollut, hänen kesäpaikkansa saaressa jäänyt. Tuija Välipakan runoteoksen asetelma on suomalaisittain tuttu. Runoissa soudetaan saareen, ihmetellään rakkaan ihmisen poissaoloa ympäristöstä, johon hän tuntuu erottamattomasti kuuluvan, käsitellään poissaolon aiheuttamaa surua.

Ei siihen enään kauaa mene ilman mitään tapaturmaa, vakavaa sairastumista tai ilman mitään muutakaan poikkeavaa, elämänkatkaisevaa tragediaa kun minustakin voi joku lapsista kirjoittaa: "Isä on kuollut, hänen kesäpaikkansa ja synnyinseutunsa Unimäessä on jäänyt sillensä..."

Voi sitä haikeutta, surua. Tiedän ne tunteet. 

Miettinyt olen itsekin äitiä ja isää tuon pikkuisen, kivisen, mutta nyt kesäisiä niittykukkia, apilaa, päivänkakkaraa kasvavan kumpareen äärelle jossa hirsinen mökinkömmänämme, minun "alkukotini" sijaitsi ja mitä kaikkea niihin kymmeneen ensimmäiseen vuoteeni täällä sisältyi. Saatika että isä ja äiti kituroivat siittää ja synnyttää siihen samaan lahoon mökintötteröön meidät kaikki kymmenen sisarusta.

Niitä asioita joita en muista enkä ole ollut kokemassa, osaan mielikuvitella. 

Osaan kuvitella jopa isoisoukin Ananiaksen (Anun) ja hänen Marinsa kymmeniä vuosia kestäneeltä Unimäkitaipaleelta (1904-1948) monia asioita niin hyvin niitä on osanneet kuvata niin isä, äiti, Heimo ja Oskarikin.

Isän ja äidin korvenraskas Unimäkitaival sijoittuu vuosiin 1948-1968.

Paikalla on siis jo 120 vuotinen ihmishistoria. Täysihmistauko poislukien metsien hävitys kesti vuodet 1968-1986. 

Ennen edellä mainittuja tätäkin saloa on luonto asuttanut kaikkine ilmiöinensä. 

Historiatonta neliötä ei maapallolla ole olemassakaan olipa siihen koskenut ihmislajin edustaja tahika ei. Historian merkityksen on keksinyt ainoastaan tämä älykäs ääliölaji jonka täytyy näkyvä puumerkkinsä jokaiselle neliölle pyrkiä kuokkimaan. Ja sen se totiseti on tehnytkin maan sisuksia myöten, unohtamatta avaruuden useita kivisiä planeetoita.

Kuussakin kohta kiinalaiset radiomastot kuun rauhaa uhkaavat.

29.7.2024 maanantai

Ampiaispesiä (myös kimalais-) on tänä kesänä paljon. Eilen huomasin jälleen yhden saunan pilkekasassa ja jäivät lämmityspuut siltä kohden ottamatta. Vinha sai piston kuonoonsa kun meni pörräämistä liian läheltä seuraamaan.

Pianpa pesät tyhjenevät kun työläiset lakkaavat toukista huolehtimiset eikä pesän valtiatartakaan tarvitse enään käydä lipomassa. Pesän kennostojen ja ulkokuorenkin rakentaminen loppuu kuin seinään ilmojen viilentyessä. Sitten alkaa ampiaisten mumisevat konsertit puissa, erityisesti kuusissa niin kauan, että halla panee ampiaislajin miljoonat turhiksi käyneet pörrääjät kuoliaiksi. Tuota konserttia saa huussissa istujat kuunnella jos kuulo on kunnossa. Koska minäkin sen kuulen, niin desibelien täytyy olla kohtalaiset. Siellä humisee jo nyt.

On se erikoinen systeemi. Olisipa ihmialaji kehittynyt yhtäläiseksi kesäeläjäksi joiden populaatioista vain paksuksi pannut kuningattaret ryömisivät koloihinsa talvehtimaan ja urosten testosteronista tyhjentyneet rupit köntsähtelisivät mikä minnekin mätänemään.

30.7.2024 tiistai

Nyt on aitassa uusi, leveämpi ovi ja sinne noustaan uusia portaita käyden. Tein kaiken kierrätystavarasta. Lukko pitäisi vielä kunnollinen raskia siihen asentaa. Entisen oven lukko on jo sellaisessa kunnossa, etteipä sitä varten kannate koloja uuteen kovertaa.

Eilen Southportissa, Luoteis Englannissa 17-vuotias poikanen on puukottanut tanssitunnilla olleita lapsia. Mikä mekanismi pojan aivoissa petti, että kykeni toteuttamaan karmean fantasiansa?

Miettikö hän, luettuaan tiedeartikkelin maapallon liikakansoittumisen aiheuttamista uhkakuvista, että hänpä tekee nyt voitavansa lajimme pienentämisen suhteen, vai pelkkä harhainen väkivallan haluko hänet tekoon ryöpsäytti?

Totta on se, että 8 miljardia homosapiensia maapallolla on liikaa. Pentti Linkola päätteli, että 3 miljoonaa yksilöä maapallo olisi kestänyt, ja luin jostakin uudemman, tutkimuksiin perustuvan artikkelin, että jos puoletkin, eli 4 miljardia ihmistä häviäisi maapallolta olisi planeetallamme jatkoonkin vielä mahdollisuudet.

Luin myös sen artikkelin, jossa väitettiin nykyisten keinovalikoimien täyshyödyntämisen kykenevän ruokkimaan enemmänkin ihmisiä kuin mitä meitä nyt on. Mutta ei siinäkään artikkelissa kerrottu, mitä kaikelle paskalle, jota ihminen hedonismiharrastuksissaan päästelee, tehdään.

Kemppiseen kirjoitti joku anonyymi kommentin joka loppui sanoihin: "...ajattelen omilla aivoillani". Kimmokehan sekin oli ja se sattui aamuni siihen nikamaan jossa herkästi tartun sanailuvälineisiin minäkin.

Kommentoin siis kommentoijalle:

Me ajattelemme omilla aivoillamme, mutta tapauksessasikin aivojesi ajatuksiin vaikuttaa perehtyneisyytesi Antiikin Kreikan mytologiaan. 

Hurmion jumala Dionysos siis kuiskii korviisi viettelevästi ja kertoo, mitä sinun kuuluu omilla aivoillasi ajatella.

Aivot omat, mutta ajatukset vuosituhansien kuluttamia johdannaisia, muualta luettuja. Opittuja. Edellä käyneiden ja rinnallasi tälläkin hetkellä kulkevien aivoihisi syöttämiä. Opettajiesi kädestä pitäen niitä sinne tunkemia.

Tyystin omin ajatuksin ei yksikään lajimme edustaja vauvasta vaariin/mummiin-väliä kulje. Itsestäni vähiten sellaista uskon.

Syntymässä saatujen aivojen kapasiteetti määrittelee myöhemmin, kuinka laajalti ajatuksia sinne mahtuu ja esille saakka tursuaa. Sitäkään et ole voinut itse itsellesi omin aivoin ajatellen suunnitella ja määrätä.

Luultavasti kehitysvammaiset veljeni (4) omaavat ihan omiakin ajatuksia, mutta niitä emme kykene me "vammattomat" ihmiset ymmärtämään.

Hyvä esimerkki aiheeseen päivän Hesarissa on Marku Ruostilan haastattelu. Yhtään omaa, itse kehiteltyä ajatusta joka kattaisi kaiken syy-seuraussuhteen sisältämän maailman ei häneltäkään ilmene. Älyä pakrollaan olevissa sivoissansa hänelläkin on aikalailla vain yksi asento jonka hänen sivistyssukunsa sinne jo syntymässä sääti.

Oikeutetusti ihailemamme blogisti Jukka Kemppinekin lukee ensin kirjan ja sitten kertoo, mitä hän siitä nerokkailla aivoillaan ajattelee, mutta niihinkin ajatuksiin vaikuttaa tuhannet jo juuri nyt luettua kirjaa ennen luetut kirjat.

Missä ovat Jukka Kemppisen ihka omat ajatukset? Mitä ne voisivat edes olla?

Tyhjää taulua ei voi olla olemassa ominkaan aivoin ajattelijoilla. Ja mitä tyhjä taulu voisi kenellekään  kertoa? 

Olen kyllä sellaisenkin ihan nimettynä taidenäyttelyssä nähnyt, mutta ei se sittenkään ollut tyhjä. Luetteloon laiteun nimensä "Tyhjä taulu" lisäksi siinä oli jonkun ajatuksen kanssa leikkaama taustakangas jonkun toisen ajatuksen kansa leikkaamissa raameissa ja mikä kummallisinta myös signeeraus ja vuosiluku alareunassa.

Taustakangaskin oli tietenkin jonkun  ajattelijan suunnittelema, tekemä, tehtaan linjastolla prosessinvalvojan tarkkaama, monen muun ajattelevan ihmisen käsissään pitämä, eivätkä puiset listatkaan metsästä tarkoitukseensa saakka ilman ajatustenkin voimaa ollut paikoillensa kulkeutunut.

Missään emme pakoon pääse toisten vaikutuksista omien aivojen ajatteluun. 

Minäkin tarvitsin tämän kökön kommentin laatimiseen anonyymin omilla aivoillaan ajattelun sysäyksen.

Sivistymättömien sukujen kuusenjuurilta teitä tervehtien V-EK"

Kävin ennen sateen saapumista keräämässä kanttarellit kuusikosta. Parikymmentä litraa niitä sieltä irtosi. Jos myisin torihintaan olisi taskussani nyt 140 €.

Kantarellini ovat nyt kuitenkin lähdössä Matkahuollon kautta Kittilään enkä niistä mitään peri. Kittilän korkeudelta ei kanttarelleja löydy (vielä).

Iltapalaksi hunajalettukääryleitä ja päivällä keittelemääni mustikka-herukka-vattumehua.

Sataa reippaanlaisesti vettä. Päänsärkyä on ollut jälleen päivittäin. Helpotti hieman saunassa ja nyt alan kuulostelemaan petille, pääsenkö uneen ennen sen alkamista uudelleen.

Israel iskenyt Beirutiin.

31.7.2028 keskiviikko

Olisin mennyt mustikkamehtään, mutta vettä satoi siksi ajelin aamupäivällä tänne Kniin, pakkasin kantarellit styroxlaukkuun (Äetin neulomat villasukat P:lle samaan pakettiin) ja lähetin ne Matkahuollon kuljetettavaksi.

Matkahuollon systeeminkin ne sähköisten palvelujen jumaloijat ovat panneet kertakaikkisen pilalle. Nyt kun viet paketin ärrälle tai marketin postitiskille, eivät asiakaspalvelijat tiedä tuon taivaallista bussien aikatauluista jotka elintarvikkeiden lähettäjille olisivat todella tärkeitä tietää. Ja jos ärrälle jätä, paketti saattaa käydeä sen jälkeen mutkan vaikkapa Kuopiossa kun ei se vauhditta osaa nousta seuraavaan Oulun suuntaan lähtevään bussiin.

Vielä vuosi sitten kun paketin Kittilään lähetin, vein sen MH:n palvelupisteeseen Sammonkadulle ja tiesin tasan tarkkaan mihin bussiin se hyppäytetään ja monenko aikaan se jo huomenna vastaanottajalle Kittilässä luovutetaan.

Nyt kännykän seurantadatassa lukee, että perillesaapumisen ajankohta tarkentuu kuljetuksen edistyessä.

Puutarhurin EMU teki jykkelin Teppanaan Gaiuksen ajellessa. Hinautin sen korjaamolle jossa sen latausongelmia talvella korjailtiin tolokuttomasti. Nytkin siinä latauksen valo oli ensin syttynyt. Onneksi ei Kittiläreissullani tuota tehnyt.

Satatuhatta ajettu kampe ja paljon epävarmempi kuin minun puoli miljoonaa maanteitä niellyt Tojotanrotteloni!

1.8.2024 torstai

En lähtenyt vielä Um kun sataa vettä eikä siellä juuri viitsi mitään ulkona puuhastella kun mikääm pakko ei ole.

Kävin asioilla. Motosta hommasin lukon aitan oveen, ostin leveän marjanpoimurin ja karhunkieliäkin muistin ostoskoriin nostaa.

2.8.2024 perjantai

Puutarhuri lähti Tiinan kanssa Joensuuhun. G meni viimeisen kesätyöpäivän aherrukseen Paltaniemelle ja minä&Vinha läksimme ajelemaan Unimäkeen. 

Matkalla pysähdyin katsastamaan tutun kantarellipaikan, niitäkin löytyi, mutta kankaalla oli myös runsas mustikkaesiintymä, joten uusi poimuri neitsytlennolle ja kolmessa vartissa sanko oli kukkuroillaan. Ajoinpa sitten takaisin Sivukadulle, imuroin mustikoista roskat ja vein ne sekä sienet Anelmalle kadun toiselle puolelle. Olipa naapurin vanhus hyvillään kun tilauksensa näin sukkelaan joutui. "Ja vielä kanttarellejakin, sussiunakkoon!"

Joensuun kävijät ajoivat tätä kautta poispäin. Klo oli jo ½23 kun tulivat. Laitoin teetä ja heidän tuomisiaan pöytään. Rupateltiin jonkin aikaa ja sitten lähtivät jatkamaan Kniin. Vinha volisee nyt heidän peräänsä pihalla. Tai mistäpä tuonkin volinan tarkoituksen ihminen tietäisi.

On jo melkein pimeää. Laitan tabletille lukusivut auki ja pianpa uinahdan siihen.

4.8.2024 sunnuntai

Aamukusta huussintakusessa lorotellessani seurakseni purkutiilikasan päälle lennähti tuttu tikkupyrsö (puukiipijä). Sille siis kelpaa aamiaiseksi ampianenkin! Näppärästi pikkuinen lintu nappasi hiukopalasensa koiranputkenkukasta, nipsaisi juovikkaan myrkkysäiliön pois. Siivetkin leijahtelivat irti kun se ritusteli ampparintorsoa nokassaan ja nielaisi.

Lieköhän lintututkijatkaan nähneet tikkupyrstöä ampiaisaterialla?

Eipä se luonnossa mikään ihmetapahtuma liene. Kaikki kelepaa kun näläkä nohevalla on.

Iltasella

Koko päivä meni herukoita pensaista riipiessä ja mehustaessa. Kävin hakemassa Sonjalta omenia sekaan. Pikku Kervisen ojan pientareilta leikkelin saksilla vadelmanippuja lehtineen päivineen sankkoihin. Kyllä niistä oma makunsa mehuun irtosi.

Vielä on monta pensasta mustaa nykäisemättä. Yhdessä on enää punaista. Pakastuspullot loppuivat. Nuorempi S toi muutamia lisää. Ne olivat hankkineet sekarotuisen koiranpennun. Se pelkäsi alkuun Vinhaa joka sen mahanalusta alkoi tutkimaan.

Niiltä oli Wv-Touran hajonnut ja olivat ostaneet vanhan diesel Passatin.

S&M olivat hakeneet penskoja Kiuruvedeltä ja samalla käyneet S:n vanhoilla mustatorvisienipaikoilla joita löytäneet tuhdit tuomiset. Ko. sienien myyntihinta hipoo taivaita vaikka minä en ymmärrä kyllä, että miksi. Ei nekään maistu ilman kermanlotrausta, suolaa ja mausteita juuri miltään.

Pariisissa haluaisivat kurkata eräänkin algerialaisen nyrkkeilijänaisen housuihin kun on mokoma niin miesmäinen ulkomuodoltaan. Isäkin on kutsuttu todistamaan lapsuudenkuvien kera, että kyllä nainen on nainen vaikka parta kasvaisi. Kromosomeille ja muille sukupuolta määritteleville asioille valokuvista ei todistajiksi ole, märsyää nyt juuri tätä urheilijaa naiskehässä vastustava mölyapinalauma.

Eikö tuo lie yxlysti ketkä siellä toisiaan turpiin laukovat.

Biden sanonut Netanjahulle, että herkeäpä kusettamasta (gazalaisten kustannuksella). Suluissa oleva vain niin, ettei media sitä kuullut.

Ukraina saanut mutamia F-16 sotahävittäjää taivaallensa kaartelemaan, mutta ei niillä sotaa voiteta. Muutamia satoja sotilaita ne sodan lihamyllyssä veriseksi mössöksi jauhavat, mutta Moskovan Zaatana siitä öljyiset siperiat välittää. Laittaa uusia nuoria miehiä linjaan ja irvistelee arojen takana nousevan kuun tavoin kuin se mennyt esikuvansa isäaurinkoinen.

Tappaminen ei lopu ennen kuin ruumiiden tukkimien joenuomien tulvavesi punaiseksi Moskovankin liepeillä värjäytyy.

Iltapalaksi päivällä savustamaani lohta ruisleivän päällä, ja piimää.

Puutarhuri soitti. Tuli puheeksi, että Anelma on sanonut olevansa hyvillään kun sen entinen vävy muuttaa Ouluun siitä parin talon päästä. Aika pirullisesti se onkin käyttäytynyt vanhaa anoppiaan kohtaan. Riipii mitä irti saa, mutta avita ei kuin väkinäisesti vaikka niin monta asiaa vanhus talossaan pärjätäkseen tarvitsisi jonkun hoitamaan. Vävy ei oikeastaan ole mikään "entinen" sillä Anelman tytärhän kuoli syöpään ja pitäisi puhua leskestä jonka lapsille (aikuisia jo) A on kuitenkin läheinen isoäiti. Ja appiukko Arvohan sen niiden talonkin aikoinaan oli kustantanut niin kuin pojallensakin toiselle puolen kaupunkia.

Kiittämätön on ihminen kun se kaiken ilmaiseksi saa.

5.8.2024 maanantai

Klon viisarit kohta kolmea osoittavat. Heräsin noin tunti sitten sotauneen enkä saanut uudelleen unen päästä kiinni.

Unen tapahtumat sijoittuivat uhkia turvoksissa olevaan, pimeään yöhön. Pyssyjä ja kranaatteja jaettiin, ja sotilastamineita. Sodan piti alkaa tietyllä kellonlymömällä, mutta kukaan ei uskonut hyökkääjän sitä noudattavan vaan että jytäkkä alkaa jo aiemmin.

Se oli oikeasti paha uni jonka syntyä ryyditti ottamani sirdalud-tabletti, tai ylejään tästä vuorokaudet läpeensä jatkuvasta päänsärystä joka on alkanut jo elämänhaluakin nakertaa. Vähintään vituttaa kuin Andersonin pikkuista elävää.

Aamun Hesari otsikoi isosti: "Suojellaanko Suomen luontoa liikaa vai liian vähän?"

Kumpaakin tarkoittava kysymys menee sivu metsän koska se alkaa suojelu-sanalla.

Suojelulla ei ole mitään tekemistä luonnon kanssa kun ihmisestä on kyse. On vain luonnonmuokkausta homosapiensin pohjattomiin tarpeisiin. 

Jos suojelusanaa käytetään tässä yhteydessä, pitää se sijoittaa oikeaan kontekstiin niille riveille, jossa puhutaan nettotarpeesta jonka ihminen luonnosta riistää ja josta se ei haluakaan luonnolle veroa maksaa jättämällä osan luonnosta mieleisekseen muokkaamatta.

Kysymys on siis täysin turha ja artikkeli samoin. Näitä on nähty eikä ne ole mihinkään luonnon itsensä kanssa myönteiseen kehitykseen koskaan johtaneet. Mieltään (ja "elokapinallisia") rauhoitellakseen lajimme niitä vain laatii laatimisesta päästyäänkin.

Kun yhteiskunnat pitäisi ajaa STOP-tilaan vuosikymmeniksi-sadoiksi ja jopa tuhansiksi, että ns. ennallistaminen lajimme jäljiltä saisi kunnolla alkaa, niin sitä näkökohtaa vasten tarkasteltuna kaikki muu on näpertelyä.

STOP-tilaan maailman saattaminen on utopiaa, sen ymmärrän ja siksi ahdistavat ajatukst elämän jatkumisen mahdottomuudesta maapallolla on kylmää realismia. 

Lastemme ja lastemmelasten loppu tule olemaan kaamea ja sen hitaalta piinavuudelta "pelastaa" vain äkkiä tapahtuva kuolema, eli ydinkatastrofi.

Ihmiselle hyödyllisistä auringonkukkapelloista ja niiden ruokaisasta, mustasta mullasta "vain" on kyse Ukrainankin täystuhoamisessa.

Ihmisen pettävän katalaa ominaisuutta, loputonta Toivoa, en ainakaan minä suostu jakelemaan.