15.7.2024 maanantai
Takaisin Um. Pysähdyin matkalla tänne sen verran, että kävin tyhjentämässä Kalmomäen lähellä olevan lammenrannan lakoista (5ltr). Satoi. Kastuttiin Vinhan kanssa karvanjuuria myöten läpimäriksi.
Kittilänreissu meni mukavasti. Perjantaipäivän aikana ajeltiin kiirettä pitämättä sinne, Roissa käytiin kaupoilla ja kahvilla. Paulus jäi la-aamuna koko päivän kestävään distance learningiin suorittaakseen työturvallisuuskortin. Hyvin se oli mennyt; 24/27.
Kittilästä lähtiessäni kävin Kallen museota aidan takaa kurkkaamassa. Paikan viehätys laimeni kun Palsan elämänkurjuus tontillensa ikoniksi siistittyjen nurmikoiden puristukseen museoitiin. Ikään kuin jälkipolvien väkinäiseksi anteeksipyynnöksi. Aitoudesta jäljellä ei ole edes hajua.
Mutta jos itsekin omistaisin yhdenkin Kallen maalaaman syrjityn ihmisen "sielunmaisemia" kuvaavan taulun, vaikka sen, johon hän maalasi kyrpäänsä hirttäytyneen miehen (itsensä) niin olisin nykytilaani verrattuna kohtalaisen varakas sen myytyäni.
Palsan taiteessa eniten minua kuitenkin ovat viehättäneet ne hänen talvisenkylmät kuvansa. Kun niitä katsoo, tulee oma lapsuus mieleen ja varpaita alkaa paleltaa kesäkuumallakin.
.JPG)
.JPG)
(K.Palsan rakennusten vanhemmat, itse ottamani kuvat elokuulta 2010 kun museointia vasta suunniteltiin, ylin kuva nykyisestä olomuodosta)
Einari Junttilan museolla en käynyt enkä Kaukosen Särestössä Reidarin ja Antun haamuja moikkaamassa. Raekallion Reijosta oli puhetta Tapsan kotona. Se Pöntsön taiteilija on T:n vaimon sukulainen, niin kuin Reidarikin toista kautta. S:lla onkin heidän taiteitaan seinillä ja siinä heidän naapurissa sattuman kautta saatuja (löydettyjä) Palsan tauluja useita.
Lohinivan taukopaikassa Lohihovissa olivat munkit yhtä rasvaisia, sokerisia ja ilmavia kuin aina ennenkin. Siirtyyköhän munkkiresepti uudelle omistajalle kun yritys (perustettu 1985) kaikkinensa oli myynnissä?
Ennen Rovaniemeä kävin lemmikkieläinten hautausmaalla katsomassa, mille mallille siellä maisema oli yli neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut. Täysi metsä oli päälle kasvanut. Alueesta on muodostunut "pyhä paikka" ja ehkä puut silpomatta säilyvät huomiseenkin ties kuinka kauan; Luonnonsuojelua numeroa tekemättä. Paljon ne ihmiset buudeleitaan ja kissojaan hautaavat ja ne erilaisin muistomerkein koristelevat vaikka niiden alle ne pian unehtuvatkin.
Koetin kuvitella paikan, jossa edellisen postaukseni muisteluskuvassa minun ja R:n varjot katselevat äskettäin raivattua rinteenkuvetta, mutta jossa jo silloin joitakin puisia ristejä oli pienille hautakummuille aseteltu. Ehkä joku noista metsänroskan alle suureksi osaksi hautautuneista puuosista oli juuri niitä ristejä...
Jostakin syystä ajattelin siinä kirjailija Jukka Parkkista ja hänen korppikirjojaan vaikka ne eivät mitenkään hautausmaihin liity. Mieluumminkin siihen elämäni jaksoon, jonka Orivedellä vietin. Tai ehkä juuri siksi, että silloinkin tutustuin Lapista kotoisin oleviin Posion Jukkaan ja kirjailija Kariniemen Annikin lapsenlapseen "Ikkaan".
Ajatukseni assosioituvat minulla oudosti. Tai ehkä ei sen oudommin kuin muillakaan ihmisillä, mutta mulla vain on tapana niitä muistiin kirjata ja niistähän sitten ihmisen parhaiten hirteen saa. Näitäkin pienesti muistiin merkkailin, että voin sitten Kivaniemessäni niitä paljastella.
"Kummallisia sinulla nuo nähtävyydet", sanoi kaveri kun mainitsin, missä pikana suoritetulla Lapin reissullani pistäysin.
Ei niittyä enää oo
vaik moni siitä tykkäsi
Se hävisi kun TVH
sinne myrkyn lykkäsi.
(Korppi ja kumppanit-kirjasta Kalevi Korpin runo)
R:a olisi mukava nähdä nyt. Hän oli koulut käytyään pestautunut Lapin poliisiin. Ikänsä puolesta hän voi olla virassa edelleen.
Roicityn Rinteenkulmassa törmäsin Hannaan perheineen: Olivat matkalla Tampereelta Kilpisjärvelle. H on Eliaksen kummi.
Kun istuin syömässä salaatti-lämminleipäannosta kauppakeskuksen tacobaarissa käveli väylällä yksi Levin rakenustyömailta tuttu kaveri. Hänet huomasin niin myöhään, että kerkesi lampsia tiehensä enkä viitsinyt hoihkaista perään. Nimikin jysähti vasta hetken kuluttua ohimolohkoon. Vanhentunut oli hän ja kuin skolioosi olisi runnellut kehoa niin kierossa asennossa eteni. Tai sitten kymmenien vuosien kanniskelun aiheuttaman naulapussin toispuoleinen aavepaino tuntuu yhä lonkissa.
Jätin auton ilmaiselle P-paikalle kaupungin laidalle ja käveleksin Rovaniemen kaduilla. Kävin entisen funkkismajatalon luona. Sen pyöreän kyljen sivuun oli liimattu lasia ja betonia sisältävää modernimpaa liikerakennusta. Se oli kuin iilimato kuppaamassa vanhaa verta eikä paljoa silmää viehättänyt.
Tuossa majatalossa olin isän kanssa yhden yön vuonna 1974. Isä kävi juopottelemassa erään sotakaverinsa kanssa Pohjanhovissa, mutta aamulla lähdettiin jo ennen sianpierasua liikkeelle kohti Karigasniemeä kuin tuli olisi hännän alla ollut. Käytiin pyörähtämässä Norjan ja Suomen raja-aidalla (ehkä ylitettiinkin?) ja sitten kiivaasti Itäkairan puolta takaisin Savoa kohti. Pelkosenniemellä pysähdyttiin Oinosen Matin parakilla. Isä vei viemisiksi Muscatellaa ja koskenkorvaa. Ne muistelivat tupakoidessaan vähän aikaa Helsingin rakennuksilla viettämiään vuosia ja sitten lähdettiin taas kiitämään sen mitä Ladasta läksi.
Kun tultiin Kajaaniin, isä meni jälleen kapakkaan ja tapasi siellä tietenkin tuttuja joiden kanssa ryyppäsi valomerkkiin saakka. Sillä aikaa käveleksin kaupungilla ja odotin autossa. Kun isä tuli, lähdettiin ajamaan vaikka isällä oli luultavasti promilleja törkeät lukemat veressään. Silloin hän ei hurjastellut vaan ajoi liiankin hitaasti ja puhetta piisasi ne kaikki kolme-neljä tuntia mitä siinä Siilinjärvelle saakka lipuessa meni. Yhtään ratsiaa ei kohdalle koko matkalla sattunut, vaikka eivät ne siihen aikaan ihan joka kerta pilliä kuskin suuhun työntäneetkään niin kuin nykyisin. Ne laitteetkin olivat isoja rumiluksia kun juuri oli päästy kehitysasteelle, ettei pussiin tarvinnut enää puhallella.
Seuraavan kerran majoituin Rovaniemen matkustajakotiin kihlajaisreissulla Satun kanssa 1977, mutta nyt en sitä ala muistelemaan ettei pääkipuni ylly.
Valajaskosken lähellä olevalla Tuomiojan uimarannalla pulahdin Kemijoen kylmään veteen. Jututin siellä lastensa kanssa olevaa isää. Sanoi olevansa rakennuksilla töissä ja tehneensä juuri keikan Leville. Kajaanilaisesta rakennusfirmasta oli puhe ja semmoista.
Ylitin Valajaskosken voimalasillan itäpuolen väylälle ja siitä jouduttauduin aikoinaan tutuksi tulleelle Suukosken lavalle humpalle. Oli perhanasti väkeä. Kuvasivat telkkariohjelmaan suoraa lähetystä. En jaksanut loppuun saakka kun päätä särki.
Tuttuja kuitenkin tapasin. Rane oli menossa Lofooteille matkailuautolla ja kolmea muutakin puhutin ja kahta heistä tanssitin. Nahkiaisojan J:n kanssa meillä oli "treffit" kun mulla oli takakontisa sille rullanaulaimen nauloja kymmeniä rullia ja Jonseredin moottori josta särkyi jo vuosia sitten sen putkiosa. J:lla on samanlainen moottorivikainen raivuri ja se tarttee siihen koneen. Nauloihin ei minulla enää ole vehjettä jolla niitä ampua ja malli on niin vanha, eikä samanlaisia enään tehdä.
(Auringonlasku Tervolan hautausmaalta kuvattuna. Sankaripatsas siinä taisi aurinkoa vasten töröttää)
Suukoskelta ajoin Tervolaan jossa kävin puolenyön jälkeisellä ihmisten hautausmaakierroksella. Paasilinnojen hautaa en enään löytänyt vaikka mielessä oli paikka muutaman isomman puun likellä. Kun viimeksi kävin, olin polkupyörällä liikkeelle ja satoi kaatamalla, mutta hauta löytyi kuin olisin tiennyt, missä se sijaitsi. Olikohan paikalla joku, joka neuvoi?
Tervolan jälkeen ajelin liki Kemiä jossa peruutin petäjikkökankaalle, nautin eväsleivät ja otin parin tunnin unet. Päätä särki koko ajan. Tankkasin Kemissä. Aamukahvit join Iin Shellillä; vessat kaipaisivat remonttia. Aamiaiasaltaat olivat jo täyteen ruokaa aseteltu. Seurasin, kun ulkona hiipparoinut vanha mies kävi hakemassa piimää, voiteli leipäpalaset tarjoilukeitaasta ja hipsi ruokailutilaan niitä nauttimaan. Asemanhoitaja ei joko huomannut miestä tai se oli paikallisesti sovittu juttu, sillä mies poistui syömisiään maksamatta pihalle ja nousi pinkki/violetinväriseen autoon jossa oli lihava kuljettaja.
Se olisikin hieno juttu, jos jokaisella huoltsikalla yksikin köyhä voisi käydä aamuisin ruokailemassa ilmaiseksi siitä kenenkään haloota nostamatta. Mutta oliko tämä mies köyhä, niin mistä sen kukaan tietää. Jos se oli nuuka vain? Ennen sisälle menoaan (olin lisäämässä EMUun öljyä) sama mies kaiveli roskiksia ja maasta poimamansa tupakannatsan se ainakin kerkesi siinä polttaa ennen sisälle menemistään. Eikä taatusti käynyt käsiään pesemässä!
Tuli mieleen aikoinaan Kuopiossa polkupyörää työnnellyt, haiseva ja milloinkaan pesemättömiin rytkyihin pukeutunut Paskajooseppi (vai mikä sen jälkimäinen nimi nyt sitten olikaan) ja kun kuoli, hänen jäljiltään paljastui valtava miljoonaomaisuus silkkaa rahaa pankkitileiltä.
Kun olin lähdössä, paikalle saapui vielä hoikka mies polkupyörää työntäen. Hänkin katseli kaikki roskikset ja nurmikoiden rajat pulloja etsien. Kuluneen hienosti oli pukeutunt hän, lonkerohattu, korvakoru ja kaikki muu garderoopi yksyhteen olemuksen kanssa.
16.7.2024 tiistai
Lakkoja aamupäivällä 8,5 kg Unilammin suolta ja ympäristöstä. Kantarellejakin kävin kastikelihojen verran keräämässä mutta ovat vielä niin aluillaan, että antaahan kasvaa jokusen päivän eilleen.
Kävin viemässä lakat Kajaaniin. Puutarhuri teki mulle mukaan mansikka-lakkapiirakan. G on kulkenut Paltaniemellä kesäduunissa jo parisen viikkoa ja leikannut ylitöinään edelleen ihmisten hiuksia ja naapureiden nurmikoita.
Trumpin korvanlehti on tärkein uutinen maailmalla. Sen repeytyminen ohitse sivaltaneeseen luotiin teki tuosta älyttömästä möykkääjämölisköstä amerikkalaisille sankarin.
Se ampuja olisi pitänyt nostaa sankariksi. Tällaisia, itsensä uhraavia nuorukaisia olisi tarvittu jo kauan sitten kun tyranneja alkoi maailmaan pukkaantua. Hitlerinkin jos joku olisi ampunut hengiltä ajoissa, olisi maailma ainakin sillä kertaa säästynyt niiltä hirvittävyyksiltä joihin se viiksiniekka väkijoukkonsa suggeroi.
Trumpia ampuneen nuorukaisen motiiveista kukaan ei tiedä mitään, ei edes isukki jonka aseella sankaripoika yritti muuttaa helvettiin menossa olevan amerikkalaisen maailman kurssia. Motiivienselittäjiä kyllä löytyy jokaiselle oksalle. Ja minä roikun yhdellä niistä miljoonista.
Vankilapsykiatri Hannu Lauerman mielestä ampuja Mathew Crooks on halunnut tulla itse ammutuksi salamurhaykrityksensä yhteydessä. Minusta Lauerma korostaa suotta sitä puolta. Motiivi on syvemmällä, itsensä murhatuksi tuleminen on ollut sivuseikka, selviö jopa, eikä Crooks ole sen antanut häiritä missiotaan.
Poika on tehnyt Trumpin ampumisyrityksen vakaasta harkinnasta. Hän ei ole levitellyt aikeitaan netissä eikä livenä kaljabaarien tiskeillä. Hän on nähnyt, millaiseen kurimukseen Trumpin kaltainen kansanvillitsijä Amerikkaa on viemässä ja halusi katkaista tuhoisan kehityksen kulun.
Riippumatta valtioiden hallintojärjestyksistä ne saavat suunnitella ja murhata terroristeiksi katsomiaan kohteita, mutta jos yksittäinen kansalainen on huolissaan terroristin valtaannousun uhasta ja haluaa katkaista tältä kaulan ajoissa, se on suurin rikos niiden samojen valtioiden mielestä joilla on jo kontollaan satojen terroristeiksi katsomiensa ihmisten murhat.
Lyijynpalan korvaan kuiskauksen hätkäyttäisi normaalin ihmisen harkitsemaan jatkossa tekemisiään, mutta tietynlaisen mielen omaaville se on vain paarmojen surinaa.
Olen syvästi pahoillani, ettei hän onnistunut.
Hesarin Trump-artikkeliin kommenttiyritys:
Tällaisia sankareita kuten Thomas Matthew Crooks tarvittaisiin ajoissa aina siellä, missä diktaattorit nostavat päätään. Olisipa esimerkiksi Hitlerin tie loppunut kiväärinlaukaukseen 1920 luvulla jo, ja Stalinin myös. Sekä monen muun tyrannin aiemmin ja myöhemmin. Hyvin harva olisi ollut pahoillaan, jos Putin olisi joutunut maailmanmenosta huolestuneen nuorukaisen tähtäimeen ajoissa. Nyt se on myöhäistä kun tyrannin turvamuuri on aukoton.
Uskon, että tämä poika näki Trumpissa Amerikkaa ja koko maailmaa tuhoon johtavan henkilön ja päätti oman henkensä uhalla tehdä asialle jotain.
Hän oli siis oikealla asialla salamurha-aikeineen, mutta eihän sellaisia saa ääneen varmaan täälläkään sanoa.
Kommenttiyritykseni Hesariin sivalsi ohitse kuin Trumppiin tähdätty luoti. Ei varmaan tehnyt edes viiltohaavaa kommentteja moderoivien teköälyrobottien kuoriin.
Sama se sille. Mielipiteeni on kuitenkin tallessa jos joskus väittelyyn aiheesta joudun. Esimerkiksi silloin, jos Trump maansa johtoon pulpahtaa ja katastrofi yksi toisensa jälkeen hänen takiaan yhteiskuntia ravisuttelee. Silloin moni kiroaa ohitse mennyttä luotia häpeilemättä.
"Somen" väittävät olevan jo turvoksissa erilaisista salaliittoteorioista kuuluisuuteen nousseen korvan silpoutumiseen johtaneista taustatekijöistä, että mänkööt minunkin arveluni samaan paskapiikkiin.
Aloitin uunin sisusten purkamisen. Päälimmäisenä oli viiden sentin muurauslaastista lätkitty, halkeillut ja pahasti painunut kansi. Sitten seitsemän sentin palovillakerros. Seuraavaksi umpitiilikerros ja sen alla vielä toinen. Sitten oli savukanavakerros jonka päällä lakivalumassasta tehdyt viiden sentin laatat, murtuneita nekin ja savukanavien alla vielä toinen laattakerros. Siihen lopetin tällen päivällen. Lakaisin ja imuroin päivän aikana tulleet töryt.
Agregaatti alkoi temppuilunsa jälleen. Pitää huomenna purkaa magneto jälleen esiin ja puhdistaa.
Päähän ei pahasti tänään koskenut, mutta selän lihaksiin kyllä. Olisiko lakkasuolla kyykistely sen aiheuttanut. Tai sitten viikonlopun autossa istumiset.
Lämmitin saunan kuumaksi vaikka hiostavaa säätä on koko päivän riittänyt. Ukkosta ilmassa.
Pauluksella on mennyt ihan mukavasti Äkäslompolossa ja se tärkeintä tässä hetkessä. Ystäväni Tapio teki hyvän teon kun järjesti P:n kesätyön ja vielä majoituksen ja kuljetukset hänelle.
Oksettaa seurata amerikkalaisten hurmiontäyteisiä Trump-uutisia. "Jumala" yhdessä Trumpin kanssa esiintyy nyt useissa kommenteissa maailman pelastajana kun se kävi antamassa luunapin luodille, joka juuri oli losahtamassa tulevan tyrannin kalloon. Perkeleenmoinen massapöljyys vaivaa yli 300 miljoonaista kansakuntaa tällä hetkellä. Ei eroa yhtään 150 miljoonaisesta Venäläisestä massapöljyydestä muuten, kuin siellä on vain yksi, maallinen jumala, Moskovan Zaatana eikä sen rinnalla muutamaa ortodoksista suitsuketta ja muovikukin koristeltuja sankarihautausmaita lukuunottamatta muita jumalia palvota.
Alan muate vaikka klo on vasta vaille 21.
18.7.2024 torstai
Heräsin ukkosen kumuamiseen taivaissa. Kaatamalla tulee vettä ja sitä jatkunee sadetutkan mukaan aamukahdeksaan. Nyt klo on 05.38.
Unilla on vapaa tahto, ehkä. Viimeisimmässä, pitkältä tuntuneessa unessa käsittelyssä oli lapsuuteni, sisarukset, isä ja äiti. Adam-ukkikin siellä vilahti. Unenäly rakensi sisaruksistani kuvien kera pylväikköä joissa oli oksia kuin sukupuussa, mutta eivät ne puita olleet. Pikemminkin metallisia tai betonisia, karuja pylväitä muttereineen ja harjateräshäkkyröineen.
Heräämishetkellä äsähdin unenälylle, että elä ainkaan mielenterveysdiagnoosia ala kenestäkään tekemään.
TaruMaaret 24 v. Onnittelin vahingossa jo eilen, mutta muistin sen sitten oikaista.
19.7.2024 perjantai
Rassasin koneita heti aamusta. Raivuria, ruohonleikkuria ja Robinia. Kaikki enämpi ja vähempi epäkunnossa nyt. Viimeksi mainitusta käytin kannen auki ja vika löytyi eikä sitä kannata enään korjata. Toisen männän lautanen jää raolleen eikä säätää voi. Jokin tahnahionta tms voisi auttaa ja moottorin alaosan purkaminen josta mäntää ehkä voisi tiukentaa, mutta ei ole semmoisia vehkeitä mulla. Jospa 40 vuotias kampe romulaan joutaakin.
Netistä etsin sopivaa generaattoria. Niitä on kymmeniä myynnissä, käytettyjä ja uusia. Yksi oli Kajaanissa ihan lähellä Sivukatua ja laitoin myyjälle viestin, että tuun katsomaan.
Syön tässä ja lähden. Aitasta pitää muistaa panna takakonttiin viimeistelynaulain ja pieni kompura letkuineen. PP pyysi lainaan.
Iltasella
Olipahan vain kauppias Jarrukujalla! Hauska tapaus. Meillä meni jutellessa enämpi aikaa kuin itse generaattirkaupoissa, mutta luultavasti sain hyvän virrantuottajan nyt tontilleni. Ainakin uusi se on. Ja voimavirralla. Menin kyllä hakemaan semmoista pientä räpsyä kuin aiempikin oli, mutta kun hinnanero oli "vain" (minulle iso summa) 140€ niin kaivoin kuvetta pohjia myöten että sain maksetuksi.
Mutta se tyyppi! Ei ollut lainkaan nuljun tuntuinen kaveri vaikka ymmärrän kyllä, että tällaiset kauppasaksat ne niitä menestyneimpiä tavaran rahasta eteen päin välittäjiä ovatkin.
Sonjan porukat kävivät avittamassa aggergaatin kyydistä pois (100kg) ja koottiinkin se yhdessä sekä laiteltiin öljyt. Käynnistyi hyvin ja koeimuroin tuvan sen virralla. Ei tartte repiä narusta kun akulla käynnistys hoituu.
Nyt väsyttää. Klo on 21.30 ja alan muate. Katon tabletilta Suomen taiteiden tarinaa ja nukahdan juontajien ja haastateltavian muminoihin.
20.7.2024 lauantai
P soitti klo 02. Purki mieltään siellä kaukana kotoa.
Olihan se luja purkaus kaikkinensa, mutta tarpeellinen ja hyväksi minullekin. Kun olen sanonut kaikille pojilleni (muillekin lapsilleni), ettei semmoista asiaa eikä vuorokauden aikaa ole olemassa etteikö iskälle voi soittaa, on se näköjään mieleen jäänyt.
Nuoren ihmisen sisälle kasvava paine on valtava voima jos sitä ei hallitusti voi purkaa kuin miinanraivaaja miinaa auringonkukkapellossa.
Oli se hieno puhelu kaikkinensa. Kiitos Paulus kun luotat isääsi niin paljon tarpeen tullessa. Ne asiat, joita puolentoistatunnin puhelun aikana puhuttiin olivat kaikki merkittäviä ja tarpeellisia lävitse käydä.
Nyt tunnen olevani yhä tärkeä ihminen minäkin.
Iltasella
Maaretin nimipäivän muistin vasta nyt illalla. Onnittelin.
Hannele ja Jarmo kävivät. Olivat käyneet Lieksassa ja Nurmeksen Hyvärilässä öitsineet. Kajasteella käyneet illalla.
Sain raivurin leikkausosan kuntoon ja sivaltelin isompiakin heinikoita matalemmiksi. Parit metsään vievät polut auoin, mutta kaksi jäi vielä kun yksi sahanlatiterän reikä repesi ja se irtosi. Pittää huomenna leikata uusi terä.
Kompostit mylläsin kaikki. Laitoin niiden päälle leikkuujäljiltäni heinänmurskaa, ja huussin alla myös. Mulla onkin kaikenkaikkiaan neljä kompostoria. Kolme huussinsivulla ja kasvimaan laidalla maan sisäinen loppukäymistila josta sitten nostelen lannoitetta tarpeen mukaan kynnökselle. Myös lasikuituiseen roskasäiliöön laitan loppuunpalanutta kun alkaa muut tilat ylitse tursuta.
Olisi se kompostiruljansiin verrattuna helppoa "Kemiraa" säkistä muutamaan kertaan kesässä kasvimaallensa ruilautella. Nytkin toin yhden sadankilon astian Kajaanin kompostorituotetta loppukäymään tänne kun ei me siellä niin paljoa tarvita. Moniko harrastelijapuutarhuri semmoista viittsii?
Aamupäivällä soitin toista tunnin puhelun Heimosedälle. Puhuttiin jälleen kuolemastakin joka jo Heimon kynnyksen ylitse on tupaan tuppautumassa. Ei hän sitä pelkää, antaa tulla kun tulee. Hautajaisistaan sanoi, että tyttärensä kanssa on sopinut, jotta monttuun vain, ei tarvitse sukukokoontumisia järjestää.Sanoi, etteipä paljon muut soittelekaan kuin minä ja kaikki ikätoverit ovat jo montuissaan kukin kuten luonnollista onkin. "Mikäpä tässä, nyt eletään oekeesti hetkenpuolikas kerrallaan. Huoku suattaa loppua seuraavan suusta piästetyn sanan aikana."
Heimon ysikympit on 3.9. Ei aikonut järjestää minkäänlaisia juhlia.
Jos mulla olisi nyt bensaan rahaa, kävisin metsästä kanttarelleja ja mustikoita ja lakkoja ja veisin hänen synnyinseutujensa makuja viemisiksi.
Joku vanha mies soitti (sanoi itseään vanhaksi ja kyvyttömäksi) ja kysyi, tulisinko tekemään hänen kesämökkiinsä remonttia. Oli niin saakelin kaukana (melkein 300 km), että kieltäydyin vaikka kyllä siellä kuulema kyljelle sija löytyisi. Kun ei päivärahaakaan luvannut ja tuntitaksasta ja työkalukorvauksista sekä km-rahoistakin aloitti kitinän niin kieltäydyin entistä jyrkemmin. Oli se vähän teennäisenoloisesti pahoillaan, mutta minkäs teet.
Jäi kysymäti, mistä minut bongasi? En siltä suunnalta ketään tuoreempaa tuttua muista.
21.7.2024 sunnuntai
Nukuinpa hyvin ja pitkään (06.30). Aurinkoinen on aamu ja itätuuli puhaltelee lempeästi.
Paulus lähetti kuvan hillajänkältä. Sankosta oli jo pohja peitossa. Olivat Tapsan kanssa lähteneet ajoissa liikkeelle vaikka illalla olivat olleet Hormakummussa grillailemassa ja savusaunomassa.
Mukava olo tulee näistä viesteistä.
Tänään käyn tyhjentelemässä kantarellikuusikon. Tein S:n&M:n kanssa "diilin", että poimin heille niin paljon kuin löydän ja myyvät kanavillaan ne pois. Antavat sitten minulle "osinkoa" minkä antavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti