30.6.2024 sunnuntai
Migreenikohtaus ramisutteli jälleen kristalleita näkökentässä. Äkkiä Sirdalud-tabu hampaissa murskaksi ja kuulostelemaan tehoaako.
Uinahdin pariksi tunniksi sohvalle. Päätä ei särje. Tuntee kyllä olonsa huteruudesta, kuinka lähellä katastrofi jälleen oli.
Amarinin kanssa viestittelin Nokialle. On lähdössä siskonsa luo Amerikkaan lomalle muutaman viikon päästä.
1.7.2024 maanantai
Klo on kolme aamuyöllä. Pilivessä, mutta ei sada. Laitoin puuron hautumaan, join kahvit, lueskelen maailman uutisia. Unet olivat sekavaa hyppelyä universumin laidoilla. Eilinen meni vasemmalle mäkeen migreenikohtauksen takia vaikka varsinaisen piänsäryn sainkin tabletilla estetyksi.
Pikkuisen ripeksii vettä, mutta jos ei tuon enempää ala satamaan, ei kasvimaan pölähtelevä multa ja kovassa kasvussa olevat sipulit ja potut siitä hyötyjä revi. Mantsikoille olen sankoilla vettä kantanut, ja aikaselle potulle josta lauantain iltapalalle muutamat keitin. Olivat varsinaisen suussasulavia.
Ranskan vaaleissa äärioikeisto nousemassa voittajaksi. Sen keulilla kauan jo koohastellut, kaikella tavalla kolho "isänsä tyttö" Marine le Pen on revetä naamansa osalta kahtia. Varsinaiseksi liittouman johtajaksi noussut Jordan Bardellan on pysynyt isoista kuvista taka-alalla, mutta eiköhän se sekin jellukka taustakankaasta voittoa juhlimaan pian repeydy.
Olemme toistaneet "ihminen hukkuu paskaan/eikä laulele enään rastaat"-laulua jo kauan josta HS;n 50-vuotta vanha juttu luonnonystävien 1.7.1974 Posio-tapaamisesta muistuttaa.
Ihminen kuolee saastaansa
"Kun luonnonystävä, aktivisti viime viikonvaihteessa meni itseensä, hän repi luomansa luonnottomat ja epämukavat vaatteet yltänsä ja painui sinne minne kuuluukin -luontoon. Ei parantamaan maailmaa vaan itseään, ihmistä, joka on ottanut maapallolla kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen rinnalle olisikin saatava ihmisen velvollisuuksien julistus ja siitä pitäisi pitää yhtä suurta meteliä kuin oikeuksistakin, sanoo kalastaja, biologia ja luonnonsuojelija Pentti Linkola."
Kun olen syönyt, tiskannut ja huitaissut jonkinlaisen järjestyksen pirttiin, lähden ajelemaan Kniin. Huomenna G:n inssinajo.
2.7.2024 tiistai
... ilta jo ja takaisin Unimäessä. Päivään mahtuu tällä kertaa kaksinkertaiset ilonaiheet. G sai inssinajon kerralla läpitte ja Eliakselta tuli viesti, että korkeakouluopinnot vaihtuvat syksyllä yliopiston puolelle Oulussa. Tampereelle pääsy jäi 0.33 pisteen-, ja Aalto-yliopistokin vain 13 pisteen päähän.
Täytyy sanoa, että mukavalta tuntuu. Nyt kun Pauluskin saisi töitä armeijaan lähtöön asti olisi asiat poikien osalta hyvin. Hän ei päässyt kieliä opiskelemaan ja se oli tietysti pettymys.
P on ollut koko alkukesän mummin hommissa. Siellä puuhaa riittää, että se on hyvä. Ehkä tästä pian vien hänet Äkäslompoloon eräälle rakennustyömualle. Syyhyttää itseänikin kääriä saha, taittomitta ja vasara Savon Sanomiin ja lähteä itsekin kuin isävainaa aikoinaan...
3.7.2024 keskiviikko
Peurankellojen nuput ovat aueta lävähtäneet yöllä violettiin kehräänsä. Ne ovat yhtä mieluisia kimalaisille kuin vieressä jo parit viikot kukkineen "ampiaiskukan" (raunioyrtti) mesipöydät. Ovatpahan molemmat vain aikamoisia leviäjiä juuristoineen ympäristöön, ettei kasvimaalla kannate niitä päästää. Tuossa tunkevat jo kehähirsien alitse mantsikkapenkkiinkin. Kun niiden taimia kuitenkin kurittaa nurmen mukana leikkureilla, niin aisoissa net pysyvät.
Mutta entäpä sitten, kun tältä amatööripuutarhurilta vieteri lopullisesti katkeaa? Onko Unimäen mökin ympärystä peurankelloa ja raunioyrttiä valtoimenaan ja vieläkö mahdolliset lupiiniuinujat pomppaavat uuteen kukoistukseen eikä mitään muuta heinää seasta enään erotu?
Se ei ole sitten mun murhe eivätkä tuhkanhiutaleeni enää kenenkään nenään tunge vaikka mitä maankamaralla tapahtuisi.
Tosiaan lapseni mun: Jos joskus huomisessanne luette näitä lauseitani, niin istuuko teistä yksikään täällä miettimässä joutavia kuten isänne nyt?
Älkää huoliko, ei tarvitse. Jos sattuma ja elämä muualle teidät on kuljetellut niin pitäkää yrttitarhanne siellä ojennuksessa.
Näitä autioita metsämökkejä on Suomenniemi valtoimenaan joilla jokaisella on tarinansa kerrottavanaan. Kaikki vain eivät ole niitä tälleen muistiin merkkailleet ja siksi ne ovat helpompia unohtaa. Ehkä niin olisi armollisempaa tässäkin tapauksessa.
Itkutta en minä ainakaan selviäisi jos vaikka äitini olisi eläessään päiväkirjaa pitänyt ja nyt niitä täällä lukisin.
Oliko se pelkkää kuvitelmaa kun kerran olin lukevinani äitini päiväkirjaa?
https://kivaniemi07.blogspot.com/2013/02/aetin-paivakirjasta.html
Asensin rossipohjan tuuletusputket ja siivosin tienpuolen sokkelikiveyksen töryistä. Siinä menikin kumarrellessa ja yksitellen satoja kiviä kiännellessä puoli päivää.
Räystäänaluslautoihin menisi maalin kanssa pari-kolmesataa euroa (+bensat yht 100 km) jos raskisin lähteä ne vaikkapa Varpaisjärven Jonsasta hakemaan.
Mustikat alkavat kypsyä. Söin suuni siniseksi kun kävin metsässä. Ampianen laksautti keskelle otsaa silmien väliin; eräässä mättäässä oli niiden pesä. Ei siitä edes pattia noussut, mutta kipiää teki. Laitoin ratamonlehtimurskaa maalarinteipillä vähäksi aikaa pistokohtaan ja se sulatti kivun pois. Tai sitten mun omat vasta-aineet.
Biden "harkitsee" presidenttiehdokkuudesta luopumista. Se olisi järkiteko sillä trumpilaismollukoiden pilkkanauru käy jo täällä Pohjanperilläkin muuallekin kuin korviin.
Soitteluja Kittilänsuunnasta. Saas nähdä pääseekö P sinne hommiin. Se on sitten vientireissu tiijossa jos...
Päänsärky on jatkuvaa. Vituttaa se.
Mantsikoita olen syönyt suoraan pensaista. Laitoin rastasverkon kun harakalla ovat puskista kuuluvista rääynnöistä päätellen poikaset jo lennossa ja pian ne kaikki ovat mantsikanmolluskoita nokkimassa eikä mullen jää yhtään.
Harasin rikkaruohot kasvimaalta. Auringonkukkarivistöt ovat nyt sateen jälkeen nousseet jo puoleen metriin ja nuppua osa jo lykkää. Siinä on komeat kukkarivitöt kunhan kesässä etenemme.
Kellarissa laventeliruukut ovat jo hentoisilla taimilla. Puutarhuri neuvoi, että pitää ottaa ne valoon joksikin aikaa ennen peltoon istuttamista. Niitä on vissiin toistakymmentä ruukkua.
Myyrä, tai jokin muu vipeltäjä, oli viime talvena kaivellut Soilan parikymmentä vuotta sitten istuttaman ruskoliljan mukulan suihinsa. Toinenkin niistä kuivahti jyrsijöiden jäljiltä eikä noussut viittä senttiäkään nurmesta ylös. Toin Ojavuolta muutamat uudet ja istutin raunion toisellen puolen likelle mustikkapensaita joiden sato jää edelleen erittäin vaatimattomaksi. Isoja ovat kyllä ne vähäisetkin raakileet.
Omenapuissa vain yhdessä on muutama omppu tulossa, toiset kuivakkaina, miltei lehdettöminä kutjottavat. Kirsikkapuu sentään on rehevän lehtevä, mutta saaneeko koskaan hedelmiä aikaiseksi. Luumupuiden taimet ovat nousseet jo yli puolen metriin, että ehkä ne joskus satoakin tuottavat.
Miksikähän minä en älynnyt aikoinaan, että kaikki vihreä kasvu kiinnostaa ja olisin kouluttautunut vaikka puutarhuriksi? Tai kriittiseksi biologiksi joita tämä maailma kipeästi nyt tarvitsee.
Aranoloinen lintu tuo kulorastas. Se on jäänyt pesimään seudulle koskapa matoja nurmelta kerää nokkaansa.
Keitin kalakeiton johon laitoin Puutarhurin yrttitarhasta napsimiani mausteita joita oli viisi-kuusi eri lajia. Omastakin "tarhasta" pystyin jo tilliä sekaan sipeltämään. Keiton maku vie kielen juurineen mennessään.
Iltapalaksi paistoin räiskäleitä. Höysteeksi levitin kardemumma-minttu-mausteista hilloa.
Klo on nyt 21. Otin Sirdaludin kun tuntuu migreenimäiseltä tuo päänsärky. Alan nukkumaan, mutta sitä ennen koetan katsoa toiseksi viimeisen jakson "Tumma sielu"-sarjaa joka on niin ahdistava, että pahaa tekee. Mutta keskenkään ei jättää voi kun toivoo, että jonkinlainen katharsis lopussa seisoisi.
4.7.2024 torstai
Orava ruokinta-automaatin katolla ojentelee. Ei siellä mitään muuta syötävää ole kuin vähän kauraa, mutta pitää tuon pulloharjahännän tottumuksen voimasta paikalle saapua. Ehkä nurmelta jotain löytyy kun harakkakin ja muita pikkuisia lintuja siellä pomppii. Punaisettulkutkin.
Unessa oli japanilaisia. Ne pelasivat sulkapalloa kumiasvaltilla letkuvin polvin pomppien. Pelaajien mailojen välillä naksahteleva pallo oli kännykkä jossa oli "pyrstönä" värikkäitä sulkia. Kännykkälaite soitti humikosania ja minua alkoi naurattaa. Siihen heräsin ja kohta oma kännykkä ilmoitti vaimeasti kuplahtaen PP:n viestin saapumisesta jossa se toivotti Eliakselle onnea yliopisto-opiskeluihin. PP on yhtälailla aikainen kukkuja kuin minäkin. Klo oli 04.03.
Japanilaisia tuli vastaan Hesarinkin sivuilla; Saarivaltakunnan asukkaiden vaimenneista seksihaluista oli vanhemmassa lehdessä artikkeli. Eivät viitsi enää sekstata kun se on niin vaivalloista puuhaa.
Mutta eikös panemishalujen tyrehtyminen ole jo maailmanlaajuinen trendi kun lisääntymismekanismin kuiskaukset vaimenevat globaalistikin homosapiens-lajin keskuudessa? Viitsivätkö suomalaisetkaan enää nussia enää kuin satunnaisesti internet-porttoloiden tilauskanavien välityksellä? Jotkut harvat tietenkin urakoivat sitäkin enemmän. Yksikin suorOtoistopalveluja Tinderissä käyttävä kaveri väitti panneensa viimeisen vuoden aikana 400 eri naista kun hommassa alkuun pääsi.
Saattaa siinä kaverilla olla oikeastikin jo vitunmaku suussa.
Ja entä ne 400 naista? Jos jokainen heistäkin on käynyt 400 miehen kanssa paneskelmassa, niin johan siinä nämä jo korjailevat tilastojen valituksia panemishalujen vähentymisestä. On siinä tautikin mausteineen genitaaleja levinnyt kurittamaan.
Joku asiaan perehtynyt professori väitti aitojen naimisten sijaan runkkaamisen lisääntyneen kun välineellistyminen on auttanut orgasmien saannissa ilman vaivalloisia juupaseipäseväittelyitä makuuhuoneissa.
"Tervetuloa Omin käsin onneen-yhteiskunta" lukee pian vaalimainoksissa ja päiviräsäset ovat kauhuissaan. Kun ne ovatten sitä jo nyt koska sukupuoliakin on löytynyt perinteisten päälle jokaiselle omansa.
Mustavalkoinen menneisyytemme on uhattuna. Raamattujen kannetkin puetaan pian sateenkaaren väreihin ja iloisen värikäs musiikki pyhätöissä soi.
Tervetuloa avara maailma jossa kaikki kukat kukkivat kuin Unimäen "hoitamattomissa" pusikoissa.
Toisaalta "punaisenlihan" maku kaikesta silmille rävähtelyistä johtuen alkaa maistua jo ällölle omassakin kitalaessa.
Muinaisesta Roomastakin ovat historioineet uskonnollissävytteisesti, että hedonistinen elämänmalli sen tuhoon saatteli.
Autisminkirjosta oli tähänastisista perusteellisin juttu Hesarissa. Sekään ihmisen geenistöissä erilaisuutta kupliva ominaisuus ei ole vain tietynlaisen kehitysvamman muoto vaan moninaisuutta sirkuttava, evoluution lajillemme muodostama, tziljoonia sukusoluja ruiskutelleiden yksilöiden huipentuma.
Kaikenlaisen tiedon lisääntyessä ei lajimme mitään ennen poikkeavaksi luultua enää takaisin kaappeihin saa. Monotooninen menneisyys on ollutta ja mennyttä, sen saavat huomata pian jyrkimmätkin fundamentalistit. Jopa talebanit joutuvat vielä jokin päivä nöyrtymään sen tosiasian edessä, ettei evoluution voimalle sharialaitkaan mitään mahda.
Turhaan huomisen päiviräsäset käräjillä katekismuksia turvanaan kanniskelevat.
Oletetaan kuitenkin näitä miettiessämme, että maailma vielä putinien ja trumpien jäljiltä tuhoamatta äärettömyyksien laitojenradallaan yleensäkin elinkelpoisena kiitää.
Hieno on joka tapauksessa aamun varhainen auringonnousunhetki tällä maapallon riisinjyvän kokoisella pläntillä Unimäessä.
Täällä eivät raitsikoiden kiskot kolka eivätkä rekat möyri ikkunoiden alitse terminaaleihin purkamaan kaukaa tuotuja lastejaan turhuuden markkinoille edelleen jaettaviksi.
Nyt kun pysyisivät hornetitkin kentillään saisin kuunnelle korvieni soitteluiden lisäksi kaikkia niitä ääniä joiden taajuuden kuuloluuni vielä aivoihin välittävät.
Ei saatana! Uutiset kertovat, ettei Biden luovuta!
Tulisipa halvaus molemmille ehdokkaille, että amerikkalaisten presidentinvaalit saisivat luonnolliset kuolinkääreensä.
Kamala Harris ja Blinken demokrtaattien puolelta kehiin ja rebuplikaanien puolelta ihan kuka vain muu kuin Trumpin nuoleskelijoista yksikään. Esimerkiksi rebujen entinen varapressa Mike Pence vaikuttaisi tolokun kukolta sille tunkiolle.
Iltasella
Sain pihanpuoleisen pitkänsivun räystäänalusen viimeistä metriä vaille valmiiksi. Leikkelin uudet villat tinttien kalttaamien tilalle, laitoin juurikankaan päälle ja tuin eristepaketit laudanpätkillä kiinni. Oli karvasteleva olo villanpölystä kun hikikin valui iltapäivällä auringon kiertyessä paahtamaan päälle.
Laakkanen Iisalamesta ajoi moottoripyörällä pihaan juuri kun saunaan virittelin tulia. Toi lanttukukon tullessaan josta puolet syötiin kahvitellessa. Saunottiin ja kaveri lähti sateenripeksinnän sekaan ajelemaan kotionsa.
Olihan se melkoisen lenkin ajellut nurmeksineen kaikkineen ennen tässä pistäytymistä. 75 taitaa jo täyttää hänkin, entinen siskonmulukku, niin kuin kuulin lankomiehistä sanottavan. Sanoja, ensimmäisen vaimoni veli, perusteli sen sillä, että syrjästähän sen siskon pitää kalu hommata kun itellä ei oo. Minäkin siis olin hänelle pelekkä siskonsa mulukku.
Ne on niitä ennen "metoota"-vitsejä, tympeitä sellaisia.
Pääseeköhän niistä eläessään irti koska on sen ajan kasvatti, etteivät rasvaisimmat ja loukkaavimmatkaan vitsit, tarinat ja ennakkoasenteet ajatusten umpitynnyreihin jääneet?
Tänään ei päähän koskenut!
T kysyi päivällisviestissään, että kuis pojan inssinajo. Hyvin, ja kerroin myös E:n pääsystä yliopistoon. Jne.
5.7.2024 perjantai
Vettä lie ripeksinyt läpitte kesäisen yön. Tekee hyvää minun potuille ja viljelijöiden kuiville heinille.
Unkarin kusipiätäysvartalokyrpä Orbani lensi Moskovaan! Siellä se nyt röhkii Zaatanan korvaan vaikka vierailunsa tukena ei ole minkäänlaista mandaattia EU:n puheenjohtajamaana.
Huomisen historiankirjoitusta ei voi päivittää vasta kuin joskus ylihuomenna, mutta älykkäimmät skenarioijat voisivat sulattaa Orbanmulkun historian happoastiassa jo etukäteen sillä niin luokatonta on sen poikkeaminen jäsenmaiden joukosta.
Unkarin kansa nukkuu eikä kysele politiikan uhkakuvien perään. Mahdolliset etunsa EU:n jäsenenä he yhteisestä kassasta saavat, mutta mitä Moskovan Zaatanan Venäjä heille antaa? Pahimmassa skenaariossa Orbanin kaltaiset käenpojat mahdollistavat huomisen uusinta-maahantunkeutumisetkin á la Valkovenäjän Lukasenka!
Vielä elossa olevat unkarilaisaikalaiset muistavat varmasti edeltäjäneukkujen verisen katalat teot. Eräätkin sen kansan mieliä katkeroittaneet tapahtumat vuodelta 1956 vieraisiin pesiin munivasta idänkäestä liittyvät tähän:
Noin 2 600–3 000 unkarilaista ja noin 700 Neuvostoliiton sotilasta kuoli kansannousussa. Noin 180 000 unkarilaista pakeni ulkomaille. Valtaan nousi János Kádárin hallitus, jonka kurinpalautuksen aikana tuhansia tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja satoja teloitettiin, heidän joukossaan myös Imre Nagy. (Wikibedia)
Iltasella
Vettä satoi koko päivän. Kuittasin univelkoja parin tunnin kestoisilla päiväunilla. Sitten touhusin tuvassa. Sahasin yhden hirren pois roikkumasta uuninkupeelta ja korttasin sen takana olevan palovillan piipunkyljeltä pois. Lakaisin, imuroin ja kohentelin paikkoja. Kun sade hellitti, menin jatkamaan eilisiä hommiani räystäiden kainaloihin. Pari kattotuolin väliä kerkesin tienpuolelta tehdä. Saunaa lämmitellessä keitin uudet potut jotka nautin sipuliöljyseoksen kera kitusiini.
Käyn saunassa ja alan muate. Kajasteella olisi humpat, mutta eipä ole haluja lähteä. Siästyy bensa- ja lippurahat, ne tarvitaan tärkeimpiin menoihin (huh, mites minä nyt olen nuin alkanut ajattelemaan?)
Klo on pikkuista vaille ½yö. Heräsin vasemman käsivarren ja olkapään kovaan kipuun. Olin nukahtanut Areenan Frida Kahlo-dokumentin äärelle ja sen kaikki kolme osaa ovat loppuunsa kelautuneet. Tai miten prosessin nyt kuvaisikaan digimaailmassa kun VHS-nauhoja ei enään ole? Sen ohjelmasta muistan, kuinka pieni ja hentoinen Frida möhkälemäisen, kaksimetrisen Diego Riveran vierellä kuvissa oli.
Frida Kahlo oli painajaisteni 90-luvun suosikkihahmo. Tai oikeammin hänen traagisimmat maalauksensa. Niitä piti päästä ihan läheltä Hesaan katsomaan, olisiko ollut vuosi 1996.
Käyn saunalta kuumaa vettä ja tiskaan kun ei tässä ihan heti unta kuitenkaan saa. Harmittaa aamulla jos tiskit altaassa pesemättä lojuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti