Hehkussa auringonkukkien

6.8.2024 tiistai

Hiroshiman atomipommista 79 vuotta. Hirttäkää itsenne te, jotka yhä uhkailette ja unelmoitte hallussanne olevien ydinpommien matkaanlähettämisestä.

Helteessä tulia ulkohellaan ährätessäni ajattelin puuseppäkirvesmies Georg Elseriä. Sitä natsien hirveyksien aavistajaa joka olisi Hitleriä kohtaan vuonna 1939 suunnittelemansa ja toteuttamansa salamurhayrityksen onnistuessa voinut estää paljon pahaa tapahtumasta, mutta homma epäonnistui 13 minuutilla, kuten nyttemmin parilla sentillä Thomas Matthew Crooksilla, jonka  matkaan lähettämä kiväärinkuula pelkästään korvamerkkasi yhden amerikkalaislaumasta erottautuvan tyranniehdokkaan.

Maailma ei myönnä ääneen, että jälkimmäinenkin yksityisajattelija oli yhtä oikeassa kuin Elser ennaltaehkäisemisaikeissaan. Pelkäävät, sillä kansanliikkeiden käsissä ennaltaehkäisyteloittamiset eivät onnistu.

Eilinenkin meni marjoja mehustaessa. Hitonmoisessa päänsäryssä en olisi muuhun pystynyt. Jatkan pensaiden tyhjiksi riipimistä ja mehustusta tänäänkin. Pitää keitellä jokunen purkki raparperiherukkahilloakin. 

Luin juuri uudesta, perjantaina Ylellä tulevasta "Maailmanlopun saarnaajat"-dokumentista arvion.

Edellisessä päivityksessäni kirjoitin ilmastokriisin lopun vaihtoehdoista kamalimmasta, hitaasti tapahtuvasta maapallon hiipumisesta janoon, nälkään, tauteihin joten nythän voisi arvella minun olevan hurmoksissa näiden täyskahjojen lahkosaarnaajien propagandasta ja odottelevan aamua jona minut nyppäistään taivaan hunajakeitaille yhdestä harvoista valituista. 

Pah! "Tuonpuoleisuskooni" sisältyy ainoastaan multaisen maan monttu johon eloton ruppini aikanaan tyrkätään. Tai tuhkana maisemaan sirotellaan. 

Minulla ei ole minkäänlaisia kytköksiä lahkoihin, poliittisiin liikkeisiin, aktivisteihin tai laumoissa jyrkänteiltä kuolemaan syöksyviin sopuleihin. Ihan itekseni täällä piänsärkyjeni keskellä ajattelen ja päättelen mitä päättelen. Eikä yksikään dystopiankatkuinen ajatukseni suuria neronleimauksia edusta.

Huterien ajatusrakennelmieni pönkkinä ovat tiedeartikkelit, pitkältä ajalta luetut kirjat ja silmin nähtävillä oleva luonnon rajut muutokset ja järkkyminen.

Omia ajatukseni eivät ole. Vain hankittujen tietojen johdannaiskulkuja jollaisiin päätelmiin ovat tulleet paremminkin aivojaan käyttää osaavat tutkijaihmiset tutkimuksiin soveltuvine välineineen.

Kaikenlainen tieto imeytyy aivoihini hyvin hitaasti; Hitaasti imeytyvä tieto ei radikalisoi. 

Auktoriteetit ovat etappien väleissä väsyviä hevosia. Sofioksasia joiden sotkuista kaatopaikanvierustonttia muistuttava tukkalaite ja ihoa peittävä pakkelikerros vie uskottavuutta ajattelunytimeltä. Visuaalisessa maailmassa habituksella on väliä, ikävä kyllä.

Globaalin maailman ihmisnerous ei ihastuta eikä hengästytä. Ihmisaivojen suunnattomista tuotoksistahan myös maapallolla kiihtyvällä tahdilla tapahtuvat negatiiviset ilmiöt ovat lähtöisin. Atomipommi yksi kaameimmista.

Hellaa en saanut vetämään vaikka savua jonkin verran jo piisiin kiipeili. Imurinletku ei käänny viimeisestä mutkasta niin paljoa, että se tyhjentäisi hormin alakupuran törystä, jota siellä lienee. Onko piipusta irronnut tiilimurskaa vai mikä hitto sen tukki! (Tiilimurskaa, muuli tirskaa!) Laitoin vanhaan kännykän videon käyntiin ja ujutin sen ryöriä kuvaamaan. Videolla näkyy jokin möykky hormin suulla. Olisiko hellankin sisuselementit hajalla samoista syistä kuin uuninkin olivat?

Menikö hellakin siis purkuun?

Varasin ajan verikokeisiin pe-aamuksi klo 07.35.

Sonjan Pikku Mirrekään ei ole enään Pikku Mirre kun aloittaa ammattikoulussa Iisalmessa.

7.8.2024 keskiviikko

Aamulla kuudelta asteita vain +6! Kohmeinen "ledimato" Rappukivellä.

Unessa olin oudossa tanssipaikassa jossa piti esiintymän Yölinnun. Jotain musiikkia pimeistä nurkista kuuluikin kun nykyisin ehkä jo vainajoitunut Pirjo tuli hakemaan. Ei se kyllä mitään tanssimista ollut, askellettiin vierekkäin sadetakit päällä kaikenlaisten rojujen ja ravintolakalusteiden keskellä maaperäisellä lattialla. Asiaa meillä oli paljon vaikka mitään ei sanottu.

Pirjo kävi välillä makuulle retkisängyn päälle ja halusi paneskella. Minä haikailin, minne meidän pikkuinen lapsemme luisteli (meillä ei oikeasti ollut yhteisiä lapsia).

Pirjoa näin viimeksi jotain 25 vuotta sitten Kuopiossa. Myöhemmin kuulin Kuopion torilla yhteiseltä tuttavaltamme hänen saaneen sydänkohtauksen ja joutuneen ohitusleikkaukseen, mutta vainajoitumisarveluni ovat silti vain unenesiintymiä.

P oli niitä hyviä ihmisiä joiden sydän ei elämän murjontaa kestänyt. Meidän tarinamme mitta oli vajaa vuosi, mutta siihenkin kerkesi sattua jos vaikka mitä.

Auringonkukkien lautasantennit kallistuivat idän aurinkoa itseensä imemään. Pisimmät huojahtelevat kurjenkoivillaan jo 2,2 metrissä. Pian ovat kaikki kukat nupuistaan apposen selällään valoa päin. 

Kuinkahan korkeaksi ne Ukrainan arojen mustassa mullassa kasvavat? Ehkä korkeintaan 1,5 m?  Näin uutiskuvan sotilaista auringonkukkapelloilla ja pisimmät kukkavarret ulettuivat sotilaita kainaloiden korkeudelle.

Nyt aamun viileydessä sankassa varsikossa pomppii pikkulintuja, joku rastaskin, ja kun lämpiää, perhoset, kimalaiset, poutiaiset ja kukkakärpäset humaltuvat emien nesteistä, tai ainakin siltä näyttää kun  jotkut niistä kuin nukkuvat keskuskakkaran laidoilla.

Taidan käydä ensihommikseni keräämässä Luikkokankaan kanttarellit.

Iltasella

Iso sankollinen tuli keltaisia aamulla. Vein ne Sonjan parkkiin.

Toin ehjäksi hitsaamani vanhan kiukaan tupaan. Siihen piti tehdä vielä muutoksia ja irroitettava kansi yläsavukanavaan josta voi kaasutoholla hormia esilämmittää lämmitystaukojen välillä. Muovailin kivipesään korotuksen vahvasta, sinkitystä verkosta. Kivet taidan keräillä jostain teiden varsilta koska löylyjähän täällä ei lyödä niin tavallinenkin kivi kestää aikansa.

Surettaa ison uunin menetys, ja miten paljon ruuanlaitto- ja leipomismuistoja siihen sisältyikään. Tellkariinkin kuvasivat leiväntekoani 90-luvulla. Onkohan Armi tuhonnut ne tallenteet sillä hänelle ne jäivät kun Lapinreissulleni karkasin.

Keken hommien iski uupumus. Nukuin tunnin ja kävin keräämässä valkosipulit kuivumaan saunanlauteille harson päälle. Siellä saisi nyt tuoksuisetlöylyt kun tillinippujakin virittelin naruille katonrajaan.

Paulus soitti Kittilästä. Pitää hakea maanantaina Kniin. Työt saattavat jatkua myöhemmin, mutta on kotona ainakin viikon. Ja sittenhän sillä on se Tamperereissukin.

Britanniassa ääriainesten vihaan yllyttäjät ovat saaneet tyhjäpäitä kaduille. Mitään oikeaa asiaa ei väkivaltaisille mielenilmauksille ole olemassa, mutta viidakon kutsu on liian voimakas ihmisapinoille kun kiihottavaa, veristä riehuntaa on luvassa.

8.8.2024 torstai

Klo on 3. Pimeää. Lämmintä vain viisi astetta. Lähellä ovat Naruskan pakkasyöt täälläkin. Tai Paavo Ruotsalaisen jonka laupeudentöistä alakoulussa käsiä ristien muistuteltiin: "Pane akka jauhoon puolet petäjäistä, veihän naapurimme viljan halla."

Niinköpä tuo olisi halla jättänyt Puavon ohran panematta jos samoilla alavilla naapuria kuitenkin kuritti?

Historiasumun värittämää Puavonkin harras elämäntarina.

Unessa minulta tilattiin siittiöitä. Tilaajana oli "Tritsu" Helsingistä joka oli lesbo. Annoin oikein kädestä pitäen kahvikupillisen spermaa ja pian sänkyni vierellä oli sitä kinuamassa lauma muitakin vauvakuumeisia lesboja. Naimisenhalun tuskaan heräsin kovana pakrottava kalu kourassa. Kusettikin kyllä, että puolet kovuudesta pelkkää vesiseisokkia.

Paneuduin illalla nukkumaan katsomalla Yle Areenalta Tuomiopäivän saarnaajat-dokumenttia. Karmea kuten lehden arviossa kerrottiin. 

Olin nukahtanut kesken katsomisen ja muistan unen lävitse kuulleeni väliin saarnaamista, väliin haastateltavien amerikanenglantia, moottoripyörien murinaa ja sen yhden alkupuolella jo esiintyneen kiertävän kahjon (palkatun propagandistin) tekoinnostavaa jatulointia.

Untakin aiheesta näin, mutta ehkä se saavutti jo tuon ylöskirjaamani vauvakuumeunen koska en muista kuin haituvia aiemmista.

Näissä "erikoisunissa" tulee joskus vastaan entisiä tuttavia josita sitten hereilläollen ajattelee, että mitähän heille kuuluu.

Niin kuin nyt toi unen "Tritsu" jonka nimi oli oikeasti Riitta, ja että hän oli oikeasti myös lesbo vaikka ollessamme Oriveden kirjoittajaopinnoissa, hän oli kovasti epävarma lokerosta, johon maailmassa asettuisi. Kun myöhemmin sattumalta tavattiin Tampereella, hän oli edelleen hapuilujen aikaisen Minnansa kanssa ja varmaankin evoluutiolokeronsa löytänyt lopulllisesti. Oltiin koko poppoo aikalailla humalassa niin enpä muista mitä puhuttiin.

Huomenaamuna sokeri- ja kolesterolikokeet. 12 h syömättäjuomatta. Ei se ole minkäänlainen ponnistus. Saisi olla jokainen vuorokauden rytmi sellainen, ettei iltakuuden ja aamukahdeksan välillä imaise suuhunsa muuta kuin ulkona roikkuvan kielensä.

Koko päivän laittelin tavaroita järjestykseen. Työvehkeitä enimmäkseen. Oven eteen kohentelin vanhoista portaista vähän tukevammat "väliaikaiset". On se tämäkin huusholli...

Peräkärryn täytin haloilla. Yhdestä pinosta tulee ainakin 4-5 kärryllistä ja pinoja on neljä. Onhan siinä lajinsa kärrääminen kustannuksineen jälleen.

Joka päivä olen syönyt suoraan mättäistä ja pensaista vattua, mustikkaa, karviaisia ja erivärisiä herukoita jotta luulisi vitamiinien saantisuositusten jo ylittyneen.

Aamulla meen Kniin, käyn verikokeissa ja sitten laitan Tojotanrotteloon uuden puhaltimen moottorin.

Kittiläreissu sijoittunee maanantaihin. Piätä särkee ja välillä tulee voimaton olo. Olisiko romuskabasilli nenään hiipinyt.

9.8.2024 perjantai

Verikokeiden tulokset olivat somaotteessa (omasote) jo muutaman tunnin päästä imaisuista. Niin sokerit kuin kolesterolitkin olivat laskeneet siedettävälle tasolle elikä lääkityslinjalle en edelleenkään tarvitse antautua. Mutta se varmistuu, kunhan ammattilainen asian tarkistaa.

Olo on vittumainen päänsäryn ja väsymyksen takia.

Panin Kemppisen yhden nimimerkkikommentoijapropagandistin jälkeen kommentin minäkin vaikka niin turhaa se onkin.

"Työjärjestys...hmh?

Asiakokonaisuuteen kuuluisi ymmärtää, ettei ilmastonmuutoksella ole rajoja. On ajateltava maapallon hälyttävää tilaa säilyä elinkelvollisena globaalina tilanteena eikä silloin voi ajatella, että jokin rajattu alue (Suomi esim.) olisi omana yksikkönään ja sen toimivuus huomisenkin ilmastonvaihteluissa sen itsensä näpertelyllä selviäisi. Että jos muualla elo käy mahdottomaksi me sen kuin porskutetaan.

Olemme olleet tähänkin saakka ja yhä olemme mukana sekä kaikessa kehitykseksi nimeämässämme, että sen tuomassa, vääjäämättömässä  tuhossa joka tapauksessa. Niin kuin väittämässämme sivistyksessä joka nyt on täydellisen rapautumisen  kourissa.

Ihmisen toiminta ilmastonmuutoksen yhteisissä torjunatalkoissa globaalistikin on tosiasiassa kaikkinensa näpertelyä siihen massiiviseen tuhoon jota viimeisten satojen vuosien aikaan on maapallolle niin ikään yhteisin ponnistuksin aiheutettu.

Peruuttaa emme tältä polulta osaa koska siihen kuuluisi kaiken toiminnan lakkauttaminen, täydellinen pysähdys,. Vuosikymmeniä, ehkä satoja, kestävä tuumaustauko jota ei viihde-elektroniikalla turrutettaisi.

Kun teknisillä innovaatioilla yritetään aiempien teknisten innovaatioiden aiheuttamia tuhoja korjata asiat vain pahenevat.

Esimerkkinä kaikkialle ulotetut aukkohakkuut, metsiä ja maisemia matalaksi pieksävät tuulivoimalat, valtavat aurinkokennojärjestelmät peittämässä planeetan pintaa, erikoismetallikaivokset, uraanituotanto ja akkutehtaat joiden tuotoksilla vain yritetään taata hedonistisen elämäntapamme jatkuvuus.

"Jokainen" pikkuisenkin ajatteleva homosapiens ymmärtänee, mitä esimerkin teollisuudenalat jo toiminnassa ollessaan itsessään aiheuttavat saatika että niiden tuotoksilla lajimme miljardit jäsenet jatkavat yhä vain kulutusta joilla ei tämän(kään) nisäkkään faunassa pysymiseksi olisi minkäänlaista merkitystä.

Viidakkoon "jääneet" serkkumme pysyvät elonkirjoa värittämässä kunhan vain saavat syödä. Me, sieltä aivojemme kehityksen tuloksena kaiken elollisen "kruunuksi" kivunneet voimme aina vain huonommin mitä enemmän apuvälineita itse aiheutettuun ahdistukseemme (olipa se henkistä tai aineellista) tuotamme."

16.8.2024 perjantai

Taidan kuitenkin selvitä henkiin.

Reilu viikko sitten se omituinen olo alkoi. Maanantain puolella yöllä ½yksi läksin kiitämään Kittilään ja olin aamulla Tapion keittiössa kahvilla ½kuudelta. Paulus ajoi tulomatkan. Kiersimme Oulun kautta ja käytiin Eliaksen luona. Siellä olen syönyt viimeksi isommasti, sekin vain pitzaa. Sen jälkeiset päivät hengityksen jonkinlaista ylläpitoa. Yhtenä päivänä sinnillä horjuskelin pyykkikoneen ja kuivausnarujen väliä ihan vain, että unehtaisin edes hetkeksi lihas- ja päänsäryt. Kuumettakin oli tasaiseen tahtiin koko ajan. Koronataudiksi se paljastui.

Eilen kykenin katsomaan Tojotanrotteloon tulleen latausvian. Metalliprikka oli ujunut laturinrungon ja käämikimpun väliin hitsautuen kiinni niin, että viime hetkellä asia paljastui sillä laturi oli tulessa kun koeajolenkin jälkeen konepellin avasin. Laturi menee siis uusiksi. Irroitin sen jo ja kai se täytyy tänään uusi hakea. Parinsadan vahinko jälleen.

Laturi uusittu. Huolsin autoa muutenkin. Irroittelin säleiköt ja imuroin raitisilman tuloaukot puhtaiksi kuolleista hyönteisistä, lehtimoskasta ja muusta töhkästä. Nyt kiertää ilma hytässä.

Soitin hammassärystä hampikeskukseen. Lupasivat vasta ensi viikolla päivystykseen yrittämistä koska koronasta vielä iäni käheä.

Järkkäri putosi selälleen lattialle ja nyt sillä ei voi ottaa kuin mustaakuvaa. Perkele että kaiken pitää hajota!

19.8.2024 maanantai

Sain hampilaan päivystysajan heti uamulle. Juurihoito piti aloittaa. Oli lievästi tulehtunut ja siksi jomotti. Keskiviikolle jo seuraava käynti. Kepeäruppinen hampitohtorinna meinasi priorisoida ja suositteli hampaan pois vetämistä. Kieltäydyin, sillä ei minulla niitä täysvarustusta muutenkaan ole.

Nyt olen Unimäessä. Keräsin kaikki sipulit saunanlauteille josta otin kuivahtaneet valkkarit pois.

Saunatilojenkin pitäisi olla ihan muuta, kuin millaisia niistä nykyään pyritään kaikkialla rakentamaan elikäs monikäyttölaitoksia, ei mitään viihdekeskuksia.

Järkevään maailmanaikaan saunoja käytettiin peseytymiseen, lihojen palvaamiseen, pyykkäämiseen, synnytyksiin, hierontaan ja kuppauksiin, ja pantiin niissä uuttakin elämää alulle runsainmitoin. Lapsuudenmuisto: Talvipakkasella teurastettiin vasikka ja saunanovi jätettiin auki ja paloitellut lihat aseteltiin lauteille yöksi kohmettumaan ennen suolatiinuihin tilsimistä. 

Nykyään kalliilla panelilla kuorrutetuissa saunoissa käydään kyllästymässä tähtituikkujen laipionloisteisiin ja kuvitellaan sen olevan hienoa ja tarpeellista vaikka onttona pää kumajaa saunomisen jälkeen. Paitsi jos siellä saunakaljojen höyryt hölskyvät unohdusta tuoden.

Pisin auringonkukka yltää jo 1,4 metriin ja melkein kaikki nuput ovat auenneet.

Koronasta jäi vielä heikotusolon tunteita. Hiottaa ja potuttaa eikä ruokakaan oikein maistu.

Kävin neuvomassa Sonjalle kanttarellimaastoni. Kun hän tuli sieltä pois, oli iso kori kukkuroillaan eikä kaikkia ollut edes kerännyt.

Pajulintu pomppi pihamaalla. Sen lentoonlähtöyritykset olivat metriä korkeita. Otin käteeni ja vein kuusenoksalle istumaan ettei Vinha ruotase sitä kitaansa. Vaikka ei kai se kituvalle elävälle huono ratkaisu olisi. Mikä lie vaivuuttanut pikkuisen?

Aitanharjan ampiaispesä tursuaa poikosten välistä kuin taikina. Kuinkahan monta kylmää yötä ne vielä sietävät, ennen kuin lakkaavat laajentelemasta rakennustaan? 

Mustikkamättään ampiaiset olivat jo häipyneet, mutta maanrajan kylmä karkoittaakin nopeammin. Joku päivä oli niin kova rankkasadekin, että lie tulvehtinut pesään asti ja hukuttanut toukat. Saunapilkepinossa olevat ampprit ovat nekin ihan virkeitä vielä ja huussinkuusissa humisee yhä kovemmin niiden konsertot.

Kun videoin auringonkukkaryppääni ympäriinsä ja katsoin isolta näytöltä, kuhisi jokaisessa kakkarassa useita kimalaisia, ettei se ainakaan tyhjän takia kasvatettu kukkapuska ole. Kultakuoriaisia ja muita koppiaisia näkyi myös, mutta vain vähän amppareita.

Mediassa ja nettimarkkinoilla jokapaikan asiantuntijat (varsinkin militääri-) säkenöivät Ukrainan atakista Venäjän puolelle Kurskiin. Ja miten hihkuvatkaan siltojen räjäyttämisistä ja elävän lihan joukkotuhonnoista pitkin maanteiden varsikoita.

Ja samaan aikaan Moskovan Zaatana lentelee etsimässä poskisuudelmia aasian maihin kun lännen hyvikset eivät tarjoa edes takapuoliaan pusitteluun.

Venäjän teurastussodalla Ukrainaan tulee olemaan hirvittävä loppu päättyypä se millaisin mänööverein tahansa. Auringonkukkapellot käryävät kilpaa lihan ja asuininfran rinnalla. Tai kaikki humahtaa hetkessä tuhkaksi jos maailmannurkkaan tyrkätyn Moskovan Zaatanan psykopaattisessa päässä siltä alkaa tuntua.