Rahistelin illasta Anun ja Marin sepelipintaista polkua Unimäkeen. Ensimmäiseksi nenääni tunki tuomentuoksut ja korviin jokaiselta ilmansuunnalta käenkukunnat. Käkien määrästä on helppo tehdä johtopäätös, että tälle, toisten pesiin munivalle lajille käypäsiä pikkulintujakin on runsaasti vaikkei niitä kuulisi eikä näkisi.
Mustikkakin on kukalla! Halla tulee ja vie koska on liian aikaista; pölyttäjätkään mukaan kerkeä!
Unipuron vettä tien alitse ahdisteleva, liian pieni viemäriputki on taas tukossa ja vesi syö tietä poikki. Mutta eipä minun Kyntöläisen suuntaan välttämättä ajella tarvitsekaan.
On ollut tukahduttavan kuuma. Kiireinen päivä muutenkin enkä jaksa nyt enempää. Klo onkin jo 23.30. Kotiin jäi kipeä, äärettömän väsynyt ja siksi myös ärtyisä Äeti, mutta pakko minun oli tänne lähteä koska ensi talvenakin on uunia lämmitettävä.
On myöhäinen ilta jälleen ja saunapuhtaana tässä aitan rappusilla istun ja kuuntelen viitakon metelöintiä. Panin kuulolaitteet korviin ja nyt kuulen koppakuoriaisten nivelten nakseenkin. Ilma viileni päivän hellelukemista kun ukkosrintama vyöryi päälle.
Suht kova päivä; sahasin koivutukit ja pienemmätkin riu´ut pölkyiksi. On niitä sitten muutamaksi päiväksi kirvehtiä!
Sonja kävi Silvian ja Stellan kanssa. Toin Knin pakastimesta mehuja ja pari hillopurkkiakin annoin mukaan. Huolia ja murheita, niitä tyttärelläkin piisaa vaikka ei se paljoa niistä avaudu. Mutta paljonkos sitä isälle tarttee, että se tajuaa.
Vein päivällä kauppareissun jatkeeksi tulostimen ja käyttökykynsä hävittäneen läppärin Akulan Penalle huoltoon. E tarvitsisi koneen koeviikolle.
Pe 18.5.2018
Viileä oli tänäinen aamu. Atmosfääriä vasten vaaleanharmaa kupukansi jonka vankina ihminen kimpoilee. Kyllä se siihenkin reikiään puhkoo luullen, että avaruuden järkyttävät äärettömyydetkin se voisi valloittaa.
Kuin aikoinaan Kolumbus puista purteaan, nykyihminenkin harharetkilleen avaruuslaivaansa varustaa koska sille maapallo niin vastenmielisen ahtaaksi viljelyalustaksi on käynyt. Ja vaikka mistään muusta ei olisi kyse, kuin metelöimättömän elämän eläminen muiden lajien lailla niin suurten aivojensa ruokkiminen menee vatsankin edelle. Joka taasen tarkoittaa tulevaisuudessa pelkkää virtuaalia eivätkä aivot silti niin viisaaksi koskaan kuitenkaan kehity, että ymmärtäisivät, minkä kustannuksella itseään pelkillä mielikuvilla ruokkivat. Eikä se sitäkään tajua, kuinka suuria, koskaan maatumattomia ulostekasoja tuon näkymättömän mielihyvän tuottaminen planeetan pinnalle tuottaa.
Heräsin jo ½5, keitin kahvit, laitoin hellaan tulet ja puuron vesihauteeseen. Läksin sitten peräkärryn kanssa hakkuuraiskioille kokoamaan pinojen alus- ja tukiriukuja. Kärryllisen karsin melkoisen joutuisasti ihan vain vesurilla.
La 19.5.2018
Viime kerralla käydessäni jonkinlainen puhuri tyrkkäsi lumisen talven jäljiltä haurastuneen lintujenruokintasysteemin nurin ja säiliössä jäljelläolleet siemenet levisivät nurmelle. On siinä riittänyt tinttiä ja talttia penkomassa jyväkasaa kuin muorit alemyyntien ryöttäkoreja. Tikkojen seuraaminen on tämän kevään hauskin tapaus. Yksi tikka lienee pudonnut mutalikkoon kun ovat niin punervanlikaiset sen kyljet.
Pieksin ensimmäisen, 2x3,5x0,60 m (4 m3) halkopinon. Pölökkyjä riittää vielä huomisellekin ja sitten jää vielä lyhyemmät pilketarpeet toiseen kertaan. Kirves kimposi oksaisen koivuhalon jousimaisesta puristuksesta väkisin irti kouristani, teki pyörähdyksen ilmassa ja putosi nakka edellä päälakeeni. Kuhmu tuli, vähän vertakin.
HP ei ollut suostunut toimimaan. Niinpä Pena oli ajanut vanhaan Acerin läppäriin W 10:n ja saanut myös tulostimen ajurin siihen asennettua.
Sonja toi lohen. Se on nyt kellarissa imemässä suolausta itseensä. Loimotan sen huomenna.
Su 20.5.2018
Knissa olin myöhään illalla. "Miehet" ja Äet nukkuvat jo.
Sinnittelin Unimäen rantteella kaikki uuni- ja takkahalot pinoon. Olikin kovahko urkko, mutta ei se mielelle pahaa tee saada vaikka halkoja elämässään aikaiseksi. Kotonakin muutamat tekemättömät työt odottaneet tekijäänsä. Pyykkiäkin monet koneelliset. Nyt olen kyllä niin poikki, etten sanaa suustani saisi jos olisi kelle puhua.
Ma 21.5.2018
Äet jäi töistä kotiin. On se tosi kipeä joka puoleltaan. Henkinen olokin niin kurja, että lohduttoman olon seuraaminen kääntää minunkin sisuksia. Ei ole paljon tehtävissä kun eivät lääkärienkään konstit auta. Vain aika auttaa, jos auttaa. Kirjoittaakaan asiasta ei isosti osaa vaikka kokemusta sairauksista on enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä juuri se pelottaakin, kun tietää, mihin ne voivat myös johtaa.
Muutamat kurkuntaimet Agrista ja Prismasta Kekkilää 15 säkkiä. Tomaattientaimia ei ole vielä missään.
Samettikukat ovat jo kahdella sirkkalehdellä. Niitä on n. 80 kpl. Painelin siemenet tötteröputkien multaan viime keskiviikkona. Näilläkin toimilla oma merkityksensä elämässä selviämisessä.
Ti 22.5.2018
Äet meni aamulla töihin ja tuli umpipuhki iltasella kotiin. Päänsärkykään ei hellitä.
Elias tuli kokeiden jälkeen jo kymmeneltä koulusta. Ruvettiin siivomaan kuistin puisia laatikoita. Homma laajeni niin, että järjestin E:lle pensselin käteen ja se maalasi laatikoiden julkikupeet uuteen valkoisuuteensa. Tosin suunnittelin jo, että tekisin uudet, kapeammat ja sirommat säilytys/istuinlaatikot tilalle. Entiset tein joskus Katinkullan työmaalta hilaamistani lautojen jätepätkisä ja minusta ne ovat olleet hieman kolhot. Tosin ne ovat olleet juuri kaikenlaisen rojun ja tavaransäilytyksessä erittäinkin sopivat.
Viime hommikseni yöksi kuivumaan sivelin ruskealla terassiöljyllä portaat ja tasanteen. 3 ltran purkki riitti juuri ja juuri. Maksoi sekin juutas 25 euroa K-raudassa.
Oli erkikoinen keskustelu netissä. Vähän siitä mieli pökerryksissä, vaikka normaalit ihmisen perustoinnat olivatkin aiheena. Asian esittämiskulma oli kuitenkin yllättävä, ja kysymys. Saattaa tunkea vielä uniinikin, mutta ei se ainakaan haitaksi ole.
Ke 23.5.2018
Unessa korkealla tila-autolla liikkeellä paikassa, jossa unieni matkoilla olen aiemminkin käynyt. Siinä maisemassa on laakeaa kalliota, vettä notkoissa ja useimmiten aurinkoinen sää, ja olo. Vinha oli mukana ja yölliseen nettikeskusteluun kanssani osallistunut henkilö. Mitään kummallista ei tapahtunut, mutta tunnelmahan unisa on aina se vaikuttavin. Nyt tarvitsinkin nämä mieltä rauhoittavat näyt.
E:lla ei kokeita tänään. Alettiinpa siis roskakatoksen panelointi. Iltaan mennessä se, kaiken muun toheltamisen ohessa olikin melkein tehty.
Tokmannin puutarhapuolelta löytyi viimeinkin tomaatintaimia. Olisi niitä Ojavuolta ehkä löytynyt jo aiemmin, mutta eipä tullut mieleen.
Yritin katsoa elokuvaa jonka juoneksi oli kyhäelty vanhojen kamujen nuoruuden ravintolakierroksen uusinta, mutta en jaksanut sitä röheltämistä ja niitä "siniverisiä" avaruusolioita joilta päisät rupesivat kiskomaan ja pirstomaan.
Luin Kurt Vonnegut-vainaan viimeiseksi jääneestä teoksesta Maaton mies nykyisen maailmanmenon täysteilauksen josta olen ollut samaa mieltä, ja yhä olen.
Eilen Manhattanilla kuoli Philip Roth, 85 v. Minä, kuten miljoonat muut lukijatkin pidän hänen mieleen jäävimpänä kirjana Portnoyn tautia.
Iltapäivällä, keskellä Kajaania syttyi 105 vuotias Pekka Heikkisen leipomo tuleen. Katto ja ullakkotilat kärvähtivät kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti