maanantai 14. toukokuuta 2018

Sipaisuja

Ma 7.5.2018

Kuulopolilla meni nuljahti pari tuntia. Vasemman korvan kuulo on huonontunut rajusti, mutta oikealla parantunut niin, että sekös kuulonmittaajaa ihmetytti. Molempiin sen tietokoneen ohjelma silti määräsi kojeet joita täytyisi nyt opetella pikkuhiljaa käyttämään. Mukaan sain korvikelaitteet, korvilleni räätälöidyt sitten myöhemmin. Pieniä ne jo nykyään ovat eikä äänet enää kuulosta niin metallisilta kuin niillä vanhoilla joita en tosin ole oikeasti koskaan korvissa pitänyt. Tarpeelliset asiat on kuultu, tarpeettomilla ei niin väliksi. Pikkulintujen karjuntaan täytynee kuiten alkaa totutella jälleen.

Ti 8.5.2018

Heitti tässä jokin aika sitten keväinen "posttraumaattinen" tila reminsä päälle, mutta en siihen kuitenkaan hirttäytynyt. Ei siitä syväksi masennukseksi ollut. Panin mielenasiat pikkupakolla järjestykseen. Ehkä siinä jo elämänkokemus auttaa. Jos tässä vielä jonkun aikaa sinnittelisi tätä elämänteatteria. Monesko näytös lienee jo menossa.

Masennusdiagnoosista on tullut jo sellainen trendi, että jokainen riittaväisänen sitä sairastaa, tai on vähintään joskus sairastanut, että parempi niistä tuntemuksista on hiljaksiin olla.


Luin erään kovasti koetellun ihmisen elämäkerrallisuutta. Siellä lausuttiin jälleen: "... muista tämä ja kerro siitä muillekin, ettei sama toistuisi."

Jaloa ajattelua, mutta kuten maailmankuvasta näkijä näkee, kaikki on unohdettavissa ja siten myös toistettavissa.

Nyt kun juuri koetaan, mihin kuntoon ihmiskulutus elonkehää murjoo, muistaminen pitää tarkentaa kokonaisuuteen: "Näethän poikaseni tämän raiskatun kotiplaneettasi tilan, jäljiltämme sitä tuskin enää voidaan ehjätä. Varaudu tuhoon, varaudu siihen, että loppu tulee olemaan hidas ja tuskallinen."

On siis menossa elonkehän holokausti. Uhreina ja vainottavina kaikki se, mihin elollisen elollisuus perustuu. Se, mitä ilman mitään ei olisi.

Ke 9.5.2018

Näin Enemmistön tyrannia-käsitteestä poleemista unta. Unen pääosissa olivat Björn Wahlroos ja intialainen, luurangoksi kuihtunut nainen jolla oli 11 lasta.

Luen Paššan epäsuosiota. Matti Klingen Venäjä/Putin ihailevia tulkintoja ihmettelen. Putinin Syyrianpunaiset kauluksetkaan eivät hätkäytä professoria hereille.

Toisena luettavanani on Riikosen ja Laamasen Volga virtaa nyt Moskovaan. Siinä käydään lävitse Olavi Paavolaisen 1939 tekemää Neuvostoliittorundia. Jotain kai siitä irti saanen minäkin.

To 10.5.2018

Tapahtuuko maailmassa mitään jos Hesaria ei luettavana ole? Sen netistä luettavat otsikot alkavat olla pitkälti samaa huutomerkkigenreä kuin iltapaskojenkin. Ne kolme uutista, jotka se antaa ilmaiseksi lukea, eivät paljoa avarra.

Kainuun Sanomiin suhtaudun rukkaskätisesti. Se on ottanut näkyväksi linjakseen biojalostamojen ja kaivosten ylistämisen vaikka ne sananmukaisesti raastavat Kainuun muutenkin epäilyttävän "puhdasta" luontoa. Kritiikkiäkin se julkaisee, mutta huomattavasti pienemmällä fontilla.

Puhtaasta luonnosta ei pidä ihmisen enää puhuman. Sitä ei enää ole missään maailmankolkassa. Siitä on pitänyt huolen ilmakehässä vapaana kulkevat ilmavirtaukset ja se pitäisi jo nykyihmisen ymmärtää. Kirveltävin silmin on harhaa hokea poissa silmistä, poissa mielestä. 

Pe 11.5.2018

Unimäessä ovat tienvarren pölkkyläjät haloiksi särjettyinä pinoissa. Pihassa niitä vielä on. Milloinka pääsenen pirstomaan.

Ilmat herkeävät mukaviksi. Mielikin paranee.
Su 13.5.2018

Helteinen äetienpäivä. Toiset menivät mummilaan, jäin tekemään pihahommia. Lapioin vanhoja multia pois kasvihuoneen altaista ja muuta pientä. Uutta multaa ei riittänyt kuin pikku pätkälle, mutta kaipa sen kerkiää kun ei ole vielä tomaatintaimiakaan.

Ostin eilen Agrilta vaniljaruusun. Monena aiempana ä-päevänä olen ostanut K-raudan puutarhaosastolta runkoruusun ja niitä on vieläkin elossa viisi kipaletta. Nostelin poikien kanssa kellarin talvisäilöstä kaikki kukkaruukut pihalle. Niitä riittää ripoteltavaksi ympäri portaidenjuuria ja kivien päällyksiä.

Oman mummilan kiviraunioilta joskus pelastamani lastenkelkan (1950-60-luku) olen kunnostanut ja sen päällekin joku kukka laitetaan.

Ma 14.5.2018

Aamusta Kaksilla kipeätä käyttämässä.

Riston pihasta kaatamani koivunpökkelöt ovat nyt pilkottuna pinossa. Myös Arvon ja Anelman takapihalta lumen murjoman pihlajan ja paksummat Unkarinsyreenin rangat pätkin pihamme pinoon.

Arvon toivat kotihoitoon. Oli koko talven ensin sairaalassa ja sitten terveyskeskusten (Suomussalmi ja Kni) vuodeosastoilla heiteltävänä. Neljä kertaa käy kaksi hoitajaa (aina eri henkilöt, sic!) nostamasa sängystä, kohentelemassa ja hoivaamassa ja panemassa illalla petiin. On se ihmiselon viimehetket joskus sitkeitä. Arvollakin pää pelaa jota kuinkin edelleen, mutta fysiikka ei paljoakaan. Jalat eivät ota lainkaan muun ruumiin painoa päällensä ja käsistä on voima pois. Sohvalla istuu ja telkkarista kanavaa vaihtaa kun muuhun ei kykene.

Varjele elämä minua samalta kohtalolta! Tai sopivan ajoissa saapuva armollinen kuolema tietenkin.


E:n isovarpaidenkynnet kasvavat sisäkantiltaan lihan sisään. Sama vaiva kuin minulla samanikäisenä. Silloin niihin tehtiin kiilaleikkaus. Siilinjärveläinen lääkäri kaiveli muka "juuretkin" pois, mutta niin ne vain ovat vuosikymmenestä toiseen työntäneet irtosuikaletta kynnen viereen joka täytyy sitten säännöllisin väliajoin nyppäistä pinsetillä pois.

Poika käy lukion terveydenhoitajalla keskiviikkona, pitää sitten tilata lääkäri. Onhan se vakuutus, että voi mennä suoraan yksityiselle. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun vakuutusta käytetään, että kun laskee ne sadat ja tuhannet eurot, joita vakuutusmaksuihin 17 vuoden aikana on pantu, niin eipä se kovin taloudelliselta tunnu. Mikä luku viivan alla olisikikaan, jos laskisi kaikkien kolmen pojan vakuutukset?


Kohta on ½-yö. Nukahdin Paavolaisen Neuvostoliitto/Pietari/Leningrad-kuvausta lukiessani ja pian näin unta Stalinista, Leninistä ja Trumpista. Uneen sekoittuivat tuoreet ruumiit Palestiinan ja Israelin rajalla. Kysyin joltakin, että eikö vähemmillä kärsimyksillä nytkin  olisi päästy, jos yksi luoti olisi ammuttu jo toissa vuonna Trumpin otsaan kuin että niitä turskautettiin murhaamistarkoituksessa israelilaisten kivääreistä viiteenkymmeneen palestiinalaiseen kivilingon pyörittäjään.

Tämän päivän ruumiit tulivat Trumpian avuttoman Lähi-Idän suunnanmuutospolitiikan takia, mutta ei hän niistä vastuusen koskaan joudu sen enempää kuin israelilaiset goljatitkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti