Myrkyn lykkäsi!: Yön unessa JD rymäytti seinän kokoisen kirjahyllyn niskaani. Kun sitten uiskentelin kirjameressä yrittäen kiivetä sohvanjalkaa pitkin rannalle, se nakkasi minua tammisella kynnyslaudalla silmäkulmaan. Verta silmiltä pyyhkien kompastelin avoimen ikkunan ääreen, mutta jo tuo sama kirjailijaukko odotti alhaalla heinähanko tanassa, että hyppäisin. Ja minä kun luulin sen olevan niin huonokuntoisen, että tuskin sängystä ilman auttamista ylös pääsee.
On se mainio asia, että on tuttavuusväleissä kansakunnan eliitinkin kanssa. Vaikka sitten unissa.
Aamulla JD-uneen hitaasti herätessäni olin kirjoittavinani muistikirjaan: Keskustelujen aitous syvenee, kun haarniskat jätetään aulavahdille. Kekkonen tiesi tämän ja vei vieraansa saunaan.
Takavuosina lukiessani Kurt Vonnegutin kirjoja, hän itse ei tullut uniini, mutta kirjojensa tapahtumat kyllä. Samoin oli Milan Kunderan tarinoiden laita. Ja monen muun.
Minulla on merkinnöissäni mainintoja 1980-luvulta jolloin luin silloisen vaimoni kanssa samoja kirjoja ja useat saagat vaikuttivat molempiin uniennäkemisinä. Vaihdoimme sitten unikokemuksiamme. Kun Satu sitten sairastui lopullisesti, kirjojen tarinoista saattoi tulla hänelle eräänlaisia valvekokemuksia. Sen höösäämisen seuraaminen tuntui joskus pelottavalta, ja sitten sitä vasta painajaisiin heräsikin.
Kaivoin Lynxin hangesta esiin ja päräytin pyörimään. Nyt se pelasi kuin vikaa ei olisi ollutkaan, mutta kun vaihdelaatikko lämpesi, alkoi se tärskäytellä kesken vauhdin vaihteita pois. Tutkin asiaa. Laatikko vuotaa ja luultavasti öljy on taas vähissä. Viimeksi liruttelin siihen kaikenlaisten öljypönttöjen jämiä, jopa teräketjuöljyäkin, että sekin saattaa olla syynä. Oikea vaihteistoöljy on jumalattoman kallista vaikka ei siihen mene kuin puolentoista litraa.
Tamppasin pihamaan ja ajoin lenkin Iisalamen tielle, eli "Tikkasenpurolle", että on jalan helpompi tulla. Tavarat kulkevat pulkassa. Tullessa oli tyhjä kaasupullo ja bensakanisterit kyydissä. Pulkka kaatui vähän väliä sillä onhan sen pohja aivan liian kapoinen tavarankuljetukseen.
Uutisissa kuuluttaja sanoi: " ... juttu valmistui ..." ja aivojen sananmuunnoslohko teki välittömän käännöstyön: vattu julmistui! Se aiheutti hetkellisen perseveraatiokohtauksen, mutta poistui, kun kirjoitin muunnoksen paperilapulle eilisen Nätti Masin viereen johon olin piirtänyt myös ukon kuvia.
Millaisia lienevätkään julmistuneet vatut? Lasten tarinan aihe: vatut suuttuvat niitä ahmiville vattumadoille ja alkavat puolestaan syödä niitä. Sen pituinen se.
Luin lehdet vasta iltamyöhällä. Hesarissa oli juttu Roin teatterikähinöistä. Ei siinä sen kummempaa silmään pistänyt, mutta vertauskuvallisesti harjoitusten alla olevan näytelmän punikkikummitus taitaa kummitella Kari Väänäsen ja teatterin hallituksen jäsenen Ovaskaisen välissä, tai molempien nahkoihin ujuttautuneena.
Nyt yöllä katsoin Areenalta Viuluviikareita. Ohjelmassa esiintyivät Sakari Oramo, Janne Haapanen ja Linda Lampenius. Olivat nauhoituksessa iältään alta kymmenen. Kun tietää, mihin nämä lapset ovat elämässään yltäneet, niin siinä mielessä mielenkiintoinen katsaus. Missä itse olin tuon ohjelman ensiesitysaikoina 1979?
Kaivellaanpas vähän; armeijassa. Pienen ruutupaperivihkon lyhyet merkinnät kertovat, että ollaan ajamassa rannikkoa kohti Lohtajalle ja leiriydytty tervolaiseen kangasmaastoon, varalaskupaikan likelle. Herrat ryyppäävät omissa teltoissaan ja minä nukun Transetissa, jolla heitä kuskaan. Käyn välillä viemässä herrojen telttaan pilkkeitä kaminaa varten ja ne tarjoavat mullekin ryypyt. Kiteen Hakuliselta sain limpparipulloon pontikkaa, mutta ei sitä voi ryypätä kun haju panee yökkäämään. Masi Sisussa oli yksi kuski aika humalassa kun kävin huulta heittämässä poikien luona. Muualla kuin Kuopion AseV 1:llä palvelevia tuttujakin näin.
Aamuyöstä näin sellaista unta josta en olisi halunnut poistua. Ensimmäinen ajatus herättyä: Onko olemassa niin teräksensinistä sinistä kuin näin unessa? Migreeniaurojen ensisäväyksissä ehkä olen nähnyt sentapaista, mutta unessa näkemääni tuskin värikartoista löytyy. Tai sitten tämäkin väite kuuluu uneen. Uniin ei voi viedä kameraa.
S tai toinen S käy tänään lämmittämässä Unimäkeä lisää. Menen huomenna sinne laittamaan Lynxin vaihdelaatikkoa kuntoon. Alkaa huolettaa seuraavan talven polttopuut. Kevätpuolen ylitse riittävät, mutta yhtään ei jää yli. Saunapuut ovat jo melko vähissä.
Tämän talven lumikerroksessa olisi hyvä kelkalla ajella. Ei upota juuri lainkaan sillä välissä on kantava kohva. Mutta melkoista uppuroimista kyllä puiden kyytiin ährääminen tulee olemaan. Ja kun ne ovat kaatamattakin vielä. Tuulenkaatoja ei käsipelissä jaksa kaivella eikä niitä edes löydä paksujen kinosten alta.
Motonetistä Lynxin vaihdelaatikkoöljyä 75 W/90 2 ltr. Otin halvinta, 6,90 L. Seuraavan hinta, jota myyjä suositteli olisi maksanut jo 14,90. Myös 2 th öljyä otin. Sen hinta 6,90. Uutta hanaa Unimäen saunan vesisäiliön tiputtavan korvaamiseksi en sitten raskinutkaan ostaa. Sen hinta oli 8.90. Nyt kun vielä bensat tankkeihin kustannan niin sittenpä loppukuu taas rahatta kutjotetaan ainakin minun osaltani. Mietin jo, että taitaisi ostohalot tulla halvemmaksi kuin Unimäestä raadannan tuloksena rahdatut. Ja kun vituttaa vähäisten koneiden myötäinen rassaaminenkin.
Käytiin Anelman luona naapurissa kahvilla kun se kutsui. Arvo on siirretty Suomussalmelle ja pystyy liikkumaan vain pyörätuolilla kun joku työntää. Särkeytynyt jalka ei enää päälleottavaksi koskaan kai ehdi kuntoutua. Oli kuitenkin virkistynyt hiukan, mutta vuorokaudenajoista on pihalla. Syntymäkunnassaan siis nyt kun terveysviranomaisilla on valtuudet siirrellä hoidettavansa minne päin lääniä tahansa. Arvollahan olisi itsellään varoja ostaa yksityinen hoitopaikka mistä tahansa, mutta kun loppuun saakka pihiys sen estää, niin minkäpä sille kukaan mahtaa.
Arvon ja Anelman viereinen, viime joulun alla kuolleen Jorman tiilitalo menee purkuun. Siellä on kosteusongelmia ja home vallannut paikat. Jututin sen poikaa joka kaiveli hangesta öljysäiliön kansia esille. Kun kuunteli asiallisesti esiintyvän jälkeläisen kannannottoja isästään, niin ei voi kuin ihmetellä, millaisiin väleihin voi isä suhteensa lapsiin ajaa. Ei niillä ole "välejä" ollut kymmeniin vuosiin lainkaan. Ja olihan se J arvaamaton naapurinakin...
12.2.2018
Tässä aamutoimet suoritettu. Eliaksella on vapaapv koulusta. Käydään kohta kysymässä eräästä liikkeestä, jossa hän oli TET-harjoittelussa kesätyöpaikkaa ja sitten lähden sinne Unimäkeen. Huomiseen ainakin olen vaikka tekisi mieli jäädä koko viikoksi. Mutta kun tämä kotikin on huolehdittava. Äet on ollut parempana, mutta siitä en julkista analyysiä tee tämän enempää yksityisyydensuojan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti