Kutkuttavaksi alkaa muodostua tuo Doctor Foster-sarja. P ja G seuraavat myös jännittyneinä sen juonenkäänteitä vaikka ei siinä murhia tutkitakaan. Katsoin Areenalta sen päälle vielä italialaisen Tunkeutuja-elokuvan josta jälkimauksi jäi ahdistava olo. Nuoren äidin kohtalonkäänteet pienine lapsineen eivät järin hyvältä tuntuneet. Jälleen draaman keinoin uskottavasti vihjaisitiin, millaisena ihmisluonne aina ja iankaikkiseen pysyy ja miksi holokaustien siemenet yhä itämiskelpoisina säilyvät.
Ajatus palaa taas yhteen julkkisukkoon kun se jatkuvasti esillä pollottaa. Kun en sille itselleen voi sanoa, niin kirjoitan lyhyesti mitä ajattelen: Julkaistavan kirjallisuuden suhteen Jörn Donnerin ei olisi enää pitänyt loruilla joutavia. Ei vanhasta päästä uutta irtoa kun aivokarsinoissa käymään alkaneet vanhat muistot tunkkaavat tuoreen pois. Se on yksiselitteisesti kykeneväistenkin aivojen kohtalo, viskissä marinoituneidenkin.
Lehdissä mainitaan vähän väliä, että kuinka JD tekee yhä hartiavoimin töitä. Epäilen. Pitäisi jo uskaltaa tunnustaa, että työ-sanan käyttö tässä yhteydessä on loukkaus työtätekeviä kohtaan. Kyllä se pakosta on vanhan ja vaivaisen ukon käpsehtimistä, torkahtelua, housuun pissaamista ja uneksimista "3 metriä korkeassa huoneessaan". Valehtelun voisi lopettaa muuten muistonsa rumenee.
Surullisia olivat Erkki Junkkarisenkin viimeisten lavaesiintymisten epäonnistumiset. Hänen olisi pitänyt lopettaa ainakin 20 vuotta aiemmin niin Keinumorsiankin soisi muistissa yhtä kauniisti kuin silloin ennen; "Minä keinussa kesällä kerran..."
8.2.2018
Karhuarmada kynsi kadulta lumipolanteen pari metriä korkeiksi valleiksi väylän kahta puolen. Kulki niiden jäljessä myös traktori alueauran kanssa tyrkkimässä liittymien kohdalta tukokset pääpiirteittäin pois. Sivukadun etelänpuoleinen rinneosuus on silti surkean kapea koska polanne ei kunnolla mahdu pientareille eikä talojen pihoihin. Suomalainen kaavakulttuuri ei enää ota huomioon, että yhä tällä korkeudella luntakin tulee. Meidän kohdalla tontit ja kadun osuus ovat vielä vanhanaikaisesti väljiä, mutta siellä, missä on uudempaa rakennuskantaa, niin onpahan vain melkoisen ääliömäistä kaava-arkkitehtuuria rakentajan noudatettava.
Mutta mikään muu lajihan ei ruokamaitaan nukkumasijoillaan, pihoillaan, asvaltilla, pellillä, muovilla niin tehokkaasti peitäkään kuin ihminen.
Paholaisen päiväkirjan pitkä "ingressi" on jo kutkuttavaa luettavaa vaikka siinä toistellaan 1900-luvun alkupuolen tuttua historiaa. Rosenbergin päiväkirjan "metsästys" on ihan oma lukunsa. Minun luettavakseni se ei ole aiemmin sattunut. Eikä ole kerennytkään koska aika tuore tapaus alkuperäisen löytyminen on.
Paistoin lohenpuolikkaan "telineen" päällä tuliseksi lämmittämässäni takassa. Tulipa hyvä vaikka viimeinen käyttöpäivä oli eilen jolloin sen tarjouksesta ostin. Vakuumista kun pois nuljautin, niin haju oli jo vähän varpaanvälistä. Ei se silti Linkolan kuukauden hattuhyllyllä marinoitumassa ollutta kuhaa voita.
9.2.2018
Kalle Haatasen vieraana rikollisuudentutkija Matti Näsi. Mukava sananmuunnos: Nätti Masi.
Kemppisen tämän pvn epistola alkoi: ”Kun ihminen kieltäytyy uskomasta järkeään, hän tekee sen soveltamalla aatetta. Joistakin tulee mainioita aatteen miesten ja naisten hyväksikäyttäjiä.”
Sitä sitten jäin hetkeksi ritustelemaan.
Millä ihminen tuon vaikean päätöksen kieltäytyä uskomasta järkeään tekee muulla kuin järjellä?
Jos hän havaitsee järkiperustaisen toiminnan mahdottomaksi omille kyvyilleen, niin kuinka hän pystyy aatteitakaan käyttöönsä soveltamaan jos päässä ei ole lainkaan järkeä?
Entä millä järjettömien eväillä järjettömille sovellettaviksi tarjotut aatteet on synnytetty?
Naisten ja miesten hyväksikäyttöönkään ei kukaan kykene ilman järkeä.
Näille kykenemisille täytyy siis olla jokin muu selitys, tai järjellisen Kemppisen järjellä selitettynä kokonaan eri nimitys.
Mutu-nimitys ei kelpaa.
Psykopaatillakin on jokin, joka häntä ”johdattaa” tekemään taitavia harhautuksiaan, mutta jos se ei ole järjen johdatusta suunnitteluun ja toimintaan, niin mitä se on?
Onko ihmisen järjellisiksi nimittämissä toimissa yleensäkään koskaan ollut kyse järjestä?
Äly on osuvampi selitys, ollaanhan siitä valmiita luopumaan robottien ja koneiden hyväksi koska aivomme ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne ovat vaarassa räjähtää.
Sitten kun älyn osalta prosessi on loppuunsaatettu, voisimme lähteä älystä vapautuneen järkemme kera vaikka marjaan jos ei oltaisi annettu älyn riipiä tätä planeettaa sellaiseen kuntoon, ettei marjametsiä enää ole.
Tänään on ollut hieman levoton mieli. Mutta koska syyt tietää, niin vielä aisoihin itsensä saa. Ei tule enää semmoisia holtittomia kausia kuin joskus, ja joista kirjoittamani merkinnät ovat nyt aloitteestani olleet privaatisti esillä. En minä niitä toilailuja enää hirmuisesti häpeä, pikemminkin surua lykkää puseroon sillä olisi tietyt aikakaudet voinut seesteisemminkin elää.
Kokemus, onko se hyvä jos se rikkoo niin paljon? Eikä vain itseään.
Ehkä suunta oli jollakin tavalla selvä jo lapsena sellaisten tapahtumien siementäminä, joista ei vieläkään saa täyttä, ehyttä lausetta kirjoitetuksi.
Valmistelin huomista Unimäen lämmityskeikkaa.
Ovella kävi "lämpöpartion" mies. Häädin sen pois huomauttamalla, että ovelta ovelle kaupankäynti kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti