Nykyinen rivikansanedustaja, entinen ulkoministeri ja kirjailija sekä 1960-70-luvuilla barrikadeille noussut silloinen anarkisti Erkki Tuomioja on merkkaillut ikänsä kaiken itsensä kautta yhteiskunnan ilmiöitä ja politiikan tapahtumia päiväkirjoihin, ja jälleen on häneltä uusi merkintöjenkirja julkaisukuntoon karsittu. CV; sukutausta, älykkyys, koulutus, kokemukset maailmasta ja erilaiset tehtävät yhteiskunnan palveluksessa ja arvostuksellinen asema ovat Erkillä vakuuttavan vankkoja joihin nojata ja joiden suomasta asemasta tarkkaillen voi monipuolisia aiheita sanailuihin ammentaa, joten sopiiko hän vertailukohdaksi tavallisen arjen merkintöjä rustailevan kanssa?
Ylläoleva siksi, koska eräs sähköpostiini viestiä lähettänyt vähätteli näiden merkintöjeni merkitystä verraten niitä Tuomiojan kirjoituksiin. Punastun myötähäpeästä vertailijan puolesta ovathan verrokit kaikin aspektein mitattuna kauempana toisistaan kuin Mars Maasta.
Minut yritettiin siis jälleen alentaa, mutta voiko tästä enää elävänä alemma litistyä kun alla on elämän jo kuluttama maneesi josta katseeni kun kohotan, on polvillaan nyökkivä mukimieskin ylempänä minua?
Elämäni verkkaista hautaanpäin kulkua ei ole kenenkään pakko seurata vaikka tätä kanssamatkaa ilmaiseksi tarjoilenkin. Maksullista päivittäishupia voi ostaa ihan joka päivä lehtitelineistä joista ei mieli vertailukohtia mieti kun huomenna vaihtuu vain tissimissin pakarat joiden rusketusraidan ohuutta lööpeissä huhhitellaan. Huussini sisäpuolelle en itse niitä kuitenkaan veisi ilmaa pilaamaan saatika että suostuisin rahoittamaan moista "journalismia"; kansakunnan henkisestä alennustilastakin niiden jutut vain kertovat.
"Jännittäviä" kielikuvia lähettäjä oli keksiskellyt; "Sinä pillunkarvoja vihkosi sivuille suustasi töpeksivä...". Latteaa silti toistaa jo toistettuja kun viimeistään Saarikoski tyhjensi sen aitan sanallisen laarin, eikä 1500 luvulla elänyt Montaignekaan arvailun varaan jättänyt kun rivouksien hieman peiteltyjä metaforia tehokeinoinaan käytteli.
Em. kielikuvasta juohtui kuitenkin mieleeni punaniskavitsi (sekin vanha ja kulunut) ja merkkaan sen näkyville ihan sen takia, että minua lähestyneen kriitikon töpeksintä-vertaukselle edes yksi p:n karvoihin viittaava juttu sivuiltani löytyisi:
Mitä pillunkarva sanoo, kun tipahtaa lattialle?
Pthyi!
Erkki Tuomioja on monen tason politiikan asiantuntija ja moniavioisessa suhteessa sen lonkeroiden kanssa, mutta kerkeääkö olla sitä yksityisen elämänsä suhteen? Tarvitseeko ollakaan koska sille elämänosalle ei hänelle ole syntynyt luultavasti muuta kuin taloudellista vastattavaa?
Oman elämän asiantuntijuus käy sitä vaikeammaksi, mitä useampi ihminen siinä verkossa pyristelee. Varsinkin, kun on vastuussa itse niistä ihmisistä, joiden tähän maailmaan syntymiseen on osallinen.
Oletpa valtion tai perheen hallituksen jäsen, olet yhtä suurista ja monimutkaisista, päivittäin muuttuvista asioista vastuussa.
Perheen osalta et puoluetta tai hallitusta vaihtamalla vastuuta karkuun pääse. Se on elinikäinen pesti.
Posti toi poliisilta kirjallisen huomautuksen: Olen ajanut perjantaina 7.9.2016 klo 13.33 Petäisenniskantiellä 40:n rajoitusalueella 6 km:n ylinopeutta.
Rakentelin poikien kanssa linnunruokinta-automaattia tännekin. Elias laski päässään sen tilavuudeksi 93,3 litraa. Minä väitin, ettei siihen sovi kuin 30 l. E laski sitten tuvassa laskimella tarkemmin ja sai tulokseksi 95 litraa.
Nikkaroidessa kimposi pöytäsirkkelistä levynpalanen ranteeseeni (taas!). Järjetön kipu! Nyt olen tarkkaillut mustuvaa ja turvonnutta eturaajaani miettien, pitäisikö tästä lähteä päivystykseen.
En mene. Nukun yön yli ja arvioin tilanteen aamulla uudelleen.
18.10.2016 Tiistai
Kuumetta 38.
Ranne tummunut, turvoksissa ja kipeä, mutta tuskin ranneluulle mitenkään on käynyt. Kuume johtuu vissiin uudistuneesta flunssasta.
Lonitsin parikymmentä kirjaa koulukirjastoon. Mankellin ja Matti Yrjänä Joensuun dekkareita, muutaman Saarikosken joita oli kaksin kappalein ja yhden digivalokuvausoppaan. Vain vähän oli nuorten kirjoja, mutta nekin laitoin. Nikkarointiopasta mietin pitkään, mutta jääköön vielä. Nostin kassiin William Boydia ja jonkun Tatun ja Patun joita on niitäkin kaksin kipalein. Kuorma-autoista kuvakirja ja Mauri Kunnaksen koiruuksia. Jospa niille lukijoita löytyy.
Keitin kahvit termokseen ja pakastimesta lämmäytin puolukkapiirakan mukaan ja lähden nyt koulun kirjastoon.
Tulin koululta pois puoli kolmelta. A:n kanssa jutellessa hujahti parituntinen mukavasti, paitsi että jalkaa meinasi istuminen ruveta suonella vetämään. Puheenaiheemme liikahtelivat enimmäkseen koulumaailmassa ja perheitäkin sivuttiin. Oli ilo jutella niin kuin K. Haatanen sanoisi.
Miettimistäkin eväiksi tuli.
Petroskoista kysyivät Karjalan Sanomien tilauksen jatkosta. Jatkoin sitä. Samalla viestitin, että hävettää lukea velaksi kun ei ole viime vuodestakaan maksulappua tullut. 2 x viikossa ilmestyvän vuosikerran hinta on 25 euroa. Siinä on runsain värikuvin rakenneltuja juttuja Karjalasta ja toisinaan tuntuu, että suomenkieli on parempaa kuin monessa jutunhuitaisussa rajan tällä puolella.
Aatteellisen nojan suunnan kyllä lehden sivuilta aistii, mutta jos ajattelee suomalaisia maakuntalehtiä, niin kumartelevat nekin. Ainakin ovat markkinatalouden talutusnuorassa jokaikinen ja voiko lukija silloin luottaa siihen, että sana on vapaa ja tasapuolinen?
Minkä persettä Suomen johtavin sanomalehti Hesarikin kuvittelee nuoleksivansa? Kuvitteleeko se, että taantumalla samalle asteelle lööppi"journalismin" kanssa, se pitää johtoasemansa, tai että kykenee ylipäätään pysymään hengissä tämän tunkion kukkona? Nuolevan kielen asennon huomaa kun vertaa rinnakkain iltapvlehtien lööppejä HS:n vastaaviin vaikkapa netin tv-ohjelmien aukeamalla; hyi helevetti. Niitä lukiessa tulee yhtä eltaantuneen keltainen olo kuin millä sontajournalismia myös kutsutaan.
Illalla
Hankala olo. Kuume äsken viivaa vaille 39. Jos päätä ja jäseniä ei särkisi olisi kuumeessa mukava vähän aikaa painajaistella. Kun heittäydyn petille niin tuskin ennätän silmiä sulkea kun leijun toisessa todellisuudessa. Äskeisellä "matkalla" tuli isä ja äiti Pohjoismäen polkua pitkin vastaan ja sitten Juhanilan Pasi-hevonen. Juhoa ei näkynyt, mutta tiesin, että hän ohjastaa Pasia koska ovat tulossa heinänhakureissusta Keyrityn rantaniittyladolta; tuoksui kuiva heinä kun Pasi kopsutteli lumeen kohmettunutta reenuraa ohitse. Sitten olin jo Helsingissä vaikka edessä olikin Turun satama. Kun tarkensin katsettani, näin edessäni olevat kaupungit kahtena jonka erotti pystyraita kuin joskus elokuvissa kahta eri kohtausta näytettäessä. Turussa keikuin korkealla paukuttamassa paineilmamutterinvääntimellä teräspalkkien liitoskohtaan autonrenkaan kokoista mutteria. Helsingissä olin joko Kauppa- tai Hakaniemen torinlaidan penkillä istumassa (kuvassa oli säröjä). Odotin siinä erästä naista jolle olin lainannut hyllylevyjä ja ruuveja. Muistelin, että akkuporakoneenkin. Ja kun nainen istuinpenkkini viereen kurvasi mustalla Hondallaan, oli sen takakontissa kaikki omistamani työkalut. Tavararöykkiöiden ja työkalujen takana tila leveni Kuopion toriksi ja mentiin sitten sitä kautta unenkuvasta pois.
19.10.2016 Keskiviikko
Kuume on poissa, vielä kuitenkin päätä särkee, kurkkua karhentelee ja vähän yskittää. Viimeisessä unessa oli Eija ison kirveen kanssa ja se lupasi tulla Unimäkeen ensi sunnuntaina hakkaamaan halkoja kaverikseni. Sillä oli kirjava pyöräilykypärä päässä ja letit sidottu leuan alta pitämään sitä paikoillaan.
Lepäilin aamupäivän ja samalla siistin keittiötä koska Puutarhuri eilenillalla nostatti pyörteitä muutamasta kahvinporosotkusta. Pesetin myös koneella rummuntäyden farkkuja. Lämmitin takkaa ja iltapäiväksi menin ulos jossa viimeistelin ruokinta-automaatin jonka jälkeen innostuin kuokkimaan viime kesäisen porkkanapenkin. Mullan seasta löytyi vielä kattilallinen porkkanoitakin! Tein myös paremman styroxkotelon ompuntaimelle. Mansikkapenkinkin siivosin rönsyistä ja muusta liikakasvusta hämmästellen, että vielä lokakuun lopulla tämmöistä tehdään kun muutama vuosikymmen sitten jo kolattiin lumia jäätyneen maan päältä Tampereellakin. Silppusin sitten ruohonleikkurilla roinakasveja ja oksia ja nostelin niistä syntynyttä möyhyä mullikon päälle katteeksi ja loput kompostiin.
Puhdistin ja pilkoin löytöporkkanat sipulimurskan kanssa kattilaan ja tein vellin. Oli hyvää kun sipelsin lautasen pohjalle kuivahtaneita leivänpalasia höysteeksi. Pojanperhanat, eikä Puutarhurikaan suostuneet edes maistamaan! Mitähän ulkoavaruuden olioita lienevät kun maan anti ei kelpaa.
Uutistenlukija Rönkällä on vasemman käden pikkurilli mutkalla ja siitä muistin, että myös muusikko Rainer Frimannilla on vasemman käden kaikki sormet jotenkin taivuksissa, ja että oopperalaulaja Mika Pohjosella on toisen jalan kenkä erikoisen iso. Näin mitättömiin poikkeavuuksiin (ovatko ne edes poikkeavuuksia?) sitä mietteensä siirtää vaikka uutisten kuvituskuvassa juuri nostettiin Syyrian kiviröykkiöistä pölyistä ja veristä lasta ja toista kannettiin elottomana pakettiauton lavalle. Vai juuri siksikö ajattelee typeriä kun ei kestä itkemättä katsoa sodan runtelemia avuttomia?
Putin, Merkel, Holland ja muutamat muut kokoontuvat Berliinissä jahkailemaan Itä-Ukrainan konfliktin kanssa. Viheltäisivät pelin poikki sillä heillä kaikilla siihen yhdessä valtuudet ja keinot on. Venäjän nuljuuksien nimeäminen oikealla nimellä auttaisi jo asiaa, ja niinhän ainakin Holland on jo sen Syyrian osuudesta sanonutkin.
Uutisissa haastattelivat myös Venäjän EU:n edustajaa ja se hikiläskinaamaperkele vain naureskeli toimittajan kysymyksille Venäjän pommitusten sotariksosyytteille Syyriassa.
YK:n sotarikossyytteen kynnystä on madallettava; sellaiseen syyllistytään välittömästi, kun ensimmäinen siviili kuolee. Tai ehkä jo, kun jokin valtio alkaa säveltää aseistukseensa hyökkääviä kuolemansurunnuotteja; vrt Stalinin urut. Niin kuin Iskander-ohjusten siirtely Kaliningradiin.
Meidän puolustusministerimme taasen alkoi pohtia ääneen Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamista. Olisiko saanut kimmokkeen ruotsalaisten Gotlannin saaren uudelleen aseistamisesta itäisten uhkakuvien takia?
Siirryin lukemaan vielä kesken olevaa historiakirjoitusta fasismista Suomessa. Suomen villi historia ei oikein iske vaikka kehuttu sitä on. Jotenkin tiedän nuo näennäishistorian kiemurat mielisairas-Ior Bockeineen vaikka yksityiskohdissa onkin opinnoissa puutteita. Tai sitten en vain nyt alikuntoisuuteni vuoksi jaksa paneutua.
Helppo ei ole kyllä tuokaan fasistikirja. Pöydällä on tällä hetkellä levällään puolenkymmentä kirjaa, että valintapuoli on kunnossa.
20.10.2016 Torstai
½8 soittivat hammaslääkäriajan peruuttamisesta. Paskat sekin! Olin valmistautunut siihen, että jokin kohtuullisenhintainen ratkaisu aukkoon hammasrivistössäni saadaan, ja että se juurenpoiston aiheuttama yläienluuston siirtyily olisi saatu kuriin. Siinä tekivät kyllä pahan virheen kun kaivelivat juuren pois mahdollisista jälkiseuraamuksista selittämättä. Jos olisi sanottu, en olisi antanut operaatiolle lupaa. Mikä tulehdusvaara siinä olisi ollut? Siinä samassa juuressahan oli jo monet helevetin nastahampaat ja implantit olleet ennen sen viimeisintä särkymistä ja kai niissä vaiheissa tulehdusriskit ovat olleet olemassaolevia asioita yhtä lailla. Vituttaa nämä epäonnistumiset turpavärkkinsäkin kanssa!
Sonja kertoi fb:n keskustelussa, että TM on syyslomalla Joensuusta. Eipä ole tyttöä näkynyt. Mutta minkä saatanan minä sillekään mahdan. Äitiään minä syytän vieraannuttamisesta, mutta turhaan kai sekin jos ei jotain omassa päässään ymmärrä.
Tässä yksi päivä polttelin vanhoja muistiinpanojani, verotuskuitteja, pankkijuttuja yms. niin eräästä pinkasta luiskahti takan eteen avaamaton, iso kirjekuori. Minulle se oli nimetty ja muistin, että "Huurreukko" sen kerran tuossa pihalla sirkkelöidessäni toi. Se mies kävi siihen aikaan vaivoiksi asti, kun yritti saada minua taustatueksi omassa huoltajuuskiistassaan saman naisen kanssa, jonka lapsi TM:n on. Luin nuo prosyyrit nyt ja olematon hiuspehkoni nousi pystyyn, sillä vaikka niissä oli paljon yliampuvaakin asiaa, niin rivienvälit olivat paljon puhuvia.
Ei oikein mieli mettä keitä kun tätäkin asiaa miettii. Se on lapsella isän poissolon aukkoihin retkeily melkoisen myöhäistä kun olen mennyt jo pois.
Soila soitti. Sanoi työpäivän päättyneen ja että joutaisi Unimäen uunia lämmittelemään jos tarttee. Sanoin, että kyllä tarttee, ja että siellä on kattilassa etteisen kylymässä puolukkapuuroa penakoille. Aikoivat ulkoilla ja makkaraa tai lohta paistella siellä; niillä on siellä syysloma. Täällä ensi viikolla.
Petikamppeita pyöri koneessa kolme annosta. Ulkona kylmässä ahavassa kuivahtelivat sen minkä kerkesivät ja toin nyt illan pimeydestä ne tuonne eteisen naruille loppuhaihdutteluun. Hyvä ilma oli, pakkasta aamulla 5 astetta ja aurinkoa koko pv.
Hain linnuille siemeniä kaksi 15 kg:n säkkiä. Toisen vien Unimäkeen, toisen tyhjensin tänne eikä automaatti tullut edes puolilleen. Sahailin yhden puuttuvan nurkkalaudan portaiden pieleen ja ruuvasin paikoilleen. Se puuttui siksi, koska luulin, että sen alle ujutetaan yksi ulkovalojohto, mutta sitä ei tarvinnut tehdä. Sitten kokosin molemmat sirkkelit saman pressun alle suojaan ja siivoilin kesän aikana tulleet puruläjät pois. Pojat saavat purkaa tramboliinin viikonloppuna.
Katsoin Terroristin jäljillä-elokuvan. Kohtalaisen kelpo kuvaus siitä, kuinka saattaa käydä kun antaa salaliittoteorioiden ruveta päätä sekoittamaan.
21.10.2016 Perjantai
Heräsin ½7 kovaan päänsärkyyn. Unessa oli juuri Paulus ollut purjelaivan kapteenina ja purjehtimassa jossakin saarten sokkeloimalla merellä talvisatamaan.
Sain synttärilahjaksi lahja- ja onnittelukortit sekä suklaalevyn.
Panin nyt omat petivaatteet koneeseen ja kun G on lähtenyt kouluun viimeisenä lähden vaeltamaan Unimäkeen.
Huomenna viettävät täällä poikien mummin 70 v. synttäreitä ja kai minunkin pitäisi olla, mutta pitää minun ne saunanlauteet fiilata ja höylätä paikoilleen ja aloittaa polttopuiden katkominen ainakin pölkyiksi metsään josta sitten ajan ne lumien tultua pihaan pienittäväksi. Seuraavakin talvi tulee kylmine jaksoineen ja aina olisi oltava vuodenkierto edellä polttopuittensa kanssa kun kerrankin sen kierron olen alulle saanut.
G lähti pyöräilemään koulutielle. Halasin ja sanoin, että ole varovainen liikenteessä; olet mulle tärkeä. Ykkösaamussa mielenkiintoisia asioita, mutta nyt alan kamppeiden kasaamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti