Merkintöjä

3.10.2016 Maanantai

Kirjoittanut koko kuulaan lokakuisen maanantaipäivän, ja vielä nyt illastakin. Oli välillä pyykkiäkin pyörimässä, ja tiskejä, ja ruokia huitaisin vasemmalla kädellä, mutta niitä ei tekemisiksi lueta.

Lonkkiin on koskenut tämä istuminen.

Virolla kyseenalaisen kompromissin paikka kun valitsivat ainoana tälle kierrokselle ilmoitetun ehdokkaan Kersti Kaljulaidin presidentikseen. Onkohan sukunimi suomeksi kaljulaine?

4.10.2016 Tiistai

Unessa jälleen lapsuuskorpien polut, ja nyt valveillaollen kipuilen. Kuinka rampa ihminen onkaan kun sen mieleen juurtuneet metsät on amputoitu kokonaan pois. Jäljellä ovat vain aavesäryt, ja tuulenpesien paikalla masennus.

Hain rautakaupasta valmisbetonia säkillisen pihavalojen jalustojen korokevalua varten. Pojat komensin kaveriksi "suureen valu-urakkaan" ja sekös huvitti; 2 sankollista siitä säkillisestä tuli. Katkoin ja päättelin jalustoista törröttävät sähköjohdotkin valmiiksi jotka kytken lamppujen vastaaviin kunhan betoni jähmettyy. Ketjutus kulkee melkein talon ympäri ja johtokieppejä löytyy kuistin vinttivarastostakin. Siinä sitä selvittelyä, että muistaa, millaiset olivat niidenkin valaistusten aikomukset muualla, paitsi perennan kohdalla joka on selvä juttu. Pian kymmenen vuotta siitä, kun ne ovat maahan kaivetut!

Veikon Koneen myyjäkaveri näpelöi kaikki kateissaolleet kännykän yhteystiedot puhelimeeni. Ne olivat tallentuneet jonnekin Googlen pilvipalveluun kun joskus olen nettiäkin sen kautta käyttänyt. J5:n näytön korjaus olisi maksanut 105 euroa joten otin halvimman Huawein joka myynnissä oli. Alle satasen sen maksoi.

Nyin loput porkkanat penkistä pois ja katkoin naatit. Tuli kukkura sankollinen vielä vaikka on penkistä popsittu suoraan jo pitkään. Täällä Knissa porkkanapenkkimme koko on suurin piirtein puolitoista neliötä, että siitäkin voi arvella, millaisia määriä maata ihminen elääkseen tarvitsee. Pitänee nuokin kiehauttaa ja panna pakkaseen, sillä ei me jakseta niitä syödä ennen nahistumista. Juureskellaria en ole vielä kuntoon saanut. Kasvihuoneessa olisi ollut vielä paprikaa tulossa, mutta kylmät kerkesivät ensiksi. Eilen söin viimeiset tomaatit ja puolenkymmentä kurkunpötkälettä toin jääkaappiin. Viimeiset omenatkin Puutarhuri vasta toissapvnä kopisteli nurmikolle. Tilhit näkyivät tänään nokkivan hra ja rouva Tiitisen omenpuun latvoissa olevia muutamia hedelmiä.

Hämärtyessä pihaan tepsutteli seinävieriä kiertäen pikkuisen siipeensä saanut harakka. Kävin hakemassa sämpylänpalasia ja nakkelin sen nokkaan. Söi ahnaasti ja loput se kantoi Riston pihaan vaahteralehtikasaan piiloon. Sitten se hyppäsi Riston aitan nurkalla olevan sadevesisankon reunalle ja hörppi vettä ennen kuin linkutteli rakennuksen taakse suojaan.

Nyt illasta tavalliset hyrskäjäiset, saunomiset ja syömiset ja nukkumaankomentelut. Eliaksen kanssa katsoin Mammonan jossa pääsekoilijoille oli kirjoitettu kummallista juonenkuljetteluja. Itsekseni katsoin Areenalta sen jälkeen vielä yhden dokumentin joka käsitteli Naurusaaren pakolaistilannetta. Siitä tuli onneton ole, joten sinnittelin vielä ranskalaisbelgialaisen tragikoomisen elokuvan Hyvä haltijatar. Siitä mielenmittari heilahti sopivaan kulmaan, että luen nyt vielä, kun kellot lonksavat jo aamuyön tunteja, Melenderin uusimman esseekirjan onnellisuuden pohdinnoista. Panen kuitenkin ensiksi ohrapuuron uuninarinalle hautumaan aamua varten.

5.10.2016 Keskiviikko

Pakkasta aamulla yli 3 astetta.

Oli aamupäivästä ajattelua ja yksi kirjoitushomma.

Illan uutisissa Putinin duumapuheesta oli suomennettu muutama valikoitu rivi (kukahan ne valitsee?) Putin on valehtelija, ja tekee sitä otsaansa rypistämättä 150 miljoonan kansalaisensa nimiin. Jokatapauksessa Vladimir Putin niminen maapallon asukas ei rauhalliseen vanhuuteen tule kuolemaan. Hänet murhaavat ihan omat joukot kunhan tilaisuus tulee. Ja se tulee.

Liitin pylväsvalojen virtajohdot paikoilleen. Nostin johtojen kytköskohdan ylös putkeen ja sitä varten piti maajohtoa jatkaa. Panin jalustat täkkikipulteilla kiinni vielä pehmeään valuun ja painoilla tuin tolpat paikoilleen. Kyllä valu seuraavaan kesään mennessä on tapeeksi luja, että huojumatta paikoillaan pysyvät. Tai jos ei, niin poraan kiila-ankkureille uudet reiät kovaan valuun.

Kävin katselemassa kuistien lippoihin valoja. Hirvittää niiden hinnat enkä vielä osannut päättää, mitkä otan. Tarvitsen kuusi lamppua, että molemmat lipanaluset tulevat kunnolla valaistuiksi. Irrotin jo laudat joiden takana johtoja roilottaa. Olisi se helppoa rakentaa kun olisi sitä rahantölömyä taskunpohjilla kuin leuhkalla Mikolla laulussaan. Tai sitten kaikki tarvitsemamme olisi jo aikoja sitten rakennettu ja uutta, tarpeetonta vain haluaisi.

Siipirikko harakka tuli jälleen illan hämärtyessä kyselemään leipäpalasia. Tarjoilin ruisleipää ja purkin pohjalle jääneitä keksinpalasia. Kun heitin summassa kolme palasta nurmikolle, se haki ensin yhden, jonka kauempana nokki kupuunsa, sitten toisen jonka kävi piilottamassa lehtikasaan ja kolmannen se taas söi. Sitten se meni ja hörppi Riston sankosta vettä päälle. Päättelin tästä, että kyllä harakka osaa laskea.

Olin jo sulkemassa A-studion jälkeen telkkaria kun Teemalla alkoi erikoisen laadukas elokuva Lokakuu-Marraskuu. Sen katsottuani on hyvä ruveta lukemaan ja nukahtaa monenlaisiin mietteisiin.

6.10.2016 Torstai

Pakkasentapaisia jo pitää; 3 astetta aamulla ja kuura maassa.

Unessa jälleen sota. Valtava venäläisarmeija oli ryhmittyneenä metsässä kulkevan rajan taakse koko 1500 km matkalle ja suomalaiset odottivat kuusenjuurille piiloutuneina metakan alkamista. Uhkaava oli tumma taivas ja presidentin ilme.

Ilmeisesti pelkään ihan oikeasti sodan saapuvan tällekin kulmalle maailmaa. Pelkään mielipuoli Putinia joka on kansansa ja armeijansa saanut valtaansa psyykattua.

Aamupv meni pihanpuoleisen kuistinlipan valaistuksen asennuksessa. Hain kaupasta kuusi lamppua ja ketjutusjohtoa ja ähersin kolme niistä paikoilleen. Toiset kolme tulee julkipäädynlipan alle ja se on toisen pvn homma. Panin nurkantaakse päätykulmaan myös yhden seinälampun vaikka katuvalot loistavat sen verran, ettei sieltä tulija kyllä mihinkään kompastu ellei ihan sokea ole. Laitoin väliaikaisen roikkajohdon viemään virtaa valoille ja kyllä ne toimivat.

Iltapvllä oli keskussairaalan labrassa käynti. Sillä reissullla livahti muutama tunti. Lidlissä oli yksi tuttu rouva jonka kanssa juttelin niitä näitä tarjolla olevia rojulaatikoiden sisältöjä hypistellessämme. Satuttiin vielä kassalle peräkkäin, joten kannoin hänen täyteen pakatut kassit autoonsa koska itselläni oli vain pari leipäpussia. Sitten ajettiin peräkkäin eibiicii-asemalle kahville ja juteltiin lisää. Puheet eivät olleet mitään merkillisiä, mutta kaarrettiin siinä maailmantilanteiden kautta henkilökohtaisempiinkin asioihin. Rouvalla oli laastari korvantakana ja toisen käden nimetön oli kääritty lastan kanssa suoraksi. Sanoi olleen konfliktin kotosalla viime viikonloppuna.

E:n kouluretkileipojaispäivä. Puutarhuri leipoi E:n kanssa gluteenittomia puolukkapiirakoita. Pari kotiinkin.

Tuli sitten rutinaa P:n kanssa kun pyysin sitä kaveriksi peräkärryn pilkkeistä tyhjentämiseen. En saanut poikaa änähtämäänkään ja ottihan se päähän. Harmittaa aina eniten oman malttinsa menettäminen ja äänensä volyymi. P itki nyt illalla kun meni nukkumaan. En muuhun kyennyt, kuin silittämään tyynyllä lepäävän poikasen märkää poskea. Eikä se kuivana säilynyt omakaan. Ristiriitaista edelleen lasten kasvatus. Ja aina vain raskaamman tuntuista mitä enemmän ikää ja ymmärryksentapaista omiin aivoihin ujuu. Ja kun näkee melko pitkälle lastensakin tulevaisuuteen ainakin yleisessä mielessä.

Siipirikko H tuli peräkärryä tyhjentäessäni jälleen hämärän jo valtaamaan pihaan. Nakkelin sille leivänpalasia ja asettelin keksinmurusilla täytetyn astian tuomenjuurelle josta se kantoi kaikki tallelokeroihinsa kaikki, mitä ei jaksanut syödä. Nyt pääsin lähelle tarkastelemaan sen vammaa. Näyttäisi siltä, että oikeanpuoleiseen siipeen olisi ammuttu jollain pienellä aseella, ehkä ilmakiväärillä. Se aristelee siipeään ja kun pyrähtää lentoon, on meno kovasti vinoa. Luultavasti luita ei ole poikki kuitenkaan.

Unilukemiseksi Melenderin Onnellisuusesseitä jotka kyseenalaistavat onnellisuuden. Ja varsinkin onnellisuusteollisuuden jota Sarasvuo-nimisen huijarin suullakin on amerikan ihmemaasta jo kauan maahamme rahdattu. Naamat rutussa silti koko yhteiskunta kohti talvea dallaa.

7.10.2016 Perjantai

Puolueiden kannatusluvuista taas uutisissa päälimmäisinä. Kolumbian presidentti saa tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinnon vaikka eivät siellä saaneetkaan pitävää loppua pitkälle sisällissodalleen. "Kyllä kansa tietää"-ratkaisi jälleen. Tietääkö se? Kansahan on pelkkää lihasmassaa jonka joukoissa harva ajattelee. Tai siis jaksaa ajatella kaiken sen lihasmassalla suoritettavan aherruksen lomassa.

Niin on jälleen kalenterinlehtiä käännelty nikamaan jossa siirrytään viikonloppua viettämään; Ihan kuin mitään ei viikon muina päivinä vietettäisi. Hmh.

Aamupv meni asioita hoidellessa, ja E:n leivonnaiset piti marketin käytävälle koululaisten myytäväksi viedä. E:lta unohtui sählymaila kotiin ja soitti, että G veisi sen sinne kun menee yhdeksäksi. Mutta ei G muistanut sekään. Minä vein sen sitten ja samalla kävin koulun ruokalassa jossa pojat juuri olivat syömässä. Jututin G:n opettajaa ja pari lasta kävi puhuttamassa minua. Pikku Mariamkin tuli käytävällä kysymään, mitä kuuluu ja Dino huolehti, että tuleehan G hänen synttäreilleen sitten 15. pv.

Hankin kaupasta viikonlopun ruokatarvikkeet ja alan nyt pakata Unimäkireissua varten. Huomenna on Niinivedellä Kusterin 60-vuotissynttärit. Sillä reissulla meneekin sitten koko pv sillä mökiltäkin tulee matkaa liki 200 km sivu. Jos sitten juhlien jälkeen iltasella kävisi Revontulessa humpalla.