8 pv sunnuntai
Keväisen utuinen ilma. Talitintit, urpiaiset ja punatulkut parveilivat siemeniä syömään. Niitä oli kymmenittäin rähisemässä toisilleen. Oravakin sai kyytiä harakalta kun se yritti syöksyä saman suupalan kimppuun. Homehtunut sämpylänpala kai putosi kukkuraisesta jätesankosta sitä kompostiin kiikuttaessani. Alinomainen on taistelu heidänkin joukoissaan silkasta nälästä.
Tänään vuolin aitankehikkoon kolme kertuusta.
Jouni soitti Raumalt. Pistäytyy tässä vaimonsa kanssa lauantaina Rukalle mennessään. Jounin porukoissa rakentelin Levin ökyosakkeita ja myöhemmin Uudessakaupungissa kalanjalostustehdasta. Runnottin ylitöinämme erään pankin remppakin; vittumainen homma, piti tehdä yöllä ja vaihdettavat muovimatot olivat niin tiukkaan lattiaan liimatut, että kun Pekkavainaan kanssa niitä sentin suikaleina irti revittiin, piertiin verta ja syljettiin perkeleitä. Niihinkin hommiin lensin muutamat kerrat Kittilästä ensin Seutulaan ja siitä pienemmällä koneella Turkuun ja Turusta autolla Ugiin. Ja päinvastoin. Olihan se sekin jotain silloiselle timpurinpätkälle.
Kuuntelin koraanin lukemista radiosta. Nukahdin kesken kuuntelun. Aiheesta ja ideasta ei kannata vielä olla mitään mieltä kun lukemisurakka alkoi vasta eilen. Uskontoasioita kuuntelen aivan huurreukkona. Tunteenliikahduksia ei juuri tapahdu.
Hartaan tuotekehittelyn tuloksena jumalat muistuttavat jo keksijäänsä.
Tuli Todellisissa tarinoissa myös Outi Heiskasta. Se oli hauska kuunneltava. Varsinkin ne Outin hörähtelyt ja lallatukset.
Tänään lähentelin Puutarhuria koskettamalla vähän uumalta. Se tiuskaisi äkäisesti ja pakeni. Enpä ole koskaan suhteissani naisiin tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin hänen kanssaan. Sormiin ihan sattuu.
9 pv maanantai
Tarumaaret oli viettänyt eilen konfirmaatiojuhlia. Kuulin mutkan kautta asiasta. Alakulonpiikki tökkäsi repaleista mieltä. Kirkollisista riiteistä viis, mutta siemenestäni sekin tytär on alkunsa saanut eikä minkäänlaisista juhlista minulle ilmoitella, eikä laiteta tyttöä käymään vaikka olen sanonut, että ovet ovat avoinna aina. Kyllä siitä kovistellaan, jos raha ei tilille lirahda, tai indeksikorotus jää huomioimatta. Viimeksi se oli 50 senttiä. Ja joskus taas yksi tulevaisuuden aikuinen kyselee, missä olit isä silloin kun..? Täällä minä olen ja olen ollut, mutta kuinka kauan enää?
Hannes Heikura on kuollut. Samanikäinen kuin minä. Tummien valokuvien mies.
Tänään olisin saanut Rellun rikkoutuneen keulapuskurin vaihdettua: Asematieltä kolmion takaa hyrsälsi pojankloppi lippalakki väärinpäin kynityllä päälaella keikkuen ympärilleen vilkuilematta aivan nenäni edestä. Jarrutin, hölmö! Olisi siihen ehkä villakinnas väliin mahtunut. Pojanklopilla oli tietenkin älypuhelin jota raplasi ratin päällä joten pieni muistutusrantu iskän Mersun kylkeen olisi ollut oikein.
Sähköpostin kautta lupauduin Casampan talkoisiin 21.3. Vuokattiin. Tanssiseura saa 500 euroa kun ohjataan liikennettä hiihtokilpailuissa.
10 pv tiistai
Tänään oli rönttöskeli. Isoja ja märkiä lumirättejä satoi niin, ettei eteensä nähnyt. Vuolin silti pari varvia aitanhirsiä verrytellessäni. Näin päivätorkahduksella jälleen unta, jossa yritin repiä moottorishaa käyntiin. Heräsin, kun naru katkesi ja löin rystyseni sängynvieren kirjahyllyyn. Saakeli että koski. Nauratti sitten pirusti, sillä muistin kun kerran Armin aikaan Unimäen aittaunessa ampiainen pisti kädenselkään ja huitaisin täysillä nyrkkini seinään niin, että levyyn tuli lommo ja rystyyn mustelma. Onneksi ei Armi nukkunut sillä puolella.
Pauluksella hampilääkäri klo 9. Kaksi neulanpään kokoista reiänalkua takahampaissa. Suositteli sähköhammasharjaan pientä vaihtopäätä joka sopii paremmin ahtaisiin suunnurkkiin. Ostin viimeisillä rahoillani 2: kpleen paketin. Maksoivat 11,10€.
Kun pyöräiltiin hampilääkäriin toiselle puolelle kaupunkia, oikaistiin Norssin pihan lävitse. Ajatus kävi, että näissä rakennuksissa sota-aikaan toimineessa sairaalassa se isäkin on ollut. Facebookin Vintage Kajaani-valokuvia selasin ja opin, että sotasairaala on ollut Norssin tiloissa, muuten en ole sitä tiennyt.
Pitäisi käydä Sörnäisten arkistossa penkomassa, miten isän seitsemän kuukautta kestänyt sotasairaalareissu on sujunut. On kait siellä ainakin sairaskertomukset, mutta mitenpä senkään tutkimusretken tekisin. Kantakortin tiedothan olen isästä ja ukki-Uatusta saanutkin eivätkä enää tilaamalla mitään sieltä jakele.
Tuli tekstiviesti tuntemattomasta numerosta: "Tina vittupaa! Kynastele viela lisa niin ma panen pisten hommalle!" Ehkä se oli tarkoitettu jollekin toiselle, mutta ei ole ensimmäinen minullekaan lähetetty uhkauksentapainen. Tuhosin viestin. Sitten vasta harkitsin, että olisi se kai pitänyt säilyttää. Jos minut sitten löydetään räkäisenä pisteenä asvaltilla, niin onpahan ainakin varoitettu.
Sain kaikki viimekesäisen Karjalapyöräilyni valokuvat lajiteltua ja siivotuksi epäonnistuneet. Sitä paitsi tein työn uudelleen. Aiemmin jo lonihin KH-lehteen lähetettävät kun saatana muistitikku tilttasi! Olin satoihin kuviin erikseen kirjoittanut päivämäärän ja paikan, ja jopa jonkun kuvatekstinkin. Uuden lajittelun tein helpommalla kaavalla. Avasin kansiot etappien väleille joihin siirsin kuvat ja nimesin ne tyyliin "Kostamus-Lietmajärvi" tai Veskelys-Hyrsylänmutka-Veskelys tai "Petroskoi-Matrosa-Vazejärven th." jne. Kaiken kaikkiaan niitä on muistitikussa 2047 kpl. Alkujaan kuvia oli n. 3000. On ne huonotkin vielä tallessa.
Joistakin kohteista olisi pitänyt ottaa enemmänkin kuvia. Eräänkin hurttalauman edesottamuksista Aunuksessa pankin ovien edessä. Helvetti mikä rähinä siinä oli, ja lapsia ja äitejä niiden seassa kirkumassa. Svetogorskista ei ollut yhtään valokuvaa kun olin rajalle tulossa. Pelkäsin jonkun kyttäävän rajavyöhykkeellä. Olisivat sillä änskällä takavarikoineet kameran ja muistikortit. Kortit kylläkin piilotin haiseviin kenkiini rajanylityksen ajaksi. Kameraan vaihdoin muutaman kuvan sisältävän kortin. Turhaa kaikki varotoimet, tullista lipsahdin Imatralle kenenkään kopeloitsematta.
Kävin Pauluksen viemässä tanssiharkkoihin ja kävelin siksi aikaa kirjastolle. Luin Kanavan ja Suomen Kuvalehden. Kanavassa Keijo Korhonen kairasi sälöisiä reikiä Suomen viimeisimpään sopimukseen Naton kanssa. Jälkimäisessä puitiin Venäjää Gorbatshov/Jeltsin-ajoista Putiniin saakka.
Tullessa käytiin hakemassa tarjouksesta pakastimeen 2 pakettia tuuttijäätelöitä, maksoivat 5,10 euroa. Melkein riitti tuhannen pisteen plussalappu. Muuta rahaa mulla ei enää olekaan. K oli kassalla.
11 pv keskiviikko
Aamulla sateli kuivaa lunta, sitten leutoni äkkiä ja iltapäivällä jo aurinko paistoi niin, että asvaltit paljastuivat missä ei paksua polannetta ollut.
Ajoin Unimäessä mutkan. Puutarhuri oli viime viikolla täyttänyt Rellunpippanan bensatankin joten korvanmakiaa on tiedossa kun puolet tankista hulahti retkeeni. Oli aurattu kaikki metsäautotiet siellä. Vanhoja taimikoita olivat ensiharventaneet ja isoja sullipinoja oli laaneissa. Vielä huojuivat puuvanhukset metsojen reviirillä. Oli nekin alueet jo merkkinauhoin ympäröity, että eiköhän ensi kerralla kun menen, ole kaikki sileänä. Särkee silmiä jo ajatuskin.
Talvivaara-Nuasjärvi kemikaalijäteputki oli tekeillä Mustolanmutkassa. Putkilinjat aukesivat rosoisina rouhaisuina molemmin puolin kuusikoihin; tekeillä ympäristörikos vailla vertaa.
Posti toi muutamia kirjoja. Edward Gyllingin elämäkerta oli yksi ja sen aloitinkin jo vaikka mulla on Antero Jyrängin Kansa kahtia, henki halpa-tutkimus kesken. Toisaalta samoja itsenäisyydenalun aikoja ja aiheen vakavuutta molemmissa käsitellään.
12 pv torstai
Tänään aurinkoa taivaan täydeltä. Aamulla pakkasta 8, illalla plussaa 5.
Silittelin Karjalanpyöräilyni Novinkalammen leirin blogikirjoituksen. Pitäisi kiihdyttää niiden tekoa, että ehdin käydä koko retken lävitse ennen kesää. Sitten en kyllä jouda joutaville hommille.
Iltapäivällä neljä varvia aittaa.
Illalla viiden minuutin riita Puutarhurin kanssa. Raha-asioista. Tarkennan: Tapauksessamme rahattomuusasioista.
Alakuloni on korkomerkkien ulottumattomissa. Joutaisin kuolla pois. Tämän parempaan en enää yllä enkä pahempaa enää jaksa. Vaikka mulla on vielä pieniä lapsia ja heissä tarkoitus minunkin elämänhuounnalleni, niin rajansa kaikella.
13 pv perjantai
Pikkuisen parempi olo. Kylkeen ja käsiin koskee.
Yöllä näin unta isosta vitusta jonka sisällä mahtui pyöräilemään. Äiti tuli torumaan ja unensijaintini muuttui keltavihreäksi taloksi pyöreällä kukkulalle jonka juurella oli osmankäämien valtaama lampi ja rannoilla liejuinen lehmienlaidun. Kylän väki ramppasi etuovesta sisään ja takaovesta ulos ja niitä riitti.
Onpa ollut kirkas päivä. Ei yhden yhtä pilvenhaituvaa taivaalla. Alkaa kalju päivettyä ja nyrkit mustua pihkasta. En osaa hanskojen kanssa hirrenpulikoitakaan pyöritellä. Tänään veistin viimeisenkin paksumman pulikan. Mietin, että jos tekisin jäljellä olevista, ohuimmista riu´uista päätykolmiot ja koko hönnän korotuksen tekisin sitten Unimäessä. Eli alimmaisiksi veistäisin muutaman paksumman pölkyn joita kuorin tuulenkaadoista syksyllä. Mutta siihen pisteeseen pääsyksi on vielä monta mutkaa matkassa.
Hesari herkutteli Wahlroosilla raamien täydeltä, mutta tuo mustasieluinen mies riisuuntui aivan ilkosilleen kappaleessa, jossa sanottiin näin:
"Miltä se tuntuu, kun pidetään kylmänä ja kovana kapitalistina, joka veisi vaikka leivän köyhien lasten suusta? Wahlroosin mukaan tilanteeseen voi suhtautua kahdella tapaa. Ensimmäinen vaihtoehto on pelästyä ja vetäytyä keskustelusta. "Ja toinen on -niin arrogantilta kuin se kuulostaakin-, että ei välitä. Ja kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että se on tämä toinen.""
Kaupungilla roskalehtien lööppitelineeseen oli koetettu nostaa toisenlainen Nalle: "W kertoo kirjassaan, kuinka pelkää omaistensa puolesta."
Vitut, ajattelen minä. Mitä sillä on väliä vaikka! Näitäkin kirkuvia kirjainkimaroita ähräävät päivästä toiseen, vuodesta kymmenenteen köyhyysrajoilla elävät toimittajarassukat, perkele.
14 pv lauantai
Puutarhuri sairastui eilen. Laskosteli se pyykit äsken ja meni sitten ulos aurinkoon, minä olen siivonnut muuten.
Lämmitin uunia ja takkaa, oli aika kylmä yö ja talo alkaa jähtyä. Kohta tulevat raumalaiset. Laitan ruuaksi lohikeiton jonka maustan Kipparin savujuustokermalla. Jälkiruuaksi juodaan vaikka kahvit jos en marjasoppaa kehtaa väkertää. Ovatkohan yötä, se jäi vielä epävarmaksi. Onhan tästä vielä Kuusamoon matkaa ja tällä kohtaa matkalaisilla on takanaan yli 600 km. Mukava tuo olisi jos viipyisivät, kerettäisiin jutella kunnolla ja vaikka käydä illalla Napiksella... ai niin, mutta eihän mulla ole pääsylippurahaa.
Taidan julkaista viikolla lyhentyneen mitättömän elämäni jakson nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti