Maaliskuu 2015, 4 viikko

22 pv sunnuntai

15 asteen yöpakkanen kansitti uudelleen patojen yläpuolisen joen uoman. Linnaraunioiden sulassa vesilintuja ei holotna ravistele, eikä nälkä. Joku luonnonsuojelijajärjestön ihminen jyvittää niitä jäälle Kyynäsniemen puolelta. Liekö siinä mieltä vuodesta toiseen kärrätä ohraa vesistön rehevöitymisen uhallakin luonnonvaraisille linnuille, joiden kuuluisi syyshallan uhatessa luikkia muille maille?

Mutta mitäpä muutamista jyväsäkillisistä joen pohjassa. Mitä se on sen rinnalla, jos luonnon oma mullistus päivänä muutamana kääntää lakkautetun sellutehtaan rannan sedimentin vuosisataisen saastekertymän liikkeelle ja liettää Oulujärven vesistön uimakelvottomaksi määräämättömäksi ajaksi. Tai kunhan Talvivaarapulssi vuoden parin sisällä huljauttaa patoaltaidensa myrkkyhirvittävyydet yläpuoliseen Nuasjärveen josta saastevesi lilluu kuhia, muikkuja, haukia, ahvenia, särkiä, kiiskiä, järvisimpukoita, siikoja tukehduttaen aina Ouluun ja Perämeren silakoiden ja lohien  mausteeksi saakka.

Olin ulkona kapistelemassa klapipinoja. Yksi orava ahkerana jyvien kimpussa vuorokompostien  kannella, ja punatulkkuja. Pihkapolun Tiitinen hakkaa jäätä rappustensa edustalta. Pohjoisen puolen seinustamme naapuri, Risto lähti jonnekin pakettiautollaan samoilla minuuteilla, kun kadun toisen puolen tiilitalon Arvo hiipi huonoilla jaloillaan arvokkaan Mersunsa takakontille, nosti sieltä Prisman muovipussillisen jotain tavaraa hiipien sitten vielä vaivalloisemmin varaston kujaan ja takaovesta sisälle.

Aloitin perjantaina koirankopin teon tähteiksi jääneistä hirrenpätkistä. Ei ole koiraa, mutta sanoin kakruille, että nostan kopin puuhun niin saapi kotka siitä pesän. Elä iskä höpätä, ne vain kilahtivat.

Kyllikki Villan lottakirjeet vievät toiseen aikaan, paikkaan ja mielekkäisiin uniin. Isänikin oloja samoilla kankailla Tiiksjärvellä, Tiiksassa, Ontrosenvaarassa ja Rukajärvellä paremmin nyt  hahmotan. Terveiset yli seitsemänkymmenen vuoden takaa ovat autenttiset. Olisipa isä vielä elossa ja järjissään... tai vielä enemmän toivoisin, että isältä olisi jäänyt nippu sota-aikaisia kirjeitä ja päiväkirjoja...

Äet-Gunillan sota-aikaakin tulee miettineeksi. En paljoa siitä tiedä, ei ole mitään dokumentteja olemassa, ei kirjeitä eikä kortteja. Vielä vähemmän päiväkirjoja. Yksi mustavalkokuva jossa pääkallosuikkainen ss-mies ja takana "Muistoksi Gunillalle 1943 Urpo" ja toinen, jossa äiti on ystävättären kanssa heinäpellolla. Äiti on ollut silloin porvoolaisessa maatalossa apulaisena (piikana), lypsänyt lehmiä, ahkeroinut heinäpellolla, siivonnut, pessyt pyykkiä ja hoitanut myös lapsia. Mutta lotta-statusta hänellä ei ole ollut. Miksi tuostakaan ajasta en äidiltä udellut tarkemmin? Miksi hän ei itse siitä vapaaehtoisesti puhunut? Miksi kaikki olivat niin mykkiä menneisyytensä suhteen? Miksi äidin ainoa veli kuoli pienenä palovammoihin? Oliko hän kehitysvammainen ja kun vamma alkoi näkyä, Aabraham-isä tappoi hänet?

Tämän hallituskauden viimeinen pääministerin haastattelutunti tuli päivällä radiosta. Aleksanteri Stubb ei ole asemaansa nähden vakuuttava. Yökerhoissa ja skeittiradoilla voisi olla uskottavin. Aikansa poliitikon kuva, mutta onko kuva poliittinen, jää spekuloinnin varaan.

Hesarissa laaja kirjoitus "Presidentin miehet". Tuon artikkelin lukeminen  avaa päivitettyä näkökulmaa siihen tietämykseen, millaisin voimin tyrannianmylly Kremlissä nyt jauhaa. Sille juttu ei anna selitystä, kuinka 143 miljoonaa eri päätä kautta laajan Venäjän maan yhtä miestä niin kumartaa. Stalinin vaikutusta yhä? Eli olisiko Stalinin  aikainen hirmuhallinto edelleenkin  mahdollinen Venäjällä? Joko sen kaltainen taantuma eräiltä osin (kansalaisten pelokkaissa päissä) on tottakin? Ainakin sensuuriin suunnattava kansantuotteen osuus on yhtä julmettu kuin entisen KGB:n määrärahat. Ehkä moninkertainenkin.

Jos jossakin päin maailmaa aseet hieman rauhoittuvatkin niin uusia tulipaloja tilalle kyllä syttyy. Jemenissä ruuti on jo niin kuivaa, että sytyttelyt on jo aloitettu. Asekauppiaat hurraavat Isisille ja alQaidalle. Saudit linkosivat jo hävittäjiä taivaalle.

23 pv maanantai

Edellisenä yönä satoi lunta pikkuisen. Koko päivän on särkenyt käsiä olkapäistä sormenpäihin. Ei tiedä, missä asennossa niitä pitäisi. Kirjan piteleminen on hankalaa. Laitoin yöllä tyynyjä sängyn viereen tuolille ja sen päällä jotenkin sivuja kääntelin. Nukahtelin välillä. Toisinaan havahduin, kun kirja lumpsahti peukalon ja etusormen välistä kiinni tai silmälasien tyynynpuoleinen sanka painoi kipeästi korvantausta. Kädet olivat aivan arat ja jäykät, kämmenselkien ihokin, ja meni kauan, kun yritin saada ilman lukemista unen päästä kiinni. Huoletkin taas siinä aivoissa velloivat.

Muuten päivisin tavallisia kotihommia ja lasten huolehtimisia; nehän eivät ole monenkaan sanan arvoisia vakuuttaisi kokoomuksen suurvisiiriksi juuri ilmoittautunut Juhana Vartiainen, jonka tapaisia ekonomisteja inhoan sydämeni pohjasta. Onko sillä kellukalla muuten yhtään omaa lasta?

Hesari ei tullut ja lähetin huomautuksen. 15 pv jäi myös lehti tulematta ja mainitsin siitäkin. Luulin silloin, että lehti jäi tulematta, koska en ollut maksanut laskua ajoissa. Vastauspostissa, joka tuli pikapikaa, seisoi kuitenkin, että pahoittelevat paikallisen jakeluyhtiön huolimattomuutta ja jatkavat hyvitykseksi määräaikaista tilaustani kolmella päivällä: terveisin Ville, tiedotuksesta vastaava.

Hesarin tilaukseni oli taas niitä päättömyyksiä, joita teen vaikka ei olisi varakaan: Se oli mukamas niin houkutteleva tarjous ja sattui juuri munattomaan olooni eräänä aamuna kun ei ollut edes lehteä kahvikupin seuraksi sivistämässä.

Mustin uutinen tälle ajalle on ollut neljä vuotta kestänyt romaninaisen kidnappaustapaus. Hyvikset saavat tästä taas lotinanaiheen pitkäksi aikaa. Ennen kuin itse rikos on perinpohjin tutkittu ja tuomiot  luettu, valituskierteet käyty, koko kymmentuhantinen suomalainen mustalaisväestö on jo netin käräjäkivillä kaikkien alojen besserwissereiden, yleensä aina niiden samojen, toimesta  junailtu tuhoamisleireille.

24 pv tiistai

Melkoinen lumentuprakka ollut yöllä. Liki 10 senttiä uutta valkoista jonka aion kuitenkin antaa polkeutua pihamaille sillä lupaili jo plusasteita. Uusi lumikerros sulattaa tehokkaasti jäästä liukkaat kulkureitit. Kävi se eilenkin lämpimän puolella ja heti joenuoma alkoi vapautua muutaman yön riitteestään.

Äitiä taas muistan Kyllikin lukemisen seurauksena ja siksi, koska hän oli unessakin. Äiti istui ukin nikkaroimalla, aikojen saatossa kolhiutuneella pirtinpenkillä ja oli kertomassa tärkeää elämänsä tapausta tutulle naiselle, joka nojasi Pohjoismäen valkeaksi kalkittuun uuninkupeeseen. Minä en saanut äidin puheesta selvää koska se sekoittui taustalta kuuluvaan voikirnun plorskeeseen, ja ähellykseen, joka syntyi, kun piti kiskoa isää lattianraosta jonne se oli humalapäissään pudonnut. Isäkin voihki ja valitti kovaan ääneen, että elä selän puolelta nosta kun siellä on se kuulanroukaisu. Isä huuteli paikalle Viinikkaa ja Timpsteriä vihaisena: Mihin perkeleeseen ne piäsä nyt panivat kun ryssee tulloo ikkunoista ja ovista ja pitäsi niitä alakaa tappamaan...

Niin että tässä se taas tuli, miten isien koetut sodat saapuvat poikiensakin uniin kymmenien vuosien kuluttuakin.

Vanhimmalla tyttärellä taas jaksamista lastensa kanssa: KP 14v. osallistunut netissä koulutovereiden kiusausrinkiin ja nyt yrittävät sovitella sitä. Lisäksi samalla tytöllä on edessä 6-8 viikkoa kestävä sairaalajakso tutkimuksia varten joka koskee erittäin vakavaa sairausepäilyä. Myös toiseksi nuorin, SP 3v. joutuu magneettikuvaukseen. Juuri kun S itse alkoi päästä jaksamattomuuden kuopastaan... Minullekin tässä taas miettimistä.

Liimasin jälleen yhdet poikien lenkkarit silikoniliimalla, samalla, joka käy esimerkiksi vessanpytyn asennukseen ilman ruuveja. Oli jo neljännet, uudet kengät tälle talvelle, joista pohjaosa alkoi ärvöttämään kärjestä päin. Missä ja millaisin tekniikoin ne kenkiä penakoille nykyään tekevät? Onko huonolaatuisuus ennemminkin tavoite kuin kunniakkaana aiemmin pidetty kestävyys? Mitä tällainen markkinatalouden ilkeys lapsiperheille tulee maksamaan? Eivätkä yhdetkään näistä kengistä, vaikka alemyynneistä ovatkin hankittuja, ole halpahallilaatua olleet. Useita kymmeniä euroja vaikka hatusta vedetty "lähtöhinta", jota painotetaan alen yhteydessä on ollut liki 100 euroa! Jos voisin, niin kuristaisin "ne", mutta kenen kurkulle nämä vihaiset kourani voisin asettaa kun nämä markkinavoimat ovat kasvottomia? Välilliseksi syylliseksi voisi joku  mainosnikkari, joka  höttömarkkinoinnin kelkassa kiikkuu tussinsa kanssa, olla varoittava esimerkki jos sen saisi liitetyksi kenkämainokseen kuvan kanssa; piirtäisi siihen sauman, josta kenkä aivan varmasti parin viikon käytön jälkeen ratkeaa.

25 pv keskiviikko

Aurinko paistaa puhtaanvalkeaan hankeen. Pakkasta aamulla 16. Leutoamisesta ei hajuakaan.

Kävelylenkillä ajattelin, että Björn Wahlroos on vakavasti peliongelmainen vammainen. Häneltä puuttuu kokonaan ihmiselle luontainen empatiankyky. Vain sellaisista on järjettömien omaisuuksien haalimiseen, jonkalaisilla ei ole itsellä eikä isollakaan suvulla enää mitään käyttöä. Vamman täytyy olla järkyttävän vaikea, sillä vaikka se koskee mittausten mukaan yhtä prosenttia globaalia väestöä, niin juuri sen populan hallussa on rahalla laskettavista rikkauksista valtaosa. Näiden pelureiden vuoksi ihmisen tuntema maailma myös menetetään, sillä kasvattaakseen edelleen omaisuuksiaan, tämä vammaisryhmä ei välitä haalimisen seurauksista, ilmastonmuutoksesta tai muusta tiedemiesten höpötyksistä. Ihan vähiten se välittää heikoimmistaan, niistä joilta se kykenee imemään viimeisenkin viisikymmensenttisen.

Sain liput Markku Heikkisen ohjaamaan dokumenttiin Olipa kerran seminaari. Väkeä oli sali täysi. Kahvi ja pullatarjoilu aulassa. Keskustelutilaisuus dokumentin katsomisen jälkeen. Pyysin itsekin puheenvuoron sillä on se koskettanut minuakin tuon 113 vuotiaana teurastetun Norssin täysin perusteeton alasajo. Sain aplodit. Muutamaa tuttua opettajaa jututin sekä kävin kättelemässä dokumentin tekijänkin.

26 pv torstai

Pakkaskeli jatkuu.

Sain ykkösblogini Rajakontu-postauksen julkaistuksi. Olen menossa Laatokan rantaa myötäilevää valtaväylää kohti Sortavalaa. Muistelen mukavana paikkana sitä joenpolveketta jossa Rajakonnun maisemissa pari yötä viivyttelin. Muistan myös, että jossakin vaiheessa selkäpiitäkin kylmäsi, sillä siinä kankaalla oli vanhoja taisteluhautoja, tai ainakin reservi- ja selusta-asema ja kerrankin mielikuvitus loihti uneen tapettujen sotilaiden haamujen vaelluksen paikalle.

Syksyllä kouliintumaan istuttamistani n. neljästäkymmenestä entisen mummolan omenapuiden siemenestä on lähdössä taimelle kolme. Puolenkymmentä muuta on lähtenyt jo kylmässä kasvamaan, mutta kuivahtaneet koska en niitä älynnyt välillä käydä katsomassa. Pakkasen puolelle ei niiden kouliintumisasema ole mennyt. Puolalaisissa inaredeissä, joita syksyllä ostin laatikkotolkulla ja joita säilytin varajääkaapissa toisen talonpäädyn eteisessä, oli joissakin siemenkodissa lähdetty myös tainta kasvattamaan. Otin muutamia ja istutin ruukkuun, mutta taisivat säikähtää kun eivät siitä toenneet kasvu-uralle. Tuskin niistä suomalaisessa puutarhassa kuitenkaan eläjiksi olisi.

Hannele kävi. Se oli työkeikalla näillä kulmilla.

27 pv perjantai

Koko päivä aurinkoista pakkasta, illalla leutoni äkkiä, saapuivat pilvet. Nousi kaakosta tuuli ja kolkutteli yläparvekkeen löystynyttä tuiskusuojaa, pyöräytti pilkekasojen suojapressun tötterölle. Kun pihalta poistuin, siirtyivät puhurinhännät helisyttelemään kasvihuoneen hauraita lasiruutuja ja tekemään pellehyppyjä Riston punaisen aitan katolta josta vielä irtolumia puhurinkierteisiin löytyi.

Sisällä on hiljaista, en pane radiotakaan auki. Pojat lähtivät Puutarhurin kanssa Vaasaan, ei kun Kokkolaan ja minulle siunautui koko vkonloppu vapaata. Luen, kirjoitan ja nukun. Lupasi räntäkeliä ja jos ei ole pakko, en käy ulkona kuin kävellen kirjastolla. Käyn ehkä huomenillalla bussilla Napiksella: 25 euroa pääsylippuineen, tulo-menokyyteineen. Montako kaljaa sillä rahalla Luotikujalla joisi? Neljä? En tiedä yhtään, mitä tuopillinen nelosolutta nykyään maksaa, en edes keskarin kaupan hintaa. Maitoa saisin 32 litraa ja keskikokoisia ruisleipiä 6 kokonaista. Humpata saan kahdellakymmenelläviidellä eurolla n.5 tuntia. Jos olen ahkera ja jätän väliin vain muutamat pelit, tapaan tanssitettavia naisia n. 6 per tunti eli n. 30 illan aikana. Osa heistä on tietenkin samoja, mutta naistentunnilla hakevat sitten sellaisetkin, joita en ole arvannut itse hakea. Ja usein heissä on aivan ennen tapaamattomia yllätyksiä, Vuokatin turisteja ja sen sellaisia. Jokaisen kanssa vaihdan muutamat sanat, joidenkin kanssa joku aihe keskusteluttaa niin, että tanssimme useammat pelit peräkkäin. Viimeksi juttelin kolmen pelin ajan erään naislääkärin kanssa sotesta. Se aloitti.

Pöyristyttävää neuvostopropagandaa edelleen Carelia-lehden "päätoimittaja" Mashkinilta fb:ssa.

28 pv lauantai

Ennusteiden mukainen räntäkeli. Kävelin kirjastolla mutkan, tullessa kaupassa ja sitten kotitouhut. Kirjoitan erästä päässä muhinutta tarinaa, mutta tuleneeko siitä lasta tahi paskaa. Nukuinkin tunnin verran kun meinasi ruveta päätä särkemään.

Nyt on huusholli jälleen lämmin, uuni ja takka hohkavat. Kävin saunassa ja kuuntelen lauantain toivottuja. Bussi Napikselle kulkee muutaman sadan metrin päästä klo 20 jälkeen, eli on tässä aikaa hieman olla vain ja lötköttää. Löysin kameralaukusta kakskymppisen ja hiluja on vitosen verran pikkupussissa, että sen puoleen voin lähteä. Puutarhuri antoi lähtiessä 20 e myös, mutta se meni kauppaan liki kaikki. Ens viikko kuilotetaan rahatta; ei ole enää varaa edes luottotilillä.

Luin pitkästä aikaa Parosen aforismeja. Aikaan käypänen edelleen, ja yhtä monimielisten kysymysmerkkien kanssa kuin kirjoittajaltaankin on vaikkapa seuraava:

" Kapitalismissa on olemassa myös humanistinen suunta, epäkilpailullinen. Heidän aikansa ei vielä ole tullut, tuleneeko. Säilyykö ihmiskunta hengissä näiltä nykyisiltä."

Tapio soitti Kittilästä. Kohta lähtee bussi. Julkaisen tämän ja menen!