Helmikuu 2015 4. viikko

22 pv sunnuntai

Tultiin Rokualta aamuyöstä. Polanteiset polut, lumenhärmää satoi. Väsykeli ajaa. Edelleenkin rätkii rännänsekaista. Juhlissa oli puolensataa sukulaista ja muuta tuttua. Tarjolla lohta, käristystä, perunaa eri muodoissa, kasvispatoja ja salaatteja, leipää, kotikaljaa, maitoa, kahvia kakkuineen.

Kävin poikien kanssa uimassa, illan lopuksi oli ravintolassa humpallusta. Sepe ja Liisa eivät tanssi, eivätkä niiden lapset. Minä pidän sitä merkillisenä asiana. Nuorin veljeksemme humpaltaisi varmasti, mutta kun hänen elämänsä orkesterinjohtoon tuli murrosiässä jeesus, niin maalliset tanssit jäi. Jos minulta kysytään, onko tanssimattomuus menetys, niin vastaan tietenkin että on.

Joka tapauksessa itse juhlakalusta tein sen huomion, että hän alkaa köntistyä, niin kuin meistä kaikki.

Sepe, Liisa, Suvi ja sen poikakaveri pistäytyivät Hannelen juhlilta pois mennessään. Antti lähti jo aamusta Kuopioon.

Sepe avasi vähän viimeisimpiä firmansa työnäkymiä. Hyvä, että velipoika menestyy. Päätähän sillä aina on ollutkin. Sekä pitkäjänteisyyttä.

Luen edelleen Erkki Tuomiojan poliittisia päiväkirjoja (1991-94). Teksti imee muutamista yksityishenkilöille yhdentekevistä kappaleista huolimatta mukaansa. Tulee  déjà-vu tuntemuksia jo päiväyksistä ja vallan karsinoissa viihtyneistä poliitikkojen nimistä: Sunqvist, Sorsa, Koivisto, Anderson, Viinanen, Seppänen jne., mutta Tuovi Allen-nimistä Ahtisaaren presidenttikampanjan aikaista adhd-ihmistä en julkisuuden henkilöksi muista. Sattumalta Ulf Sundqvistista oli kovasti kohdettaan silittelevä 70-vuotisjuttu tuoreimmassa Hesarissa; "... vauhti on yhä edelleen kova..." Minne?

Niin ovat 90-luvun lama-ajan herrat valtion piikkiin pötsinsä ylitäyteen ahtaneet ja painajaisitta yönsä nukkuneet, maailmallakin huolettomina lennelleet. "Illalliset vahvistaa vanhan totuuden, että järkevin asia mitä Brysselissä voi tehdä, on syödä hyvin", on eräs Tumiojan huomio Euroopan "ytimestä".  Näitä kokkauksiahan me olemme kustantaneet vuodesta toiseen. Pöljien lounastajien käsissä koko maailma. Kotimaan työttömyys kohoaa samaan aikaan kuukausi kuukaudelta kymmenillä tuhansilla (yli 400 000 työtöntä nyt lukemillani sivuilla). Suurimmat mielipahan aiheet eivät ole syntyneet kansakunnan hyvin- tai pahoinvoinnin  käyriä seuraamalla vaan puolueiden ja henkilöiden välisistä kaunantunteista. Eivät ainakaan Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen toisiaan rakasta ja Arja Alho on Erkille yksi vittuuntumista aiheuttava ämmä vaan.

Tuomiojan näiden kirjoitusten aikoina itseltäni paukahtivat kaikki vähäisetkin unelmat kerralla nurin kuin pommin särkemänä. Eikä ollut valiokuntia jossa asiaa puida ja miettiä lounaiden lomassa porukalla seuraavaa siirtoa.

23 pv maanantai

Nollakeli. Tieaura kasasi polannetönkyrät pihatien suulle ja postilaatikon eteen. Kolasin ja lapioin pois ja samalla Arvonkin pihansuun. A antoi taas viime viikolla punaviinipullon lumitöiden palkaksi. Viinakaapin joudun kohta rakentamaan ja kutsumaan viinalle persoja kylään.

Naapurin katti oli jälleen käynyt paskalla alarapulle. Kauankohan sitä sietää? Lajipoikkeama tuossa elukassa kun ei peittelykelpoiseen paikkaan käy asioillaan.

Gaiuksen kanssa on lysti kävellä koulutie. Parasta siinä käsikädessä kulkeminen. Pian ovat kaikki lapset niin isoja, että ei enää käsi isän käteen eksy. Opettajilta satelee kehuja poikien fiksuudesta. Viimeksi Penalta, Natasalta ja Outilta. Natasa on muuten Petroskoista lähtöisin, mukava ihminen.

Lehdessä oli juttu kasvonsa menettäneestä miehestä joka kirjoitti kirjan. (Hesarin kolumnisti Kimmo Oksanen)

Kävin päivällä kaupassa: salaattitarpeita ja maitoa. K:n hymy.

24 pv tiistai

Tasaisen lauha keli jatkuu.

Kotihommia ja kirjoittelua. Lukemista. Loninut valokuvia ja ättäröinyt niiden lukumääräistä paljoutta.

Paulus hermostui eilen illalla ja heitti tyynyn takan päälle. Sieltä putosi lattialle Azimin tuoma tuikkuIittala ja sälähti kappaleiksi. Sitten suuttui Puutarhuri. Komensin P:n lakaisemaan isommat ja imuroin itse loput. Muuten en sanonut mitään.

MOT-ohjelma käsitteli "perussuomalaisia" vaaliasioita. Persuille koittavat SMP:n kohtalojenhetket. Ainakaan uusia "jytkyjä" en heille toivo.

Puolueet ovat aina johtajiensa näköisiä tekoineen ja aikeineen, niin myös Perussuomalaiset-puolue: Timo Soinin hiilijalanjälkeä kauhistuttaa ajatellakin. Jussi Niinistö on yksinkertaisesti pelottava.  Langanlaihan  punaposki Halla-ahon olemus huokuu salavihaisen koiran kavaluutta; hänellä on Natsisaksan Göbbelsin propagandistin taidot ulkomuotoa myöten. Puolueen silavana, tai oikeammin maakuntiin päin aukeilevien ovien saranoiden rasvaajana röhnöttää sitten  P.Oinonen, tuo aivottomia mielipiteitä päästelevä punaniska, jolle ei verovaroilla kustannettua sijaa Arkadianmäellä ja sen jälkeistä eläke-etuuksia edes erehdyksessä olisi äänestäjien tullut pedata.

Kolme kuitenkin pysyy käyrien huippuja jakamassa aina: Kepu, Kokoomus ja SDP.

Kepun vuoro on reisiä Gallup-vuoren huipulle, puolueen apilalippu liehuu siellä jo. Demarit ja kokoomus jäävät pitämään tulihtaa alemmille tasanteille, ja aivan vuoren juurella kipinöivät pienten kiukkuisten kynsitulet.

25 pv keskiviikko

Keli edelleen tasaisena nollassa. Kaivoin hangesta pilkepinon ja järjestelin sen uusien telipuiden päälle kevätahavan kuivateltavaksi. Komposti on toiminut hyvin tänä talvena. 40-50 astetta oli lämpö kun hämmensin ja lisäsin kariketta.

Ensimmäisen kerran elämässäni katsoin poikien kanssa melkein 15 minuuttia jalkapallo-ottelua telkkarista. Siinä sitä pureksittavaa seuraaviksi vuosikymmeniksi. Sitten katsoin toisinnon Beckistä. Ruottalaiset (pohjoismaalaiset yleensä) sotkevat dekkareihinsa epäaidontuntuisia yksityisiä seurusteludraamoja, niin kuin nyt katsomassani trillerissä Lenan ja Beckin suhde. Mutta suomalaiset varekset ne vasta kammottavia ovat! Englantilaiset tekevät suhdedraamatkin aidommin. Niin kuin nyt uudessa neliosaisessa Sisäpiirin miehissä.

Jani Kaaro kirjoitti mietityttävän kolumnin Hesariin. Tai oikeastaan esseen. Siinä sanankäyttäjä rouhii sananvapauden käsitettä. Just olin itsekin pohtinut kantaaottavan kirjoittamisen mielekkyyttä. Tuslaan siis julkaistavat sanat tiuhan verkon lävitse vaikka mielessä kirjoitushetkellä olisi tuhansia muita sanoja. Kun helmikuun alussa päätin tyhjänä toljottaneessa kakkosblogissani julkaista pv-kirjatekstejäni, niin  sinne sanojani vihkosta siirrellessä sensuurin ote pääni sisällä on vielä lujempi.

Ihailin joskus Pentti Saarikoskea joka kirjoitti niin kuin tapahtui, teki tai ajatteli, mutta en minä kaikkia runkkaamisiani kyllä alkaisi hänen laillaan julki tuoda. Eikä kenenkään enää tarvitse; hän teki sen jo kaikkien miesten puolesta. Internet kuluttaa paljastusteeman loppuun taantuessamme lajina toistemme tatuoitujen ja lävistyksin koristeltujen hännänalusten haistelijoiksi jälleen.

Iän lisääntyessä alkaa ymmärtää kyllä, miksi jotkut merkittävissä toimissa viihtyneet ovat tuhonneet päiväkirjansa ennen kuolemaa.

Tuslaamisesta tuli mieleeni Satu. Lapinlahtelaiset käyttivät tavallisesta keittiövälineestä, siivilästä tusla-sanaa. Ja räkättirastas oli rätkä. Voi Satu, kaikesta sinäkin mieleeni palajat vaikka siitä, Laitisen mökin hellantakusseinällä ruostuneessa naulassa roikkuneesta yhteisestä tuslastammekin on jo niin kauan.

26 pv torstai

Vesitihkua koko päivän. Tojotanrotteloa tutkin. Se voisi mennä katsastuksesta lävitse jos vaihtaisi tuulilasin ja laittaisi pakoputken liitoksiin uudet tiivisteet. Päästörajat voivat tosin tulla vastaan kun moottori niin käryttää. Takavilkunlasin löysin jo ja pitäisi vain karistella entisen sälöt pois ja asentaa uusi paikoilleen. Seiskoot nyt vielä, ei tässä akuuttia tarvista ole. Vakuutusmaksuista tuli 17 euroa palautuksia.

Aamulla koululta pois kävellessä vastaan tuli tuttu kongolaisperheen äiti. Puhutin vähän. Kyselin opiskelun edistymisestä. Sanoi olevansa työharjoittelussa. Kysyin myös, kuinka suomenkieli alkaa sujua: "Hyvä huonosta, ei paljo, vahän ymmartän...". Tämä rouva pukeutuu joskus oikein kauniinvärikkäisiin  vaatteisiin ja ilahtuu, kun vähän kehun. Sillä on itseään paljon pienempi mies, joka ei osaa senkään vertaa suomea. Ikää miehellä on jo yli 50 v. joten ei se mikään ihme ole jos uuden kielen oppiminen on vaikeaa. Lapset sen sijaan puhuvat useilla kielillä; swahilia, ranskaa, englantia ja suomea. Yläkoululaiset kohta myös ruotsinkieltä. Moniko suomalaislapsi sellaiset määrät maailmankieliä hallitsee? Yksi näiden lapsista oli sairastunut kai aika vaikeaan tautiin: on nyt Oulussa sairaalassa. Yksi entisaikojen suomalainenkin piirre tässä pariskunnassa jos ovat liikkeellä yhdessä: Mies kävelee 10 m edellä.

Panostin eilen Vikingiin 1,60. Oli 3 oikein ja "saalis" 4,60. Voitin siis 3,30. Laitoin Eliaksen avustuksella muutamat rivit jalkapallovakiota tälle illalle vaikka lottoon verrattavaa tuurinpeliä sekin peli lie. Siinä rivimaksu on vain 10 senttiä. Kohtuullinen hinta tällaiselle uhkapeleihin törsääjälle. Lauantai-illan jalispeli on jo 25 senttiä. Viimeksi voitin sieltä yli kympin ja sillä pelaa kauan kun ei innostu. Mutta mitään iloa pelaamisesta en koe, en pelaa koskaan pelaamisenhimon vuoksi vaan pienestä toivonhitusesta, että joskus tulisi edes muutama satanen. Kymmenien miljoonien voitto olisi sulaa hulluutta ja tietäisi lopullista tuhoa.

Tuomiojan päiväkirjasta: "Maanantai 9.3.1992: Jukka Kemppinen, jonka maanantaijutut Hesarissa ovat koko ajan menneet käsittämättömämpään suuntaan, jatkaa Elisabeth Rehnin toissaviikolla aloittamaa asekätkijöiden rehabilitointia. Se on typerää ja vaarallista puuhaa. Kätkijöden toiminnan perustuminen puolustusvoimien korkeimman johdon -...   .... ..... - käskyihin, tai nyt taas hyväksyttäväksi katsottaviin isänmaallisiin motiiveihin ei muuta sitä tosiasiaa, että kyse oli sotilaitten laittomasta toiminnasta maan poliittisen johdon takana, eikä tällaisessa demokraattisessa maassa saisi ikinä nostaa sankariteoiksi."

Netissä kumpikin vanhus jakaa edelleen sanansäläänsä eikä maailma silti ole tämän valmiimmaksi tullut. Päinvastoin. Alan tulla siihen tulokseen, ettei ihmiskunnan hallitsemaa maailmaa sanoilla, rokotuksilla eikä innovaatioilla pelasteta.

Gaiuksen luokkalaisilla oli Kalevala-päivän harjoitusesitys. Kävin katsomassa. Laulukuoro oli mahtava ja muutenkin mukavaa katsella kun lapset leikkien näyttelevät. Äärimmäisen hyvilläni olen siitä, että Gaiuksella on +10-opettaja. Sitten kävellä lumpsittiin kaupan kautta kotiin. Ostettiin leivontatarpeita.

Eliaksella huomenna luokkaretkimyyjäiset ja Pauluksella maanantaina 11 v. synttärit. Tein Eliaksen kanssa 2 kaakkua, kymmenkunta muffinia ja kakkupohjan. Toinen kaakuista lässähti vaikka uunissa oli juuri sopiva lämpö. Olisin tehnyt vielä sämpylöitä, mutta uuni jäähtyi sen verran, ettei olisi enää paistunut. Uunipuuro pitää laittaa aamuksi hautumaan.

Kun Paulus syntyi, oli remontti pahasti kesken. Äidin ja vauvan synnytyslaitoksellaoloaikana remontoin kiivaasti muiden töitteni päälle yhden huoneen jonne ne voivat suht terveelliseen ympäristöön tulla. Levytin seinät, pakkeloin, hioin, pohjamaalasin ja tapetoin. Asensin oven, laitoin lattiaan laminaatit, laipioon paneelit, ja listoittaakin kerkesin. En varmaankaan nukkunut niinä kolmena vuorokautena lainkaan. Kaikki muut tilat olivat vielä kuin pommin jäljiltä.

Radiosta kuuntelin ajankohtaista ykköstä. Haastateltavana olleen fysiologian professorin tutkimusten mukaan miesten siittiöiden lukumäärät ovat spermassa puolittuneet muutamassa kymmenessä vuodessa. Se on tieto, jonka pitäisi nostattaa hurraahuutoja ylikansoittuneen maapallon tiedostavan väestön joukoissa. Ihminen on itse syyllinen sperman laadun heikkenemiseen kemikaaleineen, mutta evoluution armottomiin lakeihin tuokin ilmiö vain kuulunee.

27 pv perjantai

Tarumaaretista näin unta. Tyttö oli siinä vielä vauva joka kitisi kahdesta polkupyörästä rakennellussa "vaunussa" kun työntäen ja välillä polkien kuljetin hökötystä rämeisessä maastossa. Määränpää oli tuntematon, mutta olin viemässä tyttöä kuitenkin jostain ikävästä ajasta tai paikasta pois päin. Kun heräsin, oli avuton ja syyllinen olo. Kyselin itseltäni, olenko se minä, joka on syyllistynyt tyttäreni suhteen peruuttamattomaan virheeseen. Enkö ole ollut tarpeeksi jämäkkänä tapaamisten suhteen? Olenko antanut liian helposti periksi hänen äitinsä välinpitämättömyyteen asian suhteen? Mitä ovat lastensuojelusta vastaavat tehneet koska ei tässä mitään lakia ole rikottu eikä ketään pahoinpidelty? Kysyin sitä yhdeltä kovapintaiselta Keräseltä, mutta ei asia tämän kummemmaksi muuttunut. Poteeko Tarumaaret lopun ikäänsä isänikävää, se kai tässä vain on kysymys, jonka esitän. Tyttöhän ei itse sellaista vielä ymmärrä.  Isältä, siis minulta ei tietenkään kukaan kysy, miltä tuntuu ja sekö on myös lapsen etu?

Ukrainassa venäjä sai rajansiirtojensa tämänkertaisen tahtonsa toteutettua. Nyt se vetää henkeä ja rahtaa asearsenaalia Ukrainan itäosiin seuraavaa valloitussotaa varten. "Tulitauko pitää", otsikoidaan. Nyt Venäjä aloitti lisäksi uudenlaisen propagandasodan kaasuhanoja puistelemalla. Valheet, joita niin Lavrov kuin Putinkin kivikasvoisista päistään päästelevät, ovat karsean lävitsekuultavia. Omat kansalaisensa kai niihin uskovat kun eivät tee muuta kuin taputtavat käsiään.

Neuvostoliitto tulee takaisin, sanovat näkijät.

Meillä tärkein vaalienaluskeskustelu liittyy keskikaljaan. Vuodesta 1969 lähtien maltaisesti pöhöttyneet ja vain tuoppien vaahdonnousulla aktivoituvat suomalaiset aivot ovat aivan kauhuissaan vihjeestäkin, että keskaria pitäisi tulevaisuudessa ruveta rahtaamaan jääkaappeihin Alkosta. Hui hai tätä pieniä päitä hurmaavaa vaalihuumaa.

Kirjastosta hain varaamani A.I. Virtasen elämäkerran.

28 pv lauantai

Venäjän politiikkaa arvostellut Boris Nemtsov on murhattu Moskovassa. Ihmisten suita tukitaan neuvostoaikojen malliin koska sitä mallia ei ajettu alas yhdessä neuvostojärjestelmän kanssa. Eikä lopulta itse järjestelmääkään, vain tuoreita päitä vaihdettiin joissa entiset ohjelmat kuitenkin edelleen pyörivät.

Pitää tasaisen hyvää kevätkeliä. Joka vuosi se aiheuttaa tunteen, että kaupungissa kevään tulo menee täysin hukkaan. Ei voi tuosta noin vain hypätä suksille ja painua metsään tai järvien jäille. Ei minua kiehdo nylkkäseminen valmiilla latuhöylänurilla maisemassa joka on halkaistu viiva voimajohtojen alla.

Aloitinpa siis aitan hirsien veston. Yhden kierroksen vain tein, äkkisestään sattuu selkään m.sahan kanssa kumartelu.

Kävelin sitten vielä kirjastolla ja kaupassa G:n kanssa. Ostettiin muikkuja ja silavaa, teen huomenna kalakukon. Vinkka kevätahava puski päin naamaa joen rannassa. Poika laski montako Kalevalanpäivälippua saloissa liehui.

Illalla tukan- ja parrantasaus, sauna ja sitten Napikselle humpalle.

(Napikselta tultua klo 03: Pertti Kurikan nimipäivät menevät Euroviisuihin: Minulle se merkitsee samaa, kuin kehitysvammaiset veljeni, Veijo, Esa, Jarmo ja Jyrki olisivat lähdössä. Eläisivätpä isä ja äiti vielä!)