"Näin hetki sitten ketun"

27.3.2025 torstai

Kiepautin Kajaanit ja Iisalamet ja nytten olen jälleen tiällä Um. Ostin uudenkäytetyn raivaussahan Iisalamesta. Kunhan lumet vajenevat, kuleksin sen kanssa ainakin tämän mökin ympärystän aluskasvillisuutta matalemmaksi.  

Kotimaisesta elokuvasta oli "ylistävä" arvio Etelän aviisissa. Sysmästä tekivät kiljunpyörteisen draaman jossa muutama sisarus kännää ja panee   ...sahtia...., kännää lisää ja panee... uutta hiivaa tyhjentyneisiin tynnöreihin ja eikun käymään. Ehkä ne panevatkin, mutta siitä arviossa ei mainita.

En muuten elokuvakritiikkiä olisi pannut merkille, mutta kun lukemaan houkuttelevaan osaan jutun alussa oli pantu(!) maininta, että koska elokuva sijoittuu nimenomaan Sysmään, se on kuin mainos sille paikkakunnalle jollaisesta "jokaisen pikkukunnan pamppu haaveilee..." panohaaveidensa päälle tietenkin.

Ajattelinpa sitten metsäläispontikkapitäjä Rautavaaraa ja millaisen aiheen ympärille tiältä elokuvan tekisi josta muovaisivat Hesariin näin houkuttelevasti: 

"Kännikomedia sahtia panevista sysmäläis­siskoista saattaa olla tuleva iki­suosikki, kehuu kriitikko

Keski-ikäiset naiset säntäilevät alkoholin perässä hykerryttävästi Teemu Nikin sysmäläiskomediassa 100 litraa sahtia. Elokuvassa on aineksia hitiksi."

Tässä savolaispitäjässä asia, jonka perässä vanhat ukot ja muutamat juoksupojat säntäilisivät, olisivat metsän eläimet, pääasiassa sudet. Eikä luvallisesti yksikään. Ehkä pontikkaakin tirautettaisiin, mutta se on jo niin kulunutta elokuvien aihetta, ettei paljoa kiinnosta edes ajatella. Ja kovasti puhtoisen kliinistäkin se nykyään on kun jokainen metallipuolen opinnot lävitse käynyt on jo kauan osannut rosterista viinatislaamon hitsailla ja homma käy kätevästi vaikka keittiössä jos emäntä antaa luvan. Tai sitten autotallissa talvirengassarjan viereiselle työkalupöydälle sijoitetun kaasupolttimon äärellä.

Korpipitäjässä tehty elokuva kuuluisi rikoselokuvien genreen josta näillä seuduilla hykerreltäisiin turpaan sen tekijöitä. Tai ammuttaisiin otsaan, ajettaisiin autolla ylitse, tapettaisiin niiden koirat, puhkottaisiin autojen renkaat, käytäisiin kusemassa bensatankkiin ja kaivoon murjaistaisiin kimppapaskat.

Jos minä kuuluisin käsikirjoittajatiimiin, tai vaikkapa itse sellaisen saisin aikaan ja se menestyisi jatkoon, saisin olla varuillani kaiken aikaa. Olisiko mökkikään enää pystyssä kun poissaolon jälkeen takaisin tulisin.

Näistä seuduista kertovan elokuvan ydin olisi petoviha. Sudet saisivat kohteena pääroolin, vierellä pakoon tassuttelisivat ilvekset ja näädät. Sitten vihanpidossa siirryttäisiin luonnon monimuotoisuudesta huolestuneisiin kansalaisiin, vihervasemmistolaisiin poliitikkoihin, dokumentaristeihin "Rysselin herroja" unehtamatta.

Näyttelijäkaartiin saattaisi olla mahdotonta saada niin suurta joukkoa kuin elokuva vaatisi koska se olisi, ainakin minun kirjoittamana, petojen puolella viimeistä kuolonkorahdusta myöten. Ei ehkä "kolme veljestä" riittäisi vaikka pantaisiin  heille akat rinnalle evästermareiden ja kinkkuvoileipien kera susien kimppuun hyökkäämään opetettuja saksanpaimenkoiria (Deutscher Schäferhund) paimentamaan. 

28.3.2025 perjantai

Eiliseen elokuvaideaani: Henkilöiden nimet kaikki olisivat paikkakunnan menneiden aikojen korkonimiä malliin Titjonen, Hermanni kakkonen tms..

Tänään tein ennätyksen pöllien kuorinnassa, mutta vielä on jäljellä ainakin puolet. Ehkä pitää kaataa muutama puu reunoilta lisää jotta riittää...

30.3.2025 lauantai

Koko päivä pöllipalstalla, mitä nyt ruokailemassa ja kahvilla kävin. Vaatteet ovat niin pihkassa, että kun saan riisutuksi, ne seisovat vaikka itsestään seinään nojaamassa. Otin tavakseni riisuuntua saunalla kun savottalaisen haju olisi tuvassa turhan tymäkkä. Ja kuivavathan ne paremmin saunomisen jälkeen siellä. Ei hajuaja kyllä itse erottele kun nenä on jo tottunut eikä vieraista ole tällä kulmalla pelkoa. Ketään ei saa käymään vaikka anelisi, mutta toisaalta kaipaankokaan tänne muita enää koskaan. Lähen sitten ihmisten ilmoille ite kun  alkaa yksinäisyys ahistaa. Ehkä Kuopion suuntaan teen jonkun retken kunhan enimmät pöllit lekottelevat kuivumassa kevätahavan kourissa ilman kuorinahkaa havupedillään.

Minkäänlaista kipinää en tuntenut humpallelähtöön tämänkään illan Napistansseihin. Säästöä sekin vain.

Mustarastaita oli jo kaksi ruokinnalla. Pikkulintujen määrää en ala laskemaan, mutta punatulkkuja on enämpi kuin koskaan. Tikkoja runsaimmillaan neljä ja oravia myös sama määrä. 

Joutsenet ovat kalkatelleet jo pitkän aikaa Karilahden sulassa. Huuhkajaa en tällen illalle kuullut.

Tänään ajattelin lapsena lukemieni tarinoiden Robin Hoodin elämän päättymisen hetkeä kun se päättyi surullisen kaihoisalla hetkellä jousipyssyn viritykseen ja helähdykseen kun nuoli singahti viimeisen kerran kaarevalle matkalleen taivaanrantaa kohden.

Jostain syystä kuvittelin tapahtumapaikaksi Kellomäen kansakoulun hirsisen saunarakennuksen vintin ja akkunan, josta Robin viimeisen nuolensa sinkautti menemään.

"Kuoleva Robin ampuu ikkunasta nuolen ja toivoo ystävältään Pikku Johnilta hautansa olevan paikassa, johon nuoli laskeutuu."

31.3.2025 Muanantae

Näin hetki sitten ketun, kirjoitti Timo Kustaa 60-luvulla Pellossa. Samanlaisen huomion sain nyt ruokatauolle pistäytyessäni minäkin merkata muistiin. Napsaisin muutaman kuvankin ikkunaa aukomatta. Minnehän lie repolaisen matka ollut? Ketut ovat reviirieläjiä joten ehkä kymmenen kilometrin ympyrän sisällä se pyörinee, tai kahdenkymmenen. Riippuu ruuan löytymisestä. Jänikset ovat vähissä, ja myyrät. Lintuja on hölselumessa hankala kiinni saada eikä ainakaan orava suupalaksi sille jää. Hyväkuntoinenhan tuo oli, että on se syötävää löytänyt. Jossain voi olla susien jäljiltä hirven raato tms.

Stubbimme reissaa maailmalla. Siinä jää aikoinaan matkustamisista parjattu "Reissu Lasse" (Reino Kristian Relander) nolon osille tilastoissa, eikä matkustustilastossa pian voita Mara Ahtisaarikaan vaikka se se vasta elämästään suuren osan lentokoneiden penkeissä viettikin. 

Tein pölökkytyömualla inventaariota ja laskin, että täytyy muutama iso puu kaataa jotta riittää. Kaksi kävin vielä illankuhjasssa nurimassa, mutta kun alkoi vettä niskaan kaataa niin lopetin.

Saunassa oli nyt mukava käydä kun oli niin märkä päivä.

Käsiin koskee.

1.4.2025 tiistai

Se oli torstai-aprillipäivä kun Soila syntyi. Mulla on tuossa hälle lahjaksi vanha laatikko sisältöineen. Käyn leipomosta lämpimän ruisleivän ja tuoreita riisipiirakoita laatikkoon lisäksi.

Elias taiteili kansikuvan lahjaan.

Tuosta kellojutusta tuli ihan hyvä. Sen alkuperäinen valokuva (1984 tai 1985) oli aivan pilalla ja homeinen kymmenien vuosien aitan hyllyllä tätä päivää odottelemassa ollessaan. Valokuvaamossa korjasivat sen kuntoon. Leikkelin siihen ohuesta plexistä lasin. Kellon itsensä kuuluukin olla ruostepilkullinen.

Vaikka tulee hieman murheellinen olo kuvaa katsoessa, niin on siinä pikkuisia ilon säikeitäkin; lapsi selvisi äidinikävästään jollain tavalla vaikka tiukkaa se on tehnytkin.

Kun olin tulossa kylältä pois, laski puutavararekka hydraulijalkojaan tientukkeeksi pinojen viereen joten käännyin takaisin ja kävin Akulassa joutavia lorsaamassa.

Iltasella

Sivullistenkadulla Knissa G ja Puutarhuri ovat jälleen kovassa flunssassa. P:n yskäkään ei ole loppunut, mutta on kyennyt olemaan palveluksessa koko ajan. Outoja romuskoja ovat tämän kevään taudit.

Elias tulee pääsiäiseksi naisensa kanssa. Lupasin maksaa tanssiharrastuskengät kunhan valitsee sopivat, mutta miettivät vielä, mitä alkavat harjoittelemaan. Tanssilenkkareista oli ainakin puhetta.

G:lla on autokuume. Toppuuttelin ja kehotin panemaan parturointibusineksesrahoista reilusti säästöön vielä vuoden verran ja katotaan sitten, mutta ei taida maltti riittää. Jos menee kesäksi Ouluun töihin, niin ehkä jonkinlaiseen romuun on varaa, mutta sen ylläpitoon ne sitten kulahtavatkin.

Kyllähän siinä kun katsoo pihassa pyörähtävien kaverien kulkupelejä, mönkkäreitä, mersuja ja bemareita niin jonkinlainen vitutuspyörre pojalla päässä saattaa käydäkin. Isit ja äidit useimmille niitä kulkupelejä kustantaa, ei se voi muuten mahdollista olla.

Iltapäivällä aurinko paistoi, mutta kevätahava oli kolakkaa. Kaadoin kolme isohkoa petäjää ja katkoin ne, sitten nostelin kuorittuja pöllejä kuivumaan koroketelineille enkä muuta viitsinyt/jaksanut tehdä.

Panin generaattorin pyörimään muutamaksi tunniksi kaivon tyhjennystä varten . Lykkää jostain syystä niin paljon savea sekaan, ettei sankosta pohjaa erota. Veden tulo on runsasta. Uppopumppu kiri kuitenkin tulopaineen kiinni ja kaivo oli kahta rengasta vaille tyhjä kolmen tunnin pyörityksen jälkeen. Virtajohdossa loppui vara, olisin muuten antanut vajua ihan pohjaan saakka (8 rengasta). Alkoi sieltä tulla sitten aivan kirkastakin, että tupaankin kelpaa eikä hampaissa savi narsku.

Nyt nukuttaa kun klo on 21.30 ja kuun kapea sirppi Vinhan haudan takana olevan suurkuusen yllä killottaa.