21.3.2025 perjantai
Pitää tällenillallen laittaa vielä talteen (mitä varten?), että saunareissulla mennen tullen minulla oli "huhuu--hu-huhuu--"-dialogi mitä ilmeisemmin huuhkajan kanssa. Ehkä osasin edes sinne päin matkia hu-hu-huu-puhetta koska se aika pian aina vastasi. Tai sitten se olisi joka tapauksessa huhuillut aina vaan. Saunomisen aikana huhuilija oli siirtynyt Luikkokankaan suuntaan Villelän suon reunoilta, tai sitten siellä oli toinen hu hu huu?
22.3.2025 lauantai
Klo ei ollut vielä neljääkään kun havahduin, venyttelin, nousin sängynlaidalle, laitoin verenpainemittarin ranteeseen, mittasin (119/68/48), käpsehdin kaasulieden ääreen, piezosin tulet polttimoon kahvipannun alle ja raapaisin myös puulla lämmitettävän hellan pesään valket. Mittasin kaurahiutaleet, leseet, siemenet ja suolan haudutetermokseen, ja sitten huussin taakse pakkaseen kuselle.
Tähdet taivaalla, valonkajo idän puolella eikä yhden yhtä jäneksen hyppyä jo viikon sileänä odottaneella hangella. Tehokas on ollut ruttokuuri viime vuonna laumoittaan hypelleiden jousijalkojen joukoissa. Ja ilvekset nauttineet myös osansa. Myyrille lie käynyt samoin, ei niidenkään jälkiä ole näkynyt. Mulla on tehokas, ladattava polkupyörän lamppu, jonka valokeilalla pyyhkimällä pystyy valaisemaan koko mökin pihapiirin metsänrajoja myöten.
Puurot on syöty, kahvit hörpitty. Ajateltu, luettu ja klo on jo kahdeksan. Pitää kehtautua kauppareissulle. Huussipaperi loppui, keittorasiat ovatten tyhjät, kananmunia en muistanut viimeksi ottaa, eikä leipääkään ole kuin muutama siivu. Pielispakarin siivutettu ruisleipä meni vanhetessaan niin pahanmakuiseksi, ettei sitä voi syödä kuin paistinpannulla öljytilkassa lämmitettynä. Jospa hyllyissä olisi nyt sitä Oululaisen jälkiuunileipää.
Viimeksi leipähyllyt olivat maan suurimpien leipomoiden lakon takia melkoisen vajaat, kaupungeissa kuulema jopa tyhjiä. Täällä on hyvä leipomo josta kyllä tavaraa pienelle väestöpopulaatiolle luulisi leipoutuvan, mutta ihmiset hamstraavat pakastimiinsa niin, ettei hitaille riitä. Eikä niille, joilla ei ole varaa ostaa kuin vähän kerrallaan. Onko pakastintakaan kaikilla?
Äiti leipoi (minä itsekin "ruuhkavuosina") sen seitsemän sylenleveää leipää ja sieltä ruokahuoneen hyllyltä aina leivänkyönikkä haettiin ja leikeltiin loppuunsa saakka vaikka viimeisiä olisi ollut viisainta kirveellä lohkoa niin kovaksi ne olivat kuivuneet. Eikä leivänkannikoita lehmille viety. Niistä tehtiin leipäressua ja enpä tiedä, minkä ruuan maku olisi sitä paremmin mieleen jäänyt. Joskus teen vieläkin leipäressua, ja Elias kun oppi sen teon ennen kotoa poismuuttoaan, niin halusi vähän väliä tehdä itsekin.
Nyt E tekee itse ruuat siellä Oulusa, päivällä ruokailee Yliopiston ruokalassa. Kyselee joskus ruuanlaittovinkkejä. Nyt vissiin uuden tyttöystävän ansiosta kuulostaa vegaanisiin kallistuneen. Tai muuten vain. Hyvältä tuntuu, että poika omatoimisuutta on aikuisuuteen viemiseksi saanut niin, että sitä on riittänyt jo monen monta vuotta.
Eikähän nuo minun vanhimmatkaan tyttäret sormea imeskellen ole jo kymmeniä vuosia kotejaan huoltaneet vaikka niin kauhea olikin heidän lapsuutensa ja teiniaikansa äidinikävineen.
Pari-kolme isoa pölkkyä kuorin aamupvn aikana, nyt ruokailemassa.
Luen Hesarista arviota Anne Applebaumin uusimmasta kirjasta Autokratia Oy. Siinä on kirja, jonka tilaan seuraavaksi tabletilta tavattavaksi.
Jo tuon jutun perusteella vetää häntäluuta kuuraan kun sen poiminnat vertaavat maailmanmenoa Annen kirjan sisältöön. Kirja on valmistunut jo ennen USA:n Suurmöliskön valintaa, mutta kirjailija on jo ennakoinut sattuvasti mitä tuleman pitää sen täyshullun valtaan pääsyn seurauksista.
Iltasella kun saunonut olen kuuntelin jälleen pöllön huhuilua. Juolahti mieleen, että jospa se majailee Viäränmäessä olevalla Keinäslassin louhimolla jossain kallion kolossa niin kuin ne huuhkajat, jotka tapasin kymmenkunta vuotta sitten kajaanilaisella kalliomurskaamolla poikineen? Eihän täällä vanhoja metsiä lahopökkelöpesineen enää missään ole ja jonnnekinhan niin suuren linnun on pesänsä pitänyt mutjaista jos se elää meinaa.
Sulan maan koittaessa minun täytyy asia käydä tarkistamassa.
Keitin iltapalaleipäsiivun särpimeksi kananmunia.
Vesihuollon sain tässä joku päivä sitten pelaamaan kun saunaa lämmitellessäni kaatelin tulista vettä kohtaan, josta musta vesijohtoputki maan sisään syöksyy. Ja pian koirankullin muotoinen tulppa ui putken suusta hangelle kun käynnistin generaattorin ja kytkin kaivolle menevän sähköjohdon rasiaan.
Nyt täytyy muistaa aina puhaltaa putki tyhjäksi kun siitä vettä on tarpeisiinsa juoksuttanut. Ja sitten kuminen veneentappikorkki suulle! Sitäkinhän sanotaan koirankullitulpaksi, että nyt on niitäkin tuplaten tässä mainittu.
G laittoi nyt puolenyön korvilla revontulikuvia Knista. Täällä ne huljuavat myös, mutta en tiedä, millaisin asetuksin saisi yhtä hyviä kuvia kuin poika oli näpsinyt.
Olisi ollut ehkä mukava niiden loisteessa ajella Napiksen tansseista, mutta eipä ole viitsinyt vielä tälle keväälle sinne kampeutua. Ehkä jätän jo koko humpallushommat pois. Olisihan se rahallisestikin kannatettava teko. Lippujen hinnat kohosivat 25:een ja bensaan menee joka reissulla vähintään 60€. Humppakengätkin ovat Knissa, housut olisi ja joku paita....
Joskushan sekin harrastus on jätettävä niin eikö se voisi olla juuri tänä vuonna? Repsahduksia kuin alkoholisteilla saattaa silti tulla.
Kalle Päätalon kotikylällä Taivalkosken Jokijärvellä joku iäkäs (85) mies on pamauttanut kalastuskunnan kokouksen aluksi toisen miehen kuoliaaksi haulikolla. Samaan aikaan Gazaan ohjusterveisiä lähettäneet Israelin jäljiltä uhriluku on noussut yli tuhanteen. Eikä Ukrainan siviilitkään henkien menetyksiltä ole säästyneet.
Kaikkia globaalin maailman murhia eivät tekoniveliset älyvehkeetkään kyenne hetkihetkeltä tilastoimaan ja julki esittämään, mutta suhteutettuna yksittäisiin mielenhäiriötekoihin, saa valtioterroristienkin murhatouhuihin jotain tolkkua päivittelyittensä pönkäksi.
Jokainen päivä pitäisi tavallistenkin ihmisten havahtua päivittelemään kaikkia maailman murhia, ei vain yhtä onnettoman päähänpiston takia tapahtunutta haulikoitsemista.
23.3.2025 sunnuntai
Nukuin peräti seittemään. Komea, aurinkoinen aamu eikä pakkastakaan kuin nimeksi. Oravia oli neljä ruokailemassa, tikka tuli rummuttamaan huussinkuusen linnunpöntön kylkeä. Oli aika makeaa kuunneltavaa se rummutus. Siinä on selvä, nopeutuva rytmi: kop, kop, kop, kop prrrr prrrr! Tauko ja sitten sama uudestaan.
Millaisenhan viestin se muille pöntönpärisyttäjille lähetti? Jostain kauempaa kuului vastauksiakin, mutta tulkita voi vain ylimalkaisesti, että soidinmenot heilläkin ovat alkaneet.
Pakanaoikeudenkäynnistä näin unta. Olin kantajana käräjillä sillä joku oli haukkunut minua julkisesti jo moneen kertaan pakanaksi. En muista unesta juurikaan tämän enempää. Tunnelma oli painajaismainen. Se onkin vahvojen unien polttoainetta ja mitä ristiriitaisempi tunnelma on, niin sitä parempi unikokemus. Eikä kammottavuuskaan aina haittaa kun tietää, että unenkuvajaisissa tässä vain seikkaillaan, tai sikaillaan.
Pakanaksi haukkumista, irvailua, moitetta tai miksikä niitä kulloinkin on voinut kuvata olen kyllä saanut useinkin maistaa.
Jos tiukalle menisi, kyllä siitä ihan hyvin voisi käräjille haastaa sen, joka niinkin historian raskaiden painolastien omaavalla sanalla eri mieltä olevaa nakkaa.
Jos kritisoit ilkeillen uskovaista, tämä voi uskonnonvapauslakipykäliin vedoten haastaa sinut oikeuteen sanomisistasi, mutta entä jos minua loukataan uskonnottomuuteni ja jumalattomuuteni vuoksi vaikkapa nyt irvailemalla pakanuudella, niin mihinkäs pykälään nojaat puolustukseksi?
Minulla on aivan tyhjä kohta sillä aivojeni alueella jonne useammalle muulle on desinfioidut tilat jumalille ja raamatunlauseille. Uskonnolle loitsuineen.
Tai ei se mikään aivojen tyhjä tila ole, siellä on kaikkea muuta roinaa. Ehkä jopa yhtä tarpeetonta kuin olemattomat jumalkuvitukset.
On niin hyvä ilima, että onpa mukava lähteä pyhittämään sunnuntainsa tuonne Kaivonkorven pöllityömualle. Klo onkin jo liki kymmenen ja kylältä kuuluu kirkonkellojen mäike. Toisaalla taas kuuluu kiväärien jyske kun ampumaradalla harjoitellaan hirvenhiihtokilpailutunnelmissa.
Olisi se mukava nähdä hirvi hiihtämässä...
24.3.2025 maanantai
Ihan kevväinen klo kuuden uamu.
Kuvasin unessa toukkaläjiä, oksennuksia, lehmänpaskoja, mädäntyneitä linnun- ja myyrien raatoja. Sitten katsoin kännykän valokuvatallenteita ja siellä oli edellä mainittujen sijaan kuvia punaisista ja oransseista ruusuista. Kun lähetin ruusujen kuvia viestien jatkeina, ne muuttuivat takaisin toukkaläjiksi, oksennuksiksi, lehmänläjiksi jne...
Jollain psykologian termeillä uneni metamorfoosit selitettäisiin käsittämään valveillaolon tapahtumia, mutta annanpa nyt olla kun se on ihan siltään mielenkiintoinen juttu; lähetäpä jollekin rakkaallesi kuva kauniista ruusupuskasta ja se muuttuukin matkalla lehmän paskaksi....
Se Taivalkosken haulikoitsemisen motiivi kytkeytyy ehkä joskus tapahtuneeseen metsäkauppariitaan. Gazan murhaamisten jatkamispäätöksien syiksi taasen Israelin pääteloittaja Netanjahu on painottanut edelleen, että sekin miljoonan "erilajisen" uskonnonharjoittajan alue kuuluu Israelille. Kaikki muut on tapettava tai ajettava pois. Ihan kuten Ukrainan suhteen Venäjän väitteet "erikoisoperaatioon" johtaneista syistäkin.
Nykyisessä Gazan sodassa on tähän mennessä murhattu ainakin 50 tuhatta ihmistä ja vähintään saman verran on raajarikoiksi palasteltuja. Tätä vauhtia kaikkien murhaamiseen menee Israelilta kymmeniä vuosia ellei se ota polttouuneja ja muita natsien jo kokeilemia versioita käyttöönsä kansanmurhan suorittamiseen tehokkaasti.
Ja onhan Israelilla ydinasekin...
Paradoksaalista: Juutalaiskansa jonka rippeiden takia Israelin valtio Lähi Idän hiekalle arabien maille kaavoitettiin ja perustettiin käyttää likipitäen samoja periaatteita, perusteluja ja käytännön toimia toisuskoisten hävittämisessä kuin heidän suhteensa Hitlerin Saksa käytti: Lisää elintilaa! Lebensraum!
Raunioiksi pommitettu ghetto on joka on niin suuri pinta-alaltaan, etteivät natsitkaan sellaiseen kyenneet.
Vain polttouunit puuttuvat mutta auringossa paahtuvien kymmenien tuhansien ruumiiden löyhkä voittanee niidenkin käryt.
25.3.2025 tiistai
Nyt puolenyön jälkeen heräsin uneen jossa kaksi maastopukuista äijänrutaletta oli tunkeutumassa pyssyjen kanssa sisään ja yksi pahasuinen akka rääkyi pihamaalla, että ampukaa se pakana saatana....
Muuten tuollaisetkaan unet eivät mitään erikoisia ole väkivaltaisessa maailmassa kun eletään. Ahdistaa vain, ja ehkä se unen naisen rääyntä eniten, ei niinkään ne rumat äijät.
Kävin ulkona. Tuulee aika lujaa eikä tähtiä näkynyt.
Jospa tämä tästä.
Klo on 5. On vielä melkoisen pimeää, räntää rätkii, mutta itäisellä taivaalla näkyy jo selkenemisen merkit. Yöllisen pahanunen tuntoja ei enää ole. Nukuin lopulta hyvin ja ehkä mukaviakin unia nähden. Olkapäähän koski erityisen perhanasti jossakin vaiheessa. Vanhat vammat ärtyvät pöllien parissa telutessa.
Heräillessä mielessä kajusivat monien ihmisten muistot eri puolilta Suomea.
Olisiko ollut parempi, jos vain yhdeltä seudulta olisi muitojen kansioita avattavissa? Olisiko mielikuvat ja muistot paremmin hallittavissa kun kuolleet tutukin pystyisi luettelemaan ja heitä muistelemaan kuin kronologisesti allakan lehtiä taapäin selaisi?
Minullahan kokemukset tietenkin ovat omani kokoisia, mutta entäpä niiden kosmopoliittien, jotka sukkuloivat eri puolilla maailmaa ja muistojen ihmis- ja paikkagalleriat tulvivat ylitse äyräidensä?
Kuinka sellaista muistioita voi hallita kun jo pienemmissäkin on tekemistä jos ne syystä tai toisesta alkavat muistojen altaista näkyville tulvehtia?
Niin kuin mulla on tämän talven aikana käynyt jälleen kerran.
Katselin nuita muutamia valokuvakansioita, että jos olisin löytänyt niitä valokuvia joissa kuorin tällä tontilla petäjäpöllejä joista veistin sittemmin palaneen saunan, mutta en löytänyt. Se oli 1990-luvun alkupuolta ja elämän kaaos siinä ja siinä hallittaviin raameihin sulloutumassa.
Mukavan kuvan Sonjasta ja Caterinasta Pirskatin selässä löysin. Se on otettu tällä tontilla talvella 1993-94.
Että ilojenkin pirskahduksia on aina ollut vaikka kalliita niidenkin hankkimiset kaikella tapaa...
Tänään illemmalla lähden kaupunkiin. Ehkä pari päivää toimittelen asioita ja tulen Iisalamen kautta takaisin kun on sinnekin asiaa.
Nyt lakkasi räntää rätkimästä.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti