Pöllien kuoriutumisia

16.3.2025 sunnuntai

Pakkasaamu. Kuu pyöreänä polttaa valojaan pitkillä Villelän suunnalla harvennetun petäjikkömetsän runkojen väleistä. Kun sitä ulkona käydessäni vähän aikaa tuijotin silmiä kieroon vetäen, se katkaisi puut keskeltä ja latvat alkoivat "leijailla" erilleen. 

Näköharhoja voi luoda kuin taidetta, mutta pysyviä ja muidenkin koettavaksi niistä on vain, jos osaa piirtää tai maalata. Kirjoitetut sanat tuskin tuota kuvaamaani "näkyä" kenellekään toiselle välittävät jos ei omaa samankaltaista mielikuvitusta kuin sen näkijällä on. 

Eilenillalla myöhällä saunasta talsiessani satoi vielä nuoskalunta ja ajatus kävi, että pääsenköhän täältä autolla pois. Tietä ei enää metsäyhtiön laskuun kukaan aukaise koska tienvarteen pinottu sellutavara on jo tehtaissa liettymässä ja tukkipinot toisissa laitoksissa raamisahojen lankuiksi ja laudoiksi halkaistavina. (Ei ne taida "raamisahoja" nykytehtaissa olla...?)

Viikon on Tojotanrottelo sijoillaan nököttänyt, että halvalla täällä korvessa elellään kun vain ruoka riittää. Otin pakkasesta viimeksi lähtiessäni 16 kpl puolen litran rasiaa kasvispainotteisia (kalaa, kanaa) keittoja, ja marjoja saman verran. Itse keiteltyä sekamehua litran verran. Levitteitä, piimää ja leipää on vielä vaikka kuinka. Aamupuurokauroja ja jyviä ja leseitä vaikka kuukaudeksi. Salaattitarpeita tänne suotta on rahdata sillä eivät ne tuoreena säily montaa päivää. Appelsiinit olivat halpoja ja niitä toin viisi kiloa.

Hyvin ovat pakasteet jäisinä pysyneet tyroxilaatikossa ulkona.

Kahvimaidoksi on hylamaitoa sillä se säilyy avaamattomana vaikka huoneen lämmössä. Kauramaitoon kyllästyin totaalisesti. Kallistakin se on ja ärsyttävintä, että se vaatii aina roiskuvan ravistuksen ennen kuppiin kaatamista. Purkkien korkkikeksinnöt ovat surkeita. Millaisenhan innovaatiokurjan keksintö lie ollut suunnitella muovikorkki maitotuotepurkkeihin koska se kymmenien vuosien aikana käytössä hyväksi havaittu "taita kokonaan taakse"-siivekekeksinnön vertaista siitä ei ole saatu? 

Kauramaidossa on sokereitakin niin paljon, ettei mitään tolkkua (8%). Itse kauraa taitaa olla korkeintaan 11%, sekin veden kanssa laskettuna. 

Eihän maidossakaan jotain "maitoa" ole kuin muutamat prosentit, että miten sen nyt laskee. Vettä kai sitä kaupasta enimmäkseen kannetaankin kun kasviksissakin vesiprosentit liikkuvat 90 huitteilla, kurkussa enämpikin. Jauhelihaakin saat paistaa puoli tuntia pannulla ennen kuin siitä kaikki lietelannalle haiseva vesi on pois höyrystynyt....

Kaivonkorven kaikki kuuset ja koivut sain kaadettua jo perjantaina. Eilen aloitin parkkaamisen, mutta kyllä se vähiin jäi kun aamupäivä meni vesiongelmaa ratkoessa. Luultavasti jäätyi johto jostakin kohtaa eikä auennut vaikka tulista vettä lorottelin putkeen. Pumppu kyllä pelittää vaikka aluksi luulin syyn olevan siinä. Eipä se sitten auta muu, kuin että sankot kouraan vaan ja kantohommiin! Onneksi ei kaivossa jäätä ole, sen verran satoi lunta, että sain lapioitua kannen ja ylimmän betonirenkaan suojaksi.

Iltasella

Tänään parkkasin useamman pöllin. Perjantaina laitoin aiemmin teroittamaani, sata vuotta vanhaan petkeleeseen uuden varren, mutta sillä vuoleminen onkin yllättävän työlästä, sattuu hartioihin enämpi kuin vuoluraudalla rouhiminen. Isoimmat pöllit ovat niin painavia, että hädin tuskin saan pyöräyteltyä aina uutta kylkeä kuorittavaksi. Katkoin kaikki kuuset 4,6 pitkiksi. Paksuimmat ovat tyveltään yli 30 senttiä. 

Jos olisi varaa, tilaisin traktorin kärryineen ja kuskeineen ja ajattaisin pölkyt sahalle. Kappaletavarastakin liiterin tai aitan teko olisi yhtä mukavaa puuhaa. Sellainen pitäisi Sivullistenkadullekin pykäistä nyt, kun se 30 neliön rakennussääntö voimaan on astunut. Mutta eipä se pienikään hönnä ilmaiseksi minnekään ilmesty. Pohjatöineen kaikkineen tuskin kymppitonni riittää vaikka timpuri ei mitään velottaisikaan.

17.3.2025 maanantai

Unessa kirjoitin nuoruuttani muistiin sillä tiesin kuolevani ihan pian ja asioita piti saada jälkeeni tuleville kerrotuksi.

Unesta toivuttuani pähkäilin, eikö riittäisi hautakiveen jykerretty tieto, että tuolloin tuon niminen ihminen siitettiin, syntyi, eli aikansa ja tuolla päivämäärällä se otti ja kuoli?

Miljardit lajimme yksilöt yksi toisensa jälkeen ovat lyhyen lajihistoriamme aikana hävinneet menneisyyden hämärään ilman minkäänlaista merkintää mihinkään.

Iltasella kun saunonut olen, tähesä on taevas ja mieli tyyni. 

Tykkien jyly eikä ohjusten volinat Ukrainasta tai Lähi Idästä tänne saakka kuulu. Silti ne tulevat ja särkevät tyynen mielen kun tajunnan aukosta sisään sivaltavat.

Onnellisia ne, joilla taito on sulkea silmät ja korvat tai kun eivät mielikuvituksen kykyjä ole syntymässä saaneet.

Tänään oli puolipakko käydä kylällä kaupassa kun suodatinpaperit ja leipä kävivät vähiin. Pari muutakin ruuansärvinhyödykettä puuttui jyrsittävien listalta.

Pistäydyinpä samalla myös leipomolla pari munkkirinkulaa hakemassa, ja piirakoita. 

Leipomon kahvijonoon tulla tassutteli Ilkka, vanha toverini menneiltä vuosikymmeniltä. Ei oltu nähty moneen vuoteen ja nyt tuas törmättiin. Siinä meni jutellessa tovi vaikka eivät niin iloisia hänellä uutiset omasta elostaan olleet. Kymmeniä vuosia samaa osoitetta asuttanut vaimo oli kuollut pari kuukautta sitten ja sairaudet omaakin kehoa yhä pahenevaan tahtiin olivat alkaneet runnella. Silti taikurilla oli silmissä elonhalua vaikka reumakin sormia satuttaa ettei ilmapallot kuplille enää kovin sutjakkaan pyörähtele. Sanoi esiintyvänsäkin vielä, mutta nousee lavalle lähinnä siksi, että saa joutavia jutella -joka hältä myös käyttää.

Lähti sitten Ilkka sopimaan hautapaikasta vaimonsa viereen saman graniittipaaden eteen. Tuli puheeksi, että kirkkoon kuulumattomalle voisi uurnapaikka edullisempi olla, ja sitten vain messinkilätkä siihen vaimon nimen viereen kiven kylkeen niitata. 

Parhaita pragmaattiset jutustelut kuolemankin edessä kun ei tarvitse kierrellen ja kaarrellen sen jo meidänkin vuosikymmenillä elävillä olevan ihan jo tuossa ovensaranoiden narahduksen päässä.

Ehkä Ilkkaa en koskaan elävänä enää tapaa. Tai toisinkin päin asia voi olla.

18.3.2025 tiistai

Nukuinpas varsin hyvin. ½6elta heräsin kun auringon valoviiru jo idäntaivaan puolta värittää.

Jos ei päivittäin näkisi globaalin maailman häränsilmien pyörteisiin olisi tämän persesilimän kokoisella Unimäen maapläntillä kohtalaiset oltavat arkisten huolien keskelläkin.

Mutta tällenkin aamullen uutiset läväyttävät satojen ihmisten kertamurhista Gazassa koska Israel, tuo jumalainen musta piste Lähi Idän kartalla lähetti ohjuksensa tuhoamaan ihmisten aamupöytäeväät sekä samalla pommin möyhäisyllä kaikki ruokailemaan kokoontuneet eläväisetkin. Ja etenkin lapset, vanhukset, naiset ja muut siviilit. Koirat ja kissat, ja ehkä sen betonipaaden alle murskaantuneen pikkutytön marsunkin jonka se oli hengissä selvitellyt itsensä lisäksi edellisistä Netanjahun pommiterveisistä.

Samojen medioiden etusivut täyttyvät samaan aikaan myös jo ties kuinka monetta päivää suurin otsikoin, kuvin ja videoin jonkun ennen tuntemattoman norjalaisen eläinlääkärin haulikoitseman jääkiekkoilijanuorukaisen käräjöinnin äärelle kuin maailman muita törkeitä murhaamisia ei olisi tapahtunutkaan. 

Jos tuo nuorukainen, jonka vanha rakastajansa tappoi mustasukkaisuuspäissään olisi ollut tavan muurari tai maalari, olisi uutisointi ollut asialle kuuluvan hillittyä eikä Ylestä tai Hesaristakaan olisi tullut tapahtuman vuoksi vain yksi true crime-sarjakertoja lukemattomien muiden samankaltaisten sekaan joita kurkkua myöten alkaa katsoja ja kuuntelija olla täynnä. Ainakin minä.

Iltasella

Uupunut olen kuin Nepalin vuoristoissa aivokicksejä tavoittelevien turisti- ja vuorikiipeiljälaumojen kamojen kantaja, serba.

Koko päivän Kaivonkorvella kuorin pöllejä ja sieltä tultuani tein vesihuotoa saunalle ja tupaan parisen tuntia. Kannoin märkää sankoissa ainakin 250 litraa kun ei se pumpun kautta edelleenkään juokse edes saunalle. Kaivossa ei ole yhtään jäätä ja veden pinta on niin ylhäällä, että vesijohtojen lähdöt ovat kokonaan sulan veden alla, mutta johonkin helevatun notkoon se tulupan jääti siinä matkalla.

Mutta en valita, eihän tämä mikään pakko olisi. Sivullistenkadulla sen kuin olla höllöttäisin. Siellä jäisi vain kevään nousu näkemättä.

Hiilinieluja ajattelin pöllejä parkatessani.

Jos minä kaadoin puolelta hehtaarilta kaikki puut (kuusia enimmäkseen)  niin sen pitäisi olla ekoteko kun teen niistä jonkin puisen rakennuksen, aitan tai rakoliiterin. 

Vaan mietitäänpäs hieman.

Tälle aukeaksi hakatulle paikalle kun uutta puuta istuttaa olipa se lajiltaan mitä tahansa, niin menee ainakin seuraavat 50 vuotta, että metsäpläntistä on hiilidioksidin sitojaksi. Ja naurettava on ajatus, että 16-20 neliön rakoliiteri sitoisi yhtään mitään siihen verrattuna jos olemassaollut kuusikko olisi säilynyt elinvoimaisena paikallensa vanheten seuraavatkin 50 vuotta. Ja vaikka lahottajasieni olisi lahottanut koko puumetsän, olisi se tapahtunut asteittain ja hiilensidonta olisi toiminut lahopuissakin aivan samalla tavalla kuin terveessä. Leppää, koivua ja muuta puuta olisi pikkuhiljaa lahonneeseenkin kuusikkoon alkanut kohota. Olisiko siihen mennyt 50 tai 100 tai 200 vuotta niin mitä välii?

Kun laajennetaan ajattelua puurakentamiseen, jota muka suositellaan tehtaita perustellen sinne ja tänne, niin se jos mikä on huuhaan syöttämistä ilmastonpelastamispuheissa.

Satojatuhansia aukkohakkuuhehtaareita ja niistä puurakentamiseen valitaan hyppysellinen ainesta kun kaikki muu puumassa menee selluliemiksi ja hakkeiksi, kiinalaistilausten pahveihin ja lukemattomiin  muihin elämälle tarpeettomiin "hyödykkeisiin". Kyseenalaista hupia huuleen ilmastontorjuntapuheet laidasta lukien.

Kevään ensimmäinen mustarastas muiden pienempien ruokinta-automaatilla kävijöiden seassa. Vein sille pilalle murentuneen pannurieskan hangelle ja pian se oli murusia nokkimassa. Olisi tuo keltanokka saanut sulanmaan seuduilla vielä viipyä. Toikohan kovat länsituulet sen tänne kuten nuo juttaurpilaisparvet joita maisemaan ilmestyi lukemattomat määrät?

20.3.2025 torstai

Eilen Zelenskyin Helsinkivierailua koko päivä medioissa. Rönsyt aiheesta sotineen tulivat sitten uniin, ja Gazankin uusiutuvat verilöylyt. Avuttomuuden tunne kaiken taustalla. 

Ajatteleva ihminen näkee, kuinka skitsosti hallitsijat toimivat ja osaavat selittää kaiken niin, että enemmistön tuen saavat taaksensa. Ovatko hallitsijat siis vain niitä "skitsoja"?

YK on merkannut ja etsintäkuuluttanut Israelin Netanjahun sotarikolliseksi yhtäjalkaa Moskovan Zaatanan kera, mutta niin vain sekin täysperkele kelpaa Usan Suurmöliskön käteltäväksi, puhelinkaveriksi ja kansansa hurrauksien kohteeksi. Verisammiot ovat valtavat joissa edellämainitut heikkoja tallovia koipiaan liottavat niin kuin mm. Kaj Stenvall piirroksissaan tyrannien karikatyyrejä on kuvannut.

21.3.2025 perjantai

Viime yön unet kertoivat, mitä minäkin vielä kaipaa, vuan mitäpä nuista.

Aamun "näköis"Hesari on jo eilen luettua uutista sivunsa täynnä. Ei siinä muita näkemättömiä ole kuin sarjakuvastripit. Nekin toisinaan kyllästyttävät. Pistäisivätpä väliin 1960-luvulta Savon Sanomien Kalle Kehveli-trippejä.

En lakkaa hämmästelemästä valtakunnan suurimman aviisin uutisjärjestystäkään. Vaikka maailmalla kuinka kuohuisi ja oltaisiin yhtenä lajina muiden lajien joukoissa kuilunreunalla tutisemassa, niin joku aivan töllöpöllö "julkkiskokki" naamatauluineen etusivun täyttää kun on käyttäytynyt huonosti. 

Millähän päällä toimituksissa ajat....hih, ajatteleeko ne? Tekoälyn ovat panneet valitsemaan vähintään uutisjärjestyksen, ei voi muuta mahdollisuutta olla.

Tässä tämä viikko tähän asti. Unimäessä on aurinkoinen keli, pakkasta ehkä 10 astetta eikä tällä hetkellä yhtään Hornettia aiempien päivien tapaan vielä ole ärisemässä kirkkaalla taivaalla.

Lähden pöllinkuorintaan. Työ se on terapiaa, murheet ei vaivaa...