2.6.2024 sunnuntai
Yöllä ovat pilivet jatkaneet eilisiä, lämpimiä sadekuurojen viskelyitään. Aurinko kuitenkin Nuasen takana Sotkamon suunnassa jo talojen kattoja lämmittää.
Lauantaina alkaneet lakkiaisjuhlat olivat kivat. Tänäänkin kävi vielä toistakymmentä pipoa. P on vähintään hyvillään kun jaksoi käydä lukion päätöspisteeseen vaikka tingalle välillä menikin. Nyt kun sitten pääsisi yliopistoon kieliä lukemaan. Tai vaikka sinne läpällä laitettuun toiseen vaihtoehtoon, suuhygienistiopintoihin.
Eliaksen Oulunjunaa nyt illasta odotellessa iski rankka sadekuuro joka taukosi juuri kun rautahepo asemalle hiipi.
3.6.2024 maanantai
Aamupvllä juhlajärjestyksen purkamisia, iltapvllä tulo tänne Um. Nurmi kasvanut pitkäksi, niittykukkia niissä paikoissa joita olen aiempina vuosina niiteskellyt. Voikukkaa valtavasti. Huomenna täytyy tahkota ainakin polut, että näkee mahdolliset kärmekset kulkiessaan. Hellettä piisaa.
4.6.2024 tiistai
Kovasti on sumuista aamuviideltä. Keittelin aamupuuron ja -kahvin jälkeen raparperi-karpalo-puolukkakiisselin. Maustoin sen kardemummalla ja mintulla, pikkuisen myös vaniljaa.
Suomalainen militäärielämä pitää lippujuhliaan Hangossa. Prenikoita jaellaan ja usko on vahva, että kyllä miekka auran voittaa.
Kansanedustajaksi Venäjän hyökkäyssodasta "tiedottamisen" myötä noussut ja nyt mepiksi halajava kenraalimajuri evp Pekka Toveri (kok) huikkaisee äxpalveluviesteissään vähän väliä, kuinka siunattua työtä vahvan puolustuksen ylläpito on. Sitä pidetään jopa ainoana ja ikuisena rauhantakeena maailmassa.
Olen toista mieltä. Niin kauan, kuin ihminen päällepäsmäröivänä evoluution kruununa maapallolla riehuu, yhtään mikään ei ole varmaa. Saatika että ikuista joka jo käsitteenä haurastuu lyhyen älyllisen evoluutioharppauksen kokeneen homosapiensin ahnaissa kourissa. Harhassa kulkee rauhantakeineen lajimme miljardeja (4,6) vuosia rataansa kiertäneen Maa-planeetan pinnalla.
Tänään tiedämme, kuinka tuhoisa keksintö kyntöaurakin on ollut. Maanviljelyksen kehittymisen jäljiltä maapallo on syöksynyt lyhyessä ajassa niin surkeaan jamaan ilmastoineen päivineen, että korjaaminen on mahdotonta. Se korjaantuu jos on korjaantuakseen vasta uusien miljardien vuosien aikana kun ihminen poistuu faunasta. Ja sitten elämän tae, Aurinko, onkin jo matkansa päässä ja kaikki sammuu.
Jos yksittäiset jussit olisivat pitäytyneet peltoläimäreillänsä kuokkineen asia olisi toinen, mutta miljoonat jussit valtavine maanviljelyskoneineen on kehityskulun suurimpia erehdyksiä. Toisena lienee terveydenhuolto joka pelastaa nekin takaisin kuluttamaan, joiden taival olisi keräilykulttuurissa ollut mahdotonta alunalkaenkin. Niin kuin luonnossa "aivottomien" lajien joukoissa yhä on.
Keräilytalouden jussit tuohikontteineen ja rihmaslankoineen ja maanviljelijäjussien puuvartiset kuokat kolmeen miljardiin pysähtyneen globaalin väestönkasvun ruokkimiseksi olisivat juuri ja juuri luoneet sellaisen kehityksen kulun, ettei Maa-planeetalla hätäpäivää olisi. Silloin tällöin sattuvat luonnonkatastrofit olisivat elävää massaa niittävää, ohitse huilahtavaa normaaliutta kuten niiden aiheuttamat järkytyksetkin.
Aivot omistavana lajina olisimme ehkä kärsineet epätasaisen elämänlaadun aiheuttamien vaivojen kanssa henkisestikin, mutta so what?
Nyt me kärsimme liikatuotannosta niin vyötäröillämme kuin mieleltämmekin. Mikään meillä ei ole enää hyvin kun parempaan vain halajamme hinnasta välittämättä. Pelon tunnekin kaiken saavutetun menettämisestä on valtava mielentaakka. Tämän tunteen tietävät ehkä parhaiten kaiken saavuttaneet paperiliittojen jäsenet vaikka se ei tähän saarnaani kuulukaan kuin esimerkkinä ihmisen loputtomasta ahneudesta.
Tänään on vuosipäivä: Hirmuisella väestökehityksellä "siunatulla" Kiinalla oli 35 vuotta sitten Pekingissä vielä sellainen tori kuin Taivaallisen rauhan aukio. Muutamassa tunnissa siitä tuli Taivaallisen vaivan aukio kun kansalaisten mielenosoitus panssarein sen kiveykseen litisteltiin.
Kuri on ihmiselle hyväksi, mutta kun sen ylläpitämiseen käytetty voima ylittää kohtuullisuuden rajat, hyödyt kyseenalaistuvat. Toisaalta nyt voidaan arvioida Kiinaankin yritetyn demokratiakehityksen tyssäämisen vaikutuksia globaaliin kehitykseen; Ei se estänyt kiinalaisen talouskehityksen markkinavoimaistumista kommunistisesta järjestelmästä huolimatta.
Kommunismi on enään vain diktatuurin mauste. Kehno kielikuvakuorrute. Pohjoiskoreassakin kommunismia on pelkästään lipun väreissä. Syöttöporsasta muistuttavan diktaattorin pinkeillä poskilla väreilevä punakin enteilee vain lukuisia ohitusleikkauksia.
Ei Marx sosialismiteorioita sorvaillessaan tarkoittanut aatetta sovellettavaksi kansalaisten orjamaiseen kurjuuteen syöksemisen työkaluiksi.
Kiinassa teknolginen kehitys rynnii yli rajojenkin, mutta mitä sekään edistys muihin maapallon populaatioihin verrattuna on muuta kuin roskaruokaa sähköisin kiinalaiskuljettimin kotioville tuotuna ja kiinalaiseen muoviin kääritty maapallo kiertämässä yhä syvenevän ilmastoahdingon mustaan aukkoon taivaallisella radallaan.
Samoilla medioiden sivuilla uutisoidaan myös, kuinka kiinalainen avaruusalus käväisi hakemassa kivinäytteitä Kuun pimeältä puolelta. Ehkä jonain päivänä ne ovat kiveämässä omaa Vaivanaukiotaan senkin planeetan turhuuden markkinoille.
Pitkäksi venähtäneillä päiväunilla näin unta jossa 3,5 metriä pitkä kallioporakanki putosi taivaalta Moskovan Zaatanan päälakeen ja turskahti perseestä ulos seivästäen tuon ihmisrutaleen nurmeen kiinni.
Käsittelin eilen viimeksi tontilla olevaa porakankea ja kai se siitä uneenikin ujuitui.
Yritin piirtää tapauksen, mutta ei minulla siihen taitoja ole. Laitoin E:lle viestin, että jos se piirtäisi kun osaa, mutta lähetti nauruhymiöllä varustetun vastauksen "en mie taija".
Mitä murhajaisunet kertovatkaan siitä, millaisiin asentoihin ajatusmaailmamme ovat yleisessäkin mielessä ajautumassa kun kaikilta tasoilta sotaa päihin tahkotaan?
5.6.2024 torstai
Aina vain neljän-viiden välillä heräjän. Aurinko jo korkealla, lämmintä 15.
Nyt oli paljon kivempi uni kuin eilinen päiväuni.
Olin Railin kanssa kanoottia pukkimassa pois Kemijoesta Ounasjokeen. R lauloi melonnan tahtiin helakasti Tarja Ylitalon humppakipaleita, ehkä Tyttöä Pohjolasta. Latoristeyksen lähellä tungettiin vuotava kulkuväline pajukkoon ja noustiin Itäkairan puoleiselle Kittilän tielle. R sanoi, että käydään tuolla hautausmaalla, siellä on mun Surnun hauta. Heräsin kysymykseeni, minkä ihmeen Surnun.
Mulla on menneisyyden valokuvakansio täällä Um ja piti näkemäni unen takia nousta sitä selaamaan. Siellä olikin R:sta ja minusta olemassa oleva ainoa valokuva. R on kuvassa oikealla ja minä vieressä, varjoina siis. Kuvanottoaikoihin keskentekoisena oleva lemmikkieläinten hautausmaa avautuu edessä. Vuosi on 1981. (Millaistahan siellä nykyisin lie?)
Jotain varten me siellä silloin poikettiin. Ehkä R:n hauva olikin sinne haudattu, mutta oliko sen nimi Surnu?
Hautausmaalta ajettiin Meltausylitykseen ja Länsikairan puolta takaisin. Poikettiin yöksi jonkin pienen lammen hiekkarannalle uimaan ja telttailemaan. Varmasti naitiinkin. Useimmiten paljain jaloin hilipetelleen pitkäsäärisen R:n varpaiden kuviot olivat jo aiemmin painaneet vihreän Ladan kattoon etuistuimen kohdalle jälkensä eivätkä ne pois lähteneet vaikka joskus yritin hangata. Muistohan se oli sekin, niinkuin nyt toi valokuva varjoista.
Jostakin syystä makustelen edelleen eilen ylöskirjaamaani unta. Lienen vaikka nähnyt jatkoa sille. Se R:n lemmikkinimi tuli uneen ehkä Ylä-Lapin Vätsärin erämaan Surnussa eläneestä Surnu-Pekka-dokumentista jonka katsoin ylearkistosta vastottain. Muuten virolainen sana surnu tarkoittaa kuollutta tai ruumista.
Viileä aamu yön sateiden jälkeen. Kävin metsälenkillä. Mustikka on isoina raakileina jo ja puolukassa valtavat kukinnot. Suolle en mennyt, että miten lie lakkojen laita.
Vein vanhemmalle S:lle särkylääkettä, sillä on selkärangassa välilevyn pullistuma.
Nyt illasta keittelen muuripadassa nokkosia. Voimakastuoksuista muahumalaakin sekaan keräsin vaikka sen tehosta en tiedä. Nokkosvettä ruiluuttelen sitten pottupeltoon lannoitteeksi ja karkoittamaan kuoriaisseppiä toukkineen. Epäilen kyllä vahvasti siitä avuksi olevan. Pitäisi ehkä tuhat litraa keittää sadan sijaan että olisi tarpeeksi ja lääkitä sillä peltoa muutaman päivän ajan.
Kaikki kasvaa jälleen joutuisaan. Ensi yöksi täytyy levittää harsoa kasvimaalle kun näytästää kylmiksi yöt menevän.
Kajasteella olisi ollut humpallukset, mutta Markku Aron (74) raskas diesel ei hotsita. Nostatti jo kymmenen vuotta sitten myötähäpeän tuntemuksia hänen yrityksensä viritellä yleisöä aikamatkalle nuoruuteen. Älyäisi lopettaa jo kun sairastellutkin on.
Niin pitäisi meidän alati vanhenevien tanssijoidenkin suunnata lauantai-iltaisin keinutuoliin nuoruudenreissujaan muistelemaan.
8.6.2024 lauantai
+3 neljän aikaan aamulla.
Kaksi oravaa ruokinta-automaatilla riitelevät muutamista jäljellä olevista jyvistä. Kummasti ne vain etukäpälillään kaikki kolotkin tyhjiksi kaapivat. Aitassa olisi vielä lisättävää, mutta eivät ne kesällä tarvitse.
Palokärki istui pitkään ison koivun kuivahtaneissa latvaoksissa ja kriikusteli mukavasti äänellään. Onkohan sen pesäkolo missä? Tuonne asentamani ison pöntön suuntaan se liiteli, mutta tuskin sille se kelvannut on.
Viileä päivä ollut auringosta huolimatta. Pahisten hallaisilta Vienan suistoilta tuuli käynee. Eipäs kun Ruotsin Kiirunan kaivosteollisuuden kuunmaisemista, hyvis-kallionlouhijoiden lännestä siis.
Jos illasta lähtisi Ilveksellä pistäytymään.
9.6.2024 sunnuntai
Halla on pysynyt poissa, viideltä +12.
Läksin Ilvekseltä ennen puoltayötä. Jotenkin vain nuupahdin vaikka ihan mukavaa oli muutaman kanssa humpaltaa.
Joensuun Elli tuli kahviossa samaan pöytään istumaan. Hän otti kahvin kanssa jälleen yhden tabletin jollaisen viimeksikin nähdessämme nielaisi. Se on kuulema levottomiin jalkoihin tarkoitettua, pitkävaikutteista lääkettä. Sanoi nimenkin, mutta eipä mieleen jäänyt.
"Elli" oli ollut Varkaudessa ystävänsä hääjuhlien vastaavana kaksi päivää ja vieraiden häivyttyä jatkoille kertoi liuenneensa Ilvekselle (60 km).
Karjalaisen iloinen ihminen "Elli" on. Napiksellakin hän käy vaikka pitkä on matka.
Eurovaalipäivä. Äänestin jo ennakkoon, joten nyt vain seuraan, miten huonosti Eurooppaa seuraavina vuosina kolhitaan jos ääriväet hurraamaan pääsevät. Luonnonlaki lie, ettei ihminen kauan rauhaa ja vähänkin kestävää järjestystä jaksa.
Kävin hautausmaalla käveleksimässä. Ukki Uapon haudalta kitkin rikkaruohot pois. Neljännesmummon puolella kasvoi kukkivaa maahumalaa, kieloja ja ukin puolella jotain maksaruohoa. Nyt hoksasin katsella viereisiäkin hautakivia ja vasemmalla siinä oli 1800-luvulla eläneen Tuomaksen hauta. Ukin isä hän, muistaakseni.
Hautausmaan uudelle laajennukselle oli jo kymmeniä kiviä noussut. Muutaman tutun nimen niistä bongasin. Armin isäkin on kuollut jo 2016 ja Hakkaraisen Keijo samoin. Jälkimmäinen oli minun ikäiseni. Kuulin hänen hukkuneen Inarin aaltoihin. Oli siellä äskettäin vainajoituneiden Reginan Villen ja Rinteen Matinkin haudat.
Hautausmaalla ollessani soitti Tapio Kittilästä. Työn touhussa oli hän, mutta siinä koneita kolistellessaan halusi vain jutella kun se nykyisin on helppoa luutuuttikuulokkeiden kautta. Se hylsyjen kolina ja muttereiden kirskunta vain ei ole mukavan kuuloista.
Kittilän raitille ei ollut tulva tänä vuonna noussut vaikka sitä pelkäsivät keväällä.
10.6.2024 maanantai
½6 heräsin sadeyön jälkeiseen, aurinkoiseen, viileään (+6) aamuun ja luin (kahvi-ja puurovesi ensiksi lämpiämään) heti eurovaalien tulokset jotka panivat myhäilemään koska persujen tulos floppasi todella raikkaasti. Li Andersonin vetämä vasemmistoliitto nousi vastavoimaksi kokoomusrohmulle ja se oli toinen hyvä asia. Kepu, Vihreät ja SDP olivat seuraavina. RovaniemenKonePaja, eikun perkele ruotsalainen kansanpuolue ja PS saivat yhdet paikat molemmat. Hakkaraisia ei tulla enään näkemään Teuvonkaan vertaa tyhjää harrastamassa. Persujen Tynkkynen Oulusta on tosin yksinäänkin provokaattoreiden pahimmasta päästä. Se on kertakaikkiaan outo jellukka. On homo ja avoliitossa mustan miehen kanssa joten luulisi tietävän, mitä on kun joutuu syrjinnän kohteeksi, mutta kuitenkin itse edustaa niin avointa rasisminsekaista syrjivää käyttäytymistä ja käyttää kielikuvia joiden valossa täysskitsolta hänen toimintansa näyttää.
Mika Aaltolaa (Kok) ei kotimaisesta asiantuntijuudesta huolimatta voi kokeneena pitää, mutta ehkä hän oppii nopeasti. Eero Heinäluoma olisi kyllä saanut väistyä, mutta yli 90 000 iäntä se vain kerrytti. Jokin siinä körmyssä mättää, mutta mikä?
Persujen Tynkkystä lukuunottamatta asiaosaajia sinne nyt etupäässä äänestettiin, että toivoa voi jo järjenvalonkin tekemisissään pilkahtelevaksi.
Aloin aamusta siivoamaan pikkuhuonetta, mutta se äityi panelit pois-riehunnaksi. Nyt alkuperäiset hirret siellä ovat esillä. Puhdistelen ne ja jätän sillensä. Teräsharjakäsittelyä ne kyllä kaipaavat.
Ikkuna täytyy irroittaa ja siirtää ulos päin ainakin viisi senttiä. Mitähän tekisi pikkuhuoneen hiomattomalle ja tummuneelle puulattialle? Maalaisi Miranolilla entisvanhaan malliin? Hiominenkin tietysti onnistuisi jos laitteen vuokraisi. Muut lattiat kävi hiomassa ja lakkaamassa Willmannin Eero silloin, kun se ilkesi minua kaverikseen vielä sanoa. Sitten mulla tuli ero sen siskon, Armin kanssa ja toveruus loppui siihen. Sitä en kyllä ymmärtänyt, sillä enhän minä suvun kanssa seurustellut, vain yhden sen jäsenen kanssa. Eeroa pidin kuitenkin mukavana kaverina olihan hän jo kouluajoilta tuttu hemuli.
No, traumaperäisiä ongelmiahan niillä suvuissa kauttaaltaan esiintyi, että eipä sen puoleen.
Niin kuin minulla itsellänikin, sitä en unohda mainita jos muista jotain tämän kaltaista mainitsen.
Minä se vasta traumainen olenkin jos siitä mittatikun viereeni pystyttäisin.
11.6.2024 tiistai
Kovaan pääkipuun heräilin kolmesta alkaen. Nousin petiltä viideltä. Puuron syötyäni, kahvit juotuani päänsärkyä ei enään ole.
Unessa tein jälleen psykoanalyysiä elämästäni. Huvittaisi se varmaan ammattilaisia jos jollekin pääsisi kertomaan, ja ehkä vituttaisikin kun en heidän maksullisille sohvilleen ole makailemaan mennyt. Unenpsykologit köyhiä auttakoot.
Pitäisköhän ährätä hellaan tulet kun perin viileäksi tupa menee. Mittari näyttää +20, mutta koska on sateinen keli, niin se ui nahkoihin.
Hotspotti pätkii internet-yhteyttä.
Se idänkäeksi arvelemani lintu tuli nakottamaan aamulla varhain pylvään nokkaan kasvimaalle. En ole itse ainakaan tuon väristä tavan käkeä ennemmin nähnyt. Pari kuvaa siitä asennosta ikkunan läpitte ja sitten se jo lennähtikin alas pottuharsojen päälle hyönteisen tai madon perään. Siitä sain jo kohtalaisen kuvan ottaen huomioon vaatimattoman kuvauskalustoni.
Harvinainen käki tuo minulle edelleen on vaikka vuonna 2015 se on merkitty Sotkamohavainnoin Suomen uusien lajien joukkoon vakieläjäksi.
Kesäkurpitsa kukkii, avomaankurkkujen taimetkin siinä vieressä ovat terhakkaina elossa vaikka niiden kasvua ovat viileät ilmat hidastaneet. Ei niitä ole kuin kaksi tainta, että ei isoa vahinkoa tule jos eivät taaskaan satoa tuota. Suojellut olen ne kyllä hyvin styroxlaatikoiden alle öiksi.
Kun aloin eilen "siivoamaan" takahuonetta, homma ryöstäytyi valloilleen niin, että tulin jo uuninkuvesolaa myöten tuvan puolelle purkaen edestä vanhan jääkaappisyvennyksen ja halkolaatikkosysteemin. Hellan levyn irroitin juurineen ja vein pihalle putsattavaksi. Sitten irroittelin hellan ympäriltä sekä palomuurista ja uuninluukun edestä osittain jo tippuneet kaakelit pois.
Nyt alkaa olla väljän tuvan tuntua. Eivätkä nuo hirret niin ikäviltä näytäkään, että miksihän ne aikoinaan olen panelein ja levyin peitellyt?
Melkoinen siivo paikkojen auki repimisestä tulee. Siivoamiseen meni monta tuntia. Siirsin makuukseni parvelle, mutta sekin piti lakaista ja luututa ennen asettumista. Huomenna otan loput panelit uuninsolasta ja käytän keittiönpuolen ikkunaa irti ja siirrän sen samaan linjaan pikkuhuoneen ikkunan kanssa. Uudet myykit ja pielilaudathan ne täytyy sitten ulos leikellä eikä niitä ole ennen kuin kaupppareissun teen. Ja maalia... Voe perkele, rahanmenoa sitä tästäkin riehumisesta vain aiheutuu!
Saattaa olla, että jossain vaiheessa puran tuvankin puolen seinäpeitteet vek.
Aggregaatti temppuilee. Se ei pyörinyt sen vertaa, että olisin imuroiduksi saanut. Samat oireet kuin jokin vuosi sitten kun siitä puola sippasi. Tai voisin tuluppaakin eppäellä. Paksa homma, mutta on sitä ennenkin harjan, kihvelin ja luutun avulla remonttien jäljet siivoiltu.
12.6.2024 keskiviikko
Eilenillalla nukahdin heti Belfastin poliisit-sarjan viidennen jakson katsomisen jälkeen. Yritin lukea Mihail Siskiniä, mutta en alkulauseita pitemmälle varmaan päässyt. Sittenpä heräsinkin jo kolmen huitteilla.
Kaukana eivät ole viime öinä hallat olleet. Nytkin vain +3.
Eskon nimipäivä. Sattui sopivasti käsiini jo kuolleen putkimieskaverini E.Kannisen ruusutaos. Pesin sen kun oli kovasti hellanvierustan rasvaisten aikojen patimoima. Hapettumaa pinnasta en yrittänytkään poistaa, sellaiset kuuluvat muistojen tarinoihin.
Ehkä toistan seuraavan Siskin-siteerauksen jälleen, mutta kertaus on opintojen äiti. Valetta sekin hokema silti lienee koska varioimme samoja virheitä aina uusi sukupolvi kerrallaan kuitenkin.
"Aina kun sota alkaa, kulttuuri kokee tappion. Suuri saksalainen kirjallisuus ei kyennyt estämään Auschwitzia, suuri venäläinen kirjallisuus ei kyennyt torjumaan gulagia. Minun kirjani, muiden venäläisten kirjailijoiden viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyuneet kirjat eivät kyenneet estämään tätä (Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan) tragediaa. Mitä kirjailija voi tehdä? Hän tekee mitä voi - hän avaa suunsa. Nyt on puhuttava selvästi. Hiljaisuus merkitsee hyökkääjän ja sodan tukemista. 1800-luvun puolalaiset taistelivat Venäjän tsaarin valtaa vastaan, teidän ja meidän vapauden puolesta. Nyt ukrainalaiset taistelevat teidän ja meidän vapauden puolesta. Oman ihmisarvonsa lisäksi he puolustavat koko ihmiskunnan arvoa. Heitä on autettava kaikin keinoin."
En tuon pitemmälle olisi tarvinnut ennen nukahtamistani Siskiniä lukeakaan sillä kun nuokin asiat pilkkoo erilleen, jokaisesta sanasta ja lauseesta saa eväitä monen tunnin mietintöön jos niikseen tulee.
Minua kyllä häiritsee edellisessäkin ihmislajin ja sen maailmaan pakkaaman ihmiskunnan erilleen kohottaminen muusta faunasta. Unohdetaan tyystin muu orgaaninen elämä peruskalliosta puhumattakaan vaikka ne ovat saumaton ja elimellinen osa ajattelukykynsä eriyttämän imisolion elämää.
Ilman peruskalliota, ilman meriä, ilman vesiä, ilmaa ja maata ja sen eliöitä ei meitäkään olisi.
Fakta: Samalla kun mm. sotimalla tuhoamme toistemme elämiä ja infraa tuhoamme myös elämän perustaa.
Lajina me olemme kaikilla rintamilla julistaneet sodan luontoa vastaan. Siis myös itseämme vastaan.
Tälläkin hetkellä sotilastiedustelupartiot kulkevat maapallon eri palstoilla rei'ittämässä peruskalliota metalliesiintymiä etsien. Kokonaisia kyliä (mm. Kiiruna) siirrellään kaivosmonttujen tieltä pois ihan vain siksi, että tekniseen kalustoomme metalleja saisimme. Tai maan lannoittamiseen väkevillä myrkyillä toisaalla.
Lapissa peli on jo menetetty. Viiankiaapa tullaan vielä auki repimään kunhan sukupolveni manan majoille siirtyy ja jäljessä kasvavat uudet unissakulkijat remmiin astuvat.
Vastutus ei ole koskaan riittävän vahvaa. Se on yhtä heikkoa ja tehotonta kuin minun, pikkuihmisen "Huuto-protesti" metsäraiskion laidalla; kukaan siihen ei reagoi.
Yhteiskunta reagoi elokapinaheinäsirkkojen sirinään Mannerheimintiellä kanattamalla heidät poliisivoimin putkan ja kuulustelujen kautta jonnekin toisaalle. Yksikään poliisimies ei päätään vaivaa aiheella, miksi ne siellä istuvat. Jos toisin olisi, istuisivat pian poliisitkin elokapinallisten seuraan.
Helsinkiläisessä puistossa yksi mielenosoittajaryhmä on majoittunut telttoihin, mutta kahteen kuukauteen ei yksikään poliitikko ole edes heidän luonaan käynyt. Vai kävikö se EU-äänestyksen äänikuningatar Li Andersson joskus alkukesästä saaden valtavat paheksunnanilmaukset vain osakseen?
Vallanpitäjien kupla on vuotamaton. Sinne eivät mene oikeatkaan tiedot metsien tilasta koskapa nyt ne ovat tietävinään, ettei eteläisissä osissa Kuopion alapuolella suojeltavia vanhoja metsiä olisi lainkaan.
Vanhan metsän määritelmä on ns. asiantuntijoiltakin arvailujen varassa. Yksi ehdottaa 100 vuotta, toinen kahta vaikka pitäsi ajatella niin, että nyt 50 vuotias metsä on 200:n vuoden päästä jo ihmisen mittapuulla vanhaa, ja siis suojeltavaa kun vain sen annettaisiin olla ja elää omaa elämäänsä koskematta siihen lainkaan.
Oman elämäni ajan lainassa oleva kahdeksan hehtaariani on nyt n. 50 vuotias viiden hehtaarinsa osalta ja jos se saisi ilman nykimistä eleä ja olla eteenkin päin, se pian vanhaa olisi.
Tätä ei enää ymmärretä: Ihmislajin rakentelemat ja ajamat talouden lait ovat jo aikoja ajaneet ohitse järkevästä nuukuudesta joka olisi ollut ainut tie elonkehän pelastustoimissa.
Mihin se sitten meiltä pelastuisi, niin sen kyllä arvaa; ei yhtään mihinkään sillä kulutustahan me emme lakkaa ohjenuoranamme pitämästä.
Vaihdoin jääkaapin kaasun. Nyt 11 kg:n pullosta piisasi liekille särvintä 53. vuorokaudeksi. Edellisissä kahdessa 29 ja 31 pvää. Iso heitto vakioliekillä.
Illasta vanhempi S toi ikkuna-asennuksiini uretaanivaahtoa. Olivat käyneet Kuopiossa niin samalla reissulla.
Tänään revin paikkoja auki lisää ja hirsipinta näyttää nyt näille vanhenneille silmilleni varsin mukavalta. Kova harjaaminen ja siistiminen niissä kyllä tulee olemaan.
Kerkesin irroittaa ja siirtää uunin vastaisen ikkunankin tasaan sisäpuolen hirsiseinän kanssa. Ulkopuolelle jää edelleen viiden-kuuden tuuman myykitysleveydet, taitaa toisessa olla leveämpikin.
Joutuu kaikki ulkopielet laittamaan uusiksi, ja pellitykset. Entisiin teinkin silloin 90-luvulla erikoiset ratkaisut kun ikkunasyvennykset olivat kolmekymmensenttiset seinien lisäeristyksestä ja koolauksesta ym. johtuen.
Onhan tämä täkeltämistä jälleen! Jos olisi rahaa remontteihinsa rötvätä, niin mikäpä olisi paukutellessa.
13.6.2024 torstai
+5 lämmintä klo 05.06. Päänsärkyä kuten eilenkin. Panetusuni, mutta oli siinä muutakin mukavaa.
Kaksi oravaa tuli aamuiseen tapaansa automaatille hakemaan jyvää. Sentin-kahden kerros siellä yhä on, että harokoon vain lootan tyhyjäksi. Vienevätkö ne poikasilleen myös jos eivät ole vapaamatkustajapoikamiehiä kesässä? Oravalla on jo isot poikaset, että eiköhän ne liene jo itse eväidenhankintahommissa.
Kun siivosin kaasuhuonetta, oli yksi matala kenkä puolillaan auringonkukansiemeniä. Muuten myyrien tapaista hamstrausta, mutta että joka ainoan jyvän ne olivat kuorineet ennen varastointiaan.
Nyt illasta tuli tieto, että Hesarin ulkomaantoimittaja Pekka Hakala on kuollut sairauskohtaukseen. Vuotta nuorempi minua. Ylistäkööt paremmin tuntevat tarkemmin, sanon vain, että nyt harmittaa. Olisi hän varmaan jonkun jutun vielä ennen eläköitymistään ehtinyt kirjoittaa.
Negrologiin Hakalalle Juhani Leskistä (Juice):
"Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin. Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin."
Kävin kauppa-asioilla: Leipää, laktoositonta maitoa, piimää, Vinhalle lihaa. Jututin hyllyjen välissä Vappua. Ulkona parkkipaikalla Urpo Lukkarista ja Akulan Penttiä.
Vaihdoin Salesta tyhjän kaasupullon täyteen. Leipomosta hajin 2 riisipiirakkaa ja tarjouslootasta marmeladipullan. Aprikoosisörsseliä vissiin se keltainen juotti siinä keskellä. Ei oikein maistunut miltään. Jos kerta vaivautuu makean pullan tekoon, niin miksi täytteiden kanssa pitää nuukailla ja esansseilla ne pilata?
Tänään jatkoin seinien purkamista. Poltin ulkona sateessa kirjoja, joilla ei tulevaisuutta Unimäessäkään ole. Varmistin ainakin sen. Parven portaidenkolokkerosta löytyi laatikoittain muitakin muistoja. Niitä selatessa alkoi särkeä päätä yhä enemmän. Vein muistojakin tuleen jonkinmoisen läjän. Punaisessa kansiossa oli jomman kumman tyttären pitkähkö kirjoitus tapahtumista autoajelulla lumisateessa Kuopioon ja Pielavedelle (1990-luku). Järkytyin. Hirvikolari ja kaikki. Yksi tai kaksi kuollut ja muut kolme loukkaantuneet. Tytär saanut "vain" aivotärähdyksen.
Minulle ei ole tuosta tapauksesta kerrottu. Miksikähän? Miten ne ovat voineet sen salata? Etten järkyty? S oli silloin muuttanut juuri Oksmanille Kuopioon ja se aikajakso (kuten melkein kaikki silloin) oli melkoista syöksylentoa itselläkin.
Entä jos se oli aidontuntuisesti laadittua sepitettä? Tai jonkun muun kirjoitus? Käsiala oli kyllä samantapainen kuin vanhimman tyttären vaikka tyyli panee epäilemään. Jospa se oli yhden vanhimman siskoni tyttären huumesekoilukirjoitus? Nuoremman tyttäreni kirjoituksia olen enämpikin lukenut eikä se voi olla hänen.
Lisää päänsärkyä tämmöiset.
Oulun Valkeassa (liikekeskus) puukotus ja Toppilassa toinen. Eliaksen kanssa pari viestiä, ettei hänelle ole sattunut mitään. Ei ollut. Tulee huomenna Kniin ja sunnuntaina tänne koko porukan kanssa kun on Soilan pojalla juhlat.
Piti ottaa kaksi 600 Buranaa jotta saunanlämmitykseen ja veden kantoon kykenin. Nytten kylpemisen jälkeen on sitten niin töhkyrä olo, ettei lukemisesta tule mitään. Varmaankin nukahdan välittömästi kun sänkyyn kellahdan. Klo on 21.16.
Luin vielä merkinnän 25.12.1995 päivyristä: "Äiti kuoli klo 19.26 Siilinjärven terveyskeskuksessa." Muistan: Se oli hento se viimeinen huokaus hänen kuihtuneilta huuliltaan.
Äiti, mulla on sinua ikävä tällä maapallon pisteellä jossa minutkin maailmaan toimitit.
14.6.2024 perjantai
½5ltä heräsin. Päähän ei koske. Surullinen olo. Mitä lienen unissa nähnyt.
Aurinko värittää kasvustosta nousevaa utua. Siihen piirtyy siriseviä ja säriseviä keltaisenpunaisia rantuja. Sirinät ja särinät ovat tietenkin päänsäryn jälkeisestä, ratkeilleesta, hauraasta ajatuskentästäni lähteviä. Ehkä nuo väritkin vain kuvitelmaa. Usva on kyllä aitoa, ja aurinko.
Oravat ovat jo jyväaamiaisella. Vinhakin heräsi mökin alla ja syöksyi hätistelemään nakertajanisäkkäät lepikkoon, mutta koska ei jaksanut jäädä haukkumaan niin ne tulivat häntiään naksutellen takaisin. Ja harakkapariskokin. Punatulkkuja on monta orrella istumassa. Niilläkin on jo poikaset isoja ja evästä pitää emojen kantaa.
Laissa on pykälät jotka kieltävät luontokappaleiden pesinnän häirinnän ja tuhonnan. Rangaistuksetkin ovat varsin ankaria. Kuitenkin tälläkin hetkellä joka puolella armasta kotimaatamme ponsset jauhavat pesäpuita rikki miljoonin kappalein eikä ketään käräjille raijata!
Unimäentien alittavan Koljunpuron varteen leimatulle palstalle, kasvottomien rahamaailman jellukoiden sijoitusselluliemipuustoalueellekin saapuivat juuri tuholaiskoneet ja alkoivat säälimättömän hommansa eikä siellä ohjaimissa korvakuulokkeista lajitoverin räppijauhantaa kuunteleva kuski eläinten kotien rikkoontumisia edes huomaa. Hän on kuin korkealta pommikoneesta kaupunkien perheiden ylle lastinsa tyhjentävä lentäjäkapo jolle alhaalla näkyvät savu-tuli ja pölypatsaat ovat vain kuin nuotiontuhkasta nousevia vaimeita tupsahduksia sinisten silmiensä verkkokalvoilla.
15.6.2024 lauantai
Viileitä ovat edelleen aamut; +5,5.
Siimaleikkurista loppui siimatarpeet. Ähräsinpä sitten normiraivurin trimmerilaikkaan omatekoiset terät alumiinisen peitelistan pätkistä. Pyörii kuin helikopterin lavat ja leikkaa tasaisella maalla nurmea siististi. Kun syrjäpolulla terät sattuivat kiviin, menivät ne korjaamattomasti solovaan. Seraavaksi teen vahvasta pellistä sellaiset lipukat, jotka saa vaikka oiottua jos vääntyvät.
"Solova"-sanasta tuli mieleen eräs Länsikairan timpuri jolle jos käsiin sattui vääntyneitä kakkosnelosia niin se sanoi niiden menneen kasvaessaan solovaan. Kasvaneen kieroon siis. Savossa ne olisivat janahuspuuta, varsinkin semmoiset näreet.
Keittelin jälleen 100 litraa nokkosvettä. Lannoitin sillä valkosipulipenkit joiden penkkien välit harasin rikkaruohoista vapaiksi. Puoli metriset ovatten varret niissäkin, Mikä lie itse "hedelmän" kasvu? Loppuja lannoitevesiä tiristelin padan töhkistä nuille parille kurkulle ja kesäkurpitsalle sekä aikaiselle perunalle jotka jo nuppua latvoissaan kantavat.
Päätä on särkenyt lujaa koko juuttaan päivän. Buranaa otin saunan jälkeen ja pikkuisen jo helpotti joten enköhän tästä Maaningan Kasinolle illaksi oiusta.
16.6.2024 sunnuntai
Klo on 01.30. Kurvasin juuri pihaan Muaningalta. Ihan oli mukava ilta. "Tohtori Raimo" oli josta olin jo pitkin kevättä ajatellut, että minnekähän sukulaismies on hävinnyt. Selitys oli selvä maailmanmiehestä kun kyse on. Oli touhunnut Hesassa ja Lahdessa, mutta huolehtinut myös vanhasta (pian 100 v) äidistään joka yhä tuossa Varpaisjärven puolella Itäkoskella mökissään elelee. Siellä oli ollut taimienistutusta ynnämuuta puuhaa.
"Teeveestä tuttu" sotaveteraani Hannes, 100 v. (R:n äidin veli) oli käynyt myös synnyinsijoillaan etelästä ja olivat saunoneet ja jutelleet maailmanmenosta. Raimo oli ollut hänen synttärijuhlillaankin viime talvena ja porukkaa oli ollut vissiin 600 ihmistä.
Olipa mukava nähdä ja jutella oikein munkkikahvin ääressä tovi. Muistuttaa niin kovasti tuota läppärin näyttöruudun ukkini kuvaa, että helposti uskoo heidät sukulaisiksi. Ehkä näenkin hänessä tuntemattomaksi jääneen ukkivainaani joka kuoli 82 vuotiaana 1963. R on vissiin 75 jo hänkin, mutta kopsakassa kunnossa.
Muuten oli ihan normihumpat.
Aamulla klo 05.55
Nyt se idänkäki (cuculus saturatu) "puputti" kukkumisiaan pohjoisen suunnalla. Harmittaa surkea kuuloni. Jos niiden suvunjatkamiset onnistuvat, on lähivuosina esiintymiset sitten taajempia.
Muniikohan idänkäki samojen pikkulintujen pesiin kuin kotimaisempi lajitoverinsakin?
Ilmoitin Suomen lajitietokeskukseen käkihavaintoni. Myös Birdlifeen, mutta sen ilmoitusivusto on kyllä äkkinäiselle varsinainen risuläjä, että liekö asiani perille mennyt.
Idänkäki kirjoitetaan yhteen, mutta erilleen repäistynä siitä voi ajatella muutakin. Vaikka Moskovan Zaatanaa munimassa vieraisiin pesiin!
Iltasella
Puutarhuri tuli G:n ja E:n kanssa. Käytiin Aapon juhlissa ja sitten vielä Metsäkartanolla. G ajoi kartanon reissun. Hänellä on pian inssinajot, että täytyy minun mennä sitten vähän ennen sitä ajattamaan intensiivinen kaupunkiajokurssi, että menee sitten läpi kerralla vaikka kömmähdys jos tulee niin sillehän ei mitään mahda vaikka kuinka istuisi ratin takana etukäteen.
Arkkitehtiopiskelijamme Elias oli sitä mieltä, että minun kannattaisi purkaa tuo vanha parvi pois kokonaan ja suunnitella sitten joko pienempi tilalle tai antaa olla uuninympäristön avoimena. Keittiökalusteiden siirtoa ehdotti vastapäiselle seinustalle elikä nyt purkamisen alla olevan pikkuhuoneen tilalle. Se oli järkiehdotus sillä olisihan viemäröintikin sieltä helppo järjestää koska seinän taakse kaasuhuoneeseen tulee vesijohto ja siellä on myös on vessaviemäröinti valmiina. Ainoa asia joka keittiön siirtoa ei oikein puolla on, kun puulla lämmitettävä hella ja uuni ovatten tuvan nykyiseen keittiönurkkaukseen päin.
Tekisihän sitä vaikka mitä jos rahat riittäsivät. Purkaisi uuninkin ja muuraisi uuden toiseen asentoon. Tai räjäyttäisi koko mökin hajalle ja rakentaisi uuden.
Nyt nukkumaan, on ollut rasittava päivä.
17.6.2024 maanantai
Nyt on jo lämpimämpi aamu kuin pitkiin aikoihin, yli +10.
Mikähän eläin sipulipenkissä myryämässä on käynyt? Se on pyörinyt niissäkin kohdin, jonne ruiskutin rikkaetikkaa. Vinha se ei ole ollut koska se kaikkoaa kauas kun etikkaa käsittelen.
Mediassa otsikoivat laajalti "politiikan superviikonlopusta" kun puoluekokouksia ovat pitäneet siellä ja täällä. Kepuviheriöitä johtaa nyt Kaikkonen, Orpolainen jatkaa kokomusmustaa ja ruotsalaiset nostivat mepiksi lähtevän Anna-Maja Henriksonin paikalle Anders Adlercreutzin (on helekutin hankale nimi kirjoittaa). Liberaalilla puolueohjelmalla pilkutetulle RKP:lle en osaa väriä valita. Voisi sitä ehkä verrata mustavalkeakuvioiseen jalkapalloon jos äkkiä kysyttäisiin. Pikkuisen kullankeltaistakin vilahtaa salmiakkikuvioiden rajauksissa. Enkä nyt ajattele, että se kusta olisi.
RKP ajelehtii politiikanmerellä joskus kuin risteilyjen alkuaikojen pienehkö Ruotsinlaiva joka poikkeaa välillä Ahvenanmaalle.
Iltasella
Olipa lämmin päivä.
Irroittelin pikkuhuoneen laipiopanelit ja eristevillat sekä kuorin parvelta ja eteistilasta lastulevyt pois. Parvella olleet puusängyt purin osiksi jotta mahtuvat jossain olemaan. Patjoja täällä ei ole kuin tuo yksi jota siirtelen nyt purkamisen tieltä milloin minnekin. Ulkona oli tän päivää muitten petivaatteitteni kanssa.
Päähän koskenut koko päivän. Helpotti vasta kun kävin kaivolla ja kaatelin kylmää vettä muutamat sankolliset päälleni. En lämmittänyt saunaa kun piti eristevillojen purun jälkeen käydä pesulla jo päivällä.
Metsämyyrä oli tunkenut päänsä erään metallisen jalustan keskireiästä (10-12 mm) ja tukehtunut siihen. Pään puolelta se on kuin ylimitoitetulla kehyksellä varustettu hiiritrofee. Panisinkohan seinälle?
18.6.2024 tiistai
Kokoomuksen Kai Mykkänen, siis se, joka myi kakkasen, itkee nyt haastatteluissa kun luonnon ennallistamisasetusehdotus meni läpi EU:n parliamentin äänestyksessä. Hänen valitusvirtensä säkeistöissä näkee valtapuolueen politiikan kovuuden mitä ympäristöön tulee jos se ei kelle ole jo ennalta selväksi käynyt.
Kun kuka tahansa kokoomukselainen (paitsi Pertti Salolainen) lausuu sanat ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos ovat ne heidän huuliltaan tippuvia pakkofraaseja. Jos he saisivat suorilta käsin päättää, niin Sodankylän Viiankiaapakin olisi venäläiseen, ympäristöstä kyselemättömään tapaan kuokittu jo paljaaksi ja tilalla olisi valtava kaivosmonttu. Puhumattakaan muista arvokkaista luontokohteista joiden alla milloin mitäkin ihmiselle tekemällä tehtyjä, elintärkeiksi luonnonvaroiksi luokiteltuja esiintymiä löytyisi.
Eivätkä kepulaiset poliitikot ole yhtään sen kummempia ympäristönsuojelijoita. Vihreää on niiden apilankukkalogossaan vain. Mauri Pekkarinen linjasi jo 90-luvulla puolueensa luontolinjat resrvaattirajoilla ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen alleviivasi ne Kemijoki-allaspuheillaan hieman myöhemmin.
Vihreät-puolue on sitten muulla tavoin ympäristökysymysten suhteen avuttomuuden perikuva. Vallanhimo senkin toimijoiden taustalla on tekijä, joka kaikelaisia hemuleita heidän seuraansa aluanalkaenkin alkoi vetämään. Koijärvi oli vain värityskirjansa ensimmäinen sivu.
Persuja ei hirviä edes ajatella yksinvaltiaiksi määräämään elonkehälle kaikkinensa elintärkeistä asioista jotka eivät ainakaan ole ihmisen luonnonrikkauksiksi määrittelemiä jalometalleja, selluliemi- ja/tai lannoitetarpeita.
Mihin kykenee Suomen vasemmisto kun puhutaan luontokadosta ja ilmastomuutoksesta?
Se heiluttelee enimmäkseen rukkasiaan velttojen käsivarsiensa päissä ja on empätiijäjuuojajooettämitäköhäntekisi-lumiukkona kuumassa maailmanporstuassa.
Li Andersson, tuo ihanan soukka nainen ei kaikesta pätevyydestään ja suusanallisesta valmiudestaan huolimatta ole sanonut todella mitään radikaalia ehdotusta ympäristöasioista. Ja eikähän se enempään kykenisikään vaikka sanoisikin kuin Greta Thunberg mielenosoituksillaan, sillä kaikkialla on vastassa niin mahtavat teollisuuden ynnä muun jo rakennetun infrastruktuurin ja rahamaailman koneistot, että kyllä tämä äärettömyyksien kiertolainen, Maa-planeetta ennemmin lakaa olemasta kuin ihminen pysäyttää tuhoisat toimensa sen pinnalla.
Totaalinen, kaiken älyttömän rahaan, omaisuuksiin, ruokaan, valtaan, lisääntymiseen ja rajoihin liittyvän liikkeen pysäyttäminenhän olisi oikeasti se toimenpide joka enää auttaisi. Tätä eivät edes ympäristöjärjestöt uskalla ääneen todeta. Eivät tiedehenkilötkään vaikka kaikesta heidän tuottamastaan datasta asian voi lukea se, joka uskaltaa myös ajatella asioiden sillä mallilla olevan.
Kurt Vonnegut-vainaan mukaan loputon Toivo on vaikein kehitysvamma mikä ihmisen aivoihin on pesiytynyt.
Uskaltaako kukaan sanoa, ettei toivoa enää ole kun elonkehän elinkelpoisena pysymisen tulevaisuudesta puhutaan?
Näkeekö kukaan tämän toivottomuuskokonaisuuden, nämä valtioiden hullut johtajat ja vielä hullumman, valheessa elävän politiikan, ydinaseteknologian mittaamattoman tuhovoiman ja kuuhun kurkottelujen täyspöljyyden johon on sekaantunut jopa yksittäiset miljardöörit joiden päiden sisältö on yhtä teslaa vain...
Ja kuin koristeena kakun päällä nämä USA:ta johtavat, kekkoskatkoiset ukot...
Eikä unohdeta tärkeintä vaikuttajamassaa, kahdeksaamiljardia homosapiensia joiden joukoissa ei tosiasioiden tunnustamisen kriteerit ole ne päälimäiset asiat joita arkielämässä miettiä. Se on se hirvittävin tuhovoimaisin elementti jonka aitauksissaan pitäminen on jo nyt mahdottomaksi osoittautunut.
Kun tämä massa liikkeelle pakotetaan, maapallo nurjahtaa akselillansa ja se on menoa sitten ilman Moskovan Zaatanan ydinpommiakin.
Millekä maapallo avaruudessa haisee kun sen kaikki asujaimisto ja orgaaninen kerralla kuoliutuu?
Ei sitä kukaan haistelemassa ole, mutta kuka estää sitä miettimästä jo ennalta?
Ennakoivan ajon kurssiin kuuluu esimerkiksi mielikuvittelu siitä, mitä mäennyppylän takana voi olla kun paahdat sataakahtakymppiä autollasi hämärässä kesäyössä? Kun on tarpeeksi rikas, ikäviinkin skenaarioihin kykenevä mielikuvitus, se auttaa jalan etsiytymisessä jarrupolkimelle jo ennalta.
Niin olisi oltava globaalin ajattelunkin suhteen kun avaruudessa asujaimistomme pinnalla kiidämme 107 000 km/h. Eikä vain sotilaallisesta näkökulmasta katsoen jota puolustusskenaarioiksi koristellaan.
Ihan hirveetä: Äskeisen saarnani päätteeksi alkoi kristallikruunu kiertää oikeassa silmässä ja se tietää migreenikohtausta!
19.6.2024 keskiviikko
Sekaisin menee tämä minun vähäinenkin elonrytmini päänsärkyjeni takia vaikka nyt ei koskekaan. Olen tässä aamukahvia ryystämässä jo, vaikka klo on vasta kolme aamuyöllä.
Hajanaisten pilivien peittämä on taevas, auringonnousun viiru näkyy jo selluliemimetsiköiden takana idässä. Rastaita ja pikkulintuja, harakkakin, hankkimassa poikasilleen ruokaa nurmella ja kasvimaalla. +12 on lämmintä.
Tienvarren damaskiruusupuska ryntäsi eilen täyteen kukkaan muutamassa tunnissa kun lämmintä vettä pilivet ripsi. Juhannus on parin päivän päästä ovella. C ja M kysyivät juhlissa: "Ukki, lähetäänhän Napikselle juhannuksena, siellä olisi Kake Randelin?" Puoliksi lupasin jo. Ehkä pienimmätkin tytöt Stella ja Silvia haluavat mukaan. Se on sitten semmoinen lastenvahti-ilta, mutta mitäpä tuo haitannee. Puutarhuri saapi tulla omallaan sitten Knista.
Migreenikohtaus siis tuli eilen, mutta koska kirkas aura silmässä varoitti, kerkesin ottamaan tabletin ennen kuin säryksi asti yltyi. Tuo tabletti oli kammoamani Sirdalud jonka hienonsin hampaissa jauhoksi ja vasta sitten veden kanssa nielaisin. Nukahdin heti sohvalle ja näin unta neulaisesta matkasta ihmismielen herkimmille alueille. Itketti ainakin kovasti. Heräillessäni parin tunnin päästä, olo oli hyytelöä, mutta päänsärkyä ei ollut. Merkillistä.
Ja vielä merkillisempää, että toipuiltuani tunnin pari aloin parvella purkaa levyjä seinistä, kääriä muovimattoa irti ja nakella ikkunasta pihamaalle josta keräsin kaiken rojun entisten päälle peräkärryyn ja vein lajitteluasemalle kylälle kuten aikomukseni oli ollutkin.
Sieltä tultuani lakaisin enimmät purkumuruset pois ja aloin keitellä hilloa johon tuli raparperia 1 kg ja Puutarhurin pakasteesta tuomia marjoja; mustikkaa, puolukkaa ja mansikkaa, (2 kg). Kilo hillosokeria joka on aivan kamala määrä, mutta minkäs teet kun liivatetta ei ollut. Eikä liivatteella jäykistetty hillo oikeasti hyvää ole. Tuskin kullinkaan tojiminen jos se vikuratableteilla pystyyn hinataan.
Karpaloita Puutarhuri ei ollut muistanut pakkasesta kaivella. Punaisia viinimarjoja kyllä joita en laittanut sillä ne eivät sovi tähän hilloon mitenkään.
Päätä ei ole särkenyt koko päivänä! Olo on kyllä varsin outo, mutta koska ei väsytä niin sitä sitten jaksaa käpsehtiä kaikenlaista.
Sirdalud-tablettiko vai migreeni lie aiheuttanut, mutta mulla on seisonut melkein koko päivän. Seksuaalisia ajatuksia ei ole, vaan jäsen lahkeessa nyt vain haluaa ilmoitella, että elossa ollaan. Merkillistä.
Mökki alkaa olla alkuperäisessä asussaan paitsi että aikoinaan purkamiani väliseinähirsiä ei takaisin tuhkista taioita. On siis vain yksi iso tupa jossa savupiippu-uuni-hellakompleksi jakaa tilaa omalla tiilisellä ilmeellään. Nyt kun saisi vielä jollain tavalla kustannettua uunin sisusten korjauksen, lattioiden ja hirsien siistimisen, listoitukset ym. pikkuaskareet, niin tämä olisi varsin mukavan tuntuinen kesämökki.
Ulkopuolella tekisin sen, että repisin peltikaton ja ruoteet pois, lisäisin yläpohjaan eristeitä ja tuulensuojaa. Lopuksi naulaisin umpikatteen ponttilaudasta ja katteeksi saumapeltikatto. Ulkoseinätkin vaihtaisin ehkä panelipinnaksi.
Kaivinkoneella sokkelinjuuret auki, paikalla olevan, osittain jo rikkimenneen rossipohjasokkeliverhouksen (kivilevyt joissa asbestia!) vaihtaisin ehyeen tai jättäisin avoimeksi tilaksi.
Voe perhana kun olisi mukava rempata kun olisi sitä yhtä saatanan rahantölömyä taskut täynnä niin kuin joillakin maailmassa on.
Ja näin jälleen ne eilisteni ajatukset ihmislajin kulutuksen tuhoavuudesta haihtuvat kun kulutukseen tähtääviin haaveisiin mietteet siirtyvät. Haesta saastainen liejuläjä koko jätkä!
Jos nyt jaksaisin lukea ja editoida kaikki kirjoitusvirheet sepustuksistani -sekä lisäillä jokusen valokuvan-, niin voisin julkaistakin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti