Elo on yhtä kapinaa

20.6.2024 torstai

Jokohan lopettaisin mökistä sisäpintojen purkamisen? Omilla, signeeratuilla jäljillään kulkemisessa on oma viehätyksensä. 30 vuotta sitten olen komeron levytykseenkin sipaissut kuvani ja taiteillut sananmunnosten kanssa. Silloin minua kutsuttiin vielä Valtsuksi, mutta sen nimityksen kuuleminen on nykyään jo harvempaa. Tosin enpä paljoa joukoissa enään oleskelekaan.

Tänään riehuin eteistilassa ja kannoin 90-luvulla rakentamani vaatekaappi-naulakkosysteemit nuotioon. Levytysten takaa paljastui kammottava näky- ja hajuyhdistelmä. Piilossa katseilta ja ihmistoimilta olivat myyräyhdyskunnat saaneet elää elämäänsä eristevilloissa liki 30 vuotta. Kaapiston takana oli alkuperäisen ulko-oven reikä jonka olin tukkinut paksulla eristekerroksella ja päälimmäiseksi leikannut styroxin ja kaikki oli pilalle sämpättyinä ja paskottuina.

Suutuspäissään voisi käytäviä eristeisiin kaivelleita myyräntöitä urakoineita alivuokralaisia kutsua terrorijärjetö Hamasiksi, mutta se menisi jo äärimmäisyyksiin sillä ei näillä samoja tarkoitusperiä ole ollut. Yhtään pommia ei löytynyt, silkkaa paskaa ja kusta vain.

Hajujen lähteet kaikki ovat siis nyt paljastetut ja asialle täytyy oikeasti tehdä ulkopuolella jo sellaiset toimenpiteet, etä loppuu salavuokralaisten juhlat.

Nyt illasta alkoi ilma viilentyä tuulen käännyttyä lännen suunnalta enämpi pohjoiseen. Kävin levittämässä potuille, salaateille, tillille, mintulle ja auringonkukkapenkeille harsot. Mansikoilta riisuin eilen muovitunnelin pois eikä harsoa ole, että tuurissaan on käväiseekö Hallasetä panemassa niiltä kukinnot pilalle. On osassa jo raakileitakin, mutta hidasta on täällä joutuminen ollut vaikka uutisissa hehkuttivat, että mansikanviljelijät aloittavat sadonkorjuun heti juhannuksen jälkeen.

Tiällä ei mantsikkaa ole juuri kuin kesäsyöminkeihin.

Moskovan Zaatana käväisi suutelemassa syömishäiriöistä ahmattikollegaansa Pohjoiskoreassa ja lennähti sen jälkeen Vietnamia kosiskelemaan. Siellä vastaanottoseremonia oli hillitympää, mutta kierolla tavalla Venäjä vietkongin sissien jälkeläisiä puoleensa vetää. Ehkä ne eivät kuitenkaan kovasti ala peesamaan teurastajavaltiota sillä sotimalla aiheutetun tuhon tiestä Vietnamillakin lienee kylliksi karvaita kokemuksia.

21.6.2024 perjantai

Juhannusaatto. Trimmailin aamunviileydessä kasvimaan ympäristön ja polun kaivolle. Sonja tuopi kohta Crissen ja lähetään Kniin josta mennään sitten Napikselle. Muita tyttöjä ei sitten lähdekään vaikka aluksi oli puhetta.

22.6.2024 lauantai

Aamulla heräsin jalkaterien suonenvetoihin jo kuudelta vaikka nukkumaan aloin vasta kahden jälkeen. Puutarhuri tuli Napikselle omalla autolla niin ei tarvittu takaisin tullessa Knin kautta kiertää. Valoisa yö oli ajella.

Unessa olin T:n kanssa piknikillä rosoisen kalliorintuuksen päällä. T:n piti tuoda eväät ja hänellä olikin kylmälaukku niitä varten, mutta kun avasi kannen, se oli tyhjä. Risuläjän päällä oli kuitenkin monitaskuinen takki ja niissä oli täytesämpylöitä jokaisessa, vissyvettäkin löytyi risuläjän uumenista.

Sonja ajoi eilen tiellä olleeseen kiveen Skodan öljypohjan puhki ja se piti jättää pihamaalle oottamaan vaihto-osaa. 

Illasta

Kastelin kasvimaan melkein kokonaan. Kannoin ojasta viimeiset vedet. Sammakonpoikasille jäi vielä syvimpään kupuraan märkää hieman, mutta eivät ehkä kerkeä kehittyä ennen ojan kuivumista. Harasin ja kitkin rikkaruohot sipulipenkeistäkin ja nyt kasvimaa on mukavan näköinen katsella. Kaikki istutukset ovat töräkästi kasvussa, mutta uutta pottua ei vielä päässyt syömään: Olivat vielä pikkuisia naperoita vain.

Vaihdoin raivuriin loppuunkäytetyistä sahanlateista tekemäni terät niin johan alkoi heinä kaatua kun ennen saunaa viitakossa heiluin.

Väsyttää erilaisemmantuntuisesti kun viime aikoina jälleen jatkuvia päänsärkyjä, ja se yksi migreeninyrityskin.

Jehovantodistajien kansainvälinen, 80 tuhannen käsienristijäin 12-päiväinen kokoontuminen Hesassa. Niitä riittää päivittäin 20 tuhannen rypäs kerrallaan sontimaan viemäriverkostot täyteen sananmaustamaa kakkaansa. Majoittaja- ja ruokkijabusines ahneudenonnessaan vain hykertelee ja Itämerikin kiittelee yllättävistä, hengellisistä ravinnepulsseista joita Suomineidon pikkareiden saumoista sinne väistämättä lirahtelee.

Ei ulostepuolesta milloinkaan turistimassojen ohessa raportoida. Tutkivien ja hutkivien toimittajien mieleen ei juolahda mielikuvitella millaisia määriä kustapaskaa miljoonien lappikävijöiden jutaaminen tunturien juurillekin vuosittain merkitsee. Ja että millainen liikaravitsemuksellinen, luontoa rehevöittävä merkitys on sen vuolaan sontavirran läjäytyminen aina vain samojen puhdistamojen kautta karun Lapin luonnonkiertoon.

Lisäksi tulevat kemialliset ylimääräpulssit: Yksistään Kittilän Levin jätevedenpuhdistamolle ajetaan säiliörekka toisensa jälkeen klooria jota puhdistusprosessissa tarvitaan eikä se minnekään maakunnasta häviä vaikka se kuinka kuonakasaan kompostoitumaan sekoiteltaisiin.

En tosin tiedä juuri Lapin jätevesien puhdistamoiden toimintaketjusta, mutta muiden ihmisläjittymien (kaupungit, kylät) puhdistamoiden tavoin kai sielläkin toimittaneen. Ohitsevirtaukset kaikkialla ovat normaaleiksi luokiteltuja "lirahduksia" vain.

Ihmisen tapaan kun toimitaan, niin kyllä homma vähintään vasemman rukkasen varaan aina jää.

Leppävirran juhannuskolarissa kuollut 3 henkilöä. Muuallakin henkiä ja loukkaantumisia vaatinutta tragediaa. Montako lienee suomalaisten keskikesäjuhlinnan aikaan räjähtänyt kappaleiksi Gazassa ja Ukrainassa ynnämuualla jossa pommein välejä selvitellään?

Unimäessä ei mitään dramaattista tapahdu, mutta pyssyjen pauketta ampumaradalta kuului tänäänkin. Hornetin jylinäkin säesti juhannuksenrauhaa ainakin yhdellä taivaanrannan lennolla keskipäivän aikaan.

23.6.2024 sunnuntai

Vinha ajoi jonkin metsäneläimen (jäniksen?) pihasta kovalla haukunnalla ja siihen heräsin. 

Normaalisti olisin ehkä juuri kurvannut joltain humpallusreissulta pihaan, mutta eipä ollut iltasella haluja lähteä yhtään mihinkään. Katsoin nukkumaan alkaessani kanadalaista Tumma sielu-elokuvasarjaa jonka aihe on kouluampuminen tekoon syyllistyneen suunnasta. Hirvittävä aihe ja vaikea katsoa kuin pätkä kerrallaan. Aidontuntuisesti näyttelevät, että sekin lisää järkyttävyyttä.

Jos itsellä ei olisi lapsia eikä muutenkaan ihmistainten kehitystä olisi saanut läheltä seurata, aihe ei ehkä olisi niin vaikea. Tuonkin tv-sarjan ampujateinin paikalle mieli piirtää kamalan todentuntuisesti jonkun omista pojista; Entä jos kuvatun kaltainen radikalisoituminen tapahtuisi niin lähellä itseä?

Klo on 03.11, valoisaa, pilvetöntä,  +6 nurmen tasalla. Ikkunanpielestä remonttia tehdessä irroittamani, muovinkevyen lämpömittarin oli tuuli, tai harakka, pyöräyttänyt kirsikkapuun luokse ja satuin sen huomaamaan.

Iltasella

Jos tekisin vieraalle näitä hommia, saisin palakkaakin ihan mukavasti (sunnuntailisät ja kaikki!).

Aamunviileyden aikaan raivailin heinikoita matalemmaksi ja sitten rassasin parit tunnit generaattoria jota varten irroitin romu-ruohonleikkurista puolankin, joka ei olisi kuitenkaan sopinut. Sittenpä vain syväpuhdistin Robinin AY 20. (kuin lentonumero) magneeton ja eiköpähän vain lähtenyt käyntiin nöyrästi eikä nikotellut imuroidessa eikä sirkkeliä ja rontelia käyttäessäni.

Purin eteläpäädyn sokkeliverhouslevyt ja huomenna kokoan ne uuteen uskoon ja niin, ettei mistään välistä eikä maanrajasta myyrät rossipohjan puolelle pääse. Tein Vinhalle avattavan luukun kun se haluaa kesäisin majailla mökin alla. Olisi se luukku kaikesta huolimatta pitänyt muutenkin tehdä.

Kunhan pääty on valmis, siirryn takapihan puoleiselle sivulle tekemään samat hommat ja sitten on vielä pohjoispäätykin. Tienpuoleisenhan korjailin jo pari vuotta sitten.

Mistähän saisin ylimääräistä mania, jotta räystäiden aluset saisin tehdyksi tänä kesänä myös. Ja kaiken muunkin jotka nyt remontoimishimoni kohteena ovat.

24.6.2024 maanantai

Mielilauseeni: "Pilivessä on taevas",+11. 

Unessa sidoin punaisilla nauhoilla elämänkokemuksia vihkonipuiksi ja ilmoitin netin huutokauppaan myytäväksi.

Aamukahvia hörppiessäni piirsin ruutupaperille omakuvani johon kirjin Onnea 17-vuotiaalle ja lähetin viestin kuvituksena päivänsankarille. G täyttää sen verran tänään klo 23.

Joka vuosi kannattaa muistella: Se oli rauhallinen juhannussunnuntai, sää oli lämmin, kuiva. Synnytyksessä ei aikailtu. Kun kotoa lähdettiin, poika oli tunnissa maailman syleiltävänä. Tyyli on pysynyt hyvin, poika kerkiää sinne minne haluaa.

Tälle kesälle ominaista, ettei lehtokurppia eikä taivaanjääriä ole juurikaan näkynyt. Ja kyyhkytkin jättivät ruokailupaikalla käynnit. Pääskyset härräsivät muutamien päivien ajan räystäiden alla, mutta lopulta nekin häipyivät parempien katosten alle. Muita lintuja kyllä riittää, ja oravia ainakin ne viisi jotka kerrallakin ovat käyneet näyttäytymässä.

Idänkäkeä en ole enään havannoinut.

Tänään "kokosin" etelänpäädyn sokkelin kun ensin olin vahvistanut koolaukset ja laittanut lujitekankaan alahelmaan maatäytön alle. Sen pitäisi estää myyrien menon alakautta jos sattuvat muuten käytävän sinne kaivelemaan tai sellainen luonnostaan sokkelilevyn ja maamassan väliin ilmestyy. Lapioin tuosta lähikummusta ensin turpeet sokkelinjuureen ja monta kotillista multaa tasoitteeksi kun hiekkaa tiällä ei ole. Eikä rossipohjainen talo hiekkoja kaipaakaan. En saanut ihan valmiiksi kun päätäkin särki iltapäivällä ja vesisateen takia pidin taukoa ainakin parit tunnit.

Mutta itepähän tiällä aikatauluni miäreen.

Nyt on klo 22. Äsken soitti numeroton tuntematon, römeästä äänestä päätellen sukupuoleltaan miesoletettu. Epäselväksi jäi, tuliko puhelu Lahdesta vai jonkin lahden perältä, mutta eteläisestä osasta maatamme kuitenkin. Vaarallisen vihaisen kuuloinen se se soittelija oli. Kuvitteli haukkuvansa minut tasaisella, murisevalla äänellä uskottavammin kuin huutamalla. Syyksi tuohtumukselleen käsitin mielipiteeni homosapiensin tuholaisvaikutuksesta elinympäristölleen

Kuuntelin sanomatta sanaakaan. Kun tyyppi piti taukoa kuin odottaen provosoitumistani, kysyin rauhallisesti, oliko sulla muuta asiaa, niin se naksautti yhteydet poikki. Ajattelin vain, että helepollapa piäsin.

Tänään äänestivät ministeri Rydmanin "luottamuksesta". Kyse ei lopulta ollut ministeristä vaan hallituksen pystyssä pysymisestä josta Orpo kumppaneineen tahtoo kiinni kynsin hampain pitää; "Rampoja ankkoja" on pian muitakin kuin Rydman. Kunhan ei vain itse orpopirukin. Tai sitten niistä kaikista tulee uhoavia ramBoja vain.

Äänestyksen tulos oli täpärä kuudentoista äänen erollaan koska hallituksen jäsenistäkin kaksi (kokoomukselainen ja ruotsalainen) iänesti tyhjää.

Mitä pidempään tämä Ryd julkisuudessa kekkuloi merkillisen tuntuisilla tavoillaan, sitä vastenmielisemmäksi hän käy. Säälistäkö ne tätä tappista taavia ministeriöljyllä voitelevat?

Voehan  piru: Hoksasin tarkistaa kieliohjelmalla, että ryd man tarkoittaa ruotsiksi puhdas mies ja norjaksi ryd mann selkeä mies!

Hah, paras vitsi tällen päivällen.

25.6.2024 tiistai

Olipahan melkoinen kaivelu ja sokkelirungon uusiminen pihanpuolelle. Muttta nyt ei ole jäljellä kuin pohjoisenpäädyn sokkelinjuuren tiivistely. Siinä olisi suurempikin remontti jos alkaisin purkamaan koko seinälaudoituksen ja uusimaan. Pittää kahtoo. Purkaahan aina voi, mutta kokoamiseen tarvitaan rakennustarpeita ja se tarkoittaa, että rahaa rutosti.

Aamulla nousi multapenkkaa lapioidessa mäkäriä naamaa kalttaamaan ja lopun päivää  valtavat paarmanhärräjäiset haukkoivat koloja nahkaan. Tottuu sitä niihinkin. Uikkareisillani tuossa sokkelia kivitin. No joo, en kikkeliä sovitellut sen enempää kuin kivitin mainittuakaan vaan kaivelin ja koolasin ja levyjä ruuvailin. Lopuksi harasin kaiken sileäksi. Olikin paksu kerros pelkkää hiekkaa ja pinnassa karkeaa mursketta. En moista maiden vaihtoa muistanutkaan, että milloinkahan sen olen tehenyt. Nyt jää puuttumaan vain tuuletusputket joihin tarvitsen parit 110:n käyrät ja putkenpätkät sekä suojaushatun kruunuksi.

Markun dieseloctavia (farmari) työnneltiin ja käänneltiin ojapukeille öljypohjaremppaa varten. Olipa saatana raskas kampe tyrkkiä! M ei saanut ihan kokonaan rikkoutunutta kupua irti kun joku erikoisavain puuttui. Aikoi hankkia huomenna. 

Kävin ennen saunomista kaupasta perustarpeita ja raparperipiirakkatarpeet. Jos yrittäisi kaasu-uunissa sen tekoa. Mirre ja Carmen olivat kaupan edessä -tarjosin heille jäätelöt. Mirre on päässyt syksyllä alkavaan ammattikoulutukseen kauneusalalle.

Vinhalle lie lämpöhalvaus iskenyt kun ei takajaloillaan kunnolla kyennyt astumaan. Kävi se syömässä ja joi vettä, mutta muuten oli nullollaan. Luulin jo, että käärme on purrut, mutta ei löytynyt kipiää kohtaa eikä puremajälkiä vaikka hankalahan niitä on erottaa tuollaisesta karvaturrista.

Nyt alan maate. Alan katsoa dokumenttia natsisaksan vainoamista homoista joita heitäkin aikansa ihmistuhonnoissa kymmenintuhansin keskitysleireille köijättiin ja murhattiin.

On se tämä ihminen! Samaan se yhä kykenee, sen osoittaa Venäjän agressiot omankin väestönsä ns. normaalista poikkeavien kohtelussa. Eikä muslimimaailmalla ole aikomustakaan sukupuolisesti erilaisia päästää heille jo kauan sitten langetetusta pannasta. 

Ja jos kysytään suomalaisilta, ja erityisesti "äärijärjestö" Suomen lestadiolaisilta, että mitä homojen ja lesbojen suhteen heidän mielestään pitäisi tehdä, niin lievemmillään heidät pantaisiin eheytyskursseille, mutta ei eliminointikaan pahitteeksi olisi jos sen ääneen uskaltaisivat sanoa. Ankara joukoista erottuvien eristäminen on joka tapauksessa arkea uskovaisten joukoissa, mutta se tapahtuu niin tiiviin sovitusti, ettei siihen lainkoura yllä.

Julmaa. Tällaisen kehityskulun hyväksyivät aikojen laskujen aluissa iltanuotioilla tarinoiden jeesukset ja jumalat taivaissa vaikka eivät mitään sanoneetkaan. Miten olisivat sanoneetkaan ihmisen itsensä keksimät, olemattomat, äänettömät, sanattomat jumalat? 

Ihmispoloinen itse uskontojen tukahduttavat paulat kutonut on. Kuristaa nyt vain itsensä niihin tai tähän samanmoisesti itsensä punomaan ilmastotuhon nuottaan eikä kitise ja rutise kun omaa syytään se on.

26.6.2024 keskiviikko

Heräsin jälleen varhain (03.05, +12) ja punakylkirastaat jo ruuanhankintareissullaan nurmella.

Olen nukahtanut homodokumentin alussa ja seuraavaksi olisi ollut tabletilla maailmansotien orpolapsista kertova dokumentti. En muista aloittamastani ohjelmasta kuin unettavan lukijan/selostajan äänen, että aivan hyvin voin katsoa sen milloin tahansa uudestaan.

Gaiuksella tänään ½10 ajokortin teoriakokeet. Aikoi tilata heti ajan inssinajoonkin. Esitin toiveen, että vasta ensi viikolle. G:n kesätyö Paltaniemellä alkaa sitten seuraavalla viikolla, mutta onko hänelle autoa joka päivä lainata, niin se on eri asia. Mopollakin 10 km suuntaansa kyllä nuorimies kulkee, tai vaikka polkemakoneella.

Juhani Palmu alias Pahani Julmu (79) on kuollut. Olin vuonna 1985 (suurinpiirtein) pystyttämässä hänen kaverinaan näyttelyä Siilinjärven pääkirjaston näyttelytilaan parin päivän ajan ja käytiin ryyppäämässä Santussa iltasella. Oli semmoinenkin hetki siinä, että se olisi myynyt mullen kaksi taulua alle markkinahintojen, olikohan peräti 100 mk per taulu, mutta minä tyhymä en ostanut. Toinen tauluista esitti vedenrajassa tai pitkän laiturin päässä olevaa huussia ja toisessa oli vinksallaan kallisteleva riihi ison kiven kaverina, taustalla saattoi järvenlaineitakin väpättää. Nyt niilläkin tauluilla voisi tienata euroina jo tonneja.

Omanlaisensa taiteilija hän ja nyt taiteensa hinnat nousukiitoon lähtevätkin kun kuolema korjasi tekijän. Tai rikkoi.

Mediassa kuvia Helsingin Mannerheimintien elokapinoista. Yhdessä kuvassa ilmastoaktivisti Greta Thunberg jota kaksi ilmeetöntä, mustien aurinkolasien taakse piiloutunutta poliisimiestä retuuttaa kainaloista syrjemmällä odottavaan autoonsa. 

Tällaisten kuvien vaikutus menee plussaksi ilmastoaktiiveille. Mielenkiinnon lisääminen ympäristöasioihin heidän tarkoituksensa onkin.

Kuvassa näkyvä retuuttaminen on kuitenkin noloa yksittäisille poliiseille jos he tavallisilla tunnonlahjoilla ovatten varustettuja, eivät he plussaksi sitä ceeveehensä merkkaa.

Olisivathan he voineet nostaa Gretan kahden miehen kunniakanto-otteeseen. Siitä olisi tullut jämäkämpi kuvakin kun olisivat vielä oikein leveän hymyn kera toimen suorittaneet. Ja aurinkolasit rennosti lipan päälle tuettuina. Pistoolikotelosta olisi tulppaani kurkistanut.

Mutta kun poliisin virassakin pitää olla niin mielikuvitukseton kuin olla ja voi. Ovatkohan he kuunnelleet Gretan puheita koskaan? Vaikka sen "Ettäs kehtaatte"-puheen YK:n ilmastokokouksessa 2019. Sen viesti sattui ainakin minuun vaikka olen tiennytkin toimintamme tuhoon johtavien polkujen lohduttomuuden.

Tänään narauttelin ulko-oven puoleisesta seinästä lomalaudoituksen irti sekä portaat ja tasanteen. Päästelin naulat laudoista, mutta kuistin runkorakenteet kannoin nuotiopaikalle myöhempää polttoa varten. Ne olivat osittain melkoisen lahoja jo sillä niihin ei aikanaan ole ollut varaa ostaa kyllästetyä puutavaraa. Toisaalta kolmekymmentä vuottahan nuo ovatten virkaansa toimittaneet, että turha natista joutavia.

G:n teoriakoe meni hyvin ja oli tilannut inssinajon viikon päähän keskiviikoksi. Jos sekin mene kerralla maaliin, niin voinen kai minä vähän itseänikin  onnitella kun kolmelle pojalle olen ajo-opetukset onnistuneesti antanut.

(Rätvänän mukulia)

27.6.2024 torstai

Hassua unta näin. Molempiin korviini oli istutettu kuusentaimet ja niitä piti hoitajan käydä säännöllisesti kastelemassa. Kun se oli kaataa lorotellut vettä molempien taimien juurille, hän riisuuntui ja sanoi, että nyt hoidellaan sitten se jalkovälinkin taimi.

Pakottavaan "taimen" pöjötykseen heräsin. Klo oli 5.

Hirmuiselta tuntuu helle kun se koko päivän päälle änkeää. Kaikenlaista kuiten hommailin. Nyt saunaa lämmitellessä, juuri tiskit tiskattuani istahdin pöytäni ääreen ja näen, kuinka vihervarpusparisko huojuskelee napsimassa suolaheinän kukintoja (lie jo siementäkin) nokkiinsa. Onpa hyvä, etten ole leikannut kaikkea lyhyeksi nurmeksi. Siinä vieressä olisi hevonhierakkaakin, mutta eipä sen isommat, samanoloiset siemenet kelepaa.

Sisäänkäynnin päädyn kuistinjämät on nyt purettu vanhoista rakenteista. Joutikin pois se rumistus.

Lupailee osalle maata huomisillaksi sademyräkkää, mutta tänne päin eivät ennusteiden vesipylväät kovin korkealle nouse. Saisi sataa. Olen kantanut vettä moneen otteeseen kasvimaalle ja aikaselle potulle, sekä mantsikoille, mutta tuntuu haihtuvan sitä mukaa ilmaan.

Se sama äijä soitti joka aiemminkin. Ensin oli olevinaan pahoillaan sanomisistaan, mutta pian sävelet muuttuivat edellisen kaltaisiksi joten päätin puhelun enkä vastannut kun näin yrittävän uudestaan.

Ehkä hän on nurjahtanut mieleltään tietynlaiseen "kesäkuntoon".

Olisi kyllä mukava jutella ihan kenen kanssa tahansa kun täällä yksinänsä muuten mööröttää, mutta edellä mainitunlaisen kanssa keskustelusta ei voi puhua.

Kävin ojanpientareilta kaivelemassa keltakukka rätvänän juurimukulia, kuorin ja pesin hyvin, pilkoin pieniksi ja keitin kannussa vajavat puolisen tuntia väljässä veessä. Tuli valtavan väkevää, mutta kupillisen siemailin kun alkuun pääsin. Ei mikään hyvä maku, mutta siinähän tuo meni. Nytten tuli sitten pikkuisen oksettava olo.

Vihervarpusella on jo lentävät poikaset. Tuohon niitä pyrähteli sankka parvi, mutta ei ne suolaheinäin varsissa vielä pysy.

Lehtokurpan pesueen, 5 poikasta, näin rätvänöitä kaivellessani. Ne olivat tien sivun mutamontussa ruuan kaivelussa. Ja harakankin näin äsken knapsivan kaaliperhosia nokkaansa ihmeen ketterästi. Se laskeutui perhosnipun kanssa nurmelle ja alkoi hakata niistä siipiä irti. Sitten pitkäpyrstö häipyi pää turvoksissa ruuasta pesäpaikkansa suuntaan.

M sai Skodan uuden öljypohjan eilenillalla liimatuksi paikoilleen ja tänään ne hakivat auton pois. Eikä ainakaan käynnistyksen jälkeen alle öljyä tihkunut.

Omasoteen tuli anteeksipyytelevä ilmoitus: Talvella otetun sydänfilmin oli lääkäri vasta nyt katsonut. Totesi viestissä vain, ettei mitään pokkeavaa ole, syke on tasainen ja että anteeksi kun ei aiemmin ole sitä tarkistanut. Huvittavaa: Olisihan tässä ehtinyt jo kuollakin jos siellä pahakin kammiovärinän oire majailisi.

Toisaalta tuollaisilla muutaman sekunnin sydänfilmin pätkillä kummoistakaan merkitystä ei liene.

(Rätvänäjuomaa)

28.6.2024 perjantai

Katsoin Belfastin poliisien toisen kauden loppujaksot (2) ja klo on nyt 00.19. Niin kuin vähänkin pitemmissä sarjoissa yleensäkin, tämänkin toinen kausi alkoi mennä hataraksi loppua kohden. Viimeisessä jaksossa tömäköityivät kohtalaiseen näyttelemiseen, että ei se nyt ihan poskelleen mennyt.

G laittoi juuri tiedoksi, että oli vaihtanut inssikokeen tiistaiaamuksi kun oli peruutusajan sattunut huomaamaan. Vai olivatko ne sieltä lähettäneet viestin?

Olisi niin kesäisen lämmin yö, että tekisi mieli lähteä tietä pitkin lompsimaan, mutta eihän sitä viitsi.

Virkeä on  kyllä olo. Vaikuttikohan sen omatekoisen juurimukuliteen nauttiminen näin?

Vinha haukkua mäkyttää mökin alla. Kävin taskulampun kanssa tiirailemassa, mutta ei sieltä mitään erikoista erottunut. Olisik käärme jossain nurkassa sihisemässä? Tai siili? Osavatkohan ne tulla tuosta luukusta pois? Myös ilmastointiputkien reiät ovat vielä auki, mutta ovat ylempänä, että siili ei ainakaan niiden kautta pois osaa kiipeillä. Käärme kurottautuu yllättävän korkealle. Sehän osaa kiivetä puuhunkin jos tarve tulee ja puunrunko on tarpeeksi rosopintainen.

½6 heräsin aamutoimilleni. Hieno, kesäinen aamu jälleen vaikka auringon lämpö on jo nyt porottavaa kun hetken sen kilossa oleskelee. Varjossa +18.

Unessa Creace ja Steven menivät Steven luokse panemaan. Aloittivat jo taksissa toistensa kopeloinnit.

Illallisen sarjan loppukohtauksessa tuo pari nousi taksiin ja elokuva päättyi siihen. Unen käsikirjoittajat ja ohjaajat jatkoivat sitten siitä. Mikäpä se siinä, niin monasti tosielämien öiden hämäryyksissäkin tapahtuu.

Tosielämänin toisenlaisessa yössä (USA:n päivällä) Biden ja Trumppi ovat väitelleet siitä, kumpaa vanhuus vaivaa enempi ja uutisista päätellen käyttäytyneet kuin lapset hiekkalaatikolla: "Äetis on!"

Nämä tosielämän "sankarit" ovat oikeasti uskomattomia ääliöitä eikä heidän kannattajistaan sen kummempaa ilmaisua voi käyttää. Ei ääliöitä maailmojen johdossa olisi jos heitä sinne äänestävät eivät ääliöitä olisi.

Tulee ikävä Obaman aikakautta vaikka ei sekään kaikilta osiltaan kunnialla mennyt.

Mitähän tänään jaksaa hommailla? Tulisiko viikonloppuna humpallekaan lähdetyksi? Sekin pikkuhuvitus on minulla myös rahakysymys. Tankki on aina tyhjä kun humppareissulta palajaa.

Laitan ainakin pyykkiä likoamaan heti aamusta. Nyt kun generaattorikin pelittää niin voipi linkoakin pyörittää.

Vinhalta taisi lämpöhalvaus mennä ohitse. Olen käyttänyt joka päivä ison saavin viileässä vedessä pesulla ja se virkistyi siitä silminnähden. Tykkääkin kunhan vain saan nostetuksi veteen alun pyristelyn jälkeen. Mukavalta sen luottamus tuntuu kun otan syliin ja lasken varovasti sadan litran vedensyleilyyn.

30.6.2024 lauantai

USA:n pressanvaaleista tulee inhottavat. Jos se rikollinen Trumppi voittaa, persemäki alkaa maailmanrauhan kanssa. Ja mikä vaikutus yleisessäkin mielessä on sillä, että tekipä ihminen mitä tahansa jos se vain tarpeeksi röyhkeä osaa olla se voi päästä vaikka maailman "mahtavimman" kansojen keskittymän eli valtion johtajaksi. Tyranniksikin kun Itään ja Aasiaan päin vilkaisee.

Se tekee pientenkin maiden politiikalle suurta vahinkoa. Ranskassa sa pelätä hirveillä valheilla kärkeen rynnivän äärioikeiston voittoa parhaillaan, eikä meidänkään halla-aholaiset johtajat tyytyväisyyttään peittele kun heidän politiikalleen mieluisa, mutta kaikelle muulle tuhoissa suuntaus nostaa yhä enämpi päätään.

Tämän päivän professori Kalle Tuorin haastattelu Hesarissa alleviivaa pelätä osaavien pelot siitä, mitä tulossa voi pahimmillaan olla.

Voipi heti perään kysyä jos pelot ääripolitiikan noususta johtoon toteutuvat, että järjestetäänkö vuoden parin päästä Pridekulkuetta Hesassa tai saavatko elonkapinalliset mielenosoituksiaan lainkaan järjestää.

Susia on pian enää Korkeasaaressa ja Ranualla ja metsissä alkavat viimeistenkin vanhojen metsien raivaamistalkoot että persu voi nähdä mieluisensa "metsän" puilta tuulivoimamersullaan ohitse huristellessaan.

Hikinen päivä. Korjasin vanhan Murrayn (ruohonleikkuri). Siitä oli etupyörän pultin jengat nurin eikä mutteri pysynyt kiinni. Kaivelin aitan romuista sopivan pultin ja nyt ei linkkase. Piti sitä muutenkin huoltaa ja koska en ollut ainakaan vuoteen sitä käynnistänyt, oli eri temput tehtävä, että onnistui. Vähän kaivolle polkua avasin ja saunan luona olevaa länttiä tahkosin. Sitten se simahti. Ehkä samantyyppinen magnetovika kuin Robin AY 20:sessä? 

Olin pesemässä liossa ollutta pyykkiä kun ukkosrintama alkoi päälle tulla. Lopulta se hajosi kahta puolen Unimäen eikä vettä tullut kuin muutama ripaus tälle kohtaa. 

Rautavaarapäivät ovat alkaneet. Enpä tuosta tiennyt ennen kuin toinen ässistä laittoi videoviestin Frederikin esiintymisestä torilavalla. Sekin vanhus vielä veisata jynkyttää titanicejaan ja alihassaneitaan vaikka luulisi jo kyllästyttävän kun kahdeksankympin paalupaikka on jo saranannarahduksen päässä.

Illalla olisi ravinteli Tiilikassa Janne Tulkki esiintymässä, mutta on se niin ahdas paikka, ettei tee mieli edes ajatella sinne menevänsä. Tulkki on kyllä sympaattinen esiintyjä ollut aina.

Humpalluksia olisi siellä ja täällä, mutta enpä lähe minnekään. Kukapa noissa paikoissa juuri minua kaipaisikaan vaikka joskus tuntuu, että vakiokalustoa olisinkin.

Pikkuisen yksinäisyys kaivertaa koloa mieleen, vaan mitäpä tuosta. Maanantaina Kniin Gaiuksen opetustunneille jotta tiistain inssi onnistuu. Toistenkin poikien kohdalla jännitin vissiin enämpi kuin he itse.

Johtuukohan jännitys siitä, että oma kuorma-autokortin ajon aikoihin olin jännityksestä puolikuollut vaikka koe meni hyvin räntäsateessta aj liukkausdesta huolimatta ja kun jännitin myös armeijakortin koetta sekä rekkakortin saamista ja myös kertausharjoituksissa ajettavia inssejä niin pirusti?

Vai sitä, että ylimääräiset kokeet tietävät aina rahanmenoa?

Ei. Jännitän poikien puolesta ettei tule turhia mielipahoja vaikka ei pienet koettelemukset tarpeettomia aina ole.

(Rätvänän kukkia)

Idän käki

2.6.2024 sunnuntai

Yöllä ovat pilivet jatkaneet eilisiä, lämpimiä sadekuurojen viskelyitään. Aurinko kuitenkin Nuasen takana Sotkamon suunnassa jo talojen kattoja lämmittää.

Lauantaina alkaneet lakkiaisjuhlat olivat kivat. Tänäänkin kävi vielä toistakymmentä pipoa. P on vähintään hyvillään kun jaksoi käydä lukion päätöspisteeseen vaikka tingalle välillä menikin. Nyt kun sitten pääsisi yliopistoon kieliä lukemaan. Tai vaikka sinne läpällä laitettuun toiseen vaihtoehtoon, suuhygienistiopintoihin.

Eliaksen Oulunjunaa nyt illasta odotellessa iski rankka sadekuuro joka taukosi juuri kun rautahepo asemalle hiipi.

3.6.2024 maanantai

Aamupvllä juhlajärjestyksen purkamisia, iltapvllä tulo tänne Um. Nurmi kasvanut pitkäksi, niittykukkia niissä paikoissa joita olen aiempina vuosina niiteskellyt. Voikukkaa valtavasti. Huomenna täytyy tahkota ainakin polut, että näkee mahdolliset kärmekset kulkiessaan. Hellettä piisaa.

4.6.2024 tiistai

Kovasti on sumuista aamuviideltä. Keittelin aamupuuron ja -kahvin jälkeen raparperi-karpalo-puolukkakiisselin. Maustoin sen kardemummalla ja mintulla, pikkuisen myös vaniljaa.

Suomalainen militäärielämä pitää lippujuhliaan Hangossa. Prenikoita jaellaan ja usko on vahva, että kyllä miekka auran voittaa.

Kansanedustajaksi Venäjän hyökkäyssodasta "tiedottamisen" myötä noussut ja nyt mepiksi halajava kenraalimajuri evp Pekka Toveri (kok) huikkaisee äxpalveluviesteissään vähän väliä, kuinka siunattua työtä vahvan puolustuksen ylläpito on. Sitä pidetään jopa ainoana ja ikuisena rauhantakeena maailmassa.

Olen toista mieltä. Niin kauan, kuin ihminen päällepäsmäröivänä evoluution kruununa maapallolla riehuu, yhtään mikään ei ole varmaa. Saatika että ikuista joka jo käsitteenä haurastuu lyhyen älyllisen evoluutioharppauksen kokeneen homosapiensin ahnaissa kourissa. Harhassa kulkee rauhantakeineen lajimme miljardeja (4,6) vuosia rataansa kiertäneen Maa-planeetan pinnalla.

Tänään tiedämme, kuinka tuhoisa keksintö kyntöaurakin on ollut. Maanviljelyksen kehittymisen jäljiltä maapallo on syöksynyt lyhyessä ajassa niin surkeaan jamaan ilmastoineen päivineen, että korjaaminen on mahdotonta. Se korjaantuu jos on korjaantuakseen vasta uusien miljardien vuosien aikana kun ihminen poistuu faunasta. Ja sitten elämän tae, Aurinko, onkin jo matkansa päässä ja kaikki sammuu.

Jos yksittäiset jussit olisivat pitäytyneet peltoläimäreillänsä kuokkineen asia olisi toinen, mutta miljoonat jussit valtavine maanviljelyskoneineen on kehityskulun suurimpia erehdyksiä. Toisena lienee terveydenhuolto joka pelastaa nekin takaisin kuluttamaan, joiden taival olisi keräilykulttuurissa ollut mahdotonta alunalkaenkin. Niin kuin luonnossa "aivottomien" lajien joukoissa yhä on.

Keräilytalouden jussit tuohikontteineen ja rihmaslankoineen ja maanviljelijäjussien puuvartiset kuokat kolmeen miljardiin pysähtyneen globaalin väestönkasvun ruokkimiseksi olisivat juuri ja juuri luoneet sellaisen kehityksen kulun, ettei Maa-planeetalla hätäpäivää olisi. Silloin tällöin sattuvat luonnonkatastrofit olisivat elävää massaa niittävää, ohitse huilahtavaa normaaliutta kuten niiden aiheuttamat  järkytyksetkin.

Aivot omistavana lajina olisimme ehkä kärsineet epätasaisen elämänlaadun aiheuttamien vaivojen kanssa henkisestikin, mutta so what? 

Nyt me kärsimme liikatuotannosta niin vyötäröillämme kuin mieleltämmekin. Mikään meillä ei ole enää hyvin kun parempaan vain halajamme hinnasta välittämättä. Pelon tunnekin kaiken saavutetun menettämisestä on valtava mielentaakka. Tämän tunteen tietävät ehkä parhaiten kaiken saavuttaneet paperiliittojen jäsenet vaikka se ei tähän saarnaani kuulukaan kuin esimerkkinä ihmisen loputtomasta ahneudesta.

Tänään on vuosipäivä: Hirmuisella väestökehityksellä "siunatulla" Kiinalla oli 35 vuotta sitten Pekingissä vielä sellainen tori kuin Taivaallisen rauhan aukio. Muutamassa tunnissa siitä tuli Taivaallisen vaivan aukio kun kansalaisten mielenosoitus panssarein sen kiveykseen litisteltiin.

Kuri on ihmiselle hyväksi, mutta kun sen ylläpitämiseen käytetty voima ylittää kohtuullisuuden rajat, hyödyt kyseenalaistuvat. Toisaalta nyt voidaan arvioida Kiinaankin yritetyn demokratiakehityksen tyssäämisen vaikutuksia globaaliin kehitykseen; Ei se estänyt kiinalaisen talouskehityksen markkinavoimaistumista kommunistisesta järjestelmästä huolimatta. 

Kommunismi on enään vain diktatuurin mauste. Kehno kielikuvakuorrute. Pohjoiskoreassakin kommunismia on pelkästään lipun väreissä. Syöttöporsasta muistuttavan diktaattorin pinkeillä poskilla väreilevä punakin enteilee vain lukuisia ohitusleikkauksia.

Ei Marx sosialismiteorioita sorvaillessaan tarkoittanut aatetta sovellettavaksi kansalaisten orjamaiseen kurjuuteen syöksemisen työkaluiksi.

Kiinassa teknolginen kehitys rynnii yli rajojenkin, mutta mitä sekään edistys muihin maapallon populaatioihin verrattuna on muuta kuin roskaruokaa sähköisin kiinalaiskuljettimin kotioville tuotuna ja kiinalaiseen muoviin kääritty maapallo kiertämässä yhä syvenevän ilmastoahdingon mustaan aukkoon taivaallisella radallaan.

Samoilla medioiden sivuilla uutisoidaan myös, kuinka kiinalainen avaruusalus käväisi hakemassa kivinäytteitä Kuun pimeältä puolelta. Ehkä jonain päivänä ne ovat kiveämässä omaa Vaivanaukiotaan senkin planeetan turhuuden markkinoille.

Pitkäksi venähtäneillä päiväunilla näin unta jossa 3,5 metriä pitkä kallioporakanki putosi taivaalta Moskovan Zaatanan päälakeen ja turskahti perseestä ulos seivästäen tuon ihmisrutaleen nurmeen kiinni.

Käsittelin eilen viimeksi tontilla olevaa porakankea ja kai se siitä uneenikin ujuitui.

Yritin piirtää tapauksen, mutta ei minulla siihen taitoja ole. Laitoin E:lle viestin, että jos se piirtäisi kun osaa, mutta lähetti nauruhymiöllä varustetun vastauksen "en mie taija".

Mitä murhajaisunet kertovatkaan siitä, millaisiin asentoihin ajatusmaailmamme ovat yleisessäkin mielessä ajautumassa kun kaikilta tasoilta sotaa päihin tahkotaan?

5.6.2024 torstai

Aina vain neljän-viiden välillä heräjän. Aurinko jo korkealla, lämmintä 15.

Nyt oli paljon kivempi uni kuin eilinen päiväuni.

Olin Railin kanssa kanoottia pukkimassa pois Kemijoesta Ounasjokeen. R lauloi melonnan tahtiin helakasti Tarja Ylitalon humppakipaleita, ehkä Tyttöä Pohjolasta. Latoristeyksen lähellä tungettiin vuotava kulkuväline pajukkoon ja noustiin Itäkairan puoleiselle Kittilän tielle. R sanoi, että käydään tuolla hautausmaalla, siellä on mun Surnun hauta. Heräsin kysymykseeni, minkä ihmeen Surnun.

Mulla on menneisyyden valokuvakansio täällä Um ja piti näkemäni unen takia nousta sitä selaamaan. Siellä olikin R:sta ja minusta olemassa oleva ainoa valokuva. R on  kuvassa oikealla ja minä vieressä, varjoina siis. Kuvanottoaikoihin keskentekoisena oleva lemmikkieläinten hautausmaa avautuu edessä. Vuosi on 1981. (Millaistahan siellä nykyisin lie?)

Jotain varten me siellä silloin poikettiin. Ehkä R:n hauva olikin sinne haudattu, mutta oliko sen nimi Surnu? 

Hautausmaalta ajettiin Meltausylitykseen ja Länsikairan puolta takaisin. Poikettiin yöksi jonkin pienen lammen hiekkarannalle uimaan ja telttailemaan. Varmasti naitiinkin. Useimmiten paljain jaloin hilipetelleen pitkäsäärisen R:n varpaiden kuviot olivat jo aiemmin painaneet vihreän Ladan kattoon etuistuimen kohdalle jälkensä eivätkä ne pois lähteneet vaikka joskus yritin hangata. Muistohan se oli sekin, niinkuin nyt toi valokuva varjoista.

Auringossa palanutta nahkaa paarmat ovat kalunneet ja sitä kipristelee. Voitelin kahteenkin kertaan kookosöljyllä, mutta iltaa kohti vaikutus vähenee varsinkin selässä, jonne ei käsi kopeuvu rasvaa levittelemään.

Multasin taimelle nousseen perunan. Toisaalla olevat aikaset ovat jo kolmenkymmenen sentin varren hiuttaneet, että jokohan juhannuksena uusia mukuloita maistamaan pääsee?

Keittelin kasviskeiton johon sipelsin broilerleikettä ne ensin sipuleiden ja yrttien kanssa öljyssä kevyesti paistaen. Ei siis ihan vegeruokaa, mutta hälläväliä. 

Ihmiskunnan täysherätys vegetarismiin ei ilmastoa pelastaisi. Sitten kaluttaisiin vain kaikki vihreä juuria myöten kyltymättömän suolistomme sulatukseeen. Nyt olemattomana jarruna ovat teuraseläimet joiden kautta "vihreä siirtymä" pääasiassa lihansyöjillä tapahtuu.

7.6.2024 perjantai

Jostakin syystä makustelen edelleen eilen ylöskirjaamaani unta. Lienen vaikka nähnyt jatkoa sille. Se R:n lemmikkinimi tuli uneen ehkä Ylä-Lapin Vätsärin erämaan Surnussa eläneestä Surnu-Pekka-dokumentista jonka katsoin ylearkistosta vastottain. Muuten virolainen sana surnu tarkoittaa kuollutta tai ruumista. 

Viileä aamu yön sateiden jälkeen. Kävin metsälenkillä. Mustikka on isoina raakileina jo ja puolukassa valtavat kukinnot. Suolle en mennyt, että miten lie lakkojen laita.

Vein vanhemmalle S:lle särkylääkettä, sillä on selkärangassa välilevyn pullistuma. 

Nyt illasta keittelen muuripadassa nokkosia. Voimakastuoksuista muahumalaakin sekaan keräsin vaikka sen tehosta en tiedä. Nokkosvettä ruiluuttelen sitten pottupeltoon lannoitteeksi ja karkoittamaan kuoriaisseppiä toukkineen. Epäilen kyllä vahvasti siitä avuksi olevan. Pitäisi ehkä tuhat litraa keittää sadan sijaan että olisi tarpeeksi ja lääkitä sillä peltoa muutaman päivän ajan.

Kaikki kasvaa jälleen joutuisaan. Ensi yöksi täytyy levittää harsoa kasvimaalle kun näytästää kylmiksi yöt menevän.

Kajasteella olisi ollut humpallukset, mutta Markku Aron (74) raskas diesel ei hotsita. Nostatti jo kymmenen vuotta sitten myötähäpeän tuntemuksia hänen yrityksensä viritellä yleisöä aikamatkalle nuoruuteen. Älyäisi lopettaa jo kun sairastellutkin on.

Niin pitäisi meidän alati vanhenevien tanssijoidenkin suunnata lauantai-iltaisin keinutuoliin nuoruudenreissujaan muistelemaan.

8.6.2024 lauantai

+3 neljän aikaan aamulla. 

Kaksi oravaa ruokinta-automaatilla riitelevät muutamista jäljellä olevista jyvistä. Kummasti ne vain etukäpälillään kaikki kolotkin tyhjiksi kaapivat. Aitassa olisi vielä lisättävää, mutta eivät ne kesällä tarvitse.

Palokärki istui pitkään ison koivun kuivahtaneissa latvaoksissa ja kriikusteli mukavasti äänellään. Onkohan sen pesäkolo missä? Tuonne asentamani ison pöntön suuntaan se liiteli, mutta tuskin sille se kelvannut on.

Viileä päivä ollut auringosta huolimatta. Pahisten hallaisilta Vienan suistoilta tuuli käynee. Eipäs kun Ruotsin Kiirunan kaivosteollisuuden kuunmaisemista, hyvis-kallionlouhijoiden lännestä siis.

Jos illasta lähtisi Ilveksellä pistäytymään.

9.6.2024 sunnuntai

Halla on pysynyt poissa, viideltä +12.

Läksin Ilvekseltä ennen puoltayötä. Jotenkin vain nuupahdin vaikka ihan mukavaa oli muutaman kanssa humpaltaa.

Joensuun Elli tuli kahviossa samaan pöytään istumaan. Hän otti kahvin kanssa jälleen yhden tabletin jollaisen viimeksikin nähdessämme nielaisi. Se on kuulema levottomiin jalkoihin tarkoitettua, pitkävaikutteista lääkettä. Sanoi nimenkin, mutta eipä mieleen jäänyt.

"Elli" oli ollut Varkaudessa ystävänsä hääjuhlien vastaavana kaksi päivää ja vieraiden häivyttyä jatkoille kertoi liuenneensa Ilvekselle (60 km).

Karjalaisen iloinen ihminen "Elli" on. Napiksellakin hän käy vaikka pitkä on matka.

Eurovaalipäivä. Äänestin jo ennakkoon, joten nyt vain seuraan, miten huonosti Eurooppaa seuraavina vuosina kolhitaan jos ääriväet hurraamaan pääsevät. Luonnonlaki lie, ettei ihminen kauan rauhaa ja vähänkin kestävää järjestystä jaksa.

Kävin hautausmaalla käveleksimässä. Ukki Uapon haudalta kitkin rikkaruohot pois. Neljännesmummon puolella kasvoi kukkivaa maahumalaa, kieloja ja ukin puolella jotain maksaruohoa. Nyt hoksasin katsella viereisiäkin hautakivia ja vasemmalla siinä oli 1800-luvulla eläneen Tuomaksen hauta. Ukin isä hän, muistaakseni.

Hautausmaan uudelle laajennukselle oli jo kymmeniä kiviä noussut. Muutaman tutun nimen niistä bongasin. Armin isäkin on kuollut jo 2016 ja Hakkaraisen Keijo samoin. Jälkimmäinen oli minun ikäiseni. Kuulin hänen hukkuneen Inarin aaltoihin. Oli siellä äskettäin vainajoituneiden Reginan Villen ja Rinteen Matinkin haudat.

Hautausmaalla ollessani soitti Tapio Kittilästä. Työn touhussa oli hän, mutta siinä koneita kolistellessaan halusi vain jutella kun se nykyisin on helppoa luutuuttikuulokkeiden kautta. Se hylsyjen kolina ja muttereiden kirskunta vain ei ole mukavan kuuloista.

Kittilän raitille ei ollut tulva tänä vuonna noussut vaikka sitä pelkäsivät keväällä.

10.6.2024 maanantai

½6 heräsin sadeyön jälkeiseen, aurinkoiseen, viileään (+6) aamuun ja luin (kahvi-ja puurovesi ensiksi lämpiämään) heti eurovaalien tulokset jotka panivat myhäilemään koska persujen tulos floppasi todella raikkaasti. Li Andersonin vetämä vasemmistoliitto nousi vastavoimaksi kokoomusrohmulle ja se oli toinen hyvä asia. Kepu, Vihreät ja SDP olivat seuraavina. RovaniemenKonePaja, eikun perkele ruotsalainen kansanpuolue ja PS saivat yhdet paikat molemmat. Hakkaraisia ei tulla enään näkemään Teuvonkaan vertaa tyhjää harrastamassa. Persujen Tynkkynen Oulusta on tosin yksinäänkin provokaattoreiden pahimmasta päästä. Se on kertakaikkiaan outo jellukka. On homo ja avoliitossa mustan miehen kanssa joten luulisi tietävän, mitä on kun joutuu syrjinnän kohteeksi, mutta kuitenkin itse edustaa niin avointa rasisminsekaista syrjivää käyttäytymistä ja käyttää kielikuvia joiden valossa täysskitsolta hänen toimintansa näyttää.

Mika Aaltolaa (Kok) ei kotimaisesta asiantuntijuudesta huolimatta voi kokeneena pitää, mutta ehkä hän oppii nopeasti. Eero Heinäluoma olisi kyllä saanut väistyä, mutta yli 90 000 iäntä se vain kerrytti. Jokin siinä körmyssä mättää, mutta mikä?

Persujen Tynkkystä lukuunottamatta asiaosaajia sinne nyt etupäässä äänestettiin, että toivoa voi jo järjenvalonkin tekemisissään pilkahtelevaksi.

Aloin aamusta siivoamaan pikkuhuonetta, mutta se äityi panelit pois-riehunnaksi. Nyt alkuperäiset hirret siellä ovat esillä. Puhdistelen ne ja jätän sillensä. Teräsharjakäsittelyä ne kyllä kaipaavat.

Ikkuna täytyy irroittaa ja siirtää ulos päin ainakin viisi senttiä. Mitähän tekisi pikkuhuoneen hiomattomalle ja tummuneelle puulattialle? Maalaisi Miranolilla entisvanhaan malliin? Hiominenkin tietysti onnistuisi jos laitteen vuokraisi. Muut lattiat kävi hiomassa ja lakkaamassa Willmannin Eero silloin, kun se ilkesi minua kaverikseen vielä sanoa. Sitten mulla tuli ero sen siskon, Armin kanssa ja toveruus loppui siihen. Sitä en kyllä ymmärtänyt, sillä enhän minä suvun kanssa seurustellut, vain yhden sen jäsenen kanssa. Eeroa pidin kuitenkin mukavana kaverina olihan hän jo kouluajoilta tuttu hemuli.

No, traumaperäisiä ongelmiahan niillä suvuissa kauttaaltaan esiintyi, että eipä sen puoleen.

Niin kuin minulla itsellänikin, sitä en unohda mainita jos muista jotain tämän kaltaista mainitsen.

Minä se vasta traumainen olenkin jos siitä mittatikun viereeni pystyttäisin.

11.6.2024 tiistai

Kovaan pääkipuun heräilin kolmesta alkaen. Nousin petiltä viideltä. Puuron syötyäni, kahvit juotuani päänsärkyä ei enään ole.

Unessa tein jälleen psykoanalyysiä elämästäni. Huvittaisi se varmaan ammattilaisia jos jollekin pääsisi kertomaan, ja ehkä vituttaisikin kun en heidän maksullisille sohvilleen ole makailemaan mennyt. Unenpsykologit köyhiä auttakoot.

Pitäisköhän ährätä hellaan tulet kun perin viileäksi tupa menee. Mittari näyttää +20, mutta koska on sateinen keli, niin se ui nahkoihin.

Hotspotti pätkii internet-yhteyttä.

Se idänkäeksi arvelemani lintu tuli nakottamaan aamulla varhain pylvään nokkaan kasvimaalle. En ole itse ainakaan tuon väristä tavan käkeä ennemmin nähnyt. Pari kuvaa siitä asennosta ikkunan läpitte ja sitten se jo lennähtikin alas pottuharsojen päälle hyönteisen tai madon perään. Siitä sain jo kohtalaisen kuvan ottaen huomioon vaatimattoman kuvauskalustoni.

Harvinainen käki tuo minulle edelleen on vaikka vuonna 2015 se on merkitty Sotkamohavainnoin Suomen uusien lajien joukkoon vakieläjäksi.

Kesäkurpitsa kukkii, avomaankurkkujen taimetkin siinä vieressä ovat terhakkaina elossa vaikka niiden kasvua ovat viileät ilmat hidastaneet. Ei niitä ole kuin kaksi tainta, että ei isoa vahinkoa tule jos eivät taaskaan satoa tuota. Suojellut olen ne kyllä hyvin styroxlaatikoiden alle öiksi.

Kun aloin eilen "siivoamaan" takahuonetta, homma ryöstäytyi valloilleen niin, että tulin jo uuninkuvesolaa myöten tuvan puolelle purkaen edestä vanhan jääkaappisyvennyksen ja halkolaatikkosysteemin. Hellan levyn irroitin juurineen ja vein pihalle putsattavaksi. Sitten irroittelin hellan ympäriltä sekä palomuurista ja uuninluukun edestä osittain jo tippuneet kaakelit pois. 

Nyt alkaa olla väljän tuvan tuntua. Eivätkä nuo hirret niin ikäviltä näytäkään, että miksihän ne aikoinaan olen panelein ja levyin peitellyt?

Melkoinen siivo paikkojen auki repimisestä tulee. Siivoamiseen meni monta tuntia. Siirsin makuukseni parvelle, mutta sekin piti lakaista ja luututa ennen asettumista. Huomenna otan loput panelit uuninsolasta ja käytän keittiönpuolen ikkunaa irti ja siirrän sen samaan linjaan pikkuhuoneen ikkunan kanssa. Uudet myykit ja pielilaudathan ne täytyy sitten ulos leikellä eikä niitä ole ennen kuin kaupppareissun teen. Ja maalia... Voe perkele, rahanmenoa sitä tästäkin riehumisesta vain aiheutuu!

Saattaa olla, että jossain vaiheessa puran tuvankin puolen seinäpeitteet vek.

Aggregaatti temppuilee. Se ei pyörinyt sen vertaa, että olisin imuroiduksi saanut. Samat oireet kuin jokin vuosi sitten kun siitä puola sippasi. Tai voisin tuluppaakin eppäellä. Paksa homma, mutta on sitä ennenkin harjan, kihvelin ja luutun avulla remonttien jäljet siivoiltu.

12.6.2024 keskiviikko

Eilenillalla nukahdin heti Belfastin poliisit-sarjan viidennen jakson katsomisen jälkeen. Yritin lukea Mihail Siskiniä, mutta en alkulauseita pitemmälle varmaan päässyt. Sittenpä heräsinkin jo kolmen huitteilla.

Kaukana eivät ole viime öinä hallat olleet. Nytkin vain +3.

Eskon nimipäivä. Sattui sopivasti käsiini jo kuolleen putkimieskaverini E.Kannisen ruusutaos. Pesin sen kun oli kovasti hellanvierustan rasvaisten aikojen patimoima. Hapettumaa pinnasta en yrittänytkään poistaa, sellaiset kuuluvat muistojen tarinoihin.

Ehkä toistan seuraavan Siskin-siteerauksen jälleen, mutta kertaus on opintojen äiti. Valetta sekin hokema silti lienee koska varioimme samoja virheitä aina uusi sukupolvi kerrallaan kuitenkin.

"Aina kun sota alkaa, kulttuuri kokee tappion. Suuri saksalainen kirjallisuus ei kyennyt estämään Auschwitzia, suuri venäläinen kirjallisuus ei kyennyt torjumaan gulagia. Minun kirjani, muiden venäläisten kirjailijoiden viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyuneet kirjat eivät kyenneet estämään tätä (Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan) tragediaa. Mitä kirjailija voi tehdä? Hän tekee mitä voi - hän avaa suunsa. Nyt on puhuttava selvästi. Hiljaisuus merkitsee hyökkääjän ja sodan tukemista. 1800-luvun puolalaiset taistelivat Venäjän tsaarin valtaa vastaan, teidän ja meidän vapauden puolesta. Nyt ukrainalaiset taistelevat teidän ja meidän vapauden puolesta. Oman ihmisarvonsa lisäksi he puolustavat koko ihmiskunnan arvoa. Heitä on autettava kaikin keinoin."

En tuon pitemmälle olisi tarvinnut ennen nukahtamistani Siskiniä lukeakaan sillä kun nuokin asiat pilkkoo erilleen, jokaisesta sanasta ja lauseesta saa eväitä monen tunnin mietintöön jos niikseen tulee.

Minua kyllä häiritsee edellisessäkin ihmislajin ja sen maailmaan pakkaaman ihmiskunnan erilleen kohottaminen muusta faunasta. Unohdetaan tyystin muu orgaaninen elämä peruskalliosta puhumattakaan vaikka ne ovat saumaton ja elimellinen osa ajattelukykynsä eriyttämän imisolion elämää.

Ilman peruskalliota, ilman meriä, ilman vesiä, ilmaa ja maata ja sen eliöitä ei meitäkään olisi.

Fakta: Samalla kun mm. sotimalla tuhoamme toistemme elämiä ja infraa tuhoamme myös elämän perustaa.

Lajina me olemme kaikilla rintamilla julistaneet sodan luontoa vastaan. Siis myös itseämme vastaan.

Tälläkin hetkellä sotilastiedustelupartiot kulkevat maapallon eri palstoilla rei'ittämässä peruskalliota metalliesiintymiä etsien. Kokonaisia kyliä (mm. Kiiruna) siirrellään kaivosmonttujen tieltä pois ihan vain siksi, että tekniseen kalustoomme metalleja saisimme. Tai maan lannoittamiseen väkevillä myrkyillä toisaalla.

Lapissa peli on jo menetetty. Viiankiaapa tullaan vielä auki repimään kunhan sukupolveni manan majoille siirtyy ja jäljessä kasvavat uudet unissakulkijat remmiin astuvat.

Vastutus ei ole koskaan riittävän vahvaa. Se on yhtä heikkoa ja tehotonta kuin minun, pikkuihmisen "Huuto-protesti" metsäraiskion laidalla; kukaan siihen ei reagoi.

Yhteiskunta reagoi elokapinaheinäsirkkojen sirinään Mannerheimintiellä kanattamalla heidät poliisivoimin putkan ja kuulustelujen kautta jonnekin toisaalle. Yksikään poliisimies ei päätään vaivaa aiheella, miksi ne siellä istuvat. Jos toisin olisi, istuisivat pian poliisitkin elokapinallisten seuraan.

Helsinkiläisessä puistossa yksi mielenosoittajaryhmä on majoittunut telttoihin, mutta kahteen kuukauteen ei yksikään poliitikko ole edes heidän luonaan käynyt. Vai kävikö se EU-äänestyksen äänikuningatar Li Andersson joskus alkukesästä saaden valtavat paheksunnanilmaukset vain osakseen?

Vallanpitäjien kupla on vuotamaton. Sinne eivät mene oikeatkaan tiedot metsien tilasta koskapa nyt ne ovat tietävinään, ettei eteläisissä osissa Kuopion alapuolella suojeltavia vanhoja metsiä olisi lainkaan.

Vanhan metsän määritelmä on ns. asiantuntijoiltakin arvailujen varassa. Yksi ehdottaa 100 vuotta, toinen kahta vaikka pitäsi ajatella niin, että nyt 50 vuotias metsä on 200:n vuoden päästä jo ihmisen mittapuulla vanhaa, ja siis suojeltavaa kun vain sen annettaisiin olla ja elää omaa elämäänsä koskematta siihen lainkaan.

Oman elämäni ajan lainassa oleva kahdeksan hehtaariani on nyt n. 50 vuotias viiden hehtaarinsa osalta ja jos se saisi ilman nykimistä eleä ja olla eteenkin päin, se pian vanhaa olisi.

Tätä ei enää ymmärretä: Ihmislajin rakentelemat ja ajamat talouden lait ovat jo aikoja ajaneet ohitse järkevästä nuukuudesta joka olisi ollut ainut tie elonkehän pelastustoimissa.

Mihin se sitten meiltä pelastuisi, niin sen kyllä arvaa; ei yhtään mihinkään sillä kulutustahan me emme lakkaa ohjenuoranamme pitämästä.

Vaihdoin jääkaapin kaasun. Nyt 11 kg:n pullosta piisasi liekille särvintä 53. vuorokaudeksi. Edellisissä kahdessa 29 ja 31 pvää. Iso heitto vakioliekillä.

Illasta vanhempi S toi ikkuna-asennuksiini uretaanivaahtoa. Olivat käyneet Kuopiossa niin samalla reissulla. 

Tänään revin paikkoja auki lisää ja hirsipinta näyttää nyt näille vanhenneille silmilleni varsin mukavalta. Kova harjaaminen ja siistiminen niissä kyllä tulee olemaan. 

Kerkesin irroittaa ja siirtää uunin vastaisen ikkunankin tasaan sisäpuolen hirsiseinän kanssa. Ulkopuolelle jää edelleen viiden-kuuden tuuman myykitysleveydet, taitaa toisessa olla leveämpikin. 

Joutuu kaikki ulkopielet laittamaan uusiksi, ja pellitykset. Entisiin teinkin silloin 90-luvulla erikoiset ratkaisut kun ikkunasyvennykset olivat kolmekymmensenttiset seinien lisäeristyksestä ja koolauksesta ym. johtuen.

Onhan tämä täkeltämistä jälleen! Jos olisi rahaa remontteihinsa rötvätä, niin mikäpä olisi paukutellessa.

13.6.2024 torstai

+5 lämmintä klo 05.06. Päänsärkyä kuten eilenkin. Panetusuni, mutta oli siinä muutakin mukavaa.

Kaksi oravaa tuli aamuiseen tapaansa automaatille hakemaan jyvää. Sentin-kahden kerros siellä yhä on, että harokoon vain lootan tyhyjäksi. Vienevätkö ne poikasilleen myös jos eivät ole vapaamatkustajapoikamiehiä kesässä? Oravalla on jo isot poikaset, että eiköhän ne liene jo itse eväidenhankintahommissa.

Kun siivosin kaasuhuonetta, oli yksi matala kenkä puolillaan auringonkukansiemeniä. Muuten myyrien tapaista hamstrausta, mutta että joka ainoan jyvän ne olivat kuorineet ennen varastointiaan.

Nyt illasta tuli tieto, että Hesarin ulkomaantoimittaja Pekka Hakala on kuollut sairauskohtaukseen. Vuotta nuorempi minua. Ylistäkööt paremmin tuntevat tarkemmin, sanon vain, että nyt harmittaa. Olisi hän varmaan jonkun jutun vielä ennen eläköitymistään ehtinyt kirjoittaa.

Negrologiin Hakalalle Juhani Leskistä (Juice):

"Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin. Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin."

Kävin kauppa-asioilla: Leipää, laktoositonta maitoa, piimää, Vinhalle lihaa. Jututin hyllyjen välissä Vappua. Ulkona parkkipaikalla Urpo Lukkarista ja Akulan Penttiä. 

Vaihdoin Salesta tyhjän kaasupullon täyteen. Leipomosta hajin 2 riisipiirakkaa ja tarjouslootasta marmeladipullan. Aprikoosisörsseliä vissiin se keltainen juotti siinä keskellä. Ei oikein maistunut miltään. Jos kerta vaivautuu makean pullan tekoon, niin miksi täytteiden kanssa pitää nuukailla ja esansseilla ne pilata?

Tänään jatkoin seinien purkamista. Poltin ulkona sateessa kirjoja, joilla ei tulevaisuutta Unimäessäkään ole. Varmistin ainakin sen. Parven portaidenkolokkerosta löytyi laatikoittain muitakin muistoja. Niitä selatessa alkoi särkeä päätä yhä enemmän. Vein muistojakin tuleen jonkinmoisen läjän. Punaisessa kansiossa oli jomman kumman tyttären pitkähkö kirjoitus tapahtumista autoajelulla lumisateessa Kuopioon ja Pielavedelle (1990-luku). Järkytyin. Hirvikolari ja kaikki. Yksi tai kaksi kuollut ja muut kolme loukkaantuneet. Tytär saanut "vain" aivotärähdyksen.

Minulle ei ole tuosta tapauksesta kerrottu. Miksikähän? Miten ne ovat voineet sen salata? Etten järkyty? S oli silloin muuttanut juuri Oksmanille Kuopioon ja se aikajakso (kuten melkein kaikki silloin) oli melkoista syöksylentoa itselläkin.

Entä jos se oli aidontuntuisesti laadittua sepitettä? Tai jonkun muun kirjoitus? Käsiala oli kyllä samantapainen kuin vanhimman tyttären vaikka tyyli panee epäilemään. Jospa se oli yhden vanhimman siskoni tyttären huumesekoilukirjoitus?  Nuoremman tyttäreni kirjoituksia olen enämpikin lukenut eikä se voi olla hänen.

Lisää päänsärkyä tämmöiset.

Oulun Valkeassa (liikekeskus) puukotus ja Toppilassa toinen. Eliaksen kanssa pari viestiä, ettei hänelle ole sattunut mitään. Ei ollut. Tulee huomenna Kniin ja sunnuntaina tänne koko porukan kanssa kun on Soilan pojalla juhlat.

Piti ottaa kaksi 600 Buranaa jotta saunanlämmitykseen ja veden kantoon kykenin. Nytten kylpemisen jälkeen on sitten niin töhkyrä olo, ettei lukemisesta tule mitään. Varmaankin nukahdan välittömästi kun sänkyyn kellahdan. Klo on 21.16.

Luin vielä merkinnän 25.12.1995 päivyristä: "Äiti kuoli klo 19.26 Siilinjärven terveyskeskuksessa." Muistan: Se oli hento se viimeinen huokaus hänen kuihtuneilta huuliltaan.

Äiti, mulla on sinua ikävä tällä maapallon pisteellä jossa minutkin maailmaan toimitit.

14.6.2024 perjantai

½5ltä heräsin. Päähän ei koske. Surullinen olo. Mitä lienen unissa nähnyt.

Aurinko värittää kasvustosta nousevaa utua. Siihen piirtyy siriseviä ja säriseviä keltaisenpunaisia rantuja. Sirinät ja särinät ovat tietenkin päänsäryn jälkeisestä, ratkeilleesta, hauraasta ajatuskentästäni lähteviä. Ehkä nuo väritkin vain kuvitelmaa. Usva on kyllä aitoa, ja aurinko.

Oravat ovat jo jyväaamiaisella. Vinhakin heräsi mökin alla ja syöksyi hätistelemään nakertajanisäkkäät lepikkoon, mutta koska ei jaksanut jäädä haukkumaan niin ne tulivat häntiään naksutellen takaisin. Ja harakkapariskokin. Punatulkkuja on monta orrella istumassa. Niilläkin on jo poikaset isoja ja evästä pitää emojen kantaa.

Laissa on pykälät jotka kieltävät luontokappaleiden pesinnän häirinnän ja tuhonnan. Rangaistuksetkin ovat varsin ankaria. Kuitenkin tälläkin hetkellä joka puolella armasta kotimaatamme ponsset jauhavat pesäpuita rikki miljoonin kappalein eikä ketään käräjille raijata! 

Unimäentien alittavan Koljunpuron varteen leimatulle palstalle, kasvottomien rahamaailman jellukoiden sijoitusselluliemipuustoalueellekin saapuivat juuri tuholaiskoneet ja alkoivat säälimättömän hommansa eikä siellä ohjaimissa korvakuulokkeista lajitoverin räppijauhantaa kuunteleva kuski eläinten kotien rikkoontumisia edes huomaa. Hän on kuin korkealta pommikoneesta kaupunkien perheiden ylle lastinsa tyhjentävä lentäjäkapo jolle alhaalla näkyvät savu-tuli ja pölypatsaat ovat vain kuin nuotiontuhkasta nousevia vaimeita tupsahduksia sinisten silmiensä verkkokalvoilla.

15.6.2024 lauantai

Viileitä ovat edelleen aamut; +5,5.

Siimaleikkurista loppui siimatarpeet. Ähräsinpä sitten normiraivurin trimmerilaikkaan omatekoiset terät alumiinisen peitelistan pätkistä. Pyörii kuin helikopterin lavat ja leikkaa tasaisella maalla nurmea siististi. Kun syrjäpolulla terät sattuivat kiviin, menivät ne korjaamattomasti solovaan. Seraavaksi teen vahvasta pellistä sellaiset lipukat, jotka saa vaikka oiottua jos vääntyvät.

"Solova"-sanasta tuli mieleen eräs Länsikairan timpuri jolle jos käsiin sattui vääntyneitä kakkosnelosia niin se sanoi niiden menneen kasvaessaan solovaan. Kasvaneen kieroon siis. Savossa ne olisivat janahuspuuta, varsinkin semmoiset näreet.

Keittelin jälleen 100 litraa nokkosvettä. Lannoitin sillä valkosipulipenkit joiden penkkien välit harasin rikkaruohoista vapaiksi. Puoli metriset ovatten varret niissäkin, Mikä lie itse "hedelmän" kasvu? Loppuja lannoitevesiä tiristelin padan töhkistä nuille parille kurkulle ja kesäkurpitsalle sekä aikaiselle perunalle jotka jo nuppua latvoissaan kantavat.

Päätä on särkenyt lujaa koko juuttaan päivän. Buranaa otin saunan jälkeen ja pikkuisen jo helpotti joten enköhän tästä Maaningan Kasinolle illaksi oiusta.

16.6.2024 sunnuntai

Klo on 01.30. Kurvasin juuri pihaan Muaningalta. Ihan oli mukava ilta. "Tohtori Raimo" oli josta olin jo pitkin kevättä ajatellut, että minnekähän sukulaismies on hävinnyt. Selitys oli selvä maailmanmiehestä kun kyse on. Oli touhunnut Hesassa ja Lahdessa, mutta huolehtinut myös vanhasta (pian 100 v) äidistään joka yhä tuossa Varpaisjärven puolella Itäkoskella mökissään elelee. Siellä oli ollut taimienistutusta ynnämuuta puuhaa.

"Teeveestä tuttu" sotaveteraani Hannes, 100 v. (R:n äidin veli) oli käynyt myös synnyinsijoillaan etelästä ja olivat saunoneet ja jutelleet maailmanmenosta. Raimo oli ollut hänen synttärijuhlillaankin viime talvena ja porukkaa oli ollut vissiin 600 ihmistä.

Olipa mukava nähdä ja jutella oikein munkkikahvin ääressä tovi. Muistuttaa niin kovasti tuota läppärin näyttöruudun ukkini kuvaa, että helposti uskoo heidät sukulaisiksi. Ehkä näenkin hänessä tuntemattomaksi jääneen ukkivainaani joka kuoli 82 vuotiaana 1963. R on vissiin 75 jo hänkin, mutta kopsakassa kunnossa.

Muuten oli ihan normihumpat.

Aamulla klo 05.55

Nyt se idänkäki (cuculus saturatu) "puputti" kukkumisiaan pohjoisen suunnalla. Harmittaa surkea kuuloni. Jos niiden suvunjatkamiset onnistuvat, on lähivuosina esiintymiset sitten taajempia.

Muniikohan idänkäki samojen pikkulintujen pesiin kuin kotimaisempi lajitoverinsakin?

Ilmoitin Suomen lajitietokeskukseen käkihavaintoni. Myös Birdlifeen, mutta sen ilmoitusivusto on kyllä äkkinäiselle varsinainen risuläjä, että liekö asiani perille mennyt.

Idänkäki kirjoitetaan yhteen, mutta erilleen repäistynä siitä voi ajatella muutakin. Vaikka Moskovan Zaatanaa munimassa vieraisiin pesiin!

Iltasella

Puutarhuri tuli G:n ja E:n kanssa. Käytiin Aapon juhlissa ja sitten vielä Metsäkartanolla. G ajoi kartanon reissun. Hänellä on pian inssinajot, että täytyy minun mennä sitten vähän ennen sitä ajattamaan intensiivinen kaupunkiajokurssi, että menee sitten läpi kerralla vaikka kömmähdys jos tulee niin sillehän ei mitään mahda vaikka kuinka istuisi ratin takana etukäteen. 

Arkkitehtiopiskelijamme Elias oli sitä mieltä, että minun kannattaisi purkaa tuo vanha parvi pois kokonaan ja suunnitella sitten joko pienempi tilalle tai antaa olla uuninympäristön avoimena. Keittiökalusteiden siirtoa ehdotti vastapäiselle seinustalle elikä nyt purkamisen alla olevan pikkuhuoneen tilalle. Se oli järkiehdotus sillä olisihan viemäröintikin sieltä helppo järjestää koska seinän taakse kaasuhuoneeseen tulee vesijohto ja siellä on myös on vessaviemäröinti valmiina. Ainoa asia joka keittiön siirtoa ei oikein puolla on, kun puulla lämmitettävä hella ja uuni ovatten tuvan nykyiseen keittiönurkkaukseen päin.

Tekisihän sitä vaikka mitä jos rahat riittäsivät. Purkaisi uuninkin ja muuraisi uuden toiseen asentoon. Tai räjäyttäisi koko mökin hajalle ja rakentaisi uuden.

Nyt nukkumaan, on ollut rasittava päivä.

17.6.2024 maanantai

Nyt on jo lämpimämpi aamu kuin pitkiin aikoihin, yli +10.

Mikähän eläin sipulipenkissä myryämässä on käynyt? Se on pyörinyt niissäkin kohdin, jonne ruiskutin rikkaetikkaa. Vinha se ei ole ollut koska se kaikkoaa kauas kun etikkaa käsittelen.

Mediassa otsikoivat laajalti "politiikan superviikonlopusta" kun puoluekokouksia ovat pitäneet siellä ja täällä. Kepuviheriöitä johtaa nyt Kaikkonen, Orpolainen jatkaa kokomusmustaa ja ruotsalaiset nostivat mepiksi lähtevän Anna-Maja Henriksonin paikalle  Anders Adlercreutzin (on helekutin hankale nimi kirjoittaa). Liberaalilla puolueohjelmalla pilkutetulle RKP:lle en osaa väriä valita. Voisi sitä ehkä  verrata mustavalkeakuvioiseen jalkapalloon jos äkkiä kysyttäisiin. Pikkuisen kullankeltaistakin vilahtaa salmiakkikuvioiden rajauksissa. Enkä nyt ajattele, että se kusta olisi.

RKP ajelehtii politiikanmerellä joskus kuin risteilyjen alkuaikojen pienehkö Ruotsinlaiva joka poikkeaa välillä Ahvenanmaalle.

Iltasella

Olipa lämmin päivä.

Irroittelin pikkuhuoneen laipiopanelit ja eristevillat sekä kuorin parvelta ja eteistilasta lastulevyt pois. Parvella olleet puusängyt purin osiksi jotta mahtuvat jossain olemaan. Patjoja täällä ei ole kuin tuo yksi jota siirtelen nyt purkamisen tieltä milloin minnekin. Ulkona oli tän päivää muitten petivaatteitteni kanssa.

Päähän koskenut koko päivän. Helpotti vasta kun kävin kaivolla ja kaatelin kylmää vettä muutamat sankolliset päälleni. En lämmittänyt saunaa kun  piti eristevillojen purun jälkeen käydä pesulla jo päivällä.

Metsämyyrä oli tunkenut päänsä erään metallisen jalustan keskireiästä (10-12 mm) ja tukehtunut siihen. Pään puolelta se on kuin ylimitoitetulla kehyksellä varustettu hiiritrofee. Panisinkohan seinälle?

18.6.2024 tiistai

Kokoomuksen Kai Mykkänen, siis se, joka myi kakkasen, itkee nyt haastatteluissa kun luonnon ennallistamisasetusehdotus meni läpi EU:n parliamentin äänestyksessä. Hänen valitusvirtensä säkeistöissä näkee valtapuolueen politiikan kovuuden mitä ympäristöön tulee jos se ei kelle ole jo ennalta selväksi käynyt.

Kun kuka tahansa kokoomukselainen (paitsi Pertti Salolainen) lausuu sanat ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos ovat ne heidän huuliltaan tippuvia pakkofraaseja. Jos he saisivat suorilta käsin päättää, niin Sodankylän Viiankiaapakin olisi venäläiseen, ympäristöstä kyselemättömään tapaan kuokittu jo paljaaksi ja tilalla olisi valtava kaivosmonttu. Puhumattakaan muista arvokkaista luontokohteista joiden alla milloin mitäkin ihmiselle tekemällä tehtyjä, elintärkeiksi luonnonvaroiksi luokiteltuja esiintymiä löytyisi.

Eivätkä kepulaiset poliitikot ole yhtään sen kummempia ympäristönsuojelijoita. Vihreää on niiden apilankukkalogossaan vain. Mauri Pekkarinen linjasi jo 90-luvulla puolueensa luontolinjat resrvaattirajoilla ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen alleviivasi ne Kemijoki-allaspuheillaan hieman myöhemmin.

Vihreät-puolue on sitten muulla tavoin ympäristökysymysten suhteen avuttomuuden perikuva. Vallanhimo senkin toimijoiden taustalla on tekijä, joka kaikelaisia hemuleita heidän seuraansa aluanalkaenkin alkoi vetämään. Koijärvi oli vain värityskirjansa ensimmäinen sivu.

Persuja ei hirviä edes ajatella yksinvaltiaiksi määräämään elonkehälle kaikkinensa elintärkeistä asioista jotka  eivät ainakaan ole ihmisen luonnonrikkauksiksi määrittelemiä jalometalleja, selluliemi- ja/tai lannoitetarpeita.

Mihin kykenee Suomen vasemmisto kun puhutaan luontokadosta ja ilmastomuutoksesta? 

Se heiluttelee enimmäkseen rukkasiaan velttojen käsivarsiensa päissä ja on empätiijäjuuojajooettämitäköhäntekisi-lumiukkona kuumassa maailmanporstuassa. 

Li Andersson, tuo ihanan soukka nainen ei kaikesta pätevyydestään ja suusanallisesta valmiudestaan huolimatta ole sanonut todella mitään radikaalia ehdotusta ympäristöasioista. Ja eikähän se enempään kykenisikään vaikka sanoisikin kuin Greta Thunberg mielenosoituksillaan, sillä kaikkialla on vastassa niin mahtavat teollisuuden ynnä muun jo rakennetun infrastruktuurin ja rahamaailman koneistot, että kyllä tämä äärettömyyksien kiertolainen, Maa-planeetta ennemmin lakaa olemasta kuin ihminen pysäyttää tuhoisat toimensa sen pinnalla.

Totaalinen, kaiken älyttömän rahaan, omaisuuksiin, ruokaan, valtaan, lisääntymiseen ja rajoihin liittyvän liikkeen pysäyttäminenhän olisi oikeasti se toimenpide joka enää auttaisi. Tätä eivät edes ympäristöjärjestöt uskalla ääneen todeta. Eivät tiedehenkilötkään vaikka kaikesta heidän tuottamastaan datasta asian voi lukea se, joka uskaltaa myös ajatella asioiden sillä mallilla olevan.

Kurt Vonnegut-vainaan mukaan loputon Toivo on vaikein kehitysvamma mikä ihmisen aivoihin on pesiytynyt.

Uskaltaako kukaan sanoa, ettei toivoa enää ole kun elonkehän elinkelpoisena pysymisen tulevaisuudesta puhutaan?

Näkeekö kukaan tämän toivottomuuskokonaisuuden, nämä valtioiden hullut johtajat ja vielä hullumman, valheessa elävän politiikan, ydinaseteknologian mittaamattoman tuhovoiman ja kuuhun  kurkottelujen täyspöljyyden johon on sekaantunut jopa yksittäiset miljardöörit joiden päiden sisältö on yhtä teslaa vain...

Ja kuin koristeena kakun päällä nämä USA:ta johtavat, kekkoskatkoiset ukot...

Eikä unohdeta tärkeintä vaikuttajamassaa, kahdeksaamiljardia homosapiensia joiden joukoissa ei tosiasioiden tunnustamisen kriteerit ole ne päälimäiset asiat joita arkielämässä miettiä. Se on se hirvittävin tuhovoimaisin elementti jonka aitauksissaan pitäminen on jo nyt mahdottomaksi osoittautunut.

Kun tämä massa liikkeelle pakotetaan, maapallo nurjahtaa akselillansa ja se on menoa sitten ilman Moskovan Zaatanan  ydinpommiakin.

Millekä maapallo avaruudessa haisee kun sen kaikki asujaimisto ja orgaaninen kerralla kuoliutuu?

Ei sitä kukaan haistelemassa ole, mutta kuka estää sitä miettimästä jo ennalta?

Ennakoivan ajon kurssiin kuuluu esimerkiksi mielikuvittelu siitä, mitä mäennyppylän takana voi olla kun paahdat sataakahtakymppiä autollasi hämärässä kesäyössä? Kun on tarpeeksi rikas, ikäviinkin skenaarioihin kykenevä mielikuvitus, se auttaa jalan etsiytymisessä jarrupolkimelle jo ennalta.

Niin olisi oltava globaalin ajattelunkin suhteen kun avaruudessa asujaimistomme pinnalla kiidämme 107 000 km/h. Eikä vain sotilaallisesta näkökulmasta katsoen jota puolustusskenaarioiksi koristellaan.

Ihan hirveetä: Äskeisen saarnani päätteeksi alkoi kristallikruunu kiertää oikeassa silmässä ja se tietää migreenikohtausta!

19.6.2024 keskiviikko

Sekaisin menee tämä minun vähäinenkin elonrytmini päänsärkyjeni takia vaikka nyt ei koskekaan. Olen tässä aamukahvia ryystämässä jo, vaikka klo on vasta kolme aamuyöllä.

Hajanaisten pilivien peittämä on taevas, auringonnousun viiru näkyy jo selluliemimetsiköiden takana idässä. Rastaita ja pikkulintuja, harakkakin, hankkimassa poikasilleen ruokaa nurmella ja kasvimaalla. +12 on lämmintä. 

Tienvarren damaskiruusupuska ryntäsi eilen täyteen kukkaan muutamassa tunnissa kun lämmintä vettä pilivet ripsi. Juhannus on parin päivän päästä ovella. C ja M kysyivät juhlissa: "Ukki, lähetäänhän Napikselle juhannuksena, siellä olisi Kake Randelin?" Puoliksi lupasin jo. Ehkä pienimmätkin tytöt Stella ja Silvia haluavat mukaan. Se on sitten semmoinen lastenvahti-ilta, mutta mitäpä tuo haitannee. Puutarhuri saapi tulla omallaan sitten Knista. 

Migreenikohtaus siis tuli eilen, mutta koska kirkas aura silmässä varoitti, kerkesin ottamaan tabletin ennen kuin säryksi asti yltyi. Tuo tabletti oli kammoamani Sirdalud jonka hienonsin hampaissa jauhoksi ja vasta sitten veden kanssa nielaisin. Nukahdin heti sohvalle ja näin unta neulaisesta matkasta ihmismielen herkimmille alueille. Itketti ainakin kovasti. Heräillessäni parin tunnin päästä, olo oli hyytelöä, mutta päänsärkyä ei ollut. Merkillistä.

Ja vielä merkillisempää, että toipuiltuani tunnin pari aloin parvella purkaa levyjä seinistä, kääriä muovimattoa irti ja nakella ikkunasta pihamaalle josta keräsin kaiken rojun entisten päälle peräkärryyn ja vein lajitteluasemalle kylälle kuten aikomukseni oli ollutkin.

Sieltä tultuani lakaisin enimmät purkumuruset pois ja aloin keitellä hilloa johon tuli raparperia 1 kg ja Puutarhurin pakasteesta tuomia marjoja; mustikkaa, puolukkaa ja mansikkaa, (2 kg). Kilo hillosokeria joka on aivan kamala määrä, mutta minkäs teet kun liivatetta ei ollut. Eikä liivatteella jäykistetty hillo oikeasti hyvää ole. Tuskin kullinkaan tojiminen jos se vikuratableteilla pystyyn hinataan.

Karpaloita Puutarhuri ei ollut muistanut pakkasesta kaivella. Punaisia viinimarjoja kyllä joita en laittanut sillä ne eivät sovi tähän hilloon mitenkään.

Päätä ei ole särkenyt koko päivänä! Olo on kyllä varsin outo, mutta koska ei väsytä niin sitä sitten jaksaa käpsehtiä kaikenlaista.

Sirdalud-tablettiko vai migreeni lie aiheuttanut, mutta mulla on seisonut melkein koko päivän. Seksuaalisia ajatuksia ei ole, vaan jäsen lahkeessa nyt vain haluaa ilmoitella, että elossa ollaan. Merkillistä.

Mökki alkaa olla alkuperäisessä asussaan paitsi että aikoinaan purkamiani väliseinähirsiä ei takaisin tuhkista taioita. On siis vain yksi iso tupa jossa savupiippu-uuni-hellakompleksi jakaa tilaa omalla tiilisellä ilmeellään. Nyt kun saisi vielä jollain tavalla kustannettua uunin sisusten korjauksen, lattioiden ja hirsien siistimisen, listoitukset ym. pikkuaskareet, niin tämä olisi varsin mukavan tuntuinen kesämökki.

Ulkopuolella tekisin sen, että repisin peltikaton ja ruoteet pois, lisäisin yläpohjaan eristeitä ja tuulensuojaa. Lopuksi naulaisin umpikatteen ponttilaudasta ja katteeksi saumapeltikatto. Ulkoseinätkin  vaihtaisin ehkä panelipinnaksi.

Kaivinkoneella sokkelinjuuret auki, paikalla olevan, osittain jo rikkimenneen rossipohjasokkeliverhouksen (kivilevyt joissa asbestia!) vaihtaisin ehyeen tai jättäisin avoimeksi tilaksi.

Voe perhana kun olisi mukava rempata kun olisi sitä yhtä saatanan rahantölömyä taskut täynnä niin kuin joillakin maailmassa on.

Ja näin jälleen ne eilisteni ajatukset ihmislajin kulutuksen tuhoavuudesta haihtuvat kun kulutukseen tähtääviin haaveisiin mietteet siirtyvät. Haesta saastainen liejuläjä koko jätkä!

Jos nyt jaksaisin lukea ja editoida kaikki kirjoitusvirheet sepustuksistani -sekä lisäillä jokusen valokuvan-, niin voisin julkaistakin välillä.