Huuto!

1.5.2024 keskiviikko

Vapunpäivä ei ollut muita päiviä kummempi. Päivit vain muuttuvat vuosi vuodelta kummemmaksi. Tai ainakin vanhenevat. (Tunnen 3 Päiviä.)

Oli aurinkoista ja pyykit pystyi ensi kerran tällen keväällen kuivattamaan ulkona.

Uutisissa vapunjuhlinnoista videonpätkiä sieltä ja täältä ympäri tän planeetan. Päälimäisenä jäi mielen merille kellumaan muoviroskamatot joita tämä hännätön apinalaji jälkeensä kaikkialle levittelee.

Yksikään vappupuhuja ei sanonut puheensa lopuksi, eikä aluksi, että elekeepä roskatko ja paskannelko pitkin ja ja poikin nurmikoita! 

2.5.2024 torstai

Tojotan rotteloon kesäkumit; nypin kuluneet nastat talvirattaista.

G ollut kipeänä jo useamman päivän.

Kävin Jormulassa katsomassa pienen remppakohteen. Iltapäivällä kaupungissa muutamia reikiä seiniin ja pari kalustetta.

Nyt illasta maha sekaisin.

Pimeitä aseita kaupitellaan pian hämärillä kujilla "vornasina".

Poliisista rikolliseksi muodonmuutoksen kokenut jojensuulainen kansanedustaja Vornanen sai potkut ps:n eduskuntaryhmästä. 

Persujen "imagoon" olisi mies muuten sopinut, mutta se savuava ase Helsingin yössä meni aiemmin sallittujen tökeryysrimojen yli. Jos olisi tyytynyt vain naisten käpälöitsimisiin, muutamiin tukanpöllyytyksiin&muksimisiin niin pikkuisen vain olisi Riikka pollarin kelleksiä puristanut ja sillä hyvä.

3.5.2024 perjantai

Vesisateinen klo viiden aamu.

Unenjeepillä ajelua. Aika pahoista paikoista harmaa, kolhuinen rumilus mennä mönki kun vain kaasua painoi. Tehtäväni oli hakea konekivääri kauempaa taimikon takaa liejuisten teiden päistä, mutta perille en ehtinyt kun uni hyytyi.

Sarjakuvataiteilija Ville Rannasta Hesarin etusivujen pilailupiirtäjä. Hitusen herkempi kynä kuin Jarlan jäykät viivat. Näköislehden haastattelu on otsikoitu "Terävä kynä ei säästä ketään", mutta jutusta selviää, ettei asia ihan niin ole. Pari aihetta piirtäjä on luvannut jättää pilailun kohteiksi ottamatta.

Otsikon väittämä vuotaa valhetta. Miljardien aiheiden kuonakasoista ei yhden Villen kynä jykerrä kuin murenia paperille. Hiki siinäkin tulee kun se sanakupla, tai pari, pitää piirroksen lomaan säveltää.

Muuten yksistään Ville Rannan sotkuinen piirrostyyli on jo aikaamme ja lajimme kuvaa vahventava. Mitä tämä kaikki muuta on kuin sotkuisia viivoja historiaan vetelevää kiireen tyrskettä? 

Rannan piirrostyylistä paras vertaus on purkautunut lankakerä.

Pilapiirtäjä Kari Suomalaisesta oli HS:n hankala päästä eroon vaikka aikansa sovinistille senkin aika vääjäämättä koitti. Jälkikäteen rankattuna puolet sekundaa hänelläkin. Karlsonin tyyli on jäänyt ehyimpänä mieleen.

Päivä meni Jormulassa vanhan vessan korjailuissa. Polviin sattuu lattialla konttaamisen jälkeen. Sain homman kuiten tehtyä.

Oikeasti paikka on Jormua, mutta mukavempi sanoa Jormulaksi. Siitä tulee mieleen maailman turhin ja saastuttavin urheilulaji formulat.

4.5.2024 lauantai

Puutarhurin kummitäti on kuollut. Viime kesänä vielä kävi poikien kanssa poimimassa sieltä mantsikoita.

Hesarissa tiedejuttu: "Ihmiskuntaa lähestyy uhka, jonka mittaluokkaa on vaikea ymmärtää -Tätä tarkoittaa, kun vesi loppuu"

Suomalainen tuhahtaa jutun ääressä, että vesikö muka loppuu!

Mutta kun tekstiin paneutuu, niin ehkä joku herää olemaan samaakin mieltä. Pistävät ainakin kaikesta rahastajat suomalaista vettä muovisiin pulloihin ja myyvät kovaan hintaan maailman markkinoille.

5.5.2024 sunnuntai

Aloitin varhaisaamuni vaatteiden silityksellä. 

Palkkamurhaajaelokuva Leon eräässä kohtauksessa pyssymieskin silitti vaatteitaan, mutta miksihän se silti pukeutui kovasti nuhjuisesti? Minne se silitysraudan ja -laudan sekä ne vaatteet tunki kun muuttokuormassa oli vain yksi kantikas vanerisalkku joka sekin täynnä pyssyjä? 

Entä sen vehkakasvin kohtalo jota Leon viimeiseen saakka vaali, puhdisteli ja huolehti sille happea ja auringonvaloa ja toivoi sen lopulta päätyvän kasvattamaan juuria jonnekin puistoon? Eihän sen lajin huonekasvi nurmikkoon tonkaistuna selviä elossa päivääkään. Elokuvien tekijät pilaavat kelvollisiakin tekeleitään valehtelemalla turhissa asioissa.

Viisikymmentä vuotta kulunut siitäkin, kun Portugalissa sotilaskiväärien piippuihin tuikkasivat neilikoita vallankaappauksen merkiksi. Romanttiselta ajanjaksolta tuo nyt kuulostaa, mutta ei se tappamatta ja särkemättä mennyt sekään.

Neilikkavallankumouksen jälkeen diktaattorit yksi toisensa jälkeen ovat sairastuneet allergiaan ja aivastaneet ruutisesti nähdessään toreilla kukkien kantajia.

Nyt illalla Unimäessä mökin ja saunan  lämmitystä, kolakan kevätilman kuuntelua ja katselua. Tie oli kuivahtanut jo parempaan kuntoon kuin viime tiistaina Kniin lähtiessä. Toin kauranjyvää kyyhkyille ja auringonkukkaa muille tinteille. Muuttomatkalla olevia järripeippoja oli iso parvi ruokailemassa.

Sinisuohaukka teki näyttäytymissyöksyn pikkulintuparveen. Tyhjän harasi ja kiukuissaan se lennähti kuusikkoon odottamaan uutta yritystä. (Ossaavatkohan havukat olla kiukkuisia?)

Tullessa metso soitimella keskellä tietä. Steppaili satoja metrejä auton edessä ennen kuin nousi siivilleen ja kurvasin Issakassa Raiskiontielle. Oli mukava katsella sen keekoilua. Taakseni kerkesi tulla joku iso Audi jonka kuski hermosteli ja väläytteli valoja kun hidastelin metson takia. Ei kuitenkaan pyyhältänyt ohitse ennen kuin kevätkiimainen kanalintu häipyi.

Kajaanin ja Iisalmentien ristauksen kurvissa ajoi joku iltakuuden aikaan tieltä pois. Kuulin ambulanssin ja paloauton pillit. S laittoi kohta kuvaa onnettomuuspaikalta. Volvo melkoisesti ruttaantuneena kietoutunut sähköjohtoihin, muuntajapylväät katki ja muutenkin ikävän näköistä kolarikuvaa. Kuski kuiten selvinnyt miltei naarmuitta.

6.5.2024 maanantai

Aamupuuroa tässä kitaan lappaessani satuin katsomaan metsänrajaan jossa jänes mennä vumpsi puiden lomassa. Kun se oli häipynyt näköpiiristä, juosta vinttasi jäljessä ketturepolainen. Onkohan saanut pupun kiinni?

Eilisen kolarin aiheuttaja, nuori romanimies oli lähtenyt kylältä paahtamaan "lainaamallaan" autolla Iisalmeen jossa sen toveria ammuttu vatsaan Pohjolankadulla. S kertoi huhun: Auton vauhti edeltävällä suoralla 180 km/h. Kuski puolentoista promillen humalassa ja vammat hyvin lieviä. Turvatyyny lie pelastanut.

7.5.2024 tiistai

Penttisaarikoski-uni. PS laittoi mulle kännykkään viestin: "Illalla saunoin, sitten vitun villoihin nukahdin." Mitähän tuo kirjailijavainaalle aikoinaan tyypillinen lause oikein tarkoitti. Sitten muistin; Sellaisen lauseen se kirjoitti Tjörnin saaren päiväkirjakirjaansa.

Ei ollut Penan eläessä kännyköitä eikä siten tekstiviestejäkään, mutta kerkesihän tuo näin postuumisti ainakin yhden minulle lähettää.

Oli se hänenkin aivoliittonsa (ihan oikein luit; aivo-) Mia Bernerin (s.1923 Norja) kanssa melkoista jytäkkää muistiinpanoista päätellen. Siinä välillä viinipullokin paukahti Penan päähän ja välillä "vitun villoihin" hänet tuuditeltiin.

Kuvittelikohan Mia kun Penan (s. 1937) haastatteluretkellä Keravalle mukaansa "kaappasi", että kyllä hän runoilijaneron alkoholismista parantelee?

Olen lukenut myös Mian version tapahtumain kulusta (PS: Merkintöjä suruvuodelta 1985). Aloitin kirjan lukemisen  linja-autossa Tampereelta Orivedelle huhtikuussa 1997. 

Tulipa päivä jälleen rehkittyä. Päivän päätteeksi rakentelin kattilallisen kasviskanakeittoa. Nyt en maustanutkaan valmiiksi jauhetulla kurkumalla vaan parilla raa´alla kurkumamukulalla jotka pilkoin, kiehautin ja lopuksi kypsennin öljyssä ennen keittoon lisäämistä. Saas nähdä, millaisen äjjäyksen antavat. En yötä vasten enää ota edes maistiaista.

8.5.2024 keskiviikko

Oli tynkäolo kun heräsin; Juurieni perään unessa haikailin; Mitättömäksi käypäläiseksi itseni tajusin. 

Koleaksi heittäytyi kevät vaan ei se tavaton asia ole.

Mielessä Pekka Ruuskan Rafaelin enkelistä persevetaatio: "... viime yö veti routaan tämän maan, ja se maa on käärmeitä mustanaan ..."

Runoilijat voivat tietenkin runoilla miten lystäävät, mutta fakta näidenkin sanojen kohdalla on, ettei routaisen maan kamaralla käärmeet viihdy. Toisaalta uittaahan sanoittaja laulussa krokotiilejakin New Yorkin viemäreissä...

Saadakseni Ruuskan  vaikenemaan laitoin Eppu Normaalia soimaan, ... ja se se vasta mieleen alkoi lykätä elämisteni muistojen tahroja Hollolan puoleisen Vesijärven rannasta saakka...

"Vain tahroja paperilla, elä siis suutu ei niistä asiat miksikään muutu... elä huoli siitä sillä meillä oli retkemme... tuuli kylmästi kutittaa selkää ... elä huoli se eteen päin työntää..." !!

Nyt ovat ensi talven saunapilkkeet pinoissa. Katerungon tein kuusirangoista ja "lukitsin" pellit päälle toisten kuusirankojen ja nostoliinanpätkien avulla niin ei tarvinnut alkaa ruuvailemaan eikä painojen kanssa värkkäämään. Omanlaisensa kötös jälleen kuten tällä tontilla vuosikymmenten aikana on totuttu tolskaamaan. Sitä perinnegenreä ei pidä unhottaman. Kaiken täytyy olla sinne päin. Lintupöntötkin vinossa.

Valtiovalta sanoo olevansa kusessa valtiovelan vuoksi, mutta taitavat valtikanpitelijät vain nauttivan tilanteesta kun saavat syytellä edellisiä valtikanpitelijöitä. Kehujen kohteiksi vedetään hatusta Kekkosen ja Mannerheimin haamut jos muuta ei keksitä.

Purra sen enempää kuin Orpokaan ei filosofiasta sen enempää kuin psykologiastakaan ymmärrä yläasteella päntätyn vertaa. Koiviston Manun funtsailukykyä niiltä ei löydy pätkääkään. Eikä keltään nykyisistä valtaa edustavista hahmoista sen enempää oppositiossa kuin hallituksessakaan. Koskaan ei kuule poliitikkojen enää pohtivan kirjallisuuden/kirjailijoiden opastuksia, vain itseään tai puolueohjelmiaan. Finanssipolitiikka on heidän katekismuksensa.

Kulorastaskin saapui. Se singutti nurmen reiästä matoa hissuksiin ja sai kuin saikin nokkapalansa katkeamattomana nieltäväksi.

9.5.2024 torstai

Klo neljän seitsemän asteen pakkasaamuun havahduin. Aurinko kiipeilee jo idän taivaalle selluliemikuusikoiden takaa.

Hela pitäisi kirjoittaa tämän torstain etuliitteeksi, mutta nimityksen tausta ei käsitykseeni helasta ja heloista passaa, niin enpä kirjoita. Sitäpaitsi ruotsalainen sanahan se on. Hela=koko ja siitä suomalaiset ovat vääntäneet kokohelahoitonsa vaikka koko hoito ruotsiksi onkin storleksbehandling.

Heloittanut olen kyllä monien rakennusten ovet ja ikkunat, kalusteet ynnämuut. Hela on myös putkenliittimissä käytetty nimitys, ja vaikka minkä. Vaikka vihkisormuksen. Käy kai se sitten torstainkin korkonimeksi.

Extra-rapsiöljypullo oli niin haprasta muovia, että rutistui kourassa kun siitä koetti otteensa pitää. Siksi lirutin sen sisällön vuonna 1998 Oskarisedän kanssa tyhjäksi ryyppäämääni Chevelef-vodkapulloon joka on säilynyt ukki Uapon tekemässä lasivitriinissä tuhoutumatta. Pullo on hauskan vino ja käy muihin elämisen vinoumieni esimerkiksi oikein hyvin. Ehkä sisällöstäkin tuli aikanaan hieman vino olo. Ainakin kallella kypärin vietetty krapulapäivä, tai kaksi. 

Eilen tekemäni kanakeitto mausteineen on oikein maukasta.

Hakkuuraiskiolta löytyi vielä yksi kokonainen kuusenrunko jota ei koneet olleet edes karsineet. Pätkin sen pölkyiksi, kannoin peräkärryyn ja ajoin pihaan.

Uusi "Huuto"-iteteos on valmistumassa. Sille valikoitui myös tolpannenä hakkuuraiskion viereen jääneestä kuusentorsosta ja kiipeän naulaamaan sen ehkä ensi viikolla. 

Yksityisiä, mihinkään vaikuttamattomia mielenosoituksia metsien tehokäyttöä vastaan, mutta jotain vuosikymmeniä kasvaneita tuskanlustoja minä kaiten näilläkin sisältäni puran.

Valmistelin multapenkin varhaisperunoita varten ja katoin sen mustalla mantsikkamuovilla. Tökin huomenna siihen aikasta pottua tulemaan. Niitä on sen alan verran iduillaan.

Ruotsin Malmössä raikaavat euroiset viisut vaikka musiikin kanssa on koko revohkalla hyvin vähän tekemistä. Kaikenlaisilla seinästä revityillä rytkyillä, palleja vilkuttavilla farkkushortseilla, näkymättömillä kalsareilla ja helevetinmoisella byroräiskeellä niissä mittelöissä etusijansa on. 

Sotaisa Lähi-Idän politiikka Malmöhön tuotiin kun mielenosoitukset Israel-Palestiina sodan takia katuja värittävät.

Näkevätkö osallistujat mielessään ne kymmenettuhannet lapset joiden mieliä sodat kaikkialla hajalle raastavat? Ymmärtävätkö sen toden, että miltei kuka tahansa lajimme edustaja mielenosoittajien joukoissa on valmis samoihin hirmutekoihin jos tyranninvalta omiin käsiin ajautuisi? 

Yhtään sotilasta kulkueisiin ei osallistu, vain siviilejä joita samojen siviiliäitien pojat ja tytöt ovat murhaavan koulutuksen saatuaan milloin tahansa, epäröimättä valmiita murskaamaan koneistonsa voimin allensa kun sotahulluus mihin tahansa kollektiiviin iskee.

Satatuhattuhtapäinen on Israelin armeija joka Gazan kaistaleella teräshirviöineen siviili-infraa ja elävää lihaa alleen murjoo. Onko kantautunut tietoa, että yksikään panssari olisi takaisin kääntynyt, tai yksikään sotilas ampumasta lopettanut?

Satojatuhansia tavallisista oloista olevia venäläistäkin on kolmatta vuotta jauhanut niin omasta kuin Ukrainan armeijan sotilaista ja siviileistä jauhelihaa ilman, että merkittävää purnausta ja kieltäytymistä jatkamasta mieletöntä sotaa olisi esiintynyt.

Oli aurinkoa tulvillaan koko päivä vaikka Pohjoinen kolakasti puhaltelikin. Nukkumaan on hyvä alkaa saunan pehmittämin lihaksin vaikka ne kipeät ovatkin.

Lukemisenani Michel de Montaignen Esseitä 1500 luvulta.

Kaksi tikkupyrstöä (puukiipijä) ilmestyi maisemiin. Niillekin pitäisi tehdä omanlaisensa pönttö.

Ruokinnalla kaksi käpytikkaa. Toinen on joko likainen tai sitten sillä on höyhenissään bigmenttihäiriö. Tai palokärki on käynyt sutaisemassa pienempäänsä...

10.5.2024 perjantai

Klo paksahti vasta kahden ylitse kun jo havahduin ja nousin ylös. Melkoisen pimeää on, mutta kevät kaijottaa valoa kuiten niin, ettei ulos mennessään lamppua tartte.

Unen muistan: Sirkkeliin (tai raivaussahaan) piti terä vaihtaa. Taisi sitten jäädä terä vaihtamatta kun tuli muuta tärkeämpää eteen. Ihmiset käyttäytyivät vallan veikeästi koko unen ajan.

Lueskelen netistä jotain, mutta mieleen ei mitään jää. Iltainen Montaigne kummittelee taustakankaassa. Mitättömiä minun ja kenenkä vaan pohdinnat kun periaatteessa kaikki ajattelu, mihin ihminen aivoineen kykenee, on jo 1500 luvulla ylös kirjoitettu.

Ajatuspajojen kierrätyskeskuksia ovat minua viisaimpienkin aikalaisten pohdinnat.

Tänään sähköiset teslat ajelevat kaiken ajattelemisen ylitse ja muutamat elonmuskit ovat ylimpiä auktoriteetteja murhaavien tyrannien rinnalla. Pienten kansojen massoille jumaloitavaksi riittää jopa Sauli Niinistö-niminen lajitoveri. Tai se yksi puhujapönttöön nostettu "mestari" jonka sukunimi pääkaupungin eiralaiseen eliittikortteliin liitettynä pilkkaa niitä, jotka hallaisilta ahoilta nauriinsa ovat aikanaan metsänkuoppiin talven varalle säilöneet.

Nouseeko tästä ajasta yhtään historiaan jäävää ajattelijaa? Yuval Harari?

Viime vuoden kirjallisuuden Nobelin voitti Jon Fosse, mutta ohitse on ajanut jo aikoja sitten Karl Ove Knausgård kallepäätalomaisilla teksteillään.

Entä nykykirjallisuuden ajansietokyky? Lukeeko kukaan tätä aikaa 500 vuoden kuluttua kirjoista? Kiinnostaako silloin ketään se, mistä tullaan, minne ollaan menossa?

Jos planeetta pyöreänä ja elinkelpoisena pysyy, ihmislajista kehittyy pelkkä merkkijonoilla ja hymiöillä herjoja toisilleen heittelevä tekoälyn striimi.

Moskovan Zaatana on puhunut jälleen ydinaseidensa valmiinaolosta. Ja hänen zaatanallinen puna-armeijan kuoronsa toistaa Isä Maailmanlopun liturgiaa. Joten tämäkin tekoälyllinen kehitys voi päättyä hyvinkin nopeasti eikä Hararin Homo Deusta enään tarvita.

Iltasella

Aamupäivästä paiskoi kovan tuulen kera välillä lunta, välillä vettä. Pilkoin 20 isoa kuusipölkkyä pinoon, ruokailin ja läksin karsimaan virolaiskaksikon viime kesänä kaatelemat tienvarren paksummat puiden rangat. Peräkärry tuli kukkuroilleen.

Polttopuuta pitää olla kun ei tästä maailmasta tiedä, miten se muuten käyttäytyy.

Potut pistelin mustan muovin alle mustaan multaan. Harkitsen, että laitanko tälle kesälle yhtään enempää perunaa tulemaankaan. Porkkanaa ja muita juureksia sipulien lisäksi vain. Valkosipulien viisisenttiset varret paljastuivat jo lumen alta ja terhakoilta näyttävät.

Huomenna ajelen Kniin äitienpäiville. Elias on tullut eilen Oulusta. Hänen opiskelujen jatkosuunnitelmat etenivät seuraaviin pääsykokeisiin. Vaihtoehdot ovat Aalto-yliopisto Hesassa sekä Tampere Oulun lisäksi.

P:n ylioppilastulokset varmistuvat 14 pv.

Soila laittoi viestin, että Alina on vetäissyt pajunkissan henkitorveensa. Keuhkoihin jos meni, niin sitten saattaa olla vakavampi juttu.

11.5.2024 lauantai

Heräsin ensimmäisen kerran yhden aikaan yöllä. Revontulia ei näkynyt vaikka "magneettimyrskystä" otsikoivat. Huomasin suuren kuunsirpin sellaisesta kulmasta jossa en muista sen koskaan näkyneen; metsää aina edessä ja harvoinpa sitä siihen aikaan kuukaudesta yöllä sattuu juuri sinne päin vilkuilemaan. Puunrunkojen välistä sen näki Pohjoisen alataivaalla kaari itään päin olla kellottavan.

Kuudelta aloitin ja aamupv kului rankojen pätkimisessä ja pinoamisessa, iltapvllä tulin Kniin. Vinha meni heti piiloon kun näki minun kantavan autoon sellaisia tavaroita, jotka merkitsevät liikkeelle lähtöä.

Sirkkelöin ja kokosin Eliaksen kanssa kelopeilin jonka tahtoi Oulun kämppäänsä. Hyvä siitä tuli vaikka ei kauaa nokat tohisseetkaan sen värkkäämisessä. Tukijalat jäivät vielä tekemättä kun seiniin siellä ei saa kiinnikkeitä porailla.

Käytiin sitten ruusukaupoilla, ja kahvittelutarpeet huomiselle hommattiin. Gaiusta ajatin. Ei ole enää kuin reilu kuukausi kun inssinajoa yrittää.

Viikon piästä to-pe-la lupauduin erään ok-talon ikkunoiden vaihto-operaatioon. Otan vanhat ikkunat itselleni jos saisin niistä Unimäkeen kasvihuoneen värkättyä. Niitä on kyllä aikasten monet neliöt.

K soitti Savonlinnasta: Iisalamessa maalausurakka jonka lupasin aloittaa ma 20.5.

Alinaan ei ole kuume noussut, ehkä pajunkissa ohjautuikin ruokatorveen.

Peilit ovat hankalia valokuvata. Pitäisi laittaa pahvi peiliosan päälle. Soppiikohan tuo Puutarhurin EMUun jos Paulus vaikka lähtisi viemään?

12.5.2024 sunnuntai

Äetienpäeväen uamu ja aurinko paestaa. Pakkasen puolella vielä kuudelta.

Kunhan kotojuhlallisuuksista on selvitty, menevät muut mummilaan Ristijärvelle, minä ja Vinha lähetään takaisin Um.

Muuten maailman äitien hädät näyttävät ikiaikaisilta. Gazasta välittyy kuvaa siitä, kuinka isoveli Israel sinkoaa pienempiensä sekaan pommeja tankkereistaan, lentokoneistaan ja helikoptereistaan ja pakoon yrittäviä äitejä istuu kaikenlaisilla rattailla tavaravuorien keskellä pidellen pienokaisiaan sylissään...

Onko julmempaa elukkaa maailmassa kuin ihminen: Minä tässä ja sinä siellä jotka kitisemme pikku harmeillemme, arvostelemme sotaa ja sen ylläpitäjiä, mutta kuitenkin hyväksymme kaiken näkemämme tapahtuvaksi olkiamme kohautellen koska ei se meidän arkeamme hetkauta?

Jos nuo kuvat oikeasti järkyttäisivät niin kuin sodan tapahtumat järkyttävät sen kokijoita, emme kopkoontuisi lippujen alla velloviksi jonoiksi kaupunkien kaduille vaan menisimme ja hirttäytyisimme suurlähetystöjen porttien pieliin ja puistojen puihin kollektiiveina, satoihin tuhansiin, miljooniin jäseniin karttuvina laumoina.