Satiaispilli

29.3.2024 perljantai 

Ensimmäinen mustarastas tällen keväällen.

Kertaanpa jälleen tähän vuodenaikaan liittyen kuin uskonnot tarustojaan: Pääsiäisen(kään) uskonnolliset rituaalit eivät merkitse minulle mitään. Eilisen torstain eteen liitetty "kiiras" kuten tämänkin perjantain kynnykseksi liimattu "pitkä" sanat ovat vain sanoja joita voi käyttää milloin huvittaa ja millaisissa yhteyksissä hyvänsä, mahdollinen merkityksensä on siten tapauskohtainen.

Nuorempana käytiin yksillä pitkillä baarissa jota yleensä seurasi jonkinmoinen kiiras olipa päivä mikä tahansa. Yleensä se oli sunnuntai -tai muanantae jos lipsahti liian pitkäksi.

Ajattelevia leipäpappeja enimmäkseen vituttaa kun on tullut alennettua itsensä moisten, hiekalle rakennettujen kulttien saranoiden rasvaajiksi manalan oville. Ainostaaan markkinavoimalahkot  jäsenistöineen ovat aidosti sitä mitä ovat; rahaa palvovia, mammonaan uskovia. Niille piäsiäestenkin ajat ovat rahankerjuun kulta-aikoja mämmeineen, suklaisine munineen ja silmiä särkevine koristeineen, trulleineen ja trolleineen; Pahempia kuin minunlaiseni mihinkään uskomattomat, jumalattomat.

Iltapv jo. Lähen tästä Kniin ja sitten illalla tuas Napikselle. C:n ja M:n piti lähteä myös, mutta ei sittenkään. Vinhalle laitoin sen verran sapuskaa tarjolle, että se puoli vuorokautta taas selviää mökinvahtina.

30.3.2024 lauantai

Um kolmelta. Puutarhuri tuli myös. Napiksella oli vissiin 900 lipun ostanutta. Komiat esiintyivät komiasti eikä se toinenkaan, Yli-Sikkilän orkesteri toiseksi jäänyt. Tuli hypättyä kuin entivanhaan ja siksi alkoivat kovat koipien suonenvetokivut kun nukkumista yritin. Piti mennä karkealumiseen hankeen muniaan myöten tököttämään, että helepotti eka kohtaus. Toinen olikin sitten niin raju, että jätin nukkumisyritykset sikseen, laitoin aamupalan kahdelle: Keittelin kahvit, haudutin puuron, keitin munia; Kaksi 7:n minuutin ja kaksi 9:n.

Klo on ½7, Puutarhuri nukkuu takahuoneen kapeikossa vielä. Itse vääntelehdin nuo kivuliaat nukkumisenhetkeni tuvan sohvalla.

Iltasella

Eipä mitään hyödyllistä tullut tehtyä. Sateli räntää koko päivän. Sonjan porukka toi eilen 30 kiloa fileoinnista jääneitä lohiroippeita styroxlaatikoissa jotka hautasin hankeen. Laitoin jo Vinhalle uuniin padallisen hautumaan. Voisi niistä keittää itselleenkin lohiliemikeiton. Massaksi jauhettuna ne voisi pakastaa, mutta kun ei ole "jauhinkiviä". Eikä Unimäessä pakastinta kuin talvipakkasella ulkona.

Robinista loppui bensa. Piti vielä näin illasta käydä Torakorvelta hakemassa kun ei muuten kaivosta vesi nouse. Paitsi jos kaivelisi kannen näkyviin hangesta ja kapalla nostelisi.

31.3.2024 sunnuntai

Veivasin jälleen kelloja tunnilla eteen päin. Kaekkeen se tämä homodeukseksi evoluutioituva laji viisauttaan käytteleekin. Ohjatusta joukkosuggestiosta tämä esimerkkinä. 

Heräsin joka tapauksessa vielä vuoden vanhaan aikaan klo viisi, tein aamuaskareeni, join kahvit, tarjoilin Vinhalle pehmeäksi ruotoineen hautunutta lohta (vein padan yöllä ulos jähtymään) ja nytten istun tässä mökkini pöydän ääressä ja katson ulos nousevaan päivään, jossa pilvet kattavat taivaan ja tinttitiparvet levottoman näköisesti jyväateriaansa tuhoavat. Puutarhuri nukkuu hänelle tarpeellista unta, äsken kuului vieno kuorsaus.

Iltasella

Aamupäivästä kahlattiin lumentallustimilla pulkka perässä Ruunanrinteen tienhaarasta Nimettömälle Mummolanrantaan. Lammella oli hyvä jääkeli, ei vettä, ei sohjoa vain sentin kerros kohmeista lunta kohvan päällä. Jäätä oli kairan kierteitten verran (80cm). Reikiä tein varmaan 50 ja saalis oli 5 ahvenaa ja 1 vastarannan kiiski.

Tehtiin tulet Uotilanrannalle tuulen nuriman petäjänjuurakon sisään ja paisteltiin Kivikylän löylylenkkiä. Kerroin Puutarhurille kuinka matala, mutainen Uotilanranta oli syvemmän Mummolanrannan ohella uimarantojamme lapsena. Kun Kellomäen kylän kaikki penakat sattuivat samaan aikaan uimaan, oli koko lahti yhtenä mutaisena vellinä. Silloin ei hiekkarannóista osattu edes haaveilla.

1.4.2034 maanantai

Yksi vanhimmista tyttäristä kahlannut jälleen ajassa yhden vuoden eteen päin. 42 nyt. Laitoin onnittelutekstarin jo varhain.

Sataa rankasti vettä. Pitää lähtä Kniin ja yrittää huomenna saada hampilääkärille aika. Ja pitäähän se toi Puutarhuri kotiuttaa. Millaisiahan bileitä pojat ovat sillä aikaa hommailleet...

2.4.2024 tiistai

Sivukadulla oli siistiä, bileitä ei ole isommasti ollut. Tai sitten siivousvälineet ovat olleet ahkerassa käytössä. Tupasohvalla oli joku nukkunut: Sohvatyyny tuoksui naarasparfyymille ja keltainen torkkupeitto oli sylttääntynyt selkänojan ja istuinosan uomaan. Montakohan lie yläkerran huoneissa, patjoilla ja sängyissä nukkunutkaan?

Ei kantsi kysellä, ei ne asia aikuisille niin kauan kuulu, kun hommat muuten hanskassa.

En saanut mistään päivystysaikoja hammasasialleni. Vasta torstaiksi "Hohteelle" klo 11 (hyvä ettei Jack Nicholsonin "Hohto"...). Soten tarjoaman palvelusetelin avulla hampaan korjaus tulee maksamaan korkeintaan "vain" 88€. Kävin kaupassa ja ajelin takaisin tänne Um.

Kun starttasin Sivukadun pihasta, alkoivat uutiset ja siellä kerrottiin taas ikäviä asioita tapahtuneen: Vantaalaisessa koulussa 12 v poika ampunut kolmea luokkatoveriaan, yksi kuoli, kaksi vammautui vakavasti. Ampujan ovat saaneet heti kiinni.., ei tällaisiin osaa heti äännellä mitään. Mieleen nuljahti vain, kuinka omatkin pojat ihan äsken olivat 12 v.

Saunoin. Mielessä velloo Vantaan tapaus. Oma, joskus niin sekasortoiselta tuntunut lapsuuskin syöksyy ajatuksiin. Ajattelinko koskaan kiusaajistani, että niiltä olisi ollut oikeus ja kohtuus pamauttaa isän haulikolla sisälmykset hangelle? En muista. Luultavasti väkivaltafantasiat olivat "vain" nyrkillä nenään-tinttaamisia tai että "vihollisille" sattuisi jotain muuta kamalaa ilman, että itse tarvitsisi kättä pidempään tarttua.

Yhtä julmaa kansakoulunopettajaa Per Olle Lilierosia pelkäsin niin hirveästi, etten hänelle osannut, tai oikeastaan uskaltanut, kuvitella tapahtuvaksi mitään ikävää sillä se olisi kuitenkin kääntynyt itseäni vastaan.

Nyt, kymmeniä vuosia myöhemmin ymmärrän kuinka suurin osa syrjäisen pitäjän korpimökkien köyhistä lapsista perheineen voi erittäin pahoin. Monilla oli paha olla kotona ja koulussa. Itkua väännettiin siellä ja täällä, mutta enimmäkseen räkäisiin hihansuihin ja hirsisten mökinnurkkien takana useammassa mökissä olevan pystykorvakoiran turkkiin. Kouluun kuljettiin liasta mustiksi pinttyneet pikku kätöset nyrkissä, ja uhma kasvoi, tai mursi mielen.

Koulukuraattoreista ei ollut hajuakaan. Saatika että opettajilla lasten henkisen puolen ymmärrystä. Lapsuutta ylipäätään. Sodista ei ollut kulunut kuin huokauksen verran päiviä ja pahimmin niissä kolhiutuneet isät ja yhteiskunnan auktoriteetit mieleltään ja ruumiltaan yksiä perkeleitä.

Sotimaan joutuneet urokset tulisi kastroida, aniharvasta niistä isiksi arkeen on.

3.4.2024 keskiviikko

Näin Vantaan ampumistapauksen höystämää painajaista. Heräsin katsomaan "verisiä" käsiäni.

Aamulla varhain jäneksiä kahtapuolen mökkiä. En kerennyt kaikkia laskemaan, mutta viisi-kuusi ainakin.

Unipurolla olevaan kameraan on tallentunut monen jäniksen käynti pajunkuoria kiskomassa. Kun vein sinne pulkallisen myös M:n tuomia fileointitähteitä, ovat oravat ruvenneet käymään päivällä niitä repimässä jäisestä klimpistä. Tulipahan tietoon, että lohi kelepaa niillekin. Kunhan lohenroippeet alkavat kevään lämmössä haista enämpi, paikalle saattaa ilmaantua myös kettu, tai ahma. Riistakamerani on kyllä niin kehnolaatuinen, ettei sen videoilla voi isosti elvistellä.

Hakkasin halakoja aikasten läjän tänäänkin. Peukaloon ja vasempaan olkavarteen särki kovasti aamun aluksi.

Särki on kala, miksi se on otettu kuvaamaan myös kipuja?

Tai niin kuin yksi turkulainen "Ruoto" tapasi sanoa rikki menneestä kamppeesta: "Se on särki, sitä ei voi ehjätä." (Vanha vitsi, mutta kun kuulin sen eka kerran, nauratti oikeasti: Vuosi oli 1981 Rovaniemellä.)

4.4.2024 torstai

Mönkään meni tämänkin pvn hampikorjaus kun liäkäri oli sairastunut. Ehättäydyin aamulla varhain Kniin ja juuri kun olin perillä (klo 08) soi puhelin ja sairastumisesta tuli ilmoitus sekä ajan siirtämisestä ensi viikon tiistaiksi. No, tulipahan vietyä kuivaa takka-uunipuuta kärryllinen mennessä kun niistä alkaa tulla uupelo.

Lämmitin uunin ja laitoin porukalle vuokaan ruuan. Sovittelin G:n paistamaan kunhan koulusta tulee. Kirjoitin lähtiessä vielä muistilapun keittiöntasolle pilapiirroksen kanssa. Semmoinen tapa on ollut niin kauan kuin muistan.

Kävin Prismassa. Kun tulin sieltä pois, muistin unohtaneeni pari pientä asiaa joten kävin vielä Kitumarketissa. Siellä hörppäsin kahvionurkkauksessa kofeiinia paperimukillisen, söin jäätelötuutillisen aulan istuimella Sudanista karkuun lähteneen pojan vieressä joka ei osannut "kuin" ranskaa, englantia ja jotain Sudanin perän omaa murretta; Swahilia? Minä vain suomea savoksi murtaen ja "little english", ajoittain myös "någro ord svenska". 

Olin täällä Um takaisin jotain kahden maissa.

En jaksanut enää halakorantteelle astella vaan otin tunnin nokoset sohvalla ja käpsehdin muuta. Kirjoittelin Hesariin pari kommenttia jotka julkaisivat.

Aurinkoa on ollut sen verran näkyvillä, että akut latautuvat, mutta eivät aivan täyteen.

Otsikko-otsikolta, artikkeliartikkelilta jauhavat median myllynkivissä Vantaan tragediaa eikä se sen somemmaksi tule.

Syämiä jäytää kautta valtakunnan ainakin lasten vanhemmilla, mummoilla ja papoilla.

Toisaalla suuret valtiot siunaavat aseistamiensa pikkuvaltioiden kouluampumiset laidasta lukien. Ovat moittivinaan sormet selän takana ristissä.

Meillä valtionhallinnon päät veivaata gramofonistaan samaa leikkaussävelmää. Pienet edeltä, äidit eritotenkin leikkausjonoon mars. Paitsi sairaalan-.

Nyt valtionvarainministerin Purran purentaelinten jauhinkivissä krahisevat kansalaisten eläkemiljardit seulottavaksi. Suurinpiin ei tietenkään isketä lovea eikä veropakolaisille laskuja aiota lähetellä. 

5.4.2024 perjantai

Heräsin jo 04.23. Jäneksiä oli pajujen kuoria nyhtämässä lintujen ruokinnan luona. Näkyivät hyvin vaikka oli melkoisen hämärää vielä. Olisivat helppoja ampua, mutta eipä huvita vaikka Vinhalle olisivatkin tervetullutta vaihtelua ruokavalioon. Kevväinen kiimajänesuros ei oikein saaliina kiehdo ja naaraalla saattaa olla jo poikaset kohdussa.

Iltasella

Saatana kun pihapiirin erästä isoa leppää kaataessa se rymähti pihlajan oksanhuarukkaan ja tyvi kimposi naamaan! Olisi siinä leukaluut murskaantuneet jos leuan alle osui. Oli kypärä päässä ja sen visiiri ja etulippa suojasivat sen verran, että nyt on vain poskipäässä ammottava haava, vasemman silmän alla musta verimollukka ja silmässä itsessäänkin verenpurkaumia. Nenästäkin veri tursuaa. Löiköhän Muhammad Ali milloinkaan samalla momentilla Frazieria kanveesiin?

Oli niin kova tälli, että lensin selälleni ojaan ja kypärä kimposi kauas kuusikkoon. Tuntui, että koko naama halkesi. Verimäärästä päätellen niin  kävikin, mutta kun pyyhin enimmät pois, ei se niin paha ollutkaan. Soila toi kylältä liimalaastaria jolla saunan jälkeen paikkasin haavaa minkä pystyin.

Nyt jomottaa puolta päätä, mutta tajuntaa ei riivi, joten kaippa tästäkin elossa selvitään. Täältä ei ihan vähässä kummassa päivystykseen viitsi lähteä; Kuopion KYS 110 km.

Sähköpostiini tuli Trafilta myönteinen päätös Gaiuksen 17 v. ikäpoikkeuslupaan. Sittenpä on juhannuksen jälkeen nuorimmallakin lapsellani ajokortti eikä sellaisista tarvitse enää eläessään huolehtia.

6.4.2024 lauantai

Unessa särki päätä vallan perkeleesti (oikeastikin). Hakeuduin poppamiehen (oviaukon yläpuolella kyltissä luki niin vaikka nainehan sisällä nahkapäällysteisellä pallilla istui nahkarimpsuhameessaan) tiipiihin apua särkyihin hakemaan. 

Nainen käski paidan pois ja istutti minut poronvuodalla vuorattuun keinuun. Tyrkkäsi jalallaan sen hiljaiseen liikkeeseen ja alkoi kuljettaa lämpimiä sormiaan kasvoillani siirtyen sitten kaulalle ja rintakehälle johon piirsi laajan, sydämenmuotoisen kuvion aina napaan asti. Seuraavaksi tuo salaperäinen shamaaninainen kaivoi hameensa poimuista pillin joka oli kuin pieni, kirkasmetallinen huilu. Hän nosti sen huulilleen, puhalsi hiljaa ja majaan alkoi nousta taustan pimeydessä lymyävistä lapsuuden muistoista tuttu sävelmä. Katsoin keskitolppaan kiinnitetystä peilistä itseäni ja näin, kuinka  housunkauluksesta alkoi nousta vihertävänä mattona pikkiriikkisiä hyönteisiä. Satiaiaisia, meinasin parahtaa, mutta nainen sanoi hys hys jatkaen soitantaansa. 

Tuo satiaismatto levittäytyi keholleni piirretyn sydämenmuotoisen "aitauksen" sisään, ja kun se oli aivan tingaten täysi, soitto loppui pehmeään puhahdukseen johon heräsin.

Päätä ei särkenyt enää. Olo oli kuin pumpulissa. Sytytin taskulamppuun valon. Seinäkello raksautti taululle lukeman 03.23.

Hauska oli tuo unen pillipiipariparodia, mutta jos se kerran kaikotti päänsäryn, niin lisää sellaista.

Katsoin ikkunasta ulos lampun valokiilassa ja jänis oli kaivelemassa lintujen ruokinnalla tähteitä hangesta. Lunta häpsii pikkuhiljaa, pakkasta on vain 5,5 astetta (eilenaamulla 17).

Poski ja silmän seutu on turvoksissa, lievä värisilmä lienee odotettavissa. Punaisia verisuonenkatkeumia silmänvalkuaisessakin. Ja tosiaan; päätä ei särje lainkaan!

Iltasella

Kolotti vähän paikkoja, mutta hakkasin silti halkoja aimo läjän. Sitten kävin Vinhan kanssa hankikannolla ilman lumentallustimia Karisuon eteläpään teerien soidinpaikalla. Eivät ne vielä ole alkaneet teerenpelejään. Katkoin vesurilla ohuita mäntykeloja parin metrin mittaisiksi ja toin sylissäni pihaan. Niistä teen Eliakselle raamit peilille hänen eteiseensä Ouluun. Se lupaukseni muistui mieleen yöllisestä unenpeilistä.

7.4.2024 sunnuntai

Pakkasta 13¤

Pölkkypinojen lumi/jääkerroksiset hännät tuntuvat jatkuvan loputtomiin hangen alle.

Aamupv oli mukavan kuiva vaikkakin tuulinen. Iltapäivällä alkoi sataa lunta joka illan hämärtyessä muuttui vesisateeksi.

Piti lattiamatto pestä kun Vinha oli oksentanut yöllä sen päälle. Kun vanha, Satun1980-luvulla kutoma riepumatto oli lionnut päivän vesisaavissa, puhdistui se lopulta isommitta ongelmitta vaikka raskashan sitä on märkänä ahtaissa saunaoloissa nostella ja huuhdella. Ponnistelin sen vettä valuvana naruille tiputtelemaan ja lisäsin kiukaan tulipesän täyteen pilkkeitä että lämpöä riittää kuivattamiseen.

Tuulen käänsi etelään. Oli mukavan leppoisa ilma kun saunasta tullessa ilkosillani jäin sateeseen sitä tunnustelemaan. Ilma tuoksui nyt siltä, että kevät alkaa joutua vaikka puolestani sillä ei saisi mitään kiirettä olla. Kaikki on muutenkin aina liian pian ohitse. Niin kuin nyt viikon verran kestäneet hankikannotkin.

Helsingin Pitäjänmäellä kuoli jälleen nuori äiti (20) puukoniskuihin pikaruokaravintelissa. Naisella oli ollut vauva vaunuissa mukana. Puukottajan saivat melko pian kiinni. Nuori mies hänkin.

Mikähän pimeiden aivonosien liikkeelle sysäämä tapaus lie tuokin? Huumeet, viina ja vitutus, nykyisin myös annostelematon internetin sometulva ja väkivaltapelit maustavat keskeneräistä elämänkeitosta nuorten päissä.

8.4.2024 maanantai

Lie sadellut vettä koko yön, mutta ei rankasti.

Unessa yrittelin taivutella sanoja joita ei oppikirjoista löydy. Kotukselta toki voisi aina kysyä olivat sanat millaisia tahansa.

Itsetyydytyttää, masturboituttaa, käteenvedätyttää, nussituttaa ja kun ne eivät oikein tuntuneet luontevilta, murjaisin lopulta savoksi: runkkuututtaa!

Heräsin. Panetti!

Vinha kuorsasi isosti sängyn vieressä lattialla. Voikohan koirakin sairastaa uniapneaa jos se kuorsaa kuin ihminen?

Kävin kusella. Hankalaa sekin kun kusetin pystyssä tököttää. Äkkinäinen kullia omistamaton varmaan luulisi, että silloin kaari on komea, mutta erektiossa virtsaputki on verisuonten turvotuksesta niin ahtaalla, että katkostellen vain ruikkii. Ripeksi vettä paljaaseen nahkaan kylmästi, herkesi seisomasta, herkesi panettamasta. Klo oli viittä vaille viisi.

Romanien kansallispäivä. Liputtaako Suomi kun sitä suositellaan tällenkin päivällen? Saamelaisillekin liputetaan.

Iltasella

Hakkasin aamusta halkoja pari-kolme tuntia, lepäsin hetken ja sitten käynnistin saunalla Robinin ja teroitin rontelin virsikirjalaikalla pulkallisen kirveitä, vesureita ja puukkoja. Korjasin myös Robinista irronneen pakoputkensuojan. Sitten muistin, että saunallahan oli joku ilta piipussa nokipalo, että pitää torvi nuohota. Karstaa pölähteli hangelle niin paljon, että saunan ympärystä meni mustaksi.

Iltapalaksi paistoin munan jonka laitoin reissumiespyöreiden väliin raejuuston kanssa. Vinhalle kaadoin hankeen padasta loput jauheliha-riisi-lohipaistokset. Se söi jonkin verran ja peitteli loput.

Lohiroippeet ovat tinteille ja tikoille mieluisia nokittavia. Ripustelin niitä raitapajun huarukoihin useampia ahavoitumaan. Heti tuoreeltaan eivät oikein taho nokkia, mutta kun muutaman päivän ovat "kapakaloittuneet", alkaa ruodoissa kiinni olevat pehmytosat kupuihin kadota.

Eka peippo hangella.

9.4.2024 tiistai

Koko pv Knissa. Kävin hampiliäkärissä ja nyt kärsii leipää jälleen pureskella. On se arvokasta touhua. 15 minuutin homma ja pelkkä omavastuu 88 euroa. Se on vähintään yhtä arvokasta kuin Motonetissä myynnissä olleet hellanpilkkeet: 40 litran verkkokassi 11,90€ elikä 300€/kuutio. (Laskinko oikein?)

Minulla olisi siis tuossa mökkini pihamaalla koivuhalkoa  vähintään 6000 euron arvosta jos joku tulisi ostamaan Motonetin hinnalla.

Onko oikeasti hammaslääkäreiden ja lääkäreiden tienattava niin paljon, että he työtään viitsivät tehdä? 

Jos heidän yksityispraktiikkansa tuottaa yksittäiselle lääkärille satojen tuhansien vuosittaiset palkat ja yhtiönsä osingot päälle, niin ihan oikeasti onko se oikein?

Eivät ne mitään helppoja hommia ole, sen ymmärrän ja koulutus niihin hommiin kestää ja maksaa, mutta silti eettisesti ajatellen, kysyä voi joka setelin välissä, onko se oikein?

Kyllä rakennusmontussakin on raskasta vaikka koulutus ei niin kauaa siihen ammattiin viekään ja loput pitää oppia käytännössä, mutta koskaan ilman menestyvän rakennusfirman perustamista ei rakennusalalla lääkärien tienuiseen yllä kukaan.

Lääkärit jäänevät eläkkeellekin terveimpinä kuin luunsa ja lihansa pilalle kuluttanut rakennusmies joka eläkkeelle jäätyään kuolla kupsahtaa muutaman vuoden sisällä pois.

Lääkäreillä on se antiikinaikainen valansa, mutta moniko yksityisbusinekselle itsensä myynyt tohtori toimii sen periaatteen mukaisesti?

Jos useampi toimisi, ei pientenkään paikkakuntien terveyskeskuksissa lääkäripulaa olisi.

Onhan jo se lääkärietiikan vastaista toimintaa, että jos todella sairas köyhä kolkuttaa yksityispraktiikan ovea, mutta kun ei ole kynnysrahaa maksaa, hänet käännytetään sinne mistä paikalle pää kainalossa ryömikin. Tai nykyään jo silloin, kun yrittää aikaa varata ja hinnoista sekä maksamisesta puhe tulee.

Eikä tuo ole enää kaukana yhteiskunnan tuottamien terveyspalveluidenkaan kohdalla. Kun eläkkeistäkin uhataan leikata ja terveyskeskusmaksuja korotella, yhä useampi eläkeläinen kiihdyttää vain keinutuolinsa keinuntaa jotta tulisi kuolema nopeammin korjaamaan.

10.4.2024 keskiviikko

Tänään kiihdytin minä halkosouviani sellaiseksi, että melkein kaikki valmiit pölkyt ovatten "särki" hakattuina. Melkoisen sekaisen näköinen halkoauma kätteni jäljiltä tulikin.

Ja joka hemmetin kevät halkokasat ja -pinot ovat eri kohdassa!

Muutos on voimaa. Ei kyllästytä samalla lastukolla iäti työjely.

Pragmaatikoille moinen muuttelu olisi mielen päälle käyvää. Minä en edes ajattelisi asiaa jos en pragmaatikoihin lämityspuupinojenkin yhteydessä olisi tutustunut.

Kummanko mallisten ihmisten elämä sitten helpompaa lienee, niin siitä turha on kirveskättä vääntää. Ainakaan kirves kädessä. Molemmissa luonteissa on sekä hyvät että kielteiset puolensa. Ja silti nekin kielteiset saattavat olla oikeinkin hyvät. Riippuu siitä, keneltä kysyy.

Antipragmaatikko saa kyllä enämpi korvilleen hälläväliä tyylistään kun sen jäljiltä ei järjestelmällisyyttä tahdo silmiä hivelemään löytyä mistään.

Tiällä metän keskellä totuus on se, että mitä sekalaisempi ja hoitamattomampi luonto ympäriltä avautuu, sitä monipuolisempi on myös eläimistö. Kun en kerää nuita karsimiani lepikoiden alaoksia läjiin poltettaviksi, sitä enämpi niistä jää luonnon itsensä hyödynnettäväksi. Jos tämä hehtaarin mökin ympäristö olisi viisi milliseksi jyystettävälle nurmelle pyhitetty tanner, näkisinkö minäkään nyt tuossa parinkymmenen metrin päässä neljää oravaa, kolmea mustarastasta, sepelkyyhkyä ja kymmeniä pikkutinttejä, peippoja ja juttaurpilaisia hyppäämässä ruokinta-automaatin ympärillä hangella?

Eihän tuollaista ruokintasysteemiä saa kaupunkipihoihin edes asentaa siitä syntyvän rottaongelman vuoksi.

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa jatkuu tauotta.

Kaikki järkevät ihmiset haluavat, että Moskovan Zaatanasta kätyreineen puristetaan ilmat pihalle, mutta yhdestäkään länsivaltojen pyhistä miehistä ja naisista ei sen järjestämiseen näytä olevan. Odottavat vain käden ristissä, että Venäjän omat kostonjumalat sen asian hoitavat. Turha odottaa, ne jumalat MZ murhasi jo ennen kuin aloitti erityisoperaationsa Kaukasuksella 1991. 

Moskovan Zaatanan presidentiksi virkaanastujaisissa olisi pommin pitänyt jo räjähtää, mutta tollukat Lännen eivät kovasti kehutuista tiedusteluelintensä olemassaolosta huolimatta sitä halunneet snaijata.

Netanjahun murhanyrkki eli Israelin armeija, jatkaa kouluampujaisiaan Gazassa. Ja korostan yhä edelleen, ettei mielessäni juutalaisuudella ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä koska homma on luisunut tavan ihmisen hallusta ihmisperkeleitten ja -saatanoitten päivätyöksi.

Amerikka on sairas mies (tai henkilö, ihan miten vain). Siellä ollaan valtioaivoja vaivaavan skitsofrenian kourissa. Kaksipuoluejärjestelmä panee tälle diagnoosille huutomerkin perään. Muuta ei asian todetessaan voikaan tehdä. Ei edes käsiä ristiä sillä senkin ne tekevät itse siunatessaan tilanteensa uudeksi normaaliksi.

Vituttaa vain, kun tuo sairaus ulottaa tartuttavat, kahlitsemattomat lonkeronsa tänne Pohjan perukoillekin.

Amerikoissa lääke kaikkeen on raha, täällä rahattomuus, ja molemmilla on sairautta vaikeuttava vaikutuksensa.

Kenelle pyllistät kun kumarrat Valkoista Taloa päin? Rajat ovat kiinni eikä Suomen persvako edes hajuaan Kremliin enää luovuta.

Yksityishenkilölle, olipa tämä jo julkisuuden kuluttama tai ei, terveysdiagnoosin tekeminen on uskaliasta eikä sitä sovi suositella. Mutta valtioiden sairauksia saa retostella ihan miten paljon haluttaa koska ne näkijöille näkyvät esimerkkienkin kohdalla. Siksi uskallan esittää näkemykseni niin amerikoiden kuin Venäjänkin umpihuulluuksista surutta. Jos joku pystyy sairauksien olemassaolot kieltämään, lienee itsekin psykoosin kourissa.

Tottakai valtioidenkin sairastumisten takana ovat valtioiden kansalaiset, mutta sitä massaa voi syyttää vain näköalattomuudesta ja kuvittelemikensa jumalien sekä lajitovereidensa katteettomasta palvonnasta joka sekin sairastuttaa.