12.4.2024 perjantai
Mustienrastaiden parvi ruokinnalla. Pyrstöt töräkästi pystyssä soidintakin jo harjoittelevat innokkaimmat urokset.
Viime viikolla kuoli kovaleukainen Tennilän Esko Juhani Rovaniemellä. Arkadianmäelle ei hänen jälkeensä ole noussut veroistaan Lapin puolesta puhujalahjakkuutta kuin hän oli. Irtopisteiden kerääjiä ja toisilleen räksyttäjiä kaikkialta vain. Onko Lappi politiikan lahjakkuuksista kuiviin jo imetty?
Paavo Väyrysestäkään ei ole enää vuosikymmeniin ollut muuhun, kuin oman itsensä edustajaksi. Nuorena hän oli vaikuttava esiintyjä eikä se perustunut mututuntumiin vaan tietoon jota päähänsä oli imenyt. Mutta miksi, kuin tieten tahtoen, piti hänenkin yhteiskuntaa palvelevan lahjakkuutensa ja uransa lässäyttää roskamedian lööppitavaraksi?
Se, ettei EJT eläessään tuominnut selväsanaisesti kommunismin mustaa historiaa sen lopulta avauduttua yleiseenkin tietoisuuteen, ei se hänen työtään kansansa edustajana mitätöi. Poliittisen "kotinsa" osalta hän oli aikansa lappilainen lapsi. Oliko aatteensa korpikommunismin mustanpuhuvuutta vai pikemminkin Lapinkairojen ruskanpunaisena hehkunutta jänkäkommunismia?
Lapista on tällä hetkellä kuusi kansanedustajaa ja jos äkkiä kysyttäisiin, niin yhdenkään nimi ei mieleen heti nuljahtaisi. Paitsi ehkä Katri Kulmunin, mutta ei hänenkään siksi, että olisi ravakoita puheita eduskunnassa pitänyt. Ulkoisesti hänellä on lempeän äidin olomuoto, kauniit hymykuopat ja muhkea rintavarustus. Hänen syliinsä olisi helppo nukahtaa, mutta se ei politiikan karkeilla kentillä auta yhtään. Kuivan luiseva Eeva Kuuskoski-Vikatmaakin jätti periksiantamattomamman muiston politiikassaolostaan vaikka ei lappilainen ollutkaan.
No nyt ui rovaniemeläinen Markus Lohi-niminen uroslohen pullukka muistin suvannosta esiin, mutta millä tavalla hän on erityisesti edustamaansa maakuntaa puolustamaan noussut? Ponnetonta kepulaista yleisjargonia valuu hampaiden rakosista vain kun hyvinvoinnissa lelluvien poskilihasten ympäröimän suunsa avaa.
Tennilän serkun Lassin tunsin. Tai ainakin hän oli samasta Tennilän kylästä ja saman sukunimen omaava. Lassilla oli silmän alta poikki suupielen aina leukaan saakka ulettuva arpi naamassa. Paljon pahempi kuin Al Pacinolla elokuvassa "Scarface". Sen oli aiheuttanut takapotkusuojaton moottorisaha kuusentarrin alaoksia karsiessa nuoruudensavotoillaan.
Lassi oli joko siitä syystä tai jo synnynnäisen luonteensa vuoksi kovasti katkera kaveri. Naishommissa oli kovaa yritystä, mutta ei vain onnistanut. Seurauksena oli sitten ikäviä asioita, mustasukkaisuutta ja nyrkit edellä juttelemaan pyrkimistä.
Lassia näin viimeisen kerran Saarenkylän Kitumarkein eteisaulan peliautomaateilla kun olin elokuussa 2010 menossa polkupyörällä Kittilään. Vaisusti vastaili kun kyselin kuulumisia. Oli alkon orjana varmaan jo pitkään ollut. Kuolemastaan kuulin sitten vähän myöhemmin Tapiolta joka oli Lapin Kansasta ilmoituksen havainnut.
Muakotka kaarteli matalalla idän puoleisen selluliemipuuston yläpuolella, mutta ei ihan tullut mökin päälle. Minkki pintteli tien ylitse kun kävin Vinhan kanssa alapuolisen tien päässä katsomassa, saiko aamulla ennen viittä ajanut rekka kaiken puutavaran kyytiinsä. Vielä siellä on tukkeja ja liemikuusia pinot. Tien pinta halkesi jo aamuisen yhdistelmän alla, että eiköhän ne joudu oottamaan rospuuton ohitse menemistä.
Paistoin keräkualia, erilaisia sipuleita ja purjoa. Lopuksi laitoin sekaan keitettyjä pottuja, porkkanaa ja lanttua. Koristeeksi paistoin kaksi kananmunaa vain toiselta puolelta niin, että hitaasti hyytyvät keltuaiset valuivat lautaselle kokoamani kuuman ruokavuoren kylkiä kuin keltainen laava.
13.4.2024 laavantae
Heräsin "lievään" dystopiapainajaiseen: Sosnovyi Borissa Venäjällä räjähti tuhannen pirstaksi ydinvoimala. Siitä seurasi Moskovan ja Pietarin alueilla tuhojen kimarat ja kuolleita alkoi "laskuriin" ilmaantua miljoonia. Valtavat pakolaisaallot heittäytyivät Suomen itärajan aitauksia vasten jolloin alkoi tykki- ja konetuliaseiden taukoamaton papatus ja jyske päin ihmismassaa jonka rivistöt sortuilivat läjiin Karjalan männiköihin.
Pikkuisen pakkasta. Kävin jo ennen neljää lumentallustimilla Unipuron riistakameran kortin vaihtamassa. Jo toisessa videonpätkässä viidestäkymmenestä kömpi paikalle ilives. Aikamääre 10.4.2024 klo 02.42. Koska kamerassa ei ole kesä-ja talviaikojen automaattista vaihtoa, oikea aika on ollut 03.42.
Ei komeasta kissasta ollut tallentunut kuin perspuolta muutaman sekunnin pätkä, mutta vähästä lapsen mieli hyvä!
Vasemmanpuoleisen huusinkuusen puolivälissä oravalla pesä. Se joutui rakentajiensa hylkyyn jo silloin, kun tulin tänne muutama viikko sitten koska liikettä sinne ja takaisin ei ole ollut. Harmi, olisihan pesän asukkaiden tormistumista ollut mukava seurata. Olisin käynyt tarkistamassa pesän tilanteen, mutta jatkettavat alutikkaani eivät ylettäneet pesän lähellekään ja alimmat oksatkin jäivät kourieni ulottumattomiin.
14.4.2024 nussuntai
Isotorvinen gramofoni sellin nurkassa soitti Irwin Goodmanin kalteritangoa. Minut napattiin rautaisesta ovesta käytävälle ja kohta olinkin jo tuomittavana. Sanoin piruilevalla aksentilla lihavalle nuijamiehelle ruskean pöydän takana: Häistkääpä päskä, mä en tän enämpiä jeä tännen välehtelemään, sitten kipaisin seinään repeytyneestä aukosta portaisiin ja alaovesta betonin kattamalle pihalle jossa kaksi ketaletta yritti ottaa kiinni, mutta murjaisin ne potkulla kanveesiin.
Olisihan tuo uni saanut jatkua vaikka se ahdistava olikin. Nyt en tiedä, miksi minut oli pidätetty ja selvisinkö pakomatkastani kun salillinen "veljiä" jäi vielä lihavan nuijamiehen tuomittavaksi (ehkä jopa kuolemaan).
Klo on vähän päälle 3 aamuyöstä. Olisi nukuttanut, mutta en jäänyt unen aiheuttamaa ahdistusta sänkyyn vellomaan. Päähänkin koskee aika lujaa. Otin buranan ja keitän nyt kahvit. Piti laittaa hellaan tulet kun kaasu loppui liedestä. Ulkona sataa ropistaa ja kosteus tuntuu sisälläkin viileytenä.
Kunhan aamu enämpi valkenee, lähden ajeleen Kniin. Siellä on kellarissa tuluva. Uppopumppu on lopettanut toimintansa ja Puutarhuri pahalla päällä kun vettä on nilkkaan saakka lattialla. Muistin juuri kotivakuutuksen olemasaolon joka korvannee kastuneet tavarat ja kuivatuksen.
Lähi-Idässä saattaa alkaa suursota. Inarista ovat laukaisseet jo lenokkeja ja ohjuksia kohti Israelia kostoksi sen aiheuttamista prenikkaherrojen taposta Damaskoksen suurlähetystössä.
(Myöhempi huomautus: "Inarista"? En korjaa virhettä, sillä tuli yksi Inariin liittyvä vitsi mieleen, heh ja heh.)
Kun näitä mitalinliparein koristelluita jumalienkuvia kuolee, koston maksavat tavallinen vihanneskauppias sekä sen asiakkaat perheineen kun torille paukahtaa kymmeniä, jopa satoja kaksijalkaisia kerralla lihaluumassaksi roiskauttava ohjus.
Nyt saapi sitten Hamaksen aloittaman ketjureaktion pelossa kyyristellä miljoonat hiekkaerämaiden ihmiset eikä maapallolla muuallakaan ole kolkkaa, jonne tuon jytäkän seuraukset eivät ulettuisi tavalla tai toisella.
Mennään tuttua kierrettä myötäpäivään niin kauan, että pohjamudista mukamas jotain uutta pintaan nousisi.
Mutta paskat se mitään uutta ole. Vanhan kertausta niin kauan kuin maapalloa alisteisessa asemassa pitävä lajimme täällä mekkaloi.
15.4.2024 maanantai
Eilinenpäivä meni uuden uppopumpun asennuksessa kellariin ja muussa vesivahingon aiheuttaneessa korjausyrityksessä. Motonetistä haettiin uusi pumppu (80€). Puutarhuri teki vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen. Kaippa ne jotain korvaavat olihan tämä yllättäen ja arvaamatta sattunut, tilaamaton vahinko.
Ajelin iltapäivällä takaisin tänne Um. Pääsin perille saakka vaikka luulin, että täytyy rospuuton takia jättää auto Tikkasenpurolle. Ehkä routaa ei juurikaan ollut ja se jo sulaa holahti kun vesiä sateli?
Aamulla, lähtiessäni Kniin, kuulin ilveksen kiimarääyntää kun se kutsui naarasta pantavaksi. Olisi tehnyt mieli lähteä kaveriksi etsimään, oli se niin inhaa kuunneltavaa. Vähän myöhäistä ilveskiimaa, vai nämä koleat ilmatko ovat sitäkin siirtäneet "tunnilla" eteen päin?
16.4.2024 tiistai
Unessa kirjoitin sujuvaa tekstiä josta valmistui lopulta romaani nimeltään Kunniattomuuteni päivät.
Kunnian päivistä on niin paljon tämä omahyväinen laji kirjoja, elokuvia ja dokumentteja suoltanut, että aika olisikin jo kolikon toisen puolen esiin käännön.
Kyyhkysiä tuli kolme nokkimaan automaatin ympärille. Ei ole ohran-, ei kauranjyviä laittaa, mutta jotain ne näyttävät tuolta löytävän kupuihinsa kuitenkin. Tikat sämppäävät sen verran raivokkaasti auringonkukan siemeniä, että niitä roiskeita kyyhkytkin nokkinevat.
17.4.2024 keskiviikko
Olisiko sitsontiaisia olemassa ilman vain ihmislajille hyödyllisiksi kesytettyjä nautalaumoja? Olisivatko kottaraiset muuttolintuja lainkaan, tai räystäspääskyt, jos ihmisen rakentamia taloja räystäineen ei maapallolle olisi ilmaantunut? Näitä mietin kun kirjoittelevat perinnemaisemien suojelusta.
Mitä me silloin suojelemme kun perintö-, tai perinne-nimisinä jotain olemme suojelevinamme?
Perinteitä ja perintöjä kantavat kaikki elolliset geenistössään johon saumattomasti kuuluu myös kaikki ulkoinen ja näkyvä, eikä mikään muu elävä organismi kuin ihminen siitä numeroa tee. Koska ihminen kuitenkin on tuon "numeron" siitäkin tehnyt, kaikenlaisten perintöjen, ja etenki perittävien, puolustamisesta on tullut sille verinen missio hamaan olemassaolonsa loppuun saakka. Elikä siihen, kun kaikki perinnöt ja perittävät on tuhlattu.
Ecce homo, katso ihmistä
Padasjoen Vesijaolla on luonnosuojelualue jota nimitetään kielletyksi metsäksi. Siellä on malli eräänlaiselle perinnemaisemalle. Siellä ei ole ihmisen kirves kuusentyveen iskenyt eikä metsien nykyisiäkään raiskureita sinne koneineen päästetä. Pyöräilin noiden metsäalueiden sivuitse syyskuussa 2012, mutta silloin minulla ei tainnut olla tietoa aarnimetsän olemassaolosta. Muistan kuitenkin erään hiekkatietaipaleen, jonka toista puolta reunustivat vanhojen kuusikoiden komeus. Ehkä se oli sitä aarnimetsää?
HS kirjoittaa vaikuttavassa artikkelissaan "Kielletty metsä" 27.10.2019 heti alkuun: "Tähän metsään on pääsy kielletty. Se tarkoittaa, että tästä eteenpäin ei kulje yksikään traktori, metsäkone eikä edes retkeilijä. Tässä metsässä ei kaadeta puita, mutta ei myöskään sienestetä, metsästetä eikä käydä patikoimassa. Jokamiehenoikeudet eivät ole täällä voimassa."
Mielikuvitukselle voi antaa vallan kun lukee tuon jutun ja ajattelee sen alussa olevaa väliotsikkoa: "Tältä Suomi näytti 1000 vuotta sitten"
Minä haluaisin mennä tuhannen vuoden taakse katsomaan ja elämään niihin maisemiin. Olen niin väsynyt nykyisten, raiskattujen maisemien katselemiseen jo.
18.4.2024 torstai
Nimipäiväonnittelujako mulle lie ollut toimittamassa, mutta niin vain oli klo 04.35 ihan itse Ilves pihassa! Eipä siihen kameraa ehtinyt hakea kun oli jo poissa Vinha perässään.
Eilen söin viikon vanhaa kalakeittoa ja se sekoitti mahan. Ihmettelin jo illalla maate laittautuessani oksettavaa oloa, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. Näyttipähän sitten vattaa vääntäviä unia palkinnoksi.
Halkorantteella ajattelin paria ystävääni, joille ei tullut tiheämmin soiteltua ja nyt he ovatten kuolleita. Katan Pekka soitti yöllä johon puheluun en kerennyt vastata sormien ja kämmenien puutumisen takia (rannekanavan oireyhtymä) enkä soittanut heti takaisin ja huomenna hän oli kuollut. Tikkasen Heikki taasen oli kuollut tietämättäni Keravalla mökkiinsä. Yhteydenotot Heikin kanssa harvenivat polkujemme erkaantuessa Siilinjärvi-kauden jälkeen, mutta koska viimeisimmän puhelun ansiosta tiesin, ettei kaverilla terveys enää ollut hyvällä tolalla, olisi sitä voinut useammin pirhautella.
Kenellekäs nyt voisin soittaa ennen kuin tämä kuolee? Heimosedälle tietysti, täyttäähän hän tänä vuonna 90 ja kuolema saattaa kopaista ihan koska vain niin kuin itse viimeksikin soiteltuamme toisteli.
Pakkasta yli 10 astetta.
Parantelin hakkuuallasta niin, että ruuvasin kansiruuveilla (täkkipultit) alimpaan renkaaseen kokoisensa paksun filmivanerin ja molemmat renkaat samoin toisiinsa kiinni vanerin paloilla kyljistä ruuvit läpitte.
Halkosouvista siirryin jo pienempien hella- ja saunapilkkeiden tekoon. Niitäkin pitäisi kymmenkunta mottia pinoihin saada. Ja tänne mökille vähintään toinen mokoma, eikä täällä lämmityspuitakaan liiemmälti enää ole.
Soila pyysi laittamaan uuden liesituulettimen liitinputket, mutta eihän siitä mitään tullut kun vaatimattoman varastoni osat eivät sisältäneet sopivia. Sanoin, että hakevat muutamat putkenkurvit lvi-liikkeestä tai jostain niin otetaan uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti