11.5.2023 torstai
Sivukadulla jälleen. Tulin eilenillalla myöhällä. Olo oli aikasten töttöröö eikä montaa lausetta kirjasta tajuntaan ole ehtinyt kun olen ollut jo unessa. Tupakanpoltosta näin unta ja heräsin käryjen aiheuttamaan päänsärkyyn. Meni se ohitse kun hörppäsin aamukahvit ja söin kaurapuuroa lautasellisen.
Unessa murha: "Mercedes" löi puuvartisella hakulla Trotskia päähän. Varsi meni poikki ja teräosa jäi uhrin kalloon. Hakku muuttui isoksi, pläkkipeltiseksi tratiksi ja alkoi täyttyä verellä joka oli vihreää.
"Mies joka rakasti koiria"-kirjan, jonka tilasin äskettäin tabletille sekä lukemattomien muiden Trotskista kirjoitettujen elämäkertatietojen mukaan Stalinin tilaama murha toteutettiin jäähakulla. Unessa murhaajan nimi oli melkein oikein. Hän oli Ramon Mercader.
Iisalmessa meni jälkiputsingissa pitkälle iltaan kun en sen takia viitsinyt enää yöksi jäädä. Kävi osakkeenomistajakin paikalla ja lastasi jätemattokuorman kyitiinsä.
Pyykkikone pyörii, uuni lämpiää. Pojat haluavat tehdä lasangnea niin siinäpä on sitten uuni valmis kun teolle alkavat. G ei mene tänäänkään kouluun kun flunssa on edelleen päällä. Ruotsin koe siirtyy, mutta ehtii kuulema vielä tämän kevään arvosteluihin ensi maanantaina tehtynä. P on ollut töissä joka päivä koulun ohella ja saanut jo tuloksiakin aikaan: takuupalkan päälle provikat niiden mukaan.
Saska Saarikoski kirjoittaa Hesarin kolumnissaan, että jälleen olisi Georg Wrightin ajatuksille käyttöä. Minusta hänen ajatuksilleen on ollut koko ajan käyttöä, mutta esitäpä niitä käytettäväksi hallitusneuvotteluissa! Filosofien ajatuksia ei niissä pöydissä esiinoteta vaikka ne, jos mitkä ilmastotieteisiin perehtymisen ohella tarpeellisia olisikin.
Menneen maailman poliitikosta Puavi Lipposesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta hän sentään edes silmänlumeeksi otti silloin tällöin ajattelunsarkojensa mielitiettyjen ajatuksia esille politiikan pölkkyjä veistellessään. Voipi se kyllä johtua siitäkin, että nuorikkonsa Päivi oli (ja lienee edelleenkin) filosofian maisteri. Stephen Toulmin taisi olla yksi Puavin jähmeisiin leukaperiin juuttunut ajattelija jota siteerasi. Ja kävihän se kankea jyhmäke Tampereen Suurilla Filosofiapäivilläkin 1990-luvun lopulla. (Minäkin kävin 2 kertaa ja molemmista kerroista oli tuloksena hyvin viisas olo.)
Petteri Orpoa saatika yhtäkään tämän hetken hallitusneuvottelujyystäjää en osaisi mielikuvitellakaan pitämässä alustusta jokin jämäkkä filosofinen teoreema selkärankaa tukemassa. Kaikki liitelevät pelkillä rahamaailman silittämillä ja saastuttamilla pinnoilla ja laskevat laskemasta päästyäänkin mikä summa mihinkin riittää, tai pikemminkin, että mikä(änhän) ei riitä. Ja kun se kaikki on "edellisen hallituksen vika".
Miljardit eurot vain viuhuvat ilmassa, mutta yhtäkään lauseenmittaista Wrightin ajatusta ei.
Vaihdoin Puutarhurin "EMU"un ja Tojotanrottelooni kesät alle. Paulus saapi tarkistaa ilmanpaineiden kalibroinnin uudemman tietokoneelta, minun rottelossani semmoisia ei tartte. Yhdestä renkaasta olivat ilmat pihalla karanneet, laitoin tilalle vararenkaan. Vaikka se on ollut takakontin kotelossa nykäisemättä niin kauan kuin auto on ollut olemassa (22 v), oli ilmanpaine pysynyt normaalina. Saattaa sen materiaali olla kyllä jo hapristunut, että se sitten lasahtaa jossain kohden kesken ajun.
12.5.2023 perjantai
Jälleen aamu Unimäen keväässä (klo on 04.44). Kun eilen illalla tulin, lunta oli vielä tientäyttönä niin, että Pikku Kervisen varjoisassa kurvissa sitä meni saappaseen, joten tavarat piti tuoda pulkalla tienvarresta. Pyykkikori ei mahtunut kun oli vain kaksi pientä pulukkaa jotka liitin peltikattoruuveilla toisiinsa kiinni. Joskus, kun isoja ahkioita en vielä omistanut, saatoin ruuvata pieniä peräkkäin jopa 5 letkaksi.
Puuron särpimeksi luin Hesarista poikkileikkauksen venäläisestä palkka-armeija Wagnerista (murhaajista ja raiskureista, roistoista ja ryöväreistä), joka Venäjän Moskovan Zaatanan johtaman tyrannivaltion hyödyksi ("muskeliksi") on sallittu mafian kaltaiseksi järjestöksi lihottaa. Sen toiminta on maailmanlaajuista ja kaikkialla se aiheuttaa kauhua raakuudellaan. Mitään ns. inhimillisyyttä sen toiminnassa ei ole. Jälki on kammottavaa niin sen sotilaille kuin Ukrainallekin jossa se nyt melskaa.
Tuo juttu on samalla poikkileikkaus koko lajimme pahuudesta joka on olemassa kaikkialla riippumatta siitä, vallitseeko valtioissa demokratia vai ei.
Olemme poistuneet viidakosta, mutta viidakossa selviytymiseen kuulunut luonteenpiirre säälimättömyys ei ole poistunut meistä.
Me kykenemme edelleen elintilan, ravinnon ja vaikkapa vain nautiskeluoikeutemme säilyttääksemme puremaan samoja asioita tavoittelevilta lajitovereiltamme päitä poikki. Raamatuilla, lakipykälillä ja ruoskilla piiskattu sivistys on vain kuin vaha Bemarin konepellissä.
Pilkkeitä siirtelin koko päivän pinoihin. Aurinko helotti. Pärjäsi ihan hyvin uikkarisillaan ja taisi vähän jo hartiat kärähtää.
Semmoinenjoku Kiärijä meinaa voittaa Euroisetviisut. En osaa olla oikein mitään mieltä sillä sen kaltainen musiikki ei tunnu miltään ja muovinenvihreä garderoopi käy silmiin. Metelienergialla sekin sirkusjuna kulkee ja maailmojen massat menevät transsiin kuten uskonnollisissa tilaisuuksissa on tapana ollut. Epäilen kuitenkin viisuvoiton vyörähtävän vaikkapa Ruotsiin.
Viime maanantaina sattui käteeni Iisalmen Prisman vitosen alekorista Pentti Linkolan naisystävän Anneli Jussilan "Elämää toisinajattelijan kanssa" muistelukset. Ei mitenkään räväkkä teos. Toteamukseni nyt: Silitelty kuvaus kohteesta kun kolmanneksen olen sitä lukenut.
Minkä Pentti Linkola jo eläissään elonkehän tilasta ja sen kestävyydestä lajimme käsissä lausui, on konkretisoitumassa, osin jo täyttä totta ja heti huomenna loputkin toteutuu: ekokatastrofia eletään eikä asia paranemaan päin ainakaan ole.
Ei ole enää linkoloita. Elonkehän puolestapuhujien joukosta puuttuvat persoonat jotka lukeneisuutensa lisäksi edes yrittäisivät elää kuten opettavat. Rovaniemellä syntynyt, mutta syväkaupunkilaiseksi Helsinkiin juurtunut Orkku Mallikainen.., eekäkun Markku Ollikainen kutsutaan asiantuntijana paneelehin kertomaan ilmaston tilasta, mutta hän tekee sen teoriapölyn keskeltä joka sekin on toteen ja tutkimukseen perustuvaa oikeaa tietoa, mutta jostain kumman syystä ei siihen tule samaa vakuuttavuutta kuin Linkolalla joka jäisillä verkkoavannoilla ajattelemiaan tyrmäystippoja kuulijoilleen ja lukijoille pärskäytteli.
Onhan maailmalla antilinkola Elon Musk, joka haluaa homo sapiensin muuttuvan nopeassa tahdissa Yuval Hararin luonnehtimaksi, digiälyhirviöksi Homo deukseksi. Hän saa kyllä äänensä kuuluviin ja on jo yksi jumalista, jota silmät ummessa palvotaan.
13.5.2023 lauantai
Lämmintä enteilee auringonsäteet selluliemimetsiköiden takana Idässä. Klo on 4.45 ja siirsin aurinkopaneelin tienpuoleiselle seinustalle. Se alkoi heti lataamaan akkuja vilihakkaammin kuin päätyseinällä joka on etelään päin.
Saisinpa hankituksi vielä kaksi 100 watin paneelia ja kaksi 100 Ah:n akkua niin voisi rakentaa melkein täydellisen sähköjärjestelmän kesäajoiksi jääkaappeineen päivineen. Tämä nyt oleva parannus entiseen taitaa kuitenkin jäädä totuttuun tapaan puolitiehen. Mutta niinhän se lauloi Juha Vainiokin albatrossissaan miehestä jonka teot aina jää puolitiehen.
En minä ainoalaatuinen siinäkään lajissa ole. Ne, jotka elämänsä ovat valmiiksi saaneet, eivät välttämättä osaa olla tyytyväisiä hekään. Vai mistä sekin kielii, kun ylitsepursuavassa hyvinvoinnissa elävät kulkevat tappamassa turhautumisentunteitaan kalasta ja päästä-reissuissa ja muussa yhtä järjettömässä, eläinkunnalle (elonkehälle kokonaisuudessaan) kipua ja tuskaa tuottavassa harrastuksessa.
Minulla -meillä- rahareikiä on aina tärkeimpiäkin kuin nämä mökintötteröni tarpeet. Nuorimmaiset pojat niistä ne arvokkaimmat tarvitsijat edelleen. Jospa se Paulus ainakin kesän ajan saisi tarvitsemansa manit siitä työstä, jonka jo aloitti. Eka palkkakin taitaa tulla jo nyt maanataina! Gaiukselle on edellisten kesien tapaan ruohonleikkuuta ja puutarhanhoitotöitä muutamallekin vanhukselle tiedossa, että skootterinsa bensat yms. hankkii itse. Roposiahan ne silti ovat tarpeeseen nähden, mutta suu säkkiä myöten. (Sitä hyvettä en itse ole koskaan hallinnut!)
Kalleimmasta puolesta pojat tarvitsevat nyt vaatteita kun ovat taas venähtäneet niin, että viimekesäisistä hihansuut ja lahkeet ovat kummasti lyhentyneet senteillä. Eikä tahdo sataset riittää kun vaateostoksille poikien kanssa lähtee.
Oulussa Eliaksella alkaa kesätyö maanantaina ja se helpottaa vanhimman rahahuolien ajattelusta.
Öisessä unessa olin palstoittamassa hakkuutyömaata. Sen äärinurkkien merkeiksi katkaistiin (kukahan se oli kaverina; Valta Mattiko?) ohuita puunrunkoja puolesta välistä (mitenhän sekin homma yletettiin?) ja vestettiin tolpanpäitä niin, että repuista esiin kaivetut, valkeamuoviset Peugeot-leijonanpäät solahtivat niihin topakasti.
Iltapvllä.
Käet kukkuvat, kyyhkysten kurkkuäänet kurahtelevat, sammakoita kurnuttaa maantienojassa valtavat, liikahtelevat läjät. Luonto on täynnä ääniä vaikka en varmaan kuule niistä puoliakaan. Mustakurkku tuli juuri tuohon ikkunantakaiselle halkopinolle ja kun tarkkuutin kameran objektiivia sen naamaan, näytti kuin se iskisi silmää.
Nyt ovatten suurimmat läjät pilkkeitä pinoissa. Saunon ja lähden ensin kylälle jossa Markun viiskymmpiskahvittelut ja sitten ajelen Kuopioon, käyn Päivärannan Kitumarketissa kylmälaukkuun evästarpeita ja sitten Ilveksen avajaishumpalle.
14.5.2023 Äitienpäiväsunnuntai
Klo on 3. Otin PikkuKervisen lumiseen mutkaan vauhtia ja kurautin hyyhmäinen lumi auton konepellille, tuulilasiin ja katolle roiskuen ja pääsin kuin pääsinkin pihaan.
Ilveksellä oli lava täynnä sakkia, tuttuja ja tuntemattomia. Ei montaa peliä jäänyt tanssimatta. Mirkku oli hiprakassa ja pukeutunut huomiotaherättävästi blondiksi.Sanoi juhlivansa mummiksi tuloaan. AT oli laittanut Kiärijävihreetä silmäluomiinsa ja hänellä oli mukavan näköinen mekko piällä.
Sitten oli muutama muu joita oli talven jälkeen erityisen mukava tanssittaa. Juukalainen sanoi olleensa Ylläksellä keikkahommissa ja siksi häntä ei siis Napiksella näkynyt. SH taasen tuntui vasten painautuessaan yhtä tutulta kuin olisi eilen nähty vaikka onhan siitä jo kuukausia kulunut. Hänen kanssaan olikin puheet ehkä vakavammasta päästä. Kaikkien kanssahan ei keskustelua juurikaan synny eikä tietenkään ole väliksikään.
Tullessa kävin Siilissä hautausmaalla. Vein äidin ja isän hautapaadelle Unimäen metsästä, harvesterintelan murrokosta esiin mylläyttämän pyöreän kiven. Kirjoitin siihen tussilla Äitienpäivä 2023 ja alapuolelle mistä kivi on kotoisin.
Ei näillä kuolleille mitään merkitystä ole, mutta omaistensa muistamiseen liittyvien pikkutekojen tekijälle aina jotain. Jos ei muuta, niin tyynnyttääksen sisällä asuvaa omatuntoa jota kaihertaa kun ei tullut hoidettua tiettyjä asioita paremmin heidän eläessään.
Lastukosken jälkeen piti ottaa levikkeellä pikkutorkut.
Jäniksiä olisi ollut useita auton alle jääneitä, mutta alkoi sisuskaluja kääntämään kun ajattelin, kuinka ne voivat olla kantavia naaraita ja kuinka niiden kohtujen sisällöt sykkivät vielä elämää jos pysäytän ottamaan Vinhalle tuomisia. Oman auton alle oli parikin jänestä ryntäämässä, mutta kerkesin jarruttaa molempien kohdalla. Siili jäi kyllä Tulirinteessä pyörien väliin, mutta selvisi säikähdyksellä. Sen verran oli vielä pimeää, ettei niin pientä murrittajaa huomannut vasta kuin kohdalla.
Vinhaa ei susi ollut vieläkään syönyt, otin sen tupaan ja nyt molemmat nukkumaan!
Ei sitä kahdeksaa pitempään osannut makoilla. Heräsin uneen, jossa eileniltainen tanssiystävä sanoi, että mersuuni pyörähtää miljoona mittariin kun hän täältä ajaa Mikkelinmutkan kautta kotiinsa. Ihmettelin, että miten jaksat ja siihen heräsin. Liekö tällä sitten Mersua niin sitä en tiedä.
Suonenvetoja ei tällä kertaa esiintynyt. Ehkä siihen auttoi kun söin suolaista evästä ennen kuin läksin Ilvekseltä pois päin. Ja kun illasta jäi kuitenkin oikein hyvä mieli.
Kuuntelussa ohjelma "Kuusi kuvaa". Lastenpsykiatri/seksuaaliterapeutti Raisa Cacciatore tällä kertaa albumeitaan selaamassa. Juuri nyt kertoo hän, kuinka on hakeutunut aikoinaan itsekin terapiaan saadakseen mielessä ahdistavaksi möykyksi kasvaneet lapsuudenkokemukset raivatuksi pois häiritsemästä elämää.
Olisipa minullakin ollut joskus mahdollisuutta hakeutua terapiaan. Vai olisiko se ilmaistava niin, että olisipa minulla ollut uskoa terapian auttavuuteen.
Ei mulla ole oikeasti ollut mahdollisuuttakaan vaikka jo lapsuudessa muutamat kokemukset olivat varsin kammottavia ja ovat kulkeneet siitä pitäen vaikuttamassa siihen, miten olen valintoja tehnyt, elikä pääosin jättänyt valinnat sattuman kontolle. Ja pieleenhän suuri osa niistä onkin sitten mennyt. Mitä sitten myöhemmin elämässä onkin tapahtunut, niin onpahan vain kumma, kun tässä pyssyä suuhuni laukaisematta edelleen ajatuksiani blogiini naputtelen.
Herkkää mielenlaatuani olen ikäni joutunut peittelemään näyttelemällä. Tai suoraan sanottuna valehtelemalla. Vuorosanat alkavat jo unehtua, mutta laitetaan se merkiksi parantumisesta vaikka saapuvaan vanhuuteen liittyisikin. Illuusionjatkettahan se sekin...
Mielenritustelut sikseen!Syön puuron ja menen pilkkomaan saunan luona pressun alla olevat pölkyt kappalaiksi. Meinasivat unehtua tyystin tykkänään kun ovat tuolla varjon katveessa.
Ai niin: Kiärijä ei piässyt voittopallille tuulettamaan vaan voiton vei Ruotsin Loreen. Onpahan mielille siellä liäkettä kun eivät vieläkään ole päässeet Natoon, mutta Suomi on.
Tänään ei ollut yhtä lämmintä kuin eilen, mutta tarkenihan tuota. En jaksanut pilkoa koko läjää kerralla vaan kun kävin ruokailemassa iltapäivällä, torkahdin ainakin kahdeksi tunniksi sohvalle nähden mukavaa unta josta en olisi halunnut herätä. Kun nousin unenrinnetä valveillaolon laitumille, suodatin pari kupillista kahvia ja kävin pienimäsä loputkin pölkyt ja lämmitin samalla saunan.
Nyt on tämä poika jälleen saunonut ja valmis tuutimaan. Paistoin muutaman räiskäleen. Soitin Puutarhurille. Olivat käyneet Ristijärvellä mummilassa ja sieltä käsin Hyryllä äitienpäiväkahvilla jossakin kahvilassa.
Turkissa äänestys siitä, jatkuuko meno kaksikymmenvuotinen vai loppuuko se. Veikkaisin, että nykyinen lattapiävinonenätuhisija jatkaa, ovat ne siellä edelleen niin kahjoja. Hesarissa juttu ja kuvia äänestyspaikalta. Liki satavuotiaat muorit esittelevät käsivarsiensa tatuointeja jotka ilmaisevat heidän äänestyskohteensa. Kaikki äänestykseen ja ehdokkaisiin liittyvä, jopa puhe, on äänestyspaikoilla muuten kielletty, mutta muorit ovat sitä mieltä, ettei heiltä näitä nahkasta irti sielläkään revitä.
Ukrainan Zelenskyi on viime aikoina risteillyt Eurooppaa ristiin rastiin, eilen Italiassa ja tänään Saksassa. Puheet ovat kovia kuten hirvittävän hyökkäyksen kohteeksi päätyneen valtion päämiehellä kuuluu ollakin. Seuraavina viikkoina murskaantuu osapuolien nuoria ihmisiä sadointuhansin kunhan Ukrainan vastahyökkäys todenteolla alkaa.
Nyt on mahdollista, että nurkkaan ajettu Moskovan Zaatana käskyttää myös taktiset ydinaseet ainakin valmiuteen jos ei uskalla niitä sitten laukaistakaan. Tai sen estävät hänen ehkä pikkuisen vielä järkeä päissään säilyttäneet sotapiällikkönsä. Jos kuitenkin pienikin ydinkärki-isku tapahtuu, USA:n vastine räjäyttää pari venäläistä kaupunkia asukkaineen kaikkineen tuusannuuskaksi. Muutama kriittinen sotilastukikohtakin heillä lienee jos tähtäimeen lukittu. Krimin silta ainakin jytkähtää ensin ilmaan ja sitten murusina mereen.
Kremlin kellot soivat kuolinsoiton Moskovan Zaatanalle kätyreineen. Mahdollisesti myös puolelle planeettamme elämää. Ja Suomi kuuluu tähän hullujen "etupiiriin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti