Eräälle yhteyttä ottaneelle ja blogini ylläpitämisen mielekkyyttä (järkevyyttä) epäilleelle kertaan ystävällisesti, ettei näillä mitään virkaa maailmanmitassa olekaan, mutta paneepa miettien, mitä kirjoitukseni voivat merkitä jo 20-30 vuoden päästä blogistin jälkeläisille. Jos he vähänkään ovat isäänsä tulleet, heiltä vielä lukeminen onnistuu vaikka muuten älylaitteiden hipaisuilla, merkeillä, sähkösilmillä, sormejäljillä ja hymiöillä kommunikointikykyä käynnissä pidettäisiinkin.
Blogini lukemisen tarve sijaitsee siis läheisessä tulevaisuudessa pienelle piirille hautani ympärillä. Nyt näillä ei liene merkitystä vieraille.
Julistamiseni ympäristökysymyksissäkin, jonka näen kaikista tärkeimmäksi agendaksi ajatteluun kykeneville, on aivan turhaa. Parantumattomat elonkehän haavat, joita eilisemme ja tämä hetki tekee (me teemme), ovat koettavissa vasta, kun ne alkavat märkiä ja tappaa. Kun käy kuten Linkolan yli 50 vuotta sitten tekemä ennuste pikkulintujen vähenemisen merkityksestä ja marjapensaista jotka nekin kelpaavat sellukattilaan; kuudes sukupuuttoaalto kiihtyvässä kiidossa ja sellutehtaiden uudelleen tuleminen pelkästään siksi, että autoilu ei vähenisi.
Unimäessä myöhällä. Kaivossa tuuman kerros kekomuurahaisia kroolailemassa. Mistähän ne sinne? Kansi oli tiiviisti kiinni eikä murtumia betonissakaan ole. Huomenna lapiohommiin, ilman puhdasta vettä ei ole mukavaa puuhastella.
Nyt väsyttää niin, ettei lukemistakaan nukahtamislääkkeeksi tarvitse.
Heräsin auringonnousun mukana. Olkapäitä ja vasempaa koipea juilii. Kun hommiin alkaa, ei kipuja muista, mutta olisi se välillä katkeamaton unikin hyväksi.
Koppelot vielä hautomassa; kuoriutumisen H-hetki on lähellä. Toinen lennähti pesältä hieman kauemmaksi, mutta toinen hypähti muutaman metrin päähän kannolle hermoilemaan. Kurkkasin kuusenjuuren munakupuraan ja kun peräännyin pesältä, koppelo palasi motkotellen jatkamaan hautomista.
Metso on ylvään kaunis lintu. Miten olen voinut joskus ampua niitä ilman tunteen häivää? Paitsi että tunnehan se on metsästysviettikin. Ja kuohuva onkin. Hyvä, että olen elänyt tänne saakka, että näidenkin tunteiden ääripäät ymmärrän.
Aloitin lapioinnin. Muurahaiset olivat kaivaneet sadevesien syövyttämään saven ja kaivonrenkaan väliin muodostuneeseen hiekkapilariin käytäviään ja sitä myöten ujuneet ensimmäiseen saumaan jossa lohkeama ja siitä tipahdelleet veteen. Koko kaivon ympäristö kuhisi muurahaisia muutenkin, että jokin pesäsuunnitelma niillä oli menossa.
Kun 90-luvulla Keinäs Lassin kaivurilla kunnostettiin 100 vuotta vanha, luonnonkivillä tuettu kaivonpaikka, mentiin 4,5 metriin peruskallioon saakka ja työ tehtiin muuten hyvin, mutta kahden ylimmäisen renkaan saumaan ei silloin riittänyt tiivistettä. Arveltiin silloisella viisaudella, ettei veden pinta kuitenkaan niin ylös nouse. Jatkuvasti se kuitenkin on ylimmälle renkaalle saakka yltänyt ja siksi vesi on tulvien aikaan joskus savisen harmaata. Ja nyt sitten nämä kusiaiset.
Illalla ylin kaivonrengas paljaana. Kuorin pintamaat laajalta alalta pois ja tein reilusti tilaa ylimmän renkaan ympärille, että sen irtaallaan käyttäminen käy kivutta. Löysin solukumitiivistettä aitasta ja vinyylilistarullan jolla sauman voi varmistaa ulkopuolelta. Pitää huomenna kysellä joku kaveriksi kieräyttämään betonirengasta sen verran syrjään, että tiivisteen saa laitetuksi.
Eilenillalla Kajasteen lavan avajaishumpalla. PNP oli soittimia pieksämässä. Sakkiakin mukavasti. Tullessa veteli kaasujalkaa suonella pitkin päkiää. Polvesta varpaankärkiin meni sitten tunnottomaksi, mutta selvisin pihaan. Piti pitkään hyppiä ja kiroilla pihamaalla, että alkoi koipi toimia.
Yli 30 astetta plussaa ja puarmoja sakeasti. Leikkasin nurmikot. Sonjan porukka kävi avittamassa kaivonrenkaan kanssa. Saatiin tiiviste laitettua ja aloitin jo savella tiivistämisen. Lapiopelillä siitä tulee ehkä parempi koska tulee kerättyä kivet pois joiden ympärille tahtoo ajan myötä tulla onttoja kohtia joista sitten pintavedet pääsevät lorottelemaan lävitse ja mahdollisesti kaivoveden sekaan.
Tänään tuli jälleen aiemmin kauempana pysytellyt, erikoisen suurijalkainen (oranssit) pikkulintu ikkunan alle keräämään proteiiniannosta poikasilleen. En tunnista lintua enkä löytänyt sitä kuvastoistakaan. Kerttuslintuihin se ehkä kuuluu. Tai kirvisiin (nummikirvinen tai mongoliankirvinen).
(Aika tietämätön olen: kuvan oranssijalaka on metsäkirvinen. Birdlifen asiantuntija vahvisti minulle tämän. Huom. 1.7.2023)
9.6.2019 sunnuntai
Eilenillalla Ilveksellä. Lindeman lauleli. Ei tingaten täynnä, mutta humpaltaa sai ihan tarpeekseen. Nyt ei tullessa suonenvetoa ollut. Lähtiessä söin sillivoileivät, että ehkä suolalla sittenkin on merkitystä hikisissä harrastuksissa.
Jatkoin kaivonrenkaan ympäristön tiivistämistä pedantin pikkutarkasti. Kun homma oli sitä myöten selvä, korjasin trimmerin jota en sen hankkimisen jälkeen (3 v sitten) ole käyttänyt kun se teki tenän heti eka pvnä. Ei siinä isoa vikaa ollut, mutta koska minua kiukuttaa helposti koneiden rassaaminen, jäävät niiden pienetkin viat herkästi tutkimatta. Tehoton laitehan tuo halpis on, mutta kyllä sillä nurkkipielet ja kivien ympäristöt kierrättelee. Pitää kokeilla aukoa polkujakin ja kasvimaan laidat, mansikkapenkkien välit ja lupiinien alut tien varrelta. Viitakkeella niittäminen käy kiipeisiin olkapäihini niin saatanasti, että pakko antaa periksi tässä asiassa.
Viileni illaksi. Tuulenpuuskat rajuja. Puisteli ompujen kukat vähiin. Porkkana ei vieläkään taimella, mutta punajuuri ja lanttu kyllä. Myös sipuleilla varsikot nousevat. Saisi sataa ropsautella välillä, mutta silleen hiljaksiin, suhuttamalla. Hillankukat ovat herkimmillään etteivät rakeita kestä. Kävin tarkistamassa "salaisen" suoalueeni ja siellä lakoissa kukkia mahottomasti.
10.6.2019 maanantai
Vinhaa paarmat ja mäkärät kurittaneet. Silmäluomet turvoksissa. Sivelin niihin kookosta.
Hain Iisalmen Hommoojalta salaojaputkea kaivon ympärille. On se järjetöntä, että 6 euron ostoksen takia täytyy sinne saakka erikseen ajaa. Laitoin putken kaivamaani kaivonympärysojaan ja lapioin hiekkaa päälle.
Nyt illasta kaivonympärys on valmis ja täytyy huomenna suunnitella sille kansi. Väliaikaisen tein vanerista.
Entistä neliön muotoista betonilätkää en takaisin enää laita etteivät kusiaiset sen alle pesi. Ja kaikki tiilet sekä linttikivet, joilla ympärystää olin "koristellut" poistin kokonaan samasta syystä, pelkkä nurmi saa riittää. Nostin yhden ison kiven pystyyn kun en sitä jaksanut vyörytellä käsivoimin pois. Porasin siihen terästapeille reiät ja liitin terästapeilla kanneksi mukavan näköisen linttikiven. Onpahan siinä peti vaikka kesäkukkaruukulle jos joku joskus mökillä niin tiiviisti majailee, että kukat kastelluksi tulee. Myös ison linttikiven asensin teräsputkijalkojen varaan kaivon viereen vesisankkoja varten.
Huussinnurkalla olevaan pönttöön näin punarinnan sujahtavan ja samassa sieltä tuli toinen pois. Haudontavuoron vaihto ilmeisesti. Harvoin punarinta kai pönttöön pesii, mutta tämä on niin matalalla, että on hyväksynyt mahdollisista huussinhajuista huolimatta sen kesämajakseen. Hieno havainto tälle päivälle tuokin.
11.6.2019 tiistai
Kaikissa n. 37 pöntössä ja muussa alustassa majailee tälle kesälle joku pikkulintu. Kirjosieppo yleisin, mutta ovat sinitiainen ja talitinttikin puolensa pitäneet.
Aloittivat noiden saksalaissijoittajien talousmetsien harvennushakkuut taas pesintäaikaan. Se on harvinaisen julmaa lajien hävittämistä.
Ajattelevatkohan itseään syyllistävästi toteuttajat, eli metsäkoneyrittäjät ja -kuskit koskaan millaisia murhaajia elannonhankkiminen (yrittäjille bisneksen teko) heistä tekee? "Tämä on meidän työtämme. Teemme mitä käsketään", ne sanovat.
Niin sanoivat myös holokaustin toteuttajat, ihmisten ja tavaroiden, lajittelukeskuksien ja keskitysleirien "työmiehet", junakolonnien kuljettajat, vartijat ja käskijät. Kaikki mittaamattomaan tuhoamisketjuun osallistujat. Koko 80 miljoonainen kansa josta lebenstraum-tielle lähdettiin. Kuten tänä päivänä kaikki me, joiden kulutustottumuksien ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi koneellinen tuhoamisketju on 24 h/vrk käynnissä ja tehostaa edelleen toimintaansa.
"Miten käy Amazonasin, maailman keuhkojen?" kysytään tv-dokumentissakin, mutta mitä tekee kysymyksen äärellä kuluttajaksi muovatttu lajimme edustaja, minä itse esimerkiksi? Jatkaa kulutustaan ja sen lisäämistä. Haluaa akku- ja tislevoimalla toimivia kulkupelejä alleen vaikka jalatkin sillä on.
Toivoa elämän jatkumisille ei isosti enää ole vaikka isojalkaisia pikkulintuja vielä jonkun mitättömän maapallon pisteen nurmikolla kärpäsiä poikaisilleen pyytäisikin.
Kaivon ympäristö täsmitty. Tein jo kansimuotin ylimääräisen, erillään pusikossa varalla olleen kaivonrenkaan päälle.
Kävi pyöräileviä vieraita: pikkupoika Tuomas äitinsä kanssa; sukulaisia. Sitten vielä Sonjan porukka.
Ilma viileni 10-15 asteen välille. Ei se hallan puolelle kuitenkaan mene. Lakka, mansikka ja puolukka kukkii, mustikka on raakileina, vadelmatkin. Pihlaja kukki varhain, melkein päällekkäin tuomen kanssa. Olavi Paavolaisen merkintä vuodelta 1941 kertoo, että pihlaja aloitti kukintonsa 22 kesäk. juhannuksen alla.
12.6.2019 keskiviikko
Heräsin 3:n aikoihin koviin kipuihin. Aamupuuro oli siten syöty jo klo 05. Hain hiekkaa kolme saavillista Tervamäen th. Tein betonimassaa yhden myllyllisen ja valoin kaivonkannen.
Kitkin kasvimaan. Sipuleissa pitkät varret. Punajuuri sirkalla, mutta porkkanaa tuskin erottaa rikkaruohoista, nousseneeko ollenkaan. Harsolla peitellyssä lanttupenkissä ei lainkaan rikkaruohoja ja ovat jo isolla taimella. Rapsin mansikkapenkkienkin rönsyt. Pirusti mäkäriä. Kookosöljy auttaa puremiin hieman, ja jos tarpeeksi läträä, niin eivät kykene puremaan vaan rämpivät iholla kuin täit tervassa. Kutittaa sekin. Katkoin kaikki raparperit ja tein osasta kiissseliä.
13.6.2019 torstai
Varhain tein kierroksen koppelonpesille. Jokaikisestä munasta (yht. 15) on poikanen kuoriutunut. Nyt on paljon hyönteisruokaa ja mustikkaa tulee varmasti niin, että suurin osa selviää aikuiseksi.
Västäräkki on varovainen lintu pesänsä suhteen. Se kantaa poikasten ulostemöykytkin tien toiselle puolelle pusikkoon; vie pesälle mennessään poikasille evästä ja tuo tullessaan niiden sonnat.
Kun ei ole muuta lukemista mukaan tullut, niin kertaan jälleen Olavi Paavolaisen synkkää yksinpuhelua. Aina siitä jotain uutta kulmaa löytää koska tieto niiden vuosien ajoista lisääntyy muutenkin. Varsinkin viime talvisten "opiskelujen" kautta.
14.6.2019 perjantai
Sonja ja M ostattelevat taloa keskelä kirkonkylää. Hyväkuntoinen 180 neliön okt, hehtaarin tontti, 3 tekolampea (telkkäpoikue) ja Keyrityltä saari mökkeineen. Kuntotarkastaja kävi eilen ja pari korjattavaa kohdetta se talosta löysi. Ei vakavia juttuja jos ei sitten oteta huomioon sitä, että autotallista pitäisi purkaa seinää ja siinä on ehkä asbestilevyt. Ei se itse asbestista huomauttanut, mutta minä rupesin asiaa pähkäilemään jälkeen päin.
Illalla Kajasteella Mäkimattila. Pitänee käydä.
15.6.2019 lauantai
Eilenillalla Kajasteella sopivasti porukkaa. Jälleen jalat kipeäksi humpallusta. Paljon tuttuja. Yksi liperiläinen kesäheila yli 20 vuoden takaa tuli jututtamaan kun olin ulkona jäähyllä. En tunnistanut, oli sen verran muuttunut (näyttelin tunnistaneeni). En edes nimeä muista. Minua arvioi ja sanoi, että parta on vain harmaantunut, muuten on sama mies kuin silloin. Tanssin hänen kanssaan parit pelit.
Koko päivä kaikenlaista puuhastelua. Siivosin ja järjestelin pihaa. Panin purkuun kötöskatoksen. Tein kaivolle uuden kapan rautavarrella, mutta joudun kyllä puolittamaan säiliön osan, sillä ei 30 litraa heikommat kykene nostamaan. Se on niitä Esko-vainaan tarkoitusta varten antama vanha rosterinen paisuntasäiliö. Vartta varten liitin pulttaamalla kaksi tramboliinin verkonpidiketolppaa yhteen.
Tarumaaret tuli poikaystävänsä kanssa. Virittivät teltan pihamaalle. Keitin pottuja ja tein salaattia, muuten niillä oli omia eväitä mukana. Makkaranpaistoon alkoivat kun laitoin saunalle tulia.
Tänä iltana jos Maaningan Kasinolle? Vieläkö vanha jaksaa...
16.6.2019 sunnuntai
Vielä jaksoi Muaningat viimeiseen valssiin asti. Eija Kantola solisitina. Porukkaa oli just sopivasti. Tuttuja jonkun verran.
Vieraat menivät Sonjan tyttären Krissen rippijuhlille. Minäkin tästä kunhan Puutarhuri ja pojat tulevat. Kirkkoon minua ei saa, mutta kahvit ja kaakut voin käydä kietaisemassa.
Illalla.
Unimäki tyhjeni jälleen. Veivät Vinhankin mennessään kun pojat sanoivat ikävän vaivanneen. Minäkin lähden Kniin aamulla varhain. Lupasin viedä kaupungintalolle koristeeksi tuoreita koivunoksia. Jonkun eläkkeellelähtöä juhlivat siellä; Puutarhuri vastaa kukista ja koristeluista.
Väsyttää kyllä pirusti. Käsiin koskee niin, että nukkumisesta tuskin mitään tulee.
17.6.2019 muanantae
Nukkuminen oli sitä ja tätä. Nousin neljältä, keitin puuron ja kahvit. Kävin sakeimmasta pusikosta muutaman koivunriu´un katkaisemassa ja raahasin pihaan jossa katkoin niistä oksia tiukan saavillisen ja vettä sankollisen pohjalle. Sopi justiinsa takakonttiin pyykkikorin ja kylmälaukun puristukseen.
Eilen lastattiin peräkärry täyteen halkoja ja kärry Rellunpippanan perään, että nyt en sitä tarvitse vedellä.
Knissakin heti kaikenlaista puuhastelua. Unimäkipyykkiä neljä koneellista ja kaksi kotoa. Ruohonleikkuuta ja oksien silppuuta. Suunniteltiin pihapation korjausta. Siitä on tiiliä lohkeillut ja murentunut ja painanteitakin on tullut. Pirttivaaran koulun raunioilla olisi rekkakuormittain vanhoja, samanlaisia tiiliä jos sieltä hakisi. Ja soraakin jostain.
Illalla sadetta. Pyykit kerkesivät kastua, mutta ehkä huomenna kuivuvat uudestaan kun tuulta ja aurinkoa luvassa.
Koivunoksat olivat ruusujen ja tulppaanien ohella olleet hyvä koriste.
18.6.2019 tiistai
Tiistai on siitä kumma päivä, ettei kusti polje eikä mainossaastaa tarvitse paperinkeräykseen lajitella.
Tuli oikein hyvä pyykinkuivatus pv. Pesin poikienkin petivaatteet ja nekin ehtivät kuivua iltaan mennessä.
Eliaksen kanssa siivottiin ylävarasto. Koottiin kaikki timpurin työkalut sirkkeleitä ja kompuroita myöten peräkärryyn. Vien ne Unimäkeen valmiiksi. Jos Sonja ostaa sen okt:n ja aloittaa rempat, niin minuahan se pyysi sinne töihin. Moneskohan kohde se onkaan tyttärieni asuinpaikoista jossa jotain olen näprännyt? Varmaan viides tai kuudes.
Myöhällä vielä: Kävin poikien kanssa Unimäessä. Tyhjennettiin peräkärry aittaan, otettiin palasta ja tullessa hiekkamontun ja tiililäjien kautta peräkärry täynnä takaisin Kniin.
19.6.2019 keskiviikko
Syöksyi ukkosrintama päälle. Jyrsälsi oikein kiunnolla, mutta sade ei ollut kuitenkaan rankkaa vaan sopivasti kastelevaa.
Illasta korjattiin patiosta pari neliötä. Yli 50 tiiltä siihen meni ja hiekkaa oikaisuun yksi saavillinen.
En ole jaksanut hesareitakaan lukea, mutta muiden uutisten mukaan maailmanmenon seurannassa pärjää vanhoillakin tiedoilla.
Mitä minä silläkään tiedolla teen, että Suomen ylin poliisijohto on käräjäoikeudssa vapautettu kaikista laiminlyöntisyytteistä? Ainakaan niin, että siitä pitää kuulla heti, kun tuomio julistetaan, tai jopa niin, kuten uutisten otsikko välkyttää, että "seuraamme hetkihetkeltä.."
Malesialaiskoneen alasampumisesta on syytteet Hollannin kansainvälisessä oikeudessa luettu. Kolme venäläistä ja yksi ukrainalainen etsintäkuulutettiin, mutta mitä se auttaa kun Venäjän valtio kieltää kansalaistensa syyllisyydet. 300 ihmishenkeä ei paljoa paina näissä kuvioissa. Väri ei pakene eikä lisäänny ylipäällikkö Putinin kasvoilla jos hän asian esille ottaa esiintymisissään alamaisilleen. Huomenna kai sillä sellainen jälleen lienee.
Yuval Noah Harari kirjoittaa Homo deuksensa johdannossa ihmisen uuden tehtävälistan, mutta eivät ihmisten toimet tarkoitusperiltään tule tehtävienjaon uudelleenjärjestelyjen jälkeenkään kovasti muuttumaan.
Pitänee Harari ottaa lukemisekseen jälleen.
Juhannuskin taas. Ei mitään merkitystä minulle.
Eilenillalla Ilveksellä. Lindeman lauleli. Ei tingaten täynnä, mutta humpaltaa sai ihan tarpeekseen. Nyt ei tullessa suonenvetoa ollut. Lähtiessä söin sillivoileivät, että ehkä suolalla sittenkin on merkitystä hikisissä harrastuksissa.
Jatkoin kaivonrenkaan ympäristön tiivistämistä pedantin pikkutarkasti. Kun homma oli sitä myöten selvä, korjasin trimmerin jota en sen hankkimisen jälkeen (3 v sitten) ole käyttänyt kun se teki tenän heti eka pvnä. Ei siinä isoa vikaa ollut, mutta koska minua kiukuttaa helposti koneiden rassaaminen, jäävät niiden pienetkin viat herkästi tutkimatta. Tehoton laitehan tuo halpis on, mutta kyllä sillä nurkkipielet ja kivien ympäristöt kierrättelee. Pitää kokeilla aukoa polkujakin ja kasvimaan laidat, mansikkapenkkien välit ja lupiinien alut tien varrelta. Viitakkeella niittäminen käy kiipeisiin olkapäihini niin saatanasti, että pakko antaa periksi tässä asiassa.
Viileni illaksi. Tuulenpuuskat rajuja. Puisteli ompujen kukat vähiin. Porkkana ei vieläkään taimella, mutta punajuuri ja lanttu kyllä. Myös sipuleilla varsikot nousevat. Saisi sataa ropsautella välillä, mutta silleen hiljaksiin, suhuttamalla. Hillankukat ovat herkimmillään etteivät rakeita kestä. Kävin tarkistamassa "salaisen" suoalueeni ja siellä lakoissa kukkia mahottomasti.
Vinhaa paarmat ja mäkärät kurittaneet. Silmäluomet turvoksissa. Sivelin niihin kookosta.
Hain Iisalmen Hommoojalta salaojaputkea kaivon ympärille. On se järjetöntä, että 6 euron ostoksen takia täytyy sinne saakka erikseen ajaa. Laitoin putken kaivamaani kaivonympärysojaan ja lapioin hiekkaa päälle.
Nyt illasta kaivonympärys on valmis ja täytyy huomenna suunnitella sille kansi. Väliaikaisen tein vanerista.
Entistä neliön muotoista betonilätkää en takaisin enää laita etteivät kusiaiset sen alle pesi. Ja kaikki tiilet sekä linttikivet, joilla ympärystää olin "koristellut" poistin kokonaan samasta syystä, pelkkä nurmi saa riittää. Nostin yhden ison kiven pystyyn kun en sitä jaksanut vyörytellä käsivoimin pois. Porasin siihen terästapeille reiät ja liitin terästapeilla kanneksi mukavan näköisen linttikiven. Onpahan siinä peti vaikka kesäkukkaruukulle jos joku joskus mökillä niin tiiviisti majailee, että kukat kastelluksi tulee. Myös ison linttikiven asensin teräsputkijalkojen varaan kaivon viereen vesisankkoja varten.
Huussinnurkalla olevaan pönttöön näin punarinnan sujahtavan ja samassa sieltä tuli toinen pois. Haudontavuoron vaihto ilmeisesti. Harvoin punarinta kai pönttöön pesii, mutta tämä on niin matalalla, että on hyväksynyt mahdollisista huussinhajuista huolimatta sen kesämajakseen. Hieno havainto tälle päivälle tuokin.
Kaikissa n. 37 pöntössä ja muussa alustassa majailee tälle kesälle joku pikkulintu. Kirjosieppo yleisin, mutta ovat sinitiainen ja talitinttikin puolensa pitäneet.
Aloittivat noiden saksalaissijoittajien talousmetsien harvennushakkuut taas pesintäaikaan. Se on harvinaisen julmaa lajien hävittämistä.
Ajattelevatkohan itseään syyllistävästi toteuttajat, eli metsäkoneyrittäjät ja -kuskit koskaan millaisia murhaajia elannonhankkiminen (yrittäjille bisneksen teko) heistä tekee? "Tämä on meidän työtämme. Teemme mitä käsketään", ne sanovat.
Niin sanoivat myös holokaustin toteuttajat, ihmisten ja tavaroiden, lajittelukeskuksien ja keskitysleirien "työmiehet", junakolonnien kuljettajat, vartijat ja käskijät. Kaikki mittaamattomaan tuhoamisketjuun osallistujat. Koko 80 miljoonainen kansa josta lebenstraum-tielle lähdettiin. Kuten tänä päivänä kaikki me, joiden kulutustottumuksien ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi koneellinen tuhoamisketju on 24 h/vrk käynnissä ja tehostaa edelleen toimintaansa.
"Miten käy Amazonasin, maailman keuhkojen?" kysytään tv-dokumentissakin, mutta mitä tekee kysymyksen äärellä kuluttajaksi muovatttu lajimme edustaja, minä itse esimerkiksi? Jatkaa kulutustaan ja sen lisäämistä. Haluaa akku- ja tislevoimalla toimivia kulkupelejä alleen vaikka jalatkin sillä on.
Toivoa elämän jatkumisille ei isosti enää ole vaikka isojalkaisia pikkulintuja vielä jonkun mitättömän maapallon pisteen nurmikolla kärpäsiä poikaisilleen pyytäisikin.
Kaivon ympäristö täsmitty. Tein jo kansimuotin ylimääräisen, erillään pusikossa varalla olleen kaivonrenkaan päälle.
Kävi pyöräileviä vieraita: pikkupoika Tuomas äitinsä kanssa; sukulaisia. Sitten vielä Sonjan porukka.
Ilma viileni 10-15 asteen välille. Ei se hallan puolelle kuitenkaan mene. Lakka, mansikka ja puolukka kukkii, mustikka on raakileina, vadelmatkin. Pihlaja kukki varhain, melkein päällekkäin tuomen kanssa. Olavi Paavolaisen merkintä vuodelta 1941 kertoo, että pihlaja aloitti kukintonsa 22 kesäk. juhannuksen alla.
Heräsin 3:n aikoihin koviin kipuihin. Aamupuuro oli siten syöty jo klo 05. Hain hiekkaa kolme saavillista Tervamäen th. Tein betonimassaa yhden myllyllisen ja valoin kaivonkannen.
Kitkin kasvimaan. Sipuleissa pitkät varret. Punajuuri sirkalla, mutta porkkanaa tuskin erottaa rikkaruohoista, nousseneeko ollenkaan. Harsolla peitellyssä lanttupenkissä ei lainkaan rikkaruohoja ja ovat jo isolla taimella. Rapsin mansikkapenkkienkin rönsyt. Pirusti mäkäriä. Kookosöljy auttaa puremiin hieman, ja jos tarpeeksi läträä, niin eivät kykene puremaan vaan rämpivät iholla kuin täit tervassa. Kutittaa sekin. Katkoin kaikki raparperit ja tein osasta kiissseliä.
13.6.2019 torstai
Varhain tein kierroksen koppelonpesille. Jokaikisestä munasta (yht. 15) on poikanen kuoriutunut. Nyt on paljon hyönteisruokaa ja mustikkaa tulee varmasti niin, että suurin osa selviää aikuiseksi.
Västäräkki on varovainen lintu pesänsä suhteen. Se kantaa poikasten ulostemöykytkin tien toiselle puolelle pusikkoon; vie pesälle mennessään poikasille evästä ja tuo tullessaan niiden sonnat.
Kun ei ole muuta lukemista mukaan tullut, niin kertaan jälleen Olavi Paavolaisen synkkää yksinpuhelua. Aina siitä jotain uutta kulmaa löytää koska tieto niiden vuosien ajoista lisääntyy muutenkin. Varsinkin viime talvisten "opiskelujen" kautta.
14.6.2019 perjantai
Sonja ja M ostattelevat taloa keskelä kirkonkylää. Hyväkuntoinen 180 neliön okt, hehtaarin tontti, 3 tekolampea (telkkäpoikue) ja Keyrityltä saari mökkeineen. Kuntotarkastaja kävi eilen ja pari korjattavaa kohdetta se talosta löysi. Ei vakavia juttuja jos ei sitten oteta huomioon sitä, että autotallista pitäisi purkaa seinää ja siinä on ehkä asbestilevyt. Ei se itse asbestista huomauttanut, mutta minä rupesin asiaa pähkäilemään jälkeen päin.
Illalla Kajasteella Mäkimattila. Pitänee käydä.
Eilenillalla Kajasteella sopivasti porukkaa. Jälleen jalat kipeäksi humpallusta. Paljon tuttuja. Yksi liperiläinen kesäheila yli 20 vuoden takaa tuli jututtamaan kun olin ulkona jäähyllä. En tunnistanut, oli sen verran muuttunut (näyttelin tunnistaneeni). En edes nimeä muista. Minua arvioi ja sanoi, että parta on vain harmaantunut, muuten on sama mies kuin silloin. Tanssin hänen kanssaan parit pelit.
Koko päivä kaikenlaista puuhastelua. Siivosin ja järjestelin pihaa. Panin purkuun kötöskatoksen. Tein kaivolle uuden kapan rautavarrella, mutta joudun kyllä puolittamaan säiliön osan, sillä ei 30 litraa heikommat kykene nostamaan. Se on niitä Esko-vainaan tarkoitusta varten antama vanha rosterinen paisuntasäiliö. Vartta varten liitin pulttaamalla kaksi tramboliinin verkonpidiketolppaa yhteen.
Tarumaaret tuli poikaystävänsä kanssa. Virittivät teltan pihamaalle. Keitin pottuja ja tein salaattia, muuten niillä oli omia eväitä mukana. Makkaranpaistoon alkoivat kun laitoin saunalle tulia.
Tänä iltana jos Maaningan Kasinolle? Vieläkö vanha jaksaa...
16.6.2019 sunnuntai
Vielä jaksoi Muaningat viimeiseen valssiin asti. Eija Kantola solisitina. Porukkaa oli just sopivasti. Tuttuja jonkun verran.
Vieraat menivät Sonjan tyttären Krissen rippijuhlille. Minäkin tästä kunhan Puutarhuri ja pojat tulevat. Kirkkoon minua ei saa, mutta kahvit ja kaakut voin käydä kietaisemassa.
Illalla.
Unimäki tyhjeni jälleen. Veivät Vinhankin mennessään kun pojat sanoivat ikävän vaivanneen. Minäkin lähden Kniin aamulla varhain. Lupasin viedä kaupungintalolle koristeeksi tuoreita koivunoksia. Jonkun eläkkeellelähtöä juhlivat siellä; Puutarhuri vastaa kukista ja koristeluista.
Väsyttää kyllä pirusti. Käsiin koskee niin, että nukkumisesta tuskin mitään tulee.
17.6.2019 muanantae
Nukkuminen oli sitä ja tätä. Nousin neljältä, keitin puuron ja kahvit. Kävin sakeimmasta pusikosta muutaman koivunriu´un katkaisemassa ja raahasin pihaan jossa katkoin niistä oksia tiukan saavillisen ja vettä sankollisen pohjalle. Sopi justiinsa takakonttiin pyykkikorin ja kylmälaukun puristukseen.
Eilen lastattiin peräkärry täyteen halkoja ja kärry Rellunpippanan perään, että nyt en sitä tarvitse vedellä.
Knissakin heti kaikenlaista puuhastelua. Unimäkipyykkiä neljä koneellista ja kaksi kotoa. Ruohonleikkuuta ja oksien silppuuta. Suunniteltiin pihapation korjausta. Siitä on tiiliä lohkeillut ja murentunut ja painanteitakin on tullut. Pirttivaaran koulun raunioilla olisi rekkakuormittain vanhoja, samanlaisia tiiliä jos sieltä hakisi. Ja soraakin jostain.
Illalla sadetta. Pyykit kerkesivät kastua, mutta ehkä huomenna kuivuvat uudestaan kun tuulta ja aurinkoa luvassa.
Koivunoksat olivat ruusujen ja tulppaanien ohella olleet hyvä koriste.
18.6.2019 tiistai
Tiistai on siitä kumma päivä, ettei kusti polje eikä mainossaastaa tarvitse paperinkeräykseen lajitella.
Tuli oikein hyvä pyykinkuivatus pv. Pesin poikienkin petivaatteet ja nekin ehtivät kuivua iltaan mennessä.
Eliaksen kanssa siivottiin ylävarasto. Koottiin kaikki timpurin työkalut sirkkeleitä ja kompuroita myöten peräkärryyn. Vien ne Unimäkeen valmiiksi. Jos Sonja ostaa sen okt:n ja aloittaa rempat, niin minuahan se pyysi sinne töihin. Moneskohan kohde se onkaan tyttärieni asuinpaikoista jossa jotain olen näprännyt? Varmaan viides tai kuudes.
Myöhällä vielä: Kävin poikien kanssa Unimäessä. Tyhjennettiin peräkärry aittaan, otettiin palasta ja tullessa hiekkamontun ja tiililäjien kautta peräkärry täynnä takaisin Kniin.
Syöksyi ukkosrintama päälle. Jyrsälsi oikein kiunnolla, mutta sade ei ollut kuitenkaan rankkaa vaan sopivasti kastelevaa.
Illasta korjattiin patiosta pari neliötä. Yli 50 tiiltä siihen meni ja hiekkaa oikaisuun yksi saavillinen.
En ole jaksanut hesareitakaan lukea, mutta muiden uutisten mukaan maailmanmenon seurannassa pärjää vanhoillakin tiedoilla.
Mitä minä silläkään tiedolla teen, että Suomen ylin poliisijohto on käräjäoikeudssa vapautettu kaikista laiminlyöntisyytteistä? Ainakaan niin, että siitä pitää kuulla heti, kun tuomio julistetaan, tai jopa niin, kuten uutisten otsikko välkyttää, että "seuraamme hetkihetkeltä.."
Malesialaiskoneen alasampumisesta on syytteet Hollannin kansainvälisessä oikeudessa luettu. Kolme venäläistä ja yksi ukrainalainen etsintäkuulutettiin, mutta mitä se auttaa kun Venäjän valtio kieltää kansalaistensa syyllisyydet. 300 ihmishenkeä ei paljoa paina näissä kuvioissa. Väri ei pakene eikä lisäänny ylipäällikkö Putinin kasvoilla jos hän asian esille ottaa esiintymisissään alamaisilleen. Huomenna kai sillä sellainen jälleen lienee.
Yuval Noah Harari kirjoittaa Homo deuksensa johdannossa ihmisen uuden tehtävälistan, mutta eivät ihmisten toimet tarkoitusperiltään tule tehtävienjaon uudelleenjärjestelyjen jälkeenkään kovasti muuttumaan.
Pitänee Harari ottaa lukemisekseen jälleen.
Juhannuskin taas. Ei mitään merkitystä minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti