Harmaa päivä. Ei vettä, ei aurinkoa. Vappurastit Vinhan ja Puutarhurin seurana. Museoautojen kokoontumisajot käryyttivät ilmaan sinisinä haikuina leijuvia häkäriekaleita. Rämiseviä autonromuja (seassa toki kiiltäviksi puunattuja ja tuunattujakin) oli kymmeniä ja äitejä ja isiä pienten lasten kanssa ihailemassa katujen varsilla ruosteisena peltikäärmeenä mutkittelevaa letkaa. Kun Nygårdin ohjastama hoppa 1920-luvulta tuprutteli ohitse, aprikoikohan kukaan, että öljyn hyödyntämiskäytön tuossa vaiheessa olisi viimeistään ihmiskunnalla ollut kauaskantoisin idea pysähtyä miettimään vastausta kysymykseen: entä jos nopeaan toimintaan tähtäävän, öljyiseen energiaan luottavan kehityksen suuntaa ei kyetäkään hallitsemaan?
Se on suurta harhaa, jos joku 2000 luvulla väittää, että on kyetty.
Perinteisempi vapunajatus: Vallankumoukset ovat syöneet aina lapsensa, demokratia tekee saman tylsemmin hampain.
Venezuelassa vallankumouksen uuneihin valmistellaan parhaillaan uusia hannuja ja kerttuja. Siellä tahti onkin ollut kovaa viime vuosikymmeninä. Ja koska se on "lännen ja idän" tahtopiirien ravisteltavana öljyvarojensa vuoksi, epäsovun alustana oleminen saa jatkoa.
Päivän kuunneltavimmat radio-ohjelmat olivat M.A. Nummisen haastattelu (Radio Sisu, Tkh) ja Ylen Kuolan niemimaan luonnonpuistossa tutkijoiden tekemä vaelluskuvaus. Retki tehty 1992 ja ohjelman haastattelu siitä 2008. (Tuntematon Kuolan niemimaa, biologi Erkki Mikkola.)
Telkkarissa ihmismuistin kykyjä kyseenalaistava dokumentti. Prisma: Tarua vai totta?.
Mikähän lie minunkin muistini luotettavuus? Miten suhtautua päiväkirjoihin? Valehteleeko ihminen niissäkin vaikka faktaa on kirjoittavinaan?
2.5.2019 torstai
Tojotanrottelon laittoa kun katsastusastutus ei onnistunut eka kerralla. Raidetangonpään lukitussokan vaihto oli kelju tapaus. Biltemalta hankkimani halpa katalysaattori piti vaihtaa tehottomuutensa takia. Tein reklamaation ko. verkkokauppaan, mutta sieltä joku lukutaidoton pojannuljake vastaili lakonisesti, ettei kuulu takuun piiriin koska on ns. yleismalli. Miksikähän käymätön kampe voi myynnissä olla? Olisi jaksettava viedä tuokin asia kuluttajariidaksi, mutta koska kuluttajaneuvonnan sivut ovat kovin sekavat, en jaksa alkaa sitä selvittämään. Biltemaa en kyllä tule suosittelemaan kenellekään.
Kuinkahan paljon pettymyksiä verkkokaupat asiakkailleen tuottavatkaan? Kirjojen hankinta on suht hyvin onnistunut ja kerran yksien tanssikenkien tilaaminen Kiinasta, ja se eräskin teltta.
Ilmat viilenivät, mutta kyllä sää normaalin rajoissa vielä on jos lapsuuteni aikoihin vertaan. Silloin äitienpäivinäkin vielä kahlattiin sohjolumessa pälveltä pälvelle sierettynein kintuin. Nyt pöljimmät ostavat aamuiltajulkaisuja sen vuoksi, kun niiden telinepöläytykset huutavat takatalven saapuvan ja maan vaipuvan epätoivoon.
Intiaan on luvassa sykloni Fanin riepotusta. Miljoonia on jo siirretty sen tieltä hieman kauemmaksi. Bangladeshin pakolaisleireille myrskyn arvellaan tekevän suurimmat henkilövahingot.
SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taee pyysi moneen kertaan anteeksi vuosien takaisia kirjoituksiaan, mutta eihän se politiikassa riitä. Olisi pitänyt olla niin kuin Halla-aho, ettei vedä takaisin rikollisimpiakaan sanomisiaan vaan jatkaa pokerina ääripolitiikantekojaan opetuslasten suudellessa "mestarinsa" korkeaa otsaa ja taputellessa toistensa sikaniskoja. Hussein siis joutui tänään sairaalahoitoon...
Halla-aholaisten pää-äänenkannattajat IS ja IL lietsovat aiheesta suurempaa uutista kuin siitä normaalijärjellä varustettu ihminen saisi. Sille "journalisti"porukalle kaikki tällainen on vain materiaalia, josta enimmät klikkaukset ja myyvimmät otsikot saa helpoiten. Myötäjuoksijoita kaikki tyynni. Tekevät, mutta eivät tiedä, mitä.
3.5.2019 perjantai
Nyt on Tojotanrottelon papereissa leima. Hinta 99+189+30+72+25+94+34+10=553€
Illalla PP:n 60-vuotiskekkereillä.
Sananvapauden päivä ohi. Vappuna mieleen nuljahtanutta mietettä muunnellen ajattelen: Sananvapaus on syönyt lapsensa.
Toistan jo toistettua: Sananvapaus on menettänyt merkityksensä, sen megalomaaninen toteutuminen on tehnyt asiasta merkityksettömän. Nyt ei enempää joukot kuin yksilötkään enää valikoi sanomisiaan sananvapauttaan toteuttaessaan. Sananlevittäjillä on enää näpyttelevät sormet ja järjettömyyksiä suoltava kita, ei aivoja. Saatika että olisivat tutustuneet historiaan, läheiseen eiliseenkään, että sanankäyttöön tulisi viiteitäkin.
Niskapäänsärkyä. Vituttaa se kun laajenee koko kallon alusen tilavuusmittaan.
4.5.2019 lauantai
Yöllä havahduin uneen jossa mielenosoittajan banderolliin oli painettu teksti: Historiallisten tapahtumien uusinnat epäonnistuvat valkokankaalla.
Uni liittyi Chilen 1973 vallankaappauksesta kertovaan Invisible Heroes-draamaan (6 jaksoa) jota yritin illasta ruveta katsomaan, mutta kun päänsärky on niin helevetinmoinen, en kyennyt. Yritin sitä jo aiemmin telkkarista seurata, mutta jokin siinä falskaa, että yritykseksi se jääkin. Katsokoot sellaiset luonteet, joilta tuntosarvet ovat turtuneet.
Hesarista luettu historiakatsauksella taustoitettu Öljyn kirous-juttu. Nämä tosijutut lisäävät uskoa siihen, ettei ihmislajin luotsaama maapallo pelastu enää niin sanottuun tulevaisuuteen. Jotka toivosta lorsaavat eivät kyllä uskalla totuutta silmiin edes vilkaista. Toivo on liian suuriksi kasvaneiden ihmisaivojen paskamaisin källi, sanoisi Vonnegut.
Tulevaisuus ei tietenkään häviä minnekään vaikka almanakkoja ei enää painettaisikaan. Tulevaisuutta ei ole oikeasti koskaan ollut olemassa. Se on kuvitteellinen olotila; ihmislajin luoma paradigma. Hieno eläin susi ei tulevaisuusajatuksia päähänsä päästä, mutta ihminen, joka lukee jo aamusta iltalehtensä, elää huomisensa etukäteen. Samalla kaiken elollisen huomiset.
Päänsärky sekoittaa olemistani edelleen. Ei ole migreeniä vaan juhannuksen jälkeisellä viikolla vuonna 1992 kolarissa vaurioituneen niskanikaman ilkeilyä. Yhtä paha kuin migreeni.
Jokohan tämän päivän nimiin päänsärky loittonisi tuntumattomiin?
Populistit elävät epäjärjestyksestä. Ne lisääntyvät kuin kärpäset lehmänläjässä kun järjestys oikein alkaa vinoutua. Vakautta he vihaavat. Se on heille yhtä kuin kuolema.
Kävin pitkän lenkin Vinhan kanssa. Uimarannalla lumessa makaili koskelo. Koira oli sillä kohtaa irti talutuksesta ja melkein otti linnun kiinni ennen kuin se ehätti kömpiä veteen ja läiskytellä lentokiitoon. Sanoin Puutarhurille, että V melkein puri sukulaistasi; hänen äitinsä suku on koskeloita. Se Heikkikin samoja.
Panttipataljoonan sain tahkotuksi jollakin tavalla tajuntaani. Joukkojen ryhmitykset, aikataulut, etapit, suunnitelmat, komentosuhteet ja kartat jäivät käsityskyvyn hämärään, jonnekin ymmärryksen rajamaille. Alkupuolen vapaaehtoispataljoonan kokoamiseen liittyvät seikat ja loppupuolella systeemin hajottaminen olivat selkeää osuutta. Kiinnostavimpia kuitenkin olivat rivimiesten muistiinmerkinnät. Juuri niissä Jokipii on tehnyt ne "omat valintansa" joihin historia vaatii jo oikaisunsa.
Andre Swanström kirjoittaa Hakaristin ritarien (2018) johdannossa mm. näin: "Ongelmalliseksi tilanne muodostuu, jos tutkijan aate alkaa ohjailla tutkimusta niin, että metodologinen ote lipsuu, tulokset värittyvät tai jotain olennaista tietoa jätetään kertomatta. Kuten tässä kirjassa näytän, Mauno Jokipii ajautui Panttipataljoonaa kirjoittaessaan vaarallisille vesille, joilla juuri äsken mainitut karikot vaanivat häntä. Myytin luominen ja maineen ylläpitäminen olivat historioitsijalle urakka, jolla oli hintansa."
6.5.2019 maanantai
"Tuntematon Helena" langoilla jälleen. Sovittiin tapaaminen Kuopioon. Pyysi vielä uudemman kerran, että jos merkkaan jotain henk.kohtaista muistivihkoihini, niin elä julkista. Vakuutin sen sopivan. Itseni mittaisia (mitättömiä) salaisuuksia olen kantanut mieleni päällä ennenkin eivätkä ne sen kummempia taakkoja ole kuin vaikkapa köyhyys josta ei paljoa ilkiä kirjoitella. Dekkaristia minusta ei tule vaikka tykö tulleesta aiheesta sellaisen voisi taitava kirjoittaja laatiakin.
Kemin "bio"tisletehtaan rakentamissuunnitelmien julkistaminen juuri tähän ajankohtaan, jolloin Suomeen kyhäillään seuraavaa hallitusta, on ollut harkittu teko. Julmimmat, eli biodiversiteetistä piittaamattomimmat lajimme edustajat ovat laskeskelleet, että vaikka persut eivät hallitukseen menisikään, ne toimivat oppositiosta heidän hankkeensa vipuvartena.
Halla-aholaisethan "mestarinsa" suulla ovat ilmoittaneet vähät välittävänsä ympäristöstä, ilmastosta ja vähiten Jussille täysin vieraasta elementistä Suomen metsistä. Vihreät, vaikka menisivätkin hallitukseen, eivät kykene hanketta kaatamaan ja joutuvat sen vuoksi eroamaan kesken hallituskauden vaikka se ei tule auttamaan asiassa mäntykuitusäikeen vertaa.
Demarit vihreiden ja ruotsalaisten kanssa tulevat muuraamaan Kemin tuholaistehtaan sokkeliin muistokäärönsä. Ja sitten lähdetään joukolla hakemaan se marjapensaskin liuoteliemien mausteeksi Linkolaänkyrän Sääksmäen vesakoituneelta palstalta. Pekka Haaviston ne pyytävät kuskiksi ja Brysseliin karanneen Ville Niinistön navikoimaan. Mahdollista on sekin, että Li sijoittaa kaitaisen takamuksensa takimmaiseen penkkiin Sipilän viereen.
7.5.2019 tiistai
Totuuden jälkeisestä ajasta yksi jos toinenkin "asiantuntija" on jotain mieltä. Mitäs se tätä aikaa edeltänyt jakso sisälsi, totuudenko?
Ainoastaan välineet vaihtuvat, valhettelun ylivoimaa ei koskaan nujerreta.
Suuret yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset linjat ovat aina ruusuisilla valheilla piiloon koristeltuja. Kuin tykit, tankit ja tappajakaartit jotka vuodenajasta riippuen suditaan maastoon sulauvuvin värein.
Pienemmätkään linjaukset eivät kestä valheenpaljastuspenkkiin istuttamista. Lähimmät valehtelijat ovat peiliinkatsomista vältteleviä yksityisiä; minä, sinä, me, he te!
8.5.2019 keskiviikko
Hussein Al-taeen kirjoituksia ei tutkita koska ei epäillä rikosta, kertoi poliisi eilen. Trolleja ei tällainen näytä uutisen perään kiinnostavan kuten oli vielä viikko-pari sitten. Samoin on kommentaattoreiden kiinnostus vähäistä espoolaisen bedofiilin hyväksikäyttötapauksessakin, koska onhan hänen persuksensa mitä ilmeisemmin pesunkestävää valkoihoista, suomalaista nahkaa.
9.5.2019 torstai
Näin ahdistavaa unta johon heräsin viiden aikaan aamulla.
Jussi Halla-ahoa ammuttiin keskelle otsaa ja luoti, lävistettyään torilla puhetta pitävän poliitikon ovaalin kallon, jatkoi matkaansa takana hilluvaan mielenosoittajien joukkoon. Jännitin hikeen asti, kaatuuko siitä porukasta vielä joku toinenkin, mutta uni siirtyi siihen, kun näin isän kumartuneena juuri ammutun poliitikon puoleen ja survaisevan puukon hänen kaulaansa josta alkoi suihkuta verta joka otettiin talteen peltisankoon ja joku aloitti leppäkepillä vispaamisen. Seuraavaksi JH-a roikkuikin jo kinkkapuussa kahden tuomen välissä ja isä viilsi ensimmäisen ympäriviillon luisen nilkan valkeaan nahkaan.
Voidaankohan ihminen pidättää ja tuomita unennäkönsä julkisella ylöskirjaamisella kun se käsittelee tunnetun poliitikon murhaamista? Ja koska tämä tyyppi on unennäkijän jo pitkään syvästi inhoama, politiikkansa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia myös pelottava?
Unennäkijähän voi valveilla ollessaankin olla sitä mieltä, että tietyntyyppiset ääripoliitikot, diktaattorinalut, diktaattorit ja Trumpin tai Putinin kaltaiset hallitsijat täytyisi tappaa ennen kuin ne suurempiin vahinkoihin yltävät.
Ennen viimeöistä, todentuntuista unta olen ainoastaan yhden kerran kirjoittanut ylös ajatuksen, että abortoikaa tulevat diktaattorit jo kohdusta.
Tappamalla politiikan tekeminen ei kuitenkaan tervehdy. Tiukalla, demokraattisella syleilyllä saadaan suurempia aikaan äärimielistenkin joukoissa. Se on hidas tie, mutta tulevaisuuteen ei meillä enää mitään kiirettä ole.
Suudellaan siis Jussi Halla-ahon edustama politiikka hengiltä. Ampumalla kuolee vain yksi ihmisen muotoinen solukeskittymä jonka tilalle kyllä tynkkyset ja huhtasaaret nousevat ketterästi. Tekisivät vielä marttyyrin moisesta ja sitten sitä kusiliemissä uitaisiin.
10.5.2019 perjantai
Narrin aamulaulussa Outi sanoi, että jos Viulunsoittaja katolla-musikaalin tekijä olisi saanut kolikon jokaisesta kerrasta kun tuo musikaali on lähtenyt maailmalla soimaan, olisi hän suunnattoman rikas mies.
Jos minäkin saisin vaikka euron jokaisesta lukukerrasta omista kirjoituksistani niin olisi se jollain aikavälillä mukava summa.
Kirjoittamalla ei moni enää maailmassa leipäänsä tienaa. Blogeillakin vain, jos ne käsittelevät muotia, ruokaa tai värikylläsiä kuvia, videoita ja pölhäilyjä, ja sekin vain, jos antaa mainosten vallata tilasta puolet.
Internet on apinanleipäpuu jossa desibeleiltään korkeimmin kirkuvat paviaanit pärjäävät.
11.5.2019 lauantai
Mylläsin pari vuotta vanhan kompostikasan käyttöön. Sen päällä kasvatettiin viime kesänä ainoastaan yksi kurpitsa. Levitin osan väkevästä, matoja pursuavasta mustasta mullasta omenapuiden ja marjapensaiden juurille lannoitteeksi, osan nurmikon paikkaukseen ja loput kaavin uuden puutarhajäteauman päälle kompostoimisprosessin sytykkeeksi.
Nyt ovat porkkana, lanttu, nauris ja yksi muutaman metrin mittainen penkki pottua istutettu tänne kaupunkiin. Unimäkeen täytyy päästä kääntämään kasvimaa. En taida sinnekään pottua laittaa kuin rivin verran. Täytyy miettiä, laitanko mansikalle koko vapautuvan alan. Lanttua ja porkkanaa täytyy sinnekin istuttaa. Punajuurtakin, ja sipulia.
Huomiseksi täytekakun teko. Pohjatarpeet paistoin jo alkuviikosta. Laitan yksinkertaiset marmeladi-hillotäytteet, toiseen täytyy poikia varten laittaa pelkkää kinuskia ja kermaa jos kelpaa sittenkään. Ehdotin sillinlientä kostukkeeksi ja paistetut muikut täytteeksi...
Päänsärkyä on edelleen esiintynyt.
12.5.2019 äitienpäivä
Äitienpvropinat. Onhan se kai jo perinteeksi tässäkin huushollissa luonnehdittava kun vanhinkin on 17.
Juicen "Äetiä" luettiin kahvipöydässä.
SUKUPOLVIEN VÄLINEN LIUKU
Äeti ihmettelee
pojanpoikaansa, minun poikaani
mummona liekutellessaan
millaisia vaippoja niillä nykyään onkaan.
Se kertoo, että
minun vaippojani pestiin
kannetulla vedellä
ja huuhdottiin avannossa.
Minä ihmettelen, sanon ääneenkin,
onko minulla siitä saakka
ollut tämä kylmä rinki.
Onkos muka koskaan muutenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti