Uusi viikko alussa ja edelleen olen Unimäessä. Käytiin jälleen Vinhan kanssa kävelyllä ennen kuin maailma kunnolla valkeni. 2 joutsenta mennä honkaisi ylitse vaikka täydeltä talvelta edelleen tuntuu. Pakkastakin yli 10. Vein Lynxin reessä 2 tyhjennyttä kaasupulloa autolle tienvarteen, ja muutkin lähtevät kamat samalla. Kameran ja olkalaukun vain jätin käsin kannettavaksi.
Hakkasin sahatut pölkyt. Nyt on kolmaskin pino korkeudessaan ja kai sitä jollakin tapaa saa olla tyytyväinen näihinkin saannoksiinsa. Lämmitin saunaa ja kävin löylyttelemässä. Osutan ajomatkan niin, että kuuntelen Lasse Lehtisen ja Seppo Hovin Ankarat vuodet-13. osan. Se alkaa klo 14. Sitä on ollut yllättävän mukava kuunnella vaikka aluksi vierastin Lehtistä koska se on niitä ihmisiä, joista saa nopeasti tarpeekseen. Leuhka se nuorempana olikin. "Jäbäkyörä" niin kuin ne sen pielavetisen Rytkösen kanssa toisiaan haukuskelivat.
Piti korjata uuninlaki sillä sen toinen puolisko pudota rytkähti keskihalkeamastaan melkein arinaan kiinni. Vinhan kanapaisti oli kypsymässä, mutta vähän se vain hiekkaantui. Kun en kehdannut pullotunkkia autolta lähteä hakemaan, sahasin käsivarren vahvuisesta koivusta sopivan paakin jolla änkesin painavan valuelementin paikoilleen ja jonka tueksi kiilasin muutaman tulenkestävän tiilen. Nyt palotila on kahtia jaettu, ja varmaankin hankalampi lämmittää. Täytyy halkoa puut pienemmiksi, että sopivat. Mitenhän monta vuotta tuo kötös palvelee? Koko uuni pitäisi purkaa tasavarviin ja muurailla sisukset uusiksi, mutta saatanastako siihen ne tonnit nykäisee! Varmaan syttyy koko roska joku pv tuleen. Ei rahattomalla oikeasti kiinteistöjä voisi olla sillä kaikenlainen korjailu ja ylläpito maksaa aina. Tämän mökkeröisen ikä on 31 vuotta ja vaatisi melkoisen peruskunnostuksen, että siitä olisi vielä johonkin. Vituttaapi tämäkin.
Täytyy Vinha kiskoa autolle ja lähteä Kajaaniin.
Illalla Knissa.
Eipä täällä mitään. Puutarhuri tuli töistä vasta viiden maissa, mutta vei G:n harkkoihin kun sillä oli kirjastoon asiaa. Toiset pojat menivät mukaan. Minua väsyttää aina kun tulen Unimäestä pois. Nukahdan heti kun alan lehdenlukuun. Niissä onkin taas paljon luettavaa, ja vaikka pari päivää sitten tuntuikin, että Hesari lyttääntyi mitättömäksi pitäjälehdeksi, uppouduin taas viikonlopun kolumneihin ja uutisiin pitkäksi aikaa. Ainakin saan kuvitella tiedonmääräni maailmanmenosta viiksikarvan verran kasvavan.
Hesarin kuukausiliitteessä oli kronologisesti kerrottu Imatran viime joulukuinen ampumistragedia. Ne 2 naista, jotka se mielensä särkenyt nuori mies pamautti hengiltä olivat Imatran paikallislehden toimitttajia ja kolmas nainen paikallispoliitikko. Siilinjärven aikainen kaverini J.S oli vielä muutama vuosi sitten samaisessa Uutisvuoksessa toimittajana, mutta koska hänelläkin oli mielenterveysongelmia, niin lienee joutunut jo niistä töistä luopumaan. En tiedä kun en ole ollut yhteyksissä sen jälkeen kun pelkäsin siellä Porvoon Lyökkisaarilla ne muutamat yönseudut lupautuessani haahkametsälle hänen kanssaan. Tulinpa nytten sitten miettineeksi J.S:sta muutenkin kun muutama pv sitten kirjasin ylös pöljäläisiä metsurimuistojani. J.S oli kanssani taimenistutuksessa ja vesakonraivauksilla toimittajaksi opiskelujansa rahoittaakseen, että siltä pohjalta hänet tunsin. Myöhemmin hän oli UJ:ssa toimittajana jonne minä toimittaatolskasin lastensivuja. Käytiin sen tiimoilta jonkun kerran juopottelemassa Himalassa ja Santussa. Sitten se mies hävisi äkkiä näköpiiristä, mutta soitti eräänä 90-luvun loppupuolen syksynä ja pyysi pienelle merimatkalle. Asui silloin Mäntsälässä, mutta se kivanoloinen, mukava vaimo oli lähtenyt ja itse sairastunut, mutta josta sairaudesta hän ei kertonut minulle. Näin ja koin sen sitten sinä viikonloppuna niillä saarilla kun harhat olivat selvästi ottaneet kaverin päänsisukset hallintaansa. Kummasti sieltä pienellä peräprutkulla kovassa aallokossa pois selvittiin. Haahkoja ei nähtykään. Poimin tyrninmarjoja monta muovipussillista ja keittelin sitten puolukoiden höysteeksi. Hyviä valokuvia JS otti, missähän lienevät?
KK-liitteessä oli myös shakkimestari Garri Kasparovin haastattelu. Se oli oikeastaan yhtä hyytäviä mielikuvia luova kuin Imatran ampumistarina. Kasparov osoitti sanomisillaan suoraan ja pelkäämättä Putinia ja sanoi, että häntä maailman on pelättävä ensisijaisesti; perustelut eivät olleet höyhenenkevyitä.
4.4.2017 Tiistai
Lehdissä on pätevien ihmisten numeroituja naamojen kuvia ollut jo jonkin aikaa. Itse kävin viime viikolla kaupungintalolla piirtämässä yhden naisen rekisterinumeron äänestyslipukkeeseen. Vähän sitten mietitytti kun se ihminen on kuulopuheiden mukaan pedantti kireilijä ja sanoa paukauttaa suoraan jos asiaa on. Ehkä hieman vittumaisia poliitikkoja sinne nyrkkiä pöytään lyömään kaivataankin. Enkä ollut taaskaan puolueen teeseihin tukeutuva vaan tein päätöksen henkilön perusteella. Persuihin en sentäs panostanut enkä kokomustaan sen enempää kuin kepuilijoihinkaan.
Mahtaa se olla veemäistä työtä yrittää myydä puhelimen kautta ikkuna-katto-putki-sähköremontteja. Nyt soitti joku ikkunaukko jolle piti jemennellä, että minulla on markkinointikielto päällä, eikö se näy ja jakeluun kulje. "Niin mutta kun..." siellä vain änkytettiin. Panin kännykän kiinni.
Postista tuli muistutuslaskuja hammaslääkäri- ja terveyskeskuskäynneistä. Vitosen muistutusmaksu molemmissa. On se mielenkiintoista tämä elämä tässä mahdollisuuksien hyvinvointivaltiossa.
Vanhimman S:n kanssa pitkä fb-keskustelu. Veloista ja niiden järjestelyistä neuvonjakoa siinäkin, että tässä jälleen todiste köyhyyden sujuvasta periytymisestä polvesta toiseen.
5.4.2017 Keskiviikko
Yöllä näin huikeita unia. Maisemat olivat väliin lumisia, väliin kesäisiä. Olin pitkällä vaelluksella jonnekin kauas ahdistavasta arjestani. Unen ihmisillä oli kaikilla elämässä iloa, valoa ja paljon tapahtumia.
Herätessä ensimmäinen ajatus: Onneksi edes unessa voivat asiat olla hyvin.
Tälle päivälle mukavaakin: Tuli sähköpostia kauan "kadoksissa" olleelta sukulaiselta. Hän oli joskus löytänyt nämä minun blogini ja niitä lueskellut ja kertoi niiden olevan mielenkiintoisia. Lähetin postia takaisin ja kerkesi sieltä vielä tälle päivälle tulla uusi.
Kun ajattelen tätä sukulaisuussuhdetta, niin aikamoiset elämänsolmut senkin ympärille on menneisyydessä kiertynyt. Isämme esimerkiksi ovat olleet samalla Rukajärvensuunnalla sotimassakin ja ovat olleet jo lapsuudessa paljon tekemisissä keskenään. Ne juopottelujutut nyt eivät kaikistellen ole mukavia muisteltavia vaikka eivät tainneet niitä pahapäisimpiä kännääjiä ollakaan.
Niin ne nämä elämät ajassa kulkevat. Eriytyvät ja yhtyvät kunnes kuolema jokaisen kohdalla yksitellen kaikelle pisteen piirtää.
Katselin vanhojen valokuvien järjestelemätöntä pinkkaa joita minulla ei kovin paljon ole, mutta en nyt löytänyt po. sukulaisen nuoruuskuvaa jossa hän siskonsa ja äitinsä kanssa istuu Villelän kivisen pellon reunalla heinistä tyhjän haasian riu´ulla. Tai kivellä sen edessä. Olikohan se jopa värikuva? Jos oli, niin silloin asuttiin jo Pohjoismäessä ja Unimäen lahovanhusmökkeröinen oli jo poltettu. Sen muistan, että olivat kauniita siinä kuvassa ne nuoret naiset.
Heimosedän kanssa viimeksi puhelimessa näistäkin sukulaisista puhuttiin. Menneisyydestään jokaisen olisi hyvä edes vähän olla kiinnostunut ettei kuvittele liihottelevansa ennestään piirtämättömän karttalehdykän päällä omia polkujaan suunnittelemassa.
Lukemisissa ajattelin hetkeksi palata jäljilleni. Otin hyllystä Pentti Saarikosken Kirje vaimolleni. En tiedä, kykenenkö enää lukemaan, mutta koetan kunhan nukkumaan alan. Pitäisi oikestaan päivittää tuolla nimellä uusi kertomus ja murjaista Puutarhurille kirjan pituinen kirje.
Pojan perhanat junttaantuivat katsomaan Zorron legendaa enkä saanut niiden päätä nukkumaanmenon terpeellisuuteen päin kääntymään. Katsokoot nyt sitten, mutta se on sitten aamulla ylös nousu yhtä kitisemistä. Onneksi tätä tapahtuu harvoin.
Saunareissulla ajelin pääni eripuolet lyhyelle sängelle. Kummasti on taas kevääntullen untuvaa alkanut päälaen kaljuun kasvaa. Auringonvalokohan sen tekee kun se on jokakeväinen ilmiö? Hattua kun en pidä juuri talvellakaan, niin liekö sillä vaikutusta? Nuoremmilla veljeksillä, jotka ruuhottavat aina lätsä päässä ei samaa ilmiötä kuulema kaljussaan esiinny.
Syyriasta kuului taas hirveitä kun maan hallituksen joukot (Venäjän tuella tietenkin) pommittivat hermomyrkyllä kylällisen lapsia kuoliaaksi. Eikä YK mahda asialle mitään kun Venäjä vastustaa. Perkele että pitää maailmassa moinen järjstö olla jolla ei tuomiovaltaa omiin jäseniinsäkään ole!
6.4.2017 Torstai
Pikku Mirrestä näin surumielistä unta. Piti kaivaa ukin tytöstä valokuva ja tarkistaa, oliko unen pikkuinen sama. Oli se.
Hyvin pojat jaksoivat nousta. E nousi jopa tuntia aikaisemmin kuin olisi ollut tarvs kun meni vasta yhdeksään. Puuroa söivät kattilallisen ja kun en huomannut pitää puoliani, jäin ilman.
Kulutamme yhä vain kiihkeämmässä tempossa itseämme ja ympäristöämme tässä Ajaksi nimetyssä paikassa jossa kuvittelemme maapallon pyörivän.
Tämän päivän kiihkein propaganda käydään, paitsi ainaisilla sotatantereilla niin myös ympäristön ja luonnonvarojen kulutuksen rintamilla. Yhä enemmän tarvittaisiin Pentti Linkoloita, että biotalouden lobbareille saataisiin luu kurkkuun, mutta eipä niitä uusia enää kehity. Tiedemiehistä ja tutkijoista, jotka toki tietävät tarkkaan, mikä kulutuksen ja siihen käytettävien vartojen suhdeluvut kulloinkin ovat, ei vastustajiksi ole. He ovat niitä "kaikenmaailman tosentteja" joita ei kuunnella koska se tietäisi kapenevaa rahavirtaa ja pelimerkkien vähyyttä pörssissä.
Sellutehtaita ja biotislaamoja, akkutehtaita ja litiumkaivoksia, lisäydinvoimaa ja arktisten alueiden valloittamisia ne suunnittelevat niin kiihkeästi, että kompastukoon risuihinsa ympäristöstä huolissaan olijat.
Olemme me pöljästi ylivoimaisesti järkeilevä laji.
Eilen jokatapauksessa maksoin minäkin osuuteni tästä kaikesta ja huolehdin, että pankki sai osansa eikä terveyskeskuksenkaan tarvitse enää muistutuksia lähettää. Omaan "kulutukseen" jäi sen verran, että pääsen jälleen Unimäkeen halonhakkuuseen, mutta ruuassa pitää säästää. Puutarhuri ehkä pystyy ostamaan jotain särvintä jääkaappiin täällä kotona, mutta tili silläkin nyt miinuksella huilaa. Pojat syövät arkisin koulussa suht hyvin. Ovat ainakin kasvaneet normaalia vauhtia.
Nyt lähden takaisin Unimäkeen. Paistaa niin mukavasti aurinkokin ja se puusouvi alati mielessä on. Kai ne pärjäävät taas ilman minuakin. Ja kaikkien etenhän minä tästä lähden työjelemään vaikka en isältäni esimerkkiä siitä ole ominutkaan. Äetiltä enämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti