Senegal, tuo antisuvaitsevaisuuden musta kehto

28.3.2026 perjantai

Pakkasta liki kymmenen astetta. Ojien vähäiset kevättulvat valkoisessa jääriitteessä; Penskana oli mahtavaa hypätä rapakoiden yönkansia polkemaan; Ratisivat ja rutisivat kuin näkkileipä paperipussissa. Ja sittenpä olivat pian rikkinäisten kenkien sisällä villasukat märkinä jota piti sietää koko koulupäivä.

Heti aamusta herättyä oli mielessä, että Oulunkylässä se Heimosetä on jo hereillä valmistautumassa leikkaukseen Malmin sairaalaan. Mitenhän ikäpapan käy?

Iltasella

Suht kova päivä. Kannoin painavia pölkynpätkiä rantteelle ja jo alkoi selässäkin tuntua. Kun en jaksanut enää, pumppautin uppopumpulla kaivon kahdesti tyhjäksi samalla kun muotoilin vanerista Tojo III:n vararengasmontussa rojottavien koukun pistorasiajohtojen ja kytkentöjen päälle luukun tapaisen jotta ne ovat piilossa siel. Kun vielä viitsisi joku pv liimata mustan verhoilukankaan päälle, niin olisi siisti juttu vaikka ei ne sieltä minnekään näy. Ryöstin valmiiksi peruutuslisävaloillekin johdot ja päättelin ne sokeripalalla, että kun saan aikaseksi, upotan semmoiset puskuriin.

Mitenhän ne japsien kiilusilmäinsinöörit ovat niin mielikuvituksettomia, että autoon laitetaan valonlähde taaksekin, mutta että aivan väärälle sivulle yksi pieni tuiju vain?

Hirmuisia ovat maailmaa johtamaan osaamattomien toimet! Nyt Jemenin huthitkin yhtyivät uhosotaan Iranin kamuna Usaa päin ja tietäjät aprikoivat, ettei niin vaikeita aikoja edes toisen maailmansodan seurauksena ole koettu kuin mitä SuurMöliskön ja muutaman muun samanmoisen pienemmän jäljiltä tuleman pitää.

Tähän jos vielä jossain päin muutama ydilaitos pämähtää ja parit tulivuoret purkautuu niin kusessa seilaavat kaikki valtiolaivat eikä diplomatia-airoilla enään mitään virkaa tule olemaan.

Yksityistä pohdiskelijaa eivät lohduta edes miljoonat tekoälyvideot joissa parodioidaan Netanjahusta Usan Mölisköön ja Moskovan Zaatanaan mitä merkillisimmillä kuvajaisilla. Lapsellisia suurin osa vaikka pilkka on niin rajua, ettei lajimme hovinarrit ole ehkä ennen sellaiseen yltäneet (ainakaan määrään ja ajankohtaisuuteen verrattuna). Välineet mahdollistavat satiirisen tekopaskan änkeämisen, mutta myös tämän olevan ja tulevan, todellisen kaaoksen porstuassa kaiken muunkin.

Onko parodiapilkasta sitten mitään hyötyä sillä ivankohteethan ottavat kaiken CV:nsä täytteeksi? Ei Paavo Väyrynen olisi oikeammassa voinut olla kun lohkaisi "ihan sama, mitä puhutaan, kunhan puhutaan".

Saanassa oon kääny, nyt alan muate vaekka tanssivarvasta ihmeekseni kolotti tuossa äsken. Lieksassa ja Valtimolla olisi ollut lähimmät pimpallukset, ja vähän kauempana Kuopion Rauhanlahdessa.

29.3.2026 sunnuntai

Heräsin uneen jossa Jaska hoki: "Munia kutittaa, vitun hinta huostuu; ennen sae iliman, nyt ee maksa mittään!" 

Heräsin ja kävin kehokerhoni yhtä jäsentä ulkoiluttamassa. Seinäkello näytti kolmea. Kun vilkaisin kännykkää, se oli neljä. Piti katsoa kaikki kolme seinillä tikuttajaa joissa oli sama aika ennen kuin hoksasin, että kännyköiden digiviisarit ovat siirtyneet kesäaikaa, mutta manuaaliset haluaisivat jatkaa vielä talvea. 

Mitähän Unenjaskalle kuulunee nykyään? Tikkurilassa kaiten majailee, muuta en tiedä. 

Niin haipuvat lapsuudenystävät yksi toisensa jälkeen vain uniennäyiksi, jos niiksikään. Jaskan kuten niin monen muun toverin mielenrakenne oli nuorena juuri hokemansa kaltainen, ja lie vieläkin jos sivistys ei umpiluuta ole yhtään puhkonut.

Kysyä sopinee, mitä sekin sivistys sitten muka on.

Liimasin mustalla peltikaton paikkaussilikonilla jo toisen kerran samasta kohtaa katkenneen nenän Pauluksen Norjanreissulta tuomalta viikinkipeikolta.

Uamulla ½7 pilivessä on taevas ja kuurassa auton katto.

Laitoin lukemista tabletille näkymään ja olin nukahtanut uudestaan. 

Jatkounissa nukahtelin omituisiin paikkoihin. Mm. Mikkelissä betonilla katetun kulkuväylän alla pölyisille betoneille. Ohikulkijat tulivat kyselemään, että vaivaako jokin kun tuolleen pätkällesi rojahtelet. Sitten panetti ja jopas paikalle pyöräili tuttu nainen jota myös panetti. Mutta ei sitä naitukaan ihan tuosta noin vain vaan piti ähertää ensin reppujen ja muun rojun kanssa kuorma-auton  pressulavalle makuukset ja vielä raskaat peitot päälle ennen kuin alettiin genitaaleja toisiaan lomituksiin hieroa. Unien tapojen mukaisesti homma keskeytyi juuri kun nyhjääminen alkoi olla makeimmillaan...

...että niissä aiheissa minunkin mielenrakenteeni elementit edelleen pöjöttävät kuin lalli kuhkeessa.

Yleuutisissa viisareita "väännettiin" kesäaikaan. Pellaakohan ne yhtään moisen vääntelyn jälkeen. Minä kuiten siirsin, tai oikeastaan kiersin kellon koneiston nupista viisarit säädettyyn aikaan.

Kieli alkaa kaikkialla huonontua ja epätäsmentyä. Mädäntyä. Aivan kauheaa oli lukea Omasoteen kirjoittaneen sairaanhoitajan tiedotus nilkkani seuraavasta fysioterapiasta. Aivan ääliömäistä tekstiä yksinkertaisessa asiassa! Vai tekoälyllekö lie ilmoituksen anto delegoitu?

Nuorimmat sairaanhoitoalan henkilöt ovat reilun parinkymmenen ikäisiä, että kun on seurannut kirjoitetun ja puhutun kielen kehitystä niin ei siinä eroa taida olla kumpi kirjoittaa, irtoäly vai ihminen. Taitaa pian äly-päätteinen selvempään kieleen yltää. Riippuu sekin siitä, millaiset "kielelliset lahjakkuudet" älymonstereita koodaavat.

Mieltä uuvuttavaa on kokea tämäkin murros kun muistaa kaiken sen kiroamisen ja kynsille hakkaamisen mitä heikompisaattoiset kirjoittamaan opettelijat saivat lapsuuteni aikaisissa kouluissa sietää.

Ja mitähän snelmannit, canthit, agricolat, ruuneperit ym. ym. kielenvaalijat sanoisivatkaan tästä kauheasta ajasta joka suomenkieltä täystuhoon on johdattelemassa.

Erno Paasilinnalle ja tuhansille muille elinaikani kirjailijalle kirjoitetun kielen täsmällisyys oli ehdoton hyve, mutta niinpä vain heidänkin ankaralla uhmalla tuotettu kielitavara alkaa lahota ja mädätä kirjalaatikoiden sargofakeissa. Kirjahyllyjähän ei enää ole kuin loppuhenkosiaan yskivien vanhusten olohuoneissa ja muutamilla sisustushifistelijöillä. Jälkimäiset eivät kirjoista muuta ymmärrä kuin olohuoneen sävyihin sopivat selkämykset.

Iltasella

Kävin iltapäivällä Akulassa. Tullessa koukkasin Soilalta ruokavesikanisterillisen vettä. Alina oli tuhrannut naamansa pupumoodiin ja käynyt virpomassa. Virpoi se vähän mullekin, mutta tyhjin taskuin olin enkä minä siitä tavasta muutenkaan paljoa osaa piitata edes lasten mielen hyväksi.

Saunoin aikaseen ja olen valmis painumaan pehkuihin.

30.3.2026 maanantai

Heräilin yöllä useaan otteeseen. Suo-unia, horsmia ja keltaisten koivunlehtien syksyisiä pyörteitä hiekkatiellä. Nimettömällä ja jollain toisella, tuntemattomalla järvellä melomisia.

Eilisellä kyläilyreissulla selvisi erään järkyttävän tapahtuman kulku 1.7.1979. Tiesin kyllä, että Pekka oli tuona päivänä ampunut itseään pienoiskiväärillä suuhun, mutta en sitä, kuinka kuula ei ollut tappanut kerralla, vaan mennyt aivojen sijaan poskesta läpitte ja poika kuollut verenvuotoon lapsuudenkotinsa rappusille. P olisi täyttänyt myöhemmin joulukuussa 18 vuotta.

Tiedon järkyttävyyttä lisää se, että ampumista oli edeltänyt isän ja pojan riita jonka päätteeksi P oli sanonut kaikkien läsnäolleitten kuullen, että hän menee nyt mökille ja tappaa itsensä!

Ilimankos P:n isä ei koskaan asiasta puhunut vaikka niin monet kerrat kävin kylässä ja joskus hän ajoi mopolla kyläilemään kun satuin olemaan paikalla.

S&J toivat tienhaaraan Ewen entisen Polon ja hain sen kävellen pihaan. En antanut niiden ajaa kun on niin rospuuton kurittama poloku, että pitää tietää, missä liejun sisässä pohjia puhkovat kivet saattavat olla.

Eweltä oli auto jäänyt loppuunsaakka katsastamatta kun kymmenkunta vikakohtaa olivat löytäneet viime kesänä. Koetan katella josko minä saisin sen katsastettua. Kissankusen katku on kyllä penkeissä hirvittävä, että se saattaa olla suurin ongelma.

Tänään kaatelin ja kannoin lepikkoa etelänpuoleiselta mökkiplantaasin sivulta. Vähän matkaa oli luntakin vielä, että muutamat kuormat sain vedettyä ahkiossa. Järjestin uuden pienimisrantteen pilikehönnän eteen saunalle.

Maailman ei voi sanoa enää makaavan, se kiehuu ja kuohuu aivan älyttömistä, vaikkakin historiasta tutuista syistä. Liekö koskaan ennen kuitenkaan ollut yhtä aikaa näin monta täyshullua tämän planeetan johdossa? 

Pikku-ukko Napoleon on ollut yksi tauhkana ja saanut silloisinkin konstein kauheita asioita aikaan halki Euroopan ratsastellessaan, ja Venäjällähän näitä rajojen siirtelijähalukkaita on historiassa riittänyt. Aina ne ovat kuitenkin kutistuneet sen mittaisiksi kuin oikeastikin ovat olleet. Euroopassa Hitler painui kerralla kasaan kuin kuumailmapallo jonka korisäiliöistä kaasu loppui.

Kunhan Moskovan Zaatana ihan pian hapertuu ja USA:n SuurMölisköltä tekoväri hiuksista ja naamalta haihtuu, lakkaa niidenkin vieraita pöytiä pyyhkivät häntänsä heilumasta. Jo nyt jälkimmäinen joutuu peruuttamaan aloittamastaan Iranin tuhoamisesta kun eivät ne konstit sittenkään isosta uhosta huolimatta riittäneet.

Kalliiksi molempien ristiretket joka tapauksessa niin ilmastolle kuin Maan kaikille asukkaille karhukaisia myöten tulivat. Niin kalliiksi, että ei koskaan niitä kyetä korjaamaan kun se tärkein, rikkomamme ilmaston aloitetut korjaustoimet kerettiin heidän toimestaa peruuttaa täysin. 

Selasin illan päätteeksi VW Polosen omistaja/huoltokirjaa. Siunattu lienee sen lähtötaival kun ensimmäinen, uutuuttaan hohtavan punaisen nappiauton omistaja on ollut MAP-kirkko. Elikä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kirkko.

Eiköstä sen pitäisi olla monikkomuodossa tuonkin Jeesuksen? Jee mitkä Sukset!

31.3.2026 tiistai

Aamusta iltaan ulkona työjelyä. Kaadoin, pätkin ja kannoin polttopuutarpeita rantteelle puolet päivästä ja sitten aloin huoltaa Poloa aivan mahdottoman tuntuisella puhdistusoperaatiolla. Survaisin suuriin saaveihin pesuaineveteen takapenkkien kissankusenkatkuiset istuinosat likoamaan. Siinäpä on sitten arvuuttelua, tulevatko kuivumaan koskaan kun vaahtomuovi toppaukset imevät vettä sienen lailla.

Autoa sisältä hinkatessa menikin sitten loppupv.

Miten jotkut voivatkaan saada pikkuisen autonkin kamalampaan kuntoon kuin putkimiehet koskaan hiacejaan?

Ee saatana jaksa muuta kyllä tässä tehä kuin käydä pesulla ja ruveta muate!

1.4.2026 keskiviikko

Meinasin kirjoittaa, että läskiviikko kun näin unta, että napsin runkonaulaimella läskinpaloja lintujen ruokintalautaan kiinni (pitkä vitoslauta kahden lepän välissä).

Soilan synttärit. 44 v täyttää hänkin, isän kuolinvuonna syntynyt lapseni mun.

Lähden Iisalammeen.

Iltasella

Meni ihan koko pv Yläsavon piäkaapunnissa.  Laakkasen kanssa istuttiin Kitumrketin kahviossa tovi ja sitten toimitin asioita K-raudassa, Tokmannilla, Motonetissä ja Prismassa. ÄnNän luona meni melkein viiteen ja kello oli ½19 kun olin takaisin täällä liejutien päässä Um. 

Olisi ollut ilmojen puolesta mainio työpäiväkin...

2.4.2026 torstai

Heräsin murheellisena neljän jälkeen. Uni kaiten oli semmoinen. Keitin kahvit ja laitoin puuron hautumaan. 

Ravistetulla soijamaidolla latten oloiseksi valeltua kahvia hörppiessäni muistin unenkin: Olin junasa matkalla Imatralle (jälleen). Vaula soitti, että laittoi juuri kakkupohjia paistumaan uuniin, jotta jos se isukki tulisi synttäreille.

Ruokinnalla mustarastaita niin monta etten lukumäärää ehtinyt laskea. Lisäksi 4 oravaa, 3 tikkaa, punatulkkuja parvi ja samoten pikkutinttejä toinen parvi. Peipposiakin jo paikalla hyppii ja juttaurpilaisia. Keltasirkkujakin muutama pölähti paikalle tässä ruokinnan elämää ikkunasta katsellessani.

Syön nyt puuron ja lähden ulkoaskareisiini. En kuuntele uutisia enkä edes lue niitä netistä, niin vistottaa jo ne Suomeen eksyneistä parista droonista jahkaamiset kun samaan aikaan voi katsella niiden tuhansia klooneja tappamistoimissaan Ukrainan  aroilla ken haluaa.

Iltasella

Jälleen aamupv polttopuuhanketta edistämässä. Iltapäivällä tunkkasin Polosen persepuolen pölkkyjen varaan ja rassasin jarrut kuntoon. Ei niissä muuta vikaa ollut kuin rummut ja männät likaiset ja käsijarruvaijeri löysällä, mutta sen verran häikkäsivät jarrudynamossa, että korjausmääräys oli katsastuksessa ylös kirjattu.

Jarruja rassatessa huomasin oikeanpuolen helman takapäästä puhkiruostekohdan joka täytyy pellinpalalla paikata. Onnistuukohan se ihan itseltä kun ei ole migiä? Kokeilen ainakin. Kun olisivat ne lambdat ja tuulilasinpyyhkijän varsi jo paikalla niin vaihtaisin ja alkaisin suunnitella katsastussonnilla käyttöä, mutta menee se joka tapauksessa piäsiäisen ylite. Eteen ohjaustukivarren pallinivelkin pitää vaihtaa...siis pallonivel. Se mulla onkin jo hankittu.

YLE:n uutiset 31.3.: "Senegalin presidentti Bassirou Diomaye Faye on allekirjoittanut lain, joka kaksinkertaistaa samaa sukupuolta olevien seksisuhteista määrättävän enimmäisrangaistuksen."

Homot ja lesbot voidaan siis Bassiroun asetuksella panna telkien taakse vaikka kymmeneksi vuodeksi eikä kellään ole nokan koputtamista asiaan. YK ja muut ihmisoikeusjärjestöt panevat turvat rullalle ja rullat taskuun.

Olisivatkohan länsimaiden päiviräsäset tyytyväisiä jos samanlaiset lait saataisiin tännekin asetettua? Jos heitä "meidän" Päivin lisäksi aletaan enemmältikin käräjille loukkaavista sanoistaan köijätä niin hehän voivat jatkossa hakea turvapaikkaa Senegalista...

Kaija K. lurittelee, että kuka keksi rakkauden, mutta kukaan ei kysele sen perään oikeasti, miksi luonnolliset rakkaushalut uskoon uskovaiset haluavat tukahduttaa. Siis nimenomaan uskoon uskovaiset sillä jumalaanhan ei voi kukaan oikeasti uskoa kun sellaista ei ole todistettavasti olemassa.

Aineettomana eräiden veljiemme ja siskojemme aivoissa seilaava usko kyllä on, mutta se konkretisoituu vain silloin, kun joidenkin täytyy vaikka väkivalloin yrittää lajitovereidensa lopettaa haluamasta ja tekemästä.

Senegalinkin lakimuutoksen ankaroittamisen taustalla häärii jumaliinsa uskovat tai vallankäytön välineenä uskoa käyttävät jeesustelijat.

Nilkkaa pakottaa. Uskaltaisikohan huomenillalla lähtä Napikselle koipeaan humpantahtiin lisää rääkkäämään? Jospa se vaikka paranisi siellä...

Aivojensa koukuissa

19.3.2026 torstai

Unimäessä aamulla varhain. 

Jokakeväiset ilmiöt jälleen merkintöihin pantavina: Molokkakeli; harmaat pilivet matalalla mataavat, lämmintä 3 astetta. Ruokinnalla neljä käpytikkaa, pari närheä, punatulukkuja huru mycket ja lukuisasti muita pikkutinttejä. Mustarastaskin on jo saapunut. Orava pintteli tietä pitkin Kyntöläiselle päin.

Tällen keväälle nuo kaikki vain aiemmin  kuin muistissani koskaan ennen. Ihan kuin sekin, että ollaan näillä hetkillä jo syöty lajimme ohtinaksi lasketut, koko kuluvan vuoden globaalit luonnonvarat.

Nukuin hyvin vaikka oli viileää, tai ehkä juuri siksi. Unessa sain punaisen, 1980-luvun farkkutakkini kaupaksi hontelolle, sinihousuiselle, Huovisen Joren näköiselle poijanhuitaleelle. Se oli ylpeä siitä löydöstä, kaivoi paitansa rintataskusta lakupötkön huuliensa väliin ja oli imevinään kuin tupakkia. Joresta muistin äkkiä, että Vaula täyttää 50 vuotta huhtikuun alussa ja rupesin tilaamaan junalippua Siilinjärveltä Imatralle... Heräsin pikkuisen onnettomana.

Kaivolta saunalle tuleva vesijohto jälleen jäässä. Vaan eipä savisella tulvavedellä mitään tee ennen kuin pääsen juoksuttamaan kaivon muutamaan kertaan tyhjäksi. Ruokavettä toin kanisterissa ja eilenillalla kannoin monet sangolliset tienvarren tulvapurosta saunaan. On se puhtaampaa kuin pyhiinvaeltajien kastevedet limakkoisena, eläinteraatoja, ihmistuhkaa, viemäreiden saasteita ja kondomeja uiskentelevassa Gangesjoessa.

Viimeisimmät verikokeet lupasivat edelleen, etten tarvitse kolesterolilääkkeitä ruveta lappamaan. Vain sokerit olivat punaisen pisteen verran koholla kuten viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana koko ajan, mutta siihenkään ei tarvitse kuin tarkkailemalla puuttua. Pitänee jättää loputkit imelät pois ainakin yksin ollessa. Kahvijytyset säilytän tavan vuoksi; steviajauhe osoittatui huonoksi vaihtoehdoksia kitalakea ja kieltä tahmovan makunsa takia. Maidon vaihdoinkin jo sokerittomaan soijaan. Kauramaito menetti asemansa sisältämänsä sokerin ja lopulta äklönä suussa tuntuvan makunsa takia. Ja koska se juutas pinttyy keltaiseksi kalvoksi astioihin eikä käsitiskissä pois lähde.

Selkäleikkauksen ja siitä toipumisen aikaiset liikakilot pitää saada hallintaan.

Arveluttaa ruveta polttopuuhommiin kun jo eilisen tänne asettumisen ja vesienkannon seurauksena olivat paikat aamulla niin saatanan kipeät. Selän lihaksiin, ei ruotoon, koski vähän aikaa eikä kipeä nilkkakaan kiitellyt. 

Ei saatu vävyn moottorikelkalla ajetuksi hirsiäkään metästä pois kun ei koko talvena tullut lunta kunnolla. Pitänee vestää vestettävänsä siellä ja kantaa sitten hirret olallaan sinne minne tarvitsee.

Jos tästä nyt vielä työmieheksi kuonnutaan. 

Iltasella

Saunottu on. Puita kaatelin pihapiirin lepikkoa harventaen ja katkoin liiterin päätyyn nokko pinon eikä ruppi vielä sano paljon mitään. Väsyttää terveesti joten uneen piäsen kun  kyljelleni köllähdän.

Kaivon pumppasin kaksi kertaa tyhjäksi. Tunnin saa generaattori pauhata kerrallaan, mutta ehkä vesi kirkastuu kun muutamana päivänä peräkkäin vettä putki luontoon ihan huviksensa tyrkkää. Saunavedet kaivosta jo otin.

Jotta loppuisi joka keväinen veden saannin kanssa ättäröinti, niin pitäisi yhteiskuntien eliittien lailla varastaa jostain rahaa muutamia tonneja (kymppitonneja, satojatuhansia...ja olokoot; Miljardeja!), että saisi kaivikonetta käytettyä ja kaivettua kaivonrenkaat ylös, asennettua ne saumatiivisteiden kera takaisin vatupassiin ja suodatushiekkaa muutama nuppikuorma ympärille. Kasikympin (senttejä) betonirenkaat tietysti vaihtaisin uusiin metrisiin, että sopisi aina välillä vesilähteensä huoltamaankin.

Ja sen kaivinkoneen ostaisin ittelleni, saatana!

Samalla laittaisin teräksisen, kestävän, helevetin kalliin uppopumpun tyrkkäämään vettä tupaankin sillä vesijohtohan on olemassa. Kun generaattorilta menisi virtaa maakaapelia pitkin kaivolle, kaukosäädin toimisi kytkimenä veden tulolle. Sama homma saunalle.

20.3.2026 perjantai

Siinä se päivä kulahti puita nurien ja pätkinä liiterin luokse kantaen. Melkoisen isojakin seassa, että ihan lyhyinä pölkkyinä niitä syliini otin kuin pikku porsaita.

Pölläytin täydet tuhkasankolliset puiden juurille. Hirviä oli kaksi käynyt saunan takana kääntymässä, mutta eivät olleet nekään sattuneet nuolukiville Unipuron varteen.

Huuhkaja jälleen huhuilee kevättä itselleen. Iltayöstä se oli Kaivonkorven suunnalla, lähempänä kuin aiemmin. Missähän pesinee? Saunareissulla seisoksin pitkään pimeässä sitä kuunnellen.

Koetan olla lukematta kauheita Lähi-Idän sotauutisia, mutta ei niitä pakoon pääse jos vaikka Ylen digiaviisin avaa. Hesarin tilauksenhan katkaisin, mutta aina sieltäkin jotain silmiin tarttuu kun luettavien sarjisten ja muutamien maksumuurittomien juttujen luokse skrollaa.

Mielisairaat pösilöt uskontojen mielikuvitusjumalineen johtavat nyt maailmaa eikä siinä armoa anneta sen enempää toisilleen, ympäristölle kuin infrallekaan. 

Iranin&ympäristönsä sodan tämän hetken osapuolista eräät eivät välitä kaiken tuhosta sillä heillehän kuolossa Paratiisien ovet aukeavat ja toisilla ei sellaista aivojen kytköstä ole olemassakaan, että jokin tässä maailmassa olisi "välitettävä" asia. Diilikeisareille ja sotaa ihannoiville eivät tunteisiin ja totuuteen liittyvät asiat ole koskaan mitään merkinneet.

Käsiä ei pidä kenenkään ristiin laitettaman sillä se ele tarkoittaa samaa kuin sotahullujen puolelle asettumista.

21.3.2026 lauantai

Sanoivat ratiossa, että ollaan kuukauden etuajassa kevään edistymisessä. Ei se hyvää ennusta koska ikiaikisen järjestyksen häiriintyminen tuottaa ongelmia. Linnut alkavat pesiä liian varhain, metsien marjat kukkia, vilja ja pottu nousee oraalle, mutta sitten päälle ajautuvatkin pakkaskelit ja niin kesän heinä kuolee ennen kuin on heilimöintinsäkään aloittanut.

Asioita ymmärtämätön bisse- ja siiderikansa syöksyy terasseille irvistelemään aurinkoisina selfieissään. Massat sen enempää kuin mahdolliset vakavia ajattelevatkaan eivät enää voi, eivätkä edes halua, ymmärtää luonnon laeista yhtään mitään. Suuri osa pohjoismaalaisista kuolisi ensimmäisenä jos muun maailman ruoka- ja tarvikehanat todella menisivät kiinni Hormuzinsalmen lailla. Suomellakin on Itämeressä oma elintarvikesalmensa eikä sen tukkimiseen Moskovan Zaatana kummoisiakaan temppuja tarvitse.

Vaalea kanahaukka lensi pihan ylitse hyvin matalalla. Sillä ei ollut nälkä kun ei edes yrittänyt syöksyä oravien kippuun vaikka ne olivat kuin tarjolla ruokinnan liepeillä. Tuli orkuille kyllä kiire kipittää karkuun kun pikkulintujen varoitusäänet kajahtivat.

22.3.2026 sunnuntai

Mukavan tuntuinen ilmanala jälleen. Kimpoilin viidenhämärissä ylös ja seurasin päivän nousua ulkona källäillen. Kävin pikku lenkin tietäkin pitkin. Huuhkaja huhuili viimeisiä yön huhuilujaan Kellomäen suunnalla.

Pelottavimmaksi uutiseksi otsikoivat Usan SuurMöliskön uhkausta pamauttaa liekkeihin Iranin kaasuntuotantolaitokset ja -kentät 48 tunnin päästä jos ajatollahit eivät nosta Hormuzinsalmen puomeja kaikille öljykuljetuksille.

Tämä kaikki on esimakua tulevasta jolloin energia on kaikilla sektoreilla hakusessa. Ei tässä darwineita tarwita ymmärtääksemme, millaiset lajimme edustajat tulevaisuuden perivät ja ketkä siitä jälleen kerran ensimmäiseksi kärsivät.

Heikot eivät voi enää lähteä edes merten taa. Ne (me) pakenevat tällaisiin pikku unimäkiin ja vain sitkeimmät sinnittelevät hengissä kunnes puhdistajat saapuvat kaikkiin maailmankolkkiin droonipommeineen eikä keskitysleirejä uuneineen enää loppuratkaisuihin tarvita.

23.3.2026 maanantai

Jokohan se SuurMöliskön 48 tuntia umpeutui?

Sloveniassa oli eilen vaalit ja aamun uutisissa uskallettiin jo kainosti toivoa, että maltillisempi klikki voittaisi nippanappa.

Hirviömölisköhallitukset pyrkivät johtoon kaikkialla. Unkarin Orbankyrbäkin uhoaa voittavansa seuraavatkin vaalit ottamalla mallia usalaisesta esikuvastaan. Ja saattaa sen paskaläjän taktiikka tehotakin kun maailmassa on lajimme itsemurhaiset geenit muutenkin valloilleen päässeet. Siaksi haukkuisin Viktoria jo ulkonäkönsä puolesta, mutta ei sioista koskaan hänenlaisiaan luonteenpiirteitä löydy. Ja onhan sialla kärsä sentäs aika kaunis mitä se ei Orbanilla ole. Lisäksi sika on viisas...

Unessa muurasin uunia. Jahkasin muurauksen järjestyksen kanssa tuskastuttavasti. Isäkin tuli konttailemaan muurin viereen. Kirosin isälle kun se unohti neuvoa nuohousluukkujen asennuksen oikeaan saumaan.

Iltasella kun saunottu on

En jaksanut koko päivää raataa polttopuusavotassa. Käpsehtelin muuta minkä jaksoin. Nilkkasärky vituttaa vaikka ei se pahin mahdollinen enään ole.

Ladoin nättiin pinoon kuormalavan päälle tulenkestävät tiilet joita on 112 kappaletta. Niiden pitäisi uunin sisustarpeiksi riittää. Uunin laenkin voin niistä latoa. Aloin jo itselleni uskotella, että homma tulee onnistumaan minulta ihan itse ja että teen ulkokuoren luonnonkivistä. Jos olisin vielä niinkin viitseliäs, että kaivaisin lähisuon kuntan alta silttihiekan ja ostaisin siihen sekoitettavaksi rakennuskalkkia sekä tavallista sementtiä, niin muuraus tapahtuisi melkein kuin se on tapahtunut kauan ennen kuin K-rauta keksittiin. Voisin savenkin kalkin sijaan itse kaivella sen samaisen hiekan alta suon laidan montuista.

Mutta ei taida minulla enää rahkeet silttihommaan riittää olletikin kun ei ole yhtään toveria toisen lapion varteen pyytää.

Kesätkin alkavat olla huomisen elämänpituuteni huomioiden loppuluvuillaan.

Kuunsyrjän sirppi Vinhan haudan yllä, ison kuusenlatvan vieressä kun saunalta sitä katsoin. 

Puutarhuri oli joutunut viikonloppuna hoitelemaan Anelman sairausasioita. Mummulaisen omat jälkeläisen jälkeläiset olivat kyllä käyneet paikalla, mutta ne olivat vain kännyköitä selanneet vaikka olisi pitänyt pissanäytteitä kuskata Kaksille ja pestä ja vaihtaa petivaatteita kun pidätyskyky vanhukselta on tulehduksen vuoksi huonoa. G oli vienyt yhden näytteen labralle, mutta niiden vastaanotto oli juuri päättynyt. A oli sitten käynyt taksilla itse päivystyksessä vaikka ikävä kokemus sellainen kipujen takia oli ollut.

Siinäkin esimerkki siitä, miten rahakkaita vanhuksia kyllä sukulaisten toimesta taloudellisesti muuten kupataan, mutta kun he tarvitsisivat konkreettista apua, niin tumput suorina vain töllötetään. Tai tosiaankin selaillaan älyvehkeistä videoita kun potilas kivuissaan ähkii ja pitäisi toimia.

Puutarhurille (ylipäätään meille naapureille) Anelmavanhuksen asiat eivät kuuluisi vähän vertaa, mutta ei ole häpyä jättääkään kun kerta on avuntarjoajan rooliin tässä vuosien mittaan tavallaan asemoiduttu.

Sen olen aistinut, että Puutarhuria A pitää kuin varhain haimasyöpään kuolleena, liki samanikäisenä tyttärenään, että onhan se oikeastaan kunniakin kun vain sitten jaksaisi töidensä päälle.

Kekkosohranaa alan lukemaan ja siihenpä tavan mukaan jälleen nukahtanen.

24.3.2026 tiistai

Klo 04.50

Melko valoisaa jo. Eilen lujaa puhaltanut tuuli on käärinyt huulensa tötterölle ja solminut kurtun ympärille nijelangan. Semmoisen kuvajaisen piirtäisin lastentarinaan jos niitä vielä rustaisin.

Näin unta hennosta naisesta jolla oli luja luonne. Minä en kuulunut sen unen tarinaan mitenkään, seurasin vain pilvipenkillä istuen naisen hääräämistä ammatissaan joka liittyi opettamiseen vaikka oppilaita ei näkynytkään.

Ehkä tekoäly oli vienyt häneltä opetettavat?

Iltasella

Paulukselta leikanneet viisaudenhampaan juurineen pois.

Kävin jo Tojotanrottelo kolmoselle varaamassa ajan kylän pajalta vetokoukun laittoon, mutta kun aloin itse valmistelemaan vaihtoa, ettei maksullisella taholla menisi asiaan aikaa, niin korvakkeet joiden paikalle koukun runko pultataan, lähtivätkin helposti irti ja pian minulla oli koukkukin paikoillaan. Onhan se paskamaista puuhaa selällään autoa takaa päin panna, mutta jos siinä satasia säästää, niin kyllä se kannattaa.

Nyt en jaksa muuta. Käyn saunassa ja alan korsoomaan.

Sloveniassa maltillisemmat voimat voittivat niukasti vaalit.

25.3.2026 keskiviikko

Iltasella

G kävi Jompen kanssa. Saunoivat, paistoivat kiukaankolossa makkarat. Toivat tullessaan pakoputken tiivisteen ja pultit ja kesärenkaat ja ottivat aitasta Pauluksen auton (mun "Tojotanrottelo kakkosen") kesät mukaansa. Olivat ajaneet Valtimon kautta pois.

G:lla olivat viimeiset kirjoitukset olleet aamupäivällä historiasta. Jospa saisi sen valkoisen lakkinsa hänkin...

Päivällä irroittelin takapuskurimuovin syrjään, ja vielä sen alta metallisenkin rälläköin irti (pultit eivät lähteneet kiertymään auki) ja sarhasin onttojen runkopalkkien päistä kolmannetkin pultit vetokoukkuun paikoilleen. Laitoin hitsaamalla metallipuskurin takaisin ja ruostesuojasin sen alustamassalla. Juuri ja juuri kerkesin kaiken tehdä ennen sateiden ylle saapumista.

Vetokoukun pistorasian johtojen kytkentä on vielä edessä. Pakoputkikin oli ratkennut takimmaisen liitoslaippansa juuresta niin sen juottaminen migillä jää ammattilaisen tehtäväksi.

Perkele että minua suivaannuttaa autojen rassaaminen! Olisin näinäkin tunteina saanut puita pinoon melkoiset määrät.

26.3.2026 torstai

Ukrainasta pommeja Viipuriin ja Laukaanlahdelle. Valtavat myrkkypilvet leviävät ylle Karjalanmaan eikä Suomikaan niistä ohtinatta jää. Silti sotarikoksiin ja muihin raakuuksiin täyssyyllinen Venäjä on päässyt, ja yhä pääsee, vähällä tekosiinsa nähden.

Myönteinen kotimaan uutinen: Kansanedustaja Päivi Räsänen sai korkeimmassa oikeudessa sakkoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sanoo järkyttyneensä tuomiosta, mutta se osoittaa vain sen, ettei sillä ole hajuakaan siitä, kuinka monet miljoonat ja miljardit homot ja lesbot hänen kaltaistensa uskonnollisisita asenteista ovat saaneet kärsiä pitkin ihmishistoriaa. Inhottaa tuo sormiaan raamatun ympärille kiristelevä ihminen kun ei edes suostu ajattelemaan, että voisiko tuomiossa todella olla jo käytännön järkeen vaikuttamisen vuoksi oikeassa osumista.

Minne aivojensa solukoihin anteeksipyynnön mahdollisuus lääketiedettä aikoinaan opiskelleella Päivilläkin sotketui? Eikö siinä helvetinperkeleen raamatussa jotain siitäkin mahdollisuudesta paasata?

Oikeita järkytyksen aiheita on Päivinkin rukousten alkulähteiden suunta Lähi-Itä tarjonnut jo vuosia ja vuosikymmeniä, mutta suurin on kuitenkin rakkaus joka sydäntään kylmää. Nimittäin samansukupuolisten toisiaan kohtaan tuntema rakkaus. Tuo aivolisäkkeen virittämä tunnehan on Räsäsen mielestä varattuna yksinoikeudella vain ja ainoastaan meille heteroille! Ja miten heterotkin puolisoitaan toisinaan kohtelevat kun niitä niin kovasti rakastavat; Nytkin juuri tulleen uutisen mukaan perisuomalainen mies tuomittiin elinkautiseen vaimonsa murhasta!

Lapinlahtelainen kansanedustaja Sari Essayah asettuu Ylen uutisisten haastattelussa tietenkin yhteisten rintamien kollegansa tueksi homoasiassa vaikka hänen kuuluisi yksittäisenä kansanedustajana olla julkisuuden kautta puuttumatta oikeuden ratkaisuihin.

Eikö tämänkin pariskon oma mielikuvitus voisi laatia heille toisenlaisen elämänkohtalon jossa he olisivatkin syntyneet ominaisuuksin joita sama sukupuoli kiinnostaa enämpi kuin vastakkainen? Ja kun he samanhenkisen politiikan törmäyskursseilla olisivat sitten myöhemmin tavanneet, olisivat he nyt saman sängyn jakajina arvostettu lesboparisko...

Mutta aivojensa koukuttamina nuokin poloiset perisyntisiä häntiään jahtaavat.

Kirjoitin Sari-uutiseen kommentin jonka moderoija kohteliain sanankääntein sähköpostiini viestin laittaen lemppasi virtuaalitunkiolle.

Mutta tässä se: 

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä oikeusvaltiossamme. Tuomio on oikea, ehkä jopa liian lievä ja paljon anteeksi antava.  Poliitikko Päivin kokema järkytys on pientä siihen nähden, mitä homot ja lesbot ym. ovat pilkan, ivan, syrjinnän, keskitysleirien ym. historian aikana saaneet kokea, ja yhä kokevat. Niiden taakkojen kanssa taivaltava kameli ei tätäkään Päivin tarjoilemaa risua olisi kannateltavakseen tarvinnut.  Sari Essayhahinkaan ei olisi pahitteeksi alkaa anteeksipyyntölinjalle kaikesta siitä, mihin edustamansa uskonyhteisö ja -yhteisöt, kirkot ja erilaiset lahkot ovat menneisyydessä lähimmäisilleen tehneet vain siksi, että jotkut ovat saaneet syntymässä sen fyysisen ja henkisen roolin elämäkseen, mitä ei voi toiseksi vaihtaa.

Ylen perustelut kommenttini poistolle:

Hei, Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! Tällä kertaa viestiäsi ei julkaistu aiheesta Essayah antaa tukensa Räsäselle: ”Tuomio on huolestuttava sanan- ja uskonnonvapauden kannalta”. Keskusteluja moderoidessa tarkastelemme kokonaisuutta ja valitsemme julkaistavaksi viestejä, jotka vievät keskustelua eteenpäin ja täydentävät aihetta. Viestisi saatettiin jättää julkaisematta esimerkiksi siksi, että: asia oli jo tullut esille muissa kommenteissa viestisi ei liittynyt suoraan keskustelun aiheeseen viestisi tai nimimerkkisi ei ollut linjassa Ylen keskusteluohjeen kanssa Haluamme pitää keskustelut mahdollisimman monipuolisina ja rakentavina. Siksi joskus hyväkin viesti voi jäädä julkaisematta. Lue lisää Ylen keskusteluohjeesta. Kiitos, että olet mukana keskustelemassa Ylessä!

Mukavaa kun ne sentäs kovasti kiitellen yrittävät perustella sananvapaudenkäytön estämisensä. Hesarista ei koskaan kuivaa kurausta kuulu.

Samaa heimoa

9.3.2026 maanantai

Jälleen tämä uni: Aivot yrittivät analysoida itseään kun paikalle vieriskeli syrjän katveesta Daliviiksiset, silmälasiset toiset aivot. Viiksissä roikkui pieniä työkaluja joilla outo ilmestys alkoi tonkimisensa. Ohimoihin koski kun heräsin.

Unesta valveillaolijoiden valtakuntaan lähtiessäni minulle pantiin kainaloon nippu täyteen kirjoitettuja A-nelosia. 

Elikä nukahdin uudestaan niitä lukeakseni. Tekoäly nimeltään Kustilan Kusti oli kirjinyt ne. Sitten piti kiirehtiä pellonlaidalla vinossa kenottavaan huussiin jossa pyyhin papereihin perseeni.

Soitin Heimosedälle. Huonolle mallille oli muutama viikko sitten terveys mennyt. Tuli hankale olo mullen.

Heimo ja Sirkka. Kuvan takana lukee "Heimo sairaana 1959". Sirkka oli kotoisin Sotkamon Vihtamosta. Kuva lienee otettu jossakin siellä päin.

                         HeimonSirkan (os. Korhonen) koti "Sievälä" Sotkamon Vihtamossa, foto 1970-luku.

14.3.2026 lauantai

Klo 03.33, junassa kohti Helsinkiä. Inter City, vaunu nro 5, yläkerrassa istuimeni numero 77. Koko junassa vain muutama muu matkustaja. Alakerran perimmäisessä vaunussa paksu varusmies röhnötti täydessä unessa pöytään nojaten.

Heimon luokse "viimeiselle ehtoolliselle"; Näin me puhelimessa lohkottiin.

Setä on ollut einesruokien varassa sairaalasta pääsyn jälkeen joista vatsa tahtoo mennä kovaksi. Kokkailin viemiseksi lohisopan termosastiaan. Paistoin mukaan myös Heimon lapsuuden ja nuoruusaikojen kalavesien kuhaa, keitin mukaan perunaa ja porkkanaa ja höystin annoksen paistetuilla sipulirenkailla. Nätti annos niistä alumiinirasiaan järjestyi; tuoksu tunkee nytkin pienestä kylmälaukusta jos vetoketjua raottaa. Kylmäkalleksi pakkasin syntymäseutujemme soilta poimittua lakkaa ja Unipuron ympäristön mustikkaa muutamat pakasterasialliset.

Matka meni joutuisasti; Klo 10.20 Heimon tykönä Risupadontiellä Oulunkylässä.

 Mummolan seinustalla ukki Adam sylissään Pekka, edessä Liisa, Pentti ja Pauli oikealla, lasten isä, Oskarisetä takana ja oikealla pilkistää hänen IC-moottoripyörän eturengas. Veljellään, siis isälläni, oli samanlainen. Kuvan ihmisistä on elossa vain Pekka ja Liisa eikä yhteyttä ole pidetty Oskarin kuoleman (2016) jälkeen, eikä paljoa sitäkään ennen.

16.3.2026 maanantai

Helsingin päivä mailleen saa, olisi aika uinahtaa, mutta asemalla täällä hengailen. 

Asematunnelissa lähestyivät "samat" kerjäläisnaiset kuin viimeksikin täällä käydessäni. Maltillisilla eleillä kielsin lähemmä tulemasta sillä eipä ole törsäämiseen varaa minullakaan.

Heimon  kanssa keskustelu oli yhtä huutamista: kuulo hänellä liki nolla. Huusin hänen oikeaan korvaan kysymyksiä joihin hän kyllä hyvin vastaili. Selväksi kävi, että polkunsa alkaa olla kuljettu, sitä tosiasiaa ei pääse enää pakenemaan. Jos vaikka kuukausiksikin, tai vuodeksi huoku jatkuu, niin eipä sitä elämäksi enää voi sanoa. 28.3 menee "alakerran ohitusleikkaukseen" ja epäili siitä selviämistään.

Vähän tuli haikea olo, ja kun siinä vielä selailtiin valokuvalaatikoitakin...

Nyt olen junassa. Klo lähentelee puolta yötä. Menolippu Ouluun näkyy kännykän sovelluksessa.Vaunu nro 57, yläkerta, paikka nro 106. Kyyti tuli melkoisen täyteen, ainakin alakerta. Ennen lähtöä kuljeskelin muiden matkustajien lomassa sillä lähtö hieman viivästyi. Kielien sekamelska oli melkoinen. Intialaisen tummaa ja aasialaisten monivivahteisuutta enimmäkseen. Afrikkalaistaustaisiakin monet. Jokunen tutunturvallisessa humalassa oleva, pehmein polvin hoippuva suomalainen näytti koomiselta ilmestykseltä raittiiden ulkomaalaisten seassa. 

Oulaisissa kun klo on 07.04. Nukuin melkein koko ajan. Kävisin kahvilla, mutta nykyjunien ravintolavaunujen kahvinkeittotarpeilla eivät enää kummoisia osaa tehdä. Pitäisi omat sokeripalasensakin varata mukaan kun niillä on vain niitä paperisia jauhopötköjä. Hinta kyllä on pantu kipukynnykselle. Jos vähän lisää, niin kitumarkettien tarjouksista saisi kaksi pakettia kahvia kotiin viemisiksi.

Katsoinkohan pois karkoittavan hinnan oikein sen kahvilasavustamosta siistityn juottolasyöttölän listasta; Iso kaffekuppi 14€!? Olisin ostanut kupillisen ja ihaillut entisöityä Järnefeltin Kolitaulua seinällä, siemaillut kupistani ja katsellut ihmisten hyllymistä tiskiltä pöytiin ja takaisin. Muistellut isää ja sen tupakehtemista ja niitä silloisten humalaismassojen tupakansavun seassa liikehtimisiä, alituista jankkaamista ja pulinaa, naurunremahduksia, yskimisiä, asemapoliisien totisentotisia taneleita...ja sitä asemanhajua!

Porukka on siistiytynyt. On rahvaalle omat väylänsä, mutta pikkurilli-kahvilakävijääkin piisaa hienoine puheineen ja aksenteineen. Tupakkia kukaan ei enää saa sisällä poltella, mutta yhden jos toisenkin ylähuulta patille venyttää nikotiinimälli, että eiköhän itsensä myrkyttämistarve lie samanmoista kaikenlaisine sokerisine suoliston huuhteluaineineenkin. Ja alati tapahtuva burgereiden mussuttaminen tekee tästäkin kansasta pian kävelemään kyvyttömän, yhtenäisen ihraläjän joka valuskelee Maa-planeetan pinnalla kuin sula läski kalakukossa.

Pekka puskia tarvittaisiin komppaniallinen valistamaan, mutta eipä taitaisi ne terveysmutinat korviin enään kantautua.

Karvahahattukansan junien vessat ne ovat aina olleet paikkoja jonne ei viitsisi mennä jos pakko ei olisi. Miten toikin äskeinen, suuri mies joka suuntaan, siellä mahtui käymään kun minunkin pitää melkein peruuttamalla mennä? Entistä punakampana se sieltä tuli, että tuskainen oli kokemus hänellä. Täytyisi pitää mukana desifiointipyyhkeitäkin kun roiskeilta ei seisoviltaan vettänsä ruikkiva kusikansa välty heiluvassa kapeikossa mitenkään. Minä koetan istuviltani, mutta pytyn reunojen pyyhkiminen on ennen istahtamista pakko joka kerta suorittaa. Haju ei ole kuitenkaan enää ihan niin hirveä kuin joskus 1960-70-80 -lukujen junavessoissa.

Ukki Adamin hautajaiset 1975. Pappi Väinö Mentu ripottelee multaa ja esittää sen ainoan, vettä pitävän, tieteen hyväksymän totuuden ihmisenkin piipahtamisesta elonkirjoa värittämässä: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tultava..."

Kuvassa takana lankoni Osmo, hänen vieressään partasuu Pentti (ampui itsensä 1981), sitten Oskarisetä veljensä Heimon kanssa. Heimon vanhin tytär Maari, vaimo Sirkka, papin paperia pitelevän käden takana pikkuinen Minna, isäni Tauno, äitini Gunilla, Lainatädin poika Jouni ja tytär Auli poikaystävänsä Pertin (sairastui skitsofreniaan 1977, kuoli 1990-luvulla) kanssa ja edessä Anni mummi ja Ismo, Lainatädin nuorin poika.

18.3.2026 keskiviikko

Kotio palattuani lueskelin uutisvirtaa. Vaikka lakkautin lehden tilaamisen niin HS:n kolumnisti Timo Paukun kirjoitukseen joka oli luettavissa silti "Huijaamisesta tuli uusi normi" yritin kolmellakin eri lyhyellä lauseella tökätä, kuinka uskontojen huijaustarustot ovat jo tuhansia vuosia menneet lajimme aivosyötteestä syvälle minuuksiin tehden tuhojaan totuuden ja valheen erottamiskyvyssämme aivan samalla tavalla kuin mitä nyt internet-ilmiö on tehnyt kiihtyvällä tahdilla, mutta moderaattoritekoälyn koodistoon asennettujen, kiellettyjen sanojen lista nakkasi tunkiolle moiset mielipiteeni.

Että tässä meidän sananvapautemme jota Hesarikin väittää hampaat irvessä puolustavansa.

Mutta ei sen väliä. Kommenttiosastot ovat täysin turhia muutenkin jos valistuksen aikaan vertaa jolloin valistaminen upposi sellaiseen tottumattomaan aivojenmassaan kuin urheiluhullut suohon. Ja mikähän "valistaja" minäkin luulen olevani, saatana. Poikkiteloin olija vain ja sellaisilta on huutajan turpa helppo tukkia. Vaiennetaan hiljaiseksi ja sillä selvä.

Alan  paneutua siihen ajatukseen, että Unimäkeen on lähdettävä kestipä selkä tahika ei. Seuraavan talven lämmityspuut ovat vielä metsässä!

Onneksi ei ole lunta juuri lainkaan. Soitin traktorimiehelle ja se on käynyt aukaisemassa uran lumenhölseeseen jota ehkä kymmensenttinen tiellä vielä on ollut.

Kun Heimosetä ihan pian kuolee, ei ole sukulaista jonka kanssa samalla tavalla yksituumaisesti maailman asioita puhelimessa puitaisiin. Seuraava "suvun vanhin"-ehdokas Martti jäi peräkammarin pojaksi (s.1949) enkä hänen kanssaan ole ollut missään tekemisessä. Viime syksynä jututin kun hän oli istuttamassa kuusentaimia Kyntöläisellä.

Voudinvasaran lämmössä

2.3.2026 maanantai

Meillä on aina vietetty poikien synttäreitä ja vähintään kahviteltu nimipäivinä. Niin nytkin kun Paulus täyttää 22 v. Ojennettiin pari pientä lahjaa eilisillä kakkukahveilla. Muuten tätäkään poikaa ei kotona juuri näy kun mukavempi on N:n luona majailla, ja koska on töitäkin. Niinhän asioiden pitää mennäkin. Illasta käytäneen Rossossa syömässä koko poppoo -paitsi Frans Elias. Tulee hiihtolomakäynnille naisensa kanssa vasta torstain.

TM kävi illasta.

Tänään ajelee Sonjan porukka ensin tänne ja sitten mennään käymään Salokylällä asioilla. Elisabethkin on mukana. Ostin hänelle muutamat pikkujutut isoon tavarakassiin johon voi sitten kotona leluja säilöä.

Unessa humpalla pitkästä aikaa. 

Koetin muistella ketä lavalla lujaa kyytiä töytyytin, mutta muistintaululla ei muuta näkynyt kuin punainen kokomekko ja muhkeat ryntäät.

Klo näytti vihrein numeroin mikron taulussa 04.44 kun kylmää vettä yön kuivattamaan suuhuni lasista horaisin.

Lähden kuudeksi Kaukaveteen vesijumpalle, sukeltelemaan, uimaan, vesihierontaan... Nilkkasärystä en taida enää eroon päästä vaikka mitä tekisin.

3.3.2026 tiistai

Eilenillalla särki päätä juuttaasti eikä se kokonaan ole yön aikana vaimennut.

Vantaalla kerrostalopalossa tukehtui savukaasuihin somalitaustaiset kolme lasta ja vanhemmat. Joku harhainen, 71-vuotias naapuri oli tuohustanut olohuoneeseensa nuotion ja hypännyt itse parvekkeelta pihalle.

4.3.2026 keskiviikko

Kaukaveden saunassa kaksi kolmekymppistä ukrainalaismiestä. Toisella oli villamyssy päässänsä ja aloitin siitä mainiten juttelun. Suomenkieli oli hakusessa, vaitelias ei pukahtanutkaan, mutta tältä vilkkaammalta tuli murtaen sanoja ihan nokko.

Kaverukset olivat tulleet jo Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan alussa tänne. Olisi tehnyt mieli ääneen ajatella, että kuinka sotaan kelpaavat kaverit täällä ovat, mutten viitsinyt. Ehkä selitys olisi löytynyt.

Illegaaleja vakoilijoita? Eikä niinkään Ukrainan  hyväksi vaan Moskovan Zaatanan.

Kun näin raskaasti syytteleviä ajatuksia milloin herää, olisi siksi parempi kysyä vaikka suoraan kuin että jättää ne päätä pakottamaan.

Löytäisin kaverukset kyllä, sillä Puhelias kertoi työpaikkansa nimen.

Yritin vaihtaa Tojotanrottelo III:seen ajovalumpiot, ei onnistanut. Olisi pitänyt osata tilata korkeudensäätömoottorilla olevat. Luulin, että ne voi vaihtaa vanhoista uusiin. Yritän lähettää umpiot vaihtoon Euroopan plakkiutuneeseen "sydämeen" Puolaan vaikka olin tilaavinani ne Saksasta, Autodocilta. Umpion takana lukee isolla Made in Taiwan!

Piti purkaa koko etupuskuri ja muita katteita edestä pois ja sitten laittaa takaisin, elikä kokolailla turha, puoli päivää kestänyt ähräys ulkona lumenkylmällä alustalla konttaillen! Nollakeli, että ei sen puoleen.

Öljyt+suodattimen vaihdoin. Suodattimen oli edellinen vaihtaja kirinyt uhkatiukkaan eikä lähtenyt kuin palasina ja lopulta lämmittämällä niin, että tiivistekumi kärysi.

5.3.2026 torstai

Aloittivat Iranin murskaamisen Israel ja velipuolensa (tai ottoisänsä) USA. Jälki on nykysodista tutusti kammottavaa ja tulee yhä vain pahenemaan. Hiekka palaa jo ympärysmaissakin.

Pommitusten aloittajat kuvittelevat olevansa nettipelien kahvoissa eikä siviilien tuskasta ymmärrykseen saakka huudot kuulu, ei tunnu.

Tämän uuden sota-aukileen äärellä ydinaseista ja niiden lisäämisestä alkoivat ammolleen lengotella sodille ahnaita suitaan niin Kiina kuin Ranskakin, eikä Pohjolakaan niistä enää vaikene. Paitsi Suomi joka unohti asiassa parlamentaariset tavat kun kokoomusjohtoinen hallitus puolustusministeri Häkkäsen suulla yhtäkkiä ilmoitti luopuvansa ydinaseiden täyskiellosta.

Railo levenee puolueiden välillä ja kohta ne ovat tukkanuottasilla vaikka pitäisi sotesektorikin sotasektorin rinnalla kuntoon saada.

Keskiyön kellon viisarit nitkahtivat viimeiselle sekunneille. Jos joku loppuräjähdyksenavaruusprofessori meinaa viimeistä elonkehän sekuntia ruveta tutkimaan, niin laitteiden pitäisi olla atmosfäärin laidoilla valmiina jo.

Maailma odottaa tuhkaustaan, kuten unessani viime yönä sanottiin.

F&E tulivat.

6.3.2026 perjantai

Umpioita ei kannata palauttaa, postimaksu puolalaiseen osoitteeseen sama kuin 2x niiden hinta/kpl! Panin lyhdyt Torille myyntiin.

Kun en ole mikään tarkanpaskan äkistäjä niin tällaiselle postimyyntitouhu on perseestä! Olisin tuonkin palautustuskan välttänyt jos panin tilatessa ruksin ruutuun "Turvallinen tilaus" ja maksanut 6:n euron lisämaksun. Palautus olisi siis hoitunut kustannuksitta.

Mutta ei Autodocin tekoälychättäilijäkään osannut sanoa, ettei säätömoottoria voi vaihtaa.

Kuomullinen peräkärry käytiin ostamassa Puutarhurin työkaverilta.

7.3.2026 lauantai

Heräsin jälleen neljältä. Unessa sukelsin altaanmitan, mutta en meinannut päästä pintaan. Tukehtumisen tunne oli aito, elikä olin kuorsannut silti vaikka estokiskot olivat suussa. Ne alkavat olla loppuunpurrut.

Kuorsaakohan valtionvaranministeri Riikka Purra? Hampaat sillä ainakin ovat aina raateluasennossa. Tällainen henkilökohtaisuuksiin ulkonäössä meneminen ei ole korrektia, mutta näinhän minä kerran unta Tytti Tuppuraisenkin leveäaukkoisesta, punahuulisesta suusta ja siitä, miten hän vastasi kun suun koosta kysyin kuin Punahilkka isoäidin syöneeltä sudelta.

TaruMaaretin nimipäivä. Laitoin onnittelut ruusukuvan kera.

Talossa kaikkiaan 7 ihmistä ja kaksi koiraa. Täytynee keitellä kattilassa puuroa sillä P&N lähtevät heti aamusta ajeleen Ouluun. P on kolmatta viikkoa ajanut joka päivä työkeikalla siellä, että ainakin on tuttu polku. N, helsinkiläinen, ei ole käynyt koskaan Oulussa ja hänelle se saattaa olla ihan mukava reissu.

Unkari ja Ukraina uhittelevat toisillensa. Unkarin (Orbankyrvän) käyttäytymistä saanee hirvitellä. Sattuman irvistely hänen ja muutamien samaan aikaan maailmanpolitiikassa valtaan keplotelleiden tyranni-ilmestysten hahmossa on kammottavaa. Miten voi yhtäaikaa sattuakin niin moneen maahan näitä kokovartalokyrpiä joilla ei minkäänlaista häpyä ole valtansa pönkittamisissä!

Eikä niistä yhtäkään saada edes pyssyteltyä hengiltä vaikka kerrankin aito tarvis olisi.

Koska uunia piti lämmittää, tein aamupäivästä kahdenlaista uuniruokaa. Molemmat padat onnistuivat hyvin. Toinen oli tuttua riisi-ohrakanaa ja toinen täyskasvispata johon erikseen esikypsensin miedosti suolalla maustetussa vedessä runsaasti parsakaalia. Eräänlainen gratiinipata siis johon lisäsin kasviskermaan tehdyn yrtti-pippuri-munaseoksen.

Nyt illasta laitoin uunin jälkilämpöön (+170°) ohrapuuron hautumaan huomisaamua varten.

8.3.2026 sunnuntai

Eilen alkoi oikea kevät kun aurinko paistoi ja räystäiltä vesi roiskui. Varhaiset aamu heräämiseni (04) on merkki siitä, että olisi oltava jo Unimäessä seuraavan talven polttopuita tekemässä, mutta en taida vielä viikkoon päästä. Tiistaina on verikokeet ja muina päivinä muita sovittuja asioitten hoitamisia.

Siskoni H oli tilannut Kansallisarkistosta isä Taunon ja setä Oskarin rakennusurakointiyrityksen konkurssihuutokaupan paperit vuodelta 1963.

On se ollut näytelmä sekin!

Eräänä syyskuun ankeana torstaina suurkuusien ympäröimään, Unimäen lahonhataraan, penakoita täynnä olevaan yhdentuvan hirsikömmänään on ahtautunut poliisikonstaapeli Heimo Närhi (myöhemmin paikkakunnan nimismieheksi kohonnut) ja muut konkurssipesän saamisten edunvalvojat. Uteliaat kyläläiset on pakko ollut jättää ulkorantteelle kuikuilemaan rikinäisistä ikkunoista ja kengänpohjasaranaisesta, auki renksottavasta ovesta sisällä tapahtuvaa, naurettavaa näytelmää jossa valtava, ulosottoon määrätty omaisuus, elikä rikkonainen patteriradio, loppuunpoljettu Tikka-ompelukone ja väljäksi paukuteltu espanjalainen yksipiippuinen, 16 kaliberinen Herkules-haulikko on pantu huudettavaksi esille. Navetassa ammuva yksinäinen Pikkumantelikin on voudin vasarankopauksen luisena ponkottavaan lonkkaansa saanut.

Ja onhan vasaran alle kaiveltu isän jo kavereilleen myymä IC-merkkinen moottoripyöräkin kun sille ei ole kauppakirjaa löytynyt. IC:n sijainnista ei varmuutta ole ollut, mutta ehkä jossain Kangaslahdessa Einari Heikkisellä kun se oli sen paikalla ollen huutanut virallisesti itselleen.

Huutokaupan rahallinen  saalis:

Äeti on huutanut haulikon 11 markalla, Asa-merkkisen patteriradion 6 markalla ja ompelukoneen 32 markalla. 

Ukki Adam oli huutaa päräyttänyt Pikkumantelin 100 markalla, mutta kun huutokauppaväki oli poluillensa kaikonnut, on hän taluttanut lehmän navettaan takaisin.

Einarin omistukseen oli IC-moottoripyörä siirtynyt hintaan 20 markkaa.

8,36 hehtaarin maapohjalle eikä lahoille rakennuksille ole yhtään nuijankopausta tarvinnut antaa kun huutajia niille ei ole ilmaantunut.

Konkurssipesän saatavat kaikkinensa ovat olleet vajavat 30 000 juuri sinä vuonna uudistunutta uutta markkaa. Nykyisellä ostovoimallaan noin 70 000 €, mutta eipä edes huutokaupan järjestämiskuluja ole nimismiehelle herunut.

Velkojat ovat olleet rautakauppiaat Suonenjoelta, Maaningalta ja Rautalammilta joilla paikkakunnilla (mm.) isä ja Oskari ovat urakoineet kouluja, pappiloita ja seurakuntataloja. Maaningan pappilan työmaalle jääneet vähäiset rakennustarvikkeet ja työkalut ("2 kpl rautakangia") on päätetty huudattaa sittemmin siellä, mutta ilmeisesti se on jäänyt tekemättä. Vain rahallinen arvio on niistä käyty tekemässä eikä se olisi paljoa kassaa kasvattanut.

Verottajan saatavat ovat olleet hämmästyttävän pieniä, vain muutamia kymppejä ja parit sataset Kaavin verotoimistoon.

Velat eivät ole siis olleet työmaiden kokoihin mitattuna juuri minkäänlaisia, mutta juopotteluiltaan eivät urakoitsijat ole niistä ajoissa huolehtineet.

Isä ja Äeti voittivat noihin aikoihin veikkauspeleissä päävoiton jonka turvin he ilmeisesti tästä pahimmasta elämäntönkyrästä ylitse konttasivat sillä uusia pakkohuutokauppoja ei ilmaantunut. Lisäksi he ovat tehneet avioehdon ja siirtäneet kaiken Äetin nimiin ja lopulta minä, isän kuoltua 1982 lunastin Unimäen vuonna 1984 itselleni. Käypä hinta oli koko rakennuksettomalle  tilalle 15 000 markkaa. Arvion teki metsäalan ammattilainen.

Muutimme Unimäestä Pohjoismäkeen vuonna 1968. Isä poltti eräällä syyssateen sävyttämällä metsästysreissullamme (1970) huutokaupan aikaisen, hataran mökkitötterön ja navetan. Savusaunan hirret se oli kenkännyt Juhanilan Matille joka ne Keyritynrannalle hevosteli, mutta sinne ne läjään lahosivat.

Tänä päivänä 112 vuotta samojen geeniperimien omaavan (maarekisterin mukaan lohkomistapahtuman virallinen vuosiluku on 1926, Anu&Mari ovat muuttaneet Unimäen korpeen 1914 tai jo 1904) suvun hallussa olleesta Unimäen tilasta rakennuksineen voisi pyytää maksimissaan 60 000 €, mutta luultavasti, jos ostajaehdokkaita edes ilmaantuisi, juuri ja juuri hyväksyttävissä oleva hinta jäisi 20 000 €:n kieppeille.

On Um voudin vasaranuhan alla ollut minunkin omistuksessa ollessaan, että teit isäin melkein on kompuroitu. 

Tiukkaa tekee edelleen omistaa näitä pieniä omaisuuksia nykysuomessakin; tekisi mieli vielä järjissä ollessaan luovuttaa. 

Seksiä Kekkosesta Epsteiniin

14.2.2026 lauantai

Monta kertaa vuodessa, jopa viikkojen pötkössä, evakuoidun olohuoneesta urheilulähetysten tieltä. Puutarhuri ottaa alan haltuunsa töistä tultuaan, neuloo, kutoo; sukkaa, kinnasta, kalavosinta ja milloin mitäkin samalla kun katsoo kisoja. Se on yksi hänen tavoistaan palautua päivätyön raskaan raadannasta.

Minua urheiluselostajien puhemaratonit ja vuosikymmenestä toiseen liki muuttumattomina pysyvien ennätysten luetteloinnit vain ärsyttävät. Urheilutuloksissa ei ole mitään mikä sykähdyttäisi. Uusia nimiä selostajien äänet kuuloluihin kiilaa, mutta se ei tajuntaani uju, mitä väliä voitetuilla sekunneilla tai senteillä mihinkään olisi. Kiekon perässä rynnivien urosten testosteronin katku vain haisee sohvalle saakka.

Sadasta kilometristä villalankaa saanee kudotuksi monta paria sukkia, mutta kalliilla tehty 100 km keinoluminen latu, jota sata hiihtäjää kilpaa lykkii, sulaa pois eikä jäljelle jää kuin muutamien hyllyihin kylmän kiiltävää metallia jota ei voi edes syödä.

15.2.2026 sunnuntai

Eilisen uutiset kertoivat Moskovan Zaatanan tapattaneen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin nuolisammakkomyrkyllä. Kremlin psykopaattidiktaattori ja hänen perseennuolijoidensa myrkkykielet tietenkin kiistävät "Lännen" väitteet. Vain ajankulu näyttää (jos sitä keksintöä eivät nykyiset tyrannit kurauta loppuun kertalaakilla), kenen kasvot historian lehdillä kirkkaammin loistavat; Moskovan Zaatanan vai Aleksei Navalnyin.

Normaalin (jos mitään normaalia on) ihmisen hirviölista sisältää jo nyt Hitlerin, Stalinin, Pol Potin ja niin edelleen x100 eikä nykyinen Moskovan Zaatana siitä listasta pois tule jäämään.

Historia kuluttaa kyllä sädekehän myös sankareina pidettyjen harteilta sillä nuhteetonta lajimme edustajaa ei ole olemassakaan.

Sitä uutiset eivät kerro, miten Navalnyin ruumiista otetut näytteet on saatu Eurooppaan tutkittavaksi kun Moskovan vuotojenestosiivilää kehutaan tiheäsilmäiseksi.

Huomenna junailen Orivedelle.

16.2.2026 maanantai

Junassa: Muita mänijöetä tai jonnekin tulijoeta samassa yläkerran vaunu nro 1:ssä ehkä kymmenisen pipoa. Istuimeni numero on 73.

Takanani rapistelee sipsipussia nelikymppinen, soukkavartaloinen nainen, toisella puolella käytävää ikäiseni, lipeviä naiskonduktöörille puhellut, juopottelujen jälkipöhnässä oleva sänkiäijä ja hänen edessään nuori, nuuskamällin juuri huuleensa tyrkännyt huppupäänuorukainen. Muita en tältä sijainniltani näe analysoida, mutta ei sillä väliä. Kaikilla kuitenkin jokin digi-hipelöitävä kämmeniensä otteessa, että siten ihmisten persoonallisuudet ovat käyneet junamatkoillakin yhdentekeviksi.

Lueskelen minäkin tabletilta uutisia. Ylen otsikossa näyttelijä Oona Airola kertoo olevansa ahdistunut seuraavasta roolistaan iskelmisti Kaija Koona. Tylsän tarpeeton tieto. Sekin, että tehdään jostain elossaolevasta, valmiiksi julkisuuden kiilassa hyllyvästä ihmisestä elokuva on ääliömäistä energiahävikkiä. 

Tai mikäpä ääliömäisyydenmittari sitä mittaisi. Rajoittuneisuuttani tuo ajatus vain edustaa.

Mutta kun KK tunnetuimmassa laulussaan toistelee, "kuka keksi rakkauden" eikä siihen kukaan koskaan vastaa, vaikka laulu soi eri kanavilla vuosikymmeniä, ei se ajattelun kehityksestä hyvää kerro.

Rakkaus ei ole keksintö. Se on sellaisena, kuin sitä on päihimme iskelmien myötä syötetty, pelkkää helposti myytävää unelmahöttöä. Unelmia ehkä tarvitaan, mutta kohtuutta toistoon enämpi. Lyriikantuohuksenakin rakkausharhat toimivat paremmin vain Eino Leinolla. Ja Eikka sentäs on aikoja sitten kuollut.

Orivesiaikananani soi jukeboxeissa ja kaseteilla Juicen Kaksoiselämää. Itse sen laulaja oli jo menossa pohjalle tummiin syksynsäveliinsä ja hukkui lopulta niihin kaljanvärisiin nesteisiin joita muiden baarikärpästen ja rentunruusujen lailla tieten tahtoen kitaansa kaateli. Niissäkään bileissä ei kohtuuden kutsuja kuunneltu.

Omien kaksoiselämieni kuohuihin olisin hukkunut itsekin, jos en...

Juicen ja Irwinin elämät ja niiden ympärille rakenneltu musiikkibusines olivat ehkä aikansa suomalainen kuva. Mutta ei sekään maanantaiaamuja pidemmälle kerrallaan kestänyt.

Näin puoliltapäivin ollaan ohitettu Suonenjok'. Ei näkynyt Kannista asemalla. Siltä hollilta ei näkynyt hautausmaallekaan, jossa nykyinen, multainen putkimiehen kotinsa on. Ajattelin ajatella Eskoa ja erilaisia käsin tekemisiämme Pieksämäelle saakka sillä kuuluivathan nämäkin seudut reviiriemme sisälle pitkän tovin. Vuodesta 1989 (Kittilä, Veitservasan Kähärä) vuoteen 2018 (mm. Suonenjoki) kerkesimme kaikenlaisia asioita työmaillakin askarrella.

Pieksämäellä junan vaihto. Hieraisin kuulokkeet korviin ja nyt niiden kautta virtaa kerrontaa Suomi versus Neukkula yhteisestä historiasta Stalinin vainojen ajalta. 

Kuunnellessa viha (ei ole oikein muuta sanaa sille tunteelle) julmia lajimme itäisiä jäseniä kohtaan muljahtelee sisuksissa. Varsinkin kun tietää, mitä ne nykyäänkin joutuvat diktatorisen koneistonsa käskyttämänä Venäjän rajojen ulkopuolellakin tekemään.

Ohjelman nimi Ylellä: Elävä historia: Suomalaiset Neuvostoliiton pakkoleireillä -kuinka odotukset petettiin

21.2.2026 lauantai

Degeneroitunut maailmaneliitti kompastelee tojiviin mulkkuihinsa. Businesmiehet, prinssit ja prinssieverstit eivät ole kyenneet pitämään kurissa kieroutuneita halujaan ja nyt niistä osa joutuu (ehkä) vastaamaan teoistaan. Osa luopui jo toivosta päästä paparazzeilta piiloon ja nielaisi myrkkykapselinsa. Yksi aatelinen vietiin juuri päiväksi poliisivankilaan kuultavaksi, mutta päästettiin iltapalalle kotiinsa. Kuljetuksesta nähtiin salamanväläyksen verran punasilmäistä kuvaa Rollis Roycen takapenkiltä. Siitä fotosta ottajansa tulee kuittaamaan suuren journalistipalkintonsa vuoden lopussa.

Brutaaleja akteja sisältävä seksi on päivän sana. Kun sanaan ja sen käsitteeseen lisätään pedofilia, aletaan ymmärtää ihmisen perikuvan inhottavatkin puolet.

Viidakkoserkuillamme seksin suhteen lähes koskemattomina ovat säilyneet vain omat emot, muut lajitoverit ovat periaatteessa vapaata riistaa jos "normaalimpaa" mulkutettavaa ei ole näköpiirissä. 

Veljiemme apinain lailla niin on käsittänyt maailman parrasvaloissa patsastellut eliittikin tähän saakka, mutta tulipa vain yhdelle sektorille aikamme hetkessä stoppi alkukantaiselle köyrinnälle. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan tilille tekosistaan joudu. Yksi Suur Möliskö on jo käräjäsalien verkonsilmän repeämästä nuljahdellut omien asetustensa suojaan. Sitä paskaläjää eivät enää vankilaan saa jo ikänsäkin takia kun kuolema kuristaa kellertävää helttakaulaa luonnollisin kourin.

Ihmisen, enimmin meidän urosten, todellinen kuva se vain näistäkin paljastuksista yllemme heijastuu. Luomamme sivistys ei miljoonien vuosien viidakkohistoriaamme päihitä.

Nekin muka sivistyksen airueina toimineet uskonnolliset instituutiot ovat itse toimijoidensa keskuudessa harrastaneet kautta aikain mitä iljettävintä sodomiaa jolta ovat olleet varjelevinaan tavan rahvasta kieltämällä ja kahlitsemalla seksuaalisuuden kaikkia, normaalejakin haluja ja harrastuksia. Normaaleihin kuuluu siis lesbous ja homouskin kun sen ominaisuuden annetaan kehittyä yksilöiden aikuistumisen myötä semmoiseksi kuin se genominsa sanelemana kussakin on ja tuntuu.

Pedofilia onkin sitten vaikeampaa laittaa ns. normaalikategoriaan vaikka senkin halun itse tilaamatta pedofiilitkin syntymäkehityksessään ovat aivoihinsa saaneet. Sitäkään aivojen poikkeamaa ei siis pois voi kitkeä ihmisen genomista. Kun siittiö munasoluun sujahtaa ja ihmiseksi kehitys alkaa, mitään sieltä ei enää nipsaista pois vaikka valikointipinssettejä tiedehenkilöt ovat jo laboratorioissaan olleet keksaisevinaankin. Pedofilian suitsimisen edessä lainsäädäntö ja sen vahtikoirat pysynevät vielä pitkään mahdottoman tehtävän edessä.

Kymmeniä vuosia sai kansainvälisesti verkottunut eliittipedofiliarengaskin toimia kun toiminnan varjona toimi raha, valta ja siloiteltu julkikuva. Mutta miltei mahdotonta on valvoa ja pitää kurissa ihan tavallisiakin asiaan vihkiytyneitä, nettiviidakoiden liaaneissa heittelehtiviä apinatovereitamme toteuttamasta kehojensa hillittömiä vaatimuksia.

Ei niitä pitänyt kurissa hevossavottojen aikakautenakaan mikään, ei kukaan.

Tiedelehdessä kerrotaan:

"Aiemmin on oletettu, että ihmisen perimä on etnisestä taustasta huolimatta suhteellisen samanlainen, mutta genomitutkimuksen uusin läpimurto paljastaa, että maailman lähes kahdeksan miljardin ihmisen perimät eroavat suuresti toisistaan."

Millainen on päiviräsästen (=homokammoisten suomalainen yleisnimitys) geenikartta? Nekinhän poikkeavat käyttäytymisessään suuresti siitä, mitä enin osa ihmisistä edustaa. 

Onko tietoon perustumattomilla, järjettömillä argumenteilla homokammoisuuttaan ja -vastaisuuttaan perustelevat lajimme edustajat silti hyväksyttävä sellaisina kuin ovat, vai voisiko heitä yrittää eheyttää jos geenikartastakaan ei käyttäytymiselleen selitystä löydy?

22.2.2026 sunnuntai

Satoi pitkiin aikoihin lunta vajavat kymmenen senttiä. Kevyttä kolaillla, mutta menihän siinä muutamat tunnit. Iltapäivällä siivosin Anelman autotallin loppuun. Kierrätykseen vietävää kertyi peräkärryllinen. Arvovainaalta jääneitä, käyttämättömiä vanhusvaippojakin laatikkotolkulla. Niiden imeytyssisältöön kuuluvien rakeiden kemialliset yhdisteet eivät aikaa kestä paria vuotta pitempään ja tarvitsijansa kuolemasta on kulunut jo useampi vuosi.

Kaikissa elämänkäänteissä törmäämme siihen, kuinka vauvasta liikkumaan kykenemättömään vanhuuteen lajimme on vain yksi jätevuorten rakentaja. Toista samankaltaiseen toimintaan kykenevää lajia ei olekaan.

Alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin professori Kari Enqvistin kolumni Yle Areenalla antoi sananjalansijaa omillekin mielen ilmaisuilleni. Niiden merkityksen suhteen olen ollut aina skeptinen. Toisaalta koko lajimme mölyäminen niin sanotun älynkehityksen suhteen näyttää saavuttaneen kaarensa lakikorkeuden. Vapaa pudotus taantumaan on alkanut, ja vauhti vain kiihtyy.

"Mitä tärkeintä, virheellisetkin ajatukset voivat olla hyödyllisiä" ja että "väärässäkin voi olla, mutta toivottavasti mielekiintoisella tavalla."

Tilasin ad Librikselta Pekka Niirasen "Ohrana Kekkonen -UKK Etsivässä Keskuspoliisissa 1919-1927". Maksoin sen jouluksi saamallani lahjakortilla johon jäi vielä yhden e-kirjan verran saldoa. 

Niirasen kokoon väkertämä teos on jälleen yksi palanen yhteiskuntaan kummittelemaan jääneen kyläpäällikön elämäkertaan. Ehkä jo hyvinkin pian mitään uudeksi luokiteltavaa ei Kekkoskalmon kääntely enään tuota. 

Vielä on kuitenkin käsittelemättä Kekkosen seksuaalisen käyttäytymisen menneisyys. Pano Rajalaa saattaa ketuttaa kun ei rahkeet riittäneet alkaa Kekkosseksin kaiveluun.

Millaisia luurankoja sen aiheen välinevarastosta löytyisikään jos joku Urkin tuhannesta rakastajattaresta (avustajien hankkimista) olisi vielä kertomassa. Tyrkky toimittaja Maarit Tyrkkö Kekkosen lähellä viihtyneistä olisi ehkä varteenotettava kertoja. Lienevätkö Maarit ja Urkki olleet silleen niin jalusta alkaa huojua jo mahdollisen aktin ajattelustakin, sillä olihan heillä ikäeroakin 47 vuotta eikä vielä edes Viagraa ollut keksitty.

Ehkä Kekkonen ei kuitenkaan ole nykyisiin prinsseihin ja törkyepsteineihin verrattavissa oleva elostelija ollut. Ehkä hän on ollut "nosto-pisto-ja ravistus" -miehiä vain. Se on käynyt kyllä selväksi, ettei hentoinen Sylvinaaras viriilin Urkkiuroksen libidoa ole kyennyt kurissa pitämään.

23.2.2026 maanantai

Puutarhuri tuli melkein heti aamulla töistä pois kun yksi lähimmistä työtovereista oli kuollut viikonloppuna. Vainajoitunut oli yrittänyt soittaa lauantaina, mutta kun P oli yrittänyt soittaa takaisin, ei sieltä vastattu. Äkkikuolema satuttaaa.

Kekkonen ja aikajanansa haamut, jotka yhteiskuntapadassa kapustoitansa piti ja hämmensi, änkeävät omistakin muistilaatikoista poliittista tavaraa kuin lumilinko lingottavaa penkalle.

Kun lukee alle parikymppisen Urkin mielipiteistä siteerauksia, voisi kuitata ne aikansa lapsen ajattelemattomuuksiksi, mutta kun tietää, mihin se tyyppi myöhemmin sitten kapusi, niin olisi siinä voinut käydä Suomelle tylymminkin. Kekkosesta olisi voinut leipoutua helposti täysverinen (jäi puoliveriseksi) diktaattori jos maa olisi ollut väkirikkaampi ja vieläkin eripuraisempi kuin oli, ja jos eripuraisuus olisi saanut jatkua aina 50-luvulle saakka.

Oikeastaan kahtiajako jatkuikin; Kekkostyranniuden estoksi siunaantui toinen maailmansota ja Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutuminen.

Kahtiajakautuminen; Onko se oikeasti koskaan poistunut yhteiskuntarakenteestamme? 

Kunhan tämä peliaddiktoitunut, energiajuoma- ja mättöruokasukupolvi nuuskahuulineen joutuu ottamaan kokonaan vetovastuun, niin yhteiskuntarakenteet alkavat rutista vaarallisesti sillä luonnollinen historiantaju on kahta kehnompi kuin nyt persupolitiikkaa ihannoivilla. Eikä se niilläkään kehuja ansaitse.

Ehkä ne laiskuuttaan ohjelmoivat tekoälyarmeijan hoitamaan kaiken?

Itseni jäljelläolevaa, vähäistä elonaikaa ajatellen: EU ja nyttemmin Moskovan Zaatanan sotapolitiikka ja Nato estävät tehokkaasti minkäänlaisten kekkosten uudelleenilmestymiset yksittäiseen pikkupohjolanmaahan, mutta ei noidenkaan tyrannimaisesti käyttäytyvien valtakeskittymäin orjuudessa olo hyvältä tunnu. Vähintään maaperän ne kaluavat kuun maisemaksi eikä rahakaan niiden ylläpitämisestä omiin tarpeisiin säästy.

Stubbista ei leipoudu Kekkosen kaltaista päällepäsmäröijää mitenkään, ja se muuan punaposkinen eiralainen, jolla diktatorisia valtapyrkimyksiä on alusta alkaen ollut, kalpenee Kekkosen haamunkin rinnalla. Kekkonen ei sentäs ollut käyttäytymisessään ja valtapyrkimyksissään aivan toivoton nulju vaikka savolaisjuurisena luulisi. Halla-aho ei muuta olekaan.

Jos kaikki henkilöt jotka samaan aikaan Kekkosen kanssa tätä maata hallitsivat, saisi mielensä kartalle yhtäaikaa piirtymään ja jokaisesta analyysia kykenisi tekemään, niin millaisia luurankoja jo heidän muistinvarainen habituksensa ja heistä kirjoitetut negrologit esiin kolisuttelisivatkaan?

Mitä silloinen herrakerhoeliitti oikeasti harrasti sikarin ja konjakin tuoksuisissa yönistujaisissa vai tyytyivätkö herrojen mulkut pöjöttämään puolivelttoina liituraitahousujen lahkeissa aina vain? Ehkä sulostuttajat pistäytyivät takaovien kautta aamuyön tunteina kuitenkin eikä heiltä henkkareita kyselty.

28.2.2026 lauantai

Olof Palmen murhan vuosipäivä. Missä olin vuoden 1986 helmikuun viimeisen perjantaipäivän iltana? 

Varmaankin siitä olisi merkintä mustakantisessani jos kävisin sen esiin kaivelemassa. Mutta jo muistinvaraisesti voinen kirjoittaa, etten mitään erikoista ole puuhastellut.

YLE kaiveli Palmen murhan esille kertomalla suomalaisjuurisesta naisesta tarinaa kuinka se on ollut samassa elokuvateatterissa Palmen pariskunnan ja heidän poikansa kanssa. Tämä nainen, Anneli Korhonen nimeltään, kertoo nähneensä teatterin ovella pistävästi sisälle tuijottavan miehen...

Mutta tänä samana päivänäkin, kun yhden merkittävän sodan vastustajan kuoleman muistopäivää vietetään, USA ja Israel rupesi pommittamaan Iranin kaupunkeja valtavalla tuhovoimalla. Jos siellä muutama murhaajajohtajapappi tapetaankin, niin sivullisina uhreina on jo mainittu ainakin yhden tyttökoulun lapsineen (50) räjähtäneen taivaan tuuliin.

Zelenskyi puhui viime viikolla kolmannen maailmansodan olevan Venäjän sytyttämänä oikeasti käynnissä ja kun nyt Lähi-Idässä jälleen aukaistiin uusi ruutitynnöri, niin eiköpähän se siitä oikeastikin eskaloidu kaikkia mantereita koskevaksi teurastukseksi.

1.3.2026 sunnuntai

Nyt aamuyöllä saamme lukea uutisista, että Iranin hengellinen johtaja, kansalaistensa murhaaja ajatollah Ali Khamenei on saatu hengiltä Israelin ja USA:n yhteisillä pommiterveisillä bunkkeriinsa. Vaikka tuollaisten johtajien kuolintapa saakin oikeutetusti (ajamansa silmä silmästä-laki) olla samankaltainen omien murhattaviensa rinnalla, niin seuraukset juuri tämän solumöykyn murhasta panevat pyhien maiden hiekankin palamaan jälleen kerran.

(vierailija)

SusiTalvisota on päättynyt ja teurastajilla hyvä mieli

4.2.2026 keskiviikko

Kuivat pakkaskelit jatkuvat. Saattaa olla, että Unimäen kaivon eristyskoppero ei ole estänyt veden jäätymistä kun maat ovat vain parikymmensenttisen pulverilumivaipan suojissa.

Ma-ti kävin asentamassa kylppärikalusteet Puistolassa. Kun kairasin höttöiseen seinään kalusteen kiinnitystä varten proppureikiä, lumpsahti terä makuuhuoneeseen saakka. Huomenna käyn paikkaamassa.

Katkaisin Hesarin tilauksen toistaiseksi. Vuositasolla säästö 276 €.

Menetän ainakin "tilaajille"-merkinnällä lehteen asennetut tutkivat journalismijutut, uutiset ja kolumnit. Tiedeosiokin jää tavaamatta. Miten lie kuluttajasuojani ja kuis prosessin kävisi, jos vaatisi maksamiensa entisten tilausten lukuoikeuksien säilymiset? Onkohan kukaan aiemmin edes kysellyt?

Junttimainen maalaisjärkeni väittää, että ostetun kirjan lailla omistusoikeus pitäisi taata olipa teksti millaisissa kansissa, ja vaikka kuinka monen miljoonan lukijan kanssa jaettua tavaraa tahansa. Ei ne tilattua lehtilehteäkään pois hae tilauksen lopettajilta.

Olen laittanut tietokoneeni kirjanmerkkeihin uudelleenluentaa odottavia tekstejä, mutta nyt niiden lukeminen ei onnistu.

Toisaalta tietoa ja "tietoa" tunkee vajaille aivoille aivan tarpeeksi kun näyttöjä availee.

Huviksenipa kirjin kuluttajasuojatstoon (en tiijä minne ja kelle semmoinen menee, ehkä tekoälylle ensin joka tyrkkää sen digiseen roskikseensa) kyselyn lukuoikeuksistani Hesarin tilausjaksoihin: 

Hei, olen ollut vuosikymmenet välillä taukoja pitäen Helsingin Sanomien tilaaja (nykyisin diginä).

Omasta mielestäni minulla maksajana pitäisi omistus/lukuoikeus säilyä kuten tilaamillani muillakin, erilaisilla teoksilla kansien välissä, sekä sähköisessä muodossa olevilla kirjoillakin joiden lukuoikeudet säilyvät hamaan kuolemaani saakka, ja siitä sivuitsekin. Mutta entä kuinka on kuluttajasuojani tässä tapauksessa lainkirjaimen tulkinnan mukaan?

Eipä se onnistunut kun sielläkin on ongelma joka ei lähetysvaiheessa korjaantunut: Ruksi ruutuun "olen ihminen" läpsäytti lomakkeen tyhjäksi ja paikalle rämähti hymiö joka irvisti rumasti.

5.2.2026 torstai

G:n pakkaspenkkarit. En saanut yhtään valokuvaa otetuksi kun järkkäristä loppui akku. Kaipa niitä jostain kulkeutuu ja olihan G Kainarin sivuille päässyt violetissa teletappiasussaan.

Nyt kaikki vanhojen tanssit ja penkinpainajaiset ovat sitten omien jälkeläisten osalta taputeltu. Ei ikä enää riittäisi uuden kasvatuskierroksen näihin vaiheisiin vaikka siementä itämään vielä panisinkin.

G halkaisi Anelman autotallissa Lancerin moottorin kun se alkoi oireilla. Kakkospytyn venttiilitapin lautanen oli lohjennut. Siinäpä pojalla askarta joiksikin päiviksi.

Tojotanrottelo on tiukilla kun yksi ja toinen sitä nyt öitä myöten kortteleissa nau'uttaa. P ei kyllä päivisin jaksa kun yötuurin ajokeikat Yläkainuuseen kerryttävät työajokin mittariin ainakin 300 km. Pitkiä ovat vuorot muutenkin. Lähtö 23 ja paluu aamulla yhdeksän huitteilla. Alkaakohan missä vaiheessa vistottamaan ratin takana...

Itse ajoin P:n iässä vähän aikaa Kuopio-Helsinki-Kuopio "yhdensilmän"-keikkoja jonkin aikaa ja jakelut päälle niin siinä rekkakuskin ammatista haaveet karisi.

6.2.2026 perjantai

Aamusta heti Kaksinmäellä fyssarin vastaanotto. Kopeloi ja väänteli, eri asentoihin taivutteli, kyseli ja uteli ja totesi leikkauksesta toipumisen alkaneen hyvin. Kalusteremontti, vaikka se olikin kevyehkö toimi, aiheutti hieman jälkijomotuksia, mutta kuuluu kuulema asiaan. Kaukavedessä rypemiset edesauttavat toipumista ja kun tulee sitten kävelyäkin...

Snyderia lukiessa opin uuden sivistyssanan: Sadopopulismi. Se on yhdistelmä englannin sanoista sadism ja populism. 

Sadopopulismi on poliittinen strategia, jossa johtaja tai puolue vetoaa kannattajiinsa tuottamalla heille itselleen haittaa tai kärsimystä. "Lyhyesti sanottuna sadopopulismi on politiikkaa, jossa kansa saa kärsiä, kunhan se saa nähdä vihollisensa kärsivän enemmän."

Moskovan Zaatana on erikoistunut sadopopulismin toteuttamiseen eikä enää kaukana sen määritteen toteutumisesta olla Yhdysvalloissakaan. Israel on myös malliesimerkki sadopopulismille, mutta nauttivatko tavalliset israelilaiset oikeasti Netanjahun terroristiarmeijan aiheuttamasta gazalaisten kärsimysnäytelmän seuraamisesta? 

Ja eikähän israelin kansa juurikaan mistään kärsi sillä infran pysyessä ehjänä lämpöä, lempeä, appelsiineja ja ruokaa jaettavaksi riittää.

Sadopopulismin sisältämät määritteet vastuun välttely, vahingonilo ja oligarkkinen kontrolli käy kyllä vaikka Suomen hallituksen toimien osoitteluunkin kun kuuntelee muutamien poliitikkojen puheita, ja vaikkapa persujen puolueena ajamia agendoja. 

Vahingonilo yhtenä politiikan ajurina varsinkin kontekstissaan Halla-ahoon kätyreineen synnyttää todenperäisyyden tunteen automaattisesti.

7.2.2026 lauantai

Katsoin nyt illasta viimeiset kaksi jaksoa islantilaisten morruuttajien (islanninkieli on ...) huumekuvioihin kytkettyä sarjaa Reykjavik Fusion. Päähenkilö esittää hyvin osansa eivätkä toisetkaan juuri kompastele, mutta turhan myönteisiäkin näkökulmia kuolemankauppa-tarinaan on liitetty.

8.2.2026 sunnuntai

Korsasin kuolonunta: Heräsin sukellusuneen jossa hukkumiskuolema uhkasi.

Pauluksen nainen "Tikruineen" (=koira) lähtee Helsingin junaan yhdeksän kieppeillä ja kun hänet on asemalle viety, lähden käymään Um.

"Nurin nuttu, viärin västy" sanoi Äeti kun pusakka oli nurin. Mitä lie "västy" sanalla tarkoittanut? Sitä ei löydy ruotsiperäisenä sen enempää kuin suomenakaan. Kotukseltakaan asiaan ei tietoa herunut. Lie niitä iänikuisia, savolaisia sutkauksia, mutta kun asiayhteyden muistaa niin tärkeää oli, kun Äeti sen lohkaisi.

Unimäessä mökkimiljöö lojotti kuuralumen keskellä kuin se on siinä lojottanut jo kymmenet vuodet alituisiin vaihtuvine luonnonilmeineen. Kolailin kevyen lumen pihatieltä syrjään ja saunallekin polun. Kaivon ympärille haalin kolallisen toisensa jälkeen peittoa, mutta luultavasti sisältö on umpijäähän kovilla pakkasilla sukeutunut. En alkanut generaattoria tulille sytyttelemään jotta olisin kokeillut pumpata.

Teerelle oli sattunut kipeä tapaturma kun luultavasti oli luullut hankeen syöksyvänsä, mutta kymmen senttisen valkean alla olikin mökin kova peltikatto. Ei lintua paikalla näkynyt, mustia höyheniä vain, jotta kaippa se hengissä tömäyksestä on selvinnyt.

Tinttien ruokinta-automaatti ei olisi tarvinnut lisäystä, mutta tulipahan säkillinen ostettua. Nyt riittää kesään saakka. Toin myös itse leipäpusseihin jäätymään sekoittamiani linnuneväitä koukkuineen jotka ripustelin puiden oksien varaan.

Oravat olivat olleet ahkerina huussinkuusien runsaiden käpyvarantojen kimpussa. Pienin tassuin tallattu oravapolku kuusista pois päin kertoi sen tarinan.

Outo talvi. Puiden harteilla näyttäisi olevan raskaat tykkylumitaakat, mutta koska ei ole juurikaan  satanut, se on pelkkää paksuksi kehkeytynyttä kuurakidettä. Raskaalta sekin näyttää puiden kantaa ja jos lauhtuminen tapahtuu tyvenellä, latvat alkavat katkeilla. Saunan luona toinen tuomista oli kumartanut latvallaan jo maahan saakka.

9.2.2026 maanantai

Uimareissu aamusta. Mummulaisia oli enempi kuin ukkilaisia ohjatussa vesijumpassa. Mummulaisten mustat hiustensuojat vain liikkeitten tahtiin keikkuivat kuin tupurit Nuasen aallokossa.

Jos nuokin säännöllisesti vesijumpassa kävijät (yli 30 tänäänkin) vanhusta jäisivät koteihinsa monien mummujen lailla pullaa mussuttelemaan niin eipä ne kohta liikkeelle pääsisi.

Visa-luottoyhtiön kuoressa saapui 2000 euron lasku! Sekaannuksen selvittelyssä meni aamupv kun ei pankkeihin nykyisin ihan tosta vain saa yhteyttä.

Keittelin monivihantisen sopan josta makua ei puutu.

10.2.2026 tiistai

YLE:n uutisissa tänään:

"Putinin yksi lause paljasti, miksi hän valitsi sodan, ..." "Moskovassa elävä tutkija Andrei Kolesnikov kertoo pelon ilmapiiristä Venäjällä."

Kuinkahan kauan Andrei Moskovassa (tai missään Venäjällä) enään elää ääneen lausuttuine mielipiteineen? Uusimmat ajatuksensa venäläisen mielen sulkeutumisesta hän on painattanut kirjaan The Closing of the Russian Mind. Teosta ei ole vielä suomennettu.

Ko. tutkijaa haastattelivat lyhyesti myös telkkariin. Arveli itsekin, että elo voi omalta osalta päättyä tänään, huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä, mutta vastarinta, vaikka toivotonkin, kannattaa.

11.2.2026 keskiviikko

Suomeen tekemällä tehty talvisota millään muotoa puolustautumaan kykenemättömiä susia vastaan on päättynyt. 100 lupaa oli, mutta "vain" 82 syytöntä metsän eläintä teurastettiin omantunnon kolkutuksitta. Peijaisryypyt on luultu ansaituiksi ja kaikilla susimurhiin osallistujilla lienee auvoisan leppoisa olo kun eivät ainakaan nuo kymmenet tapetut pedot enää kaukaa metsän laidasta irvistele. 

Susikallojen trofeet metsästysmajojen seinillä ja parkitut nahkat takkojen edustoilla luovat turvallisen olon tässä turvattomaksi koetussa maailmassa jossa suurin uhka nousee Idästä ja joka ikinen päivä tapahtuvat onnettomuuskuolemat katuja ylittävillä suojateillä.

Voin kuvitella, kuinka noissa metsästysporukoiden peijaiskokoontumisissa vinoillaan "vihreillevasemmistolaisille arvoille" jotka he saivat pitkän lobbaamisen tuloksena, täysin väärin asentein ja puhein "omien poliitikkojen" häpeämättömillä turpamaratooneilla kammetuksi hetkeksi syrjään.

Tämä talvisota käytiinkin oikeastaan metsäautoteitä kurvailevien, puolikasajatuksellisten punahattujen (-niskojen) ja luonnon biodiversiteettiä puolustavien mielipiteiden välillä. Susi oli vain tekosyy arvojen taistossa eikä tapaus poliittisessa prosessissa puhdasta ollut.

Kaikkialle tunkeutuva tieto- ja tiedevastainen "trumpismi" voitti Pohjolankin perillä.