Pestis Scriptae Halla-ahonis

19.6.2026 perjantai

Aurinkoinen juhannusaatonuamu muutamien vetisempien päivien jälkeen. 

Päätä ja oikeaa takajalakaa on särkenyt monet päivät.

Kuljeskelien eilen metsässä. Mustikkaa ja puoloa pitäisi tulla runsainmitoin. Soille en mennyt, mutta kuulema lakkaakin olisi luvassa kohtalaisesti.

Valtakunnalliset marjafirmat paskansivat keruuastiansa kukkuroilleen ihmiskauppa-ketkuiluillaan. Koettavat nyt syväpuhdistaa alaa lanseeraamalla "reilunkaupan" luonnonmarjabrändiä, mutta maine ripuloitui niin pahasti, että sen kirkastamiseen menee muutama tovi.

Yleisesti voi kysyä, mitä reilulla kaupalla tähänkään saakka on tarkoitettu ja saavutettu?

Rehellisestikin voisi joku luonnontuotteilla yritystoimintaa urakoida, mutta jo firmaa pystyttäessä olisi oltava varallisuutta maksaa kerääjille ja muille ketjussa työskenteleville normaalit, verokorttia edellyttävät palkat ja työsuhde-edut. Sitten, kun metsien antimia tulisi ovista ja ikkunoista jatkojalostukseen, poimijoille maksettaisiin extrat päälle. Thaimaasta varta vasten suurten rahalupausten kuorruttamina ihmisten houkuttelu Pohjanperille pitää lopettaa. 

Suomalaisia joutenolijoita riittäisi vaikka marjamehtään, mutta eihän monestakaan sinne menijäksi ole kun jo itikan ininä korvan juuressa hätkäyttää tolaltaan. Ja kun  pitäisi jaksaa repullinen energiajuomaa mukana rahdata!

Eilen Hs:n maksumuurin takana olisi ollut helsinkiläisen maalle kesäksi-suvun äveriäästä vanhuksesta juttua. Sen verran se avautui, että jyvälle pääsin. Kommenteista ehkä paremmin.

Itse elän omaa "kuusenjuurelle kesäksi"-tarinaani niin kuin ennenkin eikä sen raamit kovin kummoiset ole. Todistaa voin vain tämän avulla sen, että kyllä lajimme pärjäisi tällaisenkin vaatimattomuuden keskellä kesät ja jatkona vaikka talvetkin. Joka ei pärjäisi kuolisi ajoissa haitolta pois niin kuin iänkaiken on luonnonoloissa ollut.

20.6.2026 lauantai

Ukrainan presidentti Zelenskyi ei enää ole entinen näyttelijä jonka kansa valitsi presidentikseen. Hänestä on muokkautunut olosuhteiden pakosta armoton sotapäällikkö joka ei rooliinsa käsikirjoitusta tarvitse. Raakaakin raaemalla estradilla päivittäinen draamankaari syntyy hetkeä eläen -ja kuollen. 

Tämä tositeeveenäytelmä on ympäri planeetan seurattavaa, verisenä kiehuvaa, avointa dataa auringonkukkapelloilla ja pusikkoisilla arojen laitamilla jossa tuo kammottava lihamylly pyörii. Niin hyökkäävän teurastajaosapuolen kuin puolustajankin roolittajat lentelevät palasina ympäristöön pyssyineen, tykkeineen, ajoneuvoineen päivineen. Sitä ei mieltä ylentävää ole katsoa eikä tee mieli taputtaa kohtauksille. Lopussa encorrea en ainakaan voisi vaatia. Oksettaa katsoa.

Suomalaisen SS-miehen (Parvilahti) valikoiduissa muistelmissa Terekille ja takaisin hyökkäys tapahtui toisin päin. Natsisaksa rynniin säälittä Ukrainan arojen ylitse kohti Moskovaa omaan kuolemaansa. Jo silloisin asein tehdystä elintilan hankkimisretkestä kertova yhden harhaanjohdetun sotilaan tarina teurastuksineen sen aikaisin välinein on kammottavaa luettavaa. 

Tämän päivän Ukrainaan hyökkäävien venäläisten järjestelmällinen listiminen puolustavan osapuolen drooniasein on jo sitten oma maailmansa kun verenvuodatus tapahtuu kuin kaikki olisi pelkkää videopeliä. Tapettavan ilmeet saadaan näkymään hetkeä ennen hänen räjähtämistään riekaleiksi ja se luo tapahtumaan sellaisen efektin, jota on miltei mahdotonta katsoa. Mutta siihenkin voi tottua ja se on mieliä muokkaavassa katsantokannassa vaarallista; Siviiliväkivalta tulee lisääntymään sielläkin, mistä sodat muuten ovat kaukana.

Ukrainaan hyökkäävä teurastaja-armeija muuttui sodan myötä itsekin teurastettavaksi ja saa mitä isäntänsä on tilannut kuten oli toisin päin toisessa maailmansodassa. Lopun litviikeissä nämäkin sotaretket tulevat kertaamaan vain "kansan syvien rivien" tolkuttoman kuuliaisuuden ja ääliömäisyyden joka mitätöi lajimme älykkyysväittämät laidasta lukien. Tämän tarpeettoman tiedonkertausten hinta kasvaa kerta kerralta tolkuttomiin mittoihin.

21.6.2026 sunnuntai

Tulin kahdeksan maissa illalla tänne Um. Kun läksin Sivullistenkadulta, Puutarhuri tiuskaisi lähtiäisiksi hyvästit.

Kerrankos tuo -ja monastiko itse? En viaton syiden suhteen ole, mutta kaikkien ahdistusten (mm. työasioiden) purkukanavana tunnen itseni väsyneeksi kun sitä tapahtuu varsin usein.

Kuten olen jo ajatellut ja kirjoittanut, ebola- tai mikä tahansa pandemiauhkia nimittävä fyysinen virus käy vertailuna/metaforana ihmisaivoihin hyppääville sota-propagandaviruksillekin. Ne jylläävät moninkertaisiksi kloonautuneina Ukrainan aroilla riehuvan sodan osapuolten aivoissa parhaillaan.

Sotavirusten yhteinen alkumuoto on selvinnyt kaikista sivistystoimista huolimatta lävitse evoluution mylläämien vuosimiljoonien. 

Suomessa Scripta-blogiin parikymmentä vuotta sitten herkästi tarttuvaan muotoon kehitelty virusvariantti Pestis Scriptae Halla-ahonis (en tiedä, onko jo joku muu tämän nimityksen keksinyt ja siitä irvaillut, mutta sallinee aihe senkin, että minäkin...) on myös jo aktivoitunut. Politiikkaa seuraava huomaa, että koska vajaan vuoden päästä Suomessa on eduskuntavaalit niin tunteettomimmat ko. viruksen levittelijät on jo ohjeistettu julkisuuteen pärskimään virusmolekyylejä sisältäviä pisaroita ja aerosoleja ympäristöönsä. 

Aktiivisimmaksi aivastelijaksi pompautettiin persujen miittingeistä valtakunnan julkisuuteen hallituksen soteministeri Wille Rydman jota rahaministeri Riikka Purra tahdittaa. Koristeiden virusryvettymistä huolehtii mm. entinen historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja. 

Itse Pestis Scriptaen kloonaaja valjuilee puhemiehen paikalla julkisuuden suuntaan samaan aikaan kun näyttämön kulisseista kuuluu kiivasta neuvonpitoa ruton levittäjien kanssa; Viestienvaihto BrysselkätyriTynkkysen kanssa käy kännykät tulisina hohkaen.

Viruksen levittämiskeinoilla ei ole väliä kun sen oikein suunnittelee. Ottavat oppia vaikka häikäilemättömän USA:n SuurMöliskön esiintymistyylistä. Liioittelu ja silkka valehtelu, joka täyttää määritelmän "rakkaudessa ja rakennuksilla kaikki keinot sallittu" on politiikanteon työkaluarsenaaliin kuuluvana ollut persuilla jo Soinislaisuudesta alkaen käytössä. Pestis Scriptae Halla-ahonis-varianttina siitä on tullut yhä vaarallisempi vaikka se näytti jo hiipumisen merkkejä kun itse "Mestari" säilöttiin eduskunnan korkeimmalle pallille kuin iso herkkukurkku lävitse näkyvään mausteliemipurkkiin.

Nämäkin samoista mausteliemistä vapaaksi päästetyt virustenlevittäjät ovat empaatittomia propaganda-automaatteja alkaen rahaministeristä aina EU-parliamentissa töytäilevään Tynkkyseen joka vaihtoi ruutupaitakuosinsakin koviin kauluksiin ja prässilahkeisiin kuin viruksenkantajan naamioksi alkaessaan oman pärskintänsä.

Ja mikä kauheinta: Saksassa ADF-kansallissosialisitiset juuriversot ovat jo päässeet leviämään kuin jättiputket Venäjän Karjalassa koska sen estoon torjunta-aineiden kehittely jäi jossakin vaiheessa kesken. Ja siksikin koska poliitiikan päättäviin elimiin soluttautuneilla pahanpojilla ovat myrkyllisimmät sierainkanavat joista viruspisaroita on ollut estoja vailla hyvä pärskäistä leviämään. 

22.6.2026 maanantai

Vaihdoin raivuriin kolmioterän jolla huiskin polkujen varsilta, ja vähän laajemminkin juolavehnäsekoitteisia heinikoita nurin. Kukkaketoa jätän sinne, missä niitä kasvaa; harakankelloa, ailakkia, keltaista niittyleinikkiä, hiirenvirnaa, ketomellakkaa (keksin juuri yhdelle tienvaren puskakukalle oman nimen), juurilta esiintunkevaa maahumalaa jne.. Niissä kimalaiset viihtyvät ja monenlaiset perhoset. Huopaohdakkeilla on oma keskittymänsä korkean heinikon ympäröimänä. 

Kunhan ritari- ym. suuremmat perhoset ilmestyvät heinäkuun puolella (yhden amiraalin ja ritarin näin jo) niin ne ovat ohdakebaarissa pämppäämässä päivät pääskytysten. Kasvimaata köyhdyttävän pelto-ohdakkeen haluaisin  kyllä hävittää tyyten tältä tontilta. Nytkin se kasvaa mattona potunvarsikossa niillä osin, joihin ei ole vielä kattavasti riittänyt ruohosilppua. Ja alkaa se tunkea katettuihinkin paikkoihin. Potunvarsikko voitti kasvukisan, mutta riittääkö voimaa kasvattaa mukulaa, niin sittenpähän näkyy.

Pitäisi olla pienisitkeä, terveselkäinen aasialainen joka nyt jaksaisi käsin nuo rikkakasvit tuolta kitkeä. Suomalaisten ihrakylkiset selät ovat jo geeneissä tuomittuja evoluution heikoiksi lenkeiksi eikä tulevaisuusnäkymät tälle sieniä perseitten ja tuolinkankaiden välissä kasvattavan lajin selkärustoille hyvää lupaa.

23.6.2026 tiistai

Asensin uuden puolan voimageneraattoriin ja se lähti ensinykäisyllä nelivuotisesta unestaan hereille, mutta ei käynyt kuin hetken. Toistin saman muutamaan kertaan eikä tilanne parantunut. Kaippa sitä edelleen pitää purkaa ja puhdistella ja ties mitä ennen kuin alkaa virrantuotantoon.

Kun viittisi. Olisi muutakin tekemistä.

Hitsailin palokirveeseen metallisen putkivarren. Ronteloin ensiksi samasta putkesta puutarhaharaan varrenpidikkeeksi pikkupätkän.

Piti jonkin aikaa kaivella muistilaatikoita että löytyi hämärä nurkkaus jossa kertomus palokirveen joutumisesta haltuuni sijaitsi.

Varmaankin elettiin vuotta 1985 tai -86 kun erästä vanhaa pikkumökkiä polttopuiksi purkaessani puuvartisen kirveen sieltä rojujen seasta pelastin. Siellä oli myös kaksi palosankkoa ja pumpattava sammutin (pumpattavasta Barbarastakin siihen aikaan lorsattiin). Ne kaikki ovat tallessa ja odottavat esillepanoa tai uutta käyttötarkoitusta. Niin kuin tuo terävähamarainen kirves jota tarvitsen puunjuurien katkomiseen ojankaivussa.

24.6.2026 keskiviikko

Aloitin ojankaivuun. Pitää kopeloida maata syrjään melkoisen syvälle, että ylimääräiset pintavedet poistuvat kaivon lähelle syntyneestä vajoamasta. Melko kummallisia ovat maanliikkeet. Kaivonrenkaiden ympäriltäkin edellisen kohentelukerran jäljiltä ollut savihiekkamultapenkka on  painunut niin syvälle, että toinenkin ylin rengas on miltei kokonaan näkyvissä.

Kaikki kaivorenkaat lepäävät joka tapauksessa kahdeksan renkaan päässä peruskalliossa kiinni ja vain maa häviää ympäriltä.

Mutta mihin se häviää? Ja mistä syystä kaivon yläpuolelle tuli sellainen lotma, johonka lumensulamisvedet ja rankkasateet tekevät lammikon?

Kaivinkoneella jos po. remontin tekisi, ei siinä menisi päivääkään vaikka käyttäisi renkaat pois ja asentaisi ne uudestaan ja täyttäisi koko alueen puhtaalla hiekalla.

Mutta tilaappa ammattilainen koneen kanssa niin se tekee vähintään 80 € x 10 tuntia ja hiekka & kuljetukset päälle.

Lapiomiehenä nykerrän siis jälleen kerran viikon päivät kaivolla, käytän ylimpiä renkaita pois sijoiltaan, tiivistän saumat ja luon kaiveluni umpeen niillä mailla, joita olen jo niin  moneen kertaan ennenkin liikutellut. Tuon ojan pitäisi kyllä nyt sitten pitää pintavedet pois alueelta. Jos siihen saisin vielä salaojaputken hiekkoineen, niin jotain hyötyä lapioinnista olisi pitemmänkin päälle.

Kertakaikkiaan ongelmallinen, yli satavuotias kaivo kun en pysty kerralla sitä kunnostamaan.

26.6.2026 perjantai

Tänään kaivelu-ynnämuissahommissa mietin luonnontuotealojen loppumattomia ryöstöretkiä planeettamme pinnalla (ja sen uumenissa). Seuraavassa "reilu" tiivistelmä luonnontuoteajatuksistani.

Reilun kaupan hyödyt, markkinakuilu ja suomalaisen marja-alan haasteet

Reilu kauppa -järjestelmän saavutuksia, globaalin kuluttajakäyttäytymisen ristiriitoja sekä järjestelmän soveltamista kriisiytyneelle suomalaiselle luonnonmarja-alalle.

1. Reilun kaupan saavuttamat hyödyt maailmankaupassa

Reilu kauppa asettaa kehittyvien maiden tuotannolle tiukat kriteerit, jotka tuovat merkittäviä hyötyjä sekä ympäristölle että tuotteiden alkuperän seurannalle.

• Ympäristöhyödyt: Järjestelmä kieltää metsäkadon ja arvokkaiden ekosysteemien raivaamisen viljelysmaaksi. Vaarallisten torjunta-aineiden ja geenimuunneltujen (gmo) siementen käyttö on kielletty. Viljelijöitä koulutetaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, veden säästämisessä sekä maaperän suojelussa. Korkeampi takuuhinta kannustaa siirtymään luomuviljelyyn.
• Alkuperän läpinäkyvyys: Tuotteiden matka on seurattavissa alkutuottajalta kaupan hyllylle. Kolmannen osapuolen (Flocert) tekemät riippumattomat auditoinnit estävät tuoteväärennöksiä ja vähentävät kasvottomia välikäsiä, mikä tuo pientuottajille suoraa näkyvyyttä globaaleilla markkinoilla.
2. Asenteiden ja käytöksen kuilu
Vaikka alkutuotannossa saavutetaan hyviä tuloksia (esimerkiksi suuri osa Reilun kaupan puuvillantuottajista viljelee luomua), hyödyt romuttuvat usein valmiiden kuluttajatuotteiden loppukäytössä.
• Puuvillan ja vaateteollisuuden ongelma: Vaatteen toimitusketju on erittäin pitkä ja pirstaleinen. Reilun kaupan puuvillan pitäminen erillään muusta puuvillasta läpi koko ketjun on kallista. Tämän vuoksi valmiissa vaatteissa Reilun kaupan puuvillan osuus on globaalisti alle 1% koska pikamuodin halvat hinnat dominoivat markkinoita.
• Tuoteryhmien väliset erot: Kuluttajien olisi helppo tehdä eettinen ostopäätös "yksinkertaisissa" tuotteissa (kuten banaanit ja kahvi), joissa hintaero tavanomaiseen on pieni. Monimutkaisemmissa tuotteissa (kuten vaatteet) kuluttajat priorisoivat edelleen hintaa, brändiä ja muodikkuutta eettisyyden sijaan.
• Massatasejärjestelmä: Tietyissä raaka-aineissa (kaakao, sokeri) käytetään massatasetta, jossa reilut ja tavalliset raaka-aineet sekoitetaan tehtaassa prosessien helpottamiseksi. Vaikka taloudellinen hyöty yritetään ohjata viljelijälle, järjestelmä tekee fyysisen tuotteen eettisyyden seuraamisesta kuluttajalle vaikeaselkoista.
3. Suomen kaupallinen luonnonmarja-ala on yhtä viherpesua
Suomalaisen marja-alan pyrkimys siirtyä Reilun kaupan sateenvarjon alle Thaimaan poimijoihin liittyvien ihmiskauppaskandaalien jälkeen herättää perusteltua kriittisyyttä. Pelkkä sertifikaatti ei ratkaise alan rakenteellisia ongelmia, ellei kuluttajien ostokäyttäytyminen muutu. Eikä se tule muuttumaan, siitä ei ole saatu koskaan mitään näyttöä. Uskoohan poloinen Prismassakävijäkin, että bonukset ovat omaa rahaa jota tulee maksettua "säästöön" jokaisesta ostoksesta vaikka sekin kaikki on jo etukäteen pantu bonuskortittomienkin maksettavaksi myytävien tuotteiden hintoihin.

• Mahdoton kustannusyhtälö: Luonnonmarjojen keruu on raskasta käsityötä. Jos poimijoille taataan ihmisarvoinen elämiseen riittävä palkka, joka kattaa myös pitkät ajomatkat, polttoaineet, majoituksen ja riskin huonosta marjavuodesta, raakamarjan sisäänostohinnan täytyy nousta merkittävästi.
• Kuluttajahintojen nousu: Kun raaka-aineen hintaan lisätään väliportaan (perkaus, pakastus, logistiikka) sekä päivittäistavarakaupan suuret katteet, kaupan pakastealtaassa olevan marjakilon hinta nousee tasolle, jota suuri yleisö ei suostu maksamaan. Pakastealtaalla suomalaiset ovat erittäin hintatietoisia ja valitsevat useimmiten halvemman bulkkituotteen.
• Ihmiskaupan ja piilokulujen riski: Koska eettisen ("Reilunkaupan") marjan kysyntä hiipuu liian korkean hinnan vuoksi, alan yrityksille syntyy valtava paine etsiä porsaanreikiä. Vaarana on järjestelmän taantuminen takaisin rikollisille poluille ja muuttuminen viherpesuksi, jossa poimijoille vyörytetään uusia piilokuluja, jotta marjan hinta saadaan painettua alas.

Johtopäätökseni on, ettei Reilunkaupan brändiä tule antaa suomalaisten marja-alan kaupallisten toimijoiden käsikassaraksi sillä takuuvarmaa on, että ihmiskauppaan rinnastettava toiminta ja poimijoiden riisto tulevat jatkumaan missä tahansa muodossa jos markkinat vaativat kotimaista villimarjaa halpahallihinnoilla. 

Nyt yrityksen alla oleva vastuullisuusbrändäys jää pelkäksi mainehaitan peittelyksi (viherpesuksi) koska markkinoiden (välittäjien, kuluttajien, teollisuuden, julkisten hankintojen jne.) olisi oltava valmiita maksamaan tuotteesta sen todellinen, eettinen hinta aina sieltä marjamättäältä kaupan pakastealtaalle saakka.

Ainoa tapa saada luonnontuoteet ns. eettisesti suomalaisten ruokapöytiin on, että jokainen poimii marjansa ja sienensä itse tai ostaa ne suoraan vaikka naapureilta tai muilta tutuilta jotka niitä itselleenkin poimivat. Monet valistuneet, marjastamaan kykenemättömiksi käyneet vanhukset ovat jo pitkään näin tehneetkin.

Viisi kyytä sokkelinkiveyksillä. Kaikilla on eri väritys. Kaksi on ihan mustaa, muut "normaalimman" kyyn värisiä. Niiden on siinä hyvä olla. Poistun maata täristämättä omille neliöilleni. 

Kaikille meille täällä tilaa riittää vaikka jo elonkehämme alkupään harva-asutuksisessa puutarhassa elintilasta ovat kuulemma kiistelleet aatamit, eevat ja kiärmeet. Ja vieläpä omenasta jota viimeksi mainittu ei suuhunsa suinsurminkaan panisi.

Mikä tulee olemaan sen viimeisen, elinkelpoisen puutarhapläntin tilanne niin siitä ei oman lajini edustajat ole historiaa kirjoittamassa. Ehkä vain kiärmeet ja kusiaiset vaikkeivat kirjiä osaakaan.

Nurkkaan ahdistettu zaatanallinen ihmisrotta Moskovassa valmistautuu nimittäin hyppäämään!

Kohta tulee "oma" Puutarhurini ja mennään Kajasteelle humpaltamaan.

Moskovan Zaatana versus Ebola

 31.5.2026 sunnuntai

Mitähän J:lle&all Suomessa ja hänen laajalle suvullensa (kenties elossa oleville) Afrikassa kuuluu? Ei liene päässyt alkuperäisessä kotimaassaan käymään sen jälkeen, kun 2007 mutkitteli Euroopan halki tänne pohjanperukoille. Yksi lapsi hänellä on suomalais-israelilaisen naisen kanssa.

J tuli lapsuuden perheensä mukana ja jokainen heistä sijoittui jollekin mahdollisuuksien oksalle, toiset heikommin eväin, toiset vahvemmin. Ainakin toinen J:n lisäksi kouluttautui niin, että cv:n ammattinimikkeeksi saattoivat ylpein mielin laittaa di. Lahjakkuuksiensa mukaisesti he myös työllistyivät kutakuinkin normaaliin tahtiin.

Jotta tilastolliset todennäköisyydet mistä päin maailmaa tahansa olevista ihmiskohtaloista täyttyisivät, yksi veljeksistä sortui alkoholin kanssa puljaamiseen, mutta "pelastautui" jumalutopialautalle, jota helluntalaisyhteisö meloi pakolaisista tungoksiin asti ajelehtivilla, mielettömyyksien aavoilla ulapoilla. Kalebia näinkin Kotkassa joku kesä kun pyöräilin siellä päin.

Kongossa ebolavirus hyppii jälleen nenästä nenään, sairastuttaa ja tappaa. Naapurimaassa Ugandassakin on jo alueita joita eristetään eikä mene kauaa, kun tämä rokotuksin rajoittamaton uusi virusvariantti on levinnyt arvioilta ainakin viiteen Afrikan osavaltioon.

Häntävirus.., äh, hantavirus joka sairastutti ja laittoi hengettömäksikin muutamat eliittihemmot kun ne huvijahteilivat Etelä-Atlantilla sai enemmän julkisuutta vaikka ebola jäytää lajimme luita ja lihaksia ikävämmin seurauksin. Mutta ebolahan riehuukin köyhien keskuudessa, kaukana Joseph Condradin Pimeyden Sydämessä, Kongossa.

Kuuntelin Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman jossa ebolaa jälleen ruodittiin. Tiivistettynä: Vuonna 1976 esiintyi ebolan ensimmäinen Zaire-virus ja sen jälkeen eri variantteja on ollut yhteensä 17. Virus on kuitenkin pysynyt Afrikassa eikä ole levinnyt muualle maapallolla. Syy viruksen tahmeaan kansainvälistymiseen on, että se tarttuu, sairastuttaa ja tappaa lähikontakteissa aikailematta, eikä tartu ilmateitse.

Lopulta ebolakin vähentää maapallon väestöä minimaallisessa määrin. Siihen on kuollut yhteensäkin vain muutamia kymmeniä tuhansia eikä näy lajimme yli 8:n miljardiseksi paisuneessa kokonaisuudessa tilastollisesti minkäänlaisena notkahduksena. Aivan kuten kävi koronaviuruksenkin kanssa.

Moskovan Zaatanan järjestämä Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa ja Israelin etsintäkuulutetun sotarikollisen Netanjahun (tälle kumihuuli-herranlahjalle en ole nimivarianttia kehitellyt) etninen puhdistusoperaatio Gazassa sekä sen jatkotrilleri Libanonin hiekkaisessa kuumuudessa ovat tappaneet ja vammauttaneet tuhatkertaisesti enemmän ihmisiä eikä sekään näy erityisenä hävikkinä maapallon väestölaskennassa. Päin vastoin syntyvyys vain lisääntyy. Itse evoluutionrakennelmaan aina kuuluneet rutot ja kolerat ja niiden tuhannet variantit yrittävät rajoittaa populaatioiden runsastumista, mutta eivät ne sikiämiseemme paljoakaan vaikuta.

"Varj' Antilla" on aina rauta kuumana, sanoisi savolainen.

Sodatkin ovat herkästi pandemioksi yltyviä. Sotavirus alkaa levittäytymisensä kun sen saastuttamat tyrannit kätyreineen könyävt valtaan. Parhaillaan sotavirus tekee töitä USA:n Suur Möliskön ja kätyreidensä aivoissa. Kukaan ei kykene rokotetta lyijyisessäkään muodossa hyvin vartioituun päähän etänä lähettämään. Eräällä älykkäällä, tulevaisuudesta huolestuneella ja ahdistuneella pennsylvanialaisella nuorella miehellä mahdollisuus oli, mutta meni hipaisuksi ja se on osoittautunut suureksi harmiksi. Ja sitä paitsi täysin viaton sankariampuja itse menetti kohdettaan sata kertaa arvokkaamman elämänsä.

Edellistä ei voitane pitää kiihottamisena ihmisryhmää vastaan sillä eihän po. "Möliskö" mikään ryhmä ole, vain isopäinen Perkele jollaisista tulisi maksaa tapporahaa. Sitä kun on maksettu ihmispetoihin verrattuna täysin viattomista metsänelävistäkin.

Normisairauksien vastustamisessa olemme kehittyneet liian nerokkaiksi. Järjestämme noin vain rokotteen kun koronat sun muut pahisviurukset alkavat lajin rajoittamistoimenpiteet. Jänikset eivät samaan kykene säännöllisesti esiintyvien ruttojensa kanssa ja siksi kannat pysyvät joltisenkinlaisessa kurissa.

Ympäristöseurauksista, joita pandemioiden rajoittamistoimenpiteistä syntyy, ei isosti mölyä pidetä. Raamatullinen hokema "ihmiselämä menee kaiken edelle" on virustakin ikävämpi luulotautihokema. Jos se menisi, ei aseteollisuus olisi kannattavin busines maailmassa.

Nykysotien aiheuttaman luonnon saastuminen Ukrainan valtavan kokoisilla viljapelloilla näkyy taukoamattomana videomattona räjähdyksineen, mutta kukaan ei tiiraa sodan saastuttamaa maaperää mikroetäisyydeltä. Vitsaillaan vain, kuinka tuhansia sotilaita on jo muunnettu mustanmullan lannoitteeksi.

Ei ääneen lausuta sitäkään, millaista mikromuovisaastetta tälläkin hetkellä sotiin ja ebolaan kuolleitten ruumiiden hautaaminen jätesäkeissä maahan aiheuttaa.

Muovinen jätevirta sairaaloista ja hautausmaiden liepeiltä luontoon on vuolas kuin Zairejoen virta Kongon tasavaltojen ja Angolan likitse Atlantiin.

Toisaalla huonekalujen jaloista pätkäistään otantapala ja tutkitaan, kun epäillään siihen käytetyn puun alkuperää joka ehkä sekin on tärkeä asia, mutta ei yleensä merkkaa mitään busineseliitin touhuissa. Niin kuin esim. IKEan. Mutta millaisia ympäristöä saastuttavi ketjuja sairaalatarvikkeiden ja lääkkeiden tuotantoprosessin takana, sivuilla ja edessä onkaan?

Kun rahalliset "menetykset" (aina vain yksistä ja samoista taskuista toisiin siirtyvät biljoonat) unohdetaan ja lasketaan mitä maksoikaan elonkehälle taannoisen koronaviruksen koko torjuntaprosessi, niin se oli todellinen jättilisäys aiheuttamamme ilmastonmuutosjatkumossa.

Itse näin siilejä jotka olivat sotkeutuneet luontoon heitettyihin maskeihin ja arvata voi, ettei sellainen eläin talvehtimisestaan elävänä ole selvinnyt. Näkemäni yksittäistapaukset voi kerrata miljoonilla vastaavilla eri eläimillä kuvitettuna, mutta eihän ne valtavine tuskineen ole mitään koska ihminen.

Kitaransoittaja Esa Pulliainen (69) on kuollut ja tuonenvirtaan on astunut myös entinen poliitikko (RKP) Jutta Zilliaccus (100). Muitakin on samaan syssyyn lakannut huokumasta miljoonia, mutta heitä ei ole Hesariin lueteltu.

1.6.2026 maanantai

Mitäs tällen kesäkuun ekallen aamullen kun klo on vaille neljä ja jo källäilin itikoiden piikitettävänä hienoisessa sumusateessa pihamaalla?

Päänsärky on ollut puolen yötä ikävän tuntuinen. Niskasta säteilee hartioihin. Eikä nilkkakaan kivutta jaloilleen antanut nousta puhumattakaan selkälihaksista. Lopetin lääkekuurin eiliseen ja sekin turpaa tutisuttaa.

Eilinen oli ehkä liian työteliäs kun muurasin uuninsydämen loppuja ja askartelin muutakin pikkuisilla kätösilläni.

Päidensärkyjä potenevat nekin tuhannet juhlijat jotka Mantan patsaalle yöllä ovat ryyppäämään kerääntyneet: Joku kimalteleva mitali kuulemma on Suomeen ojennettu.

Elias tulee Oulusta  Sivullistenkadulle tänään ja on keskiviikkoon saakka. Ehkä täytyy käydä morjestamassa. E tuopi Bauhauksesta uuden ruohonleikkurin jossa sellainen oli tarjouksessa. Se viime kesäinen akkukone sanoi jo tilt. Niihin halpoihin ei pitäisi vähäisiäkään ruohokenttiä hallinnassaan pitelevän erehtymän. Bruche-merkkiset surkeimpia keksintöjä Einhellien rinnalla.

Suodatin toisen kupillisen kahvia puuron hautumista odotellessa ja jo kyyhkysparisko tulla kallisteli polkua pitkin jyvää maankohoumalta nokkimaan. Mitenhän pitkällä lienee pesärisujen asettelu? Jos ne ovat munienhautomon perustaneet tuonne alapuoliseen selluliemikuusikkoon, niin sieltä sitä ei löydä miljoona kiinalaistakaan. Jos taas tähän mökin ympäristön männikköön jonkin yksittäisen kuusen alaoksille, niin sen voisi vahingossa havaitakin jos enämpi tuolla alkaisi kuljeskelle reittinsä aina eri kohdasta valiten.

On niitä kyllä mukava katsella. Olisipa tässä samanhenkinen parisko itselläkin joka tyytyisi näihin näkymiin. Saattaisi olla, että itse suivaantuisin jonkun muun alituisesta olemisesta eikä siitä yhtään mitään tulisi. Talviset kaupunkielämiset ovat jo alkaneet ahdistaa sen verran, että "yksin on hyvä olla kun on Hyvon yllä", vaikka M.Alatalon mielestä trikoo olikin riskillä ruma. Tai ihan kelteisillään vaikka rapistuva ruumis jo lopun merkkejä pintaan nostelee.

"Viikon eläimeksi" on Hesarin tiedetoimittaja valinnut kirjekyyhkyn. Jutun mukaan sen suunnistaminen tapahtuu veren sisältämän raudan ansiosta joka reagoi Maan mangneettikenttään. Lienee tuo sama systeemi muillakin linnuilla, sepelkyyhkyilläkin joille et kyllä kirjereppua selkään saa.

                                              (Kuva-arvoitus)

2.6.2026 tiistai

Eilisenpäivän sateet taitavat väistyä. Nuo lehtivihreän, märän luonnon tuoksut kun tuoltaan talteen saisi...

Syöpäsen uamuaterian ja lähen käväisemään Knissa.

Iltasella myöhällä

Olipas se taas reissu kaikkine asiointimutkineen. 

Väsy, en lämmitä saunaa kun en ole työhikinen. Alan lukemaan Rasputinin huimaksi mystifioidusta elämästä Anthony Beevorin tutkimaa ja mielikuvittelemaa tarinaa. Jos oletettu Jeesus ei olisi ehtinyt ensiksi, Rasputinia voitaisiin pitää sen kaltaisen elämäntarinan päähenkilönä. Yhtälailla pöhköjä opetuslapsia senkin elviksen ympärille ehti siunautua.

Ei ne sen kummempia jumalansynnyttäjien teot ole olleet. Vain oikeasti se itse "isäjumala" on niistä puuttunut ja näkymättömänä pysytellyt. Keksintönä erittäin vittumainen uskonto-niminen hallintaväline on vain saanut uusia ryhmyjä lyömäpuoleensa.

3.6.2026 keskelläviikkoo

Olihan jälleen uni. Minulta leikattiin toisesta kädestä joka toinen sormi pois ja vasemman käden koko mitta halkaistiin kahdeksi kädeksi. Niillä sitten koetin saada muurattavista tiilistä kiinni ja laastikauhalla ruukkia saumaan, mutta kädet toimivat kuin olisivat lämmitettyä kumia olleet eikä työjelystä tullut yhtään mitään.

Kahteen neliskanttisen huonekaluputkiin hitsasin metallikulmat joilla ruuvasin ne lattiaan pystyohjureiksi muurauksen ulompiin nurkkiin vihjenaruja varten.

Taitavimmat muurarit eivät lyhyillä sivuilla tarvitse käyttää mitään ohjaimia kun homma räpsää niillä veressä vatupassisilmien lailla.

Olisi se laserivaaituskonekin, mutta se ei sovellu pikkumuurauksiin kuin pohjatöiden teossa ja välitarkistuksissa.

Minkähän värin sitten rapattuihin uuninkylkiin valitsisin? Tervanruskeanko vai sinipunaisen kuin seuraava hallitus. Poliitikasta ja värikartoista ei vaihtoehtoja puutu, mutta lopulta ihmismieli taantuu värivalinnoissa yksinkertaisuuksiin jotka ovat turvallisia kuin aamuiset kaurapuurot; niihin ei kyllästy.

Yksinkertainen tiilikuvio riittäisi kuten Ville-muurarin jäljiltä se oli, mutta ne olivatkin tummia tiiliä ne.

Joku faaraota esittävä kohokuvioinen muraali voisi käydä pimeimmälle sivulle.

4.6.2026 torstai

Muurasin neljä tiilivarvia uuninkuoreen. Nokiluukut hidastivat. Etupuolella ovat edessä vielä hiilikuilun ja uunisuunluukut. Konttailu lattialla kävi helevetisti polviin. Oikean jalan nilkka on turvoksissa.

Helteessä pitkä ja paksu kyy seinänvierustan kiveyksellä. Oravat opastivat uutta jälkikasvuaan ruokinnalle jossa ei mitään syötävää enää ole. Nyt ne kaivelevat polulta jo itämään alkaneita, kyyhkyille ripottelemiani kauranjyviä.

Kyyhkypariskolla lienee jo molemmat munat pesässä joita ne vuorollaan ovat alkaneet hautoa. Kuoriutuminen tapahtunee 17-20.6 ja sitten alkaa se armoton kyyhkynmaidon sulattelu ja poikasten kurkkuun tunkeminen... Tai sehän käynee niin, että poikanen tunkee nokkansa emon nieluun ja lutkuttaa kuvussa valmistunutta lientä sisäänsä. Ja tämä ruokinta tapahtuu molempien vanhempien toimesta, että siinä mielessä kyyhkyillä vastuiden jakaminen on tasa-arvoisempaa kuin kauniisti kukkuvan käen jälkikasvusta huolehtimisen ulkoistamisessa. 

Mikä on käkien suvunjatkamissysteemin perimmäinen tarkoitus, niin sitä evoluutio ei selitttele, se vain kokeilee. Käkilinnuilla homma lienee miljoonan vuodenkierron ajan jo toiminut, niin mikäpä se siinä. Eivät luontokappaleet asioita murehdi, ne painavat menemään elinkiertonsa käskyttäminä tuurillaan ja sillä selvä.

Vain ihminen tappelee jopa evoluution vääjäämätöntä manipulointia vastaan. Havittelee kuuta taivaalta ja seuraava sen aiheuttama hulluin etappi kiiltelee jo erään muskulaisen ahnaissa silmissä ihan vain siksi, että saisi nimensä ja patsaansa lyhyttä tulevaisuuttamme rumentamaan.

5.6.2026 perjantai

Nukuin kuuteen heräämättä kertaakaan yöllä, että voimille eilinen otti. Unen muistan jossa keskustelin minulle määrätyn terapeutin kanssa dissosiaatiohäiriöstä. Terapeutti alkoi juuri kirjoittaa epikriisiä pitkään jatkuneesta, kroonistuneesta dissosisaatiostani kun heräsin.

On se hyvä, että edes unessa mahdollisista mielenhäiriöistään saa ilmaisen terapiaistunnon (ja diagnoosin) vaikka ei sitä ole älynnyt edes tilata.

"Dissosisaatio on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa mielen rakenteiden välille syntyy haitallisia katkoksia. Ihmisen tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa, mutta dissosisaatiossa nämä yhteydet katkeavat tilapäisesti tai pitkäaikaisesti."

Millaisenhan lastan sitä vuolisi tuohon, jo vanhaan ja hapristuneeseen katkeamakohtaan?

Zelenskyin Moskovan Zaatanalle Pietarin talouskonferenssiin osoitettu puhe suomennettuna Ylellä. Looginen ja harhailematon tiivistelmä Zaatanan aloittamasta Venäjän Suuresta Isänmaallisesta Teurastusodasta ja sen seurauksista tähän hetkeen saakka. Hipaisuarvio myös siitä, mikä Venäjän huominen valtiona mitä ilmeisemmin tulee olemaan.

Lukeekohan se kellariin itse itsensä paskoma Moskovan äijäntappi vihamiehekseen leimaamaamansa vastapuolen tekstin? Se piti jo itse oman, valheita vilisevän jorinansa Pietarin tynkä-"talousforumissa".

Iltasella

Muurausta harrastin ihan koko päivän. Klo on 17.45. Lähden saunaan, otan sen jälkeen 15 minuutin pikaunet ja ajelehdin Kajasteelle humpalle. Jospa siellä olisi virkeämmät menot kuin viikko sitten.

 6.6.2026 lauantai

Eilenillalla ei mainittavaa Kajasteelta. Läksin 23 pois, ettei mitään intoa ollut loppuun saakka jäädä. 

Uunin kuorikerros alkaa saavuttaa viimeisiä kerroksiaan. Lämmönlähteestä tulee noin 180 senttiä korkea, sivut ovat takaseinä 112, ovenpuoleinen sivu 136 ja etupuoli hellan vanhan muurauksen linjaan sijoitettuna 120. Pohja-ala siis reilu puolitoistaneliötä. Rapattavia sivuneliöitä n. 7,5. 

Unimäen tuvassa kenties vuosikymmeniä jököttävä kiviainesläjä painaa yli 4000, tai jopa 5000 kiloa. Kun ja jos sen lämpimäksi saa, riittää siitä tämän tuvan tarpeiksi vaikka yläpohjan hiirten, oravien, lepakoiden, pikkulintujen, myyrien ym. metsänelävien mylläämät eristeet osan vuotaisivatkin harakoille.

Jos olisi rahaa kuin roskaa, purkaisin lattian ja laittaisin lisäeristeet, uuden ponttilaudoituksen, hirsipanelit seiniin, listat ja pielet ja maalit pintoihin. Samaan syssyyn nakkelisin käytetyistä pelleistä rakennetun katon alas ja yläpohjaan lisäeristeet. Kattaisin tämän täytekakun uutuutaan kiiltävällä saumapeltikatolla ja rakentaisin tupaantuliaisjuhliin saapuvalle viulunsoittajalle telineet ettei putoa.

Pentuna jo ihastuin Lasse Mårtensonin rikasmies-lauluun eikä se ole lakannut viehättämästä vieläkään. Varsinkin, kun katson jäljilleni ja tuo "jos oisin" pitää yhä kutinsa. Elikä kuten nuorehkona vainajoitunut toinen rallattelija Jamppa, että "haaveita vain, tiedän jo sen".

Tänä iltana ajelehdin Maaningan Kasinolle kun kerta tanssi-innostuksesta pään sain hetkeksi auki. Nilkka on kyllä kovasti ärtynyt edelleen. Välillä meinaa jalkaterä lähteä omille teilleen, elikä ehkä syy sittenkin on joku hermopinne selässä...

Mutta omilla teillähän täällä yritetään pysytellä vaikka yhtälaista haaveilua se sekin on iät kaiket ollut. 

Kaikki tiet on joku jo kulkenut miljooniin kertoihin. Jälkijunassa tulijoina dallaamme jo kovaksi painunutta uraa minkään muuttumatta. Vain lajimme leivänsyöjien koristeet vaihtuvat, nekin kierrätetystä kamasta jos nyt ei oteta lukuun "kriittisiä" metalleja joita siitä aiheutuvan vahingon uhallakin maan kamarasta esiin kaivellaan kiihtyvällä vauhdilla. Osa niistäkin lähetetään ohjattavien härvelien kannattelemina satojen ja tuhansien kilometrien päähän jossa ne räjähtelevät kohteissaan tappaen ja tuhoten ja leviten jälleen maankamaraan jossa ne pieninä sirpaleina säteilevät aikansa ja hautautuvat aina uusien, tuhoavin sirpaleiden alle.

7.6.2026 sunnuntai

Saattaapi aika vaatimattomaksi jäädä pensasmarjojen, lähinnä mustien, sato sillä punatulkkuparvet jäkersivät porukalla kukkanuppujen alut käyrillä nokillaan kupuihinsa. Niin kävi kirsikankukillekin, vain kolmen kukan emit ja heteet nyt orpoina pettereinä yhden oksan päässä haljuina heiluvat. Tuskin niille on edes yhtä siitespölyhiukkasta toiselta riittänyt (ko. puu on ainakin osittain omapölytteinen). Yhtään marjaa tuo puu ei muinakaan vuosina ole vielä maisteltavaksi tarjonnut, mutta mukavastihan tuo kasvimaanlaitaa ihan siltäänkin koristaa. Kirsikasta en koskaan itse ole pitänyt, mutta tiedä häntä, miten maistuisi jos sen oman puutarhansa puusta saisi nauttia.

Kaikki omppupuut kuivuivat pilalle. Niiden juurilta uutta tainta pukkaa, mutta alan kyllästyä moistenkin puiden oikkuiluun tällä tontilla. Kasvakoot tahi olkoot kasvamati, en enään suojele niitä jäniksiltä talveksi.

Maaperästä puuttuu jotain ompuille tärkeää hivenainetta? Pitäisi teetättää tutkimus, mutta ei se harrastelijalle ole kannattavaa puuhaa.

Raparperia pukkaa nyt niin paljon, ettei yhden tai kahden piirakka tai kiisselin tarpeet varsikkoa paljoa harvenna. On ne ehkä kuitenkin pätkittävä pakkaseen ja syssymmällä keiteltävä marjojen seassa mehuiksi. Raparperista saisi elinkiertoonsa ainakin K-, C-, A ja B-ryhmän vitamiineja, monia kivennäis- ja hivenaineita, antioksidantteja ja ravintokuituja. Sen sisältämä oksaalihappo on aikamoista myrkkyä, että eipä sitä enemmälti passaa kupuunsa ahtaa.

8.6.2026 muanantae

H soitti eilenillalla. Sen sisko M on sairastunut puutiaisaivokuumeeseen ja on teholla ollut jo jonkin aikaa.

Nahkiaisojakin soitti Ylitorniolta. Siellä hautova helle ja "muutamia" mäkäriä puskista pölähtelee.

Kuorimuurauksessa etenin uuninsuun yläkaaren muotoiluun ja varvikierroksia kaksi siitä ylöspäin.

Kaaren tein omien saumakynsiensä varaan "roikkumaan" kun en viittinyt alakaa tiilenpätkintään. Panin paksuun laastiosuuteen enämpi sementtiä kuin muutoin ja ohuen metalliverkon. Ehkä teetän siihen vielä metallipajalla lohkeilun estoksi muotoon pokatun metallisuojan.

Uuniedustasolle, joka on 12x60 (senttejä) kokoinen, leikkelen Kittilän vihreästä kivestä pinnan ja sivupieliin paikallisesta "suolakivestä" (kiisu) valkoiset palaset jotka muistuttavat entivanhaisen sian paksua, kevyesti savustettua, kylmänä leikattua kylkiläskiä.

9.6.2026 tiistai

Viideltä kahvinkeittoon ja puuro hautumaan. Mukava ilma jälleen, +13, hienoista yläpilveä ja haljuna näkyvällä kuulla jälleen kuppi nurin.

Aloin kiirehtiä uunimuurauksen kanssa niin, että väsyn joka päivä iltaa kohden enkä jaksa vaivata päätäni ajattelulla. Vaikka minnepä piänsä tunkisi, etteikö se aina jonkin verran ajatuksen säteilyä harrastaisi kun kerran on sille pelille joskus ryhtynyt.

Ruohikkoja on myös pitänyt saunaa lämmitellessä leikellä poluilta ja marjapensaikoista vaikkei jaksaisikaan. Ajelin kerääjäloota paikallaan saunan luota niin paljon, että sain puoli metriset varret jo omaavalle aikaspotuille paksun katteen. Kohta kukkivat ne.

Kyitä luikertelee melkoisesti pihapiirissä eikä niitä pitkästä ruohikosta erottaisi ennen kuin hännälle jo on astunut. Punkkeja lienee kaljuiksi ajelluilla kulkuväylillä vähemmän kun niitä pitkin kuljeskelee. En kyllä koskaan niitäkään ole osannut varoa, huoletonna humputellut menemään vaan.

Joku soitti eilen illalla ja meni jutellessa niin, että kaasuliedelle laittamani kahvivesi höyrystyi milliä vaille tyhjäksi ja ennestään jo kuumuudesta kärsinyt kahvan pakeliittiosa alkoi valua mustana mönjänä liedelle. Käryyn kesken puhelun havahduinkin ja piti lopettaa joutavien jaarittelu.

Selkä sen verran kipeä, että pidän vapaapäivän enkä lähde silttivaltaukselle kaivamaan tasoitushiekkoja uunin päälliseksi tulevan "Iisalamen viinakaapan lattian" alle. Hiekka pitää vielä kuivata nuotiolla muuripadassa.

Iltasella myöhällä

Ajelehditutin itseni Kniin ja siitä mentiin G, Puutarhuri & allekirjoittanut Polosella Salokylälle mummulaan synttärikahveille. "Toisenpään" Aila siellä 7tenvitosiaan vietti.

Ukkia puhutin sen verran, että kysyin, ollaanko sujut olleiden ja menneiden pikku kismojemme suhteen. Hän sanoi, että ollaan, ja etteipä tässä enää mitään jaksa ajatella, ei ole voimia mihinkään.

Oudoskelin itseäni; Vierähti kyynel poskelle siinä vaikka en ylimmäksi ystäväksi appeni kanssa koskaan ehtinyt tulla.

Valtavan työn Ilmarikin on elämänsä aikana tehnyt, ollut täsmällinen toimissaan ja ahkera, nyt sitten kuolo korjaa ja kun muukin paritalossa asuva vanhusväki poistuu näyttämöltä, korpeen jää hyvin hoidettu infra; talot, navetat, liiterit, tallit, kasvimaat eikä kukaan enää pihamaan polkuja auki pidä. Ehkä jonkun aikaa jälkeläisten toimesta kesäisin, mutta ei moni Oulusta tai J.kylästäkään asti sinne elämällä elämään tule. R ehkä Knista ajelee jotain silloin tällöin hommailemaan, mutta pikkuhiljaa hiipuu hänenkin tahtonsa ja voimansa ja siinäpä se kaikki sitten historian hämärään haipuu. Puutarhuri tuskin lapsuuskotiinsa koskaan olemalla olemaan palajaa vaikka minut nakkaisikin luotansa, tai kunhan tuhkani tuuleen tuprauttaa.

Salokorven asutuksen sijaintikin on sellainen, ettei se ehkä Venäjän uhan alla uutta asukastakaan maillensa saa sillä onhan paikalta lähdetty viime sotinakin evakkoon. Ilmarikin syntynyt talvisotaevakkona muualla.

Lupasin mummulle käydä niiden uuninarinan uusimassa.

Pikkuisen meinaa sadella. Väsyttää, asettelen itseni puhtaiden lakanoitten sekaan uinumaan.

10.6.2026 keskiviikko

Yöllä on satanut lämpimästi. Nyt paistaa tuo keltaisenkirkas pollukka jo korkealta. Kyyhkyjä ei ole näkynyt, ovat varmaankin keskittymässä haudontaan eivätkä pitemmälle pesäpuun iäreltä lentele. Eri lajin rastaita kyllä näkee matoja nokkiinsa käärimässä kun niillä ovat poikaset jo kuoriutuneet. Punatulkut käyvät voikukan siemeniä syömässä niin että pöllyää. Ei ole enää ruokinta-automaatissa jyvän jyvää, mutta oravalapset käyvät huviksensa sen rakenteissa kiipeilemässä.

Luonnossa on nyt ruokaa joka lajille tarjolla. Kasvusto kovassa vauhdissa kun on riittänyt lämpöä&kosteutta sopivasti.

Erilainen yksityiskohta tällen kesällen: Sitsontiaisista tuli tikoille ruokalajivaihtelua kun niitä on nytten niin paljon. Seurasin, kun yksi tikka nappasi sinisen pörisijän nokkaansa, lennähti maassa lojuvalle poikittaispuulle, käänsi koppakuoriaisen selälleen ja alkoi nokkia.

Ainakin kaksi tikkaa viihtyy huussin likellä. Sitsontiaisia on harvinaisen paljon, mutta sehän on selvä kun olen "höystänyt" heidän ateriapöytäänsä ruohosilpulla ja huussin aluset ovat sen jälkeen hävinneet olemattomiin niiden pesiydyttyä kakkakasankupeeseen tonkimaan. Ne luulee vissiin naudan tuotoksiksi kun on sitä ruohoa...

Saattaa siellä olla mäkärä lapsineen kunhan suokunttaa siltin päältä alan kuoria. En kovasti montaa sankollista sitä tarvitse enään lapioida, mutta hommansa siinäkin. Nilkkaakin pakottaa.

Iltasella

Kahdeksan isoa maalipöntöllistä silttiä kaivoin ja toin pihaan. Niitä olen koko pvn paahtanut muuripadassa nuotiolla. Hidasta on kuivuminen. Haisevat savulle, että onkohan hyvä asia. Laattojen saumoista saattaa ujua tupailmaankin, jopa itse hiekan pölykin. Laitan suodinkankaan laattojen alle niin eiköhän se siitä...

11.6.2026 torstai

Koko pv meni kivilaattojen asennuksessa hiekan kantoineen. Hiekkaa tuli paksu kerros koko alalle.

Muuta en jaska tännään kuin kiännähtee petilleni ja tollottaa vähän aikaa rakskalaista trillerisarjaa vakoojaverkostosta ja ehkä lukaista Rasputinin oletetuista edesottamuksista pari sivua.

13.6.2026 lauantai

Kivannäköisesti kiärmeet aurinkoa ottavat lyhyiksi ajelemillani nurmikkoalueille. Yksikin kuin olisi tapolalaista nakattu vihreälle alustalle lämpiämään.

Koetin kaltata katetta perunanvarsikolle, mutta ei kertakierrokselta kaikille riitä. Nurmi kyllä nopeasti tänä kesänä uusiutuu, että jospa tuon ehtisi ennen kuin ohdakkeen  juuttaat voittavat kasvamiskilvan.

15.6.2026 maanantai

Klo on 04 ja vähän päälle. Pilvistä ja kolakkaa, ei sada.

Ei ole hotsittanut kirjoitella kun ei tämän maapallonpisteen kohdalla isompia törähdyksiä päästellä muutenkaan. Jos vähän liikahdellaan, niin hyvä pitää joitan asioita ihan oman muistinsa laatikoissa niin helpoiten ne sitten unehtuvatkin eikä niitä tule jälkeenkäsin ihmetelleeksi. Pankoot keinoälyyn keinovalot niin kyllä se aukkopaikkoihin tarinaa suoltaa. Ja yhtälailla niille lukijaa löytyy jos lukea vielä joku malttaa -tai osaa.

Lähden kohta ajeleen Kainuuseen jonka perukoilla käyn vaihtamassa uuninarinaan kivet ja hiekat. Ehkä jotain pikku korjausta muutakin. Ainakin hiililuukkuun uusin kannen.

Päätä on särkenyt eilisestä lähtien, ettei mikään mukava ajelureissu ole edessä. Vaan kerrankon se tätä suurta piätä on kolottanut ja aina on vain menty -ja tultu. Joku päivähän se loppuu ja jos ei koskaan olisi paikkoja kolotellut, ei tietäisi olevansa olemassakaan.

Hajut tuntuvat päänsäryssä vähintään tuplaantuvan. Piti yöllä nousta käärimään hellasta purkamani sydänosa muovin sisään kun siitä vanhan noen haju tuntui tunkevan piikkinä hajuaivokuoren lävitse tuliseksi piikiksi keskelle kalloa. Aivojen limbinen järjestelmä meni vissiin aivan sekaisin, saatana!

Tuo hellan sydänosa painaa niin paljon, etten jaksa sitä yksikseni ulos nakata. Ja toisaalta se on ainut osa hellan murenevista sisäosista joka säilyi täysin ehjänä ja jos sen sitten panisin jatkamaan entistä tointansa uutta muuratessa. 

16.6.2026 tiistai

Kävin G:n kanssa pikku työkeikan ja nyt on mummin uunissa uusi arina. Entinen olikin jo tiensä päässä. Kupruilevat kivet purkautuivat pieninä palasina pois. Hiekka niiden alla oli tavalliselta soramontulta aikoinaan (yli 40 v sitten) haettua, mutta hyvin oli asiansa ajanut. Hiililuukun kanneksi leikkasin vanhasta savupellistä peiton. Hitsasin siihen mutterin pystyyn ja alapuolelle kolme jotka toppavat sen pysymään paikoillaan. Hiiliä vedettäessä sen saa siirrettyä mutterista erillisen metallikepin avulla kuten entisen, jo mutkille vääntyilleen peltisenkin suojan. 

Olin täällä Um iltasella yhdentoista paikeilla, mutta lämmitin silti vielä saunan. Päänsärky meinasi viedä eilisestä elämänmaun kun varsinaisen pikku työtehtävän lisäksi ajomatkaakin kertyi päivälle liki 400 km. G kylläkin ajoi mennessä Knista Ristijärven perukoille.

Iltasella

Tein koko päivän aitan alusen siivousta vaikka heikotti niin, ettei normijärkinen olisi tehnyt yhtään mitään. Päänsäryn jälkeinen tila on aina henkisesti yhtä helevettiä. Melkein pahempaa kuin itse särky.

Kun sitten iltapäivällä söin keittoannokseni ja lepäsin hetken, niin heikotusolo oli poispyyhkäisty eikä edes takaraivossa kipu kolistellut tulista keppiään.

Aitan alta kaivelemistani lautojenpätkistä ja muusta puutavarasta sirkkelöin ainakin kymmenen saunanlämmityskerran verran polttopuita. Metalliputkille ja muulle semmoiselle säilöksi kiinnitin aitan seinälle aivan räystääseen kiinni tontilla ajelehtineen 3  metrisen, ison viemäriputken jonka sisällä ne hyvin säilynevät ja on helppo ottaa käyttöön mitä tarttee.

Ison Maailman asioita en perkele ole nytten tarkoituksella ajatellut vaikk uutisten mukaan siellä edelleen ovat eniten iänessä niin sanotut Lännen Johtajat. Idän ja Lähi-Idän samanmoiset lähettelevät vain pommeja siviilien niskaan. Olen Laulellut vain, että "immeinen ei tiijä mitä sian piässä liikkuu ennen kun se orressa kiikkuu!" (Juakko Teppo, Mikko sika Mallorcalla)

Aitanalushiekasta nousi esiin siellä ainakin 30 vuotta makoillut, venyttämällä tappaa yritetty metallikissa. Muistan tuon esineen olleen tyttöjen leikeissä muiden rimujuramujen kanssa. Ehkä pitkäkissa oli Caterinen joka oli yökylässä aika usein. Sillä tummalla tytöllä oli muitakin samantyylisiä metallista tehtyjä leikkiesineitä. Ainakin yksi rotta ja havukka, ja taisi olla joku sisilisko tai kaimaani. C:n isä oli italialainen ravintoloitsija ja äiti kätilö.

Caterinen perheessä oli pystykorvauros jolla yritettiin parittaa meidän pystykorvaamme, mutta vaikka aika oli nartullamme Hakilla just kohdillansa, ei aktiin ryhtymiset kumpaakaan kiinnostaneet. Monta päivää olivat pihallakin aivan keskenänsä. Mikähän sen uroksen nimi mahtoi olla? Belle tai Pelle tai ehkä Lorenzo. Kalle se ei ainkaan ollut eikä Hermanni.

Sama se sille. Kummatkin koirat ovat kuitenkin kuolleet jo aikoja sitten.

17.6.2026 keskiviikko

Lämpimästi satelee. Nukuin päänsäryn ikävää jälkioloa pois melkein kymmeneen kun olin kuuden maissa syönyt aamiaisen ja juonut kahvit.

Tähän on jälleen Suomessakin tultu: Hesarissa artikkeli; "Espoolainen opettaja näkee lasten vaatteista rikkaiden ja köyhien kahtiajaon".

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012079888.html

Juhannus alkaa olla käsillä. Unimäen uuni on isoilta osiltaan valmis. Rappauksen kunhan saan lähiviikkoina tehtyä niin alan sen pikkuhiljaisen lämmittelyn. Paperia jo poltin ja hyvin se savut piippua pitkin ilmaa saastuttamaan veteli.

Pitänee mennä Sivullistenkadulle juhannukseksi kun kukaan ei tänne suostu tulemaan vaikka niin päinkin voisi joskus olla. Ehkä Napikselle huomenillalla jos siltä tuntuu. Lähteneekö Puutahruri, niin sen selviää lähdön hetkellä. Itseäni ei kyllä isosti innosta enää keskikesien hulinatkaan.

Oikeastaan näkee minunkin vaatteista kuinka vähissä varoissa kuljetaan vaikka markettien tarjousrekeistä humppapaitani ja -housuni ja muunkin garderoopin olen tähänkin saakka hankkinut. Jos pukeutumisen mukaan joku tanssiin hakuani miettii, niin suapi jiähäkin miettimään.

Mielettömän maisemat

             (Uunin yläasavukanavat poskikaatoineen; Virnuillaan vasta sitten kun eka tulitikku raapaistaan.)

25.5.2026 maanantai

Olipa kyyhkyläisellä väkivaltainen loppu käsillä; Hutiloiva haukka harasi kuitenkin tyhjää.

Selkä nitkahti sipulipenkkiä kääntäessä ikävästi. Kipukohta tuntuu oikean lonkan yläpuolella, että jospa vain joku lihas revähti.

Joutuu ehkä vähän makailemaan. Pistäysin omasotessa laittamassa kipulääkereseptit uusintaan. Entisiä kyllä olisi Sivullistenkadun liäkekuapissa...

26.5.2026 tiistai

Selkäsärky alkaa helepottaa vaikka en reseptiä ole vielä saanut. 

Fysioterapeutti soitti vasta nyt vaikka maaliskuussa olin nilkkasäryn tutkinnan perään vaivojani valitellut. Olisin päässyt sen pakeille, mutta turhaa se on kun  suoraan pitäisi lääkärin lähete laittaa esim. ultraäänitutkimukseen, että näkisi, mikä nilkassa vialla. Vai onko mikään, kunhan valitan vain. Sekin pari vuotta sitten tehty fyssarin tutkimus päänsärkyjeni syistä johti harhaan; eivät mitkään lihakset jumissa olleet vaan uniapneantapainen joka hengitystä öisin katkoo ja siihen löytyi apu niistä purentakiskoista.

G on käyttänyt V.W. Poloista jälkitarkastuksessa ja nyt se on tieliikennekelpoinen. Kalliiksi tuli!

Puutarhuri ajoi tätä kautta Jyväskylästä tullessaan ja toi tulilaastia pienen pussukan jotta saan yläsavukanavien kuristukset tehtyä. Valoin jo liiteriin kuivumaan niiden päälle tulevat laatat. Mokomiin  meni 4 säkillistä tulenkestävää valumassaa. Otti saatanasti selkään se duuni.

Oravat järjestivät illan päätteeksi häntänäyttelyn. Niitä on nyt neljä ruokintasäiliön kahta puolen ja hännät roikkuvat viistolaudan alta kuin Davy Crocetin hattukoristeet. Säiliössä on enään muutamat lusikalliset siemeniä, mutta kaippa ne jokaikisen koittavat saada pikkuetusillaan sieltä kaavituksi. Lisää en laita ennen kuin syksyllä. Kyyhkyjä ruokin maahan niin kauan kuin säkissä kauraa riittää. Olisi mukavaa nähdä kun ne tuovat honteloraajaiset poikasensa aterialle.

Tummempi uroskyyhky tuli juuri valkosipulipenkkiin varsien väliin ja näyttää kuin nukkuisi. Naaras lie pesää rakentamassa, vai tekevätköhän ne vuoroissa sitä. Tutkin asiaa kun se nykyään on kovasti helppoa: Molemmat kyyhkypuoliskot hoitavat ja ruokkivat poikasensa siittämisestä niiden lentoon lähtöön saakka tasaveroisina kumppaneina. Jopa kellontarkasti haudontavuorotkin!

Hölmöä aprikoida moista, mutta mitä aprikoisin jossain kaupungin kerroskolhoosikolossa? Pelaisin turhautuneena jotain typerää nettipeliä tai tollottaisin telkkaria, lihoisin ja laiskistuisin, kuolisin.

27.5.2026 keskiviikko

Sateisen hämärää vaikka ei sadakaan. Selkäsärky asettui tasaisen jomotuksen janalle. Viimeisin uni:

Vihreällä kummulla kasvoi kaksi tulppaania jotka olivat suuria kuin puut. Ne haukkoivat aukeilevilla terälehdillään ilmaa ja leyhähdykset kutittivat kasvojani. Tulppaanipuiden juurella kivisellä tasolla oli pieni hella ja sen ringillä kattila porisemassa. Koetin päästä lähemmäksi katsomaan, mitä siellä kypsyy (nälkä kurni), mutta aina kun olin ojentamassa kättä kannen kaaresta kiinni, kuva loittoni. Äidin keittämälle teerikeitolle tuoksui tuvassa kun heräsin.

Iltasella

Kävin kylän apteekista hakemassa särkylääkkeet. Viivyin n. ½ tuntia ja sillä aikaa Koljunpuron kohdalla olevaan liejukohtaan oli ilmestyneet karhunkämmenten jäljet. Oli lähellä sen näkeminen. Lie ollut nousemassa tielle jo kun ajoin mennessä ohitse.

En uskaltanut vielä jatkaa kasvimaahommia. Koetin korjata "Vako-Villeä", mutta putken sisällä oleva harjapyörä oli mennyt rikki eikä sitä voine korjata jos ei sitten joku ystävällinen hemmo tekisi osaa 3-d-tulosteena. Olisi sitten kyllä saatava lujasti ruostunut siemensipsuttelijaa pyörittävä akselikin irti joka näytti  niin pahasti vääntyneeltä, ettei sitäkään pysty ilman pajakäyntiä oikomaan, tai uusimaan. Varaosiahan po. kamppeeseen ei enään saa. Eskokaan ei enään elä joka kyllä akselin olisi uusinut kättä kääntäen ja Lohtajan Hippi tekaisisi uuden harjasipsuttelijan sillä kun on ne tulostuslaitteet ja on taitava hommassa.

Vako-Villen joskus 1970-luvulla toi isä Säynesuolle ja kaippa sillä muutamatkin rivit juuresten siemeniä vaoteltiin. Miksi se sitten minun aittani alle on lojumaan eksynyt, niin siitä ei muistikuvaa haljun kaljuni alla liikehdi.

28.5.2026 torstai

Koski aamulla selkään sen verran kovaa, etten alkanut isommille hommille. Viimeistelin uunin savukanavien mutkia ja leikkelin palovillasiivut laattojen ja kannattimien väliin. Nostetaan painavat osat perjantaina M:n kanssa paikoilleen niin pääsen jatkamaan muurausta. Vettäkin ropisuttelee oikein kaatamalla joten lähden Kniin korjauttamaan lukulasit ja muillen asioillen.

Iltasella

Tullessa näin kaksi hirveä Hälilän kohdalla ja punahelttaisen ukkoteeren, joka soitteli soidinkutsujaan Tiilikkajoen sillan suoralla keskellä asvalttitietä. 

Kävin yhden syrjätien ajamassa päähän saakka. Siellä oli järvi ja paljon hakkuuraiskioita. Kaikki nekin salot ovat jo ties kuinka monennen "uudistamisen" kourissa murskautumassa selluliemiksi ja muiksi ihmisten tisleiksi. Kuorituilla turvesoilla kasvaa koivua ja muuta vesakkoa. Vuosikymmenten aikana niiden valuttamat elohopea- ja muut irtoainesten ruskistamat vesistöt vain ovat jäljellä ja sellaisina liejualtaina pysyvät hamaan maailman tappiin saakka. Eivät ne aiheuttajalajin olemassaolon aikana ehdi puhdistautua entiseen kuntoonsa koska prosessi, jonka ihminen on hetkessä aikaan  saanut miljoonia vuosia vaatineen kehityksen pilalle nurimimisessa vaatii ennallistuakseen myös miljoonat vuodet. Tätä ei politiikan kähminnänsopassa marinoitu ihmispolo kaikessa älyykkyydessään halua ymmärtää. (Kun luin juuri Arkadianmäellä meneillään olevasta turveväännöstä, painotan: Ei halua!)

Tien perillä olevan järven rantaan oli tehty vuosia sitten mökin perustusaikomuksilta näyttäviä kaivantoja, mutta homma oli tyssännyt muutamiinn kaivinkoneen kauhan kuopaisuihin. Mikähän mökkiaikomukset esti?

Lämmitin saunan, kylvin ja nyt alan muate. Liäkkeet panivat mahan sekaisin ja muutenkin vetämätön olo.

29.5.2026 perjantai

Kolkko ilma. Aamulla varhain kyyhkyt jo ruokailemassa. Kävin varovasti ovia aukoen ja näyttäytymättä talon vastapuolella ulkoasioilla, että saavat jatkaa ruokailuaan. 

Sattuisipa silmiin niiden pesäpuu kuten muutamia vuosia sitten Kaivonkorvella kahdelle poikaselle risuista ja oksista kasaan raavittu hatara alusta. Silloiset poikaset istuivat lentokykyisiksi saakka "pesän" viereisellä oksalla johon emot niitä ruokkivat. Mitenhän ne hautomisvaiheessa olleet munat lienevät hatarassa pesässä pysyneetkään?

Kohentelin kukkapenkin, lisäsin siihen miekkaliljojen eli gladiolusien miekkaa muistuttavia taimia tököttämään ja samettikukkia omaksi ryhmäksensä. Piti niille raivata vähän tilaa leviämään yltyviltä akillei'iksilta. Ehkä minusta tulisi jonkinlainen perennahöyläkin. Puutarhurilta saisin kaikki tarvittavat neuvot. Se kyllä tietää kukkapuolesta kaiken tarvittavan.

Mutta ei minusta kukkien yms. kasvien kanssa tarvittavaa sitkeyttä löytyisi kun nyt jo, parinkymmenen vuoden kaivelun, nyppimisen ja kasvimaalta metsään kärräämisen jälkeen ohdakejuuristojen keruustakin luovuin.

Viisi tammentainta, jotka Iisalamen Touhulasta viime syyskesällä toin ovat kaikki selvinneet henkiin ja pukkaavat jo silmua varsistaan. Merkkasin ne mustilla metalliputkilla, etteivät jää jalkoihin. Myyriltä ym. pitää ne suojata muutamiksi vuosiksi. Ovat ne ehkä liika lähekkäin toisiaan. Pitäisiköhän pari kaivaa ylös kun ovat vähän vahvistuneet ja siirtoistuttaa jonnekin muuanne. Tai antaisinkohan niiden sitten olla? Autioksi kun tämä paikka kuoltuani kuitenkin jää, on vain hyvä, että kaikki mökin ympärillä oleva peittyy kaikenlaisen maasta ponnistavan vihreän elämän peittoon. Vaikka ohdakeperkuleiden.

Jos olisin 30 vuoden päästä vielä elossa, niin ehkä näkisin tammien kasvaneen jo läpimitaltaan parikymmensenttiseksi ja latva kurkottelisi jopa yli kymmenessä metrissä. Oravat ja närhet kantaisivat talvivarastoihinsa niiden terhoja ja ehkä pähkinähakkikin paikalla viihtyisi... 

Miksi en jo 80-luvulla kun Muna-Olli väljänivelisen kaivinkoneensa kuokan mökkini perustusten paikalle maankamaraan rouhaisi alkanut suunnittelemaan ympäristöolojakin? Olisi täällä nyt mahtava arboreettumi kuin Tampereen Hervannassa noihin samoihin aikoihin. Siellä tuli monet kerrat kuljeskeltua yksin ja silloisen perheeni kanssa kun se oli aika lähellä Koivistonkylän osoitettamme.

Enpä tiennyt vielä silloin, millainen "sielunmaisema" itseenikään on iduillaan.

Iltapäivällä oravalla kävi tuuri kun lipesi kanahaukan kynsistä ja mätkähti maahan. Sypäkkään se loikkasi risu-heinäkasan onkaloihin ja haukka jäi harmissaan sen päälle sukimaan höyheniään.

Selkään ei koske, taidan lähteä pistäytymään Kajasteen avajaisissa vaikka myöhä jo onkin (20.30). Saunan jälkeen niin ramaisee, että parempi olisi jatkaa köllöttelyä aamuun saakka.

30.5.2026 lauantai

Aamulla jo varhain hallaiseen, mutta aurinkoiseen aamuun heräsin. Ehkä oli pakkasasteita ja harmittaa, jos nyt parhaillaa kukkiva mustikka siitä kärsii. Tai lakkiva kukkakin, ähs, kukkiva lakkakin. Kukka ei kaki, mutta se olisikin sitten itse kukkiva kakka.

Käväisin Kajasteella muutamat askellukset ottamassa. Ei mitään erikoista illassa, mutta komea oli täysikuun koristelema vihreä maisema tullessa. Tosin sitä pilaavat nykyään  kaikkialla koneilla revityt metsäraiskiot ja ainaiset, alakuloiset ajatukseni siitä, mitä kaikkia hirveyksiä luonnontuhonnan lisäksi lajimme tämänkin kesännousun aikana on valmis tekemään.

Ponsse, tuo vieremäläisen Vidgrenin perheen kultakaivos on vain yksi metsientuhon mahdollistava yritys, mutta millaista valtavaa hypetystä kaikki senkin yritysryppään ympärillä toimivat lajimme edustajat saavatkaan! Ropoakaan se ei valtavia voittoja tahkoavana yrityksenä pane välillisenä toimijanakaan metsätuhojen korjaamiseksi, painaa vain päälle tuhovoiman kasvattamisessa nyt, kun "rauta on kuuma".

Metsäteollisuus, metsäkoneteollisuus ja sotateollisuus ovat sisaruksia taistelussa elonkehän kokonaisuuden elossa säilymistä vastaan.

Kun tämä maailmansota elinympäristömme tuhoamisessa on lopussa, on lopussa myös tuntemamme maailma.

Ennustajanlahjoja ei ole olemassakaan, mutta jos vähänkään on tieteen ja tutkimusten tuloksista perillä, johtopäätökset ovat rumat ja kolkot. Ei siihen sen kummempaa ajattelua tarvita että nekin, joilla vielä herttaisia kuvitelmia lajimme "hyvistä puolista" on, lakkaisivat unelmoimasta ja tarttuisivat tuhoavaa luokkaa kurkusta ja puristaisi. Se kävisi helpoiten, kun massat lakkaisivat kuluttamasta ylimääräistä. Eivät osta yhtään etelänmatkaa, eikä kaupastakaan mitään, mikä ei autotta kotiin kantaudu.

Turha toivo, sanon peilikuvalleni. Olen siis luovuttanut jo.

Olisi G:n ylioppilasjuhlat jos ei olisi reputtanut, mutta mitäpä tuosta murhetta kantamaan. Ei se itsekään kanna. Parit viime päivät G on tahkonnut muiden juhliin valmistujien hiuskuontaloita ja varmaankin se helpottaa oloa kun saa kavereilta tukea epäonnistumisessa. Vakaat hänellä suunnitelmat ovat, että syksyllä pinnistää ne kaksi reputettua ainetta tarvittaville pisteille. Juhannuksena täyttää vasta 19 v ja elämä edessä on jos ei Moskovan Zaatanan(Perkele!) pane maailmaa ihan oikeasti polvillensa. 

Nuo kaikki edellä näkyville isosta päästäni siirtyneet synkät ajatukset kun iskevät, toivon todella raakaa loppua Moskovan tyrannille! Ja kaikille tyranneille; niiden aluillekin jo kohduissa vaikka syyttömiä äitejä kyllä säälinkin. Muutamat tunteettomat ekonomistitkin jotka talousennusteita ynnä muita ovat käyrittelemässä soisin jänkään poljettavaksi wallstreeteineen. Muutamat tunteettomat kalasta- ja päästä-lentelijämiljonääritkin voisi heidän seuraksensa näytön vuoksi survaista.

Eilen kirjoitin "sielunmaisemasta". Se tuli mieleeni kun Napiksella yksi mukava tanssitettava kysyi, että mikä minun sielunmaisemani olisi. En ehtinyt siihen oikein vastata kun hän sanoi omansa olevan mökkimaisema, ja nimenomaan siellä yksinollessa. Taisin vähän samaan suuntaan vikuutella vaikka ehkä teki mieli syventyä siihen "sielu"-sanaan kun en sellaisen olemassaoloon usko. Metaforanakin se kärsii siksi, koska sana liitetään uskonnollismystiseen olemattomuuteen.

Olisin ehkä sanonut, että mielenmaisema käy, mutta ei sielun-. Tai ehkä mielettömänmaisema, joka kylläkin tarkemmin ajateltuna olisi monitulkintaisempi. 

Onko se "mieli" ihan oikeasti mieletön, siis ontto sisältä vai mielisairaan mieletön? Tai niin kuin kuulee joskus hihkaistavan, miten mieletön tunnelma tms...

Suomenkielen savonmurteella maustettuna saa sellaisille jengoille kuin resursseissa kullakin luovuutta piisaa.

Minulle mieli kuitenkin on eletyn elämän rojuläjä, jota sisälläni kannan niin kauan kuin hengitän ja elän. Kenellekään en tätä "maisemaa" perinnöksi voi jättää. Se humpsahtaa olemattomiin kuin vappupallosta ilma kun viimeisen henkäykseni henkäisen. Niin kuin Äeti jonka hentoista, hiipuvaa hengitystä jouluna 1995 sairaalasänkynsä vieressä viimeiseen suhaukseen asti murheisin mielin seurasin.

Sielu, jos sitä olisi, olisi löydetty jo aikoja sitten kuolevaa ihmistä tutkiessa ja videoitaessa. Koska kuolemanprosessin koko tapahtumaketju on tutkittu ja dokumentoitu tarkasti eikä sielua ole pystytty erottelemaan vadille siihen kuolleen ihmisen munuaiaisten ja aivojen viereen rosterivadille, niin kyllä sen olemassaolo huuhaaolettamukseksi on jäänyt ja jää.

Ihmisestä kun elo sammuu niin silloin sammuu hänen osaltaan kaikki. Tämän oikean tiedon luulisi kaikkia helpottavan, mutta eikun yhä vaan jatketaan löperöintejä kuolemanjälkeisistä elämistä.

Sitä kyllä on, mutta vain meidän, jotka olemme kyenneet lajikirjomme eloa jatkamaan (siirtämään geenejämme) suvullisesti. Tosin atomeinahan kaikki, tuhkatutkin, jatkavat olemistaan, mutta ei sillä mitään tekemistä sielu-luulottelun kanssa ole.

Jahas, menee taas samojen jankkaamiseksi minulla, mutta niin ovat mediatkin yhtä ja samaa tappamista ja raiskaamista ja niillä käräjöintejä. Omat ohjelmansakin, nuo ällöttävät true crime-dokumentit ynnä muut ovat vallanneet telkkarissakin alaa kuin jättiputket ja lupiinit Venäjän Karjalan. (Pian myös Suomen.)

Mutta mikä pahinta, suuri osa noista ohjelmista ovat jopa totta.

Keittelin näitä jatustellessani kattilallisen keittoa kuin olisi suurempikin porukka sitä tarvitsemassa. Vaan eipä sitä enään viikon päästä ole silti. Seuraavaksi komennan itseni muuraushommiin!

(Jokin epäsuhtainen jääräparisko paneskeli auton tuulilasilla eikä pudonnut edes satasen vauhdissa.)