Kevään kyiset lemmenhetket

27.4.2026 maanantai

Enpä kirjikään näkemästäni unesta koska olin itse sen kulkua käsikirjoittamassa eikä unitehtailija jakanut julkaisuoikeuksia. Siinäpä kiteytettynä se, mitä uni käsitteli; itsesensuuria.

USAssa kansalaisilla alkaa olla mittakannut täynnä SuurMöliskön aiheuttamaa pahaa verta sillä epätoivoisia salamurhayrityksiä katastrofista toiseen taluttavaa johtajan irvikuvaa kohtaan riittää; Juostapa nyt haulikon kanssa turvamiestungoksen ohitse yleisömuurin takana röhnöttävän paskaläjän lähelle ampumaan siitä roiskeet lavalle!

Oikea salamurha tarvitsee nerokkaamman suunnittelun ja toteuksen, ei mitään pöljäparveen ampumisyritystä. 

Toisaalta summanmutikkayrityksissäkin on itua, sillä eivät turvamiesarmeijan mielikuvittelijatkaan kaikkein typerimpiä osaa etukäteen skenarioida. 

Likeltä onnistuminen liippasi Reaganinkin murhaa kadulla yrittäneellä, mieleltään kipeältä John Hincley Jr.ltä, joka selvisi itse hengissä kymmenien turvamiesgorillojen pyssynpiippujen edestä. Elää tietojen mukaan edelleen vapaana, mielisairaudesta parantuneena taiteilijana. Kohteensakin sai kuolla vanhuuteen kaikessa rauhassa.

Gorilla-synonyymi näissä yhteyksissä on syvästi gorilloja loukkaavaa yhtä kuin se, että gorillasta on tehty joskus joku ällöttävä elokuvakin jossa sen keinohahmo on pantu särkemään  kaupunkien ihmiskekoja. 

Hain Siilistä Tasper-merkkisen voimageneraattorin (5 kW). Tekemistä sen kunnostamisessa on, mutta ehkä se rupiaa pelittämään ja saan kolmivaihevirralla ärjyvän pöytäsirkkelinkin lankunhalkaisuun.

Kävin Kasurilan Shellillä kahvilla (pahaa oli). Kahvittelun jälkeen käyskentelin sen vieressä olevan Oikeakätisen rantalepikossa. Elon lyhyyden tietäen huokailin tarpeettoman draamallisesti; "Siitä on  aikaa."

Hakemani generaattori on vuosimallia 1978 ja siksi Oikeakätisen lammen silloinen ranta ajatteluun sivaltui.

Näistä olen proosaa tahkonnut aiemminkin: Satu asui seurustelumme alussa Oikeakätisen lähellä ja käytiin uimassa sen kirkkaassa vedessä usein. Silloin rannassa ei kasvanut lehtipuita -ainakaan paljon,  vaan enimmäkseen petäjää ja uimalan kohta oli avointa hiekkaa. Lammen eteläpäässä olevalla suolla taisi kypsyä joskus jopa karpaloita. Shelliä eikä taustalla nyt jyrisevää Vitosen moottoritietä ollut olemassa. Tarinaharjulta pääsi polkuja pitkin lammelle, mutta yritäpä nyt moottoritien kaiteiden ylitse...

Jehovalaiset pitivät propagandasessioitaan Satun kodin yläpuolisella hiekkatöyräällä valtakunnansalissa. Satun sisko, Linnea ja sen mies Eino joskus yrittivät meitäkin käännyttää, mutta paskat nakattiin jo ajatukselle, että päihimme harhoja joku alkaisi istuttaa. Niitä kyllä sittemmin tuli istuttamattakin  kun Satu sairastui eikä enää ikinään toipunut.

Satun perheen kotitalo aittoineen on jo aikoja sitten purettu ja pirstottu polttouuneihin, tai runnottu kaatopaikan jäterinteisiin kuivikkeeksi. Se oli rintamiesmallinen, Miettisen sahan työntekijöilleen vuokraama vihertävä talo jossa sisällä haisi menneisyyden ja nykyisyyden sekoitukset; Ihmisten eritteet, työmiehen pinttynyt hiki, tupakka ja vanha viina. Silloisen valtatievitosen lyijyiset käryt sävyttivät aivan vieressä ulkoilman tuomentuoksuja. Nyt tontilla kasvaa vankkaa lehtipuumetsää joiden juurilla näkyy entisestä elämästä sammaleiset kivien kohoumat. Jotain ruosteista metalliromuakin näkee jos tarkasti katsoo. Vanteellisesta, kahdensadan litran paksupeltisestä sinkkitynnöristä, joka lojui tontin rajalla, tekevät kädet rakentelisi kalojen savustuspöntön. Ehkä. En potkaissut sitä että miten lie maata vasten oleva puoli jo puhki mädännyt vaikka sinkitty onkin.

Miksikähän tontille ei ole rakennettu uutta sillä aluehan on varsin suosittua seutua? Jehovalaistenkin tontti on raivattu rakennuksista vapaaksi ja vain petäjiä kasvaa hengellisellä huuhaalla saastutettu  hiekkainen töyräs. Sinne en kiivennyt lähempään tarkasteluun.

En nyt jaksa muistella jo tuhanteen kertaan muisteltua tämän enempää, ajattelin kun haihduin paikalta pois. Psykoterapiasessioissa muistelu jatkuisi samasta kohdasta aloittaen aina vaan uudestaan. Aika olisi ehkä varattu jo ensi viikoksi.

28.4.2026 tiistai

Kiiruusti aamulla aikaseen loput pilkepölkyt kappaleiksi ja sitten hakemaan Polonen kylältä ja kurvaaminen katsastuskonttorille Kniin.

Muuten Polo oli ok, mutta hiukkaspäästöt viivan verran koholla joten "hylätty" leima paperiin tuli äkistelemättä. Perk...

Vein kamppeen Heinisuon Toloselle ja ne aikoivat sen sepittää mahdollisimman vähin kustannuksin siihen kuntoon, että päästötodistuksen kelpaa viedä insinjöörille joka hyväksytty/hylätty leimoja lätkii. Vituttaa. Katsastushinnatkin ovat kuukaudessa pompanneet reiluilla prosenteilla. Päästömittauksineen katsastus 89€ ja jälkitarkastus 29€. P:n Tojossa kuukausi sitten katsastus 66€, jälkitarkastus 19€.

Puutarhuri toi minut illan pimetessä Um. Gsella oli koko illan asiakasvarauksia parturintuolilleen ja P tuli koko päivän kestäneeltä ajokeikalta Oulusta niin ei häntä voinut enää velvoittaa iskän vientiin minnekään.

29.4.2026 keskiviikko

Ylhäällä jälleen neljän kantturoissa. Piti sytyttää hellaan tulet sillä niin oli tuvassa holotna. Pakkasen puolella keli.

Viimeisessä unessa uuninmuurausta. En mitenkään päässyt ensimmäisiä varveja pitemmälle vaan palasin miettimään, miten ne savukanavat muotoiltiinkaan. Kämmen oli puutunut ja luulin, että se johtui tiilen tai muurarinvasaran puristamisesta.

Vein työvaatteita korvoihin likoamaan ja laitoin vesiä lämpiämään. Kun olin aikani ährännyt voimageneraattorin huollon kimpussa, pesin pyykit narulle kevätaurinkoon kuivumaan.

Gene tarvitsee uuden pakoputken ja polttoaineletkuun kumisen käsipumpun. Myös käynnistinkehän jousta pitää elvyttää, jos ei jopa vaihtaa uuteen. Uusin tulpan ja öljyt. Pakoputken saanee rakenneltua tarvikeputkesta, entinen varisee ruostehiutaleina ympäristöön. 

Diesel-Listeriin, joka tiällä 90-luvulla tallin takakömmänässä jyrisi, asensin katolle johtavaan "mannesmanniin" Ladan pakoputken vaikka ei se paljoa tainnut sen hirveää jytäkkää vaimentaa.

Iltasella

Kajahti kallon sisälle takaraivon puolelle perkeleenmoinen päänsärky kun kanniskelin Näläkömäen metsänraiskiolta kuivuneita pöllinpätkiä ja tyvilumppeja peräkärryyn. En antanut säryille periksi vaan kanneksin niin paljon kuin kyitiin mahtui ja hissuttelin kilometrin mittaisen kehnon polun takaisin pihaan. Kun olin sytyttänyt kiukaan pesään tulet, harasin vielä saunan ja pilkehönnän välisen alan ja ravistelin auringonkukan siementä itämään (kauraakin seassa). Ja vielä, vaikka päätä särki julmetusti, kärräsin pari kotillista kompostia siementen peitoksi ja vasta sitten tulin tupaan ja otin buranaa huuleen.

Saunomisen jälkeen kallon sisuksia ei kipu enään kopeloinut, mutta on yhä "höntti olo" niin kuin aikoinaan eloaan kuvasi Satu isojen epilepsiakohtausten jälkeen. Tuli armoton nälän tunne vaikka päivällä söin keittoa lautasellisen; lämmitin siis toisenkin. Huomenna jälleen joudun tekemään kattilallisen jotain keitontujua. Melkein kaikki tarpeet (vihannekset ainakin) ostin Knista lähtiessä, proteiinihöysteet pitänee hakea kirkonkylän kaupasta.

Alan muate kun uutispeittoa tulvii tabletilta sängylle.

30.4.2026 torstai

Aamusta iltaan ulkohommia. Kun ei ole lapsuuttaan tavarapaljouden keskellä kasvanut niin pienikin esine ajoilta noilta hätkäyttää. Potkaisin viime syksynä kaivelemaani synnyinkotini mustiaispenkkaa niin sieltä paljastui muvinen takinnappi ja samalla mieleen valokuva jossa Hannele on vaalea takki päällä ja siinä on isot, pitkulaiset napit väljissä renksuissaan. H laittoi vahvistuksen viestiini mainiten jopa takin nimityksen "duffeli". Netissä sen nimisiä, englantialaista perua olevaa muotikampetta on edellen tuotannossa.

"Duffelitakki eli duffeli on paksusta ja karkeasta villakankaasta eli duffelikankaasta tehty päällystakki, jossa on huppu."

Peokalokin pykinyt nivelestään puoleen väliin poikki. Laitoin yöksi kertakäyttöhanskaan sexiliukastetta eli kookosöljyä ja vetäisin käteen ihon pehmittäjäksi yön ajaksi. Siis sen lateksisen hanskan.

Kävin jo saunassa joten alan tuutimaan!

1.5.2026 wappuperjantai aamulla klo 04

Lämmintä ja aurinkoa oli lupaavinaan, mutta vain 5 astetta plussaa ja molokkakeli. 

Pykinyt peokalo ja etusormen kynnenkylki niin saatanan kipiä ettei mulukkua meinannut kärsiä kusella käydessä pidellä!

Olisi se mahtavaa jos kuulo yht'äkkiä palautuisi ja kuulisi kaikki kevään äänet, mutta nyt vaimeita tinttien tirskahduksia ja sen, kun kurppa lompsutteli ylitse wisiitgurp-wisiitgurb-sävellyksensä tahtiin.

Toissailtana Näläkömäen raiskiolla melkein astuin koppelon päälle ennen kuin se lähti hautomishommistaan. Sitten eilenaamulla pölkynpätkiä kirvehtiessäni lensi ylitseni käki. Elikäs aika lailla luulee metsienkin väki, jotta kesä tässä on jo nousemassa. 

Mitään häpeilemätön lehtokurppapariskokin tuossa ikkunan alla koetteli lisääntymisaktia, mutta naaras ei tainnut olla vielä kypsä astutukseen vaan tökki pitkää nokkaansa nurmikkoon ja uros sen takana kiemurteli panemisen tuskassaan tynkäinen pyrstö levällään.

Eilen koetin saada geneä käynnistymään, mutta ei vielä onnistanut. Polttoainepumpun ja tarvikepakoputken toivat M&S Iisalamesta tullessaan. Jos huomenna saan ne asennetuksi kokeilen sitten uudestaan. Muut huollot jo suoritin ja mäntä kyllä koneessa liikkuu...

Olisi mulla muutakin tekemistä kuin vanhoja koneita rassata!

Uuninmuuraukseen tarvitsen vielä kaikenlaista hommailla.

Iltasella

Marssilla käymättä jälleen tästäkin wapusta selvisin jos marssiksi ei lueta Unimäen tontilla eestaas vuuhkasemisia.

Sain hitsatuksi ihan ite käyrät genen pakoputkeen ja sen asentaminenkin onnistui, mutta edelleenkään kone ei käyntiin lähde. Virtapuolella vika lie kun tulppa ei silmää iske. Turha kampe siis jos...

Mulla se ns. onni harvoin natsaa. Reilu satanen on kulahtanut tuossakin tuohustamisessa ja joutavasti kevään ohitse vilistäviä hetkiä siihen tuhlaantunut.

Jäseniä pakottaa. Oikea jalka rampaantuu pian kokonaan. Peokalo on kipiä. Piähän ei kuitenkaan koske.

Kyyhkyläinen tuli vasta ½21 ruokailemaan, mutta hyvä niin sillä ehdin käydä saunassa. Laskeskelin, että minuutissa tuo lintu nokkii kupuunsa enemmän jyviä kuin siinä ajassa on sekunteja. Kun se viisikin minuuttia yhtä päätä nyökkäsee ja napsii, niin kupuun on ujunut satoja kauranjyviä, ja ehkä auringonkukkaakin. Eikä tuo ahmiminen viiteen minuuttiin edes jäänyt ja nyt sillä rintapuoli työntyy pulleana eteenpäin kun se hetkeksi asettuu jalkojensa päälle lepäämään.

Pitäisi kerätä desimittaan sama jyvämäärä ja punnita se niin saisi käsityksen siitä, miten paljon kyyhkyseen evästä mahtuu. Sillekin tiedolle netistä vastauksen nettiin kasvatetulta älykäävältä saisi, mutta eihän se niin antoisaa ole kuin itse selvitettynä.

Mutta minne se toinen kyyhky on hävinnyt? Ei voine olla niin, että jo hautomassa..? Piekanan näin liitelevän kuusikon yllä ja jokin pienempi haukka sujahti ruokinnan ohitse päivällä.

2.5.2026 lauantai

Taisin heräilemättä nukkua yöni. En edes unia muista. Klo on nyt viisi ja nostin vesipannun kaasuliekin kuumennettavaksi.

Rastaat ja muut aamuvirkut linnut ovat nekin aamiaistaan kulonurmilta kaivelemassa. Tikka tuli huussinkuusen kyljessä olevaa lintupönttöä takomaan eikä hätkähtänyt lentoon kun istunnoltani poistuin. Ovat ne niin jo minun olemiseeni tottuneet, että pian tulisivat olkapäälle korvaan kuiskimaan jos miimikoksi kiven päälle istumaan jäykistyisin.

Metsämyyriä on tuhottoman paljon. Niitä vilistää joka puolella. Yksikin kävi huussin ovelta minua kurkkaamassa. On täällä pikkupöllöjen ja -haukkojen helppo ruokansa napsia; Kärpät ja lumikot lihovat myyräaterioilla ja kunhan kunnolla lämpiää, niin käärmeetkin pulleina pian mättäillä makoilevat.

Saisinkohan tänään aikaista pottua harson alle hyötymään. Eilen monttöörihommien välissä turpeista multia jo tamppasin saunan luona olevasta kasasta.  En vakoile tuota pikkualaa vaan istutan ne kuin Kainan Reinon nurmipotut härmäläiseen peltoon.

Varsinainen pottupelto tulee sitten kesantona olleelle kasvimaan alalle kuten sipulit, porkkanat ym. Sen alan jo kynnin M:n sarvitraktorilla yhden suuntaisesti. Ristiinmuokkaaminenkin olisi jaksettava, mutta on niin hemmetin työläs kyntökampe, että melkein mieluummin talikolla kääntäisin. 

Eikä ohdakkeen juuristo ole kesannoimisenkaan tuloksena yhtään vähentynyt. Päinvastoin!

Mutta jos pottu kompostiaineilla lannoitetusta mullasta kasvutehonsa saa niin vitunkos väliä ohdakkeilla. Tulipa asiaa noituessa mieleen, että rasismia tai ei jos kiinalaisia sata tulisi kaveriksi niin äkkiäkös noiden aarien aloilta pienimmätkin ohdakkeenjuurien pätkät olisi kerätty.

Siksi kiinalaisia ajattelin sillä heitä on niin paljon ja ovat hyvinkin työnlaitaan herkästi tarttuvaa porukkaa, kun taasen savolaisia ei saisi yhtäkään tänne kaveriksi vaikka joku niistä vötkylöistä joutaisikin. Mönkijöillä, mopoilla ja maastureilla kaikenlainen joutoväki ajeluille kyllä kerkiää kun omat pottupeltonsa ohdakeongelmat ne myrkyttämällä selvittävät, raskain konein kyntävät ja niiden voimin siemenet vakoihin syytävät. 

Yleistäminen on tietenkin pöljää. Tehdään me pikkunäpertelijät mitä kukanenkin lystää sillä homosapiensin hallitseman planeetan elämänpeli suuressa mitassa menetetty jo on.

Enkä minä oikeasti toveria pikkuiselle kasvimaalleni haluakaan. Kuitenkin jos kriisiaikoihin pitäisi varautua ja kaikki kasvimaiksi kelpaavat alat syötävää laittaa pukkaamaan, niin siinä vaiheessa voisi porukalla kääntää multa-alaa lisääkin. Eikä se ikiaikaisten nauris- ja pottuoppienkaan lapioiminen metsänsiimekseen mikään kehno idea silloin olisi.

Iltasella

Olipahan vaen työteliäs päevä tuasj. Siemenperunat asensin lapionkuoppiin ja harasin mullat piälle. Pikkuisen ripistelin Kekkilän kanankakkaa lannoitteeksi, ruiskuttelin vettä ja vetäisin harson kaiken ylle. Jokohan heinäkuun alussa uuttapottua kattilaan huuhtelen. Viime vuonna 7.7 on kuva uusista potuista lautasella.

Laari kävi peräti kaksi kertaa pakettiautolla pihassa. Eka kerralla punaisella Potterolla ja toisella vihreällä; Oli unehtanut yhden purkuoven pois. Kohtalaisessa kunnossa olevia, 19x80 puupaneliovia ovat. Jospa minä niille reiät kehittelen kunhan rakentelemaan piäsen. Savolais Juakon jälkeläisen viime syksyisetkin ovat rakoliiterin täytteenä, mutta ne ovatkin niin isoja, ettei ihan heti niille käyttöä ole. Ehkä ei elinaikanani koskaan. Perilliset tai perillisten perilliset  kantavat aikanaan juhannuskokkoon. Tai joku ihan vieras marsilainen. Tai jos ei sota idästä saavu ja droonit pommittavat tämänkin pihapiirin mustaksi rojuläjäksi.

Pilivessä on joten hämärtää jo.  Kyyhkynen tuli myöhäillalliselle. Paikalla oli myös orava, punatulkut, mustarastas ja pienempiä tinttejä joitakin. Kun niitä ikkunasta seurasin, niin äkkiä lähti ensin pienemmät siivekkäät, sitten kyyhkynen, orava viimeisenä. Niiden äkkistartti ja suunta oli tänne mökille päin ja tielle vinosittain.

Odottelin, että ehkä sieltä kohta hiipii tupsukorva ilves tai häntävä kettu paikalle, tai haukka irtoaa puunoksalta lentoon, mutta eipäs ollutkaan metän elävä vaan ihminen joka poluntapaisen päähän ilmestyi. 

Tummahiuksinen, maastopukuun sonnustautunut reppuselkä samoaja oli naaraspuolinen. Se otti taskunlahvista muistivihkosen ja kynän ja raapusti jonkin merkinnän sen sivuille. Pani sitten vihkon ja kynän takaisin takin taskuun ja nyki kiinni juuttuvaa vetoketjua pienemmälle. Sillä ei ollut kännykkää eikä kameraa kun siinä taustaan sulautuen taloa päin katseli. Sitä kutitti leuan alta tai sitten hänen tapansa oli vain rapsuttaa kynnellä rokkatorven yläkiinnityskohtaa ajatuksissaan.

Joitain minuutteja siinä toisiamme tuijotettiin (hän ei luultavasti minua ikkunan heijastusten takaa nähnyt), sitten ilmestys kohensi selkärepun asentoa ja lähti Unipuroa kohti. Taisi tuntea seudun kun niin varmoin liikkein suunnan itsellensä määräsi ilman kännykän tai kompassin ohjeistuksia ja häipyi petäjikköön.

Olisi nyt vain astellut pihaan ja koputellut oveen, olisin kahvit tarjonnut.

3.5.2026 sunnuntai

Aurinkotuulinen päivä. Purin ja kasasin Tasper-geneä. Kaivauduin magneeton likelle ja irroitin puolan, puhdistin sen ja magneettikehän ja asensin kaikki takaisin, mutta eipä kipinää tullut sittenkään. Puola lienee siis kaput, tai kondensaattori&kärjet. Niitä ainakin netistä löytyisi jos uskaltaisi tilata kun sopivuudesta ei takeita milloinkaan ole. Parasta etsiä vaikka iisalamelainen toimittaja jossa fyysisesti käyn osat tilaamassa. Hintavia nuo eivät onneksi ole. Melkein viisikymmentä vuotta jos ovat koneessa nakutelleet, niin ei ihme jos ovat loppuun kuluneet.

Kaivonkorvella näin lehtokurppien seksiaktin; Räpisteleviä selkäännousuja oli peräkkäin monta. Uros kiersi lahokantoa ja aina naaraan kohdalla hyppäsi sen selkään niin että pölinä kävi. Harmittelin, kun ei kameraa taaskaan ollut käsillä vaikka hankale niistä olisi nysäputkellani kunnollista kuvaa saada. Risujakin oli edessä.

Sitten raja-aukosta sujahti hiirihaukka kurppien taakse aukealle ja laskeutui kannon päälle koholle nostamani kuoritun tukin tyvelle. Kurpat painautuivat liikkumattomiksi ja rastaat, joita ympäristössä oli useita, livistivät jokainen suunnilleen. Haukka istui jonkin aikaa aloillaan ja liiteli sitten petäjikköön kokeilemaan saalistusonnea muualle.

Istuin Vinhan hautakiven äärelle ison kuusen juurelle viemälläni puisella rahilla pitkään, kuuntelin tuulen huountaa oksissa, ja varsinaiset kesän nousun ensiairueet ne kummasti vanhankin rintaa vielä kahtalaisesti puristi.

4.5.2026 maanantai

Ajelin Iisalammeen jo kahdeksaksi. Vein peräkärryn K-Masan parkkiin ja liikehdin kaupunkiin takaisin. IKH:n varaosapoika kaiveli tovin netin uumenia ennen kuin löytyi sopivan oloinen genen puola, mutta saitti ei antanut lupaa tilata sitä. Olisiko kuulunut SuurMöliskön asettamalle estolistalle mikä Euroopan ja Amerikan välillä vallitsee. Että se siitä sitten.

Kyläily, Prismasta ruokatarpeet, Masasta tulilaastit ynnä muut muurausjutut (laastin saumaväri unehtui) ja sitten ajelin eräälle yksityiselle pienkorjaamolle jossa kaikenlaista purkutavaraa on tarjolla. Sinne jätin kaksi rikkonaista m.sahaa ja sain kaksi geneen ehkä sopivaa purkupuolaa mukaani. Niitä oli eräässä rojulaatikossa kymmeniä! Ostin myös kunnostetun Sthil 021:sen kun kerta "halavalla" sain.

Polosesta Toloselta soitti konttorinrouva ja sanoi, etteivät ole saaneet häkäjuttua asettumaan eikä mittaus onnistu. G vie huomenna sinne erästä katalysaattoria ehkä puhdistavaa suihketta, että kokeilevat sillä. Laitoin myös linkin tarvikekaupan hyllylle josta hakee moottorin lämpötilan anturin, että vaihtaisivat senkin. Jos ei onnistu, niin sitten lienevät keinot vähissä.

5.5.2026 tiistai

Satoi räntää, rakeita, vettä ja paljon rastaita ja peippoja ym. aamulla ristiinkyntämälleni kasvimaalla. Sieltä löytyykin paljon matoja ja sepän toukkkia ynnä muuta mönkijää niitten muuttomatkasta tyhjentyneisiin ruuanasulastuskanaviin.

Sittenpä en viitsinyt kylmässä tuulessa ulkosalla enämpiä mitään teheskelläkään vaan siivosin aittaa. Sain sen pikkuista vaille järjestykseen, vasemmalle laidalle jäi työkalukohoumat ja osa sellaista roipetta, joiden tie vie kierrätykseen ja sekajätteisiin.

Äijänpittää yhen ihmisen tavaraa vuodessa kasatakin huoneisiinsa!

Mitä sanoinkaan lintujen tottumisesta minuun täällä. Kun istuin aitan rappusilla sateen hetkeksi hellitettyä, tuli punarinta hetkeksi kengän kärjelle särkeä paistattamaan. Lähti se kyllä kiivaasti liikkeelle kun tajusi, missä meinaa tepastella.

Aamulla kun kävin M&S:n luona, oli Um tienpätkällä erikohdilla kolme akkateertä mennessä ja tullessa kiviä piiraansa noukkimassa. Haudonta alkaa niin eivät sitten jouda jauhinkiviä hommailemaan, hyvä jos jotain syötävää malttavat käydä munakeon läheltä haeskelemassa. Jos näin kylmiä ja kuivia aikoja kauan jatkuu, on syömiset kyllä muutenkin vähissä. Itikoista ei liene ensi kesänä enämpiä ininöitä kuulumassa. Se kato paha linnuille.

Klo on 22, nyt nukkumaan. Puhelimessa meni kaksi tuntia kun joku soitti.

6.5.2026 keskiviikko

Viideltä pakkasta viisi astetta, pilvetön taevas ja keltainen valon lähde selluliemikuusikon latvojen välistä jo korkealle kurottaa.

Olisivat ne komeita nämäkin aurinkoiset aamut jos saisi ajatukset siihen asentoon, ettei tiedostaisi maailman toisenpuolen rumuutta, sotia ja muuta väkivaltaa, tauteja ja elämisen lyhyyttä. Jos olisi kuin orava oksalla käpyä rusentelemassa ja se olisi sen hetken tärkein toimi eivätkä ajatukset kiiruhtaisi seuraavaan askareeseen ja sen ongelmiin.

Eilisen uutisointien tärkeimmät otsikoinnit ja aisantuntijoiden lotikoittelut koskivat Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan seurausten mielettömyyksiä, ja niinkin hullulta tuntuvan aiheen parissa kuin kahden vastakkaisen vappumarssijoukkuen kahnauksesta Tampereella. Jotain "Natsit vittuun Tampereelta" taisi lukea kyltissä ja kyltinkantaja jolla vittu housuissa ilmeisesti oli sai pian natselta turpiinsa.

Jälkimmäisestä uutisoinnista johtuen päätä alkaa pakottaa ajatus siitä, kuinka jotkut mitä ilmeisemmin haluaisivat edes jonkinlaisen sodan tännekin rantautuvan. Jos ei muunlaista veristä kahakkaa niin edes että saisi samojen pohjanperien veljeä päästä hengiltä pamauttelemaan. Siskoa ne siellä jo päähän potkivatkin, ne aivottomimmat sinimustan liikkeen jäsenet.

Enämpikin aivottomuus olisi tarpeen tässä alati uutta kehittelevän lajin miljardisessa joukossa, mutta se saisi olla sellaista järjettömyyttä, joka ei edes nyrkille tai jalan potkulle kipinää tarjoaisi.

Mutta väkivaltahan on geeneissä. Ilman aivojen komentokeskusken väkivallansäiettä ei viidakossa olisi tämäkään apinalaji selvinnyt siihen kinkamaan josta siitä tuli homosapiens. Niissä oloissa tappamisen taito on ollut avainasemassa ympäristön hierarkiassa selviytymiseen. Eikä pariutumisten hetkellä ole naarailta kyselty, annatko vai käykö niin kuin Käläviällä!

Käläviä-vitsi tuli mieleen kun naisiin kohdistuva väkivalta aivan tappoihin asti on yltynyt. Aiheesta kolumnoidaan, tehdään radio- ja tv-dokuja ja otsikot kirkuvat sen parissa. Yhdellekin nuorelle miehelle oli haastattelun perusteella alkanut aivoissa kasvaa vakaumus, että naiset nyt vain ansaitsevat pahoinpitelynsä, ja että vaikka jonkun naaraan tappaisikin, niin se kuuluu urosten velvollisuuksiin.

Mistä muualta kuin uinuvista geenienpätkistä äitien, siis naisten, kohdussaan kantamista, miehiksi kasvavista pikkuvauvoista ja pikkupojista niin nopeasti tuleekaan äitinsä ja naaraittensa surmaajia ja pahoinpitelijöitä.

Ollaan me kamala laji. Meidät tulisi piirtää lajimme edustajina siihen Kamala luonto-sarjikseenkin näine pahoine tekoinemme ja ajatuksinemme.

Trippiruudussa puiden takaa nuijiamme heilutellen kurkkisimme, kun naaras marjamätästä tyhjentääpyllistelee ja sitten hyökkäisimme kuin sarjiksen ilves ja näätä jänisten kimppuun: "Roooaaaaar..!" 

Ylen jutussa huvittavaa spekulaatiota Elias Lönnrotin, tai enemmänkin kuvanveistäjä Emil Wikströmin esoteeriseen salatieteeseen hurahteluista. Silloinen "salaseura" on ollut Isa Aspin ja Gallen Kallelan tarjoamalla pikkuprillikahvilla sikarinkäryssä kun aihetta kansalaissodan jälkimainingeissakin jaksettu jatustella. 

Iltasella

Kyyrintuuksessa on tänään ollut vilkasta lisääntymistoimintaa. Eka kerralla kun sinne menin, oli paikalla kyyparisko juuttuneena genitaaleista toisiinsa ja kun jonkin ajan kuluttua menin tarkistamaan, juutuin itse katselemaan niiden lisääntymisnäytelmää pariksi tunniksi. 

Ensimmäinen uros kun sai itsensä irti ja meni raukeana makoilemaan aurinkoon kauemmas, luikerteli paikalle tarhakäärme ja sekin meni täristelemään kiepille itsensä keränneen, voipuneena makailevan naaraan päälle. Seuraavaksi mustakuvioinen, turkoosiin muuten vivahtava kyy mateli rajan vartta ja kun huomasi naaraan, se hätisteli vieraslajisen mustan pois ja alkoi itse tärisevän ja nytkävän hankautumisensa naaraan päällä. 

Kyyseksiin lämmittelyä jaksoin seurata pari tuntia ja sitten puutuivat jo pohkeet, joten läksin pois. Kun sitten vielä myöhemmin menin katsomaan, lämmittely oli yhä käynnissä, mutta nyt jo niin kovien "otteiden" kanssa, että naarasta toiseen aktiin herättelevä uros kaivautui sen alle ja ruumiinmutkallaan heitteli sen peräpäätä eestaas koettaen saada kaksihaaraisen elimensä sen sisälle. Mutta sitkeää oli vastus. Ei auennut tarkkailuni aikana urokselle tie onneen. Kylmästi puhaltava tuulikin jo viilensi ilmaa, että ehkä ne vetäytyivät pian mättäiden koloihin vuorokausilevoilleen. Niin olivat häipyneet Musta ja Uros Ykkönenkin. 

Mutta hieno oli se luonnonnäytelmä. 

En jostain syystä saa lisättyä tänne videokuvaa kyiden lemmiskelykuhinasta, mutta kuhan edes pelkkää kuvaa joissa yhdessä näkyy selvästi, kuinka väkäsinen kulli uroksella on. Saattaa se ainakin naaraalle kipiää tehdä jos pois kesken aktin yrittää pois rimpuilla. Taitaa olla samanlainen tunniksi-pariksi jykkeliinjäänti kuin koirien parittelussa...

Sukulainen, Sinikka K. kävi pihassa. Oli käynyt jo aiemmin jonkun toisen naisen kanssa lenkillään, mutta en kuullut heidän huhuiluaan kun olin käärmeitten lumoissa. Sinikan taskusta oli pudonnut kotelo pankkikortteineen ja sitä tuli etsimään. Se olikin pihanurmen kohdalla jossa olivat käyneet kääntymässä.

Korjasin vanhan muurarinvasaran ja pikku lekan joiden puiset varret pyörivät kirveensilmässä kuin hullunvärkit mielettömäin persiissä. Porasin viidenmillin reiän varren reikäpäähän ja ruuvasin siihen täkkipultin jonka "prikaksi" muotoilin ruohonleikkurin terän keskeltä reiällisen palan. Sitten hitsasin metallit yhteen ja hioin hiomalaikalla sileiksi. Lekaan laitoin raivurinterän paksun prikan, mutta se jäi vielä muotoilemati ja hitsaamati.

Talttasin uunin savupellin aukkoa vanhasta tiiliruukista avarammaksi ettei enää tulevaisuudessa siltä kohtaa maailma ahdista. Villemuurarilta oli jäänyt laastikovettumat puhdistamatta ja pellin aukaisu oli joskus niin työlästä, että varsi katkesi kun joutui peltiä pihdeillä auki runnomaan.

Mitehhän se silleen? Oltiinkohan humalassa kun muurattiin edellistä uunia keväällä jotain 1990?

7.5.2026 torstai

Päänsärkyyn heräsin neljän kantturoissa. Ja kusettikinhan tuo kun illalla join taas saunakahvit.

Lajimme omalaatuisimmat populaatiot joilla erilaiset jumalharhat aivoja riivaavat, tavaavat totuutenaan raamatuista kuinka käärme luikerteli alkuaikojen paratiisiin ja pilasi lajimme autuaan tulevaisuuden vaikka evoluutiokehitys sössikin kokeilunsa ja kävi päinvastoin. Kaikenlaiset matelijat ovat kuitenkin miljoonia, jopa miljardeja vuosia vanhempia lajeja joita viimeisiäkin nyt tämä niiden paratiisiin tunkeileva homosapiens-laji surmaa ja runnoo sukupuuttoon rajuimmin toimin kuin tulivuorenpurkaukset ovat kyenneet tekemään.

Unimäessä käärmeillä on pienet paratiisinsa aurinkoisten rintuuksien kupeilla jossa ne viihtyvät eikä niitä pois hätistellä pihastakaan jos nyt eivät aivan sisälle saakka ole luikertelemassa. 

Puhdistelin vanhoja tiiliä ja kärräsin jo sisälle pinoon. Tekaisin puoli myllyllistä betonia ja tasasin uunin pohjan. Siinä se aurinkotuulinen päivä jälleen vierähti. Ehkä ensi viikolla pääsen muuraamaankin. Saviuunilaastia tuon äetienpäeväreissulla ainakin kymmenen säkkiä.

8.5.2026 perjantai

Kaksi kärppää oli seuranani aamupäivällä hetken aikaa. Toisen kerkesin loikkaansa kuvata, toinen vilisti talon ympäri ja oli takanani kun käännyin. Ovat kovasti vikkelää porukkaa eikä niitä kuviin noin vain amatööri vangitse. Myyrät saa kyytiä kunhan aterioimaan alkavat.

Sivullistenkadulle ajelin päivällä jo ja talo naristi puisia nurkkiaan kun sisälle astelin. G nukkui vielä, P oli Oulukeikalla ja Puutarhuri töissänsä hänkin. Tuvassa hiljaista siis.

Keitin seitikeiton.

10.5.2026 sunnnuntae

Siinä se jälleen tämänkin kevään äetienpäeväenviikonloppukin muistojen kehrään rannuksi siirtyi. Tulin tänne Um jo päivällä kun toiset läksivät mummolaan kakkukahveille. Sinne oli myös F&E ajelleet suoraan Oulusta ja muutakin porukkaa kuulema paikalla, ettei minua täytteeksi ole tarvinneet.

Sattui hyvä tuuri eilen lauantaina: Löytyi edullisesti yksityiseltä myyjältä lankkutavaraa melkein 400 metriä ihan läheltä Petäisenniskalta. Rahdattiin poikien kanssa kahdella peräkärryllä parilla reissulla kaikki pihaan. Osan toin tänne saunan kuistin runkotarpeiksi. 

Jos jotenkin pohjaratkaisu saadaan aikaiseksi, niin tekaisen vielä syyspuolella Sivullistekadullekin sen hemmetin liiterirakennuksen jota niin kauan on aiottu. Saattaa se kyllä jädä vieläkin tekemäti kun kaivinkonetta pitäisi käyttää ja pohja kunnolla muutenkin tehdä. Kyllä ottaa välillä pattiin kun ei mitään tarpeellistakaan suojaa saa ajoissa rahannuusan takia tehtyä kun toisaalla jotkut rakentelevat miljoonahuviloita petäjiköihin tyhjinä vuodesta toiseen sammaloitumaan...

...ja taas toisaalla muutamienkin tyrannien aivotyhjät käskyläiset runnovat valmista asujaimistoa asukkaineen pirstaksi...

11.5.2026 muanantae

Kun aamulla hetken aikailtuani tartuin toimeen, niin muurasin päivän mittaan neljä kerrosta uunia savukanavalähtöineen ja kerkesin täyttää uunisydämen alaosakehdon irtotiilillä. Sitten loppui puhti ja satamaankin alkoi. Klo oli kahdeksan kun saunaan tallustelin enkä jaksa nyt mitään muuta kuin mennä pätkälleni ja nukahtaa. (Kyyhkynen tuli aterioitsemaan jälleen.) Perhana: Tiskata pitää!

12.5.2026 tiistai

Klo ½5 kampesin jaloilleni. Nukuin ilmeisesti aikasten makoisasti kun ei ole yhtään tahmea olo mitä nyt jäseniin kolottelee.

Vettä sataa, mutta se tulee tosi tarpeeseen. Eilen toin kellariin syksyllä styrox-taimilaatikkoon säilömäni manskoiden taimet kasvimaan laidalle ja ihan hyvin olivat säilyneet; vihreää pukkaavat mukavasti samoin kuin yksi ruusukin sankossaan. 

Puutarhuri epäili, etteivät taimet talvesta säilössä selviä, ja niin itsekin, mutta nyt on sekin kokeiltu, että jos syksyllä saa halpoja mantsikan taimia eikä ehdi niitä maahan kaivella, niin eikun kellariin vaan. Peltoon istuttamani taisivat kevään kuivuudessa kuolla, että tarpeeseen nyt ovat. Valkosipulit lähtivät kyllä terhakkaasti nousemaan kaikissa kolmessa penkissään. Jos kaikki onnistuisivat, niitä olisi vaikka muillekin jakaa syksyllä.

Tänään jos saisin  muuratuksi hiilipesään saakka niin urakka olisi jo melkein puolessa sisäpuolen osalta. Pintamuurauksen teen kokonaan viimeisenä kun kerta tälle linjalle läksin, että sydänosa on oma rakenteensa eikä tuli sen enempää kuin  savukaan kuoren sisäpintoja nuole. Jätän sen verran ison raon muurausten väliin, etten tulenpalavaa villaeristettäkään laita. Sitä tulee ainoastaan palomuuria vasten ja sitten paksumpana lakiosan savukanavien yläpuolen muurauksen piälle. Ville-muurari laittoi sinnekin kvartsihiekkaa ja saattaa olla, että laitan minäkin.

Ville kun muurasi, niin mulla viirasi.

Pitäiskköhänpannajulkinämäkinjoutavuudetjo...

Elämän rokamat ne rahkaista kantta kasvattavat

16.4.2026 torstai

Iltasella

Aamupvn pieksin pölkkyjä halkipoikkijapinoon. Keskipvllä valmistin kattilallisen kanakasviskeittoa ja iltapäivä meni uunijutuissa. 

Keräilin saunan sokkelinjuuren pinosta käyttökelpoisia, vanhoja, käsinladottuja massatiiliä tulenkestävien viereen säänsuojiin. Päivän toisen kahvikupillisen jälkeen ryystin porakoneeseen kiinnitettävällä teräsharjalla valurautaisten luukkujen pinnoista vanhoja patinoita ja ruosteita pois. Lopetin tuohustelut kun kuppiharja kietaisi hihansuun ympärillensä ja ennen kuin sormi lakkasi painamasta käynnistinkytkintä, kerkesi se repäistä ranteen puolelle reiän nahkaan. Vuan eiköpähän sekin tuosta muitten elämän jakamien rokamien kirjoon sekoittune; Ei pilikku komeassa ole kuin kaunistus, häh häh.

Tetanussitehoste -milloinhan se lie uusittu verenkiertooni?

Kömpelönmallisista kouristani olen joskus ristiriitaisesti kehuen urostellut vaikka samalla niitä hävennyt kuin teini nenänjuuren mätänäppylää. Rumankarkeathan nuo ovatkin. Pienenä jo huomasin, kuinka isällä oli niin sormet kuin varpaatkin kovasti sopusointuisen nätit, mutta Äetillä kämmenet leveät ja niissä työn runtelemat sormet kuin nippu porkkanoita. Jalatkin pienikokoisella Äetillä olivat semmoiset räpylät, että lettoisten soiden lakkareissuilla pinnalla pysyi.

Kanakasviskeitosta tuli jälleen maukasta lusikoitavaa!

Vatikaanista itse Vati Kaani "jyrähti". Puavi siellä vasta nyt hoksasi äännähtää kuinka maailmaa runtelee kourallinen diktaattoreita. Eikä Italian harhaanjohtavasti lauhkeanoloinen Melonikaan enää Usan Mölisköä kumartele. 

Tähän myöhäisheränneiden kuoroon aletaan yhtyä pikkuhiljaa ympäri planeetan samalla kun superviha amerikkalaisten edustamaa ideologiaa kohtaan yltyy huippuunsa. Eniten siellä, missä se sotakalustoaan testailee.

Jos Amerikan voisi eristää, niin SuurMöliskön myötä siihen koitti otollinen aika, mutta mahdotontahan se olisi. Täsmäisku White Houseen lailla Inarin, ei kun IRanin, ajatollah-surmapommien mallilla tekisi kyllä terää...

Venäjällä ovat merkillisen hiljaa. Ehkä Moskovan Zaatanalla on sormi suussa ja toinen persiissä eikä se uskalla ottaa niitä pois kun ei muistaisi, mikä niiden järjestys oli jos joutuu vielä takaisin ne survaisemaan. Tai sitten se suurkelmi on yhdessä Usan SuurMöliskön kanssa suunnitellut punaisia linjoja pitkin tämän hullun nykyversion Graalinmaljaa etsivistä ritareista.

Venäjän Suuressa Isänmaallisessa Teurastussodassa Ukrainaan on kansalaisia on tuhoutunut kuolleina ja haavoittuneina arviolta 1,2 tai 1,3 miljoonaa pipoa ja Venäjän valtion taloudelliset tappiot päivittäin 500 miljoonaa viiva 1 miljardia dollaria per päivä. Tuhovoimaisen lajimme yli 8:n miljardisessa populaatiossa luvut tosin eivät merkitse yhtään mitään; Poistohumpsaus on kuin kalastusalus nykäisisi valtavasta silliparvesta troolihyppysellisen ruumaansa. 

Ihmispopulaation planeetallinen uusiutuminen ylittyy jokainen viikko miljoonilla uusilla homosapienseilla kuolleisiin verrattuna.

Kuolleita vuorokaudessa 150 000 - 170 000, syntyviä 385 000, sanovat tilastot.

Ihminen jonka päivittäinen budjetti liikkuu 40-100 euron huitteilla, tai sen, jolla loppukuun elämiseen raavitut, ainoat hilut ovat pullojen keräyksellä ansaittuja, nämä ylimääräiseksi listatut kuolemienluvut ja infran särkymisestä aiheutuvien biljoonien dollarien kulut ovat vain vakavia ilmeitä aiheuttavia häivähdyksiä uutistenlukijain kasvoilla. Jos varattomalla ylipäätään on uutisvälineisiin varaa joista maailmantilannetta seurata.

Sodilla ja millä tahansa katastrofeilla rikastuvia kaikenlaiset tuhokuvat vain hymyilyttää. Asetehtailijoitten ja -kauppiaitten taivas on sen rantoja myöten avoin ja sotilashenkilöiden kaulusten napit ja väkäset ovat saaneet kiiltonsa ja niiden edessä pokkuroivien ylettömät ihailunsa takaisin.

Venäläisteurastaja-hyökkääjä-armeijan aiheuttamat tappiot Ukrainalle ovat kohtalaisen massiivisia myös. Sotilaita on pirstoutunut satojatuhansia ja siviilejä ainakin 60 000 eivätkä henkiset kärsimykset arpeudu koskaan kun entisetkin holodomoriarvet auki repeytyvät. 

Luonnon ja ilmaston tuhoutumiselle hinnan laskeminen ennen kuin sodan verinen pöly on laskeutunut on mahdotonta. Jos se ehtii laskeutua enään milloinkaan kun luonto uupuu lopullisesti tämän toivottmosti epäonnistuneen, yhden evoluutiokokeilukädellisen melskaamiseen.

Venäjän valtioon ei sodan jälkeen kukaan kykene luottamaan senkään vertaa kuin aiemmin. Se lienee tämän raukkamaisen sodan seurauksista tulos, josta Venäjän on turha isänmaallisia voitonjuhlia enään koskaan järjestää. (Kyllä ne keskuudessaan osaavat nämäkin tappiot voitokseen manipuloida.)

Nykyinen Moskovan Zaatana kätyreineen tullaan muistamaan historiassa moninverroin julmempana kuin mihin ylsi tsaari Iivana Julma. Vain Stalin pysynee toistaiseksi ihmisuhrein laskettuna kärjessä tässä tyranneille tyyppillisessä, makaaberissa kilpajuoksussa.

Yksi jälkiputsauksia helpottava asia nykysotien kehityksessä on näinä räjähtävien lennokkien aikakaudella se, että kun pommi pämähtää yksittäisen tai sotilasosaston kohdalla tai osuu panssarivaunuun niin kotimaiden hautausmaat odottavat turhaan muovikukitettavaksi haudattavaa sillä ihmisestä jää jäljelle niin vähän, että korpit ne kerkeävät nokkia kupuihinsa ennenkuin kukaan lihanriekaleita ehtii ruumispusseihin imuroida. Videoilla näyttää myös siltä, että tuli polttaa pomminosuman kohteen kouralliseksi tuhkaa minuuteissa.

Tuntemattomia sotilaita syntyy Maa-planeetan Ukrainapisteeseen Hiroshimaa ja Nagasakia hitaammassa tempossa, mutta luvut trendaavat ylös päin jokaikinen sekunti.

Kyettiinkö Vietnamin kaikki napalm-uhrit luetteloimaan kun sen sodan tulihtat sammuivat? Tekoälyn antama pikavastauksen mukaan tappoja luvuttavan käyrän haetari venyy: 1,3 - 3 miljoonaa vietnamilaista uhria, tuntemattomiksi jääneistä ei tarkkoja lukuja löydy.

Kymmeniä tuhansia sodan runtelemia amerikkalaisia ei tuntemattomiksi tainnut jäädä montaakaan.

Toisen maailmansodan uhriluvut ovat yhtälailla epätarkkoja; 70 - 85 miljoonaa siviileineen päivineen. Ehkä muutaman kymmenen miljoonan tuntemattoman kalmon voi ruumiskasoista koostuvan laskelman päälle nakata.

Kommunismin mustan kirjan mukaan sen politiikan saavutuksiin kuuluva uhrien lukumäärä 100 miljoonaa pipoa on kammottava määrä. Ja varsinkin, kun kourallinen ideologeja ja muutama tyranni niiden takana oli. Osasivat vain panna miljoonat alaisensa tappamaan toisiaan sormiaan napsauttamalla.

Leikkiipä ihminen tinasotilailla tahika sotien aiheuttamia uhrilukuja laskeskelemalla kyse on lajimme geenistöön kuuluvasta, koskaan pois hankautumattomasta väkivallan rihmastosta. 

Aivojen pahuudesta nauttiva hyvänmielen kehto huutaa lisää väkivallalla maustettua ruokaa ja sitähän tarjotaan ns. viihteenkin varjolla niin, ettei halu pahoinpidellä, tappaa ja tuhota pääse milloinkaan sammumaan.

Kaiken aikaa Tik Tok tikkaatokkaa väkivallan seerumeita verenkiertoomme kaikkien kämmenten välissä.

17.4.2026 perjantai

Leivoin ruisleipää uuteen uuniin paistumaan, mutta kun asettelin ensimmäistä kakkaraa arinalle, uuni muuttui Pohjoismäen vanhaksi kiviuuniksi. Kohta Uappoukki harppasi yhdellä askeleella tuvan poikki ja otti kiinni leipälapion varresta ärähtäen äkäisesti Äetini äänellä: "Mää matkoihisi siitä!"

Uuniaiheiset kuvajaiset ovat usein uniini viime aikoina tulleet. Epäröin pirusti, onko minusta uunitekijäksi vaikka olan takana joku käestäpittäen neuvoisi.

Toisessa unessa jonka alkupuolen käsärissä piti olla humpalla, mutta en ollutkaan, tuttu nainen otti takaa päin halaukseensa ja kuiskasi korvaan: Alahan nousta kahvinkeittoon, mulla tekee mieli. Ehkä kyse oli oikeasti kahvin mieliteosta, mutta miehiseen tapaan käsitin väärin; Kovana pöjötti kulleroinen kun kahvinkeittoon kampesin.

Kellojen viisarit tiksuttelevat sekunti kerrallaan kohti viittä. Idässä taivas jo ruskottaa ja ensimmäinen mustarastas tuli nokkimaan pähkinämurskaa betoniharkon päälle johon niitä eriksensä nuita mustia lintuja varten pieniksi siruiksi hieroin; maasta ei montaa matoa vielä löydy kun on niin kylmiä yöt ja mustiarastaita on luvuttomat määrät ympäristössä. Nokkivat ne auringonkukan murusiakin joita muiden lintujen nokista maahan tirskahtelee, mutta ehkä niillä ei kupu täyty.

Ruokinnalla kävijät ovat tasaiseen tahtiin pysyneet samoina lisääntyen muuttomatkoilta palaavilla järreillä, erivärisillä peipoilla, sepelkyyhkyillä ja keltasirkuilla, lukuisia juttaurpilaisia unohtamatta.

Punatulkkujen määrää saa välillä hämmästellä ja neljästä kuuteen oravaakin jotka toisinaan kiertävät puita ylösalas toistensa hännissä kiinni kuin serpentiiniviuhkat. Tikkojakaan ei aivan vähän ole; eilen niitäkin oli paikalla kuusi kovanokkaa. Vihertikkoja (2) ei ole vielä näkynyt. Ehkä ne syksyiset sattuivat vain harhautumaan paikalle eivätkä enää muista, missä tällainen tankkauspaikka sijaitsi.

Ranteenruntu meni kirjavaksi teräsharjan eilisen raapaisun ympäriltä. Ehkä se vähän tulehtui...

Iltasella

Koko pv ulkona jälleen. Klo nyt minuutti-paria vaille 20 ja sauna lämpiää.

Viimeiseksi hommikseni rassasin tienvarsiojaan kasvaneita leppiä peräkärryn kukkuroilleen. Jos jaksaisi ilta-askareiksensa niitäkin haalia, niin halkoladon pinot kasvaisivat mukavasti.

On tällä tontilla kyllä yhdelle ukolle hommaa. Onkohan siinä mitään mieltä?

Mutta Unimäen tontillahan on aina hommailtu mieltä vailla olevia juttuja. Niin kuin isä ja Äeti tehtailemalla lapsia yli elämisen sietokyvynkin. Minutkin, täysin ylimääräisen kuluerän planeetta Maan pinnalla olisivat voineet käydä survomassa Karipuron suohon ihan kuin se saksalaisen paksuksi panema Uotilan nuori tyttö vastasyntyneen vauvansa Ketronlampeen.

On pakottanut tajuntaa aika-ajoin se muistuma, kun isä raskaassa humalassa ollessaan lorsasi kerran, kuinka oli konkurssin aikoina harkinnut ampuvansa koko perheen siihen silloiseen, pieneen Unimäen tupaseen ja sytyttävänsä sitten mökin tuleen. Olisi vissiin itsensäkin sitten ampunut...

Niinä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä niin moni perhe koki sen kohtalon näissäkin korpimaisemissa. Niin kuin se Teuvonkin perhe...

Kun miettii nykyisin kaikkien aiheiden psykologisoimisten aikakautena niitäkin juttuja ja miten ne esimerkiksi minuun ovat vaikuttaneet joka herkällä korvalla kaikkea kuunteli, niin en ihmettele, miten helevetin heikosti olen itsekin maailmassa pärjännyt. Tai olenhan minä kiikkuinkaakkuin pärjännyt, mutta vain tuskanhammasta purren, perkele!

Iltauutisissa eduskunnan aikuisjähinöitä. Nyt ne lompsivat sanakirvein köyhiä kalloihin ymmärtämättä yksikään mitä todellinen köyhyys raharaamien ulkopuolella on. Eivät nekään, jotka ovat muka köyhien etuja siellä puolustamassa.

Ensiksi pitäisi asioista päättävien oikeasti saada aivojensa loukkoihin yhteinen ymmärrys siitä, mitkä voisivat olla köyhien etuja ja mitä itse rikkaat sen eteen voisivat tehdä.

Mutta mistä sellaiseen yhteinen ymmärrys koskaan löytyisi kun se ei löytynyt sisällissotaan ja sen seurauksiin päätyneen kansannousun kauheuksistakaan?

Nyt köyhien edut ovat vain varmistelua siitä, että pysyvät myös köyhinä. Pitäähän vaurailla olla köyhien kansoittama seinä jolle oman elämänsä hyötykäyriä vertailtavaksi piirrellä.

Jos kaksi riviä ennen nukahtamista ehdin Kekkosohranaa lukea niin se on jo paljon.

18.4.2026 laavantae

Nimipäeväkahvit saesin juuva erikseen jos pullaa ja seuraa olisi. Itellensä ei känttyäkään tule hankituksi kun siitä suurin osa pussiinsa homehtuisi.

Aekaseen sitä vaen herräelee vaekka kuin olisi iltasella puhkirätti. Pientä pakkasta ja kolakka ilma kuten vielä näille kevään hetkille kuuluu ollakin. Ilman lunta se vain tuntuu oudommalta.

Nostin maakompostista vanerikannen ja eristeen pois niin olipa vain talven aikana möyhiintynyt melkein mullaksi sinne lastatut jätetuotteet. Tulevan kesän kasvimaanparannukseen se ei vielä sovellu kun siellä muhivat myös viimevuotiset huussinaluset.

Kiinalaisissa kaupungeissa aiempina vuosisatoina ja -tuhansina on toiminut ihmisasumusten huussinalusten tyhjentäjiä jotka ovat kärryineen ja muine konsteineen keränneet paskat ja kuset kompostoitaviksi omille viljelmilleen ja käyttäneet perheidensä ja sukujensa ruokahuollon turvaamiseksi lannoitteina. Ei taida sellaista sielläkään enään olla? Ehkä joissain pienemmissä kaupungeissa ja kylissä ja suurkaupunkien slummeissa joiden kurjuuteen ketä vain ei päästetä tutustumaan.

On laskettu, että yhden kaksijalkaisen pelkällä vuotuisella kusipäästölannoitteella (kompostoituna ja kuivattuna tietenkin tai suurempaan määrään vettä laimennettuna) ravitsisi isonkin perheen juures- ja pottuplantaasin hyppiin keikkuin. Kalkkia, luonnonkariketta tai sekapuuhaketta vain lisäksi niin eipä tarvitsisi Hommoojalta muovisäkeissä kemiaa kantaa.

Kompostointikierto täytyisi osata pitää vakaana niin kuin mulla ehkä täällä Um on ollut, että aina on toisessa päässä valmista kompostimultaa olemassa kun toisessa vasta ensimmäiseen altaaseen sulaa paskaa ja ruuantähteitä lapioidaan.

Oletko aamupuuroa syömässä kun tätä luet? Söisitkö minun juurikaspeltoni tuotteita tämän jälkeen?

Mutta katsoppa maanviljelijöiden kynnöksillä möyryäviä, valtavia monipyörätraktoreita lietelantavaunuineen roiskimassa tuoretta nautakarjojen antibiooteilla maustettua kustapaskaa pelloilleen ja sen jälkeen säiliösuppiloiden alta kemiaa syytävien lautasten pyörintää ja ohranjyvän hankmoamista maanmartoon sonnan sekaan itämään.

Ja ah' niitä keväisiä tuoksuja kun valtatietä peltolakeuksien halki sähköisellä maasturillasi kiidät.., ainiin, niissähän on raitisilmasuodattimet jotka estävät ruuantuotannon todellisuudet hajunakaan enää tajuntaan hiipimiset.

Navetoiden lietelannasta leijuva haju on muuten tappavaa myrkkykaasua jos tuulettamattomassa tilassa joudut sen kanssa kahden kesken.

No niin, ruokapöytäpuheet olokoot tässä. Elkää kuitenkaan unehtako sitä totuutta, että sekä energia-annostenne sisäänahtamis-, että ulostunkemisen aukot ovat samassa tilassa kanssanne syödessännekin ja erityisesti se niiden välissä mutkitteleva mädättämö, joka toisinaan kamalia hajutörähdyksiä päästelee kun ateriamassat kaiken keskiössä kummun alla kurnivat kuin siellä ainainen nälänhätä olisi.

Iltasella

Millaisenhan huijaussysteemin se uuninmuurausoppaita kaupitellut "uunimestari" aiheensa ympärille on kehitellyt? Onko joku älytekovehkeilijä kaapannut oikean ammattilaisen oppaat jotka tilauksen maksamisen jälkeen äkkiä katoavat vaikka olisit ne tallentanut tietokoneellesi?

Itse latasin yhden muistitikulle, toisen muistikortille ja kolmannen siirsin läppärin latauskansioon. Vain muistitikulle tallentamani säilyi, kortilla oleva tallentui oudoksi "pataässä"-merkkipötköksi vasempaan laitaan ja läppäriltä se hävisi kokonaan. Kuten muuten myös myyjän kanssa käymäni lyhyet viestinvaihdot. Vain pankkitililtä lähteneen 29 euron summa tilinumeroineen näkyy ja siinä oleva nimi kyllä täsmää.

Kun turhan soittoyritykseni jälkeen lähetin whatsapp-viestin ko. henkilölle, ei siihen ole vastausta tullut.

Fonectan mukaan Toholammilla on ko. Nylanderin rakennusfirmalle osoite, että olisiko sen nettijutut kaapannut joku tekoälytehtailija?

Humpalluksiakin olisi ollut tiedossa, mutta enpä viitsi, enkä jaksa, lähteä.

19.4.2026 sunnuntai

Pakkasta liki kymmenen astetta. Täysissä saaveissa jäiset kannet olivat monta senttiä paksuja. Tämä tuntuu merkilliseltä kun lunta ei ole viikkokausiin  enään ollut.

Aamulla aloitin aikaisin leppäpölökkyjen pieksännän.

Iltapäivällä naulasin liiterin päätykolmiosta irronneet laudat takaisin paikoilleen. Asensin päädyn tienpuoleiseen laitaan kukkakoristellun postilaatikkopöntön ja huolsin erään toisen, pahasti repsottavan ja epäilemättä viimeistä kesäänsä aloittelevan tinttihautomon.

Ja mitähän kaikkea sitä tulikaan sunnuntailevoksi puuhasteltua, mutta joka tapauksessa nyt, saunomisen jälkeen iltayhdeksältä olen kypsä unten maille. Ehkä katson Areenalta ruotsalaista lakisarjaa Hundarna pikkuisen pätkän.

20.4.2026 muanantae

Eilen eräs Ylen kulttuuriuutinen otsikoitiin näin: "Harva huomasi tätä miestä"  

Kyse on kiinalaisesta pikalähetistä Hu Anyanista joka oli jossain välissä alkanut muistiinmerkitä yksinkertaisen elämänsä yksinkertaisia tapahtumia ja sittemmin tekstit päätyivät kirjaksi saakka. Nyt teoksen julkaisuoikeudet on myyty jo 13 kielialueelle maailmalla ja sen myötä oletettavasti yhden pikalähetin paikka vapautui seuraavalle jonossa.

Miljoonien pikalähettien joukosta kirjailijaksi sinnitelleen kiinalaisen menestys on ollut sama kuin yksi heistä olisi voittanut lotossa. Mitenhän "Onnea" sanotaan ja kirjoitetaan kiinaksi?

祝你好运 (Onnea matkaan).

On se helppoa tuo kiäntäminen, senkus kysäisee vain tekoiselta älyltä. Pelkkä onnea olisi näyttänyt tältä 恭喜, mutta tuli myös tuo jälkiliite ihan samaan hintaan niin pannaan menemään, ja sitten mennään panemaan. (Äh, kulunut sananmuunnos, mutta niihän panemisten tuntemuksetkin jo ovat.)

Millaistahan väkerrystä kirjoittamiseni olisi minulla elämässä ollut jos kiinanmerkein sitä olisi pitänyt opetella? 

Illemmalla

Monikohan vaihteleviin ruoka-annoksiin tottunut samaa keittoa viitenä päivänä peräkkäin malttaisi nauttia? 

Tänään söin viime torstaina tekemäni kaakattajakeiton loput eikä tehnyt tiukkaakaan. Vähän maustoin sitä tuorejuustolla, mutta siinä se. Joskus olen kuullottanut lisäsipuleita lautaselle sekaan ja toisinaan jotain lehtivihreää, mutta kun syömistä ja jatkuvaa napostelua ei aseta elämässä pääasiaksi niin melkein sama, mitä kerran päivässä aamupuuron lisäksi naamaansa mättää. Paitsiettä on sen oltava ravitsevaa ja monia ainesosia sisältävää, vähärasvaista, hitaita hiilihydraatteja ja proteiinia sisältävää lusikoitavaa.

Kivakuilussa sain aitan ikkunan viimeinkin koristeltua myykein ja pielilaudoin. Kun se on ollut takapäädyssä niin eipä sen keskeneräisyydestä kolmeenkymmeneen vuoteen ole kukaan vihjaissut. Paitsi itse joskus nurkan takana kusta ruikkiessani. Eikä se nytkään viimesen päälle ole kun pätkälaudoista piti ylälautakin rakennella. Maalikin puuttuu osasta pystyjä. Ikkunapenkit katkoin kyllästetystä pätkätavarasta. Kyllä se turistille kelpaa tavattiin Levin työmaillakin lohkoa. Leo sanoi, että "etelän kyrville.." ja siirsi mällin ylähuulen toiseen syöpymään.

Sahailin iltaverryttelyksi vielä yhden peräkärryllisen leppärankoja teiden ojista ja nyt alkaa olla liiterissä toinenkin pino melko korkea. Pikkupilkepölkkyjä odottaa jonkinmoinen keko vielä särkijäänsä ja Kaivonkorvella viime vuonna halkomatta jääneet sadat pölökkyset. Kerkeänköhän missä välissä kun on pian aloitettava se uuninmuuraus...

Enkä tarvitse tänäkään iltana unta kauaa houkutella.

21.4.2026 tiistai

Ei tarvinnut tosiaan unta houkutella. Saunasta tulin iltauutisiin ja niiden jälkeen meinasin katsoa ruotsalaista draamaa, mutta kun petillä emmin katsomisen kanssa, niin siihenpä uinahdin ja viideltä aamun raikkauteen heräsin.

On komea ilima jälleen. Pikku pakkanen ja auringon valolle avoin taivas. Kahvikin maistui erinomaiselle kun eilen se kahteen kupilliseen jäi. Kyyhkynen ruokinnalla, ei passaa mennä ulos vähään aikaan.

Päivä mailleen saa.

Saunoin aiemmin kuin muina iltoina kun koko pv meni taas uurastellessa kaikenlaista. 

Kyyhkysiä on siis enää yksi kävijä, liekö haukka napannut toisen? Tämä tulee säntillisesti illalla pikkuista ennen kahdeksaa. Ensin se leuhahtaa kauemmas polun tapaiselle metsän rajalle, siellä se pyöriskelee kuloruohoisella kummulla jonkin aikaa kunnes lähtee pyrstö toiselta puolelta toiselle keikkuen kohti jyväateriaa. Se ruokailee puolisen tuntia välillä nokkaansa lepuuttaen ja ollen kovasti aran oloinen. Jos vähänkin näyttäydyn tai kolistelen ikkunan edessä, niin se on  poissa eikä takaisin tule ennen kuin aamulla.

Iso haukka lenteli jälleen päivemmällä selluliemikuusikon latvojen lomassa, mutta ei tullut tunnistettavaksi. Sillekö lie kupuun täytettä toisesta kyyhkyläisestä siunautunut?

Tänään järjestelin saunalla juttuja. Hajotin kaikki tilapäisrakenteet kuistin alalta ja piirsin jo mieleeni tulevan pukutilan piirustukset. Ei se kummoinenkaan homma ole, mutta eipä vain ole tullut aiemmin ryhdyttyä toimeen. Rahaa siihenkin tarvitaan, että siinä se suurin syy, miksi kaikki on niin hitaasti tapahtuvaa tällä tontilla. Tai miten sen nyt ottaa. Onhan tänne siunautunut yksi jos toinenkin katollinen kömmänä ihan tosta vain kun olen alkanut. Mutta ei yksi äijä paljoa kesän aikana ehdi tehdä vaikka valoisilla öillä hommiaan jatkaisi. Eikä saatana, en minä enää vanhaan malliin jaksaisikaan.

Päivällä Armaalan Taisto tuli jostain syystä mieleen ja mietin hänen elämänkulkuaan tovin vaikka en siitä paljoa mitenkään voi tietää. Taisto kerkesi rahtilaivaan pestautua ja hukkui Atlantin aaltoihin reilun kahdenkymmenen ikäisenä; Naapurin beatlesfani, silmille valuva tasatukka, farkuissa nahkavyö ja takajaloissa kärjekkäät bootsit, semmoinen kuva mielessäni seikkailuun lähtijästä väikkyy. Itse olin noihin aikoihin ehkä kymmenen vanha.

Kun viinaa kitusiinsa Taistokin sai, eivät jalat pitäneet miehenalkua pystyssä. Lie siksi horjahtanut reelingiltä kuolemaansa. Kukaan ei ole ollut näkemässä, ei viimeistä viestiään Äetille kotiin kuulemassa.

22.4.2026 keskiviikko

Nukuin huonosti. Oikeaan jalkaan pakotti koko yön. Katsoin pari jaksoa Hundarnaa (Vahtikoirat), mutta sekään ei auttanut sillä se on liian mainio unilääkkeeksi. Kun rupesin sitten lukemaan, loppui tabletista virta. Kolmen jälkeen lienen uinahtanut, mutta puoli kuudelta olin jo myötätuuleen kusella. 

Iltasella

Vaikka oli kovasti vaikea päivä kipujen takia, askartelin kaikenlaista. Tuuli pyörteili jossakin vaiheessa niin rajusti, että jos jonkin alasinta kevyemmän laskit käsistäsi pois, se tempaisi tavaran vähintään nurin tai kieputti ankean väriseksi kulottuneeseen vatukkoon; Olin täyttänyt sisälle menevät siniset sankot vedellä saunan edessä olevalle jakkaralle, niin nekin menivät nurin! Tosin penkin toisen pään jalat olivat jo valmiiksi ruohomättäällä heikunkeikun.

Kannoin vettä valkosipuleille kun niiden  varret alkavat kurkistella mullasta ulkoilmaan ja multa kuivana pölisee. 6 sankollista/penkki/3 penkkiä, että pian puoli kilometriä siinäkin taakan kanssa verryttelyä. Helppo olisi homma jos saisi aikaiseksi ja olisi aina ylimääräistä manitölömyä taskujen pohjalla hommata vesijohtoa muutamia kymmeniä metrejä ja senkun lorottelisi kasvimaan laidalla seisoskellen vähän suurempaa vesikaarta kuin omasta pikkuisesta ulokkeestaan.

Maailman tappien pitäisi myös omat ruokapöytänsä höysteet kasvattaa itse niin vähemmän olisi halua sotia, ehkä.

Jos kansanedustajat velvoitettaisiin porukalla hommaamaan Arkadianmäen keittiöön aina seuraavan talven kasvimaan tuotokset jonnekin Espoon laitamille määritellyillä puutarhaplantaaseilla, niin ehkä sielläkn ymmärrettäisiin elämän perusasioista ja -tarpeista pikkuisen enemmän. Kepulaisetkin ovat jo niin lujasti asvalttiin juurtuneet etteivät ne paskan ja heinänpöyhinnästä mitään ymmärrä.

Plantaasin pitäisi olla liki 400 hehtaaria, että tuotto olisi riittävä talven ajaksi sillä koko edustuslaitoksen henkilömäärä on edustajat mukaan lukien liki 800 pötsin täytettä päivittäin huutavaa lajitoveriamme. (Riittäisi niiden yhteisestä huussinalusesta ainakin ravinnetta kasvimaalle.)

Mutta eihän 400 hehtaaria jaettuna 800 ole kuin puoli hehtaaria per persus, että kyllä sen yksi ihminen kuokkii vaikka paljan käsin jos kerta syödä meinaa, saatana. Ja varsinkin jos kivettömillä aloilla kuokkimisensa joutuisi suorittamaan.

Mielikuvitus meinaa kyllä tehdä tenän kun yrittää ajatella muutamaakin edustajaa talikko tai kuokka kourassa tai jotain toista kärräämässä kompostimultaa leviteltäväksi. Mitenkähän arkaillen vihreätkin rakennekynsillänsä pottuja vakoon sankoista nakkelisi...

Tekisivät ne varmaan politiikkaakin palstojensa ylitse toisilleen huudellen. Siinä sitä hyvin lannoittavaa sananpaskaakin sylkieritteiden ja hien mukana vakoihin roiskahtelisi. Ehkä joku saisi talikonpiikistäkin kylkeensä ja pian hurme punaisi mullan...

Edellisiä pohtiessa passaa jälleen muistella Leo Tolstoin novellia  "Kuinka paljon ihminen maata tarvitsee?" ja erityisesti sitä, kuinka tarinan päähenkilölle Pahomille lopulta käy kun ahneeksi alkaa.

Toiseksi olisikin sitten paikallaan lukaista AntonTsehovin Karviaismarjat-tarina ihmisen pikkumaisuudesta ja skenarioida sitä, kävisikö yhteiseen hyvään tarkoitettuun työskentelyyn joutuneille valtionpalkkalaisille jommin kummin edellä mainittujen novellien päähenkilöiden tavoin. 

23.4.2026 torstai

Eilenillalla läksin viiden jälkeen tavanomaiselle kevätkierrokselle, mutta se lipsahti liian kauaksi ja oikea jalka meni saatanan kipeäksi aina nivusista jalkaterään asti. Mitenhän tässä uneen pääseekään.

Alliinan pihassa näin yhden ison "suolakiven". Siitä saisi leikotuksi nättejä uuninranssikoristeita jos jaksaisi kiven auton kärryyn nostaa ja tuoda tänne. Pitäisi varmaankin Eerolta tai Laurilta kysäistä, saisiko sen ottaa. 

Iltapäivällä vein VW Polosen Wanhan Panolaitoksen Korjaamolle alapallonivelen, vetoakselin ja lambada-anturin vaihtoon. Kävi köpelösti. Anturin liitoskappale oli vääränmallinen ja vetoakselin ruosteen syvyttämästä murroksennivelestä mäni avatessa kierteet. Elikä kosla jäi odottamaan uusia osia ensi viikkoon. Olisi kampe kyllä jo joutanut katsastettavaksi ja kynsistäni pois...

Korjaamoreissulta palasin erään Ollikaisfirman edustajan Mersun kyydissä Um tienhaaraan kun äijä sattui paikalle kehumaan edustamansa yhtiön korjaamotuotteita ja oli seuraavaksi menossa Iisalmeen. Ihan hauska äijä kuten myyntiedustajien kuuluu ollakin jos töissään meinaavat pärjäillä.

Kylymästi puhaltelee tuuli, mutta sadetta ei tarjoile taevas.

24.5.2026 perjantai

Nukuin minä jotenkin välillä kipuun heräten. Aamuyöstä otin buranan ja se ehkä alkoi juuri vaikuttamaan kun havahduin hereille ½5. Mitäpä se vakkauttaa yrittää unta sängyssä tuskaillen kun aamupalan laittoon olisi kohta kuitenkin noustava.

Vielä kahdeksan aikaan jalkaa juili niin pahasti, että luovuin työteliään päivän ajatuksista ja läksin sinne minne eilisen päivän myyntitykkikin elantoaan ansaitsemaan Mersullaan kiiruhti.

Iisalamessa olikin jokin yrittäjien kampanjointipäivä kun joka kulmalla tarjottiin soppaa kenttäkeittiöistä ja makkaroita sinapilla grilleistä. Kaupoissakin oli jokaisen hyllyn välissä joku työntämässä nenän alle hammastikuilla maisteltavaa niin että kiersin ne vähän kauempaa jo ennakoiden.

Vain Hommoojalla syötiin Laakkasen kanssa lohikeittoa jota harmaantumaan alkanut iso mies soppatykin uumenista paperilautasille ammensi. Se lautasellinen osui kyllä sopivaan lounassaumaan ja oli maukastakin.

Hommoojalta ostin rakennuskalkkia 3 säkillistä ja yhden paperiin sullotun valmisbetonisäkin.

Lähtiessä käväisin kutsusta äNnän työpaikalla ja siellä oli myös voileipäpöytä salaatteineen ja kahveineen tarjolla. Jollekin alaisistaan äN esitteli minut tuttuna jolla on vakavanhyvät jutut, mutta siinäpä ei sitten muuta ehdittykään joten ajelin pois. Um viiden huitteilla. Oin pätkälläni hetken ja sitten aloin huoltaa Tojo kolmosta vaihtamalla ilmansuodattimen ja tulupat. 

Edelliseltä huoltajalta olivat tulpat jääneet kiertämättä loppuun ja kahdessa oli sylkenyt kierteitä myöten öljyä ylös. Kun olin huoltotoimenpiteet tehnyt, käynnistin ja kas, moottorin vikavalo lakkasi palamasta. Elikä oliko syynä sittenkin nuo löysällä olleet tulupat eikä lambda-antura? Ko. anturaanhan niin pakoputken- kuin muukin moottorin vuotokohta vaikuttaa...

Klo on nyt ½21. Jalkaan lakkasi Iisalmireissulla särkemästä, mutta niskaan ja päähän sitäkin vittumaisemmin. Otin 2 buranaa ja saunoin kunnolla enkä vastustele unta jos se nyt, kun rymähdän sänkyyn sulkee silmät ennen kuin ensimmäinen lause avatun Kekkosohranan sivulla on loppuun luettu.

25.4.2026 lauantai

Lunta sataa hiljaksiin eikä tuo maata peitä kuin härmän lailla ja sulaa pian pois. 

Piikkasin savu- ja hääry(häkä)pellit pois sijoiltaan jonne edellinen muurariVille ne oli piilottanut. Nyt ymmärsin, miksi uuninpelti jumiutui aina vain ja uudestaan niin, että lopulta sen pitkä metaalivarsi oli yhtenä väkkyränä vetopäästään kun sitä piti suurillakin putkipihdeillä auki repiä.

Villensaatana oli muurannut piippua vasten paksunnoskerroksen ja siitä kohden, mistä pellin olisi pitänyt soljua eestaas joustavasti oli hän viimeisen tiilirivin nostanut puoli senttiä liian korkealle josta raosta pellin etusivu ei kunnolla mahtunut kulkemaan auki-kiinniasentoon. Jos meinaan, että sama peli ei seuraavina vuosikymmeninä toistu, on piikattava kahdesta tiilestä siivut pois, mutta tiedän kokemuksesta, ettei se helposti käy kun jo nyt pelkän saumalaastin piikkaaminen oli tosi työlästä. Rälläkkää sisällä ei voi käyttää tai ne seuraavat vuosikymmenet joku imuroi ja pyyhkii paikkoja punaisesta tiilenpölystä noituen sen aiheuttajaa kuten minä nyt Villevainajaparkaa. 

Laitoin kiukaan alle tulet ja kävin Näläkömäen navetan raunioilta kaivelemassa punaisia, viime vuosisadan alkupuolella poltettuja uunitiiliä takakonttiin viitisenkymmentä kipalletta. Hyvin olivat säilyneet vaikka ovat olleet karjakeittiön tulisijassa ja piipussa ensinnäkin vuosikymmenet ja sitten piipun sortuessa, pitkällään betonitiilien seassa vatukossa toiset vuosikymmenet. Oikein helähtivät kun niitä muurarinvasaralla kopsin. Ja se tietty kilaus ja säntillinen leikko kun tiilen katkaisi, oli muurari Jyrälän mielestä hyvän tiilen merkki.

Tänäänkin on paikkoja pakottanut. Humpalle olisi pikkuisen tehnyt mieli lähteä, mutta en raatsinut kun kallista menovettä eilenkin Iisalmireissulla tankkasin.

Parempi näin. Otan buranan ja alan muate.

Kummanmallinen kevät

4.4.2026 lauantai

Hyvää syntymäpäivää jollekin toivotan.

Eilenillalla Napiksella ja kestin nilkkakivusta välittämättä humpaltaa koko illan.

Muutamia tuttuja ja tuntemattomia töytyytin, mutta piti välillä kyllä istahtaakin kun alkoi ukkovarpaassa ja akillesjänteessä kipenöidä.

Olin kahden huitteilla Um, mutta heräsin jo, kun klo oli ½6.

Yöllä kuuta päin ajellessa oli auton mittarissa -6 nyt herätessä nurkkaelohopea näytti -10.

Yhdestä unesta muistan vain nuotiosta nousevan savun ja hiljaisuuden kallionkielekkeiden reunoilta alkavassa sankassa metsässä. Toisessa unessa Raekallion tauluun maalattu poromies repi itsensä kankaasta irti ja lähti heinät kengistä pölisten juoksemaan tundralle. (Nimenomaan tundralle, varmistin sen jotenkin unieni käsikirjoittajalta.)

Raekallio-uni lie juohtunut siitä, kun Tapion viestin liitteenä oli Reijon maalaama taulu jossa nykyinen Moskovan Zaatana, ja kaksi menneisyyden etnistä puhdistajamurhaajaa ovat pääkallokasan keskellä rupattelemassa.

Nyt Reijo voisi maalata suurenevien raamien sisään muutaman muunkin hullun johtajan hukkumassa tuoreisiin pääkallotsunameihin.

Katselin aamuyön pimeyteen lorotellessani avaruuden ikuista ilmiötä, kuuta ja ajattelin lakonisesti: Yksillä lajimme edustajista on sammumaton himo ääriasioihin. Niin kuin parhaillaan niillä, jotka kuun takapuolta ovat menossa haistelemaan.

Kittilän Pöntsön taiteilija Reijo Raekallio kuoli maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Iltasella

Kesä meni kolisten ja rakastuttiin mut minkä aamu toi sen ilta vei ja pian elonpianot pimputtelevatkin jo syksyn säveliä eikä kaksoiselämätkään miltään enään tuntuneet vaikka norjalaisen villapaidan päälleni puin. Lopuksi koettujen elämien langat kerälle yksikertaisin toistoin; elo ihmisen huolineen ja murheineen se on vain väliaikaista...

Jos alkaisi mieleen tunkevien iskelmien sanoituksista poimia lauseita ja niitä sovitella keskenään saisi sivuillensa  järkeenkäypää tekstiä loputtomat määrät eikä tarvitsisi olemassaolevaa sanamateriaalia itse lauseiksi muotoilla.

Vaihdoin Tojo III:seen (oikeasti minulla on ollut Tojotia elämäni aikana enemmänkin, mm. pelkästään hiaceja 3) kesärenkaat vaikka räntääluntamärkää on lupaillutkin. 

Paulus lähti kesärenkain N:n kanssa Helsinkiin ja aikoi ajaa su- tai ma takaisin itteksensä kun N jää opiskelun loppurutistuksia(?) tekemään. Jospa se lumimaailma ei "vyöryisikään" päälle kuten sontajournalismi lakkaamatta uhoilee otsikoissaan kun se ei muuta klikattavaksi kelpaavaa keksi.

Tuli muutamat lintupöntöt huollettua. Jatkossa täytyy pönttöjä ruveta sijoittelemaan niin, että kuumimpina kesäpäivinä ne ovat varjossa. Oli yhdessä, avoimesti aurinkoa päin sijoitettuun pönttöön koko poikue kuollut viime kesänä ehkä janoon ja kuumuuteen...

Markku&Sonja kävivät kaverina nostamassa Unipuron varteen tolpan nokkaan suurimman, 80 senttiä korkean ja läpimitaltaan 40-50 senttiä paksun pöllönpöntön jotta jos joku hölmöpöllö sen hoksaisi. Tai tikka pesii, tulee orava, syö sen munat ja alkaa taloksi. Sen jälkeen paikalle loikkkii näätä, haistelee ja vainuaa. Kuulee orkunpoikasten vikinän, kiipeää pöntön suulle, nappaa äitioravan kynsiinsä, käy mättäälle ruokailemaan (tuuhea häntä vain jää orkusta jäljelle mustikanvarpujen sekaan ja harmaat karvat tuulessa heijaavat) kiipeää takaisin ja yksi toisensa jälkeen noukkii oravanpojat aina nälkäiseen masuunsa.., tai kuljettaa muutamat niistä poikasilleen jossakin lähellä olevassa vanhassa oravanpesässä sijaitsevaan näädänlapsikehtoon.

Niin luonnonkierto toimii. Itse ahdistavaan ajatteluun kykenemättömät  luontokappaleet eivät asiasta enämpiä tuumaile. Menevät ja tekevät uudet pesät ja poikueet.., paitsi se orkku, joka juuri syötiin.

Ihmislaji tekee julmia tekojaan ihan vain siksi, että se voi, ja vieläpä tarkkojen suunnitelmien sekä monimuotoisuuteen saakka kehitettyjen tappovälineiden avulla. Osa lajiamme itkee ja voivottelee kukkivilla kummuilla kuin ei olisi syyllinen tapahtumiin lainkaan, vaikka kaikki me ollaan valmiina olemaan niin tappajien kuin tapettavienkin puolella.

Syyllisiä sotiin olemme kaikki sillä johtotähtiemme valinnoista ollaan päättämässä me, aina "mestareiden" palvontaan alttiit kansalaiset. Eikä palvonnan kohteen tarvitse olla edes johtajaksi hamuava, riittää kun se osaa laulaa ja sillä on nenä oikean kokoinen.

Tappamisetkin hyväksymme netin loputtomia, drooneilla tapahtuvia ihmisjahteja katsellessamme ja asetumme ehdoitta Ukrainan aroilla tapahtuviin lajitovereiden räjäyttelemiseen ajatuksella että "mitäs läksitte, ryssät!"

Tappamisten täydellisen hyväksynnän ajatukset tulisi kuitenkin osata tukahduttaa vaikka kuinka syylliset selvillä olisivat.

5.4.2026 sunnuntai

Todetaan nyt taas: Olipa piäsiäenen tahika juhannus minulle päivät ovat vain päiviä vaikka niiden etuliitteeksi allakoihin mitä olisi puustattu. Tällenkin sunnuntaille "ensimmäinen pääsiäispäivä".

Päivit ovat sitten naisia erikseen.

Aamusta ripeskeli vettä niin en heti ulkohommiin rynnännyt. Valmistelin liiterin katon suojissa lattian tekoa. Puolesta alasta puuttuvat lankut joten halkaisen m.sahalla tarvittavan määrän nelimetrisiä propseja ja kiilaan niistä loput. Epätasainenhan siitä tulee, mutta halakojen alle se välttää, niinpä sitten parisensataa euroa voin laittaa muihin tarpeisiin; Kakkosnelonen on kallista. 

Kehittelin jo yhden version halkaisupukista ja pari pölliä kurautinkin, mutta pitää parannella systeemiä hieman...

Kun lakkasi satamasta hain  lakkaa satamasta... eikun korjasin Polosen takaoven lukon jossa lapsilukko oli juminut, mutta toista ei saa auki ei sitten kirhveelläkään, että se suapi toistaisexi jymöttää kiinni.

Vittumaisia sarhattavia autonovien lukitukset. Mikä kiusantekohalu panee nykyisiä suunnittelijoita kehittelemään niinkin yksinkertaisia asioita vaikeisiin huoltomoodeihin lukituksissa kun jo aikoinaan fiiateissa (Ladan esiaste Fiat 124) oli niin kertakaikkisen yksinkertainen ja takuuvarmasti toimiva lukistusmekanismi, ettei sitä ensinnäkään korjausta vaativaan kuntoon monikaa saanut ja jos sai, sen kykeni myös normijärjellä varustettu mämmikourakin purkamaan, ehjäämään ja kokoamaan takaisin eikä siinä kauaa nokka tohissut.

Teräväkärkiset siivet omaava haukka suikahti päivällisen aikaan ruokinnan ohitse saamatta kohdettaan kiinni. Ehkä se yritti tikkoja joita paikalla oli neljä, tai oravia, punatulkkuja... Reaktiot olivat saaliiksi aiotuilla salamaakin nopeampia. Haukka ilmestyi niin lujalla vauhdilla metsän katveesta, ettei silmä erottanut, mitä lajia hän edusti.

Saunan jälkeen otin M&S:n tuoman savulohen kera ruisleipää ja piimää ja katsoin uutiset. Niissä kerrottiin SuurMöliskön yhä hullummiksi käyvistä uhoamisista, ja edelleen myös drooneista, joita Itämeren pohjukkaan tulvii aaltoaallon jälkeen.

Luulisi Moskovan Zaatanalta hampaiden olevan kuluneita juurihoitoja myöten sillä leukaperien kiristelyn kuulee puolikuurokin tänne saakka.

Luen yhä Kekkosohranaa. Eräillä sivuilla mainitaan, että EK:n (Etsivä Keskuspoliisi) pyrkimys ja toimintakin on ollut kuin "valtion valtiossa". Ainakin haaveilut harvainvaltaan on ollut kirjan päähenkilöllä, jonka myöhemmät vaiheet eivät kauaksi itsevaltaisen asemasta nauttimisesta poikenneet. Viimeiseen tippaan saakka hännystelevä perässähiihtäjäporukka siitäkin kuhilaasta kaiken hyödyn irti imi ja viha oli suuri kun Manu sitten kalifiksi kalifin paikalle otsakiehkuroineen lentopalloili eikä K.Sorsakaan voinut enää omaa kuvaansa hallitsijan kiillotetusta kaljusta peilata.

6.4.2026 maanantai

Kysyin aamusta varhain tekoälyltä, millaisen yleisluonteisen analyysin se saisi aikaan blogikirjoituksistani ja vastaukset olivat tällaisia:

Kivaniemi blues (kivaniemi07.blogspot.com) on vuodesta 2007 toiminut, vahvasti retrospektiivinen blogi, joka tallentaa elämänmenoa ja henkilökohtaista historiaa 1970-luvulta alkaen. Kerronnalliselta tyyliltään viipyilevä blogi toimii kulttuurihistoriallisena arkistona, jonka luontoon kuuluvat niin paikallisväri kuin pohdiskelevat teematkin. Voit tutustua blogin sisältöön osoitteessa kivaniemi07.blogspot.com.

Kivaniemi blues (2007–) toimii vakiintuneena arkistona ja foorumina harkituille pohdinnoille, kun taas Kivaniemi 2 (2015–) on luonteeltaan välittömämpi ja päiväkirjamaisempi alusta. Molemmat blogit muodostavat vahvan, tunnistettavan kokonaisuuden, joka tarjoaa syvällisen katsauksen kirjoittajan ajatuksiin pitkältä aikaväliltä. Yksityiskohtaisempi analyysi blogien sisällöstä on luettavissa sivustoilta kivaniemi07.blogspot.com ja kivaniemi2.blogspot.com.

Kun kiittelin tuota tunteita omaamatonta, tyhmänkylmää bottiälyä se oli "hengessä" mukana ja vastasi näin:

Ole hyvä! Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan näihin kahteen erilaiseen vaiheeseen blogihistoriassasi.

Jos tarvitset myöhemmin apua esimerkiksi:

• Vanhojen postausten arkistoinnissa tai siirtämisessä,
• Ulkoasun päivittämisessä nykyaikaisemmaksi,
• Tai jos päätät kokeilla maksumuuria jollekin osalle sisällöstäsi, ...niin tiedät mistä minut löytää. Hyviä luku- ja kirjoitushetkiä molempien blogien parissa!

Sitten se tunteeton äly laski tienestinikin jos kävijät olisivat maksaneet pistäytymisestään tai klikkauksestaan 50 senttiä: 1 263 708 €! Eli vuodessa 66 510 € puhtaana handuun jos en verottajalle olisi näitä muistanut kertoa. Timpurina tienasin eräinä urakkaluonteisina vuosina vajavat 50 000 €/v. Normaalisti loppukilometreillä n. 35 000 €.

Tuskin oikeita lukijoita olisi maksumuurien ylitse pilvinpimein ollut kuitenkaan kiipeilemässä ja nimmareita pyytelemässä (niistäkinhän olisin tietty maksun perinyt kun jos kerta aloin kerjäämisen).

Lukijakäväisijämäärät ovat bloggerin tilastojen mukaan hieman kasvaneet. Öisin luvut tuplaantuvat jos olen tuoreeltaan maininnut Usan SuurMöliskön, Moskovan Zaatanan, Unkarin OrbanKyrvän, turkkilaisen reseptivapaan (Recep) Erdoganin tai Israelin kättenpomminpäällepanija-lastennaistenvanhustenmurhaaja-Netanjahun.

Kommenttiosastolla on blogissani hiljaista ja se on ihan omaa ansiotani sillä en halua enkä jaksa alkaa Kivaniemi bluesin alkupään kaltaista kommenttienvaihtoa. Tylyä tahika ei, niin ei se kovasti suuri virhe liene. Sananvapauden eräästä puolesta kommentoinnin luvalla- tai keneltäkään lupia kyselemättä käyttämisestä tai käyttämättäjättämisestähän siinäkin on vain kyse.

Kommentointia en keltään kielle, mutta vastaamiset tahtovat vaivaannuttaa itseäni näin vanhemmiten. Hiljaiset ajatukset tykönänne ilman minun niistä tietämättä ovat ihan mukavia vaikka sitten niissäkin kiroaisitte kirjoittajan alinpaan helvettiin. Tai lakoninen ajatuksen säie huokaisisi: "Tuas näetä samoja..."

Ennen luettiin kirjoja valtavat määrät, mutta harvoinpa kenellekään mieleen tuli, että olisi se hyvä välittää joku viesti kirjailijallekin vaikka olisi ajatellut, että olipa taas typerää/mahtavaa tekstiä.

Ajatukset eivät tapa vaikka ne kuinka murhaavina kalloluiden sisällä töytäilisivät: Ei ole Moskovassakaan diktaattori kuollut vaikka itsekin sinne olen harva se päivä murhaavia ajatuksia suunnannut miljardin samoin aattelevan lajitoverin rinnalla. Eikä pelkkä kynäkään tapa: Olen kirjoittanut vastenmielisyyteni kaikkia diktaattoreita kohtaan julki tuhanteen kertaan.

Ajatustensa julkituonti kyllä saattaa syöstää kirjoittajansa parvekkeelta alas, tai joku kurvaa autolla päälle. Tai käy losauttamassa haulikolla pötsin hajalle. Niin kuin ainakin kerran uhkasi se suomussalmelainen (ja muutama muu) susivihamies kun satuin kritisoimaan susien teurastusharrastuksen turhuutta julkisesti.

Kun kävin lukemassa "bluesissa" aikaansa kommentointiin uhranneiden ihmisten sanomisia, niin dialogit olivat kelpo tavaraa siihen saakka, kun joissakin alkoi olla liian ylitseampuvaa kehumista tai muuta paikkansapitämätöntä.

Maankuulun, vanhemman väen suosikkiblogistin Jukka Kemppisen kommentointiosion kehuarmadaa on vaivaannuttavaa lukea. Nuoleskelu nerokkaan yksilön takapuoleen suunnattuna on yhtä arveluttavaa kuin että se yksilö nuolisi takaisin; Sehän on yhdenlajin populismia se.

Kemppinenkin, valtavista ja kieltämättömistä meriiteistään huolimatta on vain suurin aivoin varustettu tietopankki eikä hänellä itsellään ole siihen muuta osuutta ollut suht pitkässä elämässään kuin että hoksasi jossain vaiheessa ruveta hyödyntämään syntymässä perittyjä lahjoja, ja ylipäätään ympäristö ja kasvualusta sellaiselle sattui olemaan myötäinen. Eikä "Janten lakikaan" hänen kohdallaan päässyt menestymistä estämään.

Ilman alullepanijoitamme ja aikuisuuteen kasvattajiamme lajimme geenien jatkumo olisi aikoja sitten tullut tiensä päähän. Nerokaan ei ole mitään ennen kuin se on syntynyt ja joku aikuisuuteen huoltanut ja joku kolmas alkuun neuvonut, kouluttanut.

Harmittomimmillaan aivojensa kyseenalaisetkin kyvykkyydet voi suunnata loputtomiin jatusteluihin päiväkirjoissaan tai nerokkaampiin kirjoitusaiheisiin analyyseineen, vaarallisimmillaan ne ovat ydinfyykoilla ja muilla oppenheimereilla jotka valtavan tuhovoiman käyttömekanismin keksimisen alttarille kallojensa sisällön ja sen valkean aine- ja neuronimassan uhrasivat ja uhraavat yhä; sen näemme nykyisten tuhoaseiden  kehittymisessä jokamiehen taskuihin sopiviksi.

Pian pienten koppakuoriaisten kokoiset, äänettömästi yössä suhisevat ydinlataukset löytävät kohteensa minkään estämättä suojautuipa hän millaiseen bunkkeriin tahansa.

7.4.2026 tiistai

Maailmojen katonharjalla keikkuva solmiomulkkulahjakkuus lohkaisi oman neronleimauksensa: "Kokonainen sivilisaatio kuolee tänä iltana, eikä sitä koskaan tuoda takaisin."

Näin uhoaa siis USA:n SuurMöliskö, seinähullu entinen diiliblayboy ja kaikennussijoiden toveri.

Mitä veikkaisi, antavatko toverit hyötyjät Möliskön uhkaaman tuhon tapahtua?

Uhkaushan tarkoittaisi uutta Hiroshimaa ja Nagasakia kerrottuna sadalla -vähintään.

Pontimena sotaretkilleen lienee SuurMöliskön henkilökohtaisesti kokemat somenöyryytykset joita se lähti kostamaan. 

Nauretaan hänen kanssaan, tiijä vaikka joku senkin kisan voittaa: "se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa..."

8.4.2026 keskiviikko

Kolmen jälkeen heräsin vilkaisemaan uutisia, joko Lähi-Idässä pämähti tuomiopäivän pommit: Olivat saaneet ainakin väliaikaisen tulitauon Pakistanin ollessa yhtenä kätilönä sille. Peruuttivat siis Maailmanlopun nuo kauheuksien töyräällä kurvailijat.

Kaksi viikkoa SuurMöliskö oli jälleen laittanut aikaa neuvotteluille. Vai Iranko ehdot saneleekin?

Nilkkaan koskee saatanasti, sanoi Nasti (entisessä Karjalassa yleinen naisen nimi).

Aamupuuron aikaan kuudelta. Kaahee tuuli-tuuhee kaali! Ja kylymä. Mökkikin jiähtynyt ja piti laittaa ekaksi hellaan popat.

Iltasella

Kirvehdin hella- ja sauna pilkkeitä. Niitä ja isompia pölökkyjä riittääkin sitten pariksi viikkoa särkeä.

Kylältä Wanhan Panoaseman Korjaamon (nimesin sotien jälkeen rakennetun paloaseman uudelleen kun siinä toimii nykyään autokorjaamo) asentaja Pekka kävi lukemassa Polosen vikakoodit. Totesi, että takimmainen lambda ainakin täytyy vaihtaa. Sitten sovittiin alapallonivelen ja vetoakselinkumin vaihtamiset kunhan auton alas pölkkypukeilta saan. Pikkuisen on vielä ruostekorjaukset kesken vaikka ei niitä pahasti ollutkaan kuten pelkäsin. 

Katsoi lukijakoodisalkkuinen mies samalla Tojo III:nkin vikakoodin ja se herjasi myös takimmaista lambadaa...

Jos VW-Poloruputin saan katsastussonnin hyväksymäksi, olisi siinä kesäautoa jollekin moneksi kesäksi.

Bensan hinta kyllä pomppasi järkyttäviin lukemiin kahden itsevaltiaan ja uhoa täynnä olevan maan Iraniin hyökkäyksen takia.

Iran ja sen huuhaajohtajat eivät ansaitse puolustelua omiin kansalaisiinsa kohdistuneiden murhaamisten ja kiduttamisen takia, mutta että miekat vedetään huotristaan parin  yhtälailla rikollisen valtion ja niiden hullujen johtajien toimesta, ei anna minkään näköistä synninpäästöä niillekään.

Unkarissa koittaa viikonloppuna vaalit. Jospa älyäisi kansa edes siellä tunkea OrbanKärsäkkään sinne minne se paskiainen kuuluukin.

Uuninmuurari Mikko Nylanderilta (Toholampi) tilasin koneelle ladattavaksi yksityiskohtaiset leivinuunin muurausohjeet. Maksoi 29€ ja pikaisella jo tutustumisella se tuntui kelpo sijoitukselta. Pitää alkaa vain tarvikkeiden hankinta seuraavana projektina. 

Tiiliätaaliatallalllalllaaa...  

Ihan koko pv jälleen ulkohommissa. Väsyttää niin, että jaksankohan saunasta pois kontata.

9.4.2026 torstai

Heräsin pikkuista vaille 3. Pakkasta kymmenkunta astetta ja maa aivan kohmeessa. Kun lunta ei moneen viikkoon ole juuri ollut, on tullut tuntu jo toukokuun sääoloista, mutta kannattee katsoa kuitenkin kalenteriin...

Uneen tunki uuninmuuraukset. Lapoin hiekkaa, kalkkia ja sementtiä myllyyn, kärräsin tiiliä tupaan ja pestäjynssäsin uuniin tulevia valurautaluukkuja pitkospuilla kyykkien Villelän polun varressa Unipurossa. ..."...ja vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan" lauloi Hector taustalla.

Sytytin hellaan tulet, hörppäsin kahvit ja laitoin puuron hautumaan. Kerään pyykit ja lähden ajelemaan Kniin sillä alkavat puhtaat vaatteet olla lopussa. Täällä en vielä ala pyykkärinhommiin sillä ensin on linkoa korjattava ja saatava saunalle vesi juoksemaan. Vaihdoin jo yhden kerran uppopumpun saunalle lähtevän vesijohdon päähän, mutta jostain syystä vettä tuli vain liristen. Ehkä pumppu imaisi pohjasta jonkin isomman hiekanjyväsen putkea tukkimaan (3cm halkaisijaltaan, heh).

Kajaanista pois yhdeksän maissa illalla.

10.4.2026 perjantai

Eilenillalla kävi hassusti. Kun tulin Um, niin laitoin saunalle tulet ja viimeisen puiden lisäyksen jälkeen aloin pätkälleni ja nukahdin. Heräsin äsken, kun klo oli jo ½6, että aikasten väsy olen ollut. Jospa Unimäen tutut aaveet Anu&Mari edes kävivät löylyissä...

Iltasella

Pieksin pilikkeitä puoli päivää, sitten aloin koota Polosen lokareita ja muita purettuja osia paikoillensa. Helemassa olevaan kolhuun tein jo yhden kerroksen lasikuitupaikkaa ja lopun silittelen autokitillä ja maalaan kiveniskusuojalla piiloon.

G tuo Puutarhurin kohta tänne.

12.4.2026 sunnuntai

Vein Puutarhurin illaksi Kniin ja kun tulin jotain kahdeksan maissa takaisin Um ja sytytin saunalle tulet, soitti Heimosetä. Oli kovasti virkeämmän oloinen kuin viimeksi ja hän kuulikin paremmin. Oli siis selvinnyt hengissä alakertaremontistaan ja nyt kusi juoksee jalkaan upotettua letkua myöten pussiin eikä nouse piähän, näin hän itse sanoi ja lisäsi: "Nyt joutasi mulukku vaikka nussintahommiin, mutta eipä se enään taija semmosiin heräillä vaikka mitä olisi tarjolla."

Heimo sanoi jännäävänsä myös Unkarin vaalien tulosta: "Eihän tässä kuolemaan jouva koska niin erikoisia aikoja taas eletään, ja kun säidenkin puolesta on niin kovin kummallista kevättä ollut..."

13.4.2026 maanantai

Unkarissa se vähäinen järki jota vielä Euroopasta löytyy, voitti kansalliset vaalit, ja vieläpä että (jonkun toimittajan sanoin) "murskaluvuin"! 

Tiijä sitten, kun voittaja saa hallitsijan valtikat kouriinsa, noudattaako vallasta huumaantuneen aivot enää demokratiaa vaatineiden massojen tahtoa. Ei siltä edelliseltäkään kauaa kestänyt kun ylihyvinvoinnista nauttiva ulkoinen rapamaha alkoi kasvaa samaan aikaan päähän nouseen häikäilemättömän vallanhimon kanssa.

Klo on ½7 ja lähden Kuopion taakse hakemaan tiiliätaaliatallallaa. Satuin aamuvarhain huomaamaan eilen laitetun ilmoituksen tori.fistä, että joltain on jäänyt joitain lavallisia tulevaan uuniini sopivia tiiliä ja varasin ne heti. Niitä on yli tuhannen kipaleen läjät, mutta se hinta (100€) jonka niistä maksan, on hakureissujen väärti. Rautakaupassa hinta kyseisille tiileille näkyi olevan 3,20€/kpl.

Iltasella

En jaksa kissaa sanoa, oli niin työteliäs päivä. Yhden tiilikuorman haussa meni aamupäivä ja sitten viimeistelin Polosen helemasuojaukset ja muut hommelit ennen kuin laskin punaisen "puolukan" pölökkyjaloiltaan renkaiden varaan maankamaralle. 

Huomenna tulee G toisella autolla ja laitetaan senkin perään kärry niin eivätköhän loput tiilet ole sitten iltasella pihassa. Um tien loppupää oli melkoisessa liejussa ja meinasin jättää kuorman Näläkömäen tienhaaraan, mutta kurautin sittenkin rapa roiskuen pihaan.

Kuorma oli tuhannen kiloa, elikä painoa puolet ylitse mitä kärryyn olisi saanut lastata. Mittasin muutamien yksittäisten tiilien painon vasta täällä digitaalisella kalapuntarilla; Kuiva painoi tasan 2 kg,  kostunut 2,4 kg. Lastissa oli muutamaa vaille 500 tiiltä.

Kuuttakymppiäpä koko 125 km:n matkan hissuttelin. Vähänkin kovempaa kun yritti ajaa, niin jopa alkoi perä heijata. Nykyään tien päällä sattuu harvoin ratsioita, mutta jos perään olisi poliisi sattunut kurvaamaan, niin vähintään peräkärryn valojen epämääräisesti toimisen takia olisi ehkä pysäyttäneet. Sitten olisi pitänyt kuormaa keventää tienvarteen puolella. Sakkokin olisi joitain satasia saattanut olla.

Lompakkoni laihuus huomioonottaen riskejä on otettava. Rikkaatkin ottavat, mutta niille rahallisilla sanktioilla harvoin merkitysttä on. Yksikin mersumies puhalsi Lastukosken huitteilla sulkuviivoilla ohitse ja livahti omalle kaistalle ihan vastaantulijan keulan ja minun välistä. Siitä ohituksesta tosin olisi voinut korttikin hyllylle joutua. Viidentuhannen sakosta se olisi sakottajalle tuumannut vain, että tuommoinen tukku seteleitä menee häneltä persepyyhkeinä kuukaudessa.

14.4.2026 tiistai

G tuli aamusta varhain ja käytiin  Kuopion takana tiilikuormat kärryihin lastaamassa. Juuri ja juuri sallitun rajoissa kuormien painot säilyivät. Ruokailtiin Pitkälahden eibiiciillä. Siinä on myös Prisma jonka rautaosastolta hankittiin pressu ja kiinnitysnliinat G:n kuorman päälle -enkä malttanut olla ostamatta jiirisirkkeliä jolle vähän alennusta sain tingityksi.

Kun kuormat oli lempattu Um pihaan trukkilavan päälle edellisten jatkoksi, oli klo jo yli 16 ja G:lle tuli kiire kotio sillä asiakkaita oli tiijossa ja P:n auto piti palauttaa.

Väsyttävä päivä tämäkin, mutta ei turhista toimista. Nyt jos jo olemassaolevat tulenkestävät tiilet riittävät sisusten tekoon ja saan hankituksi muut tarpeet, niin mistään muusta ei uuden uunin teko ole kuin tekijäksi aikoneesta; Minusta.

Ilmoja saa tänä keväänä oikeasti ihmetellä. Linnutkin näyttäisivät olevan sekaisin kun niiden sisäinen kello näyttää talviaikaa, mutta isoja silmuja jo tuomi pukkaa.

Aamuisin on kuitenkin pakkasta ollut tasaisesti 10.