Moskovan Zaatana versus Ebola

 31.5.2026 sunnuntai

Mitähän J:lle&all Suomessa ja hänen laajalle suvullensa (kenties elossa oleville) Afrikassa kuuluu? Ei liene päässyt alkuperäisessä kotimaassaan käymään sen jälkeen, kun 2007 mutkitteli Euroopan halki tänne pohjanperukoille. Yksi lapsi hänellä on suomalais-israelilaisen naisen kanssa.

J tuli lapsuuden perheensä mukana ja jokainen heistä sijoittui jollekin mahdollisuuksien oksalle, toiset heikommin eväin, toiset vahvemmin. Ainakin toinen J:n lisäksi kouluttautui niin, että cv:n ammattinimikkeeksi saattoivat ylpein mielin laittaa di. Lahjakkuuksiensa mukaisesti he myös työllistyivät kutakuinkin normaaliin tahtiin.

Jotta tilastolliset todennäköisyydet mistä päin maailmaa tahansa olevista ihmiskohtaloista täyttyisivät, yksi veljeksistä sortui alkoholin kanssa puljaamiseen, mutta "pelastautui" jumalutopialautalle, jota helluntalaisyhteisö meloi pakolaisista tungoksiin asti ajelehtivilla, mielettömyyksien aavoilla ulapoilla. Kalebia näinkin Kotkassa joku kesä kun pyöräilin siellä päin.

Kongossa ebolavirus hyppii jälleen nenästä nenään, sairastuttaa ja tappaa. Naapurimaassa Ugandassakin on jo alueita joita eristetään eikä mene kauaa, kun tämä rokotuksin rajoittamaton uusi virusvariantti on levinnyt arvioilta ainakin viiteen Afrikan osavaltioon.

Häntävirus.., äh, hantavirus joka sairastutti ja laittoi hengettömäksikin muutamat eliittihemmot kun ne huvijahteilivat Etelä-Atlantilla sai enemmän julkisuutta vaikka ebola jäytää lajimme luita ja lihaksia ikävämmin seurauksin. Mutta ebolahan riehuukin köyhien keskuudessa, kaukana Joseph Condradin Pimeyden Sydämessä, Kongossa.

Kuuntelin Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman jossa ebolaa jälleen ruodittiin. Tiivistettynä: Vuonna 1976 esiintyi ebolan ensimmäinen Zaire-virus ja sen jälkeen eri variantteja on ollut yhteensä 17. Virus on kuitenkin pysynyt Afrikassa eikä ole levinnyt muualle maapallolla. Syy viruksen tahmeaan kansainvälistymiseen on, että se tarttuu, sairastuttaa ja tappaa lähikontakteissa aikailematta, eikä tartu ilmateitse.

Lopulta ebolakin vähentää maapallon väestöä minimaallisessa määrin. Siihen on kuollut yhteensäkin vain muutamia kymmeniä tuhansia eikä näy lajimme yli 8:n miljardiseksi paisuneessa kokonaisuudessa tilastollisesti minkäänlaisena notkahduksena. Aivan kuten kävi koronaviuruksenkin kanssa.

Moskovan Zaatanan järjestämä Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa ja Israelin etsintäkuulutetun sotarikollisen Netanjahun (tälle kumihuuli-herranlahjalle en ole nimivarianttia kehitellyt) etninen puhdistusoperaatio Gazassa sekä sen jatkotrilleri Libanonin hiekkaisessa kuumuudessa ovat tappaneet ja vammauttaneet tuhatkertaisesti enemmän ihmisiä eikä sekään näy erityisenä hävikkinä maapallon väestölaskennassa. Päin vastoin syntyvyys vain lisääntyy. Itse evoluutionrakennelmaan aina kuuluneet rutot ja kolerat ja niiden tuhannet variantit yrittävät rajoittaa populaatioiden runsastumista, mutta eivät ne sikiämiseemme paljoakaan vaikuta.

"Varj' Antilla" on aina rauta kuumana, sanoisi savolainen.

Sodatkin ovat herkästi pandemioksi yltyviä. Sotavirus alkaa levittäytymisensä kun sen saastuttamat tyrannit kätyreineen könyävt valtaan. Parhaillaan sotavirus tekee töitä USA:n Suur Möliskön ja kätyreidensä aivoissa. Kukaan ei kykene rokotetta lyijyisessäkään muodossa hyvin vartioituun päähän etänä lähettämään. Eräällä älykkäällä, tulevaisuudesta huolestuneella ja ahdistuneella pennsylvanialaisella nuorella miehellä mahdollisuus oli, mutta meni hipaisuksi ja se on osoittautunut suureksi harmiksi. Ja sitä paitsi täysin viaton sankariampuja itse menetti kohdettaan sata kertaa arvokkaamman elämänsä.

Edellistä ei voitane pitää kiihottamisena ihmisryhmää vastaan sillä eihän po. "Möliskö" mikään ryhmä ole, vain isopäinen Perkele jollaisista tulisi maksaa tapporahaa. Sitä kun on maksettu ihmispetoihin verrattuna täysin viattomista metsänelävistäkin.

Normisairauksien vastustamisessa olemme kehittyneet liian nerokkaiksi. Järjestämme noin vain rokotteen kun koronat sun muut pahisviurukset alkavat lajin rajoittamistoimenpiteet. Jänikset eivät samaan kykene säännöllisesti esiintyvien ruttojensa kanssa ja siksi kannat pysyvät joltisenkinlaisessa kurissa.

Ympäristöseurauksista, joita pandemioiden rajoittamistoimenpiteistä syntyy, ei isosti mölyä pidetä. Raamatullinen hokema "ihmiselämä menee kaiken edelle" on virustakin ikävämpi luulotautihokema. Jos se menisi, ei aseteollisuus olisi kannattavin busines maailmassa.

Nykysotien aiheuttaman luonnon saastuminen Ukrainan valtavan kokoisilla viljapelloilla näkyy taukoamattomana videomattona räjähdyksineen, mutta kukaan ei tiiraa sodan saastuttamaa maaperää mikroetäisyydeltä. Vitsaillaan vain, kuinka tuhansia sotilaita on jo muunnettu mustanmullan lannoitteeksi.

Ei ääneen lausuta sitäkään, millaista mikromuovisaastetta tälläkin hetkellä sotiin ja ebolaan kuolleitten ruumiiden hautaaminen jätesäkeissä maahan aiheuttaa.

Muovinen jätevirta sairaaloista ja hautausmaiden liepeiltä luontoon on vuolas kuin Zairejoen virta Kongon tasavaltojen ja Angolan likitse Atlantiin.

Toisaalla huonekalujen jaloista pätkäistään otantapala ja tutkitaan, kun epäillään siihen käytetyn puun alkuperää joka ehkä sekin on tärkeä asia, mutta ei yleensä merkkaa mitään busineseliitin touhuissa. Niin kuin esim. IKEan. Mutta millaisia ympäristöä saastuttavi ketjuja sairaalatarvikkeiden ja lääkkeiden tuotantoprosessin takana, sivuilla ja edessä onkaan?

Kun rahalliset "menetykset" (aina vain yksistä ja samoista taskuista toisiin siirtyvät biljoonat) unohdetaan ja lasketaan mitä maksoikaan elonkehälle taannoisen koronaviruksen koko torjuntaprosessi, niin se oli todellinen jättilisäys aiheuttamamme ilmastonmuutosjatkumossa.

Itse näin siilejä jotka olivat sotkeutuneet luontoon heitettyihin maskeihin ja arvata voi, ettei sellainen eläin talvehtimisestaan elävänä ole selvinnyt. Näkemäni yksittäistapaukset voi kerrata miljoonilla vastaavilla eri eläimillä kuvitettuna, mutta eihän ne valtavine tuskineen ole mitään koska ihminen.

Kitaransoittaja Esa Pulliainen (69) on kuollut ja tuonenvirtaan on astunut myös entinen poliitikko (RKP) Jutta Zilliaccus (100). Muitakin on samaan syssyyn lakannut huokumasta miljoonia, mutta heitä ei ole Hesariin lueteltu.

1.6.2026 maanantai

Mitäs tällen kesäkuun ekallen aamullen kun klo on vaille neljä ja jo källäilin itikoiden piikitettävänä hienoisessa sumusateessa pihamaalla?

Päänsärky on ollut puolen yötä ikävän tuntuinen. Niskasta säteilee hartioihin. Eikä nilkkakaan kivutta jaloilleen antanut nousta puhumattakaan selkälihaksista. Lopetin lääkekuurin eiliseen ja sekin turpaa tutisuttaa.

Eilinen oli ehkä liian työteliäs kun muurasin uuninsydämen loppuja ja askartelin muutakin pikkuisilla kätösilläni.

Päidensärkyjä potenevat nekin tuhannet juhlijat jotka Mantan patsaalle yöllä ovat ryyppäämään kerääntyneet: Joku kimalteleva mitali kuulemma on Suomeen ojennettu.

Elias tulee Oulusta  Sivullistenkadulle tänään ja on keskiviikkoon saakka. Ehkä täytyy käydä morjestamassa. E tuopi Bauhauksesta uuden ruohonleikkurin jossa sellainen oli tarjouksessa. Se viime kesäinen akkukone sanoi jo tilt. Niihin halpoihin ei pitäisi vähäisiäkään ruohokenttiä hallinnassaan pitelevän erehtymän. Bruche-merkkiset surkeimpia keksintöjä Einhellien rinnalla.

Suodatin toisen kupillisen kahvia puuron hautumista odotellessa ja jo kyyhkysparisko tulla kallisteli polkua pitkin jyvää maankohoumalta nokkimaan. Mitenhän pitkällä lienee pesärisujen asettelu? Jos ne ovat munienhautomon perustaneet tuonne alapuoliseen selluliemikuusikkoon, niin sieltä sitä ei löydä miljoona kiinalaistakaan. Jos taas tähän mökin ympäristön männikköön jonkin yksittäisen kuusen alaoksille, niin sen voisi vahingossa havaitakin jos enämpi tuolla alkaisi kuljeskelle reittinsä aina eri kohdasta valiten.

On niitä kyllä mukava katsella. Olisipa tässä samanhenkinen parisko itselläkin joka tyytyisi näihin näkymiin. Saattaisi olla, että itse suivaantuisin jonkun muun alituisesta olemisesta eikä siitä yhtään mitään tulisi. Talviset kaupunkielämiset ovat jo alkaneet ahdistaa sen verran, että "yksin on hyvä olla kun on Hyvon yllä", vaikka M.Alatalon mielestä trikoo olikin riskillä ruma. Tai ihan kelteisillään vaikka rapistuva ruumis jo lopun merkkejä pintaan nostelee.

"Viikon eläimeksi" on Hesarin tiedetoimittaja valinnut kirjekyyhkyn. Jutun mukaan sen suunnistaminen tapahtuu veren sisältämän raudan ansiosta joka reagoi Maan mangneettikenttään. Lienee tuo sama systeemi muillakin linnuilla, sepelkyyhkyilläkin joille et kyllä kirjereppua selkään saa.

                                              (Kuva-arvoitus)

2.6.2026 tiistai

Eilisenpäivän sateet taitavat väistyä. Nuo lehtivihreän, märän luonnon tuoksut kun tuoltaan talteen saisi...

Syöpäsen uamuaterian ja lähen käväisemään Knissa.

Iltasella myöhällä

Olipas se taas reissu kaikkine asiointimutkineen. 

Väsy, en lämmitä saunaa kun en ole työhikinen. Alan lukemaan Rasputinin huimaksi mystifioidusta elämästä Anthony Beevorin tutkimaa ja mielikuvittelemaa tarinaa. Jos oletettu Jeesus ei olisi ehtinyt ensiksi, Rasputinia voitaisiin pitää sen kaltaisen elämäntarinan päähenkilönä. Yhtälailla pöhköjä opetuslapsia senkin elviksen ympärille ehti siunautua.

Ei ne sen kummempia jumalansynnyttäjien teot ole olleet. Vain oikeasti se itse "isäjumala" on niistä puuttunut ja näkymättömänä pysytellyt. Keksintönä erittäin vittumainen uskonto-niminen hallintaväline on vain saanut uusia ryhmyjä lyömäpuoleensa.

3.6.2026 keskelläviikkoo

Olihan jälleen uni. Minulta leikattiin toisesta kädestä joka toinen sormi pois ja vasemman käden koko mitta halkaistiin kahdeksi kädeksi. Niillä sitten koetin saada muurattavista tiilistä kiinni ja laastikauhalla ruukkia saumaan, mutta kädet toimivat kuin olisivat lämmitettyä kumia olleet eikä työjelystä tullut yhtään mitään.

Kahteen neliskanttisen huonekaluputkiin hitsasin metallikulmat joilla ruuvasin ne lattiaan pystyohjureiksi muurauksen ulompiin nurkkiin vihjenaruja varten.

Taitavimmat muurarit eivät lyhyillä sivuilla tarvitse käyttää mitään ohjaimia kun homma räpsää niillä veressä vatupassisilmien lailla.

Olisi se laserivaaituskonekin, mutta se ei sovellu pikkumuurauksiin kuin pohjatöiden teossa ja välitarkistuksissa.

Minkähän värin sitten rapattuihin uuninkylkiin valitsisin? Tervanruskeanko vai sinipunaisen kuin seuraava hallitus. Poliitikasta ja värikartoista ei vaihtoehtoja puutu, mutta lopulta ihmismieli taantuu värivalinnoissa yksinkertaisuuksiin jotka ovat turvallisia kuin aamuiset kaurapuurot; niihin ei kyllästy.

Yksinkertainen tiilikuvio riittäisi kuten Ville-muurarin jäljiltä se oli, mutta ne olivatkin tummia tiiliä ne.

Joku faaraota esittävä kohokuvioinen muraali voisi käydä pimeimmälle sivulle.

4.6.2026 torstai

Muurasin neljä tiilivarvia uuninkuoreen. Nokiluukut hidastivat. Etupuolella ovat edessä vielä hiilikuilun ja uunisuunluukut. Konttailu lattialla kävi helevetisti polviin. Oikean jalan nilkka on turvoksissa.

Helteessä pitkä ja paksu kyy seinänvierustan kiveyksellä. Oravat opastivat uutta jälkikasvuaan ruokinnalle jossa ei mitään syötävää enää ole. Nyt ne kaivelevat polulta jo itämään alkaneita, kyyhkyille ripottelemiani kauranjyviä.

Kyyhkypariskolla lienee jo molemmat munat pesässä joita ne vuorollaan ovat alkaneet hautoa. Kuoriutuminen tapahtunee 17-20.6 ja sitten alkaa se armoton kyyhkynmaidon sulattelu ja poikasten kurkkuun tunkeminen... Tai sehän käynee niin, että poikanen tunkee nokkansa emon nieluun ja lutkuttaa kuvussa valmistunutta lientä sisäänsä. Ja tämä ruokinta tapahtuu molempien vanhempien toimesta, että siinä mielessä kyyhkyillä vastuiden jakaminen on tasa-arvoisempaa kuin kauniisti kukkuvan käen jälkikasvusta huolehtimisen ulkoistamisessa. 

Mikä on käkien suvunjatkamissysteemin perimmäinen tarkoitus, niin sitä evoluutio ei selitttele, se vain kokeilee. Käkilinnuilla homma lienee miljoonan vuodenkierron ajan jo toiminut, niin mikäpä se siinä. Eivät luontokappaleet asioita murehdi, ne painavat menemään elinkiertonsa käskyttäminä tuurillaan ja sillä selvä.

Vain ihminen tappelee jopa evoluution vääjäämätöntä manipulointia vastaan. Havittelee kuuta taivaalta ja seuraava sen aiheuttama hulluin etappi kiiltelee jo erään muskulaisen ahnaissa silmissä ihan vain siksi, että saisi nimensä ja patsaansa lyhyttä tulevaisuuttamme rumentamaan.

5.6.2026 perjantai

Nukuin kuuteen heräämättä kertaakaan yöllä, että voimille eilinen otti. Unen muistan jossa keskustelin minulle määrätyn terapeutin kanssa dissosiaatiohäiriöstä. Terapeutti alkoi juuri kirjoittaa epikriisiä pitkään jatkuneesta, kroonistuneesta dissosisaatiostani kun heräsin.

On se hyvä, että edes unessa mahdollisista mielenhäiriöistään saa ilmaisen terapiaistunnon (ja diagnoosin) vaikka ei sitä ole älynnyt edes tilata.

"Dissosisaatio on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa mielen rakenteiden välille syntyy haitallisia katkoksia. Ihmisen tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa, mutta dissosisaatiossa nämä yhteydet katkeavat tilapäisesti tai pitkäaikaisesti."

Millaisenhan lastan sitä vuolisi tuohon, jo vanhaan ja hapristuneeseen katkeamakohtaan?

Zelenskyin Moskovan Zaatanalle Pietarin talouskonferenssiin osoitettu puhe suomennettuna Ylellä. Looginen ja harhailematon tiivistelmä Zaatanan aloittamasta Venäjän Suuresta Isänmaallisesta Teurastusodasta ja sen seurauksista tähän hetkeen saakka. Hipaisuarvio myös siitä, mikä Venäjän huominen valtiona mitä ilmeisemmin tulee olemaan.

Lukeekohan se kellariin itse itsensä paskoma Moskovan äijäntappi vihamiehekseen leimaamaamansa vastapuolen tekstin? Se piti jo itse oman, valheita vilisevän jorinansa Pietarin tynkä-"talousforumissa".

Iltasella

Muurausta harrastin ihan koko päivän. Klo on 17.45. Lähden saunaan, otan sen jälkeen 15 minuutin pikaunet ja ajelehdin Kajasteelle humpalle. Jospa siellä olisi virkeämmät menot kuin viikko sitten.

 6.6.2026 lauantai

Eilenillalla ei mainittavaa Kajasteelta. Läksin 23 pois, ettei mitään intoa ollut loppuun saakka jäädä. 

Uunin kuorikerros alkaa saavuttaa viimeisiä kerroksiaan. Lämmönlähteestä tulee noin 180 senttiä korkea, sivut ovat takaseinä 112, ovenpuoleinen sivu 136 ja etupuoli hellan vanhan muurauksen linjaan sijoitettuna 120. Pohja-ala siis reilu puolitoistaneliötä. Rapattavia sivuneliöitä n. 7,5. 

Unimäen tuvassa kenties vuosikymmeniä jököttävä kiviainesläjä painaa yli 4000, tai jopa 5000 kiloa. Kun ja jos sen lämpimäksi saa, riittää siitä tämän tuvan tarpeiksi vaikka yläpohjan hiirten, oravien, lepakoiden, pikkulintujen, myyrien ym. metsänelävien mylläämät eristeet osan vuotaisivatkin harakoille.

Jos olisi rahaa kuin roskaa, purkaisin lattian ja laittaisin lisäeristeet, uuden ponttilaudoituksen, hirsipanelit seiniin, listat ja pielet ja maalit pintoihin. Samaan syssyyn nakkelisin käytetyistä pelleistä rakennetun katon alas ja yläpohjaan lisäeristeet. Kattaisin tämän täytekakun uutuutaan kiiltävällä saumapeltikatolla ja rakentaisin tupaantuliaisjuhliin saapuvalle viulunsoittajalle telineet ettei putoa.

Pentuna jo ihastuin Lasse Mårtensonin rikasmies-lauluun eikä se ole lakannut viehättämästä vieläkään. Varsinkin, kun katson jäljilleni ja tuo "jos oisin" pitää yhä kutinsa. Elikä kuten nuorehkona vainajoitunut toinen rallattelija Jamppa, että "haaveita vain, tiedän jo sen".

Tänä iltana ajelehdin Maaningan Kasinolle kun kerta tanssi-innostuksesta pään sain hetkeksi auki. Nilkka on kyllä kovasti ärtynyt edelleen. Välillä meinaa jalkaterä lähteä omille teilleen, elikä ehkä syy sittenkin on joku hermopinne selässä...

Mutta omilla teillähän täällä yritetään pysytellä vaikka yhtälaista haaveilua se sekin on iät kaiket ollut. 

Kaikki tiet on joku jo kulkenut miljooniin kertoihin. Jälkijunassa tulijoina dallaamme jo kovaksi painunutta uraa minkään muuttumatta. Vain lajimme leivänsyöjien koristeet vaihtuvat, nekin kierrätetystä kamasta jos nyt ei oteta lukuun "kriittisiä" metalleja joita siitä aiheutuvan vahingon uhallakin maan kamarasta esiin kaivellaan kiihtyvällä vauhdilla. Osa niistäkin lähetetään ohjattavien härvelien kannattelemina satojen ja tuhansien kilometrien päähän jossa ne räjähtelevät kohteissaan tappaen ja tuhoten ja leviten jälleen maankamaraan jossa ne pieninä sirpaleina säteilevät aikansa ja hautautuvat aina uusien, tuhoavin sirpaleiden alle.

7.6.2026 sunnuntai

Saattaapi aika vaatimattomaksi jäädä pensasmarjojen, lähinnä mustien, sato sillä punatulkkuparvet jäkersivät porukalla kukkanuppujen alut käyrillä nokillaan kupuihinsa. Niin kävi kirsikankukillekin, vain kolmen kukan emit ja heteet nyt orpoina pettereinä yhden oksan päässä haljuina heiluvat. Tuskin niille on edes yhtä siitespölyhiukkasta toiselta riittänyt (ko. puu on ainakin osittain omapölytteinen). Yhtään marjaa tuo puu ei muinakaan vuosina ole vielä maisteltavaksi tarjonnut, mutta mukavastihan tuo kasvimaanlaitaa ihan siltäänkin koristaa. Kirsikasta en koskaan itse ole pitänyt, mutta tiedä häntä, miten maistuisi jos sen oman puutarhansa puusta saisi nauttia.

Kaikki omppupuut kuivuivat pilalle. Niiden juurilta uutta tainta pukkaa, mutta alan kyllästyä moistenkin puiden oikkuiluun tällä tontilla. Kasvakoot tahi olkoot kasvamati, en enään suojele niitä jäniksiltä talveksi.

Maaperästä puuttuu jotain ompuille tärkeää hivenainetta? Pitäisi teetättää tutkimus, mutta ei se harrastelijalle ole kannattavaa puuhaa.

Raparperia pukkaa nyt niin paljon, ettei yhden tai kahden piirakka tai kiisselin tarpeet varsikkoa paljoa harvenna. On ne ehkä kuitenkin pätkittävä pakkaseen ja syssymmällä keiteltävä marjojen seassa mehuiksi. Raparperista saisi elinkiertoonsa ainakin K-, C-, A ja B-ryhmän vitamiineja, monia kivennäis- ja hivenaineita, antioksidantteja ja ravintokuituja. Sen sisältämä oksaalihappo on aikamoista myrkkyä, että eipä sitä enemmälti passaa kupuunsa ahtaa.

8.6.2026 muanantae

H soitti eilenillalla. Sen sisko M on sairastunut puutiaisaivokuumeeseen ja on teholla ollut jo jonkin aikaa.

Nahkiaisojakin soitti Ylitorniolta. Siellä hautova helle ja "muutamia" mäkäriä puskista pölähtelee.

Kuorimuurauksessa etenin uuninsuun yläkaaren muotoiluun ja varvikierroksia kaksi siitä ylöspäin.

Kaaren tein omien saumakynsiensä varaan "roikkumaan" kun en viittinyt alakaa tiilenpätkintään. Panin paksuun laastiosuuteen enämpi sementtiä kuin muutoin ja ohuen metalliverkon. Ehkä teetän siihen vielä metallipajalla lohkeilun estoksi muotoon pokatun metallisuojan.

Uuniedustasolle, joka on 12x60 (senttejä) kokoinen, leikkelen Kittilän vihreästä kivestä pinnan ja sivupieliin paikallisesta "suolakivestä" (kiisu) valkoiset palaset jotka muistuttavat entivanhaisen sian paksua, kevyesti savustettua, kylmänä leikattua kylkiläskiä.

9.6.2026 tiistai

Viideltä kahvinkeittoon ja puuro hautumaan. Mukava ilma jälleen, +13, hienoista yläpilveä ja haljuna näkyvällä kuulla jälleen kuppi nurin.

Aloin kiirehtiä uunimuurauksen kanssa niin, että väsyn joka päivä iltaa kohden enkä jaksa vaivata päätäni ajattelulla. Vaikka minnepä piänsä tunkisi, etteikö se aina jonkin verran ajatuksen säteilyä harrastaisi kun kerran on sille pelille joskus ryhtynyt.

Ruohikkoja on myös pitänyt saunaa lämmitellessä leikellä poluilta ja marjapensaikoista vaikkei jaksaisikaan. Ajelin kerääjäloota paikallaan saunan luota niin paljon, että sain puoli metriset varret jo omaavalle aikaspotuille paksun katteen. Kohta kukkivat ne.

Kyitä luikertelee melkoisesti pihapiirissä eikä niitä pitkästä ruohikosta erottaisi ennen kuin hännälle jo on astunut. Punkkeja lienee kaljuiksi ajelluilla kulkuväylillä vähemmän kun niitä pitkin kuljeskelee. En kyllä koskaan niitäkään ole osannut varoa, huoletonna humputellut menemään vaan.

Joku soitti eilen illalla ja meni jutellessa niin, että kaasuliedelle laittamani kahvivesi höyrystyi milliä vaille tyhjäksi ja ennestään jo kuumuudesta kärsinyt kahvan pakeliittiosa alkoi valua mustana mönjänä liedelle. Käryyn kesken puhelun havahduinkin ja piti lopettaa joutavien jaarittelu.

Selkä sen verran kipeä, että pidän vapaapäivän enkä lähde silttivaltaukselle kaivamaan tasoitushiekkoja uunin päälliseksi tulevan "Iisalamen viinakaapan lattian" alle. Hiekka pitää vielä kuivata nuotiolla muuripadassa.

Iltasella myöhällä

Ajelehditutin itseni Kniin ja siitä mentiin G, Puutarhuri & allekirjoittanut Polosella Salokylälle mummulaan synttärikahveille. "Toisenpään" Aila siellä 7tenvitosiaan vietti.

Ukkia puhutin sen verran, että kysyin, ollaanko sujut olleiden ja menneiden pikku kismojemme suhteen. Hän sanoi, että ollaan, ja etteipä tässä enää mitään jaksa ajatella, ei ole voimia mihinkään.

Oudoskelin itseäni; Vierähti kyynel poskelle siinä vaikka en ylimmäksi ystäväksi appeni kanssa koskaan ehtinyt tulla.

Valtavan työn Ilmarikin on elämänsä aikana tehnyt, ollut täsmällinen toimissaan ja ahkera, nyt sitten kuolo korjaa ja kun muukin paritalossa asuva vanhusväki poistuu näyttämöltä, korpeen jää hyvin hoidettu infra; talot, navetat, liiterit, tallit, kasvimaat eikä kukaan enää pihamaan polkuja auki pidä. Ehkä jonkun aikaa jälkeläisten toimesta kesäisin, mutta ei moni Oulusta tai J.kylästäkään asti sinne elämällä elämään tule. R ehkä Knista ajelee jotain silloin tällöin hommailemaan, mutta pikkuhiljaa hiipuu hänenkin tahtonsa ja voimansa ja siinäpä se kaikki sitten historian hämärään haipuu. Puutarhuri tuskin lapsuuskotiinsa koskaan olemalla olemaan palajaa vaikka minut nakkaisikin luotansa, tai kunhan tuhkani tuuleen tuprauttaa.

Salokorven asutuksen sijaintikin on sellainen, ettei se ehkä Venäjän uhan alla uutta asukastakaan maillensa saa sillä onhan paikalta lähdetty viime sotinakin evakkoon. Ilmarikin syntynyt talvisotaevakkona muualla.

Lupasin mummulle käydä niiden uuninarinan uusimassa.

Pikkuisen meinaa sadella. Väsyttää, asettelen itseni puhtaiden lakanoitten sekaan uinumaan.

10.6.2026 keskiviikko

Yöllä on satanut lämpimästi. Nyt paistaa tuo keltaisenkirkas pollukka jo korkealta. Kyyhkyjä ei ole näkynyt, ovat varmaankin keskittymässä haudontaan eivätkä pitemmälle pesäpuun iäreltä lentele. Eri lajin rastaita kyllä näkee matoja nokkiinsa käärimässä kun niillä ovat poikaset jo kuoriutuneet. Punatulkut käyvät voikukan siemeniä syömässä niin että pöllyää. Ei ole enää ruokinta-automaatissa jyvän jyvää, mutta oravalapset käyvät huviksensa sen rakenteissa kiipeilemässä.

Luonnossa on nyt ruokaa joka lajille tarjolla. Kasvusto kovassa vauhdissa kun on riittänyt lämpöä&kosteutta sopivasti.

Erilainen yksityiskohta tällen kesällen: Sitsontiaisista tuli tikoille ruokalajivaihtelua kun niitä on nytten niin paljon. Seurasin, kun yksi tikka nappasi sinisen pörisijän nokkaansa, lennähti maassa lojuvalle poikittaispuulle, käänsi koppakuoriaisen selälleen ja alkoi nokkia.

Ainakin kaksi tikkaa viihtyy huussin likellä. Sitsontiaisia on harvinaisen paljon, mutta sehän on selvä kun olen "höystänyt" heidän ateriapöytäänsä ruohosilpulla ja huussin aluset ovat sen jälkeen hävinneet olemattomiin niiden pesiydyttyä kakkakasankupeeseen tonkimaan. Ne luulee vissiin naudan tuotoksiksi kun on sitä ruohoa...

Saattaa siellä olla mäkärä lapsineen kunhan suokunttaa siltin päältä alan kuoria. En kovasti montaa sankollista sitä tarvitse enään lapioida, mutta hommansa siinäkin. Nilkkaakin pakottaa.

Iltasella

Kahdeksan isoa maalipöntöllistä silttiä kaivoin ja toin pihaan. Niitä olen koko pvn paahtanut muuripadassa nuotiolla. Hidasta on kuivuminen. Haisevat savulle, että onkohan hyvä asia. Laattojen saumoista saattaa ujua tupailmaankin, jopa itse hiekan pölykin. Laitan suodinkankaan laattojen alle niin eiköhän se siitä...

11.6.2026 torstai

Koko pv meni kivilaattojen asennuksessa hiekan kantoineen. Hiekkaa tuli paksu kerros koko alalle.

Muuta en jaska tännään kuin kiännähtee petilleni ja tollottaa vähän aikaa rakskalaista trillerisarjaa vakoojaverkostosta ja ehkä lukaista Rasputinin oletetuista edesottamuksista pari sivua.

13.6.2026 lauantai

Kivannäköisesti kiärmeet aurinkoa ottavat lyhyiksi ajelemillani nurmikkoalueille. Yksikin kuin olisi tapolalaista nakattu vihreälle alustalle lämpiämään.

Koetin kaltata katetta perunanvarsikolle, mutta ei kertakierrokselta kaikille riitä. Nurmi kyllä nopeasti tänä kesänä uusiutuu, että jospa tuon ehtisi ennen kuin ohdakkeen  juuttaat voittavat kasvamiskilvan.

15.6.2026 maanantai

Klo on 04 ja vähän päälle. Pilvistä ja kolakkaa, ei sada.

Ei ole hotsittanut kirjoitella kun ei tämän maapallonpisteen kohdalla isompia törähdyksiä päästellä muutenkaan. Jos vähän liikahdellaan, niin hyvä pitää joitan asioita ihan oman muistinsa laatikoissa niin helpoiten ne sitten unehtuvatkin eikä niitä tule jälkeenkäsin ihmetelleeksi. Pankoot keinoälyyn keinovalot niin kyllä se aukkopaikkoihin tarinaa suoltaa. Ja yhtälailla niille lukijaa löytyy jos lukea vielä joku malttaa -tai osaa.

Lähden kohta ajeleen Kainuuseen jonka perukoilla käyn vaihtamassa uuninarinaan kivet ja hiekat. Ehkä jotain pikku korjausta muutakin. Ainakin hiililuukkuun uusin kannen.

Päätä on särkenyt eilisestä lähtien, ettei mikään mukava ajelureissu ole edessä. Vaan kerrankon se tätä suurta piätä on kolottanut ja aina on vain menty -ja tultu. Joku päivähän se loppuu ja jos ei koskaan olisi paikkoja kolotellut, ei tietäisi olevansa olemassakaan.

Hajut tuntuvat päänsäryssä vähintään tuplaantuvan. Piti yöllä nousta käärimään hellasta purkamani sydänosa muovin sisään kun siitä vanhan noen haju tuntui tunkevan piikkinä hajuaivokuoren lävitse tuliseksi piikiksi keskelle kalloa. Aivojen limbinen järjestelmä meni vissiin aivan sekaisin, saatana!

Tuo hellan sydänosa painaa niin paljon, etten jaksa sitä yksikseni ulos nakata. Ja toisaalta se on ainut osa hellan murenevista sisäosista joka säilyi täysin ehjänä ja jos sen sitten panisin jatkamaan entistä tointansa uutta muuratessa. 

16.6.2026 tiistai

Kävin G:n kanssa pikku työkeikan ja nyt on mummin uunissa uusi arina. Entinen olikin jo tiensä päässä. Kupruilevat kivet purkautuivat pieninä palasina pois. Hiekka niiden alla oli tavalliselta soramontulta aikoinaan (yli 40 v sitten) haettua, mutta hyvin oli asiansa ajanut. Hiililuukun kanneksi leikkasin vanhasta savupellistä peiton. Hitsasin siihen mutterin pystyyn ja alapuolelle kolme jotka toppavat sen pysymään paikoillaan. Hiiliä vedettäessä sen saa siirrettyä mutterista erillisen metallikepin avulla kuten entisen, jo mutkille vääntyilleen peltisenkin suojan. 

Olin täällä Um iltasella yhdentoista paikeilla, mutta lämmitin silti vielä saunan. Päänsärky meinasi viedä eilisestä elämänmaun kun varsinaisen pikku työtehtävän lisäksi ajomatkaakin kertyi päivälle liki 400 km. G kylläkin ajoi mennessä Knista Ristijärven perukoille.

Iltasella

Tein koko päivän aitan alusen siivousta vaikka heikotti niin, ettei normijärkinen olisi tehnyt yhtään mitään. Päänsäryn jälkeinen tila on aina henkisesti yhtä helevettiä. Melkein pahempaa kuin itse särky.

Kun sitten iltapäivällä söin keittoannokseni ja lepäsin hetken, niin heikotusolo oli poispyyhkäisty eikä edes takaraivossa kipu kolistellut tulista keppiään.

Aitan alta kaivelemistani lautojenpätkistä ja muusta puutavarasta sirkkelöin ainakin kymmenen saunanlämmityskerran verran polttopuita. Metalliputkille ja muulle semmoiselle säilöksi kiinnitin aitan seinälle aivan räystääseen kiinni tontilla ajelehtineen 3  metrisen, ison viemäriputken jonka sisällä ne hyvin säilynevät ja on helppo ottaa käyttöön mitä tarttee.

Ison Maailman asioita en perkele ole nytten tarkoituksella ajatellut vaikk uutisten mukaan siellä edelleen ovat eniten iänessä niin sanotut Lännen Johtajat. Idän ja Lähi-Idän samanmoiset lähettelevät vain pommeja siviilien niskaan. Olen Laulellut vain, että "immeinen ei tiijä mitä sian piässä liikkuu ennen kun se orressa kiikkuu!" (Juakko Teppo, Mikko sika Mallorcalla)

Aitanalushiekasta nousi esiin siellä ainakin 30 vuotta makoillut, venyttämällä tappaa yritetty metallikissa. Muistan tuon esineen olleen tyttöjen leikeissä muiden rimujuramujen kanssa. Ehkä pitkäkissa oli Caterinen joka oli yökylässä aika usein. Sillä tummalla tytöllä oli muitakin samantyylisiä metallista tehtyjä leikkiesineitä. Ainakin yksi rotta ja havukka, ja taisi olla joku sisilisko tai kaimaani. C:n isä oli italialainen ravintoloitsija ja äiti kätilö.

Caterinen perheessä oli pystykorvauros jolla yritettiin parittaa meidän pystykorvaamme, mutta vaikka aika oli nartullamme Hakilla just kohdillansa, ei aktiin ryhtymiset kumpaakaan kiinnostaneet. Monta päivää olivat pihallakin aivan keskenänsä. Mikähän sen uroksen nimi mahtoi olla? Belle tai Pelle tai ehkä Lorenzo. Kalle se ei ainkaan ollut eikä Hermanni.

Sama se sille. Kummatkin koirat ovat kuitenkin kuolleet jo aikoja sitten.

17.6.2026 keskiviikko

Lämpimästi satelee. Nukuin päänsäryn ikävää jälkioloa pois melkein kymmeneen kun olin kuuden maissa syönyt aamiaisen ja juonut kahvit.

Tähän on jälleen Suomessakin tultu: Hesarissa artikkeli; "Espoolainen opettaja näkee lasten vaatteista rikkaiden ja köyhien kahtiajaon".

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012079888.html

Juhannus alkaa olla käsillä. Unimäen uuni on isoilta osiltaan valmis. Rappauksen kunhan saan lähiviikkoina tehtyä niin alan sen pikkuhiljaisen lämmittelyn. Paperia jo poltin ja hyvin se savut piippua pitkin ilmaa saastuttamaan veteli.

Pitänee mennä Sivullistenkadulle juhannukseksi kun kukaan ei tänne suostu tulemaan vaikka niin päinkin voisi joskus olla. Ehkä Napikselle huomenillalla jos siltä tuntuu. Lähteneekö Puutahruri, niin sen selviää lähdön hetkellä. Itseäni ei kyllä isosti innosta enää keskikesien hulinatkaan.

Oikeastaan näkee minunkin vaatteista kuinka vähissä varoissa kuljetaan vaikka markettien tarjousrekeistä humppapaitani ja -housuni ja muunkin garderoopin olen tähänkin saakka hankkinut. Jos pukeutumisen mukaan joku tanssiin hakuani miettii, niin suapi jiähäkin miettimään.

Mielettömän maisemat

             (Uunin yläasavukanavat poskikaatoineen; Virnuillaan vasta sitten kun eka tulitikku raapaistaan.)

25.5.2026 maanantai

Olipa kyyhkyläisellä väkivaltainen loppu käsillä; Hutiloiva haukka harasi kuitenkin tyhjää.

Selkä nitkahti sipulipenkkiä kääntäessä ikävästi. Kipukohta tuntuu oikean lonkan yläpuolella, että jospa vain joku lihas revähti.

Joutuu ehkä vähän makailemaan. Pistäysin omasotessa laittamassa kipulääkereseptit uusintaan. Entisiä kyllä olisi Sivullistenkadun liäkekuapissa...

26.5.2026 tiistai

Selkäsärky alkaa helepottaa vaikka en reseptiä ole vielä saanut. 

Fysioterapeutti soitti vasta nyt vaikka maaliskuussa olin nilkkasäryn tutkinnan perään vaivojani valitellut. Olisin päässyt sen pakeille, mutta turhaa se on kun  suoraan pitäisi lääkärin lähete laittaa esim. ultraäänitutkimukseen, että näkisi, mikä nilkassa vialla. Vai onko mikään, kunhan valitan vain. Sekin pari vuotta sitten tehty fyssarin tutkimus päänsärkyjeni syistä johti harhaan; eivät mitkään lihakset jumissa olleet vaan uniapneantapainen joka hengitystä öisin katkoo ja siihen löytyi apu niistä purentakiskoista.

G on käyttänyt V.W. Poloista jälkitarkastuksessa ja nyt se on tieliikennekelpoinen. Kalliiksi tuli!

Puutarhuri ajoi tätä kautta Jyväskylästä tullessaan ja toi tulilaastia pienen pussukan jotta saan yläsavukanavien kuristukset tehtyä. Valoin jo liiteriin kuivumaan niiden päälle tulevat laatat. Mokomiin  meni 4 säkillistä tulenkestävää valumassaa. Otti saatanasti selkään se duuni.

Oravat järjestivät illan päätteeksi häntänäyttelyn. Niitä on nyt neljä ruokintasäiliön kahta puolen ja hännät roikkuvat viistolaudan alta kuin Davy Crocetin hattukoristeet. Säiliössä on enään muutamat lusikalliset siemeniä, mutta kaippa ne jokaikisen koittavat saada pikkuetusillaan sieltä kaavituksi. Lisää en laita ennen kuin syksyllä. Kyyhkyjä ruokin maahan niin kauan kuin säkissä kauraa riittää. Olisi mukavaa nähdä kun ne tuovat honteloraajaiset poikasensa aterialle.

Tummempi uroskyyhky tuli juuri valkosipulipenkkiin varsien väliin ja näyttää kuin nukkuisi. Naaras lie pesää rakentamassa, vai tekevätköhän ne vuoroissa sitä. Tutkin asiaa kun se nykyään on kovasti helppoa: Molemmat kyyhkypuoliskot hoitavat ja ruokkivat poikasensa siittämisestä niiden lentoon lähtöön saakka tasaveroisina kumppaneina. Jopa kellontarkasti haudontavuorotkin!

Hölmöä aprikoida moista, mutta mitä aprikoisin jossain kaupungin kerroskolhoosikolossa? Pelaisin turhautuneena jotain typerää nettipeliä tai tollottaisin telkkaria, lihoisin ja laiskistuisin, kuolisin.

27.5.2026 keskiviikko

Sateisen hämärää vaikka ei sadakaan. Selkäsärky asettui tasaisen jomotuksen janalle. Viimeisin uni:

Vihreällä kummulla kasvoi kaksi tulppaania jotka olivat suuria kuin puut. Ne haukkoivat aukeilevilla terälehdillään ilmaa ja leyhähdykset kutittivat kasvojani. Tulppaanipuiden juurella kivisellä tasolla oli pieni hella ja sen ringillä kattila porisemassa. Koetin päästä lähemmäksi katsomaan, mitä siellä kypsyy (nälkä kurni), mutta aina kun olin ojentamassa kättä kannen kaaresta kiinni, kuva loittoni. Äidin keittämälle teerikeitolle tuoksui tuvassa kun heräsin.

Iltasella

Kävin kylän apteekista hakemassa särkylääkkeet. Viivyin n. ½ tuntia ja sillä aikaa Koljunpuron kohdalla olevaan liejukohtaan oli ilmestyneet karhunkämmenten jäljet. Oli lähellä sen näkeminen. Lie ollut nousemassa tielle jo kun ajoin mennessä ohitse.

En uskaltanut vielä jatkaa kasvimaahommia. Koetin korjata "Vako-Villeä", mutta putken sisällä oleva harjapyörä oli mennyt rikki eikä sitä voine korjata jos ei sitten joku ystävällinen hemmo tekisi osaa 3-d-tulosteena. Olisi sitten kyllä saatava lujasti ruostunut siemensipsuttelijaa pyörittävä akselikin irti joka näytti  niin pahasti vääntyneeltä, ettei sitäkään pysty ilman pajakäyntiä oikomaan, tai uusimaan. Varaosiahan po. kamppeeseen ei enään saa. Eskokaan ei enään elä joka kyllä akselin olisi uusinut kättä kääntäen ja Lohtajan Hippi tekaisisi uuden harjasipsuttelijan sillä kun on ne tulostuslaitteet ja on taitava hommassa.

Vako-Villen joskus 1970-luvulla toi isä Säynesuolle ja kaippa sillä muutamatkin rivit juuresten siemeniä vaoteltiin. Miksi se sitten minun aittani alle on lojumaan eksynyt, niin siitä ei muistikuvaa haljun kaljuni alla liikehdi.

28.5.2026 torstai

Koski aamulla selkään sen verran kovaa, etten alkanut isommille hommille. Viimeistelin uunin savukanavien mutkia ja leikkelin palovillasiivut laattojen ja kannattimien väliin. Nostetaan painavat osat perjantaina M:n kanssa paikoilleen niin pääsen jatkamaan muurausta. Vettäkin ropisuttelee oikein kaatamalla joten lähden Kniin korjauttamaan lukulasit ja muillen asioillen.

Iltasella

Tullessa näin kaksi hirveä Hälilän kohdalla ja punahelttaisen ukkoteeren, joka soitteli soidinkutsujaan Tiilikkajoen sillan suoralla keskellä asvalttitietä. 

Kävin yhden syrjätien ajamassa päähän saakka. Siellä oli järvi ja paljon hakkuuraiskioita. Kaikki nekin salot ovat jo ties kuinka monennen "uudistamisen" kourissa murskautumassa selluliemiksi ja muiksi ihmisten tisleiksi. Kuorituilla turvesoilla kasvaa koivua ja muuta vesakkoa. Vuosikymmenten aikana niiden valuttamat elohopea- ja muut irtoainesten ruskistamat vesistöt vain ovat jäljellä ja sellaisina liejualtaina pysyvät hamaan maailman tappiin saakka. Eivät ne aiheuttajalajin olemassaolon aikana ehdi puhdistautua entiseen kuntoonsa koska prosessi, jonka ihminen on hetkessä aikaan  saanut miljoonia vuosia vaatineen kehityksen pilalle nurimimisessa vaatii ennallistuakseen myös miljoonat vuodet. Tätä ei politiikan kähminnänsopassa marinoitu ihmispolo kaikessa älyykkyydessään halua ymmärtää. (Kun luin juuri Arkadianmäellä meneillään olevasta turveväännöstä, painotan: Ei halua!)

Tien perillä olevan järven rantaan oli tehty vuosia sitten mökin perustusaikomuksilta näyttäviä kaivantoja, mutta homma oli tyssännyt muutamiinn kaivinkoneen kauhan kuopaisuihin. Mikähän mökkiaikomukset esti?

Lämmitin saunan, kylvin ja nyt alan muate. Liäkkeet panivat mahan sekaisin ja muutenkin vetämätön olo.

29.5.2026 perjantai

Kolkko ilma. Aamulla varhain kyyhkyt jo ruokailemassa. Kävin varovasti ovia aukoen ja näyttäytymättä talon vastapuolella ulkoasioilla, että saavat jatkaa ruokailuaan. 

Sattuisipa silmiin niiden pesäpuu kuten muutamia vuosia sitten Kaivonkorvella kahdelle poikaselle risuista ja oksista kasaan raavittu hatara alusta. Silloiset poikaset istuivat lentokykyisiksi saakka "pesän" viereisellä oksalla johon emot niitä ruokkivat. Mitenhän ne hautomisvaiheessa olleet munat lienevät hatarassa pesässä pysyneetkään?

Kohentelin kukkapenkin, lisäsin siihen miekkaliljojen eli gladiolusien miekkaa muistuttavia taimia tököttämään ja samettikukkia omaksi ryhmäksensä. Piti niille raivata vähän tilaa leviämään yltyviltä akillei'iksilta. Ehkä minusta tulisi jonkinlainen perennahöyläkin. Puutarhurilta saisin kaikki tarvittavat neuvot. Se kyllä tietää kukkapuolesta kaiken tarvittavan.

Mutta ei minusta kukkien yms. kasvien kanssa tarvittavaa sitkeyttä löytyisi kun nyt jo, parinkymmenen vuoden kaivelun, nyppimisen ja kasvimaalta metsään kärräämisen jälkeen ohdakejuuristojen keruustakin luovuin.

Viisi tammentainta, jotka Iisalamen Touhulasta viime syyskesällä toin ovat kaikki selvinneet henkiin ja pukkaavat jo silmua varsistaan. Merkkasin ne mustilla metalliputkilla, etteivät jää jalkoihin. Myyriltä ym. pitää ne suojata muutamiksi vuosiksi. Ovat ne ehkä liika lähekkäin toisiaan. Pitäisiköhän pari kaivaa ylös kun ovat vähän vahvistuneet ja siirtoistuttaa jonnekin muuanne. Tai antaisinkohan niiden sitten olla? Autioksi kun tämä paikka kuoltuani kuitenkin jää, on vain hyvä, että kaikki mökin ympärillä oleva peittyy kaikenlaisen maasta ponnistavan vihreän elämän peittoon. Vaikka ohdakeperkuleiden.

Jos olisin 30 vuoden päästä vielä elossa, niin ehkä näkisin tammien kasvaneen jo läpimitaltaan parikymmensenttiseksi ja latva kurkottelisi jopa yli kymmenessä metrissä. Oravat ja närhet kantaisivat talvivarastoihinsa niiden terhoja ja ehkä pähkinähakkikin paikalla viihtyisi... 

Miksi en jo 80-luvulla kun Muna-Olli väljänivelisen kaivinkoneensa kuokan mökkini perustusten paikalle maankamaraan rouhaisi alkanut suunnittelemaan ympäristöolojakin? Olisi täällä nyt mahtava arboreettumi kuin Tampereen Hervannassa noihin samoihin aikoihin. Siellä tuli monet kerrat kuljeskeltua yksin ja silloisen perheeni kanssa kun se oli aika lähellä Koivistonkylän osoitettamme.

Enpä tiennyt vielä silloin, millainen "sielunmaisema" itseenikään on iduillaan.

Iltapäivällä oravalla kävi tuuri kun lipesi kanahaukan kynsistä ja mätkähti maahan. Sypäkkään se loikkasi risu-heinäkasan onkaloihin ja haukka jäi harmissaan sen päälle sukimaan höyheniään.

Selkään ei koske, taidan lähteä pistäytymään Kajasteen avajaisissa vaikka myöhä jo onkin (20.30). Saunan jälkeen niin ramaisee, että parempi olisi jatkaa köllöttelyä aamuun saakka.

30.5.2026 lauantai

Aamulla jo varhain hallaiseen, mutta aurinkoiseen aamuun heräsin. Ehkä oli pakkasasteita ja harmittaa, jos nyt parhaillaa kukkiva mustikka siitä kärsii. Tai lakkiva kukkakin, ähs, kukkiva lakkakin. Kukka ei kaki, mutta se olisikin sitten itse kukkiva kakka.

Käväisin Kajasteella muutamat askellukset ottamassa. Ei mitään erikoista illassa, mutta komea oli täysikuun koristelema vihreä maisema tullessa. Tosin sitä pilaavat nykyään  kaikkialla koneilla revityt metsäraiskiot ja ainaiset, alakuloiset ajatukseni siitä, mitä kaikkia hirveyksiä luonnontuhonnan lisäksi lajimme tämänkin kesännousun aikana on valmis tekemään.

Ponsse, tuo vieremäläisen Vidgrenin perheen kultakaivos on vain yksi metsientuhon mahdollistava yritys, mutta millaista valtavaa hypetystä kaikki senkin yritysryppään ympärillä toimivat lajimme edustajat saavatkaan! Ropoakaan se ei valtavia voittoja tahkoavana yrityksenä pane välillisenä toimijanakaan metsätuhojen korjaamiseksi, painaa vain päälle tuhovoiman kasvattamisessa nyt, kun "rauta on kuuma".

Metsäteollisuus, metsäkoneteollisuus ja sotateollisuus ovat sisaruksia taistelussa elonkehän kokonaisuuden elossa säilymistä vastaan.

Kun tämä maailmansota elinympäristömme tuhoamisessa on lopussa, on lopussa myös tuntemamme maailma.

Ennustajanlahjoja ei ole olemassakaan, mutta jos vähänkään on tieteen ja tutkimusten tuloksista perillä, johtopäätökset ovat rumat ja kolkot. Ei siihen sen kummempaa ajattelua tarvita että nekin, joilla vielä herttaisia kuvitelmia lajimme "hyvistä puolista" on, lakkaisivat unelmoimasta ja tarttuisivat tuhoavaa luokkaa kurkusta ja puristaisi. Se kävisi helpoiten, kun massat lakkaisivat kuluttamasta ylimääräistä. Eivät osta yhtään etelänmatkaa, eikä kaupastakaan mitään, mikä ei autotta kotiin kantaudu.

Turha toivo, sanon peilikuvalleni. Olen siis luovuttanut jo.

Olisi G:n ylioppilasjuhlat jos ei olisi reputtanut, mutta mitäpä tuosta murhetta kantamaan. Ei se itsekään kanna. Parit viime päivät G on tahkonnut muiden juhliin valmistujien hiuskuontaloita ja varmaankin se helpottaa oloa kun saa kavereilta tukea epäonnistumisessa. Vakaat hänellä suunnitelmat ovat, että syksyllä pinnistää ne kaksi reputettua ainetta tarvittaville pisteille. Juhannuksena täyttää vasta 19 v ja elämä edessä on jos ei Moskovan Zaatanan(Perkele!) pane maailmaa ihan oikeasti polvillensa. 

Nuo kaikki edellä näkyville isosta päästäni siirtyneet synkät ajatukset kun iskevät, toivon todella raakaa loppua Moskovan tyrannille! Ja kaikille tyranneille; niiden aluillekin jo kohduissa vaikka syyttömiä äitejä kyllä säälinkin. Muutamat tunteettomat ekonomistitkin jotka talousennusteita ynnä muita ovat käyrittelemässä soisin jänkään poljettavaksi wallstreeteineen. Muutamat tunteettomat kalasta- ja päästä-lentelijämiljonääritkin voisi heidän seuraksensa näytön vuoksi survaista.

Eilen kirjoitin "sielunmaisemasta". Se tuli mieleeni kun Napiksella yksi mukava tanssitettava kysyi, että mikä minun sielunmaisemani olisi. En ehtinyt siihen oikein vastata kun hän sanoi omansa olevan mökkimaisema, ja nimenomaan siellä yksinollessa. Taisin vähän samaan suuntaan vikuutella vaikka ehkä teki mieli syventyä siihen "sielu"-sanaan kun en sellaisen olemassaoloon usko. Metaforanakin se kärsii siksi, koska sana liitetään uskonnollismystiseen olemattomuuteen.

Olisin ehkä sanonut, että mielenmaisema käy, mutta ei sielun-. Tai ehkä mielettömänmaisema, joka kylläkin tarkemmin ajateltuna olisi monitulkintaisempi. 

Onko se "mieli" ihan oikeasti mieletön, siis ontto sisältä vai mielisairaan mieletön? Tai niin kuin kuulee joskus hihkaistavan, miten mieletön tunnelma tms...

Suomenkielen savonmurteella maustettuna saa sellaisille jengoille kuin resursseissa kullakin luovuutta piisaa.

Minulle mieli kuitenkin on eletyn elämän rojuläjä, jota sisälläni kannan niin kauan kuin hengitän ja elän. Kenellekään en tätä "maisemaa" perinnöksi voi jättää. Se humpsahtaa olemattomiin kuin vappupallosta ilma kun viimeisen henkäykseni henkäisen. Niin kuin Äeti jonka hentoista, hiipuvaa hengitystä jouluna 1995 sairaalasänkynsä vieressä viimeiseen suhaukseen asti murheisin mielin seurasin.

Sielu, jos sitä olisi, olisi löydetty jo aikoja sitten kuolevaa ihmistä tutkiessa ja videoitaessa. Koska kuolemanprosessin koko tapahtumaketju on tutkittu ja dokumentoitu tarkasti eikä sielua ole pystytty erottelemaan vadille siihen kuolleen ihmisen munuaiaisten ja aivojen viereen rosterivadille, niin kyllä sen olemassaolo huuhaaolettamukseksi on jäänyt ja jää.

Ihmisestä kun elo sammuu niin silloin sammuu hänen osaltaan kaikki. Tämän oikean tiedon luulisi kaikkia helpottavan, mutta eikun yhä vaan jatketaan löperöintejä kuolemanjälkeisistä elämistä.

Sitä kyllä on, mutta vain meidän, jotka olemme kyenneet lajikirjomme eloa jatkamaan (siirtämään geenejämme) suvullisesti. Tosin atomeinahan kaikki, tuhkatutkin, jatkavat olemistaan, mutta ei sillä mitään tekemistä sielu-luulottelun kanssa ole.

Jahas, menee taas samojen jankkaamiseksi minulla, mutta niin ovat mediatkin yhtä ja samaa tappamista ja raiskaamista ja niillä käräjöintejä. Omat ohjelmansakin, nuo ällöttävät true crime-dokumentit ynnä muut ovat vallanneet telkkarissakin alaa kuin jättiputket ja lupiinit Venäjän Karjalan. (Pian myös Suomen.)

Mutta mikä pahinta, suuri osa noista ohjelmista ovat jopa totta.

Keittelin näitä jatustellessani kattilallisen keittoa kuin olisi suurempikin porukka sitä tarvitsemassa. Vaan eipä sitä enään viikon päästä ole silti. Seuraavaksi komennan itseni muuraushommiin!

(Jokin epäsuhtainen jääräparisko paneskeli auton tuulilasilla eikä pudonnut edes satasen vauhdissa.)

Kyyhkyläiseni, kuiskasi kyyhkynen toiselle kyyhkylle

13.5.2026 keskiviikko

Kaeppa se kesä on  kun käet kukkuu ja eilen huarapiäskikin iäneti ilimassa  hornettimöyrijöehen kanssa kilipoo liitelj'.

Unessa oli muitakin hyvinnukkujia samassa huoneessa ja kaikki aukaisivat silmänsä samalla hetkellä kun itse luomiani raotin. Ne näkivät samaa unta jossa kyseltiin ajan kulumisia, ja että uutiset pitää katsoa koska siellä kerrotaan Moskovan Zaatana hukkumisesta Tonavaan.

Intin, ettei se Tonavaan ole voinut hukkua kun ei sillä ole asiaa ulkomaille, mutta viereisellä patjalla nainen, jolla oli pienet nänninnäpykät ja mansikkahilloa suupielissä (söi lettuja) intti takaisin, että kyllä se Tonavaan pyllähti.

Eilisen yhtämittainen muuraustuokio venyi kymmentuntiseksi suunnitteluineen, tiilien lonimisineen, kantamisineen, siivouksineen. Pääsin jo hiili/tuhkasyvennyksen tasoon. Pohjaksi asensin vuolukivilevyn ja toinenkin samanlainen on, jonka laitan hiilikuilun katoksi. Tulenkestävät tiilet sivuille ja takaseinään. Hitsasin jatkopätkän häkäkäryputkelle, mutta silti se tulee hankalasti syvennyksen nurkkaan. Vuan eeköhän tuon sua jotenkin paikoilleen kolottua.

14.5.2026 torstai

Nyt ovat olleet haukat liikkeellä. Ensin aamupäivän kierteisiin tuuliin korkealle muutamien poutapilvien alle nousi peräti kolme hiirihaukkaa ottamaan suuntimia jatkaakseen pohjoiseen, tai jonnekin, ja sitten lekotteli alueella sinisuohaukka pikkulintuja häiritsemässä. Linnusta ei voine erehtyä: Höyhenpeitto siniseen vivahtavaa vaaleaa ja mustat siivenkärjet; On se täällä aiemminkin siipiään levitellyt.

Käet kukkuvat jo täysillä. Kaksi kyyhkyä ruokinnalla. Ripottelin polulle kauranjyviä ja pianpa ne niitä peräkkäin nyökkästen olivat nokkimassa.

Luonnossa on naimisten aika ihmisiksi ilmaistuna. Punakylkirastaat panivat kasvimaakynnöksellä ja tikkaparisko lepänoksalla. (Tikoilla kuuluisi kyllä olla jo haudonta vähintään menossa? Ehkä ne saivat encorren...) Saunalle kun tulia eilenillalla sytytellessäni istuin jakkaralla ovi auki, niin hiiriparisko juosta viipetteli peräkkäin joista se puolta pienempi uros yritti nousta naaraan selkään luiskahtaen aina pois. Ehkä homma sitten onnistui kun sujahtivat trukkilavan alle temuamaan.

Uunimuuraus eteni tuhkakuilun yläosan asennukseen ja arinan alusen hiekkaosuuteen. Häkäputkikin asentui lopulta kuin itsestään sopivalle hollille, piti vain ronteloida toistakin päätä muurauksen suuntaiseksi. Suuvasin palovillalla rautaputken tiiliä vasten olevan osuuden.

Saattaa aitassa vuosia odotellut suuri peltiastiallinen kvartsihiekkaa riittääkin ettei tartte lisää lähteä haeskelemaan. Meinasin murskata vanhoja porsliiniesineitä sekaan, mutta Puutarhuri mainitsi niiden sisältämistä myrkyistä, joten tutkin asiaa ja niinhän niissä vain onkin; Lyijyt ja kukkakuvioiden kaddiumit liukenevat kuumuudessa ympäristöön. Varsinkaan sotien jälkeisten itäsaksalaisten porsliiniastioiden raaka-aineista ei kukaan tiedä, mitä ne sisältävät.

Iltasella

Menipä jälleen myöhään. Tein viimeiseksi ison satsin laastia ja pakkohan se oli tuhlata joten jatkoin tiiliskivien liimaamista uunin sydänmassaan aina kahdeksaan saakka. Äsken kävin saunassa. Klo on 21.30.

M&S olivat saaneet videoitua kolmen karhun liikkeitä metsäraiskion laidalla tästä ei niin kovinkaan kaukana. Kaksi isompaa ja yksi pienikokoinen. Uroksia ja yksi naaras? Mutta olisivatko mörköuroot niin sopuisasti jakamassa yhtä emoehdokasta kuin miltä videolla näytti? Tai sitten ne tallustivat metsänpeittoon ratkaisemaan panovuoroja verissäkuonoin. Taisin onnistua videon siirtämisessä tännekin...

Netin tietolaari kertoo karhujen lisääntymisriiteistä näin: "Karhun kiima-aika on touko-kesäkuussa ja se on kiivaimmillaan kesäkuun puoliväliin mennessä. Tänä aikana uroskarhut liikkuvat aktiivisesti ja päättömästi etsien kumppania, ja ne voivat taistella rajusti naaraista. Karhu on kiima-aikana ketterä ja voi liikkua laajalla alueella."

Ei tuollainen kiimatuskissa liikehtiminen tuntematonta itsellekään ole kun vähänkään nuoruudenaikaista muistinlaatikkoa penkaisee.

15.5.2026 perjantai

Heräsin ½4. Kuurainen maa kielii pakkasasteista. Kun ikkunan ääressä kahvia horin, niin polulle jyvänsyöntiin tullut kyyhkyparisko suoritti pariutumisriittejään samalla nokkien jyvää kupuunsa. Peräkkäin menivät kuin äkkinäiset letkajenkkaa; hyppy hyppy hyppy ja pitempi hyppy, sitten pyörähdys, pyrstön keikutus, nokan nyökyttely ja taas sama määrä hyppyjä samaan tahtiin.

Kyyhkyläisten tanssi keskeytyi äkisti kun peräti kaksi varpushaukkaa syöksyi mitään kynsiinsä saamatta punatulkkuparveen ja sitten kuusten oksille ruokinnan taakse. Varmaan niidenkin osumatarkkuutta lihapalaan kiinni sekoittaa tällä hetkellä rajusti elimistöä kouriva kiimankutka. Peräkkäin ne pian jatkoivat matkaansa petäjikköön lisääntymään. Tai saalistamaan ensin, jotta jaksavat.

Tein uuninsuuluukun alapuolen ja hiilinielun kohdalle vormauksen ja siihen sankollisen lakivalumassaa kuivumaan. Pitää lähtä hakemaan Kajaanin Starkilta arinatiilet ja Käyttöraudasta luukunympäryspelti, pesettää samalla vähän pyykkiä Sivullistenkadun koneella. Ehkä ne ehtivät kuivahtaakin ulkonaruilla. Klo on ½7 kun lähden  ajeleen aurinkoiseen aamuun.

Iltasella

Knissa meni iltaviiteen saakka joten enpä juuri mitään sieltä tultua viitsinyt ruveta ähräämään.

Puutarhurilla oli vapaapäivä ja se teki kasvihuonehommia. Oli vaihtanut mullat ja istutteli ainakin tomaatintaimia ja kurkkuja. Lie yrttejäkin tökkinyt. Punaiset tulppaanit jo kukkivat perennassa..

G reputti Yo-kokeissa parit aineet joten ei ole lakkiaisjuhlia tällen keväällen. Ehkä sitten syssymmällä.

Huomiseksi on luvassa sadetta, että joutuu laastit ja kaksi takimmaista arinatiiltä leikkomaan kastumisen alaisena. Se on kyllä niin kovasti pöllyävää duunia, että sade on vain hyväksi. Tulitiiliäkin joudun muutamia joka sivulle pätkimään jos en sitten lyö muurarinvasaralla niitä katki. Hanslankarille olisi monenlaista hommaa lajinsa jos sellainen täällä olisi. Tai vaikka hitsaustaitoinen siivooja...

Tähän mennessä olen varsin hyvin saanut tulisijaa aikaseksi, että eiköpähän se siitä.

                                                  Idänkäki (Cuculus optatus)

16.5.2026 lauantai

Kun aamulla varhain aloin rakennella tavanomaista keitoruokakattilallistani huomasin linnun lentää leuhahtavan  tolpannokkaan kasvimaan laidalle. Elikä tämä on jo kolmas kesä kun sama(?) idänkäkiyksilö(?) saapuu samoin kuvioin. 

Lajille varmistusta ei ole asiantuntijat edelleenkään antaneet, että se on vain minun omaa päättelyäni. Bongareita tai muita tinttituntijoita  ei tuon linnun ilmestyminen Unimäkeen ole edes kiinnostanut vaikka niin kohkavat niistä, jos jossain muualla on vilahtanut. Laitoin viimevuotisen "pongaukseni" kuvineen yhdelle toimittajallekin, joka Sotkamoesiintymästä tekstiä pukkasi, mutta ei sananlirahduksellakaan se vastannut, että olokoot. Kyllä tiällä lintuin, kiärmeitten, ahmain, susien ja karhujen kesken ihan hyvin pärjäillään ollaanpa myö ketä ja mistä tahansa.

Olisipa sittenkin tehokkaampi kamera! Nehän saavat jo kännyköilläkin parempia kuvia kuin minä Nikonillani. Mutta ehkä niiden hintakin on jotain aivan muuta kuin lelujeni. Paskat kuvien laadusta yleensä, mutta silloin kun harvinaisempaa kuvattavaa paikalle osuu... Eilenillallakin myöhällä auringonlaskussa pilvet olivat kuin punaisia makkaramahoja pohjoisen taivaalla, mutta turha niiden värejä minun on yrittää tallentaa. Kaippa sen saisi tehtyä jos opettelisi tekoälyllä teknistä valehtelua. Tai olisi Reitarin pensselit ja muut vermeet, ja maalaamisen intohimot.

                                        Taivaanvuohi (Gallinago gallinago)

Iltasella

Käkikaveri tuli iltasella jälleen istumaan tolpannokkaan josta se välillä pyrähti kasvimaalle nokkaisemaan matoa kupuunsa. Istui se Markun sarvitraktorinkin kahvalla jonkin aikaa, ja petäjässä. Pikkuiset linnut luulivat sitä haukaksi kun pakenivat kaikki poies. Vain taivaanjäärä uskalsi tulla lintupöntön päälle katselemaan ensin maata nokallaan aikansa tökittyään.

Olin jo puolikylittäin lähdössä Ilvekselle avajaishumpalle, mutta sitten tulin järkiini. Paistoin muutamat letut ja nautin ne omppuhillon ja kahvin kanssa kupuuni. Lettuja paistaessani se käkikin pihaan liihautti uudestaan niin, että minulla meni letunpaisto vähän kuin vasemman käen hommina.

Tänään muuraus ei kovastipaljoa edistynyt, mutta kaksi arinatiiltä leikoin sopivaksi ja eka kerroksen tulitiiliä liimasin paikoilleen. Myös etupeltiin leikkasin uuninsuuluukkua varten aukon ja koeasensin niitä paikoillensa. Porasin luukunkehykseen jonkun lisäreiän. Alataitteeseenkin niin, että tein samoille kohdin reiät myös valuun johon kehyksen messinkitapeilla kiinnitän. Pääasia että kehys ei ala lonksumaan kuten ovat tehneet monet niistä, joiden aukomista olen elämässäni harrastanut. Sivullistenkadun uuninkehystäkin olen korjannut ainakin kaksi kertaa ja se edellinen täällä oli yksi epäonnistuneimmista kiinnityksistä mitä olen nähnyt. Sivuilta kiinnitän kehyksen hehkutetuilla rautalanganlanganpätkillä vaikka pyöränpinnojakin olen varannut. Ehkä pinnat olivatkin Hemulimuurarilta väärä valinta sinne kotio? Tiällä Villemuurari oli kiinnittänyt kehyksen jo valaessaan elementtiin joka mureni kauttaaltaan.

Tämmöistä se on kaiken rakentamisen kanssa iänkaiken, että en itseäni paremmaksi ala tekemään. Saattaa osoittautua tämäkin taideteos vain kuin Kalle Päätalon kotiin hirsiperustukselle paikkaansa hakemaan uunin muuranneen "Satusedän" luomukseksi. 

Tiällä uuninperustukset ovat niin vankat, ettei keikkumisesta pelkoa ole. Ne tein betonipylväiden päälle 1986 kesällä 2,5 metrin  syvyyteen kerralla valettuna "öljynporauslauttana" ja hyvin se on Kuopion keskustasta puretuista tiilirakennuksista muuratun piipun painon kestänyt puhumattakaan Villen uunista. Aiemmin muistelin, että ne puretut rakennukset olisivat olleet myllyrakennuksia, mutta ne olivatkin "Suojalan" (Suojalinna) joka oli tehty 1920-lopulla, tai niillä paikkeilla ja purettiin 1986. Joka tapauksessa hyviä tiiliä edelleen muurailla täytöksi Unimäen uuninsydämiin.

Tiiliä rahtasin kokonaisen rekkakuorman verran jotka kipattiin pihatien suulle jossa silloin sijaitsi melkoinen liejukko. Siinä samassa liejukossa penskana ryvettiin ja sen ylitse on minutkin ensi kertaa syyssateiden aikana tupaan Pakuran taksista kannettu kun Nurmeksen wanhasta sairaalasta on ensin haettu.

Ja nyt voin vain todeta, kuinka vähäpätöinen on maailmankiertueeni ollutkaan kun ympäri olen käynyt ja yhteen tullut...

17.5.2026 sunnuntai

Päätä särki helevetisti ja piti nousta kahvinkeittoon. Klo oli viisi. Siitä se kipu hälveni vaikka en lääkettä ottanutkaan. Lienen kuorsannut taas jylisevästi kun ne kiskot piti jättää pois käytöstä koska menivät vuoden-kaksi käytöstä rikkipuhki.

Unet olisivat kivoja muistella, mutta päänsäryn takia en viimeisintäkään nyt saa mieleeni, vain sen helisevän tunnelman.

Akkateeri oli pihalla kun ulos kampesin. Se ei hetkeen osannut päättää, lähteäkö karkuun vai sujaltaisiko oven alitse sisälle. Lie vaikka Kivakuilussa käynytkin kun se oli aivan siinä ovien edessä pyrstö sisäpuolella. Jyväsäkki on halkopinon vierellä korvossa, ettei se sinne ole älynnyt kurkata. Jos kärppä olisi sattunut samaan aikaan samaan tilaan, olisi siinä höyhenenpölläkkä hetken käynyt. 

Euroviisuista minulla ei ole paljoa sanottavaa. Olivat ja mänivät enkä edes Suomen "biisiä" ole kuin pätkän kuunnellut. Krumeluusi ja muu hässäkkä sen miljardeja liikuttelevan ja ympäristöä tuhoavan, silmiä särkevän, säkenöivän sonnan ympärillä on kuvottavaa. Musiikkia muka!

Eikö lajillamme todellakaan ole muuta tekemistä täällä käypäläisten planeetalla? No, tietenkin sotiminen verissä päin ja muu saatanallinen toiminta jolla ei muuta kuin nopeutetaan kaiken loppumista.

Helteiseksi ehkä päivä tokenee. Tuomi alkaa kukkia ja lehti koivuihin lävähtää.

18.5.2026 maanantai

Niinhän se tuomi paukahti kukkaan ja haju saunan luona on lausein kirjoittamaton.

Aamulla aikaseen Iisalmeen hakemaan lakivalumassaa. Ostin viisiä säkkiä a' 40€. Muuten tavanomaiset asiakierrokset siinä kaupungissa. ÄNnän kanssa sen työtauolla kahvilla ja sitten heti takaisin. Vaikka ei se mitään "heti" ollut kun klo oli jo ½-päivä takaisin tultuani.

Valoin uuninlaen, meni 4 ja ½ säkillistä massaa. Vatkasin ne peltisankoissa ja kannoin vormuun. Pirun painavia nostella uunin piälle iteksenä. Selkäänkin sattui se homma. En jaksa tällen päivällen muuta.

Kyyhkypariskoa piti ootella, että ehtivät ruokailla ennen kuin menen saunaan. Ovat edelleen arkoja eivätkä taida minuun tottuakaan. 

Olen minä kyllä yksi höpsö kun lintujen kanssa pihamaakäyntejä jonotan.

19.5.2026 tiistai

Jälleen varhain ylhäällä niin kuin linnut nuo varhaiset matoja kasteiselta nurmelta nappailemassa. Piähän koskoo! 

Pitkäksi kastikaskin venyy kun rastas sitä hännästä kolokäytävästään vetää. Tai enpä minä tiedä, kumpi pää sillä nokan puristuksessa kulloinkin on. Omituinen on sekin homma kun ajattelee: Miljardeja ja miljardeja matoja pitää maan sisällään kasvattaa syötäväksi miljardeille linnuille. Rastaan muona on kuitenkin ekologisempi kuin matomaiseksi keitettävä, italialainen pastamakaroni teollisine prosesseineen ennen kuin homo sapiens-eläin tomaattikastikkeessa niitä huarukkaansa kieputtelee tuhansissa ravintoloissa ja kotikoloissaan.

Iltasella

Savupeltien korjaus ja niihin varsien jatkot. Vanha uuninpelti oli pienesti puhki palanut joten ronteloin sen kärkeen kolon ja hitsasin siihen uuden palan. Käytin sitä sitten kylällä Wanhan Panoaseman Pekan migillä paranneltavana ja samalla teetätin kierteiset kolot pariin biljardipalloon joista pellinvarsiin tuli erikoiset vetimet. Numero 1 keltainen on uuninpelti ja numero 2 sininen häkä-. Varret asennan metalliputken sisälle ja liikkunevat käytössä paremmin uuninmuuraukseen asennettunakin kuin ne entiset juuttuilijat. Uuninpellistä en kyllä mene takuuseen kun sen valurautakehys tuntuu edelleen tiukalta siellä syvällä jossain vaikka hioin peltiä jokaiselta kantilta.

Maailmanjärjestyksen muokkaajat Aasiassa ramppaavat: Usan SuurMöliskö kävi ensin Kiinankeisarin jalkoja nuolemassa ja nytten sinne samoin aikein matkustaa matelemaan myös Moskovan Zaatana. 

Kun tätä näytelmää katselee Unimäen persesilmän kokoiselta pläntiltä niin se näyttää mitättömämmältä tapahtumalta kuin hiiripariskunnan naiminen pilkehönnän kynnyksellä. Naurettavin on se Moskovan pikkuinen kellarijellukka joka valtavan lentokoneensa portaita laskeutuu kuin tulitikku-ukko...

Historian valossa naurettava tapahtuma edelliset vierailut ovatkin. Nykyistenkin diktaattorien maailmanpolitiikka on tavalla tai toisella ennen koettua näytelmää. Vain kulissit prameutuvat entisestään ja elintilakysymykseen liittyvät raakuudet ja ne mahdollistavat kidutus/tuhovälineet monipuolistuvat. 

Tämä Jomo Sapiens-apinalaji elokehän ohjaimissa on aivan sama paskaläjä kuin iänkaiken ennenkin. Ai, kirjoitin että Jomo... Olokoon. Päätähän sen touhut jomottavat akuutin ja täydellisen tuhon odottelun lisäksi.

20.5.2026 keskiviikko

Äkkihelle, mittarissa oli pahimmillaan +25.

Vein jäteöljyjä ja muita myrkkyjä sisältävää roinaa takakontillisen kierrätysrekkaan joka käy parin viikon välein kylällä. Oli jonoa ja rojuastiat täyttyivät siellä nopeasti. Ihmiset siivoavat nurkkiaan eikä tällä planeetanpallukalla ole niin pientä kylää etteikö roinan kerääminen asialle vihkiytyneille firmoille kannattavaa businesta liene.

Helvetinmoinen päänsärky joka herätti jo kahdelta aamuyöstä eikä oikeastaan lakannut ennen kuin nyt iltasella. Tein silti uuninmuuraustakin ja korjasin illan viimeiseksi mokanikin kun tein toisesta pellinvarresta kymmenen senttiä liian pitkän. Koska peltiä ei enää saa suojamuurauksen takaa kokonaan pois, katkaisin palan pois ja kulmarautaan puristettuna hitsasin lyhennetyn pallopään takaisin. Eikä syttyneet tuvassa paikat palamaan.

Nyt on niin hontelo olo, että on alettava muate. Laitan rikkonaiset purentakiskot hampaitteni väliin, että jos se auttaisi eikä päänsärkyä huomenna olisi. Saunassa kävin jo. Klo on 22.

21.5.2026 torstai

Nukuin hyvin viiteen ja on komea aamu. 

Unessa olin äNnän kanssa Poroveden uimarannalla. Läheinen Olvin kaljatehdas oli tulessa. Yksi palomies paistoi sinappiputkiloveneessä istuen pitkän haarukkakepin päässä tehtaan nurkkaa nuolevassa liekissä makkaraa ja toinen kirjaviin haalareihin sonnustautunut kypäräpäähemmo ruiskutti sen päälle pilsneriä joka isona höyrypilvenä nousi taivaalle. Katkuinen savu leijaili paksuksi matrassiksi järven pinnalle ja haisi palaneelle maltaalle. Kaivoin repusta termoskahvit ja eväät ja oltiin kuin palomiesten pystyttämää näytelmää katsomassa. 

Päätä ei särje, että pakko minun on investoitava uusiin purentakiskoihin koska ne auttavat selvästi. Eilen päänsärky vaikutti elämänhaluun lamaannuttavasti ja ajattelin illalla viimeiseksi, että mitähän vittua minä täällä enää viitsin urakoida joutavia ilmaiseksi, tai touhuistani jopa itse raskaasti maksaen.

Puutarhuri olisi tarvinnut autoa Jyväskylän reissulleen, mutta en luvannut omaani kun  huomenna menen vanhimman veljen 75-synttärikahveille Siiliin. Menköön hän siis junalla vaikka kaupungista on vielä jatkettava bussilla määränpäähän.

(Oli Paulus luvannut Tojotanrottelonsa lainaan.)

Se Polonen ei vieläkään katsastuksessa pompauttaneita häkäarvoja alittanut. Pitää kokeilla vielä uuden katalysaattorin laittoa, mutta se menee ensi viikkoon. Sitten jos asia ei sillä korjaannu, luovutan, sillä rahattoman rahaa on remppaan palanut luvattoman paljon.

Ikkunan alla tuluppaanit alkavat aukeilla ja kevätvuohenjuuret keltaisena pohottavat. Olisi raparperiakin kiisseliksi keitellä ja piirakoiksi paistella. Jos olisi intoa niin nokkostakin talven tarpeet voisi kerätä kuivumaan. Vaikka ei se kyllä mitään herkkua esim. puuroon sekoitettuna ole. Maistuu ihan heinäladon pohjallisille.

Vakoiluhommatkin alati mielessä: Alkaa olla jo kiire; Missä kinkamassa alan potunlaittoon? Juuresten siemenetkin pitäisi vakoihin ravistella...

Iltaselle

Pitkä pv takana, mutta lakiosan yläpuoliset savukanavat ja seinämät ovat nytten valmiita. Pikkuveli kyllä viestitti, että kurista takimmaisia, lieskojen nousun viereisiä poskikaatoja pienemmäksi kuin etumaisia niin liekkejä riittää koko kanavan matkalle dessä oleviin kaatoihin saakka. Ajattelin asiaa ja niinhän se on. Pitää parit pystytiilet kuristukseksi liimata. Yläkanavien nuohousluukkujen tarpeellisuuttakin pitää vielä harkita. Uuneja muuraillut Länsikairan Jouko sanoo niiden olevan täysin turhia...

Ny en jaksa ajatella mitään. Käyn saunassa ja uinumaan.

22.5.2026 perjantai

½6 heräsin. Pikkuisen vettä tihhuuttaa. Kun olen aamiaisen tankannut, lähden Kuopioon ja sitten Siiliin Jykyn synttärikahveille puolilta päivin. 75:n ikään veljeni kehitysvammastaan huolimatta on huokunut.

Jos J:nkin elämänkulusta aikajanadokumentin laatisi, niin monelaisten yhteiskunnallisten mullistusten lävitse sekin polku on pitänyt mutkitella. Eikä hänellä itsellä sananvaltaa käytänteihin ole juurikaan ollut. Rikkaan Siilinjärven sostoimen "hyvinvointiosasto" pompottelee vanhuksia ja vammaisia asukkaitaan vaikka ihmisten kansoittama Maa-planeetta sotien ja vaivojensa kourissa muutenkin tuskissaan vääntelehtii. On paljon niitäkin, jotka veisivät vammaiset ja vanhukset ja muutkin yhteiskunnan elätettävät saunojen taakse.

Muinaisella maapallon asutusmallilla niin tehtiinkin: Jyrkänteeltä alas vain elinkelvottomiksi jo varhain havaitut vauvat. Ja kun ihminen itsensä vanhaksi ja kyvyttömäksi tunsi, on ollut luonnollista, että hän on kontannut syrjemmälle kuolemaan.

Mitä meiltä ns. terveiltä sisaruksilta lapsuuden kokemuksena puuttuisikaan jos suurperheen neljä kehitysvammaista veljeä olisi isä Unimäen lahon mökintötterön nurkkipiähän jaloista pidelleen kopsautellut kuin Turva-koiran kun olisi huomattu, ettei nämä terveen kriteereitä täytä? 

Olisi isä voinut minutkin bonuksena teilata jotta olisi yksi suu vähemmän ruokittavana. Ja kun katson taakseni, ei maailma mitään siinä menettänyt olisi. Ehkä joitakin tunnollisia, uusia veronmaksajia muutamat vain.

23.5.2026 lauantai

Vesisateisen vuorokauden jälkeen alkaa taivas retkeilla poutaan. Aamulla oli takkururkkinen kettu ikkunan edessä ja toinen, ehkä sen poikanen marjapensaan takana niin, että häntä vain näkyi. Olikohan niitä useampikin? Kameraa en ehtinyt viritellä kun olivat loikkineet selluliemikuusikkoon näkymättömiin.

Tökkäsin eilen närhien nokittavaksi puiden oksiin kaksi Poutun ällöttävän makuista mustaamakkaraa jotka eivät olleet tamperelaista, oikeaa Mustaa Makkaraa nähneetkään, niin että olisiko kettuemo ne haistanut.

Iltasella

Aloin aamulla varhain vakoilemaan pottuja multaan. 7 penkkiä a' n. 30 siemenpottua vakonsa, että jos kilon per kipale tuottaisi olisi kellariin syksyllä säilöttävää yli 200 kiloa. Mutta yleensä luomupelto ei tuota niin paljoa. Puoli kiloakin on ihan hyvä kasvukertymä.

Ohdakkeiden juuria en alkanut lainkaan kerätä pois. Niitä olisi tullut metsään kärrättäväksi kottikärryllinen toisensa perään. Nyt kun katsoo pottuvakojen kohoumia, niin hirvittää juurenpätkien valtava määrä. Ei ole minulla monasti ollut nuin huolimaton jälki kasvimaalla...

Olisin ehtinyt sipuli- ja porkkanapenkitkin laitella, mutta alkoi selkään sattua niin ajattelin jatkaa huomenna. Panin tänään siemenistukkaatkin vasta likoamaan. Huomenna saattaa jälleen sataakin, että se ei tietenkään mukavaa peltotyön puolesta ole.

Jos lähtisi Napishumpalle.

24.5.2026 sunnuntai

Iltasella saunan jälkeen katselin ruokinnalle päin ja niinhän se vain kyyhkysparisko koikkelehti tiputanssiaan valkosipulipenkin kehikon päälle lemmiskelemään. Itse aktit joita oli kaksi, olivat melkoisen nopeita suikkauksia, mutta se sukiminen ja toistensa nenien.., eiku nokkien puristelu ja hierominen jälkeen päin kesti molemmilla kerroilla varmaankin 10 minuuttia. 

Mukavaa oli katsella kun ne vuorotellen sukivat hellästi kaulan ja kallon höyhenpeittoa ja kun toinen lopetti, toinen teki saman rituaalin. Jonkinlaista ihmispariskojen kaltaista suuteluakin siinä tapahtui, ehkä "kielittelyäkin". Voisi ihan hyvin kuvitella, että kyyhkyssydän siellä lemmestä pakahtuneena sykkää samaan tahtiin niin kuin eilenillalla Heidi Pakaroineen lauleli. Sykkiikö se samaan tahtiin ihmisellä, niin varmaankin vain jossain nuoruuden illusorisissa hetkissä.

Oma sydämeni on niin arpinen, etten anna sen enään sykkiä näille asioille kuin näytiksi. Tulee alakuloinen olo jo menneisyyttä käsittelevistä unistakin joita yhä näkee. Tällaiselle ikäiseni lemmenaprikoinnille nauravat Kuopion kuolleet hevoisetkin.

Helliä hetkiähän ne ovat kyyhkyilläkin, mutta sitten heilläkin alkaa ankara raadanta perillisten hengissä pitämiseksi. Ehkä turhaan kun jo elokuussa joku nälätön ihmisolio posauttaa nuoren pataansa. Tai ihan huviksensa vain.

Tilasin adLibrikseltä tabletille Anthony Beevorin Rasputin ja Romanovien tuho -teoksen.

Vaikka pikkuisen turhautuneella mielialalla ajelinkin eilen Naapurinvaaralle, niin lopulta oli mukaviakin hetkiä illassa.

Yölintu imi nuoria lavan reunalle niin sankan muurin, ettei ylälavalla liikkumaan sopinut; Joukkosuggestio toimii aina vain. 

Olen joskus lukenut em. aiheesta ranskalaisen Gustave Le Bonin kirjaa Joukkosielu (1895), mutta sanoakseni enemmän olisi se luettava uudestaan.

Saunan luona tuomi lopetti kukintansa ja terälehdet varisevat vihreään maisemaan kuin lumi.

Kävin itsesensuurituomarina poistamassa (hienosti sanottuna editoimassa) osan kirjoituksistani ja lumpsautan nyt päiväkirjan kannet (läppärin) kiinni ja mänen muate. Koko viime yö oli täysin uneton.

Kevään kyiset lemmenhetket

27.4.2026 maanantai

Enpä kirjikään näkemästäni unesta koska olin itse sen kulkua käsikirjoittamassa eikä unitehtailija jakanut julkaisuoikeuksia. Siinäpä kiteytettynä se, mitä uni käsitteli; itsesensuuria.

USAssa kansalaisilla alkaa olla mittakannut täynnä SuurMöliskön aiheuttamaa pahaa verta sillä epätoivoisia salamurhayrityksiä katastrofista toiseen taluttavaa johtajan irvikuvaa kohtaan riittää; Juostapa nyt haulikon kanssa turvamiestungoksen ohitse yleisömuurin takana röhnöttävän paskaläjän lähelle ampumaan siitä roiskeet lavalle!

Oikea salamurha tarvitsee nerokkaamman suunnittelun ja toteuksen, ei mitään pöljäparveen ampumisyritystä. 

Toisaalta summanmutikkayrityksissäkin on itua, sillä eivät turvamiesarmeijan mielikuvittelijatkaan kaikkein typerimpiä osaa etukäteen skenarioida. 

Likeltä onnistuminen liippasi Reaganinkin murhaa kadulla yrittäneellä, mieleltään kipeältä John Hincley Jr.ltä, joka selvisi itse hengissä kymmenien turvamiesgorillojen pyssynpiippujen edestä. Elää tietojen mukaan edelleen vapaana, mielisairaudesta parantuneena taiteilijana. Kohteensakin sai kuolla vanhuuteen kaikessa rauhassa.

Gorilla-synonyymi näissä yhteyksissä on syvästi gorilloja loukkaavaa yhtä kuin se, että gorillasta on tehty joskus joku ällöttävä elokuvakin jossa sen keinohahmo on pantu särkemään  kaupunkien ihmiskekoja. 

Hain Siilistä Tasper-merkkisen voimageneraattorin (5 kW). Tekemistä sen kunnostamisessa on, mutta ehkä se rupiaa pelittämään ja saan kolmivaihevirralla ärjyvän pöytäsirkkelinkin lankunhalkaisuun.

Kävin Kasurilan Shellillä kahvilla (pahaa oli). Kahvittelun jälkeen käyskentelin sen vieressä olevan Oikeakätisen rantalepikossa. Elon lyhyyden tietäen huokailin tarpeettoman draamallisesti; "Siitä on  aikaa."

Hakemani generaattori on vuosimallia 1978 ja siksi Oikeakätisen lammen silloinen ranta ajatteluun sivaltui.

Näistä olen proosaa tahkonnut aiemminkin: Satu asui seurustelumme alussa Oikeakätisen lähellä ja käytiin uimassa sen kirkkaassa vedessä usein. Silloin rannassa ei kasvanut lehtipuita -ainakaan paljon,  vaan enimmäkseen petäjää ja uimalan kohta oli avointa hiekkaa. Lammen eteläpäässä olevalla suolla taisi kypsyä joskus jopa karpaloita. Shelliä eikä taustalla nyt jyrisevää Vitosen moottoritietä ollut olemassa. Tarinaharjulta pääsi polkuja pitkin lammelle, mutta yritäpä nyt moottoritien kaiteiden ylitse...

Jehovalaiset pitivät propagandasessioitaan Satun kodin yläpuolisella hiekkatöyräällä valtakunnansalissa. Satun sisko, Linnea ja sen mies Eino joskus yrittivät meitäkin käännyttää, mutta paskat nakattiin jo ajatukselle, että päihimme harhoja joku alkaisi istuttaa. Niitä kyllä sittemmin tuli istuttamattakin  kun Satu sairastui eikä enää ikinään toipunut.

Satun perheen kotitalo aittoineen on jo aikoja sitten purettu ja pirstottu polttouuneihin, tai runnottu kaatopaikan jäterinteisiin kuivikkeeksi. Se oli rintamiesmallinen, Miettisen sahan työntekijöilleen vuokraama vihertävä talo jossa sisällä haisi menneisyyden ja nykyisyyden sekoitukset; Ihmisten eritteet, työmiehen pinttynyt hiki, tupakka ja vanha viina. Silloisen valtatievitosen lyijyiset käryt sävyttivät aivan vieressä ulkoilman tuomentuoksuja. Nyt tontilla kasvaa vankkaa lehtipuumetsää joiden juurilla näkyy entisestä elämästä sammaleiset kivien kohoumat. Jotain ruosteista metalliromuakin näkee jos tarkasti katsoo. Vanteellisesta, kahdensadan litran paksupeltisestä sinkkitynnöristä, joka lojui tontin rajalla, tekevät kädet rakentelisi kalojen savustuspöntön. Ehkä. En potkaissut sitä että miten lie maata vasten oleva puoli jo puhki mädännyt vaikka sinkitty onkin.

Miksikähän tontille ei ole rakennettu uutta sillä aluehan on varsin suosittua seutua? Jehovalaistenkin tontti on raivattu rakennuksista vapaaksi ja vain petäjiä kasvaa hengellisellä huuhaalla saastutettu  hiekkainen töyräs. Sinne en kiivennyt lähempään tarkasteluun.

En nyt jaksa muistella jo tuhanteen kertaan muisteltua tämän enempää, ajattelin kun haihduin paikalta pois. Psykoterapiasessioissa muistelu jatkuisi samasta kohdasta aloittaen aina vaan uudestaan. Aika olisi ehkä varattu jo ensi viikoksi.

28.4.2026 tiistai

Kiiruusti aamulla aikaseen loput pilkepölkyt kappaleiksi ja sitten hakemaan Polonen kylältä ja kurvaaminen katsastuskonttorille Kniin.

Muuten Polo oli ok, mutta hiukkaspäästöt viivan verran koholla joten "hylätty" leima paperiin tuli äkistelemättä. Perk...

Vein kamppeen Heinisuon Toloselle ja ne aikoivat sen sepittää mahdollisimman vähin kustannuksin siihen kuntoon, että päästötodistuksen kelpaa viedä insinjöörille joka hyväksytty/hylätty leimoja lätkii. Vituttaa. Katsastushinnatkin ovat kuukaudessa pompanneet reiluilla prosenteilla. Päästömittauksineen katsastus 89€ ja jälkitarkastus 29€. P:n Tojossa kuukausi sitten katsastus 66€, jälkitarkastus 19€.

Puutarhuri toi minut illan pimetessä Um. Gsella oli koko illan asiakasvarauksia parturintuolilleen ja P tuli koko päivän kestäneeltä ajokeikalta Oulusta niin ei häntä voinut enää velvoittaa iskän vientiin minnekään.

29.4.2026 keskiviikko

Ylhäällä jälleen neljän kantturoissa. Piti sytyttää hellaan tulet sillä niin oli tuvassa holotna. Pakkasen puolella keli.

Viimeisessä unessa uuninmuurausta. En mitenkään päässyt ensimmäisiä varveja pitemmälle vaan palasin miettimään, miten ne savukanavat muotoiltiinkaan. Kämmen oli puutunut ja luulin, että se johtui tiilen tai muurarinvasaran puristamisesta.

Vein työvaatteita korvoihin likoamaan ja laitoin vesiä lämpiämään. Kun olin aikani ährännyt voimageneraattorin huollon kimpussa, pesin pyykit narulle kevätaurinkoon kuivumaan.

Gene tarvitsee uuden pakoputken ja polttoaineletkuun kumisen käsipumpun. Myös käynnistinkehän jousta pitää elvyttää, jos ei jopa vaihtaa uuteen. Uusin tulpan ja öljyt. Pakoputken saanee rakenneltua tarvikeputkesta, entinen varisee ruostehiutaleina ympäristöön. 

Diesel-Listeriin, joka tiällä 90-luvulla tallin takakömmänässä jyrisi, asensin katolle johtavaan "mannesmanniin" Ladan pakoputken vaikka ei se paljoa tainnut sen hirveää jytäkkää vaimentaa.

Iltasella

Kajahti kallon sisälle takaraivon puolelle perkeleenmoinen päänsärky kun kanniskelin Näläkömäen metsänraiskiolta kuivuneita pöllinpätkiä ja tyvilumppeja peräkärryyn. En antanut säryille periksi vaan kanneksin niin paljon kuin kyitiin mahtui ja hissuttelin kilometrin mittaisen kehnon polun takaisin pihaan. Kun olin sytyttänyt kiukaan pesään tulet, harasin vielä saunan ja pilkehönnän välisen alan ja ravistelin auringonkukan siementä itämään (kauraakin seassa). Ja vielä, vaikka päätä särki julmetusti, kärräsin pari kotillista kompostia siementen peitoksi ja vasta sitten tulin tupaan ja otin buranaa huuleen.

Saunomisen jälkeen kallon sisuksia ei kipu enään kopeloinut, mutta on yhä "höntti olo" niin kuin aikoinaan eloaan kuvasi Satu isojen epilepsiakohtausten jälkeen. Tuli armoton nälän tunne vaikka päivällä söin keittoa lautasellisen; lämmitin siis toisenkin. Huomenna jälleen joudun tekemään kattilallisen jotain keitontujua. Melkein kaikki tarpeet (vihannekset ainakin) ostin Knista lähtiessä, proteiinihöysteet pitänee hakea kirkonkylän kaupasta.

Alan muate kun uutispeittoa tulvii tabletilta sängylle.

30.4.2026 torstai

Aamusta iltaan ulkohommia. Kun ei ole lapsuuttaan tavarapaljouden keskellä kasvanut niin pienikin esine ajoilta noilta hätkäyttää. Potkaisin viime syksynä kaivelemaani synnyinkotini mustiaispenkkaa niin sieltä paljastui muvinen takinnappi ja samalla mieleen valokuva jossa Hannele on vaalea takki päällä ja siinä on isot, pitkulaiset napit väljissä renksuissaan. H laittoi vahvistuksen viestiini mainiten jopa takin nimityksen "duffeli". Netissä sen nimisiä, englantialaista perua olevaa muotikampetta on edellen tuotannossa.

"Duffelitakki eli duffeli on paksusta ja karkeasta villakankaasta eli duffelikankaasta tehty päällystakki, jossa on huppu."

Peokalokin pykinyt nivelestään puoleen väliin poikki. Laitoin yöksi kertakäyttöhanskaan sexiliukastetta eli kookosöljyä ja vetäisin käteen ihon pehmittäjäksi yön ajaksi. Siis sen lateksisen hanskan.

Kävin jo saunassa joten alan tuutimaan!

1.5.2026 wappuperjantai aamulla klo 04

Lämmintä ja aurinkoa oli lupaavinaan, mutta vain 5 astetta plussaa ja molokkakeli. 

Pykinyt peokalo ja etusormen kynnenkylki niin saatanan kipiä ettei mulukkua meinannut kärsiä kusella käydessä pidellä!

Olisi se mahtavaa jos kuulo yht'äkkiä palautuisi ja kuulisi kaikki kevään äänet, mutta nyt vaimeita tinttien tirskahduksia ja sen, kun kurppa lompsutteli ylitse wisiitgurp-wisiitgurb-sävellyksensä tahtiin.

Toissailtana Näläkömäen raiskiolla melkein astuin koppelon päälle ennen kuin se lähti hautomishommistaan. Sitten eilenaamulla pölkynpätkiä kirvehtiessäni lensi ylitseni käki. Elikäs aika lailla luulee metsienkin väki, jotta kesä tässä on jo nousemassa. 

Mitään häpeilemätön lehtokurppapariskokin tuossa ikkunan alla koetteli lisääntymisaktia, mutta naaras ei tainnut olla vielä kypsä astutukseen vaan tökki pitkää nokkaansa nurmikkoon ja uros sen takana kiemurteli panemisen tuskassaan tynkäinen pyrstö levällään.

Eilen koetin saada geneä käynnistymään, mutta ei vielä onnistanut. Polttoainepumpun ja tarvikepakoputken toivat M&S Iisalamesta tullessaan. Jos huomenna saan ne asennetuksi kokeilen sitten uudestaan. Muut huollot jo suoritin ja mäntä kyllä koneessa liikkuu...

Olisi mulla muutakin tekemistä kuin vanhoja koneita rassata!

Uuninmuuraukseen tarvitsen vielä kaikenlaista hommailla.

Iltasella

Marssilla käymättä jälleen tästäkin wapusta selvisin jos marssiksi ei lueta Unimäen tontilla eestaas vuuhkasemisia.

Sain hitsatuksi ihan ite käyrät genen pakoputkeen ja sen asentaminenkin onnistui, mutta edelleenkään kone ei käyntiin lähde. Virtapuolella vika lie kun tulppa ei silmää iske. Turha kampe siis jos...

Mulla se ns. onni harvoin natsaa. Reilu satanen on kulahtanut tuossakin tuohustamisessa ja joutavasti kevään ohitse vilistäviä hetkiä siihen tuhlaantunut.

Jäseniä pakottaa. Oikea jalka rampaantuu pian kokonaan. Peokalo on kipiä. Piähän ei kuitenkaan koske.

Kyyhkyläinen tuli vasta ½21 ruokailemaan, mutta hyvä niin sillä ehdin käydä saunassa. Laskeskelin, että minuutissa tuo lintu nokkii kupuunsa enemmän jyviä kuin siinä ajassa on sekunteja. Kun se viisikin minuuttia yhtä päätä nyökkäsee ja napsii, niin kupuun on ujunut satoja kauranjyviä, ja ehkä auringonkukkaakin. Eikä tuo ahmiminen viiteen minuuttiin edes jäänyt ja nyt sillä rintapuoli työntyy pulleana eteenpäin kun se hetkeksi asettuu jalkojensa päälle lepäämään.

Pitäisi kerätä desimittaan sama jyvämäärä ja punnita se niin saisi käsityksen siitä, miten paljon kyyhkyseen evästä mahtuu. Sillekin tiedolle netistä vastauksen nettiin kasvatetulta älykäävältä saisi, mutta eihän se niin antoisaa ole kuin itse selvitettynä.

Mutta minne se toinen kyyhky on hävinnyt? Ei voine olla niin, että jo hautomassa..? Piekanan näin liitelevän kuusikon yllä ja jokin pienempi haukka sujahti ruokinnan ohitse päivällä.

2.5.2026 lauantai

Taisin heräilemättä nukkua yöni. En edes unia muista. Klo on nyt viisi ja nostin vesipannun kaasuliekin kuumennettavaksi.

Rastaat ja muut aamuvirkut linnut ovat nekin aamiaistaan kulonurmilta kaivelemassa. Tikka tuli huussinkuusen kyljessä olevaa lintupönttöä takomaan eikä hätkähtänyt lentoon kun istunnoltani poistuin. Ovat ne niin jo minun olemiseeni tottuneet, että pian tulisivat olkapäälle korvaan kuiskimaan jos miimikoksi kiven päälle istumaan jäykistyisin.

Metsämyyriä on tuhottoman paljon. Niitä vilistää joka puolella. Yksikin kävi huussin ovelta minua kurkkaamassa. On täällä pikkupöllöjen ja -haukkojen helppo ruokansa napsia; Kärpät ja lumikot lihovat myyräaterioilla ja kunhan kunnolla lämpiää, niin käärmeetkin pulleina pian mättäillä makoilevat.

Saisinkohan tänään aikaista pottua harson alle hyötymään. Eilen monttöörihommien välissä turpeista multia jo tamppasin saunan luona olevasta kasasta.  En vakoile tuota pikkualaa vaan istutan ne kuin Kainan Reinon nurmipotut härmäläiseen peltoon.

Varsinainen pottupelto tulee sitten kesantona olleelle kasvimaan alalle kuten sipulit, porkkanat ym. Sen alan jo kynnin M:n sarvitraktorilla yhden suuntaisesti. Ristiinmuokkaaminenkin olisi jaksettava, mutta on niin hemmetin työläs kyntökampe, että melkein mieluummin talikolla kääntäisin. 

Eikä ohdakkeen juuristo ole kesannoimisenkaan tuloksena yhtään vähentynyt. Päinvastoin!

Mutta jos pottu kompostiaineilla lannoitetusta mullasta kasvutehonsa saa niin vitunkos väliä ohdakkeilla. Tulipa asiaa noituessa mieleen, että rasismia tai ei jos kiinalaisia sata tulisi kaveriksi niin äkkiäkös noiden aarien aloilta pienimmätkin ohdakkeenjuurien pätkät olisi kerätty.

Siksi kiinalaisia ajattelin sillä heitä on niin paljon ja ovat hyvinkin työnlaitaan herkästi tarttuvaa porukkaa, kun taasen savolaisia ei saisi yhtäkään tänne kaveriksi vaikka joku niistä vötkylöistä joutaisikin. Mönkijöillä, mopoilla ja maastureilla kaikenlainen joutoväki ajeluille kyllä kerkiää kun omat pottupeltonsa ohdakeongelmat ne myrkyttämällä selvittävät, raskain konein kyntävät ja niiden voimin siemenet vakoihin syytävät. 

Yleistäminen on tietenkin pöljää. Tehdään me pikkunäpertelijät mitä kukanenkin lystää sillä homosapiensin hallitseman planeetan elämänpeli suuressa mitassa menetetty jo on.

Enkä minä oikeasti toveria pikkuiselle kasvimaalleni haluakaan. Kuitenkin jos kriisiaikoihin pitäisi varautua ja kaikki kasvimaiksi kelpaavat alat syötävää laittaa pukkaamaan, niin siinä vaiheessa voisi porukalla kääntää multa-alaa lisääkin. Eikä se ikiaikaisten nauris- ja pottuoppienkaan lapioiminen metsänsiimekseen mikään kehno idea silloin olisi.

Iltasella

Olipahan vaen työteliäs päevä tuasj. Siemenperunat asensin lapionkuoppiin ja harasin mullat piälle. Pikkuisen ripistelin Kekkilän kanankakkaa lannoitteeksi, ruiskuttelin vettä ja vetäisin harson kaiken ylle. Jokohan heinäkuun alussa uuttapottua kattilaan huuhtelen. Viime vuonna 7.7 on kuva uusista potuista lautasella.

Laari kävi peräti kaksi kertaa pakettiautolla pihassa. Eka kerralla punaisella Potterolla ja toisella vihreällä; Oli unehtanut yhden purkuoven pois. Kohtalaisessa kunnossa olevia, 19x80 puupaneliovia ovat. Jospa minä niille reiät kehittelen kunhan rakentelemaan piäsen. Savolais Juakon jälkeläisen viime syksyisetkin ovat rakoliiterin täytteenä, mutta ne ovatkin niin isoja, ettei ihan heti niille käyttöä ole. Ehkä ei elinaikanani koskaan. Perilliset tai perillisten perilliset  kantavat aikanaan juhannuskokkoon. Tai joku ihan vieras marsilainen. Tai jos ei sota idästä saavu ja droonit pommittavat tämänkin pihapiirin mustaksi rojuläjäksi.

Pilivessä on joten hämärtää jo.  Kyyhkynen tuli myöhäillalliselle. Paikalla oli myös orava, punatulkut, mustarastas ja pienempiä tinttejä joitakin. Kun niitä ikkunasta seurasin, niin äkkiä lähti ensin pienemmät siivekkäät, sitten kyyhkynen, orava viimeisenä. Niiden äkkistartti ja suunta oli tänne mökille päin ja tielle vinosittain.

Odottelin, että ehkä sieltä kohta hiipii tupsukorva ilves tai häntävä kettu paikalle, tai haukka irtoaa puunoksalta lentoon, mutta eipäs ollutkaan metän elävä vaan ihminen joka poluntapaisen päähän ilmestyi. 

Tummahiuksinen, maastopukuun sonnustautunut reppuselkä samoaja oli naaraspuolinen. Se otti taskunlahvista muistivihkosen ja kynän ja raapusti jonkin merkinnän sen sivuille. Pani sitten vihkon ja kynän takaisin takin taskuun ja nyki kiinni juuttuvaa vetoketjua pienemmälle. Sillä ei ollut kännykkää eikä kameraa kun siinä taustaan sulautuen taloa päin katseli. Sitä kutitti leuan alta tai sitten hänen tapansa oli vain rapsuttaa kynnellä rokkatorven yläkiinnityskohtaa ajatuksissaan.

Joitain minuutteja siinä toisiamme tuijotettiin (hän ei luultavasti minua ikkunan heijastusten takaa nähnyt), sitten ilmestys kohensi selkärepun asentoa ja lähti Unipuroa kohti. Taisi tuntea seudun kun niin varmoin liikkein suunnan itsellensä määräsi ilman kännykän tai kompassin ohjeistuksia ja häipyi petäjikköön.

Olisi nyt vain astellut pihaan ja koputellut oveen, olisin kahvit tarjonnut.

3.5.2026 sunnuntai

Aurinkotuulinen päivä. Purin ja kasasin Tasper-geneä. Kaivauduin magneeton likelle ja irroitin puolan, puhdistin sen ja magneettikehän ja asensin kaikki takaisin, mutta eipä kipinää tullut sittenkään. Puola lienee siis kaput, tai kondensaattori&kärjet. Niitä ainakin netistä löytyisi jos uskaltaisi tilata kun sopivuudesta ei takeita milloinkaan ole. Parasta etsiä vaikka iisalamelainen toimittaja jossa fyysisesti käyn osat tilaamassa. Hintavia nuo eivät onneksi ole. Melkein viisikymmentä vuotta jos ovat koneessa nakutelleet, niin ei ihme jos ovat loppuun kuluneet.

Kaivonkorvella näin lehtokurppien seksiaktin; Räpisteleviä selkäännousuja oli peräkkäin monta. Uros kiersi lahokantoa ja aina naaraan kohdalla hyppäsi sen selkään niin että pölinä kävi. Harmittelin, kun ei kameraa taaskaan ollut käsillä vaikka hankale niistä olisi nysäputkellani kunnollista kuvaa saada. Risujakin oli edessä.

Sitten raja-aukosta sujahti hiirihaukka kurppien taakse aukealle ja laskeutui kannon päälle koholle nostamani kuoritun tukin tyvelle. Kurpat painautuivat liikkumattomiksi ja rastaat, joita ympäristössä oli useita, livistivät jokainen suunnilleen. Haukka istui jonkin aikaa aloillaan ja liiteli sitten petäjikköön kokeilemaan saalistusonnea muualle.

Istuin Vinhan hautakiven äärelle ison kuusen juurelle viemälläni puisella rahilla pitkään, kuuntelin tuulen huountaa oksissa, ja varsinaiset kesän nousun ensiairueet ne kummasti vanhankin rintaa vielä kahtalaisesti puristi.

4.5.2026 maanantai

Ajelin Iisalammeen jo kahdeksaksi. Vein peräkärryn K-Masan parkkiin ja liikehdin kaupunkiin takaisin. IKH:n varaosapoika kaiveli tovin netin uumenia ennen kuin löytyi sopivan oloinen genen puola, mutta saitti ei antanut lupaa tilata sitä. Olisiko kuulunut SuurMöliskön asettamalle estolistalle mikä Euroopan ja Amerikan välillä vallitsee. Että se siitä sitten.

Kyläily, Prismasta ruokatarpeet, Masasta tulilaastit ynnä muut muurausjutut (laastin saumaväri unehtui) ja sitten ajelin eräälle yksityiselle pienkorjaamolle jossa kaikenlaista purkutavaraa on tarjolla. Sinne jätin kaksi rikkonaista m.sahaa ja sain kaksi geneen ehkä sopivaa purkupuolaa mukaani. Niitä oli eräässä rojulaatikossa kymmeniä! Ostin myös kunnostetun Sthil 021:sen kun kerta "halavalla" sain.

Polosesta Toloselta soitti konttorinrouva ja sanoi, etteivät ole saaneet häkäjuttua asettumaan eikä mittaus onnistu. G vie huomenna sinne erästä katalysaattoria ehkä puhdistavaa suihketta, että kokeilevat sillä. Laitoin myös linkin tarvikekaupan hyllylle josta hakee moottorin lämpötilan anturin, että vaihtaisivat senkin. Jos ei onnistu, niin sitten lienevät keinot vähissä.

5.5.2026 tiistai

Satoi räntää, rakeita, vettä ja paljon rastaita ja peippoja ym. aamulla ristiinkyntämälleni kasvimaalla. Sieltä löytyykin paljon matoja ja sepän toukkkia ynnä muuta mönkijää niitten muuttomatkasta tyhjentyneisiin ruuanasulastuskanaviin.

Sittenpä en viitsinyt kylmässä tuulessa ulkosalla enämpiä mitään teheskelläkään vaan siivosin aittaa. Sain sen pikkuista vaille järjestykseen, vasemmalle laidalle jäi työkalukohoumat ja osa sellaista roipetta, joiden tie vie kierrätykseen ja sekajätteisiin.

Äijänpittää yhen ihmisen tavaraa vuodessa kasatakin huoneisiinsa!

Mitä sanoinkaan lintujen tottumisesta minuun täällä. Kun istuin aitan rappusilla sateen hetkeksi hellitettyä, tuli punarinta hetkeksi kengän kärjelle särkeä paistattamaan. Lähti se kyllä kiivaasti liikkeelle kun tajusi, missä meinaa tepastella.

Aamulla kun kävin M&S:n luona, oli Um tienpätkällä erikohdilla kolme akkateertä mennessä ja tullessa kiviä piiraansa noukkimassa. Haudonta alkaa niin eivät sitten jouda jauhinkiviä hommailemaan, hyvä jos jotain syötävää malttavat käydä munakeon läheltä haeskelemassa. Jos näin kylmiä ja kuivia aikoja kauan jatkuu, on syömiset kyllä muutenkin vähissä. Itikoista ei liene ensi kesänä enämpiä ininöitä kuulumassa. Se kato paha linnuille.

Klo on 22, nyt nukkumaan. Puhelimessa meni kaksi tuntia kun joku soitti.

6.5.2026 keskiviikko

Viideltä pakkasta viisi astetta, pilvetön taevas ja keltainen valon lähde selluliemikuusikon latvojen välistä jo korkealle kurottaa.

Olisivat ne komeita nämäkin aurinkoiset aamut jos saisi ajatukset siihen asentoon, ettei tiedostaisi maailman toisenpuolen rumuutta, sotia ja muuta väkivaltaa, tauteja ja elämisen lyhyyttä. Jos olisi kuin orava oksalla käpyä rusentelemassa ja se olisi sen hetken tärkein toimi eivätkä ajatukset kiiruhtaisi seuraavaan askareeseen ja sen ongelmiin.

Eilisen uutisointien tärkeimmät otsikoinnit ja aisantuntijoiden lotikoittelut koskivat Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan seurausten mielettömyyksiä, ja niinkin hullulta tuntuvan aiheen parissa kuin kahden vastakkaisen vappumarssijoukkuen kahnauksesta Tampereella. Jotain "Natsit vittuun Tampereelta" taisi lukea kyltissä ja kyltinkantaja jolla vittu housuissa ilmeisesti oli sai pian natselta turpiinsa.

Jälkimmäisestä uutisoinnista johtuen päätä alkaa pakottaa ajatus siitä, kuinka jotkut mitä ilmeisemmin haluaisivat edes jonkinlaisen sodan tännekin rantautuvan. Jos ei muunlaista veristä kahakkaa niin edes että saisi samojen pohjanperien veljeä päästä hengiltä pamauttelemaan. Siskoa ne siellä jo päähän potkivatkin, ne aivottomimmat sinimustan liikkeen jäsenet.

Enämpikin aivottomuus olisi tarpeen tässä alati uutta kehittelevän lajin miljardisessa joukossa, mutta se saisi olla sellaista järjettömyyttä, joka ei edes nyrkille tai jalan potkulle kipinää tarjoaisi.

Mutta väkivaltahan on geeneissä. Ilman aivojen komentokeskusken väkivallansäiettä ei viidakossa olisi tämäkään apinalaji selvinnyt siihen kinkamaan josta siitä tuli homosapiens. Niissä oloissa tappamisen taito on ollut avainasemassa ympäristön hierarkiassa selviytymiseen. Eikä pariutumisten hetkellä ole naarailta kyselty, annatko vai käykö niin kuin Käläviällä!

Käläviä-vitsi tuli mieleen kun naisiin kohdistuva väkivalta aivan tappoihin asti on yltynyt. Aiheesta kolumnoidaan, tehdään radio- ja tv-dokuja ja otsikot kirkuvat sen parissa. Yhdellekin nuorelle miehelle oli haastattelun perusteella alkanut aivoissa kasvaa vakaumus, että naiset nyt vain ansaitsevat pahoinpitelynsä, ja että vaikka jonkun naaraan tappaisikin, niin se kuuluu urosten velvollisuuksiin.

Mistä muualta kuin uinuvista geenienpätkistä äitien, siis naisten, kohdussaan kantamista, miehiksi kasvavista pikkuvauvoista ja pikkupojista niin nopeasti tuleekaan äitinsä ja naaraittensa surmaajia ja pahoinpitelijöitä.

Ollaan me kamala laji. Meidät tulisi piirtää lajimme edustajina siihen Kamala luonto-sarjikseenkin näine pahoine tekoinemme ja ajatuksinemme.

Trippiruudussa puiden takaa nuijiamme heilutellen kurkkisimme, kun naaras marjamätästä tyhjentääpyllistelee ja sitten hyökkäisimme kuin sarjiksen ilves ja näätä jänisten kimppuun: "Roooaaaaar..!" 

Ylen jutussa huvittavaa spekulaatiota Elias Lönnrotin, tai enemmänkin kuvanveistäjä Emil Wikströmin esoteeriseen salatieteeseen hurahteluista. Silloinen "salaseura" on ollut Isa Aspin ja Gallen Kallelan tarjoamalla pikkuprillikahvilla sikarinkäryssä kun aihetta kansalaissodan jälkimainingeissakin jaksettu jatustella. 

Iltasella

Kyyrintuuksessa on tänään ollut vilkasta lisääntymistoimintaa. Eka kerralla kun sinne menin, oli paikalla kyyparisko juuttuneena genitaaleista toisiinsa ja kun jonkin ajan kuluttua menin tarkistamaan, juutuin itse katselemaan niiden lisääntymisnäytelmää pariksi tunniksi. 

Ensimmäinen uros kun sai itsensä irti ja meni raukeana makoilemaan aurinkoon kauemmas, luikerteli paikalle tarhakäärme ja sekin meni täristelemään kiepille itsensä keränneen, voipuneena makailevan naaraan päälle. Seuraavaksi mustakuvioinen, turkoosiin muuten vivahtava kyy mateli rajan vartta ja kun huomasi naaraan, se hätisteli vieraslajisen mustan pois ja alkoi itse tärisevän ja nytkävän hankautumisensa naaraan päällä. 

Kyyseksiin lämmittelyä jaksoin seurata pari tuntia ja sitten puutuivat jo pohkeet, joten läksin pois. Kun sitten vielä myöhemmin menin katsomaan, lämmittely oli yhä käynnissä, mutta nyt jo niin kovien "otteiden" kanssa, että naarasta toiseen aktiin herättelevä uros kaivautui sen alle ja ruumiinmutkallaan heitteli sen peräpäätä eestaas koettaen saada kaksihaaraisen elimensä sen sisälle. Mutta sitkeää oli vastus. Ei auennut tarkkailuni aikana urokselle tie onneen. Kylmästi puhaltava tuulikin jo viilensi ilmaa, että ehkä ne vetäytyivät pian mättäiden koloihin vuorokausilevoilleen. Niin olivat häipyneet Musta ja Uros Ykkönenkin. 

Mutta hieno oli se luonnonnäytelmä. 

En jostain syystä saa lisättyä tänne videokuvaa kyiden lemmiskelykuhinasta, mutta kuhan edes pelkkää kuvaa joissa yhdessä näkyy selvästi, kuinka väkäsinen kulli uroksella on. Saattaa se ainakin naaraalle kipiää tehdä jos pois kesken aktin yrittää pois rimpuilla. Taitaa olla samanlainen tunniksi-pariksi jykkeliinjäänti kuin koirien parittelussa...

Sukulainen, Sinikka K. kävi pihassa. Oli käynyt jo aiemmin jonkun toisen naisen kanssa lenkillään, mutta en kuullut heidän huhuiluaan kun olin käärmeitten lumoissa. Sinikan taskusta oli pudonnut kotelo pankkikortteineen ja sitä tuli etsimään. Se olikin pihanurmen kohdalla jossa olivat käyneet kääntymässä.

Korjasin vanhan muurarinvasaran ja pikku lekan joiden puiset varret pyörivät kirveensilmässä kuin hullunvärkit mielettömäin persiissä. Porasin viidenmillin reiän varren reikäpäähän ja ruuvasin siihen täkkipultin jonka "prikaksi" muotoilin ruohonleikkurin terän keskeltä reiällisen palan. Sitten hitsasin metallit yhteen ja hioin hiomalaikalla sileiksi. Lekaan laitoin raivurinterän paksun prikan, mutta se jäi vielä muotoilemati ja hitsaamati.

Talttasin uunin savupellin aukkoa vanhasta tiiliruukista avarammaksi ettei enää tulevaisuudessa siltä kohtaa maailma ahdista. Villemuurarilta oli jäänyt laastikovettumat puhdistamatta ja pellin aukaisu oli joskus niin työlästä, että varsi katkesi kun joutui peltiä pihdeillä auki runnomaan.

Mitehhän se silleen? Oltiinkohan humalassa kun muurattiin edellistä uunia keväällä jotain 1990?

7.5.2026 torstai

Päänsärkyyn heräsin neljän kantturoissa. Ja kusettikinhan tuo kun illalla join taas saunakahvit.

Lajimme omalaatuisimmat populaatiot joilla erilaiset jumalharhat aivoja riivaavat, tavaavat totuutenaan raamatuista kuinka käärme luikerteli alkuaikojen paratiisiin ja pilasi lajimme autuaan tulevaisuuden vaikka evoluutiokehitys sössikin kokeilunsa ja kävi päinvastoin. Kaikenlaiset matelijat ovat kuitenkin miljoonia, jopa miljardeja vuosia vanhempia lajeja joita viimeisiäkin nyt tämä niiden paratiisiin tunkeileva homosapiens-laji surmaa ja runnoo sukupuuttoon rajuimmin toimin kuin tulivuorenpurkaukset ovat kyenneet tekemään.

Unimäessä käärmeillä on pienet paratiisinsa aurinkoisten rintuuksien kupeilla jossa ne viihtyvät eikä niitä pois hätistellä pihastakaan jos nyt eivät aivan sisälle saakka ole luikertelemassa. 

Puhdistelin vanhoja tiiliä ja kärräsin jo sisälle pinoon. Tekaisin puoli myllyllistä betonia ja tasasin uunin pohjan. Siinä se aurinkotuulinen päivä jälleen vierähti. Ehkä ensi viikolla pääsen muuraamaankin. Saviuunilaastia tuon äetienpäeväreissulla ainakin kymmenen säkkiä.

8.5.2026 perjantai

Kaksi kärppää oli seuranani aamupäivällä hetken aikaa. Toisen kerkesin loikkaansa kuvata, toinen vilisti talon ympäri ja oli takanani kun käännyin. Ovat kovasti vikkelää porukkaa eikä niitä kuviin noin vain amatööri vangitse. Myyrät saa kyytiä kunhan aterioimaan alkavat.

Sivullistenkadulle ajelin päivällä jo ja talo naristi puisia nurkkiaan kun sisälle astelin. G nukkui vielä, P oli Oulukeikalla ja Puutarhuri töissänsä hänkin. Tuvassa hiljaista siis.

Keitin seitikeiton.

10.5.2026 sunnnuntae

Siinä se jälleen tämänkin kevään äetienpäeväenviikonloppukin muistojen kehrään rannuksi siirtyi. Tulin tänne Um jo päivällä kun toiset läksivät mummolaan kakkukahveille. Sinne oli myös F&E ajelleet suoraan Oulusta ja muutakin porukkaa kuulema paikalla, ettei minua täytteeksi ole tarvinneet.

Sattui hyvä tuuri eilen lauantaina: Löytyi edullisesti yksityiseltä myyjältä lankkutavaraa melkein 400 metriä ihan läheltä Petäisenniskalta. Rahdattiin poikien kanssa kahdella peräkärryllä parilla reissulla kaikki pihaan. Osan toin tänne saunan kuistin runkotarpeiksi. 

Jos jotenkin pohjaratkaisu saadaan aikaiseksi, niin tekaisen vielä syyspuolella Sivullistekadullekin sen hemmetin liiterirakennuksen jota niin kauan on aiottu. Saattaa se kyllä jädä vieläkin tekemäti kun kaivinkonetta pitäisi käyttää ja pohja kunnolla muutenkin tehdä. Kyllä ottaa välillä pattiin kun ei mitään tarpeellistakaan suojaa saa ajoissa rahannuusan takia tehtyä kun toisaalla jotkut rakentelevat miljoonahuviloita petäjiköihin tyhjinä vuodesta toiseen sammaloitumaan...

...ja taas toisaalla muutamienkin tyrannien aivotyhjät käskyläiset runnovat valmista asujaimistoa asukkaineen pirstaksi...

11.5.2026 muanantae

Kun aamulla hetken aikailtuani tartuin toimeen, niin muurasin päivän mittaan neljä kerrosta uunia savukanavalähtöineen ja kerkesin täyttää uunisydämen alaosakehdon irtotiilillä. Sitten loppui puhti ja satamaankin alkoi. Klo oli kahdeksan kun saunaan tallustelin enkä jaksa nyt mitään muuta kuin mennä pätkälleni ja nukahtaa. (Kyyhkynen tuli aterioitsemaan jälleen.) Perhana: Tiskata pitää!

12.5.2026 tiistai

Klo ½5 kampesin jaloilleni. Nukuin ilmeisesti aikasten makoisasti kun ei ole yhtään tahmea olo mitä nyt jäseniin kolottelee.

Vettä sataa, mutta se tulee tosi tarpeeseen. Eilen toin kellariin syksyllä styrox-taimilaatikkoon säilömäni manskoiden taimet kasvimaan laidalle ja ihan hyvin olivat säilyneet; vihreää pukkaavat mukavasti samoin kuin yksi ruusukin sankossaan. 

Puutarhuri epäili, etteivät taimet talvesta säilössä selviä, ja niin itsekin, mutta nyt on sekin kokeiltu, että jos syksyllä saa halpoja mantsikan taimia eikä ehdi niitä maahan kaivella, niin eikun kellariin vaan. Peltoon istuttamani taisivat kevään kuivuudessa kuolla, että tarpeeseen nyt ovat. Valkosipulit lähtivät kyllä terhakkaasti nousemaan kaikissa kolmessa penkissään. Jos kaikki onnistuisivat, niitä olisi vaikka muillekin jakaa syksyllä.

Tänään jos saisin  muuratuksi hiilipesään saakka niin urakka olisi jo melkein puolessa sisäpuolen osalta. Pintamuurauksen teen kokonaan viimeisenä kun kerta tälle linjalle läksin, että sydänosa on oma rakenteensa eikä tuli sen enempää kuin  savukaan kuoren sisäpintoja nuole. Jätän sen verran ison raon muurausten väliin, etten tulenpalavaa villaeristettäkään laita. Sitä tulee ainoastaan palomuuria vasten ja sitten paksumpana lakiosan savukanavien yläpuolen muurauksen piälle. Ville-muurari laittoi sinnekin kvartsihiekkaa ja saattaa olla, että laitan minäkin.

Ville kun muurasi, niin mulla viirasi.

Pitäiskköhänpannajulkinämäkinjoutavuudetjo...