Kummanmallinen kevät

4.4.2026 lauantai

Hyvää syntymäpäivää jollekin toivotan.

Eilenillalla Napiksella ja kestin nilkkakivusta välittämättä humpaltaa koko illan.

Muutamia tuttuja ja tuntemattomia töytyytin, mutta piti välillä kyllä istahtaakin kun alkoi ukkovarpaassa ja akillesjänteessä kipenöidä.

Olin kahden huitteilla Um, mutta heräsin jo, kun klo oli ½6.

Yöllä kuuta päin ajellessa oli auton mittarissa -6 nyt herätessä nurkkaelohopea näytti -10.

Yhdestä unesta muistan vain nuotiosta nousevan savun ja hiljaisuuden kallionkielekkeiden reunoilta alkavassa sankassa metsässä. Toisessa unessa Raekallion tauluun maalattu poromies repi itsensä kankaasta irti ja lähti heinät kengistä pölisten juoksemaan tundralle. (Nimenomaan tundralle, varmistin sen jotenkin unieni käsikirjoittajalta.)

Raekallio-uni lie juohtunut siitä, kun Tapion viestin liitteenä oli Reijon maalaama taulu jossa nykyinen Moskovan Zaatana, ja kaksi menneisyyden etnistä puhdistajamurhaajaa ovat pääkallokasan keskellä rupattelemassa.

Nyt Reijo voisi maalata suurenevien raamien sisään muutaman muunkin hullun johtajan hukkumassa tuoreisiin pääkallotsunameihin.

Katselin aamuyön pimeyteen lorotellessani avaruuden ikuista ilmiötä, kuuta ja ajattelin lakonisesti: Yksillä lajimme edustajista on sammumaton himo ääriasioihin. Niin kuin parhaillaan niillä, jotka kuun takapuolta ovat menossa haistelemaan.

Kittilän Pöntsön taiteilija Reijo Raekallio kuoli maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Iltasella

Kesä meni kolisten ja rakastuttiin mut minkä aamu toi sen ilta vei ja pian elonpianot pimputtelevatkin jo syksyn säveliä eikä kaksoiselämätkään miltään enään tuntuneet vaikka norjalaisen villapaidan päälleni puin. Lopuksi koettujen elämien langat kerälle yksikertaisin toistoin; elo ihmisen huolineen ja murheineen se on vain väliaikaista...

Jos alkaisi mieleen tunkevien iskelmien sanoituksista poimia lauseita ja niitä sovitella keskenään saisi sivuillensa  järkeenkäypää tekstiä loputtomat määrät eikä tarvitsisi olemassaolevaa sanamateriaalia itse lauseiksi muotoilla.

Vaihdoin Tojo III:seen (oikeasti minulla on ollut Tojotia elämäni aikana enemmänkin, mm. pelkästään hiaceja 3) kesärenkaat vaikka räntääluntamärkää on lupaillutkin. 

Paulus lähti kesärenkain N:n kanssa Helsinkiin ja aikoi ajaa su- tai ma takaisin itteksensä kun N jää opiskelun loppurutistuksia(?) tekemään. Jospa se lumimaailma ei "vyöryisikään" päälle kuten sontajournalismi lakkaamatta uhoilee otsikoissaan kun se ei muuta klikattavaksi kelpaavaa keksi.

Tuli muutamat lintupöntöt huollettua. Jatkossa täytyy pönttöjä ruveta sijoittelemaan niin, että kuumimpina kesäpäivinä ne ovat varjossa. Oli yhdessä, avoimesti aurinkoa päin sijoitettuun pönttöön koko poikue kuollut viime kesänä ehkä janoon ja kuumuuteen...

Markku&Sonja kävivät kaverina nostamassa Unipuron varteen tolpan nokkaan suurimman, 80 senttiä korkean ja läpimitaltaan 40-50 senttiä paksun pöllönpöntön jotta jos joku hölmöpöllö sen hoksaisi. Tai tikka pesii, tulee orava, syö sen munat ja alkaa taloksi. Sen jälkeen paikalle loikkkii näätä, haistelee ja vainuaa. Kuulee orkunpoikasten vikinän, kiipeää pöntön suulle, nappaa äitioravan kynsiinsä, käy mättäälle ruokailemaan (tuuhea häntä vain jää orkusta jäljelle mustikanvarpujen sekaan ja harmaat karvat tuulessa heijaavat) kiipeää takaisin ja yksi toisensa jälkeen noukkii oravanpojat aina nälkäiseen masuunsa.., tai kuljettaa muutamat niistä poikasilleen jossakin lähellä olevassa vanhassa oravanpesässä sijaitsevaan näädänlapsikehtoon.

Niin luonnonkierto toimii. Itse ahdistavaan ajatteluun kykenemättömät  luontokappaleet eivät asiasta enämpiä tuumaile. Menevät ja tekevät uudet pesät ja poikueet.., paitsi se orkku, joka juuri syötiin.

Ihmislaji tekee julmia tekojaan ihan vain siksi, että se voi, ja vieläpä tarkkojen suunnitelmien sekä monimuotoisuuteen saakka kehitettyjen tappovälineiden avulla. Osa lajiamme itkee ja voivottelee kukkivilla kummuilla kuin ei olisi syyllinen tapahtumiin lainkaan, vaikka kaikki me ollaan valmiina olemaan niin tappajien kuin tapettavienkin puolella.

Syyllisiä sotiin olemme kaikki sillä johtotähtiemme valinnoista ollaan päättämässä me, aina "mestareiden" palvontaan alttiit kansalaiset. Eikä palvonnan kohteen tarvitse olla edes johtajaksi hamuava, riittää kun se osaa laulaa ja sillä on nenä oikean kokoinen.

Tappamisetkin hyväksymme netin loputtomia, drooneilla tapahtuvia ihmisjahteja katsellessamme ja asetumme ehdoitta Ukrainan aroilla tapahtuviin lajitovereiden räjäyttelemiseen ajatuksella että "mitäs läksitte, ryssät!"

Tappamisten täydellisen hyväksynnän ajatukset tulisi kuitenkin osata tukahduttaa vaikka kuinka syylliset selvillä olisivat.

5.4.2026 sunnuntai

Todetaan nyt taas: Olipa piäsiäenen tahika juhannus minulle päivät ovat vain päiviä vaikka niiden etuliitteeksi allakoihin mitä olisi puustattu. Tällenkin sunnuntaille "ensimmäinen pääsiäispäivä".

Päivit ovat sitten naisia erikseen.

Aamusta ripeskeli vettä niin en heti ulkohommiin rynnännyt. Valmistelin liiterin katon suojissa lattian tekoa. Puolesta alasta puuttuvat lankut joten halkaisen m.sahalla tarvittavan määrän nelimetrisiä propseja ja kiilaan niistä loput. Epätasainenhan siitä tulee, mutta halakojen alle se välttää, niinpä sitten parisensataa euroa voin laittaa muihin tarpeisiin; Kakkosnelonen on kallista. 

Kehittelin jo yhden version halkaisupukista ja pari pölliä kurautinkin, mutta pitää parannella systeemiä hieman...

Kun lakkasi satamasta hain  lakkaa satamasta... eikun korjasin Polosen takaoven lukon jossa lapsilukko oli juminut, mutta toista ei saa auki ei sitten kirhveelläkään, että se suapi toistaisexi jymöttää kiinni.

Vittumaisia sarhattavia autonovien lukitukset. Mikä kiusantekohalu panee nykyisiä suunnittelijoita kehittelemään niinkin yksinkertaisia asioita vaikeisiin huoltomoodeihin lukituksissa kun jo aikoinaan fiiateissa (Ladan esiaste Fiat 124) oli niin kertakaikkisen yksinkertainen ja takuuvarmasti toimiva lukistusmekanismi, ettei sitä ensinnäkään korjausta vaativaan kuntoon monikaa saanut ja jos sai, sen kykeni myös normijärjellä varustettu mämmikourakin purkamaan, ehjäämään ja kokoamaan takaisin eikä siinä kauaa nokka tohissut.

Teräväkärkiset siivet omaava haukka suikahti päivällisen aikaan ruokinnan ohitse saamatta kohdettaan kiinni. Ehkä se yritti tikkoja joita paikalla oli neljä, tai oravia, punatulkkuja... Reaktiot olivat saaliiksi aiotuilla salamaakin nopeampia. Haukka ilmestyi niin lujalla vauhdilla metsän katveesta, ettei silmä erottanut, mitä lajia hän edusti.

Saunan jälkeen otin M&S:n tuoman savulohen kera ruisleipää ja piimää ja katsoin uutiset. Niissä kerrottiin SuurMöliskön yhä hullummiksi käyvistä uhoamisista, ja edelleen myös drooneista, joita Itämeren pohjukkaan tulvii aaltoaallon jälkeen.

Luulisi Moskovan Zaatanalta hampaiden olevan kuluneita juurihoitoja myöten sillä leukaperien kiristelyn kuulee puolikuurokin tänne saakka.

Luen yhä Kekkosohranaa. Eräillä sivuilla mainitaan, että EK:n (Etsivä Keskuspoliisi) pyrkimys ja toimintakin on ollut kuin "valtion valtiossa". Ainakin haaveilut harvainvaltaan on ollut kirjan päähenkilöllä, jonka myöhemmät vaiheet eivät kauaksi itsevaltaisen asemasta nauttimisesta poikenneet. Viimeiseen tippaan saakka hännystelevä perässähiihtäjäporukka siitäkin kuhilaasta kaiken hyödyn irti imi ja viha oli suuri kun Manu sitten kalifiksi kalifin paikalle otsakiehkuroineen lentopalloili eikä K.Sorsakaan voinut enää omaa kuvaansa hallitsijan kiillotetusta kaljusta peilata.

6.4.2026 maanantai

Kysyin aamusta varhain tekoälyltä, millaisen yleisluonteisen analyysin se saisi aikaan blogikirjoituksistani ja vastaukset olivat tällaisia:

Kivaniemi blues (kivaniemi07.blogspot.com) on vuodesta 2007 toiminut, vahvasti retrospektiivinen blogi, joka tallentaa elämänmenoa ja henkilökohtaista historiaa 1970-luvulta alkaen. Kerronnalliselta tyyliltään viipyilevä blogi toimii kulttuurihistoriallisena arkistona, jonka luontoon kuuluvat niin paikallisväri kuin pohdiskelevat teematkin. Voit tutustua blogin sisältöön osoitteessa kivaniemi07.blogspot.com.

Kivaniemi blues (2007–) toimii vakiintuneena arkistona ja foorumina harkituille pohdinnoille, kun taas Kivaniemi 2 (2015–) on luonteeltaan välittömämpi ja päiväkirjamaisempi alusta. Molemmat blogit muodostavat vahvan, tunnistettavan kokonaisuuden, joka tarjoaa syvällisen katsauksen kirjoittajan ajatuksiin pitkältä aikaväliltä. Yksityiskohtaisempi analyysi blogien sisällöstä on luettavissa sivustoilta kivaniemi07.blogspot.com ja kivaniemi2.blogspot.com.

Kun kiittelin tuota tunteita omaamatonta, tyhmänkylmää bottiälyä se oli "hengessä" mukana ja vastasi näin:

Ole hyvä! Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan näihin kahteen erilaiseen vaiheeseen blogihistoriassasi.

Jos tarvitset myöhemmin apua esimerkiksi:

• Vanhojen postausten arkistoinnissa tai siirtämisessä,
• Ulkoasun päivittämisessä nykyaikaisemmaksi,
• Tai jos päätät kokeilla maksumuuria jollekin osalle sisällöstäsi, ...niin tiedät mistä minut löytää. Hyviä luku- ja kirjoitushetkiä molempien blogien parissa!

Sitten se tunteeton äly laski tienestinikin jos kävijät olisivat maksaneet pistäytymisestään tai klikkauksestaan 50 senttiä: 1 263 708 €! Eli vuodessa 66 510 € puhtaana handuun jos en verottajalle olisi näitä muistanut kertoa. Timpurina tienasin eräinä urakkaluonteisina vuosina vajavat 50 000 €/v. Normaalisti loppukilometreillä n. 35 000 €.

Tuskin oikeita lukijoita olisi maksumuurien ylitse pilvinpimein ollut kuitenkaan kiipeilemässä ja nimmareita pyytelemässä (niistäkinhän olisin tietty maksun perinyt kun jos kerta aloin kerjäämisen).

Lukijakäväisijämäärät ovat bloggerin tilastojen mukaan hieman kasvaneet. Öisin luvut tuplaantuvat jos olen tuoreeltaan maininnut Usan SuurMöliskön, Moskovan Zaatanan, Unkarin OrbanKyrvän, turkkilaisen reseptivapaan (Recep) Erdoganin tai Israelin kättenpomminpäällepanija-lastennaistenvanhustenmurhaaja-Netanjahun.

Kommenttiosastolla on blogissani hiljaista ja se on ihan omaa ansiotani sillä en halua enkä jaksa alkaa Kivaniemi bluesin alkupään kaltaista kommenttienvaihtoa. Tylyä tahika ei, niin ei se kovasti suuri virhe liene. Sananvapauden eräästä puolesta kommentoinnin luvalla- tai keneltäkään lupia kyselemättä käyttämisestä tai käyttämättäjättämisestähän siinäkin on vain kyse.

Kommentointia en keltään kielle, mutta vastaamiset tahtovat vaivaannuttaa itseäni näin vanhemmiten. Hiljaiset ajatukset tykönänne ilman minun niistä tietämättä ovat ihan mukavia vaikka sitten niissäkin kiroaisitte kirjoittajan alinpaan helvettiin. Tai lakoninen ajatuksen säie huokaisisi: "Tuas näetä samoja..."

Ennen luettiin kirjoja valtavat määrät, mutta harvoinpa kenellekään mieleen tuli, että olisi se hyvä välittää joku viesti kirjailijallekin vaikka olisi ajatellut, että olipa taas typerää/mahtavaa tekstiä.

Ajatukset eivät tapa vaikka ne kuinka murhaavina kalloluiden sisällä töytäilisivät: Ei ole Moskovassakaan diktaattori kuollut vaikka itsekin sinne olen harva se päivä murhaavia ajatuksia suunnannut miljardin samoin aattelevan lajitoverin rinnalla. Eikä pelkkä kynäkään tapa: Olen kirjoittanut vastenmielisyyteni kaikkia diktaattoreita kohtaan julki tuhanteen kertaan.

Ajatustensa julkituonti kyllä saattaa syöstää kirjoittajansa parvekkeelta alas, tai joku kurvaa autolla päälle. Tai käy losauttamassa haulikolla pötsin hajalle. Niin kuin ainakin kerran uhkasi se suomussalmelainen (ja muutama muu) susivihamies kun satuin kritisoimaan susien teurastusharrastuksen turhuutta julkisesti.

Kun kävin lukemassa "bluesissa" aikaansa kommentointiin uhranneiden ihmisten sanomisia, niin dialogit olivat kelpo tavaraa siihen saakka, kun joissakin alkoi olla liian ylitseampuvaa kehumista tai muuta paikkansapitämätöntä.

Maankuulun, vanhemman väen suosikkiblogistin Jukka Kemppisen kommentointiosion kehuarmadaa on vaivaannuttavaa lukea. Nuoleskelu nerokkaan yksilön takapuoleen suunnattuna on yhtä arveluttavaa kuin että se yksilö nuolisi takaisin; Sehän on yhdenlajin populismia se.

Kemppinenkin, valtavista ja kieltämättömistä meriiteistään huolimatta on vain suurin aivoin varustettu tietopankki eikä hänellä itsellään ole siihen muuta osuutta ollut suht pitkässä elämässään kuin että hoksasi jossain vaiheessa ruveta hyödyntämään syntymässä perittyjä lahjoja, ja ylipäätään ympäristö ja kasvualusta sellaiselle sattui olemaan myötäinen. Eikä "Janten lakikaan" hänen kohdallaan päässyt menestymistä estämään.

Ilman alullepanijoitamme ja aikuisuuteen kasvattajiamme lajimme geenien jatkumo olisi aikoja sitten tullut tiensä päähän. Nerokaan ei ole mitään ennen kuin se on syntynyt ja joku aikuisuuteen huoltanut ja joku kolmas alkuun neuvonut, kouluttanut.

Harmittomimmillaan aivojensa kyseenalaisetkin kyvykkyydet voi suunnata loputtomiin jatusteluihin päiväkirjoissaan tai nerokkaampiin kirjoitusaiheisiin analyyseineen, vaarallisimmillaan ne ovat ydinfyykoilla ja muilla oppenheimereilla jotka valtavan tuhovoiman käyttömekanismin keksimisen alttarille kallojensa sisällön ja sen valkean aine- ja neuronimassan uhrasivat ja uhraavat yhä; sen näemme nykyisten tuhoaseiden  kehittymisessä jokamiehen taskuihin sopiviksi.

Pian pienten koppakuoriaisten kokoiset, äänettömästi yössä suhisevat ydinlataukset löytävät kohteensa minkään estämättä suojautuipa hän millaiseen bunkkeriin tahansa.

7.4.2026 tiistai

Maailmojen katonharjalla keikkuva solmiomulkkulahjakkuus lohkaisi oman neronleimauksensa: "Kokonainen sivilisaatio kuolee tänä iltana, eikä sitä koskaan tuoda takaisin."

Näin uhoaa siis USA:n SuurMöliskö, seinähullu entinen diiliblayboy ja kaikennussijoiden toveri.

Mitä veikkaisi, antavatko toverit hyötyjät Möliskön uhkaaman tuhon tapahtua?

Uhkaushan tarkoittaisi uutta Hiroshimaa ja Nagasakia kerrottuna sadalla -vähintään.

Pontimena sotaretkilleen lienee SuurMöliskön henkilökohtaisesti kokemat somenöyryytykset joita se lähti kostamaan. 

Nauretaan hänen kanssaan, tiijä vaikka joku senkin kisan voittaa: "se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa..."

8.4.2026 keskiviikko

Kolmen jälkeen heräsin vilkaisemaan uutisia, joko Lähi-Idässä pämähti tuomiopäivän pommit: Olivat saaneet ainakin väliaikaisen tulitauon Pakistanin ollessa yhtenä kätilönä sille. Peruuttivat siis Maailmanlopun nuo kauheuksien töyräällä kurvailijat.

Kaksi viikkoa SuurMöliskö oli jälleen laittanut aikaa neuvotteluille. Vai Iranko ehdot saneleekin?

Nilkkaan koskee saatanasti, sanoi Nasti (entisessä Karjalassa yleinen naisen nimi).

Aamupuuron aikaan kuudelta. Kaahee tuuli-tuuhee kaali! Ja kylymä. Mökkikin jiähtynyt ja piti laittaa ekaksi hellaan popat.

Iltasella

Kirvehdin hella- ja sauna pilkkeitä. Niitä ja isompia pölökkyjä riittääkin sitten pariksi viikkoa särkeä.

Kylältä Wanhan Panoaseman Korjaamon (nimesin sotien jälkeen rakennetun paloaseman uudelleen kun siinä toimii nykyään autokorjaamo) asentaja Pekka kävi lukemassa Polosen vikakoodit. Totesi, että takimmainen lambda ainakin täytyy vaihtaa. Sitten sovittiin alapallonivelen ja vetoakselinkumin vaihtamiset kunhan auton alas pölkkypukeilta saan. Pikkuisen on vielä ruostekorjaukset kesken vaikka ei niitä pahasti ollutkaan kuten pelkäsin. 

Katsoi lukijakoodisalkkuinen mies samalla Tojo III:nkin vikakoodin ja se herjasi myös takimmaista lambadaa...

Jos VW-Poloruputin saan katsastussonnin hyväksymäksi, olisi siinä kesäautoa jollekin moneksi kesäksi.

Bensan hinta kyllä pomppasi järkyttäviin lukemiin kahden itsevaltiaan ja uhoa täynnä olevan maan Iraniin hyökkäyksen takia.

Iran ja sen huuhaajohtajat eivät ansaitse puolustelua omiin kansalaisiinsa kohdistuneiden murhaamisten ja kiduttamisen takia, mutta että miekat vedetään huotristaan parin  yhtälailla rikollisen valtion ja niiden hullujen johtajien toimesta, ei anna minkään näköistä synninpäästöä niillekään.

Unkarissa koittaa viikonloppuna vaalit. Jospa älyäisi kansa edes siellä tunkea OrbanKärsäkkään sinne minne se paskiainen kuuluukin.

Uuninmuurari Mikko Nylanderilta (Toholampi) tilasin koneelle ladattavaksi yksityiskohtaiset leivinuunin muurausohjeet. Maksoi 29€ ja pikaisella jo tutustumisella se tuntui kelpo sijoitukselta. Pitää alkaa vain tarvikkeiden hankinta seuraavana projektina. 

Tiiliätaaliatallalllalllaaa...  

Ihan koko pv jälleen ulkohommissa. Väsyttää niin, että jaksankohan saunasta pois kontata.

9.4.2026 torstai

Heräsin pikkuista vaille 3. Pakkasta kymmenkunta astetta ja maa aivan kohmeessa. Kun lunta ei moneen viikkoon ole juuri ollut, on tullut tuntu jo toukokuun sääoloista, mutta kannattee katsoa kuitenkin kalenteriin...

Uneen tunki uuninmuuraukset. Lapoin hiekkaa, kalkkia ja sementtiä myllyyn, kärräsin tiiliä tupaan ja pestäjynssäsin uuniin tulevia valurautaluukkuja pitkospuilla kyykkien Villelän polun varressa Unipurossa. ..."...ja vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan" lauloi Hector taustalla.

Sytytin hellaan tulet, hörppäsin kahvit ja laitoin puuron hautumaan. Kerään pyykit ja lähden ajelemaan Kniin sillä alkavat puhtaat vaatteet olla lopussa. Täällä en vielä ala pyykkärinhommiin sillä ensin on linkoa korjattava ja saatava saunalle vesi juoksemaan. Vaihdoin jo yhden kerran uppopumpun saunalle lähtevän vesijohdon päähän, mutta jostain syystä vettä tuli vain liristen. Ehkä pumppu imaisi pohjasta jonkin isomman hiekanjyväsen putkea tukkimaan (3cm halkaisijaltaan, heh).

Kajaanista pois yhdeksän maissa illalla.

10.4.2026 perjantai

Eilenillalla kävi hassusti. Kun tulin Um, niin laitoin saunalle tulet ja viimeisen puiden lisäyksen jälkeen aloin pätkälleni ja nukahdin. Heräsin äsken, kun klo oli jo ½6, että aikasten väsy olen ollut. Jospa Unimäen tutut aaveet Anu&Mari edes kävivät löylyissä...

Iltasella

Pieksin pilikkeitä puoli päivää, sitten aloin koota Polosen lokareita ja muita purettuja osia paikoillensa. Helemassa olevaan kolhuun tein jo yhden kerroksen lasikuitupaikkaa ja lopun silittelen autokitillä ja maalaan kiveniskusuojalla piiloon.

G tuo Puutarhurin kohta tänne.

12.4.2026 sunnuntai

Vein Puutarhurin illaksi Kniin ja kun tulin jotain kahdeksan maissa takaisin Um ja sytytin saunalle tulet, soitti Heimosetä. Oli kovasti virkeämmän oloinen kuin viimeksi ja hän kuulikin paremmin. Oli siis selvinnyt hengissä alakertaremontistaan ja nyt kusi juoksee jalkaan upotettua letkua myöten pussiin eikä nouse piähän, näin hän itse sanoi ja lisäsi: "Nyt joutasi mulukku vaikka nussintahommiin, mutta eipä se enään taija semmosiin heräillä vaikka mitä olisi tarjolla."

Heimo sanoi jännäävänsä myös Unkarin vaalien tulosta: "Eihän tässä kuolemaan jouva koska niin erikoisia aikoja taas eletään, ja kun säidenkin puolesta on niin kovin kummallista kevättä ollut..."

13.4.2026 maanantai

Unkarissa se vähäinen järki jota vielä Euroopasta löytyy, voitti kansalliset vaalit, ja vieläpä että (jonkun toimittajan sanoin) "murskaluvuin"! 

Tiijä sitten, kun voittaja saa hallitsijan valtikat kouriinsa, noudattaako vallasta huumaantuneen aivot enää demokratiaa vaatineiden massojen tahtoa. Ei siltä edelliseltäkään kauaa kestänyt kun ylihyvinvoinnista nauttiva ulkoinen rapamaha alkoi kasvaa samaan aikaan päähän nouseen häikäilemättömän vallanhimon kanssa.

Klo on ½7 ja lähden Kuopion taakse hakemaan tiiliätaaliatallallaa. Satuin aamuvarhain huomaamaan eilen laitetun ilmoituksen tori.fistä, että joltain on jäänyt joitain lavallisia tulevaan uuniini sopivia tiiliä ja varasin ne heti. Niitä on yli tuhannen kipaleen läjät, mutta se hinta (100€) jonka niistä maksan, on hakureissujen väärti. Rautakaupassa hinta kyseisille tiileille näkyi olevan 3,20€/kpl.

Iltasella

En jaksa kissaa sanoa, oli niin työteliäs päivä. Yhden tiilikuorman haussa meni aamupäivä ja sitten viimeistelin Polosen helemasuojaukset ja muut hommelit ennen kuin laskin punaisen "puolukan" pölökkyjaloiltaan renkaiden varaan maankamaralle. 

Huomenna tulee G toisella autolla ja laitetaan senkin perään kärry niin eivätköhän loput tiilet ole sitten iltasella pihassa. Um tien loppupää oli melkoisessa liejussa ja meinasin jättää kuorman Näläkömäen tienhaaraan, mutta kurautin sittenkin rapa roiskuen pihaan.

Kuorma oli tuhannen kiloa, elikä painoa puolet ylitse mitä kärryyn olisi saanut lastata. Mittasin muutamien yksittäisten tiilien painon vasta täällä digitaalisella kalapuntarilla; Kuiva painoi tasan 2 kg,  kostunut 2,4 kg. Lastissa oli muutamaa vaille 500 tiiltä.

Kuuttakymppiäpä koko 125 km:n matkan hissuttelin. Vähänkin kovempaa kun yritti ajaa, niin jopa alkoi perä heijata. Nykyään tien päällä sattuu harvoin ratsioita, mutta jos perään olisi poliisi sattunut kurvaamaan, niin vähintään peräkärryn valojen epämääräisesti toimisen takia olisi ehkä pysäyttäneet. Sitten olisi pitänyt kuormaa keventää tienvarteen puolella. Sakkokin olisi joitain satasia saattanut olla.

Lompakkoni laihuus huomioonottaen riskejä on otettava. Rikkaatkin ottavat, mutta niille rahallisilla sanktioilla harvoin merkitysttä on. Yksikin mersumies puhalsi Lastukosken huitteilla sulkuviivoilla ohitse ja livahti omalle kaistalle ihan vastaantulijan keulan ja minun välistä. Siitä ohituksesta tosin olisi voinut korttikin hyllylle joutua. Viidentuhannen sakosta se olisi sakottajalle tuumannut vain, että tuommoinen tukku seteleitä menee häneltä persepyyhkeinä kuukaudessa.

14.4.2026 tiistai

G tuli aamusta varhain ja käytiin  Kuopion takana tiilikuormat kärryihin lastaamassa. Juuri ja juuri sallitun rajoissa kuormien painot säilyivät. Ruokailtiin Pitkälahden eibiiciillä. Siinä on myös Prisma jonka rautaosastolta hankittiin pressu ja kiinnitysnliinat G:n kuorman päälle -enkä malttanut olla ostamatta jiirisirkkeliä jolle vähän alennusta sain tingityksi.

Kun kuormat oli lempattu Um pihaan trukkilavan päälle edellisten jatkoksi, oli klo jo yli 16 ja G:lle tuli kiire kotio sillä asiakkaita oli tiijossa ja P:n auto piti palauttaa.

Väsyttävä päivä tämäkin, mutta ei turhista toimista. Nyt jos jo olemassaolevat tulenkestävät tiilet riittävät sisusten tekoon ja saan hankituksi muut tarpeet, niin mistään muusta ei uuden uunin teko ole kuin tekijäksi aikoneesta; Minusta.

Ilmoja saa tänä keväänä oikeasti ihmetellä. Linnutkin näyttäisivät olevan sekaisin kun niiden sisäinen kello näyttää talviaikaa, mutta isoja silmuja jo tuomi pukkaa.

Aamuisin on kuitenkin pakkasta ollut tasaisesti 10.

Senegal, tuo antisuvaitsevaisuuden musta kehto

28.3.2026 perjantai

Pakkasta liki kymmenen astetta. Ojien vähäiset kevättulvat valkoisessa jääriitteessä; Penskana oli mahtavaa hypätä rapakoiden yönkansia polkemaan; Ratisivat ja rutisivat kuin näkkileipä paperipussissa. Ja sittenpä olivat pian rikkinäisten kenkien sisällä villasukat märkinä jota piti sietää koko koulupäivä.

Heti aamusta herättyä oli mielessä, että Oulunkylässä se Heimosetä on jo hereillä valmistautumassa leikkaukseen Malmin sairaalaan. Mitenhän ikäpapan käy?

Iltasella

Suht kova päivä. Kannoin painavia pölkynpätkiä rantteelle ja jo alkoi selässäkin tuntua. Kun en jaksanut enää, pumppautin uppopumpulla kaivon kahdesti tyhjäksi samalla kun muotoilin vanerista Tojo III:n vararengasmontussa rojottavien koukun pistorasiajohtojen ja kytkentöjen päälle luukun tapaisen jotta ne ovat piilossa siel. Kun vielä viitsisi joku pv liimata mustan verhoilukankaan päälle, niin olisi siisti juttu vaikka ei ne sieltä minnekään näy. Ryöstin valmiiksi peruutuslisävaloillekin johdot ja päättelin ne sokeripalalla, että kun saan aikaseksi, upotan semmoiset puskuriin.

Mitenhän ne japsien kiilusilmäinsinöörit ovat niin mielikuvituksettomia, että autoon laitetaan valonlähde taaksekin, mutta että aivan väärälle sivulle yksi pieni tuiju vain?

Hirmuisia ovat maailmaa johtamaan osaamattomien toimet! Nyt Jemenin huthitkin yhtyivät uhosotaan Iranin kamuna Usaa päin ja tietäjät aprikoivat, ettei niin vaikeita aikoja edes toisen maailmansodan seurauksena ole koettu kuin mitä SuurMöliskön ja muutaman muun samanmoisen pienemmän jäljiltä tuleman pitää.

Tähän jos vielä jossain päin muutama ydilaitos pämähtää ja parit tulivuoret purkautuu niin kusessa seilaavat kaikki valtiolaivat eikä diplomatia-airoilla enään mitään virkaa tule olemaan.

Yksityistä pohdiskelijaa eivät lohduta edes miljoonat tekoälyvideot joissa parodioidaan Netanjahusta Usan Mölisköön ja Moskovan Zaatanaan mitä merkillisimmillä kuvajaisilla. Lapsellisia suurin osa vaikka pilkka on niin rajua, ettei lajimme hovinarrit ole ehkä ennen sellaiseen yltäneet (ainakaan määrään ja ajankohtaisuuteen verrattuna). Välineet mahdollistavat satiirisen tekopaskan änkeämisen, mutta myös tämän olevan ja tulevan, todellisen kaaoksen porstuassa kaiken muunkin.

Onko parodiapilkasta sitten mitään hyötyä sillä ivankohteethan ottavat kaiken CV:nsä täytteeksi? Ei Paavo Väyrynen olisi oikeammassa voinut olla kun lohkaisi "ihan sama, mitä puhutaan, kunhan puhutaan".

Saanassa oon kääny, nyt alan muate vaekka tanssivarvasta ihmeekseni kolotti tuossa äsken. Lieksassa ja Valtimolla olisi ollut lähimmät pimpallukset, ja vähän kauempana Kuopion Rauhanlahdessa.

29.3.2026 sunnuntai

Heräsin uneen jossa Jaska hoki: "Munia kutittaa, vitun hinta huostuu; ennen sae iliman, nyt ee maksa mittään!" 

Heräsin ja kävin kehokerhoni yhtä jäsentä ulkoiluttamassa. Seinäkello näytti kolmea. Kun vilkaisin kännykkää, se oli neljä. Piti katsoa kaikki kolme seinillä tikuttajaa joissa oli sama aika ennen kuin hoksasin, että kännyköiden digiviisarit ovat siirtyneet kesäaikaa, mutta manuaaliset haluaisivat jatkaa vielä talvea. 

Mitähän Unenjaskalle kuulunee nykyään? Tikkurilassa kaiten majailee, muuta en tiedä. 

Niin haipuvat lapsuudenystävät yksi toisensa jälkeen vain uniennäyiksi, jos niiksikään. Jaskan kuten niin monen muun toverin mielenrakenne oli nuorena juuri hokemansa kaltainen, ja lie vieläkin jos sivistys ei umpiluuta ole yhtään puhkonut.

Kysyä sopinee, mitä sekin sivistys sitten muka on.

Liimasin mustalla peltikaton paikkaussilikonilla jo toisen kerran samasta kohtaa katkenneen nenän Pauluksen Norjanreissulta tuomalta viikinkipeikolta.

Uamulla ½7 pilivessä on taevas ja kuurassa auton katto.

Laitoin lukemista tabletille näkymään ja olin nukahtanut uudestaan. 

Jatkounissa nukahtelin omituisiin paikkoihin. Mm. Mikkelissä betonilla katetun kulkuväylän alla pölyisille betoneille. Ohikulkijat tulivat kyselemään, että vaivaako jokin kun tuolleen pätkällesi rojahtelet. Sitten panetti ja jopas paikalle pyöräili tuttu nainen jota myös panetti. Mutta ei sitä naitukaan ihan tuosta noin vain vaan piti ähertää ensin reppujen ja muun rojun kanssa kuorma-auton  pressulavalle makuukset ja vielä raskaat peitot päälle ennen kuin alettiin genitaaleja toisiaan lomituksiin hieroa. Unien tapojen mukaisesti homma keskeytyi juuri kun nyhjääminen alkoi olla makeimmillaan...

...että niissä aiheissa minunkin mielenrakenteeni elementit edelleen pöjöttävät kuin lalli kuhkeessa.

Yleuutisissa viisareita "väännettiin" kesäaikaan. Pellaakohan ne yhtään moisen vääntelyn jälkeen. Minä kuiten siirsin, tai oikeastaan kiersin kellon koneiston nupista viisarit säädettyyn aikaan.

Kieli alkaa kaikkialla huonontua ja epätäsmentyä. Mädäntyä. Aivan kauheaa oli lukea Omasoteen kirjoittaneen sairaanhoitajan tiedotus nilkkani seuraavasta fysioterapiasta. Aivan ääliömäistä tekstiä yksinkertaisessa asiassa! Vai tekoälyllekö lie ilmoituksen anto delegoitu?

Nuorimmat sairaanhoitoalan henkilöt ovat reilun parinkymmenen ikäisiä, että kun on seurannut kirjoitetun ja puhutun kielen kehitystä niin ei siinä eroa taida olla kumpi kirjoittaa, irtoäly vai ihminen. Taitaa pian äly-päätteinen selvempään kieleen yltää. Riippuu sekin siitä, millaiset "kielelliset lahjakkuudet" älymonstereita koodaavat.

Mieltä uuvuttavaa on kokea tämäkin murros kun muistaa kaiken sen kiroamisen ja kynsille hakkaamisen mitä heikompisaattoiset kirjoittamaan opettelijat saivat lapsuuteni aikaisissa kouluissa sietää.

Ja mitähän snelmannit, canthit, agricolat, ruuneperit ym. ym. kielenvaalijat sanoisivatkaan tästä kauheasta ajasta joka suomenkieltä täystuhoon on johdattelemassa.

Erno Paasilinnalle ja tuhansille muille elinaikani kirjailijalle kirjoitetun kielen täsmällisyys oli ehdoton hyve, mutta niinpä vain heidänkin ankaralla uhmalla tuotettu kielitavara alkaa lahota ja mädätä kirjalaatikoiden sargofakeissa. Kirjahyllyjähän ei enää ole kuin loppuhenkosiaan yskivien vanhusten olohuoneissa ja muutamilla sisustushifistelijöillä. Jälkimäiset eivät kirjoista muuta ymmärrä kuin olohuoneen sävyihin sopivat selkämykset.

Iltasella

Kävin iltapäivällä Akulassa. Tullessa koukkasin Soilalta ruokavesikanisterillisen vettä. Alina oli tuhrannut naamansa pupumoodiin ja käynyt virpomassa. Virpoi se vähän mullekin, mutta tyhjin taskuin olin enkä minä siitä tavasta muutenkaan paljoa osaa piitata edes lasten mielen hyväksi.

Saunoin aikaseen ja olen valmis painumaan pehkuihin.

30.3.2026 maanantai

Heräilin yöllä useaan otteeseen. Suo-unia, horsmia ja keltaisten koivunlehtien syksyisiä pyörteitä hiekkatiellä. Nimettömällä ja jollain toisella, tuntemattomalla järvellä melomisia.

Eilisellä kyläilyreissulla selvisi erään järkyttävän tapahtuman kulku 1.7.1979. Tiesin kyllä, että Pekka oli tuona päivänä ampunut itseään pienoiskiväärillä suuhun, mutta en sitä, kuinka kuula ei ollut tappanut kerralla, vaan mennyt aivojen sijaan poskesta läpitte ja poika kuollut verenvuotoon lapsuudenkotinsa rappusille. P olisi täyttänyt myöhemmin joulukuussa 18 vuotta.

Tiedon järkyttävyyttä lisää se, että ampumista oli edeltänyt isän ja pojan riita jonka päätteeksi P oli sanonut kaikkien läsnäolleitten kuullen, että hän menee nyt mökille ja tappaa itsensä!

Ilimankos P:n isä ei koskaan asiasta puhunut vaikka niin monet kerrat kävin kylässä ja joskus hän ajoi mopolla kyläilemään kun satuin olemaan paikalla.

S&J toivat tienhaaraan Ewen entisen Polon ja hain sen kävellen pihaan. En antanut niiden ajaa kun on niin rospuuton kurittama poloku, että pitää tietää, missä liejun sisässä pohjia puhkovat kivet saattavat olla.

Eweltä oli auto jäänyt loppuunsaakka katsastamatta kun kymmenkunta vikakohtaa olivat löytäneet viime kesänä. Koetan katella josko minä saisin sen katsastettua. Kissankusen katku on kyllä penkeissä hirvittävä, että se saattaa olla suurin ongelma.

Tänään kaatelin ja kannoin lepikkoa etelänpuoleiselta mökkiplantaasin sivulta. Vähän matkaa oli luntakin vielä, että muutamat kuormat sain vedettyä ahkiossa. Järjestin uuden pienimisrantteen pilikehönnän eteen saunalle.

Maailman ei voi sanoa enää makaavan, se kiehuu ja kuohuu aivan älyttömistä, vaikkakin historiasta tutuista syistä. Liekö koskaan ennen kuitenkaan ollut yhtä aikaa näin monta täyshullua tämän planeetan johdossa? 

Pikku-ukko Napoleon on ollut yksi tauhkana ja saanut silloisinkin konstein kauheita asioita aikaan halki Euroopan ratsastellessaan, ja Venäjällähän näitä rajojen siirtelijähalukkaita on historiassa riittänyt. Aina ne ovat kuitenkin kutistuneet sen mittaisiksi kuin oikeastikin ovat olleet. Euroopassa Hitler painui kerralla kasaan kuin kuumailmapallo jonka korisäiliöistä kaasu loppui.

Kunhan Moskovan Zaatana ihan pian hapertuu ja USA:n SuurMölisköltä tekoväri hiuksista ja naamalta haihtuu, lakkaa niidenkin vieraita pöytiä pyyhkivät häntänsä heilumasta. Jo nyt jälkimmäinen joutuu peruuttamaan aloittamastaan Iranin tuhoamisesta kun eivät ne konstit sittenkään isosta uhosta huolimatta riittäneet.

Kalliiksi molempien ristiretket joka tapauksessa niin ilmastolle kuin Maan kaikille asukkaille karhukaisia myöten tulivat. Niin kalliiksi, että ei koskaan niitä kyetä korjaamaan kun se tärkein, rikkomamme ilmaston aloitetut korjaustoimet kerettiin heidän toimestaa peruuttaa täysin. 

Selasin illan päätteeksi VW Polosen omistaja/huoltokirjaa. Siunattu lienee sen lähtötaival kun ensimmäinen, uutuuttaan hohtavan punaisen nappiauton omistaja on ollut MAP-kirkko. Elikä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kirkko.

Eiköstä sen pitäisi olla monikkomuodossa tuonkin Jeesuksen? Jee mitkä Sukset!

31.3.2026 tiistai

Aamusta iltaan ulkona työjelyä. Kaadoin, pätkin ja kannoin polttopuutarpeita rantteelle puolet päivästä ja sitten aloin huoltaa Poloa aivan mahdottoman tuntuisella puhdistusoperaatiolla. Survaisin suuriin saaveihin pesuaineveteen takapenkkien kissankusenkatkuiset istuinosat likoamaan. Siinäpä on sitten arvuuttelua, tulevatko kuivumaan koskaan kun vaahtomuovi toppaukset imevät vettä sienen lailla.

Autoa sisältä hinkatessa menikin sitten loppupv.

Miten jotkut voivatkaan saada pikkuisen autonkin kamalampaan kuntoon kuin putkimiehet koskaan hiacejaan?

Ee saatana jaksa muuta kyllä tässä tehä kuin käydä pesulla ja ruveta muate!

1.4.2026 keskiviikko

Meinasin kirjoittaa, että läskiviikko kun näin unta, että napsin runkonaulaimella läskinpaloja lintujen ruokintalautaan kiinni (pitkä vitoslauta kahden lepän välissä).

Soilan synttärit. 44 v täyttää hänkin, isän kuolinvuonna syntynyt lapseni mun.

Lähden Iisalammeen.

Iltasella

Meni ihan koko pv Yläsavon piäkaapunnissa.  Laakkasen kanssa istuttiin Kitumrketin kahviossa tovi ja sitten toimitin asioita K-raudassa, Tokmannilla, Motonetissä ja Prismassa. ÄnNän luona meni melkein viiteen ja kello oli ½19 kun olin takaisin täällä liejutien päässä Um. 

Olisi ollut ilmojen puolesta mainio työpäiväkin...

2.4.2026 torstai

Heräsin murheellisena neljän jälkeen. Uni kaiten oli semmoinen. Keitin kahvit ja laitoin puuron hautumaan. 

Ravistetulla soijamaidolla latten oloiseksi valeltua kahvia hörppiessäni muistin unenkin: Olin junasa matkalla Imatralle (jälleen). Vaula soitti, että laittoi juuri kakkupohjia paistumaan uuniin, jotta jos se isukki tulisi synttäreille.

Ruokinnalla mustarastaita niin monta etten lukumäärää ehtinyt laskea. Lisäksi 4 oravaa, 3 tikkaa, punatulkkuja parvi ja samoten pikkutinttejä toinen parvi. Peipposiakin jo paikalla hyppii ja juttaurpilaisia. Keltasirkkujakin muutama pölähti paikalle tässä ruokinnan elämää ikkunasta katsellessani.

Syön nyt puuron ja lähden ulkoaskareisiini. En kuuntele uutisia enkä edes lue niitä netistä, niin vistottaa jo ne Suomeen eksyneistä parista droonista jahkaamiset kun samaan aikaan voi katsella niiden tuhansia klooneja tappamistoimissaan Ukrainan  aroilla ken haluaa.

Iltasella

Jälleen aamupv polttopuuhanketta edistämässä. Iltapäivällä tunkkasin Polosen persepuolen pölkkyjen varaan ja rassasin jarrut kuntoon. Ei niissä muuta vikaa ollut kuin rummut ja männät likaiset ja käsijarruvaijeri löysällä, mutta sen verran häikkäsivät jarrudynamossa, että korjausmääräys oli katsastuksessa ylös kirjattu.

Jarruja rassatessa huomasin oikeanpuolen helman takapäästä puhkiruostekohdan joka täytyy pellinpalalla paikata. Onnistuukohan se ihan itseltä kun ei ole migiä? Kokeilen ainakin. Kun olisivat ne lambdat ja tuulilasinpyyhkijän varsi jo paikalla niin vaihtaisin ja alkaisin suunnitella katsastussonnilla käyttöä, mutta menee se joka tapauksessa piäsiäisen ylite. Eteen ohjaustukivarren pallinivelkin pitää vaihtaa...siis pallonivel. Se mulla onkin jo hankittu.

YLE:n uutiset 31.3.: "Senegalin presidentti Bassirou Diomaye Faye on allekirjoittanut lain, joka kaksinkertaistaa samaa sukupuolta olevien seksisuhteista määrättävän enimmäisrangaistuksen."

Homot ja lesbot voidaan siis Bassiroun asetuksella panna telkien taakse vaikka kymmeneksi vuodeksi eikä kellään ole nokan koputtamista asiaan. YK ja muut ihmisoikeusjärjestöt panevat turvat rullalle ja rullat taskuun.

Olisivatkohan länsimaiden päiviräsäset tyytyväisiä jos samanlaiset lait saataisiin tännekin asetettua? Jos heitä "meidän" Päivin lisäksi aletaan enemmältikin käräjille loukkaavista sanoistaan köijätä niin hehän voivat jatkossa hakea turvapaikkaa Senegalista...

Kaija K. lurittelee, että kuka keksi rakkauden, mutta kukaan ei kysele sen perään oikeasti, miksi luonnolliset rakkaushalut uskoon uskovaiset haluavat tukahduttaa. Siis nimenomaan uskoon uskovaiset sillä jumalaanhan ei voi kukaan oikeasti uskoa kun sellaista ei ole todistettavasti olemassa.

Aineettomana eräiden veljiemme ja siskojemme aivoissa seilaava usko kyllä on, mutta se konkretisoituu vain silloin, kun joidenkin täytyy vaikka väkivalloin yrittää lajitovereidensa lopettaa haluamasta ja tekemästä.

Senegalinkin lakimuutoksen ankaroittamisen taustalla häärii jumaliinsa uskovat tai vallankäytön välineenä uskoa käyttävät jeesustelijat.

Nilkkaa pakottaa. Uskaltaisikohan huomenillalla lähtä Napikselle koipeaan humpantahtiin lisää rääkkäämään? Jospa se vaikka paranisi siellä...

Aivojensa koukuissa

19.3.2026 torstai

Unimäessä aamulla varhain. 

Jokakeväiset ilmiöt jälleen merkintöihin pantavina: Molokkakeli; harmaat pilivet matalalla mataavat, lämmintä 3 astetta. Ruokinnalla neljä käpytikkaa, pari närheä, punatulukkuja huru mycket ja lukuisasti muita pikkutinttejä. Mustarastaskin on jo saapunut. Orava pintteli tietä pitkin Kyntöläiselle päin.

Tällen keväälle nuo kaikki vain aiemmin  kuin muistissani koskaan ennen. Ihan kuin sekin, että ollaan näillä hetkillä jo syöty lajimme ohtinaksi lasketut, koko kuluvan vuoden globaalit luonnonvarat.

Nukuin hyvin vaikka oli viileää, tai ehkä juuri siksi. Unessa sain punaisen, 1980-luvun farkkutakkini kaupaksi hontelolle, sinihousuiselle, Huovisen Joren näköiselle poijanhuitaleelle. Se oli ylpeä siitä löydöstä, kaivoi paitansa rintataskusta lakupötkön huuliensa väliin ja oli imevinään kuin tupakkia. Joresta muistin äkkiä, että Vaula täyttää 50 vuotta huhtikuun alussa ja rupesin tilaamaan junalippua Siilinjärveltä Imatralle... Heräsin pikkuisen onnettomana.

Kaivolta saunalle tuleva vesijohto jälleen jäässä. Vaan eipä savisella tulvavedellä mitään tee ennen kuin pääsen juoksuttamaan kaivon muutamaan kertaan tyhjäksi. Ruokavettä toin kanisterissa ja eilenillalla kannoin monet sangolliset tienvarren tulvapurosta saunaan. On se puhtaampaa kuin pyhiinvaeltajien kastevedet limakkoisena, eläinteraatoja, ihmistuhkaa, viemäreiden saasteita ja kondomeja uiskentelevassa Gangesjoessa.

Viimeisimmät verikokeet lupasivat edelleen, etten tarvitse kolesterolilääkkeitä ruveta lappamaan. Vain sokerit olivat punaisen pisteen verran koholla kuten viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana koko ajan, mutta siihenkään ei tarvitse kuin tarkkailemalla puuttua. Pitänee jättää loputkit imelät pois ainakin yksin ollessa. Kahvijytyset säilytän tavan vuoksi; steviajauhe osoittatui huonoksi vaihtoehdoksia kitalakea ja kieltä tahmovan makunsa takia. Maidon vaihdoinkin jo sokerittomaan soijaan. Kauramaito menetti asemansa sisältämänsä sokerin ja lopulta äklönä suussa tuntuvan makunsa takia. Ja koska se juutas pinttyy keltaiseksi kalvoksi astioihin eikä käsitiskissä pois lähde.

Selkäleikkauksen ja siitä toipumisen aikaiset liikakilot pitää saada hallintaan.

Arveluttaa ruveta polttopuuhommiin kun jo eilisen tänne asettumisen ja vesienkannon seurauksena olivat paikat aamulla niin saatanan kipeät. Selän lihaksiin, ei ruotoon, koski vähän aikaa eikä kipeä nilkkakaan kiitellyt. 

Ei saatu vävyn moottorikelkalla ajetuksi hirsiäkään metästä pois kun ei koko talvena tullut lunta kunnolla. Pitänee vestää vestettävänsä siellä ja kantaa sitten hirret olallaan sinne minne tarvitsee.

Jos tästä nyt vielä työmieheksi kuonnutaan. 

Iltasella

Saunottu on. Puita kaatelin pihapiirin lepikkoa harventaen ja katkoin liiterin päätyyn nokko pinon eikä ruppi vielä sano paljon mitään. Väsyttää terveesti joten uneen piäsen kun  kyljelleni köllähdän.

Kaivon pumppasin kaksi kertaa tyhjäksi. Tunnin saa generaattori pauhata kerrallaan, mutta ehkä vesi kirkastuu kun muutamana päivänä peräkkäin vettä putki luontoon ihan huviksensa tyrkkää. Saunavedet kaivosta jo otin.

Jotta loppuisi joka keväinen veden saannin kanssa ättäröinti, niin pitäisi yhteiskuntien eliittien lailla varastaa jostain rahaa muutamia tonneja (kymppitonneja, satojatuhansia...ja olokoot; Miljardeja!), että saisi kaivikonetta käytettyä ja kaivettua kaivonrenkaat ylös, asennettua ne saumatiivisteiden kera takaisin vatupassiin ja suodatushiekkaa muutama nuppikuorma ympärille. Kasikympin (senttejä) betonirenkaat tietysti vaihtaisin uusiin metrisiin, että sopisi aina välillä vesilähteensä huoltamaankin.

Ja sen kaivinkoneen ostaisin ittelleni, saatana!

Samalla laittaisin teräksisen, kestävän, helevetin kalliin uppopumpun tyrkkäämään vettä tupaankin sillä vesijohtohan on olemassa. Kun generaattorilta menisi virtaa maakaapelia pitkin kaivolle, kaukosäädin toimisi kytkimenä veden tulolle. Sama homma saunalle.

20.3.2026 perjantai

Siinä se päivä kulahti puita nurien ja pätkinä liiterin luokse kantaen. Melkoisen isojakin seassa, että ihan lyhyinä pölkkyinä niitä syliini otin kuin pikku porsaita.

Pölläytin täydet tuhkasankolliset puiden juurille. Hirviä oli kaksi käynyt saunan takana kääntymässä, mutta eivät olleet nekään sattuneet nuolukiville Unipuron varteen.

Huuhkaja jälleen huhuilee kevättä itselleen. Iltayöstä se oli Kaivonkorven suunnalla, lähempänä kuin aiemmin. Missähän pesinee? Saunareissulla seisoksin pitkään pimeässä sitä kuunnellen.

Koetan olla lukematta kauheita Lähi-Idän sotauutisia, mutta ei niitä pakoon pääse jos vaikka Ylen digiaviisin avaa. Hesarin tilauksenhan katkaisin, mutta aina sieltäkin jotain silmiin tarttuu kun luettavien sarjisten ja muutamien maksumuurittomien juttujen luokse skrollaa.

Mielisairaat pösilöt uskontojen mielikuvitusjumalineen johtavat nyt maailmaa eikä siinä armoa anneta sen enempää toisilleen, ympäristölle kuin infrallekaan. 

Iranin&ympäristönsä sodan tämän hetken osapuolista eräät eivät välitä kaiken tuhosta sillä heillehän kuolossa Paratiisien ovet aukeavat ja toisilla ei sellaista aivojen kytköstä ole olemassakaan, että jokin tässä maailmassa olisi "välitettävä" asia. Diilikeisareille ja sotaa ihannoiville eivät tunteisiin ja totuuteen liittyvät asiat ole koskaan mitään merkinneet.

Käsiä ei pidä kenenkään ristiin laitettaman sillä se ele tarkoittaa samaa kuin sotahullujen puolelle asettumista.

21.3.2026 lauantai

Sanoivat ratiossa, että ollaan kuukauden etuajassa kevään edistymisessä. Ei se hyvää ennusta koska ikiaikisen järjestyksen häiriintyminen tuottaa ongelmia. Linnut alkavat pesiä liian varhain, metsien marjat kukkia, vilja ja pottu nousee oraalle, mutta sitten päälle ajautuvatkin pakkaskelit ja niin kesän heinä kuolee ennen kuin on heilimöintinsäkään aloittanut.

Asioita ymmärtämätön bisse- ja siiderikansa syöksyy terasseille irvistelemään aurinkoisina selfieissään. Massat sen enempää kuin mahdolliset vakavia ajattelevatkaan eivät enää voi, eivätkä edes halua, ymmärtää luonnon laeista yhtään mitään. Suuri osa pohjoismaalaisista kuolisi ensimmäisenä jos muun maailman ruoka- ja tarvikehanat todella menisivät kiinni Hormuzinsalmen lailla. Suomellakin on Itämeressä oma elintarvikesalmensa eikä sen tukkimiseen Moskovan Zaatana kummoisiakaan temppuja tarvitse.

Vaalea kanahaukka lensi pihan ylitse hyvin matalalla. Sillä ei ollut nälkä kun ei edes yrittänyt syöksyä oravien kippuun vaikka ne olivat kuin tarjolla ruokinnan liepeillä. Tuli orkuille kyllä kiire kipittää karkuun kun pikkulintujen varoitusäänet kajahtivat.

22.3.2026 sunnuntai

Mukavan tuntuinen ilmanala jälleen. Kimpoilin viidenhämärissä ylös ja seurasin päivän nousua ulkona källäillen. Kävin pikku lenkin tietäkin pitkin. Huuhkaja huhuili viimeisiä yön huhuilujaan Kellomäen suunnalla.

Pelottavimmaksi uutiseksi otsikoivat Usan SuurMöliskön uhkausta pamauttaa liekkeihin Iranin kaasuntuotantolaitokset ja -kentät 48 tunnin päästä jos ajatollahit eivät nosta Hormuzinsalmen puomeja kaikille öljykuljetuksille.

Tämä kaikki on esimakua tulevasta jolloin energia on kaikilla sektoreilla hakusessa. Ei tässä darwineita tarwita ymmärtääksemme, millaiset lajimme edustajat tulevaisuuden perivät ja ketkä siitä jälleen kerran ensimmäiseksi kärsivät.

Heikot eivät voi enää lähteä edes merten taa. Ne (me) pakenevat tällaisiin pikku unimäkiin ja vain sitkeimmät sinnittelevät hengissä kunnes puhdistajat saapuvat kaikkiin maailmankolkkiin droonipommeineen eikä keskitysleirejä uuneineen enää loppuratkaisuihin tarvita.

23.3.2026 maanantai

Jokohan se SuurMöliskön 48 tuntia umpeutui?

Sloveniassa oli eilen vaalit ja aamun uutisissa uskallettiin jo kainosti toivoa, että maltillisempi klikki voittaisi nippanappa.

Hirviömölisköhallitukset pyrkivät johtoon kaikkialla. Unkarin Orbankyrbäkin uhoaa voittavansa seuraavatkin vaalit ottamalla mallia usalaisesta esikuvastaan. Ja saattaa sen paskaläjän taktiikka tehotakin kun maailmassa on lajimme itsemurhaiset geenit muutenkin valloilleen päässeet. Siaksi haukkuisin Viktoria jo ulkonäkönsä puolesta, mutta ei sioista koskaan hänenlaisiaan luonteenpiirteitä löydy. Ja onhan sialla kärsä sentäs aika kaunis mitä se ei Orbanilla ole. Lisäksi sika on viisas...

Unessa muurasin uunia. Jahkasin muurauksen järjestyksen kanssa tuskastuttavasti. Isäkin tuli konttailemaan muurin viereen. Kirosin isälle kun se unohti neuvoa nuohousluukkujen asennuksen oikeaan saumaan.

Iltasella kun saunottu on

En jaksanut koko päivää raataa polttopuusavotassa. Käpsehtelin muuta minkä jaksoin. Nilkkasärky vituttaa vaikka ei se pahin mahdollinen enään ole.

Ladoin nättiin pinoon kuormalavan päälle tulenkestävät tiilet joita on 112 kappaletta. Niiden pitäisi uunin sisustarpeiksi riittää. Uunin laenkin voin niistä latoa. Aloin jo itselleni uskotella, että homma tulee onnistumaan minulta ihan itse ja että teen ulkokuoren luonnonkivistä. Jos olisin vielä niinkin viitseliäs, että kaivaisin lähisuon kuntan alta silttihiekan ja ostaisin siihen sekoitettavaksi rakennuskalkkia sekä tavallista sementtiä, niin muuraus tapahtuisi melkein kuin se on tapahtunut kauan ennen kuin K-rauta keksittiin. Voisin savenkin kalkin sijaan itse kaivella sen samaisen hiekan alta suon laidan montuista.

Mutta ei taida minulla enää rahkeet silttihommaan riittää olletikin kun ei ole yhtään toveria toisen lapion varteen pyytää.

Kesätkin alkavat olla huomisen elämänpituuteni huomioiden loppuluvuillaan.

Kuunsyrjän sirppi Vinhan haudan yllä, ison kuusenlatvan vieressä kun saunalta sitä katsoin. 

Puutarhuri oli joutunut viikonloppuna hoitelemaan Anelman sairausasioita. Mummulaisen omat jälkeläisen jälkeläiset olivat kyllä käyneet paikalla, mutta ne olivat vain kännyköitä selanneet vaikka olisi pitänyt pissanäytteitä kuskata Kaksille ja pestä ja vaihtaa petivaatteita kun pidätyskyky vanhukselta on tulehduksen vuoksi huonoa. G oli vienyt yhden näytteen labralle, mutta niiden vastaanotto oli juuri päättynyt. A oli sitten käynyt taksilla itse päivystyksessä vaikka ikävä kokemus sellainen kipujen takia oli ollut.

Siinäkin esimerkki siitä, miten rahakkaita vanhuksia kyllä sukulaisten toimesta taloudellisesti muuten kupataan, mutta kun he tarvitsisivat konkreettista apua, niin tumput suorina vain töllötetään. Tai tosiaankin selaillaan älyvehkeistä videoita kun potilas kivuissaan ähkii ja pitäisi toimia.

Puutarhurille (ylipäätään meille naapureille) Anelmavanhuksen asiat eivät kuuluisi vähän vertaa, mutta ei ole häpyä jättääkään kun kerta on avuntarjoajan rooliin tässä vuosien mittaan tavallaan asemoiduttu.

Sen olen aistinut, että Puutarhuria A pitää kuin varhain haimasyöpään kuolleena, liki samanikäisenä tyttärenään, että onhan se oikeastaan kunniakin kun vain sitten jaksaisi töidensä päälle.

Kekkosohranaa alan lukemaan ja siihenpä tavan mukaan jälleen nukahtanen.

24.3.2026 tiistai

Klo 04.50

Melko valoisaa jo. Eilen lujaa puhaltanut tuuli on käärinyt huulensa tötterölle ja solminut kurtun ympärille nijelangan. Semmoisen kuvajaisen piirtäisin lastentarinaan jos niitä vielä rustaisin.

Näin unta hennosta naisesta jolla oli luja luonne. Minä en kuulunut sen unen tarinaan mitenkään, seurasin vain pilvipenkillä istuen naisen hääräämistä ammatissaan joka liittyi opettamiseen vaikka oppilaita ei näkynytkään.

Ehkä tekoäly oli vienyt häneltä opetettavat?

Iltasella

Paulukselta leikanneet viisaudenhampaan juurineen pois.

Kävin jo Tojotanrottelo kolmoselle varaamassa ajan kylän pajalta vetokoukun laittoon, mutta kun aloin itse valmistelemaan vaihtoa, ettei maksullisella taholla menisi asiaan aikaa, niin korvakkeet joiden paikalle koukun runko pultataan, lähtivätkin helposti irti ja pian minulla oli koukkukin paikoillaan. Onhan se paskamaista puuhaa selällään autoa takaa päin panna, mutta jos siinä satasia säästää, niin kyllä se kannattaa.

Nyt en jaksa muuta. Käyn saunassa ja alan korsoomaan.

Sloveniassa maltillisemmat voimat voittivat niukasti vaalit.

25.3.2026 keskiviikko

Iltasella

G kävi Jompen kanssa. Saunoivat, paistoivat kiukaankolossa makkarat. Toivat tullessaan pakoputken tiivisteen ja pultit ja kesärenkaat ja ottivat aitasta Pauluksen auton (mun "Tojotanrottelo kakkosen") kesät mukaansa. Olivat ajaneet Valtimon kautta pois.

G:lla olivat viimeiset kirjoitukset olleet aamupäivällä historiasta. Jospa saisi sen valkoisen lakkinsa hänkin...

Päivällä irroittelin takapuskurimuovin syrjään, ja vielä sen alta metallisenkin rälläköin irti (pultit eivät lähteneet kiertymään auki) ja sarhasin onttojen runkopalkkien päistä kolmannetkin pultit vetokoukkuun paikoilleen. Laitoin hitsaamalla metallipuskurin takaisin ja ruostesuojasin sen alustamassalla. Juuri ja juuri kerkesin kaiken tehdä ennen sateiden ylle saapumista.

Vetokoukun pistorasian johtojen kytkentä on vielä edessä. Pakoputkikin oli ratkennut takimmaisen liitoslaippansa juuresta niin sen juottaminen migillä jää ammattilaisen tehtäväksi.

Perkele että minua suivaannuttaa autojen rassaaminen! Olisin näinäkin tunteina saanut puita pinoon melkoiset määrät.

26.3.2026 torstai

Ukrainasta pommeja Viipuriin ja Laukaanlahdelle. Valtavat myrkkypilvet leviävät ylle Karjalanmaan eikä Suomikaan niistä ohtinatta jää. Silti sotarikoksiin ja muihin raakuuksiin täyssyyllinen Venäjä on päässyt, ja yhä pääsee, vähällä tekosiinsa nähden.

Myönteinen kotimaan uutinen: Kansanedustaja Päivi Räsänen sai korkeimmassa oikeudessa sakkoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sanoo järkyttyneensä tuomiosta, mutta se osoittaa vain sen, ettei sillä ole hajuakaan siitä, kuinka monet miljoonat ja miljardit homot ja lesbot hänen kaltaistensa uskonnollisisita asenteista ovat saaneet kärsiä pitkin ihmishistoriaa. Inhottaa tuo sormiaan raamatun ympärille kiristelevä ihminen kun ei edes suostu ajattelemaan, että voisiko tuomiossa todella olla jo käytännön järkeen vaikuttamisen vuoksi oikeassa osumista.

Minne aivojensa solukoihin anteeksipyynnön mahdollisuus lääketiedettä aikoinaan opiskelleella Päivilläkin sotketui? Eikö siinä helvetinperkeleen raamatussa jotain siitäkin mahdollisuudesta paasata?

Oikeita järkytyksen aiheita on Päivinkin rukousten alkulähteiden suunta Lähi-Itä tarjonnut jo vuosia ja vuosikymmeniä, mutta suurin on kuitenkin rakkaus joka sydäntään kylmää. Nimittäin samansukupuolisten toisiaan kohtaan tuntema rakkaus. Tuo aivolisäkkeen virittämä tunnehan on Räsäsen mielestä varattuna yksinoikeudella vain ja ainoastaan meille heteroille! Ja miten heterotkin puolisoitaan toisinaan kohtelevat kun niitä niin kovasti rakastavat; Nytkin juuri tulleen uutisen mukaan perisuomalainen mies tuomittiin elinkautiseen vaimonsa murhasta!

Lapinlahtelainen kansanedustaja Sari Essayah asettuu Ylen uutisisten haastattelussa tietenkin yhteisten rintamien kollegansa tueksi homoasiassa vaikka hänen kuuluisi yksittäisenä kansanedustajana olla julkisuuden kautta puuttumatta oikeuden ratkaisuihin.

Eikö tämänkin pariskon oma mielikuvitus voisi laatia heille toisenlaisen elämänkohtalon jossa he olisivatkin syntyneet ominaisuuksin joita sama sukupuoli kiinnostaa enämpi kuin vastakkainen? Ja kun he samanhenkisen politiikan törmäyskursseilla olisivat sitten myöhemmin tavanneet, olisivat he nyt saman sängyn jakajina arvostettu lesboparisko...

Mutta aivojensa koukuttamina nuokin poloiset perisyntisiä häntiään jahtaavat.

Kirjoitin Sari-uutiseen kommentin jonka moderoija kohteliain sanankääntein sähköpostiini viestin laittaen lemppasi virtuaalitunkiolle.

Mutta tässä se: 

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä oikeusvaltiossamme. Tuomio on oikea, ehkä jopa liian lievä ja paljon anteeksi antava.  Poliitikko Päivin kokema järkytys on pientä siihen nähden, mitä homot ja lesbot ym. ovat pilkan, ivan, syrjinnän, keskitysleirien ym. historian aikana saaneet kokea, ja yhä kokevat. Niiden taakkojen kanssa taivaltava kameli ei tätäkään Päivin tarjoilemaa risua olisi kannateltavakseen tarvinnut.  Sari Essayhahinkaan ei olisi pahitteeksi alkaa anteeksipyyntölinjalle kaikesta siitä, mihin edustamansa uskonyhteisö ja -yhteisöt, kirkot ja erilaiset lahkot ovat menneisyydessä lähimmäisilleen tehneet vain siksi, että jotkut ovat saaneet syntymässä sen fyysisen ja henkisen roolin elämäkseen, mitä ei voi toiseksi vaihtaa.

Ylen perustelut kommenttini poistolle:

Hei, Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! Tällä kertaa viestiäsi ei julkaistu aiheesta Essayah antaa tukensa Räsäselle: ”Tuomio on huolestuttava sanan- ja uskonnonvapauden kannalta”. Keskusteluja moderoidessa tarkastelemme kokonaisuutta ja valitsemme julkaistavaksi viestejä, jotka vievät keskustelua eteenpäin ja täydentävät aihetta. Viestisi saatettiin jättää julkaisematta esimerkiksi siksi, että: asia oli jo tullut esille muissa kommenteissa viestisi ei liittynyt suoraan keskustelun aiheeseen viestisi tai nimimerkkisi ei ollut linjassa Ylen keskusteluohjeen kanssa Haluamme pitää keskustelut mahdollisimman monipuolisina ja rakentavina. Siksi joskus hyväkin viesti voi jäädä julkaisematta. Lue lisää Ylen keskusteluohjeesta. Kiitos, että olet mukana keskustelemassa Ylessä!

Mukavaa kun ne sentäs kovasti kiitellen yrittävät perustella sananvapaudenkäytön estämisensä. Hesarista ei koskaan kuivaa kurausta kuulu.

Samaa heimoa

9.3.2026 maanantai

Jälleen tämä uni: Aivot yrittivät analysoida itseään kun paikalle vieriskeli syrjän katveesta Daliviiksiset, silmälasiset toiset aivot. Viiksissä roikkui pieniä työkaluja joilla outo ilmestys alkoi tonkimisensa. Ohimoihin koski kun heräsin.

Unesta valveillaolijoiden valtakuntaan lähtiessäni minulle pantiin kainaloon nippu täyteen kirjoitettuja A-nelosia. 

Elikä nukahdin uudestaan niitä lukeakseni. Tekoäly nimeltään Kustilan Kusti oli kirjinyt ne. Sitten piti kiirehtiä pellonlaidalla vinossa kenottavaan huussiin jossa pyyhin papereihin perseeni.

Soitin Heimosedälle. Huonolle mallille oli muutama viikko sitten terveys mennyt. Tuli hankale olo mullen.

Heimo ja Sirkka. Kuvan takana lukee "Heimo sairaana 1959". Sirkka oli kotoisin Sotkamon Vihtamosta. Kuva lienee otettu jossakin siellä päin.

                         HeimonSirkan (os. Korhonen) koti "Sievälä" Sotkamon Vihtamossa, foto 1970-luku.

14.3.2026 lauantai

Klo 03.33, junassa kohti Helsinkiä. Inter City, vaunu nro 5, yläkerrassa istuimeni numero 77. Koko junassa vain muutama muu matkustaja. Alakerran perimmäisessä vaunussa paksu varusmies röhnötti täydessä unessa pöytään nojaten.

Heimon luokse "viimeiselle ehtoolliselle"; Näin me puhelimessa lohkottiin.

Setä on ollut einesruokien varassa sairaalasta pääsyn jälkeen joista vatsa tahtoo mennä kovaksi. Kokkailin viemiseksi lohisopan termosastiaan. Paistoin mukaan myös Heimon lapsuuden ja nuoruusaikojen kalavesien kuhaa, keitin mukaan perunaa ja porkkanaa ja höystin annoksen paistetuilla sipulirenkailla. Nätti annos niistä alumiinirasiaan järjestyi; tuoksu tunkee nytkin pienestä kylmälaukusta jos vetoketjua raottaa. Kylmäkalleksi pakkasin syntymäseutujemme soilta poimittua lakkaa ja Unipuron ympäristön mustikkaa muutamat pakasterasialliset.

Matka meni joutuisasti; Klo 10.20 Heimon tykönä Risupadontiellä Oulunkylässä.

 Mummolan seinustalla ukki Adam sylissään Pekka, edessä Liisa, Pentti ja Pauli oikealla, lasten isä, Oskarisetä takana ja oikealla pilkistää hänen IC-moottoripyörän eturengas. Veljellään, siis isälläni, oli samanlainen. Kuvan ihmisistä on elossa vain Pekka ja Liisa eikä yhteyttä ole pidetty Oskarin kuoleman (2016) jälkeen, eikä paljoa sitäkään ennen.

16.3.2026 maanantai

Helsingin päivä mailleen saa, olisi aika uinahtaa, mutta asemalla täällä hengailen. 

Asematunnelissa lähestyivät "samat" kerjäläisnaiset kuin viimeksikin täällä käydessäni. Maltillisilla eleillä kielsin lähemmä tulemasta sillä eipä ole törsäämiseen varaa minullakaan.

Heimon  kanssa keskustelu oli yhtä huutamista: kuulo hänellä liki nolla. Huusin hänen oikeaan korvaan kysymyksiä joihin hän kyllä hyvin vastaili. Selväksi kävi, että polkunsa alkaa olla kuljettu, sitä tosiasiaa ei pääse enää pakenemaan. Jos vaikka kuukausiksikin, tai vuodeksi huoku jatkuu, niin eipä sitä elämäksi enää voi sanoa. 28.3 menee "alakerran ohitusleikkaukseen" ja epäili siitä selviämistään.

Vähän tuli haikea olo, ja kun siinä vielä selailtiin valokuvalaatikoitakin...

Nyt olen junassa. Klo lähentelee puolta yötä. Menolippu Ouluun näkyy kännykän sovelluksessa.Vaunu nro 57, yläkerta, paikka nro 106. Kyyti tuli melkoisen täyteen, ainakin alakerta. Ennen lähtöä kuljeskelin muiden matkustajien lomassa sillä lähtö hieman viivästyi. Kielien sekamelska oli melkoinen. Intialaisen tummaa ja aasialaisten monivivahteisuutta enimmäkseen. Afrikkalaistaustaisiakin monet. Jokunen tutunturvallisessa humalassa oleva, pehmein polvin hoippuva suomalainen näytti koomiselta ilmestykseltä raittiiden ulkomaalaisten seassa. 

Oulaisissa kun klo on 07.04. Nukuin melkein koko ajan. Kävisin kahvilla, mutta nykyjunien ravintolavaunujen kahvinkeittotarpeilla eivät enää kummoisia osaa tehdä. Pitäisi omat sokeripalasensakin varata mukaan kun niillä on vain niitä paperisia jauhopötköjä. Hinta kyllä on pantu kipukynnykselle. Jos vähän lisää, niin kitumarkettien tarjouksista saisi kaksi pakettia kahvia kotiin viemisiksi.

Katsoinkohan pois karkoittavan hinnan oikein sen kahvilasavustamosta siistityn juottolasyöttölän listasta; Iso kaffekuppi 14€!? Olisin ostanut kupillisen ja ihaillut entisöityä Järnefeltin Kolitaulua seinällä, siemaillut kupistani ja katsellut ihmisten hyllymistä tiskiltä pöytiin ja takaisin. Muistellut isää ja sen tupakehtemista ja niitä silloisten humalaismassojen tupakansavun seassa liikehtimisiä, alituista jankkaamista ja pulinaa, naurunremahduksia, yskimisiä, asemapoliisien totisentotisia taneleita...ja sitä asemanhajua!

Porukka on siistiytynyt. On rahvaalle omat väylänsä, mutta pikkurilli-kahvilakävijääkin piisaa hienoine puheineen ja aksenteineen. Tupakkia kukaan ei enää saa sisällä poltella, mutta yhden jos toisenkin ylähuulta patille venyttää nikotiinimälli, että eiköhän itsensä myrkyttämistarve lie samanmoista kaikenlaisine sokerisine suoliston huuhteluaineineenkin. Ja alati tapahtuva burgereiden mussuttaminen tekee tästäkin kansasta pian kävelemään kyvyttömän, yhtenäisen ihraläjän joka valuskelee Maa-planeetan pinnalla kuin sula läski kalakukossa.

Pekka puskia tarvittaisiin komppaniallinen valistamaan, mutta eipä taitaisi ne terveysmutinat korviin enään kantautua.

Karvahahattukansan junien vessat ne ovat aina olleet paikkoja jonne ei viitsisi mennä jos pakko ei olisi. Miten toikin äskeinen, suuri mies joka suuntaan, siellä mahtui käymään kun minunkin pitää melkein peruuttamalla mennä? Entistä punakampana se sieltä tuli, että tuskainen oli kokemus hänellä. Täytyisi pitää mukana desifiointipyyhkeitäkin kun roiskeilta ei seisoviltaan vettänsä ruikkiva kusikansa välty heiluvassa kapeikossa mitenkään. Minä koetan istuviltani, mutta pytyn reunojen pyyhkiminen on ennen istahtamista pakko joka kerta suorittaa. Haju ei ole kuitenkaan enää ihan niin hirveä kuin joskus 1960-70-80 -lukujen junavessoissa.

Ukki Adamin hautajaiset 1975. Pappi Väinö Mentu ripottelee multaa ja esittää sen ainoan, vettä pitävän, tieteen hyväksymän totuuden ihmisenkin piipahtamisesta elonkirjoa värittämässä: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tultava..."

Kuvassa takana lankoni Osmo, hänen vieressään partasuu Pentti (ampui itsensä 1981), sitten Oskarisetä veljensä Heimon kanssa. Heimon vanhin tytär Maari, vaimo Sirkka, papin paperia pitelevän käden takana pikkuinen Minna, isäni Tauno, äitini Gunilla, Lainatädin poika Jouni ja tytär Auli poikaystävänsä Pertin (sairastui skitsofreniaan 1977, kuoli 1990-luvulla) kanssa ja edessä Anni mummi ja Ismo, Lainatädin nuorin poika.

18.3.2026 keskiviikko

Kotio palattuani lueskelin uutisvirtaa. Vaikka lakkautin lehden tilaamisen niin HS:n kolumnisti Timo Paukun kirjoitukseen joka oli luettavissa silti "Huijaamisesta tuli uusi normi" yritin kolmellakin eri lyhyellä lauseella tökätä, kuinka uskontojen huijaustarustot ovat jo tuhansia vuosia menneet lajimme aivosyötteestä syvälle minuuksiin tehden tuhojaan totuuden ja valheen erottamiskyvyssämme aivan samalla tavalla kuin mitä nyt internet-ilmiö on tehnyt kiihtyvällä tahdilla, mutta moderaattoritekoälyn koodistoon asennettujen, kiellettyjen sanojen lista nakkasi tunkiolle moiset mielipiteeni.

Että tässä meidän sananvapautemme jota Hesarikin väittää hampaat irvessä puolustavansa.

Mutta ei sen väliä. Kommenttiosastot ovat täysin turhia muutenkin jos valistuksen aikaan vertaa jolloin valistaminen upposi sellaiseen tottumattomaan aivojenmassaan kuin urheiluhullut suohon. Ja mikähän "valistaja" minäkin luulen olevani, saatana. Poikkiteloin olija vain ja sellaisilta on huutajan turpa helppo tukkia. Vaiennetaan hiljaiseksi ja sillä selvä.

Alan  paneutua siihen ajatukseen, että Unimäkeen on lähdettävä kestipä selkä tahika ei. Seuraavan talven lämmityspuut ovat vielä metsässä!

Onneksi ei ole lunta juuri lainkaan. Soitin traktorimiehelle ja se on käynyt aukaisemassa uran lumenhölseeseen jota ehkä kymmensenttinen tiellä vielä on ollut.

Kun Heimosetä ihan pian kuolee, ei ole sukulaista jonka kanssa samalla tavalla yksituumaisesti maailman asioita puhelimessa puitaisiin. Seuraava "suvun vanhin"-ehdokas Martti jäi peräkammarin pojaksi (s.1949) enkä hänen kanssaan ole ollut missään tekemisessä. Viime syksynä jututin kun hän oli istuttamassa kuusentaimia Kyntöläisellä.

Voudinvasaran lämmössä

2.3.2026 maanantai

Meillä on aina vietetty poikien synttäreitä ja vähintään kahviteltu nimipäivinä. Niin nytkin kun Paulus täyttää 22 v. Ojennettiin pari pientä lahjaa eilisillä kakkukahveilla. Muuten tätäkään poikaa ei kotona juuri näy kun mukavempi on N:n luona majailla, ja koska on töitäkin. Niinhän asioiden pitää mennäkin. Illasta käytäneen Rossossa syömässä koko poppoo -paitsi Frans Elias. Tulee hiihtolomakäynnille naisensa kanssa vasta torstain.

TM kävi illasta.

Tänään ajelee Sonjan porukka ensin tänne ja sitten mennään käymään Salokylällä asioilla. Elisabethkin on mukana. Ostin hänelle muutamat pikkujutut isoon tavarakassiin johon voi sitten kotona leluja säilöä.

Unessa humpalla pitkästä aikaa. 

Koetin muistella ketä lavalla lujaa kyytiä töytyytin, mutta muistintaululla ei muuta näkynyt kuin punainen kokomekko ja muhkeat ryntäät.

Klo näytti vihrein numeroin mikron taulussa 04.44 kun kylmää vettä yön kuivattamaan suuhuni lasista horaisin.

Lähden kuudeksi Kaukaveteen vesijumpalle, sukeltelemaan, uimaan, vesihierontaan... Nilkkasärystä en taida enää eroon päästä vaikka mitä tekisin.

3.3.2026 tiistai

Eilenillalla särki päätä juuttaasti eikä se kokonaan ole yön aikana vaimennut.

Vantaalla kerrostalopalossa tukehtui savukaasuihin somalitaustaiset kolme lasta ja vanhemmat. Joku harhainen, 71-vuotias naapuri oli tuohustanut olohuoneeseensa nuotion ja hypännyt itse parvekkeelta pihalle.

4.3.2026 keskiviikko

Kaukaveden saunassa kaksi kolmekymppistä ukrainalaismiestä. Toisella oli villamyssy päässänsä ja aloitin siitä mainiten juttelun. Suomenkieli oli hakusessa, vaitelias ei pukahtanutkaan, mutta tältä vilkkaammalta tuli murtaen sanoja ihan nokko.

Kaverukset olivat tulleet jo Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan alussa tänne. Olisi tehnyt mieli ääneen ajatella, että kuinka sotaan kelpaavat kaverit täällä ovat, mutten viitsinyt. Ehkä selitys olisi löytynyt.

Illegaaleja vakoilijoita? Eikä niinkään Ukrainan  hyväksi vaan Moskovan Zaatanan.

Kun näin raskaasti syytteleviä ajatuksia milloin herää, olisi siksi parempi kysyä vaikka suoraan kuin että jättää ne päätä pakottamaan.

Löytäisin kaverukset kyllä, sillä Puhelias kertoi työpaikkansa nimen.

Yritin vaihtaa Tojotanrottelo III:seen ajovalumpiot, ei onnistanut. Olisi pitänyt osata tilata korkeudensäätömoottorilla olevat. Luulin, että ne voi vaihtaa vanhoista uusiin. Yritän lähettää umpiot vaihtoon Euroopan plakkiutuneeseen "sydämeen" Puolaan vaikka olin tilaavinani ne Saksasta, Autodocilta. Umpion takana lukee isolla Made in Taiwan!

Piti purkaa koko etupuskuri ja muita katteita edestä pois ja sitten laittaa takaisin, elikä kokolailla turha, puoli päivää kestänyt ähräys ulkona lumenkylmällä alustalla konttaillen! Nollakeli, että ei sen puoleen.

Öljyt+suodattimen vaihdoin. Suodattimen oli edellinen vaihtaja kirinyt uhkatiukkaan eikä lähtenyt kuin palasina ja lopulta lämmittämällä niin, että tiivistekumi kärysi.

5.3.2026 torstai

Aloittivat Iranin murskaamisen Israel ja velipuolensa (tai ottoisänsä) USA. Jälki on nykysodista tutusti kammottavaa ja tulee yhä vain pahenemaan. Hiekka palaa jo ympärysmaissakin.

Pommitusten aloittajat kuvittelevat olevansa nettipelien kahvoissa eikä siviilien tuskasta ymmärrykseen saakka huudot kuulu, ei tunnu.

Tämän uuden sota-aukileen äärellä ydinaseista ja niiden lisäämisestä alkoivat ammolleen lengotella sodille ahnaita suitaan niin Kiina kuin Ranskakin, eikä Pohjolakaan niistä enää vaikene. Paitsi Suomi joka unohti asiassa parlamentaariset tavat kun kokoomusjohtoinen hallitus puolustusministeri Häkkäsen suulla yhtäkkiä ilmoitti luopuvansa ydinaseiden täyskiellosta.

Railo levenee puolueiden välillä ja kohta ne ovat tukkanuottasilla vaikka pitäisi sotesektorikin sotasektorin rinnalla kuntoon saada.

Keskiyön kellon viisarit nitkahtivat viimeiselle sekunneille. Jos joku loppuräjähdyksenavaruusprofessori meinaa viimeistä elonkehän sekuntia ruveta tutkimaan, niin laitteiden pitäisi olla atmosfäärin laidoilla valmiina jo.

Maailma odottaa tuhkaustaan, kuten unessani viime yönä sanottiin.

F&E tulivat.

6.3.2026 perjantai

Umpioita ei kannata palauttaa, postimaksu puolalaiseen osoitteeseen sama kuin 2x niiden hinta/kpl! Panin lyhdyt Torille myyntiin.

Kun en ole mikään tarkanpaskan äkistäjä niin tällaiselle postimyyntitouhu on perseestä! Olisin tuonkin palautustuskan välttänyt jos panin tilatessa ruksin ruutuun "Turvallinen tilaus" ja maksanut 6:n euron lisämaksun. Palautus olisi siis hoitunut kustannuksitta.

Mutta ei Autodocin tekoälychättäilijäkään osannut sanoa, ettei säätömoottoria voi vaihtaa.

Kuomullinen peräkärry käytiin ostamassa Puutarhurin työkaverilta.

7.3.2026 lauantai

Heräsin jälleen neljältä. Unessa sukelsin altaanmitan, mutta en meinannut päästä pintaan. Tukehtumisen tunne oli aito, elikä olin kuorsannut silti vaikka estokiskot olivat suussa. Ne alkavat olla loppuunpurrut.

Kuorsaakohan valtionvaranministeri Riikka Purra? Hampaat sillä ainakin ovat aina raateluasennossa. Tällainen henkilökohtaisuuksiin ulkonäössä meneminen ei ole korrektia, mutta näinhän minä kerran unta Tytti Tuppuraisenkin leveäaukkoisesta, punahuulisesta suusta ja siitä, miten hän vastasi kun suun koosta kysyin kuin Punahilkka isoäidin syöneeltä sudelta.

TaruMaaretin nimipäivä. Laitoin onnittelut ruusukuvan kera.

Talossa kaikkiaan 7 ihmistä ja kaksi koiraa. Täytynee keitellä kattilassa puuroa sillä P&N lähtevät heti aamusta ajeleen Ouluun. P on kolmatta viikkoa ajanut joka päivä työkeikalla siellä, että ainakin on tuttu polku. N, helsinkiläinen, ei ole käynyt koskaan Oulussa ja hänelle se saattaa olla ihan mukava reissu.

Unkari ja Ukraina uhittelevat toisillensa. Unkarin (Orbankyrvän) käyttäytymistä saanee hirvitellä. Sattuman irvistely hänen ja muutamien samaan aikaan maailmanpolitiikassa valtaan keplotelleiden tyranni-ilmestysten hahmossa on kammottavaa. Miten voi yhtäaikaa sattuakin niin moneen maahan näitä kokovartalokyrpiä joilla ei minkäänlaista häpyä ole valtansa pönkittamisissä!

Eikä niistä yhtäkään saada edes pyssyteltyä hengiltä vaikka kerrankin aito tarvis olisi.

Koska uunia piti lämmittää, tein aamupäivästä kahdenlaista uuniruokaa. Molemmat padat onnistuivat hyvin. Toinen oli tuttua riisi-ohrakanaa ja toinen täyskasvispata johon erikseen esikypsensin miedosti suolalla maustetussa vedessä runsaasti parsakaalia. Eräänlainen gratiinipata siis johon lisäsin kasviskermaan tehdyn yrtti-pippuri-munaseoksen.

Nyt illasta laitoin uunin jälkilämpöön (+170°) ohrapuuron hautumaan huomisaamua varten.

8.3.2026 sunnuntai

Eilen alkoi oikea kevät kun aurinko paistoi ja räystäiltä vesi roiskui. Varhaiset aamu heräämiseni (04) on merkki siitä, että olisi oltava jo Unimäessä seuraavan talven polttopuita tekemässä, mutta en taida vielä viikkoon päästä. Tiistaina on verikokeet ja muina päivinä muita sovittuja asioitten hoitamisia.

Siskoni H oli tilannut Kansallisarkistosta isä Taunon ja setä Oskarin rakennusurakointiyrityksen konkurssihuutokaupan paperit vuodelta 1963.

On se ollut näytelmä sekin!

Eräänä syyskuun ankeana torstaina suurkuusien ympäröimään, Unimäen lahonhataraan, penakoita täynnä olevaan yhdentuvan hirsikömmänään on ahtautunut poliisikonstaapeli Heimo Närhi (myöhemmin paikkakunnan nimismieheksi kohonnut) ja muut konkurssipesän saamisten edunvalvojat. Uteliaat kyläläiset on pakko ollut jättää ulkorantteelle kuikuilemaan rikinäisistä ikkunoista ja kengänpohjasaranaisesta, auki renksottavasta ovesta sisällä tapahtuvaa, naurettavaa näytelmää jossa valtava, ulosottoon määrätty omaisuus, elikä rikkonainen patteriradio, loppuunpoljettu Tikka-ompelukone ja väljäksi paukuteltu espanjalainen yksipiippuinen, 16 kaliberinen Herkules-haulikko on pantu huudettavaksi esille. Navetassa ammuva yksinäinen Pikkumantelikin on voudin vasarankopauksen luisena ponkottavaan lonkkaansa saanut.

Ja onhan vasaran alle kaiveltu isän jo kavereilleen myymä IC-merkkinen moottoripyöräkin kun sille ei ole kauppakirjaa löytynyt. IC:n sijainnista ei varmuutta ole ollut, mutta ehkä jossain Kangaslahdessa Einari Heikkisellä kun se oli sen paikalla ollen huutanut virallisesti itselleen.

Huutokaupan rahallinen  saalis:

Äeti on huutanut haulikon 11 markalla, Asa-merkkisen patteriradion 6 markalla ja ompelukoneen 32 markalla. 

Ukki Adam oli huutaa päräyttänyt Pikkumantelin 100 markalla, mutta kun huutokauppaväki oli poluillensa kaikonnut, on hän taluttanut lehmän navettaan takaisin.

Einarin omistukseen oli IC-moottoripyörä siirtynyt hintaan 20 markkaa.

8,36 hehtaarin maapohjalle eikä lahoille rakennuksille ole yhtään nuijankopausta tarvinnut antaa kun huutajia niille ei ole ilmaantunut.

Konkurssipesän saatavat kaikkinensa ovat olleet vajavat 30 000 juuri sinä vuonna uudistunutta uutta markkaa. Nykyisellä ostovoimallaan noin 70 000 €, mutta eipä edes huutokaupan järjestämiskuluja ole nimismiehelle herunut.

Velkojat ovat olleet rautakauppiaat Suonenjoelta, Maaningalta ja Rautalammilta joilla paikkakunnilla (mm.) isä ja Oskari ovat urakoineet kouluja, pappiloita ja seurakuntataloja. Maaningan pappilan työmaalle jääneet vähäiset rakennustarvikkeet ja työkalut ("2 kpl rautakangia") on päätetty huudattaa sittemmin siellä, mutta ilmeisesti se on jäänyt tekemättä. Vain rahallinen arvio on niistä käyty tekemässä eikä se olisi paljoa kassaa kasvattanut.

Verottajan saatavat ovat olleet hämmästyttävän pieniä, vain muutamia kymppejä ja parit sataset Kaavin verotoimistoon.

Velat eivät ole siis olleet työmaiden kokoihin mitattuna juuri minkäänlaisia, mutta juopotteluiltaan eivät urakoitsijat ole niistä ajoissa huolehtineet.

Isä ja Äeti voittivat noihin aikoihin veikkauspeleissä päävoiton jonka turvin he ilmeisesti tästä pahimmasta elämäntönkyrästä ylitse konttasivat sillä uusia pakkohuutokauppoja ei ilmaantunut. Lisäksi he ovat tehneet avioehdon ja siirtäneet kaiken Äetin nimiin ja lopulta minä, isän kuoltua 1982 lunastin Unimäen vuonna 1984 itselleni. Käypä hinta oli koko rakennuksettomalle  tilalle 15 000 markkaa. Arvion teki metsäalan ammattilainen.

Muutimme Unimäestä Pohjoismäkeen vuonna 1968. Isä poltti eräällä syyssateen sävyttämällä metsästysreissullamme (1970) huutokaupan aikaisen, hataran mökkitötterön ja navetan. Savusaunan hirret se oli kenkännyt Juhanilan Matille joka ne Keyritynrannalle hevosteli, mutta sinne ne läjään lahosivat.

Tänä päivänä 112 vuotta samojen geeniperimien omaavan (maarekisterin mukaan lohkomistapahtuman virallinen vuosiluku on 1926, Anu&Mari ovat muuttaneet Unimäen korpeen 1914 tai jo 1904) suvun hallussa olleesta Unimäen tilasta rakennuksineen voisi pyytää maksimissaan 60 000 €, mutta luultavasti, jos ostajaehdokkaita edes ilmaantuisi, juuri ja juuri hyväksyttävissä oleva hinta jäisi 20 000 €:n kieppeille.

On Um voudin vasaranuhan alla ollut minunkin omistuksessa ollessaan, että teit isäin melkein on kompuroitu. 

Tiukkaa tekee edelleen omistaa näitä pieniä omaisuuksia nykysuomessakin; tekisi mieli vielä järjissä ollessaan luovuttaa.