Samaa heimoa

9.3.2026 maanantai

Jälleen tämä uni: Aivot yrittivät analysoida itseään kun paikalle vieriskeli syrjän katveesta Daliviiksiset, silmälasiset toiset aivot. Viiksissä roikkui pieniä työkaluja joilla outo ilmestys alkoi tonkimisensa. Ohimoihin koski kun heräsin.

Unesta valveillaolijoiden valtakuntaan lähtiessäni minulle pantiin kainaloon nippu täyteen kirjoitettuja A-nelosia. 

Elikä nukahdin uudestaan niitä lukeakseni. Tekoäly nimeltään Kustilan Kusti oli kirjinyt ne. Sitten piti kiirehtiä pellonlaidalla vinossa kenottavaan huussiin jossa pyyhin papereihin perseeni.

Soitin Heimosedälle. Huonolle mallille oli muutama viikko sitten terveys mennyt. Tuli hankale olo mullen.

Heimo ja Sirkka. Kuvan takana lukee "Heimo sairaana 1959". Sirkka oli kotoisin Sotkamon Vihtamosta. Kuva lienee otettu jossakin siellä päin.

                         HeimonSirkan (os. Korhonen) koti "Sievälä" Sotkamon Vihtamossa, foto 1970-luku.

14.3.2026 lauantai

Klo 03.33, junassa kohti Helsinkiä. Inter City, vaunu nro 5, yläkerrassa istuimeni numero 77. Koko junassa vain muutama muu matkustaja. Alakerran perimmäisessä vaunussa paksu varusmies röhnötti täydessä unessa pöytään nojaten.

Heimon luokse "viimeiselle ehtoolliselle"; Näin me puhelimessa lohkottiin.

Setä on ollut einesruokien varassa sairaalasta pääsyn jälkeen joista vatsa tahtoo mennä kovaksi. Kokkailin viemiseksi lohisopan termosastiaan. Paistoin mukaan myös Heimon lapsuuden ja nuoruusaikojen kalavesien kuhaa, keitin mukaan perunaa ja porkkanaa ja höystin annoksen paistetuilla sipulirenkailla. Nätti annos niistä alumiinirasiaan järjestyi; tuoksu tunkee nytkin pienestä kylmälaukusta jos vetoketjua raottaa. Kylmäkalleksi pakkasin syntymäseutujemme soilta poimittua lakkaa ja Unipuron ympäristön mustikkaa muutamat pakasterasialliset.

Matka meni joutuisasti; Klo 10.20 Heimon tykönä Risupadontiellä Oulunkylässä.

 Mummolan seinustalla ukki Adam sylissään Pekka, edessä Liisa, Pentti ja Pauli oikealla, lasten isä, Oskarisetä takana ja oikealla pilkistää hänen IC-moottoripyörän eturengas. Veljellään, siis isälläni, oli samanlainen. Kuvan ihmisistä on elossa vain Pekka ja Liisa eikä yhteyttä ole pidetty Oskarin kuoleman (2016) jälkeen, eikä paljoa sitäkään ennen.

16.3.2026 maanantai

Helsingin päivä mailleen saa, olisi aika uinahtaa, mutta asemalla täällä hengailen. 

Asematunnelissa lähestyivät "samat" kerjäläisnaiset kuin viimeksikin täällä käydessäni. Maltillisilla eleillä kielsin lähemmä tulemasta sillä eipä ole törsäämiseen varaa minullakaan.

Heimon  kanssa keskustelu oli yhtä huutamista: kuulo hänellä liki nolla. Huusin hänen oikeaan korvaan kysymyksiä joihin hän kyllä hyvin vastaili. Selväksi kävi, että polkunsa alkaa olla kuljettu, sitä tosiasiaa ei pääse enää pakenemaan. Jos vaikka kuukausiksikin, tai vuodeksi huoku jatkuu, niin eipä sitä elämäksi enää voi sanoa. 28.3 menee "alakerran ohitusleikkaukseen" ja epäili siitä selviämistään.

Vähän tuli haikea olo, ja kun siinä vielä selailtiin valokuvalaatikoitakin...

Nyt olen junassa. Klo lähentelee puolta yötä. Menolippu Ouluun näkyy kännykän sovelluksessa.Vaunu nro 57, yläkerta, paikka nro 106. Kyyti tuli melkoisen täyteen, ainakin alakerta. Ennen lähtöä kuljeskelin muiden matkustajien lomassa sillä lähtö hieman viivästyi. Kielien sekamelska oli melkoinen. Intialaisen tummaa ja aasialaisten monivivahteisuutta enimmäkseen. Afrikkalaistaustaisiakin monet. Jokunen tutunturvallisessa humalassa oleva, pehmein polvin hoippuva suomalainen näytti koomiselta ilmestykseltä raittiiden ulkomaalaisten seassa. 

Oulaisissa kun klo on 07.04. Nukuin melkein koko ajan. Kävisin kahvilla, mutta nykyjunien ravintolavaunujen kahvinkeittotarpeilla eivät enää kummoisia osaa tehdä. Pitäisi omat sokeripalasensakin varata mukaan kun niillä on vain niitä paperisia jauhopötköjä. Hinta kyllä on pantu kipukynnykselle. Jos vähän lisää, niin kitumarkettien tarjouksista saisi kaksi pakettia kahvia kotiin viemisiksi.

Katsoinkohan pois karkoittavan hinnan oikein sen kahvilasavustamosta siistityn juottolasyöttölän listasta; Iso kaffekuppi 14€!? Olisin ostanut kupillisen ja ihaillut entisöityä Järnefeltin Kolitaulua seinällä, siemaillut kupistani ja katsellut ihmisten hyllymistä tiskiltä pöytiin ja takaisin. Muistellut isää ja sen tupakehtemista ja niitä silloisten humalaismassojen tupakansavun seassa liikehtimisiä, alituista jankkaamista ja pulinaa, naurunremahduksia, yskimisiä, asemapoliisien totisentotisia taneleita...ja sitä asemanhajua!

Porukka on siistiytynyt. On rahvaalle omat väylänsä, mutta pikkurilli-kahvilakävijääkin piisaa hienoine puheineen ja aksenteineen. Tupakkia kukaan ei enää saa sisällä poltella, mutta yhden jos toisenkin ylähuulta patille venyttää nikotiinimälli, että eiköhän itsensä myrkyttämistarve lie samanmoista kaikenlaisine sokerisine suoliston huuhteluaineineenkin. Ja alati tapahtuva burgereiden mussuttaminen tekee tästäkin kansasta pian kävelemään kyvyttömän, yhtenäisen ihraläjän joka valuskelee Maa-planeetan pinnalla kuin sula läski kalakukossa.

Pekka puskia tarvittaisiin komppaniallinen valistamaan, mutta eipä taitaisi ne terveysmutinat korviin enään kantautua.

Karvahahattukansan junien vessat ne ovat aina olleet paikkoja jonne ei viitsisi mennä jos pakko ei olisi. Miten toikin äskeinen, suuri mies joka suuntaan, siellä mahtui käymään kun minunkin pitää melkein peruuttamalla mennä? Entistä punakampana se sieltä tuli, että tuskainen oli kokemus hänellä. Täytyisi pitää mukana desifiointipyyhkeitäkin kun roiskeilta ei seisoviltaan vettänsä ruikkiva kusikansa välty heiluvassa kapeikossa mitenkään. Minä koetan istuviltani, mutta pytyn reunojen pyyhkiminen on ennen istahtamista pakko joka kerta suorittaa. Haju ei ole kuitenkaan enää ihan niin hirveä kuin joskus 1960-70-80 -lukujen junavessoissa.

Ukki Adamin hautajaiset 1975. Pappi Väinö Mentu ripottelee multaa ja esittää sen ainoan, vettä pitävän, tieteen hyväksymän totuuden ihmisenkin piipahtamisesta elonkirjoa värittämässä: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tultava..."

Kuvassa takana lankoni Osmo, hänen vieressään partasuu Pentti (ampui itsensä 1981), sitten Oskarisetä veljensä Heimon kanssa. Heimon vanhin tytär Maari, vaimo Sirkka, papin paperia pitelevän käden takana pikkuinen Minna, isäni Tauno, äitini Gunilla, Lainatädin poika Jouni ja tytär Auli poikaystävänsä Pertin (sairastui skitsofreniaan 1977, kuoli 1990-luvulla) kanssa ja edessä Anni mummi ja Ismo, Lainatädin nuorin poika.

18.3.2026 keskiviikko

Kotio palattuani lueskelin uutisvirtaa. Vaikka lakkautin lehden tilaamisen niin HS:n kolumnisti Timo Paukun kirjoitukseen joka oli luettavissa silti "Huijaamisesta tuli uusi normi" yritin kolmellakin eri lyhyellä lauseella tökätä, kuinka uskontojen huijaustarustot ovat jo tuhansia vuosia menneet lajimme aivosyötteestä syvälle minuuksiin tehden tuhojaan totuuden ja valheen erottamiskyvyssämme aivan samalla tavalla kuin mitä nyt internet-ilmiö on tehnyt kiihtyvällä tahdilla, mutta moderaattoritekoälyn koodistoon asennettujen, kiellettyjen sanojen lista nakkasi tunkiolle moiset mielipiteeni.

Että tässä meidän sananvapautemme jota Hesarikin väittää hampaat irvessä puolustavansa.

Mutta ei sen väliä. Kommenttiosastot ovat täysin turhia muutenkin jos valistuksen aikaan vertaa jolloin valistaminen upposi sellaiseen tottumattomaan aivojenmassaan kuin urheiluhullut suohon. Ja mikähän "valistaja" minäkin luulen olevani, saatana. Poikkiteloin olija vain ja sellaisilta on huutajan turpa helppo tukkia. Vaiennetaan hiljaiseksi ja sillä selvä.

Alan  paneutua siihen ajatukseen, että Unimäkeen on lähdettävä kestipä selkä tahika ei. Seuraavan talven lämmityspuut ovat vielä metsässä!

Onneksi ei ole lunta juuri lainkaan. Soitin traktorimiehelle ja se on käynyt aukaisemassa uran lumenhölseeseen jota ehkä kymmensenttinen tiellä vielä on ollut.

Kun Heimosetä ihan pian kuolee, ei ole sukulaista jonka kanssa samalla tavalla yksituumaisesti maailman asioita puhelimessa puitaisiin. Seuraava "suvun vanhin"-ehdokas Martti jäi peräkammarin pojaksi (s.1949) enkä hänen kanssaan ole ollut missään tekemisessä. Viime syksynä jututin kun hän oli istuttamassa kuusentaimia Kyntöläisellä.

Voudinvasaran lämmössä

2.3.2026 maanantai

Meillä on aina vietetty poikien synttäreitä ja vähintään kahviteltu nimipäivinä. Niin nytkin kun Paulus täyttää 22 v. Ojennettiin pari pientä lahjaa eilisillä kakkukahveilla. Muuten tätäkään poikaa ei kotona juuri näy kun mukavempi on N:n luona majailla, ja koska on töitäkin. Niinhän asioiden pitää mennäkin. Illasta käytäneen Rossossa syömässä koko poppoo -paitsi Frans Elias. Tulee hiihtolomakäynnille naisensa kanssa vasta torstain.

TM kävi illasta.

Tänään ajelee Sonjan porukka ensin tänne ja sitten mennään käymään Salokylällä asioilla. Elisabethkin on mukana. Ostin hänelle muutamat pikkujutut isoon tavarakassiin johon voi sitten kotona leluja säilöä.

Unessa humpalla pitkästä aikaa. 

Koetin muistella ketä lavalla lujaa kyytiä töytyytin, mutta muistintaululla ei muuta näkynyt kuin punainen kokomekko ja muhkeat ryntäät.

Klo näytti vihrein numeroin mikron taulussa 04.44 kun kylmää vettä yön kuivattamaan suuhuni lasista horaisin.

Lähden kuudeksi Kaukaveteen vesijumpalle, sukeltelemaan, uimaan, vesihierontaan... Nilkkasärystä en taida enää eroon päästä vaikka mitä tekisin.

3.3.2026 tiistai

Eilenillalla särki päätä juuttaasti eikä se kokonaan ole yön aikana vaimennut.

Vantaalla kerrostalopalossa tukehtui savukaasuihin somalitaustaiset kolme lasta ja vanhemmat. Joku harhainen, 71-vuotias naapuri oli tuohustanut olohuoneeseensa nuotion ja hypännyt itse parvekkeelta pihalle.

4.3.2026 keskiviikko

Kaukaveden saunassa kaksi kolmekymppistä ukrainalaismiestä. Toisella oli villamyssy päässänsä ja aloitin siitä mainiten juttelun. Suomenkieli oli hakusessa, vaitelias ei pukahtanutkaan, mutta tältä vilkkaammalta tuli murtaen sanoja ihan nokko.

Kaverukset olivat tulleet jo Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan alussa tänne. Olisi tehnyt mieli ääneen ajatella, että kuinka sotaan kelpaavat kaverit täällä ovat, mutten viitsinyt. Ehkä selitys olisi löytynyt.

Illegaaleja vakoilijoita? Eikä niinkään Ukrainan  hyväksi vaan Moskovan Zaatanan.

Kun näin raskaasti syytteleviä ajatuksia milloin herää, olisi siksi parempi kysyä vaikka suoraan kuin että jättää ne päätä pakottamaan.

Löytäisin kaverukset kyllä, sillä Puhelias kertoi työpaikkansa nimen.

Yritin vaihtaa Tojotanrottelo III:seen ajovalumpiot, ei onnistanut. Olisi pitänyt osata tilata korkeudensäätömoottorilla olevat. Luulin, että ne voi vaihtaa vanhoista uusiin. Yritän lähettää umpiot vaihtoon Euroopan plakkiutuneeseen "sydämeen" Puolaan vaikka olin tilaavinani ne Saksasta, Autodocilta. Umpion takana lukee isolla Made in Taiwan!

Piti purkaa koko etupuskuri ja muita katteita edestä pois ja sitten laittaa takaisin, elikä kokolailla turha, puoli päivää kestänyt ähräys ulkona lumenkylmällä alustalla konttaillen! Nollakeli, että ei sen puoleen.

Öljyt+suodattimen vaihdoin. Suodattimen oli edellinen vaihtaja kirinyt uhkatiukkaan eikä lähtenyt kuin palasina ja lopulta lämmittämällä niin, että tiivistekumi kärysi.

5.3.2026 torstai

Aloittivat Iranin murskaamisen Israel ja velipuolensa (tai ottoisänsä) USA. Jälki on nykysodista tutusti kammottavaa ja tulee yhä vain pahenemaan. Hiekka palaa jo ympärysmaissakin.

Pommitusten aloittajat kuvittelevat olevansa nettipelien kahvoissa eikä siviilien tuskasta ymmärrykseen saakka huudot kuulu, ei tunnu.

Tämän uuden sota-aukileen äärellä ydinaseista ja niiden lisäämisestä alkoivat ammolleen lengotella sodille ahnaita suitaan niin Kiina kuin Ranskakin, eikä Pohjolakaan niistä enää vaikene. Paitsi Suomi joka unohti asiassa parlamentaariset tavat kun kokoomusjohtoinen hallitus puolustusministeri Häkkäsen suulla yhtäkkiä ilmoitti luopuvansa ydinaseiden täyskiellosta.

Railo levenee puolueiden välillä ja kohta ne ovat tukkanuottasilla vaikka pitäisi sotesektorikin sotasektorin rinnalla kuntoon saada.

Keskiyön kellon viisarit nitkahtivat viimeiselle sekunneille. Jos joku loppuräjähdyksenavaruusprofessori meinaa viimeistä elonkehän sekuntia ruveta tutkimaan, niin laitteiden pitäisi olla atmosfäärin laidoilla valmiina jo.

Maailma odottaa tuhkaustaan, kuten unessani viime yönä sanottiin.

F&E tulivat.

6.3.2026 perjantai

Umpioita ei kannata palauttaa, postimaksu puolalaiseen osoitteeseen sama kuin 2x niiden hinta/kpl! Panin lyhdyt Torille myyntiin.

Kun en ole mikään tarkanpaskan äkistäjä niin tällaiselle postimyyntitouhu on perseestä! Olisin tuonkin palautustuskan välttänyt jos panin tilatessa ruksin ruutuun "Turvallinen tilaus" ja maksanut 6:n euron lisämaksun. Palautus olisi siis hoitunut kustannuksitta.

Mutta ei Autodocin tekoälychättäilijäkään osannut sanoa, ettei säätömoottoria voi vaihtaa.

Kuomullinen peräkärry käytiin ostamassa Puutarhurin työkaverilta.

7.3.2026 lauantai

Heräsin jälleen neljältä. Unessa sukelsin altaanmitan, mutta en meinannut päästä pintaan. Tukehtumisen tunne oli aito, elikä olin kuorsannut silti vaikka estokiskot olivat suussa. Ne alkavat olla loppuunpurrut.

Kuorsaakohan valtionvaranministeri Riikka Purra? Hampaat sillä ainakin ovat aina raateluasennossa. Tällainen henkilökohtaisuuksiin ulkonäössä meneminen ei ole korrektia, mutta näinhän minä kerran unta Tytti Tuppuraisenkin leveäaukkoisesta, punahuulisesta suusta ja siitä, miten hän vastasi kun suun koosta kysyin kuin Punahilkka isoäidin syöneeltä sudelta.

TaruMaaretin nimipäivä. Laitoin onnittelut ruusukuvan kera.

Talossa kaikkiaan 7 ihmistä ja kaksi koiraa. Täytynee keitellä kattilassa puuroa sillä P&N lähtevät heti aamusta ajeleen Ouluun. P on kolmatta viikkoa ajanut joka päivä työkeikalla siellä, että ainakin on tuttu polku. N, helsinkiläinen, ei ole käynyt koskaan Oulussa ja hänelle se saattaa olla ihan mukava reissu.

Unkari ja Ukraina uhittelevat toisillensa. Unkarin (Orbankyrvän) käyttäytymistä saanee hirvitellä. Sattuman irvistely hänen ja muutamien samaan aikaan maailmanpolitiikassa valtaan keplotelleiden tyranni-ilmestysten hahmossa on kammottavaa. Miten voi yhtäaikaa sattuakin niin moneen maahan näitä kokovartalokyrpiä joilla ei minkäänlaista häpyä ole valtansa pönkittamisissä!

Eikä niistä yhtäkään saada edes pyssyteltyä hengiltä vaikka kerrankin aito tarvis olisi.

Koska uunia piti lämmittää, tein aamupäivästä kahdenlaista uuniruokaa. Molemmat padat onnistuivat hyvin. Toinen oli tuttua riisi-ohrakanaa ja toinen täyskasvispata johon erikseen esikypsensin miedosti suolalla maustetussa vedessä runsaasti parsakaalia. Eräänlainen gratiinipata siis johon lisäsin kasviskermaan tehdyn yrtti-pippuri-munaseoksen.

Nyt illasta laitoin uunin jälkilämpöön (+170°) ohrapuuron hautumaan huomisaamua varten.

8.3.2026 sunnuntai

Eilen alkoi oikea kevät kun aurinko paistoi ja räystäiltä vesi roiskui. Varhaiset aamu heräämiseni (04) on merkki siitä, että olisi oltava jo Unimäessä seuraavan talven polttopuita tekemässä, mutta en taida vielä viikkoon päästä. Tiistaina on verikokeet ja muina päivinä muita sovittuja asioitten hoitamisia.

Siskoni H oli tilannut Kansallisarkistosta isä Taunon ja setä Oskarin rakennusurakointiyrityksen konkurssihuutokaupan paperit vuodelta 1963.

On se ollut näytelmä sekin!

Eräänä syyskuun ankeana torstaina suurkuusien ympäröimään, Unimäen lahonhataraan, penakoita täynnä olevaan yhdentuvan hirsikömmänään on ahtautunut poliisikonstaapeli Heimo Närhi (myöhemmin paikkakunnan nimismieheksi kohonnut) ja muut konkurssipesän saamisten edunvalvojat. Uteliaat kyläläiset on pakko ollut jättää ulkorantteelle kuikuilemaan rikinäisistä ikkunoista ja kengänpohjasaranaisesta, auki renksottavasta ovesta sisällä tapahtuvaa, naurettavaa näytelmää jossa valtava, ulosottoon määrätty omaisuus, elikä rikkonainen patteriradio, loppuunpoljettu Tikka-ompelukone ja väljäksi paukuteltu espanjalainen yksipiippuinen, 16 kaliberinen Herkules-haulikko on pantu huudettavaksi esille. Navetassa ammuva yksinäinen Pikkumantelikin on voudin vasarankopauksen luisena ponkottavaan lonkkaansa saanut.

Ja onhan vasaran alle kaiveltu isän jo kavereilleen myymä IC-merkkinen moottoripyöräkin kun sille ei ole kauppakirjaa löytynyt. IC:n sijainnista ei varmuutta ole ollut, mutta ehkä jossain Kangaslahdessa Einari Heikkisellä kun se oli sen paikalla ollen huutanut virallisesti itselleen.

Huutokaupan rahallinen  saalis:

Äeti on huutanut haulikon 11 markalla, Asa-merkkisen patteriradion 6 markalla ja ompelukoneen 32 markalla. 

Ukki Adam oli huutaa päräyttänyt Pikkumantelin 100 markalla, mutta kun huutokauppaväki oli poluillensa kaikonnut, on hän taluttanut lehmän navettaan takaisin.

Einarin omistukseen oli IC-moottoripyörä siirtynyt hintaan 20 markkaa.

8,36 hehtaarin maapohjalle eikä lahoille rakennuksille ole yhtään nuijankopausta tarvinnut antaa kun huutajia niille ei ole ilmaantunut.

Konkurssipesän saatavat kaikkinensa ovat olleet vajavat 30 000 juuri sinä vuonna uudistunutta uutta markkaa. Nykyisellä ostovoimallaan noin 70 000 €, mutta eipä edes huutokaupan järjestämiskuluja ole nimismiehelle herunut.

Velkojat ovat olleet rautakauppiaat Suonenjoelta, Maaningalta ja Rautalammilta joilla paikkakunnilla (mm.) isä ja Oskari ovat urakoineet kouluja, pappiloita ja seurakuntataloja. Maaningan pappilan työmaalle jääneet vähäiset rakennustarvikkeet ja työkalut ("2 kpl rautakangia") on päätetty huudattaa sittemmin siellä, mutta ilmeisesti se on jäänyt tekemättä. Vain rahallinen arvio on niistä käyty tekemässä eikä se olisi paljoa kassaa kasvattanut.

Verottajan saatavat ovat olleet hämmästyttävän pieniä, vain muutamia kymppejä ja parit sataset Kaavin verotoimistoon.

Velat eivät ole siis olleet työmaiden kokoihin mitattuna juuri minkäänlaisia, mutta juopotteluiltaan eivät urakoitsijat ole niistä ajoissa huolehtineet.

Isä ja Äeti voittivat noihin aikoihin veikkauspeleissä päävoiton jonka turvin he ilmeisesti tästä pahimmasta elämäntönkyrästä ylitse konttasivat sillä uusia pakkohuutokauppoja ei ilmaantunut. Lisäksi he ovat tehneet avioehdon ja siirtäneet kaiken Äetin nimiin ja lopulta minä, isän kuoltua 1982 lunastin Unimäen vuonna 1984 itselleni. Käypä hinta oli koko rakennuksettomalle  tilalle 15 000 markkaa. Arvion teki metsäalan ammattilainen.

Muutimme Unimäestä Pohjoismäkeen vuonna 1968. Isä poltti eräällä syyssateen sävyttämällä metsästysreissullamme (1970) huutokaupan aikaisen, hataran mökkitötterön ja navetan. Savusaunan hirret se oli kenkännyt Juhanilan Matille joka ne Keyritynrannalle hevosteli, mutta sinne ne läjään lahosivat.

Tänä päivänä 112 vuotta samojen geeniperimien omaavan (maarekisterin mukaan lohkomistapahtuman virallinen vuosiluku on 1926, Anu&Mari ovat muuttaneet Unimäen korpeen 1914 tai jo 1904) suvun hallussa olleesta Unimäen tilasta rakennuksineen voisi pyytää maksimissaan 60 000 €, mutta luultavasti, jos ostajaehdokkaita edes ilmaantuisi, juuri ja juuri hyväksyttävissä oleva hinta jäisi 20 000 €:n kieppeille.

On Um voudin vasaranuhan alla ollut minunkin omistuksessa ollessaan, että teit isäin melkein on kompuroitu. 

Tiukkaa tekee edelleen omistaa näitä pieniä omaisuuksia nykysuomessakin; tekisi mieli vielä järjissä ollessaan luovuttaa. 

Seksiä Kekkosesta Epsteiniin

14.2.2026 lauantai

Monta kertaa vuodessa, jopa viikkojen pötkössä, evakuoidun olohuoneesta urheilulähetysten tieltä. Puutarhuri ottaa alan haltuunsa töistä tultuaan, neuloo, kutoo; sukkaa, kinnasta, kalavosinta ja milloin mitäkin samalla kun katsoo kisoja. Se on yksi hänen tavoistaan palautua päivätyön raskaan raadannasta.

Minua urheiluselostajien puhemaratonit ja vuosikymmenestä toiseen liki muuttumattomina pysyvien ennätysten luetteloinnit vain ärsyttävät. Urheilutuloksissa ei ole mitään mikä sykähdyttäisi. Uusia nimiä selostajien äänet kuuloluihin kiilaa, mutta se ei tajuntaani uju, mitä väliä voitetuilla sekunneilla tai senteillä mihinkään olisi. Kiekon perässä rynnivien urosten testosteronin katku vain haisee sohvalle saakka.

Sadasta kilometristä villalankaa saanee kudotuksi monta paria sukkia, mutta kalliilla tehty 100 km keinoluminen latu, jota sata hiihtäjää kilpaa lykkii, sulaa pois eikä jäljelle jää kuin muutamien hyllyihin kylmän kiiltävää metallia jota ei voi edes syödä.

15.2.2026 sunnuntai

Eilisen uutiset kertoivat Moskovan Zaatanan tapattaneen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin nuolisammakkomyrkyllä. Kremlin psykopaattidiktaattori ja hänen perseennuolijoidensa myrkkykielet tietenkin kiistävät "Lännen" väitteet. Vain ajankulu näyttää (jos sitä keksintöä eivät nykyiset tyrannit kurauta loppuun kertalaakilla), kenen kasvot historian lehdillä kirkkaammin loistavat; Moskovan Zaatanan vai Aleksei Navalnyin.

Normaalin (jos mitään normaalia on) ihmisen hirviölista sisältää jo nyt Hitlerin, Stalinin, Pol Potin ja niin edelleen x100 eikä nykyinen Moskovan Zaatana siitä listasta pois tule jäämään.

Historia kuluttaa kyllä sädekehän myös sankareina pidettyjen harteilta sillä nuhteetonta lajimme edustajaa ei ole olemassakaan.

Sitä uutiset eivät kerro, miten Navalnyin ruumiista otetut näytteet on saatu Eurooppaan tutkittavaksi kun Moskovan vuotojenestosiivilää kehutaan tiheäsilmäiseksi.

Huomenna junailen Orivedelle.

16.2.2026 maanantai

Junassa: Muita mänijöetä tai jonnekin tulijoeta samassa yläkerran vaunu nro 1:ssä ehkä kymmenisen pipoa. Istuimeni numero on 73.

Takanani rapistelee sipsipussia nelikymppinen, soukkavartaloinen nainen, toisella puolella käytävää ikäiseni, lipeviä naiskonduktöörille puhellut, juopottelujen jälkipöhnässä oleva sänkiäijä ja hänen edessään nuori, nuuskamällin juuri huuleensa tyrkännyt huppupäänuorukainen. Muita en tältä sijainniltani näe analysoida, mutta ei sillä väliä. Kaikilla kuitenkin jokin digi-hipelöitävä kämmeniensä otteessa, että siten ihmisten persoonallisuudet ovat käyneet junamatkoillakin yhdentekeviksi.

Lueskelen minäkin tabletilta uutisia. Ylen otsikossa näyttelijä Oona Airola kertoo olevansa ahdistunut seuraavasta roolistaan iskelmisti Kaija Koona. Tylsän tarpeeton tieto. Sekin, että tehdään jostain elossaolevasta, valmiiksi julkisuuden kiilassa hyllyvästä ihmisestä elokuva on ääliömäistä energiahävikkiä. 

Tai mikäpä ääliömäisyydenmittari sitä mittaisi. Rajoittuneisuuttani tuo ajatus vain edustaa.

Mutta kun KK tunnetuimmassa laulussaan toistelee, "kuka keksi rakkauden" eikä siihen kukaan koskaan vastaa, vaikka laulu soi eri kanavilla vuosikymmeniä, ei se ajattelun kehityksestä hyvää kerro.

Rakkaus ei ole keksintö. Se on sellaisena, kuin sitä on päihimme iskelmien myötä syötetty, pelkkää helposti myytävää unelmahöttöä. Unelmia ehkä tarvitaan, mutta kohtuutta toistoon enämpi. Lyriikantuohuksenakin rakkausharhat toimivat paremmin vain Eino Leinolla. Ja Eikka sentäs on aikoja sitten kuollut.

Orivesiaikananani soi jukeboxeissa ja kaseteilla Juicen Kaksoiselämää. Itse sen laulaja oli jo menossa pohjalle tummiin syksynsäveliinsä ja hukkui lopulta niihin kaljanvärisiin nesteisiin joita muiden baarikärpästen ja rentunruusujen lailla tieten tahtoen kitaansa kaateli. Niissäkään bileissä ei kohtuuden kutsuja kuunneltu.

Omien kaksoiselämieni kuohuihin olisin hukkunut itsekin, jos en...

Juicen ja Irwinin elämät ja niiden ympärille rakenneltu musiikkibusines olivat ehkä aikansa suomalainen kuva. Mutta ei sekään maanantaiaamuja pidemmälle kerrallaan kestänyt.

Näin puoliltapäivin ollaan ohitettu Suonenjok'. Ei näkynyt Kannista asemalla. Siltä hollilta ei näkynyt hautausmaallekaan, jossa nykyinen, multainen putkimiehen kotinsa on. Ajattelin ajatella Eskoa ja erilaisia käsin tekemisiämme Pieksämäelle saakka sillä kuuluivathan nämäkin seudut reviiriemme sisälle pitkän tovin. Vuodesta 1989 (Kittilä, Veitservasan Kähärä) vuoteen 2018 (mm. Suonenjoki) kerkesimme kaikenlaisia asioita työmaillakin askarrella.

Pieksämäellä junan vaihto. Hieraisin kuulokkeet korviin ja nyt niiden kautta virtaa kerrontaa Suomi versus Neukkula yhteisestä historiasta Stalinin vainojen ajalta. 

Kuunnellessa viha (ei ole oikein muuta sanaa sille tunteelle) julmia lajimme itäisiä jäseniä kohtaan muljahtelee sisuksissa. Varsinkin kun tietää, mitä ne nykyäänkin joutuvat diktatorisen koneistonsa käskyttämänä Venäjän rajojen ulkopuolellakin tekemään.

Ohjelman nimi Ylellä: Elävä historia: Suomalaiset Neuvostoliiton pakkoleireillä -kuinka odotukset petettiin

21.2.2026 lauantai

Degeneroitunut maailmaneliitti kompastelee tojiviin mulkkuihinsa. Businesmiehet, prinssit ja prinssieverstit eivät ole kyenneet pitämään kurissa kieroutuneita halujaan ja nyt niistä osa joutuu (ehkä) vastaamaan teoistaan. Osa luopui jo toivosta päästä paparazzeilta piiloon ja nielaisi myrkkykapselinsa. Yksi aatelinen vietiin juuri päiväksi poliisivankilaan kuultavaksi, mutta päästettiin iltapalalle kotiinsa. Kuljetuksesta nähtiin salamanväläyksen verran punasilmäistä kuvaa Rollis Roycen takapenkiltä. Siitä fotosta ottajansa tulee kuittaamaan suuren journalistipalkintonsa vuoden lopussa.

Brutaaleja akteja sisältävä seksi on päivän sana. Kun sanaan ja sen käsitteeseen lisätään pedofilia, aletaan ymmärtää ihmisen perikuvan inhottavatkin puolet.

Viidakkoserkuillamme seksin suhteen lähes koskemattomina ovat säilyneet vain omat emot, muut lajitoverit ovat periaatteessa vapaata riistaa jos "normaalimpaa" mulkutettavaa ei ole näköpiirissä. 

Veljiemme apinain lailla niin on käsittänyt maailman parrasvaloissa patsastellut eliittikin tähän saakka, mutta tulipa vain yhdelle sektorille aikamme hetkessä stoppi alkukantaiselle köyrinnälle. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan tilille tekosistaan joudu. Yksi Suur Möliskö on jo käräjäsalien verkonsilmän repeämästä nuljahdellut omien asetustensa suojaan. Sitä paskaläjää eivät enää vankilaan saa jo ikänsäkin takia kun kuolema kuristaa kellertävää helttakaulaa luonnollisin kourin.

Ihmisen, enimmin meidän urosten, todellinen kuva se vain näistäkin paljastuksista yllemme heijastuu. Luomamme sivistys ei miljoonien vuosien viidakkohistoriaamme päihitä.

Nekin muka sivistyksen airueina toimineet uskonnolliset instituutiot ovat itse toimijoidensa keskuudessa harrastaneet kautta aikain mitä iljettävintä sodomiaa jolta ovat olleet varjelevinaan tavan rahvasta kieltämällä ja kahlitsemalla seksuaalisuuden kaikkia, normaalejakin haluja ja harrastuksia. Normaaleihin kuuluu siis lesbous ja homouskin kun sen ominaisuuden annetaan kehittyä yksilöiden aikuistumisen myötä semmoiseksi kuin se genominsa sanelemana kussakin on ja tuntuu.

Pedofilia onkin sitten vaikeampaa laittaa ns. normaalikategoriaan vaikka senkin halun itse tilaamatta pedofiilitkin syntymäkehityksessään ovat aivoihinsa saaneet. Sitäkään aivojen poikkeamaa ei siis pois voi kitkeä ihmisen genomista. Kun siittiö munasoluun sujahtaa ja ihmiseksi kehitys alkaa, mitään sieltä ei enää nipsaista pois vaikka valikointipinssettejä tiedehenkilöt ovat jo laboratorioissaan olleet keksaisevinaankin. Pedofilian suitsimisen edessä lainsäädäntö ja sen vahtikoirat pysynevät vielä pitkään mahdottoman tehtävän edessä.

Kymmeniä vuosia sai kansainvälisesti verkottunut eliittipedofiliarengaskin toimia kun toiminnan varjona toimi raha, valta ja siloiteltu julkikuva. Mutta miltei mahdotonta on valvoa ja pitää kurissa ihan tavallisiakin asiaan vihkiytyneitä, nettiviidakoiden liaaneissa heittelehtiviä apinatovereitamme toteuttamasta kehojensa hillittömiä vaatimuksia.

Ei niitä pitänyt kurissa hevossavottojen aikakautenakaan mikään, ei kukaan.

Tiedelehdessä kerrotaan:

"Aiemmin on oletettu, että ihmisen perimä on etnisestä taustasta huolimatta suhteellisen samanlainen, mutta genomitutkimuksen uusin läpimurto paljastaa, että maailman lähes kahdeksan miljardin ihmisen perimät eroavat suuresti toisistaan."

Millainen on päiviräsästen (=homokammoisten suomalainen yleisnimitys) geenikartta? Nekinhän poikkeavat käyttäytymisessään suuresti siitä, mitä enin osa ihmisistä edustaa. 

Onko tietoon perustumattomilla, järjettömillä argumenteilla homokammoisuuttaan ja -vastaisuuttaan perustelevat lajimme edustajat silti hyväksyttävä sellaisina kuin ovat, vai voisiko heitä yrittää eheyttää jos geenikartastakaan ei käyttäytymiselleen selitystä löydy?

22.2.2026 sunnuntai

Satoi pitkiin aikoihin lunta vajavat kymmenen senttiä. Kevyttä kolaillla, mutta menihän siinä muutamat tunnit. Iltapäivällä siivosin Anelman autotallin loppuun. Kierrätykseen vietävää kertyi peräkärryllinen. Arvovainaalta jääneitä, käyttämättömiä vanhusvaippojakin laatikkotolkulla. Niiden imeytyssisältöön kuuluvien rakeiden kemialliset yhdisteet eivät aikaa kestä paria vuotta pitempään ja tarvitsijansa kuolemasta on kulunut jo useampi vuosi.

Kaikissa elämänkäänteissä törmäämme siihen, kuinka vauvasta liikkumaan kykenemättömään vanhuuteen lajimme on vain yksi jätevuorten rakentaja. Toista samankaltaiseen toimintaan kykenevää lajia ei olekaan.

Alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin professori Kari Enqvistin kolumni Yle Areenalla antoi sananjalansijaa omillekin mielen ilmaisuilleni. Niiden merkityksen suhteen olen ollut aina skeptinen. Toisaalta koko lajimme mölyäminen niin sanotun älynkehityksen suhteen näyttää saavuttaneen kaarensa lakikorkeuden. Vapaa pudotus taantumaan on alkanut, ja vauhti vain kiihtyy.

"Mitä tärkeintä, virheellisetkin ajatukset voivat olla hyödyllisiä" ja että "väärässäkin voi olla, mutta toivottavasti mielekiintoisella tavalla."

Tilasin ad Librikselta Pekka Niirasen "Ohrana Kekkonen -UKK Etsivässä Keskuspoliisissa 1919-1927". Maksoin sen jouluksi saamallani lahjakortilla johon jäi vielä yhden e-kirjan verran saldoa. 

Niirasen kokoon väkertämä teos on jälleen yksi palanen yhteiskuntaan kummittelemaan jääneen kyläpäällikön elämäkertaan. Ehkä jo hyvinkin pian mitään uudeksi luokiteltavaa ei Kekkoskalmon kääntely enään tuota. 

Vielä on kuitenkin käsittelemättä Kekkosen seksuaalisen käyttäytymisen menneisyys. Pano Rajalaa saattaa ketuttaa kun ei rahkeet riittäneet alkaa Kekkosseksin kaiveluun.

Millaisia luurankoja sen aiheen välinevarastosta löytyisikään jos joku Urkin tuhannesta rakastajattaresta (avustajien hankkimista) olisi vielä kertomassa. Tyrkky toimittaja Maarit Tyrkkö Kekkosen lähellä viihtyneistä olisi ehkä varteenotettava kertoja. Lienevätkö Maarit ja Urkki olleet silleen niin jalusta alkaa huojua jo mahdollisen aktin ajattelustakin, sillä olihan heillä ikäeroakin 47 vuotta eikä vielä edes Viagraa ollut keksitty.

Ehkä Kekkonen ei kuitenkaan ole nykyisiin prinsseihin ja törkyepsteineihin verrattavissa oleva elostelija ollut. Ehkä hän on ollut "nosto-pisto-ja ravistus" -miehiä vain. Se on käynyt kyllä selväksi, ettei hentoinen Sylvinaaras viriilin Urkkiuroksen libidoa ole kyennyt kurissa pitämään.

23.2.2026 maanantai

Puutarhuri tuli melkein heti aamulla töistä pois kun yksi lähimmistä työtovereista oli kuollut viikonloppuna. Vainajoitunut oli yrittänyt soittaa lauantaina, mutta kun P oli yrittänyt soittaa takaisin, ei sieltä vastattu. Äkkikuolema satuttaaa.

Kekkonen ja aikajanansa haamut, jotka yhteiskuntapadassa kapustoitansa piti ja hämmensi, änkeävät omistakin muistilaatikoista poliittista tavaraa kuin lumilinko lingottavaa penkalle.

Kun lukee alle parikymppisen Urkin mielipiteistä siteerauksia, voisi kuitata ne aikansa lapsen ajattelemattomuuksiksi, mutta kun tietää, mihin se tyyppi myöhemmin sitten kapusi, niin olisi siinä voinut käydä Suomelle tylymminkin. Kekkosesta olisi voinut leipoutua helposti täysverinen (jäi puoliveriseksi) diktaattori jos maa olisi ollut väkirikkaampi ja vieläkin eripuraisempi kuin oli, ja jos eripuraisuus olisi saanut jatkua aina 50-luvulle saakka.

Oikeastaan kahtiajako jatkuikin; Kekkostyranniuden estoksi siunaantui toinen maailmansota ja Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutuminen.

Kahtiajakautuminen; Onko se oikeasti koskaan poistunut yhteiskuntarakenteestamme? 

Kunhan tämä peliaddiktoitunut, energiajuoma- ja mättöruokasukupolvi nuuskahuulineen joutuu ottamaan kokonaan vetovastuun, niin yhteiskuntarakenteet alkavat rutista vaarallisesti sillä luonnollinen historiantaju on kahta kehnompi kuin nyt persupolitiikkaa ihannoivilla. Eikä se niilläkään kehuja ansaitse.

Ehkä ne laiskuuttaan ohjelmoivat tekoälyarmeijan hoitamaan kaiken?

Itseni jäljelläolevaa, vähäistä elonaikaa ajatellen: EU ja nyttemmin Moskovan Zaatanan sotapolitiikka ja Nato estävät tehokkaasti minkäänlaisten kekkosten uudelleenilmestymiset yksittäiseen pikkupohjolanmaahan, mutta ei noidenkaan tyrannimaisesti käyttäytyvien valtakeskittymäin orjuudessa olo hyvältä tunnu. Vähintään maaperän ne kaluavat kuun maisemaksi eikä rahakaan niiden ylläpitämisestä omiin tarpeisiin säästy.

Stubbista ei leipoudu Kekkosen kaltaista päällepäsmäröijää mitenkään, ja se muuan punaposkinen eiralainen, jolla diktatorisia valtapyrkimyksiä on alusta alkaen ollut, kalpenee Kekkosen haamunkin rinnalla. Kekkonen ei sentäs ollut käyttäytymisessään ja valtapyrkimyksissään aivan toivoton nulju vaikka savolaisjuurisena luulisi. Halla-aho ei muuta olekaan.

Jos kaikki henkilöt jotka samaan aikaan Kekkosen kanssa tätä maata hallitsivat, saisi mielensä kartalle yhtäaikaa piirtymään ja jokaisesta analyysia kykenisi tekemään, niin millaisia luurankoja jo heidän muistinvarainen habituksensa ja heistä kirjoitetut negrologit esiin kolisuttelisivatkaan?

Mitä silloinen herrakerhoeliitti oikeasti harrasti sikarin ja konjakin tuoksuisissa yönistujaisissa vai tyytyivätkö herrojen mulkut pöjöttämään puolivelttoina liituraitahousujen lahkeissa aina vain? Ehkä sulostuttajat pistäytyivät takaovien kautta aamuyön tunteina kuitenkin eikä heiltä henkkareita kyselty.

28.2.2026 lauantai

Olof Palmen murhan vuosipäivä. Missä olin vuoden 1986 helmikuun viimeisen perjantaipäivän iltana? 

Varmaankin siitä olisi merkintä mustakantisessani jos kävisin sen esiin kaivelemassa. Mutta jo muistinvaraisesti voinen kirjoittaa, etten mitään erikoista ole puuhastellut.

YLE kaiveli Palmen murhan esille kertomalla suomalaisjuurisesta naisesta tarinaa kuinka se on ollut samassa elokuvateatterissa Palmen pariskunnan ja heidän poikansa kanssa. Tämä nainen, Anneli Korhonen nimeltään, kertoo nähneensä teatterin ovella pistävästi sisälle tuijottavan miehen...

Mutta tänä samana päivänäkin, kun yhden merkittävän sodan vastustajan kuoleman muistopäivää vietetään, USA ja Israel rupesi pommittamaan Iranin kaupunkeja valtavalla tuhovoimalla. Jos siellä muutama murhaajajohtajapappi tapetaankin, niin sivullisina uhreina on jo mainittu ainakin yhden tyttökoulun lapsineen (50) räjähtäneen taivaan tuuliin.

Zelenskyi puhui viime viikolla kolmannen maailmansodan olevan Venäjän sytyttämänä oikeasti käynnissä ja kun nyt Lähi-Idässä jälleen aukaistiin uusi ruutitynnöri, niin eiköpähän se siitä oikeastikin eskaloidu kaikkia mantereita koskevaksi teurastukseksi.

1.3.2026 sunnuntai

Nyt aamuyöllä saamme lukea uutisista, että Iranin hengellinen johtaja, kansalaistensa murhaaja ajatollah Ali Khamenei on saatu hengiltä Israelin ja USA:n yhteisillä pommiterveisillä bunkkeriinsa. Vaikka tuollaisten johtajien kuolintapa saakin oikeutetusti (ajamansa silmä silmästä-laki) olla samankaltainen omien murhattaviensa rinnalla, niin seuraukset juuri tämän solumöykyn murhasta panevat pyhien maiden hiekankin palamaan jälleen kerran.

(vierailija)

SusiTalvisota on päättynyt ja teurastajilla hyvä mieli

4.2.2026 keskiviikko

Kuivat pakkaskelit jatkuvat. Saattaa olla, että Unimäen kaivon eristyskoppero ei ole estänyt veden jäätymistä kun maat ovat vain parikymmensenttisen pulverilumivaipan suojissa.

Ma-ti kävin asentamassa kylppärikalusteet Puistolassa. Kun kairasin höttöiseen seinään kalusteen kiinnitystä varten proppureikiä, lumpsahti terä makuuhuoneeseen saakka. Huomenna käyn paikkaamassa.

Katkaisin Hesarin tilauksen toistaiseksi. Vuositasolla säästö 276 €.

Menetän ainakin "tilaajille"-merkinnällä lehteen asennetut tutkivat journalismijutut, uutiset ja kolumnit. Tiedeosiokin jää tavaamatta. Miten lie kuluttajasuojani ja kuis prosessin kävisi, jos vaatisi maksamiensa entisten tilausten lukuoikeuksien säilymiset? Onkohan kukaan aiemmin edes kysellyt?

Junttimainen maalaisjärkeni väittää, että ostetun kirjan lailla omistusoikeus pitäisi taata olipa teksti millaisissa kansissa, ja vaikka kuinka monen miljoonan lukijan kanssa jaettua tavaraa tahansa. Ei ne tilattua lehtilehteäkään pois hae tilauksen lopettajilta.

Olen laittanut tietokoneeni kirjanmerkkeihin uudelleenluentaa odottavia tekstejä, mutta nyt niiden lukeminen ei onnistu.

Toisaalta tietoa ja "tietoa" tunkee vajaille aivoille aivan tarpeeksi kun näyttöjä availee.

Huviksenipa kirjin kuluttajasuojatstoon (en tiijä minne ja kelle semmoinen menee, ehkä tekoälylle ensin joka tyrkkää sen digiseen roskikseensa) kyselyn lukuoikeuksistani Hesarin tilausjaksoihin: 

Hei, olen ollut vuosikymmenet välillä taukoja pitäen Helsingin Sanomien tilaaja (nykyisin diginä).

Omasta mielestäni minulla maksajana pitäisi omistus/lukuoikeus säilyä kuten tilaamillani muillakin, erilaisilla teoksilla kansien välissä, sekä sähköisessä muodossa olevilla kirjoillakin joiden lukuoikeudet säilyvät hamaan kuolemaani saakka, ja siitä sivuitsekin. Mutta entä kuinka on kuluttajasuojani tässä tapauksessa lainkirjaimen tulkinnan mukaan?

Eipä se onnistunut kun sielläkin on ongelma joka ei lähetysvaiheessa korjaantunut: Ruksi ruutuun "olen ihminen" läpsäytti lomakkeen tyhjäksi ja paikalle rämähti hymiö joka irvisti rumasti.

5.2.2026 torstai

G:n pakkaspenkkarit. En saanut yhtään valokuvaa otetuksi kun järkkäristä loppui akku. Kaipa niitä jostain kulkeutuu ja olihan G Kainarin sivuille päässyt violetissa teletappiasussaan.

Nyt kaikki vanhojen tanssit ja penkinpainajaiset ovat sitten omien jälkeläisten osalta taputeltu. Ei ikä enää riittäisi uuden kasvatuskierroksen näihin vaiheisiin vaikka siementä itämään vielä panisinkin.

G halkaisi Anelman autotallissa Lancerin moottorin kun se alkoi oireilla. Kakkospytyn venttiilitapin lautanen oli lohjennut. Siinäpä pojalla askarta joiksikin päiviksi.

Tojotanrottelo on tiukilla kun yksi ja toinen sitä nyt öitä myöten kortteleissa nau'uttaa. P ei kyllä päivisin jaksa kun yötuurin ajokeikat Yläkainuuseen kerryttävät työajokin mittariin ainakin 300 km. Pitkiä ovat vuorot muutenkin. Lähtö 23 ja paluu aamulla yhdeksän huitteilla. Alkaakohan missä vaiheessa vistottamaan ratin takana...

Itse ajoin P:n iässä vähän aikaa Kuopio-Helsinki-Kuopio "yhdensilmän"-keikkoja jonkin aikaa ja jakelut päälle niin siinä rekkakuskin ammatista haaveet karisi.

6.2.2026 perjantai

Aamusta heti Kaksinmäellä fyssarin vastaanotto. Kopeloi ja väänteli, eri asentoihin taivutteli, kyseli ja uteli ja totesi leikkauksesta toipumisen alkaneen hyvin. Kalusteremontti, vaikka se olikin kevyehkö toimi, aiheutti hieman jälkijomotuksia, mutta kuuluu kuulema asiaan. Kaukavedessä rypemiset edesauttavat toipumista ja kun tulee sitten kävelyäkin...

Snyderia lukiessa opin uuden sivistyssanan: Sadopopulismi. Se on yhdistelmä englannin sanoista sadism ja populism. 

Sadopopulismi on poliittinen strategia, jossa johtaja tai puolue vetoaa kannattajiinsa tuottamalla heille itselleen haittaa tai kärsimystä. "Lyhyesti sanottuna sadopopulismi on politiikkaa, jossa kansa saa kärsiä, kunhan se saa nähdä vihollisensa kärsivän enemmän."

Moskovan Zaatana on erikoistunut sadopopulismin toteuttamiseen eikä enää kaukana sen määritteen toteutumisesta olla Yhdysvalloissakaan. Israel on myös malliesimerkki sadopopulismille, mutta nauttivatko tavalliset israelilaiset oikeasti Netanjahun terroristiarmeijan aiheuttamasta gazalaisten kärsimysnäytelmän seuraamisesta? 

Ja eikähän israelin kansa juurikaan mistään kärsi sillä infran pysyessä ehjänä lämpöä, lempeä, appelsiineja ja ruokaa jaettavaksi riittää.

Sadopopulismin sisältämät määritteet vastuun välttely, vahingonilo ja oligarkkinen kontrolli käy kyllä vaikka Suomen hallituksen toimien osoitteluunkin kun kuuntelee muutamien poliitikkojen puheita, ja vaikkapa persujen puolueena ajamia agendoja. 

Vahingonilo yhtenä politiikan ajurina varsinkin kontekstissaan Halla-ahoon kätyreineen synnyttää todenperäisyyden tunteen automaattisesti.

7.2.2026 lauantai

Katsoin nyt illasta viimeiset kaksi jaksoa islantilaisten morruuttajien (islanninkieli on ...) huumekuvioihin kytkettyä sarjaa Reykjavik Fusion. Päähenkilö esittää hyvin osansa eivätkä toisetkaan juuri kompastele, mutta turhan myönteisiäkin näkökulmia kuolemankauppa-tarinaan on liitetty.

8.2.2026 sunnuntai

Korsasin kuolonunta: Heräsin sukellusuneen jossa hukkumiskuolema uhkasi.

Pauluksen nainen "Tikruineen" (=koira) lähtee Helsingin junaan yhdeksän kieppeillä ja kun hänet on asemalle viety, lähden käymään Um.

"Nurin nuttu, viärin västy" sanoi Äeti kun pusakka oli nurin. Mitä lie "västy" sanalla tarkoittanut? Sitä ei löydy ruotsiperäisenä sen enempää kuin suomenakaan. Kotukseltakaan asiaan ei tietoa herunut. Lie niitä iänikuisia, savolaisia sutkauksia, mutta kun asiayhteyden muistaa niin tärkeää oli, kun Äeti sen lohkaisi.

Unimäessä mökkimiljöö lojotti kuuralumen keskellä kuin se on siinä lojottanut jo kymmenet vuodet alituisiin vaihtuvine luonnonilmeineen. Kolailin kevyen lumen pihatieltä syrjään ja saunallekin polun. Kaivon ympärille haalin kolallisen toisensa jälkeen peittoa, mutta luultavasti sisältö on umpijäähän kovilla pakkasilla sukeutunut. En alkanut generaattoria tulille sytyttelemään jotta olisin kokeillut pumpata.

Teerelle oli sattunut kipeä tapaturma kun luultavasti oli luullut hankeen syöksyvänsä, mutta kymmen senttisen valkean alla olikin mökin kova peltikatto. Ei lintua paikalla näkynyt, mustia höyheniä vain, jotta kaippa se hengissä tömäyksestä on selvinnyt.

Tinttien ruokinta-automaatti ei olisi tarvinnut lisäystä, mutta tulipahan säkillinen ostettua. Nyt riittää kesään saakka. Toin myös itse leipäpusseihin jäätymään sekoittamiani linnuneväitä koukkuineen jotka ripustelin puiden oksien varaan.

Oravat olivat olleet ahkerina huussinkuusien runsaiden käpyvarantojen kimpussa. Pienin tassuin tallattu oravapolku kuusista pois päin kertoi sen tarinan.

Outo talvi. Puiden harteilla näyttäisi olevan raskaat tykkylumitaakat, mutta koska ei ole juurikaan  satanut, se on pelkkää paksuksi kehkeytynyttä kuurakidettä. Raskaalta sekin näyttää puiden kantaa ja jos lauhtuminen tapahtuu tyvenellä, latvat alkavat katkeilla. Saunan luona toinen tuomista oli kumartanut latvallaan jo maahan saakka.

9.2.2026 maanantai

Uimareissu aamusta. Mummulaisia oli enempi kuin ukkilaisia ohjatussa vesijumpassa. Mummulaisten mustat hiustensuojat vain liikkeitten tahtiin keikkuivat kuin tupurit Nuasen aallokossa.

Jos nuokin säännöllisesti vesijumpassa kävijät (yli 30 tänäänkin) vanhusta jäisivät koteihinsa monien mummujen lailla pullaa mussuttelemaan niin eipä ne kohta liikkeelle pääsisi.

Visa-luottoyhtiön kuoressa saapui 2000 euron lasku! Sekaannuksen selvittelyssä meni aamupv kun ei pankkeihin nykyisin ihan tosta vain saa yhteyttä.

Keittelin monivihantisen sopan josta makua ei puutu.

10.2.2026 tiistai

YLE:n uutisissa tänään:

"Putinin yksi lause paljasti, miksi hän valitsi sodan, ..." "Moskovassa elävä tutkija Andrei Kolesnikov kertoo pelon ilmapiiristä Venäjällä."

Kuinkahan kauan Andrei Moskovassa (tai missään Venäjällä) enään elää ääneen lausuttuine mielipiteineen? Uusimmat ajatuksensa venäläisen mielen sulkeutumisesta hän on painattanut kirjaan The Closing of the Russian Mind. Teosta ei ole vielä suomennettu.

Ko. tutkijaa haastattelivat lyhyesti myös telkkariin. Arveli itsekin, että elo voi omalta osalta päättyä tänään, huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä, mutta vastarinta, vaikka toivotonkin, kannattaa.

11.2.2026 keskiviikko

Suomeen tekemällä tehty talvisota millään muotoa puolustautumaan kykenemättömiä susia vastaan on päättynyt. 100 lupaa oli, mutta "vain" 82 syytöntä metsän eläintä teurastettiin omantunnon kolkutuksitta. Peijaisryypyt on luultu ansaituiksi ja kaikilla susimurhiin osallistujilla lienee auvoisan leppoisa olo kun eivät ainakaan nuo kymmenet tapetut pedot enää kaukaa metsän laidasta irvistele. 

Susikallojen trofeet metsästysmajojen seinillä ja parkitut nahkat takkojen edustoilla luovat turvallisen olon tässä turvattomaksi koetussa maailmassa jossa suurin uhka nousee Idästä ja joka ikinen päivä tapahtuvat onnettomuuskuolemat katuja ylittävillä suojateillä.

Voin kuvitella, kuinka noissa metsästysporukoiden peijaiskokoontumisissa vinoillaan "vihreillevasemmistolaisille arvoille" jotka he saivat pitkän lobbaamisen tuloksena, täysin väärin asentein ja puhein "omien poliitikkojen" häpeämättömillä turpamaratooneilla kammetuksi hetkeksi syrjään.

Tämä talvisota käytiinkin oikeastaan metsäautoteitä kurvailevien, puolikasajatuksellisten punahattujen (-niskojen) ja luonnon biodiversiteettiä puolustavien mielipiteiden välillä. Susi oli vain tekosyy arvojen taistossa eikä tapaus poliittisessa prosessissa puhdasta ollut.

Kaikkialle tunkeutuva tieto- ja tiedevastainen "trumpismi" voitti Pohjolankin perillä.

85 sekuntia keskiyöhön

22.1.2026 torstai

Joka toinen aamu Kaukavedessä; sinne ja takaisin kävellen (5 km). Nilkkakipuja. Eilen jomotti selkäänkin.

Torille tekivät perusteeellisen remontin, kuorivat satoja vuosia ihmistallauksen armoilla ollutta maapohjaa metrin verran pois, rakensivat monttuun nykyinfran (salaojat, johdot yms.), tamppasivat murskeet ja asentelivat uuden kiveyksen pinnaksi. Joenpuoleisen lasten leikkipaikankin uusivat. Mokasivat kuitenkin toriväen sosiaalitilojen arkkitehtuurissa kun liiterinpöksää muistuttavan, tasakattoisen laatikon pykäsivät parkkipaikan laitaan. 

Edelliseltä paikaltaan toriremontissa siirretty, vuonna 1680 vainajoitunut, peräti 78 vuotiaaksi huokunut Pietari Brahe se veet patsaana välittää mitä maanmatoset toreillansa puuhailevat. Tänäkään pakkasaamuna sen kiviset koivet eivät niiailleet kun siitä ohitse narisuttelin. Tarkemmin ajatellessa hytisyttää kuitenkin Pietarinkin aikaisten asuinolojen elämä, sotiin valmistautumiset kivisiä linnoja rakentelemalla ja ainainen metsän ja hallan pelko joka akka- ja ukkoparkoja varhain sairauksiin ja sukurutsaisiin geeniperimiinsä menehtyviä lapsia on piinannut. Viina ja tupakkakin on äijiä hautaan nuorna jo kaadellut samoihin aikoihin, kun ylitse ovat patsaisiin sittemmin ikuistetut kaupunkien perustajat ja kasakka-armadat eestaas ratsastelleet.

Tämänkin pätöisen kaupungin juurimullassa hapertuneitten köyhien luut kertoisivat aivan toisenlaisia tarinoita kuin patsaaksi jähmetetty, palvottu Pietarin Brahen muisto.

23.1.2026 perjantai

Kahtena päivänä tein ruokia niin, että on useammalle päivälle. Jaan niitä rasioihin ja laitan myös pakkaseen.

G:lta loppuivat varsinaiset koulutunneilla käynnit kun alkoi kirjoituksiin valmistautuminen.

Katsoin Cineastialta Delicatessen-herkuttelijoiden yön: Kannibalismikuvitelmia vuodelta 1991; Käsärintekijöiltä hurjaa mielikuvitusta ja henkilöhahmoja. 

Vehnästelin viesteissä kokkiopiskelijoiden oppikirjaksi tämän elokuvan katsomisen. Lohkaisin, että jos haluaa kasvisvaihtoehdon, silipasee vihreän poliitikon hauista tai pakaraa pannulle...

24.1.2026 lauantai

Ähräsin eilenillalla eteläpäädyn kuistin kattoon uudet, kertaalleen käytössä olleet valaisimet kun umpiledit simahtivat. Olin katkaisevinani taulusulakkeesta virrat pois, mutta koko ajan ne olivat olleet päällä; Virtasyöttö tulikin yläkerran taululta! Olisihan se kynsiä hieman kutittanut jos...

Ihmispopulaatioiden poliittisia kytköksiä ja sotaisia intohimoja sisältävän väkivallan tutkijaa, historioitsija/kirjailija Timothy Snyderia lukenut. Hänenkin selkosanaiset oppinsa maailmanmenosta pitäisi olla pakollisia teoksia päättäjien yöpöydillä ja lukemistoina. Mutta kun kuuntelee piskuisen Suomen poliitikkoja, niin eipä juuri siteerauksia viisaimpien ajattelijoiden päättelyistä niiden suista kuule. Jos ne jonkun suupielistään päästävät, niin taitaa B.Wahlroosin finanssilohkaisut helpommin irrota. Tai jonkun kusenkeltaisen lehden lööppiotsikko.

Lohkotaan kyllä "omaperäisiä" töräyksiä kuin eräs pullakka sutkausautomaatti Espoon Iivisniemestä vaikka sellaisilla ei yhteiskunnan asioita hoitaessa mitään merkitystä ole. Sen enempää kuin Helsingin kalvakan eiralaisvaljuksenkaan nuljusmaisella vittuiluagendalla.

Ehkä isoja itsestään kuvittelevat politiikantoimijat pelkäävät pienuuden tunnetta, joka voisi iskeä vaikkapa tästä Snyderin tutkijanurallaan oppimasta faktasta:

"Meidän on sovellettava maapalloon tietoa, joka meillä on auringosta. Auringon fuusio on ollut käynnissä noin 4,5 miljardia vuotta ja fotosynteesi noin 3,5 miljardia. Olemme olleet niiden luomien mahdollisuuksien joukossa lajina alle miljoona vuotta, lukutaitoisina sivilisaatioina noin 500 vuotta ja ilmakehää muuttavina teollisina kulttuureina noin 200 vuotta."

Jos yksikään urallaan menestynyt vihreän laidan poliitikko oikeasti sisäistäisi vaikkapa Snyderilta lohduttoman, ja peruuttamattoman tiedon, että "olemme laji, joka sammuttaa muita lajeja", saattaisi olla, että hän löisi kaaliset rukkasensa naulaan ja lähtisi politiikan pöydistä kenenkään erikseen muiluttamatta saunan taakse ja hirttäisi pinaattisen vartensa koivunhankaan.

Mutta mehän elämme lyhytmuististen maailmassa jossa hölynpölyä suoltavaa, ääliömaailmanjohtajaa verrataan 1970-luvun valmiiksi nauretun tv-satiirisarjan Perhe on pahin Archie Bunkeriin (Yle 25.1.) ja avuttomina hörähtelemme vain vaikka USA:n Suur Möliskön aiheuttamat liikehdinnät muistuttavatkin enemmän 1930-luvun hakaristimulkeron aikaansaannoksia.

"Voimattomien voimaltakin" (Yhdysvaltain demokraateilta) on mennyt plöröt housuihin. Siellä ollaan nöyrästi hiljaa ja odotetaan kivuliasta loppua kuin kuolemaantuomitut sähkötuolin räpsäyttämää armahdusta.

Kun Suomi ripusti 1995 EU-jäsenyysmitallin kaulaansa, niin joku haltioitunut huokaisi, että EU on kuin yhtä suurta perhettä, mutta nyt Perhe on pahin-mitallin viekin USA:n liittovaltio.

26.1.2026 maanantai

Pienten maiden johtajat kiertävät nuoleskelemassa isommiksi itsensä tuntevien maiden johtajien hyvinvoinnin pukamoittamia perseitä. Nyt vuorossa Suomipetteri Kiinan Xin eteen oikaistulla punaisella matolla imartelemassa Aasian mahtimiestä. Eikä varmasti edes uiguurien karmea kohtalo mielessä käväise kun pitää mahdollisimman monta kauppadiiliä aikaansaada.

Pakko kai se on notkistaa poloviaan kuin russakka Oskarin nielussa jonne se oli kahvihörppäisyn mukana sukeltanut.

Pitkin pituuttaan, kyljellään Telluksen arktisella kamaralla röhnöttävää Suomi-vanhaapiikaa on helppo kusta silmään. Eivätkä saksanseisojat jätä koipeaan nostamatta sen helmoissa. Idän Zaatanatkin puristelevat rupsahtaneista kankuista ja hurrit tökkivät tylsillä vehkeillään napaan samaan aikaan, kun karmeasti ärjyvät, harmaat Nato-hornetlaivueet toisensa perään peittävät ainoan, katseelle vapaan väylän saasteilla maustettuun taivalliseen tentunväriin.

Mitä tästä kaikesta suomalaisesta "ihanuudesta" lurittelisi Jukka Kuoppamäki jos totuutta (taivasta) silmiin katsoa uskaltaisi?

27.1.2026 tiistai

Tänään on se tiistai kun Tuomiopäivän kelloa siirrettiin entistä lähemmäs keskiyötä, kerrotaan uutisen kuvatekstissä. Aikaa on jäljellä 85 sekuntia eikä se tähän päivään mennessä koskaan ole ollut niin lähellä.

Uutisessa kerrataan tp-kellon funktio näin:

Kylmän sodan alussa vuonna 1947 kehitetty kello symboloi tutkijoiden arviota siitä, miten lähellä ydintuhoa tai muuta katastrofia maailma on. Keskiyö merkitsee maailmanloppua.

Tuomiopäivän kellon ovat kehitelleet tutkijat kautta maailman ja laskelmansa ovat olleet sekunnintarkat. Uskoako ja luottaakko tuohon, niin ainakin varmemman takuun se oikeassaolemisestaan antanee kuin jehovalaisten yli 100 vuotta vanha Harmageddon-tuhoennuste.  

Tilastoituja jehovantodistajia on maailmassa 8-9 miljoonaa pipoa, mutta niinpä vain lottouskovaisten lailla sen jäsenistö päivä päivän jälkeen ristii kätensä jotta tuomiopäivän koittaessa kuuluisi niihin 144 000 jotka tuosta joukosta paratiisiin valitaan.

Eivät tuo raamatut mitkään valoa pimeyksiin joissa kansat vaeltavat ajast'ikuisuuteen. Amen.

29.1.2026 torstai

Puoliltapäivin Säästöpankin kulisseissa aika. Kulisseina katunäkymiin kuuluvia pankkeja nykyisin voitaneen pitää, sillä todelliset maniasiat hoidetaan "keskusjohtoisesti" jonkinlaiseen virtuaalitodellisuuteen verrattavissa olotiloissa. Finanssimaailman "kosmisissa" tuulissa ei lainaa anovaa asiakasta lihana ja verenä tunneta, hänet syynätään algoritmisten vakoilukanavin kautta, koostetaan debit/credit-profiili kylmänä hologrammina tekoälynsinisellä tapetoidulle virtuaaliseinälle. Mahdollinen pankkihenkilö, jonka mahdollisesti tapaat kliinisen puhtaassa toimistossa on vain mukavia puhumaan kykenevä välikäsi eikä hänen asiakkaasta luomalla näkemyksellä ole yhtään mitään merkitystä niiden laskelmien rinnalla, joita ruudulle näpyttelee ja klikkaa tummaan tuntemattomaan menemään.

30.1.2026 perjantai

Kun kävelin aamukymmenen maissa uimareissulta kotio, oli ambulanssi Härkösen leskirouvan pihassa ja hoitajat kiiruhtivat sydäniskurin kanssa sisälle. Parin tunnin kuluttua ne kantoivat paareilla makaavan vanhuksen autoon ja lähtivät. Ehkä lähtö koitti hänellekin, tai halvaus... Miehensä kuoli sydänkohtaukseen saappaat jalassa melko pian kun me muutettiin Kittilästä tänne. En ehtinyt häneen tutustua kuin sen varran vain, että alkoi oloutua eläkeläisenä olemiseen.

Kävin M:n kanssa K-Raudasta kylpyhuoneen kalustekokonaisuuden ja kävin ne G:n kanssa viemässä odottamaan maanantaita.

31.1.2026 lauantai

Tuttuja Alli-nimisiä muistan heidän nimipäivänään. Miten kovan elämän Alli-tätikin eli niin eipä sitä osaa kuin rahtusen ymmärtää. Miten lie lujanyrkkisesti sotakauhuja muistissaan kantanut, itsemurhaan päätynyt Aarnekin vaimoaan kurittanut valituksenkuulumattomissa Varissaaressa jossa kymmeniä vuosia asuivat? Semmoisistahan ei kylillä puhuttu, mutta jotain lapsuudentuskaa se Mauripoikakin lie tuntenut kun viimeisen kiikkunsa räystääseen ripusti...

Täällä sitten yksi elämänkurittama heidänkin edestään avautuilee vaikka vaivautuneisuutta edelläkirjoitetutkin toistot vain aiheuttanevat.

Bellfastin poliisit-sarjassa kovaa ajankuvaa huumemaailman niistä portaista, joita ei kaduilla näe ei haista. Paitsi sitten kun äveriääseen käyttäjäänkin iskee kokaiinipsykoosi kesken kauppareissun ja poliisi paikalle kutsutaan. Tästä sarjassa uskottava kohtaus.

Toisen laidan kammotussarja samojen, huumehuuruisten aihepiirien ympärillä on ollut Liverpoolin mafia jossa silkkaa lässytystäkin jonkin verran, mutta voi niissä piireissä asiat kuvatunlaisia ollakin. Hyvin asioita on näytelty ja dialogi tehokasta.

Kuinka hirvittävä "toinen todellisuus" tämän meidänkin todellisen todellisuuden vieressä miljoonien elettävänä onkaan, niin emme siitä tajuntaamme saa kuin nopeita väläyksiä "peukuttavista" porukoista kujien ja metrojen kulmilta jos uutisvirta niitä sekaansa joskus, ikään kuin vahingossa päästää.

Huumebusineksen hyötyjäeliitti pysyy aina vain tehokkaammin näkymättömissä monimutkaisten sovellusketjujen ohjaksissa. Välikäsien välikädet ja nykyisin oheen kytketty tekoäly hoitelee käytännön juoksut. Jos joku alemman tason remmistä kiinni jää tai tapetaan, aina on varalla uusia onnettomia.

Millainen mafia Epstein-pedofiilirenkaan ympärillä lienee toiminutkaan niin siitä olemme nähneet vain raapaisuja. Todelliset toimijat, elävän materiaalin ja bileissä tarvittavien psykedeelituotteiden välittäjärengas ei ole kiinni jäänyt, vain pieni siivu sairaiden päidensä ohjauskyvyn menettäneitä superrikkaita on julkisuuteen tuomittaviksi taluteltu. Uudet tulokkaat sekä entisistä kiinnijäämättömät ihrapiiput ovat jo suunnittelemassa uusia juhlia kartanoissaan, eikä psykedeelejä tai lapsipantavia tule niistäkään kekkereistä puuttumaan.

Kärsijät on jo unohdettu vaikka joku kestävämpi uhri kirjoja kirjoittaisikin.

1.2.2026 sunnuntai

G:n Lancerissa taisi kakkospytyn venttiileihin tulla vika. Aikoo itse aukaista koneen ja korjata. Etsii nyt tallia läheltä, jossa auto saisi jonkun päivän olla. 

Laitoin eilen ja tänään kaikenlaisia ruokia kun oli jälleen syöjiä. Omasta mielestä paras uuniloota syntyi kasviksista (gratiini). Oli myös muusia ja uunilohta, uuniohrapuuroa (Korpelanmyllyn  jyvistä tulee sittenkin ihan hyvää) ja muuta hörsellystä.

2.2.2026 maanantai

Tämä päivä meni kerroskolhoosikolossa kalusteiden irti repimisessä. Sain myös uudet melkein asennettua ja kaakelisaumat raaputeltua sekä pinnoitettua kuivumaan. Jonkin verran tuntuu alaruumissa konttailut ja nostelut. Olen siinäkin kolmiossa aiemmin Tarmovainaan aikaan laittanut lattiat ja maalannut seinät sun muuta pientä. Silloin ei kylppäriin tarvinnut kajota kun olivat juuri uusineet pinnat.

Huomenna ruuvaan suihkuväliseinän ja siivoan jälkeni ja siinäpä se sitten tämäkin on tehty.

P lähti jälleen yöksi töihin. (Klo nyt 23.) Näyttää siltä, että vaikka on kovat pakkaset ja pitkät matkat ajella (Suomussalmelle) niin taitaapi tykätä hommasta. Ainakin tilipäivänä se tulee tuntumaan mukavalta kun yölisät tuplaavat palkan.

G kävi Anelman kanssa sopimassa, että voi hänen talonsa autotallissa korjata Lanceria kun siivoaa ja järjestelee sen viimesen päälle vuokrasta. Olen joskus kurkistanut talliin ja on se melkoisen kaaoksen jäljiltä. Arvo ei tainnut enää viimeisinä vuosinaan jaksaa sitä pitää järjestyksessä ja poika & entinen vävy ym. porukka on käyttänyt tilaa mitään paikoilleen panematta.

Pakkanen kirrasi tällenkin illalle, mutta näyttää lauhtuvan huomiseksi.

Oli mielenkiintoinen, pitkä MPA (Maailman Politiikan Arkipäivää) ohjelma joka näkyi myös Areenalta. Aina ulosanniltaan tykättävä filosofi Maija-Riitta Ollila ja optimismia studioon kantanut Juha Hurme olivat kaikesta parhaita kuunneltavia. Asiapitoisin oli selkeästi argumnetoiva Hiski Haukkala. A.Stubb oli ihan  alussa, josta jäi vähän katsomatta kun piti käydä saunassa.

Jälkimmäisen mukaan meillä ei ole hädän päivää isojen puristuksessa, mutta aina se vain hänen suustaan kuultuna tuntuu maksetulta rauhoittelulta vaikka paljon tuntevaa asiaa lateleekin.

Minä alan nyt muate kun taivaiden pakkasviimoissa täysi kuu kirkkaana möllöttää ja mittari miinuksia näyttää 30. Nukahtanen äkistelemättä tabletin ruudulla vilistävien, vapaudesta kirjoittaneen Timothy Snyderin rivien väleihin.

"Jotkut konservatiivit julistavat, että he haluavat vapautta, mutta että turvallisuus ajaa valitettavasti sen edelle. Tämä ei juuri koskaan ole totta. Yleisesti ottaen tarvitsemme vapautta ollaksemme turvassa ja turvallisuutta ollaksemme vapaita."

Zaatana tulee, oletko valmis?

11.1.2026 sunnuntai

Yllä olevat kuvat kertovat, kuinka alempi, kullitettuun pronssiin muotoiltu äidinpoikasotilas aiheuttaa ylemmälle, vaaleaan puetulle äitihahmolle suurta surua aina vaan.

Sotaan joutumisen pelko on mielentäyttävä. 

En itse rintamalle joutuisi, mutta siviilinä tapettavien listalle valmiiksi jo merkattuna omaisineni ja kaikkineni. Idän Zaatanan suursaapas kun kerran yllemme astuu, liiskaannumme jokainen erottelematta lannoitteeksi isän- ja äidinmaamme kiveliöille kunnaille.

Pasifistinen mielenkoodistoni ei ole syntyperäinen. Myöhäsyntyinen vain, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut kun takkinsa piti kääntää viimeistään vuonna 2022 helemikuussa.

Nyt murhahimoni vain kasvaa. Sen kohteet ovat hyvin suppea otos lajimme raaimmista edustajista. 

Scifiä: Jos viimeistään nyt syntyisi kerralla kaikkien maailman rauhaa haluavien miljardien päihin pandemian tavoin yhtäaikaisesti murhaava yhteistuuma, joka käskisi panna parikymmentä diktaattoria multiin niin säästyiskö maailma seuraavalta suursodalta? 

Ja mihin se säästyisi?

Alkaisiko tosissaan töiden teot ilmastonmuutoksen torjunnassa joka oikeasti on se kavalin ja tappavin, kaikentuhoon kykenevä, lajimme itsensä rakentama, mykkä ja sokea, ääntä pitämätön diktaattori?

Pakkasta vain -15. Kaukavedessä kuudesta kahdeksaan. 

Golden Globe-palkintogaalassa puvut, perseet ja tissit pääosissa. Kaikki esiintyjät (uroksetkin) ovat niin helvetin kauniiksi pakkeloitu, vahattu, kiillotettu ja garderoopattu viimeisen päälle silmiä häikäiseviin asuihin (tai paljon paljastaen), että oikeastaan nuo kaikki järestään ovat valtavan rumia ihmisotuksia.

Kirjoittamisen haluni ovat melko lailla nollassa. 

Mitä sitä tällaista avaruudenpalloa ihmiskeksinnöllä, kirjoitetuilla tai sanotuilla sanoilla, pommittamaan? Tätä törkyähän vyöryy jarruja vailla olevana kirjain/puhemattona kaiken ylitse 24/7. Kuvituksetkin käyvät yhä räikeämmiksi ja toivoisi jo niitä tuottavan välineistön kertakaikkista tuhoa, että mustavalkeaakin seasta erottaisi.

16.1.2026 lauantai

Hesarin yli 10 vuotta vanhassa uutiskuvassa uhanalaisten lajien joukossa on myös susi, mutta ei lehti muista edes omia "luonnossa" dallaillujaan joten se on päättänyt olla ottamatta reilusti kantaa tämänkään päivän susien murhaamiselle, joka on ollut aivan hirvittävä vääryys puolustautumaan kykenemättömälle lajille.

Susiin kohdistunut Teurastustalvisotamme vertautuu Israelin ja Venäjän etnisiin murhaamisiin Gazassa ja Ukrainassa. "Susioperaatio" käynnistettiin vaikka laitkin sen tiimoilta jäivät viimeistä sinettiä vaille leimaamatta.

Ja kuka uskoo, että asiassa palataan terveempään käytäntöön koskaan kun susiverisammion kansi on avattu?

Entä kun yhteiskunnalliset olot tästään eriarvoistuvat ja annetaan itsellemme lupa toistemme jahtaamiseen mihinkään rikoksiin syyllistymättömien susien lailla? 

Noiden samojen kiväärien piiput kääntyvät metsäautoteillä tapahtuvien eläinten jahtausoperaatioiden jälkeen aina vain helpommin mitä tahansa liikkuvaa maalia kohti. Kuultu sellaisia ääntelyjä odininsotureiden suunnista jo, että mielellään erivärisen ihon omaavia päin.

Katsokaa USA:n Suurmöliskön ja kätyreidensä johtamaa, entistä demokratiaa jossa jo kauan sitten maahan muuttaneita on alettu jahtaamaan ja poistamaan juurtumissijoiltaan. Ei se ilman voimainsa tunnossa uhoavaa massaa tapahdu. Minnesotassa on jo täysi rähinä päällä.

18.1.2026 sunnuntai

Rahantekijät, sen kanssa naimisiin kytkeytyneet ovat mielensä biodiversiteetiltä köyhiä kuin porojen paljaaksi kaluamat tunturienkupeet. Ajatustensa arot ovat kuivia kuin arabien hiekkaerämaat ja puheensa tunnottoman väkeviä kuin kaktusmehuun tislattu teguila. Niiden mielikuvitus on laatikkomaisia neliöitä ja suorakaiteita joiden kylkiin on painettuina dollarinkuvia ja kansiin pörssikurssien käyriä. Ehkä joukossa vilahtaa jokunen luksusjahdin kuva ja kännykästä juuri näytetty, leuastaan revennyt nelikiloinen valtamerikala jonka tuskissaan tempoileva, kärsivä hahmo pian videoinnin päätteeksi takaisin aaltoihin kitumaan loiskautetaan.

Siksi oli pienen toivon pilkahduksen herättävää lukea lehdestä, kuinka erään pörssisuvun perijä lahjoittaa rahoistaan suuren osan (450 000€) pois ja sanoo: "En ole ansainnut tulojani" 

Ingressissä tarkennetaan, kuinka Emilia Takanen (ko. perijä) sanoo pitävänsä vääränä sitä, että hän saa kerätä mittavan hyödyn muiden ihmisten työstä(?).

Monia varmaan karsastuttaa se, että nuo sadattuhannet eurot menevät puoluepolitiikan tukemiseen, ja vieläpä että vasemmistoliitolle.

Kahtia omatkin mielikuvani tässä asiassa jakaantuvat.

Olisihan Emilia voinut silitellä maailmantuuliin tuon rahan muutenkin. Kuusikymmentä (60) nykypolitiikan köyhdyttämää perhettä olisi hän voinut auttaa ainakin yhdellä arkikuukaudella huomista päin jos kullekin olisi 7,5 tuhannen verottomana lahjana sen antanut. (Tänne kans sillä en edes sairastelumaksujani ole saanut maksettua!)

Ehkä hän mitään kenellekään sanomatta niin tekeekin tuon politiikan tukemiseen jakamansa rahan lisäksi?

Mutta mistä näitä köyhiä lahjoitukselleen äkkiä ja odottamatta anteliaan polvien notkahduksen kokeva rikas juuri sillä oivalluksensa hetkellä löytäisi?

Hurstin ruokajonoistako?

Joku helläsydäminen rikas yritti joulun alla jakaa seteleitä Orivedellä Kitumarketin tuulikaapissa lähinnä eläkeläisasiakkaille, mutta kovasydäminen, rikkauksilla leimattu kauppias kävi passittamassa almujenjakajan matkoihinsa. 

Hellämielisyyspuuskan saanut rikas taisi haastattelussa sanoa, että se oli viimeinen kerta kun moista hyväntekeväisyyttä yrittää.

Olisi kysynyt edustaja Juho Eerolalta, että kannattaisiko Tuomiokirkon rappusilla kerjäävien kasvoja sivellä mieluummin satasen seteleillä kuin räkäisellä klimpillä.

20.1.2026 tiistai

Nuoleskelut on nuoltu. Kieli karheana valmistautuu Eurooppa seuraavaan siirtoon. Pelinappula on jäästä muovailtu Grönlanti.

Maailmankatolla tapahtuu nyt niin kammottavia asioita, etten luota huomiseen enään yhtään.

Grönlantilaisena olisin vieläkin pessimistisempi vaikka Moskovan Zaatanan naapurina ei ole yhtään sen turvallisempaa aamuunsa nousta.

Uuskoloanilismin ja suurvaltojen imperialististen etupiirijakojen uhan alla lienee paikallaan uusintalukea Sven Linqvistin Tappakaa ne saatanat teos, että mieliala siirtyisi kokonaan toivottomuuden tilaan ja olisi helpompi tässä verenmakuisessa uutisvirrassa uiskentelu.

USA:n Suur Möliskö on tvittuillut (äxäillyt), ettei hän enään rauhaa ajattele. Elikä se Perkele on luopunut jo idioottimaisesta Nobelunelmastaankin. 

Tuo kurja ihmiskuvatus on päättänyt ryhtyä suureksi sotapäälliköksi joka pommittaa tämän planeetan paskaksi kun kerta Norja (Norja ei sitä jaa vaan erillinen Nobelkomitea) ei mitallia ja kunniakirjaa jo tähänastisista "rauhantöistä" hänelle antanut.

Tuskaillen: Miksi se pennsylvanialainen poikanen kiväärinsä kanssa ei 13.7.2024 onnistunut!

Miten pitkään kuolleen Suur Möliskön "marttyyrius" olisi kestänyt? Vai olisiko tilalle pongahtanut heti välittömästi joku vielä hurjempi, järjeltään kirkkaampi tyranni joka olisi vienyt maataan ja maailmaa nopeampaakin tahtia perikatoon?

Ristikää kätenne ja valmistautukaa veisaamaan jumala onpi linnamme. Ehkä siinä "linnassa" ovat jo konekiväärit asemissa ja drooniverkot kaiken ylle viritettyinä sillä niin monet biljoonat eurot ja dollarit ovat jo Zaatanan saapumista odotellessa jonnekin kerätyt.

Moskovan Zaatanan pommimuraalit Kiovan kerrostalojen seinillä

6.1.2026 tiistai

Pahenemaan päin tämäkin vaiva: Korvien välinen tila on yhtä äänien kakofoniaa. Vasemmalla sekalaisempaa, oikealla matalaa tuubaa. Vasemmalla kyljellä maatessa äänet ovat kuin junaraiteilla; hitsaussaumojen kohdalla kuuluu sydämenlyönnin tahtiin ryystävä dyyb dyyb dyyb dyyb.

Vituttaa se välillä. Jotkut masentuvat korviensoinneista, pitäisikö minunkin?

Masentumisiensa julkisista lävitsekäymisistä hyötyvät vain julkkikset. Joka päivä joku aviisi kertoo jonkun seurapiirimopon käynnistysvaikeuksista ja tulppien kärkivälien nokeentumisista, vaikka vain klikkauksien määriin niillä vaikutuksensa lie.

Kovasti kulahtanut on jo fraasi "haluan kertoa kokemukseni, että joku toinen niistä oppisi".

Ei kertomiset muuten olisi turhia vertaistukiyrityksiä, mutta kun sitä tavaraa riittää näytön täydeltä vuorokaudet ympäri niin inflaatio syö tarkoituksen.

Luin loppuun Heta Tuppuraisen Isäni Rölli-elämäkerran. Kirjan konsepti toimii vaikka vierastuttikin näytelmälliset "plari"-rivit.

Alluröllin isän, Martin historiasta olisin halunnut tietää enämpi. Äiti Ainosta pääsee enämpi jyvälle. Lisäksi Ainon äidistä, "Mammasta", Vehmersalmen Myrttilaakson legendasta, voi lukea muualta lisää ken haluaa. Martin suvusta ei vihjettäkään.

Martti Tuppuraista ei löytynyt Kansallisarkiston "Sotapolultakaan" vaikka ikänsä puolesta taistoihin tiensä on varmaan vienytkin.

Tilasin Treen keskusarkistosta tätini Mirjam Tuppuraisesta mahdollisesti löytyvät viranomaistiedot aviopuolison ja lasten tiedoista hautapaikan sijaintiin. Rahastavat niilläkin. Tilaus taisi hinnaltaan olla 115€ per 1,5 h, siitä ylimenevät ajat laskutetaan arkiston kaivelussa kuluvien minuuttien mukaan.

Amerikkalaispohjaiseen sukututkimusmafiaan My Heritageen jos erehtyy jäseneksi liittymään niin sittä se vasta rahanjakaminen itsestä pois päin alkaisikin!

7.1.2026 keskiviikko

Tallustelin parinkymmenen pakkasasteen lumennarinassa Kaukaveteen jo kuudeksi aamulla. Kolme vartttia vesijuoksin ja vähän uiskentelin. Kun parin tunnin kuluttua tallustelin takaisin, olo oli kuin olisin umpihangessa uppuroinut, mutta selkään ei koske, nilkkoihin vain.

Siivosin kirjoituskammioni ja ripustin pari tunturi- ja petäjikköaiheista taulua seinille. Meinasin siirtää pöytäni tausseinältä Ulla Laitisen grafiikkavedoksen "Peru, Machu Pichu" (1983) toisaalle, mutta kun katselin sitä vähän aikaa, toi se mieleeni vaikka mitä, niin antaapi sen nyt olla hamaan määrättömyyteen tossa noin.

Mitähän Ullalle kuulunee? 

S&S tykkäsivät olla hänellä kylässä kun saivat sotkea mielinmäärin väreillä Kuopion Männistön puutalokorttelissa olevan ateljeensa lattialla (Lönnrotinkadulla tai Kalevankadulla). Tytöt olivat sitten vaikka minkä värisiä, kun kävin kotio hakemassa.

UL taiteili Kuuslahden uuden koulun päätyyn hienon muraalin, mutta sekin rakennus on pitänyt panna taideteoksineen jo matalaksi kun home sen kuulemma valtasi. Samantyylisen rakensivat sitten seuraavankin, mutta jospa olisivat oppineet betonin kuivauksen hoppuilemattomuudesta jotain.

Näitäkin mieleenjohtumien polkuja jos alkaisin seurailemaan, menisi monet tunnit eilisteni kirjoittamiseen jotka ennemmin tai myöhemmin päätyisivät muistojenpuutarhojen perillä odottaviin romahduksiin ja katastrofiryteikköihin.

8.1.2026 torstai 

Moskova räjäyttelee pommein muraalikuvioita Ukrainan siviiliväestön asujaimistoihin samaan aikaan kun eurooppalainen eliitti (sekä kyrvätön YK) kokoontuu päivittäin jahkailemaan, koska aletaan antaa takaisin samalla mitalla. Vai eikö aleta milloinkaan.

Globaalia kaaosta kun yrittää koota jonkinlaiseen ymmärrettävään järjestykseen, niin jo pelkästään suomenkielellä tuotetun uutisvirran seuraaminen aiheuttaa mielentuskaa. Jos tähän vielä yrittäisi lukea englanninkielisten (tai minkä kielisten tahansa) viestimien tyrskyt ja biljoonien sometuotosten ölähdykset, olisi valmis vietäväksi pakkohoitoon. Tai polettavaksi Siperian öljyiseen suohon.

Jo nettihesarin pahimmat otsikot huokuvat sellaista uhkaa ihmistoimien järjettönmyyksistä, että kaikesta tolkun ottamiseen menee artikkeleita lukiessa monet tunnit. Ja kun uutisvirta ei pysähdy enää koskaan, että jäisi odottelemaan vain seuraavan aamun painomusterokotusta.

Muttaettä sattuisi jotain huvittavaakin lehdessä olemaan, niin voin palata Helsinkiin suunnitellun keskustatunnelin 18 vuoden takaisiin stoppaamistunnelmiin tuoreesta Hesarista näin lukien: "Onko kokoomuksen lempilapsi, keskustatunneli nousemassa taas tuhkasta?"  

Olen piirtänyt 14.5.2008 tunnelintorppajaisten aikoihin kotikutoisen stripin.

Ajanhermolla politiikka siis rullaa: Keskustapuoluekin on nousemassa jälleen politiikan valtavirtaan ja tunnelihankkeita synnytetään aina vain uusia, Suomenlahden alitse Viroonkin. Oliko jokunen viikko sitten eräillä pöljäpäillä haaveilut tunneloida reitti Vaasan seudulta Uumajan rannikollekin?

Seuraavaksi semmoisen kautta pois Suomesta voisivat tunkea persupuolueen karvoineennahkoineen. Ja pelti kiinni perässä.

Sitten ovat nämä miljoonia maksavat (jo aikeet) tunninjuna-hankkeetkin suunnittelukakkujen kermassa kirsikkana samaan aikaan kun vanhuksia ja vammaisia häädetään kotiseuduiltaan yhä kauemmas hoitoon kun ei kotipaikkakunnilta muka petipaikkoja löydy.

Jälleen kerran yksi suomalaisperustainen römelikkö otti asiakseen soittaa ja haukkua siellä täällä kirjoittamani mielipiteet meneillään olevan susien teurastuksen liikekannallepanon vastustajana. 

Koetin jotain järkevää rähjäämisen lomaan tarjota, mutta eihän siitä mitään tullut. Tosahdin viimein, että vejä vaekka suen vittu piähäsi, mutta mullen elä murhanhimojasi esittele ja napsautin yhteyden kiinni. Klo oli 01.33.

Kun lopulta sain uudestaan unen päästä kiinni, samoja susia vihaavia röllyköitä ilmestyi painajaiseen uhkailemaan surmankiihko silmissänsä.

9.1.2026 perjantai

Kävin tänäkin aamuna Kaukavedessä. Uskalsin kokeilla sukeltamistakin ja yksi kerta sujahti melkein altaan päästä päähän.

Aamulla kolmenkymmenen asteen pakkasessa kiristeli nurkkipäissä pakkasukko hampaitaan. Savukoskella ylite 40 astetta, varmaan jotkut mittarit viidessäkympissä. Alakittilässä oli muuntaja poksahtanut ja koko kylä muutamaksi tunniksi sähköä vailla. Iso olisi siellä pakastin eikä kantta tarvitsisi.

Hankin kortinlukijan jossa oli vielä vanhemman malliselle muistikortille sija. Sain puretuksi Karjalapyöräilyni (2014) Suomen puoleiset valokuvat koneeni kiintolevylle ja ulkoiseen muistiin. Niitä oli 560 kappaletta. 

Miksikähän ne jäivät aikanaan siirtämättä? 

Ai niin, meni lukulaite särki. 

Stoppasi muutenkin sen polkupyöräretken muistelut kesken alkuperäiseen blogiini (Kouvolan seudulle) kun tuli niin paljon muuta tekemistä.

Kuvia oli mukava nyt katsella ja muistella. Viimeisimmät varsinkin ovat paljon kertovia (itselleni). Yksikin foto muistuttaa, kuinka pystytin Sammatissa teltan Elias Lönnrotin synnyinmökin, Paikkarintorpan pihamaalle ja luotin siihen, että kauemmaksi kallion päälle sijoitettu pronssinen Elias vartioi untani kun aloin olla jo likellä pitkähkön pyöräretkeni päätöstä joka tapahtui parin päivän päästä Raaseporissa.

En vaihtaisi senkään retken kokemuksia mihinkään toiseen.