Itsemurhahumppa on lauluja nikkaroivilta tekemättä

29.6.2026 maananatai

Kualiperhosten yhdyntä kestää jopa vuorokauden. Vai olisiko toinen niistä kuollut? Huopaohdakkeella yksi parisko on malttanut olla yhteen tuikattuina eilisestä lähtien ja aiemmin näin saman ilmiön herukkapensaassa.

Käpytikalla kuusi poikasta ja kaikki virkeinä lentelivät emon luokse nokka auki kun se jotain kurkkuihin työnnettävää löysi.

Tiellä metsopoikue josta kerkesin nähdä neljä lentokykyistä poikasta ennen kuin lintupoppoo hävisi hatelikkoon.

Jalkavammaisella laulurastaalla vain yksi poikanen jota se ruokkii nurmella. Muitakin rastaita poikasineen kirmailee leikatulla viheriöllä. Mustarastas kaivelee juuri viidelle jälkeläiselleen valkosipulipenkin katteen alta sapuskaa. Sen topakkaa työskentelyä heinäsilpun syytelyssä on lysti katsella.

Kaivonkorvella kurppaäiti litisti kolme pientä poikastaan jalkojensa väliiin ja köyryssäselin räpisteli muutamat kymmenet metrit minua karkuun. Vastaan syöksyi palokärki joka olisi halunnut nokkaista jonkun poikasista ateriakseen, mutta sekin säikähti minua ja kuikaisten kimeästi häipyi paikalta. Kerkesi se kurppaemokin sille ränkäistä aika pahasti, että tappelun perästä se vasta olisi lämminaterian saanut.

Koska tikkalinnut syövät toisten lintujen pesistä munat ja hakkaavan hengiltä myös poikasia, niin miksipä niille ei kelpaisi vähän isommatkin makupalat vaikka eivät varsinaisia petolintuja olekaan.

Ylellä oli juttua kanojen hyödyllisyydestä punkintorjunnassa. Varmaankin täällä samanlaiseen nokkimisurakointiin punkkien vähentämisessä käyvät muutkin linnut. En ole vielä yhtään punkkia havainnut.

Lapioin kaivolta ojan jo melkein valmiiksi, mutta piti lopettaa kun alkoi jumalaton selkäsärky. Kävin sitten katsomassa kahdeksan kilometrin päässä olevalla kalliomurskaamolla, että onko toiminta vielä käynnissä. Oli siellä valmiita, erikokoisiksi murenneltuja murskekasoja. Kun olisi vaan rahaa tilata kuljetus niin tilaisin kaivolle suodattaviksi täytteiksi. Täysi paaki (rekkakuorma) maksaisi 650-850 €. Tavallinen hiekka on huomattavasti halvempaa ja sekin kävisi, mutta taitavat hiekkamontut olla kauempana ja siten kuljetuskustannuksetkin kasvaisivat.

Iltapalaksi keitin uusia pottuja. Niitä on voinut kaivaa varhaispenkistä jo viikon verran, että aikasessa ovat. Viime vuonna söin eka potut 7 heinäkuuta.

30.6.2026 tiistai

Molokkapäivä jälleen avautumassa elettäväksi klo 04. Vettäkin ropisteli; sadetutka näyttää pilvien lipuvan muutaman tunnin aikana pois. Missähän ne fake newsien "helteiden vyörymiset" viipyvät?

Iltasella

Kaivo-oja salaojaputkea ja hiekkaa vaille kaiveltu. Loppua jykerrän lisää jos tarttee. Siinä on koivu ja kuusi kahtapuolen niin löytyi juuria tolokuttomasti katkottavaksi. Sattui lapsuuteni savusaunasta vuosikymmenten aikana purettujen kiuaskivien rauniokin kohdalle; Mustunutta, kuumuudessa hauraaksi käynyttä kiveä riitti tuskaksi asti irrotella juurien solmuista.

Ja mitkä paarmalaumat jatkuvasti korvanjuuressa pärähtelemässä!

Kehitysvammaisista veljeksistä vanhin oli se, jonka tehtävänä oli uusia kiukaaseen kivet kun entiset alkoivat hajota. Hän oppikin sen taidon mallikkaasti niin, että Pohjoismäessä asumisemme aikana (1968-1973) hän oli se, joka sielläkin kiukaat aina oikeaoppisesti kiilasi saunannurkkaan ja osasi laipiokoukusta riimun varassa roikkuvalle vesipadalle paikan kohdistaa juuri niin, että se tulen loimotuksessa kuumeni samaan tahtiin kiuaskivien kanssa. Ja pitihän saunamajurin siitymislöylytkin oikeaan aikaan osata kiukaalle sihauttaa ennen kuin kylpemään pääsi.

Jyrki huusi saunalta keskiviikkoisin ja lauantaisin: "Nyt eijjoo kitkua, piässöö saanaan!" Sitten osa veljeksistä kiersi kalahtelevien peltisankkojen kanssa kaivolta vettä. Hatarassa eteiskömmänässä riisuunnuttua kiilauduttiin kaikki lauteille ähkimään

Seuraavaksi onkin sitten isompi lapiointiurakka kun kolme ylintä kaivonrengasta täytyy paljastaa ja käyttää pois. Yhtä en tarvitse enää takaisin völjätä koska maanvajaoama teki sen tarpeettomaksi.

1.7.2026 keskiviikko

Tänään kitkin kaikki pottuvaot, mansikkapenkit ja sipulien välit ohdakkeista. "Kitkemisen" suoritin pensassaksilla joilla klipsin ylimääräisen kasvuston pois. Paarmojen purtavana ohdakkeiden yksitellen juurineen kitkeminen olisi työlästä ollutkin. 

Nokkosvettä keitin padallisen ulkona ja laimensin kylmällä vedellä sipuleille lannoitteeksi. Vielä pitää tuhkavedetkin sekoitella likoamaan kun ovat kaalikoit rantautuneet kellastuttamaan varsikkojen latvoja. Niitä valkoisia pikku perhosia on valtavat määrät ja vaikka linnut niitä napsivat eivät ne sillä harvennuksella lopu. Tuhkavesi lopettaa koiparveilut parilla kastelukerralla.

Muurari Martti (78) kävi kahvilla. Toi tuoreet hillomunkit leipomolta. Ei se mies ole tällä paikalla ennen käynytkään.

Köpöttelyksi oli M:n askel käynyt diabeteksen takia. Käsivarrenjänteetkin olivat menneet  poikki (ei varmaankaan irtipoikki?) ja sen takia kädet toimivat vain joten kuten. Autolla kuiten kykenee ajamaan kunhan ratin taakse pääsee. Oltiin jotain 30 vuotta sitten samoilla työmailla ja jostain syystä olen hänen mieleensä jäänyt. Lupasin käydä vastavierailulla Kangaslahdessa jos...

M juorusi asian josta en ollut tiennyt: Pari vuotta vanhemman serkkuni mies oli koettanut ampua itsensä, mutta epäonnistunut ja on nyt sulkeutunut muulta maailmalta kokonaan kun naama on haljennut toiselta poskeltaan kovasti rujon näköiseksi. Ei kuulema kymmeniin vuosiin paljoa muutenkaan ole ihmisten ilmoilla esiintynyt. Masentui alunpitäenkin kun jo nuorena joutui sairaseläkkeelle syystä josta en ihan varma ole.

Itsemurhaa raakaa jälkeä tekevillä aseilla tosissaan yrittäville olisi aina parempi, että aikomus myös onnistuisi.

M:n kanssa tuli sitten monet muutkin mieleen tulleet itsareiden tekijät lävitse käytyä. Mm. Mauri serkkuni jonka äidille, täti Allille siis, oli M käynyt muuraamassa uunin vielä kun se leskenä asui yksin Varissuaressa joka on ihan lähellä hänen kotipaikkaansa. Tätini mies tappoi myös itsensä, mutta näistä olen kyllä muistanut jatustella täälläkin jo ihan nokko.

Nyt kun teen yhteenvedon keskustelussamme esiin tulleista itsensä kuoliaaksi telomista yhteisistä tutuista, heitä on niin monta, että molempien käsien sormet siihen tarvitaan. Tuttujen itsemurhien kimara yhden eliniän (itseni) varrelta kokonaan lueteltuna olisikin melkoinen balladi (potpuri) "kuolleelle rakastetulleni". Tekisin siitä humpan jos osaisin.

Saunasta kun tulin, soi kännykkä. Jälleen kerran jonkun mustankuolonkuuryhmän kohjumulkku soitti ja haukkui mielipiteitäni joita oli blogistani lukenut. Sanoi edustavansa laajaa toisenmielistä porukkaa ja että kunhan aika koittaa, niin kaltaiseni sanasepot seivästetään ja käristetään yhteiskokossa tuhkaksi tuuleen.

Edellinen Helsingin eiralaista hallanpanemaa säilökurkkua irvaileva teksti oli pahoittanut joidenkin poloisten mieliä, ei sen kummempaa. Ei niistä joukkojen seivästäjiksi ole tämän kokoisessa maassa. Minut voivat helpostikin teloa, mutta mitä välii.

Sanoin soittajalle mahdollisimman ystävällisesti, että sulla kun tuntuu tuo väkivallan kuvasto verbaliikan tasolla  olevan hallussa, niin alapa ittekin "seppoilemaan" jotta jääpi todistusaineistoa olemassaolostasi jälkipolvillekin. Naksautin luurin kiinni enkä vastannut enää tuntemattomaan numeroon vaikka se useasti vielä rimahtelikin.

Oli sen verran kuitenkin kuuraa häntäluun juuressa tuosta kalseasta puhelusta, että soitin iltapalapuhelut Sivullistenkadulle Kniin ja Iisalameen.

2.7.2026 torstai

Veromätkyjä 538 €! Perkele että vistottaa. Syksyllä kahdessa erässä maksu, mutta ihan ylimääräisiltä menoilta tuntuvat.

Oikeaan jalkaan sattunut koko päivän niin pahasti, etten ole isoja urakoimaan alkanut. Siivoilin ja järjestelin pihaa, leikkasin nurmea ja seurasin monille nykyisin tuntemattomaksi jääviä luonnon pikkutouhuja. Niihin kuului sekin, että käki yritti väkisin tunkeutua harjaräystään alla olevalle pääskynpesälle, mutta tuli kiivain syöksyin ajetuksi aina pois. Sillä varmaankin perseessä kipunoi valmistunut muna ja se olisi pitänyt saada haudottavaksi minne vain kun sieppojen tai kerttusten pesiä ei siihen hätään löytänyt.

Käärmeet ovat hoksanneet pottuvakojen päivämakuuksien edut. Siellähän loikkii sammakko poikineen ja myyriäkin vilistää alvariinsa joten haukotellessaan nekin saavat pötsintäytettä kuin tarjoiltuna. 

Kun leikkasin eilen ohdakkeita vaoista, ohjailin yhden täysmustan tarhakäärmeen sekä mustan ja vihertävän kyyn pois. Kävelin niiden takana ja juttelin mukavia vaikka ne ovatkin liki kuuroja. Kumikengät minulla toki oli, ettei olisi haitannut puraisuyrityksetkään. Suhisivat ja sihisivät kiukkuisina vain.

Pesin kolmen, aikoinaan särkyneen pullon pohjat jotka vanhan kotimökkini multiaispenkasta viime syksynä löysin.

Yhdessä kirkkaassa on alekkain R 8 ja 62. Elikä R=Riihimäen lasi, 8=muottinumero ja 62 vuosiluku. Yhdessä pelkkä 8 ja vihreän pullon pohjassa W 17.

Ensiksi mainitussa on ollut vuonna 1962 suosituimmaksi päihteeksi kivunnutta koskenkorvaa tai "tikkuviinaa" eli pöytäviinaa. Pelkkä 8-leimallinen on paljon vanhempaa perua elikä sitä on lipitellyt Ananias-vainaa ennen sotia. Isoukki ei kova ryyppymies ole ollutkaan. Pullossa on voinut olla myös mehua tai limua tai etikkaa.

Kirkas lasi kertoo, että pulloissa ei ole ollut köyhänmiehen konjakkia (jallua) sillä sitä myytiin ruskeissa tai vihreissä lasiastioissa. Sitä myrkkyä on ollut myös Paloviina-nimisenä katkeranmakuisena nesteenä.

Vihreän pullon W tarkoittaa Wiialan lasitehdasta ja lukema 17 tarkoittaa ilmeisesti muottinumeroa jossa pullo on tehty, mutta voi merkitä harvinaisemmassa tapauksessa vuosilukua 1917. Tiedonkaiveluihini vastaava Näkymätön Viänänen kertoo, että vihreä pullo on joka tapauksessa valmistettu ennen vuotta 1938 koska Wiialan tuotanto, laitteet ja kiinteistöt on sulautettu (ostettu) tuolloin Riihimäen ja Karhulan lasitehtaiden bisnestisleiksi. 

"Varsinainen löytö", hehkuttaa tuo Näkymätön Viänänen vihreän pullon pohjasta. Setä Heimo osaisi viinapullojen historiasta kertoilla myös sillä hänen uransahan kesti vuosikymmeniä Alkon Salmisaaren tehtailla Hesassa. Pitäisi oikeastaan jälleen soittaakin hänelle.

Hesarissa sopivasti maksumuuriton juttu 1300-1400 -lukujen Turun piispojen prameiden asujaimistojen argeologisista kaivauksista. Ne ovat pikkuisen vanhempia ja suurempia kuin minun Unimäkeni kaivauslöydöt, mutta yhtäkaikki kertovat lajimme elääkitkutteluista täällä kylmän ja mustamielisen maan hallaisilla ahoilla.

Olisi Muaningalla torstain naistenvaltahumpallukset, ihan hyvät yhtyeet ja äNnäkin tulisi, mutta naulaan jalan lattiaan että pysyn mökissäni mööröttämässä.

3.7.2026 perjantai

Meinasin käydä Knissa pyykkäämässä, mutta menikin koko pv uunin kylkiin kynsiä laastitessani. Sahailin timantilla Kittilän vihreän kiven viimeiset liuskat suuluukun edustasolle ja liimasin kiinni. Saumaan ne sitten kun hellan sisukset saan uusituksi ja sen ylämuuria kaakeloin -tai "kivitän". Hellan pellinvarteenkin sain numero 3:n biljardipallosta vetimen.

Elisabeth, Silvia ja M&S kävivät nyt illasta ja olivat aika pitkään. Pikkuinen sanoo jo monet sanat ja taapertelee hyvin nurmikoilla. Vierastaa eikä syliin taho, mutta mitäpä tuosta. Mukava tervettä lasta on katsella.

4.7.2026 lauantai

Klo 04 nousin kahvinkeittoon. Itikoita tuvassa jonkin verran kun kaikki uunin luukut ja savupellit kuivatteluejn takia auki. Muita sisäänpääsyreittejä en itikoille keksi, mutta miten ne pystyvät ujumaan nokisia savukanavia korkealta alas asti ja vedon aiheuttamaa ilmavirtausta vastaan lentäen? Eihän nuista paljoa haittaa ole kun en aina niiden kaikkia ininöitäkään kuule, mutta kämmenselkiä kutitti aikalaisesti niiden kuppauspiikkien jäljiltä.

Ministeri Rydman oli unessa. Haukuin sitä aikasten syrjivin argumentein kun sanoin Willen olevan pahemmanlaatuisesti älykäs kehitysvammainen asbergertyyppi, tunteeton mulkero josta persupuolue on vestänyt käsikassaran politiikkansa äänitorveksi. (Taisin sanoa, että "torveloksi".)

Unensa saanee julkikin kertoa ettei vedetä oikeuteen kunnianloukkauksesta? Uniminät harvoin säädyllisyyden rajoja tunnistavat, mutta ei niitä tunnista todellinen Wille Rydman-niminen henkilökään. Saanen siis arvella tämän millaisesta julkisuudesta tahansa kovasti nauttivan henkilön olevan ns. kirjolla olevaksi jonka tunne-elämässä on kaikki vähintään lievästi syrjällään. 

Muuten, voiko ihmisen viedä oikeuteen kunnianloukkauksesta jos se kertoo sen tapahtuneen unessa? Miten oikeusprosessi siinä tapauksessa etenisi?

Eihän WR ole osannut hävetä pikku tyttöihin kohdistunutta, todistettua kiinnostustaankaan  ja kun on mieltymyksiään siihen suuntaan julkisuudessa kerrotuista tarinoista päätellen toteuttanutkin.

Riikka Purrasta voitanee ajatella ilman uniakin ihan samaa tunteettomuutta mikä on tyypillistä mm. asbergerihmisillä. Muuten se on yksi lysti, millä syntymä- ja geeniperimän "virheellä" meitä kutakin on rikastettu, mutta yhteiskunnan päättävissä elimissä niiden ilmentymille pitäisi kyetä laittamaan selkeät rajat, jolloin valvonnan asiassa hoitaisivat selkeän järjen kanssa toimimaan pystyvät toverit yli puoluerajojen.

Ei Hitleristäkään voi sanoa, että hän ilman aivotoimintaa käskyttävää psykopatiaa olisi kyennyt siihen, mihin kykeni, tai Stalinista Moskovan nykyistä Zaatanaa mainitsemattakaan. Tai että USA:n SuurMöliskö terve olisi!

Persujen "Mestari" JH-a on kertonut jonkun toisen kirjoittamassa elämäkerrassaan olevansa myös kallellaan asbergerkirjoon ja kun katsoo ihan kyökkisin silmin tuon puolueen merkittävimmissä asemissa olevia henkilöitä, ei paljoa puutu, etteikö puolue olisi kokonaan erilaisten kirjo-oireiden tahdittamana toimiva yhteenliittymä. Eikä aina niin herttaisessa mielessä.

Joku aika sitten oli Ylellä dokumentti (jota en katsonut kuin pätkiä) kehitysvammaisista rikollisina jossa käytiin lävitse heidän vaarallisuuttaan koska tunteet eivät käyttäytymistä ole rajoittamassa.

Oma lapsuusperheeni elämäähän on veljieni kehitysvammaisuus "kirjottanut". Olen näitä tahkonnut kirjoituksissani tuhansin lausein, mutta alati ilmenee uusia yhteyksiä jotka pintaan niitä muistoja nostavat. Ja koska aina vain palaan saman aiheen pariin, ei tällainen itseterapia ole edelleenkään päätösvaihetta saavuttanut.

Kertaus nro 1001: Kokemukseni kehitysvammaisuudesta on siis neljän veljen seitsemästä diagnosoitu Fragile X-syndrooman aiheuttama kehitysvammaisuus. Eikä vanhin siskokaan älykkyydestään huolimatta ole koskaan täysterveen kriteereitä täyttänyt. Hän on ollut "vaarallisin" kaikista. Miten vaikeasti itse sitten olen milläkin kirjonasteella, niin vaikea sitä on täysin auki itse kirjoittaa. Jokin musta kohta minunkin ajukopassa on aina mättänyt ja siitä pitäisi jonkun ulkopuolisen mieliä tutkivan raportti laatia.

Ironiaa jos harjoittaisin vakavalla asialla, niin Pehr Olle Lilierosin (opettaja) karjaisu "...koko Unimäen pentulauma olette yksiä kommunistin humalapäissään alulle siittämiä hulluja, ei teistä ikinään mitään tule!" on hyvinkin oikeaan osunut ennuste ja diagnoosi samassa lauseessa ja sitä meistä niiden, jotka kykenevät, tulisi kunniottaa syvälle porautuvalla itsetutkimuksella. Mutta taidan olla joukosta ainoa, joka tätä perimien kuumaa perunaa poskesta toiseen on ikänsä mulkannut eikä hullua hurskaammaksi ole tullut.

Töpäisen menneisyyden muistelupotun nyt nurkkaan ja alan lukemaan ennen päivän askareisiin lähtöä Matti Wuori-vainaan ajatuksia joita hän Titanicin kansituoleiksi nimittämillään alustoilla kirjoitti jatkaen sitten Faustin unilla ajatuksiaan maustaakseen.

MW: "Ääneen ajatteleminen on usein paras, joskin toisinaan myös vaarallinen, tapa tuulettaa ajatuksiaan."

Iltapäivällä

Korjasin Tojosta pakoputken liitosta joka jälleen ratkesi vuotamaan. Irroitin myös takapuskurin ja asensin peruutusvalot. Siinä elämää kulahtikin joutavasti monet tunnit. 

Saunoin jo. Kohta lähden ajeleen Maaningan Kasinolle. Menen Seitenvitosta Siiliin ensin.

5.7.2026 sunnuntai

Kuudelta jo ylös vaikka meni aamuyölle ennen kuin olin takaisin humppareissulta.

Päässä pyörivät vanhojen tuttavien näkemisestä aiheutuneet mielenmylläkät. 

Ensinnäkin Siilissä istui kaupan kahvionurkkauksessa lehtimiehen  uralta jo aikoja sitten eläköitynyt MJ (82) ja sitten Kasinolla tanssiin haki MP. Molemmilla yhteys Siilinjärven itselleni sekameteliä sisältäneeseen kasvuvaiheeseen vaikka se oma "kasvamiseni" jäikin pelkän kantoverson tasolle ja kuivahti karahkaksi kulottuneen elämänmarton laitamille.

Kun MJ vanhan journalistin kyvyillä ja haastatteluotteella lyhyessä tapaamishetkessä irroitteli muistilaatikoistani elämäni tapahtumia Siilinjärven ajoilta ja kyseli myöhempiäkin kuulumisiani, oli pönttöni niin sekaisin, että loppumatkasta Maaningalle en muista yhtään mitään. Päässä pyörivät vain kolmentoista vuoden Siilinjärvellä oloni aikaiset tapahtumat. Ja varsinkin ne viimeisimmät ennen Tampereelle poistumistani.

Satun sairastumisenkin muistelu toisenlaisesta kulmasta kimposi kuin harppuuna hylkeen kylkeen.

Tunnen jääneeni velkaa monesta asiasta sen ajan siilinjärveläisille ystäville. MJ kertoi kirjastonjohtajankin, joka minua tuki ja katsoi sormien lävitse toilailuitani, kuolleen vastottain syöpään. En ehtinyt siis häneltäkään pyytää anteeksi mahdollisia mielipahoja joita ehkä odotuksissaan pettyneille aiheutin. Toisaalta ei minun olemattomilla lahjoillani ja töytäilevällä mielenlaadullani milloinkaan mihinkään isoihin olisi yllettykään vaikka olisi valmiit sapluunat eteeni tyrkätty.

Kyse on siis kirjallisista pyrkimyksistäni joista ei kannattaisi enää edes puhua. Eihän lahjani kovinkaan kummoisia ole olleet. Koetin vain puristaa kirjoitusyrityksilläni lääketabletteja kipeän mieleni rauhoittamiseksi siinäkin epäonnistuen.

Tiivistys: Touhuni oli vain epätoivoisia yrityksiä pyrkiä kynän avulla pysymään hengissä kun lapsuuskokemukset ja myöhemmät ongelmat toisensa perään löivät päätä nurkkipäihin. 

Kittilässä Kalervo Palsa samankaltaisine mustine mielineen kirjoitti päiväkirjoihinsa toistuvasti (maalasi tauluihinsa) että "lopussa on köysi". Se kai minullakin kaulaani alati kuristi ja siksi töytäilin niin holtittomasti maamme laidalta toiselle kun sille tielle lopulta läksin.

Palsan piirustus- ja maalaustaitojakaan ei minulle ollut siunautunut. Kykenemättömänä keräämään tietoa, tallentamaan ja käyttämään sitä hyödykseen pitkänkään elämän aikana taitaa tabula rasana pääni hautaankin vajota.

Siemenlinko minä vain olen ollut.

Kasinolla tapaamani MP on minulle muistettavan arvoinen ihminen "Lötkypekkarisineen".  Saan hieman nolostellakin sillä kirjoitin silloin kirjeitä hänellekin. Mutta mitäpä sekavista ajoista kirjoittaisi sekava ihminen muuta kuin sekavia kirjoituksia?

Se on ollut helvetin pitkä tie, että tähänkin olen kirjoittamisissani yltänyt. Romaaniyritykseni menivät yksi toisensa jälkeen  mönkään eikä tänä päivänä enää kannata edes yrittää sellaisia kirjoitusurakoita. Kohdallani kirjoittajan tie on kuljettu, teen vain testamenttia (sanoin niin MP:lle) näissä blogeissani eikä niillä muuta merkitystä ole.

Siksi se on myös hyvä. Voin tyynesti (?) ajatella, etten kenellekään näistä velkaa jää niin kuin Siilinjärven ajoistani tunnen jääneeni. Kirjaimeni ovat vain hyttysiä jotka näytöllä räpistelevät muodostamatta yhtäkään järkevää kokonaisuutta. Niistä ei kenenkään tarvitse kritiikkiä vaivautua väkertämään -eikä senttiäkään maksaa. Eivät edes monien muiden samankaltaisten blogien syrjissä tyhjän tavaran kaupittelijoiden mainostelijat, sillä tätä surkeaa, vähintään kahtia jakautunutta minäni digialustaa, elämänkokemusteni selittelyliepeitä en jobbareille myy. Tätä MJ ihmettelikin, kun sanoin, etten ole blogini sivuja mainostajille kaupannut vaikka niistä pikkuisen tuloja ehkä saisinkin.

En ole siis kaupan vaikka kaikki muu tässä maailmassa sellaiseksi mössöksi onkin markkinoiden tehosekoittimilla veivattu.

Yksi eiliseniltaisten tapaamisten aiheuttaman aivomylläkän kirkas kohta: MP oli käynyt hautausmaalla ja pysähtynyt isäni ja äitini haudan äärellä miettimään, mitähän minulle kuuluu, olenko elossakaan. Kun minä sitten menin haudalla käymään ja vein paaden päälle yhden noista R-leimaisista pullonpohjista ja istuin hetken lähellä olevalla penkillä josta näki tuttujeni Kopos Onnin ja Ollikais Markun hautapaadet, niin ajatuksissani välähti myös MP:n vanhemmat ja että missähän se heidän hauta olikaan. 

Isiemme kuolemat olivat meille molemmille järkytys; siinä hautapaaden kertomat viestit.

Kun asettelin R-pullonpohjan paikoillensa, mutisin mielessäni, että isä, sinä valehtelit: Ryyppäsithän kuitenkin sitä Rähinäviinaa vaikka toisin väitit.

Pestis Scriptae Halla-ahonis

19.6.2026 perjantai

Aurinkoinen juhannusaatonuamu muutamien vetisempien päivien jälkeen. 

Päätä ja oikeaa takajalakaa on särkenyt monet päivät.

Kuljeskelien eilen metsässä. Mustikkaa ja puoloa pitäisi tulla runsainmitoin. Soille en mennyt, mutta kuulema lakkaakin olisi luvassa kohtalaisesti.

Valtakunnalliset marjafirmat paskansivat keruuastiansa kukkuroilleen ihmiskauppa-ketkuiluillaan. Koettavat nyt syväpuhdistaa alaa lanseeraamalla "reilunkaupan" luonnonmarjabrändiä, mutta maine ripuloitui niin pahasti, että sen kirkastamiseen menee muutama tovi.

Yleisesti voi kysyä, mitä reilulla kaupalla tähänkään saakka on tarkoitettu ja saavutettu?

Rehellisestikin voisi joku luonnontuotteilla yritystoimintaa urakoida, mutta jo firmaa pystyttäessä olisi oltava varallisuutta maksaa kerääjille ja muille ketjussa työskenteleville normaalit, verokorttia edellyttävät palkat ja työsuhde-edut. Sitten, kun metsien antimia tulisi ovista ja ikkunoista jatkojalostukseen, poimijoille maksettaisiin extrat päälle. Thaimaasta varta vasten suurten rahalupausten kuorruttamina ihmisten houkuttelu Pohjanperille pitää lopettaa. 

Suomalaisia joutenolijoita riittäisi vaikka marjamehtään, mutta eihän monestakaan sinne menijäksi ole kun jo itikan ininä korvan juuressa hätkäyttää tolaltaan. Ja kun  pitäisi jaksaa repullinen energiajuomaa mukana rahdata!

Eilen Hs:n maksumuurin takana olisi ollut helsinkiläisen maalle kesäksi-suvun äveriäästä vanhuksesta juttua. Sen verran se avautui, että jyvälle pääsin. Kommenteista ehkä paremmin.

Itse elän omaa "kuusenjuurelle kesäksi"-tarinaani niin kuin ennenkin eikä sen raamit kovin kummoiset ole. Todistaa voin vain tämän avulla sen, että kyllä lajimme pärjäisi tällaisenkin vaatimattomuuden keskellä kesät ja jatkona vaikka talvetkin. Joka ei pärjäisi kuolisi ajoissa haitolta pois niin kuin iänkaiken on luonnonoloissa ollut.

20.6.2026 lauantai

Ukrainan presidentti Zelenskyi ei enää ole entinen näyttelijä jonka kansa valitsi presidentikseen. Hänestä on muokkautunut olosuhteiden pakosta armoton sotapäällikkö joka ei rooliinsa käsikirjoitusta tarvitse. Raakaakin raaemalla estradilla päivittäinen draamankaari syntyy hetkeä eläen -ja kuollen. 

Tämä tositeeveenäytelmä on ympäri planeetan seurattavaa, verisenä kiehuvaa, avointa dataa auringonkukkapelloilla ja pusikkoisilla arojen laitamilla jossa tuo kammottava lihamylly pyörii. Niin hyökkäävän teurastajaosapuolen kuin puolustajankin roolittajat lentelevät palasina ympäristöön pyssyineen, tykkeineen, ajoneuvoineen päivineen. Sitä ei mieltä ylentävää ole katsoa eikä tee mieli taputtaa kohtauksille. Lopussa encorrea en ainakaan voisi vaatia. Oksettaa katsoa.

Suomalaisen SS-miehen (Parvilahti) valikoiduissa muistelmissa Terekille ja takaisin hyökkäys tapahtui toisin päin. Natsisaksa rynniin säälittä Ukrainan arojen ylitse kohti Moskovaa omaan kuolemaansa. Jo silloisin asein tehdystä elintilan hankkimisretkestä kertova yhden harhaanjohdetun sotilaan tarina teurastuksineen sen aikaisin välinein on kammottavaa luettavaa. 

Tämän päivän Ukrainaan hyökkäävien venäläisten järjestelmällinen listiminen puolustavan osapuolen drooniasein on jo sitten oma maailmansa kun verenvuodatus tapahtuu kuin kaikki olisi pelkkää videopeliä. Tapettavan ilmeet saadaan näkymään hetkeä ennen hänen räjähtämistään riekaleiksi ja se luo tapahtumaan sellaisen efektin, jota on miltei mahdotonta katsoa. Mutta siihenkin voi tottua ja se on mieliä muokkaavassa katsantokannassa vaarallista; Siviiliväkivalta tulee lisääntymään sielläkin, mistä sodat muuten ovat kaukana.

Ukrainaan hyökkäävä teurastaja-armeija muuttui sodan myötä itsekin teurastettavaksi ja saa mitä isäntänsä on tilannut kuten oli toisin päin toisessa maailmansodassa. Lopun litviikeissä nämäkin sotaretket tulevat kertaamaan vain "kansan syvien rivien" tolkuttoman kuuliaisuuden ja ääliömäisyyden joka mitätöi lajimme älykkyysväittämät laidasta lukien. Tämän tarpeettoman tiedonkertausten hinta kasvaa kerta kerralta tolkuttomiin mittoihin.

21.6.2026 sunnuntai

Tulin kahdeksan maissa illalla tänne Um. Kun läksin Sivullistenkadulta, Puutarhuri tiuskaisi lähtiäisiksi hyvästit.

Kerrankos tuo -ja monastiko itse? En viaton syiden suhteen ole, mutta kaikkien ahdistusten (mm. työasioiden) purkukanavana tunnen itseni väsyneeksi kun sitä tapahtuu varsin usein.

Kuten olen jo ajatellut ja kirjoittanut, ebola- tai mikä tahansa pandemiauhkia nimittävä fyysinen virus käy vertailuna/metaforana ihmisaivoihin hyppääville sota-propagandaviruksillekin. Ne jylläävät moninkertaisiksi kloonautuneina Ukrainan aroilla riehuvan sodan osapuolten aivoissa parhaillaan.

Sotavirusten yhteinen alkumuoto on selvinnyt kaikista sivistystoimista huolimatta lävitse evoluution mylläämien vuosimiljoonien. 

Suomessa Scripta-blogiin parikymmentä vuotta sitten herkästi tarttuvaan muotoon kehitelty virusvariantti Pestis Scriptae Halla-ahonis (en tiedä, onko jo joku muu tämän nimityksen keksinyt ja siitä irvaillut, mutta sallinee aihe senkin, että minäkin...) on myös jo aktivoitunut. Politiikkaa seuraava huomaa, että koska vajaan vuoden päästä Suomessa on eduskuntavaalit niin tunteettomimmat ko. viruksen levittelijät on jo ohjeistettu julkisuuteen pärskimään virusmolekyylejä sisältäviä pisaroita ja aerosoleja ympäristöönsä. 

Aktiivisimmaksi aivastelijaksi pompautettiin persujen miittingeistä valtakunnan julkisuuteen hallituksen soteministeri Wille Rydman jota rahaministeri Riikka Purra tahdittaa. Koristeiden virusryvettymistä huolehtii mm. entinen historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja. 

Itse Pestis Scriptaen kloonaaja valjuilee puhemiehen paikalla julkisuuden suuntaan samaan aikaan kun näyttämön kulisseista kuuluu kiivasta neuvonpitoa ruton levittäjien kanssa; Viestienvaihto BrysselkätyriTynkkysen kanssa käy kännykät tulisina hohkaen.

Viruksen levittämiskeinoilla ei ole väliä kun sen oikein suunnittelee. Ottavat oppia vaikka häikäilemättömän USA:n SuurMöliskön esiintymistyylistä. Liioittelu ja silkka valehtelu, joka täyttää määritelmän "rakkaudessa ja rakennuksilla kaikki keinot sallittu" on politiikanteon työkaluarsenaaliin kuuluvana ollut persuilla jo Soinislaisuudesta alkaen käytössä. Pestis Scriptae Halla-ahonis-varianttina siitä on tullut yhä vaarallisempi vaikka se näytti jo hiipumisen merkkejä kun itse "Mestari" säilöttiin eduskunnan korkeimmalle pallille kuin iso herkkukurkku lävitse näkyvään mausteliemipurkkiin.

Nämäkin samoista mausteliemistä vapaaksi päästetyt virustenlevittäjät ovat empaatittomia propaganda-automaatteja alkaen rahaministeristä aina EU-parliamentissa töytäilevään Tynkkyseen joka vaihtoi ruutupaitakuosinsakin koviin kauluksiin ja prässilahkeisiin kuin viruksenkantajan naamioksi alkaessaan oman pärskintänsä.

Ja mikä kauheinta: Saksassa ADF-kansallissosialisitiset juuriversot ovat jo päässeet leviämään kuin jättiputket Venäjän Karjalassa koska sen estoon torjunta-aineiden kehittely jäi jossakin vaiheessa kesken. Ja siksikin koska poliitiikan päättäviin elimiin soluttautuneilla pahanpojilla ovat myrkyllisimmät sierainkanavat joista viruspisaroita on ollut estoja vailla hyvä pärskäistä leviämään. 

22.6.2026 maanantai

Vaihdoin raivuriin kolmioterän jolla huiskin polkujen varsilta, ja vähän laajemminkin juolavehnäsekoitteisia heinikoita nurin. Kukkaketoa jätän sinne, missä niitä kasvaa; harakankelloa, ailakkia, keltaista niittyleinikkiä, hiirenvirnaa, ketomellakkaa (keksin juuri yhdelle tienvaren puskakukalle oman nimen), juurilta esiintunkevaa maahumalaa jne.. Niissä kimalaiset viihtyvät ja monenlaiset perhoset. Huopaohdakkeilla on oma keskittymänsä korkean heinikon ympäröimänä. 

Kunhan ritari- ym. suuremmat perhoset ilmestyvät heinäkuun puolella (yhden amiraalin ja ritarin näin jo) niin ne ovat ohdakebaarissa pämppäämässä päivät pääskytysten. Kasvimaata köyhdyttävän pelto-ohdakkeen haluaisin  kyllä hävittää tyyten tältä tontilta. Nytkin se kasvaa mattona potunvarsikossa niillä osin, joihin ei ole vielä kattavasti riittänyt ruohosilppua. Ja alkaa se tunkea katettuihinkin paikkoihin. Potunvarsikko voitti kasvukisan, mutta riittääkö voimaa kasvattaa mukulaa, niin sittenpähän näkyy.

Pitäisi olla pienisitkeä, terveselkäinen aasialainen joka nyt jaksaisi käsin nuo rikkakasvit tuolta kitkeä. Suomalaisten ihrakylkiset selät ovat jo geeneissä tuomittuja evoluution heikoiksi lenkeiksi eikä tulevaisuusnäkymät tälle sieniä perseitten ja tuolinkankaiden välissä kasvattavan lajin selkärustoille hyvää lupaa.

23.6.2026 tiistai

Asensin uuden puolan voimageneraattoriin ja se lähti ensinykäisyllä nelivuotisesta unestaan hereille, mutta ei käynyt kuin hetken. Toistin saman muutamaan kertaan eikä tilanne parantunut. Kaippa sitä edelleen pitää purkaa ja puhdistella ja ties mitä ennen kuin alkaa virrantuotantoon.

Kun viittisi. Olisi muutakin tekemistä.

Hitsailin palokirveeseen metallisen putkivarren. Ronteloin ensiksi samasta putkesta puutarhaharaan varrenpidikkeeksi pikkupätkän.

Piti jonkin aikaa kaivella muistilaatikoita että löytyi hämärä nurkkaus jossa kertomus palokirveen joutumisesta haltuuni sijaitsi.

Varmaankin elettiin vuotta 1985 tai -86 kun erästä vanhaa pikkumökkiä polttopuiksi purkaessani puuvartisen kirveen sieltä rojujen seasta pelastin. Siellä oli myös kaksi palosankkoa ja pumpattava sammutin (pumpattavasta Barbarastakin siihen aikaan lorsattiin). Ne kaikki ovat tallessa ja odottavat esillepanoa tai uutta käyttötarkoitusta. Niin kuin tuo terävähamarainen kirves jota tarvitsen puunjuurien katkomiseen ojankaivussa.

24.6.2026 keskiviikko

Aloitin ojankaivuun. Pitää kopeloida maata syrjään melkoisen syvälle, että ylimääräiset pintavedet poistuvat kaivon lähelle syntyneestä vajoamasta. Melko kummallisia ovat maanliikkeet. Kaivonrenkaiden ympäriltäkin edellisen kohentelukerran jäljiltä ollut savihiekkamultapenkka on  painunut niin syvälle, että toinenkin ylin rengas on miltei kokonaan näkyvissä.

Kaikki kaivorenkaat lepäävät joka tapauksessa kahdeksan renkaan päässä peruskalliossa kiinni ja vain maa häviää ympäriltä.

Mutta mihin se häviää? Ja mistä syystä kaivon yläpuolelle tuli sellainen lotma, johonka lumensulamisvedet ja rankkasateet tekevät lammikon?

Kaivinkoneella jos po. remontin tekisi, ei siinä menisi päivääkään vaikka käyttäisi renkaat pois ja asentaisi ne uudestaan ja täyttäisi koko alueen puhtaalla hiekalla.

Mutta tilaappa ammattilainen koneen kanssa niin se tekee vähintään 80 € x 10 tuntia ja hiekka & kuljetukset päälle.

Lapiomiehenä nykerrän siis jälleen kerran viikon päivät kaivolla, käytän ylimpiä renkaita pois sijoiltaan, tiivistän saumat ja luon kaiveluni umpeen niillä mailla, joita olen jo niin  moneen kertaan ennenkin liikutellut. Tuon ojan pitäisi kyllä nyt sitten pitää pintavedet pois alueelta. Jos siihen saisin vielä salaojaputken hiekkoineen, niin jotain hyötyä lapioinnista olisi pitemmänkin päälle.

Kertakaikkiaan ongelmallinen, yli satavuotias kaivo kun en pysty kerralla sitä kunnostamaan.

26.6.2026 perjantai

Tänään kaivelu-ynnämuissahommissa mietin luonnontuotealojen loppumattomia ryöstöretkiä planeettamme pinnalla (ja sen uumenissa). Seuraavassa "reilu" tiivistelmä luonnontuoteajatuksistani.

Reilun kaupan hyödyt, markkinakuilu ja suomalaisen marja-alan haasteet

Reilu kauppa -järjestelmän saavutuksia, globaalin kuluttajakäyttäytymisen ristiriitoja sekä järjestelmän soveltamista kriisiytyneelle suomalaiselle luonnonmarja-alalle.

1. Reilun kaupan saavuttamat hyödyt maailmankaupassa

Reilu kauppa asettaa kehittyvien maiden tuotannolle tiukat kriteerit, jotka tuovat merkittäviä hyötyjä sekä ympäristölle että tuotteiden alkuperän seurannalle.

• Ympäristöhyödyt: Järjestelmä kieltää metsäkadon ja arvokkaiden ekosysteemien raivaamisen viljelysmaaksi. Vaarallisten torjunta-aineiden ja geenimuunneltujen (gmo) siementen käyttö on kielletty. Viljelijöitä koulutetaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, veden säästämisessä sekä maaperän suojelussa. Korkeampi takuuhinta kannustaa siirtymään luomuviljelyyn.
• Alkuperän läpinäkyvyys: Tuotteiden matka on seurattavissa alkutuottajalta kaupan hyllylle. Kolmannen osapuolen (Flocert) tekemät riippumattomat auditoinnit estävät tuoteväärennöksiä ja vähentävät kasvottomia välikäsiä, mikä tuo pientuottajille suoraa näkyvyyttä globaaleilla markkinoilla.
2. Asenteiden ja käytöksen kuilu
Vaikka alkutuotannossa saavutetaan hyviä tuloksia (esimerkiksi suuri osa Reilun kaupan puuvillantuottajista viljelee luomua), hyödyt romuttuvat usein valmiiden kuluttajatuotteiden loppukäytössä.
• Puuvillan ja vaateteollisuuden ongelma: Vaatteen toimitusketju on erittäin pitkä ja pirstaleinen. Reilun kaupan puuvillan pitäminen erillään muusta puuvillasta läpi koko ketjun on kallista. Tämän vuoksi valmiissa vaatteissa Reilun kaupan puuvillan osuus on globaalisti alle 1% koska pikamuodin halvat hinnat dominoivat markkinoita.
• Tuoteryhmien väliset erot: Kuluttajien olisi helppo tehdä eettinen ostopäätös "yksinkertaisissa" tuotteissa (kuten banaanit ja kahvi), joissa hintaero tavanomaiseen on pieni. Monimutkaisemmissa tuotteissa (kuten vaatteet) kuluttajat priorisoivat edelleen hintaa, brändiä ja muodikkuutta eettisyyden sijaan.
• Massatasejärjestelmä: Tietyissä raaka-aineissa (kaakao, sokeri) käytetään massatasetta, jossa reilut ja tavalliset raaka-aineet sekoitetaan tehtaassa prosessien helpottamiseksi. Vaikka taloudellinen hyöty yritetään ohjata viljelijälle, järjestelmä tekee fyysisen tuotteen eettisyyden seuraamisesta kuluttajalle vaikeaselkoista.
3. Suomen kaupallinen luonnonmarja-ala on yhtä viherpesua
Suomalaisen marja-alan pyrkimys siirtyä Reilun kaupan sateenvarjon alle Thaimaan poimijoihin liittyvien ihmiskauppaskandaalien jälkeen herättää perusteltua kriittisyyttä. Pelkkä sertifikaatti ei ratkaise alan rakenteellisia ongelmia, ellei kuluttajien ostokäyttäytyminen muutu. Eikä se tule muuttumaan, siitä ei ole saatu koskaan mitään näyttöä. Uskoohan poloinen Prismassakävijäkin, että bonukset ovat omaa rahaa jota tulee maksettua "säästöön" jokaisesta ostoksesta vaikka sekin kaikki on jo etukäteen pantu bonuskortittomienkin maksettavaksi myytävien tuotteiden hintoihin.

• Mahdoton kustannusyhtälö: Luonnonmarjojen keruu on raskasta käsityötä. Jos poimijoille taataan ihmisarvoinen elämiseen riittävä palkka, joka kattaa myös pitkät ajomatkat, polttoaineet, majoituksen ja riskin huonosta marjavuodesta, raakamarjan sisäänostohinnan täytyy nousta merkittävästi.
• Kuluttajahintojen nousu: Kun raaka-aineen hintaan lisätään väliportaan (perkaus, pakastus, logistiikka) sekä päivittäistavarakaupan suuret katteet, kaupan pakastealtaassa olevan marjakilon hinta nousee tasolle, jota suuri yleisö ei suostu maksamaan. Pakastealtaalla suomalaiset ovat erittäin hintatietoisia ja valitsevat useimmiten halvemman bulkkituotteen.
• Ihmiskaupan ja piilokulujen riski: Koska eettisen ("Reilunkaupan") marjan kysyntä hiipuu liian korkean hinnan vuoksi, alan yrityksille syntyy valtava paine etsiä porsaanreikiä. Vaarana on järjestelmän taantuminen takaisin rikollisille poluille ja muuttuminen viherpesuksi, jossa poimijoille vyörytetään uusia piilokuluja, jotta marjan hinta saadaan painettua alas.

Johtopäätökseni on, ettei Reilunkaupan brändiä tule antaa suomalaisten marja-alan kaupallisten toimijoiden käsikassaraksi sillä takuuvarmaa on, että ihmiskauppaan rinnastettava toiminta ja poimijoiden riisto tulevat jatkumaan missä tahansa muodossa jos markkinat vaativat kotimaista villimarjaa halpahallihinnoilla. 

Nyt yrityksen alla oleva vastuullisuusbrändäys jää pelkäksi mainehaitan peittelyksi (viherpesuksi) koska markkinoiden (välittäjien, kuluttajien, teollisuuden, julkisten hankintojen jne.) olisi oltava valmiita maksamaan tuotteesta sen todellinen, eettinen hinta aina sieltä marjamättäältä kaupan pakastealtaalle saakka.

Ainoa tapa saada luonnontuoteet ns. eettisesti suomalaisten ruokapöytiin on, että jokainen poimii marjansa ja sienensä itse tai ostaa ne suoraan vaikka naapureilta tai muilta tutuilta jotka niitä itselleenkin poimivat. Monet valistuneet, marjastamaan kykenemättömiksi käyneet vanhukset ovat jo pitkään näin tehneetkin.

Viisi kyytä sokkelinkiveyksillä. Kaikilla on eri väritys. Kaksi on ihan mustaa, muut "normaalimman" kyyn värisiä. Niiden on siinä hyvä olla. Poistun maata täristämättä omille neliöilleni. 

Kaikille meille täällä tilaa riittää vaikka jo elonkehämme alkupään harva-asutuksisessa puutarhassa elintilasta ovat kuulemma kiistelleet aatamit, eevat ja kiärmeet. Ja vieläpä omenasta jota viimeksi mainittu ei suuhunsa suinsurminkaan panisi.

Mikä tulee olemaan sen viimeisen, elinkelpoisen puutarhapläntin tilanne niin siitä ei oman lajini edustajat ole historiaa kirjoittamassa. Ehkä vain kiärmeet ja kusiaiset vaikkeivat kirjiä osaakaan.

Nurkkaan ahdistettu zaatanallinen ihmisrotta Moskovassa valmistautuu nimittäin hyppäämään!

Kohta tulee "oma" Puutarhurini ja mennään Kajasteelle humpaltamaan.

Moskovan Zaatana versus Ebola

 31.5.2026 sunnuntai

Mitähän J:lle&all Suomessa ja hänen laajalle suvullensa (kenties elossa oleville) Afrikassa kuuluu? Ei liene päässyt alkuperäisessä kotimaassaan käymään sen jälkeen, kun 2007 mutkitteli Euroopan halki tänne pohjanperukoille. Yksi lapsi hänellä on suomalais-israelilaisen naisen kanssa.

J tuli lapsuuden perheensä mukana ja jokainen heistä sijoittui jollekin mahdollisuuksien oksalle, toiset heikommin eväin, toiset vahvemmin. Ainakin toinen J:n lisäksi kouluttautui niin, että cv:n ammattinimikkeeksi saattoivat ylpein mielin laittaa di. Lahjakkuuksiensa mukaisesti he myös työllistyivät kutakuinkin normaaliin tahtiin.

Jotta tilastolliset todennäköisyydet mistä päin maailmaa tahansa olevista ihmiskohtaloista täyttyisivät, yksi veljeksistä sortui alkoholin kanssa puljaamiseen, mutta "pelastautui" jumalutopialautalle, jota helluntalaisyhteisö meloi pakolaisista tungoksiin asti ajelehtivilla, mielettömyyksien aavoilla ulapoilla. Kalebia näinkin Kotkassa joku kesä kun pyöräilin siellä päin.

Kongossa ebolavirus hyppii jälleen nenästä nenään, sairastuttaa ja tappaa. Naapurimaassa Ugandassakin on jo alueita joita eristetään eikä mene kauaa, kun tämä rokotuksin rajoittamaton uusi virusvariantti on levinnyt arvioilta ainakin viiteen Afrikan osavaltioon.

Häntävirus.., äh, hantavirus joka sairastutti ja laittoi hengettömäksikin muutamat eliittihemmot kun ne huvijahteilivat Etelä-Atlantilla sai enemmän julkisuutta vaikka ebola jäytää lajimme luita ja lihaksia ikävämmin seurauksin. Mutta ebolahan riehuukin köyhien keskuudessa, kaukana Joseph Condradin Pimeyden Sydämessä, Kongossa.

Kuuntelin Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman jossa ebolaa jälleen ruodittiin. Tiivistettynä: Vuonna 1976 esiintyi ebolan ensimmäinen Zaire-virus ja sen jälkeen eri variantteja on ollut yhteensä 17. Virus on kuitenkin pysynyt Afrikassa eikä ole levinnyt muualle maapallolla. Syy viruksen tahmeaan kansainvälistymiseen on, että se tarttuu, sairastuttaa ja tappaa lähikontakteissa aikailematta, eikä tartu ilmateitse.

Lopulta ebolakin vähentää maapallon väestöä minimaallisessa määrin. Siihen on kuollut yhteensäkin vain muutamia kymmeniä tuhansia eikä näy lajimme yli 8:n miljardiseksi paisuneessa kokonaisuudessa tilastollisesti minkäänlaisena notkahduksena. Aivan kuten kävi koronaviuruksenkin kanssa.

Moskovan Zaatanan järjestämä Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa ja Israelin etsintäkuulutetun sotarikollisen Netanjahun (tälle kumihuuli-herranlahjalle en ole nimivarianttia kehitellyt) etninen puhdistusoperaatio Gazassa sekä sen jatkotrilleri Libanonin hiekkaisessa kuumuudessa ovat tappaneet ja vammauttaneet tuhatkertaisesti enemmän ihmisiä eikä sekään näy erityisenä hävikkinä maapallon väestölaskennassa. Päin vastoin syntyvyys vain lisääntyy. Itse evoluutionrakennelmaan aina kuuluneet rutot ja kolerat ja niiden tuhannet variantit yrittävät rajoittaa populaatioiden runsastumista, mutta eivät ne sikiämiseemme paljoakaan vaikuta.

"Varj' Antilla" on aina rauta kuumana, sanoisi savolainen.

Sodatkin ovat herkästi pandemioksi yltyviä. Sotavirus alkaa levittäytymisensä kun sen saastuttamat tyrannit kätyreineen könyävt valtaan. Parhaillaan sotavirus tekee töitä USA:n Suur Möliskön ja kätyreidensä aivoissa. Kukaan ei kykene rokotetta lyijyisessäkään muodossa hyvin vartioituun päähän etänä lähettämään. Eräällä älykkäällä, tulevaisuudesta huolestuneella ja ahdistuneella pennsylvanialaisella nuorella miehellä mahdollisuus oli, mutta meni hipaisuksi ja se on osoittautunut suureksi harmiksi. Ja sitä paitsi täysin viaton sankariampuja itse menetti kohdettaan sata kertaa arvokkaamman elämänsä.

Edellistä ei voitane pitää kiihottamisena ihmisryhmää vastaan sillä eihän po. "Möliskö" mikään ryhmä ole, vain isopäinen Perkele jollaisista tulisi maksaa tapporahaa. Sitä kun on maksettu ihmispetoihin verrattuna täysin viattomista metsänelävistäkin.

Normisairauksien vastustamisessa olemme kehittyneet liian nerokkaiksi. Järjestämme noin vain rokotteen kun koronat sun muut pahisviurukset alkavat lajin rajoittamistoimenpiteet. Jänikset eivät samaan kykene säännöllisesti esiintyvien ruttojensa kanssa ja siksi kannat pysyvät joltisenkinlaisessa kurissa.

Ympäristöseurauksista, joita pandemioiden rajoittamistoimenpiteistä syntyy, ei isosti mölyä pidetä. Raamatullinen hokema "ihmiselämä menee kaiken edelle" on virustakin ikävämpi luulotautihokema. Jos se menisi, ei aseteollisuus olisi kannattavin busines maailmassa.

Nykysotien aiheuttaman luonnon saastuminen Ukrainan valtavan kokoisilla viljapelloilla näkyy taukoamattomana videomattona räjähdyksineen, mutta kukaan ei tiiraa sodan saastuttamaa maaperää mikroetäisyydeltä. Vitsaillaan vain, kuinka tuhansia sotilaita on jo muunnettu mustanmullan lannoitteeksi.

Ei ääneen lausuta sitäkään, millaista mikromuovisaastetta tälläkin hetkellä sotiin ja ebolaan kuolleitten ruumiiden hautaaminen jätesäkeissä maahan aiheuttaa.

Muovinen jätevirta sairaaloista ja hautausmaiden liepeiltä luontoon on vuolas kuin Zairejoen virta Kongon tasavaltojen ja Angolan likitse Atlantiin.

Toisaalla huonekalujen jaloista pätkäistään otantapala ja tutkitaan, kun epäillään siihen käytetyn puun alkuperää joka ehkä sekin on tärkeä asia, mutta ei yleensä merkkaa mitään busineseliitin touhuissa. Niin kuin esim. IKEan. Mutta millaisia ympäristöä saastuttavi ketjuja sairaalatarvikkeiden ja lääkkeiden tuotantoprosessin takana, sivuilla ja edessä onkaan?

Kun rahalliset "menetykset" (aina vain yksistä ja samoista taskuista toisiin siirtyvät biljoonat) unohdetaan ja lasketaan mitä maksoikaan elonkehälle taannoisen koronaviruksen koko torjuntaprosessi, niin se oli todellinen jättilisäys aiheuttamamme ilmastonmuutosjatkumossa.

Itse näin siilejä jotka olivat sotkeutuneet luontoon heitettyihin maskeihin ja arvata voi, ettei sellainen eläin talvehtimisestaan elävänä ole selvinnyt. Näkemäni yksittäistapaukset voi kerrata miljoonilla vastaavilla eri eläimillä kuvitettuna, mutta eihän ne valtavine tuskineen ole mitään koska ihminen.

Kitaransoittaja Esa Pulliainen (69) on kuollut ja tuonenvirtaan on astunut myös entinen poliitikko (RKP) Jutta Zilliaccus (100). Muitakin on samaan syssyyn lakannut huokumasta miljoonia, mutta heitä ei ole Hesariin lueteltu.

1.6.2026 maanantai

Mitäs tällen kesäkuun ekallen aamullen kun klo on vaille neljä ja jo källäilin itikoiden piikitettävänä hienoisessa sumusateessa pihamaalla?

Päänsärky on ollut puolen yötä ikävän tuntuinen. Niskasta säteilee hartioihin. Eikä nilkkakaan kivutta jaloilleen antanut nousta puhumattakaan selkälihaksista. Lopetin lääkekuurin eiliseen ja sekin turpaa tutisuttaa.

Eilinen oli ehkä liian työteliäs kun muurasin uuninsydämen loppuja ja askartelin muutakin pikkuisilla kätösilläni.

Päidensärkyjä potenevat nekin tuhannet juhlijat jotka Mantan patsaalle yöllä ovat ryyppäämään kerääntyneet: Joku kimalteleva mitali kuulemma on Suomeen ojennettu.

Elias tulee Oulusta  Sivullistenkadulle tänään ja on keskiviikkoon saakka. Ehkä täytyy käydä morjestamassa. E tuopi Bauhauksesta uuden ruohonleikkurin jossa sellainen oli tarjouksessa. Se viime kesäinen akkukone sanoi jo tilt. Niihin halpoihin ei pitäisi vähäisiäkään ruohokenttiä hallinnassaan pitelevän erehtymän. Bruche-merkkiset surkeimpia keksintöjä Einhellien rinnalla.

Suodatin toisen kupillisen kahvia puuron hautumista odotellessa ja jo kyyhkysparisko tulla kallisteli polkua pitkin jyvää maankohoumalta nokkimaan. Mitenhän pitkällä lienee pesärisujen asettelu? Jos ne ovat munienhautomon perustaneet tuonne alapuoliseen selluliemikuusikkoon, niin sieltä sitä ei löydä miljoona kiinalaistakaan. Jos taas tähän mökin ympäristön männikköön jonkin yksittäisen kuusen alaoksille, niin sen voisi vahingossa havaitakin jos enämpi tuolla alkaisi kuljeskelle reittinsä aina eri kohdasta valiten.

On niitä kyllä mukava katsella. Olisipa tässä samanhenkinen parisko itselläkin joka tyytyisi näihin näkymiin. Saattaisi olla, että itse suivaantuisin jonkun muun alituisesta olemisesta eikä siitä yhtään mitään tulisi. Talviset kaupunkielämiset ovat jo alkaneet ahdistaa sen verran, että "yksin on hyvä olla kun on Hyvon yllä", vaikka M.Alatalon mielestä trikoo olikin riskillä ruma. Tai ihan kelteisillään vaikka rapistuva ruumis jo lopun merkkejä pintaan nostelee.

"Viikon eläimeksi" on Hesarin tiedetoimittaja valinnut kirjekyyhkyn. Jutun mukaan sen suunnistaminen tapahtuu veren sisältämän raudan ansiosta joka reagoi Maan mangneettikenttään. Lienee tuo sama systeemi muillakin linnuilla, sepelkyyhkyilläkin joille et kyllä kirjereppua selkään saa.

                                              (Kuva-arvoitus)

2.6.2026 tiistai

Eilisenpäivän sateet taitavat väistyä. Nuo lehtivihreän, märän luonnon tuoksut kun tuoltaan talteen saisi...

Syöpäsen uamuaterian ja lähen käväisemään Knissa.

Iltasella myöhällä

Olipas se taas reissu kaikkine asiointimutkineen. 

Väsy, en lämmitä saunaa kun en ole työhikinen. Alan lukemaan Rasputinin huimaksi mystifioidusta elämästä Anthony Beevorin tutkimaa ja mielikuvittelemaa tarinaa. Jos oletettu Jeesus ei olisi ehtinyt ensiksi, Rasputinia voitaisiin pitää sen kaltaisen elämäntarinan päähenkilönä. Yhtälailla pöhköjä opetuslapsia senkin elviksen ympärille ehti siunautua.

Ei ne sen kummempia jumalansynnyttäjien teot ole olleet. Vain oikeasti se itse "isäjumala" on niistä puuttunut ja näkymättömänä pysytellyt. Keksintönä erittäin vittumainen uskonto-niminen hallintaväline on vain saanut uusia ryhmyjä lyömäpuoleensa.

3.6.2026 keskelläviikkoo

Olihan jälleen uni. Minulta leikattiin toisesta kädestä joka toinen sormi pois ja vasemman käden koko mitta halkaistiin kahdeksi kädeksi. Niillä sitten koetin saada muurattavista tiilistä kiinni ja laastikauhalla ruukkia saumaan, mutta kädet toimivat kuin olisivat lämmitettyä kumia olleet eikä työjelystä tullut yhtään mitään.

Kahteen neliskanttisen huonekaluputkiin hitsasin metallikulmat joilla ruuvasin ne lattiaan pystyohjureiksi muurauksen ulompiin nurkkiin vihjenaruja varten.

Taitavimmat muurarit eivät lyhyillä sivuilla tarvitse käyttää mitään ohjaimia kun homma räpsää niillä veressä vatupassisilmien lailla.

Olisi se laserivaaituskonekin, mutta se ei sovellu pikkumuurauksiin kuin pohjatöiden teossa ja välitarkistuksissa.

Minkähän värin sitten rapattuihin uuninkylkiin valitsisin? Tervanruskeanko vai sinipunaisen kuin seuraava hallitus. Poliitikasta ja värikartoista ei vaihtoehtoja puutu, mutta lopulta ihmismieli taantuu värivalinnoissa yksinkertaisuuksiin jotka ovat turvallisia kuin aamuiset kaurapuurot; niihin ei kyllästy.

Yksinkertainen tiilikuvio riittäisi kuten Ville-muurarin jäljiltä se oli, mutta ne olivatkin tummia tiiliä ne.

Joku faaraota esittävä kohokuvioinen muraali voisi käydä pimeimmälle sivulle.

4.6.2026 torstai

Muurasin neljä tiilivarvia uuninkuoreen. Nokiluukut hidastivat. Etupuolella ovat edessä vielä hiilikuilun ja uunisuunluukut. Konttailu lattialla kävi helevetisti polviin. Oikean jalan nilkka on turvoksissa.

Helteessä pitkä ja paksu kyy seinänvierustan kiveyksellä. Oravat opastivat uutta jälkikasvuaan ruokinnalle jossa ei mitään syötävää enää ole. Nyt ne kaivelevat polulta jo itämään alkaneita, kyyhkyille ripottelemiani kauranjyviä.

Kyyhkypariskolla lienee jo molemmat munat pesässä joita ne vuorollaan ovat alkaneet hautoa. Kuoriutuminen tapahtunee 17-20.6 ja sitten alkaa se armoton kyyhkynmaidon sulattelu ja poikasten kurkkuun tunkeminen... Tai sehän käynee niin, että poikanen tunkee nokkansa emon nieluun ja lutkuttaa kuvussa valmistunutta lientä sisäänsä. Ja tämä ruokinta tapahtuu molempien vanhempien toimesta, että siinä mielessä kyyhkyillä vastuiden jakaminen on tasa-arvoisempaa kuin kauniisti kukkuvan käen jälkikasvusta huolehtimisen ulkoistamisessa. 

Mikä on käkien suvunjatkamissysteemin perimmäinen tarkoitus, niin sitä evoluutio ei selitttele, se vain kokeilee. Käkilinnuilla homma lienee miljoonan vuodenkierron ajan jo toiminut, niin mikäpä se siinä. Eivät luontokappaleet asioita murehdi, ne painavat menemään elinkiertonsa käskyttäminä tuurillaan ja sillä selvä.

Vain ihminen tappelee jopa evoluution vääjäämätöntä manipulointia vastaan. Havittelee kuuta taivaalta ja seuraava sen aiheuttama hulluin etappi kiiltelee jo erään muskulaisen ahnaissa silmissä ihan vain siksi, että saisi nimensä ja patsaansa lyhyttä tulevaisuuttamme rumentamaan.

5.6.2026 perjantai

Nukuin kuuteen heräämättä kertaakaan yöllä, että voimille eilinen otti. Unen muistan jossa keskustelin minulle määrätyn terapeutin kanssa dissosiaatiohäiriöstä. Terapeutti alkoi juuri kirjoittaa epikriisiä pitkään jatkuneesta, kroonistuneesta dissosisaatiostani kun heräsin.

On se hyvä, että edes unessa mahdollisista mielenhäiriöistään saa ilmaisen terapiaistunnon (ja diagnoosin) vaikka ei sitä ole älynnyt edes tilata.

"Dissosisaatio on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa mielen rakenteiden välille syntyy haitallisia katkoksia. Ihmisen tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa, mutta dissosisaatiossa nämä yhteydet katkeavat tilapäisesti tai pitkäaikaisesti."

Millaisenhan lastan sitä vuolisi tuohon, jo vanhaan ja hapristuneeseen katkeamakohtaan?

Zelenskyin Moskovan Zaatanalle Pietarin talouskonferenssiin osoitettu puhe suomennettuna Ylellä. Looginen ja harhailematon tiivistelmä Zaatanan aloittamasta Venäjän Suuresta Isänmaallisesta Teurastusodasta ja sen seurauksista tähän hetkeen saakka. Hipaisuarvio myös siitä, mikä Venäjän huominen valtiona mitä ilmeisemmin tulee olemaan.

Lukeekohan se kellariin itse itsensä paskoma Moskovan äijäntappi vihamiehekseen leimaamaamansa vastapuolen tekstin? Se piti jo itse oman, valheita vilisevän jorinansa Pietarin tynkä-"talousforumissa".

Iltasella

Muurausta harrastin ihan koko päivän. Klo on 17.45. Lähden saunaan, otan sen jälkeen 15 minuutin pikaunet ja ajelehdin Kajasteelle humpalle. Jospa siellä olisi virkeämmät menot kuin viikko sitten.

 6.6.2026 lauantai

Eilenillalla ei mainittavaa Kajasteelta. Läksin 23 pois, ettei mitään intoa ollut loppuun saakka jäädä. 

Uunin kuorikerros alkaa saavuttaa viimeisiä kerroksiaan. Lämmönlähteestä tulee noin 180 senttiä korkea, sivut ovat takaseinä 112, ovenpuoleinen sivu 136 ja etupuoli hellan vanhan muurauksen linjaan sijoitettuna 120. Pohja-ala siis reilu puolitoistaneliötä. Rapattavia sivuneliöitä n. 7,5. 

Unimäen tuvassa kenties vuosikymmeniä jököttävä kiviainesläjä painaa yli 4000, tai jopa 5000 kiloa. Kun ja jos sen lämpimäksi saa, riittää siitä tämän tuvan tarpeiksi vaikka yläpohjan hiirten, oravien, lepakoiden, pikkulintujen, myyrien ym. metsänelävien mylläämät eristeet osan vuotaisivatkin harakoille.

Jos olisi rahaa kuin roskaa, purkaisin lattian ja laittaisin lisäeristeet, uuden ponttilaudoituksen, hirsipanelit seiniin, listat ja pielet ja maalit pintoihin. Samaan syssyyn nakkelisin käytetyistä pelleistä rakennetun katon alas ja yläpohjaan lisäeristeet. Kattaisin tämän täytekakun uutuutaan kiiltävällä saumapeltikatolla ja rakentaisin tupaantuliaisjuhliin saapuvalle viulunsoittajalle telineet ettei putoa.

Pentuna jo ihastuin Lasse Mårtensonin rikasmies-lauluun eikä se ole lakannut viehättämästä vieläkään. Varsinkin, kun katson jäljilleni ja tuo "jos oisin" pitää yhä kutinsa. Elikä kuten nuorehkona vainajoitunut toinen rallattelija Jamppa, että "haaveita vain, tiedän jo sen".

Tänä iltana ajelehdin Maaningan Kasinolle kun kerta tanssi-innostuksesta pään sain hetkeksi auki. Nilkka on kyllä kovasti ärtynyt edelleen. Välillä meinaa jalkaterä lähteä omille teilleen, elikä ehkä syy sittenkin on joku hermopinne selässä...

Mutta omilla teillähän täällä yritetään pysytellä vaikka yhtälaista haaveilua se sekin on iät kaiket ollut. 

Kaikki tiet on joku jo kulkenut miljooniin kertoihin. Jälkijunassa tulijoina dallaamme jo kovaksi painunutta uraa minkään muuttumatta. Vain lajimme leivänsyöjien koristeet vaihtuvat, nekin kierrätetystä kamasta jos nyt ei oteta lukuun "kriittisiä" metalleja joita siitä aiheutuvan vahingon uhallakin maan kamarasta esiin kaivellaan kiihtyvällä vauhdilla. Osa niistäkin lähetetään ohjattavien härvelien kannattelemina satojen ja tuhansien kilometrien päähän jossa ne räjähtelevät kohteissaan tappaen ja tuhoten ja leviten jälleen maankamaraan jossa ne pieninä sirpaleina säteilevät aikansa ja hautautuvat aina uusien, tuhoavin sirpaleiden alle.

7.6.2026 sunnuntai

Saattaapi aika vaatimattomaksi jäädä pensasmarjojen, lähinnä mustien, sato sillä punatulkkuparvet jäkersivät porukalla kukkanuppujen alut käyrillä nokillaan kupuihinsa. Niin kävi kirsikankukillekin, vain kolmen kukan emit ja heteet nyt orpoina pettereinä yhden oksan päässä haljuina heiluvat. Tuskin niille on edes yhtä siitespölyhiukkasta toiselta riittänyt (ko. puu on ainakin osittain omapölytteinen). Yhtään marjaa tuo puu ei muinakaan vuosina ole vielä maisteltavaksi tarjonnut, mutta mukavastihan tuo kasvimaanlaitaa ihan siltäänkin koristaa. Kirsikasta en koskaan itse ole pitänyt, mutta tiedä häntä, miten maistuisi jos sen oman puutarhansa puusta saisi nauttia.

Kaikki omppupuut kuivuivat pilalle. Niiden juurilta uutta tainta pukkaa, mutta alan kyllästyä moistenkin puiden oikkuiluun tällä tontilla. Kasvakoot tahi olkoot kasvamati, en enään suojele niitä jäniksiltä talveksi.

Maaperästä puuttuu jotain ompuille tärkeää hivenainetta? Pitäisi teetättää tutkimus, mutta ei se harrastelijalle ole kannattavaa puuhaa.

Raparperia pukkaa nyt niin paljon, ettei yhden tai kahden piirakka tai kiisselin tarpeet varsikkoa paljoa harvenna. On ne ehkä kuitenkin pätkittävä pakkaseen ja syssymmällä keiteltävä marjojen seassa mehuiksi. Raparperista saisi elinkiertoonsa ainakin K-, C-, A ja B-ryhmän vitamiineja, monia kivennäis- ja hivenaineita, antioksidantteja ja ravintokuituja. Sen sisältämä oksaalihappo on aikamoista myrkkyä, että eipä sitä enemmälti passaa kupuunsa ahtaa.

8.6.2026 muanantae

H soitti eilenillalla. Sen sisko M on sairastunut puutiaisaivokuumeeseen ja on teholla ollut jo jonkin aikaa.

Nahkiaisojakin soitti Ylitorniolta. Siellä hautova helle ja "muutamia" mäkäriä puskista pölähtelee.

Kuorimuurauksessa etenin uuninsuun yläkaaren muotoiluun ja varvikierroksia kaksi siitä ylöspäin.

Kaaren tein omien saumakynsiensä varaan "roikkumaan" kun en viittinyt alakaa tiilenpätkintään. Panin paksuun laastiosuuteen enämpi sementtiä kuin muutoin ja ohuen metalliverkon. Ehkä teetän siihen vielä metallipajalla lohkeilun estoksi muotoon pokatun metallisuojan.

Uuniedustasolle, joka on 12x60 (senttejä) kokoinen, leikkelen Kittilän vihreästä kivestä pinnan ja sivupieliin paikallisesta "suolakivestä" (kiisu) valkoiset palaset jotka muistuttavat entivanhaisen sian paksua, kevyesti savustettua, kylmänä leikattua kylkiläskiä.

9.6.2026 tiistai

Viideltä kahvinkeittoon ja puuro hautumaan. Mukava ilma jälleen, +13, hienoista yläpilveä ja haljuna näkyvällä kuulla jälleen kuppi nurin.

Aloin kiirehtiä uunimuurauksen kanssa niin, että väsyn joka päivä iltaa kohden enkä jaksa vaivata päätäni ajattelulla. Vaikka minnepä piänsä tunkisi, etteikö se aina jonkin verran ajatuksen säteilyä harrastaisi kun kerran on sille pelille joskus ryhtynyt.

Ruohikkoja on myös pitänyt saunaa lämmitellessä leikellä poluilta ja marjapensaikoista vaikkei jaksaisikaan. Ajelin kerääjäloota paikallaan saunan luota niin paljon, että sain puoli metriset varret jo omaavalle aikaspotuille paksun katteen. Kohta kukkivat ne.

Kyitä luikertelee melkoisesti pihapiirissä eikä niitä pitkästä ruohikosta erottaisi ennen kuin hännälle jo on astunut. Punkkeja lienee kaljuiksi ajelluilla kulkuväylillä vähemmän kun niitä pitkin kuljeskelee. En kyllä koskaan niitäkään ole osannut varoa, huoletonna humputellut menemään vaan.

Joku soitti eilen illalla ja meni jutellessa niin, että kaasuliedelle laittamani kahvivesi höyrystyi milliä vaille tyhjäksi ja ennestään jo kuumuudesta kärsinyt kahvan pakeliittiosa alkoi valua mustana mönjänä liedelle. Käryyn kesken puhelun havahduinkin ja piti lopettaa joutavien jaarittelu.

Selkä sen verran kipeä, että pidän vapaapäivän enkä lähde silttivaltaukselle kaivamaan tasoitushiekkoja uunin päälliseksi tulevan "Iisalamen viinakaapan lattian" alle. Hiekka pitää vielä kuivata nuotiolla muuripadassa.

Iltasella myöhällä

Ajelehditutin itseni Kniin ja siitä mentiin G, Puutarhuri & allekirjoittanut Polosella Salokylälle mummulaan synttärikahveille. "Toisenpään" Aila siellä 7tenvitosiaan vietti.

Ukkia puhutin sen verran, että kysyin, ollaanko sujut olleiden ja menneiden pikku kismojemme suhteen. Hän sanoi, että ollaan, ja etteipä tässä enää mitään jaksa ajatella, ei ole voimia mihinkään.

Oudoskelin itseäni; Vierähti kyynel poskelle siinä vaikka en ylimmäksi ystäväksi appeni kanssa koskaan ehtinyt tulla.

Valtavan työn Ilmarikin on elämänsä aikana tehnyt, ollut täsmällinen toimissaan ja ahkera, nyt sitten kuolo korjaa ja kun muukin paritalossa asuva vanhusväki poistuu näyttämöltä, korpeen jää hyvin hoidettu infra; talot, navetat, liiterit, tallit, kasvimaat eikä kukaan enää pihamaan polkuja auki pidä. Ehkä jonkun aikaa jälkeläisten toimesta kesäisin, mutta ei moni Oulusta tai J.kylästäkään asti sinne elämällä elämään tule. R ehkä Knista ajelee jotain silloin tällöin hommailemaan, mutta pikkuhiljaa hiipuu hänenkin tahtonsa ja voimansa ja siinäpä se kaikki sitten historian hämärään haipuu. Puutarhuri tuskin lapsuuskotiinsa koskaan olemalla olemaan palajaa vaikka minut nakkaisikin luotansa, tai kunhan tuhkani tuuleen tuprauttaa.

Salokorven asutuksen sijaintikin on sellainen, ettei se ehkä Venäjän uhan alla uutta asukastakaan maillensa saa sillä onhan paikalta lähdetty viime sotinakin evakkoon. Ilmarikin syntynyt talvisotaevakkona muualla.

Lupasin mummulle käydä niiden uuninarinan uusimassa.

Pikkuisen meinaa sadella. Väsyttää, asettelen itseni puhtaiden lakanoitten sekaan uinumaan.

10.6.2026 keskiviikko

Yöllä on satanut lämpimästi. Nyt paistaa tuo keltaisenkirkas pollukka jo korkealta. Kyyhkyjä ei ole näkynyt, ovat varmaankin keskittymässä haudontaan eivätkä pitemmälle pesäpuun iäreltä lentele. Eri lajin rastaita kyllä näkee matoja nokkiinsa käärimässä kun niillä ovat poikaset jo kuoriutuneet. Punatulkut käyvät voikukan siemeniä syömässä niin että pöllyää. Ei ole enää ruokinta-automaatissa jyvän jyvää, mutta oravalapset käyvät huviksensa sen rakenteissa kiipeilemässä.

Luonnossa on nyt ruokaa joka lajille tarjolla. Kasvusto kovassa vauhdissa kun on riittänyt lämpöä&kosteutta sopivasti.

Erilainen yksityiskohta tällen kesällen: Sitsontiaisista tuli tikoille ruokalajivaihtelua kun niitä on nytten niin paljon. Seurasin, kun yksi tikka nappasi sinisen pörisijän nokkaansa, lennähti maassa lojuvalle poikittaispuulle, käänsi koppakuoriaisen selälleen ja alkoi nokkia.

Ainakin kaksi tikkaa viihtyy huussin likellä. Sitsontiaisia on harvinaisen paljon, mutta sehän on selvä kun olen "höystänyt" heidän ateriapöytäänsä ruohosilpulla ja huussin aluset ovat sen jälkeen hävinneet olemattomiin niiden pesiydyttyä kakkakasankupeeseen tonkimaan. Ne luulee vissiin naudan tuotoksiksi kun on sitä ruohoa...

Saattaa siellä olla mäkärä lapsineen kunhan suokunttaa siltin päältä alan kuoria. En kovasti montaa sankollista sitä tarvitse enään lapioida, mutta hommansa siinäkin. Nilkkaakin pakottaa.

Iltasella

Kahdeksan isoa maalipöntöllistä silttiä kaivoin ja toin pihaan. Niitä olen koko pvn paahtanut muuripadassa nuotiolla. Hidasta on kuivuminen. Haisevat savulle, että onkohan hyvä asia. Laattojen saumoista saattaa ujua tupailmaankin, jopa itse hiekan pölykin. Laitan suodinkankaan laattojen alle niin eiköhän se siitä...

11.6.2026 torstai

Koko pv meni kivilaattojen asennuksessa hiekan kantoineen. Hiekkaa tuli paksu kerros koko alalle.

Muuta en jaska tännään kuin kiännähtee petilleni ja tollottaa vähän aikaa rakskalaista trillerisarjaa vakoojaverkostosta ja ehkä lukaista Rasputinin oletetuista edesottamuksista pari sivua.

13.6.2026 lauantai

Kivannäköisesti kiärmeet aurinkoa ottavat lyhyiksi ajelemillani nurmikkoalueille. Yksikin kuin olisi tapolalaista nakattu vihreälle alustalle lämpiämään.

Koetin kaltata katetta perunanvarsikolle, mutta ei kertakierrokselta kaikille riitä. Nurmi kyllä nopeasti tänä kesänä uusiutuu, että jospa tuon ehtisi ennen kuin ohdakkeen  juuttaat voittavat kasvamiskilvan.

15.6.2026 maanantai

Klo on 04 ja vähän päälle. Pilvistä ja kolakkaa, ei sada.

Ei ole hotsittanut kirjoitella kun ei tämän maapallonpisteen kohdalla isompia törähdyksiä päästellä muutenkaan. Jos vähän liikahdellaan, niin hyvä pitää joitan asioita ihan oman muistinsa laatikoissa niin helpoiten ne sitten unehtuvatkin eikä niitä tule jälkeenkäsin ihmetelleeksi. Pankoot keinoälyyn keinovalot niin kyllä se aukkopaikkoihin tarinaa suoltaa. Ja yhtälailla niille lukijaa löytyy jos lukea vielä joku malttaa -tai osaa.

Lähden kohta ajeleen Kainuuseen jonka perukoilla käyn vaihtamassa uuninarinaan kivet ja hiekat. Ehkä jotain pikku korjausta muutakin. Ainakin hiililuukkuun uusin kannen.

Päätä on särkenyt eilisestä lähtien, ettei mikään mukava ajelureissu ole edessä. Vaan kerrankon se tätä suurta piätä on kolottanut ja aina on vain menty -ja tultu. Joku päivähän se loppuu ja jos ei koskaan olisi paikkoja kolotellut, ei tietäisi olevansa olemassakaan.

Hajut tuntuvat päänsäryssä vähintään tuplaantuvan. Piti yöllä nousta käärimään hellasta purkamani sydänosa muovin sisään kun siitä vanhan noen haju tuntui tunkevan piikkinä hajuaivokuoren lävitse tuliseksi piikiksi keskelle kalloa. Aivojen limbinen järjestelmä meni vissiin aivan sekaisin, saatana!

Tuo hellan sydänosa painaa niin paljon, etten jaksa sitä yksikseni ulos nakata. Ja toisaalta se on ainut osa hellan murenevista sisäosista joka säilyi täysin ehjänä ja jos sen sitten panisin jatkamaan entistä tointansa uutta muuratessa. 

16.6.2026 tiistai

Kävin G:n kanssa pikku työkeikan ja nyt on mummin uunissa uusi arina. Entinen olikin jo tiensä päässä. Kupruilevat kivet purkautuivat pieninä palasina pois. Hiekka niiden alla oli tavalliselta soramontulta aikoinaan (yli 40 v sitten) haettua, mutta hyvin oli asiansa ajanut. Hiililuukun kanneksi leikkasin vanhasta savupellistä peiton. Hitsasin siihen mutterin pystyyn ja alapuolelle kolme jotka toppavat sen pysymään paikoillaan. Hiiliä vedettäessä sen saa siirrettyä mutterista erillisen metallikepin avulla kuten entisen, jo mutkille vääntyilleen peltisenkin suojan. 

Olin täällä Um iltasella yhdentoista paikeilla, mutta lämmitin silti vielä saunan. Päänsärky meinasi viedä eilisestä elämänmaun kun varsinaisen pikku työtehtävän lisäksi ajomatkaakin kertyi päivälle liki 400 km. G kylläkin ajoi mennessä Knista Ristijärven perukoille.

Iltasella

Tein koko päivän aitan alusen siivousta vaikka heikotti niin, ettei normijärkinen olisi tehnyt yhtään mitään. Päänsäryn jälkeinen tila on aina henkisesti yhtä helevettiä. Melkein pahempaa kuin itse särky.

Kun sitten iltapäivällä söin keittoannokseni ja lepäsin hetken, niin heikotusolo oli poispyyhkäisty eikä edes takaraivossa kipu kolistellut tulista keppiään.

Aitan alta kaivelemistani lautojenpätkistä ja muusta puutavarasta sirkkelöin ainakin kymmenen saunanlämmityskerran verran polttopuita. Metalliputkille ja muulle semmoiselle säilöksi kiinnitin aitan seinälle aivan räystääseen kiinni tontilla ajelehtineen 3  metrisen, ison viemäriputken jonka sisällä ne hyvin säilynevät ja on helppo ottaa käyttöön mitä tarttee.

Ison Maailman asioita en perkele ole nytten tarkoituksella ajatellut vaikk uutisten mukaan siellä edelleen ovat eniten iänessä niin sanotut Lännen Johtajat. Idän ja Lähi-Idän samanmoiset lähettelevät vain pommeja siviilien niskaan. Olen Laulellut vain, että "immeinen ei tiijä mitä sian piässä liikkuu ennen kun se orressa kiikkuu!" (Juakko Teppo, Mikko sika Mallorcalla)

Aitanalushiekasta nousi esiin siellä ainakin 30 vuotta makoillut, venyttämällä tappaa yritetty metallikissa. Muistan tuon esineen olleen tyttöjen leikeissä muiden rimujuramujen kanssa. Ehkä pitkäkissa oli Caterinen joka oli yökylässä aika usein. Sillä tummalla tytöllä oli muitakin samantyylisiä metallista tehtyjä leikkiesineitä. Ainakin yksi rotta ja havukka, ja taisi olla joku sisilisko tai kaimaani. C:n isä oli italialainen ravintoloitsija ja äiti kätilö.

Caterinen perheessä oli pystykorvauros jolla yritettiin parittaa meidän pystykorvaamme, mutta vaikka aika oli nartullamme Hakilla just kohdillansa, ei aktiin ryhtymiset kumpaakaan kiinnostaneet. Monta päivää olivat pihallakin aivan keskenänsä. Mikähän sen uroksen nimi mahtoi olla? Belle tai Pelle tai ehkä Lorenzo. Kalle se ei ainkaan ollut eikä Hermanni.

Sama se sille. Kummatkin koirat ovat kuitenkin kuolleet jo aikoja sitten.

17.6.2026 keskiviikko

Lämpimästi satelee. Nukuin päänsäryn ikävää jälkioloa pois melkein kymmeneen kun olin kuuden maissa syönyt aamiaisen ja juonut kahvit.

Tähän on jälleen Suomessakin tultu: Hesarissa artikkeli; "Espoolainen opettaja näkee lasten vaatteista rikkaiden ja köyhien kahtiajaon".

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012079888.html

Juhannus alkaa olla käsillä. Unimäen uuni on isoilta osiltaan valmis. Rappauksen kunhan saan lähiviikkoina tehtyä niin alan sen pikkuhiljaisen lämmittelyn. Paperia jo poltin ja hyvin se savut piippua pitkin ilmaa saastuttamaan veteli.

Pitänee mennä Sivullistenkadulle juhannukseksi kun kukaan ei tänne suostu tulemaan vaikka niin päinkin voisi joskus olla. Ehkä Napikselle huomenillalla jos siltä tuntuu. Lähteneekö Puutahruri, niin sen selviää lähdön hetkellä. Itseäni ei kyllä isosti innosta enää keskikesien hulinatkaan.

Oikeastaan näkee minunkin vaatteista kuinka vähissä varoissa kuljetaan vaikka markettien tarjousrekeistä humppapaitani ja -housuni ja muunkin garderoopin olen tähänkin saakka hankkinut. Jos pukeutumisen mukaan joku tanssiin hakuani miettii, niin suapi jiähäkin miettimään.