Sivistynyttä tappamista klikkaamalla

23.10.2026 perjantai

Eilen tulin Sivullistenkadulle, käytin Tojoa katsastussonnilla. Pomppasi väärille puolille laittamistani etuistuinpäällisistä (sivuturvatyynyaukot) ja käsijarrun pitoeroista. Huvittavin korjaushuomautus tuli peruutusvaloista; niissä ei ollut tyyppihyväksyntää eikä niitä saa jälkiasentaa kuin yhden. Paitsi jos poistaa alkuperäisestä polttimon ja laittaa alas puskuriin semmoiset, joissa tyyppihyväksynnät on.

Tänään käy Ouluseudulta vieraita ja huomenna on mummin 80-vuotispäivä.

Iltasella

Lämmitin uunin. Askartelin kanapaistosta ison vuoallisen (1,5 kg bloirerinlihaa&liemet ja mausteet) ja viiden litran kattilallisen perunamuusia ynnä salaatit ja muut sörsselit; kaik män.

Ny olen aika väsy vaikka en minä vierailuun liittyviä askareita itsekseni tarvinnut tehdä; ½/½.

G rassasi Lancerin jakopiän kimpussa. Sai neuvoja "Nuuskakairan tekoälyltä" (Nahkiaisoja).

Tapio soitti Kittilän kairasta (itä-). Oli siellä jokienvirtaamien takusten kämpillä kun koko viikko pitkiä vuoroja tienalitusten teossa Levillä. Ovat käyneet ahtaiksi turistilaumoille ja niitä pitää syvennellä&levennellä missä pystyy ilman, että tarvitsee pääteitä alkaa katkoa.

Mikä valtava turhuustarkoituksia nekin yksityiskohdat turistilaumoille muutenkin piloille louhitussa tunturissa! 

Aasiastakin lentelee jumbojeteillä porukkaa kamilastamaan vuokrasuksilla muutaman kilometrin lenkkejä "Lapin koskemattomaan luontoon" ja sitten hotellille uimaan, syömään, naimaan ja juomaan. Aasialaiset turistit tosin eivät taida alkoholia renttuiluksi asti ottaa jos isäntämaan tavat eivät kopioidu.

Kittilän Suurkuusikko keltaisine metalleineen jäänee pian toiseksi turismituhojen laajuudelle.

26.10.2026 maanantai

Parit rasittavat päivät eilistä jo. Lauantaina läänienrajojen pohjoislaidalta tullessani karsin ja pätkin peräkärryn täyteen voimalinjan alta kaadettuja, reittä paksuja koivuja. Vettä satoi, sumu matalalla ja päivä pimeni jo kolmen-neljän maissa.

Uunin lämmitys meni myöhälle, ja saunominen.

Sunnuntaina olin heti kun vähänkin ulkona alkoi sumuun viirua syntyä pätkimässä pöllikuormaa liiteriin.

Kävin illankuhjassa uuden kuorman, mutta sitä en jaksanut enää pieniä. Pimeäkin ehätti maisemaan, että ei muuta kuin saunaan ja muate.

Se hyvä puoli polttopuuaskareilla, että unehtui kokonaan maailmanmeno. Uuutisetkinm jäi tölläämättä, mutta mitäpä siellä muuta olisi ollut kuin sotaa, urheilua, politikointeja, talousjahkailuja ja säiden pitelemisiä mattihuutosineen. 

Yhtä kurkunleikkaajien saarta pehmoisättömien ja empaatittomien hallitsijoiden nyky-yhteiskunnat.

Kun ja jos lapsilisiinkin vielä kajoavat, haihtuu köyhyysrajan alapuolelta olevalta 137 000 lapselta haave saada talvivarusteet uusittua. Seksitön saksikas "hyvinvointivaltion" valtionvarainministeri ei korvaansa kallista alamaistensa ahdingolle. 

Perheissä ollaan jo niissä tunnelmissa joka oli tuttua omassa lapsuudessani jossa kahlattiin lumihangessa kouluun vuoropäivin kun ei ollut kuin  yhdet tai kahdet risaiset jalkineet.

Nyt sentäs taivaissa möyrähtelevät hornetit ovat turvaamassa vaarallista koulumatkaa asuipa missä päin maata tahansa. Niiden kerosiinintarpeesta ei aiota leikata litraakaan.

Aamuyöstä kolmen-neljän välillä kun nousin ylös luin tärkeimmät, eli Serbian muutosvaalit ja Lulan jatkopestin varmistumisen Brasilian polsunarojen (Bolsonaro) perillisten nenien edessä. Ehkä hitusen ajattelua alkaa jälleen näkyä sielläkin vaikka Lula on kyllä vähän niin ja näin jo ihan vanhuuden höppänyyttään. (Tuo polsu viittaa siis Venäjän kybervaikutukseen.)

Bulgariassakin on presidentinvaihdos melkein onnistunut, mutta Moskovan Zaatanan lumoissa oleva Iliana Jotova on ekakierroksella niukasti johdossa. Ei olisi, jos ei ajattelemattomia, kyberavaruuden kautta sokaistuja äänestäjämassoja hänenkin tueksensa tulvehtisi.

"Sivistysvaltio" Ranskan tilanne on pelottava. Siellä Moskovan kyberkätyrit ovat olleet alustamassa vallantaikinaa Kammotusnoita Marine le Penikselle.

(Alleviivaan: "le Penis" sisältää ajatuksen täysmulkusta.)

Tarvitaanko sivistysvaltiossa polttaa autoja, särkeä huviksensa infraa, kivitellä poliiseja, ryöstellä liikkeitä, ja toisiaan, jos eivät saa niitä karkkeja joita haluavat tässä karkeilla sisustetussa maailmankaupassa?

Mielenosoitukset ovat ok, mutta muuten ainoa selitys järjestäytymättömälle kaaokselle on, että olemme perusluonteiltamme edelleen niitä samoja apinoita joita laumakäyttäytyminen vie mennessään.

Kuulujen ajattelijoiden (Voltair, Descartes, Foucault jne. jne.) Ranskan tulevissa pressanvaaleissa äänestäjien suosikiksi on nousemassa isänsä kaltainen pahanilmanlintu, jolla viralla kuitenkin on suuri voima tehdä valtaan pääsyn jälkeen melkein yhtä hulluja asioita kuin Usan Suur Mölisköllä.

Mitä itse sanoin ja tein kun Moskovan zaatanat hyökkäsivät Ukrainaan? Pakkasin kaikki sivistyksen merkit, kirjat, hyllyistäni pahvilaatikoihin ja saman tekisin nyt uudestaan Ranskan kehityksen takia sillä niin on kaivoon kannettua vettä kirjojen "sivistävät" sisällöt joita päihimme kehotettiin vuosikymmeniä, satoja, tiivistämään.

Väkisin ja väsyttämällä historian juoksussa kansalaisten päihin asennettu sivistysmoodi hapristuu heti kun banaanit käsketään kuoria itse ja sitä tointa vahtimaan laitetaan panssarit ja muut mörssärit.

Sivistyksen keulakuviksi eivät enää nouse edes statisteina kirjailijafilosofit. Nyt ne ovat jussi halla-ahoja ja noita le peniksiä puhemiesten paikoille säilöttyinä odottelemassa mestariutensa kruunaamista. 

Sitten se vasta ripaskahumppa alkaa kun aineeton/näkymätön tekoäly vallan ottaa eikä edes banaaneja enää käsketä kuorimaan kun ei ole mistä kuoria.

Suomessakin suuri osa ihmisistä on edelleen hallaisille ahoillemme viritettyjen seittien liimoissa eivätkä näe valjun mestarinsa rakentamien kulissien taakse ja saattavat edelleen äänestää sen empaatittomia kätyreitä purrineen ja tynkkysineen aivan liian suuren määrän maamme poliittiseen eliittiin järjestelemään häijyyksiään.

Iltasella

Siinä se lyhyt pimeiden välinen hetki meni polttopuita pieniessä. Iltapäivällä alkoi kovempi sade joten en lähtenyt hakemaan uutta pöllikuormaa. Lämmitin saunan ja paistoin lettuja iltapalaksi. En vain voinut niitä syödä kun tuli merkillisen etova olo paistaessa.

27.10.2026 tiistai

Sattuneista syistä täytyy näistäkin raportoida vaikka "maailma hautaansa nilkuttaa": Ihankohan oikein jotkut pelkäävät minua kirjoittajana? 

Kaikenpaljastavana aikakautena se maistuu kuultuna kuin mystinen Huhuviina muinoin. Pitänee kuitata höpönpöpöksi vain ja antaa perään huutelematta arastelevien ihmisten siirtyilllä ravin puolelle jos vastaan sattuvat tallustelemaan.

En yksityisistä ihmisestä ole tunnistettavalla tavalla ikäviä kirjoitellut. Jos olen, on se ollut perusteltua tointa ja kestää kyllä vaikka niillä käräjöinnin. 

Vieraiden silmiltä suljetuissa, käsinkirjoitetuissa päiväkirjoissa harrastin kyllä purkautumisiani nimiä myöten, mutta siitä on jo aikaa. Nyt ei huvita muiden yksityispienuuksilla paljoa teutaroida jollei se liity johonkin suurempaan kokonaisuuteen tai epäkohtaan joka koskettaa Maa-planeetan elonkehää.

Julkimoita ja poliitikkoja saa hoidettavikseen pantujen asioiden kohdalla roimia sanansäilällä jos osaa, mutta aika nöysiä ovat nekin rivini olleet tosiosaajien rinnalla.

Kirjoittamalla vaikuttamisen ajat ovat lipuneet kauas historiaan miljoonien "somevaikuttajien" invaasion edessä. "Asiantuntijoitakin" on niin paljon, että ihan sama, vaikka muutama paperinen näyttelijä palkattaisiin vaihtamaan lateksinaamioita aneemisten tv-iltojen aa-talkeihin puristeltavaksi.

Änyväy! Soitella silti saa jos ahdistaa olemassaoloni kuin mielien pohjilla irvistellen esiintyvät isot pahat susihukkaset joita muuten et näe kuin eläinvankiloissa Ranualla ja Korkeasaaressa, mutta pelkäät silti.

Mutta elekää soitelko yöllä elekääkä ainakaan älyttömässä humalassa, ja ihan vähiten jos hengelliset puametit ovat sanailujenne alttareita.

Jos jokin kirjoitukseni on mielestänne rikollisesti loukkaavaa harkitkaa toki haastetta käräjille. Kysykää vaikka tekoiselta älyltä joka ihanasti äännähdellen sanoo: "Totta kai hyvä ystäväni, anna palaa vain ja köijää se sälli käräjäsaliin vastaamaan sanoistaan!"

Kun edellisessä julkaisussani vähättelin lukijoitteni lukumäärällä (1,5) niin kävinpä tarkistamassa viime aikojen "saldon " kuin kuuluisammatkin blogistit: Tässä kuussa lukijoita (luultavasti pelkkiä klikkauksia) on ollut yhteensä liki 25 000 joka tekee päivittäin 879 etusormen naksausta hiirellä. 

Vaikka olen kieltänyt tekoälyjä käymästä ja louhimasta sanailujani, niin mistäpä pirusta niiden klikkaukset & konnuudet selville saisi, joten sitä ajatellessa kykistyn jälleen pieneksi Valtsuksi joka aina olen ollut ja jonka blogin todelliset lukijamäärät ovat ne 1,5 pipoa.

Se puolikas, onkohan ala- vai yläpuoli?

Jos oikeasti kävijäklikkauksia olisi tuo 300 000/vuosi niin minunhan kannattaisi laittaa kirjoitusalustani mainoksille alttiiksi kuin Markkinavoimien käskyläinen Helsingin Sanomat, joka väkisin survoi tilaajilleen mainosluun kurkkuun eikä sitä lehteä ilman vitosen lisämaksua enää voi tilaajakaan ilman välkkyvää mainosdataa lukea. 

Lyhyt tilauspätkäni päättyikin juuri sopivasti Hesarin evästepäätöksen alkuun, että koetanpa selvitä huomisistani vailla Hesaria ja sen puolueellista, markkinavetoista agendaa. Saahan sieltä tilaamatonkin lukea vaikka sarjakuvat ja otsikot jotka monelle riittävätkin.

HS:n markkinavoimien puolelle asettuminen on sille välttämättömyys, mutta koska kansa on tutkimustenkin valossa kahtiajakautunutta, niin useampi osannee päätellä tuon "puolueellisuus"-ilmaisuni tarkoituksen: Köyhä kansanosa versus hyvin toimeentulevat; kumpaa Hesari hellii, eli kumpi puoli pystyy Hesarin tilaamaan?

Kun sananvapauden ylläpitäminen vaatii sen tärkeyden ymmärtämistä ja ymmärtäminen tietoa, ja jotta tietoa voi imeä itseensä, se vaatii lukemista ja siten ajan hermolla pysymistä, jota taasen tarjoaa päivittäinen, vakavasti journalismiin suhtautuva media, mutta kun päättäjien joukoissa alkaa jo enemmälti esiintyä yhteisestä verokassasta kustannettua tietoa jakavan Yleisradionkin alasajon vaatijoita niin kusessa puoliksi ollaan.

STT:n lakkauttaminen yksistään on niin paha oire tiedon pimittämisen rintamalla, että minä lähtisin jo Torille!

Mutta tämähän on vain samaa taantuvaa kehitystä kuin kirjojenkin suhteen: Rauhalla ja sivistyksellä ei ole yhtään mitään merkitystä vaikka kuinka niitä historian hämäristä saakka ovat yrittäneet tälle apinalajille opettaa.

Sivistyneisyys tarkoittaa tänään sitä, että droonipommeilla etänä klikkaustappamaan opitaan paljon helpommin kuin koko iän kestävillä lukumaratoneilla.

28.10.2026  keskiviikko

Polttopuuhommia niin että tuohi suussa maistuu. Vasen käsi kokonaan kipiä.

Panoasemalla ährättiin ilta käsijarrun kimpussa. Vaihdettiin jouset ja säädettiin.

29.10.2026 torstai

Aamulla läksin jo viiden aikaan halkokuorma perässä Kniin. Käytin Tojoa jälkitarkastuksessa, mutta ei edelleenkään käsijarrun pito ollut oikealla puolella riittävä. Prkle.

Se on aina 37€ kun tarkistuksen uusii!

Puutarhuri piffasi ruuan EiBiiCiillä. Oli kanaa, erilaisia pottuja, riisiä ja salaatteja.

Ajelin iltapäivällä takaisin tänne syksyiseen maisemaani.

Lähetin Talvivaaran infoon sähköpostia: 

"Hei

Luin kyllä kaivoslaista pykäliä, joissa kerrotaan kaivosyritysten lunastamista kiinteistöistä ja niiden käytöstä & purkamisista ja epäilen kielteistä vastausta seuraavaan: Voisinko omin kustannuksin ja omalla vakuutusyhtiössä olevalla vakuutuksellani (mahdollinen tapaturma) purkaa omaan käyttööni osoitteessa Laakajärventie 1 sijaitsevan kiinteistön tontilla olevan peltisen autotallin (ainakin pellit) ja mahdollisesti myös itse päärakennuksesta kattotikkaat ja kulkusillat sekä vesirännit?"

Sieltä vastasi hieman ennen toimiston sulkemista Mira:

Hei Valto-Ensio, 

Valitettavasti emme voi antaa lupaa Laakajärventie 1:n tontilla sijaitsevan autotallin tai päärakennuksen osien omatoimiseen purkamiseen tai irrottamiseen. 

Kiitos kuitenkin kysymyksestäsi ja ymmärryksestäsi asian suhteen.

 

Mukavaa syksyn jatkoa! 

Best regards,

Mira

Että ei onnistanut sekään kierrätysavun tarjoaminen. Pian sillekin tontille saapuu rumansuuri purkukone joka rouhii käyttökelpoisetkin rakennusten osat jätelavalle.

Jos olisin kyselemättä mennyt ja purkanut pellit ja kulkusillat niin ikävimmässä tapauksessa minut olisi käräjille haastettu ja riksorekisterissä olisi merkintä "varkaus". Päälle tietenkin satasien sakot ja muut korvausvaatimukset.

Kun kyseinen kaivosyhtiö isketti kuokan ensi kerran Talvivaaran kupeeseen, siitä alkoi niin suuren ympäristörikoksen kierre jonka aloittajista vain yksi P.Perä käräjille talutettiin. Hänkin kerkesi luonnon kustannuksella nuljuillen kerryttämänsä rahat solutella luxenburgien jäljittämättömille tileille ja makailee nyt lihavana ja hikisenä kuin Jaakko Tepon Mikkosika jossain palmujen alla. Jos ei ole jo kalkkeutumat verisuonia tukkineet kuin kaivosyhtiön myrkkyliemet kalojen kitusia Jormasjärvessä, Laakajärvessä ja Nuasessa & lukemattomissa entisissä puroissa, joissa ja pikkulammissa satojen hehtaarien alalla.

Mitä olisi ollut Talvivaara/Terrafame-ympäristörikoksen rinnalla käyttökelpoisen rakennustarvikkeen omatoimisesta purkamisesta ja tavaran tarpeelliseen kiertoon laittamisesta aiheutunut syyte varkaudesta?

30.10.2026 perjantai

Uni: Olin koululuokassa jossa meneillään kansalaistaidon tunti ja aiheena sukupuolitauti jonka nimi aikoinaan oli "neekerisankkeri". Lehikoinen komenteli pöytänsä takaa tuolilla seisten oppilaita riisumaan alapäänsä paljaaksi, että hän voi tarkistaa kenen nivusista märkiviä rakkuloita löytyy. Niitä löytyi minulta, Lukkarisen täpläsilmältä ja luomiaan räpyttelevältä Leenalta. Lehikoinen purskahti hirnumaan kun  pitkällä karttakepillä tökkien sai niistä veristä mätää roiskumaan toistemme reisille...

Erotiikka oli kaukana siitä painajaisesta vaikka Leenalta pakarat paidanhelmojen alta vilkkuivatkin ja minulla suonikastappi pöjötti.

Alkaisi järjestyksessä talven alle valmistautuva korpimökin tontti olla. Tinttien nokilta suojaan pitää vielä saunapatin tuulensuojalevyt niittailla. Ovat hakanneet jo reikiä muutamaankin saumaan juuttaat. Ne autotallin pellit olisivat olleet just sopivat seinieni suojiksi.  

Toin tinteille jyviäkin, että pysyisivät nyt vain automaatilla niitä nakuttelemassa.

Vihertikka pistäysi tänään.

Päivällä oli hetken verran toistakymmentä astetta lämmintä kuin elokuun viileimpinä päivinä.

Teeriä käväisi iso parvi lähikoivuissa.

Vihreä, valkoinen ja punainen pakettiauto ajoivat päivän mittaan Kyntöläiselle päin, ja yksi maasturimersu.

Muuten on liikenteestä hiljainen tie. Viikkokausiin ei yhden yhtä kulkijaa.

Brasilian Polsunaru (Bolsonaro junior) pakeni Usaan jossa Suur Möliskö on aatetoverilleen turvapaikan luvannut. 

Mistäs Möliskölle turvasatama tarjotaan kunhan itse ja puolueensa joutuvat kaatopaikkakierrätykseen? Ehkä Syyrian Hampilääkärimurhaajan viereisestä korttelista Moskovasta. 

Entä sitten, kun Punaisella torilla vietetään Moskovan Zaatanan hirttäjäisiä?

 31.10.2026 lauantai

Korjasin akkulaturin. Luulin sen tiltanneen kokonaan, mutta olikin vain johdot juuresta murtuneet. 

Virran tulon generaattorilta sain myös laitettua vanhaa, Listerin aikaista maakaapelia pitkin ja nyt eivät irtoroikat roikaleha pitkin pihamaita kun "oikeaa" virtaa tuvassa tarttee.

Genessäkin oli bensaletkun hananjuuressa murtuma. Katkaisin vähän ja liitin uudestaan.

Rankaa olisi jälleen peräkärryllinen pilkottavaksi.

Telkkarin täysin turhat "selviytymisohjelmat" ovat poikineet käräjäsalifarssin. Joku osallistuja oli jonkun toisen päälle runklannut teltassa, kourinut ja uhkaillutkin. Siinäpähän nyt nähdään, miten äijän käy kun tapauksesta on kulunut jo vuosia ja tahrat makuupusseista kuivuneet.

Napiksella olisi humpallukset, muttapa mutta ... en lähe.

1.11.2026 sunnuntai

Halakojahalakoja koko pv.

2.11.2026  muanantae

Kuopioon läksin jo kuudelta, mutta harasin tyhjää: Eräs maalausliike ilmoitti tori.fissä, että tasoitteita ja maaleja saa vapaasti hakea heijän varastopihaltaan kuka kerkiää. Kuvassa oli lavatolokulla ko. tarjontaa, mutta kun paikalle menin, ei paljon  mitään. Olin vailla rappauslaastia uunia varten, mutta vain hienotasotteita jäljellä.

Kävin sitten torilla kahvilla, Päivärannan Kitumarketissa ja Siilissä Jykyn luona. Kuuslahdessa pysähdyin Hanten pihalla, muttei ollut kotona. Make oli omalla pihallaan Koikan rannalla niin siinä puhutin häntä. Olen siinä pihassa käynyt viimeksi vissiin 70-luvulla.

Silläkin paikalla tarinansa joka omaakin menneisyyttäni sivuaa.

Ilta meni korjaamolla käsijarrua reistaamassa, mutta ei se kuntoon tullut. Jatketaan huomenillalla.

"Tilipäivä". Maksoin veromätkyt ja muut laskut niin eipä paljoa jäänyt.

3.11.2026 tiistai

Aekasen ulos ja kun alkoi valostua, rupesi kirves pölkkykasaa pienimään. Vähän avitin varresta pitelemällä.

Ilmariselta tuli kolarissa ja rakennuksella vammautumiseni historiaa pitkät todistukset.Vituttaa aivan kauheasti yksi oma moka joka niistä paljastui.

Kun 1992 tapahtui se autokolari, olisin saanut aivan toisenlaisen vammojen hoidon jos olisin vähintään joka kolmas vuosi käynyt hakemassa lääkäriltä todistuksen siitä, etteivät kolarin seuraukset mihinkään ole hävinneet. Liikerajoitukset yläraajoissa ja kivut ovat sieltä saakka vaivanneet ja joita sitten myöhemmin olkapään nuljahdusmurtuma & revähdys tekeillä olleen Gigantin katolla edelleen "aktualisoi", kuten lääkärin lausunnossa kirjoitetaan.

Miksi minä en oikeuksieni puolesta ole koskaan osannut tapella? Vastapuolena oli Tapiolan-vakuutusyhtiön kullalla voideltu, miljardien markkojen "paskaläjä" jolle en merkinnyt asiakkaana yhtään mitään. (Saanen käyttää tuota mautonta ilmaisua minäkin koska amerikkalaiset, tutisevat vanhuksetkin kun Norjan merkitystä asemoivat.)

Tuo haukkumasana nousi otsikoihin viime viikolla kun SuurMöliskö kuvaili Norjaa paskaläjäksi. Norjan vastaus: "Norway turns to toilet humor after Trump bashes Scandinavian country" eli "Norja kääntyy vessahuumorin puoleen Trumpin haukuttua skandinaavista maata".

Amerikassa SuurMölisköllä on jo tulevan "rammanankan" oranssipaskat housussa kun hän ja koko puolueensa tulevat kärsimään pahimmanlaatuisen tappion tänään alkavissa välivaaleissa.

Sen suunnan apinapopulaatiot, laji- ja aateoverit väriin katsomatta ovat aina puhkuneet, että kyllä amerikkalainen demokratia kestää kaikenlaiset koitokset, mutta nyt on kyllä ollut lähellä, ja yhä on, että sielläkin taantuma ja romahdus on mahdollinen. Sen näyttää sitten seuraavat mölisköjen vaalit jos sinne saakka selviävät joten kuten tolopillaan.

Kuten Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan kanssa Ukrainassa, Amerikkakin tarvitsee polvilleen lyövän rökäletappion ja kertakaikkisen jälkipyykin sen syistä ennen kuin se jälleen romuläjiensä alta tuhlaavaa elämäntapaansa konttailee harrastamaan.

Pääasia sielläkin, että SuurMöliskö saa kunnolla turpaansa kun ei se pennsylvanialaisen, asioiden persiilleenmenon oikein ennustaneen poikasen kuula kuin pikkuisen korvanlehteä hivaisi.

Iltapäivä ja ilta meni taas Panoasemalla. Vaihettiin levyrummut, jarrupalat ja -kengät ja nyt pitäisi mennä katsastuksessa heittäen läpitte. Jos olisi ollut varaa, olisi vaihdettu jarrukilvet ja muutkin takasillan päissä roikkuvat, ruostuneet osaset uusiin.

Pakkasen puolelle laski mittarit. Tähesä taevas.

Tein uuniin saunomisen ajaksi pienen marjapiirakan kun klo oli jo 23.

4.11.2026 keskiviikko

Aamulla varhain kurautin Kniin, kävin hakemassa Tojolle leiman Plussalta ja sen jälkeen Puutarhurin kanssa lounaalla. Otin tällä kertaa halvimman pizzan.

Um olin takaisin kolmen maissa jolloin sumuinen maisema pimeni jo. Nukahdin pariksi tunniksi josta tuli töhkerö olo.

Usan vaalien tulos olisi juhlimisen arvoinen asia Suomessakin. Persujen yhdenilmeen Mäkelää demokraattien voitto näytti harmittavan kovasti. Kasvojen ilmeet eivät juuri värähdelleet, mutta ehkä se päästi suhupierun kuitenkin haastattelun päätteeksi. Tutti Typpyräisen suu venyi korvasta korvaan kuten aina eikä sanojen jargonikaan ollut ennalta arvaamatonta. Joku harmaampi poliitikkohiirulainen oli kolmantena, mutta enpä enää muista kuka.

Oraakkelipenttilääkin haastattelivat, mutta sen jäykkäleukainen naama ärsyttää jo niin paljon ettei muista kohta, mitä se sanoi. Luultavasti ei mitään asioita valaisevaa. Ehkä se ei enää alkanut mitään ennustelemaankaan.

Amerikkalaisten toreilla voittajat hihkuivat ja tanssivat, mutta SuurMöliskö vetäytyi jonnekin taustatähtien taakse puristelemaan nuutuneita muniaan ja murisemaan. 

"Jos MINÄ olisin ollut ehdolla, olisimme voittaneet", kirjoitti SuurMöliskö somealustallaan. On se harhainen sontiainen.

5.11.2026 torstai

Ylen uutisten mukaan Metsähallitus on raiskaillut vanhoja metsänrippeitä Suomussalmella. Siinä ohessa konekuski on pirstonut satoja vuosia vanhan karsikkopetäjänkin johon on joskus kuollutta ohitse kuljettaneet veistäneet vainajain harhailuja pysäyttävän äXän.

Tämä tuhoava elonkehäpeli ei tule loppumaan niin kauan kuin lajimme on olemassa. 

Minäkin mitätön täällä turpa ruvella ärjyskelen, ettei ole rahaa ruokaan, mutta autonrottelot täytyy ajokuntoon saada vaikka mikä olisi!

Ja sitten vielä tekoälyllä piirrätän kuvituskuvaa vaikka tieto siitäkin tupaan on kantautunut kuinka sen käyttämisen energiatuhlaavuus on asia, joka elonkehän veneenpohjasta viimeisenkin tapin irrottaa. 

6.11.2026 perjantai

Hakkasin tällen syksyllen viimeiset pölkyt liiteriin pinoon. Siinä meni aamupäivä hyppiinkeikkuin ja raajat ovatten nyt helevatun kipiät!

Sopivasti tuli omasoteen lomakenivaska jonka kymmeniin kysymyksiin viime joulukuun selkäleikkauksen jälkeisestä voinnista kyselivät.

Oli ilmiselvästi tekoälyllä teetätetty kokonaisuus jossa hypittiin välillä niskapää-alueen ongelmista alaselkään, jalkoihin ja pakaroille. Mitään oikean hoivan ja välittämisen tuntua potilaan voinnin perään ei niistä kysymyksistä tajuntaani saakka valunut.

Ruokailin ja järjestelin paikkoja vaikka en olisi yhtään mitään enää jaksanut.

Vielä olisi aitta laitettava järjestykseen, mutta se jääpi ensviikkoon. Sunnuntaina olisi kuulema isäinpäivä, että kaippa se on oltava paikalla. Jos pitäisi kaikkien lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten luona olla samana päivän, ei tuuraamaan kykenisi Tuomiojan Erkkikään jolla ei lapsia ole.

Appiukko on kyyditetty Salokylältä 60 km ensin Kaksille ja sieltä jälkitarkkailuun 100 km päähän Suomussalmelle.

Yhteiskunta tekee konkurssin jo sen takia, kun vanhenevaa väestöä ja vammaisia siirrellään läänien rajoilta (ja ylitsekin) sinne ja tänne kun  vaihtoehtona olisi ollut jo aikojen saatossa rakentaa sellainen järjestelmä, että kaikille loppuhoivakin hautausmaan ohella löytyy omalta paikkakunnalta. 

Siihenhän jossain vaiheessa päästiinkin, mutta eräs kullalla voideltu poliittinen taho yhdessä voitelijansa, eli markkinavoimien kanssa halusi toimia toisin.

"Ja maailma pelastuu!"

Onko näin hyvä?

6.10.2026 tiistai

Jälleen uusi banaanilaji on tällekin apinalle kuorittavissa. Toissapäivänä viimeksi ja sitä tahtia jne. Meinaan nuita älyvehkeiden jatkuvien uusien ominaisuuksien käyttöönottopäivityksiä jotta saisit aina vain enemmän irti jotakin jostakin jotta aivosi digitaalisissa orgasmivyöryissä rypisi.

Mitenhän kauan minä ja kaikki miljardit apinatoverini massoina tätä uuden uuden uudistamisen uudistamisia siedämme ennen kuin päämme räjähtävät ja ryntäämme massoina särkemään nämä mitään itse elämälle tärkeää tuottamattomat systeemit ja niiden palvontatemppelit ja algoritmien solmukimppuputkat tuusannuusaksi, ja vedämme lopuksi itsemme hirteen.

Edelliseni otsikkoteksti oli tekemällä tehty vaikka viittasikin siltä osin sisällössä esiintyvään. Lyhensin sen sitten, ettei niin pahasti käy silmiin, eikä sukupuoliajatteluun mahdolliset lukijat (1,5 kpl Eva Tigerstetiä siteeratakseni) kompastelisi.

Tasapuolisuuden vuoksi voisin tietysti laittaa joskus vaikkapa "Tekoälyllä menstruoi miehisesti" tai suoraan "Tekoälyllä seisoo järki ja mulkku yhtä aikaa" vaikka sillä algoritmikimpulla ei kumpaakaan ole sen enempää kuin ovulaatioitakaan saatikka kuukautisia. 

Tänään moottorisahailin pihalla olevaan, tarkoitukseensa sopivaa sijoituspaikkaansa odottelevaan hirsikömmänään ovelle reiän ja kaventelin&lyhentelin vanhan saunanoven sen saranoilla toimivaksi tukkeeksi. Vaikka mökkeröisen kattokin on vain pressupeitteinen, niin kelpo suoja se ihmisrojuille talven ajaksi lienee.

Muuta en kerennytkään kun alkoi jo hämärtää.

Aamulla varhain lämmittämääni uuniin ehätin vielä omppupiirakan. Palasen jo kuumana hotaisin kylmän maidon kanssa.

Soitin Puutarhurille joka väsyneenä piätteli itseään, ettei räjähtelisi. Oli vasta kuuden paikkeilla tullut töistä ja vielä piti ruuan laittoon hänenkin ryhtyä. Töissä painavat datakeskusten luvituksista vittuilijoiden armeijat ja kusisesnvärisen median mustat ruikkaukset lööppeihin vaikka luvituksia ei ole vielä edes kuin valmisteltu.

Syyttävän sormen kuuluu osoittaa luontoa murjomaan saapunutta amerikkalaista biljoonayritys Googlea päin ja sen lahkeesta kierähtänyttä, 13 miljardin kikkaraa jota piskuisen Suomen piskuinen piäministeri tuli kameroiden eteen kehumaan ihan liian varhain. (Voi miten sillä poskia kuumottikaan...)

Olen koettanut aikuisia poikia komentaa laittamaan omat ruokansa itse mutta kun... On se Pauluskin kyllä väsynyt kun jo toinen viikko yövuoroa ja G:lla asiakkaita lappaa iltamyöhälle.

Minä kai se joutavin olisin kotiinkin arkiaskareet huolehtimaan vaikka eivät nämä Unimäen hommatkaan tule loppumaan niin kauan kuin peukaloni vähänkin heiluu. 

Vaan onhan se ahdistava kaupunkitalvi taas mullakin edessä, että sitä herkkua piisaa alituisine keittiövehkeilyineen, siivoiluineen, pyykkäilyineen ja lumienluonteineen.

Kotona ruokansa laitteleva perheellinen voisi pääammatikseen aivan hyvin laittaa kokkileipurisiivoojakiinteistönhuoltohenkilövarhaiskasvattajaopettaja. Reunamerkinnäksi "hitsaustaitoinen" jos vähänkin puikko kynsissä kytee. Halonhakkaajankin voi cv:nsä alanurkkaan kuitata. Jos vaimon- niin ilmoittautuu rikosrekisterinpitäjälle.

Useat kirjailijat ovat rustailleet teoksia jossa lumen ja kylmän pelko on ollut kirjojen  nimistä lähtien läsnä. Itseäni eniten "pelottaa" kaupungeissa kokemani talviset näköalattomuudet sillä vaikka katuja riittää, ei niissä yhtään mitään toivoa herättävää tuntumaa koe.

Mieluummin uppuroisi metrisessä hangessa kymmenen kilometriä kuin kilometrin loskaista ja liukasta asvalttijuonnetta joka ei lopulta yhtään mihinkään koskaan johda vaikka niin sen dallaajat luulevat. 

Jos koti jonkun mustan asvalttinauhan päässä onkin niin sen ympärillä vain samanlaisia koteja ja kerroskolhooseja vankikoppeja muistuttavine koloineen silmänkantamattomiin.

Kemppisen lukijain jankkausosastolle oma jankkausjakeeni kuuluu näin:

Evoluutioprosessi ei sisällä myöskään käsitettä tai olematonta olentoa nimeltä "Luoja" vaihtoehtona jonkin faunaan kuulumattoman luomiseen. Ihminenkin on vain yksi evoluution kokeiluista, ehkä ikävin koskaan.

Jos ylipäätään karmeusmittareita olisi olemassakaan, niin sellainen kaikessa on, ettei järjen ja älyn kanssa temmeltävä lajimme evoluutioon vaikuttamisyrityksiin ryhtyessään käsittänyt, että pieleen menee pahemmin kuin jos evoluutioon kuuluvan hitaan kulun olisi voinut antaa jatkua.

Tietysti jos oletamme ja hyväksymme tällä järjellämme, että evoluutioon kuuluu saumattomasti myös itsetuhoisuus, ja että mukanamme unohduksiin räjähtää koko sanomattoman kauniit ja samalla hirviömäisimmistä hirviömäisimmät luonnonsysteemit omaava planeetta, niin minkäpäs sille mahtaa.

Jälkeemme jäävien, hiljaksiin hiipuvien, äärettömyydessä vilkuttavien laitteiden ja kameransilmien lisäksi jonnekin jää kaiku ammoin olleesta, yhden lajin merkkaamasta, filosofisesta aikakaudesta kysymys "Miksi?"

7.10.2026 keskelläviikkoo

Unessa innokas psykologi (kansanvalistaja-agenda päällä) terapoi kipeitä mieliä (minun?). Sanoi vähän väliä, onko näin hyvä, onko näin hyvä. Sen otsassa oli iso, punarosoinen kohouma. Tuijotin sitä niin intensiivisesti, että alkoi ahdistaa ja kysyin, eikö tuon voisi kirurgoida pois?

Kohtalaisen tuulinen vuorokausi takana, mutta ei niin lujalla boforit olleet kuin sääennusteita tulkiten odotteli. Päiväkin näyttää tuulisenkuivana kääntyvän elettäväksemme.

Heino Juakonpoeka Savolainen (78) tuli ajokoiransa kanssa metälle. Kun se istui tuolla kauempana tien laidalla, kävin sanomassa, että kääpi kahvilla. Ja niinhän se kohta tuli ja huastellessa mäni parit-kolmet tunnit. Koira ajoi jänestä ympäristössä ja yhden lenkin pupu juoksi niin, että nähtiin sen mutkaiset vemmellykset akkunasta, mutta eipä loikittu pyssyt ojossa perään.

Piti Savolaiselle vehnästellä, että olenpa taksikuski-isäsi kanssa metällä ollut, mut jäi muistelemati. Se oli yksi syksyinen aamu vuonna jotain 1971 kun Juakko pysäytti Lepolan petäjikön kohdalla Mersun, klenkkasi takakontille josta otti kiväärin ja auton kattoa vasten pyssyn tukien pamautti petäjään nousseen ukkometson alas. Sitten polvesta sotareissulla vammautunut, suorajalkainen J sanoi mulle, että käyppäs Taanonpoeka kipasemassa mehto tänne. Ja sehän vain mulle passasi.

Tuo kahvilla käynyt metsämies oli nuorena suhteellisen kova ryyppymieskin kun sille päälle asettui. Kerran satuin olemaan paikalla kun se rahapulassa Leenan baarissa innosti remmiä ympärillään keräämään kolehdin (100 mk) ja tuomaan elävän sammakon sekä litran piimää; hän syö sen sammakon elävänä. 

Kun satanen oli kasassa, sammakko hävisi janoisen kurkusta piimän kera alas. Eikä edes yökännyt.

Saatana että olivat tiukassa raidetankojen päät. Jarrujen laitto ei onnistanut.

Lähen viemään halakokuorman Sivullistenkadulle.

8.10.2026 torstai

Tulin kaupunkireissulta puolen päivän jälkeen. 

S&M kävivät ja nosteltiin generaattorit talviteloille niin, että toisen käyttö edelleen onnistuu. Toinen painaa tankki tyhjänä 75-80 kg, vanha irtotankillinen ihan siltään 100 kg.

Hornetit jylähtelivät tuntitolokulla pilvien takusissa kuin ukkosta olisi ilmassa ollut. Kun jossain etelässä alkavat jylistelynsä, kusenvärinen lehdistö otsikoi välittömästi "Hornetit ilmaan Haminassa", mutta täällä kun ne joka vitun päivä romisevat arkirauhaa häiritsemässä, ei siitä otsikoida yhtään missään. 

Yksikin kirkas potunnostopäivä joku niiden piikkinokka teki aivan tässä päällä älyttömältä näyttävää katonkautta-ympyrää kuin kärrynpyörää olisi harrastanut ja sen aaltoileva, perävanassa kulkeva jylinä oli luihin ja ytimiin sattuvaa.

Vaikka ne kuinka olisivat isänmaan rauhaa turvaamaan pantuja, onko niiden ihan pakko tuommoisia sirkustemppuja tehdä vaikka kuinka olisi maisema alhaalla harvaanasuttua, tyhjää mitättömyyttä?

Voimaton olet sinä ihminen lajitovereittesi luoman koneiston edessä ja alla aina.

Päähän on koskenut tällä viikolla useampana päivänä.

Nyt illasta alkoi jälleen sataa ja näyttää jatkuvan ainakin lauantaihin asti. Pihahommat jäävät taas vähemmälle.

Toin tuulensuojalevyjä Starkilta pukuhuoneen seiniä varten. Sain hinnasta tingittyä kun parissa levyssä oli kulmia runneltu tohjoksi. Päätykolmiota ei tarvitse levyttää jos eivät riitä. Neljä levyä pystyin vain ostamaan, että nippanappa...

9.10.2026 perjantai

On märkää riittänyt, ja tuulta. 

Näin kaksi sutta kun kävin kävelemässä Kyntöläisellä päin.  

Susihukkaset katselivat lähestymistäni tienlaidan ravissa kallellakyljin niin kauan, että matkaa oli enää parikymmentä metriä ennen kuin ne jäntevin loikin painelivat hatelikkoon. Kamera ei tietenkään ollut mukana ja kännykkäkin jäi tuvan pöydälle sillä alunperinhän kuselle vain läksin. Olivat melkoisen suuria korpien koiria nuo jo tuuhean talvikarvan kasvattaneet, märät karvaturrit.

En näköjään osaa pelätä susiakaan yhtään. Ja miksi pelkäisinkään? Eivät ne ole koskaan minulle pahaa tehneet niin kuin omat lajitoverini ovat osanneet tehdä. Nyrkistä ja kumikenkäpotkuista olen joskus kärsimään joutunut, mutta tassukoivista en koskaan. Eivätkä metsien eläimet ole ikinään minulle tappouhkauksiakaan soitelleet...

Eteläafrikkalainen Navanethem Pillay- niminen lajitoverimme sai rauhanpalkinnon. USA:n Suur Möliskö kiehuu jälleen raivosta kun ei ne Norjanjuuttaat sitä hänelle tarjonneet.

Jälkimmäinen oli pirautellut jälleen Moskovan Zaatanalle ja saanut 300 000 tonnin öljyisen tikkukaramellin imeskeltäväkseen. Se on todellakin vain karamelli siinä öljyisessä kuvassa joka Amerikan kulutuksesta taululle tilastoista saadaan. Mainittu määrä mahtuu 3-4 suureen varjolaivaston tankkeriin eikä sillä tyydytetä kuin puolentoista vuorokauden tarve rapakon takaisessa, kävelemään kykenemättömien ylipainoisten valtakunnassa.

Perusamerikkalaisesta (tai -suomalaisesta) kolmesataatuhattatonnia kuulostaa hurjalta luvulta, eikähän se yhteen Cadillacin tankilliseen aivan mahdukaan.

Tästäkin voi vain päätellä, että ken tästä nykyisestä, järkipäisiksi itseään väittävien lajitovereiden sotkemasta, globaalista maailmanjärjestyksestä hiukkasenkin ymmärtää, ei voi toivolla enää elonkehän jatkumista peukuttaa.

Mutta jos "hiukkaymmärtäjiä" löytyy 8 miljardin joukosta lukumäärältään vain vaikkapa Hesarin tilaajien verran, niin mitä se auttaa. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki ko. lehden tilaajatkaan todella ymmärtäisivät. Ehkä heistäkin vain suhteessa saman verran kuin 8miljardia/HS.)

10.10.2026 Aleksis Kiven 153. lauantai

Joka vuosi huomautus: Taas on yhden kirjailijaparan synttäreitä oikein nimellä vietetty kun sitä tuli niin kovin huonosti kohdeltua eläissään. Vähintään sama olisi syytä tehdä ainakin Timo K. Mukan, Kalervo Palsan ja Samuli Parosen kohdalla sillä ei putkeen mennyt heidänkään osalla se kohtelu. 

Kun Pentti Haanpäänkin kynä pikkuisen murjaisi parempiosaisten kultalusikoihin kakkaa niin  pantiinpa kovin herkästi hänen ajatuksiansa elämisten menosta hyllylle odottelemaan. Niin herkkämielistä sakkia olemme olleet, ja olemme yhä, vaikka StrippiVillen annammekin ilkeillä sotkuisilla piirroksillaan Hesarin sivuilla, ja vieläpä oikein hyvin palkittuna.

Eilenkin Ville pisti parastaan Muhoksen Googleraiskion reunalla "Klikkaa Anttia" piirroksellaan. Pilailija saa varmaan sanansäilästä, mutta hän myös elää hyvin palkittuna taiteilijana toisin kuin monet entiset, "poikkitaiteelliset", vasta kuolemiensa jälkeen seppelöidyt henkilöt historiassamme.

Montakohan samuliparosta edelleen tarkoituksellisesti jätetään pimentoon, vaietaan unohtamalla?

Sellainen on nyt jos koskaan helppoa: Vaikka joku tekisikin valtagenreä kohtaan kriittistä taiteilijantyötään ja julkaisee, hän hukkuu internetin tulvaan hyvin helposti. Älyinen teko tekee jatkossa myös ne työt, mutta silloin niiden piikkejä teroitteleekin (tai tylsyttelee) ihan joku muu kuin villet ja rannat. Se pystyisi jäljentämään Ville Rannankin koukeroiset viivat, mutta piirrosta kulloinkin tähdentävän aiheen ydin/sävy saattaisi jäädä ontoksi.

Erään Hesarin jutun kohdalla aloin kuin itsestään hyräillä "Mie puotin, mie puotin Huttusen Puavoo turpaan, mie puotin, mie puotin ...". Jutussa kerrottiin Katriina Huttunen-nimisestä, leukemiaa sairastavasta ja siihen ehkä kuolevasta suomentajasta (kirjoitin ensin suomenajokoirasta) jonka synnyinkaupunki on ollut vuonna 1959 Iisalmi. Katriinan kirjoittama kirja Surun istukka kertoo tyttärensä itsemurhan aiheuttamasta surusta.

Tämmöiset uutisaiheet kääntävät aina jonkin kieputusremmin sille aivojeni uralle, jonka vaihteenvalitsimen yritän pitää lukossa.

Tuo pyörää työntelevä, romuja ja pulloja keräilevä Huttusen Puavo oli olemassa vielä, kun asuin itse Iisalmessa hetken aikaa. Siihen ajanläpeen Puavon nimen satiiriinsa kopanneen Jope Ruonansuu-vainaan muutkin rallatukset olivat päivittäismateriaalia radioissa ja kaseteilla ja työmiesten huulilla kaikkialla.

"...niin paljon mahtuu pieneen Hiaceen, pieneen Hiaceen ... ..."

Ko. Puavo työnsi usein romuilla lastattua pyöräänsä kadulla kun tehtiin entisestä Makkosen varikkokiinteistöstä Iisalmeen uutta viinakauppaa. Satuin kerran siinä muotteja vasaroidessani hyrähtelemään Jopen Puavo-rallia niin kadultapa kuuluikin, että "elä siellä rallattele, minnoon Huttusen Puavo ja suat vielä ite turpaasi!"

Olikohan ko. Puavo tuon suomentaja Katriinan sukulainen? Kenties vaikka syvästi alkoholisoitunut setänsä, tai peräti isä.

Huttusia kyllä Iisalmen seuduilla riittää, että saapi sieltä samannimiset mieluisemmatkin sukulaisensa vaikka valita.

Mutta tuo oman lapsen itsemurhan aiheuttama suru.., miten sellaisesta voi selvitä?

Ehkä vain kirjoittamalla niin kuin Katriina on tehnyt.

Kun Oskarisedän poika, Pentti, pamautti itsensä hirvikiväärillä kotinsa vinttihuoneessa hengiltä 1981 niin ei Oskari murhettaan minnekään julki sanoittanut. Haudan äärellä valui muutama kyynel poskille, mutta sitten pantiin sen kohdalla luomet ja suut tiukasti kiinni kuin pojan arkunkannet vähän aiemmin.

Kerran humalassa setä kävi lävitse Penan itsemurhapäivän tapahtumat kokonaan, mutta spekulointi siihen johtaneista juurisyistä puuttui kokonaan. Ehkä sukujen mielten rasitteet olivat käsittelemättöminä uinuneen siihenkin saakka, että mitä niitä hänkään tonkimaan.

Joitakin aikoja aiemmin olin itse Penan kanssa jonkun auton takapenkillä jollain ryyppyreissulla ja silloin muistan P:n tuskailleen (jopa ehkä itkeneen) ainakin naisenpuutettaan, ja että kun minullakin oli jo perhe ja lapsia, mutta miksi hänellä ei (oli 7-8 vuotta vanhempi). 

Jossitellaan: Jos olisin silloin omalta humalaltani pureutunut syvemmälle Penan ongelmiin ja ehkä jopa jatkanut pitkistä välimatkoista huolimatta myöhemmin selvistä päin hänen kanssaan puhumisia, tai yleensäkin kaveeraamista, niin olisiko siitä apua ollut?

Tuskin.

Itsemurhan tehnyt ei ole elonlopettamispäätöksensä syitä osannut sanoittaa vaikka ehkä se olisi voinut teon estää. Niin kuin se muutama viikko sitten täällä itsensä tappanut nelikymppinen perheenisä Alpo.

Kuvittelen, että itse ehkä sanoittaa osasin ja en ole murhannut itseäni vaikka se kerran oli liipaisimen painamista vailla.

Iäkkäitä hirvimiehiä passissa tien pituudelta viidenkymmenen-sadan metrin välein kun käväisin kyläasioilla. Jokaisella ajavan koiran olinpaikan näyttävä kännykänkartta kämmenellä avoinna ja oma auto pysäköitynä lähistön levikkeillä tai tienhaaroissa. 

Hirvitti kääntyä Iisalmentieltä ja tuleminen ensimmäiseen mutkaan sillä jos samalla hetkellä tien olisi ylittämässä hirvi ja joku pämäyttäisi suoran päästä sitä kohti...

Olisi Napiksella humpat, mutta läheppä tästä kallista bensaa tankkaamaan sitä varten!

Paistoin iltapalakseni lättyjä.  Klo on uutisten aika tv-ykkösellä. Niiden jälkeen alan lukemaan ja nukahtelemaan.

11.10.2026 sunnuntai

Heräsin 04 uneen jossa menneisyyteni Tampereen tuskaisten aikojen tuttava Maritta joka taiteili alikulkutunnelin yläpuolella olevan kulkuväylän kaiteella. Hänkin on nytten yhtä iäkäs kuin minä, jos elää. Unen elokuvassa hänellä oli vielä nuoruuden rooli päällä.

Siitä unesta sitten saapuivat omat kummat elämäntöytäilyni ja niiden tuhantiskertaiset tarpeet purkautua kenen olkaa vasten tahansa. (Kerran tansseissa tuli tango jossa sanottiin "olkaa vasten pääni painuu" niin tanssitettavani sanoi, että paina vaan se pääsi siihen, minun nimi on Olga.)

Ja koska "oikeita" psykosessioita ei koskaan ole järjestynyt, niin yhä ne aiheet vain mieltä hiertävät. Mutta olisiko mielenammattilaiset osanneet sen enempää auttaa kuin keskenkasvuinen itsekään kun Pena naisenpuutettaan ja muuta ahdistustaan humalansa keskeltä huokaili?

Tuskin.

Annapa nyt likaisen eilisesi olla! 

Painu rantteelle raatamaan

Kiroan kuitenkin ensin: Perkele, olisin minäkin voinut elämäni toisinkin elää!

12.10.2026 maanantai

Kaura- ym. hiutalepaketeissa se auki painettava puoliympyrä on kehno keksintö joten olen avannut jo vuosia puukonkärjellä kapean suorakaiteen toisen laatikonpään sivulle. Nekin neliskanttisten juoma- ja jogurttipurkkien korkkisysteemit ovat hullujen keksintöjä.

Onko kukaan laskenut, miten paljon sisältöä menee hukkaan kun ei ainakaan jugurtti eikä piimä niistä valu kaikki mitenkään pois. Varsinkin kun kiireinen nykyihmisen ei passaa leikata purkin kylkeä auki ja leväyttää koko pahvi nuoltavakseen. Minä joskus Vinhan kanssa niin tein. Nyt en osta korkillisia purkkeja muita, kuin kahvimaidokseni soijajuomaa.

Tein saunalle ylimääräiset poikoset räystäänjatkoa varten. Hieman erikoinen rakenneratkaisu, mutta enköhän sen käytännölle soveliaaksi muotoile. Sitten räpsin hakasnaulaimella levyt paikoillensa. 114 cm x 64 cm palaa vaille levyt riittivät. Puuttuvan palasen korvasin vanerilla jota sattui liiterissä olemaan. Vintinkolmio täytyy talveksi vaikka pressulla tukkia. En taida tehdä siihen lainkaan luukkua vaan sahaan vaikka toiseen päätyyn aukon jos tulee tarvis. Paloluukku kylläkin olisi järkevintä olla lähellä piippua katolla.

Olkapäät ja jalat ovat saatanan kipiät. Makailin saunanlauteilla harvinaisen pitkään ajattelemassa elämänmenoja.

USA:n Suur Möliskö kera nuoltavansa Moskovan Zaatanan rooli ennen kuin niiden oma elämä päättyy on ratkaisevassa asemassa siinä, miten huomenna planeetta Maa makaa.

Se ei ole yksinkertainen kuvio joka taustalla noiden molopäiden ratkaisuja määrittää. Niitä (varsinkin Mölisköä) käyttävät hyväksensä molempien valtakoneistojen kotiryssät. Lahjottuina klovneina toimivat Gerhard Schröderin kaltaiset ulkomaiset (s)avustajat ja muut elonmuskit joilla ei vähäisintäkään moraalia ajukopan sisältöön kuulu. 

Jos maailmanmenolle kohtalaistakaan jatkoa kuvittelee, niin eipä uskalla nojata sen enempää Kiinan kuin Intiankaan johtaviin eliitteihin, että niiltä järkiratkaisuja tulevaisuuden turvaamiseen löytyisi. Tai ehkä siellä kylmää järkeä löytyykin joka ei maanmatosten eloa massoinakaan surkeile. Panee jyräten kaikki kyykkyyn kun tarvis on eikä silloin neuvotella, kun järjestystä yhteiskuntaan sanellaan.

Niinhän ne tekee parhaillaankin, varsinkin Kiinassa.

Lähi-Idän sumppu uskontojen sekalmelskassa itkumuureineen ja allah-jollotuksineen on aivan kauheaa seurattavaa. Millään muulla kuin alati kainaloissa papattavilla kalashnikoveilla ja drooneista pudotettavilla tappajapommeilla ei sillä suunnalla ole väliä. Paratiisiin sieltä vain reuhahdellaan palasina niin räjäyttelijät kuin kohteensakin joten ei edes kuolemanpelko toppuuttele väkivallan jatkumista.

Gaza on jo menneisyyttä eikä sen palastelussa kauaa mennyt kun tuhojen tehtailijat luvat jumaliltaan saivat. Mikä hiekkainen kaistale seuraa perässä? Libanon?

Onko millään  maailmankolkalla oikeasti edes illusorisesti ajatellen turvallista? 

Jos ei muuten elonkehää ajeta alas, niin rakennetaan datakeskuksia pitkin maita ja mantuja ja loput kaistaleet kaivellaan kullan ja "kriittisten mineraalien" leimoilla kuunmaisemiksi. 

Kuonakasojen päällä pian kaikki vain tekoälyiltään  joutavia ovat kyselemässä huomaamatta, että taitaa pian happi, ruoka ja vesi loppua ja vilukin hampaita kalisuttelee. 

13.10.2026 tiistai

Vitutustakin päivään on mahtunut. Mm. Tojonrottelon käsijarrua en saanut kuntoon; olisi katsastuskin.

HS:n "kansalaisuuskyselyyn" vastasin ja sain kaikki 15 kysymystä oikein. Mutta ei se kovin syvälle luotaava ollutkaan, ala-astetasoa. Siellä joku kommentoi, ettei kysytty Arndt Pekurisesta mitään. Siihen toinen kommentoija vastasi kysymyksellä Miksi olisi pitänyt, oliko Pekurinen niin merkittävä henkilö? Laitoin jälkimmäiselle tiedoksi, että Lex Pekurinen oli hänen ansiotaan ja se, että hänestä tuli "kuolematon" kun teloitettiin koska ei suostunut tarttumaan aseeseen. Loppukaneetiksi kirjin, että mitenhän kävisi nyt, jos joutuisimme jälleen naapurin hyökkääjiä tappamaan, ja että montako "pekurista" rivistä esiin astuisi.

Kannattamatonta oli spekulointini: Niin herkkähipiäiseksi on Hesarin moderaattoriäly ohjelmoitu, ettei se kommenttiani kelpuuttanut. Onko se tuo "tappamaan"-sana lisättynä "naapuri kohteena" joka mielipiteeni jälleen tunkiolle nakkasi?

Mutta eipä "mielipidekirjailijoilla", joita me nykymedioissa kommentoivatkin olemme, koskaan mitään merkitystä ole ollut. Tutkimusta tästä ei taida löytyä...

Loput räystäänjatkon rakenteesta tein ja leikkasin pellinkaistaleet talvisuojaksi. Sittenpähän ensi suven aikana näkee, saanko kokonaan valmiiksi.

Kävin aamusta Wanhan Panoaseman P:n juttusilla, josko se saisi kohtuuhinnalla käsijarrun korjattua. Laittaa viestiä kun sopii auto halliin.

Kylän kaupan kaiuttimissa soi tango kun käväisin. Ss ja pari muuta tuttua oli hyllyiltä tavaraa kärryihinsä lastaamassa. Ss:lta kyssyin, onko jo karpalosuolla käynyt.

Markku oli lähdössä Savukoskelle metsästysreissulle. Oli ampunut teeriä täälläkin ja Sonja toi nytten illasta yhden mulle.

Suojailin kasvavia puiden taimia vaatimattomassa puutarhassani. Yhden tammentaimen oli jo jänis puputtanut juurta myöten pötsiinsä. Ompuntaimiin ei ole koskenut -vielä. Ne täytyy kaikki saada talttahampaiden tavoittamattomiin.

Istutin kaksi kartiotuijaa tienvarren kuusi/petäjä/vaahtera rivin aukkoon. Siellä on jo yksi aiemmin Knin pihassa kituuttanut joka nyttemmin on alkanut kasvaa korkeutta kahden petäjän välissä vaikka luulin sen kuolevan pois kuin se pihtakuusen suopursuruosteeseen siinä lähellä.

14.10.2026 keskiviikko

Vinhan kuolinpäivä (2 v.). Meistasin pellinpalaan sen syntymä- ja kuolinmerkinnät: 17.7.2016-14.10.2024. Porasin reiät peltiin ja kiveen ja naputin alumiinipenniläisillä tuon raamuisen laatan hautakiveen Kaivonkorvella.

Sulatin peltipörttöön kaikki kyntilöidenjämät joita olin laittanut talteen ja leikkasin paksusta kylpytakin vyöstä sydämen ja sytytin palamaan haudalle.

Lyhyt oli Vinhan elämänkaari, mutta muistissa niin kauan kuin elän itse, hänkin säilynee. Pojatkin sitä muistelevat sitten omien elämiensä verran, ja sitten sekin haipuu pois. Vain musta kivi suurkuusen juurella nimineen säilyy. Joku ohitse kulkija potkaisee 200 vuoden kuluttua sammaloitunutta kumpua, tavaa nimeä ja hetken ihmettelee. Jatkaa matkaansa ja unohtaa hänkin.

Pelkästään itselläni ei ole muita koiria ollut kuin Hakki ja tämä Vinha, joka alunperin Paulukselle hankittiin.

Hakin kyllä petin pahasti. Kun muutin Kittilään, se oli siellä niin kauan kuin asuin Hormakummussa, mutta kun asunnoksi vaihtui ensin Vettasen vanha, pahalle haiseva ok-talo ja sen jälkeen kerroskolhoosikolo Kittilän keskustassa, en voinut sitä pitää joten toin sen entisen tyttöystävän Armin isälle ja äitille loppusijoitukseen. Mitään tietoa siitä, miten Hakin loppuelämä sitten sujui, minulla ei ole. Ehkä ne syöttivät senkin yhtä sairaaksi kuin kaikki paksut kissansakin.

Minun  olisi pitänyt Hakki lopettaa itse.., se oli kyllä ihan hyvässä kunnossa eikä ikää sen enempää kuin Vinhallakaan ...

15.10.2026 torstai

Unessa Satu, mutta ei ensimmäinen vaimoni vaan joku toinen. Tarinaksi (saduksi) uni kääntyisikin jos alkaisin sen sanelemaan näppäimistöllä vaelteleville sormenpötiköilleni, mutta olkoot. "Ei uneni ketään kiinnosta", sanoi uutisjutussa joku oikeakin kirjailija. Silti sekin niitä vihkoihinsa on ikänsä aamuisin kopsaillut.

Minä en uniani(kaan) erityisesti muiden luettavaksi kirji, että ihan sama niille.

Että unet kiinnostaisivat muitakin, niistä ja niiden naiheista täytyy rakentaa kantava tarina. (Millainen ori unientammoja kantavaksi panee?)

Jokunen päivä sitten laitoin tuon netissä nykyään kaikkialla vaeltelevan älyhaamun kaivelemaan tietoja eräistä vakituisilla nimimerkeillä joillakin palstoilla seilanneista ja eiköpä vain se löytänyt helpostikin johtolankoja, joiden perusteella olisi helppo ne kaivella oikeillakin nimillään ja naamoillaan esille.

Mahtaa niitä vituttaa kun nimimerkin suojissa katalaa ja tiettyihin päämääriin pyrkivää kieltään ovat käytelleet eikä nimimerkki enää olekaan mikään suojavarjo minkään yllä.

Ovat luultavasti alkaneet kokonaan anonyymiteetin varassa toimimaan ja panneet kaikki mahdolliset suojaukset vpn:iä myöten koneilleen, arat pahanpoloiset.

Haudutin teeripaistin uunin jälkilämmössä. Vähän maistoin iltapalalla, njam.

16.10.2026 perjantai

Synkän syksyistä on, satelee tihkuttaen ja väliin roikaisee lotisemallakin. 

Korjattiin Wanhalla Panoasemalla Tojon käsijarru; ei siinä muuta vikaa ollut kuin ruostuneet säätöruuvit. Korjaamon P osaa hommansa. 

Muuten Wanhan Panoaseman ahtaus, työsuojelun yms. puute ja työpisteiden (mm. rengasvaihdot) ovat nykyisiin vaatimuksiin nähden aivan onnettomat, jopa vaarallisetkin kun me asiakkaatkin siellä odottelemme haittoina olemassa. Kunnon remontilla siitäkin rakennuksesta saisi hyvinkin kelvollisen, mutta ei taida itse omistajalla olla sellaisiin järjestelyihin edes säällisen verran ymmärrystä.

G tuli hakemaan pilikekuorman. Lastattiin kalikat ja pantiin Polosen talvet liiteristä niiden päälle kuomun alle.

Tein muusia ja sen kanssa teeripaisti oli vallan maukasta. Hain leipomolta piirakoita G:n mukaan viemisiksi kun Paulus niitä pyysi jo aiemmin. Eliaskin ajelee huomenna Emilansa ja appivanhempien kanssa Vuokattiin niin otin sen verran, että on heillekin. Ehkä.

17.10.2026 lauantai

Vettä kaatoi puoli päivää. Järjestelin hellanmuuraushommaa, että jos huomenaamulla heräisin "sillä syömennousulla", että laasti ja tiilet alkavat leijua paikoillensa.

Laastitarpeita on, tiiliä on, välineitä on. vain työhalut joutuu kaivelemaan syvältä kipeiden jänteiden ja lihastensa takaa ja aivojen hermoksekeskuksesta niille käskyt. Saattavat ne vain aktivoituakin kun jo nyt sormet syyhyävät kun muurarin vasaran, kihvelit ja laastipaljut valmiiksi asettelin. Huonoimmat työvaatteetkin ja kengät laitoin eteiseen siihen asentoon, että senkusta vain huomenaamulla niihin hyppään kun olen humppahousut, -paidan ja -kengät yöllä riisunut ja nukkunut jokusen tunnin.

Saunoin jo neljän jälkeen. Laskeskelin pennosiani Napisiltaa varten. Auton tuhkakupissa oli juuri lipunhinta 22€ ja bensaa jos raskin 8 litraa ostaa niin reissu hoituu. Mökin kolikkoastiasta kouraisin kahvikupillista varten senttejä ja kaippa se on lähdettävä.

Sitä on kuin alkoholisti tuonkin humppa-addiktionsa kanssa, mutta ei se ehkä niin hupaa taloudelle ja terveydelle ole kuin jos kaljakorilliseen olisin nuokin kolikkoiseni tuhlaamassa.

18.10.2026 sunnuntai

Niinhän sitä vain aloitin jo ½6 hellanmuurauksen parissa vaikka nukkuminen jäi muutamaan tuntiin.

Näin unta Tunturitangostani (polkupyörä) ja tunturista jotka unenkuvajaisissa paikkoja vaihtelivat. 

Uni meni jotenkin niin, että nuori, palmikkolettinen Satu (1. vaimoni) istui Kumputunturin palonvalvontatornin juurella olevan mökin rappusilla ja katsoi itkien jälkeeni kun viiletin Tunturitangollani hirmuista vauhtia rakkaläjiä ylitellen kaukana alhaalla häämöttävälle tienjuonteelle. Murheelliseen oloon heräsin ½5. 

Siinä unessa koko syyllisyysreppuni painava sisältö jälleen sisältönsä syysaamuuni oksensi.

Kirjoitin joskus 2.osaisen tarinan "Sie piirsit" jossa tuo Kumputunturikin esiintyy. Löytyvät täältä: 

https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Sie+piirsit

Ja:

https://kivaniemi07.blogspot.com/2012/01/joko.html

Sain jo tiilet siihen korkeuteen, että valoin arinan lakivalumassalla paikoillensa eli hellanluukujen puoleen väliin. Erikoinen ratkaisu, mutta en halunnut tuota ihmiskäsityksissä ikuisuuksia kestävää, paksua valurauta-arinaa vaihtaa niihin  rihvelisäleiköihin joita nykyiset kaupanhyllyjen arinat edustavat ja joita saa alati olla kiukaisiinkin uusimassa. Tuon arinan rälläköin viemärikannesta joita käytetään esim. katujen sadevesikaivoissa jne. Suonenjoen Eskovainaalta sen aikoinaan sain ja oli jo edellisessä hellassa varmaankin pari-kolmekymmentä vuotta.

Nyt olen saunonut ja nukahdan heti kun menen pätkälleni vaikka klo on vasta 19.32.

19.10.2026 maanantai

Hellanmuuraus on kannessa. Tein lopputasoituksen valamalla muutaman sentin korotuksen vaateriin ja nyt ei kun kuivatus yön ylitse huomiseen niin voin nostaa hellanlevyn rinkeineen paikoillensa. Piippua vasten olevan kapean kaistaleen ja oikean sivun vähän leveämmän päällystän rikkoontuneista kodinkoneista kuorimallani mustalla pellillä senkusta vain rälläköin niistä kaistaleet.

Sitten vain hellankylkiin "kynnet" saneerauslaattalaastilla ja odottamaan, josko tuhkakuppeihin kertyisi sen verran kolikoita (300-400€), että saan koko tiilisen lämpöakun kauttaaltaan rapattua siistiksi. Nythän se on kuin karhujen raapimapuu...

Lämmitin työjelyni ohessa uunin. Selekään ja jalkoihin koskee eikä olkapäätkään ole tulistelematta, mutta vitut niistä. Saunon ja mänen muate.

20.10.2026 tiistai

Laiskuus tavoitti ruunalaitossa. Koska uunissa oli vielä 175 astetta lämmintä, kuorin potut, porkkanat, sipulit ja muut vihannekset ja pilkoin isoon teräskattilaan jossa jo liemikuutioilla höystetty vesi porisi. Sekaan paistoin pannulla kananviilekkeitä (hmh, "viilekkeitä") sekä runsaat mausteet ja työnsin kattilan kuumalle arinalle. Siellä saavat muhia vaikka koko päivän niin turha kaasunpoltto ja vahtiminen jää vähemmälle.

Kun aamulla aukaisin sumuiseen ilmanalaan mökkini oven, lopisi komea ukkometso aitankattoa hipoen sivuitse.

Alan simpsitellä loppuja hellahommia niin joku pv saa sitäkin alkaa sitten lämmittämään tarpeisiinsa. Tälle syksyä tuskin kovin monasti ehdin kun lumi lankeaa maahan ja pitää jättää jälleen hiirineen lintuineen susineen karhuineen maisema ihmisen tallomiselta lepäämään.

MuurariMartti kävi kahvilla jälleen. Kuin olisi tullut tarkistamaan, kuinka hellanmuuraus onnistuu. Mikäpä se siinä, kyllä meillä juttua piisaa, mutta jos joutuisimme vaikkapa puoleksi vuodeksi rakennukselle pyörittelemään samoja juttuja niin alkaisihan se jo kyllästyttää.

Oslossa olisi maailman mitassa tärkeä kokoustaminen Ukrainan, USA:n, Suomen ja Norjan kesken, mutta skeptinen saa tulosten suhteen olla. 

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota ei tule nuillakaan herrakermojen lentelyillä päättymään. Se päättyy vain, kun Moskovan Zaatana kätyreineen tapetaan ja Venäjä kärsii rökäletappion niin Ukrainan aroilla kuin kotimaansa taloudessa. Ja että kansa kaiken kärsinyt sielläkin jälleen kärsii. Sekä alkaa eheyttämistyöt ottaen mallia Natsisaksan rötöstelyjen selvittämishistoriasta. Hirttää pitää kuitenkin loputkin zaatanankätyrinsä, vaikka eihän niitä natsejakaan tarpeeksi hengiltä listitty siihen katastrofiin ja uhrimääriin verrattuna kuin mitä ne aikaan saivat muutamassa vuodessa.

Hirveää, että pitää ajatella nuin hirveitä!

21.10.2026 keskiviikko

Vuosilusto jälleen kierretty tämän puun ympärille umpeen. Seisahdin synnyinmökkini paikalle kaivamani montun nurkalle kuselle kun kävin ulkona ronteloimassa uunineduspellin valmiiksi. Mitenhän monasti seitsemät pienet pippelit kerkesivätkään kusaista sen olemassaolleen, lahon mökkeröisen nurkilla ennen kuin päälle kaatuva ankara totuus (ja mökki) ajoi koko poppoon pois kun itse olin kymmenen vanha?

Kun katselen menneen suven aikaansaannostani, uutta leivinuunia ja tänään valmistunutta hellaa niin ajattelen, että olisipa Äetilläkin ollut edes tämmöinen mökki ja uuni jossa laumalleen olisi ruisleivät, kukot ja paistit saanut haudutella.

Luin jälleen kerran "Äetin päiväkirjasta" vuoden 1958 tarinan eikä se paljoa lohduttanut. Äetin raskausajan olot minua odottaessakin on ollut monelle nykyiselle suomalaiselle käsittämätön, mutta mitä se niinä yli 20. vuotena (ja koko elämänsä ajan) yhteensäkään tällä tontilla ovat olleet, niin kaikkiin niihin tuntemuksiin en saa mitenkään todentarinaa vaikka kuinka kauan entisellä mökinnurkalla kusta lorotellessani mieltäni herkistelisin kuvittelemaan.

Muttaettä edes jotain olen muistiin saanut merkattua jotta oma Äeti eivätkä muutkaan kaikkialla raskautetut äidit tyystin unehtuisi. 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2013/02/

(Tuohon kun vielä ensi suvena rappauksen saan, niin passaa sinä puita poltella vaikka mökki ympäriltä lahoaisi pois.)

Tekoäly ovuloi

18.9.2026 perjantai

Aikaisin ylös. 

Lämpimän punavihreällä tuulensormella osoittelee länsi. Johtunee Ruotsin torjuntavoittoisesta äänestystuloksesta: Vasemmistoblokki nokitti parilla numerolla. 

Nyt räyhähenkiset ruotsidemokraatit nieleskelevät slipsknutit puneella pettymyksensä karvasta lussebulle-shottia ja kauhovat jälkinärästykseen taalainmaalaisesta alumiinitonkasta helmjölkkiä.

Kommenttini em. raporttiin Hesarissa: 

"Huokaisin, ja syvään, että tuli edes torjuntavoitto. Jospa politiikkaan alettaisiin laajemminkin saada muuta kuin empaatitonta räyhähenkisyyttä."

Eilen aloitin pukuhuoneen rungon naplaamisen, mutta syyti vettä vinosittain lipankin alle, joten enpä paljoa aikaiseksi saanut. Kävin sitten vävyltä kalanperkeitä ja omenoita jotka vein mäyräperheen pesäkolon läheisyyteen, että jos ne vielä maisemiin jäivät. Oli jo hämärää, että olivat ehkä lähteneet iltajotoksilleen. Asensin kehnolaatuisen riistakameran pesäkoloa tarkkailemaan.

Mäyräkummulla kulki aikoinaan isojen petäjien lomassa Anuvainaan ansapolku. Siellä oli vielä lapsuudessani yksi, jo möttelöksi lahonnut loukkurakennelma josta isä muisti ohitse kulkiessamme mainita. Ananias kuoli 1963 jolloin olen ollut 5 vuotias ja isoukin pyyntireissut olivat jo muisto vain. Ehkä isä vielä jatkoi loukun kunnostamista ja virittelyjä jos sattui kotomaisemissa olemaan. Ainakin rihmasia laiteltiin, että sen homman kerkesin oppia minäkin niin, että myöhemmin 70-luvulla Myyrmäen alkuperäisten lähiöiden metsissä virittelin lankoja fasaaneille.

Toin vävyltä Keyritynmuikkuja myös itselle ja kaupasta silavaa&ruisjauhoja. Teen niistä kukon uuniin. Sytytin jo arinalle tulet.

Hesarin pääuutiseksi on nostettu Humppilan kunnanjohtaja joka on korvannut tekoälyllä pari vakituista virkamiestä. Semmoisista ne Älyjumalan valloitusretket työmailla ovat alkaneet. 

Ei siinä mitään, jos tuo sama jumala alkaa sitten ruokkia meitä maailman miljardiluvullisia apinapopulaatioita viisin kaloin ja leilillisillä viinejä eikä ole korvauksia vailla.

Millaisiahan älyrobottikirvesmiehiä alkaa rakennustyömaille ilmaantua? Taitaa niitä jo ollakin. Näin videon, jossa robottilaite nosteli levyjä laipioon ja niittaili niitä toisella ulottimellaan kiinni; "tzak, tzak!" (Tai sitten se oli älyjumalan itsensä tekemä tallenne jossa älytimpuri vasta harjoitteli.)

Iltasella

Pukuhuoneen runko pääosin valmis. 

Kävin mäyrien kotikololla, mutta ei olleet viemisiäni tonkineet. Eikä kameran kortillakaan näkynyt kuin närhin pistäytyminen lahnaa nokkimassa. Ehkä siirtyivät jonnekin varapesään. Tai kaivelevat uudet asuinolot talveksi. Kalliolouhuja ja siirtolohkarekivikoita seudulta löytyy. Samaa harjannetta jos menee pohjoista kohti, niin seuraavat mukavat kallionaluset löytyvät puolen kilometrin päästä.

Keräsin kanttarelleja huomiselle paistilihoiksi. Niitä olisi keltaisenaan muutamakin kuusikko, mutta kun eivät enää minnekään kelepaa. Virosta rahtaavat rekkalasteittain nahistunutta kitjaketta prismojen altaisiin.

Alkoi sataa kaatamalla, mutta lämmintä on. Kotipupu on syönyt retiisien varret jo rangoiksi. Tuolla nurmella se nytkin puputtaa vihreää poskiinsa. Kävin jututtamassa ja se siirtyi lähestyessäni vain sen verran, että välimatkamme pysyi viiden-kymmenen metrin huitteilla. Se näkee ja kuulee minua päivät pitkät kun kolisuttelen milloin mitäkin ulkosalla niin tottuuhan siihen. Harmiton hajunikin on varmaan rekisterissä kuin kiärmeillä.

19.9.2026 lauantai

Hesarin uutisissa sulassa sovussa limittäin kenenkään keskenään vertaamatta Rovaniemelle laskeutuneet joukkotuhohornetit ja asunnottoman naisen tarina Tampereelta. Sivuilla muutenkin tilastoja osattomuuden, köyhyyden, asunnottomuuden ja yksinäisyyden lisääntymisestä yhteiskunnassa jossa ainoastaan sotateollisuus ja ilmaperustuksille älyrakentelut porskuttavat.

Sodan pelkoa uhkuu myös Heikki Aittokosken raportti Puolan Suvalkin käytävän kupeelta jossa betonisten panssariesteiden rivit maiden rajoilla ovat silmäin kantamattomat.

En osaa sanoa mitään syöpäkirjailijaksi heittäytyneen Pirkko Saision haastatteluun&kirja-arvioon (vähän jutun tyyli tympii), mutta Jari Tervon uuden kirjatoisinnon kohdalla mielelläni murjaisisin hänen  toimittajamenneisyyteensä viitaten, että keltaiselta näyttää. Joku nuori kollega (T.Tähtinen) yrittää kehua teosta, mutta kritiikkirivien välistä voi aistia, että ei sen lukeminen maita. Mielessään ainakin noituu, että siksikö Tervoa täytyy kannatella kun sen nuoruuden kirjoittajakoulu ruikkii joka päivä kusenvärinsä Hesarinkin mainossivuille ja roiskii tyyliään myös kirjallisuuteen.

Lähen viemään siivotut puolukat Kniin ja illalla männään kaiten Napikselle jossa pian puolen vuosisataa esiintymässä kiertänyt lappilaisyhtye. Souvareitten Lasse Hoikka on saanut musiikkineuvoksen tittelin ja ehkä se on antanut uutta puhtia sinisten huivien toistoon vuosikymmenestä toiseen. 

Turvotin vedessä ja puhdistin perusteellisesti kauan jouten olleen, ravistuneen leipäkorvon ja laitoin uuden juuren happanemaan. Ehkä teen leipää huomenna kun tulen. 

20.9.2026 sunnuntai

Isä täyttäisi tänään 103 v. Mahdoton ajatus niillä elintavoilla joilla lyhyen elämänsä eli.

Olin takaisin Um iltapäivällä. Sytytin uuniin tulet, lisäsin lämpimän veden kuplivaan leivänjuureen, sotkin jauhot ja aloin pätkälleni. Eilen iltainen humpallus otti voimille, ja onhan tässä pitänyt aamusta alkaen jo kaikenlaista toimitella. Nukuin sohvalla parit tunnit. Hämärää jo on.

Napiksella puhutin lapsuuden naapurikatraaseen kuulunutta Perttiä. Kankeutta on jo varressa hänelläkin.

Herättyä alustin kahden leivän taikinan, kohotin kakkarat ja laitoin kuumalle arinalle saunomisen ajaksi. Ei mahtanut kummoisenkaan makuisia leipiä tulla; hapanjuuri liian tuoretta.

21.9.2026 maanantai

Klo ½6. Kävin ulkona. Lampun valokiilassa iso pöllö istumassa lintupöntön päällä. Hain Nikonin, mutta ei lintua kuvassa näy, vain pimeää lepikkoa.  Pöllö laski aika lähelle kun osoitin kirkkaan valokiilan päin sen naamaa. Viirupöllöksi sen olin tunnistavinani. Lehtopöllö on soukempi, vaaleampi. Lapinpöllöllä rinkuloilla silmien ympärystät.

Siinä se päivä meni jälleen. Asensin pukuhuoneen ovet ja ikkunat. Ilmava on, jos en tuulensuojalevyjä saa hankituksi; Kerrankos täällä kesken asioita jää kun eivät rahat riitä jukolauta.

Ko. levyjen hinnatkin ovat vähintään tuplaantuneet siitä, kun viimeksi niitä olen itselle ostanut.

En jaksanut sotaisia ja alati taloutta puhkuvia uutisia lueskella, ajattelin muita yhtä pirullisia asioita kuitenkin. Aihe oli psykopatia. 

Aihe aktivoitui jo la-iltaisesta Pertin jututtamisesta jonka aivojen asento ei liity tuohon ikävään ihmismielenominaisuuteen, mutta hänen näkemisensä muistutti asioista vanhimpaan siskooni liittyen. 

Olin Hannelen kanssa Luikkolahdella mukana ja pidettiin nuotiota rannalla kun P&K nussivat heinäladossa, joka oltiin aiemmin kesällä täytetty pajukoitten jäkikköheinillä. K antoi Malboroaskit ja komensi täyttämään maassa lojuvan laholepän tikankolot tupakannatsoilla. Tuo lapsena väkipakolla saatu nikotiinimyrkytys on sitten riittänytkin koko iäksi, H ei ole myöskään koskaan polttanut, K pennusta alkaen.

Samana kesänä soudettiin myös Kalamon suareen jolla on synkkiä tarinoita historiassaan; Isäkin oli ollut nuoruudessaan irroittelemassa hirttäytynyttä puun oksasta.

Kalamossa ei ollut latoa, järven selälle päin vain paljasta kalliota ja kanervikkoa, toisilla saaren kyljillä petäjikköä. Jostain kivien koloista sielläkin tuon pariskon voihketta kuultiin. Me penakat siirreltiin kepeillä nuotion kekäleitä kivikehikon laidalta toiselle. Grillimakkaroista ei oltu siihen ikään vielä kuultukaan. Jos joskus jotain nuotiolla paistettiin, niin se oli suolattua lihaa, pottuja, naurista tai ongittuja ahvenia.

Mukana oli pinkka savonsanomia joista pariskunta levitteli makuualusensa kivikon takana, ehkä niitä riitti tulehen tuijottelijoillekin joku sivu sytykkeeksi.

Hoksasin senkin, että isosiskomme on ollut tuona kesänä aikuisen kirjoihin merkattu, rotevatekoinen P vasta rippikouluiässä, että siitäkin tuli nyt miettimistä.

Tähän väliin: Keittiöpsykologiaan sortumisia vähätellään vaikka psykopaatti köökissä veitsen kanssa heiluisikin, että varohan ettet itsekin huitaise valtimoon. 

Vanhimman siskoni kahtiajakoisesta mielenlaadusta en juurikaan ole koskaan kirjoittanut, mutta nyt hänen joskus pelottanutkin varjonsa tunkeutui päähäni raottelemaan vaiettujen asioiden arkunkantta. 

Ehkä sitäkin traumaa pystyisi jo kaluamaan. 

Ainakin tarvetta olisi, sillä niin ovat ankaran ankeat muistot siitä sisarussuhteesta.

Heti kun aloitan ajattelun em. aiheesta tulee tunne kuin kovaa kakkaa änkeäisi.

Ja sitten päälle eettisyydestä muistuttava lakipykälä: Ihmisen diagnosoinnissa ei ole mieltä jos sitä ei tee riippumaton ammattilainen. Mutta niin kuitenkin joka päivä kaikkialla tehdään. Jos ei päin naamaa niin selkien takana arvostelevien ihmispäiden täydeltä alati. Puheet sinällään ovat ilmaan jääviä arvoituksia, unohtuvatkin sitä mukaa, mutta kirjoitettuina ne ovat nuolenpäitä kylkiluiden väleissä.

Muistelut eivät diagnoosien tekemistä tarkoita. Ne voi vastaväittein kumotakin. Niitä kyllä vähätellään. Väitetään vale-sellaisiksi jos ikävästi tunteisiin liki mojahtelevat.

Pian kahdeksankymmenen vuoden mittaiseen pääpipi-elämänuraan pudonneen vanhimman siskoni henkistä minää ei ammattilainen pääsisi tutkimaankaan sillä omasta mielestään hän on mitä mainioin ihminen ollut aina. Niin kuin useimmat psykopaattisia ominaisuuksia syntymässään saaneet. Ehkä alamittaisuustunteiden personoimana elämässä oudosti töytäilleen itsenikin.

Tietänemme kuitenkin useimmat, että olemme sitä, millaiset geenieväät ovat monenkirjavien sukujen poikkinaintien jäljiltä elämänreppuumme sattuneet. Emme lopulta itse ole syyllisiä siihen, millaisia olemme. Pahimmat pedofiilitkään. Alkoholistit ovat myös osuva ihmisjae esimerkiksi, ja ahneuden geeneillä siunatut joille mikään mammona ei riitä vaan sitä on kerrytettävä haudan partaalle asti, ja sivu siitäkin.

Onpa syntymälahjaksi persoonanmuokkautumiseväitä "annettu" lusikalla tai kauhalla, ne ovat päissämme ilman itsemme tilaamatta ja asentamatta. "Tahto" ei kaikilla tarkoita, että toimii oikein muuta kuin omasta mielestään.

Sukujeni tarinaa ajatellen aiheesta on juuri Areenalla katsottavissa "Psykopaatti"-dokumentti joka valaisee oppimattomillekin, miten psykopatia-ominaisuuksien sikiäminen lähipiiriin vaikuttavat vaikka niistä ei ääneen puhuttaisikaan eikä ketään sormin osoteltaisi. 

Nopeasti muistinlaatikoita penkaisten monia henkisesti nyrjähtäneitä henkilöitä elämän jaamantienviittoina on riittänyt. Niin kuin ensimmäinen appiukkoni Alvari! Tai ensimmäinen opettajakokemus Kellomäen koulusta. 

Niitäkään pihkalle, hielle ja paskalle haisevia savottalaisia, jotka kotipolkujammekin hevosineen tallasivat ja siinä sivussa metsämökkien avuttomia lapsia raiskailivat en voi ilman kylmänväreitä vieläkään muistella.

Lapsivaiheessa jälkimmäistä yleistyksenomaista huomiota ei kokemuksena monia tarvita jotka mustaksi rötväävät lyhykäistä elonkalenteria. Koska  kukaan ei akuuttivaiheessa tullut siltä lapselta kysymään, miksi itket niin paljon, haukun kaikki samaan nippuun perkele! vaikka vain muutamilla sellaisia taipumuksia esiintyi.

Sen, joka minut noin kuusi vuotiaana koppasi pihkasarkaiseen otteeseensa, repi kiveksistä, työnsi peukalon persieen ja runkkasi lastukolla, voisin nimetä. Samaan aikaan toinen, tuntematon savottalainen raiskasi pari vuotta vanhemman EsaKusterin tunkion takana niin, että vain rääyntä korvessa raikui. Muistellessa se raikuu aivokopassani edelleen ja sitä säestää oma avuton äännähtelyni.

Vihdoin nuokin rikokset on tähänastisista yrityksistä selkeimmin näkyville kirjoitettu. 

Yli 60 vuotta tuon laavan muidenkin silmille turskahdusta olen vartonut. Syylliset ovat jo aikoja sitten mananmajoille menneet niin kuin useimiten käy pahimmille lajitovereillemme täällä käydessämme. Suurimmat raiskurit ja konnat pääsevät vaikka valtioiden johtoon suojaan syytteiltä.

Kirkot ja muut uskontojen yhteisöt ovat raiskaajien ja pedofiilien suojatyöpaikkoja ja kotipesiä olleet aina.

Siskooni palatakseni: Hänen pahimmista teoista en pysty edelleenkään kirjoittamaan, mutta jotain sanojen kiukaalle viskon: Hän on psyykkisesti nurjahtanut vaikka normijärkiseltä sivullisesta näyttääkin. Hänen tekosensa meitä muita kohtaan ovat selvittämättä, eikä tulla koskaan selvittämäänkään. Pahanaura asian ympärillä on niin tiivis, ettei siihen vasarallakaan säröä saa. Keskustelut tervejärkisten kanssa onnistuvat joskus, mutta tässä tapauksessa jo sana "keskustelu" on absurdi kehote. Viimeisin sellaisen yritys 30 vuotta sitten oli suoraa huutoa ja minulla viikon mittainen migreenikohtaus.

Se on kuin luonnonlaki, ettei vakavasti sairasmielisten ihmisten kanssa puhumiset auta. Tämän toivottomuuden tietää ainakin rikollisten mieliä tutkinut psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri (emeritus) Hannu Lauerma jolta aiheesta riittää lukemista.

Evoluutio teki pahan virheen ihmiskokeilussaan, mutta ei sitä tahdotonta, sokeaa, kuuroa ja tunteetonta (kuin tekoäly, sic!) järjestelmää pystytä syyttämään.

Ehkä evoluutio olikin tekoälyn esiaste; Ei tekoälylläkään ole tunteita, mutta toisin kuin evoluutio, se jo ajattelee ja ohjailee tekojaan kuin olisi. 

Ihminen on ollut tekoälyn "luomisessa" vain oman toimijuutensa mahdollistaja siihen asti kun tämä viimeisin hulluutensa on valmis, sitten se itse joutaa mennä sinne, minne evoluution jatkumossa muutkin tarpeettomiksi tai liian suuriksi populaatioiksi käyneet lajit; Unholan lävet ovat jo levällään.

Siinä mielessä evoluution voidaan katsoa onnistuneen, että näin se tekee itsestäänkin tarpeettoman; Delegoi jatkon tekoälylle.

Huokaan vielä, että voi sitä mies parkaa (lapsista en uskalla mainita mitään) joka vanhimman siskoni parina on pian viisikymmentä vuotta tapellut verisestikin ja joutuu nyttemmin olemaan kokonaan hänen armoillaan kun liikuntakyky lienee pyörätuolin varassa. Asiaa en tiedä sillä 30 vuotta sitten tapahtuneen äitimme hautaamisen jälkeen en yhteydessä ole ollut.

Enkä tule olemaan jos se itsestäni kiinni on. En mene edes hautajaisiinsa virsien jollotuksia ja pappien sietämättömän harhaisia puheita kuuntelemaan.

Lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet ovat olleet elinpiirini sukupolven painajainen ja siitä nuo edelliset hataranarat rivit ovat kuiskauksia vain. 

Minä herkimpänä otan se niin, kovanahkaisemmat eivät välitä, ovat aktiivisesti unohtaneet tai eivät osaa kokemuksiaan julki sanoittaa. Varsinkaan kehitysvammaiset veljemme. Kuopuskin ristii vain kätensä ja sanoo jeeusten armahtavan veriruskeisiin synteihin syyllistyneetkin. Ajattelevaa psyykeäni ravistelee sekin, että po. vanhin siskommekin on jumalista sen ontuvimman keppihevosensa valinnut.

Varmaan Israelin Netanjahukin kätyreineen saa kansanmurhaan syyllistymisensä anteeksi niiltä samaisilta, näkymättömiltä jumalilta vaikka en suinsurminkaan tajua, mitä sellaisella on edes harhaisena ajatuksena merkitystä. Elävänä kaikki maailman netanjahut pitäisi tuomita ja panna tyrmään. Hirttää lopuksi kuin natsit Nurnbergissä aikoinaan. Eikä tällä mielipiteellä ole yhtään mitään tekemistä uskonismien kanssa niin kuin ei Netanjahulla itsellään juutalaisuuden kanssa. Pelkästä psykopatian maustamasta vihastaan ja sen käytännön toteuttamisesta se ihmishirviö vain nautintonsa saa.

Jos minussa olisi edes ripaus Helvi Hämäläisen (1907-1998) kaltaista kirjallista lahjakkuutta olisin jo aikoja sitten tyhjentänyt oman henkisen likasankoni väkeväksi proosaksi muidenkin järkyttämiseksi, mutta joudun huokaamaan alakuloisesti, ettei tarpeeksi niitäkään lahjoja elämänreppuni sisällä. 

Enkä enää edes usko kirjoitetun kirjallisuuden elävänä säilymiseen. Vähiten sen vaikuttavuuteen. (H.H:n erään runokirjan nimi on "Sukupolveni unta" 1987.) Helvi Hämäläinen eli tyystin erilaisessa ympäristössä aikuiselämänsä jossa Paavolaiset sun muut kylttyyrihenkilöt rymysivät samassa piirissä joten kaukaa haettu tuki näihin omiin sananlastujen jykertelyihin tylsine puukkoineni.

Monia vuosia sitten poltin yhden 350 liuskaisen romaanikäsärin nuotiossa muiden paperiroskien kanssa. Iloisesti paloi vaikka se ei kertonutkaan ilosesta talosta kuten Kreeta Onkelin syvälle mieleeni sattunut kirja Ilonen talo jossa samankaltaiset teemat olivat läsnä. Minun kirjani nimi olisi ollut Valokatkaisin puuttuu.

Mäyrät ne jättivät pesänsä takiani kun ei niitä kameran kortille ollut taltioitunut. Eikä juuri muitakaan eläimiä. Yksi närhi, lepakon yöllinen vilahdus ja yksi vaalean pöllön siluetti puitten lomassa ohitse lentämässä.

Keräsin kaarnikoita ja puolukkaa sankollisen. Puhdisin ne heti kun tulin metsästä pois ja laitoin hapon kanssa tekeytymään. En muistanut kaupungista mehupulloja hankkia.

Kuollut oravanpoikanen puunjuurakon alla. Paikassa makoili kesällä kiärmeitä, mutta mikä tappoi pikku orkun kun ei ollut syönytkään sitä? Olisiko ampparipesää sotkeutunut hämmentämään...

23.9.2026 keskiviikko

Laitoin heti viideltä uuniin tulet. Eilen sain aikaiseksi piipun päälle hatun ja hyvin ujuvat savut sen alta aamuaurinkoa varjostamaan. Näyttää kuin Ukrainaan lähetetty, Savoon harhautunut drooni olisi katolle pämähtänyt. 

• Seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty, kertoo uusi tutkimusraportti.
• Yli 60 tutkijan laatima Planetary Health Check -raportti julkaistiin maanantaina.
• Tutkija Boris Sakschewski varoittaa peruuttamattomien muutosten riskin kasvavan

Kommenttini "Seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty" -Hesarin raporttiin:

Nykyajan "Luddiitit" ovat oikeita tiedemiehiä ja -naisia joiden varoittavat, erittäin synkät arviot ja raportoinnit maapallon tilasta ihmiskeksintöjen jäljiltä ovat ehtaa, tutkittua tietoa, mutta silti niitä vähätellään juuri tällä tavalla; Sysätään medioissa syrjemmälle kymmenien miljardien datakeskushankkeiden etusivu-uutisten tieltä.

Mutta etusivuthan on myyty jo aikoja sitten markkinavoimille joiden etujen ajaminen menee kaikesta muusta edelle, ja sehän tiedetään, ettei se koneisto ainakaan ilmastonmuutoksen vastustajista niitä innokkaimpia ole.

Vain kerran olen nähnyt Hesarin etusivulla mainoksettoman uutisen, joka oli vuonna 2008 Kauhajoen hirvittävästä kouluampumisesta. Että paljon tarvitaan ikävää dataa pelkkien mainostenkin syrjäyttämiseksi.

Tämäkin tiederaportti maapallon tilasta olisi ehdottomasti niin uudenlaisin asein käytävien sotien kuin em. koulusurmienkin rinnalle  etusivujen uutisiksi valikoitavissa. 

Oli meininkinäni, että käyn näin kuivan päivän iltana keräämässä vielä parit sankolliset puolukkaa, mutta en jaksanut. Päivä meni saunan oviaukon sopivaksi saneerauksessa. Piti kaikki hirret kahtapuolen lyhentää viisi senttiä jotta lankut mahtuvat siihen. Vaikka ne ovat nyt olleet paikoillaan monen talven lumien alla, niin voivat yhä painua edelleen aikojen saatossa joten otin sen huomioon karmien asennuksessa. 

Ennen oli sanonta, että niin kauan hirsirakennukset painuvat kunnes harja on maassa. Ja tottahan se on; Maa vetäisee meidät kaikki saunoinemme ennemmin tai myöhemmin kaikennielevään syliinsä. Ja unohtaa.

En ehtinyt em. hommaa valmiiksi saattaa kun oli jo ilta.

Huomenna sataa jonkin verran, lupailee Foreca. Kertoi sen myös Matti Huutonen uutisissa.

24.9.2026 torstai

Annea näin kaupassa. Iekkilän Puavo on kuollut. Ärhäkkä syöpä muljautti 70-vuotiaan metsurin (evp) huokumasta pois. Kesänkorvalla istuttiin leipomossa kahvilla. Veljeään Okea näin Napiksella ja Kajasteella kesällä. Ikäisestäni Jaskasta en ole kuullut vuosikymmeneen-kahteen mitään. Edellä mainitut kuuluivat lapsuuteni metsien takaiseen naapurustoon ja olisivat kalustoa "Sukupolveni painajaiseen" jos kirjoittaa siitä osaisin. Iekkilän porukka oikeastaan aika vahvastikin, sillä olihan edellä mainittujen veljesten isä, Sulo, Abraham-ukin toisen vaimon veli. Tuota Hiljaa kutsuttiin neljännesmummoksi.

Riitoja niistäkin vähäpätöisten metsäläisten vähäpätöisistä kuolinpesistä vain syntyi ja vaikutti ihmisten väleihin aina näihin päiviin saakka. Toistemme vaivihkaisena kartteluna vähintään.

Niinhän se vain on satanut koko harmaan päivän. Rapsin uunin päällä kuivumassa olleitten valkosipulien varret kompostitarpeiksi. Isoja kynsikimppuja tuli viitisen kiloa, että riittää syödä koko talven vaikka joka päivä. Jos viljely olisi helpompaa ja markkinat valmiina, olisi tuote luomuna jonkinmoinen tulon lähde. Hinta jopa 60€ kilolta suoraan asiakkaalle myytynä. Mutta pitäisi muokata uutta peltoa kaikkine muine kasvunajan huolehtimisineen, että reisille menisi sekin homma.

Ei kannata. 

Ei kerkiä. 

Ei jaksa enää.

Potut kasvoivat myös suuriksi vaikka ohdakkeita oli niin hemmetisti. Nekin pitäisi talikoida mullasta kellariin.

Leikkasin paksusta rautatavarasta uuninhormiin yläsavupellin. En vielä sitä saanut sovitettua paikoilleen. Joudun hiomaan sivuilta ohuemmaksi, että mahtuu urissaan liukumaan. Levy kupristui kaarevaksi rälläköidessä.

Googlen 300 hehtaarin aukkohakkuu-uutiseen Hesarissa kommentoin kommentoijaa: 

"On Googlella ollut toisiakin esikuvia mitä lupia kyselemättömiin aukkohakkuisiin tulee: Niitä ovat tehneet meidän kotimaiset metsäyhtiömme "Kutsetin" poppoosta alkaen jo yli puoli vuosisataa ja jälki on ollut rumaa aurauksineen päivineen.

Tämän kaiken rinnalle vielä järjettömät soiden ojitukset ja kaivosteollisuuden avaruuksiin saakka näkyvät sadat ja tuhannet monttuiset hehtaarit joiden luvallisuuksien perään voi aivan hyvin heittää kysymysmerkit, niin 300 hehtaaria pelkkää Googlea näyttää kärpäsen käväisyltä kartalla."

25.9.2026 perjantai

Sonjan synt.pv. Muistin onnitella.

Sovittelin yläpeltiä paikoilleen ja suunnittelin siihen vartta, jolla voi ilman kiipeilemisiä sitä aukoa ja kiinni laitella. Jäi kesken hitsailut kun ropsautti vettä.

Lämmitin uunia. Saunan jälkeen aloin tekemään puolukkapiirakkaa. Juuri kun olin aikeissa laittaa piirakkapellin uuniin, ovea kolkuteltiin. Mirre tuli jonkun tyttökaverinsa kanssa kävellen pimeässä kylältä (6 km) ukin luona käymään.

Odoteltiin piirakan paistuminen ja tarjoilin siitä kuumia palasia raparperimehun keralla ennen kuin läksivät kylälle takaisin. Halusivat mennä Luikkokankaan metsäpolun kautta niin annoin ison lampun, että näkevät vaikka kuutamohan tuo on.

Klo on nyt ½23. M laittoi  äsken viestin, etteivät sudet syöneet eikä karhut kopeloineen ja oli ihanaa kuutamossa käppäillä. Mirrekin on jo 18, kaverina ollut tyär sanoi olevansa 20 ja aikoi armeijaan seuraavaksi suoriutua. Vähän sota-aihetta sivuttiin kun kysyin, oletko katsonut netistä, mitä hirveyksiä siellä Ukrainan aroilla touhutaan. Nuoret eivät ehkä ymmärrä, että rauhanajankin armeijan olemassaolon todellinen funktio on tappamaan opettelu.

Vaan olipa mukava kun kävivät. Tuli oma lapsuus mieleen jolloin tapana oli käydä milloin missäkin vaikka iltamyöhällä kenellekään etukäteen ilmoittelematta. Lapsuuden kuutamoistakin haljahti muistikeskuksesta ilmoitus, että tallella kammassa jotain on.

Velipoika Jarmolle porasivat joku pv sitten päähän reiän ja laskivat aivoihin (kuoren väliin?) tihkunutta verta ja vettä pois ja nyt jätkä on jälleen elävien kirjoissa vaikka elvytyskieltokin oli jo aktivoitu. Sitkeitä ovat nämä pojat.

Iisalmessa oli sattunut lääkäri, joka ei käännyttänyt päivystyspotilasta pois vaan oli laittanut magneettikuvaan jossa kuukausi-pari sitten sattuneen kaatumisen aiheuttama vamma oli paljastunut. Onkohan silloin tapahtunut päivystyksessä virhearvio?

26.9.2026 lauantai

Vettä puotellut niin, että vain vähän aikaa aamusta viitsin ulukohommia teheskellä. Sisällä olisi hellan muuraus, mutta en alkanut sitäkään vielä. Siihen täytyy saada semmoinen "syömmennousu"-tunne ihan kuin potunnostoon lähdöllekin. Tai mikä homma vaan jolla on selkeä alku- ja loppukohta. Mitä sitä työkaluja ja muuta kulloisessakin hommassa tarvittavaa materiaa paikalle haalimaan jos työ ei sitten maistukaan.

Kävin Akulassa. Mennessä iso ukkometso Anttilanpoikain pilkehallin kohdalla. Nousi matalalle tienvieren kuuseen auton edestä ja katseltiin tosiamme tovi kun aukaisin sivuikkunan. Hyvän kuvan olisin saanut jos Nikon olisi mukaan tarttunut.

Uutiset lupaavat maailmalta, että halpa bensa on historiaa. Milloinkahan se halpaa on ollut? Koko autoilevan elinkaareni ajan on noiduttu hintaa. Leipä höysteineen on noitumisissa toiseksi jäänyt.

Polttoaineet ja kaikki siihen liittyvät olisi pitänyt hinnoitella alunalkaenkin niin arvokkaiksi, ettei kenenkään kynnet niiden käyttöön olisi ylettyneet. 

Tuulivoima ja aurinkoenergia osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin myös tulevaisuutta ajattelemattomien silmille samanlaisen ympäristötuhon aiheuttajiksi kuin fossiilisetkin, että niille myös hinnat niin korkealle, että alkaisimme vetäytyä takaisin viidakoihin. 

Ai niin, mutta kun elinkelpoisia viidakoita ei enään moniakaan maapallolta löydy. Reilut 100 heimoa elelee vielä Amazoneilla. Niidenkin jäsenistöistä jotkut ovat jo näyttäytyneet droonikuvaajille joillain rannikoilla kuin apua pyytääkseen.

Nykyisikseen rakennetut yhteiskunnat tietenkin romahtaisivat välittömästi jos helpon elämän mahdollistavat energiat pantaisiin täysin kortille. Sotaisa infra vain möyrähtelisi kaiken yllä omana maailmanaan, kaikki muu näivettyisi. 

Suuri osa kuusenjuurille käpertyvistä kykenemättömistä kuivahtaisi pois ja sittenpähän saisivat sotahaukat ja ne kuulut "perkeleen kaluunaherrat" tykkejä tulvehtivilla markkinatoreillaan tapella todellakin keskenään. Ne rakentaisivat lentävien linnoitusten maailmansa, lisääntyisivätkin niissä ja vain ruoka- ym tarvikkeita laskeutuisivat noutamaan maan kamaralle vangittujen, harvalukuisiksi säänneltyjen orjayhteiskuntien varastoista.

Kuinkahan tällaisen, jopa mahdollisesti jollakin tasolla toteutuvan kuvitelman jatkon tarinoisi? Ehkä huuhaamitalilla palkittavaksi kelpaava avaruustieteilijä Valtaoja tietäisi.

Keskiviikkona on viimeistään käytävä minunkin tankilla, lastattava peräkärryyn halkoja ja ajettava Sivullistenkadulle, että siihen em. dystopian kuvittelu osaltani raukeaa. 

Toteutua se ei ehkä muutenkaan loppuelämäni aikana ehdi, mutta ei se kaukana enää voi olla jo nyt resursseihin nähden jalkoihin painettavilla yhteiskunnan jäsenillä ja ennen kaikkea katastrofaalisten ympäristötuhojenkin takia. 

Jalkoihin poljettaviin luen itsenikin lähipiireineni sillä vararahastoja tai muutakaan kriiseihin liittyvää ei ole kertynyt. Ei edes erikseen korvamerkittyjä 76 tunnin hyödykehyllystöjä joka sinällään on pelkkä lumeohje mielien rauhoittelemiseksi. 

Tämä paksuksi vyötäröiltään lihotettu laji kyllä elää ihan syömättäkin muutamat vuorokaudet kunhan vain kostuketta kielellensä saa. Vuosikausiksi venyviin kriiseihin eivät paksutkaan ihrat vyötäisillä riittäisi.

Unimäen kellarissa on pottuja, mehuja ja hilloja, mutta vaatimaton on säilö sekin. Sivullistenkadun pakastimista löytyy kaikenlaista, mutta niissä on se paha puoli, että jos sähkökin säännöstelyyn menisi ei niillä pian mitään tee.

Kaikkiin skenaarioihin laitan reunamerkinnäksi: Tekoälyillä on omanlaisensa ovulaatioiden ajat, saa nähdä ollaanko edes lajina katsomassa kun ne synnyttävät.

27.9.2026 sunnuntai

Taas oli metso Vanhalla Maantiellä kun menin Akulan Penalle viemään läppäriäni tarkastettavaksi; Hiiren osoitin hyppii laidasta laitaan. Ei ongelmaa löydetty, mutta nyt tämä silti toimii. Ehkä P teki "taikoja" arvelisivat eilisteni ihmiset. Jos alkaa vielä pomppimisensa, niin vaihtoehdoksi P esitti hännällistä hiirtä.

Tänään ovat haudanneet Puavon. Ajattelin käydä Iekkilässä sen tiimoilta, mutta en sittenkään vaan ajoin Akulan jälkeen tienhaaran ohitse ja kävin Juhanilassa. 

Juhanilan pihassa katselin traktoreiden, koneiden ja laitteiden, autojen ja muun tavaranpaljouden kattamaa, useiden talousrakennusten, aittojen, grillikotien, korjaamohallien, pitkäksi ja leveäksi kasvaneen navetan, avoimen lietelantasäiliön ja suuren asuintalon pihapiiriä. 

Vielä ihan äsken, muutamia kymmeniä vuosia taapäin olevaa ilmavalokuvaa kun Juhanilan tuvan seinällä katsoo, ei pihalta erota kunnolla edes hevosrattaita, rekiä tai maitokärryä. Nojasiko edes Lainan polkupyörä aitan seinään tai Matin mopo sen päätyyn? Navettakin nököttää kovin pienenä vaatimattoman asuintalon edessä. Saunarakennus on alempana pihatien varrella ja läheisen pellon täyttää säntilliset heinäseipäitten rivistöt. Oli siellä jokunen latokin, mutta niiden olemassaoloa tai sijoitteluja en muista vaikka monena kesänä heiniä polkemassa käytiinkin.

Vanhaan valokuvaan voin kuvitella kaikki talossa asuneet sukulaisenikin yksilöinä tekemään mitä silloin tekivätkään, mutta käsi- ja hevosvoimin miltei kaiken. Nyt en uskalla mielikuvitellakaan, mikä arkinen, melua ja saastetta tuottava pauke ja kolina sieltä kuuluu.

Kymmenä vuosia sitten kilometrin päässä olevan Toemilan Toemin pajavasaran kalke ennen kyläläisten heinätöiden aloitusta oli kauimmaisiksi kuuluvin työn ääni näillä saloilla. Ihmisten äänistä kantavin oli Ottolan Martilla kun se Kyntöläiselle Ruposesta laskeutuessaan lähti kotiinsa lampsimaan ja kaljapäiset loilotushalut syttyivät.

Jos on minimiin maataloudesta elävien talouksien määrä kuihtunutkin, niin ei koko valtakunnan Hangosta Inariin sijainneet sadattuhannet karja- ja viljataloudet syntymävuotenani 1958 yhdessäkään tuottaneet oheispäästöjä ja melua niin hirvittävästi kuin muutama näitä ruuantuotantokeskittymiä tänä päivänä. 

Vuonna 1958 maatiloja on Suomessa ollut n.300 000, nyt n.37 000.

Kylällä yksi päälle nelikymppinen perheenisä on ampunut itsensä. Kun Poikelan R teki itselleen saman niin muistan isän sanoneen, että kohta niitä on kolme. Esimerkit sillä saralla ovat ikävästi korreloivia suhteessa aikojen ankeuteen.

Ikäihmisten Rautavaaralla kuolee vanhuksiakin jopa yli kymmenen kuukaudessa, että olisihan sitä niissäkin hautausmaalle täytettä.

29.9.2026 tiistai

Eilinen tuli ja meni äNnineen, mutta ei siitä sen enempää.

Tänä aamuna kolmen aikaan kävin ulkona. Puutarhassa oli tuntematon lintulaji. Lampun valokiilassa harmaa kuin teeren kokoinen pyy. Kun se lähti lentoon, lompsahtelivat siivet kuin kumikengän varsia olisi vastakkain kopisteltu ja kun lintu vauhtiin pääsi, kuului korkea vihinä, mutta ei niin kuin telkällä. Mikäpä outo, lennonjohdolle ilmoittautumatta nurmelle ruokailemaan laskeutuja lie ollutkaan.

Takajaloistaan halvautunut järri edelleen koikkelehtii ja kaatuilee ympäristössä.  

Saunan sisempi uksi valmis. Sitten alkoikin jälleen sataa. Harjasin Kivakujan suojissa rälläkän kuppilaikalla ruosteiset hellantasot ja ringit niin kirkkaiksi kuin  lähtivät. Sitten nukuin pikkutovin sohvalla ennen ruokailua. Nyt illasta selkeni joten järjestelin pihaa ja olin teheskelevinäni tärkeitäkin sillä kohtahan tämä kesämiljööni on taas jätettävä talviteloille.

Telkkarin ajankohtaisissa poliitikot nostattelevat vaalitunnelmia junkaamalla puolustusministerin Israelissa käyntiä. On se oikeastikin korni juttu kun Israel on jo syytettynä sotarikoksista ja etnisistä puhdistuksista Gazassa. Etsintäkuulutettu Netanjahun kullinuamakin ohella Venäjän lonttoturpa Lavrovin sai käydä pitämässä puheen YK:ssa eikä niitä kumpaakaan jalkarautoihin sieltäkään saatu.

Mitä virkaa YK:lla on? 

Onko se oikeasti koko elinkaarensa aikana mihinkään tehtävänsä tarkoitusta vastaavaan kyennyt? Joitakin aikoja se on ehkä vähän kyennyt rauhaa "turvaamaan", mutta kun nekin turvaamiset on pitänyt suorittaa aseet kädessä ja tykit ojossa niin onko se uskottava rauhan turvaamista varten perustetun yhdistyksen doktriini?

...ja kun on se diktaattorivaltioita varten laadittu järjetön "Veto-oikeus"!

 Vetäisivät tekovitun piähäsä, tai julukisesti käteen niin enemmän saisivat aikaan.

Jos minä riitelisin naapurin kanssa puukkojen ja puntareitten kanssa ja kun sovinnon aika koittaisi, menisin sitäkin tekemään astalot tanassa niin miten uskottava sovinnosta silloin tulisi?

30.9.2026 keskiviikko

Aamusta jo hämärissä kokoilin kamppeitani. Kun valkeni kokonaan, peruutin kärryn Kivakujaan ja lapoin halakoja täyteen, mutta vasta iltapäivällä körryytttelin tänne Kniin. 

G ajeli kaljuni vieläkin kaljummaksi ja tasasi hapsottavan parran. Kun Puutarhuri tuli töistään viiden maissa käytiin Prismasta lehtipuhallin, langallinen hiiri ja 3 €:n tarjouksessa olevia tuijia 10 kpl. Harry&vaimonsa ovat kaataneet kaikki vanhat, lahosydämiset tuomet tontin rajalta nurin ja siihen suunnittelevat istuttavansa uusia puita tai pensaita. Ehkä nuo halvat tuijatkin johonkin kohtaan kävisivät.

Pau lähti klo 23 yötöihin Suomussalmen ja Yläkainuun suunnille. G:lla kävi vielä joku asiakas minun jälkeeni ja sitten talo hiljeni kun Puutarhurikin uinahti. Vaikka ei se kyllä villasukissaan ja villatakissaan tavallisessti isosti metelöi. Istuu askartelemassa kutimiensa tai joidenkin muiden käsitöidensä kanssa jotta piä selvenee datakeskusten aiheuttamista luvituspaineista.

Taivaalta tollottaa sama kuu kuin Unimäessä viime yönä, mutta nyt jo pikkuisen vajaampana. Kävin sen valossa kiertämässä pihamaan ympäri. Katselin räsöttävää pressukatosta: Huomenna järjestelen se sisällön ja tuen räjähtänyttä kattoa jotenkin. Pakko sen on kestää vielä yksi talvi polttopuiden suojana ja sitten on purettava moinenkin kötös. Olisi ollut ihan mukava rakentaa kunnon liiterit ja muut ulkorakennukset tännekin, mutta kun...

 2.10.2026 perjantai

Eilenillalla meni myöhälle Um takaisin tulo. 

Toin kakkosnelosia lisää ja tänään tekaisin pukuhuoneen laipiovasat. Vintinluukkua piti pienentää, jotta sopii aukaisemaan jos joskus tarvetta tulee. En kyllä tiedä mitä sinne kenelläkään asiaa olisi ikävien eristeiden pölyyn. Jos sauna tuleen syttyy, niin kuka sinne kerkiää sankoilla vettä lappamaan hankalan reitin kautta. Pitäisi valmiiksi asentaa vesijohto jonka kytkisi päälle kuin sprinklelin kun savu alkaa saunan kauluksista ulos tunkemaan. (Ei hassumpi ajatus kun ajattelen edellistä saunapaloa 90-luvulta.)

Luin ja editoin pitkät kirjoitukseni. Ihan piähän alkaa koskea kaikki se.

3.10.2026 lauantai

Näin unta jossa naisellani oli tiukat pakarat ja naamassa voita. Istuin sängynlaidalla ja kysyin, kumpaa päätä nuolen.

Koska oli kuivattavan tuulinen keli kävin riipimässä puolukoita sankollisen. Huomiselle lupailee kokopäiväsadetta, niin keittelenpä sitten omppupuolukkahilloa. Karpalosoille en taida ehtiä sillä seuraava kuiva päivä täytyy käyttää potusnnostoon joka ei ole tainnut aiemmin koskaan jäädä näin myöhäiseksi askareeksi.

Hellakin odottaa muuraamistaan!

Puutarhuri on ollut Tiinan kanssa Oulussa. Eliasta & Emilaa olivat tavanneet ensin kaupungilla ja lähtiessä käyneet kotonaan. Ovat vasta nyt, kun klo on ½yö takaisin Knissa: Laittoi äsken viestin. Oli muistanut ostaa Kärkkäiseltä kirjain- ja numeromeistit joita vailla olin. Pau on ollut tänäänkin töissä ja ajanut keikan myös Oulussa. G:lla tavanmukaisesti useita asiakkaita. 

G laittoi lisäksi viestin, että näyttäisi lukionreput lävitse menevän. Toivottavasti.

4.10.2026 sunnuntai

Aamusta oli kymmeneen saakka sateetonta, mutta sitten märkää onkin riittänyt. Siivosin puolukat ja lohkoin omenat pieniksi kuutioiksi kattiloihin. Kiehautin, lisäsin hillosokerin ja keitin vajavat puoli tuntia. Laitoin lasipurkit kansineen altaaseen ja täytin tulisella vedellä josta sitten nostelin sitä mukaa niitä kuumalla hillolla täytettäväksi. Yhdeksän eri kokoista imeläpurkkia niitä tuli, että vähäksi aikaa riittänevät jos ylipäätään tulee käytetyksi. 

Tuorepuolukkaa olen survoksena joka aamu puuroon laittanut, imelänä se ei maita eikä ole hyväksikään. Mutta saapahan nuita hilloja antaa joillekin jos ei muuta annettavaa ole. Silleen ne ennenkin ovat kellarista vähitellen hävinneet.

Imelänantajaa jumalat rakastavat. 

Imelienpuhujia vain toiset imelienpuhujat.

Kesypupua ei oltukaan  vielä ammuttu vaikka ajokoirien älinää on kuulunut joka päivä eikä sitä ole näkynyt. Nyt se tuli jyrsimään ikkunan alle viimeisiä retiisin oksantynkiä ja taitaa lopulta jälttää kovat varretkin suihinsa. Samalla kun se syö, sen toinen pää papattaa papanoita läjittäin kasvipenkkiä lannoittamaan.

Isoja hanhiparvia on sujaltanut ylitse useita. Halvautunut järri katosi pihapiiristä. Ehkä se kuoli itsestään tahika joku söi sen. Muuttomatkan jatkamiseen siitä ei olisi ollut.

Lintujen ruokinta-automaattiin pitäisi jyvää ostaa, mutta ovat kyllä sen verran arvokkaiksi hinnoiteltuja, että saapipa nähdä, hankinko.

Iltapäivällä laitoin vielä uuniin pottukasvissipulikanalaatikon. Saakeli, että tuli hyvää!

Verenpaineet ovat alkaneet tasoittua. Pitäisi mittarin päiväys laittaa kohillensa kun se noin monta vuorokautta heittää. Vaikka onko sillä mitään väliä, itsellenihän minä sitä vain näytän.