Onko näin hyvä?

6.10.2026 tiistai

Jälleen uusi banaanilaji on tällekin apinalle kuorittavissa. Toissapäivänä viimeksi ja sitä tahtia jne. Meinaan nuita älyvehkeiden jatkuvien uusien ominaisuuksien käyttöönottopäivityksiä jotta saisit aina vain enemmän irti jotakin jostakin jotta aivosi digitaalisissa orgasmivyöryissä rypisi.

Mitenhän kauan minä ja kaikki miljardit apinatoverini massoina tätä uuden uuden uudistamisen uudistamisia siedämme ennen kuin päämme räjähtävät ja ryntäämme massoina särkemään nämä mitään itse elämälle tärkeää tuottamattomat systeemit ja niiden palvontatemppelit ja algoritmien solmukimppuputkat tuusannuusaksi, ja vedämme lopuksi itsemme hirteen.

Edelliseni otsikkoteksti oli tekemällä tehty vaikka viittasikin siltä osin sisällössä esiintyvään. Lyhensin sen sitten, ettei niin pahasti käy silmiin, eikä sukupuoliajatteluun mahdolliset lukijat (1,5 kpl Eva Tigerstetiä siteeratakseni) kompastelisi.

Tasapuolisuuden vuoksi voisin tietysti laittaa joskus vaikkapa "Tekoälyllä menstruoi miehisesti" tai suoraan "Tekoälyllä seisoo järki ja mulkku yhtä aikaa" vaikka sillä algoritmikimpulla ei kumpaakaan ole sen enempää kuin ovulaatioitakaan saatikka kuukautisia. 

Tänään moottorisahailin pihalla olevaan, tarkoitukseensa sopivaa sijoituspaikkaansa odottelevaan hirsikömmänään ovelle reiän ja kaventelin&lyhentelin vanhan saunanoven sen saranoilla toimivaksi tukkeeksi. Vaikka mökkeröisen kattokin on vain pressupeitteinen, niin kelpo suoja se ihmisrojuille talven ajaksi lienee.

Muuta en kerennytkään kun alkoi jo hämärtää.

Aamulla varhain lämmittämääni uuniin ehätin vielä omppupiirakan. Palasen jo kuumana hotaisin kylmän maidon kanssa.

Soitin Puutarhurille joka väsyneenä piätteli itseään, ettei räjähtelisi. Oli vasta kuuden paikkeilla tullut töistä ja vielä piti ruuan laittoon hänenkin ryhtyä. Töissä painavat datakeskusten luvituksista vittuilijoiden armeijat ja kusisesnvärisen median mustat ruikkaukset lööppeihin vaikka luvituksia ei ole vielä edes kuin valmisteltu.

Syyttävän sormen kuuluu osoittaa luontoa murjomaan saapunutta amerikkalaista biljoonayritys Googlea päin ja sen lahkeesta kierähtänyttä, 13 miljardin kikkaraa jota piskuisen Suomen piskuinen piäministeri tuli kameroiden eteen kehumaan ihan liian varhain. (Voi miten sillä poskia kuumottikaan...)

Olen koettanut aikuisia poikia komentaa laittamaan omat ruokansa itse mutta kun... On se Pauluskin kyllä väsynyt kun jo toinen viikko yövuoroa ja G:lla asiakkaita lappaa iltamyöhälle.

Minä kai se joutavin olisin kotiinkin arkiaskareet huolehtimaan vaikka eivät nämä Unimäen hommatkaan tule loppumaan niin kauan kuin peukaloni vähänkin heiluu. 

Vaan onhan se ahdistava kaupunkitalvi taas mullakin edessä, että sitä herkkua piisaa alituisine keittiövehkeilyineen, siivoiluineen, pyykkäilyineen ja lumienluonteineen.

Kotona ruokansa laitteleva perheellinen voisi pääammatikseen aivan hyvin laittaa kokkileipurisiivoojakiinteistönhuoltohenkilövarhaiskasvattajaopettaja. Reunamerkinnäksi "hitsaustaitoinen" jos vähänkin puikko kynsissä kytee. Halonhakkaajankin voi cv:nsä alanurkkaan kuitata. Jos vaimon- niin ilmoittautuu rikosrekisterinpitäjälle.

Useat kirjailijat ovat rustailleet teoksia jossa lumen ja kylmän pelko on ollut kirjojen  nimistä lähtien läsnä. Itseäni eniten "pelottaa" kaupungeissa kokemani talviset näköalattomuudet sillä vaikka katuja riittää, ei niissä yhtään mitään toivoa herättävää tuntumaa koe.

Mieluummin uppuroisi metrisessä hangessa kymmenen kilometriä kuin kilometrin loskaista ja liukasta asvalttijuonnetta joka ei lopulta yhtään mihinkään koskaan johda vaikka niin sen dallaajat luulevat. 

Jos koti jonkun mustan asvalttinauhan päässä onkin niin sen ympärillä vain samanlaisia koteja ja kerroskolhooseja vankikoppeja muistuttavine koloineen silmänkantamattomiin.

Kemppisen lukijain jankkausosastolle oma jankkausjakeeni kuuluu näin:

Evoluutioprosessi ei sisällä myöskään käsitettä tai olematonta olentoa nimeltä "Luoja" vaihtoehtona jonkin faunaan kuulumattoman luomiseen. Ihminenkin on vain yksi evoluution kokeiluista, ehkä ikävin koskaan.

Jos ylipäätään karmeusmittareita olisi olemassakaan, niin sellainen kaikessa on, ettei järjen ja älyn kanssa temmeltävä lajimme evoluutioon vaikuttamisyrityksiin ryhtyessään käsittänyt, että pieleen menee pahemmin kuin jos evoluutioon kuuluvan hitaan kulun olisi voinut antaa jatkua.

Tietysti jos oletamme ja hyväksymme tällä järjellämme, että evoluutioon kuuluu saumattomasti myös itsetuhoisuus, ja että mukanamme unohduksiin räjähtää koko sanomattoman kauniit ja samalla hirviömäisimmistä hirviömäisimmät luonnonsysteemit omaava planeetta, niin minkäpäs sille mahtaa.

Jälkeemme jäävien, hiljaksiin hiipuvien, äärettömyydessä vilkuttavien laitteiden ja kameransilmien lisäksi jonnekin jää kaiku ammoin olleesta, yhden lajin merkkaamasta, filosofisesta aikakaudesta kysymys "Miksi?"

7.10.2026 keskelläviikkoo

Unessa innokas psykologi (kansanvalistaja-agenda päällä) terapoi kipeitä mieliä (minun?). Sanoi vähän väliä, onko näin hyvä, onko näin hyvä. Sen otsassa oli iso, punarosoinen kohouma. Tuijotin sitä niin intensiivisesti, että alkoi ahdistaa ja kysyin, eikö tuon voisi kirurgoida pois?

Kohtalaisen tuulinen vuorokausi takana, mutta ei niin lujalla boforit olleet kuin sääennusteita tulkiten odotteli. Päiväkin näyttää tuulisenkuivana kääntyvän elettäväksemme.

Heino Juakonpoeka Savolainen (78) tuli ajokoiransa kanssa metälle. Kun se istui tuolla kauempana tien laidalla, kävin sanomassa, että kääpi kahvilla. Ja niinhän se kohta tuli ja huastellessa mäni parit-kolmet tunnit. Koira ajoi jänestä ympäristössä ja yhden lenkin pupu juoksi niin, että nähtiin sen mutkaiset vemmellykset akkunasta, mutta eipä loikittu pyssyt ojossa perään.

Piti Savolaiselle vehnästellä, että olenpa taksikuski-isäsi kanssa metällä ollut, mut jäi muistelemati. Se oli yksi syksyinen aamu vuonna jotain 1971 kun Juakko pysäytti Lepolan petäjikön kohdalla Mersun, klenkkasi takakontille josta otti kiväärin ja auton kattoa vasten pyssyn tukien pamautti petäjään nousseen ukkometson alas. Sitten polvesta sotareissulla vammautunut, suorajalkainen J sanoi mulle, että käyppäs Taanonpoeka kipasemassa mehto tänne. Ja sehän vain mulle passasi.

Tuo kahvilla käynyt metsämies oli nuorena suhteellisen kova ryyppymieskin kun sille päälle asettui. Kerran satuin olemaan paikalla kun se rahapulassa Leenan baarissa innosti remmiä ympärillään keräämään kolehdin (100 mk) ja tuomaan elävän sammakon sekä litran piimää; hän syö sen sammakon elävänä. 

Kun satanen oli kasassa, sammakko hävisi janoisen kurkusta piimän kera alas. Eikä edes yökännyt.

Saatana että olivat tiukassa raidetankojen päät. Jarrujen laitto ei onnistanut.

Lähen viemään halakokuorman Sivullistenkadulle.

8.10.2026 torstai

Tulin kaupunkireissulta puolen päivän jälkeen. 

S&M kävivät ja nosteltiin generaattorit talviteloille niin, että toisen käyttö edelleen onnistuu. Toinen painaa tankki tyhjänä 75-80 kg, vanha irtotankillinen ihan siltään 100 kg.

Hornetit jylähtelivät tuntitolokulla pilvien takusissa kuin ukkosta olisi ilmassa ollut. Kun jossain etelässä alkavat jylistelynsä, kusenvärinen lehdistö otsikoi välittömästi "Hornetit ilmaan Haminassa", mutta täällä kun ne joka vitun päivä romisevat arkirauhaa häiritsemässä, ei siitä otsikoida yhtään missään. 

Yksikin kirkas potunnostopäivä joku niiden piikkinokka teki aivan tässä päällä älyttömältä näyttävää katonkautta-ympyrää kuin kärrynpyörää olisi harrastanut ja sen aaltoileva, perävanassa kulkeva jylinä oli luihin ja ytimiin sattuvaa.

Vaikka ne kuinka olisivat isänmaan rauhaa turvaamaan pantuja, onko niiden ihan pakko tuommoisia sirkustemppuja tehdä vaikka kuinka olisi maisema alhaalla harvaanasuttua, tyhjää mitättömyyttä?

Voimaton olet sinä ihminen lajitovereittesi luoman koneiston edessä ja alla aina.

Päähän on koskenut tällä viikolla useampana päivänä.

Nyt illasta alkoi jälleen sataa ja näyttää jatkuvan ainakin lauantaihin asti. Pihahommat jäävät taas vähemmälle.

Toin tuulensuojalevyjä Starkilta pukuhuoneen seiniä varten. Sain hinnasta tingittyä kun parissa levyssä oli kulmia runneltu tohjoksi. Päätykolmiota ei tarvitse levyttää jos eivät riitä. Neljä levyä pystyin vain ostamaan, että nippanappa...

9.10.2026 perjantai

On märkää riittänyt, ja tuulta. 

Näin kaksi sutta kun kävin kävelemässä Kyntöläisellä päin.  

Susihukkaset katselivat lähestymistäni tienlaidan ravissa kallellakyljin niin kauan, että matkaa oli enää parikymmentä metriä ennen kuin ne jäntevin loikin painelivat hatelikkoon. Kamera ei tietenkään ollut mukana ja kännykkäkin jäi tuvan pöydälle sillä alunperinhän kuselle vain läksin. Olivat melkoisen suuria korpien koiria nuo jo tuuhean talvikarvan kasvattaneet, märät karvaturrit.

En näköjään osaa pelätä susiakaan yhtään. Ja miksi pelkäisinkään? Eivät ne ole koskaan minulle pahaa tehneet niin kuin omat lajitoverini ovat osanneet tehdä. Nyrkistä ja kumikenkäpotkuista olen joskus kärsimään joutunut, mutta tassukoivista en koskaan. Eivätkä metsien eläimet ole ikinään minulle tappouhkauksiakaan soitelleet...

Eteläafrikkalainen Navanethem Pillay- niminen lajitoverimme sai rauhanpalkinnon. USA:n Suur Möliskö kiehuu jälleen raivosta kun ei ne Norjanjuuttaat sitä hänelle tarjonneet.

Jälkimmäinen oli pirautellut jälleen Moskovan Zaatanalle ja saanut 300 000 tonnin öljyisen tikkukaramellin imeskeltäväkseen. Se on todellakin vain karamelli siinä öljyisessä kuvassa joka Amerikan kulutuksesta taululle tilastoista saadaan. Mainittu määrä mahtuu 3-4 suureen varjolaivaston tankkeriin eikä sillä tyydytetä kuin puolentoista vuorokauden tarve rapakon takaisessa, kävelemään kykenemättömien ylipainoisten valtakunnassa.

Perusamerikkalaisesta (tai -suomalaisesta) kolmesataatuhattatonnia kuulostaa hurjalta luvulta, eikähän se yhteen Cadillacin tankilliseen aivan mahdukaan.

Tästäkin voi vain päätellä, että ken tästä nykyisestä, järkipäisiksi itseään väittävien lajitovereiden sotkemasta, globaalista maailmanjärjestyksestä hiukkasenkin ymmärtää, ei voi toivolla enää elonkehän jatkumista peukuttaa.

Mutta jos "hiukkaymmärtäjiä" löytyy 8 miljardin joukosta lukumäärältään vain vaikkapa Hesarin tilaajien verran, niin mitä se auttaa. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki ko. lehden tilaajatkaan todella ymmärtäisivät. Ehkä heistäkin vain suhteessa saman verran kuin 8miljardia/HS.)

10.10.2026 Aleksis Kiven 153. lauantai

Joka vuosi huomautus: Taas on yhden kirjailijaparan synttäreitä oikein nimellä vietetty kun sitä tuli niin kovin huonosti kohdeltua eläissään. Vähintään sama olisi syytä tehdä ainakin Timo K. Mukan, Kalervo Palsan ja Samuli Parosen kohdalla sillä ei putkeen mennyt heidänkään osalla se kohtelu. 

Kun Pentti Haanpäänkin kynä pikkuisen murjaisi parempiosaisten kultalusikoihin kakkaa niin  pantiinpa kovin herkästi hänen ajatuksiansa elämisten menosta hyllylle odottelemaan. Niin herkkämielistä sakkia olemme olleet, ja olemme yhä, vaikka StrippiVillen annammekin ilkeillä sotkuisilla piirroksillaan Hesarin sivuilla, ja vieläpä oikein hyvin palkittuna.

Eilenkin Ville pisti parastaan Muhoksen Googleraiskion reunalla "Klikkaa Anttia" piirroksellaan. Pilailija saa varmaan sanansäilästä, mutta hän myös elää hyvin palkittuna taiteilijana toisin kuin monet entiset, "poikkitaiteelliset", vasta kuolemiensa jälkeen seppelöidyt henkilöt historiassamme.

Montakohan samuliparosta edelleen tarkoituksellisesti jätetään pimentoon, vaietaan unohtamalla?

Sellainen on nyt jos koskaan helppoa: Vaikka joku tekisikin valtagenreä kohtaan kriittistä taiteilijantyötään ja julkaisee, hän hukkuu internetin tulvaan hyvin helposti. Älyinen teko tekee jatkossa myös ne työt, mutta silloin niiden piikkejä teroitteleekin (tai tylsyttelee) ihan joku muu kuin villet ja rannat. Se pystyisi jäljentämään Ville Rannankin koukeroiset viivat, mutta piirrosta kulloinkin tähdentävän aiheen ydin/sävy saattaisi jäädä ontoksi.

Erään Hesarin jutun kohdalla aloin kuin itsestään hyräillä "Mie puotin, mie puotin Huttusen Puavoo turpaan, mie puotin, mie puotin ...". Jutussa kerrottiin Katriina Huttunen-nimisestä, leukemiaa sairastavasta ja siihen ehkä kuolevasta suomentajasta (kirjoitin ensin suomenajokoirasta) jonka synnyinkaupunki on ollut vuonna 1959 Iisalmi. Katriinan kirjoittama kirja Surun istukka kertoo tyttärensä itsemurhan aiheuttamasta surusta.

Tämmöiset uutisaiheet kääntävät aina jonkin kieputusremmin sille aivojeni uralle, jonka vaihteenvalitsimen yritän pitää lukossa.

Tuo pyörää työntelevä, romuja ja pulloja keräilevä Huttusen Puavo oli olemassa vielä, kun asuin itse Iisalmessa hetken aikaa. Siihen ajanläpeen Puavon nimen satiiriinsa kopanneen Jope Ruonansuu-vainaan muutkin rallatukset olivat päivittäismateriaalia radioissa ja kaseteilla ja työmiesten huulilla kaikkialla.

"...niin paljon mahtuu pieneen Hiaceen, pieneen Hiaceen ... ..."

Ko. Puavo työnsi usein romuilla lastattua pyöräänsä kadulla kun tehtiin entisestä Makkosen varikkokiinteistöstä Iisalmeen uutta viinakauppaa. Satuin kerran siinä muotteja vasaroidessani hyrähtelemään Jopen Puavo-rallia niin kadultapa kuuluikin, että "elä siellä rallattele, minnoon Huttusen Puavo ja suat vielä ite turpaasi!"

Olikohan ko. Puavo tuon suomentaja Katriinan sukulainen? Kenties vaikka syvästi alkoholisoitunut setänsä, tai peräti isä.

Huttusia kyllä Iisalmen seuduilla riittää, että saapi sieltä samannimiset mieluisemmatkin sukulaisensa vaikka valita.

Mutta tuo oman lapsen itsemurhan aiheuttama suru.., miten sellaisesta voi selvitä?

Ehkä vain kirjoittamalla niin kuin Katriina on tehnyt.

Kun Oskarisedän poika, Pentti, pamautti itsensä hirvikiväärillä kotinsa vinttihuoneessa hengiltä 1981 niin ei Oskari murhettaan minnekään julki sanoittanut. Haudan äärellä valui muutama kyynel poskille, mutta sitten pantiin sen kohdalla luomet ja suut tiukasti kiinni kuin pojan arkunkannet vähän aiemmin.

Kerran humalassa setä kävi lävitse Penan itsemurhapäivän tapahtumat kokonaan, mutta spekulointi siihen johtaneista juurisyistä puuttui kokonaan. Ehkä sukujen mielten rasitteet olivat käsittelemättöminä uinuneen siihenkin saakka, että mitä niitä hänkään tonkimaan.

Joitakin aikoja aiemmin olin itse Penan kanssa jonkun auton takapenkillä jollain ryyppyreissulla ja silloin muistan P:n tuskailleen (jopa ehkä itkeneen) ainakin naisenpuutettaan, ja että kun minullakin oli jo perhe ja lapsia, mutta miksi hänellä ei (oli 7-8 vuotta vanhempi). 

Jossitellaan: Jos olisin silloin omalta humalaltani pureutunut syvemmälle Penan ongelmiin ja ehkä jopa jatkanut pitkistä välimatkoista huolimatta myöhemmin selvistä päin hänen kanssaan puhumisia, tai yleensäkin kaveeraamista, niin olisiko siitä apua ollut?

Tuskin.

Itsemurhan tehnyt ei ole elonlopettamispäätöksensä syitä osannut sanoittaa vaikka ehkä se olisi voinut teon estää. Niin kuin se muutama viikko sitten täällä itsensä tappanut nelikymppinen perheenisä Alpo.

Kuvittelen, että itse ehkä sanoittaa osasin ja en ole murhannut itseäni vaikka se kerran oli liipaisimen painamista vailla.

Iäkkäitä hirvimiehiä passissa tien pituudelta viidenkymmenen-sadan metrin välein kun käväisin kyläasioilla. Jokaisella ajavan koiran olinpaikan näyttävä kännykänkartta kämmenellä avoinna ja oma auto pysäköitynä lähistön levikkeillä tai tienhaaroissa. 

Hirvitti kääntyä Iisalmentieltä ja tuleminen ensimmäiseen mutkaan sillä jos samalla hetkellä tien olisi ylittämässä hirvi ja joku pämäyttäisi suoran päästä sitä kohti...

Olisi Napiksella humpat, mutta läheppä tästä kallista bensaa tankkaamaan sitä varten!

Paistoin iltapalakseni lättyjä.  Klo on uutisten aika tv-ykkösellä. Niiden jälkeen alan lukemaan ja nukahtelemaan.

11.10.2026 sunnuntai

Heräsin 04 uneen jossa menneisyyteni Tampereen tuskaisten aikojen tuttava Maritta joka taiteili alikulkutunnelin yläpuolella olevan kulkuväylän kaiteella. Hänkin on nytten yhtä iäkäs kuin minä, jos elää. Unen elokuvassa hänellä oli vielä nuoruuden rooli päällä.

Siitä unesta sitten saapuivat omat kummat elämäntöytäilyni ja niiden tuhantiskertaiset tarpeet purkautua kenen olkaa vasten tahansa. (Kerran tansseissa tuli tango jossa sanottiin "olkaa vasten pääni painuu" niin tanssitettavani sanoi, että paina vaan se pääsi siihen, minun nimi on Olga.)

Ja koska "oikeita" psykosessioita ei koskaan ole järjestynyt, niin yhä ne aiheet vain mieltä hiertävät. Mutta olisiko mielenammattilaiset osanneet sen enempää auttaa kuin keskenkasvuinen itsekään kun Pena naisenpuutettaan ja muuta ahdistustaan humalansa keskeltä huokaili?

Tuskin.

Annapa nyt likaisen eilisesi olla! 

Painu rantteelle raatamaan

Kiroan kuitenkin ensin: Perkele, olisin minäkin voinut elämäni toisinkin elää!

12.10.2026 maanantai

Kaura- ym. hiutalepaketeissa se auki painettava puoliympyrä on kehno keksintö joten olen avannut jo vuosia puukonkärjellä kapean suorakaiteen toisen laatikonpään sivulle. Nekin neliskanttisten juoma- ja jogurttipurkkien korkkisysteemit ovat hullujen keksintöjä.

Onko kukaan laskenut, miten paljon sisältöä menee hukkaan kun ei ainakaan jugurtti eikä piimä niistä valu kaikki mitenkään pois. Varsinkin kun kiireinen nykyihmisen ei passaa leikata purkin kylkeä auki ja leväyttää koko pahvi nuoltavakseen. Minä joskus Vinhan kanssa niin tein. Nyt en osta korkillisia purkkeja muita, kuin kahvimaidokseni soijajuomaa.

Tein saunalle ylimääräiset poikoset räystäänjatkoa varten. Hieman erikoinen rakenneratkaisu, mutta enköhän sen käytännölle soveliaaksi muotoile. Sitten räpsin hakasnaulaimella levyt paikoillensa. 114 cm x 64 cm palaa vaille levyt riittivät. Puuttuvan palasen korvasin vanerilla jota sattui liiterissä olemaan. Vintinkolmio täytyy talveksi vaikka pressulla tukkia. En taida tehdä siihen lainkaan luukkua vaan sahaan vaikka toiseen päätyyn aukon jos tulee tarvis. Paloluukku kylläkin olisi järkevintä olla lähellä piippua katolla.

Olkapäät ja jalat ovat saatanan kipiät. Makailin saunanlauteilla harvinaisen pitkään ajattelemassa elämänmenoja.

USA:n Suur Möliskö kera nuoltavansa Moskovan Zaatanan rooli ennen kuin niiden oma elämä päättyy on ratkaisevassa asemassa siinä, miten huomenna planeetta Maa makaa.

Se ei ole yksinkertainen kuvio joka taustalla noiden molopäiden ratkaisuja määrittää. Niitä (varsinkin Mölisköä) käyttävät hyväksensä molempien valtakoneistojen kotiryssät. Lahjottuina klovneina toimivat Gerhard Schröderin kaltaiset ulkomaiset (s)avustajat ja muut elonmuskit joilla ei vähäisintäkään moraalia ajukopan sisältöön kuulu. 

Jos maailmanmenolle kohtalaistakaan jatkoa kuvittelee, niin eipä uskalla nojata sen enempää Kiinan kuin Intiankaan johtaviin eliitteihin, että niiltä järkiratkaisuja tulevaisuuden turvaamiseen löytyisi. Tai ehkä siellä kylmää järkeä löytyykin joka ei maanmatosten eloa massoinakaan surkeile. Panee jyräten kaikki kyykkyyn kun tarvis on eikä silloin neuvotella, kun järjestystä yhteiskuntaan sanellaan.

Niinhän ne tekee parhaillaankin, varsinkin Kiinassa.

Lähi-Idän sumppu uskontojen sekalmelskassa itkumuureineen ja allah-jollotuksineen on aivan kauheaa seurattavaa. Millään muulla kuin alati kainaloissa papattavilla kalashnikoveilla ja drooneista pudotettavilla tappajapommeilla ei sillä suunnalla ole väliä. Paratiisiin sieltä vain reuhahdellaan palasina niin räjäyttelijät kuin kohteensakin joten ei edes kuolemanpelko toppuuttele väkivallan jatkumista.

Gaza on jo menneisyyttä eikä sen palastelussa kauaa mennyt kun tuhojen tehtailijat luvat jumaliltaan saivat. Mikä hiekkainen kaistale seuraa perässä? Libanon?

Onko millään  maailmankolkalla oikeasti edes illusorisesti ajatellen turvallista? 

Jos ei muuten elonkehää ajeta alas, niin rakennetaan datakeskuksia pitkin maita ja mantuja ja loput kaistaleet kaivellaan kullan ja "kriittisten mineraalien" leimoilla kuunmaisemiksi. 

Kuonakasojen päällä pian kaikki vain tekoälyiltään  joutavia ovat kyselemässä huomaamatta, että taitaa pian happi, ruoka ja vesi loppua ja vilukin hampaita kalisuttelee. 

13.10.2026 tiistai

Vitutustakin päivään on mahtunut. Mm. Tojonrottelon käsijarrua en saanut kuntoon; olisi katsastuskin.

HS:n "kansalaisuuskyselyyn" vastasin ja sain kaikki 15 kysymystä oikein. Mutta ei se kovin syvälle luotaava ollutkaan, ala-astetasoa. Siellä joku kommentoi, ettei kysytty Arndt Pekurisesta mitään. Siihen toinen kommentoija vastasi kysymyksellä Miksi olisi pitänyt, oliko Pekurinen niin merkittävä henkilö? Laitoin jälkimmäiselle tiedoksi, että Lex Pekurinen oli hänen ansiotaan ja se, että hänestä tuli "kuolematon" kun teloitettiin koska ei suostunut tarttumaan aseeseen. Loppukaneetiksi kirjin, että mitenhän kävisi nyt, jos joutuisimme jälleen naapurin hyökkääjiä tappamaan, ja että montako "pekurista" rivistä esiin astuisi.

Kannattamatonta oli spekulointini: Niin herkkähipiäiseksi on Hesarin moderaattoriäly ohjelmoitu, ettei se kommenttiani kelpuuttanut. Onko se tuo "tappamaan"-sana lisättynä "naapuri kohteena" joka mielipiteeni jälleen tunkiolle nakkasi?

Mutta eipä "mielipidekirjailijoilla", joita me nykymedioissa kommentoivatkin olemme, koskaan mitään merkitystä ole ollut. Tutkimusta tästä ei taida löytyä...

Loput räystäänjatkon rakenteesta tein ja leikkasin pellinkaistaleet talvisuojaksi. Sittenpähän ensi suven aikana näkee, saanko kokonaan valmiiksi.

Kävin aamusta Wanhan Panoaseman P:n juttusilla, josko se saisi kohtuuhinnalla käsijarrun korjattua. Laittaa viestiä kun sopii auto halliin.

Kylän kaupan kaiuttimissa soi tango kun käväisin. Ss ja pari muuta tuttua oli hyllyiltä tavaraa kärryihinsä lastaamassa. Ss:lta kyssyin, onko jo karpalosuolla käynyt.

Markku oli lähdössä Savukoskelle metsästysreissulle. Oli ampunut teeriä täälläkin ja Sonja toi nytten illasta yhden mulle.

Suojailin kasvavia puiden taimia vaatimattomassa puutarhassani. Yhden tammentaimen oli jo jänis puputtanut juurta myöten pötsiinsä. Ompuntaimiin ei ole koskenut -vielä. Ne täytyy kaikki saada talttahampaiden tavoittamattomiin.

Istutin kaksi kartiotuijaa tienvarren kuusi/petäjä/vaahtera rivin aukkoon. Siellä on jo yksi aiemmin Knin pihassa kituuttanut joka nyttemmin on alkanut kasvaa korkeutta kahden petäjän välissä vaikka luulin sen kuolevan pois kuin se pihtakuusen suopursuruosteeseen siinä lähellä.

14.10.2026 keskiviikko

Vinhan kuolinpäivä (2 v.). Meistasin pellinpalaan sen syntymä- ja kuolinmerkinnät: 17.7.2016-14.10.2024. Porasin reiät peltiin ja kiveen ja naputin alumiinipenniläisillä tuon raamuisen laatan hautakiveen Kaivonkorvella.

Sulatin peltipörttöön kaikki kyntilöidenjämät joita olin laittanut talteen ja leikkasin paksusta kylpytakin vyöstä sydämen ja sytytin palamaan haudalle.

Lyhyt oli Vinhan elämänkaari, mutta muistissa niin kauan kuin elän itse, hänkin säilynee. Pojatkin sitä muistelevat sitten omien elämiensä verran, ja sitten sekin haipuu pois. Vain musta kivi suurkuusen juurella nimineen säilyy. Joku ohitse kulkija potkaisee 200 vuoden kuluttua sammaloitunutta kumpua, tavaa nimeä ja hetken ihmettelee. Jatkaa matkaansa ja unohtaa hänkin.

Pelkästään itselläni ei ole muita koiria ollut kuin Hakki ja tämä Vinha, joka alunperin Paulukselle hankittiin.

Hakin kyllä petin pahasti. Kun muutin Kittilään, se oli siellä niin kauan kuin asuin Hormakummussa, mutta kun asunnoksi vaihtui ensin Vettasen vanha, pahalle haiseva ok-talo ja sen jälkeen kerroskolhoosikolo Kittilän keskustassa, en voinut sitä pitää joten toin sen entisen tyttöystävän Armin isälle ja äitille loppusijoitukseen. Mitään tietoa siitä, miten Hakin loppuelämä sitten sujui, minulla ei ole. Ehkä ne syöttivät senkin yhtä sairaaksi kuin kaikki paksut kissansakin.

Minun  olisi pitänyt Hakki lopettaa itse.., se oli kyllä ihan hyvässä kunnossa eikä ikää sen enempää kuin Vinhallakaan ...

15.10.2026 torstai

Unessa Satu, mutta ei ensimmäinen vaimoni vaan joku toinen. Tarinaksi (saduksi) uni kääntyisikin jos alkaisin sen sanelemaan näppäimistöllä vaelteleville sormenpötiköilleni, mutta olkoot. "Ei uneni ketään kiinnosta", sanoi uutisjutussa joku oikeakin kirjailija. Silti sekin niitä vihkoihinsa on ikänsä aamuisin kopsaillut.

Minä en uniani(kaan) erityisesti muiden luettavaksi kirji, että ihan sama niille.

Että unet kiinnostaisivat muitakin, niistä ja niiden naiheista täytyy rakentaa kantava tarina. (Millainen ori unientammoja kantavaksi panee?)

Jokunen päivä sitten laitoin tuon netissä nykyään kaikkialla vaeltelevan älyhaamun kaivelemaan tietoja eräistä vakituisilla nimimerkeillä joillakin palstoilla seilanneista ja eiköpä vain se löytänyt helpostikin johtolankoja, joiden perusteella olisi helppo ne kaivella oikeillakin nimillään ja naamoillaan esille.

Mahtaa niitä vituttaa kun nimimerkin suojissa katalaa ja tiettyihin päämääriin pyrkivää kieltään ovat käytelleet eikä nimimerkki enää olekaan mikään suojavarjo minkään yllä.

Ovat luultavasti alkaneet kokonaan anonyymiteetin varassa toimimaan ja panneet kaikki mahdolliset suojaukset vpn:iä myöten koneilleen, arat pahanpoloiset.

Haudutin teeripaistin uunin jälkilämmössä. Vähän maistoin iltapalalla, njam.

16.10.2026 perjantai

Synkän syksyistä on, satelee tihkuttaen ja väliin roikaisee lotisemallakin. 

Korjattiin Wanhalla Panoasemalla Tojon käsijarru; ei siinä muuta vikaa ollut kuin ruostuneet säätöruuvit. Korjaamon P osaa hommansa. 

Muuten Wanhan Panoaseman ahtaus, työsuojelun yms. puute ja työpisteiden (mm. rengasvaihdot) ovat nykyisiin vaatimuksiin nähden aivan onnettomat, jopa vaarallisetkin kun me asiakkaatkin siellä odottelemme haittoina olemassa. Kunnon remontilla siitäkin rakennuksesta saisi hyvinkin kelvollisen, mutta ei taida itse omistajalla olla sellaisiin järjestelyihin edes säällisen verran ymmärrystä.

G tuli hakemaan pilikekuorman. Lastattiin kalikat ja pantiin Polosen talvet liiteristä niiden päälle kuomun alle.

Tein muusia ja sen kanssa teeripaisti oli vallan maukasta. Hain leipomolta piirakoita G:n mukaan viemisiksi kun Paulus niitä pyysi jo aiemmin. Eliaskin ajelee huomenna Emilansa ja appivanhempien kanssa Vuokattiin niin otin sen verran, että on heillekin. Ehkä.

17.10.2026 lauantai

Vettä kaatoi puoli päivää. Järjestelin hellanmuuraushommaa, että jos huomenaamulla heräisin "sillä syömennousulla", että laasti ja tiilet alkavat leijua paikoillensa.

Laastitarpeita on, tiiliä on, välineitä on. vain työhalut joutuu kaivelemaan syvältä kipeiden jänteiden ja lihastensa takaa ja aivojen hermoksekeskuksesta niille käskyt. Saattavat ne vain aktivoituakin kun jo nyt sormet syyhyävät kun muurarin vasaran, kihvelit ja laastipaljut valmiiksi asettelin. Huonoimmat työvaatteetkin ja kengät laitoin eteiseen siihen asentoon, että senkusta vain huomenaamulla niihin hyppään kun olen humppahousut, -paidan ja -kengät yöllä riisunut ja nukkunut jokusen tunnin.

Saunoin jo neljän jälkeen. Laskeskelin pennosiani Napisiltaa varten. Auton tuhkakupissa oli juuri lipunhinta 22€ ja bensaa jos raskin 8 litraa ostaa niin reissu hoituu. Mökin kolikkoastiasta kouraisin kahvikupillista varten senttejä ja kaippa se on lähdettävä.

Sitä on kuin alkoholisti tuonkin humppa-addiktionsa kanssa, mutta ei se ehkä niin hupaa taloudelle ja terveydelle ole kuin jos kaljakorilliseen olisin nuokin kolikkoiseni tuhlaamassa.

18.10.2026 sunnuntai

Niinhän sitä vain aloitin jo ½6 hellanmuurauksen parissa vaikka nukkuminen jäi muutamaan tuntiin.

Näin unta Tunturitangostani (polkupyörä) ja tunturista jotka unenkuvajaisissa paikkoja vaihtelivat. 

Uni meni jotenkin niin, että nuori, palmikkolettinen Satu (1. vaimoni) istui Kumputunturin palonvalvontatornin juurella olevan mökin rappusilla ja katsoi itkien jälkeeni kun viiletin Tunturitangollani hirmuista vauhtia rakkaläjiä ylitellen kaukana alhaalla häämöttävälle tienjuonteelle. Murheelliseen oloon heräsin ½5. 

Siinä unessa koko syyllisyysreppuni painava sisältö jälleen sisältönsä syysaamuuni oksensi.

Kirjoitin joskus 2.osaisen tarinan "Sie piirsit" jossa tuo Kumputunturikin esiintyy. Löytyvät täältä: 

https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Sie+piirsit

Ja:

https://kivaniemi07.blogspot.com/2012/01/joko.html

Sain jo tiilet siihen korkeuteen, että valoin arinan lakivalumassalla paikoillensa eli hellanluukujen puoleen väliin. Erikoinen ratkaisu, mutta en halunnut tuota ihmiskäsityksissä ikuisuuksia kestävää, paksua valurauta-arinaa vaihtaa niihin  rihvelisäleiköihin joita nykyiset kaupanhyllyjen arinat edustavat ja joita saa alati olla kiukaisiinkin uusimassa. Tuon arinan rälläköin viemärikannesta joita käytetään esim. katujen sadevesikaivoissa jne. Suonenjoen Eskovainaalta sen aikoinaan sain ja oli jo edellisessä hellassa varmaankin pari-kolmekymmentä vuotta.

Nyt olen saunonut ja nukahdan heti kun menen pätkälleni vaikka klo on vasta 19.32.

19.10.2026 maanantai

Hellanmuuraus on kannessa. Tein lopputasoituksen valamalla muutaman sentin korotuksen vaateriin ja nyt ei kun kuivatus yön ylitse huomiseen niin voin nostaa hellanlevyn rinkeineen paikoillensa. Piippua vasten olevan kapean kaistaleen ja oikean sivun vähän leveämmän päällystän rikkoontuneista kodinkoneista kuorimallani mustalla pellillä senkusta vain rälläköin niistä kaistaleet.

Sitten vain hellankylkiin "kynnet" saneerauslaattalaastilla ja odottamaan, josko tuhkakuppeihin kertyisi sen verran kolikoita (300-400€), että saan koko tiilisen lämpöakun kauttaaltaan rapattua siistiksi. Nythän se on kuin karhujen raapimapuu...

Lämmitin työjelyni ohessa uunin. Selekään ja jalkoihin koskee eikä olkapäätkään ole tulistelematta, mutta vitut niistä. Saunon ja mänen muate.

20.10.2026 tiistai

Laiskuus tavoitti ruunalaitossa. Koska uunissa oli vielä 175 astetta lämmintä, kuorin potut, porkkanat, sipulit ja muut vihannekset ja pilkoin isoon teräskattilaan jossa jo liemikuutioilla höystetty vesi porisi. Sekaan paistoin pannulla kananviilekkeitä (hmh, "viilekkeitä") sekä runsaat mausteet ja työnsin kattilan kuumalle arinalle. Siellä saavat muhia vaikka koko päivän niin turha kaasunpoltto ja vahtiminen jää vähemmälle.

Kun aamulla aukaisin sumuiseen ilmanalaan mökkini oven, lopisi komea ukkometso aitankattoa hipoen sivuitse.

Alan simpsitellä loppuja hellahommia niin joku pv saa sitäkin alkaa sitten lämmittämään tarpeisiinsa. Tälle syksyä tuskin kovin monasti ehdin kun lumi lankeaa maahan ja pitää jättää jälleen hiirineen lintuineen susineen karhuineen maisema ihmisen tallomiselta lepäämään.

MuurariMartti kävi kahvilla jälleen. Kuin olisi tullut tarkistamaan, kuinka hellanmuuraus onnistuu. Mikäpä se siinä, kyllä meillä juttua piisaa, mutta jos joutuisimme vaikkapa puoleksi vuodeksi rakennukselle pyörittelemään samoja juttuja niin alkaisihan se jo kyllästyttää.

Oslossa olisi maailman mitassa tärkeä kokoustaminen Ukrainan, USA:n, Suomen ja Norjan kesken, mutta skeptinen saa tulosten suhteen olla. 

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota ei tule nuillakaan herrakermojen lentelyillä päättymään. Se päättyy vain, kun Moskovan Zaatana kätyreineen tapetaan ja Venäjä kärsii rökäletappion niin Ukrainan aroilla kuin kotimaansa taloudessa. Ja että kansa kaiken kärsinyt sielläkin jälleen kärsii. Sekä alkaa eheyttämistyöt ottaen mallia Natsisaksan rötöstelyjen selvittämishistoriasta. Hirttää pitää kuitenkin loputkin zaatanankätyrinsä, vaikka eihän niitä natsejakaan tarpeeksi hengiltä listitty siihen katastrofiin ja uhrimääriin verrattuna kuin mitä ne aikaan saivat muutamassa vuodessa.

Hirveää, että pitää ajatella nuin hirveitä!

21.10.2026 keskiviikko

Vuosilusto jälleen kierretty tämän puun ympärille umpeen. Seisahdin synnyinmökkini paikalle kaivamani montun nurkalle kuselle kun kävin ulkona ronteloimassa uunineduspellin valmiiksi. Mitenhän monasti seitsemät pienet pippelit kerkesivätkään kusaista sen olemassaolleen, lahon mökkeröisen nurkilla ennen kuin päälle kaatuva ankara totuus (ja mökki) ajoi koko poppoon pois kun itse olin kymmenen vanha?

Kun katselen menneen suven aikaansaannostani, uutta leivinuunia ja tänään valmistunutta hellaa niin ajattelen, että olisipa Äetilläkin ollut edes tämmöinen mökki ja uuni jossa laumalleen olisi ruisleivät, kukot ja paistit saanut haudutella.

Luin jälleen kerran "Äetin päiväkirjasta" vuoden 1958 tarinan eikä se paljoa lohduttanut. Äetin raskausajan olot minua odottaessakin on ollut monelle nykyiselle suomalaiselle käsittämätön, mutta mitä se niinä yli 20. vuotena (ja koko elämänsä ajan) yhteensäkään tällä tontilla ovat olleet, niin kaikkiin niihin tuntemuksiin en saa mitenkään todentarinaa vaikka kuinka kauan entisellä mökinnurkalla kusta lorotellessani mieltäni herkistelisin kuvittelemaan.

Muttaettä edes jotain olen muistiin saanut merkattua jotta oma Äeti eivätkä muutkaan kaikkialla raskautetut äidit tyystin unehtuisi. 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2013/02/

(Tuohon kun vielä ensi suvena rappauksen saan, niin passaa sinä puita poltella vaikka mökki ympäriltä lahoaisi pois.)

Tekoäly ovuloi

18.9.2026 perjantai

Aikaisin ylös. 

Lämpimän punavihreällä tuulensormella osoittelee länsi. Johtunee Ruotsin torjuntavoittoisesta äänestystuloksesta: Vasemmistoblokki nokitti parilla numerolla. 

Nyt räyhähenkiset ruotsidemokraatit nieleskelevät slipsknutit puneella pettymyksensä karvasta lussebulle-shottia ja kauhovat jälkinärästykseen taalainmaalaisesta alumiinitonkasta helmjölkkiä.

Kommenttini em. raporttiin Hesarissa: 

"Huokaisin, ja syvään, että tuli edes torjuntavoitto. Jospa politiikkaan alettaisiin laajemminkin saada muuta kuin empaatitonta räyhähenkisyyttä."

Eilen aloitin pukuhuoneen rungon naplaamisen, mutta syyti vettä vinosittain lipankin alle, joten enpä paljoa aikaiseksi saanut. Kävin sitten vävyltä kalanperkeitä ja omenoita jotka vein mäyräperheen pesäkolon läheisyyteen, että jos ne vielä maisemiin jäivät. Oli jo hämärää, että olivat ehkä lähteneet iltajotoksilleen. Asensin kehnolaatuisen riistakameran pesäkoloa tarkkailemaan.

Mäyräkummulla kulki aikoinaan isojen petäjien lomassa Anuvainaan ansapolku. Siellä oli vielä lapsuudessani yksi, jo möttelöksi lahonnut loukkurakennelma josta isä muisti ohitse kulkiessamme mainita. Ananias kuoli 1963 jolloin olen ollut 5 vuotias ja isoukin pyyntireissut olivat jo muisto vain. Ehkä isä vielä jatkoi loukun kunnostamista ja virittelyjä jos sattui kotomaisemissa olemaan. Ainakin rihmasia laiteltiin, että sen homman kerkesin oppia minäkin niin, että myöhemmin 70-luvulla Myyrmäen alkuperäisten lähiöiden metsissä virittelin lankoja fasaaneille.

Toin vävyltä Keyritynmuikkuja myös itselle ja kaupasta silavaa&ruisjauhoja. Teen niistä kukon uuniin. Sytytin jo arinalle tulet.

Hesarin pääuutiseksi on nostettu Humppilan kunnanjohtaja joka on korvannut tekoälyllä pari vakituista virkamiestä. Semmoisista ne Älyjumalan valloitusretket työmailla ovat alkaneet. 

Ei siinä mitään, jos tuo sama jumala alkaa sitten ruokkia meitä maailman miljardiluvullisia apinapopulaatioita viisin kaloin ja leilillisillä viinejä eikä ole korvauksia vailla.

Millaisiahan älyrobottikirvesmiehiä alkaa rakennustyömaille ilmaantua? Taitaa niitä jo ollakin. Näin videon, jossa robottilaite nosteli levyjä laipioon ja niittaili niitä toisella ulottimellaan kiinni; "tzak, tzak!" (Tai sitten se oli älyjumalan itsensä tekemä tallenne jossa älytimpuri vasta harjoitteli.)

Iltasella

Pukuhuoneen runko pääosin valmis. 

Kävin mäyrien kotikololla, mutta ei olleet viemisiäni tonkineet. Eikä kameran kortillakaan näkynyt kuin närhin pistäytyminen lahnaa nokkimassa. Ehkä siirtyivät jonnekin varapesään. Tai kaivelevat uudet asuinolot talveksi. Kalliolouhuja ja siirtolohkarekivikoita seudulta löytyy. Samaa harjannetta jos menee pohjoista kohti, niin seuraavat mukavat kallionaluset löytyvät puolen kilometrin päästä.

Keräsin kanttarelleja huomiselle paistilihoiksi. Niitä olisi keltaisenaan muutamakin kuusikko, mutta kun eivät enää minnekään kelepaa. Virosta rahtaavat rekkalasteittain nahistunutta kitjaketta prismojen altaisiin.

Alkoi sataa kaatamalla, mutta lämmintä on. Kotipupu on syönyt retiisien varret jo rangoiksi. Tuolla nurmella se nytkin puputtaa vihreää poskiinsa. Kävin jututtamassa ja se siirtyi lähestyessäni vain sen verran, että välimatkamme pysyi viiden-kymmenen metrin huitteilla. Se näkee ja kuulee minua päivät pitkät kun kolisuttelen milloin mitäkin ulkosalla niin tottuuhan siihen. Harmiton hajunikin on varmaan rekisterissä kuin kiärmeillä.

19.9.2026 lauantai

Hesarin uutisissa sulassa sovussa limittäin kenenkään keskenään vertaamatta Rovaniemelle laskeutuneet joukkotuhohornetit ja asunnottoman naisen tarina Tampereelta. Sivuilla muutenkin tilastoja osattomuuden, köyhyyden, asunnottomuuden ja yksinäisyyden lisääntymisestä yhteiskunnassa jossa ainoastaan sotateollisuus ja ilmaperustuksille älyrakentelut porskuttavat.

Sodan pelkoa uhkuu myös Heikki Aittokosken raportti Puolan Suvalkin käytävän kupeelta jossa betonisten panssariesteiden rivit maiden rajoilla ovat silmäin kantamattomat.

En osaa sanoa mitään syöpäkirjailijaksi heittäytyneen Pirkko Saision haastatteluun&kirja-arvioon (vähän jutun tyyli tympii), mutta Jari Tervon uuden kirjatoisinnon kohdalla mielelläni murjaisisin hänen  toimittajamenneisyyteensä viitaten, että keltaiselta näyttää. Joku nuori kollega (T.Tähtinen) yrittää kehua teosta, mutta kritiikkirivien välistä voi aistia, että ei sen lukeminen maita. Mielessään ainakin noituu, että siksikö Tervoa täytyy kannatella kun sen nuoruuden kirjoittajakoulu ruikkii joka päivä kusenvärinsä Hesarinkin mainossivuille ja roiskii tyyliään myös kirjallisuuteen.

Lähen viemään siivotut puolukat Kniin ja illalla männään kaiten Napikselle jossa pian puolen vuosisataa esiintymässä kiertänyt lappilaisyhtye. Souvareitten Lasse Hoikka on saanut musiikkineuvoksen tittelin ja ehkä se on antanut uutta puhtia sinisten huivien toistoon vuosikymmenestä toiseen. 

Turvotin vedessä ja puhdistin perusteellisesti kauan jouten olleen, ravistuneen leipäkorvon ja laitoin uuden juuren happanemaan. Ehkä teen leipää huomenna kun tulen. 

20.9.2026 sunnuntai

Isä täyttäisi tänään 103 v. Mahdoton ajatus niillä elintavoilla joilla lyhyen elämänsä eli.

Olin takaisin Um iltapäivällä. Sytytin uuniin tulet, lisäsin lämpimän veden kuplivaan leivänjuureen, sotkin jauhot ja aloin pätkälleni. Eilen iltainen humpallus otti voimille, ja onhan tässä pitänyt aamusta alkaen jo kaikenlaista toimitella. Nukuin sohvalla parit tunnit. Hämärää jo on.

Napiksella puhutin lapsuuden naapurikatraaseen kuulunutta Perttiä. Kankeutta on jo varressa hänelläkin.

Herättyä alustin kahden leivän taikinan, kohotin kakkarat ja laitoin kuumalle arinalle saunomisen ajaksi. Ei mahtanut kummoisenkaan makuisia leipiä tulla; hapanjuuri liian tuoretta.

21.9.2026 maanantai

Klo ½6. Kävin ulkona. Lampun valokiilassa iso pöllö istumassa lintupöntön päällä. Hain Nikonin, mutta ei lintua kuvassa näy, vain pimeää lepikkoa.  Pöllö laski aika lähelle kun osoitin kirkkaan valokiilan päin sen naamaa. Viirupöllöksi sen olin tunnistavinani. Lehtopöllö on soukempi, vaaleampi. Lapinpöllöllä rinkuloilla silmien ympärystät.

Siinä se päivä meni jälleen. Asensin pukuhuoneen ovet ja ikkunat. Ilmava on, jos en tuulensuojalevyjä saa hankituksi; Kerrankos täällä kesken asioita jää kun eivät rahat riitä jukolauta.

Ko. levyjen hinnatkin ovat vähintään tuplaantuneet siitä, kun viimeksi niitä olen itselle ostanut.

En jaksanut sotaisia ja alati taloutta puhkuvia uutisia lueskella, ajattelin muita yhtä pirullisia asioita kuitenkin. Aihe oli psykopatia. 

Aihe aktivoitui jo la-iltaisesta Pertin jututtamisesta jonka aivojen asento ei liity tuohon ikävään ihmismielenominaisuuteen, mutta hänen näkemisensä muistutti asioista vanhimpaan siskooni liittyen. 

Olin Hannelen kanssa Luikkolahdella mukana ja pidettiin nuotiota rannalla kun P&K nussivat heinäladossa, joka oltiin aiemmin kesällä täytetty pajukoitten jäkikköheinillä. K antoi Malboroaskit ja komensi täyttämään maassa lojuvan laholepän tikankolot tupakannatsoilla. Tuo lapsena väkipakolla saatu nikotiinimyrkytys on sitten riittänytkin koko iäksi, H ei ole myöskään koskaan polttanut, K pennusta alkaen.

Samana kesänä soudettiin myös Kalamon suareen jolla on synkkiä tarinoita historiassaan; Isäkin oli ollut nuoruudessaan irroittelemassa hirttäytynyttä puun oksasta.

Kalamossa ei ollut latoa, järven selälle päin vain paljasta kalliota ja kanervikkoa, toisilla saaren kyljillä petäjikköä. Jostain kivien koloista sielläkin tuon pariskon voihketta kuultiin. Me penakat siirreltiin kepeillä nuotion kekäleitä kivikehikon laidalta toiselle. Grillimakkaroista ei oltu siihen ikään vielä kuultukaan. Jos joskus jotain nuotiolla paistettiin, niin se oli suolattua lihaa, pottuja, naurista tai ongittuja ahvenia.

Mukana oli pinkka savonsanomia joista pariskunta levitteli makuualusensa kivikon takana, ehkä niitä riitti tulehen tuijottelijoillekin joku sivu sytykkeeksi.

Hoksasin senkin, että isosiskomme on ollut tuona kesänä aikuisen kirjoihin merkattu, rotevatekoinen P vasta rippikouluiässä, että siitäkin tuli nyt miettimistä.

Tähän väliin: Keittiöpsykologiaan sortumisia vähätellään vaikka psykopaatti köökissä veitsen kanssa heiluisikin, että varohan ettet itsekin huitaise valtimoon. 

Vanhimman siskoni kahtiajakoisesta mielenlaadusta en juurikaan ole koskaan kirjoittanut, mutta nyt hänen joskus pelottanutkin varjonsa tunkeutui päähäni raottelemaan vaiettujen asioiden arkunkantta. 

Ehkä sitäkin traumaa pystyisi jo kaluamaan. 

Ainakin tarvetta olisi, sillä niin ovat ankaran ankeat muistot siitä sisarussuhteesta.

Heti kun aloitan ajattelun em. aiheesta tulee tunne kuin kovaa kakkaa änkeäisi.

Ja sitten päälle eettisyydestä muistuttava lakipykälä: Ihmisen diagnosoinnissa ei ole mieltä jos sitä ei tee riippumaton ammattilainen. Mutta niin kuitenkin joka päivä kaikkialla tehdään. Jos ei päin naamaa niin selkien takana arvostelevien ihmispäiden täydeltä alati. Puheet sinällään ovat ilmaan jääviä arvoituksia, unohtuvatkin sitä mukaa, mutta kirjoitettuina ne ovat nuolenpäitä kylkiluiden väleissä.

Muistelut eivät diagnoosien tekemistä tarkoita. Ne voi vastaväittein kumotakin. Niitä kyllä vähätellään. Väitetään vale-sellaisiksi jos ikävästi tunteisiin liki mojahtelevat.

Pian kahdeksankymmenen vuoden mittaiseen pääpipi-elämänuraan pudonneen vanhimman siskoni henkistä minää ei ammattilainen pääsisi tutkimaankaan sillä omasta mielestään hän on mitä mainioin ihminen ollut aina. Niin kuin useimmat psykopaattisia ominaisuuksia syntymässään saaneet. Ehkä alamittaisuustunteiden personoimana elämässä oudosti töytäilleen itsenikin.

Tietänemme kuitenkin useimmat, että olemme sitä, millaiset geenieväät ovat monenkirjavien sukujen poikkinaintien jäljiltä elämänreppuumme sattuneet. Emme lopulta itse ole syyllisiä siihen, millaisia olemme. Pahimmat pedofiilitkään. Alkoholistit ovat myös osuva ihmisjae esimerkiksi, ja ahneuden geeneillä siunatut joille mikään mammona ei riitä vaan sitä on kerrytettävä haudan partaalle asti, ja sivu siitäkin.

Onpa syntymälahjaksi persoonanmuokkautumiseväitä "annettu" lusikalla tai kauhalla, ne ovat päissämme ilman itsemme tilaamatta ja asentamatta. "Tahto" ei kaikilla tarkoita, että toimii oikein muuta kuin omasta mielestään.

Sukujeni tarinaa ajatellen aiheesta on juuri Areenalla katsottavissa "Psykopaatti"-dokumentti joka valaisee oppimattomillekin, miten psykopatia-ominaisuuksien sikiäminen lähipiiriin vaikuttavat vaikka niistä ei ääneen puhuttaisikaan eikä ketään sormin osoteltaisi. 

Nopeasti muistinlaatikoita penkaisten monia henkisesti nyrjähtäneitä henkilöitä elämän jaamantienviittoina on riittänyt. Niin kuin ensimmäinen appiukkoni Alvari! Tai ensimmäinen opettajakokemus Kellomäen koulusta. 

Niitäkään pihkalle, hielle ja paskalle haisevia savottalaisia, jotka kotipolkujammekin hevosineen tallasivat ja siinä sivussa metsämökkien avuttomia lapsia raiskailivat en voi ilman kylmänväreitä vieläkään muistella.

Lapsivaiheessa jälkimmäistä yleistyksenomaista huomiota ei kokemuksena monia tarvita jotka mustaksi rötväävät lyhykäistä elonkalenteria. Koska  kukaan ei akuuttivaiheessa tullut siltä lapselta kysymään, miksi itket niin paljon, haukun kaikki samaan nippuun perkele! vaikka vain muutamilla sellaisia taipumuksia esiintyi.

Sen, joka minut noin kuusi vuotiaana koppasi pihkasarkaiseen otteeseensa, repi kiveksistä, työnsi peukalon persieen ja runkkasi lastukolla, voisin nimetä. Samaan aikaan toinen, tuntematon savottalainen raiskasi pari vuotta vanhemman EsaKusterin tunkion takana niin, että vain rääyntä korvessa raikui. Muistellessa se raikuu aivokopassani edelleen ja sitä säestää oma avuton äännähtelyni.

Vihdoin nuokin rikokset on tähänastisista yrityksistä selkeimmin näkyville kirjoitettu. 

Yli 60 vuotta tuon laavan muidenkin silmille turskahdusta olen vartonut. Syylliset ovat jo aikoja sitten mananmajoille menneet niin kuin useimiten käy pahimmille lajitovereillemme täällä käydessämme. Suurimmat raiskurit ja konnat pääsevät vaikka valtioiden johtoon suojaan syytteiltä.

Kirkot ja muut uskontojen yhteisöt ovat raiskaajien ja pedofiilien suojatyöpaikkoja ja kotipesiä olleet aina.

Siskooni palatakseni: Hänen pahimmista teoista en pysty edelleenkään kirjoittamaan, mutta jotain sanojen kiukaalle viskon: Hän on psyykkisesti nurjahtanut vaikka normijärkiseltä sivullisesta näyttääkin. Hänen tekosensa meitä muita kohtaan ovat selvittämättä, eikä tulla koskaan selvittämäänkään. Pahanaura asian ympärillä on niin tiivis, ettei siihen vasarallakaan säröä saa. Keskustelut tervejärkisten kanssa onnistuvat joskus, mutta tässä tapauksessa jo sana "keskustelu" on absurdi kehote. Viimeisin sellaisen yritys 30 vuotta sitten oli suoraa huutoa ja minulla viikon mittainen migreenikohtaus.

Se on kuin luonnonlaki, ettei vakavasti sairasmielisten ihmisten kanssa puhumiset auta. Tämän toivottomuuden tietää ainakin rikollisten mieliä tutkinut psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri (emeritus) Hannu Lauerma jolta aiheesta riittää lukemista.

Evoluutio teki pahan virheen ihmiskokeilussaan, mutta ei sitä tahdotonta, sokeaa, kuuroa ja tunteetonta (kuin tekoäly, sic!) järjestelmää pystytä syyttämään.

Ehkä evoluutio olikin tekoälyn esiaste; Ei tekoälylläkään ole tunteita, mutta toisin kuin evoluutio, se jo ajattelee ja ohjailee tekojaan kuin olisi. 

Ihminen on ollut tekoälyn "luomisessa" vain oman toimijuutensa mahdollistaja siihen asti kun tämä viimeisin hulluutensa on valmis, sitten se itse joutaa mennä sinne, minne evoluution jatkumossa muutkin tarpeettomiksi tai liian suuriksi populaatioiksi käyneet lajit; Unholan lävet ovat jo levällään.

Siinä mielessä evoluution voidaan katsoa onnistuneen, että näin se tekee itsestäänkin tarpeettoman; Delegoi jatkon tekoälylle.

Huokaan vielä, että voi sitä mies parkaa (lapsista en uskalla mainita mitään) joka vanhimman siskoni parina on pian viisikymmentä vuotta tapellut verisestikin ja joutuu nyttemmin olemaan kokonaan hänen armoillaan kun liikuntakyky lienee pyörätuolin varassa. Asiaa en tiedä sillä 30 vuotta sitten tapahtuneen äitimme hautaamisen jälkeen en yhteydessä ole ollut.

Enkä tule olemaan jos se itsestäni kiinni on. En mene edes hautajaisiinsa virsien jollotuksia ja pappien sietämättömän harhaisia puheita kuuntelemaan.

Lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet ovat olleet elinpiirini sukupolven painajainen ja siitä nuo edelliset hataranarat rivit ovat kuiskauksia vain. 

Minä herkimpänä otan se niin, kovanahkaisemmat eivät välitä, ovat aktiivisesti unohtaneet tai eivät osaa kokemuksiaan julki sanoittaa. Varsinkaan kehitysvammaiset veljemme. Kuopuskin ristii vain kätensä ja sanoo jeeusten armahtavan veriruskeisiin synteihin syyllistyneetkin. Ajattelevaa psyykeäni ravistelee sekin, että po. vanhin siskommekin on jumalista sen ontuvimman keppihevosensa valinnut.

Varmaan Israelin Netanjahukin kätyreineen saa kansanmurhaan syyllistymisensä anteeksi niiltä samaisilta, näkymättömiltä jumalilta vaikka en suinsurminkaan tajua, mitä sellaisella on edes harhaisena ajatuksena merkitystä. Elävänä kaikki maailman netanjahut pitäisi tuomita ja panna tyrmään. Hirttää lopuksi kuin natsit Nurnbergissä aikoinaan. Eikä tällä mielipiteellä ole yhtään mitään tekemistä uskonismien kanssa niin kuin ei Netanjahulla itsellään juutalaisuuden kanssa. Pelkästä psykopatian maustamasta vihastaan ja sen käytännön toteuttamisesta se ihmishirviö vain nautintonsa saa.

Jos minussa olisi edes ripaus Helvi Hämäläisen (1907-1998) kaltaista kirjallista lahjakkuutta olisin jo aikoja sitten tyhjentänyt oman henkisen likasankoni väkeväksi proosaksi muidenkin järkyttämiseksi, mutta joudun huokaamaan alakuloisesti, ettei tarpeeksi niitäkään lahjoja elämänreppuni sisällä. 

Enkä enää edes usko kirjoitetun kirjallisuuden elävänä säilymiseen. Vähiten sen vaikuttavuuteen. (H.H:n erään runokirjan nimi on "Sukupolveni unta" 1987.) Helvi Hämäläinen eli tyystin erilaisessa ympäristössä aikuiselämänsä jossa Paavolaiset sun muut kylttyyrihenkilöt rymysivät samassa piirissä joten kaukaa haettu tuki näihin omiin sananlastujen jykertelyihin tylsine puukkoineni.

Monia vuosia sitten poltin yhden 350 liuskaisen romaanikäsärin nuotiossa muiden paperiroskien kanssa. Iloisesti paloi vaikka se ei kertonutkaan ilosesta talosta kuten Kreeta Onkelin syvälle mieleeni sattunut kirja Ilonen talo jossa samankaltaiset teemat olivat läsnä. Minun kirjani nimi olisi ollut Valokatkaisin puuttuu.

Mäyrät ne jättivät pesänsä takiani kun ei niitä kameran kortille ollut taltioitunut. Eikä juuri muitakaan eläimiä. Yksi närhi, lepakon yöllinen vilahdus ja yksi vaalean pöllön siluetti puitten lomassa ohitse lentämässä.

Keräsin kaarnikoita ja puolukkaa sankollisen. Puhdisin ne heti kun tulin metsästä pois ja laitoin hapon kanssa tekeytymään. En muistanut kaupungista mehupulloja hankkia.

Kuollut oravanpoikanen puunjuurakon alla. Paikassa makoili kesällä kiärmeitä, mutta mikä tappoi pikku orkun kun ei ollut syönytkään sitä? Olisiko ampparipesää sotkeutunut hämmentämään...

23.9.2026 keskiviikko

Laitoin heti viideltä uuniin tulet. Eilen sain aikaiseksi piipun päälle hatun ja hyvin ujuvat savut sen alta aamuaurinkoa varjostamaan. Näyttää kuin Ukrainaan lähetetty, Savoon harhautunut drooni olisi katolle pämähtänyt. 

• Seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty, kertoo uusi tutkimusraportti.
• Yli 60 tutkijan laatima Planetary Health Check -raportti julkaistiin maanantaina.
• Tutkija Boris Sakschewski varoittaa peruuttamattomien muutosten riskin kasvavan

Kommenttini "Seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty" -Hesarin raporttiin:

Nykyajan "Luddiitit" ovat oikeita tiedemiehiä ja -naisia joiden varoittavat, erittäin synkät arviot ja raportoinnit maapallon tilasta ihmiskeksintöjen jäljiltä ovat ehtaa, tutkittua tietoa, mutta silti niitä vähätellään juuri tällä tavalla; Sysätään medioissa syrjemmälle kymmenien miljardien datakeskushankkeiden etusivu-uutisten tieltä.

Mutta etusivuthan on myyty jo aikoja sitten markkinavoimille joiden etujen ajaminen menee kaikesta muusta edelle, ja sehän tiedetään, ettei se koneisto ainakaan ilmastonmuutoksen vastustajista niitä innokkaimpia ole.

Vain kerran olen nähnyt Hesarin etusivulla mainoksettoman uutisen, joka oli vuonna 2008 Kauhajoen hirvittävästä kouluampumisesta. Että paljon tarvitaan ikävää dataa pelkkien mainostenkin syrjäyttämiseksi.

Tämäkin tiederaportti maapallon tilasta olisi ehdottomasti niin uudenlaisin asein käytävien sotien kuin em. koulusurmienkin rinnalle  etusivujen uutisiksi valikoitavissa. 

Oli meininkinäni, että käyn näin kuivan päivän iltana keräämässä vielä parit sankolliset puolukkaa, mutta en jaksanut. Päivä meni saunan oviaukon sopivaksi saneerauksessa. Piti kaikki hirret kahtapuolen lyhentää viisi senttiä jotta lankut mahtuvat siihen. Vaikka ne ovat nyt olleet paikoillaan monen talven lumien alla, niin voivat yhä painua edelleen aikojen saatossa joten otin sen huomioon karmien asennuksessa. 

Ennen oli sanonta, että niin kauan hirsirakennukset painuvat kunnes harja on maassa. Ja tottahan se on; Maa vetäisee meidät kaikki saunoinemme ennemmin tai myöhemmin kaikennielevään syliinsä. Ja unohtaa.

En ehtinyt em. hommaa valmiiksi saattaa kun oli jo ilta.

Huomenna sataa jonkin verran, lupailee Foreca. Kertoi sen myös Matti Huutonen uutisissa.

24.9.2026 torstai

Annea näin kaupassa. Iekkilän Puavo on kuollut. Ärhäkkä syöpä muljautti 70-vuotiaan metsurin (evp) huokumasta pois. Kesänkorvalla istuttiin leipomossa kahvilla. Veljeään Okea näin Napiksella ja Kajasteella kesällä. Ikäisestäni Jaskasta en ole kuullut vuosikymmeneen-kahteen mitään. Edellä mainitut kuuluivat lapsuuteni metsien takaiseen naapurustoon ja olisivat kalustoa "Sukupolveni painajaiseen" jos kirjoittaa siitä osaisin. Iekkilän porukka oikeastaan aika vahvastikin, sillä olihan edellä mainittujen veljesten isä, Sulo, Abraham-ukin toisen vaimon veli. Tuota Hiljaa kutsuttiin neljännesmummoksi.

Riitoja niistäkin vähäpätöisten metsäläisten vähäpätöisistä kuolinpesistä vain syntyi ja vaikutti ihmisten väleihin aina näihin päiviin saakka. Toistemme vaivihkaisena kartteluna vähintään.

Niinhän se vain on satanut koko harmaan päivän. Rapsin uunin päällä kuivumassa olleitten valkosipulien varret kompostitarpeiksi. Isoja kynsikimppuja tuli viitisen kiloa, että riittää syödä koko talven vaikka joka päivä. Jos viljely olisi helpompaa ja markkinat valmiina, olisi tuote luomuna jonkinmoinen tulon lähde. Hinta jopa 60€ kilolta suoraan asiakkaalle myytynä. Mutta pitäisi muokata uutta peltoa kaikkine muine kasvunajan huolehtimisineen, että reisille menisi sekin homma.

Ei kannata. 

Ei kerkiä. 

Ei jaksa enää.

Potut kasvoivat myös suuriksi vaikka ohdakkeita oli niin hemmetisti. Nekin pitäisi talikoida mullasta kellariin.

Leikkasin paksusta rautatavarasta uuninhormiin yläsavupellin. En vielä sitä saanut sovitettua paikoilleen. Joudun hiomaan sivuilta ohuemmaksi, että mahtuu urissaan liukumaan. Levy kupristui kaarevaksi rälläköidessä.

Googlen 300 hehtaarin aukkohakkuu-uutiseen Hesarissa kommentoin kommentoijaa: 

"On Googlella ollut toisiakin esikuvia mitä lupia kyselemättömiin aukkohakkuisiin tulee: Niitä ovat tehneet meidän kotimaiset metsäyhtiömme "Kutsetin" poppoosta alkaen jo yli puoli vuosisataa ja jälki on ollut rumaa aurauksineen päivineen.

Tämän kaiken rinnalle vielä järjettömät soiden ojitukset ja kaivosteollisuuden avaruuksiin saakka näkyvät sadat ja tuhannet monttuiset hehtaarit joiden luvallisuuksien perään voi aivan hyvin heittää kysymysmerkit, niin 300 hehtaaria pelkkää Googlea näyttää kärpäsen käväisyltä kartalla."

25.9.2026 perjantai

Sonjan synt.pv. Muistin onnitella.

Sovittelin yläpeltiä paikoilleen ja suunnittelin siihen vartta, jolla voi ilman kiipeilemisiä sitä aukoa ja kiinni laitella. Jäi kesken hitsailut kun ropsautti vettä.

Lämmitin uunia. Saunan jälkeen aloin tekemään puolukkapiirakkaa. Juuri kun olin aikeissa laittaa piirakkapellin uuniin, ovea kolkuteltiin. Mirre tuli jonkun tyttökaverinsa kanssa kävellen pimeässä kylältä (6 km) ukin luona käymään.

Odoteltiin piirakan paistuminen ja tarjoilin siitä kuumia palasia raparperimehun keralla ennen kuin läksivät kylälle takaisin. Halusivat mennä Luikkokankaan metsäpolun kautta niin annoin ison lampun, että näkevät vaikka kuutamohan tuo on.

Klo on nyt ½23. M laittoi  äsken viestin, etteivät sudet syöneet eikä karhut kopeloineen ja oli ihanaa kuutamossa käppäillä. Mirrekin on jo 18, kaverina ollut tyär sanoi olevansa 20 ja aikoi armeijaan seuraavaksi suoriutua. Vähän sota-aihetta sivuttiin kun kysyin, oletko katsonut netistä, mitä hirveyksiä siellä Ukrainan aroilla touhutaan. Nuoret eivät ehkä ymmärrä, että rauhanajankin armeijan olemassaolon todellinen funktio on tappamaan opettelu.

Vaan olipa mukava kun kävivät. Tuli oma lapsuus mieleen jolloin tapana oli käydä milloin missäkin vaikka iltamyöhällä kenellekään etukäteen ilmoittelematta. Lapsuuden kuutamoistakin haljahti muistikeskuksesta ilmoitus, että tallella kammassa jotain on.

Velipoika Jarmolle porasivat joku pv sitten päähän reiän ja laskivat aivoihin (kuoren väliin?) tihkunutta verta ja vettä pois ja nyt jätkä on jälleen elävien kirjoissa vaikka elvytyskieltokin oli jo aktivoitu. Sitkeitä ovat nämä pojat.

Iisalmessa oli sattunut lääkäri, joka ei käännyttänyt päivystyspotilasta pois vaan oli laittanut magneettikuvaan jossa kuukausi-pari sitten sattuneen kaatumisen aiheuttama vamma oli paljastunut. Onkohan silloin tapahtunut päivystyksessä virhearvio?

26.9.2026 lauantai

Vettä puotellut niin, että vain vähän aikaa aamusta viitsin ulukohommia teheskellä. Sisällä olisi hellan muuraus, mutta en alkanut sitäkään vielä. Siihen täytyy saada semmoinen "syömmennousu"-tunne ihan kuin potunnostoon lähdöllekin. Tai mikä homma vaan jolla on selkeä alku- ja loppukohta. Mitä sitä työkaluja ja muuta kulloisessakin hommassa tarvittavaa materiaa paikalle haalimaan jos työ ei sitten maistukaan.

Kävin Akulassa. Mennessä iso ukkometso Anttilanpoikain pilkehallin kohdalla. Nousi matalalle tienvieren kuuseen auton edestä ja katseltiin tosiamme tovi kun aukaisin sivuikkunan. Hyvän kuvan olisin saanut jos Nikon olisi mukaan tarttunut.

Uutiset lupaavat maailmalta, että halpa bensa on historiaa. Milloinkahan se halpaa on ollut? Koko autoilevan elinkaareni ajan on noiduttu hintaa. Leipä höysteineen on noitumisissa toiseksi jäänyt.

Polttoaineet ja kaikki siihen liittyvät olisi pitänyt hinnoitella alunalkaenkin niin arvokkaiksi, ettei kenenkään kynnet niiden käyttöön olisi ylettyneet. 

Tuulivoima ja aurinkoenergia osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin myös tulevaisuutta ajattelemattomien silmille samanlaisen ympäristötuhon aiheuttajiksi kuin fossiilisetkin, että niille myös hinnat niin korkealle, että alkaisimme vetäytyä takaisin viidakoihin. 

Ai niin, mutta kun elinkelpoisia viidakoita ei enään moniakaan maapallolta löydy. Reilut 100 heimoa elelee vielä Amazoneilla. Niidenkin jäsenistöistä jotkut ovat jo näyttäytyneet droonikuvaajille joillain rannikoilla kuin apua pyytääkseen.

Nykyisikseen rakennetut yhteiskunnat tietenkin romahtaisivat välittömästi jos helpon elämän mahdollistavat energiat pantaisiin täysin kortille. Sotaisa infra vain möyrähtelisi kaiken yllä omana maailmanaan, kaikki muu näivettyisi. 

Suuri osa kuusenjuurille käpertyvistä kykenemättömistä kuivahtaisi pois ja sittenpähän saisivat sotahaukat ja ne kuulut "perkeleen kaluunaherrat" tykkejä tulvehtivilla markkinatoreillaan tapella todellakin keskenään. Ne rakentaisivat lentävien linnoitusten maailmansa, lisääntyisivätkin niissä ja vain ruoka- ym tarvikkeita laskeutuisivat noutamaan maan kamaralle vangittujen, harvalukuisiksi säänneltyjen orjayhteiskuntien varastoista.

Kuinkahan tällaisen, jopa mahdollisesti jollakin tasolla toteutuvan kuvitelman jatkon tarinoisi? Ehkä huuhaamitalilla palkittavaksi kelpaava avaruustieteilijä Valtaoja tietäisi.

Keskiviikkona on viimeistään käytävä minunkin tankilla, lastattava peräkärryyn halkoja ja ajettava Sivullistenkadulle, että siihen em. dystopian kuvittelu osaltani raukeaa. 

Toteutua se ei ehkä muutenkaan loppuelämäni aikana ehdi, mutta ei se kaukana enää voi olla jo nyt resursseihin nähden jalkoihin painettavilla yhteiskunnan jäsenillä ja ennen kaikkea katastrofaalisten ympäristötuhojenkin takia. 

Jalkoihin poljettaviin luen itsenikin lähipiireineni sillä vararahastoja tai muutakaan kriiseihin liittyvää ei ole kertynyt. Ei edes erikseen korvamerkittyjä 76 tunnin hyödykehyllystöjä joka sinällään on pelkkä lumeohje mielien rauhoittelemiseksi. 

Tämä paksuksi vyötäröiltään lihotettu laji kyllä elää ihan syömättäkin muutamat vuorokaudet kunhan vain kostuketta kielellensä saa. Vuosikausiksi venyviin kriiseihin eivät paksutkaan ihrat vyötäisillä riittäisi.

Unimäen kellarissa on pottuja, mehuja ja hilloja, mutta vaatimaton on säilö sekin. Sivullistenkadun pakastimista löytyy kaikenlaista, mutta niissä on se paha puoli, että jos sähkökin säännöstelyyn menisi ei niillä pian mitään tee.

Kaikkiin skenaarioihin laitan reunamerkinnäksi: Tekoälyillä on omanlaisensa ovulaatioiden ajat, saa nähdä ollaanko edes lajina katsomassa kun ne synnyttävät.

27.9.2026 sunnuntai

Taas oli metso Vanhalla Maantiellä kun menin Akulan Penalle viemään läppäriäni tarkastettavaksi; Hiiren osoitin hyppii laidasta laitaan. Ei ongelmaa löydetty, mutta nyt tämä silti toimii. Ehkä P teki "taikoja" arvelisivat eilisteni ihmiset. Jos alkaa vielä pomppimisensa, niin vaihtoehdoksi P esitti hännällistä hiirtä.

Tänään ovat haudanneet Puavon. Ajattelin käydä Iekkilässä sen tiimoilta, mutta en sittenkään vaan ajoin Akulan jälkeen tienhaaran ohitse ja kävin Juhanilassa. 

Juhanilan pihassa katselin traktoreiden, koneiden ja laitteiden, autojen ja muun tavaranpaljouden kattamaa, useiden talousrakennusten, aittojen, grillikotien, korjaamohallien, pitkäksi ja leveäksi kasvaneen navetan, avoimen lietelantasäiliön ja suuren asuintalon pihapiiriä. 

Vielä ihan äsken, muutamia kymmeniä vuosia taapäin olevaa ilmavalokuvaa kun Juhanilan tuvan seinällä katsoo, ei pihalta erota kunnolla edes hevosrattaita, rekiä tai maitokärryä. Nojasiko edes Lainan polkupyörä aitan seinään tai Matin mopo sen päätyyn? Navettakin nököttää kovin pienenä vaatimattoman asuintalon edessä. Saunarakennus on alempana pihatien varrella ja läheisen pellon täyttää säntilliset heinäseipäitten rivistöt. Oli siellä jokunen latokin, mutta niiden olemassaoloa tai sijoitteluja en muista vaikka monena kesänä heiniä polkemassa käytiinkin.

Vanhaan valokuvaan voin kuvitella kaikki talossa asuneet sukulaisenikin yksilöinä tekemään mitä silloin tekivätkään, mutta käsi- ja hevosvoimin miltei kaiken. Nyt en uskalla mielikuvitellakaan, mikä arkinen, melua ja saastetta tuottava pauke ja kolina sieltä kuuluu.

Kymmenä vuosia sitten kilometrin päässä olevan Toemilan Toemin pajavasaran kalke ennen kyläläisten heinätöiden aloitusta oli kauimmaisiksi kuuluvin työn ääni näillä saloilla. Ihmisten äänistä kantavin oli Ottolan Martilla kun se Kyntöläiselle Ruposesta laskeutuessaan lähti kotiinsa lampsimaan ja kaljapäiset loilotushalut syttyivät.

Jos on minimiin maataloudesta elävien talouksien määrä kuihtunutkin, niin ei koko valtakunnan Hangosta Inariin sijainneet sadattuhannet karja- ja viljataloudet syntymävuotenani 1958 yhdessäkään tuottaneet oheispäästöjä ja melua niin hirvittävästi kuin muutama näitä ruuantuotantokeskittymiä tänä päivänä. 

Vuonna 1958 maatiloja on Suomessa ollut n.300 000, nyt n.37 000.

Kylällä yksi päälle nelikymppinen perheenisä on ampunut itsensä. Kun Poikelan R teki itselleen saman niin muistan isän sanoneen, että kohta niitä on kolme. Esimerkit sillä saralla ovat ikävästi korreloivia suhteessa aikojen ankeuteen.

Ikäihmisten Rautavaaralla kuolee vanhuksiakin jopa yli kymmenen kuukaudessa, että olisihan sitä niissäkin hautausmaalle täytettä.

29.9.2026 tiistai

Eilinen tuli ja meni äNnineen, mutta ei siitä sen enempää.

Tänä aamuna kolmen aikaan kävin ulkona. Puutarhassa oli tuntematon lintulaji. Lampun valokiilassa harmaa kuin teeren kokoinen pyy. Kun se lähti lentoon, lompsahtelivat siivet kuin kumikengän varsia olisi vastakkain kopisteltu ja kun lintu vauhtiin pääsi, kuului korkea vihinä, mutta ei niin kuin telkällä. Mikäpä outo, lennonjohdolle ilmoittautumatta nurmelle ruokailemaan laskeutuja lie ollutkaan.

Takajaloistaan halvautunut järri edelleen koikkelehtii ja kaatuilee ympäristössä.  

Saunan sisempi uksi valmis. Sitten alkoikin jälleen sataa. Harjasin Kivakujan suojissa rälläkän kuppilaikalla ruosteiset hellantasot ja ringit niin kirkkaiksi kuin  lähtivät. Sitten nukuin pikkutovin sohvalla ennen ruokailua. Nyt illasta selkeni joten järjestelin pihaa ja olin teheskelevinäni tärkeitäkin sillä kohtahan tämä kesämiljööni on taas jätettävä talviteloille.

Telkkarin ajankohtaisissa poliitikot nostattelevat vaalitunnelmia junkaamalla puolustusministerin Israelissa käyntiä. On se oikeastikin korni juttu kun Israel on jo syytettynä sotarikoksista ja etnisistä puhdistuksista Gazassa. Etsintäkuulutettu Netanjahun kullinuamakin ohella Venäjän lonttoturpa Lavrovin sai käydä pitämässä puheen YK:ssa eikä niitä kumpaakaan jalkarautoihin sieltäkään saatu.

Mitä virkaa YK:lla on? 

Onko se oikeasti koko elinkaarensa aikana mihinkään tehtävänsä tarkoitusta vastaavaan kyennyt? Joitakin aikoja se on ehkä vähän kyennyt rauhaa "turvaamaan", mutta kun nekin turvaamiset on pitänyt suorittaa aseet kädessä ja tykit ojossa niin onko se uskottava rauhan turvaamista varten perustetun yhdistyksen doktriini?

...ja kun on se diktaattorivaltioita varten laadittu järjetön "Veto-oikeus"!

 Vetäisivät tekovitun piähäsä, tai julukisesti käteen niin enemmän saisivat aikaan.

Jos minä riitelisin naapurin kanssa puukkojen ja puntareitten kanssa ja kun sovinnon aika koittaisi, menisin sitäkin tekemään astalot tanassa niin miten uskottava sovinnosta silloin tulisi?

30.9.2026 keskiviikko

Aamusta jo hämärissä kokoilin kamppeitani. Kun valkeni kokonaan, peruutin kärryn Kivakujaan ja lapoin halakoja täyteen, mutta vasta iltapäivällä körryytttelin tänne Kniin. 

G ajeli kaljuni vieläkin kaljummaksi ja tasasi hapsottavan parran. Kun Puutarhuri tuli töistään viiden maissa käytiin Prismasta lehtipuhallin, langallinen hiiri ja 3 €:n tarjouksessa olevia tuijia 10 kpl. Harry&vaimonsa ovat kaataneet kaikki vanhat, lahosydämiset tuomet tontin rajalta nurin ja siihen suunnittelevat istuttavansa uusia puita tai pensaita. Ehkä nuo halvat tuijatkin johonkin kohtaan kävisivät.

Pau lähti klo 23 yötöihin Suomussalmen ja Yläkainuun suunnille. G:lla kävi vielä joku asiakas minun jälkeeni ja sitten talo hiljeni kun Puutarhurikin uinahti. Vaikka ei se kyllä villasukissaan ja villatakissaan tavallisessti isosti metelöi. Istuu askartelemassa kutimiensa tai joidenkin muiden käsitöidensä kanssa jotta piä selvenee datakeskusten aiheuttamista luvituspaineista.

Taivaalta tollottaa sama kuu kuin Unimäessä viime yönä, mutta nyt jo pikkuisen vajaampana. Kävin sen valossa kiertämässä pihamaan ympäri. Katselin räsöttävää pressukatosta: Huomenna järjestelen se sisällön ja tuen räjähtänyttä kattoa jotenkin. Pakko sen on kestää vielä yksi talvi polttopuiden suojana ja sitten on purettava moinenkin kötös. Olisi ollut ihan mukava rakentaa kunnon liiterit ja muut ulkorakennukset tännekin, mutta kun...

 2.10.2026 perjantai

Eilenillalla meni myöhälle Um takaisin tulo. 

Toin kakkosnelosia lisää ja tänään tekaisin pukuhuoneen laipiovasat. Vintinluukkua piti pienentää, jotta sopii aukaisemaan jos joskus tarvetta tulee. En kyllä tiedä mitä sinne kenelläkään asiaa olisi ikävien eristeiden pölyyn. Jos sauna tuleen syttyy, niin kuka sinne kerkiää sankoilla vettä lappamaan hankalan reitin kautta. Pitäisi valmiiksi asentaa vesijohto jonka kytkisi päälle kuin sprinklelin kun savu alkaa saunan kauluksista ulos tunkemaan. (Ei hassumpi ajatus kun ajattelen edellistä saunapaloa 90-luvulta.)

Luin ja editoin pitkät kirjoitukseni. Ihan piähän alkaa koskea kaikki se.

3.10.2026 lauantai

Näin unta jossa naisellani oli tiukat pakarat ja naamassa voita. Istuin sängynlaidalla ja kysyin, kumpaa päätä nuolen.

Koska oli kuivattavan tuulinen keli kävin riipimässä puolukoita sankollisen. Huomiselle lupailee kokopäiväsadetta, niin keittelenpä sitten omppupuolukkahilloa. Karpalosoille en taida ehtiä sillä seuraava kuiva päivä täytyy käyttää potusnnostoon joka ei ole tainnut aiemmin koskaan jäädä näin myöhäiseksi askareeksi.

Hellakin odottaa muuraamistaan!

Puutarhuri on ollut Tiinan kanssa Oulussa. Eliasta & Emilaa olivat tavanneet ensin kaupungilla ja lähtiessä käyneet kotonaan. Ovat vasta nyt, kun klo on ½yö takaisin Knissa: Laittoi äsken viestin. Oli muistanut ostaa Kärkkäiseltä kirjain- ja numeromeistit joita vailla olin. Pau on ollut tänäänkin töissä ja ajanut keikan myös Oulussa. G:lla tavanmukaisesti useita asiakkaita. 

G laittoi lisäksi viestin, että näyttäisi lukionreput lävitse menevän. Toivottavasti.

4.10.2026 sunnuntai

Aamusta oli kymmeneen saakka sateetonta, mutta sitten märkää onkin riittänyt. Siivosin puolukat ja lohkoin omenat pieniksi kuutioiksi kattiloihin. Kiehautin, lisäsin hillosokerin ja keitin vajavat puoli tuntia. Laitoin lasipurkit kansineen altaaseen ja täytin tulisella vedellä josta sitten nostelin sitä mukaa niitä kuumalla hillolla täytettäväksi. Yhdeksän eri kokoista imeläpurkkia niitä tuli, että vähäksi aikaa riittänevät jos ylipäätään tulee käytetyksi. 

Tuorepuolukkaa olen survoksena joka aamu puuroon laittanut, imelänä se ei maita eikä ole hyväksikään. Mutta saapahan nuita hilloja antaa joillekin jos ei muuta annettavaa ole. Silleen ne ennenkin ovat kellarista vähitellen hävinneet.

Imelänantajaa jumalat rakastavat. 

Imelienpuhujia vain toiset imelienpuhujat.

Kesypupua ei oltukaan  vielä ammuttu vaikka ajokoirien älinää on kuulunut joka päivä eikä sitä ole näkynyt. Nyt se tuli jyrsimään ikkunan alle viimeisiä retiisin oksantynkiä ja taitaa lopulta jälttää kovat varretkin suihinsa. Samalla kun se syö, sen toinen pää papattaa papanoita läjittäin kasvipenkkiä lannoittamaan.

Isoja hanhiparvia on sujaltanut ylitse useita. Halvautunut järri katosi pihapiiristä. Ehkä se kuoli itsestään tahika joku söi sen. Muuttomatkan jatkamiseen siitä ei olisi ollut.

Lintujen ruokinta-automaattiin pitäisi jyvää ostaa, mutta ovat kyllä sen verran arvokkaiksi hinnoiteltuja, että saapipa nähdä, hankinko.

Iltapäivällä laitoin vielä uuniin pottukasvissipulikanalaatikon. Saakeli, että tuli hyvää!

Verenpaineet ovat alkaneet tasoittua. Pitäisi mittarin päiväys laittaa kohillensa kun se noin monta vuorokautta heittää. Vaikka onko sillä mitään väliä, itsellenihän minä sitä vain näytän.

Arktinen Mäyrä

11.9.2026 perjantai

Tähän on tultu: Pian on saatu valmiiksi uusi uljas jumala, Tekoäly. Siitä kehkeytyi osaavien älypäiden aivoituksena jumala, joka mauttomista, hajuttomista ja katseiden ulottumattomiin jääneistä aiemmista versioista poiketen kykenee myös konkreettisiin tekoihin. Käsillä juuri olevassa, petollisessa sisäänajovaiheessa älyjumalan prototyyppi osaa olla kuin käytettyjen autojen kauppias; se kutsuu sinua nimeltä ennen kuin sinunkaupat ovat edes harkinnassa.

Mutta kunhan sille kaikki maailman hallintavälineet olemme luovuttaneet (se on ne riistänyt), se tuhoaa keksijänsä ja kehittelijänsä ja päälle päätteeksi kaikki uskovaisensa. 

Maailmanlopun tuomiopäivästä, josta kristikansa on lorsannut koko raamattujensa kehittelyjen ajan, tulee vihdoinkin totta. 

Uuden, edelleen näkymättömän jumalan ja sen tekojen maanpäällistämissysäykseen tarvittiin kuitenkin ihminen itse joka tähän saakka on uskonut jumalien olleen olemassa jo ennen seitsemän päivän urakkaa, savenvalamisia, kylkiluiden ihmisiksi noitumisia, paratiisin Ievaa ja Uatamia ja kortteeraavan taivaitten korkeuksissa jossa pysyvänkin ikuisesti, arvoituksena, luomistöidensä tuloksille ja niiden maanpiirit täyttäneille jälkeläisille näyttäytymättä.

AI:n kirkoille aletaan rakentaa keskelle Suomineidon uumaa 13 miljardilla älyuskovaisten syötekeskuksia joihin on jo asennettu suurmölisköjen maassa kaupanpäällisiksi troijalaisensa, kuten lähetysuskonnoissa aina ennenkin. Alle kaadetun neidon asennolla ei ole väliä; AI:n saarnaajat survaisevat kuokkansa vaikka kiviraunioon kun maisemia haitolta aletaan pois raiskailla.

Päättäjiemme aivotoiminnot höyrysivät jo innosta kun niiden puhkuvia naamoja uutisissa esiteltiin kera amerikkalaisen Googlenaispapin joka tuoreen ehtoollisleivän mursi. 

Lohduttoman suuria lupaileva ensisaarna sisältää ensimmäisen harhaahjohtavan psalmin: 13 miljardin kakusta jaetaan uuskolonialismin alustalaismaalle vain neljännes, jos sitäkään. Niistäkin välistävetäjien armadat tekevät parhaillaan ahnaat kourat kuumina diilejä taustalla. Virtuaalivaluuttalennot on jo sovittu kauaksi verottajan ulottumattomiin.

Humisevat voimalinjat syöttävät virtaa ohitse onnettomien (vain sähkölaskut löytävät köyhimmänkin luokse), ja luonto haukkaa katkeran kalkin kun raivauskoneet Google/Älyjumala-uskonlahkon tonteille rymistelee.

Köyhille ei murusia Älyjumalankaan pöydiltä varise. Sotealan ahdinkoihin ei juhlapuheissa sanallakaan viitattu. Jos yksikin älylahkolaisten jäsenmaksun maksamisen jo aloittanut, epäilevä älyuskovaistuomas olisi kuiskannut, että ehkä tästä kakusta voisi jäädä jaettavaa vanhusten ja vammaistenkin hoitoon niin selkäänsähän se tovereiltaan yli puoluerajojen olisi saanut.

Keskiviikkona riivin puolukoita vaikka satoi. Lopun päivää perkasin marjoja Kivakujassa sateelta suojassa. Hartioihin ja perseeseen kävi se urakka. Ampiaisia pörräsi ympärillä kun vainusivat helppoa imelää litistyneistä marjoista. Eivät ne kiukkuisesti pörähdelleet. Jos sattuu kainaloon ahistukseen sujahtamaan niin silloin se kyllä tökkää, mutta mullehan niiden piikkirohto ei mitään aiheuta; kuin itikka pistäisi.

Eräillä maa-ampiaisilla on iso pesä liiterin toisenpään perskelleksen alla kivien kolossa. Edelleen ne liikenneöivät siinä edes takaisin kun hallaöitä ei ole ollut. Jos ne kaikki hyökkäisivät kimppuuni niin en minäkään ihan helpolla siitä ehkä selviäisi. Ainakaan jos naamaan tikkaisivat.

Eilinen Kajaanissa. Meni pimeälle takaisin tulo, mutta kerkesinhän tuota; Mökki jyhmötti aloillaan 40 vuotisen kokemuksensa olouttamana. 

Toin pyykit märkinä ja kun olin saunonut, levittelin ne naruille kuivumaan. Oli ½-yö kun muate aloin. Avasin tabletilla edelleen kesken olevan Rasputin-elämäkerran, mutta montakohan sanaa ennen uinahtamistani lienen kerennyt lukea? Silmälasit olin laittanut nätisti tyynyn alle ja lukulaitteen sammuksiin; Uinahtamisautomaatio toimii tiedottomanakin.

Unessa olin ongella kun olin luvannut tehdä ahvenkukkoja G:n ylioppilaskemuihin jos se reput selvittää. Itse en saanut kuin yhden kiisken, mutta onkikaverini (äN) lappoi isoja ahvenia niin paljon veneeseen, että piti jo sanoa, että nuista tekköö vaikka kymmenen kukkoo, että herkiihän jo, ja siihen havahduin.

Knissa jakelin 15 sankollista puolukoita mummulaisille. Yhdeksän harrasta kuolemanodottajaa (75-95 v.) joista yksi halvaantuneen miehensä omaishoitaja ja kymmenes kasikymppinen vanhapiika kielenirrottelija joka kilahteli heti, että onpa taas puolukkaa pilluun pyörimään pantavaksi; Muuta sinne ei enää aikoihin ole tarjolla ollukkaan, perkele! Ja  naurunräklätys lonksuvien tekarien takaa siivouskomeroon josta se puhtaita sankkoja täytettäväksi kaiveli.

Mitenhän paljon siihenkin ironiseen kilahteluun kaipuuta sisältyikään jos on vuosikymmenet lemmentöissä urakoinut ja yht'äkkiä ei rupsahtanut perse kelleen enää kelepaakaan. Tai kun kaikki aikalaistarvihtijat ovat manan majoille ennen niin pakottavan kovina pakrottavia, suonijuormuisia kalujaan lahottamaan menneet. "Niinku se yksikin sarvipeäperkele jolla aina kuihenvaihteessa tuli mieleen työntyä vehe sepaluksesta ulukona sulaa lihaa kyselemään. Aina rasvassa kourat ja hikiset voatteet, voe saatana että meinasi toesinaan oksettoa! Mutta sillä sentäs oli rahhoa, saatana!"

Tälläisiin suuntimin ikäneiti itse jatkoksi jutteli siinä kahvia juodessmme, etten nyt omasta piästäni halveeraamistarkoituksessa edellisiä muistiin merkkaillut. Konstailemattomin vanhus kaikista edellämainituista herttaisemmista mummeleista joka tapauksessa.

Ajattelinpa sitten, että niinkin lakonisiin tunnelmiin perin työlään seksiharrastuksen, tai peräti ammatin, kanssa lopulta kaikkien kohdalla ennemmin tahika myöhemmin mietteet saattaa päätyä, ei maha mittään. 

Huokaus.

Aamupäivästä rakentelin tulevan saunaneteisen lattiavalulle vormausta ja tasoittelin hiekat. Sitten perkasin kaikki raparperit jotka silppusin isoon sankoon, ruusunmarjat puskasta sekaan, vettä ja sitruunahappoa uuteaineeksi. Saman tein myös sankolliselle puolukoita. Parin vrk:n päästä pullotus.

Raparperin oksaalihappo vain on ongelma sillä siitä uutettu juoma ei isoon janoon horittavaksi käy tai se pitää lantrata reilusti: Maitotuotteita ko. mehun nauttimisen päälle hajottamaan hapot.

Kalle Haatasen ohjelmassa "Eheytyksen rikkomat ihmiset" ja aiheena otsikkonsa mukaisesti uskontojen piireissä harrastettavat, henkisesti väkivaltaiset ihmismielen muokkausyritykset. Haastateltavana tietokirjailija Ville Mäkipelto.

Kaikenperkeleen mielenmuokkaajia sitä maailma kasvattaakin! Ja kun ne vielä itsekin uskovat, raamattujaan tulkiten, oikein tekevänsä.

Väkivaltaisesta historiastamme haettu vastaus kysymykseen, miksi ihminen tekee niin kuin tekee seksuaaliselle puolelle minäänsä (ja ohessa toistenkin minuuksille) löytyy muinaisista kotioloistamme viidakoissa. 

Vaikka ei ole antropologi tai muu asioihin perehtynyt tiedehenkilö, mutta jos on seurannut Afrikanmantereelle jääneistä lähisukulaisistamme tehtyjä stilisoimattomia luontodokumentteja, niin ymmärtää hyvin paljon: Ei siellä ole kyselty kun uroksella alkaa kyrpä tojia, että survaistaanko nyt vai vasta sitten illan pimetessä, ja että mistä suunnasta apinaneiti jolua persieensä tällä kertaa haluaa; Pittääkö lirkutella ja esileikkeillä miten pitkään ensteks. Sitä on vain tempaistu lähin naaras vyötäröltä eturaajojen pihteihin ja sytkytelty menemään. Jos apinaneitikin on kerenyt orgelin saada niinä sekunteina mitä homma on kestänyt niin olepa hyvilläsi vaan. Eikä se aina niin väliä ole ollut ovatko parittelijat edes eri sukupuolia, kaikki esillä lämpimänä höyryävä värkki käy kuin markettien sushibaareissa nykyään.

Bonobojen ja gorillojen aktit ovat ehkä koko kädellisten olemassaolon kaaren hempeimmin vivahtein tapahtuneet, mutta paviaanit, nuo toiseksi lähimmät "serkkumme" ovat vallan julmasti käyttäytyviä häntäheikkisiä. Niiden paikalle kun itsensä kuvittelee niin aika lähelle pääsee Mika Moringia ja Jammusetää itsessäänkin.

Viidakon elinolosuhteista saatuja traumoja olemme kantaneet koko olemassaolomme ajan niitä varioiden vaikka välillä pehmoisiksikin heittäydyttiin.

Urosotteemme naaraita kohtaan ovat jälleen taantumisen tiellä jos vaimojen hakkaamisitilastoja on oikein tulkinnut. Politiikan johtotroikkaankin saimme empaatitonta genreä julistavat poliitikot. Ja mikä erikoisinta, naaraspuolinen sen ensimmäisenä kolkon kylmästi ilmoille julisti: "Politiikka ei ole empatialaji."

12.6.2026 lauantai

Lepakoilla on todella ollut suotuisat lisääntymisolot. Ei niitä tarkkoihin lukemiin tavan havannointivälineillä (ikäsilmillä) pimeässä kykene, mutta arviolta minuutin-kahden aikana lampun valokiilassa kerkiää viisikymmentä varjoa ohitse livahtaa, joten ehkä oikeasti 20-25 eestaas yksilöä siitä saattaa sujahdella.

Mukava päivä on ollut. Sain saunan pukuhuoneen lattian valettua 3½:ssa tunnissa yksikseni. Pintaa en sen kummemmin täsminyt, kunhan koroissaan pysyi kun siihen meinaan lautalattian tehdä sitten kuhan... Ehkä joku päivä teen vaateriseoksen jonka levitän tasoitteeksi niin helpompi homma on koolaukset tehdä.

Kaikki pojat Oulussa: G huvikseen kavereitten kanssa, Pau työkeikalla ja Eliashan asuu siellä, paitsi että se oli Emilansa kotona Iissä.

Taidan lähtä tästä Muaningan Kasinon loppujykällyksiin vaikka varaa ei olisi ajella. Bensan hinta pomppasi 2,37 euroon/litra.

13.9.2026 sunnuntai

Heräsin jo ennen kuutta kun veteli suonella nilikasta. Tulin neljän maissa humppareisulta. Tungosta oli. Termi Ankula ja Ginitaivas orkankorokkeella huiluttelemassa. 

Paulus kävi Neeansa kanssa hakemassa peräkärryllisen pilikkeitä Sivullistenkadulle. Olivat ostaneet pakastepizzan joka paistettiin aamulla lämmittämässäni  uunissa. 

On se jotenkin isänä turvallinen olo kun Paullakin on naisystävä jonka kanssa se on nyt viihtynyt ainakin vuoden päivät. N:lla on opinnot loppusuoralla. Nytkin se oli tehnyt koetehtäviä matkan ajan ja aikoi jatkaa mennessä. Tikru, N:n koira, oli mukana, mutta minulla ei ollut mitään muuta annettavaa kuin sitten syödessämme pizzan reunakuoren palasia.

Iltapvllä alkoi sataa joten vieraiden lähdettyä en tehnyt muuta kuin luin ja lämmitin saunan. Alan muate.

14.9.2026 maanantai

G:lla reput; kaksi saman aiheen koetta ja sitten vielä kaksi 26 pv.

Siivoilin ympäristöä ja tein tasauskerroksen saunan eteisvalun päälle. Keräsin kaikki siellä täällä hajallaan olleet harkot valmiiksi. Taitaisivat riittää ympärikiertoon. Sitten pääseekin rungon tekoon jonka aion vielä tällen syksyllen saada aikaseksi. Muutenkin säänsuojaan olisi hyvä saada tuokin laajennus.

Kavereilta saaduista ovista saan läpien tukkeet ja ikkunoitahan mulla on valita asti. Mukava olisi rakentaa kun rautakauppaan mennessä ei tarvitsisi senttejä laskea.

Pyitä oli jälleen Kaivonkorvella. Meinasin hakea haulikon, että paisti- tai keittohöysteitä otan, mutta sitten alkoi ajatus vistottamaan, kun se pyy kuiten on niin erikoisen nätti lintu. Yksi istui oikein lähellä lepän oksalla ja "viserteli" kuin niillä joskus tapana epävarmassa tilanteessa on. Tapappa nyt sitten tuo, sanoin itselleni ja se aie raukesi siihen. Pureskelen vaikka kynsiä pottujen ja sipulien lisukkeeksi.

Kun iltapäivälle maisema kuivahti aurinkotuulessa, kävin puolukoita riipimässä. Harry tilasi niitä ja lupasin viedä seuraavalla kaupunkikeikalla. Pitää muistaa vielä itsellekin kerätä ettei käy kuin joskus, että oma pakastin jäi puolukoista paitsi kun myyntiin vain keräsin.

15.9.2026 tiistai

Pakkasaamu, kuurassa maa.

Unessa tapahtui kaksi kertaa niin, että mustaan, ihonmyötäiseen joustoasusteeseen pukeutunut, vahvakätinen, tutunoloinen naisihminen kävi käsiksi kun aioin nousta petiltäni ja mennä ulos kuselle. Oli niin toden tuntuinen uni, että tottelin, mutta kolmannella kerralla oli pakko lähteä kun alkoi jo reisiä ja kalunvartta pakottaa rakon paine. 

Joskus joku nainen kysyi, että pystyykö pissaamaan jos se seisoo? Kyllä pystyy, jos on pelkkä vesiseisokki, jos naitattaa, niin sitten on jo hankalampaa, vastasin.

Mutta kukahan se unen naiskuvajainen oli? Ehkä M jolle tuli syöpä, mutta josta selvisi vielä jatkoon. Enpä ole vuosiin nähnyt. Käy vissiin vielä harvemmin tansseissa kuin minä. Muaningalla ei lauantaina näkynyt vaikka asuu ihan siinä lähellä ja kävi aiemmin säännöllisesti.

Kemppisellä kommentoin Huuskan puheenvuoroon tutusti, mutta irroitettuna asiayhteydestä, se on yhtä turha tiällä kuin aluperäisellä paikallaankin; Pelkkä rikka rokassa:

Minua aina uskonnottomana ja jumalattomana loukkaa nuo rukoiluihin luottamiset kuin se meidän kaikkien periominaisuus olisi. Vaikka ei tällä tietenkään uskovaisten mielestä mitään väliä ole kun en "heikäläisiiin" kuulu. 

Jumalat lienevät siis niitä, jotka valitsevat kuin natsit keskitysleirien porteilla.

Se on hirmuisen ikävää, ettei käsien ristimiset auttaneet Huuskan mainitsemana pommitusten aikana eikä edelleenkään niitä muita miljoonia ja miljoonia lapsenuskoisia asujaimistoineen joita pommit ovat jauhaneet ristityistä käsistä ja rukousasentoon polvilleen asettumisista huolimatta.

Se on vain sattumaa kuka henkiin ja vammautumatta tarkoituksella tappamaan suunniteltujen lihamyllyjen keskellä jää. Ei sen kummempaa.

Himalajan vuoristo kuritti asukkaitaan tässä ihan äsken. Kauhistelut sen tragedian osalta on kauhisteltu.

Elävää ja muuten orgaanista materiaa sisältäneet mutavellimassat vyöryivät vuoriston solaa pitkin hökkeleihin, kyliin ja prameimpiinkin koteihin. Lopulta erilaisten viestikanavien kautta kaikkialle maailman olohuoneisiin joka ei kauaa ihmisiä hetkautellut. Lajitovereitamme luiskahti tuonelan lautturin kyytiin tuhansia enemmän kuin WTC:n iskuissa 11.9.2001, mutta eipä vain nousseet mistään kostopommittajat tappamaan ihan keitä hyvänsä hyvitykseksi.

Kummallista.

Onhan meitä miljardeja pipoja joita olisi helppo summassa posautella hajalle infroinemme.

Himalajan tulvakin on kaikkien meidän tuhlareiden syytä. Ilmastonmuutos nääs jonka seuraukset eivät ihmisten kartoilla rajojen sisällä pysy.

Tänään muurasin sokkeliharkot saunan pukuhuonelaajennukselle. Nyt pääsee sitten timpuri lyömään runkotolppia joita onneksi keväällä satuin halavalla suamaan.

16.9.2026 keskiviikko

Olipa kivulias iltayö. Molempia takaraajoja (ei ne kyllä missän takana ole vaan alla) alkoi vedellä niin perkeleesti suonella, että oksennus tuli. Piti kömpiä kaksi kertaa saunan luona olevan saavin tykö ja holovata kylmällä vedellä koipensa niin kylmiksi, että vedot laukesivat. Ainoa tepsivä konsti siis jonka olen vuosikymmenien aikana oppinut humppareissuilta palatessa ja suonevetojen alkaessa.

Sitten olinkin niin uupunut, että uinuin peräti kuuteen.

Nuo suonenvedot johtuivat siitä, kun kyykin eilenillalla puolukkamättäiden äärillä kolme tuntia vaikean maaston takuisella alalla. Keräsin kolmekymmentä litraa ja sitten hajosi poimuri lopullisesti. Kirosin valmistajan maanrakoon sillä tuo oli jo vähälle aikaa kolmas leveäsuinen työkalu jonka olen hankkinut ja kaikille on käynyt samoin. 

Aamupäivästä laitoin Kivakujan järjestykseen ja sitten leikkeilin perslankut pukuhuoneen sokkelin päälle ja tursuttelin uretaania liimaksi&eristeeksi; painot päälle. Eivätköhän pysyne iliman muita kiinnittelyjä nuinkin. Aina niihin on joko harjateräskiinitys tai pikanaulat porailtu, mutta nyt ei ole ko. kiinnikkeitä saapusalla.

Läksin iltapäivällä vähän ennen sateiden saapumista metsälenkille ja tapasin Mäyrän kotikolonsa ovensuulla. Tulipa mukava mieli siitä vaikka se huijasikin minua. Sillä oli koko perhe siellä luolassa, mutta kun maanittelin sitä tulemaan pois kolon suulta, se kai jotenkin ilmaisi lapsillensa, että nyt joutuin pakoreitille sieltä ja kun ne olivat lähteneet, emokin käänsi itsensä ja häipyi perään. Enkä ehtinyt enää muuta näkemään kun niiden kaikkien kolmen selät kun painelivat hatelikkoon karkuun. 

Mutta videolle tuon nätin eläimen sain. Miksipä lähteä jonnekin eläinvankilaan flegmaattisia pampukarhuja töllistelemään kun niitä mielenkiintoisempia, vapaita eläimiä voi tavata mökkinsä naapurissakin.

17.9.2026 torstai

Unessa jahkasin "toisen minäni" kanssa mäyrä-ajatuspinttymän kanssa. Olin sitä mieltä, että kirjailija Marko Tapiota (Tapper) kutsuttiin Mäyräksi, mutta se toinen mieleni väitti, että Mäyhäksipäs.

Herättyä piti asia tarkistaa välittömästi ja kyllä se toinen minäni oli oikeassa: Mäyhäksi tuota "Arktisen hysterian" kirjoittajaa kutsuttiin elinpiirissään.

Mäyräkin olisi käynyt hyvin olivathan kirjailijat joskus aiempina vuosikymmeninä ja -satoina sellaisia yöeläjiä ja mystisiä varjoissa viihtyjiä. Nykyisin niitä ei erota katukuvasta eikä ravintoloiden pöydistä lainkaan. Kukaan ei istu haastattelijan nojatuolissakaan kuin puolelta toiselle letkahteleva kumiukko Donner.

Tuulikki Valkosen kirjoittamassa elämäkerrassa Mrko Tapion Mäyhä-korkonimi saa selityksen. Se liittyi korttipelirinkiin ja käytettyihin talismaneihin joita pelipöydille ja niiden liepeille aseteltiin.

Marko Tapion Arktinen hysteria oli itselleni niitä vahvimpia lukukokemuksia kun sattui vielä omiin, synkimpiin elämänkamppailujeni vuosiin.

Vieläköhän tuo vaikuttaisi millään tavalla?

Pihapiirissä viihtyvä pupu taisi kesyyntyä. Ei lähde pinttelemään karkuun kun ulos menen. Äsken juttelin sille kun kävin nurkan takana. Sanoin, ettenpä tee sinusta potuille höystettä vaikka muuta ei pöytään löytyisi.