Kaeppa se kesä on kun käet kukkuu ja eilen huarapiäskikin iäneti ilimassa hornettimöyrijöehen kanssa kilipoo liitelj'.
Unessa oli muitakin hyvinnukkujia samassa huoneessa ja kaikki aukaisivat silmänsä samalla hetkellä kun itse luomiani raotin. Ne näkivät samaa unta jossa kyseltiin ajan kulumisia, ja että uutiset pitää katsoa koska siellä kerrotaan Moskovan Zaatana hukkumisesta Tonavaan.
Intin, ettei se Tonavaan ole voinut hukkua kun ei sillä ole asiaa ulkomaille, mutta viereisellä patjalla nainen, jolla oli pienet nänninnäpykät ja mansikkahilloa suupielissä (söi lettuja) intti takaisin, että kyllä se Tonavaan pyllähti.
Eilisen yhtämittainen muuraustuokio venyi kymmentuntiseksi suunnitteluineen, tiilien lonimisineen, kantamisineen, siivouksineen. Pääsin jo hiili/tuhkasyvennyksen tasoon. Pohjaksi asensin vuolukivilevyn ja toinenkin samanlainen on, jonka laitan hiilikuilun katoksi. Tulenkestävät tiilet sivuille ja takaseinään. Hitsasin jatkopätkän häkäkäryputkelle, mutta silti se tulee hankalasti syvennyksen nurkkaan. Vuan eeköhän tuon sua jotenkin paikoilleen kolottua.
Nyt ovat olleet haukat liikkeellä. Ensin aamupäivän kierteisiin tuuliin korkealle muutamien poutapilvien alle nousi peräti kolme hiirihaukkaa ottamaan suuntimia jatkaakseen pohjoiseen, tai jonnekin, ja sitten lekotteli alueella sinisuohaukka pikkulintuja häiritsemässä. Linnusta ei voine erehtyä: Höyhenpeitto siniseen vivahtavaa vaaleaa ja mustat siivenkärjet; On se täällä aiemminkin siipiään levitellyt.
Käet kukkuvat jo täysillä. Kaksi kyyhkyä ruokinnalla. Ripottelin polulle kauranjyviä ja pianpa ne niitä peräkkäin nyökkästen olivat nokkimassa.
Luonnossa on naimisten aika ihmisiksi ilmaistuna. Punakylkirastaat panivat kasvimaakynnöksellä ja tikkaparisko lepänoksalla. (Tikoilla kuuluisi kyllä olla jo haudonta vähintään menossa? Ehkä ne saivat encorren...) Saunalle kun tulia eilenillalla sytytellessäni istuin jakkaralla ovi auki, niin hiiriparisko juosta viipetteli peräkkäin joista se puolta pienempi uros yritti nousta naaraan selkään luiskahtaen aina pois. Ehkä homma sitten onnistui kun sujahtivat trukkilavan alle temuamaan.
Uunimuuraus eteni tuhkakuilun yläosan asennukseen ja arinan alusen hiekkaosuuteen. Häkäputkikin asentui lopulta kuin itsestään sopivalle hollille, piti vain ronteloida toistakin päätä muurauksen suuntaiseksi. Suuvasin palovillalla rautaputken aukon.
Saattaa aitassa vuosia odotellut suuri peltiastiallinen kvartsihiekkaa riittääkin ettei tartte lisää lähteä haeskelemaan. Meinasin murskata vanhoja porsliiniesineitä sekaan, mutta Puutarhuri mainitsi niiden sisältämistä myrkyistä, joten tutkin asiaa ja niinhän niissä vain onkin; Lyijyt ja kukkakuvioiden kaddiumit liukenevat kuumuudessa ympäristöön. Varsinkaan sotien jälkeisten itäsaksalaisten porsliiniastioiden raaka-aineista ei kukaan tiedä, mitä ne sisältävät.
Iltasella
Menipä jälleen myöhään. Tein viimeiseksi ison satsin laastia ja pakkohan se oli tuhlata joten jatkoin tiiliskivien liimaamista uunin sydänmassaan aina kahdeksaan saakka. Äsken kävin saunassa. Klo on 21.30.
M&S olivat saaneet videoitua kolmen karhun liikkeitä metsäraiskion laidalla tästä ei niin kovinkaan kaukana. Kaksi isompaa ja yksi pienikokoinen. Uroksia ja yksi naaras? Mutta olisivatko mörköuroot niin sopuisasti jakamassa yhtä emoehdokasta kuin miltä videolla näytti? Tai sitten ne tallustivat metsänpeittoon ratkaisemaan panovuoroja verissäkuonoin. Taisin onnistua videon siirtämisessä tännekin...
Netin tietolaari kertoo karhujen lisääntymisriiteistä näin: "Karhun kiima-aika on touko-kesäkuussa ja se on kiivaimmillaan kesäkuun puoliväliin mennessä. Tänä aikana uroskarhut liikkuvat aktiivisesti ja päättömästi etsien kumppania, ja ne voivat taistella rajusti naaraista. Karhu on kiima-aikana ketterä ja voi liikkua laajalla alueella."
Ei tuollainen kiimatuskissa liikehtiminen tuntematonta itsellekään ole kun vähänkään nuoruudenaikaista muistinlaatikkoa penkaisee.
Heräsin ½4. Kuurainen maa kielii pakkasasteista. Kun ikkunan ääressä kahvia horin, niin polulle jyvänsyöntiin tullut kyyhkyparisko suoritti pariutumisriittejään samalla nokkien jyvää kupuunsa. Peräkkäin menivät kuin äkkinäiset letkajenkkaa; hyppy hyppy hyppy ja pitempi hyppy, sitten pyörähdys, pyrstön keikutus, nokan nyökyttely ja taas sama määrä hyppyjä samaan tahtiin.
Kyyhkyläisten tanssi keskeytyi äkisti kun peräti kaksi varpushaukkaa syöksyi mitään kynsiinsä saamatta punatulkkuparveen ja sitten kuusten oksille ruokinnan taakse. Varmaan niidenkin osumatarkkuutta lihapalaan kiinni sekoittaa tällä hetkellä rajusti elimistöä kouriva kiimankutka. Peräkkäin ne pian jatkoivat matkaansa petäjikköön lisääntymään. Tai saalistamaan ensin, jotta jaksavat.
Tein uuninsuuluukun alapuolen ja hiilinielun kohdalle vormauksen ja siihen sankollisen lakivalumassaa kuivumaan. Pitää lähtä hakemaan Kajaanin Starkilta arinatiilet ja Käyttöraudasta luukunympäryspelti, pesettää samalla vähän pyykkiä Sivullistenkadun koneella. Ehkä ne ehtivät kuivahtaakin ulkonaruilla. Klo on ½7 kun lähden ajeleen aurinkoiseen aamuun.
Iltasella
Knissa meni iltaviiteen saakka joten enpä juuri mitään sieltä tultua viitsinyt ruveta ähräämään.
Puutarhurilla oli vapaapäivä ja se teki kasvihuonehommia. Oli vaihtanut mullat ja istutteli ainakin tomaatintaimia ja kurkkuja. Lie yrttejäkin tökkinyt. Punaiset tulppaanit jo kukkivat perennassa..
G reputti Yo-kokeissa parit aineet joten ei ole lakkiaisjuhlia tällen keväällen. Ehkä sitten syssymmällä.
Huomiseksi on luvassa sadetta, että joutuu laastit ja kaksi takimmaista arinatiiltä leikkomaan kastumisen alaisena. Se on kyllä niin kovasti pöllyävää duunia, että sade saattaa olla vain hyväksi. Tulitiiliäkin joudun muutamia joka sivulle pätkimään jos en sitten lyö muurarinvasaralla niitä katki. Hanslankarille olisi monenlaista hommaa lajinsa jos sellainen täällä olisi. Tai vaikka hitsaustaitoinen siivooja...
Tähän mennessä olen varsin hyvin saanut tulisijaa aikaseksi, että eiköpähän se siitä.
Idänkäki (Cuculus optatus)
16.5.2026 lauantaiKun aamulla varhain aloin rakennella tavanomaista keitoruokakattilallistani huomasin linnun lentää leuhahtavan tolpannokkaan kasvimaan laidalle. Elikä tämä on jo kolmas kesä kun sama(?) idänkäkiyksilö(?) saapuu samoin kuvioin.
Lajille varmistusta ei ole asiantuntijat edelleenkään antaneet, että se on vain minun omaa päättelyäni. Bongareita tai muita tinttituntijoita ei tuon linnun ilmestyminen Unimäkeen ole edes kiinnostanut vaikka niin kohkavat niistä, jos jossain muualla on vilahtanut. Laitoin viimevuotisen "pongaukseni" kuvineen yhdelle toimittajallekin, joka Sotkamoesiintymästä tekstiä pukkasi, mutta ei sananlirahduksellakaan se vastannut, että olokoot. Kyllä tiällä lintuin, kiärmeitten, ahmain, susien ja karhujen kesken ihan hyvin pärjäillään ollaanpa myö ketä ja mistä tahansa.
Olisipa sittenkin tehokkaampi kamera! Nehän saavat jo kännyköilläkin parempia kuvia kuin minä Nikonillani. Mutta ehkä niiden hintakin on jotain aivan muuta kuin lelujeni. Paskat kuvien laadusta yleensä, mutta silloin kun jokin harvinaisempaa kuvattavaa paikalle osuu... Eilenillallakin myöhällä auringonlaskussa pilvet olivat kuin punaisia makkaramahoja pohjoisen taivaalla, mutta turha niiden värejä minun on yrittää tallentaa. Kaippa sen saisi tehtyä jos opettelisi tekoälyltä teknistä valehtelua. Tai olisi Reitarin pensselit ja vermeet.
Taivaanvuohi (Gallinago gallinago)
IltasellaKäkikaveri tuli iltasella jälleen istumaan tolpannokkaan josta se välillä pyrähti kasvimaalle nokkaisemaan matoa kupuunsa. Istui se Markun sarvitraktorinkin kahvalla jonkin aikaa, ja petäjässä. Pikkuiset linnut luulivat sitä haukaksi kun pakenivat kaikki poies. Vain taivaanjäärä uskalsi tulla lintupöntön päälle katselemaan ensin maata nokallaan aikansa tökittyään.
Olin jo puolikylittäin lähdössä Ilvekselle avajaishumpalle, mutta sitten tulin järkiini. Paistoin muutamat letut ja nautin ne omppuhillon ja kahvin kanssa kupuuni. Lettuja paistaessani se käkikin pihaan liihautti uudestaan niin, että minulla meni letunpaisto vähän kuin vasemman käen hommina.
Tänään muuraus ei kovastipaljoa edistynyt, mutta kaksi arinatiiltä leikoin sopivaksi ja eka kerroksen tulitiiliä liimasin paikoilleen. Myös etupeltiin leikkasin uuninsuulukkua varten aukon ja koeasensin niitä paikoillensa. Porasin luukunkehykseen jonkun lisäreiän. Alataitteeseenkin niin, että tein samoille kohdin reiät myös valuun johon kehyksen messinkitapeilla kiinnitän. Pääasia että kehys ei ala lonksumaan kuten ovat tehneet monet niistä, joiden aukomista olen elämässäni harrastanut. Sivullistenkadun uuninkehystäkin olen korjannut ainakin kaksi kertaa ja se edellinen täällä oli yksi epäonnistuneimmista kiinnityksistä mitä olen nähnyt. Sivuilta kiinnitän kehyksen hehkutetuilla rautalanganlanganpätkillä vaikka pyöränpinnojakin olen varannut. Ehkä pinnat olivatkin Hemulimuurarilta väärä valinta sinne kotio? Tiällä Villemuurari oli kiinnittänyt kehyksen jo valaessaan elementtiin joka mureni kauttaaltaan.
Tämmöistä se on kaiken rakentamisen kanssa iänkaiken, että en itseäni paremmaksi ala tekemään. Saattaa osoittautua tämäkin taideteos vain kuin Kalle Päätalon kotiin hirsiperustukselle paikkaansa hakemaan uunin muuranneen "Satusedän" luomukseksi.
Tiällä uuninperustukset ovat niin vankat, ettei keikkumisesta pelkoa ole. Ne tein betonipylväiden päälle 1986 kesällä 2,5 metrin syvyyteen kerralla valettuna "öljynporauslauttana" ja hyvin se on Kuopion keskustasta puretuista tiilirakennuksista muuratun piipun painon kestänyt puhumattakaan Villen uunista. Aiemmin muistelin, että ne puretut rakennukset olisivat olleet myllyrakennuksia, mutta ne olivatkin "Suojalan" (Suojalinna) joka oli tehty 1920-lopulla, tai niillä paikkeilla ja purettiin 1986. Joka tapauksessa hyviä tiiliä edelleen muurailla täytöksi Unimäen uuninsydämiin.
Tiiliä rahtasin kokonaisen rekkakuorman verran jotka kipattiin pihatien suulle jossa silloin sijaitsi melkoinen liejukko. Siinä samassa liejukossa penskana ryvettiin ja sen ylitse on minutkin ensi kertaa syyssateiden aikana tupaan Pakuran taksista kannettu kun Nurmeksen wanhasta sairaalasta on ensin haettu.
Ja nyt voin vain todeta, kuinka vähäpätöinen on maailmankiertueeni ollutkaan kun ympäri olen käynyt ja yhteen tullut...
Päätä särki helevetisti ja piti nousta kahvinkeittoon. Klo oli viisi. Siitä se kipu hälveni vaikka en lääkettä ottanutkaan. Lienen kuorsannut taas jylisevästi kun ne kiskot piti jättää pois käytöstä koska menivät vuoden-kaksi käytöstä rikkipuhki.
Unet olisivat kivoja muistella, mutta päänsäryn takia en viimeisintäkään nyt saa mieleeni, vain sen helisevän tunnelman.
Akkateeri oli pihalla kun ulos kampesin. Se ei hetkeen osannut päättää, lähteäkö karkuun vai sujaltaisiko oven alitse sisälle. Lie vaikka Kivakuilussa käynytkin kun se oli aivan siinä ovien edessä pyrstö sisäpuolella. Jyväsäkki on halkopinon vierellä korvossa, ettei se sinne ole älynnyt kurkata. Jos kärppä olisi sattunut samaan aikaan samaan tilaan, olisi siinä höyhenenpölläkkä hetken käynyt.
Euroviisuista minulla ei ole paljoa sanottavaa. Olivat ja mänivät enkä edes Suomen "biisiä" ole kuin pätkän kuunnellut. Krumeluusi ja muu hässäkkä sen miljardeja liikuttelevan ja ympäristöä tuhoavan, silmiä särkevän, säkenöivän sonnan ympärillä on kuvottavaa. Musiikkia muka!
Eikö lajillamme todellakaan ole muuta tekemistä täällä käypäläisten planeetalla? No, tietenkin sotiminen verissä päin ja muu saatanallinen toiminta jolla ei muuta kuin nopeutetaan kaiken loppumista.
Helteiseksi ehkä päivä tokenee. Tuomi alkaa kukkia ja lehti koivuihin lävähtää.
Niinhän se tuomi paukahti kukkaan ja haju saunan luona on lausein kirjoittamaton.
Aamulla aikaseen Iisalmeen hakemaan lakivalumassaa. Ostin viisiä säkkiä a' 40€. Muuten tavanomaiset asiakierrokset siinä kaupungissa. ÄNnän kanssa sen työtauolla kahvilla ja sitten heti takaisin. Vaikka ei se mitään "heti" ollut kun klo oli jo ½-päivä takaisin tultuani.
Valoin uuninlaen, meni 4 ja ½ säkillistä massaa. Vatkasin ne peltisankoissa ja kannoin vormuun. Pirun painavia nostella uunin piälle iteksenä. Selkäänkin sattui se homma. En jaksa tällen päivällen muuta.
Kyyhkypariskoa piti ootella, että ehtivät ruokailla ennen kuin menen saunaan. Ovat edelleen arkoja eivätkä taida minuun tottuakaan.
Olen minä kyllä yksi höpsö kun lintujen kanssa pihamaakäyntejä jonotan.
19.5.2026 tiistai
Jälleen varhain ylhäällä niin kuin linnut nuo varhaiset matoja kasteiselta nurmelta nappailemassa. Piähän koskoo!
Pitkäksi kastikaskin venyy kun rastas sitä hännästä kolokäytävästään vetää. Tai enpä minä tiedä, kumpi pää sillä nokan puristuksessa kulloinkin on. Omituinen on sekin homma kun ajattelee: Miljardeja ja miljardeja matoja pitää maan sisällään kasvattaa syötäväksi miljardeille linnuille. Rastaan muona on kuitenkin ekologisempi kuin matomaiseksi keitettävä, italialainen pastamakaroni teollisine prosesseineen ennen kuin homo sapiens-eläin tomaattikastikkeessa niitä huarukkaansa kieputtelee tuhansissa ravintoloissa ja kotikoloissaan.
Iltasella
Savupeltien korjaus ja niihin varsien jatkot. Vanha uuninpelti oli pienesti puhki palanut joten ronteloin sen kärkeen kolon ja hitsasin siihen uuden palan. Käytin sitä sitten kylällä Wanhan Panoaseman Pekan migillä paranneltavana ja samalla teetätin kierteiset kolot pariin biljardipalloon joista pellinvarsiin tuli erikoiset vetimet. Numero 1 keltainen on uuninpelti ja numero 2 sininen häkä-. Varret asennan metalliputken sisälle ja liikkunevat käytössä paremmin uuninmuuraukseen asennettunakin kuin ne entiset juuttuilijat. Uuninpellistä en kyllä mene takuuseen kun sen valurautakehys tuntuu edelleen tiukalta siellä syvällä jossain vaikka hioin peltiä jokaiselta kantilta.
Maailmanjärjestyksen muokkaajat Aasiassa ramppaavat: Usan SuurMöliskö kävi ensin Kiinankeisarin jalkoja nuolemassa ja nytten sinne samoin aikein matkustaa matelemaan myös Moskovan Zaatana.
Kun tätä näytelmää katselee Unimäen persesilmän kokoiselta pläntiltä niin se näyttää mitättömämmältä tapahtumalta kuin hiiripariskunnan naiminen pilkehönnän kynnyksellä. Naurettavin on se moskovalan pikkuinen kellarijellukka joka valtavan lentokoneensa portaita laskeutuu kuin tulitikku-ukko...
Historian valossa naurettava tapahtuma edelliset vierailut ovatkin. Nykyistenkin diktaattorien maailmanpolitiikka on tavalla tai toisella ennen koettua näytelmää. Vain kulissit prameutuvat entisestään ja elintilakysymykseen liittyvät raakuudet ja ne mahdollistavat kidutus/tuhovälineet monipuolistuvat.
Tämä Jomo Sapiens-apinalaji elokehän ohjaimissa on aivan sama paskaläjä kuin iänkaiken ennenkin. Ai, kirjoitin että Jomo... Olokoon. Päätähän sen touhut jomottavat akuutin ja täydellisen tuhon odottelun lisäksi.
20.5.2026 keskiviikko
Äkkihelle, mittarissa oli pahimmillaan +25.
Vein jäteöljyjä ja muita myrkkyjä sisältävää roinaa takakontillisen kierrätysrekkaan joka käy parin viikon välein kylällä. Oli jonoa ja rojuastiat täyttyivät siellä nopeasti. Ihmiset siivoavat nurkkiaan eikä tällä planeetanpallukalla ole niin pientä kylää etteikö roinan kerääminen asialle vihkiytyneille firmoille kannattavaa businesta liene.
Helvetinmoinen päänsärky joka herätti jo kahdelta aamuyöstä eikä oikeastaan lakannut ennen kuin nyt iltasella. Tein silti uuninmuuraustakin ja korjasin illan viimeiseksi mokanikin kun tein toisesta pellinvarresta kymmenen senttiä liian pitkän Koska peltiä ei enää saa suojamuurauksen takaa kokonaan pois, katkaisin palan pois ja kulmarautaan puristettuna hitsasin lyhennetyn pallopään takaisin. Eikä syttyneet tuvassa paikat palamaan.
Nyt on niin hontelo olo, että on alettava muate. Laitan rikkonaiset purentakiskot hampaitteni väliin, että jos se auttaisi eikä päänsärkyä huomenna olisi. Saunassa kävin jo. Klo on 22.
Nukuin hyvin viiteen ja on komea aamu.
Unessa olin äNnän kanssa Poroveden uimarannalla. Läheinen Olvin kaljatehdas oli tulessa. Yksi palomies paistoi sinappiputkiloveneessä istuen pitkän haarukkakepin päässä tehtaan nurkkaa nuolevassa liekissä makkaraa ja toinen kirjaviin haalareihin sonnustautunut kypäräpäähemmo ruiskutti sen päälle pilsneriä joka isona höyrypilvenä nousi taivaalle. Katkuinen savu leijaili paksuksi matrassiksi järven pinnalle ja haisi palaneelle maltaalle. Kaivoin repusta termoskahvit ja eväät ja oltiin kuin palomiesten pystyttämää näytelmää katsomassa.
Päätä ei särje, että pakko minun on investoitava uusiin purentakiskoihin koska ne auttavat selvästi. Eilen päänsärky vaikutti elämänhaluun lamaannuttavasti ja ajattelin illalla viimeiseksi, että mitähän vittua minä täällä enää viitsin urakoida joutavia ilmaiseksi, tai touhuistani jopa itse raskaasti maksaen.
Puutarhuri olisi tarvinnut autoa Jyväskylän reissulleen, mutta en luvannut omaani kun huomenna menen vanhimman veljen 75-synttärikahveille Siiliin. Menköön hän siis junalla vaikka kaupungista on vielä jatkettava bussilla määränpäähän.
(Oli Paulus luvannut Tojotanrottelonsa lainaan.)
Se Polonen ei vieläkään katsastuksessa pompauttaneita häkäarvoja alittanut. Pitää kokeilla vielä uuden katalysaattorin laittoa, mutta se menee ensi viikkoon. Sitten jos asia ei sillä korjaannu, luovutan sillä rahattoman rahaa on remppaan palanut luvattoman paljon.
Ikkunan alla tuluppaanit alkavat aukeilla ja kevätvuohenjuuret keltaisena pohottavat. Olisi raparperiakin kiisseliksi keitellä ja piirakoiksi paistella. Jos olisi intoa niin nokkostakin talven tarpeet olisi helppo kerätä kuivumaan. Vaikka ei se kyllä mitään herkkua esim. puuroon sekoitettuna ole. Maistuu ihan heinäladon pohjallisille.
Vakoiluhommatkin alati mielessä: Alkaa olla jo kiire; Missä kinkamassa alan pottumaahommiin? Juuresten siemenetkin pitäisi vakoihin ravistella...
Iltaselle
Pitkä pv takana, mutta lakiosan yläpuoliset savukanavat ja seinämät ovat nytten valmiita. Pikkuveli kyllä viestitti, että kurista takimmaisia, lieskojen nousun viereisiä poskikaatoja pienemmäksi kuin etumaisia niin liekkejä riittää koko kanavan matkalle dessä oleviin kaatoihin saakka. Ajattelin asiaa ja niinhän se on. Pitää parit pystytiilet kuristukseksi liimata. Yläkanavien nuohousluukkujen tarpeellisuuttakin pitää vielä harkita. Uuneja muuraillut Länsikairan Jouko sanoo niiden olevan täysin turhia...
Ny en jaksa ajatella mitään. Käyn saunassa ja uinumaan.
22.5.2026 perjantai
½6 heräsin. Pikkuisen vettä tihhuuttaa. Kun olen aamiaisen tankannut, lähden Kuopioon ja sitten Siiliin Jykyn synttärikahveille puolilta päivin. 75:n ikään veljeni kehitysvammastaan huolimatta on huokunut.
Jos J:nkin elämänkulusta aikajanadokumentin laatisi, niin monelaisten yhteiskunnallisten mullistusten lävitse sekin polku on pitänyt mutkitella. Eikä hänellä itsellä sananvaltaa käytänteihin ole juurikaan ollut. Rikkaan Siilinjärven sostoimen "hyvinvointiosasto" pompottelee vanhuksia ja vammaisia asukkaitaan vaikka ihmisten kansoittama Maa-planeetta sotien ja vaivojensa kourissa muutenkin tuskissaan vääntelehtii. On paljon niitäkin, jotka veisivät kehitysvammaiset yhteiskunnan elätettävät saunojen taakse.
Muinaisella maapallon asutusmallilla niin tehtiinkin: Jyrkänteeltä alas vain elinkelvottomiksi jo varhain havaitut vauvat.
Mitä meiltä ns. terveiltä sisaruksilta lapsuuden kokemuksena puuttuisikaan jos suurperheen neljä kehitysvammaista veljeä olisi isä Unimäen lahon mökintötterön nurkkipiähän jaloista pidelleen kopsautellut kun olisi huomattu, ettei nämä terveen kriteereitä täytä?
Olisi isä voinut minutkin bonuksena teilata jotta olisi yksi suu vähemmän ruokittavana. Ja kun katson taakseni, ei maailma mitään siinä menettänyt olisi. Ehkä joitakin tunnollisia, uusia veronmaksajia muutamat vain.
23.5.2026 lauantai
Vesisateisen vuorokauden jälkeen alkaa taivas retkeilla poutaan. Aamulla oli takkururkkinen kettu ikkunan edessä ja toinen, ehkä sen poikanen marjapensaan takana niin, että häntä vain näkyi. Olikohan niitä useampikin? Kameraa en ehtinyt viritellä kun olivat loikkineet selluliemikuusikkoon näkymättömiin.
Tökkäsin eilen närhien nokittavaksi puiden oksiin kaksi Poutun ällöttävän makuista mustaamakkaraa jotka eivät olleet tamperelaista, oikeaa Mustaa Makkaraa nähneetkään niin että olisiko kettuemo ne haistanut.
Iltasella
Aloin aamulla varhain vakoilemaan pottuja multaan. 7 penkkiä a' n. 30 siemenpottua vakonsa, että jos kilon per kipale tuottaisi olisi kellariin syksyllä säilöttävää yli 200 kiloa. Mutta yleensä luomupelto ei tuota niin paljoa. Puoli kiloakin on ihan hyvä kasvukertymä.
Ohdakkeiden juuria en alkanut lainkaan kerätä pois. Niitä olisi tullut metsään kärrättäväksi kottikärryllinen toisensa perään. Nyt kun katsoo pottuvakojen kohoumia, niin hirvittää juurenpätkien valtava määrä. Ei ole minulla monasti ole ollut nuin huolimaton jälki kasvimaalla...
Olisin ehtinyt sipuli- ja porkkanapenkitkin laitella, mutta alkoi selkään sattua niin ajattelin jatkaa huomenna. Panin tänään siemenistukkaatkin vasta likoamaan. Huomenna saattaa jälleen sataakin, että se ei tietenkään mukavaa peltotyön puolesta ole.
Jos lähtisi Napishumpalle.
24.5.2026 sunnuntai
Iltasella saunan jälkeen katselin ruokinnalle päin ja niinhän se vain kyyhkysparisko koikkelehti tiputanssiaan valkosipulipenkin kehikon päälle lemmiskelemään. Itse aktit joita oli kaksi, olivat melkoisen nopeita suikkauksia, mutta se sukiminen ja toistensa nenien.., eiku nokkien puristelu ja hierominen jälkeen päin kesti molemmilla kerroilla varmaankin 10 minuuttia.
Mukavaa oli katsella kun ne vuorotellen sukivat hellästi kaulan ja kallon höyhenpeittoa ja kun toinen lopetti, toinen teki saman rituaalin. Jonkinlaista ihmispariskojen kaltaista suuteluakin siinä tapahtui, ehkä "kielittelyäkin". Voisi ihan hyvin kuvitella, että kyyhkyssydän siellä lemmestä pakahtuneena sykkää samaan tahtiin niin kuin eilenillalla Heidi Pakaroineen lauleli. Sykkiikö se samaan tahtiin ihmisellä, niin varmaankin vain jossain nuoruuden illusorisissa hetkissä.
Oma sydämeni on niin arpinen, etten anna sen enään sykkiä näille asioille kuin näytiksi. Tulee alakuloinen olo jo menneisyyttä käsittelevistä unistakin joita yhä näkee.
Hetkiähän ne ovat kyyhkyilläkin, mutta sitten heilläkin alkaa ankara raadanta perillisten hengissä pitämiseksi. Ehkä turhaan kun jo elokuussa joku nälätön ihmisolio posauttaa nuoren pataansa. Tai ihan huviksensa vain.
Tilasin adLibrikseltä tabletille Anthony Beevorin Rasputin ja Romanovien tuho -teoksen.
Vaikka pikkuisen turhautuneella mielialalla ajelinkin eilen Naapurinvaaralle, niin lopulta oli mukaviakin hetkiä illassa.
Yölintu imi nuoria lavan reunalle niin sankan muurin, ettei ylälavalla liikkumaan sopinut; Joukkosuggestio toimii aina vain.
Olen joskus lukenut em. aiheesta ranskalaisen Gustave Le Bonin kirjaa Joukkosielu (1895), mutta sanoakseni enemmän olisi se luettava uudestaan.
Saunan luona tuomi lopetti kukintansa ja terälehdet varisevat vihreään maisemaan kuin lumi.
Kävin itsesensuurituomarina poistamassa osan kirjoituksistani, lumpsautan päiväkirjan kannet (läppärin) kiinni ja mänen muate. Koko viime yö oli täysin uneton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti