Syksyisiä sipaisuja

Tämä havainto riittäköön syyskuulle: Täyspimeys on tullut takaisin tälle valopäillä valaistulle avaruudenkappaleelle. Muuta ne väittävät tiedon valtaväylien auraajat, oman älynsä digisillä täyspitkillä sokaistut, bioliemiin marinoidut.



On jo lokakuu ja minusta näkee sen. Niin, täytänhän jälleen pyöreitä vuosiakin enkä epäile, etteikö ikä jo alkaisi näkyä; solukko aloittanut kiihtyvän ruumiin kuolettamisen.

Jaksettava on silti kuin kaksikymppinen olisin.

Kirjoittaminen on jäänyt vähille. Jonkun ajatusviivan vihkoon ja se siitä lystistä. Joku lukija on kysynyt uusien tekstien perään, jotkut niistäkin, jotka vasta äskettäin ovat alkuperäiseen Kivaniemeen eksyneet, löytäneet tarinani ja pyöräilykertomukseni, mutta eivätpä kirjailevat ihmistyypit ennenkään ole käskystä lumetta anojille reseptoineet.

Verta tekstikin kaipaa, ei pelkkää säilöntäainetta tai pakkasenjähmeyttä estävää glykolia; muistinpakastimet on täytettävä elämällä, että olisi jotain sulateltavaakin; on elettävä elämää josta on jotain sanottavaa.

Murheellisia asiotakin on tapahtunut: Esko kävi elokuussa asentamassa lämpöpatterit, sanoi lähtiessään, että nämä olivat sitten elämäni viimeiset, meni kotiinsa Suonejoelle ja heitti henkensä. Hautajaiset Eskon 70-vuotis päivänä olivat syvän haikeat, äärettömän surulliset. Enkä ole vieläkään 30-vuotisen ystävyyden katkeamisesta toipunut.

Oli myös hautajaiset Hesassa. Sedän loppuun kuihtuneen vaimon (84) tomuinen maja piilotettiin Honkanummeen elokuussa. Taisin siinä haudalla ajatella hautausmaan lähellä olevaa Pavin tanssilavaa ja miten sielläkin on joskus lyyleille kyytiä annettu, ja heiltä sitä saatu, ja että elämässä ei pidä mitään rikoksetonta tekoaan kovasti katuman. Niin lyhyt se on vaikka sata vuotta kestäisi. Sehän on vain ihmisen keksintö; aika ja sen laskeminen.

Häitäkin jossain juhlittiin.

Sairastelua on riittänyt, ei mulla, mutta jollakin tässä lähellä. Ei ole sekään mukavaa seurattavaa. Sen olen elämässä oppinut, ettei toisten sairauksista kirjallisia selvityksiä juurta jaksain pidä tehdä.

Satoa olen kerännyt säilöön: mansikoita, mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Lanttu- ja porkkanapakasteita valmistin viimeisimmäksi. Yksi porkkanapenkki on vieläkin maassa kun on ollut niin lämmintä. Kuivan kesän vaatimaton perunasato on keretty syödä niin Unimäestä kuin täältä Knista suoraan pellosta.


Päivän nimi: Teknologiauskonnon lähetyssaarnaaja Linda Liukas. Siinä ihminen, joka on pesetyttänyt aivonsa digisillä suitsukkeilla. Ja seuraajansa pyörtyilevät kuin lahkolaisten kokouksissa tapana on.

Muitakin uusia uskontoja syövytetään kiihtyvällä kaupalla ihmislajin tajuntaan. On atomisähköuskonto, aurinko- ja tuulivoimauskonto, bioliemiuskonto ja akkuautouskonto. Ukkoylijumalaksi on viimeinkin päässyt tuhat vuotta paikkaa vartonut Markkinavoimajumala.

Ah Jeesukseen ja ilmastokaupassa kättä päälle!