14.2.2026 lauantai
Monta kertaa vuodessa, jopa viikkojen pötkössä, evakuoidun olohuoneesta urheilulähetysten tieltä. Puutarhuri ottaa alan haltuunsa töistä tultuaan, neuloo, kutoo; sukkaa, kinnasta, kalavosinta ja milloin mitäkin samalla kun katsoo kisoja. Se on yksi hänen tavoistaan palautua päivätyön raskaan raadannasta.
Minua urheiluselostajien puhemaratonit ja vuosikymmenestä toiseen liki muuttumattomina pysyvien ennätysten luetteloinnit vain ärsyttävät. Urheilutuloksissa ei ole mitään mikä sykähdyttäisi. Uusia nimiä selostajien äänet kuuloluihin kiilaa, mutta se ei tajuntaani uju, mitä väliä voitetuilla sekunneilla tai senteillä mihinkään olisi. Kiekon perässä rynnivien urosten testosteronin katku vain haisee sohvalle saakka.
Sadasta kilometristä villalankaa saanee kudotuksi monta paria sukkia, mutta kalliilla tehty 100 km keinoluminen latu, jota sata hiihtäjää kilpaa lykkii, sulaa pois eikä jäljelle jää kuin muutamien hyllyihin kylmän kiiltävää metallia jota ei voi edes syödä.
15.2.2026 sunnuntai
Eilisen uutiset kertoivat Moskovan Zaatanan tapattaneen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin nuolisammakkomyrkyllä. Kremlin psykopaattidiktaattori ja hänen perseennuolijoidensa myrkkykielet tietenkin kiistävät "Lännen" väitteet. Vain ajankulu näyttää (jos sitä keksintöä eivät nykyiset tyrannit kurauta loppuun kertalaakilla), kenen kasvot historian lehdillä kirkkaammin loistavat; Moskovan Zaatanan vai Aleksei Navalnyin.
Normaalin (jos mitään normaalia on) ihmisen hirviölista sisältää jo nyt Hitlerin, Stalinin, Pol Potin ja niin edelleen x100 eikä nykyinen Moskovan Zaatana siitä listasta pois tule jäämään.
Historia kuluttaa kyllä sädekehän myös sankareina pidettyjen harteilta sillä nuhteetonta lajimme edustajaa ei ole olemassakaan.
Sitä uutiset eivät kerro, miten Navalnyin ruumiista otetut näytteet on saatu Eurooppaan tutkittavaksi kun Moskovan vuotojenestosiivilää kehutaan tiheäsilmäiseksi.
Huomenna junailen Orivedelle.
Junassa: Muita mänijöetä tai jonnekin tulijoeta samassa yläkerran vaunu nro 1:ssä ehkä kymmenisen pipoa. Istuimeni numero on 73.
Takanani rapistelee sipsipussia nelikymppinen, soukkavartaloinen nainen, toisella puolella käytävää ikäiseni, lipeviä naiskonduktöörille puhellut, juopottelujen jälkipöhnässä oleva sänkiäijä ja hänen edessään nuori, nuuskamällin juuri huuleensa tyrkännyt huppupäänuorukainen. Muita en tältä sijainniltani näe analysoida, mutta ei sillä väliä. Kaikilla kuitenkin jokin digi-hipelöitävä kämmeniensä otteessa, että siten ihmisten persoonallisuudet ovat käyneet junamatkoillakin yhdentekeviksi.
Lueskelen minäkin tabletilta uutisia. Ylen otsikossa näyttelijä Oona Airola kertoo olevansa ahdistunut seuraavasta roolistaan iskelmisti Kaija Koona. Tylsän tarpeeton tieto. Sekin, että tehdään jostain elossaolevasta, valmiiksi julkisuuden kiilassa hyllyvästä ihmisestä elokuva on ääliömäistä energiahävikkiä.
Tai mikäpä ääliömäisyydenmittari sitä mittaisi. Rajoittuneisuuttani tuo ajatus vain edustaa.
Mutta kun KK tunnetuimmassa laulussaan toistelee, "kuka keksi rakkauden" eikä siihen kukaan koskaan vastaa, vaikka laulu soi eri kanavilla vuosikymmeniä, ei se ajattelun kehityksestä hyvää kerro.
Rakkaus ei ole keksintö. Se on sellaisena, kuin sitä on päihimme iskelmien myötä syötetty, pelkkää helposti myytävää unelmahöttöä. Unelmia ehkä tarvitaan, mutta kohtuutta toistoon enämpi. Lyriikantuohuksenakin rakkausharhat toimivat paremmin vain Eino Leinolla. Ja Eikka sentäs on aikoja sitten kuollut.
Orivesiaikananani soi jukeboxeissa ja kaseteilla Juicen Kaksoiselämää. Itse sen laulaja oli jo menossa pohjalle tummiin syksynsäveliinsä ja hukkui lopulta niihin kaljanvärisiin nesteisiin joita muiden baarikärpästen ja rentunruusujen lailla tieten tahtoen kitaansa kaateli. Niissäkään bileissä ei kohtuuden kutsuja kuunneltu.
Omien kaksoiselämieni kuohuihin olisin hukkunut itsekin, jos en...
Juicen ja Irwinin elämät ja niiden ympärille rakenneltu musiikkibusines olivat ehkä aikansa suomalainen kuva. Mutta ei sekään maanantaiaamuja pidemmälle kerrallaan kestänyt.
Näin puoliltapäivin ollaan ohitettu Suonenjok'. Ei näkynyt Kannista asemalla. Siltä hollilta ei näkynyt hautausmaallekaan, jossa nykyinen, multainen putkimiehen kotinsa on. Ajattelin ajatella Eskoa ja erilaisia käsin tekemisiämme Pieksämäelle saakka sillä kuuluivathan nämäkin seudut reviiriemme sisälle pitkän tovin. Vuodesta 1989 (Kittilä, Veitservasan Kähärä) vuoteen 2018 (mm. Suonenjoki) kerkesimme kaikenlaisia asioita työmaillakin askarrella.
Pieksämäellä junan vaihto. Hieraisin kuulokkeet korviin ja nyt niiden kautta virtaa kerrontaa Suomi versus Neukkula yhteisestä historiasta Stalinin vainojen ajalta.
Kuunnellessa viha (ei ole oikein muuta sanaa sille tunteelle) julmia lajimme itäisiä jäseniä kohtaan muljahtelee sisuksissa. Varsinkin kun tietää, mitä ne nykyäänkin joutuvat diktatorisen koneistonsa käskyttämänä Venäjän rajojen ulkopuolellakin tekemään.
Ohjelman nimi Ylellä: Elävä historia: Suomalaiset Neuvostoliiton pakkoleireillä -kuinka odotukset petettiin
21.2.2026 lauantai
Degeneroitunut maailmaneliitti kompastelee tojiviin mulkkuihinsa. Businesmiehet, prinssit ja prinssieverstit eivät ole kyenneet pitämään kurissa kieroutuneita halujaan ja nyt niistä osa joutuu (ehkä) vastaamaan teoistaan. Osa luopui jo toivosta päästä paparazzeilta piiloon ja nielaisi myrkkykapselinsa. Yksi aatelinen vietiin juuri päiväksi poliisivankilaan kuultavaksi, mutta päästettiin iltapalalle kotiinsa. Kuljetuksesta nähtiin salamanväläyksen verran punasilmäistä kuvaa Rollis Roycen takapenkiltä. Siitä fotosta ottajansa tulee kuittaamaan suuren journalistipalkintonsa vuoden lopussa.
Brutaaleja akteja sisältävä seksi on päivän sana. Kun sanaan ja sen käsitteeseen lisätään pedofilia, aletaan ymmärtää ihmisen perikuvan inhottavatkin puolet.
Viidakkoserkuillamme seksin suhteen lähes koskemattomina ovat säilyneet vain omat emot, muut lajitoverit ovat periaatteessa vapaata riistaa jos "normaalimpaa" mulkutettavaa ei ole näköpiirissä.
Veljiemme apinain lailla niin on käsittänyt maailman parrasvaloissa patsastellut eliittikin tähän saakka, mutta tulipa vain yhdelle sektorille aikamme hetkessä stoppi alkukantaiselle köyrinnälle. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan tilille tekosistaan joudu. Yksi Suur Möliskö on jo käräjäsalien verkonsilmän repeämästä nuljahdellut omien asetustensa suojaan. Sitä paskaläjää eivät enää vankilaan saa jo ikänsäkin takia kun kuolema kuristaa kellertävää helttakaulaa luonnollisin kourin.
Ihmisen, enimmin meidän urosten, todellinen kuva se vain näistäkin paljastuksista yllemme heijastuu. Luomamme sivistys ei miljoonien vuosien viidakkohistoriaamme päihitä.
Nekin muka sivistyksen airueina toimineet uskonnolliset instituutiot ovat itse toimijoidensa keskuudessa harrastaneet kautta aikain mitä iljettävintä sodomiaa jolta ovat olleet varjelevinaan tavan rahvasta kieltämällä ja kahlitsemalla seksuaalisuuden kaikkia, normaalejakin haluja ja harrastuksia. Normaaleihin kuuluu siis lesbous ja homouskin kun sen ominaisuuden annetaan kehittyä yksilöiden aikuistumisen myötä semmoiseksi kuin se genominsa sanelemana kussakin on ja tuntuu.
Pedofilia onkin sitten vaikeampaa laittaa ns. normaalikategoriaan vaikka senkin halun itse tilaamatta pedofiilitkin syntymäkehityksessään ovat aivoihinsa saaneet. Sitäkään aivojen poikkeamaa ei siis pois voi kitkeä ihmisen genomista. Kun siittiö munasoluun sujahtaa ja ihmiseksi kehitys alkaa, mitään sieltä ei enää nipsaista pois vaikka valikointipinssettejä tiedehenkilöt ovat jo laboratorioissaan olleet keksaisevinaankin. Pedofilian suitsimisen edessä lainsäädäntö ja sen vahtikoirat pysynevät vielä pitkään mahdottoman tehtävän edessä.
Kymmeniä vuosia sai kansainvälisesti verkottunut eliittipedofiliarengaskin toimia kun toiminnan varjona toimi raha, valta ja siloiteltu julkikuva. Mutta miltei mahdotonta on valvoa ja pitää kurissa ihan tavallisiakin asiaan vihkiytyneitä, nettiviidakoiden liaaneissa heittelehtiviä apinatovereitamme toteuttamasta kehojensa hillittömiä vaatimuksia.
Ei niitä pitänyt kurissa hevossavottojen aikakautenakaan mikään, ei kukaan.
Tiedelehdessä kerrotaan:
"Aiemmin on oletettu, että ihmisen perimä on etnisestä taustasta huolimatta suhteellisen samanlainen, mutta genomitutkimuksen uusin läpimurto paljastaa, että maailman lähes kahdeksan miljardin ihmisen perimät eroavat suuresti toisistaan."
Millainen on päiviräsästen (=homokammoisten suomalainen yleisnimitys) geenikartta? Nekinhän poikkeavat käyttäytymisessään suuresti siitä, mitä enin osa ihmisistä edustaa.
Onko tietoon perustumattomilla, järjettömillä argumenteilla homokammoisuuttaan ja -vastaisuuttaan perustelevat lajimme edustajat silti hyväksyttävä sellaisina kuin ovat, vai voisiko heitä yrittää eheyttää jos geenikartastakaan ei käyttäytymiselleen selitystä löydy?
22.2.2026 sunnuntai
Satoi pitkiin aikoihin lunta vajavat kymmenen senttiä. Kevyttä kolaillla, mutta menihän siinä muutamat tunnit. Iltapäivällä siivosin Anelman autotallin loppuun. Kierrätykseen vietävää kertyi peräkärryllinen. Arvovainaalta jääneitä, käyttämättömiä vanhusvaippojakin laatikkotolkulla. Niiden imeytyssisältöön kuuluvien rakeiden kemialliset yhdisteet eivät aikaa kestä paria vuotta pitempään ja tarvitsijansa kuolemasta on kulunut jo useampi vuosi.
Kaikissa elämänkäänteissä törmäämme siihen, kuinka vauvasta liikkumaan kykenemättömään vanhuuteen lajimme on vain yksi jätevuorten rakentaja. Toista samankaltaiseen toimintaan kykenevää lajia ei olekaan.
Alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin professori Kari Enqvistin kolumni Yle Areenalla antoi sananjalansijaa omillekin mielen ilmaisuilleni. Niiden merkityksen suhteen olen ollut aina skeptinen. Toisaalta koko lajimme mölyäminen niin sanotun älynkehityksen suhteen näyttää saavuttaneen kaarensa lakikorkeuden. Vapaa pudotus taantumaan on alkanut, ja vauhti vain kiihtyy.
"Mitä tärkeintä, virheellisetkin ajatukset voivat olla hyödyllisiä" ja että "väärässäkin voi olla, mutta toivottavasti mielekiintoisella tavalla."
Tilasin ad Librikselta Pekka Niirasen "Ohrana Kekkonen -UKK Etsivässä Keskuspoliisissa 1919-1927". Maksoin sen jouluksi saamallani lahjakortilla johon jäi vielä yhden e-kirjan verran saldoa.
Niirasen kokoon väkertämä teos on jälleen yksi palanen yhteiskuntaan kummittelemaan jääneen kyläpäällikön elämäkertaan. Ehkä jo hyvinkin pian mitään uudeksi luokiteltavaa ei Kekkoskalmon kääntely enään tuota.
Vielä on kuitenkin käsittelemättä Kekkosen seksuaalisen käyttäytymisen menneisyys. Pano Rajalaa saattaa ketuttaa kun ei rahkeet riittäneet alkaa Kekkosseksin kaiveluun.
Millaisia luurankoja sen aiheen välinevarastosta löytyisikään jos joku Urkin tuhannesta rakastajattaresta (avustajien hankkimista) olisi vielä kertomassa. Tyrkky toimittaja Maarit Tyrkkö Kekkosen lähellä viihtyneistä olisi ehkä varteenotettava kertoja. Lienevätkö Maarit ja Urkki olleet silleen niin jalusta alkaa huojua jo mahdollisen aktin ajattelustakin, sillä olihan heillä ikäeroakin 47 vuotta eikä vielä edes Viagraa ollut keksitty.
Ehkä Kekkonen ei kuitenkaan ole nykyisiin prinsseihin ja törkyepsteineihin verrattavissa oleva elostelija ollut. Ehkä hän on ollut "nosto-pisto-ja ravistus" -miehiä vain. Se on käynyt kyllä selväksi, ettei hentoinen Sylvinaaras viriilin Urkkiuroksen libidoa ole kyennyt kurissa pitämään.
23.2.2026 maanantai
Puutarhuri tuli melkein heti aamulla töistä pois kun yksi lähimmistä työtovereista oli kuollut viikonloppuna. Vainajoitunut oli yrittänyt soittaa lauantaina, mutta kun P oli yrittänyt soittaa takaisin, ei sieltä vastattu. Äkkikuolema satuttaaa.
Kekkonen ja aikajanansa haamut, jotka yhteiskuntapadassa kapustoitansa piti ja hämmensi, änkeävät omistakin muistilaatikoista poliittista tavaraa kuin lumilinko lingottavaa penkalle.
Kun lukee alle parikymppisen Urkin mielipiteistä siteerauksia, voisi kuitata ne aikansa lapsen ajattelemattomuuksiksi, mutta kun tietää, mihin se tyyppi myöhemmin sitten kapusi, niin olisi siinä voinut käydä Suomelle tylymminkin. Kekkosesta olisi voinut leipoutua helposti täysverinen (jäi puoliveriseksi) diktaattori jos maa olisi ollut väkirikkaampi ja vieläkin eripuraisempi kuin oli, ja jos eripuraisuus olisi saanut jatkua aina 50-luvulle saakka.
Oikeastaan kahtiajako jatkuikin; Kekkostyranniuden estoksi siunaantui toinen maailmansota ja Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutuminen.
Kahtiajakautuminen; Onko se oikeasti koskaan poistunut yhteiskuntarakenteestamme?
Kunhan tämä peliaddiktoitunut, energiajuoma- ja mättöruokasukupolvi nuuskahuulineen joutuu ottamaan kokonaan vetovastuun, niin yhteiskuntarakenteet alkavat rutista vaarallisesti sillä luonnollinen historiantaju on kahta kehnompi kuin nyt persupolitiikkaa ihannoivilla. Eikä se niilläkään kehuja ansaitse.
Ehkä ne laiskuuttaan ohjelmoivat tekoälyarmeijan hoitamaan kaiken?
Itseni jäljelläolevaa, vähäistä elonaikaa ajatellen: EU ja nyttemmin Moskovan Zaatanan sotapolitiikka ja Nato estävät tehokkaasti minkäänlaisten kekkosten uudelleenilmestymiset yksittäiseen pikkupohjolanmaahan, mutta ei noidenkaan tyrannimaisesti käyttäytyvien valtakeskittymäin orjuudessa olo hyvältä tunnu. Vähintään maaperän ne kaluavat kuun maisemaksi eikä rahakaan niiden ylläpitämisestä omiin tarpeisiin säästy.
Stubbista ei leipoudu Kekkosen kaltaista päällepäsmäröijää mitenkään, ja se muuan punaposkinen eiralainen, jolla diktatorisia valtapyrkimyksiä on alusta alkaen ollut, kalpenee Kekkosen haamunkin rinnalla. Kekkonen ei sentäs ollut käyttäytymisessään ja valtapyrkimyksissään aivan toivoton nulju vaikka savolaisjuurisena luulisi. Halla-aho ei muuta olekaan.
Jos kaikki henkilöt jotka samaan aikaan Kekkosen kanssa tätä maata hallitsivat, saisi mielensä kartalle yhtäaikaa piirtymään ja jokaisesta analyysia kykenisi tekemään, niin millaisia luurankoja jo heidän muistinvarainen habituksensa ja heistä kirjoitetut negrologit esiin kolisuttelisivatkaan?
Mitä silloinen herrakerhoeliitti oikeasti harrasti sikarin ja konjakin tuoksuisissa yönistujaisissa vai tyytyivätkö herrojen mulkut pöjöttämään puolivelttoina liituraitahousujen lahkeissa aina vain? Ehkä sulostuttajat pistäytyivät takaovien kautta aamuyön tunteina kuitenkin eikä heiltä henkkareita kyselty.
28.2.2026 lauantai
Olof Palmen murhan vuosipäivä. Missä olin vuoden 1986 helmikuun viimeisen perjantaipäivän iltana?
Varmaankin siitä olisi merkintä mustakantisessani jos kävisin sen esiin kaivelemassa. Mutta jo muistinvaraisesti voinen kirjoittaa, etten mitään erikoista ole puuhastellut.
YLE kaiveli Palmen murhan esille kertomalla suomalaisjuurisesta naisesta tarinaa kuinka se on ollut samassa elokuvateatterissa Palmen pariskunnan ja heidän poikansa kanssa. Tämä nainen, Anneli Korhonen nimeltään, kertoo nähneensä teatterin ovella pistävästi sisälle tuijottavan miehen...
Mutta tänä samana päivänäkin, kun yhden merkittävän sodan vastustajan kuoleman muistopäivää vietetään, USA ja Israel rupesi pommittamaan Iranin kaupunkeja valtavalla tuhovoimalla. Jos siellä muutama murhaajajohtajapappi tapetaankin, niin sivullisina uhreina on jo mainittu ainakin yhden tyttökoulun lapsineen (50) räjähtäneen taivaan tuuliin.
Zelenskyi puhui viime viikolla kolmannen maailmansodan olevan Venäjän sytyttämänä oikeasti käynnissä ja kun nyt Lähi-Idässä jälleen aukaistiin uusi ruutitynnöri, niin eiköpähän se siitä oikeastikin eskaloidu kaikkia mantereita koskevaksi teurastukseksi.
1.3.2026 sunnuntai
Nyt aamuyöllä saamme lukea uutisista, että Iranin hengellinen johtaja, kansalaistensa murhaaja ajatollah Ali Khamenei on saatu hengiltä Israelin ja USA:n yhteisillä pommiterveisillä bunkkeriinsa. Vaikka tuollaisten johtajien kuolintapa saakin oikeutetusti (ajamansa silmä silmästä-laki) olla samankaltainen omien murhattaviensa rinnalla, niin seuraukset juuri tämän solumöykyn murhasta panevat pyhien maiden hiekankin palamaan jälleen kerran.
